kiinni

Saarikoskea:

En tiedä mitä hänen päässään liikkuu.
Hän ajattelee minua.

Aikanaan parjatulta minimalistiselta kokoelmalta "En soisi sen päättyvän". Lehdessä oli laskettu Saarikosken sanan hinta.. jakamalla kirjan hinta kokoelman sanojen lukumäärällä... julkaistiin huutomerkein suurena uutisena. Ymmärtämättömät!

Värit:) Eilen näin taas turkoosia jollakulla.. mielessään aina iloitsee toisenkin ihmisen onnistuneista värivalinnoista. Olen sininen sielu, taivaanrannan maalari, turkoosin taivaltaja.

Miekko kirjoitti:

Saarikoskea:

En tiedä mitä hänen päässään liikkuu.
Hän ajattelee minua.

Aikanaan parjatulta minimalistiselta kokoelmalta "En soisi sen päättyvän". Lehdessä oli laskettu Saarikosken sanan hinta.. jakamalla kirjan hinta kokoelman sanojen lukumäärällä... julkaistiin huutomerkein suurena uutisena. Ymmärtämättömät!

Värit:) Eilen näin taas turkoosia jollakulla.. mielessään aina iloitsee toisenkin ihmisen onnistuneista värivalinnoista. Olen sininen sielu, taivaanrannan maalari, turkoosin taivaltaja.

Lue lisää

Yksi väri ylitse muiden.
Sinivihreä.
Meri.
Merenvihreä.
Käsineet.
Kaulahuivi.
Lautaset.
Matto.
Verhoissa sekoitus,
osana oma maailma.
Turkoosiksikin sitä kutsutaan.
Tuttua. Niin tuttua.

herkkäsielu kirjoitti:

Yksi väri ylitse muiden.
Sinivihreä.
Meri.
Merenvihreä.
Käsineet.
Kaulahuivi.
Lautaset.
Matto.
Verhoissa sekoitus,
osana oma maailma.
Turkoosiksikin sitä kutsutaan.
Tuttua. Niin tuttua.

Lue lisää

On olemassa tunne
jota turkoosiksi kutsutaan,
elämänasenne
tapaa antaa
ottaa vastaan rakkautta.

Kun näen
kaulahuivin
lapaset
asetin

tiedän
siinä kulkee
elää ja hengittää
samansieluinen.

Kiitos:)

Hmm... jotenkin yleisrunollisella tuulella olen. Runostasi tuli mieleen parikin muinaista värssyä mieleen.
Ensimmäinen Uuno Kailaalta:

Meren silmiin vihreisiin
vain loitolta katsonut oon.
Mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla!

Toinen näkemys turkoosista tulee lättähattukulttuuria edustavalta laulu- ja soitinyhtyeeltä:

Maasta poimin kirjokiven
katson sen väliä sirisilmin
tunnen kuinka kivi katsoo
takaisin kivisin silmin
laulan sille miesilaulun
laulaako minulle kivilaulun

Turkoosi herättää intohimoa... sen voi ymmärtää vain se, joka on rakastanut meren aaltoja tähtisinä öinä.

Miekko kirjoitti:

On olemassa tunne
jota turkoosiksi kutsutaan,
elämänasenne
tapaa antaa
ottaa vastaan rakkautta.

Kun näen
kaulahuivin
lapaset
asetin

tiedän
siinä kulkee
elää ja hengittää
samansieluinen.

Kiitos:)

Hmm... jotenkin yleisrunollisella tuulella olen. Runostasi tuli mieleen parikin muinaista värssyä mieleen.
Ensimmäinen Uuno Kailaalta:

Meren silmiin vihreisiin
vain loitolta katsonut oon.
Mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla!

Toinen näkemys turkoosista tulee lättähattukulttuuria edustavalta laulu- ja soitinyhtyeeltä:

Maasta poimin kirjokiven
katson sen väliä sirisilmin
tunnen kuinka kivi katsoo
takaisin kivisin silmin
laulan sille miesilaulun
laulaako minulle kivilaulun

Turkoosi herättää intohimoa... sen voi ymmärtää vain se, joka on rakastanut meren aaltoja tähtisinä öinä.

Lue lisää

"Rakastanut meren aaltoja tähtisinä öinä"

Tyrskyjen keinuessa
ihoni viittana.
Sylissä meren.
Rakastan.
Aaltojen lempeä kosketus.
Hellästi kietoen.
Keinuta,keinuta.
Merilevät elämään.

herkkäsielu kirjoitti:

"Rakastanut meren aaltoja tähtisinä öinä"

Tyrskyjen keinuessa
ihoni viittana.
Sylissä meren.
Rakastan.
Aaltojen lempeä kosketus.
Hellästi kietoen.
Keinuta,keinuta.
Merilevät elämään.

Lue lisää

Meren syvyydessä
on elämää.
Hiekassa uinuu aarre.

Tähtisinä öinä
voi nähdä
aarrekirstun aukeavan,
kalojen tanssivan,
merenneidon uivan rantaan.

Tällainen tunnekuvahan tämä.. mutta tositarina. Tunsinkin onnistuneeni.

Kukertavia kirjaimia, kukkeita lauseita.. hmm.. kiitän:)

Kiitos sanoistasi, todella mukavaa kuulla:) Välillä pelkään etten osaa kirjoittaa aivan sellaista mitä on miellyttävää lukea. Ajatukset kulkevat vähän omaa rataansa, vaikka tarkoitus on hyvä. Tyyli on muuttumassa runoissa, joskus ajattelen että se karkottaa.. tekee vaikeammin lähestyttävää. Joskus on tullut kirjoiteltua ehkä liiankin kepeästi.. mutta se oli sitä nuoruuden huumaa.. oli aikakin tasoittua ja vakavoitua:)

Esimerkki kuvataiteesta:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/57/Malevich.black-square.jpg

Olin pari vuotta sitten Pietarissa. Menin museoon ja etsin Malevichia. Henkilökunta ei ollut kuullutkaan sellaisesta maalarista. Lopulta joku tiesi neuvoa muistinsa hämäristä, että sitä löytyy sieltä uudesta osasta, Neuvostoliiton jälkeen vapautetun taiteen osiosta, kellarin perimmäisestä nurkasta. Jotenkin tuo epätoivoinen etsintä kai aiheutti osaltaan sen, miten suuren vaikutuksen maalari minuun teki. Kun vihdoin löysin nuo pelkistetyt työt, tuntui kuin olisin löytänyt suuren aarteen. Muistan ajatelleeni, että minä koen asioita aivan samoin kuin sinäkin, ystävä. Minä tiesin siinä hetkessä täsmälleen mitä taiteilija ajattelee.

Etsiä ja löytää kallisarvoinen aarre.

Ilmaista mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä. Ilmaisuvoima ei kasva lisäämällä mahdollisimman paljon sanoja litaniaksi. Päinvastoin, jokaisella sanalla sanoo entistä vähemmän ja vähemmän.. kunnes itse asiasisältö katoaa ja on vain tuo sanojen merkityksetön vuo.. (sekin muuten olisi todella hyvä tehokeino taiteessa, sillä voisi kuvata kaiken merkityksettömyyttä.)

Olen lukenut monsieur Apollinairea:) Luen loppuun ennen kuin sanon sanasen siitä. Miten sinä voitkaan pitää moisesta rentusta:) Pariisin kuvaus on vaikuttavimpia lukemiani.. hmm.. pidänkö varauksetta.. annan virallisen lausuntoni vasta kun olen lukenut kirjan loppuun ja kenties mietiskellyt kokemaani vähän...

Mutta mielenkiintoista kerta kaikkiaan:)

Miekko kirjoitti:

Kiitos sanoistasi, todella mukavaa kuulla:) Välillä pelkään etten osaa kirjoittaa aivan sellaista mitä on miellyttävää lukea. Ajatukset kulkevat vähän omaa rataansa, vaikka tarkoitus on hyvä. Tyyli on muuttumassa runoissa, joskus ajattelen että se karkottaa.. tekee vaikeammin lähestyttävää. Joskus on tullut kirjoiteltua ehkä liiankin kepeästi.. mutta se oli sitä nuoruuden huumaa.. oli aikakin tasoittua ja vakavoitua:)

Esimerkki kuvataiteesta:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/57/Malevich.black-square.jpg

Olin pari vuotta sitten Pietarissa. Menin museoon ja etsin Malevichia. Henkilökunta ei ollut kuullutkaan sellaisesta maalarista. Lopulta joku tiesi neuvoa muistinsa hämäristä, että sitä löytyy sieltä uudesta osasta, Neuvostoliiton jälkeen vapautetun taiteen osiosta, kellarin perimmäisestä nurkasta. Jotenkin tuo epätoivoinen etsintä kai aiheutti osaltaan sen, miten suuren vaikutuksen maalari minuun teki. Kun vihdoin löysin nuo pelkistetyt työt, tuntui kuin olisin löytänyt suuren aarteen. Muistan ajatelleeni, että minä koen asioita aivan samoin kuin sinäkin, ystävä. Minä tiesin siinä hetkessä täsmälleen mitä taiteilija ajattelee.

Etsiä ja löytää kallisarvoinen aarre.

Ilmaista mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä. Ilmaisuvoima ei kasva lisäämällä mahdollisimman paljon sanoja litaniaksi. Päinvastoin, jokaisella sanalla sanoo entistä vähemmän ja vähemmän.. kunnes itse asiasisältö katoaa ja on vain tuo sanojen merkityksetön vuo.. (sekin muuten olisi todella hyvä tehokeino taiteessa, sillä voisi kuvata kaiken merkityksettömyyttä.)

Olen lukenut monsieur Apollinairea:) Luen loppuun ennen kuin sanon sanasen siitä. Miten sinä voitkaan pitää moisesta rentusta:) Pariisin kuvaus on vaikuttavimpia lukemiani.. hmm.. pidänkö varauksetta.. annan virallisen lausuntoni vasta kun olen lukenut kirjan loppuun ja kenties mietiskellyt kokemaani vähän...

Mutta mielenkiintoista kerta kaikkiaan:)

Lue lisää

Mielenkiintoista kerta kaikkiaan - olen todella iloinen vastauksestasi :) Ensinnäkin Apollinairesta. Sitä virallista lausuntoa vielä odotellessa sanon vain ymmärtäväni hyvin sen että haluat mietiskellä kokemaasi rauhassa. Itse haluan sulatella näitä sinun tekstejäsi jonkun aikaa… mutta se on pelkästään positiivinen asia :)

Toiseksi Malevichista. En tuntenut entuudestaan kyseistä taiteilijaa enkä hänen teoksiaan. En ole koskaan käynyt itä-rajan tuolla puolen, mutta olen aidosti kiitollinen linkistä, jonka liitit vastaukseesi. Ajattelin nyt kertoa jotain… Varoituksen sana: seuraava teksti ei sovi heikkohermoisille :) Sunnuntai-iltana luin yhtä kirjaa. Lukemisen jälkeen suljin hetkeksi silmäni ja ajattelin jotain. Näin silmissäni mustan neliön, jota ympäröi valkoiset reunat, mustassa neliössä oli kauniita valkoisia kuvioita… En ymmärtänyt näkemääni…

Etsin merkityksiä, selityksiä… Sanat on kuitenkin vain symboleja, sopimuksia. Sanoilla ei tosiaan voi ilmaista kaikkea. Ja on totta että suuri sanamäärä voi lisätä häiriötekijöitä, olennainen asia voi hukkua sanatulvaan.

Etsiä ja löytää kallisarvoinen aarre… Tästäkin asiasta on helppo olla samaa mieltä :)

poskipusu kirjoitti:

Mielenkiintoista kerta kaikkiaan - olen todella iloinen vastauksestasi :) Ensinnäkin Apollinairesta. Sitä virallista lausuntoa vielä odotellessa sanon vain ymmärtäväni hyvin sen että haluat mietiskellä kokemaasi rauhassa. Itse haluan sulatella näitä sinun tekstejäsi jonkun aikaa… mutta se on pelkästään positiivinen asia :)

Toiseksi Malevichista. En tuntenut entuudestaan kyseistä taiteilijaa enkä hänen teoksiaan. En ole koskaan käynyt itä-rajan tuolla puolen, mutta olen aidosti kiitollinen linkistä, jonka liitit vastaukseesi. Ajattelin nyt kertoa jotain… Varoituksen sana: seuraava teksti ei sovi heikkohermoisille :) Sunnuntai-iltana luin yhtä kirjaa. Lukemisen jälkeen suljin hetkeksi silmäni ja ajattelin jotain. Näin silmissäni mustan neliön, jota ympäröi valkoiset reunat, mustassa neliössä oli kauniita valkoisia kuvioita… En ymmärtänyt näkemääni…

Etsin merkityksiä, selityksiä… Sanat on kuitenkin vain symboleja, sopimuksia. Sanoilla ei tosiaan voi ilmaista kaikkea. Ja on totta että suuri sanamäärä voi lisätä häiriötekijöitä, olennainen asia voi hukkua sanatulvaan.

Etsiä ja löytää kallisarvoinen aarre… Tästäkin asiasta on helppo olla samaa mieltä :)

Lue lisää

Olipas mystillinen juttu.. kerta kaikkiaan.. ei.. eivät hermoni riekaleiksi menneet, enkä pelkää.. mutta erittäin mielenkiintoista:) Uskon yliluonnolliseen, luonnolisestikin.. elämään ja elämää suurempaan, monessakin suhteessa:) Pidä minut kanavalla.

Apollinaire.. joo, virallinen lausunto on tulossa. Lainasin sellaisen kuin Alcools suomennettuna, ilmeisesti pääteoksensa. Alkuun tuli hieman takapakkia kun esipuheessa kääntäjä sanoi jättäneensä pois ne runot joita aika ole kohdellut hyvin (mm. Apollinairen omat lempirunot!). Olisi nyt antanut lukijan päätellä mikä ei ole kestänyt aikaa ja mikä taas on. Tuollaisia käsittämättömiä nuo suomentajat aina ennen olivat. Vastalause!

Kyllähän tästäkin selviää, että käsillä on maailmankirjallisuuden klassikko. Hmm.. tuntuu kuin olisin runon "Mirabeaun silta" nähnyt jossain aiemmin... Runojen aihepiirit tuntuivat alkuun vähän oudoilta (ja tuo kirjan otsikko!). Jossain puolivälin paikkeilla pääsin mukaan. Tuo Pariisi on kuvattu hienosti ja erään runon aloitus on parhaimpia lukemiani. Löytyi yksi runo, jonka olisin itse toivonut kirjoittavani.

Mutta enemmän analyysia, kun pääsen loppuun. En ole mikään pikalukija.. tai oikeammin, tykkään väliin tuumata lukemaani. Pikaisesti luen vain teokset joista haluan äkkiä eroon. Muiden kohdalla pitkitän loppua, haluan elää mahdollisimman pitkään siinä maailmassa. Lukiessa Alcoolsia mietin myös, miksi sinä tästä pidät.. Voisitko kertoa suhteestasi Apollinaireen?

Sanoit aika osuvasti, että sanat ovat symboleja.. sopimuksia.. sovittu että jokin sana tarkoittaa tiettyä asiaa.. mutta välttämättä ei ole sovittu sanaa, joka kuvaisi mitä minä tunnen.. on vain tuo haalea ilmaus, joka pelkistää sen monen muunkin kokemaksi latteaksi asiaksi.

Hmm... sinun kanssasi on vaikea olla eri mieltä:)

Miekko kirjoitti:

Olipas mystillinen juttu.. kerta kaikkiaan.. ei.. eivät hermoni riekaleiksi menneet, enkä pelkää.. mutta erittäin mielenkiintoista:) Uskon yliluonnolliseen, luonnolisestikin.. elämään ja elämää suurempaan, monessakin suhteessa:) Pidä minut kanavalla.

Apollinaire.. joo, virallinen lausunto on tulossa. Lainasin sellaisen kuin Alcools suomennettuna, ilmeisesti pääteoksensa. Alkuun tuli hieman takapakkia kun esipuheessa kääntäjä sanoi jättäneensä pois ne runot joita aika ole kohdellut hyvin (mm. Apollinairen omat lempirunot!). Olisi nyt antanut lukijan päätellä mikä ei ole kestänyt aikaa ja mikä taas on. Tuollaisia käsittämättömiä nuo suomentajat aina ennen olivat. Vastalause!

Kyllähän tästäkin selviää, että käsillä on maailmankirjallisuuden klassikko. Hmm.. tuntuu kuin olisin runon "Mirabeaun silta" nähnyt jossain aiemmin... Runojen aihepiirit tuntuivat alkuun vähän oudoilta (ja tuo kirjan otsikko!). Jossain puolivälin paikkeilla pääsin mukaan. Tuo Pariisi on kuvattu hienosti ja erään runon aloitus on parhaimpia lukemiani. Löytyi yksi runo, jonka olisin itse toivonut kirjoittavani.

Mutta enemmän analyysia, kun pääsen loppuun. En ole mikään pikalukija.. tai oikeammin, tykkään väliin tuumata lukemaani. Pikaisesti luen vain teokset joista haluan äkkiä eroon. Muiden kohdalla pitkitän loppua, haluan elää mahdollisimman pitkään siinä maailmassa. Lukiessa Alcoolsia mietin myös, miksi sinä tästä pidät.. Voisitko kertoa suhteestasi Apollinaireen?

Sanoit aika osuvasti, että sanat ovat symboleja.. sopimuksia.. sovittu että jokin sana tarkoittaa tiettyä asiaa.. mutta välttämättä ei ole sovittu sanaa, joka kuvaisi mitä minä tunnen.. on vain tuo haalea ilmaus, joka pelkistää sen monen muunkin kokemaksi latteaksi asiaksi.

Hmm... sinun kanssasi on vaikea olla eri mieltä:)

Lue lisää

Hei valon taiteilija :) Sinähän sitä olet enkä minä :) Vastaukseni vähän viipyili, pahoittelen kovasti asiaa. Halusin lukaista ensin Apollinairen suomennetun runokokoelman, sen saman jonka sinäkin sait käsiisi, mutta tuli mutkia matkaan. Kyseinen opus löytyi kirjaston tietokannasta, mutta se oli mystisesti hävinnyt hyllystä... Kukaan ei tiennyt minne ja miksi… Sain kirjan toisaalta ja nyt olen lopulta pikalukenut sen.

Oma suhteeni kyseiseen runoilijaan on syntynyt lähinnä rakkaudesta ranskan kieleen. Hankin ja luin ranskankielisen version jo nuorempana. Runoilija tuli vain jostain mieleeni, ehkä koska yhdistin hänet surrealismiin ja arvelin, että siltä pohjalta sinua voisi kyseinen henkilö kiinnostaa. Tai ehkä koska…hmm… Alcools oli ainoa oma runokirja, joka löytyi kirjahyllystä... Silloin. Nyt omistan lisäksi yhden kokoelman Beckettiltä ja Saarikoskelta… Olen vaikutuksille altis, toisinaan :)

Itse asiassa en pidä kovinkaan monen A:n runon sisällöstä. En näe maailmaa samoin kuin Apollinaire, mutta parhaimmillaan hänen runonsa soljuvat pehmeästi eteenpäin aiheista riippumatta. Mirabeaun silta on klassikko, sekin on silti ehdottomasti parempi ranskan kielellä. Toisaalta olen vähän jäävi sanomaan mitään, koska kärjistetysti kirosanatkin on kauniita ranskaksi sanottuna… Runosuomennoksista ikävä kyllä puuttuu lähes täysin melodisuus ja harmonia…ei näy runoilijan sanavalintojen, rytmin, loppusointujen vaikutusta tunnelmaan. Käännöksissä vain sanoilla on merkitystä, ei millään muulla. Myöskään menneen ja tulevan vaihtelu ei näy samalla tavalla suomennoksissa. Vendémiaire jota ei siis ole sinun lukemassasi kokoelmassa, on oman kirjani selitysten mukaan runo josta tekijä ehkä piti eniten. Nimi merkitsee ainakin viininkorjuukuukautta, ja juuri sen runon avulla selittyisi parhaiten kokoelman nimikin. Runoa on kuitenkin pidetty vaikeana, vähän tutkittuna… Niinpä niin, ne kääntäjän kootut selitykset :)

Jees, yritän pysyä samoilla taajuuksilla... :)

poskipusu kirjoitti:

Hei valon taiteilija :) Sinähän sitä olet enkä minä :) Vastaukseni vähän viipyili, pahoittelen kovasti asiaa. Halusin lukaista ensin Apollinairen suomennetun runokokoelman, sen saman jonka sinäkin sait käsiisi, mutta tuli mutkia matkaan. Kyseinen opus löytyi kirjaston tietokannasta, mutta se oli mystisesti hävinnyt hyllystä... Kukaan ei tiennyt minne ja miksi… Sain kirjan toisaalta ja nyt olen lopulta pikalukenut sen.

Oma suhteeni kyseiseen runoilijaan on syntynyt lähinnä rakkaudesta ranskan kieleen. Hankin ja luin ranskankielisen version jo nuorempana. Runoilija tuli vain jostain mieleeni, ehkä koska yhdistin hänet surrealismiin ja arvelin, että siltä pohjalta sinua voisi kyseinen henkilö kiinnostaa. Tai ehkä koska…hmm… Alcools oli ainoa oma runokirja, joka löytyi kirjahyllystä... Silloin. Nyt omistan lisäksi yhden kokoelman Beckettiltä ja Saarikoskelta… Olen vaikutuksille altis, toisinaan :)

Itse asiassa en pidä kovinkaan monen A:n runon sisällöstä. En näe maailmaa samoin kuin Apollinaire, mutta parhaimmillaan hänen runonsa soljuvat pehmeästi eteenpäin aiheista riippumatta. Mirabeaun silta on klassikko, sekin on silti ehdottomasti parempi ranskan kielellä. Toisaalta olen vähän jäävi sanomaan mitään, koska kärjistetysti kirosanatkin on kauniita ranskaksi sanottuna… Runosuomennoksista ikävä kyllä puuttuu lähes täysin melodisuus ja harmonia…ei näy runoilijan sanavalintojen, rytmin, loppusointujen vaikutusta tunnelmaan. Käännöksissä vain sanoilla on merkitystä, ei millään muulla. Myöskään menneen ja tulevan vaihtelu ei näy samalla tavalla suomennoksissa. Vendémiaire jota ei siis ole sinun lukemassasi kokoelmassa, on oman kirjani selitysten mukaan runo josta tekijä ehkä piti eniten. Nimi merkitsee ainakin viininkorjuukuukautta, ja juuri sen runon avulla selittyisi parhaiten kokoelman nimikin. Runoa on kuitenkin pidetty vaikeana, vähän tutkittuna… Niinpä niin, ne kääntäjän kootut selitykset :)

Jees, yritän pysyä samoilla taajuuksilla... :)

Lue lisää

Mystinen nainen:)

Minulle kävi melkein samoin kuin sinulle. Kun hain kirjastosta tätä niin en löytänyt minäkään hyllystä vaikka piti olla paikalla.. oli Anhava ja Aronpuro mutta välistä puuttui se tärkein.. Pyysin kirjastonhoitajan apuun ja hän etsi muistakin hyllyistä ja Alcools löytyi lopulta väärältä osastolta. Etsiä ja löytää kallisarvoinen aarre...

Tästä käännöksestä ei ilmene mihin alkuperäisen kokoelman runot päättyvät ja mitkä runot ovat niitä kokoelman ulkopuolisia runoja. Suhteessa hengellisyyteen tulkitsen loppupään runoissa hieman seestymistä ja tietynlaista aikuistumista asian suhteen. Mielenkiintoista olisi tietää onko tämä alkuperäisen kokoelman eräs teema. Tulee mieleen että viini, rakkaus ja usko ovat kaikki sitä alcoolsia.

Entäpä onkohan tuo "Ruumiisi yhdeksän porttia" osa Alcoolsia vai ei? Hmm.. runon sanoma oli arvatenkin vähintäänkin kyseenalainen sen ajan tapaintottumukselle..

Niin, vähän provosoiva tyyli A:lla kieltämättä.. mutta hyvällä maulla kuitenkin tehtyä mielestäni. Takana on älykkyyttä ja havainnointikykyä. Sellaista maailmantuntemusta.

Muutama minua erityisesti miellyttänyt erinomainen runon alku:

Lontoon sumuhämärässä kerran
vastaan tuli rakastani muistuttava
roisto jonka katse viilsi
pelkkä välähtävä katse mutta
painoin pääni alas häpeästä
("Köyhän rakkauden laulu")

&

Tyyni lintu nurin lentää lintu
ja pesii tuuleen
rajalla jolla kamara hohtaa jo
sulje toinen luomesi maa häikäisee
kun nostat pääsi
("Juhlasaatto")

Tämän runon olisin itse halunnut kirjoittaa:

Texasin rannikolla
Mobilen ja Galvestoni välillä
on suuri puutarha ruusuja tulviva
ja puutarhassa on huvila
ja sekin on suuri ruusu

Puutarhassa kävelee usein nainen
ja hän on aina yksin
minä tulen lehmuskujaa pitkin ja
me katsomme toisiamme

Tämä nainen uskoo toisenlaiseen jumalaan
vaatteissa ei ole nappeja ruusuissa ei ole nuppuja
minulta uupuu liiveistä kaksi nappia
me ikään kuin kuulumme samaan lahkoon
("Annie")

Hyvinkin uskon sen että taipuisa ranskan kieli kärsii käännöksessä, niin että oikeastaan jää vain sanat tai pahimmillaan vain tulkittu sana.

Alkuun tuntui vieraalta tämä.. minäkään en nimittäin näe maailmaa samoin kuin Apollinaire, mutta keskivaiheilla tosiaan aloin saada jotain jyvää.. kiinni niistä huomioista ja oivalluksista.

Pidin kyllä, surrealistisenakin kokemuksena.. hmm.. ja kannatti lukea yleissivistyksenkin kannalta. Vesi kielellä jään odottelemaan uutta suomennosta, luulisi kysyntää olevan, koska kyllä minä tämän klassikoihin liittäisin tämänkin käännöksen perusteella.

Vai olet noin vaikutuksille altis...! Täytyy sanoa, että olen otettu. Kertakaikkiaan:) Tämä oli odottamatonta.

Elät rikkaassa maailmassa, sinä:)

Miekko kirjoitti:

Mystinen nainen:)

Minulle kävi melkein samoin kuin sinulle. Kun hain kirjastosta tätä niin en löytänyt minäkään hyllystä vaikka piti olla paikalla.. oli Anhava ja Aronpuro mutta välistä puuttui se tärkein.. Pyysin kirjastonhoitajan apuun ja hän etsi muistakin hyllyistä ja Alcools löytyi lopulta väärältä osastolta. Etsiä ja löytää kallisarvoinen aarre...

Tästä käännöksestä ei ilmene mihin alkuperäisen kokoelman runot päättyvät ja mitkä runot ovat niitä kokoelman ulkopuolisia runoja. Suhteessa hengellisyyteen tulkitsen loppupään runoissa hieman seestymistä ja tietynlaista aikuistumista asian suhteen. Mielenkiintoista olisi tietää onko tämä alkuperäisen kokoelman eräs teema. Tulee mieleen että viini, rakkaus ja usko ovat kaikki sitä alcoolsia.

Entäpä onkohan tuo "Ruumiisi yhdeksän porttia" osa Alcoolsia vai ei? Hmm.. runon sanoma oli arvatenkin vähintäänkin kyseenalainen sen ajan tapaintottumukselle..

Niin, vähän provosoiva tyyli A:lla kieltämättä.. mutta hyvällä maulla kuitenkin tehtyä mielestäni. Takana on älykkyyttä ja havainnointikykyä. Sellaista maailmantuntemusta.

Muutama minua erityisesti miellyttänyt erinomainen runon alku:

Lontoon sumuhämärässä kerran
vastaan tuli rakastani muistuttava
roisto jonka katse viilsi
pelkkä välähtävä katse mutta
painoin pääni alas häpeästä
("Köyhän rakkauden laulu")

&

Tyyni lintu nurin lentää lintu
ja pesii tuuleen
rajalla jolla kamara hohtaa jo
sulje toinen luomesi maa häikäisee
kun nostat pääsi
("Juhlasaatto")

Tämän runon olisin itse halunnut kirjoittaa:

Texasin rannikolla
Mobilen ja Galvestoni välillä
on suuri puutarha ruusuja tulviva
ja puutarhassa on huvila
ja sekin on suuri ruusu

Puutarhassa kävelee usein nainen
ja hän on aina yksin
minä tulen lehmuskujaa pitkin ja
me katsomme toisiamme

Tämä nainen uskoo toisenlaiseen jumalaan
vaatteissa ei ole nappeja ruusuissa ei ole nuppuja
minulta uupuu liiveistä kaksi nappia
me ikään kuin kuulumme samaan lahkoon
("Annie")

Hyvinkin uskon sen että taipuisa ranskan kieli kärsii käännöksessä, niin että oikeastaan jää vain sanat tai pahimmillaan vain tulkittu sana.

Alkuun tuntui vieraalta tämä.. minäkään en nimittäin näe maailmaa samoin kuin Apollinaire, mutta keskivaiheilla tosiaan aloin saada jotain jyvää.. kiinni niistä huomioista ja oivalluksista.

Pidin kyllä, surrealistisenakin kokemuksena.. hmm.. ja kannatti lukea yleissivistyksenkin kannalta. Vesi kielellä jään odottelemaan uutta suomennosta, luulisi kysyntää olevan, koska kyllä minä tämän klassikoihin liittäisin tämänkin käännöksen perusteella.

Vai olet noin vaikutuksille altis...! Täytyy sanoa, että olen otettu. Kertakaikkiaan:) Tämä oli odottamatonta.

