Pohdin toissa viikolla 15-vuotiaan kanssa mitä itsetunto on. Heidän piti kirjoittaa koulussa aiheesta essee (ennen sitä kutsuttiin ainekirjoitukseksi). Selitin, että mäkihyppääjäkin tarvitsee hyvää itsetuntoa. Ilman sitä pitkät hypyt eivät onnistu.
Se ei ole samaa kuin leuhkuus. Hyvän itsetunnon omaavalla on vaan sellaista sisäistä varmuutta ettei hän esimerkiksi osallistu kiusaamiseen. Hänen minäkuvansa on myönteinen sekä itseensä että muihin nähden. Hyvällä itsetunnolla varustettu pärjää paremmin kaikessa mihin tarttuu. Hän kestää paremmin myös vastoinkäymisiä.
Näkeeks sitä ulospäin, kysyi 15 v? Ei sellaisen tarvitse puskissa lymytä, sanoin. On sillä parempi ryhtikin, kulkee pystyssä päin, selitin. Pohdimme asiaa monelta kantilta.
Eilen sain tekstarin. Siinä luki, että esseestä tuli täydet pisteet.
Itsetunto
66
1034
Vastaukset
- *Kukkahame*
Onnittelut... se on luontaista kun sen jo nuorena huomaa!
Itsetunto on meille kaikenikäisille tärkeä ominaisuus, ja sitä voi hankkia kokemuksien ja onnistumisen myötä.
Nuorille voimme olla tukena ja kannustajana että heidän unelmansa ja toiveensa vaikka ammatista toteutuisi, nuorten hyväksyminen ja keskustelut heidän asioista antavat jopa ikäisillemme varmuutta itsetuntoomme.
Ikävää on huomata että sitä yritetään kuitenkin kohentaa toisia mollaamalla, se jos mikä on sitten tuhontie, vaikka tässä sanominen tekee kyllä vastakkaisen reaktion, voin vaan kuvitella ja tiedän näin on.
Toivonkin tästä päivästä antoisaa ja kokemuksista oppimista, suuntaviitta oikealle ja oikeat teot ja oikein esitettynä voivat tuoda hyvän mielen ja hivelee itsetuntoa. Minulla on huono itsetunto. Se on minulta viety lapsuudessa ja nuoruudessa enkä ole onnistunut uutta rakentamaan myöhemminkään.
Täällä palstallakin tuo ilmeisesti näkyy, ainakin useiden viesteissä. Olen kuin koulukiusaaja useiden mielestä.
Tässä vain ihmettelen.- *Kukkahame*
Sinulla on paljon kadehtijoita, olet perillä paljosta ja kirjoittelet asiallisesti kimuranteistakin asioista, ne jotka lukevat ihmeellisenä jotain kirjoitustasi, eivätkä ymmärrä sisältöä, totta kai se harmittaa se joka sulle siitä alkaa tikustelemaan on tietämätön paljosta muustakin.
Tee aloituksia ja ohita sellaiset vastaukset joissa hiukankin jo alkuun tunnet vastenmielisyyttä, kyllä se siitä, meillä itse kullakin on varma paikka tässä pienessä Suomen maassa.
Kyllä sitä arvostelua ja joutavuuksia täällä paljonkin on ,,,mutta, älä välitä! Ennen lasten kasvatuksessa vältettiin kehumista, ettei lapsi ylpisty, mutta jos se on esim. perheessä ja koulussa ollut tasapuolista ja oikeudenmukaista, en usko sen paljon haitanneen meidänkään sukupolven ihmisiä. Kyllä lapsi vaistoaa, onko hän hyväksytty omana itsenään , sopivassa määrin kilpailukin on kasvattavaa. Lapsi tajuaa myös, mikä on aitoa kannustusta ja palautetta, mikä aiheetonta kehuskelua.
Rankalta tuntuu Ruuneperin kertoma, että itsetunto on viety jo lapsena. Silloinhan se alkaa rakentua ja siihen on kovin erilaisia rakennuspuita nykyaikanakin. Kasvaminen ja kasvattaminen ovat vaikeita ja vastuullisia asioita. Paljon saa kuulla järkyttäviä tarinoita, miten itsetunto on koulukiusatuilla murennettu, tuskin se heistä itsestään kiusaajia tekee. Eikös se ole kohdallaan olevan itsetunnon merkki, että tuntee lapsuuden traumat itsessään, ylipäätään heikkoutensa ja vahvuutensa.
Meidän isovanhempienkin itsetuntoa hivelee, kun nuorille sanomisillamme on merkitystä, vaarikin voi ottaa esseen pisteistä osan itselleen, näkökulmien antajana.Ramoona1 kirjoitti:
Ennen lasten kasvatuksessa vältettiin kehumista, ettei lapsi ylpisty, mutta jos se on esim. perheessä ja koulussa ollut tasapuolista ja oikeudenmukaista, en usko sen paljon haitanneen meidänkään sukupolven ihmisiä. Kyllä lapsi vaistoaa, onko hän hyväksytty omana itsenään , sopivassa määrin kilpailukin on kasvattavaa. Lapsi tajuaa myös, mikä on aitoa kannustusta ja palautetta, mikä aiheetonta kehuskelua.
Rankalta tuntuu Ruuneperin kertoma, että itsetunto on viety jo lapsena. Silloinhan se alkaa rakentua ja siihen on kovin erilaisia rakennuspuita nykyaikanakin. Kasvaminen ja kasvattaminen ovat vaikeita ja vastuullisia asioita. Paljon saa kuulla järkyttäviä tarinoita, miten itsetunto on koulukiusatuilla murennettu, tuskin se heistä itsestään kiusaajia tekee. Eikös se ole kohdallaan olevan itsetunnon merkki, että tuntee lapsuuden traumat itsessään, ylipäätään heikkoutensa ja vahvuutensa.
Meidän isovanhempienkin itsetuntoa hivelee, kun nuorille sanomisillamme on merkitystä, vaarikin voi ottaa esseen pisteistä osan itselleen, näkökulmien antajana.Kun olin lapsi, ei kiitosta saanut antaa. "Kissa kiitoksella elää", sanottiin.
Äitinikin sanoi minulle, lapselle, että ei lasta saa kehua, siitä se vaan ylpistyy.
