Villiintyneet tunnit
sinusta hurmaantuneet
vievät kauas pois
vuorokaudenaikojen
huomisten hetkien
syvä holtittomuus
silmäluomet välähtäen vierasta unta
tyyneyttä marmoripöydällä
tuntemattomia katuja kaupungin
vedet ääripäästä toiseen
päivissä joita en tunne
katseesi johtaa levottomuuksiin
sytytät minussa gotiikan kaipuun
Villiintyneet tunnit
10
199
Vastaukset
taikaa ja taidetta,
hurmaavaa sanojen käsittelyä kaikki
tyystin. Viekottelevat, villiintyneet
tuntisi kaappasi mukaansa taas kerran.
Kiittää hän.- Miekko
Niin.. villeys, hurma, holtittomuus ja tyyneys. Joskus sitä miettii, pitäisikö runossa keskittyä yhteen tunnetilaan vai antaako sen hajota. Elämässä voi yksi tunnetila korostua yli muiden jossakin hetkessä, useimmiten ne menevät päällekkäin.
Tämän kaiken kuvaamisyritystähän tämä on. Haluaa sanoa jotain ympäröivästä maailmasta, toisesta, omasta itsestä.
Talven kauneus on täällä, halusimme tai emme:)
- Minanoita
Guules, mie tykkäsin tästä..Tuo gotiikan tavoittelu
oli jotenskin sävähdyttävä:)
Kuinkas sinun kokkauspuuhat ovat edistyneet:) Voisin
antaa sinulle muutaman salaisen resättini joita voisit kokeilla...
Afrikan pata esim, on tulista mutta äärettömän hyvää....- Miekko
Hmm.. kokkauksen alkeiskurssilla kehotettiin vartavasten varomaan visusti noidan patakeitosten reseptejä.. Alkeisoppiin kuuluu myös tarkistaa ensin keitokseen tarvittavat raaka-aineet, sekä varmistaa että ei itse ole raaka-aineiden listalla. Taidat olla napannut reseptisi jostain kannibaaliheimon parista.
Kokkaus edistyy, aina oppii jotain uutta. Uskaltaa jo improvisoida, eikä tarvitse kaikkia ohjeita ihan kaavamaisesti noudattaa. Viimeksi tuli kyllä paha erhe, kun en löytänyt ohjeessa vaadittua basilikanlehteä ja nakkasin palsternakkaa.. ei sopinut kyllä kanan kanssa yhtään. Mutta tämäkin laitetaan visusti korvan taa.
- poskipusu
Hei ufomies... Vahvoja tunnetiloja tässä runossasi. Tyyneys on silti yksi ylitse muiden, peilityyni mieli, muita vahvempi, mutta joskus vaikeampi saavuttaa…ehkä esim. jos on sekavasti tunteva… Mutta niin voi tuntea oikeassa seurassa.
Runon otsikko ja kolme vikaa riviä miellytti erityisesti sekä... yllätys, yllätys, gotiikka-sanan esiintyminen runon lopussa.- Miekko
Hei. Hmm.. vähän jäin tulkiten miettimään tuota vastauksesi ensimmäisen kappaleen loppua.. viiittaako tuo viimoinen lause, että oikeassa seurassa voi tuntea tyyneyttä vai että oikeassa seurassa on sekavasti tunteva...
Joo, vahvoja tunnetiloja tästä löytyy ja osin ristiriitaisiakin. Niinhän elämä usein. Jossakin vaiheessa tuntui että ei kykene kirjoittamaan tai ettei jaksa.. sitten halusi kirjoittaa, mutta ei se ollutkaan nin helppoa että värssy värssyn perään vaan.. siitäkin huomaa eron niihin jotka elävät kirjoittamiselle.
Kiitos lämpimistä sanoistasi, en tiennytkään olevani niin perso niille:) - poskipusu
Miekko kirjoitti:
Hei. Hmm.. vähän jäin tulkiten miettimään tuota vastauksesi ensimmäisen kappaleen loppua.. viiittaako tuo viimoinen lause, että oikeassa seurassa voi tuntea tyyneyttä vai että oikeassa seurassa on sekavasti tunteva...
Joo, vahvoja tunnetiloja tästä löytyy ja osin ristiriitaisiakin. Niinhän elämä usein. Jossakin vaiheessa tuntui että ei kykene kirjoittamaan tai ettei jaksa.. sitten halusi kirjoittaa, mutta ei se ollutkaan nin helppoa että värssy värssyn perään vaan.. siitäkin huomaa eron niihin jotka elävät kirjoittamiselle.