Elät rikkaassa maailmassa, sinä:)

Lue lisää

Hei mystinen mies... Kokeilen nyt tätä ilmaisua uudemman kerran :) Samoja tapahtumia, samoja sanoja :)

Alcoolsissa on nämä runot tässä järjestyksessä, jos haluat vielä viipyä A:n runojen maailmassa: Vyöhyke, Mirabeaun silta, Köyhän rakkauden laulu, Myrkkyliljat, Annie, Marie, Valkoinen lumi, Landor Roadin maastamuuttaja, Yö Reinillä 4 muuta siihen liittyvää, Merkki ja ne kääntäjän poisjättämät. Paitsi että omasta kirjastani kylläkin uupuu Les Fiançailles ja siinä on sitä vastoin kaksi muuta runoa, joita ei ole lainkaan suomennoksessa. Joten siis vastauksena kysymykseesi: ”Ruumiisi yhdeksän porttia” ei sisälly alkuperäiseen kokoelmaan. Ja joo, kyllä se runo minutkin yllätti. Onhan se aika intensiivinen tunnelmaltaan…eikä jäänyt kovin paljon arvailujen varaan. Jos ymmärsin oikein :)

Niin, viini, rakkaus ja usko, kaikki aikaansaa jonkinlaisia humalatiloja. Humala ja toisaalta hämärä, hämäryys ovatkin usein läsnä Alcoolsin runoissa. Se hämäryys ei niin itseäni miellytä, paitsi jos puhutaan pelkästään sanojen semanttisesta tasosta. Sanan outoudesta. Rakkaus, hengellisyys, tunne-elämän ahdinko, melankolisuus jäi minun mieleeni runoista. Vendémiaire on muuten ollut ensimmäinen A:n runo, joka on julkaistu ilman välimerkkejä v. 1912. Vähän jotain nippelitietoa…

Tästä pidin itsekin:

Annie

Sur la côte du Texas
Entre Mobile et Galveston il y a
Un grand jardin tout plein de roses
Il contient aussi une villa
Qui est une rose

Une femme se promène souvent
Dans le jardin toute seule
Et quand je passe sur la route bordée de tilleuls
Nous nous regardons

Comme cette femme est mennonite
Ses rosiers et ses vêtements n’ont pas de boutons
Il en manque deux à mon veston
La dame et moi suivons presque le même rite

Niin muuten, miten se nyt menikään... Kumpi olikaan oikeassa? :)

poskipusu kirjoitti:

Hei mystinen mies... Kokeilen nyt tätä ilmaisua uudemman kerran :) Samoja tapahtumia, samoja sanoja :)

Alcoolsissa on nämä runot tässä järjestyksessä, jos haluat vielä viipyä A:n runojen maailmassa: Vyöhyke, Mirabeaun silta, Köyhän rakkauden laulu, Myrkkyliljat, Annie, Marie, Valkoinen lumi, Landor Roadin maastamuuttaja, Yö Reinillä 4 muuta siihen liittyvää, Merkki ja ne kääntäjän poisjättämät. Paitsi että omasta kirjastani kylläkin uupuu Les Fiançailles ja siinä on sitä vastoin kaksi muuta runoa, joita ei ole lainkaan suomennoksessa. Joten siis vastauksena kysymykseesi: ”Ruumiisi yhdeksän porttia” ei sisälly alkuperäiseen kokoelmaan. Ja joo, kyllä se runo minutkin yllätti. Onhan se aika intensiivinen tunnelmaltaan…eikä jäänyt kovin paljon arvailujen varaan. Jos ymmärsin oikein :)

Niin, viini, rakkaus ja usko, kaikki aikaansaa jonkinlaisia humalatiloja. Humala ja toisaalta hämärä, hämäryys ovatkin usein läsnä Alcoolsin runoissa. Se hämäryys ei niin itseäni miellytä, paitsi jos puhutaan pelkästään sanojen semanttisesta tasosta. Sanan outoudesta. Rakkaus, hengellisyys, tunne-elämän ahdinko, melankolisuus jäi minun mieleeni runoista. Vendémiaire on muuten ollut ensimmäinen A:n runo, joka on julkaistu ilman välimerkkejä v. 1912. Vähän jotain nippelitietoa…

Tästä pidin itsekin:

Annie

Sur la côte du Texas
Entre Mobile et Galveston il y a
Un grand jardin tout plein de roses
Il contient aussi une villa
Qui est une rose

Une femme se promène souvent
Dans le jardin toute seule
Et quand je passe sur la route bordée de tilleuls
Nous nous regardons

Comme cette femme est mennonite
Ses rosiers et ses vêtements n’ont pas de boutons
Il en manque deux à mon veston
La dame et moi suivons presque le même rite

Niin muuten, miten se nyt menikään... Kumpi olikaan oikeassa? :)

Lue lisää

Haluan viipyä ja haluankin tietää oikean järjestyksen, koska tämä kokoelma mielestäni muodostaa kokonaisuuden, eikä ole vain kokoelma erilaisia runoja. Luen uudelleen järjestystä silmällä pitäen ja miettien niitä puuttuvia osasia. Mikähän idea on ollut järjestystäkin muuttaa? Hmm.. ja korvata monitulkintainen Vendemiaire Ruumiin yhdeksällä portilla.. ei niin etteikö silläkin runolla olisi ansionsa...

mietin hieman lukiessa, että yllättävän melankolinen.. paljon onnetonta rakkautta.. miten saatat pitää tästä.. että se on varmaankin tunnelma, sanojen yleinen kauneus, kirjoituksen älykkyys joka kiehtoo.. ei ehkä itse asiasisältö tai se, että joka asian tai tunnetilan pystyy alleviivaamaan.

Luen uudestaan, kiitos. Hmm.. Anniessa pisti silmään tuo viimeinen kappale.. Eikös tuossa alkuperäisessä sanota että Annie on mennoniitti, eikä suinkaan, että "uskoo toisenlaiseen jumalaan".. Tuohan on aivan eria asia! Entä onko tuo loppu ennemminkin että "harjoitamme samantapaisia rituaaleja" tai jotain sinnepäin?

Miekko kirjoitti:

Haluan viipyä ja haluankin tietää oikean järjestyksen, koska tämä kokoelma mielestäni muodostaa kokonaisuuden, eikä ole vain kokoelma erilaisia runoja. Luen uudelleen järjestystä silmällä pitäen ja miettien niitä puuttuvia osasia. Mikähän idea on ollut järjestystäkin muuttaa? Hmm.. ja korvata monitulkintainen Vendemiaire Ruumiin yhdeksällä portilla.. ei niin etteikö silläkin runolla olisi ansionsa...

mietin hieman lukiessa, että yllättävän melankolinen.. paljon onnetonta rakkautta.. miten saatat pitää tästä.. että se on varmaankin tunnelma, sanojen yleinen kauneus, kirjoituksen älykkyys joka kiehtoo.. ei ehkä itse asiasisältö tai se, että joka asian tai tunnetilan pystyy alleviivaamaan.

Luen uudestaan, kiitos. Hmm.. Anniessa pisti silmään tuo viimeinen kappale.. Eikös tuossa alkuperäisessä sanota että Annie on mennoniitti, eikä suinkaan, että "uskoo toisenlaiseen jumalaan".. Tuohan on aivan eria asia! Entä onko tuo loppu ennemminkin että "harjoitamme samantapaisia rituaaleja" tai jotain sinnepäin?

Lue lisää

.. onkohan alkuperäisessä Mirabeaun sillan ensimmäisen säkeistön loppu erilainen kuin muiden.. vai onko sekin joku painovirhe/kääntäjän päähänpisto...?

"Ses rosiers et ses vêtements n’ont pas de boutons" lienee jonkinlainen sanaleikki.. nappi ja nuppu tarkoittavat ranskassa samaa tms.?

Hmm.. ja kyllä sinä taisit olla oikeassa:)

Miekko kirjoitti:

.. onkohan alkuperäisessä Mirabeaun sillan ensimmäisen säkeistön loppu erilainen kuin muiden.. vai onko sekin joku painovirhe/kääntäjän päähänpisto...?

"Ses rosiers et ses vêtements n’ont pas de boutons" lienee jonkinlainen sanaleikki.. nappi ja nuppu tarkoittavat ranskassa samaa tms.?

Hmm.. ja kyllä sinä taisit olla oikeassa:)

Lue lisää

Hmm… olipas yllättävä aloitus :) Hmm…suhtaudun kyllä vähän varauksella romantiikan harrastajan suudelmaan… joka uskoo, että rakkaus on veteen piirretty viiva...ehkä sinä harrastat myös suudelmia… Täytyy vähän miettiä :)

Mutta, joo Alcoolsista vielä. Itse asiassa mennoniitti tai mennoniitta, miten vaan, oli itselleni täysin vieras sana, kaiketi jonkun lahkon jäseneen viittaa, ja ilmeisesti kyseiset lahkolaiset pukeutuivat jotenkin erikoisesti. En tiedä asiasta sen enempää… ”Suivre” tarkoittaa seurata, noudattaa. Ja tosiaan ranskan ”un bouton” on sekä nuppu että nappi, joten niin kuin sanoitkin, sanaleikki kyseessä. Nekin tietty usein kärsii käännöksissä.

Piti viimeksi liittää sinulle linkki Mirabeaun silta –lauluun, mutta koska se on melankolinen, en halunnut pilata viikonlopputunnelmia… Runon kaikki säkeistöt kuitenkin päättyvät samalla tavalla:

« Vienne la nuit sonne l’heure
Les jours s’en vont je demeure «


http://www.youtube.com/watch?v=zzfo_sGFp_4

poskipusu kirjoitti:

Hmm… olipas yllättävä aloitus :) Hmm…suhtaudun kyllä vähän varauksella romantiikan harrastajan suudelmaan… joka uskoo, että rakkaus on veteen piirretty viiva...ehkä sinä harrastat myös suudelmia… Täytyy vähän miettiä :)

Mutta, joo Alcoolsista vielä. Itse asiassa mennoniitti tai mennoniitta, miten vaan, oli itselleni täysin vieras sana, kaiketi jonkun lahkon jäseneen viittaa, ja ilmeisesti kyseiset lahkolaiset pukeutuivat jotenkin erikoisesti. En tiedä asiasta sen enempää… ”Suivre” tarkoittaa seurata, noudattaa. Ja tosiaan ranskan ”un bouton” on sekä nuppu että nappi, joten niin kuin sanoitkin, sanaleikki kyseessä. Nekin tietty usein kärsii käännöksissä.

Piti viimeksi liittää sinulle linkki Mirabeaun silta –lauluun, mutta koska se on melankolinen, en halunnut pilata viikonlopputunnelmia… Runon kaikki säkeistöt kuitenkin päättyvät samalla tavalla:

« Vienne la nuit sonne l’heure
Les jours s’en vont je demeure «


http://www.youtube.com/watch?v=zzfo_sGFp_4

Lue lisää

Minähän tarkoitin aivan päinvastoin! Puhe oli treffeistä ja Ikean naisista ym. Olen laittanut mm. nämä Ikean naiset merkille, mutta vain mielenkiintoisena ilmiönä.. ja kyllä, olen kannatusjäsen, koska mielestäni romantiikkaa uupuu katukuvasta...mutta ei muuten innosta.. en ole sen tyyppinen ihminen, sen kai sanoin.. eikä yleensäkään kiinnosta ehdotella deittejä kadulla.. tai kuntosalilla virittää juttua puolipukeisen naisen kanssa.. Olen romantiikan harrastaja.. mietin näitä juttuja, hmm.. no, kai tämän voi tunnustaa.. katselen romanttisia elokuvia, miel. sellaisia jotka viittaavat ehkä omaan tilaani, katson erilaisia ratkaisumalleja.. katson miten Rhet Butler hoitaa tilanteet.

veteen piirretty viiva.. puhe oli muistaakseni tosi tv-satjoista.. onhan se ihmeellsitä että maajussin kumppani löytyy televisiokameroiden edessä.. mutta en lähde tällaista rakkautta mitätöimäänkään, ihmeellisiä asioita tapahtuu.. ei ole minun asiani määritellä mikä on tosi rakkautta ja mikä ei.. se on veteen piirretty viiva..

Muistaakseni sanoin sinulle joskus että olen kaino suudelmia antamaan tms. tai sitten ainakin piti sanoa. En ole suudelmien harrastaja! Kenties villiinnyin liikaa, pahoittelen. Hmm.. mutta en kadu suudelmaa, kuten Apollinaire jossakin runossaan.. Se tuli sydämestä.

Anteeksi, ehdin vain lyhyesti raaputtaa, jatkan tuonnemma.

Kiitos linkistä. Kuuntelen sen ensi tilassa kun mahdollista.

Miekko kirjoitti:

Minähän tarkoitin aivan päinvastoin! Puhe oli treffeistä ja Ikean naisista ym. Olen laittanut mm. nämä Ikean naiset merkille, mutta vain mielenkiintoisena ilmiönä.. ja kyllä, olen kannatusjäsen, koska mielestäni romantiikkaa uupuu katukuvasta...mutta ei muuten innosta.. en ole sen tyyppinen ihminen, sen kai sanoin.. eikä yleensäkään kiinnosta ehdotella deittejä kadulla.. tai kuntosalilla virittää juttua puolipukeisen naisen kanssa.. Olen romantiikan harrastaja.. mietin näitä juttuja, hmm.. no, kai tämän voi tunnustaa.. katselen romanttisia elokuvia, miel. sellaisia jotka viittaavat ehkä omaan tilaani, katson erilaisia ratkaisumalleja.. katson miten Rhet Butler hoitaa tilanteet.

veteen piirretty viiva.. puhe oli muistaakseni tosi tv-satjoista.. onhan se ihmeellsitä että maajussin kumppani löytyy televisiokameroiden edessä.. mutta en lähde tällaista rakkautta mitätöimäänkään, ihmeellisiä asioita tapahtuu.. ei ole minun asiani määritellä mikä on tosi rakkautta ja mikä ei.. se on veteen piirretty viiva..

Muistaakseni sanoin sinulle joskus että olen kaino suudelmia antamaan tms. tai sitten ainakin piti sanoa. En ole suudelmien harrastaja! Kenties villiinnyin liikaa, pahoittelen. Hmm.. mutta en kadu suudelmaa, kuten Apollinaire jossakin runossaan.. Se tuli sydämestä.

Anteeksi, ehdin vain lyhyesti raaputtaa, jatkan tuonnemma.

Kiitos linkistä. Kuuntelen sen ensi tilassa kun mahdollista.

Lue lisää

Kiitos paljon vaivasta, jota olet nähnyt Apollinairen tähden. Nuo ranskannokset ja vastaukset kaikkiin kysymyksiini. Ystävällistä:)

Ranskan kieli tosiaan vaikuttaa runoudessa taipuisammalta. Ranskan kurssi on ollut suunnitelmissa pitkään, kun aikaa löytyisi.. kävin alkeiskurssin kauan sitten, silloin juuri ostin sitä Villoiniakin.. ei löytynyt hyllystä enää.. aika paljon unohtunut siitäkin vähästä.

Olet oikeassa, taitaa tosiaan ollakin mennoniitta eikä -niitti. Totta kai: runo viittaakin mennoniittain pukeutumiseen.. en tunne sitä muuten kuin runosta opitun napituksen.

Kappale oli kaunis, kiitos. Melankolinen joo, mutta ei samalla tavalla kuin täkäläiset mollivetistelyt. Puhtaasti kaunis kappale.. sellainen jossa muisto ei saa itkemään vaan ennemminkin huokaamaan: C'est la vie ja kulauttamaan päälle Kir royalen.

Miekko kirjoitti:

Minähän tarkoitin aivan päinvastoin! Puhe oli treffeistä ja Ikean naisista ym. Olen laittanut mm. nämä Ikean naiset merkille, mutta vain mielenkiintoisena ilmiönä.. ja kyllä, olen kannatusjäsen, koska mielestäni romantiikkaa uupuu katukuvasta...mutta ei muuten innosta.. en ole sen tyyppinen ihminen, sen kai sanoin.. eikä yleensäkään kiinnosta ehdotella deittejä kadulla.. tai kuntosalilla virittää juttua puolipukeisen naisen kanssa.. Olen romantiikan harrastaja.. mietin näitä juttuja, hmm.. no, kai tämän voi tunnustaa.. katselen romanttisia elokuvia, miel. sellaisia jotka viittaavat ehkä omaan tilaani, katson erilaisia ratkaisumalleja.. katson miten Rhet Butler hoitaa tilanteet.

veteen piirretty viiva.. puhe oli muistaakseni tosi tv-satjoista.. onhan se ihmeellsitä että maajussin kumppani löytyy televisiokameroiden edessä.. mutta en lähde tällaista rakkautta mitätöimäänkään, ihmeellisiä asioita tapahtuu.. ei ole minun asiani määritellä mikä on tosi rakkautta ja mikä ei.. se on veteen piirretty viiva..

Muistaakseni sanoin sinulle joskus että olen kaino suudelmia antamaan tms. tai sitten ainakin piti sanoa. En ole suudelmien harrastaja! Kenties villiinnyin liikaa, pahoittelen. Hmm.. mutta en kadu suudelmaa, kuten Apollinaire jossakin runossaan.. Se tuli sydämestä.

Anteeksi, ehdin vain lyhyesti raaputtaa, jatkan tuonnemma.

Kiitos linkistä. Kuuntelen sen ensi tilassa kun mahdollista.

Lue lisää

Hei villiintynyt romantiikan kannatusjäsen :) Ensinnäkin…öö…oli tarkoitus vaan vähän kiusata, ja oikeasti no, olihan se vähän erilainen otsikko mitä yleensä :) Kirjoitin oman vastaukseni kiireessä, rautatieasemalle menossa…ei ollut kuitenkaan tarkoitus aiheuttaa hämminkiä. Kyllä kai minussakin asuu ainakin piiloromantikko, olen ollut havaitsevinani jotain sen suuntaista… mutta romanttinen mies on silti kokonaan uusi, tuntematon lajityyppi, lähinnä leffoista tuttu. En kritisoi romanttisuutta, romantiikkaa, ei niissä ole mitään hävettävää, ei tietenkään :) On se silti niinkin, että näillä palstoilla voi törmätä romantiikan harrastelijoihin ts. ihmisiin jotka leikkivät tunteilla, pelaavat jotain pelejään. Sitä en hyväksy enkä ymmärrä, herkempi ihminen voi saada siipiinsä.

Rakkauden luonteesta olen kyllä eri mieltä… Jos rakkaus pitää jotenkin rinnastaa veteen, niin rakkaus on pikemminkin meren tai järven pohja, jotain pysyvää. Muuttuu aikojen saatossa, mutta on ja pysyy. Minusta ihmiset sekoittavat rakkauden usein ihastumiseen, hullaantumiseen, kiintymykseen… näen ehkä asiat eri tavalla, mutta olen sitä mieltä, että rakkaus on jo olemassa ennen kuin esim. mies ja nainen kohtaavat toisensa. Rakkautta ensisilmäyksellä on siten täysin mahdollista… Ja joo, ihmeellisiä asioita tapahtuu, en itse kuitenkaan usko sattumaan. Hmm…muistan kyllä myös sinun jossain yhteydessä kirjoittaneen, että rakkaus on loukkaus, kompastuskivi… en muista kontekstia... En voi liittää rakkauteen mitään negatiivista. Siihen liittyvät sivujuonet, pintaan nousevat asiat itsessä, toisessa, ne aiheuttavat hämminkiä, epävarmuutta, pelkoa, tuskaa, kärsimystä ja vaikka mitä, mutta ei rakkaus sinänsä. Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä…

Joo, muistan sinun sanoneen, että olet kaino poskipusuja antamaan :) Nyt mennään jo suudelmaan, joten kainous on todellakin katoavaista :) Hmm…seisot sanojesi takana, se kertoo paljon ihmisestä. Pidän muutenkin paljon asenteestasi. Mystis-semanttinen suudelma, joka tulee suoraan sydämestä… :) Hmm, joo, hyväksytään :)

Miekko kirjoitti:

Minähän tarkoitin aivan päinvastoin! Puhe oli treffeistä ja Ikean naisista ym. Olen laittanut mm. nämä Ikean naiset merkille, mutta vain mielenkiintoisena ilmiönä.. ja kyllä, olen kannatusjäsen, koska mielestäni romantiikkaa uupuu katukuvasta...mutta ei muuten innosta.. en ole sen tyyppinen ihminen, sen kai sanoin.. eikä yleensäkään kiinnosta ehdotella deittejä kadulla.. tai kuntosalilla virittää juttua puolipukeisen naisen kanssa.. Olen romantiikan harrastaja.. mietin näitä juttuja, hmm.. no, kai tämän voi tunnustaa.. katselen romanttisia elokuvia, miel. sellaisia jotka viittaavat ehkä omaan tilaani, katson erilaisia ratkaisumalleja.. katson miten Rhet Butler hoitaa tilanteet.

veteen piirretty viiva.. puhe oli muistaakseni tosi tv-satjoista.. onhan se ihmeellsitä että maajussin kumppani löytyy televisiokameroiden edessä.. mutta en lähde tällaista rakkautta mitätöimäänkään, ihmeellisiä asioita tapahtuu.. ei ole minun asiani määritellä mikä on tosi rakkautta ja mikä ei.. se on veteen piirretty viiva..

Muistaakseni sanoin sinulle joskus että olen kaino suudelmia antamaan tms. tai sitten ainakin piti sanoa. En ole suudelmien harrastaja! Kenties villiinnyin liikaa, pahoittelen. Hmm.. mutta en kadu suudelmaa, kuten Apollinaire jossakin runossaan.. Se tuli sydämestä.

Anteeksi, ehdin vain lyhyesti raaputtaa, jatkan tuonnemma.

Kiitos linkistä. Kuuntelen sen ensi tilassa kun mahdollista.

Lue lisää

Niin ja kiitos itsellesi kommenteista, analyysistä. Mukava jos käännöksistä oli jotain apua ja iloa. Ostin itselleni silloin aikaisemmin Beckettin kolmikielisen runokokoelman ”Miten sanoa” eli suomennokseen on liitetty alkuperäinen englannin- tai ranskankielinen runo. Taas voi tehdä vertailuja… :)

poskipusu kirjoitti:

Niin ja kiitos itsellesi kommenteista, analyysistä. Mukava jos käännöksistä oli jotain apua ja iloa. Ostin itselleni silloin aikaisemmin Beckettin kolmikielisen runokokoelman ”Miten sanoa” eli suomennokseen on liitetty alkuperäinen englannin- tai ranskankielinen runo. Taas voi tehdä vertailuja… :)

Lue lisää

No hei ja kiitos selvityksestä:) Eli hämminki oli sittenkin semanttinen. Me ymmärrämme romantiikan harrastajalla/harrastelijalla eri asioita.

Romanttinen mies, aargh! Tuo kuulostaa kamalalta. Olen kuitenkin aivan omanlaiseni, en mitenkään leffoista tuttu. Olen aina pitänyt vanhoista leffoista. Viime vuosina esim. jännäreissä se pakollinen romanttinen sivujuoni on muuttunut pakkopullasta päätarinaakin tärkeämmäksi elementiksi. Mitä lie keski-iän juttuja. Ja olen alkanut katsoa myös romanttisia elokuvia, kunhan selvitän niiden juonet etukäteen. Ei mitään melodraamaa tai perinjuurin onnetonta, mieluusti komediallista ainesta sisältävää..

Mahdollisuus on tosiaan pelien pelaamiseen, siksi sitä on mieluummin ylivarovainen, kaino antamaan pusuja.. ettei nyt ihan joka suuhun poskeen. Miehellä on helpompaa esim. täällä.. kyllähän naiset voivat heittää härskiäkin herjaa, mutta ei se tunnu siltä että miehen tunteilla leikiteltäisiin.
Ja kiitos. Omasta mielestänikin minulla on asennepuoli kunnossa.. jotenkin ajattelen että se näkyy myös runoissa ja kommenteissa, antaa ikään kuin tulkintaan avaimia. Toivon niin.

Joo, uskon myös että on olemassa kaiken yläpuolella oleva rakkaus.. minun käsitykseni mukaan se on muuttumaton, puhdas jne. Täydellinen.
Lähinnä ongelmia ilmenee ihmisen suhteessa tähän rakkauteen. Kukaan ihminen ei pysty rakastamaan puhtaasti, vailla säröä.
Määrittelyssä tulee toinen ongelma. Mihin vedetään se raja ihastumisen, hullaantumisen tai rakastumisen välillä. Ja kuka sen vetää? Millä sekunnilla ihastus muuttuu hullaantumiseksi? Jos joku sanoo rakastavansa jotakuta vaikka minun mielestäni se on ihastumista, niin en silti voi sanoa toiselle: Tuo ei ole oikeaa rakkautta. Ok, voin sanoa: Minun mielestäni tuo ei ole oikeaa rakkautta.. kaikestahan voi olla mielipide, vaikka ei oikeaa tietoa olisikaan.
Lähinnä käytännön puhekielessä kyse on kai yksinkertaistamisesta. He löysivät keskenään ja toisistaan sen rakkauden, joka on aina ollut olemassa. Kaksi ihmistä rakastui. Puhutaanko sitten ihmisten tapauksessa edes samasta asiasta kuin se "universaali rakkaus". Onko se jotain heijastumaa.

Rakkauden loukkaus, kompastus.. en minäkään muista kontekstia.. luultavasti kyse juuri siitä ihmisen suhteesta rakkauteen.. rakkaus tärvelee elämän, tekee siitä surkeaa.. eli siis ei osata käyttää rakkautta. Yleisinhimillinen ongelma.

minulla on sama Beckett kuin sinulla.. Ostin hulluilta päiviltä tai jostain muusta alesta.. Olen kyllä lukenut.. muistelinkin että siinä olisi ollut alkukielellä samat runot.. mutta luulin muistaneeni väärin.. koska muistan vain ne suomennokset. Noin ne runot pitäisikin kääntää, alkuteksti viereen ja vertailuja tekemään.

Romantikkoa ei saa koskaan kiusata:)

Miekko kirjoitti:

No hei ja kiitos selvityksestä:) Eli hämminki oli sittenkin semanttinen. Me ymmärrämme romantiikan harrastajalla/harrastelijalla eri asioita.

Romanttinen mies, aargh! Tuo kuulostaa kamalalta. Olen kuitenkin aivan omanlaiseni, en mitenkään leffoista tuttu. Olen aina pitänyt vanhoista leffoista. Viime vuosina esim. jännäreissä se pakollinen romanttinen sivujuoni on muuttunut pakkopullasta päätarinaakin tärkeämmäksi elementiksi. Mitä lie keski-iän juttuja. Ja olen alkanut katsoa myös romanttisia elokuvia, kunhan selvitän niiden juonet etukäteen. Ei mitään melodraamaa tai perinjuurin onnetonta, mieluusti komediallista ainesta sisältävää..

Mahdollisuus on tosiaan pelien pelaamiseen, siksi sitä on mieluummin ylivarovainen, kaino antamaan pusuja.. ettei nyt ihan joka suuhun poskeen. Miehellä on helpompaa esim. täällä.. kyllähän naiset voivat heittää härskiäkin herjaa, mutta ei se tunnu siltä että miehen tunteilla leikiteltäisiin.
Ja kiitos. Omasta mielestänikin minulla on asennepuoli kunnossa.. jotenkin ajattelen että se näkyy myös runoissa ja kommenteissa, antaa ikään kuin tulkintaan avaimia. Toivon niin.

Joo, uskon myös että on olemassa kaiken yläpuolella oleva rakkaus.. minun käsitykseni mukaan se on muuttumaton, puhdas jne. Täydellinen.
Lähinnä ongelmia ilmenee ihmisen suhteessa tähän rakkauteen. Kukaan ihminen ei pysty rakastamaan puhtaasti, vailla säröä.
Määrittelyssä tulee toinen ongelma. Mihin vedetään se raja ihastumisen, hullaantumisen tai rakastumisen välillä. Ja kuka sen vetää? Millä sekunnilla ihastus muuttuu hullaantumiseksi? Jos joku sanoo rakastavansa jotakuta vaikka minun mielestäni se on ihastumista, niin en silti voi sanoa toiselle: Tuo ei ole oikeaa rakkautta. Ok, voin sanoa: Minun mielestäni tuo ei ole oikeaa rakkautta.. kaikestahan voi olla mielipide, vaikka ei oikeaa tietoa olisikaan.
Lähinnä käytännön puhekielessä kyse on kai yksinkertaistamisesta. He löysivät keskenään ja toisistaan sen rakkauden, joka on aina ollut olemassa. Kaksi ihmistä rakastui. Puhutaanko sitten ihmisten tapauksessa edes samasta asiasta kuin se "universaali rakkaus". Onko se jotain heijastumaa.

Rakkauden loukkaus, kompastus.. en minäkään muista kontekstia.. luultavasti kyse juuri siitä ihmisen suhteesta rakkauteen.. rakkaus tärvelee elämän, tekee siitä surkeaa.. eli siis ei osata käyttää rakkautta. Yleisinhimillinen ongelma.

minulla on sama Beckett kuin sinulla.. Ostin hulluilta päiviltä tai jostain muusta alesta.. Olen kyllä lukenut.. muistelinkin että siinä olisi ollut alkukielellä samat runot.. mutta luulin muistaneeni väärin.. koska muistan vain ne suomennokset. Noin ne runot pitäisikin kääntää, alkuteksti viereen ja vertailuja tekemään.

Romantikkoa ei saa koskaan kiusata:)

Lue lisää

Vielä jotain lyhyesti… ajattelen itse, että nimenomaan universaali rakkaus on sitä muuttumatonta, kaiken yläpuolella olevaa jumalallista rakkautta. Ja että on sielujen välistä rakkautta…mikä tarkoittaa, että rakkaus on jo olemassa ennen kuin ihmiset kohtaavat toisensa. Ne säröt kaiketi syntyy jotenkin persoonan ja mielen tasoilla, elämänkokemuksista ja –vaiheista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen…

Mutta joo, minusta tosiaan ihmisten välinen rakkaus ilmenee eri tavalla ajan saatossa, koska ihminen persoonana muuttuu, kasvaa, kehittyy (toivottavasti) ja toisaalta taas koska rakkaudesta ei välitetä, tunteet tukahdutetaan yms. Uskon myös henk. koht. että on mahdollista kokea joskus, edes välähdyksenomaisen hetken ajan sitä universaalia rakkautta, liitän sen kuitenkin henkisyyteen. Kyllähän maailmasta löytyy henkisen polun valinneita tai sitä etsiviä ihmisiä.

Ihminen on se joka tärvelee elämän, ei rakkaus… Rakkaudettomuus voi tehdä elämästä surkeaa tai ihmisen omat väärät teot ja valinnat. ”Elämän realiteetit.”

poskipusu kirjoitti:

Vielä jotain lyhyesti… ajattelen itse, että nimenomaan universaali rakkaus on sitä muuttumatonta, kaiken yläpuolella olevaa jumalallista rakkautta. Ja että on sielujen välistä rakkautta…mikä tarkoittaa, että rakkaus on jo olemassa ennen kuin ihmiset kohtaavat toisensa. Ne säröt kaiketi syntyy jotenkin persoonan ja mielen tasoilla, elämänkokemuksista ja –vaiheista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen…

Mutta joo, minusta tosiaan ihmisten välinen rakkaus ilmenee eri tavalla ajan saatossa, koska ihminen persoonana muuttuu, kasvaa, kehittyy (toivottavasti) ja toisaalta taas koska rakkaudesta ei välitetä, tunteet tukahdutetaan yms. Uskon myös henk. koht. että on mahdollista kokea joskus, edes välähdyksenomaisen hetken ajan sitä universaalia rakkautta, liitän sen kuitenkin henkisyyteen. Kyllähän maailmasta löytyy henkisen polun valinneita tai sitä etsiviä ihmisiä.

Ihminen on se joka tärvelee elämän, ei rakkaus… Rakkaudettomuus voi tehdä elämästä surkeaa tai ihmisen omat väärät teot ja valinnat. ”Elämän realiteetit.”

Lue lisää

Universaalista rakkaudesta ajattelemme siis samoin:) Onko tuo sielujen välinen rakkaus sitten eri rakkautta, sen erilaista ilmenemismuotoa, tai jotain heijastumaa... onko sielujen välinen rakkaus olemassa aina vai vain siitä hetkestä kun ihminen syntyy Hmm.. siis jos sielujen välinen rakkaus on olemassa aina.. Sielut rakastavat toisiaan jo ennen kuin kyseiset ihmiset ovat syntyneetkään. Sielut rakastavat toisiaan riippumatta siitä millaisessa ihmisessä ne vaikuttavat. Tai sitten sielun rakkaus syntyy ihmisen mukana. Sielu rakastaa toista sielua joka elää samana aikakautena (voiko sielu rakastua vain yhteen sieluun?). Kun ihmiset kohtaavat, rakkaus materialisoituu.