Minä itsekseni ajattelin, että miksi lasta saa sitten moittia, jos ei osaa tai epäonnistuu? Eikö sekin ole pahasta? Mutta tilannetta hyvin kuvaa, että enhän minä voinut sellaista kysyä.
Omia lapsiani kehuin aina sen jälkeen, kun poikani onnellisuuttaan pidätellen kertoi, että naapurin täti oli sanonut, että hän on reipas poika. Sillä minuutilla heitin loputkin äitini periaatteet roskiin. Olin kyllä jo lapsena päättänyt useista äidin asenteista, että noin en itse koskaan tule tekemään omien lasteni kanssa, mutta tämän tapauksen jälkeen en säästellyt kiitosta, kun aihetta oli.
Lapseni ovat pienestä pitäen osanneet hoitaa asiansa, pitäneet puolensa ja puolustaneet pienempiään. En nyt voi sanoa, että minun kiitoksillani ovat sellaisiksi kasvaneet, mutta omanarvontunto kasvaa vain, jos uskoo omiin kykyihinsä.
Vanhan ajan kasvatus kasvatti nöyrää ja auktoriteettejä kunnioittavia kansalaisia, joille papit ja opettajat olivat erehtymättömiä. Sellaiset jäävät tänä päivänä jonon hännille. Heitä on helppo höynäyttää.
Heidän vastarintansa on salavihaista ja selän takana puhumista. Suoraan he eivät osaa asioitaan ajaa.- iliman nikkiä
Makriina kirjoitti:
Kun olin lapsi, ei kiitosta saanut antaa. "Kissa kiitoksella elää", sanottiin.
Äitinikin sanoi minulle, lapselle, että ei lasta saa kehua, siitä se vaan ylpistyy.
Minä itsekseni ajattelin, että miksi lasta saa sitten moittia, jos ei osaa tai epäonnistuu? Eikö sekin ole pahasta? Mutta tilannetta hyvin kuvaa, että enhän minä voinut sellaista kysyä.
Omia lapsiani kehuin aina sen jälkeen, kun poikani onnellisuuttaan pidätellen kertoi, että naapurin täti oli sanonut, että hän on reipas poika. Sillä minuutilla heitin loputkin äitini periaatteet roskiin. Olin kyllä jo lapsena päättänyt useista äidin asenteista, että noin en itse koskaan tule tekemään omien lasteni kanssa, mutta tämän tapauksen jälkeen en säästellyt kiitosta, kun aihetta oli.
Lapseni ovat pienestä pitäen osanneet hoitaa asiansa, pitäneet puolensa ja puolustaneet pienempiään. En nyt voi sanoa, että minun kiitoksillani ovat sellaisiksi kasvaneet, mutta omanarvontunto kasvaa vain, jos uskoo omiin kykyihinsä.
Vanhan ajan kasvatus kasvatti nöyrää ja auktoriteettejä kunnioittavia kansalaisia, joille papit ja opettajat olivat erehtymättömiä. Sellaiset jäävät tänä päivänä jonon hännille. Heitä on helppo höynäyttää.
Heidän vastarintansa on salavihaista ja selän takana puhumista. Suoraan he eivät osaa asioitaan ajaa.tuolla ketjuissa paneteltu ja mahdollisimman ilkeillä sanavalinnoilla.
Jepuliksen itsetunto kyllä laskee kuin lehmän häntä.
Totta se on että jos joku omistaa ilkeän luonteen niin ilkeyksissään se kuoleekin.. - Maalaismies*
Ramoona1 kirjoitti:
Ennen lasten kasvatuksessa vältettiin kehumista, ettei lapsi ylpisty, mutta jos se on esim. perheessä ja koulussa ollut tasapuolista ja oikeudenmukaista, en usko sen paljon haitanneen meidänkään sukupolven ihmisiä. Kyllä lapsi vaistoaa, onko hän hyväksytty omana itsenään , sopivassa määrin kilpailukin on kasvattavaa. Lapsi tajuaa myös, mikä on aitoa kannustusta ja palautetta, mikä aiheetonta kehuskelua.
Rankalta tuntuu Ruuneperin kertoma, että itsetunto on viety jo lapsena. Silloinhan se alkaa rakentua ja siihen on kovin erilaisia rakennuspuita nykyaikanakin. Kasvaminen ja kasvattaminen ovat vaikeita ja vastuullisia asioita. Paljon saa kuulla järkyttäviä tarinoita, miten itsetunto on koulukiusatuilla murennettu, tuskin se heistä itsestään kiusaajia tekee. Eikös se ole kohdallaan olevan itsetunnon merkki, että tuntee lapsuuden traumat itsessään, ylipäätään heikkoutensa ja vahvuutensa.
Meidän isovanhempienkin itsetuntoa hivelee, kun nuorille sanomisillamme on merkitystä, vaarikin voi ottaa esseen pisteistä osan itselleen, näkökulmien antajana.Suomenruotsalaisilla seuduilla kiitellään lapsia auliisti ja heidän itsetuntonsa onkin toista luokkaa suomalaisiin verrattuna. Suomenruotsalaiset elävät myös vanhemmiksi.
Olemmehan olleet alistettu kansa, rähmällään milloin itään milloin länteen. - pilvi*
Minä taas ihmettelen, kuinka kiltti ja herkkä lapsi olet ollutkaan, jos annoit viedä? Sisukas sinä minusta olet ollut, virkkauksinesi ja opiskeluinesi. Koko aikuisikäsihän olet pyrkinyt päämääriin, jotka asetit itsellesi, enkä yhtään epäile, etteikö se olisi vaatinut sinulta enemmän kuin monilta muilta.
Vaativa olet varmaan ollutkin luonteesi perusteella,se onkin ainoa mitä olen ymmärtänyt sinusta.
Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä! Siitä vaan rakentamaan itsetuntoasi vahvemmaksi,ei sitä kukaan voi viedä . - 1§1
Maalaismies* kirjoitti:
Suomenruotsalaisilla seuduilla kiitellään lapsia auliisti ja heidän itsetuntonsa onkin toista luokkaa suomalaisiin verrattuna. Suomenruotsalaiset elävät myös vanhemmiksi.