Kiitos lämpimistä sanoistasi, en tiennytkään olevani niin perso niille:)Ok, olen sekavasti kirjoittava :) Tarkoitin alun perin että oikeassa seurassa voi tuntea tyyneyttä. Ehkä se sekavasti tunteminen on kuitenkin yleisempää... Ideaali tilanne kyllä on, kun tyyneys on tunteissa pohjavireenä sekä yksin että yhdessä. Sitten voi välillä villiintyä, hurmaantua jne. Kuulostaa ehkä liian yksinkertaistetulta…mutta ajattelen näin omalla kohdallani. Jokaisella on tietty oma tunnemaailmansa, ja voihan tunteet tosiaan olla ristiriitaisia, päällekkäisiä. Tunteisiinsa kannattaa kuitenkin tutustua, vaikka tutustuminen voikin vaatia monta kriisiä ja kyyneleitä… Meni nyt vähän sivuraiteille, koska runossasi oli kauniita asioita, positiivisia tunteita. Levottomuuskin oli oman tulkinnan mukaan pelkästään positiivista, syvä holtittomuus, no… riippuu vähän miten sen tulkitsee.
Olipa mukava loppulause kommentissasi :) Kiitos sinulle runosta :) - Miekko
poskipusu kirjoitti:
Ok, olen sekavasti kirjoittava :) Tarkoitin alun perin että oikeassa seurassa voi tuntea tyyneyttä. Ehkä se sekavasti tunteminen on kuitenkin yleisempää... Ideaali tilanne kyllä on, kun tyyneys on tunteissa pohjavireenä sekä yksin että yhdessä. Sitten voi välillä villiintyä, hurmaantua jne. Kuulostaa ehkä liian yksinkertaistetulta…mutta ajattelen näin omalla kohdallani. Jokaisella on tietty oma tunnemaailmansa, ja voihan tunteet tosiaan olla ristiriitaisia, päällekkäisiä. Tunteisiinsa kannattaa kuitenkin tutustua, vaikka tutustuminen voikin vaatia monta kriisiä ja kyyneleitä… Meni nyt vähän sivuraiteille, koska runossasi oli kauniita asioita, positiivisia tunteita. Levottomuuskin oli oman tulkinnan mukaan pelkästään positiivista, syvä holtittomuus, no… riippuu vähän miten sen tulkitsee.
Olipa mukava loppulause kommentissasi :) Kiitos sinulle runosta :)Kyllähän se kävi ilmi, että tyyneyteen viittasit, kiusasin vain. Ehkä se tyyneys löytyy siitä kun hyväksyy realiteetit, maailma on tuollainen, itse olen tällainen ja toinen ihminen arvoitus. Eli ikään kuin sopeutuu siihen, että tietty epävarmuus elämään aina joka tapauksessa liittyy, turha siis panikoida.
Sitten voi villiintyä vakaalta pohjalta. Mutta itse olen siis sitä mieltä, että päällekkäin tunteet joka tapauksessa menevät. Hmm.. kenties ihminen ei itsekään tiedä mitä tahtoo enää, kaikkialta tulee ristiriitaisia viestejä, vaikeaa on pitää ajatteluaan kasassa. Kun kaikki muuttuu (tuntuu että maailma on alituisessa muutostilassa) on vaikea suhteuttaa itseäänkään tähän kaikkeen.. löytää omaa paikkaansa.
Tulkitsen hyvin, että runon levottomuus on positiivista. Hmm... kuvailisinko itseäni sanoilla 'villi', 'holtiton', 'levoton'..? En kuvailisi, kenties siitä syystä kaikkeen tähän liittyykin se positiivinen pohjavire, nämä tunteet ovat kuin kaukainen kaivattu satumaa.
- mahdotonyhtalo
Sitä on joskus katsottu liian kauas toisen silmiin :). Sellainen olo tuli runostasi. Mukava oli sitä lukea, kuten aina.
- Miekko
Kiitos. Tutkielmahan tämä on. Piti tulla sellainen kokeellinen, mutta ei oikein sitten sopinutkaan tähän runoon mikään kikkailu kun en niitä oikein osannutkaan sitten perustella. Jotenkin aistin kevättä jo kaiken lumen keskellä, tunnen sen kadulla. Tulee varmasti lämmin kesä.
Silmistä näkee paljon. Kiva että sinulle tuli tuollainen olo... arvostan:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2317726
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s455230- 594812
- 763477
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko162035Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗321971- 311849
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹441707- 371639
- 1601470