Luulen, että sain ajatuksestasi kiinni jollain tasolla. Ainoastaan tuo aikakysymys jäi minulle auki.. että onko sielu ikuinen, pitkäikäinen vai ihmiselämän rajoittamissa puitteissa toimiva.

Vähän sama tuossa ihmisen kehittymisessä. Kehittyykö ihminen aikakausien saatossa vai tarkoittaako tuo vain ihmiselämän aikana tapahtuvaa kehittymistä... Eli ilmeneekö rakkaus eri tavalla nyt kuin 1200-luvulla vai eri tavalla ihmisen keski-iässä kuin teininä. Vai molemmilla tavoilla...

Samaa mieltä siitä, että rakkaus ei turmele mitään... mutta kyse on lähinnä vain ihmisen puutteellisesta kyvystä ilmaista asioita. Rakkaus on tärvellyt elämäni. Neiti X on turmellut elämäni. Olen turmellut elämäni, koska en ole osannut rakastaa oikein neiti X:ää. Puhuja voi tarkoittaa näillä samaa asiaa.

Miekko kirjoitti:

Universaalista rakkaudesta ajattelemme siis samoin:) Onko tuo sielujen välinen rakkaus sitten eri rakkautta, sen erilaista ilmenemismuotoa, tai jotain heijastumaa... onko sielujen välinen rakkaus olemassa aina vai vain siitä hetkestä kun ihminen syntyy Hmm.. siis jos sielujen välinen rakkaus on olemassa aina.. Sielut rakastavat toisiaan jo ennen kuin kyseiset ihmiset ovat syntyneetkään. Sielut rakastavat toisiaan riippumatta siitä millaisessa ihmisessä ne vaikuttavat. Tai sitten sielun rakkaus syntyy ihmisen mukana. Sielu rakastaa toista sielua joka elää samana aikakautena (voiko sielu rakastua vain yhteen sieluun?). Kun ihmiset kohtaavat, rakkaus materialisoituu.

Luulen, että sain ajatuksestasi kiinni jollain tasolla. Ainoastaan tuo aikakysymys jäi minulle auki.. että onko sielu ikuinen, pitkäikäinen vai ihmiselämän rajoittamissa puitteissa toimiva.

Vähän sama tuossa ihmisen kehittymisessä. Kehittyykö ihminen aikakausien saatossa vai tarkoittaako tuo vain ihmiselämän aikana tapahtuvaa kehittymistä... Eli ilmeneekö rakkaus eri tavalla nyt kuin 1200-luvulla vai eri tavalla ihmisen keski-iässä kuin teininä. Vai molemmilla tavoilla...

Samaa mieltä siitä, että rakkaus ei turmele mitään... mutta kyse on lähinnä vain ihmisen puutteellisesta kyvystä ilmaista asioita. Rakkaus on tärvellyt elämäni. Neiti X on turmellut elämäni. Olen turmellut elämäni, koska en ole osannut rakastaa oikein neiti X:ää. Puhuja voi tarkoittaa näillä samaa asiaa.

Lue lisää

Onhan se hienoa, että ollaan samaa mieltä edes joskus jostain asiasta :) Huomaan, että olet näitä asioita joskus ennenkin mietiskellyt, tai ainakin sait ajatuksesta kiinni. Onneksi kysymyksesi oli retorisia… en ainakaan nähnyt kysymysmerkkejä, paitsi yhden, eli voin olla vastaamatta niihin muihin kysymyksiin hyvällä omallatunnolla :)

Voihan sielu kohdata rakastamansa sielun elämän kuluessa useammin kuin yhden kerran. Kyllähän niin tapahtuu. Eiköhän ne eri kohtaamiset edesauta aina jollakin tavalla kasvua… ainakin niin voisi tapahtua. Ikuisuus on ihan hyvä lähtökohta näiden asioiden pohtimiseen ja aikakausien saatossa tapahtuva kasvu.

Ääh, en ajattele aina näin syvällisiä… Oikeastaan näitä ajatuksia on noussut pintaan osittain sinun runojesi myötä. Olen esim. miettinyt liittyykö aikakausien vaihtelu niissä jotenkin tähän… No, kaikenlaista on hyvä miettiä :)

poskipusu kirjoitti:

Onhan se hienoa, että ollaan samaa mieltä edes joskus jostain asiasta :) Huomaan, että olet näitä asioita joskus ennenkin mietiskellyt, tai ainakin sait ajatuksesta kiinni. Onneksi kysymyksesi oli retorisia… en ainakaan nähnyt kysymysmerkkejä, paitsi yhden, eli voin olla vastaamatta niihin muihin kysymyksiin hyvällä omallatunnolla :)

Voihan sielu kohdata rakastamansa sielun elämän kuluessa useammin kuin yhden kerran. Kyllähän niin tapahtuu. Eiköhän ne eri kohtaamiset edesauta aina jollakin tavalla kasvua… ainakin niin voisi tapahtua. Ikuisuus on ihan hyvä lähtökohta näiden asioiden pohtimiseen ja aikakausien saatossa tapahtuva kasvu.

Ääh, en ajattele aina näin syvällisiä… Oikeastaan näitä ajatuksia on noussut pintaan osittain sinun runojesi myötä. Olen esim. miettinyt liittyykö aikakausien vaihtelu niissä jotenkin tähän… No, kaikenlaista on hyvä miettiä :)

Lue lisää

Niin. Jäin miettimään, että millainen mahtaisi olla sellainen kahden ihmisen välinen rakkaus, jotka käsittävät rakkauden täysin eri tavoin. Mielenkiintoinen vai mahdoton.

Kysymykset olivat semiretorisia. Jätin kysymysmerkit pois, jotta ei tulisi vaikutelmaa jonkinlaisesta ristikuulustelusta.. ja sen tähden juuri, että tuntisi liian tiukkaa velvollisuutta vastata.. halusin jättää vapauden vastata tai olla vastaamatta. Olen kyllä aidon kiinnostunut tavastasi ajatella.

Kasvu on hyödyllistä, sanoisin jopa välttämätöntä. Usein se onnistuu vain virheiden kautta, niistä oppimalla.

Aikakausien vaihteluun suhteeni on hieman ristiriitainen. Olen kehitysuskoinen ja tietyllä tasolla uskon, että ihmiskunta on mennyt parempaan suuntaan aikojen saatossa (muinaisina aikoina koko maailma olisi tuhottu, jos siihen olisi ollut resurssit). Toisaalta tunnen viehtymystä menneisiin aikakausiin.. tosin lähinnä taiteen kautta.. porvarillisen poikkeusyksilön näkökulmaan omasta ajastaan. Todellisuus oli varmasti jotakin aivan muuta.. mutta koska olen romantiikan harrastaja, en voi olla näkemättä asioita aina hiukan turkoosin näkökulman läpi:)

En ajattele aina syvällisiä.. tekstisi innoitti pohtimaan.. en voisi elää mietiskelemättä asioita.. hmm.. ainakaan niistä asioista ei saisi niin paljoa irti:)

Miekko kirjoitti:

Niin. Jäin miettimään, että millainen mahtaisi olla sellainen kahden ihmisen välinen rakkaus, jotka käsittävät rakkauden täysin eri tavoin. Mielenkiintoinen vai mahdoton.

Kysymykset olivat semiretorisia. Jätin kysymysmerkit pois, jotta ei tulisi vaikutelmaa jonkinlaisesta ristikuulustelusta.. ja sen tähden juuri, että tuntisi liian tiukkaa velvollisuutta vastata.. halusin jättää vapauden vastata tai olla vastaamatta. Olen kyllä aidon kiinnostunut tavastasi ajatella.

Kasvu on hyödyllistä, sanoisin jopa välttämätöntä. Usein se onnistuu vain virheiden kautta, niistä oppimalla.

Aikakausien vaihteluun suhteeni on hieman ristiriitainen. Olen kehitysuskoinen ja tietyllä tasolla uskon, että ihmiskunta on mennyt parempaan suuntaan aikojen saatossa (muinaisina aikoina koko maailma olisi tuhottu, jos siihen olisi ollut resurssit). Toisaalta tunnen viehtymystä menneisiin aikakausiin.. tosin lähinnä taiteen kautta.. porvarillisen poikkeusyksilön näkökulmaan omasta ajastaan. Todellisuus oli varmasti jotakin aivan muuta.. mutta koska olen romantiikan harrastaja, en voi olla näkemättä asioita aina hiukan turkoosin näkökulman läpi:)

En ajattele aina syvällisiä.. tekstisi innoitti pohtimaan.. en voisi elää mietiskelemättä asioita.. hmm.. ainakaan niistä asioista ei saisi niin paljoa irti:)

Lue lisää

Hei romantikko…Vastailen kyllä mielelläni kysymyksiisi. En koe kysymyksiä ristikuulusteluna - kiitos silti huomaavaisuudesta :) Mukavaltahan se tuntuu, jos tapani ajatella kiinnostaa toista turkoosin ystävää :) En kuitenkaan halua olla mikään ajatusteni tuputtaja… ja kuten todettua, etsin vielä itsekin vastauksia.

Niin, millainen olisi kahden ihmisen välinen rakkaus, jos rakkaus käsitetään täysin eri tavoin? No…on kai siitä paljon esimerkkejä, ei tarvitse kuin vilkaista erotilastoja tai lukea rikosuutisia. Nämä on tietty niitä ääripäitä. Rakkauden käytännön toteutuksessa on varmasti muutenkin toivomisen varaa…luultavasti jokaisella ihmisellä. Sitä paitsi kuinka moni arkielämässä lopulta edes miettii rakkauden jumalallista luonnetta? Niin, itse näen kyllä sielujen rakkauden myös jumalallista alkuperää olevana, mutta ei niin puhtaana, ei täydellisenä.

Totta, ihmiskunta on mennyt eteenpäin, paitsi arvomaailmaltaan… On otettu vähän takapakkia. Mutta ajattelen siitä huolimatta siis että sielukin kasvaa ja kehittyy aikojen saatossa. Kuulostaa kyllä ristiriitaiselta… mutta en minä ainakaan usko mihinkään ajan hengen mukaiseen tuottavuus ja tehokkuus –ajatteluun. Se on ihan syvältä.

Hmm.. olisiko nämä niitä tarkoittamasi poikkeusyksilön ominaisuuksia: korkeampi tietoisuus, henkisyys, ylevyys jne.? ;)

poskipusu kirjoitti:

Hei romantikko…Vastailen kyllä mielelläni kysymyksiisi. En koe kysymyksiä ristikuulusteluna - kiitos silti huomaavaisuudesta :) Mukavaltahan se tuntuu, jos tapani ajatella kiinnostaa toista turkoosin ystävää :) En kuitenkaan halua olla mikään ajatusteni tuputtaja… ja kuten todettua, etsin vielä itsekin vastauksia.

Niin, millainen olisi kahden ihmisen välinen rakkaus, jos rakkaus käsitetään täysin eri tavoin? No…on kai siitä paljon esimerkkejä, ei tarvitse kuin vilkaista erotilastoja tai lukea rikosuutisia. Nämä on tietty niitä ääripäitä. Rakkauden käytännön toteutuksessa on varmasti muutenkin toivomisen varaa…luultavasti jokaisella ihmisellä. Sitä paitsi kuinka moni arkielämässä lopulta edes miettii rakkauden jumalallista luonnetta? Niin, itse näen kyllä sielujen rakkauden myös jumalallista alkuperää olevana, mutta ei niin puhtaana, ei täydellisenä.

Totta, ihmiskunta on mennyt eteenpäin, paitsi arvomaailmaltaan… On otettu vähän takapakkia. Mutta ajattelen siitä huolimatta siis että sielukin kasvaa ja kehittyy aikojen saatossa. Kuulostaa kyllä ristiriitaiselta… mutta en minä ainakaan usko mihinkään ajan hengen mukaiseen tuottavuus ja tehokkuus –ajatteluun. Se on ihan syvältä.

Hmm.. olisiko nämä niitä tarkoittamasi poikkeusyksilön ominaisuuksia: korkeampi tietoisuus, henkisyys, ylevyys jne.? ;)

Lue lisää

Hmm.. etkös sinä pitänyt siniseen viittaavia värejä kylminä...

Ajattelin ylevästi esim. jotain sellaista, että toinen ymmärtää rakkauden ikuisena mutta toinen kahden ihmisen välillä syntyneenä juttuna. Päättyisikö tällainen suhde tragediaan.. mutta tottahan se on, että harva taitaa pohtia rakkauden syvällisempää luonnetta arkielämässä.

Jahas.. et ole mikään arvoliberaali:) Arvojen takapakki voi ilmetä monelle tapaa.. joku voi haikailla vanhoja perusarvoja takaisin... entisaikoina kuitenkin oli vielä jonkinlaista moraalia, joka nyttemmin on rapautunut... tai kenties viittaat arvoihin lähinnä siinä mielessä, että ihmiset eivät enää etsi itseään.. kysele perustojaan, eivät kasva henkisesti.. hmm... eivät ajattele.

Samaa mieltä. Tuottavuus- ja tehokkuusajattelu vie ihmisen kauemmas omasta sisäisestä minästään. Ei kaikkea (jos mitään oikeastaan) voi tuolla tavalla mitata. Ainakaan ei ihmistä.

Oikeastaan karsastan käsitettä 'korkeampi tietoisuus'.. ainakin siinä mielessä jos sillä viitataan siihen että se on korkeampi kuin jollakin toisella.. kuitenkin kaikkien ihmisten samanarvoisuuteen uskon...

Ei ole muuten helppoa miettiä kaikkea. On helpompaa vain sanoa uskovansa esim. tasa-arvoon sitä tarkemmin miettimättä. Jos toimiaan ja puheitaan liian tarkkaan tutkii, niin huomaa että toimii periaatteidensa vastaisesti tässä ja tuossa asiassa. Niitä ristiriitaisuuksia on useita! Ymmärrän siis hyvin kun viittasit ristiriitaan tuossa sieluasiassa.. tosisasiassa ristiriitaa ei siinä välttämättä ole ollenkaan.. ihmismieli vain ei voi käsittää niin henkistä asiaa muuten kuin ristiriitaisena... eihän ihmisen järki ole mikään mitta asioille..

Poikkeusyksilö.. ei entisajan taiteilija ollut 'parempi' muita sen ajan ihmisiä.. hänelle oli vain suotu mahdollisuus olla tietyssä asemassa, sanoa tiettyjä asioita, toimia eri tavalla kuin muut.. no, ok.. oli hänellä synnynnäisiä lahjojakin.. mutta ei niistäkään olisi ollut paljon hyötyä, jos silloiset valtaapitävät eivät olisi suoneet hänelle mahdollisuutta.

Tietysti kunnioitan henkistä/hengellistä ihmistä. Ja kenties katson jopa ylöspäin. Se vain on osoitus siitä, että hän omaa sellaisia asioita joita minä pidän tärkeinä.

Miekko kirjoitti:

Hmm.. etkös sinä pitänyt siniseen viittaavia värejä kylminä...

Ajattelin ylevästi esim. jotain sellaista, että toinen ymmärtää rakkauden ikuisena mutta toinen kahden ihmisen välillä syntyneenä juttuna. Päättyisikö tällainen suhde tragediaan.. mutta tottahan se on, että harva taitaa pohtia rakkauden syvällisempää luonnetta arkielämässä.

Jahas.. et ole mikään arvoliberaali:) Arvojen takapakki voi ilmetä monelle tapaa.. joku voi haikailla vanhoja perusarvoja takaisin... entisaikoina kuitenkin oli vielä jonkinlaista moraalia, joka nyttemmin on rapautunut... tai kenties viittaat arvoihin lähinnä siinä mielessä, että ihmiset eivät enää etsi itseään.. kysele perustojaan, eivät kasva henkisesti.. hmm... eivät ajattele.

Samaa mieltä. Tuottavuus- ja tehokkuusajattelu vie ihmisen kauemmas omasta sisäisestä minästään. Ei kaikkea (jos mitään oikeastaan) voi tuolla tavalla mitata. Ainakaan ei ihmistä.

Oikeastaan karsastan käsitettä 'korkeampi tietoisuus'.. ainakin siinä mielessä jos sillä viitataan siihen että se on korkeampi kuin jollakin toisella.. kuitenkin kaikkien ihmisten samanarvoisuuteen uskon...

Ei ole muuten helppoa miettiä kaikkea. On helpompaa vain sanoa uskovansa esim. tasa-arvoon sitä tarkemmin miettimättä. Jos toimiaan ja puheitaan liian tarkkaan tutkii, niin huomaa että toimii periaatteidensa vastaisesti tässä ja tuossa asiassa. Niitä ristiriitaisuuksia on useita! Ymmärrän siis hyvin kun viittasit ristiriitaan tuossa sieluasiassa.. tosisasiassa ristiriitaa ei siinä välttämättä ole ollenkaan.. ihmismieli vain ei voi käsittää niin henkistä asiaa muuten kuin ristiriitaisena... eihän ihmisen järki ole mikään mitta asioille..

Poikkeusyksilö.. ei entisajan taiteilija ollut 'parempi' muita sen ajan ihmisiä.. hänelle oli vain suotu mahdollisuus olla tietyssä asemassa, sanoa tiettyjä asioita, toimia eri tavalla kuin muut.. no, ok.. oli hänellä synnynnäisiä lahjojakin.. mutta ei niistäkään olisi ollut paljon hyötyä, jos silloiset valtaapitävät eivät olisi suoneet hänelle mahdollisuutta.

Tietysti kunnioitan henkistä/hengellistä ihmistä. Ja kenties katson jopa ylöspäin. Se vain on osoitus siitä, että hän omaa sellaisia asioita joita minä pidän tärkeinä.

Lue lisää

Hmm, hmm, hmm :) Täällä taas. Joo, valitettavasti pidän sinistä väriä edelleen viileänä, tavallisena, tuulipukukansan lempivärinä. Ei vaan säväytä minua, ehkä en ole sitten niin isänmaallinen tai jotain… Turkoosi taas on turkoosi, sinivihreä, väri jossa on sitä jotain. Olen pitänyt siitä jo vuosikausia. Näin äkkiseltään ei tule mieleen mitään kauniimpaa kuin auringonpaisteessa välkkyvä turkoosi meri. Loma jollain eksoottisella saarella… Balilla, Bora Boralla tai Tahitilla…aah…

Ahaa, sinä ajattelit niin ylevästi…Ok, jos nyt ajatellaan, että rakkaus on ”vain” kahden ihmisen välillä syntynyt juttu, niin mikä sen siinä tapauksessa synnyttää? Kemia, rakkausmolekyylit? Eikö siinä tapauksessa potentiaalisia vaihtoehtoja rakkauden kohteeksi ole useita, melkein pilvin pimein? Vaikka toisaalta niin kai osa nykyihmisistä ajatteleekin… Siitä traagisesta suhteen päättymisestä vielä. Eiköhän itse rakkauden tunne ole lopulta pääasia suhteessa, eikä suhtautuminen sen syntyyn, alkuperään...

En ole arvoliberaali, en todellakaan. Nimenomaan haikailen joidenkin vanhojen perusarvojen perään. Tuntuu pahalta, että nyky-yhteiskunnassa raha ratkaisee melkein asiassa kuin asiassa, ei arvot sinänsä. Ihmisarvo on jotenkin menettänyt merkityksensä. Eilen tuli hyvä ohjelma ruotsinkieliseltä kanavalta, aiheena oli lääketokkuraiset vanhuksemme. Esim. laitoksissa elävät iäkkäät ihmiset ovat ikään kuin joku yhteiskunnallinen riesa, ihmisjoukko, joka voidaan pumpata täyteen psyykelääkkeitä, toisaalta koska ei ole rahaa palkata riittävästi hoitohenkilökuntaa, toisaalta koska ei kunnioiteta ihmisarvoista elämän päättymistä… Järkyttävää ja surullista. Onneksi on ihmisiä, jotka edelleen välittävät, toimivat, taistelevat. Myös toisten ihmisten puolesta.

Kyllä minäkin ihmisten samanarvoisuuteen uskon. Haluan uskoa. Uskontoon, rotuun jne katsomatta. Käsite korkeampi tietoisuus viittaa henkisyyteen, tietoisuuteen ”tuonpuoleisesta”, joka ei tee ihmisestä yhtään sen parempaa. Sitä paitsi jokaisella ihmisellä on yhteys jo olemassa… Ajattelen niin. Omaan elämänlaatuun se voi vaikuttaa, positiivisella tavalla.

Ehdottomasti samaa mieltä, ei ihmisen järki ole mikään mitta asioille. Niin ja tieteessäkin jokin asia on totta siihen asti kunnes toisin todistetaan… Asiat voidaan yleensäkin nähdä niin monella tavalla, näkökulmasta riippuen. Usein vain se näkökulma jää aika suppeaksi… Mutta joo, ristiriidat aiheuttaa harmaita hiuksia... en pidä ristiriidoista. Itselläni on aina tarve ymmärtää asioita, tekoja, sanavalintoja jne.

Hämmästyttävää, miten hyvin sinun ajatuksesi kulkee :) Mahtavaa, mies joka ajattelee…vähän niin kuin minä :)

poskipusu kirjoitti:

Hmm, hmm, hmm :) Täällä taas. Joo, valitettavasti pidän sinistä väriä edelleen viileänä, tavallisena, tuulipukukansan lempivärinä. Ei vaan säväytä minua, ehkä en ole sitten niin isänmaallinen tai jotain… Turkoosi taas on turkoosi, sinivihreä, väri jossa on sitä jotain. Olen pitänyt siitä jo vuosikausia. Näin äkkiseltään ei tule mieleen mitään kauniimpaa kuin auringonpaisteessa välkkyvä turkoosi meri. Loma jollain eksoottisella saarella… Balilla, Bora Boralla tai Tahitilla…aah…

Ahaa, sinä ajattelit niin ylevästi…Ok, jos nyt ajatellaan, että rakkaus on ”vain” kahden ihmisen välillä syntynyt juttu, niin mikä sen siinä tapauksessa synnyttää? Kemia, rakkausmolekyylit? Eikö siinä tapauksessa potentiaalisia vaihtoehtoja rakkauden kohteeksi ole useita, melkein pilvin pimein? Vaikka toisaalta niin kai osa nykyihmisistä ajatteleekin… Siitä traagisesta suhteen päättymisestä vielä. Eiköhän itse rakkauden tunne ole lopulta pääasia suhteessa, eikä suhtautuminen sen syntyyn, alkuperään...

En ole arvoliberaali, en todellakaan. Nimenomaan haikailen joidenkin vanhojen perusarvojen perään. Tuntuu pahalta, että nyky-yhteiskunnassa raha ratkaisee melkein asiassa kuin asiassa, ei arvot sinänsä. Ihmisarvo on jotenkin menettänyt merkityksensä. Eilen tuli hyvä ohjelma ruotsinkieliseltä kanavalta, aiheena oli lääketokkuraiset vanhuksemme. Esim. laitoksissa elävät iäkkäät ihmiset ovat ikään kuin joku yhteiskunnallinen riesa, ihmisjoukko, joka voidaan pumpata täyteen psyykelääkkeitä, toisaalta koska ei ole rahaa palkata riittävästi hoitohenkilökuntaa, toisaalta koska ei kunnioiteta ihmisarvoista elämän päättymistä… Järkyttävää ja surullista. Onneksi on ihmisiä, jotka edelleen välittävät, toimivat, taistelevat. Myös toisten ihmisten puolesta.

Kyllä minäkin ihmisten samanarvoisuuteen uskon. Haluan uskoa. Uskontoon, rotuun jne katsomatta. Käsite korkeampi tietoisuus viittaa henkisyyteen, tietoisuuteen ”tuonpuoleisesta”, joka ei tee ihmisestä yhtään sen parempaa. Sitä paitsi jokaisella ihmisellä on yhteys jo olemassa… Ajattelen niin. Omaan elämänlaatuun se voi vaikuttaa, positiivisella tavalla.

Ehdottomasti samaa mieltä, ei ihmisen järki ole mikään mitta asioille. Niin ja tieteessäkin jokin asia on totta siihen asti kunnes toisin todistetaan… Asiat voidaan yleensäkin nähdä niin monella tavalla, näkökulmasta riippuen. Usein vain se näkökulma jää aika suppeaksi… Mutta joo, ristiriidat aiheuttaa harmaita hiuksia... en pidä ristiriidoista. Itselläni on aina tarve ymmärtää asioita, tekoja, sanavalintoja jne.

Hämmästyttävää, miten hyvin sinun ajatuksesi kulkee :) Mahtavaa, mies joka ajattelee…vähän niin kuin minä :)

Lue lisää

Sininen säväyttää minua tietyissä tilanteissa. Nimenomaan toisen yllä, itse käytän sinistä suhteellisen harvoin. Kyllä tuulipukukansa joskus tietää parhaiten. Totta on, että aivan liian usein käytetään värimaailmaa, joka saa sulautumaan massaan tai seinään. Pelätään erottautumista.

Eksoottinen saari.. no jaa, halpaa juomaa, aurinkoa... en tiedä olenko muutoin eksotiikan ystävä.

No, ajattelin ylevästi vain itseäni hauskuuttakseni. Jos olisi pari, jolle rakkaus olisi vain henkistä. Ainoat kiistat koskisivat näkemyseroja rakkauden olemuksesta, eivät pyykkivuoroja tai illan tv-ohjelmaa.

Niin, jos rakkaus on vain kahden ihmisen välinen juttu, niin rakkauden syyt ovat varsin järjellisiä ja osin maallisiakin. Se voi olla sangen edullinenkin kauppa, kyllä kai useimmat haluavat hyötyä siitä jotain. Mielestäni sen synnyttää hyötyajattelu... saan enemmän kuin annan.. tai ainakin saman verran.. Periaatteessa kohteen ei ole väliä, useimmat suosivat kädellistä pystyasennossa kulkevaa nisäkästä.

Hädänalaisista ihmisistä ei välitetä. On niin paljon muuta ajateltavaa. Ja tavallaan itse kukin on opetettu siihen, että jos ei huolehdi itsestään niin ei sitä kukaan muukaan tee. Eli se kaikkein omin oma on ainoa, josta kannattaa huolehtia... menettämisen pelkoa.. menettää jotain omaa jos uhraa jotain toisen hyväksi. Kyllä kai moni surkutteleekin yksityisesti, mutta itse kukin on vain pieni ratas tässä koneistossa.. koetaan suurena kynnyksenä astua ajatuksesta tekoihin. Ne, jotka auttavat, ovat niitä juuri jotka ajattelevat omilla aivoillaan.. Aikamme älykköjä.

Uskon myös, että jokaisella on tietoisuus tuonpuoleisesta, tai jostain hengellisestä. Joo ,olet älykäs. Minun ajatteluni pohjautuu aika pitkälle mutu-tuntumaan. Eli se ei ole mitään virallista, vaikkakin siitä vaikutteita saanut.. hmm.. mutta en voi väittää ajattelevani asioista omalla tavallani.. kaikkihan vaikuttaa kaikkeen.. en tunne tarvetta tuputtaa, enkä ottaa vastaan tuputusta. Olen vain tällainen tavallinen tallaaja tuulipuvussa:)

Miekko kirjoitti:

Sininen säväyttää minua tietyissä tilanteissa. Nimenomaan toisen yllä, itse käytän sinistä suhteellisen harvoin. Kyllä tuulipukukansa joskus tietää parhaiten. Totta on, että aivan liian usein käytetään värimaailmaa, joka saa sulautumaan massaan tai seinään. Pelätään erottautumista.

Eksoottinen saari.. no jaa, halpaa juomaa, aurinkoa... en tiedä olenko muutoin eksotiikan ystävä.

No, ajattelin ylevästi vain itseäni hauskuuttakseni. Jos olisi pari, jolle rakkaus olisi vain henkistä. Ainoat kiistat koskisivat näkemyseroja rakkauden olemuksesta, eivät pyykkivuoroja tai illan tv-ohjelmaa.

Niin, jos rakkaus on vain kahden ihmisen välinen juttu, niin rakkauden syyt ovat varsin järjellisiä ja osin maallisiakin. Se voi olla sangen edullinenkin kauppa, kyllä kai useimmat haluavat hyötyä siitä jotain. Mielestäni sen synnyttää hyötyajattelu... saan enemmän kuin annan.. tai ainakin saman verran.. Periaatteessa kohteen ei ole väliä, useimmat suosivat kädellistä pystyasennossa kulkevaa nisäkästä.

Hädänalaisista ihmisistä ei välitetä. On niin paljon muuta ajateltavaa. Ja tavallaan itse kukin on opetettu siihen, että jos ei huolehdi itsestään niin ei sitä kukaan muukaan tee. Eli se kaikkein omin oma on ainoa, josta kannattaa huolehtia... menettämisen pelkoa.. menettää jotain omaa jos uhraa jotain toisen hyväksi. Kyllä kai moni surkutteleekin yksityisesti, mutta itse kukin on vain pieni ratas tässä koneistossa.. koetaan suurena kynnyksenä astua ajatuksesta tekoihin. Ne, jotka auttavat, ovat niitä juuri jotka ajattelevat omilla aivoillaan.. Aikamme älykköjä.

Uskon myös, että jokaisella on tietoisuus tuonpuoleisesta, tai jostain hengellisestä. Joo ,olet älykäs. Minun ajatteluni pohjautuu aika pitkälle mutu-tuntumaan. Eli se ei ole mitään virallista, vaikkakin siitä vaikutteita saanut.. hmm.. mutta en voi väittää ajattelevani asioista omalla tavallani.. kaikkihan vaikuttaa kaikkeen.. en tunne tarvetta tuputtaa, enkä ottaa vastaan tuputusta. Olen vain tällainen tavallinen tallaaja tuulipuvussa:)

Lue lisää

kohteliaisuudesta…kai :) Kyllähän tavallisen tallaajan sanoihin voi sisältyä niin paljon. Jopa iän mukanaan tuomaa viisautta ;) Toista se on vielä aikuisuuttaan elävillä, asioita pitää opiskella myös kirjoista. Luulisin siitä huolimatta, että samoilla aalloilla tässä vielä seilataan, eri veneessä mutta kuitenkin…

Hmm, älykkyys on oikeastaan yliarvostettua sellaisenaan, mutta jos siihen yhdistää tunneälyn, lopputulos voi olla loistava. Näitä molempia löytyy varmaankin sinun mainitsemiltasi nykyajan älyköiltä. Älykkyys ilman empatiakykyä, sydämen sivistystä, saa ajattelemaan tunnekylmyyttä, kovuutta, oman edun tavoittelua.