Olemmehan olleet alistettu kansa, rähmällään milloin itään milloin länteen.Ruohtissa vellokset odottivat toistensa kuolemaa nii siinä tulivat molemmat huomaamatta eläneeksi älyttömän vanhaks.
- pilvi*
Maalaismies* kirjoitti:
Suomenruotsalaisilla seuduilla kiitellään lapsia auliisti ja heidän itsetuntonsa onkin toista luokkaa suomalaisiin verrattuna. Suomenruotsalaiset elävät myös vanhemmiksi.
Olemmehan olleet alistettu kansa, rähmällään milloin itään milloin länteen.että se periytyy, rähmälläänolo? No, oli mulla sitten onni syntyä perheeseen, jos ei oltu rähmällään. äitikin sotaleski, kahden pienen lapsen kanssa, mutta sisukas yksinhuoltaja ja näpsäkkä äiti, ja hankki vielä hyvän isäpuolen ja miehen rinnalleen. Olikin hurjan sisukas ja hauska äiti-armas, ja ankarakin jos oli tarvis.
- jejejepulis5
pilvi* kirjoitti:
Minä taas ihmettelen, kuinka kiltti ja herkkä lapsi olet ollutkaan, jos annoit viedä? Sisukas sinä minusta olet ollut, virkkauksinesi ja opiskeluinesi. Koko aikuisikäsihän olet pyrkinyt päämääriin, jotka asetit itsellesi, enkä yhtään epäile, etteikö se olisi vaatinut sinulta enemmän kuin monilta muilta.
Vaativa olet varmaan ollutkin luonteesi perusteella,se onkin ainoa mitä olen ymmärtänyt sinusta.
Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä! Siitä vaan rakentamaan itsetuntoasi vahvemmaksi,ei sitä kukaan voi viedä .Kuka täällä nyt virkkaa itsetuntoa..;-DDDDDDDDDD!!
- tysttt
jejejepulis5 kirjoitti:
Kuka täällä nyt virkkaa itsetuntoa..;-DDDDDDDDDD!!
ne on niitten välisiä salaisuuksia!!!
Maalaismies* kirjoitti:
Suomenruotsalaisilla seuduilla kiitellään lapsia auliisti ja heidän itsetuntonsa onkin toista luokkaa suomalaisiin verrattuna. Suomenruotsalaiset elävät myös vanhemmiksi.
Olemmehan olleet alistettu kansa, rähmällään milloin itään milloin länteen.Ehkä sekoittelen termejä, mutta jotain "minusta tuntuu" tasolla. Kyllähän huippu-urheilija hyvän itsetunnonkin tarvitsee. Mutta onko se aina sitä? Ihan ammattimaista valmennustakin he saavat suorituksen tehosteeksi. Kaipa se itsevarmuutta lisää. Eikö itsetunto ole laaja-alaisempi, koko elämää koskeva. Moni urheilija on pudonnut avuttomasti "rähmälleen", kun urheilu-ura tökkii ja sädekehä katoaa. Entä kiellettyjen tehosteiden käyttö? Onkohan näissä tapauksissa itsetunto paikallaan. Niin se muuten taitaa myös usein käydä, kun luonnonlahjana saatu kauneus katoaa. Se itsevarmuus häipyy avuttuttomuudeksi, häpeilyksi ja surkutteluksi. Ilman järkevää syytä.
Hyvä itsetunto on mielestäni tieto mahdollisimman realistisesti siitä mitä on. Tieto siitä, mikä on mahdotonta ja mitä voi tavoitella ja muuttaa. Itsensä hyväksymisestä, olla suuremmin välittämättä ympäristön, usein keinotekoisesti luoduista paineista.
Minusta elämä on paras kouluttaja. Kun tekee riittävästi virheitä, oppii välttämään ylimielisyyttä. Jos on oppimiskykyinen. Kun uskaltaa pyytää neuvoa, jos sitä on saatavilla, kokematta sitä nöyryyttäväksi, on matkalla itsetunnon oppimiseen.- Maalaismies*
pilvi* kirjoitti:
että se periytyy, rähmälläänolo? No, oli mulla sitten onni syntyä perheeseen, jos ei oltu rähmällään. äitikin sotaleski, kahden pienen lapsen kanssa, mutta sisukas yksinhuoltaja ja näpsäkkä äiti, ja hankki vielä hyvän isäpuolen ja miehen rinnalleen. Olikin hurjan sisukas ja hauska äiti-armas, ja ankarakin jos oli tarvis.
Hyvä itsetunto sinulla onkin, kun ajattelee tuota höykkyytystä, mitä et ole ansainnut, mutta mikä on tullut osaksesi - ja silti urhoollisesti kirjoitat. Kirjoittelehan edelleen kaikessa rauhassa - vai pitäisikö sanoa rauhattomuudessa!
- Valpuri pilvi*
jejejepulis5 kirjoitti:
Kuka täällä nyt virkkaa itsetuntoa..;-DDDDDDDDDD!!
Viisas vaari virkkoi villeille viikareille, vuotapa vähäsen, viskaan voimalla vipusen, virran vapaan vietäväksi:DDDDDDD
- Maalaismies*
ynnämuu kirjoitti:
Ehkä sekoittelen termejä, mutta jotain "minusta tuntuu" tasolla. Kyllähän huippu-urheilija hyvän itsetunnonkin tarvitsee. Mutta onko se aina sitä? Ihan ammattimaista valmennustakin he saavat suorituksen tehosteeksi. Kaipa se itsevarmuutta lisää. Eikö itsetunto ole laaja-alaisempi, koko elämää koskeva. Moni urheilija on pudonnut avuttomasti "rähmälleen", kun urheilu-ura tökkii ja sädekehä katoaa. Entä kiellettyjen tehosteiden käyttö? Onkohan näissä tapauksissa itsetunto paikallaan. Niin se muuten taitaa myös usein käydä, kun luonnonlahjana saatu kauneus katoaa. Se itsevarmuus häipyy avuttuttomuudeksi, häpeilyksi ja surkutteluksi. Ilman järkevää syytä.
Hyvä itsetunto on mielestäni tieto mahdollisimman realistisesti siitä mitä on. Tieto siitä, mikä on mahdotonta ja mitä voi tavoitella ja muuttaa. Itsensä hyväksymisestä, olla suuremmin välittämättä ympäristön, usein keinotekoisesti luoduista paineista.
Minusta elämä on paras kouluttaja. Kun tekee riittävästi virheitä, oppii välttämään ylimielisyyttä. Jos on oppimiskykyinen. Kun uskaltaa pyytää neuvoa, jos sitä on saatavilla, kokematta sitä nöyryyttäväksi, on matkalla itsetunnon oppimiseen.Hyvä itsetunto on mielestäni yksi minuuden osa-alue. Kuitenkin niin tärkeä, että jos itsetunto on alunperin heikko, siinä helposti autistuu, vetäytyy syrjään silloin kun pitäisi rohkeasti astua esiin. Huono itsetunto kummittelee monilla menestyjilläkin. Elvis kärsi siitä, Myllylä urheilijoista meillä jne.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että hyvää itsetuntoa voi ja pitääkin opiskella. Se on kuitenkin ylimääräinen taakka kaiken muun pakollisen oppimisen keskellä. Ellei ole saanut kotoa luontaisesti. - salaisuus ?
tysttt kirjoitti:
ne on niitten välisiä salaisuuksia!!!
vai onko Ruuneperi kertonut tästä virkkaamisesta julkisesti palstalla ?
- *Kukkahame*
Valpuri pilvi* kirjoitti:
Viisas vaari virkkoi villeille viikareille, vuotapa vähäsen, viskaan voimalla vipusen, virran vapaan vietäväksi:DDDDDDD
Itsetunto vaatii itsensä tuntemisen ja tunnustamisen, on osattava tunnustaa virheensä ja heikkoutensa, myös lapsilleen, ja samoin hyväksyttävä toistenkin heikkoudet.
Onnistumiset ja sisäinen hyvinvointi, siinä niitä hyviä itsetunnon kohottajia.
Kyllä niitä epäonnistumisiakin saa olla, aina ei kaikki ole yksinkertaista ja helppoa, sitten onnistuttua tuntuu kuin tästä lähtien onnistuisi kaikki.
Kyllä lasten kanssa on hyvä jakaa kiitoksia suoriutumisesta ja kannustaa uusiin suorituksiin on se sitten urheilua tai mitä muuta harrastusta tai opiskelua hyvänsä.
Olen lastenlasteni huomannut luottavan minun arvostelukykyyni hyvin monessa, ja avoimesti usein
keskustellaan sekä hyvistä että huonoista päivistä, tietysti pidän varani etten ole eri mieltä sellaisista mitä vanhemmat ovat rajanneet, se olisi petosta.
Tiedän ihmisiä jotka kilpailevat itsensä kanssa, ollaan rinkkareissuilla viikonloput, tai nukutaan talvellakin ulkona makuupussissa, uidaan tunteja, tosin märkäpuku päällä, en tiedä etsitäänkö tuolla jotain vai osaako joku keksiä paremman selityksen. - pilvi*
*Kukkahame* kirjoitti:
Itsetunto vaatii itsensä tuntemisen ja tunnustamisen, on osattava tunnustaa virheensä ja heikkoutensa, myös lapsilleen, ja samoin hyväksyttävä toistenkin heikkoudet.
Onnistumiset ja sisäinen hyvinvointi, siinä niitä hyviä itsetunnon kohottajia.
Kyllä niitä epäonnistumisiakin saa olla, aina ei kaikki ole yksinkertaista ja helppoa, sitten onnistuttua tuntuu kuin tästä lähtien onnistuisi kaikki.
Kyllä lasten kanssa on hyvä jakaa kiitoksia suoriutumisesta ja kannustaa uusiin suorituksiin on se sitten urheilua tai mitä muuta harrastusta tai opiskelua hyvänsä.
Olen lastenlasteni huomannut luottavan minun arvostelukykyyni hyvin monessa, ja avoimesti usein
keskustellaan sekä hyvistä että huonoista päivistä, tietysti pidän varani etten ole eri mieltä sellaisista mitä vanhemmat ovat rajanneet, se olisi petosta.
Tiedän ihmisiä jotka kilpailevat itsensä kanssa, ollaan rinkkareissuilla viikonloput, tai nukutaan talvellakin ulkona makuupussissa, uidaan tunteja, tosin märkäpuku päällä, en tiedä etsitäänkö tuolla jotain vai osaako joku keksiä paremman selityksen.On myös superyksilöitä, joille ei riitä tavallinen elämänmeno. Jokin pakoittaa yltämään vaativiin suorituksiin. Sillälailla ennen huippujuoksijat saivat biisonin heittoetäisyydelle, tai hiipi mokkasiineillaan niin hiljaa tuulen alapuolella, että pääsi lähelle:D Ihmiskunnassa, joillakin on tuo vietti voimakas, ovat kai valioyksilöitä sekä psyykkisesti, että fyysisesti. Monet kyllä menehtyvätkin kiipeillessään Mont Everestille tai kilpa-ajajat, mutta sen riskin he ottavat, ja useimmat korjaavat voiton, maine ja mammona. Ja itsensä hallinta!
- demeter
*Kukkahame* kirjoitti:
Itsetunto vaatii itsensä tuntemisen ja tunnustamisen, on osattava tunnustaa virheensä ja heikkoutensa, myös lapsilleen, ja samoin hyväksyttävä toistenkin heikkoudet.
Onnistumiset ja sisäinen hyvinvointi, siinä niitä hyviä itsetunnon kohottajia.
Kyllä niitä epäonnistumisiakin saa olla, aina ei kaikki ole yksinkertaista ja helppoa, sitten onnistuttua tuntuu kuin tästä lähtien onnistuisi kaikki.
Kyllä lasten kanssa on hyvä jakaa kiitoksia suoriutumisesta ja kannustaa uusiin suorituksiin on se sitten urheilua tai mitä muuta harrastusta tai opiskelua hyvänsä.
Olen lastenlasteni huomannut luottavan minun arvostelukykyyni hyvin monessa, ja avoimesti usein
keskustellaan sekä hyvistä että huonoista päivistä, tietysti pidän varani etten ole eri mieltä sellaisista mitä vanhemmat ovat rajanneet, se olisi petosta.