Koska nyt kerran ollaan runopalstalla, niin saakoon Monsieur Apollinaire vielä sanoa sanasen. Ote on runosta nimeltään ”Marizibill”

Tunnen ihmisiä jotka eivät
vedä vertoja kohtalolleen
epävarmoja kuin syksyn lehdet
silmät kuin kituvat nuotiot
sydän paukkuu kuin ovi

poskipusu kirjoitti:

kohteliaisuudesta…kai :) Kyllähän tavallisen tallaajan sanoihin voi sisältyä niin paljon. Jopa iän mukanaan tuomaa viisautta ;) Toista se on vielä aikuisuuttaan elävillä, asioita pitää opiskella myös kirjoista. Luulisin siitä huolimatta, että samoilla aalloilla tässä vielä seilataan, eri veneessä mutta kuitenkin…

Hmm, älykkyys on oikeastaan yliarvostettua sellaisenaan, mutta jos siihen yhdistää tunneälyn, lopputulos voi olla loistava. Näitä molempia löytyy varmaankin sinun mainitsemiltasi nykyajan älyköiltä. Älykkyys ilman empatiakykyä, sydämen sivistystä, saa ajattelemaan tunnekylmyyttä, kovuutta, oman edun tavoittelua.

Koska nyt kerran ollaan runopalstalla, niin saakoon Monsieur Apollinaire vielä sanoa sanasen. Ote on runosta nimeltään ”Marizibill”

Tunnen ihmisiä jotka eivät
vedä vertoja kohtalolleen
epävarmoja kuin syksyn lehdet
silmät kuin kituvat nuotiot
sydän paukkuu kuin ovi

Lue lisää

Äläs nyt.. ikä on vain numero, mikä lie kolminumeroinen luku. Muuten asiaan liittyen tulee mieleen kaksi asiaa, jotka ovat roimasti yliarvostettuja (elleivät puhtaasti myyttejä).. nimittäin maalaisjärki ja iän mukanaan tuoma viisaus. Pyh, ja minä en mitään kirjoja oppiini tarvitse, minä elän sen todeksi joka solullani 1000 km/h!

Malevitshista tähän väliin.. Alla oleva teos on yksi niistä, jotka ymmärsin täydellisesti. Tämähän on systeemin (oli se mikä tahansa) ja tavallisuuden kritiikkiä. Kun luin myöhemmin kirjasta teoksen tulkinnan, niin tämä teos onkin sosialistista realismia ja kansaa ja systeemiä ihannoivaa. Eli tässä olivat mielenkiintoisesti vastakkain tunteella saatu tulkinta ja virallinen tunteista vapautettu tulkinta. Sopii itse tutkia, mille kannalle kääntyy:

http://www.abcgallery.com/M/malevich/malevich192.html

Mitähän kohteliaisuutta tarkoitit.. älykkyyttä.. joo, kyllä se tihkuu riviesi väleistä. Olet ajatellut asioita, ja vieläpä niitä tärkeimpiä.

Yleensä ns. älykkäillä ihmisillä tuntuu olevan se puute, että puuttuu ikään kuin ihmiselämän arvostusta. Jotain empatiakykyä vailla, vaikeuksia asettua toisen asemaan. Varmaan pohjaa jonkinlaiseen "jokainen on oman onnensa seppä"-ideologiaan.

Kiitos runosta. Tuosta alusta olen pitänyt: "Tunnen ihmisiä jotka eivät vedä vertoja kohtalolleen".. Kunpa osaisikin kohdata kohtalon myrskyt elegantisti ja majesteetillisen arvokkaasti.

Runoa siis runopalstalle.. hmm.. Beckett-ote:

hyvää minkä silmät
ovat huonosti nähneet

Miekko kirjoitti:

Äläs nyt.. ikä on vain numero, mikä lie kolminumeroinen luku. Muuten asiaan liittyen tulee mieleen kaksi asiaa, jotka ovat roimasti yliarvostettuja (elleivät puhtaasti myyttejä).. nimittäin maalaisjärki ja iän mukanaan tuoma viisaus. Pyh, ja minä en mitään kirjoja oppiini tarvitse, minä elän sen todeksi joka solullani 1000 km/h!

Malevitshista tähän väliin.. Alla oleva teos on yksi niistä, jotka ymmärsin täydellisesti. Tämähän on systeemin (oli se mikä tahansa) ja tavallisuuden kritiikkiä. Kun luin myöhemmin kirjasta teoksen tulkinnan, niin tämä teos onkin sosialistista realismia ja kansaa ja systeemiä ihannoivaa. Eli tässä olivat mielenkiintoisesti vastakkain tunteella saatu tulkinta ja virallinen tunteista vapautettu tulkinta. Sopii itse tutkia, mille kannalle kääntyy:

http://www.abcgallery.com/M/malevich/malevich192.html

Mitähän kohteliaisuutta tarkoitit.. älykkyyttä.. joo, kyllä se tihkuu riviesi väleistä. Olet ajatellut asioita, ja vieläpä niitä tärkeimpiä.

Yleensä ns. älykkäillä ihmisillä tuntuu olevan se puute, että puuttuu ikään kuin ihmiselämän arvostusta. Jotain empatiakykyä vailla, vaikeuksia asettua toisen asemaan. Varmaan pohjaa jonkinlaiseen "jokainen on oman onnensa seppä"-ideologiaan.

Kiitos runosta. Tuosta alusta olen pitänyt: "Tunnen ihmisiä jotka eivät vedä vertoja kohtalolleen".. Kunpa osaisikin kohdata kohtalon myrskyt elegantisti ja majesteetillisen arvokkaasti.

Runoa siis runopalstalle.. hmm.. Beckett-ote:

hyvää minkä silmät
ovat huonosti nähneet

Lue lisää

Totta, ikä on vain numero, ikää tärkeämpää on mielentila ja henkinen ikä. Mutta olen aina pitänyt ikäihmisistä :) Niin, maailmaan mahtuu kaikenlaisia arkiuskomuksia. Maalaisjärki -sanan voisi kyllä korvata arkijärjellä, olisi lähempänä totuutta. Ehkä sana maalaisjärki kuitenkin kertoo jonkinlaisesta maalaisväestön arvostuksesta Suomessa, ranskan kielestä kyseistä ilmaisua ei edes löydy. Sehän onkin intellektuellien luvattu maa :)

En kyllä tiedä paljoakaan maalaustaiteesta. Liian vähän. On tosin olemassa pienenpieni mahdollisuus, että voisin saada hiukan enemmän irti surrealistisesta taiteesta…tsadaa: sinun runojesi ansiosta. On vaan vielä testaamatta. Joo ja historiantuntemus on heikkoa… Lueskelin eilen vähän Malevichista ja olihan se aika mielenkiintoista. Illalla kun suljin silmäni taas hetkeksi, näin mustan vaakatasossa olevan suorakulmion jota kehysti valkoinen leveä reuna… Ehkä avautui jonkinlainen uusi ymmärryksentaso (kuulostaa hienolta), mutta niitä geometrisiä kuvioita kohtaan. On se silti kummallista, mystistä… tiedän liian vähän. Mutta joo, siis näin mutu-tuntumalla kallistun kyllä sinun tulkintasi kannalle. Tuli mieleen siitä etualalla olevasta hahmosta, että suu on suljettu. Ylhäällä olevat hahmot on yksilöllisiä, alhaalla olevat yhtenäistä massaa…

Hmm…joskus on hyvä olla paljastamatta kaikkea näkemäänsä… Joskus täytyy sanoa suoraan, joskus on hyvä pitää ajatukset omana tietonaan… Joskus ei tiedä onko aika oikea… silloin se ei varmaankaan vielä ole.

Beckett-otteen loppu:

vielä parempana
hyvä palaa takaisin

poskipusu kirjoitti:

Totta, ikä on vain numero, ikää tärkeämpää on mielentila ja henkinen ikä. Mutta olen aina pitänyt ikäihmisistä :) Niin, maailmaan mahtuu kaikenlaisia arkiuskomuksia. Maalaisjärki -sanan voisi kyllä korvata arkijärjellä, olisi lähempänä totuutta. Ehkä sana maalaisjärki kuitenkin kertoo jonkinlaisesta maalaisväestön arvostuksesta Suomessa, ranskan kielestä kyseistä ilmaisua ei edes löydy. Sehän onkin intellektuellien luvattu maa :)

En kyllä tiedä paljoakaan maalaustaiteesta. Liian vähän. On tosin olemassa pienenpieni mahdollisuus, että voisin saada hiukan enemmän irti surrealistisesta taiteesta…tsadaa: sinun runojesi ansiosta. On vaan vielä testaamatta. Joo ja historiantuntemus on heikkoa… Lueskelin eilen vähän Malevichista ja olihan se aika mielenkiintoista. Illalla kun suljin silmäni taas hetkeksi, näin mustan vaakatasossa olevan suorakulmion jota kehysti valkoinen leveä reuna… Ehkä avautui jonkinlainen uusi ymmärryksentaso (kuulostaa hienolta), mutta niitä geometrisiä kuvioita kohtaan. On se silti kummallista, mystistä… tiedän liian vähän. Mutta joo, siis näin mutu-tuntumalla kallistun kyllä sinun tulkintasi kannalle. Tuli mieleen siitä etualalla olevasta hahmosta, että suu on suljettu. Ylhäällä olevat hahmot on yksilöllisiä, alhaalla olevat yhtenäistä massaa…

Hmm…joskus on hyvä olla paljastamatta kaikkea näkemäänsä… Joskus täytyy sanoa suoraan, joskus on hyvä pitää ajatukset omana tietonaan… Joskus ei tiedä onko aika oikea… silloin se ei varmaankaan vielä ole.

Beckett-otteen loppu:

vielä parempana
hyvä palaa takaisin

Lue lisää

No niin, vähän leikillä sanoin vain.. en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että ikä on vain numero. Ihminen on X vuotta vanha, sehän on fakta. Se tietysti on tärkeintä, miten asiaan suhtautuu (mielentila).. ja henkisestä iästä periaatteessa samaa mieltä. Kyllä meillä yhteisymmärrystäkin näköjään löytyy:)

Vai ei ranskan kielessä löydy moista ilmaisua.. ei varmaan löydy mitään "itku pitkästä ilosta"-tyyppisiäkään sutkauksia. Arvostan maanviljelijöitä kyllä. Varsinkin Ranskassa ajavat suunnilleen siat ja lampaat Pariisin kaduille, jos eivät ole johonkin hallituksen päättämään asiaan tyytyväisiä. Muutenkin pidän ranskalaisten lakkohanakkuudesta.. vähän väliä tuntuu olevan joku lakko menossa.. ilmaisevat suoraan, jos jostakin eivät tykkää. Suomessa ehkä enemmään tyydytään marisemaan, kansan teot ovat jääneet vähän vähemmälle.

Oletko käynyt Ranskassa, jos sopii udella.. mistä rakkaus Ranskaan..

Malevich tuli vain mieleen tuosta kirjaälykkyys vs. arkijärki-jutusta. Ei minun siitä oikeastaan pitänyt, lipsui vähän. En itsekään tiedä maalaustaiteesta paljoakaan.. katselen ihan fiilispohjalla.. jotkut työt/taiteilijat puhuttelevat.. "kolahtavat". Malevichissa minua kiehtoo se, miten hän pyrki etsimään uutta tapaa ilmaista asioita. Ja mielestäni onnistui. Malevich taisi itsekin olla melko mystinen tapaus.. ortodoksi.. pyrki tuomaan sitäkin puolta teoksiinsa... hmm.. taisin jossain runossanikin käyttää Malevich-tyyppistä käsitettä "Musta ikoni"... Joku tuonpuoleinen voi hyvinkin näyttäytyä meille geometrisenä kuviona.

Nyt kun sanot, teoksen suunsulkemisesta, niin kenties se kuvaa taiteilijankin tunteita siitä, että pitää olla suu supussa.. voi kuvata haluamiaan asioita vain peitetysti. Vaikka yleensä kartan tällaisia aikaan ja paikkaan sidottuja tulkintoja.. yleensä haluan tulkinnat ajattomina. Ja tosiaan, näyttää kuin tuossa olisi kolmella tai neljällä eri tasolla olevia ihmisiä. Aivan kuin yksilöllisyys tai vapaus kasvaisi ylöspäin mentäessä. Ja ylimpänä ovat nuo lentokoneet... ihmiset niin lähellä vapautta kuin voi kuvitella.. arjen yläpuolella, menossa pois. Hyvin tämä yhdessä täydentyy:)

Olipas runolla ultrapositiivinen loppu. Hienoa. Näen Beckettissä paljon huumoria, sellaista vinksallaa olevaa näkökulmaa maailmaan.. jotkut tuntuvat pessimistisenä pitävän.. olen hieman eri mieltä.

Mirabeaun silta ja Seine virtaavat
sekä rakkaus
en kykene unohtamaan

Miekko kirjoitti:

No niin, vähän leikillä sanoin vain.. en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että ikä on vain numero. Ihminen on X vuotta vanha, sehän on fakta. Se tietysti on tärkeintä, miten asiaan suhtautuu (mielentila).. ja henkisestä iästä periaatteessa samaa mieltä. Kyllä meillä yhteisymmärrystäkin näköjään löytyy:)

Vai ei ranskan kielessä löydy moista ilmaisua.. ei varmaan löydy mitään "itku pitkästä ilosta"-tyyppisiäkään sutkauksia. Arvostan maanviljelijöitä kyllä. Varsinkin Ranskassa ajavat suunnilleen siat ja lampaat Pariisin kaduille, jos eivät ole johonkin hallituksen päättämään asiaan tyytyväisiä. Muutenkin pidän ranskalaisten lakkohanakkuudesta.. vähän väliä tuntuu olevan joku lakko menossa.. ilmaisevat suoraan, jos jostakin eivät tykkää. Suomessa ehkä enemmään tyydytään marisemaan, kansan teot ovat jääneet vähän vähemmälle.

Oletko käynyt Ranskassa, jos sopii udella.. mistä rakkaus Ranskaan..

Malevich tuli vain mieleen tuosta kirjaälykkyys vs. arkijärki-jutusta. Ei minun siitä oikeastaan pitänyt, lipsui vähän. En itsekään tiedä maalaustaiteesta paljoakaan.. katselen ihan fiilispohjalla.. jotkut työt/taiteilijat puhuttelevat.. "kolahtavat". Malevichissa minua kiehtoo se, miten hän pyrki etsimään uutta tapaa ilmaista asioita. Ja mielestäni onnistui. Malevich taisi itsekin olla melko mystinen tapaus.. ortodoksi.. pyrki tuomaan sitäkin puolta teoksiinsa... hmm.. taisin jossain runossanikin käyttää Malevich-tyyppistä käsitettä "Musta ikoni"... Joku tuonpuoleinen voi hyvinkin näyttäytyä meille geometrisenä kuviona.

Nyt kun sanot, teoksen suunsulkemisesta, niin kenties se kuvaa taiteilijankin tunteita siitä, että pitää olla suu supussa.. voi kuvata haluamiaan asioita vain peitetysti. Vaikka yleensä kartan tällaisia aikaan ja paikkaan sidottuja tulkintoja.. yleensä haluan tulkinnat ajattomina. Ja tosiaan, näyttää kuin tuossa olisi kolmella tai neljällä eri tasolla olevia ihmisiä. Aivan kuin yksilöllisyys tai vapaus kasvaisi ylöspäin mentäessä. Ja ylimpänä ovat nuo lentokoneet... ihmiset niin lähellä vapautta kuin voi kuvitella.. arjen yläpuolella, menossa pois. Hyvin tämä yhdessä täydentyy:)

Olipas runolla ultrapositiivinen loppu. Hienoa. Näen Beckettissä paljon huumoria, sellaista vinksallaa olevaa näkökulmaa maailmaan.. jotkut tuntuvat pessimistisenä pitävän.. olen hieman eri mieltä.

Mirabeaun silta ja Seine virtaavat
sekä rakkaus
en kykene unohtamaan

Lue lisää

Joo, suomen kielestä löytyy noita hauskoja peruspositiivisia sanontoja kuten itku pitkästä ilosta. Ranskassa sanontoja viljellään vielä paljon enemmän. Esim. jos sinä puhut huonosti ranskaa, voit kertoa puhuvasi ranskaa kuin espanjalainen lehmä. Eli siis ”parler français comme une vache espagnole”… Vielä hauskempia nuo ranskalaiset!

Joo sopii kysyä, olen käynyt useamman kerran Ranskassa, asunutkin siellä jonkin aikaa. Kiinnostus kyseistä kieltä ja maata kohtaan heräsi nuoruusvuosina. Pariisi teki nuorena suuren vaikutuksen, kaikki ne suurkaupungin vanhat, upeat rakennukset, kirkot, museot, näyttelyt, niin ja tietysti vaatekaupat… Ranskalainen elämäntapa. Ei Pariisi nyt enää samalla tavalla sytytä, mutta tulee siellä todennäköisesti tänä vuonnakin käytyä.

Yhteisvoimin yhteisymmärrykseen :) Vau, näköjään sitä yhteisymmärrystä löytyy, eikä edes ollut työn ja tuskan takana. Viittaan siis siihen maalaukseen. Eli siis nainen ja mies ei välttämättä olekaan eri planeetoilta..? Jonkinlainen yhteisymmärrys voidaan sittenkin saavuttaa... ainakin tunteiden tasolla.

Geometristen muotojen symboliikka on jäänyt vaivaamaan… Viime yönä Beckettkin tuli jo uniini… Ja joo, itsekin olen huomannut mustaa huumoria joissakin hänen runoissaan. Tässä on minusta myös jotain syvempää oivallusta:

sinä hetkenä kun hän saa kuulla
ettei aikaa ole enää paljon
elämä hymyilee lopulta
ja näyttää kaikki hampaansa

Mitä sinä et kykene unohtamaan..?

poskipusu kirjoitti:

Joo, suomen kielestä löytyy noita hauskoja peruspositiivisia sanontoja kuten itku pitkästä ilosta. Ranskassa sanontoja viljellään vielä paljon enemmän. Esim. jos sinä puhut huonosti ranskaa, voit kertoa puhuvasi ranskaa kuin espanjalainen lehmä. Eli siis ”parler français comme une vache espagnole”… Vielä hauskempia nuo ranskalaiset!

Joo sopii kysyä, olen käynyt useamman kerran Ranskassa, asunutkin siellä jonkin aikaa. Kiinnostus kyseistä kieltä ja maata kohtaan heräsi nuoruusvuosina. Pariisi teki nuorena suuren vaikutuksen, kaikki ne suurkaupungin vanhat, upeat rakennukset, kirkot, museot, näyttelyt, niin ja tietysti vaatekaupat… Ranskalainen elämäntapa. Ei Pariisi nyt enää samalla tavalla sytytä, mutta tulee siellä todennäköisesti tänä vuonnakin käytyä.

Yhteisvoimin yhteisymmärrykseen :) Vau, näköjään sitä yhteisymmärrystä löytyy, eikä edes ollut työn ja tuskan takana. Viittaan siis siihen maalaukseen. Eli siis nainen ja mies ei välttämättä olekaan eri planeetoilta..? Jonkinlainen yhteisymmärrys voidaan sittenkin saavuttaa... ainakin tunteiden tasolla.

Geometristen muotojen symboliikka on jäänyt vaivaamaan… Viime yönä Beckettkin tuli jo uniini… Ja joo, itsekin olen huomannut mustaa huumoria joissakin hänen runoissaan. Tässä on minusta myös jotain syvempää oivallusta:

sinä hetkenä kun hän saa kuulla
ettei aikaa ole enää paljon
elämä hymyilee lopulta
ja näyttää kaikki hampaansa

Mitä sinä et kykene unohtamaan..?

Lue lisää

Hauska kansa:) Sinähän voit asiantuntijana valaista minua, pitääkö teoriani paikkaansa.. Muutama todiste teorialleni:

1) Ranskan mäkimaajoukkueella on suomalainen valmentaja. Hän sanoi, että ranskalaisille pitää puhua varoen etteivät he lannistuisi.. itseluottamus on niin matalalla. Esim. ei voi kertoa heille loistavista valmennustuloksista japanilaisten hyppääjien parissa.. se ei rohkaisisi ranskalaisia, vaan saisi lannistumaan, mentaliteetilla "me olemme huonompia, ei onnistu meidän kanssamme.

2) Joku sanoi, että ranskalaiset eivät karta englannin kieltä niinkään ylpeydestä, vaan sen vuoksi etteivät he halua puhua kieltä jota eivät hallitse. Eli he ajattelevat puhuvansa niin huonoa englantia, että häpeävät suutaan aukoa. Olikos se 2006, kun siellä nousi suuri haloo, kun lähettivät ensimmäisen englanninkielisen euroviisuedustajan. Vastustus ja epäily ei ehkä johtunut ylpeydestä vaan siitä että ajattelivat "mitä meistä fransmanneista maailmalla ajatellaan, kun tuollaista tönkköenglantia laulavan edustajan lähetimme häpäisemään maatamme ja trikoloria".

3) Kun Pariisissa aloitti puhumaan ranskaa, tervehti, pientä small talkia yms. niin paikalliset itse käänsivät sujuvasti englantiin, kun sanoi ettei ymmärrä enää ranskaa tämän pitemmälle.. Eli kenties uskalsivat puhua englantiaan, kun oli ensin "laskeutunut samalle tasolle" (häpäissyt itsensä kehnolla ranskalla).

Eli olisiko ranskalaisilla kuitenkin jonkinlainen kompleksi. Herkkiä ainakin tuntuvat olevan.

Asuitkohan Pariisissa... Haluaisin vielä käydä ainakin Marseillesissa ja Combrayssa.. lieneekö ainoa paikkakunta maailmassa, joka on vaihtanut nimeään vastaamaan kaunokirjallista teosta.. ranskalaiset ovat todellakin kulttuurikansaa.. taide aina ensin.

Kyllä kaiketi nainen ja mies voivat lipua samoilla aalloilla, asua samalla planeetan, jakaa saman tietoisuuden tason. Tunteiden suhteen voidaan saavuttavaa huomattavaa yhteisymmärrystä.

Jäin miettimään, millainen mahtoi olla Beckett-unesi.. mystistä ja mahtavaa.. Jotkut valveilla koetut hetket tuntuvat minusta unelta. Se tuntuu epätodelliselta, että on sanonut jotain, kuullut jotain, saavuttanut yhteyttä ihmiseen. Se on niin erillään arkitodellisuudesta ja arkiymmärryksestä. Jälkeenpäin kun miettii, niin näkee ikään kuin harson läpi, sen oli pakko olla unta, koska muulloin ei koe mitään samanlaista. Sellaisia hetkiä ei unohda.. ei kykene, kenties haluaakin vaalia niitä sydämessään.

Hmm.. piti ottaa Alcools töihin mukaan, mutta unehtui.. yleensä muistan jonkun pätkän Saarikoskea tai Haavikkoa, mutta nyt lyö tyhjää sekin osasto... runonurkkaan joudun laittamaan siis oman runosen:

Jotakin hetkeä
ei voi muistaa väärin
tai unohtaa oikein

Sinä hetkenä saa
aikaa niin paljon
kuin uskaltaa pyytää

Ei tarvitse etsiä kaukaa
yhden sylin syvyys riittää

Miekko kirjoitti:

Hauska kansa:) Sinähän voit asiantuntijana valaista minua, pitääkö teoriani paikkaansa.. Muutama todiste teorialleni:

1) Ranskan mäkimaajoukkueella on suomalainen valmentaja. Hän sanoi, että ranskalaisille pitää puhua varoen etteivät he lannistuisi.. itseluottamus on niin matalalla. Esim. ei voi kertoa heille loistavista valmennustuloksista japanilaisten hyppääjien parissa.. se ei rohkaisisi ranskalaisia, vaan saisi lannistumaan, mentaliteetilla "me olemme huonompia, ei onnistu meidän kanssamme.

2) Joku sanoi, että ranskalaiset eivät karta englannin kieltä niinkään ylpeydestä, vaan sen vuoksi etteivät he halua puhua kieltä jota eivät hallitse. Eli he ajattelevat puhuvansa niin huonoa englantia, että häpeävät suutaan aukoa. Olikos se 2006, kun siellä nousi suuri haloo, kun lähettivät ensimmäisen englanninkielisen euroviisuedustajan. Vastustus ja epäily ei ehkä johtunut ylpeydestä vaan siitä että ajattelivat "mitä meistä fransmanneista maailmalla ajatellaan, kun tuollaista tönkköenglantia laulavan edustajan lähetimme häpäisemään maatamme ja trikoloria".

3) Kun Pariisissa aloitti puhumaan ranskaa, tervehti, pientä small talkia yms. niin paikalliset itse käänsivät sujuvasti englantiin, kun sanoi ettei ymmärrä enää ranskaa tämän pitemmälle.. Eli kenties uskalsivat puhua englantiaan, kun oli ensin "laskeutunut samalle tasolle" (häpäissyt itsensä kehnolla ranskalla).

Eli olisiko ranskalaisilla kuitenkin jonkinlainen kompleksi. Herkkiä ainakin tuntuvat olevan.

Asuitkohan Pariisissa... Haluaisin vielä käydä ainakin Marseillesissa ja Combrayssa.. lieneekö ainoa paikkakunta maailmassa, joka on vaihtanut nimeään vastaamaan kaunokirjallista teosta.. ranskalaiset ovat todellakin kulttuurikansaa.. taide aina ensin.

Kyllä kaiketi nainen ja mies voivat lipua samoilla aalloilla, asua samalla planeetan, jakaa saman tietoisuuden tason. Tunteiden suhteen voidaan saavuttavaa huomattavaa yhteisymmärrystä.

Jäin miettimään, millainen mahtoi olla Beckett-unesi.. mystistä ja mahtavaa.. Jotkut valveilla koetut hetket tuntuvat minusta unelta. Se tuntuu epätodelliselta, että on sanonut jotain, kuullut jotain, saavuttanut yhteyttä ihmiseen. Se on niin erillään arkitodellisuudesta ja arkiymmärryksestä. Jälkeenpäin kun miettii, niin näkee ikään kuin harson läpi, sen oli pakko olla unta, koska muulloin ei koe mitään samanlaista. Sellaisia hetkiä ei unohda.. ei kykene, kenties haluaakin vaalia niitä sydämessään.

Hmm.. piti ottaa Alcools töihin mukaan, mutta unehtui.. yleensä muistan jonkun pätkän Saarikoskea tai Haavikkoa, mutta nyt lyö tyhjää sekin osasto... runonurkkaan joudun laittamaan siis oman runosen:

Jotakin hetkeä
ei voi muistaa väärin
tai unohtaa oikein

Sinä hetkenä saa
aikaa niin paljon
kuin uskaltaa pyytää

Ei tarvitse etsiä kaukaa
yhden sylin syvyys riittää

Lue lisää

Kompleksinen kansa… joo, pitää tietyllä tavalla paikkansa. Vaikka omat kokemukseni ranskalaisista ovatkin pääosin positiivisia. Jos nyt kuitenkin yleistetään, niin ok, kyllähän sillä kansalla on omanarvontuntoa ja kuitenkin joku oma hassu logiikkansa, jonka avautuminen toisen kulttuurin edustajalle voi viedä vuosikausia… Olen vielä vaiheessa… Jos nyt käytän sitä sinun aikaisemmin käyttämääsi ilmausta, niin ranskalaiset on vähän niin kuin eri planeetalta :)

1) Kun kyse on ranskalaisista, en oikein usko tuohon itseluottamus niin matalla –väitteeseen, kuulostaa kovin vieraalta. Ranskalaiset on kuuluisia itsevarmuudestaan… ja näkyyhän se vähän kaikessa. Esim. vain ranskalainen puhuu ja esiintyy vakuuttavasti, vaikka todellisuudessa puhuisikin ihan asian vierestä tai täyttä puppua. Ranskassa lapset kasvatetaan jo pienestä pitäen pärjäämään, loistamaan. Valmentajan lähestymistapa on siis väärä. Ranskalaisia pitää ylistää ja kehua. He ovat oman elämänsä tähtiä, jotka vaativat huomiota, palvomista.

2 ja 3) Muistan hämärästi ne euroviisut ja sen, että Ranskan enkunkielinen esitys yllätti. Sehän oli jotain ennenkuulumatonta :) Minusta ranskalaiset ovat ylpeitä kielestään, ranskan kielen arvoa ja kansainvälistä merkitystä korostetaan yhteiskunnassa, jossa kielen puhtautta valvoo Ranskan Akatemia… Kieli on niin suuri osa identiteettiä. Onhan valtiokin käynyt jonkinlaista kielitaistelua juuri englannin kielen yleistymistä vastaan, muistaakseni jossain vaiheessa sen käyttöä esim. rajoitettiin liikkeiden nimissä. Suomalaisiin verrattuna ranskalaisten vieraiden kielten taito on oikeasti tosi kehno. Ei siellä todellakaan osata puhua hyvin englantia…Oppituntien määrä on toista kuin täällä meillä.

Asuin ihan Pariisin tuntumassa, bussi- ja lähijunamatkan päässä. Marseilles on kaupunki, joka vetää puoleensa minuakin, en ole vielä käynyt siellä(kään). Combray taas on täysin tuntematon… Etelän kaupungit viehättävät kovin.

Beckett-uni oli aika erikoinen, joten jotain muistan vieläkin. Muistan yleensä unia todella huonosti… Olin aikaisin aamulla puoliunessa, kun unen Beckett kertoi minulle jotain aivohalvaukseensa liittyvää… Joo, kevyt, kepeä aihe. Itse asiassa niskani oli silloin kipeä, ollut jo pari päivää…siinä unessa B siis kertoi jotain aivohalvaukseensa ja verenkiertoon liittyvää ja jotain että afasia tunti heräämisen jälkeen??? Tiedän, kuulostaa ihan oudolta, saa nauraa, vaikka aihe onkin vakava… Hulluinta ja mystisintä tässä on se, että kun aamulla varsinaisesti heräsin, niskakipuni oli täysin poissa. Aamuvarhaisella olin vielä tuntenut aika voimakasta kipua…

Todellinen yhteys toiseen ihmiseen on harvinaista, totta…ja senkin vuoksi arvokasta. Ylittää toisinaan myös oman käsityskyvyn, toisaalta tuntuu jotenkin luonnolliselta. Vie oman aikansa, että osaa suhtautua…Olen kuitenkin kiitollinen, kuten monesta muustakin kokemastani asiasta…

Voi, lämmin ja kaunis kiitos runostasi, joka on kaunis…koskettava. Hetkeksi tuli kyynel silmäkulmaan... Hetken problematiikkaa… Sinulla on lahja asetella sanat juuri oikein, ajatuksella. Kyllä sinun runosi aina yhden Apollinairen runot voittaa. Sinulla on suuri ja lämmin sydän… suuri ja lämmin sielu.

poskipusu kirjoitti:

Kompleksinen kansa… joo, pitää tietyllä tavalla paikkansa. Vaikka omat kokemukseni ranskalaisista ovatkin pääosin positiivisia. Jos nyt kuitenkin yleistetään, niin ok, kyllähän sillä kansalla on omanarvontuntoa ja kuitenkin joku oma hassu logiikkansa, jonka avautuminen toisen kulttuurin edustajalle voi viedä vuosikausia… Olen vielä vaiheessa… Jos nyt käytän sitä sinun aikaisemmin käyttämääsi ilmausta, niin ranskalaiset on vähän niin kuin eri planeetalta :)

1) Kun kyse on ranskalaisista, en oikein usko tuohon itseluottamus niin matalla –väitteeseen, kuulostaa kovin vieraalta. Ranskalaiset on kuuluisia itsevarmuudestaan… ja näkyyhän se vähän kaikessa. Esim. vain ranskalainen puhuu ja esiintyy vakuuttavasti, vaikka todellisuudessa puhuisikin ihan asian vierestä tai täyttä puppua. Ranskassa lapset kasvatetaan jo pienestä pitäen pärjäämään, loistamaan. Valmentajan lähestymistapa on siis väärä. Ranskalaisia pitää ylistää ja kehua. He ovat oman elämänsä tähtiä, jotka vaativat huomiota, palvomista.