Tiedän ihmisiä jotka kilpailevat itsensä kanssa, ollaan rinkkareissuilla viikonloput, tai nukutaan talvellakin ulkona makuupussissa, uidaan tunteja, tosin märkäpuku päällä, en tiedä etsitäänkö tuolla jotain vai osaako joku keksiä paremman selityksen.tämä itsetunto. Joskus tosin tuntuu, että "huono itsetunto" on jo jonkinlainen patenttiselitys ja voi toimia myös lyömäaseena. Jos jostakin syystä ei viitsitä selvittää ristiriitoja, ne voidaan kuitata sillä, että vastapuolella nyt sattuu olemaan "huono itsetunto" - ei sille mitään voi, ei sen kanssa kannata keskustella.
Itse ajattelen, ettei itsetunto voi joskus se on vahva, joskus kateissa -ainakin omalla kohdallani - jollakin persoonallisuuden alueella se hyvä hyvä, jollakin heikompi.
Varmasti perusta luodaan lapsuudessa, kuten monet kirjoittajat ovat painottaneet, mutta ei se
nyt niin kamalaa ole, vaikka itsetunto olisi horjuvakin. - demeter
demeter kirjoitti:
tämä itsetunto. Joskus tosin tuntuu, että "huono itsetunto" on jo jonkinlainen patenttiselitys ja voi toimia myös lyömäaseena. Jos jostakin syystä ei viitsitä selvittää ristiriitoja, ne voidaan kuitata sillä, että vastapuolella nyt sattuu olemaan "huono itsetunto" - ei sille mitään voi, ei sen kanssa kannata keskustella.
Itse ajattelen, ettei itsetunto voi joskus se on vahva, joskus kateissa -ainakin omalla kohdallani - jollakin persoonallisuuden alueella se hyvä hyvä, jollakin heikompi.
Varmasti perusta luodaan lapsuudessa, kuten monet kirjoittajat ovat painottaneet, mutta ei se
nyt niin kamalaa ole, vaikka itsetunto olisi horjuvakin.ennenkuin joku ehtii huomauttaa! Toisen kappaleen ensimmäinen virke: itse ajattelen, että itsetunto on joskus vahva, joskus kateissa ...Anteeksi huolimattomuus.
- Hintriika*
demeter kirjoitti:
ennenkuin joku ehtii huomauttaa! Toisen kappaleen ensimmäinen virke: itse ajattelen, että itsetunto on joskus vahva, joskus kateissa ...Anteeksi huolimattomuus.
Valitettavan moni luulee, että itsetunto ja itseuho ovat synonyymeja. Jos omaa hyvän itsetunnon, ei tarvitse olla päällepäsmärinä eikä korottaa itseään jalustalle. Luultavasti jokainen haaveilee (ainakin nuorena) olevansa joskus jotakin, siksi pyrky julkisuuden henkilöksi kasvattaa itseuhoa, josta voi lopulta tulla itsetuho.
Luulen, että nuorille pahinta itsetunnon kannalta nykymaailmassa on, jos opintojensa jälkeen päätyy suoraan työttömyyskortistoon. Tarpeettomuuden tunne nakertaa nopeasti hyvänkin itsetunnon. Ei kaikista voi tulla yrittäjiä...
Miksi niin usein tuntuu, ettei kehitys olekaan kehittynyt parempaan suuntaan? Ei ainakaan kaikessa. - *Kukkahame*
Hintriika* kirjoitti:
Valitettavan moni luulee, että itsetunto ja itseuho ovat synonyymeja. Jos omaa hyvän itsetunnon, ei tarvitse olla päällepäsmärinä eikä korottaa itseään jalustalle. Luultavasti jokainen haaveilee (ainakin nuorena) olevansa joskus jotakin, siksi pyrky julkisuuden henkilöksi kasvattaa itseuhoa, josta voi lopulta tulla itsetuho.
Luulen, että nuorille pahinta itsetunnon kannalta nykymaailmassa on, jos opintojensa jälkeen päätyy suoraan työttömyyskortistoon. Tarpeettomuuden tunne nakertaa nopeasti hyvänkin itsetunnon. Ei kaikista voi tulla yrittäjiä...
Miksi niin usein tuntuu, ettei kehitys olekaan kehittynyt parempaan suuntaan? Ei ainakaan kaikessa.Tämä Hitriikan 'osanotto' tuntuu siis on jotenkin outo, varmaankin tarkoitettu jollekin piikiksi, itseni lasken tästä piikistä irti, en ymmärrä onnekseni tämän tarkoitusta.
- Satu*
Hintriika* kirjoitti:
Valitettavan moni luulee, että itsetunto ja itseuho ovat synonyymeja. Jos omaa hyvän itsetunnon, ei tarvitse olla päällepäsmärinä eikä korottaa itseään jalustalle. Luultavasti jokainen haaveilee (ainakin nuorena) olevansa joskus jotakin, siksi pyrky julkisuuden henkilöksi kasvattaa itseuhoa, josta voi lopulta tulla itsetuho.
Luulen, että nuorille pahinta itsetunnon kannalta nykymaailmassa on, jos opintojensa jälkeen päätyy suoraan työttömyyskortistoon. Tarpeettomuuden tunne nakertaa nopeasti hyvänkin itsetunnon. Ei kaikista voi tulla yrittäjiä...
Miksi niin usein tuntuu, ettei kehitys olekaan kehittynyt parempaan suuntaan? Ei ainakaan kaikessa.kuten aina.
Kyllä itsetunto voi tuollaisissa tilanteissa heikentyä ja taas asiain korjaantuessa vahvistua takaisin.
Urheilijoillahan on Maalaismiehen mainitsemia hetkiä, jolloin pollealla itsetunnolla noustaan mäkeen, seisotaan katselemassa alas ihmisjoukkojen seuratessa - ja sitten liidellään kauniissa
asennossa pisimmälle kuin kukaan.
-
Mutta myöhemmin elämässä, olosuhteiden muututtua, hukutetaan heiveröisen itsetunnon viimeisiä rippeitä lasiin raivoten ja pahoinpidellen.
-
Hintriikan juttuun itseuhosta ja itsetuhosta keksin vielä yhden, itseironian, jota eteläpohjalaiset ystäväni harrastavat: Minoon meiltä, - ja muut on meirän krannista!