2 ja 3) Muistan hämärästi ne euroviisut ja sen, että Ranskan enkunkielinen esitys yllätti. Sehän oli jotain ennenkuulumatonta :) Minusta ranskalaiset ovat ylpeitä kielestään, ranskan kielen arvoa ja kansainvälistä merkitystä korostetaan yhteiskunnassa, jossa kielen puhtautta valvoo Ranskan Akatemia… Kieli on niin suuri osa identiteettiä. Onhan valtiokin käynyt jonkinlaista kielitaistelua juuri englannin kielen yleistymistä vastaan, muistaakseni jossain vaiheessa sen käyttöä esim. rajoitettiin liikkeiden nimissä. Suomalaisiin verrattuna ranskalaisten vieraiden kielten taito on oikeasti tosi kehno. Ei siellä todellakaan osata puhua hyvin englantia…Oppituntien määrä on toista kuin täällä meillä.

Asuin ihan Pariisin tuntumassa, bussi- ja lähijunamatkan päässä. Marseilles on kaupunki, joka vetää puoleensa minuakin, en ole vielä käynyt siellä(kään). Combray taas on täysin tuntematon… Etelän kaupungit viehättävät kovin.

Beckett-uni oli aika erikoinen, joten jotain muistan vieläkin. Muistan yleensä unia todella huonosti… Olin aikaisin aamulla puoliunessa, kun unen Beckett kertoi minulle jotain aivohalvaukseensa liittyvää… Joo, kevyt, kepeä aihe. Itse asiassa niskani oli silloin kipeä, ollut jo pari päivää…siinä unessa B siis kertoi jotain aivohalvaukseensa ja verenkiertoon liittyvää ja jotain että afasia tunti heräämisen jälkeen??? Tiedän, kuulostaa ihan oudolta, saa nauraa, vaikka aihe onkin vakava… Hulluinta ja mystisintä tässä on se, että kun aamulla varsinaisesti heräsin, niskakipuni oli täysin poissa. Aamuvarhaisella olin vielä tuntenut aika voimakasta kipua…

Todellinen yhteys toiseen ihmiseen on harvinaista, totta…ja senkin vuoksi arvokasta. Ylittää toisinaan myös oman käsityskyvyn, toisaalta tuntuu jotenkin luonnolliselta. Vie oman aikansa, että osaa suhtautua…Olen kuitenkin kiitollinen, kuten monesta muustakin kokemastani asiasta…

Voi, lämmin ja kaunis kiitos runostasi, joka on kaunis…koskettava. Hetkeksi tuli kyynel silmäkulmaan... Hetken problematiikkaa… Sinulla on lahja asetella sanat juuri oikein, ajatuksella. Kyllä sinun runosi aina yhden Apollinairen runot voittaa. Sinulla on suuri ja lämmin sydän… suuri ja lämmin sielu.

Lue lisää

Niin. Ehkä ranskalaisia pitää tulkita kuin modernia taidetta, kuin surrealistista runoa:) Aika harvasta kansasta pidetään niin vähän. Ovat sellaisia yleisinhokkeja, että se on suorastaan sympaattista. Moni maassa vieraileva turisti kokee kohtelun töykeänä, mitä nyt mielipiteitä kuuntelee. Hmm.. ja toisaalta muistaakseni matkailualan tutkimuksessa ranskalaiset valittiin huonoimmiksi turisteiksi.. ovat epäkohteliaita, niukkoja tipin antajia, valittavat jne...

Itselläni on ranskalaisista vain turistinäkökulma.. sen perusteella pidän ranskalaisia ystävällisinä, mukavina ja kohteliaina. Hmm.. ehkä riippuu lähestymistavastakin, lähestyy ranskalaista ranskalaisen tasolta..kunnioittaen ja ymmärtäen.. ja kyllä kieltämättä palveluun tulee kummasti ystävällisyyttä tipin myötä.

Itse mietin brittien ranskisinhoa.. mielestäni kansoissa on kuitenkin paljon samaa.. ehkä se on puhtaasti jotain naapurien välistä kinanpitoa suurimmilta osin.

Haluankin matkatessa pitää tietyn turistinäkökulman, en ole juuri kiinnostunut viehättävistä maalaispikkukaupungesta tms. Jossain Bora Boralla viihtyisin luultavasti vain jonkin länsimaista muistuttavan luksuksen keskellä. Mutta olin yllättynyt, miten hyvin Pariisissa sulauduin joukkoon.. ja tunsin hengenheimolaisuutta asukkien kanssa. No, se oli vain lyhyt piipahdus mutta kuitenkin.. paras piipahdus ikinä missään. Joo, tuli mieleen, että täällä olisi mukava asuakin.

Olikohan Combray juurikin junamatkan päässä Pariisista.. muistaakseni jotenkin leikittelin ajatuksella päivävisiitistä, jos pääkaupungissa ei olisikaan mitään kummoista nähtävää... Combrayssa haluaisin käydä juuri sen kirjallisen viittauksen tähden. Jotenkin minua huvittaa ajatuksena se nimenmuutos. Marcel Proust kuvasi "Kadonnutta aikaa etsimässä"-romaanisarjassaan pikkukaupunkia nimeltä Combray. Se on tunnistettavissa erääksi tietyksi oikeaksi ranskalaiseksi pikkukaupungiksi. Siitä syntyi sitten neronleimaus muuttaa koko paikan nimi Combrayksi. Jotta reaalimaailma vastaisi paremmin fiktiivistä maailmaa. Liekö tuokin sitä periranskalaista suhtautumistapaa.

Se Ranskan euroviisu on mielestäni kaikkien aikojen parhaita koskaan. Intouduin jopa äänestämään sitä.. lukuisia tekstareita muistaakseni lähettelin.

Vai kielen puhtautta valvotaan.. sekin on jokin kansallinen piirre, nimittäin viininkin puhtautta valvotaan tiukemmin kuin missään muualla. Sanotaan jopa, että se on syynä ranskalaisviinien nykyiseen alhoon.. tiukat säädökset ja säännökset ja puhtausluokitukset.. pitävät hinnat korkeina ja ihmiset ostavat halvempaa uuden maailman viiniä.. laatu ei ole niin paljoa jäljessä, parempi hinta-laatusuhde.

Samahan se roseeviinissä.. uuden maailman halpalitkut ovat vähentäneet ranskalaisen roseen myyntiä.. muistan viime vuoden puolella lukeneeni kuinka Ranskassa hallitus haluaisi sallia siitä syystä roseen valmistusmenetelmien vähemmän tiukan sovelluksen. Ranskalaiset viinintuottajat tietty näreissään.. eivät halauaisi tinkiä laadusta. Täytyy sanoa, että roseissa minäkin maallikkona huomaan kyllä selvän eron esim. ranskalaisen ja amerikkalaisen välillä.. ranskisten eduksi tietty.

Beckett-unesi on tosiaankin aika erikoinen.. hieman olen kade, kun näet unia kirjailijoista, taiteesta ja geometrisistä kuvioista. Tuo on todella hienostunutta.:) Hmm.. mutta mystistä.. ja tuo että niskakipu häviää.

Yhteys ihmiseen.. "savoir par coeur" taisit joskus todeta.. Harvinaista mutta luonnollista, mielestäni ilmaisit tämänkin osuvasti.. ei ihan jokapäiväistä, mutta jotensakin loogista että on kuitenkin jossakin olemassa sukulaissielu.. hmm.. "vastakappale". Kiitollisuutta poden minäkin monesta asiasta.. ja monesta asian viereltä menneestä jutusta.

Kiitos kauniista sanoistasi:) Vai suuri ja lämmin sielu.. ehkä jossain syvällä syvällä syvällä syvällä sisimmässäni.. kiitos, otan vastaan.. vaikka väliin tuntuu että olen pahainen poikanulikka.

Hmm.. älykkyytesi yhdistettynä naiselliseen lämpöösi on tehokas yhdistelmä. Ole varovainen:)

Loppuun vielä muistelona se Ranskan oiva viisu (hmm.. olikin vuosi 2008):

http://www.youtube.com/watch?v=A0D0ZxjpbkM

Miekko kirjoitti:

Niin. Ehkä ranskalaisia pitää tulkita kuin modernia taidetta, kuin surrealistista runoa:) Aika harvasta kansasta pidetään niin vähän. Ovat sellaisia yleisinhokkeja, että se on suorastaan sympaattista. Moni maassa vieraileva turisti kokee kohtelun töykeänä, mitä nyt mielipiteitä kuuntelee. Hmm.. ja toisaalta muistaakseni matkailualan tutkimuksessa ranskalaiset valittiin huonoimmiksi turisteiksi.. ovat epäkohteliaita, niukkoja tipin antajia, valittavat jne...

Itselläni on ranskalaisista vain turistinäkökulma.. sen perusteella pidän ranskalaisia ystävällisinä, mukavina ja kohteliaina. Hmm.. ehkä riippuu lähestymistavastakin, lähestyy ranskalaista ranskalaisen tasolta..kunnioittaen ja ymmärtäen.. ja kyllä kieltämättä palveluun tulee kummasti ystävällisyyttä tipin myötä.

Itse mietin brittien ranskisinhoa.. mielestäni kansoissa on kuitenkin paljon samaa.. ehkä se on puhtaasti jotain naapurien välistä kinanpitoa suurimmilta osin.

Haluankin matkatessa pitää tietyn turistinäkökulman, en ole juuri kiinnostunut viehättävistä maalaispikkukaupungesta tms. Jossain Bora Boralla viihtyisin luultavasti vain jonkin länsimaista muistuttavan luksuksen keskellä. Mutta olin yllättynyt, miten hyvin Pariisissa sulauduin joukkoon.. ja tunsin hengenheimolaisuutta asukkien kanssa. No, se oli vain lyhyt piipahdus mutta kuitenkin.. paras piipahdus ikinä missään. Joo, tuli mieleen, että täällä olisi mukava asuakin.

Olikohan Combray juurikin junamatkan päässä Pariisista.. muistaakseni jotenkin leikittelin ajatuksella päivävisiitistä, jos pääkaupungissa ei olisikaan mitään kummoista nähtävää... Combrayssa haluaisin käydä juuri sen kirjallisen viittauksen tähden. Jotenkin minua huvittaa ajatuksena se nimenmuutos. Marcel Proust kuvasi "Kadonnutta aikaa etsimässä"-romaanisarjassaan pikkukaupunkia nimeltä Combray. Se on tunnistettavissa erääksi tietyksi oikeaksi ranskalaiseksi pikkukaupungiksi. Siitä syntyi sitten neronleimaus muuttaa koko paikan nimi Combrayksi. Jotta reaalimaailma vastaisi paremmin fiktiivistä maailmaa. Liekö tuokin sitä periranskalaista suhtautumistapaa.

Se Ranskan euroviisu on mielestäni kaikkien aikojen parhaita koskaan. Intouduin jopa äänestämään sitä.. lukuisia tekstareita muistaakseni lähettelin.

Vai kielen puhtautta valvotaan.. sekin on jokin kansallinen piirre, nimittäin viininkin puhtautta valvotaan tiukemmin kuin missään muualla. Sanotaan jopa, että se on syynä ranskalaisviinien nykyiseen alhoon.. tiukat säädökset ja säännökset ja puhtausluokitukset.. pitävät hinnat korkeina ja ihmiset ostavat halvempaa uuden maailman viiniä.. laatu ei ole niin paljoa jäljessä, parempi hinta-laatusuhde.

Samahan se roseeviinissä.. uuden maailman halpalitkut ovat vähentäneet ranskalaisen roseen myyntiä.. muistan viime vuoden puolella lukeneeni kuinka Ranskassa hallitus haluaisi sallia siitä syystä roseen valmistusmenetelmien vähemmän tiukan sovelluksen. Ranskalaiset viinintuottajat tietty näreissään.. eivät halauaisi tinkiä laadusta. Täytyy sanoa, että roseissa minäkin maallikkona huomaan kyllä selvän eron esim. ranskalaisen ja amerikkalaisen välillä.. ranskisten eduksi tietty.

Beckett-unesi on tosiaankin aika erikoinen.. hieman olen kade, kun näet unia kirjailijoista, taiteesta ja geometrisistä kuvioista. Tuo on todella hienostunutta.:) Hmm.. mutta mystistä.. ja tuo että niskakipu häviää.

Yhteys ihmiseen.. "savoir par coeur" taisit joskus todeta.. Harvinaista mutta luonnollista, mielestäni ilmaisit tämänkin osuvasti.. ei ihan jokapäiväistä, mutta jotensakin loogista että on kuitenkin jossakin olemassa sukulaissielu.. hmm.. "vastakappale". Kiitollisuutta poden minäkin monesta asiasta.. ja monesta asian viereltä menneestä jutusta.

Kiitos kauniista sanoistasi:) Vai suuri ja lämmin sielu.. ehkä jossain syvällä syvällä syvällä syvällä sisimmässäni.. kiitos, otan vastaan.. vaikka väliin tuntuu että olen pahainen poikanulikka.

Hmm.. älykkyytesi yhdistettynä naiselliseen lämpöösi on tehokas yhdistelmä. Ole varovainen:)

Loppuun vielä muistelona se Ranskan oiva viisu (hmm.. olikin vuosi 2008):

http://www.youtube.com/watch?v=A0D0ZxjpbkM

Lue lisää

Hieno vertaus: ranskalainen on kuin surrealistinen runo :)

Niinpä, Ranskassa pärjää hyvin ystävällisellä ja kohteliaalla käytöksellä, erityisesti jos puhuu hyvin tai jopa sujuvasti ranskaa... Hmm…ranskalaisten tapaa mollata aina tilaisuuden tullen muita kansoja on aika vaikea käsittää... Tuntuu, että siellä naureskellaan yleisesti juuri briteille, belgialaisille, sveitsiläisille liittyen esim. pukeutumiseen, ruokaan, kieleen. Älä vaan sano ranskalaiselle, että hän muistuttaa brittiä :)

Kävin muuten uteliaisuuttani Combrain kaupungin kotisivuilla… nimi ilmeisesti kirjoitetaan nykyään i:llä. Ehkä aikaisempi kirjoitusasu viittasi liikaa englannin suuntaan… Kirjahyllystäni löytyy myös Proustin romaanisarjan eka osa, mutta tunnustan, etten ole vielä lukenut sitä. Se on alkukielellä. Takakannen tekstissä kaupunki on todellakin Combray.

Niin, tuntuu hyvältä löytää sukulaissielu. Ihminen jonka kanssa on samalla aaltopituudella, kuvaannollisesti. Ehkä jopa kirjaimellisestikin, kuka tietää… Olen vähän ulalla... Tuntuu erityisen hyvältä senkin vuoksi kun on kokemusta jostain muustakin...olen tuntenut aikaisemmin syvää surua, mutta voiton puolella. E-L Manner on kirjoittanut näin:

Minä tulin luoksesi suoraan kuin nuoli,
joka tuntee maalin.
Mutta maali ei tuntenut nuolta.

Elämän kolhujakin voi oppia arvostamaan, jälkeenpäin. Sitten iloisempiin tunnelmiin… Kiitos paljon neuvosta. Tosin olisi helpompi olla varovainen, jos tietäisi mitä pitää varoa..? :)

Kiitokseni myös viisusta, hymyilytti nyt ihan niin kuin silloinkin. Pidin esityksestä välittyvästä tunnelmasta ja asenteesta. Tuli niistä pitkätukista jotenkin mieleen yhdet toiset pitkätukat, joten tasapuolisuuden vuoksi vähän brittirockia (cover):

http://www.youtube.com/watch?v=0390qI0bIgY

poskipusu kirjoitti:

Hieno vertaus: ranskalainen on kuin surrealistinen runo :)

Niinpä, Ranskassa pärjää hyvin ystävällisellä ja kohteliaalla käytöksellä, erityisesti jos puhuu hyvin tai jopa sujuvasti ranskaa... Hmm…ranskalaisten tapaa mollata aina tilaisuuden tullen muita kansoja on aika vaikea käsittää... Tuntuu, että siellä naureskellaan yleisesti juuri briteille, belgialaisille, sveitsiläisille liittyen esim. pukeutumiseen, ruokaan, kieleen. Älä vaan sano ranskalaiselle, että hän muistuttaa brittiä :)

Kävin muuten uteliaisuuttani Combrain kaupungin kotisivuilla… nimi ilmeisesti kirjoitetaan nykyään i:llä. Ehkä aikaisempi kirjoitusasu viittasi liikaa englannin suuntaan… Kirjahyllystäni löytyy myös Proustin romaanisarjan eka osa, mutta tunnustan, etten ole vielä lukenut sitä. Se on alkukielellä. Takakannen tekstissä kaupunki on todellakin Combray.

Niin, tuntuu hyvältä löytää sukulaissielu. Ihminen jonka kanssa on samalla aaltopituudella, kuvaannollisesti. Ehkä jopa kirjaimellisestikin, kuka tietää… Olen vähän ulalla... Tuntuu erityisen hyvältä senkin vuoksi kun on kokemusta jostain muustakin...olen tuntenut aikaisemmin syvää surua, mutta voiton puolella. E-L Manner on kirjoittanut näin:

Minä tulin luoksesi suoraan kuin nuoli,
joka tuntee maalin.
Mutta maali ei tuntenut nuolta.

Elämän kolhujakin voi oppia arvostamaan, jälkeenpäin. Sitten iloisempiin tunnelmiin… Kiitos paljon neuvosta. Tosin olisi helpompi olla varovainen, jos tietäisi mitä pitää varoa..? :)

Kiitokseni myös viisusta, hymyilytti nyt ihan niin kuin silloinkin. Pidin esityksestä välittyvästä tunnelmasta ja asenteesta. Tuli niistä pitkätukista jotenkin mieleen yhdet toiset pitkätukat, joten tasapuolisuuden vuoksi vähän brittirockia (cover):

http://www.youtube.com/watch?v=0390qI0bIgY

Lue lisää

Hmm.. tuo muiden kansojen mollaus viittaisi enemmän alemmuuden- kuin ylemmyydentunteeseen.. tapaus ranskalainen ei ole ehkä kuitenkaan vielä ratkaistu... tai no mistä ranskalaisten aivoituksia koskaan tietää:) Mutta pysyn visuvaiti ranskalaisten yhtäläisyyksistä britteihin, en sano sitä päin naamaa.. kun ei kumpikaan kansa sitä välttämättä kohteliaisuutena pitäisi.

Proustin romaanisarjassa olen edennyt kolmanteen osaan.. sellaista etanalukua.. luen muuta välillä ja taas palaan. Parhaimpia koskaan lukemiani. Se on kuin matka, jolta ei haluaisi palata. Niin, ja se alkuperäinen nimi on kyllä kauneimpia koskaan lukemiani (paremmalta varmaan vielä kuulostaisi lausuttuna) : A la recherche du temps perdu...

hmm.. ovatkohan ranskalaisetkaan sitä kuinka hanakasti lukeneet.. joskus katselin jotain Combrayn/Combrain turismijuttuja.. paikalliset ylpeinä esittelivät kauppaa, josta Proustin isoäiti tai vastaava oli ostanut madeleine-leivoksia, löytyi Proust-korttia, kirjaa.. Jotenkin tuli ilmi, että ylpeitä ovat suuresta kirjailijasta ja suuresta teoksesta, mutta kukaan paikallisista ei tunnustanut lukeneensa ko. teosta.. joku epäili sen olevan aika raskassoutuinen.

Kun luin ensimmäistä osaa, niin tuli älytön mielihalu syödä samalla madeleine-leivosta.. siinäkin oli muuten etsiminen.. löysin lopulta täällä yhteen ranskalaispuotiin, josta sitä sai. Kyselin myyjältä, että onko tämä nyt varmasti sitä kuuluisaa leivosta siitä kuulusta romaanista. Myyjä ei ollut sellaisesta kuullutkaan, mutta vakuutti että leivos on oikein periranskalainen.

Tuossakin kai löytyy kahta koulukuntaa.. joku vannoo sukulaissielun nimeen toinen sanoo että vastakohdat täydentävät toisiaan.. hmm.. lieneekö totta kummassakin. Mistäpä tuntee sukulaissielun.. onko se hetkellinen välähdys ja tietoisuus asiasta vai pitempi prosessi...

Yleensähän sitä ihminen antautuu tekemisiin ihan vääränlaisten ihmisten kanssa. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Mutta mukava kuulla että olet paremman puolella:)
Kyllä kolhuistakin oppii, ei sellainen pumpulielämäkään tunnu mielekkäältä. Ja tuo Mannerin runo oli hyvä.

Kiitokset musalinkistä. Kaunista.. hyvää sanomaa.

Jään tässä pikkuhiljaa jossain perjantain tienoilla talvilomalle, jos ihmettelet missä luuraan. En kuitenkaan Pariisissa enkä edes Ranskanmaalla:)

Miekko kirjoitti:

Hmm.. tuo muiden kansojen mollaus viittaisi enemmän alemmuuden- kuin ylemmyydentunteeseen.. tapaus ranskalainen ei ole ehkä kuitenkaan vielä ratkaistu... tai no mistä ranskalaisten aivoituksia koskaan tietää:) Mutta pysyn visuvaiti ranskalaisten yhtäläisyyksistä britteihin, en sano sitä päin naamaa.. kun ei kumpikaan kansa sitä välttämättä kohteliaisuutena pitäisi.

Proustin romaanisarjassa olen edennyt kolmanteen osaan.. sellaista etanalukua.. luen muuta välillä ja taas palaan. Parhaimpia koskaan lukemiani. Se on kuin matka, jolta ei haluaisi palata. Niin, ja se alkuperäinen nimi on kyllä kauneimpia koskaan lukemiani (paremmalta varmaan vielä kuulostaisi lausuttuna) : A la recherche du temps perdu...

hmm.. ovatkohan ranskalaisetkaan sitä kuinka hanakasti lukeneet.. joskus katselin jotain Combrayn/Combrain turismijuttuja.. paikalliset ylpeinä esittelivät kauppaa, josta Proustin isoäiti tai vastaava oli ostanut madeleine-leivoksia, löytyi Proust-korttia, kirjaa.. Jotenkin tuli ilmi, että ylpeitä ovat suuresta kirjailijasta ja suuresta teoksesta, mutta kukaan paikallisista ei tunnustanut lukeneensa ko. teosta.. joku epäili sen olevan aika raskassoutuinen.

Kun luin ensimmäistä osaa, niin tuli älytön mielihalu syödä samalla madeleine-leivosta.. siinäkin oli muuten etsiminen.. löysin lopulta täällä yhteen ranskalaispuotiin, josta sitä sai. Kyselin myyjältä, että onko tämä nyt varmasti sitä kuuluisaa leivosta siitä kuulusta romaanista. Myyjä ei ollut sellaisesta kuullutkaan, mutta vakuutti että leivos on oikein periranskalainen.

Tuossakin kai löytyy kahta koulukuntaa.. joku vannoo sukulaissielun nimeen toinen sanoo että vastakohdat täydentävät toisiaan.. hmm.. lieneekö totta kummassakin. Mistäpä tuntee sukulaissielun.. onko se hetkellinen välähdys ja tietoisuus asiasta vai pitempi prosessi...

Yleensähän sitä ihminen antautuu tekemisiin ihan vääränlaisten ihmisten kanssa. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Mutta mukava kuulla että olet paremman puolella:)
Kyllä kolhuistakin oppii, ei sellainen pumpulielämäkään tunnu mielekkäältä. Ja tuo Mannerin runo oli hyvä.

Kiitokset musalinkistä. Kaunista.. hyvää sanomaa.

Jään tässä pikkuhiljaa jossain perjantain tienoilla talvilomalle, jos ihmettelet missä luuraan. En kuitenkaan Pariisissa enkä edes Ranskanmaalla:)

Lue lisää

Hei…Vielä ranskalaisista, koska nimenomaan tuo alemmuuden- ja ylemmyydentunteen jonkinlainen vuorottelu tai ristiriitaisuus on yksi seikka, jonka logiikkaa en ole vielä tajunnut. Ehkä kyse on esim. yksittäisen henkilön alemmuudentunteesta vs. vahva kansallinen ylpeys ja itsetunto, jotka siis näyttäytyvät samassa ihmisessä…jaa-a. Tai ailahtelusta… Enpäs tiedä. Sinulla kyllä tuntuu olevan psykologista silmää:) Viikonloppuna keskustelin ranskalaisen ystävän kanssa suomalaisten ja ranskalaisten luonne-eroista. Ystävä on asunut jonkin aikaa Suomessa. Hänen mielestään suomalaiset ovat vaikeita, monimutkaisia… ei ranskalaiset. Tosin myös ystävällisiä, avuliaita. Puhuvat hyvin englantia; hänen kielitaitonsa on kohentunut täällä oloaikana aikalailla. Ystävä joutuu käyttämään tilapäisesti taloyhtiön pesutupaa tai vastaavaa pyykinpesuunsa, mutta hänen sanojensa perusteella esim. pesukoneen käytön aikarajoitukset eivät koske häntä. Koska hän on ranskalainen! :) No, Ranskassa kyllä rikotaankin sääntöjä ja rajoituksia, ronskimmin kuin täällä.

Luulen että täytyy lopulta tarttua siihen Proustin pääteokseen. Kuulostaa houkuttelevalta: matka jolta ei haluaisi palata. Vaikka kotiin yleensä onkin kiva palata… Oman pokkarini kansitekstissä on katkelma juuri kohdasta jossa esiintyy madeleine-leivos. Muuten Ranskassa paikalliset lapset söivät niitä mielellään välipalaksi. Jäi mieleen…

Niin, ajattelen että ainakin sielunkumppanin voi tunnistaa välähdyksenomaisesti, tiedostaa. Ehkä sukulaissielunkin. Jonkinlainen yhteys, tuttuus tuntuu olennaiselta. Siitä pitemmästä prosessista en oikein osaa sanoa…ehkä sekin on mahdollista. Sukulaissielu voi varmaankin paljastua myös pikkuhiljaa…vaikka kirjoittelemalla :)

Vielä tähän loppuun kiitoksensana sinulle, eli kiitos jokaisesta ystävällisestä sanastasi, älykkäästä ajatuksestasi... On ollut olevinaan kiireisiä päiviä, joten vastaus on sen tähden kestänyt. Talvilomakin oli ja meni jo viime viikolla.

Mahdollisimman mukavia edessäpäin olevia talvilomapäiviä sinulle, missä ikinä oletkin :)

poskipusu kirjoitti:

Hei…Vielä ranskalaisista, koska nimenomaan tuo alemmuuden- ja ylemmyydentunteen jonkinlainen vuorottelu tai ristiriitaisuus on yksi seikka, jonka logiikkaa en ole vielä tajunnut. Ehkä kyse on esim. yksittäisen henkilön alemmuudentunteesta vs. vahva kansallinen ylpeys ja itsetunto, jotka siis näyttäytyvät samassa ihmisessä…jaa-a. Tai ailahtelusta… Enpäs tiedä. Sinulla kyllä tuntuu olevan psykologista silmää:) Viikonloppuna keskustelin ranskalaisen ystävän kanssa suomalaisten ja ranskalaisten luonne-eroista. Ystävä on asunut jonkin aikaa Suomessa. Hänen mielestään suomalaiset ovat vaikeita, monimutkaisia… ei ranskalaiset. Tosin myös ystävällisiä, avuliaita. Puhuvat hyvin englantia; hänen kielitaitonsa on kohentunut täällä oloaikana aikalailla. Ystävä joutuu käyttämään tilapäisesti taloyhtiön pesutupaa tai vastaavaa pyykinpesuunsa, mutta hänen sanojensa perusteella esim. pesukoneen käytön aikarajoitukset eivät koske häntä. Koska hän on ranskalainen! :) No, Ranskassa kyllä rikotaankin sääntöjä ja rajoituksia, ronskimmin kuin täällä.

Luulen että täytyy lopulta tarttua siihen Proustin pääteokseen. Kuulostaa houkuttelevalta: matka jolta ei haluaisi palata. Vaikka kotiin yleensä onkin kiva palata… Oman pokkarini kansitekstissä on katkelma juuri kohdasta jossa esiintyy madeleine-leivos. Muuten Ranskassa paikalliset lapset söivät niitä mielellään välipalaksi. Jäi mieleen…

Niin, ajattelen että ainakin sielunkumppanin voi tunnistaa välähdyksenomaisesti, tiedostaa. Ehkä sukulaissielunkin. Jonkinlainen yhteys, tuttuus tuntuu olennaiselta. Siitä pitemmästä prosessista en oikein osaa sanoa…ehkä sekin on mahdollista. Sukulaissielu voi varmaankin paljastua myös pikkuhiljaa…vaikka kirjoittelemalla :)

Vielä tähän loppuun kiitoksensana sinulle, eli kiitos jokaisesta ystävällisestä sanastasi, älykkäästä ajatuksestasi... On ollut olevinaan kiireisiä päiviä, joten vastaus on sen tähden kestänyt. Talvilomakin oli ja meni jo viime viikolla.

Mahdollisimman mukavia edessäpäin olevia talvilomapäiviä sinulle, missä ikinä oletkin :)

Lue lisää

Olisiko ranskalaisilla jonkinlainen "Vaikka en olekaan paljon mitään, niin enpä ole ainakaan vierasmaalainen"-mentaliteetti. Ovatko suomalaiset muka vaikeita.. mielestäni aika helppolukuisia.. tuota pitäisi jonkin aikaa miettiä.. hmm..

Kirjamatka on aina omanlaisensa.. hieman haikea mieli kun hyvä romaani päättyy.. ei enää voi elää sitä aikakautta, sitä tarinaa.. toki siihen voi aina palata, mutta se ei ole enää täysin sama.. täysin uusi, jossa ei tiedä mitä nurkan takana tapahtuu.

Proustilla muuten on psykologista silmää. Se on toisaalta aika pelottavaakin, jos jokainen teko on paljastettu.. jos joukossa on joku joka osaa lukea, että henkilö X puhuu noin, koska hän ajattelee noin eikä tiedä itsekään puheensa todellisia motiiveja. Toisaalta kiehtovaa. Ihminen on aika mielenkiintoinen asia.. useimmat.. jotkut ihmiset ovat huolestuttavan yksioikoisia.

En muutoin ole pahemmin ranskalaiseen romaaniin tutustunut liiemmmälti.. venäläinen on tutumpaa.. Proustin tyyli muistuttaa jotenkin mielestäni venäläistä psykologista romaania..ehkä sen takia tykkään.. tosin ei löydy samanlaista raskautta, melankolia on kevyempää.