Monet eivät sitä leikiksi edes hoksaa, mutta sitä se kyllä on! - Useimmiten.
Isäni tai äitini eivät sitä kylläkään harrastaneet. Silti se minua aina naurattaa. :) - Maalaismies*
Hintriika* kirjoitti:
Valitettavan moni luulee, että itsetunto ja itseuho ovat synonyymeja. Jos omaa hyvän itsetunnon, ei tarvitse olla päällepäsmärinä eikä korottaa itseään jalustalle. Luultavasti jokainen haaveilee (ainakin nuorena) olevansa joskus jotakin, siksi pyrky julkisuuden henkilöksi kasvattaa itseuhoa, josta voi lopulta tulla itsetuho.
Luulen, että nuorille pahinta itsetunnon kannalta nykymaailmassa on, jos opintojensa jälkeen päätyy suoraan työttömyyskortistoon. Tarpeettomuuden tunne nakertaa nopeasti hyvänkin itsetunnon. Ei kaikista voi tulla yrittäjiä...
Miksi niin usein tuntuu, ettei kehitys olekaan kehittynyt parempaan suuntaan? Ei ainakaan kaikessa.Viime päivinä ex- pääministeri Blair on ollut puhuttelussa toimistaan Irakin sodassa ex- presidentti Bushin kanssa. Blair sanoo, että tekisi saman vielä uudestaan - siis veisi Britit sotimaan Irakiin.
Siinä on konkreettinen esimerkki Hintriikan (käsittääkseni) tarkoittamasta uhosta. Suurvaltojen edustajilla on luonnostaan taipumus uhota voimiensa tunnossa. Sen helposti yhdistää hyvään itsetuntoon vaikka kysymyksessä on leuhkiminen. - Nyt ei kirjautunut.
Maalaismies* kirjoitti:
Viime päivinä ex- pääministeri Blair on ollut puhuttelussa toimistaan Irakin sodassa ex- presidentti Bushin kanssa. Blair sanoo, että tekisi saman vielä uudestaan - siis veisi Britit sotimaan Irakiin.
Siinä on konkreettinen esimerkki Hintriikan (käsittääkseni) tarkoittamasta uhosta. Suurvaltojen edustajilla on luonnostaan taipumus uhota voimiensa tunnossa. Sen helposti yhdistää hyvään itsetuntoon vaikka kysymyksessä on leuhkiminen.vaikka sen 'ostaisin' helpomminkin kuin hyvän itsetunnon.
Muutenkin sanoisin, että oman itsetuntonsa määritteleminen terveeksi ja vahvaksi voi
olla vaikeata, ehkä siinä puhuu juuri vajavainen itsetunto, leuhkiminen.
Myöskin Ruuneperin määrittelemä huono itsetunto omalla kohdallaan menee kyllä
riman ali, sillä mies on itse kouluttautunut hyvään ammattiin, selviytynyt hyvin
elämässään yhteiskuntaa hyödyttäen ja säilyttänyt huumorintajunsa hienosti
näille vuosille saakka. Me olemme saaneet moneen kertaan nauttia siitä, samoin kuin hänen runoilijan taidoistaankin. Hyvällä itsetunnolla voi sanoa itsestään kielteistäkin,
kuten hän teki.
En laita nyt nikkiäni tähän, sillä minusta tuon sanominen oli tärkeätä,
se ei ole vain kohteliaisuutta. :) Satu* kirjoitti:
kuten aina.
Kyllä itsetunto voi tuollaisissa tilanteissa heikentyä ja taas asiain korjaantuessa vahvistua takaisin.
Urheilijoillahan on Maalaismiehen mainitsemia hetkiä, jolloin pollealla itsetunnolla noustaan mäkeen, seisotaan katselemassa alas ihmisjoukkojen seuratessa - ja sitten liidellään kauniissa
asennossa pisimmälle kuin kukaan.
-
Mutta myöhemmin elämässä, olosuhteiden muututtua, hukutetaan heiveröisen itsetunnon viimeisiä rippeitä lasiin raivoten ja pahoinpidellen.
-
Hintriikan juttuun itseuhosta ja itsetuhosta keksin vielä yhden, itseironian, jota eteläpohjalaiset ystäväni harrastavat: Minoon meiltä, - ja muut on meirän krannista!
Monet eivät sitä leikiksi edes hoksaa, mutta sitä se kyllä on! - Useimmiten.
Isäni tai äitini eivät sitä kylläkään harrastaneet. Silti se minua aina naurattaa. :)Minulla on 'pohojalaasia' ystäviä ja Sinussakin, Satu, olen vaistonnut tuon samamanhenkisyyden.
Hyvää yritethän teherä, mutta priimaa pakkaa tulemahan, sanoo omanarvontuntoinen pohojalaanen.Ruuneperi kirjoitti:
Minulla on 'pohojalaasia' ystäviä ja Sinussakin, Satu, olen vaistonnut tuon samamanhenkisyyden.
Hyvää yritethän teherä, mutta priimaa pakkaa tulemahan, sanoo omanarvontuntoinen pohojalaanen.Hyvä, että sinulla huumorintaju pelaa ja ymmärrät pohjalaista leikkiä.
kaikki eivät sitä tajua,
ja siksi minä olen opetellut lopettamaan jo kolmen sanan jälkeen:
"Hyvää yritän tehdä!"
Hiljattain istuimme suuren ruokapöydän ympärillä alun toista kymmentä henkeä
hyvässä tunnelmassa, niin kuin se vain isossa porukassa usein kohoaa,
ja kaikki iloisina kehuivat valmistamaani ruokaa.
Nuo kolme sanaa sanottuani kuului usealta taholta jatko-osa :
"...mutta priimaa pakkaa tulemaan!"
Hyvä tunnelma saa ruuan maistumaan parhaalta.Hintriika* kirjoitti:
Valitettavan moni luulee, että itsetunto ja itseuho ovat synonyymeja. Jos omaa hyvän itsetunnon, ei tarvitse olla päällepäsmärinä eikä korottaa itseään jalustalle. Luultavasti jokainen haaveilee (ainakin nuorena) olevansa joskus jotakin, siksi pyrky julkisuuden henkilöksi kasvattaa itseuhoa, josta voi lopulta tulla itsetuho.