Hmm.. on puolensa kyllä tuossakin, ettei kaikkia sääntöjä ihan kirjallisesti noudata. Onhan siinäkin ajattelussa kuitenkin jonkinlaiset säännöt, vaikkapa sääntä "maan tapa". Toisaalta selkeämpi on tällainen meikäläinen systeemi ja mentaliteetti, jossa kaikkea noudatetaan kirjaimellisesti. Ranskassa ei varmaan myöskään siten stressata asioista yhtä paljoa kuin täällä.

Sukulaissielu voi hyvinkin valjeta kirjoittamalla, samaa mieltä. Hmm..voi ikään kuin aistia häivähdyksen jostakin.. asioissa on jotakin tuttua..aavistus että tässä on jotain tätä hetkeä suurempaa.. jotkin tapahtumat on kokenut ikään kuin unena.. tai on jokin yöllä nähty uni, josta tietää että se tulee toteutumaan.

Olen hieman maallistunut. Olen kallistunut vanhemmiten ajattelemaan, että joillekin asioille saattaa olla olemassa luonnollinenkin selitys.. Sinä lienet silti vieläkin minua rationaalisempi, etsit syitä, selityksiä, seurauksia.

Mutta ihanteellinen olotila minulle on se, kun tämä todellisuus ja tuonpuoleinen kulkevat rinnakkain, limittäin ja päällekkäin. Joskus arki vain sokaisee näkemään turhan yksiselitteisesti asioita.

Kiitos itsellesi:) Sanoista, ystävällisyydestä, inspiraatiosta. Itse asiassa lopetin runojen rustailun tuossa vuodenvaihteessa.. kun tuntui ettei kerta kaikkiaan enää löydy sanottavaa.. jokin aika oli mennyt ohi... Sinä sait minut palaamaan, tuli taas uutta tuulta säkeisiin... sait ikään kuin ajatukset rullaamaan taas sillä oikealla aaltopituudella jota runonrustaukseen tarvitaan. Että kiitos siitäkin:)

Kiitos, vietän rentouttavan loman. Tiedän sen jo, ettei mikään voi mennä pieleen.. ja vaikka menisikin, suhtaudun siihen ranskalaisen kepeästi.. hmm.. no sinulle paljastan että suuntaan Wieniin. Sinun myötäsi on tullut taas tuo ranskalaisvaihde päälle, joten tuo mesta voi Pariisiin verrattuna tuntua ihan überjunttilalta.. mutta maassa maan tavalla:) Sopeuduttava on kaikenlaisiin olosuhteisiin.

Leppoisia päiviä sinullekin, kiireen keskelle:)

Miekko kirjoitti:

Olisiko ranskalaisilla jonkinlainen "Vaikka en olekaan paljon mitään, niin enpä ole ainakaan vierasmaalainen"-mentaliteetti. Ovatko suomalaiset muka vaikeita.. mielestäni aika helppolukuisia.. tuota pitäisi jonkin aikaa miettiä.. hmm..

Kirjamatka on aina omanlaisensa.. hieman haikea mieli kun hyvä romaani päättyy.. ei enää voi elää sitä aikakautta, sitä tarinaa.. toki siihen voi aina palata, mutta se ei ole enää täysin sama.. täysin uusi, jossa ei tiedä mitä nurkan takana tapahtuu.

Proustilla muuten on psykologista silmää. Se on toisaalta aika pelottavaakin, jos jokainen teko on paljastettu.. jos joukossa on joku joka osaa lukea, että henkilö X puhuu noin, koska hän ajattelee noin eikä tiedä itsekään puheensa todellisia motiiveja. Toisaalta kiehtovaa. Ihminen on aika mielenkiintoinen asia.. useimmat.. jotkut ihmiset ovat huolestuttavan yksioikoisia.

En muutoin ole pahemmin ranskalaiseen romaaniin tutustunut liiemmmälti.. venäläinen on tutumpaa.. Proustin tyyli muistuttaa jotenkin mielestäni venäläistä psykologista romaania..ehkä sen takia tykkään.. tosin ei löydy samanlaista raskautta, melankolia on kevyempää.

Hmm.. on puolensa kyllä tuossakin, ettei kaikkia sääntöjä ihan kirjallisesti noudata. Onhan siinäkin ajattelussa kuitenkin jonkinlaiset säännöt, vaikkapa sääntä "maan tapa". Toisaalta selkeämpi on tällainen meikäläinen systeemi ja mentaliteetti, jossa kaikkea noudatetaan kirjaimellisesti. Ranskassa ei varmaan myöskään siten stressata asioista yhtä paljoa kuin täällä.

Sukulaissielu voi hyvinkin valjeta kirjoittamalla, samaa mieltä. Hmm..voi ikään kuin aistia häivähdyksen jostakin.. asioissa on jotakin tuttua..aavistus että tässä on jotain tätä hetkeä suurempaa.. jotkin tapahtumat on kokenut ikään kuin unena.. tai on jokin yöllä nähty uni, josta tietää että se tulee toteutumaan.

Olen hieman maallistunut. Olen kallistunut vanhemmiten ajattelemaan, että joillekin asioille saattaa olla olemassa luonnollinenkin selitys.. Sinä lienet silti vieläkin minua rationaalisempi, etsit syitä, selityksiä, seurauksia.

Mutta ihanteellinen olotila minulle on se, kun tämä todellisuus ja tuonpuoleinen kulkevat rinnakkain, limittäin ja päällekkäin. Joskus arki vain sokaisee näkemään turhan yksiselitteisesti asioita.

Kiitos itsellesi:) Sanoista, ystävällisyydestä, inspiraatiosta. Itse asiassa lopetin runojen rustailun tuossa vuodenvaihteessa.. kun tuntui ettei kerta kaikkiaan enää löydy sanottavaa.. jokin aika oli mennyt ohi... Sinä sait minut palaamaan, tuli taas uutta tuulta säkeisiin... sait ikään kuin ajatukset rullaamaan taas sillä oikealla aaltopituudella jota runonrustaukseen tarvitaan. Että kiitos siitäkin:)

Kiitos, vietän rentouttavan loman. Tiedän sen jo, ettei mikään voi mennä pieleen.. ja vaikka menisikin, suhtaudun siihen ranskalaisen kepeästi.. hmm.. no sinulle paljastan että suuntaan Wieniin. Sinun myötäsi on tullut taas tuo ranskalaisvaihde päälle, joten tuo mesta voi Pariisiin verrattuna tuntua ihan überjunttilalta.. mutta maassa maan tavalla:) Sopeuduttava on kaikenlaisiin olosuhteisiin.

Leppoisia päiviä sinullekin, kiireen keskelle:)

Lue lisää

Hui, sinä olet überpelottava… :) Sanatkin on nyt hukassa…

Hmm…jatketaan siis vielä hetki ranskalaisista… Joo, hyväksyn luonnehdintasi ranskalaisten mentaliteetista. Se kuvaa hyvin sitä mistä on ollut puhetta. Niin, enkä tietenkään ollut samaa mieltä siitä suomalaisten vaikeudesta. Itse asiassa ystäväni tuntee vasta muutamia suomalaisia, joten saattaa olla…ehkä se vaikeus menee osittain minun piikkiini…pahoittelen :)

Sitten siihen sinun viestisi keskeisempään, koskettavampaan sisältöön... Ei kahta ilman kolmatta…sait muistaakseni kolmannen kerran silmäni kyyneliin, mutta ne oli ilman muuta ilonkyyneleitä. Hymykin on ollut herkässä. Olenkin toivonut, että avautuisit vähän enemmän. Usein toiveisiin vastataan…ennemmin tai myöhemmin.

Niin, suhtaudun asioihin joskus liian järkiperäisesti, en ihan aina uskalla luottaa niin paljoa tunteisiin, vaikutelmiin, tuntemuksiin… Yritän vähentää järjenkäyttöä… Olen koittanut etsiä tässäkin asiassa jotain omaa logiikkaa. Vasta ihan viime vuosien aikana on avautunut oma uusi maailma, jonkinlainen tietoisuus tuonpuoleisesta. Pikkuhiljaa olen oppinut näkemään, tuntemaan, ajattelemaan eri tavalla. Jossain vaiheessa se oli sisäistä taistelua... Sinä olet varmasti meistä se herkempi, herkistyneempi ja tiedät enemmän… Olen tässäkin asiassa vielä vaiheessa… Hmm…paljastan nyt itse sen verran, että aloin ”kuulla”, tietää, tiedostaa etukäteen joitakin sinun runojesi sanoja, joitakin kommentteihinkin liittyviä asioita… Tilanne vaan jatkui ja ajattelin, että jotenkin tässä täytyy alkaa reagoida… Oli jokin yhteys.

Minä inspiraation lähteenä..? Vau, kiitos, hämmentävää, mutta olen otettu :) Ilahduttaa jos olen voinut olla jollakin tavalla avuksi. Sinä olet tuottanut jo nyt niin paljon hyvää mieltä, iloa… Tuntuu uskomattomalta… Maailma on kaunis paikka - toivottavasti myös Wienissä :)

poskipusu kirjoitti:

Hui, sinä olet überpelottava… :) Sanatkin on nyt hukassa…

Hmm…jatketaan siis vielä hetki ranskalaisista… Joo, hyväksyn luonnehdintasi ranskalaisten mentaliteetista. Se kuvaa hyvin sitä mistä on ollut puhetta. Niin, enkä tietenkään ollut samaa mieltä siitä suomalaisten vaikeudesta. Itse asiassa ystäväni tuntee vasta muutamia suomalaisia, joten saattaa olla…ehkä se vaikeus menee osittain minun piikkiini…pahoittelen :)

Sitten siihen sinun viestisi keskeisempään, koskettavampaan sisältöön... Ei kahta ilman kolmatta…sait muistaakseni kolmannen kerran silmäni kyyneliin, mutta ne oli ilman muuta ilonkyyneleitä. Hymykin on ollut herkässä. Olenkin toivonut, että avautuisit vähän enemmän. Usein toiveisiin vastataan…ennemmin tai myöhemmin.

Niin, suhtaudun asioihin joskus liian järkiperäisesti, en ihan aina uskalla luottaa niin paljoa tunteisiin, vaikutelmiin, tuntemuksiin… Yritän vähentää järjenkäyttöä… Olen koittanut etsiä tässäkin asiassa jotain omaa logiikkaa. Vasta ihan viime vuosien aikana on avautunut oma uusi maailma, jonkinlainen tietoisuus tuonpuoleisesta. Pikkuhiljaa olen oppinut näkemään, tuntemaan, ajattelemaan eri tavalla. Jossain vaiheessa se oli sisäistä taistelua... Sinä olet varmasti meistä se herkempi, herkistyneempi ja tiedät enemmän… Olen tässäkin asiassa vielä vaiheessa… Hmm…paljastan nyt itse sen verran, että aloin ”kuulla”, tietää, tiedostaa etukäteen joitakin sinun runojesi sanoja, joitakin kommentteihinkin liittyviä asioita… Tilanne vaan jatkui ja ajattelin, että jotenkin tässä täytyy alkaa reagoida… Oli jokin yhteys.

Minä inspiraation lähteenä..? Vau, kiitos, hämmentävää, mutta olen otettu :) Ilahduttaa jos olen voinut olla jollakin tavalla avuksi. Sinä olet tuottanut jo nyt niin paljon hyvää mieltä, iloa… Tuntuu uskomattomalta… Maailma on kaunis paikka - toivottavasti myös Wienissä :)

Lue lisää

Hmm.. en minä nyt koe olevani erityisen pelottava, tällainen tavistallaaja vaan, kuten edellä tuli todettua...

Minuapa ei niin vain saakaan avautumaan.. hmm.. että tunteideni vuolas puro ryöpsähtäisi sulosanoina ilmoille.. ei tämä nyt oikein minulta kuulosta. Mutta iloitsen, jos olen voinut iloa ja hymyä sinulle aiheuttaa:)

Ei järkiperäisessä suhtautumisessa mitään pahaa ole. Tunteet, vaikutelmat, tuntemukset voivat pettää. Mutta voi järkikin pettää, ja minun nähdäkseni se kuitenkin on epävarmin lenkki tästä sakista. Tunteita, vaikutelmia, tuntemuksia voi opetella.

Hmm.. ehkä liika järjellisyys tekee asioista liian yksioikoisia.. jos puuttuu se minulle tärkeä arkielämän ja käsityskyvyn yläpuolella oleva elementti.. "tuonpuoleinen"... En jaksa paljoakaan analysoida asioita.. paitsi välillä täytyy pysähtyä miettimään missä mennään, mitä on tapahtunut ja mitä on tulossa.

Niin, joskus on pakko reagoida:) Aivan kuin jokin ulkopuolinen voima laittaisi tekemään asioita silloin kun on oikea aika. Uskon yhteyteen, vaikeus tulee vain siinä että minkälaisia johtopäätöksiä siitä tekee. Siinä vaaditaan sekä järkityötä että tuntemusten kuuntelua:) Kaikella on yleensä jokin tarkoitus, mutta se ei välttämättä ole mikään niistä kymmenestä asiasta jotka ihmiselle ensimmäisinä tulevat mieleen. En osaa selittää, enkä kykene ymmärtämään. Tällaista tämä elämä nyt vain on:)

Ja maailma on todellakin kaunis.

Miekko kirjoitti:

Hmm.. en minä nyt koe olevani erityisen pelottava, tällainen tavistallaaja vaan, kuten edellä tuli todettua...

Minuapa ei niin vain saakaan avautumaan.. hmm.. että tunteideni vuolas puro ryöpsähtäisi sulosanoina ilmoille.. ei tämä nyt oikein minulta kuulosta. Mutta iloitsen, jos olen voinut iloa ja hymyä sinulle aiheuttaa:)

Ei järkiperäisessä suhtautumisessa mitään pahaa ole. Tunteet, vaikutelmat, tuntemukset voivat pettää. Mutta voi järkikin pettää, ja minun nähdäkseni se kuitenkin on epävarmin lenkki tästä sakista. Tunteita, vaikutelmia, tuntemuksia voi opetella.

Hmm.. ehkä liika järjellisyys tekee asioista liian yksioikoisia.. jos puuttuu se minulle tärkeä arkielämän ja käsityskyvyn yläpuolella oleva elementti.. "tuonpuoleinen"... En jaksa paljoakaan analysoida asioita.. paitsi välillä täytyy pysähtyä miettimään missä mennään, mitä on tapahtunut ja mitä on tulossa.

Niin, joskus on pakko reagoida:) Aivan kuin jokin ulkopuolinen voima laittaisi tekemään asioita silloin kun on oikea aika. Uskon yhteyteen, vaikeus tulee vain siinä että minkälaisia johtopäätöksiä siitä tekee. Siinä vaaditaan sekä järkityötä että tuntemusten kuuntelua:) Kaikella on yleensä jokin tarkoitus, mutta se ei välttämättä ole mikään niistä kymmenestä asiasta jotka ihmiselle ensimmäisinä tulevat mieleen. En osaa selittää, enkä kykene ymmärtämään. Tällaista tämä elämä nyt vain on:)

Ja maailma on todellakin kaunis.

Lue lisää

Niin. Yhteys ja johtopäätökset… vaikea asia. Yhteys on silti faktaa. Piste. Johtopäätökset vaan voi johtaa harhaan. Tiedän, että voi saavuttaa yhteyden vaikka täysin hukassa olevaan ihmiseen, ns. täydelliseen ku**päähän. Anteeksi ruma sana… Näinkin on päässyt käymään ”oikeassa elämässä.” Tähänkin liittyen, olen nykyään hiukan eri mieltä tunteiden ja tuntemusten pettämisestä, koska minusta ne on kyllä yleensä oikeassa. Niillä on aina jotain kerrottavaa: itsestä, toisesta, jostain tilanteesta… Esim. jos toisen ihmisen seura tai ajatteleminen herättää negatiivisia tunteita, aiheuttaa negatiivisia tunnekuohuja, on syytä ottaa jalat alleen. Luottaa tunteisiin, lopettaa järkeily ja antaa olla.

Tosi mukava lause tämä: ”Aivan kuin jokin ulkopuolinen voima laittaisi tekemään asioita silloin kun on oikea aika.” Kuulostaa hyvältä :) Ja voin sen jollain tavalla itsekin allekirjoittaa. Muutenkin kannattaa toimia silloin kun tuntuu oikealta, tehdä asioita, jotka tuntuvat hyviltä, viettää aikaa ihmisten seurassa, joiden kanssa viihtyy. Asiat voi sujua luontevasti, ilman sen suurempaa vastustusta. Elämästä nyt kuitenkin kannattaa nauttia.

Ok, jos nyt sovitaan sitten, että yhteyden tarkoitus on jokin niistä kymmenestä asiasta mikä ei vielä ole tullut mieleen… Varmasti vielä jossain vaiheessa valkenee. Luotan siihen :)

Tässä nyt vielä tällainen laulunluritus, joka tuli tästä kaikesta mieleen (harmi kyllä on melankolinen, mutta jotenkin tuntuu juuri nyt sopivalta):

http://www.youtube.com/watch?v=eiIr6k2IDb4

poskipusu kirjoitti:

Niin. Yhteys ja johtopäätökset… vaikea asia. Yhteys on silti faktaa. Piste. Johtopäätökset vaan voi johtaa harhaan. Tiedän, että voi saavuttaa yhteyden vaikka täysin hukassa olevaan ihmiseen, ns. täydelliseen ku**päähän. Anteeksi ruma sana… Näinkin on päässyt käymään ”oikeassa elämässä.” Tähänkin liittyen, olen nykyään hiukan eri mieltä tunteiden ja tuntemusten pettämisestä, koska minusta ne on kyllä yleensä oikeassa. Niillä on aina jotain kerrottavaa: itsestä, toisesta, jostain tilanteesta… Esim. jos toisen ihmisen seura tai ajatteleminen herättää negatiivisia tunteita, aiheuttaa negatiivisia tunnekuohuja, on syytä ottaa jalat alleen. Luottaa tunteisiin, lopettaa järkeily ja antaa olla.

Tosi mukava lause tämä: ”Aivan kuin jokin ulkopuolinen voima laittaisi tekemään asioita silloin kun on oikea aika.” Kuulostaa hyvältä :) Ja voin sen jollain tavalla itsekin allekirjoittaa. Muutenkin kannattaa toimia silloin kun tuntuu oikealta, tehdä asioita, jotka tuntuvat hyviltä, viettää aikaa ihmisten seurassa, joiden kanssa viihtyy. Asiat voi sujua luontevasti, ilman sen suurempaa vastustusta. Elämästä nyt kuitenkin kannattaa nauttia.

Ok, jos nyt sovitaan sitten, että yhteyden tarkoitus on jokin niistä kymmenestä asiasta mikä ei vielä ole tullut mieleen… Varmasti vielä jossain vaiheessa valkenee. Luotan siihen :)

Tässä nyt vielä tällainen laulunluritus, joka tuli tästä kaikesta mieleen (harmi kyllä on melankolinen, mutta jotenkin tuntuu juuri nyt sopivalta):

http://www.youtube.com/watch?v=eiIr6k2IDb4

Lue lisää

Olet ehdoton. Piste. En ryhdy väittelemään kanssasi:)
Niin, yhteyden voi saavuttaa ns. vääränkin ihmisen kanssa. Ihminen vain lukee usein merkit liian suotuisiksi.

Vaikutatkin vahvalta persoonalta, "eheältä". Mielestäni nimenomaan sitä vaaditaankin tunteella elämiseen ja tuntemuksiin luottamiseen. Useimmathan reagoivat vanhojen kokemustensa kautta, vanhojen pelkojen, sellaisten jotka eivät ole totta. Voi tulla esim. tunne ettei uskalla tehdä jotain asiaa, koska aiemmin on käynyt ohraisesti. Ei uskalla tutustua johonkuhun ihmiseen, koska pelkää tulevansa (jälleen) petetyksi. Jne, jne.

Niin, mikään ei ole varmaa. Siinä toisaalta tämän ihmiselämän eräs kiehtovuus.. mutta itsensä tuntemisella voi "minimoida riskit mennä harhaan".. voi todella kuunnella sisintään oikein.

Tärkeä taito todellakin olisi osata nauttia elämästä.. siitä mitä sillä hetkellä on käsillä.. olla tyytyväinen vaikka vähäänkin (toki lisääkin saa haluta). Nauttia ihmisistä. Harvan kanssa oikeastaan viihtyy, identtisiä intressejä ei kahdella persoonalla ole, ja oikeastaan hyvä niin.

Itsellä on projektina "reilusti ennen puoltayötä petiin". Huomaan "todellisessa elämässä", että väsyneenä en jaksa kuunnella muita ihmisiä, eikä toisaalta minulla ole paljoa sanottavaa.

Mielenkiintoinen musiikkimaku sinulla.. Ramones, Happoradio, chanson.. Mistä tykkäät eniten.. kuunteleeko ihminen sellaista musaa, joka kuvaa omaa itseä tai tunnetilaa, -maailmaa... vai onko niillä mitään yhteyttä. Vähän offtopic, mutta tuli mieleen.

Sattuva biisi muuten:)

Miekko kirjoitti:

Olet ehdoton. Piste. En ryhdy väittelemään kanssasi:)
Niin, yhteyden voi saavuttaa ns. vääränkin ihmisen kanssa. Ihminen vain lukee usein merkit liian suotuisiksi.

Vaikutatkin vahvalta persoonalta, "eheältä". Mielestäni nimenomaan sitä vaaditaankin tunteella elämiseen ja tuntemuksiin luottamiseen. Useimmathan reagoivat vanhojen kokemustensa kautta, vanhojen pelkojen, sellaisten jotka eivät ole totta. Voi tulla esim. tunne ettei uskalla tehdä jotain asiaa, koska aiemmin on käynyt ohraisesti. Ei uskalla tutustua johonkuhun ihmiseen, koska pelkää tulevansa (jälleen) petetyksi. Jne, jne.

Niin, mikään ei ole varmaa. Siinä toisaalta tämän ihmiselämän eräs kiehtovuus.. mutta itsensä tuntemisella voi "minimoida riskit mennä harhaan".. voi todella kuunnella sisintään oikein.

Tärkeä taito todellakin olisi osata nauttia elämästä.. siitä mitä sillä hetkellä on käsillä.. olla tyytyväinen vaikka vähäänkin (toki lisääkin saa haluta). Nauttia ihmisistä. Harvan kanssa oikeastaan viihtyy, identtisiä intressejä ei kahdella persoonalla ole, ja oikeastaan hyvä niin.

Itsellä on projektina "reilusti ennen puoltayötä petiin". Huomaan "todellisessa elämässä", että väsyneenä en jaksa kuunnella muita ihmisiä, eikä toisaalta minulla ole paljoa sanottavaa.

Mielenkiintoinen musiikkimaku sinulla.. Ramones, Happoradio, chanson.. Mistä tykkäät eniten.. kuunteleeko ihminen sellaista musaa, joka kuvaa omaa itseä tai tunnetilaa, -maailmaa... vai onko niillä mitään yhteyttä. Vähän offtopic, mutta tuli mieleen.

Sattuva biisi muuten:)

Lue lisää

Hämmästyttävän samoilla linjoilla ollaan :) Ei voi kuin ihmetellä… Sinulta löytyy kyllä huomattavaa ihmistuntemusta, mikä on näkynyt jo aiemminkin, ilahduttavaa lukea :)

Niin totta, että ”ihminen vain lukee merkit usein liian suotuisiksi”. Niinhän se on, surullista mutta totta... Mutta Siperia opettaa, jotkut asiat vaan pitää oppia vaikeimman kautta. Asian kääntöpuolena on tietty se, että saattaa tulla liiankin varovaiseksi tai epäluuloiseksi. Mutta itsensä tunteminen on kaiken a ja o, kuten sanoit, sen avulla voi minimoida riskit.

Omasta näkövinkkelistä katsottuna epävarmuus on jotenkin välttämätön pakko, ei se tee elämästä kiehtovaa… Oikeastaan epävarmuus tuottaa aina silloin tällöin tuskaa... Kun ei muista elää tässä ja nyt. Yllätyksellisyys ja arvoituksellisuus on silti hienoja asioita. Niin ja aina jonkin asian varmistuminen yleensä helpottaa.

Onhan se mukavaa, jos näiden kirjoitusten pohjalta vaikutan sinun silmissäsi eheältä. Kiitos vaan. Olen kyllä jokseenkin kovapäinen, suht tasapainoinen… joskus kai sanoinkin, että myös runojen lukemisella on ollut oma eheyttävä vaikutuksensa. Olen kiitoksen velkaa sinulle ja monelle muullekin runoilijalle, joiden runoja en vaan ole kommentoinut.

Niin, eiköhän musiikkimaku jotenkin ihmistä kuvaa, jotain ihmisestä kerro. Voihan se näkyä päällepäinkin pukeutumisena, hiustyylinä. Ramonesista olen pitänyt iät ajat, nykyään se on sellaista hyväntuulen autoilumusaa. Happoradio on aika uusi tuttavuus, ihan vasta ostin yhden cd:n. Ranskalaista musiikkia kuuntelen vähän kausittain, on tarttunut mukaan paikan päältä. Aika paljon tulee kuunneltua musiikkia fiilispohjalta, yleensä musiikilla ja laulajan äänellä on enemmän merkitystä kuin sanoilla. Humpat ja jenkat jne. jätän väliin, rockista tykkään eniten. Musiikki on ennen kaikkea fiilistelyä ja voimaa, energiaa.

Hmm… sinä ilmeisesti pidät ainakin reippaasta rock’n rollista…ja vissiin Cultista :)

poskipusu kirjoitti:

Hämmästyttävän samoilla linjoilla ollaan :) Ei voi kuin ihmetellä… Sinulta löytyy kyllä huomattavaa ihmistuntemusta, mikä on näkynyt jo aiemminkin, ilahduttavaa lukea :)

Niin totta, että ”ihminen vain lukee merkit usein liian suotuisiksi”. Niinhän se on, surullista mutta totta... Mutta Siperia opettaa, jotkut asiat vaan pitää oppia vaikeimman kautta. Asian kääntöpuolena on tietty se, että saattaa tulla liiankin varovaiseksi tai epäluuloiseksi. Mutta itsensä tunteminen on kaiken a ja o, kuten sanoit, sen avulla voi minimoida riskit.

Omasta näkövinkkelistä katsottuna epävarmuus on jotenkin välttämätön pakko, ei se tee elämästä kiehtovaa… Oikeastaan epävarmuus tuottaa aina silloin tällöin tuskaa... Kun ei muista elää tässä ja nyt. Yllätyksellisyys ja arvoituksellisuus on silti hienoja asioita. Niin ja aina jonkin asian varmistuminen yleensä helpottaa.

Onhan se mukavaa, jos näiden kirjoitusten pohjalta vaikutan sinun silmissäsi eheältä. Kiitos vaan. Olen kyllä jokseenkin kovapäinen, suht tasapainoinen… joskus kai sanoinkin, että myös runojen lukemisella on ollut oma eheyttävä vaikutuksensa. Olen kiitoksen velkaa sinulle ja monelle muullekin runoilijalle, joiden runoja en vaan ole kommentoinut.

Niin, eiköhän musiikkimaku jotenkin ihmistä kuvaa, jotain ihmisestä kerro. Voihan se näkyä päällepäinkin pukeutumisena, hiustyylinä. Ramonesista olen pitänyt iät ajat, nykyään se on sellaista hyväntuulen autoilumusaa. Happoradio on aika uusi tuttavuus, ihan vasta ostin yhden cd:n. Ranskalaista musiikkia kuuntelen vähän kausittain, on tarttunut mukaan paikan päältä. Aika paljon tulee kuunneltua musiikkia fiilispohjalta, yleensä musiikilla ja laulajan äänellä on enemmän merkitystä kuin sanoilla. Humpat ja jenkat jne. jätän väliin, rockista tykkään eniten. Musiikki on ennen kaikkea fiilistelyä ja voimaa, energiaa.

Hmm… sinä ilmeisesti pidät ainakin reippaasta rock’n rollista…ja vissiin Cultista :)

Lue lisää

Pidän sinun taajuudestasi.

Epävarmuus on hieman ongelmallinen asia, myönnän. On vaikea inhimillisesti katsoen suhteuttaa asioita, vaikka olisi miten jalo. Omat asiat ovat tärkeimpiä lähes jokaiselle (poislukien nuo aikamme älyköt, joista oli puhetta aiemmin, pyyteettömästi hyvää muiden puolesta tekevät).

Tervettä itsekkyyttä pitäisi kuitenkin noin yleensä jokaiselta löytyä. Omat asiat voivat olla kenties maailmanajan mittakaavassa perin pieniä, mutta silti eivät vähäteltäviä.. ihminen on arvokas.. mielestäni arvokkainta mitä luomakunnasta löytyy. Itse uskon olevani mukana laajemmassa suunnitelmassa, pieni osanen.. asioita tapahtuu, jotka eivät välttämättä ole omissa käsissäni.. se on pelin henki. Mutta silti olen varsin itsekäs siinä mielessä, että omat asiani ovat suuria ja tärkeitä.. totta kai haluan niihin tiettyä vakautta. Laajempi mittakaava tulee mieleen yleensä silloin kun tarvitsee lohtua.. kun asiat eivät menekään ns. putkeen:)

Epävarma ihminen on varmastikin kestämätön.. siis jos persoona on täysin yllätyksellinen tai liian arvoituksellinen.. jos ei tiedä yhtään, mitä tulee seuraavaksi tekemään tai jos ei koskaan kerro itsestään mitään.

Niin.. miksiköhän musiikki vaikuttaakin niin voimakkaasti.. kaikki kuuntelevat musiikkia, kaikki pitävät jonkinlaisesta musiikista. Ehkä musiikin avulla pystyy kertomaan tehokkaasti jotakin yleisinhimillistä, tai erikoispersoonallista.

Ramones.. hmm.. muistan lapsena miten isoveli oli kirjoittanut farkkupenaaliinsa sanan "RAMONES". Kysyin, mitä se tarkoitti mutta velikään ei tiennyt.. hän oli nähnyt sen sanan vain jossain. Silloin RAMONES edusti minulle maailman salaperäisintä ja pelottavinta asiaa.

Happoradio.. hmm.. olikos sillä pari kesää sitten sellainen hitti.. siitä iski tajuntaan pari värssyä... kaupunki on täynnä ihmisiä, joista osa on viisaita ja osa tyhmiä.. olenko se minä jota olet iltaisin huudellut, olenko se minä jota sinä et koskaan suudellut.. tykkäsin hieman häveten, koska vaikutti muuten hmm.. naispuolisille suunnatulta kamalta, tai ehkä arvioin väärin.

Joo, ymmärrän että musiikissa etenet fiilispohjalta.. tunteet vievät.. laitat järkeilyä hetkeksi nurkkaan...