Luulen, että nuorille pahinta itsetunnon kannalta nykymaailmassa on, jos opintojensa jälkeen päätyy suoraan työttömyyskortistoon. Tarpeettomuuden tunne nakertaa nopeasti hyvänkin itsetunnon. Ei kaikista voi tulla yrittäjiä...
Miksi niin usein tuntuu, ettei kehitys olekaan kehittynyt parempaan suuntaan? Ei ainakaan kaikessa.Olen samaa ajatellut viime aikoina, kun monille on tullut niin tärkeäksi päästä julkisuuteen millä tavalla tahansa.
Hyvänä esimerkkina BB-talon asukkaat, jotka kaikki haluaisivat johonkin tehtävään tv:ssä tai jossakin muualla juontajina tai esiintyjinä, vaikka mitään kokemusta tai taitoa ei ole olemassa.
Hyvä itsetunto on ominaisuus, joka antaa voimia selviytymiseen omiin voimin luottaen hankalissakin tilanteissa, mutta nämä itseuhoilijat eivät selviydy hankaluuksista, vaan löytävät syylliset aina muualta. Ja kun eivät muuten selviydy, otetaan apuun viina ja nyrkit.
Onko sitten niin, että aina vain koveneva kilpailu työ- ja opiskelupaikoista pakottaa nuoret uskottelemaan itselleen, että rahaa ja valtaa saa ilman koulutustakin, kun vain uskoo olevansa muita kauniimpi ja seksikkäämpi. Kun uskoo, että tavallinen arkielämä ei ole häntä varten.
Putous voi olla kova.- Satu*
Makriina kirjoitti:
Olen samaa ajatellut viime aikoina, kun monille on tullut niin tärkeäksi päästä julkisuuteen millä tavalla tahansa.
Hyvänä esimerkkina BB-talon asukkaat, jotka kaikki haluaisivat johonkin tehtävään tv:ssä tai jossakin muualla juontajina tai esiintyjinä, vaikka mitään kokemusta tai taitoa ei ole olemassa.
Hyvä itsetunto on ominaisuus, joka antaa voimia selviytymiseen omiin voimin luottaen hankalissakin tilanteissa, mutta nämä itseuhoilijat eivät selviydy hankaluuksista, vaan löytävät syylliset aina muualta. Ja kun eivät muuten selviydy, otetaan apuun viina ja nyrkit.
Onko sitten niin, että aina vain koveneva kilpailu työ- ja opiskelupaikoista pakottaa nuoret uskottelemaan itselleen, että rahaa ja valtaa saa ilman koulutustakin, kun vain uskoo olevansa muita kauniimpi ja seksikkäämpi. Kun uskoo, että tavallinen arkielämä ei ole häntä varten.
Putous voi olla kova.Mainitsit, Makriina, muiden syyttelyn.
Sitä pidetään kehittymättömän, lapselliseksi jääneen henkilön ominaisuutena.
Jos jotain elämässään esimerkiksi katuu, niin aina silloin koettaa löytää jonkun muun
ihmisen syntipukiksi tyyliin: "kun sekin sanoi sillä tavalla...", vaikka todellisuudessa
hän itse teki sen päätöksen tulevaisuudestaan.
Voi tietenkin olla, että joku mukaansatempaava ihminen hänet siihen houkutteli,
mutta päätös oli oma.
Vastuun ottaminen omista päätöksistään ja virheistäänkin osoittaa hyvää itsetuntoa,
en tunne tarvetta syytellä ketään mistään elämässäni tekemästäni ratkaisusta.
:)
- Katleija-yksi
Mielenkiintoinen ketju, johon haluttaa jotain kirjoittaa näin illan päätteeksi. Hyvän itsetunnon omaava ei tarvitse tuekseen toisten ihmisten alistamista, vähättelyä, nolaamista ja mitätöintiä. Hän hyväksyy itsensä, myös heikkoutensa. Kun ei ole täydellinen, ei vaadi sitä muiltakaan. Minulle riittää tavallinen terve itsetunto, en tiedä onko se erilainen kuin vahva sellainen.
Jokainen on kaiketi tutustunut sairaan itsetunnon omaavaan ihmiseen, joka omaa itsetuntoaan kohottaakseen käyttää noita ensimmäisessä lauseessa mainitsemiani keinoja. Aivan kamala, jos tällainen löytyy työyhteisössä. Siinä on muilla tekemistä ja pomolla päänvaivaa.- *Kukkahame*
Nukuttu pitkät yöunet ja herätty virkeänä hyvällä omalla- ja itsetunnolla, eipä kaiherra tekemättömät työt eikä tehdytkään, tasapaino säilyy se taitaa olla vakio.
Taidan tässä hyväksyä naapurini oivalluksen tehdä lumityöt, autoni parkkipaikalta, omat voimat tuppaa loppumaan ennen kuin asia on hoidossa, näin tuntuu mukavammalta!
Hyvällä omalla tunnolla en tarjoa 'päiväkahveja' vaan ostan paketin kahvia, saa sitten keittää kun sitä haluaa.
Huonommuuteni ja heikkouteni tunnustan lähden mieluummin tapaamaan ihmisiä sovittuun paikkaan, eikä se ole ollenkaan väärin, se on väärin että rasitan ranteitani ja sitten valvon yöt. - Seku
*Kukkahame* kirjoitti:
Nukuttu pitkät yöunet ja herätty virkeänä hyvällä omalla- ja itsetunnolla, eipä kaiherra tekemättömät työt eikä tehdytkään, tasapaino säilyy se taitaa olla vakio.
Taidan tässä hyväksyä naapurini oivalluksen tehdä lumityöt, autoni parkkipaikalta, omat voimat tuppaa loppumaan ennen kuin asia on hoidossa, näin tuntuu mukavammalta!
Hyvällä omalla tunnolla en tarjoa 'päiväkahveja' vaan ostan paketin kahvia, saa sitten keittää kun sitä haluaa.