Lähes kaikki lapsuuteni/nuoruuteni musiikki kuulostaa hyvältä. En tiedä miksi, en ole mitenkään erityisen nostalginen. Ja sitten enemmän vanhemmasta musasta pidän. Sanoitus merkitsee minulle paljon, pitää koskettaa jollain tapaa.. jos ei älyllisesti niin tunteiden tai mielikuvien kautta. Vanhaa rock'n'rollia diggaan joo.. tunnistan siitä sen levottomuuden, joka ilmenee laulutavasta, olemuksesta, sanoituksista..

Pariisista toin Johnny Hallydayn uran alkupään levyjä. Tiedät kenties tämän "Ranskan Elviksen".. esiintynyt monessa leffassakin. Johnny sopii lähes kaikkiin tilanteisiin ja mielentiloihin, siis sopikoon tähänkin:)

http://www.youtube.com/watch?v=rThu-Dp1o6Y

Miekko kirjoitti:

Pidän sinun taajuudestasi.

Epävarmuus on hieman ongelmallinen asia, myönnän. On vaikea inhimillisesti katsoen suhteuttaa asioita, vaikka olisi miten jalo. Omat asiat ovat tärkeimpiä lähes jokaiselle (poislukien nuo aikamme älyköt, joista oli puhetta aiemmin, pyyteettömästi hyvää muiden puolesta tekevät).

Tervettä itsekkyyttä pitäisi kuitenkin noin yleensä jokaiselta löytyä. Omat asiat voivat olla kenties maailmanajan mittakaavassa perin pieniä, mutta silti eivät vähäteltäviä.. ihminen on arvokas.. mielestäni arvokkainta mitä luomakunnasta löytyy. Itse uskon olevani mukana laajemmassa suunnitelmassa, pieni osanen.. asioita tapahtuu, jotka eivät välttämättä ole omissa käsissäni.. se on pelin henki. Mutta silti olen varsin itsekäs siinä mielessä, että omat asiani ovat suuria ja tärkeitä.. totta kai haluan niihin tiettyä vakautta. Laajempi mittakaava tulee mieleen yleensä silloin kun tarvitsee lohtua.. kun asiat eivät menekään ns. putkeen:)

Epävarma ihminen on varmastikin kestämätön.. siis jos persoona on täysin yllätyksellinen tai liian arvoituksellinen.. jos ei tiedä yhtään, mitä tulee seuraavaksi tekemään tai jos ei koskaan kerro itsestään mitään.

Niin.. miksiköhän musiikki vaikuttaakin niin voimakkaasti.. kaikki kuuntelevat musiikkia, kaikki pitävät jonkinlaisesta musiikista. Ehkä musiikin avulla pystyy kertomaan tehokkaasti jotakin yleisinhimillistä, tai erikoispersoonallista.

Ramones.. hmm.. muistan lapsena miten isoveli oli kirjoittanut farkkupenaaliinsa sanan "RAMONES". Kysyin, mitä se tarkoitti mutta velikään ei tiennyt.. hän oli nähnyt sen sanan vain jossain. Silloin RAMONES edusti minulle maailman salaperäisintä ja pelottavinta asiaa.

Happoradio.. hmm.. olikos sillä pari kesää sitten sellainen hitti.. siitä iski tajuntaan pari värssyä... kaupunki on täynnä ihmisiä, joista osa on viisaita ja osa tyhmiä.. olenko se minä jota olet iltaisin huudellut, olenko se minä jota sinä et koskaan suudellut.. tykkäsin hieman häveten, koska vaikutti muuten hmm.. naispuolisille suunnatulta kamalta, tai ehkä arvioin väärin.

Joo, ymmärrän että musiikissa etenet fiilispohjalta.. tunteet vievät.. laitat järkeilyä hetkeksi nurkkaan...

Lähes kaikki lapsuuteni/nuoruuteni musiikki kuulostaa hyvältä. En tiedä miksi, en ole mitenkään erityisen nostalginen. Ja sitten enemmän vanhemmasta musasta pidän. Sanoitus merkitsee minulle paljon, pitää koskettaa jollain tapaa.. jos ei älyllisesti niin tunteiden tai mielikuvien kautta. Vanhaa rock'n'rollia diggaan joo.. tunnistan siitä sen levottomuuden, joka ilmenee laulutavasta, olemuksesta, sanoituksista..

Pariisista toin Johnny Hallydayn uran alkupään levyjä. Tiedät kenties tämän "Ranskan Elviksen".. esiintynyt monessa leffassakin. Johnny sopii lähes kaikkiin tilanteisiin ja mielentiloihin, siis sopikoon tähänkin:)

http://www.youtube.com/watch?v=rThu-Dp1o6Y

Lue lisää

Kiitos kommentistasi, se piristi :) Itse asiassa harmittaa, kun olen niin älyttömän hidas kirjoittaja, mietin liikaa mitä sanon, miten sanon… Sinulta sitä vastoin tekstiä syntyy ja syntyy :)

Terveestä itsekkyydestä joudun taas olemaan samaa mieltä, varmaan tylsää lukea… Mutta joo, esim. omaan hyvinvointiinsa kannattaa kyllä panostaa, psyykkiseen ja fyysiseen, ja itseään voi ja täytyisi arvostaa. Elämässä kaikki kai kuitenkin lähtee liikkeelle yksilötasolta, omasta minuudesta… Kyllä minusta on tärkeää miettiä kuka on, mitkä ovat oman elämän tärkeät jutut, toiveet, tavoitteet, tehtävät, haasteet… Ei se silti tietenkään tarkoita sitä, että elää vain itselleen.

En ole nyt ihan varma ymmärsinkö oikein sen mitä halusit sanoa suuremmasta suunnitelmasta... Itse uskon ns. elämän suunnitelmaan ja siihen, että ihan jokainen on osa vielä suurempaa kokonaisuutta. Joo, tapahtuu asioita, joihin ei voi itse millään tavalla vaikuttaa. Suurempia ja pienempiä. Ajattelen silti edelleen, ettei mikään ole sattumaa. Voi myös ajatella, että on lisäksi tapahtumia, jotka ovat seurausta jostain aikaisemmasta… Ja on tapahtumia, joihin pitäisi osata elämässään reagoida. Mielellään oikealla tavalla. Vastuu on joka tapauksessa joissakin tapauksissa täysin ihmisen itsensä. En tiedä saako tästä nyt mitään tolkkua…

Hmm… joo, lohtu-asiaa taisin miettiäkin toissailtana… Mitä sinä muuten hymyilit? :) Niin, valitettavasti asiat eivät aina mene ihan putkeen, karu totuus… Onhan se surullista ja sitäpaitsi älyttömän epäinhimillistä, jos juuri heikoista hetkistä pitäisi selvitä jotenkin omin voimin, juuri silloin kun omat voimat ovat vähissä… Vaikka kyllä sitä jotenkin kummasti sisäistä voimaa löytyy, viiveellä, varmaan kiitos sen suuremman suunnitelman. Korkeamman voiman.

Tiedän Ranskan Elviksen - kiitos musalinkistä, joka oli ihan hauska :) Rock’n roll –videot useimmiten naurattaa, anteeksi… mutta siis hyvällä tavalla. Ehkä se on se lantionliike ja teatraaliset liikkeet ja eleet. Ja ilo, joka tarttuu tanssista. Jotenkin vaikea yhdistää kyseistä musiikkia levottomuuteen, mutta varmasti tiedät mistä puhut. Levottomuus on itselleni aika suuri mysteeri… eikö levottomuus ole oikeastaan jonkinlaista epävakautta? Vai mitä se on?

poskipusu kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, se piristi :) Itse asiassa harmittaa, kun olen niin älyttömän hidas kirjoittaja, mietin liikaa mitä sanon, miten sanon… Sinulta sitä vastoin tekstiä syntyy ja syntyy :)

Terveestä itsekkyydestä joudun taas olemaan samaa mieltä, varmaan tylsää lukea… Mutta joo, esim. omaan hyvinvointiinsa kannattaa kyllä panostaa, psyykkiseen ja fyysiseen, ja itseään voi ja täytyisi arvostaa. Elämässä kaikki kai kuitenkin lähtee liikkeelle yksilötasolta, omasta minuudesta… Kyllä minusta on tärkeää miettiä kuka on, mitkä ovat oman elämän tärkeät jutut, toiveet, tavoitteet, tehtävät, haasteet… Ei se silti tietenkään tarkoita sitä, että elää vain itselleen.

En ole nyt ihan varma ymmärsinkö oikein sen mitä halusit sanoa suuremmasta suunnitelmasta... Itse uskon ns. elämän suunnitelmaan ja siihen, että ihan jokainen on osa vielä suurempaa kokonaisuutta. Joo, tapahtuu asioita, joihin ei voi itse millään tavalla vaikuttaa. Suurempia ja pienempiä. Ajattelen silti edelleen, ettei mikään ole sattumaa. Voi myös ajatella, että on lisäksi tapahtumia, jotka ovat seurausta jostain aikaisemmasta… Ja on tapahtumia, joihin pitäisi osata elämässään reagoida. Mielellään oikealla tavalla. Vastuu on joka tapauksessa joissakin tapauksissa täysin ihmisen itsensä. En tiedä saako tästä nyt mitään tolkkua…

Hmm… joo, lohtu-asiaa taisin miettiäkin toissailtana… Mitä sinä muuten hymyilit? :) Niin, valitettavasti asiat eivät aina mene ihan putkeen, karu totuus… Onhan se surullista ja sitäpaitsi älyttömän epäinhimillistä, jos juuri heikoista hetkistä pitäisi selvitä jotenkin omin voimin, juuri silloin kun omat voimat ovat vähissä… Vaikka kyllä sitä jotenkin kummasti sisäistä voimaa löytyy, viiveellä, varmaan kiitos sen suuremman suunnitelman. Korkeamman voiman.

Tiedän Ranskan Elviksen - kiitos musalinkistä, joka oli ihan hauska :) Rock’n roll –videot useimmiten naurattaa, anteeksi… mutta siis hyvällä tavalla. Ehkä se on se lantionliike ja teatraaliset liikkeet ja eleet. Ja ilo, joka tarttuu tanssista. Jotenkin vaikea yhdistää kyseistä musiikkia levottomuuteen, mutta varmasti tiedät mistä puhut. Levottomuus on itselleni aika suuri mysteeri… eikö levottomuus ole oikeastaan jonkinlaista epävakautta? Vai mitä se on?

Lue lisää

Hmm.. kumpiko meistä onkaan se überpelottava, joka säikyttelee...:)

Itse asiassa mietin päinvastoin, miten sinä kirjoitat pelkkää asiaa ja minä vain turhanpäiväistä jaarittelua.. mutta ainakos ihminen hieman ylikriittinen suhteensa on. Sinun mielipiteesi ei ole koskaan tylsä, olet mielenkiintoinen olet sitten mitä mieltä vaan.

Ihmisellä nyt on luonnollisestikin lähinnä oma yksilötasonsa.. Samaa mieltä kanssasi.. ja fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Kävely auringossa on piristävää.. valolla on suotuisa vaikutus hyvinvointiin.. näin tämä systeemi on säädetty laajemmassa mittakaavassa ja minun on mahdollista hyödyntää sitä itseeni tekemällä kävelylenkki aurinkoisena päivänä.

Suurempi suunnitelma.. olen kristitty. Asioiden tapahtumisessa uskon eräänlaiseen dominoefektiin, joka on laitettu alulle aikojen alussa. Eli tapahtumat johtuvat jostakin, ne seuraavat toisiaan päätyäkseen vääjämättömään lopputulokseen. Tätä taustaa vasten en juurikaan stressaa siitä, miten kirjoitan. Joskus pelkäsin, että väärin sanottu sana tuo katastrofin.. siksi pitää valita sanansa tarkkaan. Huojennuin kun oivalsin että sanat on jo valittu puolestani. Se ei enää ollut elämän ja kuoleman kysymys minulle.

Sain tolkkua hyvinkin ajattelustasi. Itsekin olen periaatteessa samaa mieltä.. hmm.. erotuksella että suurempi suunnitelma ja ihmisen omavastuu kulkevat minulla limittäin ja samanaikaisesti ja kaikissa asioissa. Eli näennäisen paradoksaalinen tilanne. Sinä ilmeisesti teet jaon, että jotkin asiat ovat (enemmän, joissakin tapauksissa) suurta suunnitelmaa ja jotkin toiset asiat (enemmän, joissakin tapauksissa) ihmisen omaa valintaa..

Hymyilin, koska jotenkin huomasin että kirjoituksestani saa sellaisen kuvan, että ajattelen elämää suurempia kysymyksiä vain silloin kun olen epäonnistunut jossain. Nurkkaan ahdistettuna haen lohtua laajemmasta mittakaavasta. Ehkä se pitääkin paikkansa.. en tiedä.. ainakin olisi yleisinhimillistä.

Niin.. aina ne tummat mielentilat väistyvät.. kohta taas viheltelee.

Levottomuus.. hmm.. jos lähestyn aihetta rock'n'roll-musiikin kautta... elämä ja levotomuus..otetaan vaikka tuo Johnny Hallydayn esitys.. Ihmiselämästä on annettu kaksi arvokasta minuuttia, jotta Johnny voisi kertoa selkeästi ja rauhallisesti mitä mieltä hän on elämästä juuri tällä hetkellä.

Ongelma on vähän sama kuin modernissa kuvataiteessa. Maailmankuvauksen tavat käyvät riittämättömiksi, jos pitäisi turvautua vain realismin keinoihin.. maalata vain pintaa.. entä kaikki tiedostamaton.. näkymättömät voimat, kaiken muuttuvuus, epävarmuus.. pakko on maalata maisemaan vinoneliö, muuttaa perspektiiviä luonnottomammaksi..

Levottomuus on juurikin epävakautta. Ympäristö, yhteiskunta, todellisuus ei ole (enää) vakaa. Onko mikään turvattua, työpaikka voi mennä, sota voi syttyä, maanjäristys tulla..

Kirjoittamaton perusnormi on kertoa asia vakaana kuin tammi, selkeällä äänellä. Mutta entä kun asia ei ole enää vakaa, eikö sen kertomistapaakin pidä muuttaa.. en voi kuvata asiaa seisomalla paikallani liikkumatta.. on liikuttava levottomasti.. opittu puhe ei päde enää.. opitut sanat tuntuvat vierailta.. on puhuttava kiihkeästi.. ja kiihkeistä asioista.. koska kaikki muuttuu.. on vain tämä hetki ja se on elettävä sata lasissa. Huumoria unohtamatta, sekin on ihmiselle annettu lääkkeeksi.

Johnny käytti annetut kaksi ainutlaatuista minuuttia kertoakseen aiheesta "Une boom chez John".. se on juuri kuin elämä pienoiskoossa.. minulle vierasta kieltä, josta tunnistan muutamia sanoja.. mutta ymmärrän, että aika on muuttunut.. epävarmaksi.. tärkeintä on tämä hetki.

Miekko kirjoitti:

Hmm.. kumpiko meistä onkaan se überpelottava, joka säikyttelee...:)

Itse asiassa mietin päinvastoin, miten sinä kirjoitat pelkkää asiaa ja minä vain turhanpäiväistä jaarittelua.. mutta ainakos ihminen hieman ylikriittinen suhteensa on. Sinun mielipiteesi ei ole koskaan tylsä, olet mielenkiintoinen olet sitten mitä mieltä vaan.

Ihmisellä nyt on luonnollisestikin lähinnä oma yksilötasonsa.. Samaa mieltä kanssasi.. ja fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Kävely auringossa on piristävää.. valolla on suotuisa vaikutus hyvinvointiin.. näin tämä systeemi on säädetty laajemmassa mittakaavassa ja minun on mahdollista hyödyntää sitä itseeni tekemällä kävelylenkki aurinkoisena päivänä.

Suurempi suunnitelma.. olen kristitty. Asioiden tapahtumisessa uskon eräänlaiseen dominoefektiin, joka on laitettu alulle aikojen alussa. Eli tapahtumat johtuvat jostakin, ne seuraavat toisiaan päätyäkseen vääjämättömään lopputulokseen. Tätä taustaa vasten en juurikaan stressaa siitä, miten kirjoitan. Joskus pelkäsin, että väärin sanottu sana tuo katastrofin.. siksi pitää valita sanansa tarkkaan. Huojennuin kun oivalsin että sanat on jo valittu puolestani. Se ei enää ollut elämän ja kuoleman kysymys minulle.

Sain tolkkua hyvinkin ajattelustasi. Itsekin olen periaatteessa samaa mieltä.. hmm.. erotuksella että suurempi suunnitelma ja ihmisen omavastuu kulkevat minulla limittäin ja samanaikaisesti ja kaikissa asioissa. Eli näennäisen paradoksaalinen tilanne. Sinä ilmeisesti teet jaon, että jotkin asiat ovat (enemmän, joissakin tapauksissa) suurta suunnitelmaa ja jotkin toiset asiat (enemmän, joissakin tapauksissa) ihmisen omaa valintaa..

Hymyilin, koska jotenkin huomasin että kirjoituksestani saa sellaisen kuvan, että ajattelen elämää suurempia kysymyksiä vain silloin kun olen epäonnistunut jossain. Nurkkaan ahdistettuna haen lohtua laajemmasta mittakaavasta. Ehkä se pitääkin paikkansa.. en tiedä.. ainakin olisi yleisinhimillistä.

Niin.. aina ne tummat mielentilat väistyvät.. kohta taas viheltelee.

Levottomuus.. hmm.. jos lähestyn aihetta rock'n'roll-musiikin kautta... elämä ja levotomuus..otetaan vaikka tuo Johnny Hallydayn esitys.. Ihmiselämästä on annettu kaksi arvokasta minuuttia, jotta Johnny voisi kertoa selkeästi ja rauhallisesti mitä mieltä hän on elämästä juuri tällä hetkellä.

Ongelma on vähän sama kuin modernissa kuvataiteessa. Maailmankuvauksen tavat käyvät riittämättömiksi, jos pitäisi turvautua vain realismin keinoihin.. maalata vain pintaa.. entä kaikki tiedostamaton.. näkymättömät voimat, kaiken muuttuvuus, epävarmuus.. pakko on maalata maisemaan vinoneliö, muuttaa perspektiiviä luonnottomammaksi..

Levottomuus on juurikin epävakautta. Ympäristö, yhteiskunta, todellisuus ei ole (enää) vakaa. Onko mikään turvattua, työpaikka voi mennä, sota voi syttyä, maanjäristys tulla..

Kirjoittamaton perusnormi on kertoa asia vakaana kuin tammi, selkeällä äänellä. Mutta entä kun asia ei ole enää vakaa, eikö sen kertomistapaakin pidä muuttaa.. en voi kuvata asiaa seisomalla paikallani liikkumatta.. on liikuttava levottomasti.. opittu puhe ei päde enää.. opitut sanat tuntuvat vierailta.. on puhuttava kiihkeästi.. ja kiihkeistä asioista.. koska kaikki muuttuu.. on vain tämä hetki ja se on elettävä sata lasissa. Huumoria unohtamatta, sekin on ihmiselle annettu lääkkeeksi.

Johnny käytti annetut kaksi ainutlaatuista minuuttia kertoakseen aiheesta "Une boom chez John".. se on juuri kuin elämä pienoiskoossa.. minulle vierasta kieltä, josta tunnistan muutamia sanoja.. mutta ymmärrän, että aika on muuttunut.. epävarmaksi.. tärkeintä on tämä hetki.

Lue lisää

Olipas kiltisti sanottu: ”Sinun mielipiteesi ei ole koskaan tylsä, olet mielenkiintoinen olet sitten mitä mieltä vaan.” Hymy täältä sinne :) En ole huomannut jaarittelua. Oma tyyli on kai mennä itse asiaan, pyrkiä sanomaan asiat kirjallisesti mahdollisimman selkeästi ja tiivistetysti. Muutenkin asioista on hiukan helpompi kirjoittaa kuin tunteista. Jos osaisin kirjoittaa tunteista, ehkä olisin runoilija… :)

Joo, valolla on suurensuuri merkitys hyvinvointiin, elämään yleensä. Monessakin mielessä, alkaen tosiaan auringonpaisteesta. Olen viettänyt jonkin verran aikaa Välimeren molemmin puolin siinä ihmeellisen kauniissa auringonvalossa, josta ilmeisesti aika monet ranskalaiset taidemaalarit ja kirjailijat ovat saaneet inspiraatioita. Välimeren alueen valo. Itsekin muuttuu valon vaikutuksesta ”toiseksi” tai ehkä enemmän omaksi itsekseen… paljon energisemmäksi, iloisemmaksi, avoimemmaksi. Saan ehdottomasti voimaa valosta. Valo ja tuonpuoleinen tietty kuuluvat tiiviisti yhteen…

Sanat on jo valittu puolestani –kohta on hiukan tulkinnanvarainen… Riippuu vähän siitä mihin kontekstiin sen liittää. Jos pelkästään runoihin, niin joo mielestäni ymmärrän. Tai ainakin jotain siitä luulen ymmärtäväni. Osittain tähän ja siihen ihmisen omaan valintaan liittyen, olen kyllä sitä mieltä, että jokaisella meistä on vapaa tahto. Ihmisenä ja sieluna. Ihmisenä vapaus esim. valita ajatuksensa, suhtautumisensa ja tosiaan joissakin tapauksissa vapaus valita tiensä, tekonsa. Ei kaikki ole ennaltamäärättyä, vain jotain näytelmää. Jos niin olisi, ei olisi mahdollisuutta kasvaa, kehittyä… Mutta voi saada vihjeitä siitä, että on oikealla tiellä… Olit kyllä saanut paremmin kuin hyvin tolkkua siitä mitä ajoin takaa. Olet kyllä tarkkanäköinen...tai selvänäköinen…

Kiitos kun selvitit levottomuutta. ”On puhuttava kiihkeästi..kiihkeistä asioista” oli ehdottomasti mielenkiintoisinta :) Siitä voisi vaikka lukea lisää… Se kuuluisa taiteilijasieluisuus paistaa välillä läpi sinun teksteistäsi. Viime yönä sain itse maistaa levottomuutta ihan konkreettisesti pyöriessäni sängyssä tunti toisensa perään. Ennen neljää en ollut nukkunut vielä yhtään. Minä, joka rakastan nukkumista! :)

poskipusu kirjoitti:

Olipas kiltisti sanottu: ”Sinun mielipiteesi ei ole koskaan tylsä, olet mielenkiintoinen olet sitten mitä mieltä vaan.” Hymy täältä sinne :) En ole huomannut jaarittelua. Oma tyyli on kai mennä itse asiaan, pyrkiä sanomaan asiat kirjallisesti mahdollisimman selkeästi ja tiivistetysti. Muutenkin asioista on hiukan helpompi kirjoittaa kuin tunteista. Jos osaisin kirjoittaa tunteista, ehkä olisin runoilija… :)

Joo, valolla on suurensuuri merkitys hyvinvointiin, elämään yleensä. Monessakin mielessä, alkaen tosiaan auringonpaisteesta. Olen viettänyt jonkin verran aikaa Välimeren molemmin puolin siinä ihmeellisen kauniissa auringonvalossa, josta ilmeisesti aika monet ranskalaiset taidemaalarit ja kirjailijat ovat saaneet inspiraatioita. Välimeren alueen valo. Itsekin muuttuu valon vaikutuksesta ”toiseksi” tai ehkä enemmän omaksi itsekseen… paljon energisemmäksi, iloisemmaksi, avoimemmaksi. Saan ehdottomasti voimaa valosta. Valo ja tuonpuoleinen tietty kuuluvat tiiviisti yhteen…

Sanat on jo valittu puolestani –kohta on hiukan tulkinnanvarainen… Riippuu vähän siitä mihin kontekstiin sen liittää. Jos pelkästään runoihin, niin joo mielestäni ymmärrän. Tai ainakin jotain siitä luulen ymmärtäväni. Osittain tähän ja siihen ihmisen omaan valintaan liittyen, olen kyllä sitä mieltä, että jokaisella meistä on vapaa tahto. Ihmisenä ja sieluna. Ihmisenä vapaus esim. valita ajatuksensa, suhtautumisensa ja tosiaan joissakin tapauksissa vapaus valita tiensä, tekonsa. Ei kaikki ole ennaltamäärättyä, vain jotain näytelmää. Jos niin olisi, ei olisi mahdollisuutta kasvaa, kehittyä… Mutta voi saada vihjeitä siitä, että on oikealla tiellä… Olit kyllä saanut paremmin kuin hyvin tolkkua siitä mitä ajoin takaa. Olet kyllä tarkkanäköinen...tai selvänäköinen…

Kiitos kun selvitit levottomuutta. ”On puhuttava kiihkeästi..kiihkeistä asioista” oli ehdottomasti mielenkiintoisinta :) Siitä voisi vaikka lukea lisää… Se kuuluisa taiteilijasieluisuus paistaa välillä läpi sinun teksteistäsi. Viime yönä sain itse maistaa levottomuutta ihan konkreettisesti pyöriessäni sängyssä tunti toisensa perään. Ennen neljää en ollut nukkunut vielä yhtään. Minä, joka rakastan nukkumista! :)

Lue lisää

Niin. Itse koen, että asiat eivät ole selkeitä läheskään aina. On vaikea ilmaista selkeästi ja täsmällisesti tiettyjä asioita. Ainakin omaan ajatteluun liittyviä, usein pyrkii hieman tasaamaan kulmia, yksinkertaistamaan.. jotta tulisi paremmin ymmärretyksi.. mutta niin ei voi täsmällisesti ilmaista ajatuksiaan. Hmm... puhe on aina kompromissi jollain tapaa.. sanotaan nyt näin kun ei tule ymmärretyksi kuitenkaan..:) Tunnepuoli joo, mutta asiatkin ovat vaikeita. Kun faktatkin voi nähdä niin monella eri tavalla.

Aurinkoa odotan, kesää, valoa. En ole päässyt Välimeren kuuluun aurinkoon kuin joskus lapsena. Matkakumppanillani on hieno hipiä, joka ei oikein kestä aurinkoa. Se lienee jotenkin erilainen se Etelän aurinko kuin tämä kotoinen. Olin Roomassa yksi kevät ja aurinko porotti yksi aamu niin mukavasti, että otin oikein hatun päästä ja ajattelin vähän ottaa aurinkoa varastoon siinä kävelyn lomassa. Tunnin päästä rupesi heikottamaan.. piti päästä varjoon istumaan ja juomaan litra vettä.. tovi meni toipuessa. Meinaan ei Suomessa aurinko tuota mitään ongelmia, ja tuo oli vielä kevätaikaa tuo.

Mutta joo, kesällä olen myös mukavampi, rennompi, vähemmän stressaantunut. Oikeastaan vaikuttaa ihmeitä jo talviaurinkokin, ei voi koskaan olla synkällä mielellä jos valoa on saatavilla.

En tarkoittanut pelkkiä runon sanoja. Mutta mukavaa on olla eri mieltä.. ja arvostan ja kunnioitan vapaata tahtoasi:) Joo, enpä tästä asiasta paljon huutele kaduilla, juuri kun herättää kärkeviäkin mielipiteitä. Mielenkiinnolla tutkin alan kirjallisuutta. Ja kun tästä tuli minulle tietynlainen kynnyskysymys, se lähensi minua myös kansankirkkoon. Pohtinut myös, olenko arvoliberaali vai jotain muuta.. mitä tuntee sydämessään.. kaikkea voi kokeilla, mutta mikä on se oikea tila. Onneksi ei ole loppuunlyötyä vastausta, vaan on mahdollisuus etsiä vielä.

Niin, asioilla on taipumusta hieman lipsahtaa.. ei se ole kenties taiteilijasieluisuutta vaan jotain hakemista.. miten ilmaista asioita.. sanoilla vai sanoitta.. aikomuksilla vai teoillla.. hmm.. kunpa kiihko suuntautuisi aina oikeisiin asioihin.

Vai rakastat nukkumista:) Hmm.. vai niin... niinhän sitä sanotaan, että se on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Itsekin yritän panostaa nyt siihen lepopuoleen.. se on ihan tietoinen päätös.. hieman vaikeaa, koska olen yöihminen luonnostani.. yö on aina ollut sitä "luovaa aikaa".. ja kymmenen uutisten jälkeen yöpuulle meneminen tuntuu jotenkin niin porvarilliselta.

Toivottavasti levottomuutesi laantuu, niin että saat taas unen päästä kiinni. Ajattele jotain vastenmielistä tekemistä. Yksi hyvä keino unettomuuteen on se, että sanoo itselleen: "No, koska uni ei tule silmään, niin nousenpa ja ryhdyn tekemään sitä vastenmielistä asiaa." Jäsenet alkavat yllättäen tuntua raskailta, eivätkä ne tahdokaan nousta vuoteelta.. ne tahtovat painua syvemmälle, syvemmälle.. pian uinut ruususen unta.

Miekko kirjoitti:

Niin. Itse koen, että asiat eivät ole selkeitä läheskään aina. On vaikea ilmaista selkeästi ja täsmällisesti tiettyjä asioita. Ainakin omaan ajatteluun liittyviä, usein pyrkii hieman tasaamaan kulmia, yksinkertaistamaan.. jotta tulisi paremmin ymmärretyksi.. mutta niin ei voi täsmällisesti ilmaista ajatuksiaan. Hmm... puhe on aina kompromissi jollain tapaa.. sanotaan nyt näin kun ei tule ymmärretyksi kuitenkaan..:) Tunnepuoli joo, mutta asiatkin ovat vaikeita. Kun faktatkin voi nähdä niin monella eri tavalla.

Aurinkoa odotan, kesää, valoa. En ole päässyt Välimeren kuuluun aurinkoon kuin joskus lapsena. Matkakumppanillani on hieno hipiä, joka ei oikein kestä aurinkoa. Se lienee jotenkin erilainen se Etelän aurinko kuin tämä kotoinen. Olin Roomassa yksi kevät ja aurinko porotti yksi aamu niin mukavasti, että otin oikein hatun päästä ja ajattelin vähän ottaa aurinkoa varastoon siinä kävelyn lomassa. Tunnin päästä rupesi heikottamaan.. piti päästä varjoon istumaan ja juomaan litra vettä.. tovi meni toipuessa. Meinaan ei Suomessa aurinko tuota mitään ongelmia, ja tuo oli vielä kevätaikaa tuo.

Mutta joo, kesällä olen myös mukavampi, rennompi, vähemmän stressaantunut. Oikeastaan vaikuttaa ihmeitä jo talviaurinkokin, ei voi koskaan olla synkällä mielellä jos valoa on saatavilla.

En tarkoittanut pelkkiä runon sanoja. Mutta mukavaa on olla eri mieltä.. ja arvostan ja kunnioitan vapaata tahtoasi:) Joo, enpä tästä asiasta paljon huutele kaduilla, juuri kun herättää kärkeviäkin mielipiteitä. Mielenkiinnolla tutkin alan kirjallisuutta. Ja kun tästä tuli minulle tietynlainen kynnyskysymys, se lähensi minua myös kansankirkkoon. Pohtinut myös, olenko arvoliberaali vai jotain muuta.. mitä tuntee sydämessään.. kaikkea voi kokeilla, mutta mikä on se oikea tila. Onneksi ei ole loppuunlyötyä vastausta, vaan on mahdollisuus etsiä vielä.

Niin, asioilla on taipumusta hieman lipsahtaa.. ei se ole kenties taiteilijasieluisuutta vaan jotain hakemista.. miten ilmaista asioita.. sanoilla vai sanoitta.. aikomuksilla vai teoillla.. hmm.. kunpa kiihko suuntautuisi aina oikeisiin asioihin.

Vai rakastat nukkumista:) Hmm.. vai niin... niinhän sitä sanotaan, että se on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Itsekin yritän panostaa nyt siihen lepopuoleen.. se on ihan tietoinen päätös.. hieman vaikeaa, koska olen yöihminen luonnostani.. yö on aina ollut sitä "luovaa aikaa".. ja kymmenen uutisten jälkeen yöpuulle meneminen tuntuu jotenkin niin porvarilliselta.

Toivottavasti levottomuutesi laantuu, niin että saat taas unen päästä kiinni. Ajattele jotain vastenmielistä tekemistä. Yksi hyvä keino unettomuuteen on se, että sanoo itselleen: "No, koska uni ei tule silmään, niin nousenpa ja ryhdyn tekemään sitä vastenmielistä asiaa." Jäsenet alkavat yllättäen tuntua raskailta, eivätkä ne tahdokaan nousta vuoteelta.. ne tahtovat painua syvemmälle, syvemmälle.. pian uinut ruususen unta.

Lue lisää

Kiitos vinkistä nukahtamisen suhteen, uni on taas maistunut ihan hyvin. Sain kai kokea jonkinlaisen levottomuuden oppitunnin…nyt on edes joku haju siitä miltä levottomuus voi ehkä mahdollisesti käytännössä tuntua.

Olen vielä miettinyt vapaa tahto -asiaa, koska onhan siinäkin jonkinlainen ristiriita, kun uskon sekä tietynlaiseen determinismiin, eli asioiden syy-seuraus -suhteisiin että vapaaseen tahtoon. Mutta niin se vaan on, eikä ne välttämättä poissulje toisiaan. Tutkiskelinkin vähän tätä asiaa: filosofiasta ja ilmeisesti teologiastakin löytyy lähestymistapa nimeltään kompatibilismi. Muistaakseni kirjoitettiin näin... No, ehkä olen sitten ajattelultani jonkinlainen kompatibilisti… Tosin hyvin, hyvin suurella varauksella.

Jos kerran et tarkoittanut pelkästään runon sanoja siinä, että sanat on valittu puolestasi, niin ikävä kyllä en vielä tuota kynnyskysymys juttua hahmottanut. Liian vähän infoa ollut tarjolla, tai hoksottimet ei vain yksinkertaisesti toimi. Pahoittelen… Enkä ymmärrä miten vastuullisuus voi ylipäänsä liittyä ajatteluun, että kaikki on jotenkin määrätty ennalta, mikäli niin ajattelet…

Ok, sinäkin siis sentään alan kirjallisuutta lueskelet… Omalle kohdalle on jotenkin osunut omaan elämäntilanteeseen sopivia kirjoja, jotka on tuntuneet sillä hetkellä ”oikeilta”. Valitsen ja luen kuitenkin kriittisesti. Muutenkin oma kokemusmaailma ja ajattelu aina oikeasti ratkaisee. Ei mitkään valmiiksi sanellut ismit, opit tai suuntaukset.

Herkkähipiäiselle matkakumppanille voi vinkata korkeasuojakertoimisista aurinkovoiteista, joita löytyy esim. apteekista... hyvä suola- ja nestetasapaino on tietty tärkeää. Kuumimpana siestan aikana on viisainta pysytellä varjossa, niinhän paikallisetkin tekevät. Ajattelemattomuus ja huolettomuus kostautui itselleni nuorempana Afrikan auringon alla...toisaalta kummasti sitä kyllä kuumuuteenkin sopeutuu. Niin ja siellä Roomassa pumpun päälle saattaa tietty käydä kauniit italialaisnaisetkin, kaiketi naiskauneuskin voi alkaa heikottaa… Luulen, että mies voisi periaatteessa puhua minut pyörryksiin. Ehkä. Ei niin ole vielä päässyt käymään…mutta periaatteessa mahdollista :)

Vielä kiitos kaunis ”julkisesta” pitkään jatkuneesta keskusteluseurasta. Tuntuu, että tämä oli nyt tässä. Kiittelen myös siitä että tätä keskustelua on ylipäänsä saanut käydä tällä palstalla. Jotenkin pääsi vähän rönsyilemään…

poskipusu kirjoitti:

Kiitos vinkistä nukahtamisen suhteen, uni on taas maistunut ihan hyvin. Sain kai kokea jonkinlaisen levottomuuden oppitunnin…nyt on edes joku haju siitä miltä levottomuus voi ehkä mahdollisesti käytännössä tuntua.

Olen vielä miettinyt vapaa tahto -asiaa, koska onhan siinäkin jonkinlainen ristiriita, kun uskon sekä tietynlaiseen determinismiin, eli asioiden syy-seuraus -suhteisiin että vapaaseen tahtoon. Mutta niin se vaan on, eikä ne välttämättä poissulje toisiaan. Tutkiskelinkin vähän tätä asiaa: filosofiasta ja ilmeisesti teologiastakin löytyy lähestymistapa nimeltään kompatibilismi. Muistaakseni kirjoitettiin näin... No, ehkä olen sitten ajattelultani jonkinlainen kompatibilisti… Tosin hyvin, hyvin suurella varauksella.

Jos kerran et tarkoittanut pelkästään runon sanoja siinä, että sanat on valittu puolestasi, niin ikävä kyllä en vielä tuota kynnyskysymys juttua hahmottanut. Liian vähän infoa ollut tarjolla, tai hoksottimet ei vain yksinkertaisesti toimi. Pahoittelen… Enkä ymmärrä miten vastuullisuus voi ylipäänsä liittyä ajatteluun, että kaikki on jotenkin määrätty ennalta, mikäli niin ajattelet…

Ok, sinäkin siis sentään alan kirjallisuutta lueskelet… Omalle kohdalle on jotenkin osunut omaan elämäntilanteeseen sopivia kirjoja, jotka on tuntuneet sillä hetkellä ”oikeilta”. Valitsen ja luen kuitenkin kriittisesti. Muutenkin oma kokemusmaailma ja ajattelu aina oikeasti ratkaisee. Ei mitkään valmiiksi sanellut ismit, opit tai suuntaukset.

Herkkähipiäiselle matkakumppanille voi vinkata korkeasuojakertoimisista aurinkovoiteista, joita löytyy esim. apteekista... hyvä suola- ja nestetasapaino on tietty tärkeää. Kuumimpana siestan aikana on viisainta pysytellä varjossa, niinhän paikallisetkin tekevät. Ajattelemattomuus ja huolettomuus kostautui itselleni nuorempana Afrikan auringon alla...toisaalta kummasti sitä kyllä kuumuuteenkin sopeutuu. Niin ja siellä Roomassa pumpun päälle saattaa tietty käydä kauniit italialaisnaisetkin, kaiketi naiskauneuskin voi alkaa heikottaa… Luulen, että mies voisi periaatteessa puhua minut pyörryksiin. Ehkä. Ei niin ole vielä päässyt käymään…mutta periaatteessa mahdollista :)

Vielä kiitos kaunis ”julkisesta” pitkään jatkuneesta keskusteluseurasta. Tuntuu, että tämä oli nyt tässä. Kiittelen myös siitä että tätä keskustelua on ylipäänsä saanut käydä tällä palstalla. Jotenkin pääsi vähän rönsyilemään…

Lue lisää

Niin, pelko pois:). Ymmärrän levottomuuden lähinnä positiivisena voimavarana.. jonakin joka on sisälle istutettu, joka pakottaa liikkumaan kun on oikea aika.. kuten sanot, kasvamaan ja kehittymään.

Kompatibilismi kuulostaa hyvältä. Hmm.. jotenkin pukee sinua, jos näin voi lausua:) Itse asiassa pidän tästä näkemyksestä jotenkin.. lähinnä siitä, että antaa kuvan että asioita on ajateltu, pyritty miettimään tärkeitä kysymyksiä.. yleensähän heitellään vain mutu-tuntumalta jotain hyvältä kuulostavaa.

Itse asiassa silloin Roomassa kantani vahvistui.. se oli pääsiäisen tienoita silloinkin ja olin paljon pohtinut vapaan tahdon ongelmaa. Yhdessä museossa istahdin alas katselemaan isoa taulua, jossa kuvattiin pääsiäisen tapahtumia. Katselin ja mietin taas ja jotakin välähti.. mietin Juudasta ja hänen valintaansa.. miten hän kulki vääjäämättömästi tiettyä tekoa kohti.. miten kaikki tapahtumat aikojen alusta johtivat vääjäämättömästi pääsiäistä kohti.. jos joku sukupuussa olisi tehnyt tai sanonut toisin jossakin historian kohdassa, pääsiäistä ei olisi koskaan tullut.

Ajattelin kahta ryöväriä ristillä. Toinen pelastui, toinen ei. Oliko tämäkin vapaata tahtoa, ryövärin vapaa valinta. Merkillistä, miten sattuikin tällainen "teatraalinen" tilanne vielä lopuksi. Suoraan sanottuna minulle tilanne vaikutti hyvinkin järjestetyltä.. osoitettiin valinnan periaate sellaisen esimerkin kautta, joka jää jokaiselle varmasti mieleen.

Tämä toivottavasti avasi valittujen sanojen problematiikkaa. Mietin, että koskiko tämä ulkopuolinen ohjaus vain sitä aikaa ja tiettyjä avainhenkilöitä, mutta päädyin siihen että tämä on yleistettävä malli.

Vastuullisuus... uskon, että jokainen ihminen on synnin turmelema.. itsessä ei ole mitään hyvää.. eli kukaan ei voi puolustautua, kaikki ovat syyllisiä, kaikki ovat vastuullisia. Uskon armovalintaan. Pelastus on 100%:n Jumalan työtä alusta loppuun. Jumala vaikuttaa "ihmisen oman valinnankin", eli en usko että ihminen vähän auttelee Jumalaa jossain kohdissa. Mikään ihmisen oma teko ei tuo pelastusta, eikä säilytä pelastusta (eikä toisaalta menetä pelastusta).

Sinänsä en tunnustaudu mihinkään valmiiksi saneltuun ismiin, oppiin tai suuntaukseen. Olen saanut vaikutteita monesta eri suuntauksesta, utelias kun olen ja sellainen etsijä... Siksi olen ollut outo lintu joka paikassa, en ole löytänyt täältä ketään joka olisi samaa mieltä. Alan kirjallisuutta luen, koska kaipuu yhteyteen kuitenkin on.. tilaan kirjoja Yhdysvalloista, luen niitä kuin kirjeitä, kuin rakkauskirjeitä.. meren takana olisin normaali.. sieltä kumma kyllä löytyy ihmisiä jotka ajattelevat sinnepäin kuin minä.. amerikoissa on todellakin kaikkea... se lohduttaa yksinäisinä hetkinä:)

Anteeksi, että johdatin tätä asiaa teologiaan.. en siitä juurikaan yleensä puhu.. sinä toit taas elävästi mieleen sen kaipuun näihin asioihin... kuitenkin tämä on sisimmässääni sitä tärkeintä asiaa. Pidän keskustelusta, vaan en käännytyksestä.. pyrin kunnioittamaan jokaisen uskoa, uskoo sitten mihin vaan. Mielestäni usko osoittaa samalla myös, että jonkinlaista aivotoimintaa on.. kykyä ajatella.

Hmm.. ehkä valotan myös mahdollista väärinymmärrystä, joka tähän liittyy.. en ole mitenkään passiivinen elämän suhteen.. kohtalooni alistuva.. kasvan ja kehityn siinä missä muutkin.. minulla on suunnitelmia, jotka aion toteuttaa.. se on kuin jokin sisäinen pakko, joka minuun on laitettu.. minun on pakko tehdä valinta tiettyyn suuntaan, se on palo sydämessäni.. Joku toinen sanoisi, että hän valitsee itse, koska haluaa kehittyä.. minä sanon, että minun on valittava se sydämeni pakottamana.. vaikka teemme saman asian.

Hmmm... tuo viimeisin kappale oli turhan sekava.. kummaa se yli.. älä noteeraa:)

Hei, mutta tapahtukoon siis sinulle se, että sinut puhutaan pyörryksiin:) Kiitos itsellesi keskusteluseurasta.. samalla kun pahoittelen omalta osaltani väärille urille joutumista ja jaarittelua.. täytyy samaan hengenvetoon sanoa, että olet harvinaisen stimuloiva ihminen.. tein joskus päätöksen, etten puhuisi tuonpuoleisista asioista.. se päätös tuli nyt rikottua, mutta olen niin iloinen jotenkin että sai jaettua kaikkea maan ja taivaan välillä. Ajattelusi on inspiroivaa.. hmm.. ihminen joka ajattelee:) ei se olekaan fiktiota.. voi niin näemmä oikeassakin elämässä olla:) Rönsyili todellakin... Kiitos myös ylläpidolle ja muille palstalaisille kärsivällisyydestä. Paljon kaunista kevättä.

Miekko kirjoitti:

Niin, pelko pois:). Ymmärrän levottomuuden lähinnä positiivisena voimavarana.. jonakin joka on sisälle istutettu, joka pakottaa liikkumaan kun on oikea aika.. kuten sanot, kasvamaan ja kehittymään.

Kompatibilismi kuulostaa hyvältä. Hmm.. jotenkin pukee sinua, jos näin voi lausua:) Itse asiassa pidän tästä näkemyksestä jotenkin.. lähinnä siitä, että antaa kuvan että asioita on ajateltu, pyritty miettimään tärkeitä kysymyksiä.. yleensähän heitellään vain mutu-tuntumalta jotain hyvältä kuulostavaa.

Itse asiassa silloin Roomassa kantani vahvistui.. se oli pääsiäisen tienoita silloinkin ja olin paljon pohtinut vapaan tahdon ongelmaa. Yhdessä museossa istahdin alas katselemaan isoa taulua, jossa kuvattiin pääsiäisen tapahtumia. Katselin ja mietin taas ja jotakin välähti.. mietin Juudasta ja hänen valintaansa.. miten hän kulki vääjäämättömästi tiettyä tekoa kohti.. miten kaikki tapahtumat aikojen alusta johtivat vääjäämättömästi pääsiäistä kohti.. jos joku sukupuussa olisi tehnyt tai sanonut toisin jossakin historian kohdassa, pääsiäistä ei olisi koskaan tullut.

Ajattelin kahta ryöväriä ristillä. Toinen pelastui, toinen ei. Oliko tämäkin vapaata tahtoa, ryövärin vapaa valinta. Merkillistä, miten sattuikin tällainen "teatraalinen" tilanne vielä lopuksi. Suoraan sanottuna minulle tilanne vaikutti hyvinkin järjestetyltä.. osoitettiin valinnan periaate sellaisen esimerkin kautta, joka jää jokaiselle varmasti mieleen.

Tämä toivottavasti avasi valittujen sanojen problematiikkaa. Mietin, että koskiko tämä ulkopuolinen ohjaus vain sitä aikaa ja tiettyjä avainhenkilöitä, mutta päädyin siihen että tämä on yleistettävä malli.

Vastuullisuus... uskon, että jokainen ihminen on synnin turmelema.. itsessä ei ole mitään hyvää.. eli kukaan ei voi puolustautua, kaikki ovat syyllisiä, kaikki ovat vastuullisia. Uskon armovalintaan. Pelastus on 100%:n Jumalan työtä alusta loppuun. Jumala vaikuttaa "ihmisen oman valinnankin", eli en usko että ihminen vähän auttelee Jumalaa jossain kohdissa. Mikään ihmisen oma teko ei tuo pelastusta, eikä säilytä pelastusta (eikä toisaalta menetä pelastusta).

Sinänsä en tunnustaudu mihinkään valmiiksi saneltuun ismiin, oppiin tai suuntaukseen. Olen saanut vaikutteita monesta eri suuntauksesta, utelias kun olen ja sellainen etsijä... Siksi olen ollut outo lintu joka paikassa, en ole löytänyt täältä ketään joka olisi samaa mieltä. Alan kirjallisuutta luen, koska kaipuu yhteyteen kuitenkin on.. tilaan kirjoja Yhdysvalloista, luen niitä kuin kirjeitä, kuin rakkauskirjeitä.. meren takana olisin normaali.. sieltä kumma kyllä löytyy ihmisiä jotka ajattelevat sinnepäin kuin minä.. amerikoissa on todellakin kaikkea... se lohduttaa yksinäisinä hetkinä:)

Anteeksi, että johdatin tätä asiaa teologiaan.. en siitä juurikaan yleensä puhu.. sinä toit taas elävästi mieleen sen kaipuun näihin asioihin... kuitenkin tämä on sisimmässääni sitä tärkeintä asiaa. Pidän keskustelusta, vaan en käännytyksestä.. pyrin kunnioittamaan jokaisen uskoa, uskoo sitten mihin vaan. Mielestäni usko osoittaa samalla myös, että jonkinlaista aivotoimintaa on.. kykyä ajatella.

Hmm.. ehkä valotan myös mahdollista väärinymmärrystä, joka tähän liittyy.. en ole mitenkään passiivinen elämän suhteen.. kohtalooni alistuva.. kasvan ja kehityn siinä missä muutkin.. minulla on suunnitelmia, jotka aion toteuttaa.. se on kuin jokin sisäinen pakko, joka minuun on laitettu.. minun on pakko tehdä valinta tiettyyn suuntaan, se on palo sydämessäni.. Joku toinen sanoisi, että hän valitsee itse, koska haluaa kehittyä.. minä sanon, että minun on valittava se sydämeni pakottamana.. vaikka teemme saman asian.

Hmmm... tuo viimeisin kappale oli turhan sekava.. kummaa se yli.. älä noteeraa:)

Hei, mutta tapahtukoon siis sinulle se, että sinut puhutaan pyörryksiin:) Kiitos itsellesi keskusteluseurasta.. samalla kun pahoittelen omalta osaltani väärille urille joutumista ja jaarittelua.. täytyy samaan hengenvetoon sanoa, että olet harvinaisen stimuloiva ihminen.. tein joskus päätöksen, etten puhuisi tuonpuoleisista asioista.. se päätös tuli nyt rikottua, mutta olen niin iloinen jotenkin että sai jaettua kaikkea maan ja taivaan välillä. Ajattelusi on inspiroivaa.. hmm.. ihminen joka ajattelee:) ei se olekaan fiktiota.. voi niin näemmä oikeassakin elämässä olla:) Rönsyili todellakin... Kiitos myös ylläpidolle ja muille palstalaisille kärsivällisyydestä. Paljon kaunista kevättä.

Lue lisää

niin, jäi sanomatta että diggaan kyllä tuosta kompatibilismistasi.. itse asiassa emme ole niin suurissa asioissa kaukana.. Mainitsemasi ristiriita on mielestäni näennäinen.. enkä muutenkaan kavahda ristiriitaa ajattelussa.. joskus liian ristiriidaton päättely on jotensakin epäilyttävää...

Voisin jopa elää seuraavanlaisen kompatibilismin kanssa (varmoja vastauksia kun minulla ei ole):

Suuret linjat tai määrätyt asiat on ennaltamäärätty. Ne "jyrätään läpi" ja niiden toteutumiseen ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa. Muissa asioissa ihmisillä on "vapaa tahto" (muistaen että tahto ei voi olla koskaan täysin vapaa, sehän toimii annetuissa puitteissa ja sen rajoitteissa). Vapaata tahtoa on rajoitettu siten, että mikään ihmisen tekemä ratkaisu ei muuta "suurten linjojen" tai "suuren suunitelman" toteutumista.

Onhan tuossa ongelmia ja avoimia kohtia, mutta ainahan voi pohtia. "Determinismissä" on myös omat ongelmansa, mm. tuo näytelmänomaisuus, jonka mainitsit. Mutta kiitos vielä pohdinnoista ja kaikista syistäsi ja seurauksistasi:)

Miekko kirjoitti:

niin, jäi sanomatta että diggaan kyllä tuosta kompatibilismistasi.. itse asiassa emme ole niin suurissa asioissa kaukana.. Mainitsemasi ristiriita on mielestäni näennäinen.. enkä muutenkaan kavahda ristiriitaa ajattelussa.. joskus liian ristiriidaton päättely on jotensakin epäilyttävää...

Voisin jopa elää seuraavanlaisen kompatibilismin kanssa (varmoja vastauksia kun minulla ei ole):

Suuret linjat tai määrätyt asiat on ennaltamäärätty. Ne "jyrätään läpi" ja niiden toteutumiseen ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa. Muissa asioissa ihmisillä on "vapaa tahto" (muistaen että tahto ei voi olla koskaan täysin vapaa, sehän toimii annetuissa puitteissa ja sen rajoitteissa). Vapaata tahtoa on rajoitettu siten, että mikään ihmisen tekemä ratkaisu ei muuta "suurten linjojen" tai "suuren suunitelman" toteutumista.

Onhan tuossa ongelmia ja avoimia kohtia, mutta ainahan voi pohtia. "Determinismissä" on myös omat ongelmansa, mm. tuo näytelmänomaisuus, jonka mainitsit. Mutta kiitos vielä pohdinnoista ja kaikista syistäsi ja seurauksistasi:)

Lue lisää

Sovintoesityksesi on hyväksytty :) Ja pakko vastata vielä jotain mahdollisimman lyhyesti…sen jälkeen lupaan vaieta. Ensinnäkin teologian mukaan vetäminen on itselleni ihan ok, en pahastunut siitä millään tavalla. Jotenkin olen sen yhdistänytkin sinuun jo pitemmän aikaa, aina viime vuoden puolelta asti. Yhdessä runosi kommentissa muistaakseni joskus kauan, kauan sitten mainitsin jotain rististä...niitä peruja siis... Harmi tietty toisaalta kun jouduit rikkomaan oman lupauksesi, je m’excuse… Toisaalta on todellakin ollut ilo vaihtaa ajatuksia. Joo ja on pakko vielä olla samaa mieltä ns. suuremmasta ohjauksesta liittyen Juudaksen rooliin kristinuskon syntymisessä. Luinkin tästä asiasta juuri viime viikolla. Niin, tarvittiin joku syyllinen, jonka toiminta jopa ennustettiin… Siitä yleistettävästä mallista. Joo, uskon paitsi nykyajan ”järjestettyihin” tapahtumiin, niin myös ohjaukseen ja itse asiassa minusta ohjauksen voi nähdä nimenomaan sinä voimana, joka saa ns. liikkumaan ja tekemään asioita silloin kun on oikea aika. Ehkä se on helpompi ymmärtää esim. oivalluksena, intuitiona. Omalla kohdalla siihen ei yhdisty levottomuus vaan lähinnä levollisuus, mutta myös jonkinlainen varmuus, ilo. Mutta tietenkin voi kokea asioita eri tavalla… Sitäpaitsi omaan elämään tuntuu sopivan hyvin myös se mitä sanoit valinnan periaatteesta, joka osoitetaan mieleen jäävän esimerkin kautta. Olen miettinyt tätä aika paljon, ihan hiljattainkin, kun mieleen on noussut muutamia kipeitä muistoja. Tuntuu, että juuri niihin tärkeisiin valinnan paikkoihin liittyy usein kärsimys, ehkä koska silloin on ikään kuin pakko pysähtyä ja ajatella... vaihtaa suuntaa. Mahtavaa jos kompatibilismi herätti positiivisia fiboja :) Vaikutti hyvältä se miten sitä määrittelit. Voisin allekirjoittaa... Oli tosiaan vieras käsite entuudestaan, mutta niin se etsivä löytää… Onneksi on tullut noita tv-dekkareita myös seurattua, olen ehkä saanut vähän positiivisia vaikutteita. Pääsee jäljille vähän niin kuin lempparihahmoni chief inspector Morse… Sinä olet ehdottomasti fiksu ja mukava mies. Se miksi tuntuu, että on aika jättää tämä palsta ei johdu millään tavalla sinusta. Runoilijat vaan ansaitsevat runoilurauhan… Tunnen olevani väärässä paikassa… Jos haluat vaihtaa vielä ajatuksen tai kaksi, niin minut tavoittaa nyttemmin suomi24 sähköpostiosoitteesta. Kiitos, joka tulee sydämestä. Paljon kaunista kevättä :)

Hmm.. armottomat pisteet saat kyllä viuhuvasta ja persoonallisesta tulkinnasta:)

Kuka mahtaa ollakaan tämä maailmankuulu kokki White? Se resepti lienee se kuuluisa kadonnut Afrikan padan ohje... Kana ja kalkkuna ovat ihan hyviä eineitä, keveitäkin. Hmm.. mitä muita vihjeitä antaisin.. kaikesta irtoaa yllättävän paljon nestettä.. ylimääräistä nestettä ei kannata lisäillä paljoa.. tykkään laittaa paljon vihanneksia, niin niistäpä juuri irtoaakin.. muuttuu melkein sopaksi aiottu pataruoka.

Hmm.. etkös sinä ollut tumma.. jotenkin kumma viesti sinulta taas, ehkä se on tämä tiistaiaamu, jossa ymmärrykseni ei lähde kunnolla laukkaamaan:) Ilmeisesti runostani tykkäsit, siitä lienemme yhtä mieltä:)

Eipä tässä yhtä tiettyä tarkoitusta tai ymmärrystä olekaan. Kirjasta putoaa tavu.. tässä on kuvattu tiettyä tunnelmaa, tunnetilaa.. kesken lukemisen ajatus harhautuu pois kirjasta, nappaa sieltä tavun ja yhdistää sen tiettyyn henkilöön. Aiheuttaa tietynlaisen haaveellisen tilan. Jos kirjasta putoaa tavu, niin se ei ole enää sama kokonaisuus. Ei enää yhtenäinen, jos se on koskaan yhtenäinen ollutkaan. Yksittäinen tavu on pieni elementti, mutta se voi olla yllättävän häiritsevä tai nousta arvoon arvaamattomaan. Niin kuin sinapinsiemen kasvaa isoksi puuksi.

Yö ja päivä... ehkä hieman kulunut kuvaus kahdesta erilaisesta ihmisestä.. hmm.. tai ei erilaisesta, mutta eri tilanteessa olevalta.. ikään kuin "eriaikaisista".. Aikaisemmin lintu... aikainen lintu nappaa ja niin poispäin.. onko liian myöhä, olenko minä myöhässä jostain tärkeästä.. milloin on soveliasta tuumailla ja milloin on toiminnan aika.. toiminta oikeaan aikaan..

Nimesi mainittu.. ihminen on tullut todelliseksi elämässä.. on enemmän kuin pelkkä haave. Nimi ja sen maininta tekee ihmisen käsinkosketeltavaksi. Jos mainitsee nimen unissaan tai miettii nimeä.. se on aina huolestuttava merkki. Niin, nyt se on mainittu.. se on osa elämässäni ja minun pitää suhtautua tähän ihmiseen jollakin tavalla.

Helpointa olisi saada vastaus ei. Se ei aiheuttaisi mitään toimenpiteitä. Kaikki voisi jatkua ennallaan. 'Ei' olisi vastauksena loogisin. Mikään järkisyy ei oikeuta vastaukseen 'kyllä'. Mikään merkki ei siihen viittaa. 'Kyllä' vaatisi taas uutta pohdintaa, jonkinlaista lisämielenkuohuntaa.

Ei ehkä ihan näin yksioikoinen, mutta tässä on jotain suuntaviivoja miten ajattelin. Lähinnä ranskalaisina viivoina itselleni, että näin olen tuntenut ja tunnen. Vältetty kertovaa tarinaa, koska ei tämä niin selkeää ole todellisuudessakaan.

Tulen nauttimaan kaikista noista mainitsemistasi asioista, ja toivon että sinä teet samoin.. toteutat haaveitasi. Runoportti on aina avoinna, jos tuleekin sellainen tilanne jota pitää kirjoittamalla ruotia.

Jäät mieleen hyvänä kirjoittajana, keskustelijana, älykkäänä päämäärätietoisena naisena, hyvänä kamuna:) Ja tietenkin se Ystävyyden puu, johon osallistuimme:) Ne hedelmäpuut, jotka istutimme.

Haikeaa on jättää hyvästejä. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.

Miekko kirjoitti:

Tulen nauttimaan kaikista noista mainitsemistasi asioista, ja toivon että sinä teet samoin.. toteutat haaveitasi. Runoportti on aina avoinna, jos tuleekin sellainen tilanne jota pitää kirjoittamalla ruotia.

Jäät mieleen hyvänä kirjoittajana, keskustelijana, älykkäänä päämäärätietoisena naisena, hyvänä kamuna:) Ja tietenkin se Ystävyyden puu, johon osallistuimme:) Ne hedelmäpuut, jotka istutimme.

Haikeaa on jättää hyvästejä. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.

Lue lisää

Pari tuntia vielä.. Hyvästejä on haikea jättää, mutta joskushan on täältä lähdettävä, myös palstoilta. Haluan selkeästi erottaa työminän, joka liittyy tietokoneella työskentelyyn, omasta vapaa-ajasta. Niin paljon tehtävää, että valintoja on tehtävä. Inhoan myös pysähtyneisyyden tunnetta, joka on vaivannut jonkin aikaa. Voi hyvin!

mahdotonyhtalo kirjoitti:

Pari tuntia vielä.. Hyvästejä on haikea jättää, mutta joskushan on täältä lähdettävä, myös palstoilta. Haluan selkeästi erottaa työminän, joka liittyy tietokoneella työskentelyyn, omasta vapaa-ajasta. Niin paljon tehtävää, että valintoja on tehtävä. Inhoan myös pysähtyneisyyden tunnetta, joka on vaivannut jonkin aikaa. Voi hyvin!

Lue lisää

Ymmärrän... Enkä totta puhuen näe, että sinä mitään menetät jos tämän palstan jätät. Tämä palsta menettää sinut, on sinua köyhempi, se tietysti on surullinen juttu. Ja henkilökohtaisesti, kun on tottunut kanssasi turisemaan ja runojasi lukemaan, niin onhan se haikeaa. Vaikka ei olisikaan sillä tavoin nokakkain täällä. Voin tuntea kaihoa ja ikävää, mutta ymmärrän silti ratkaisusi. Käymässähän täällä itse kukin on. Eikä tämä saa se tärkein juttu elämässä olla koskaan.

Juu, tämän pitäisi ollakin nimenomaan sitä vapaata aikaa, vapautta.. hyvä on tuntea halunsa ja rajansa.
Voi hyvin!

Kirjaan lisätään tavu
ja toinenkin
puolipiste ja kokonainen lause

Kirja avataan
rautatieasemilla
ja maanalaisessa
siellä missä ihmiset ovat

Kaunis on ihmisen elämä
avata silmät ja ummistaa

Niin, tunteeni kuolemaa kohtaan vähän kahtalaiset. Enpä sitä pelkää, mutta enpä juuri ajattelekaan tai puhu. Vähän tuollaisia tabuaiheita maailmassamme. Eipä elinpäiviinsä juurikaan vaikuttaa voi, kaikkihan on annettua. Eletään niin kauan kuin on päiviä suotu:)