Huonommuuteni ja heikkouteni tunnustan lähden mieluummin tapaamaan ihmisiä sovittuun paikkaan, eikä se ole ollenkaan väärin, se on väärin että rasitan ranteitani ja sitten valvon yöt.Omalla kohdallani sanoisin "terve itsetunto".
Se on sitä, ettei yliarvioi, eikä myöskään vähättele itseään.
Mielestäni hyvien ominaisuuksiensa tunteminen, kuten myöskin heikkouksiensa myöntämine, on itsetuntemusta. Onko itsetunto ja itsetuntemus sama asia?
Olen niin laiska, etten ala selvittää asiaa googlettamalla, enkä muutenkaan :) - Satu*
Seku kirjoitti:
Omalla kohdallani sanoisin "terve itsetunto".
Se on sitä, ettei yliarvioi, eikä myöskään vähättele itseään.
Mielestäni hyvien ominaisuuksiensa tunteminen, kuten myöskin heikkouksiensa myöntämine, on itsetuntemusta. Onko itsetunto ja itsetuntemus sama asia?
Olen niin laiska, etten ala selvittää asiaa googlettamalla, enkä muutenkaan :)Omien vahvuuksiensa ja heikkouksiensa tunnistaminen ja tunnustaminen niin itselleen
kuin muillekin on terveen itsetunnon merkki.
Varsinkin heikkouksiensa tunnustaminen vaatii lujan itsetunnon.
Me, jotka olemme itse kouluttautuneet ja elämäntyömme tehneet,
tuskin olemme kukaan kovin heikoilla itsetuntomme kanssa.
Itsetunto on eri asia kuin itsetuntemus.
Itsetunto on luottamusta itseensä, joka kyllä pitää sisällään itsetuntemuksen osatekihjän.
- Pitää mennä! - Hintriika*
Satu* kirjoitti:
Omien vahvuuksiensa ja heikkouksiensa tunnistaminen ja tunnustaminen niin itselleen
kuin muillekin on terveen itsetunnon merkki.
Varsinkin heikkouksiensa tunnustaminen vaatii lujan itsetunnon.
Me, jotka olemme itse kouluttautuneet ja elämäntyömme tehneet,
tuskin olemme kukaan kovin heikoilla itsetuntomme kanssa.
Itsetunto on eri asia kuin itsetuntemus.
Itsetunto on luottamusta itseensä, joka kyllä pitää sisällään itsetuntemuksen osatekihjän.
- Pitää mennä!"Eihän kukaan voi olla täydellinen!" Elokuvan "Piukat paikat" mainio loppurepliikki on jäänyt soimaan korvieni välissä. Todennäköisesti täydellinen ihminen (jos sellaiseksi joku voisi tulla) olisi sietämätön tapaus. Huh!
Jokainen tekee virheitä, jokainen erehtyy. Jos on hyvä itsetunto, on helppo myöntää olleensa väärässä. On myös helppo pyytää anteeksi. Toisten kunnioitus ei katoa siitä, että tunnustaa erheensä. Päinvastoin. Sitäpaitsi Ilman virheitä ja erehdyksiä ei elämästä oppisi mitään!
Kun on hyvä itsetunto, on helppo antaa kiitosta ja tunnustusta myös toisille. Muut eivät ole kilpailijoita, jotka pitää karkottaa omalta reviiriltä. Kanssakäyminen on rikkautta, toinen toisiltaan oppimista.
Jos kaikilla olisi jo lapsena edellytykset omaksua hyvä itsetunto, maailma olisi kaikille parempi paikka elää. - Ramoona*
Hintriika* kirjoitti:
"Eihän kukaan voi olla täydellinen!" Elokuvan "Piukat paikat" mainio loppurepliikki on jäänyt soimaan korvieni välissä. Todennäköisesti täydellinen ihminen (jos sellaiseksi joku voisi tulla) olisi sietämätön tapaus. Huh!
Jokainen tekee virheitä, jokainen erehtyy. Jos on hyvä itsetunto, on helppo myöntää olleensa väärässä. On myös helppo pyytää anteeksi. Toisten kunnioitus ei katoa siitä, että tunnustaa erheensä. Päinvastoin. Sitäpaitsi Ilman virheitä ja erehdyksiä ei elämästä oppisi mitään!
Kun on hyvä itsetunto, on helppo antaa kiitosta ja tunnustusta myös toisille. Muut eivät ole kilpailijoita, jotka pitää karkottaa omalta reviiriltä. Kanssakäyminen on rikkautta, toinen toisiltaan oppimista.
Jos kaikilla olisi jo lapsena edellytykset omaksua hyvä itsetunto, maailma olisi kaikille parempi paikka elää.Itsetunnossa on paljolti kyse siitä, miten arvostaa itseään. Kun on tarpeeksi jo varhaisia kokemuksia omasta arvokkuudesta , ei suostu kynnysmatoksi tai marttyyriksi, eikä myöskään alista muita. Häpeän tunne ja salailu liittyi vanhaan seksuaalikasvatukseen, sekä auktoriteetteihin, kuten kirkkoon vetoaminen. Se on varmasti saanut paljon pahaa aikaan itsetuntokysymyksissä , myrkyttänyt ja katkeroittanut ihmissuhteita.
Nyt ollaan jo toisessa ääripäässä, viihdeteollisuus luo jo lapsille paineita kaiken näyttämisellä ja puhkipuhumisella. Lasten ja vanhempien fyysinen läheisyys, sylissäpito ja helliminen antavat hyvää pohjaa myös tässä suhtessa, kun lämpimästä läheisyydestä voi nauttia ilman mitään vaatimuksia tai seksuaalisia merkityksiä. Onhan meistä isovanhemmistakin niin ihanaa , kun pienet ja vähän suuremmatkin lapset pyrkivät syliin. Lapsella on oikeus saada ajallaan vastauksia kysymyksiinsä ja ikäkauteen sopivaa seksuaalikasvatusta, muttei sitä pidä tyrkyttää. Nykyaikana on tärkeää, että nuori tyttö ja poika oppii vaatimaan toisiltakin kehonsa ja mielensä koskemattomuutta ja kunnioittamista . Nämä ovat yleisiä lapsen oikeuksia, valitettavasti eivät toteudu kaikkialla. Valinnan hetkiä tulee, silloin pitäisi olla eväät ja valmiudet sanoa myös "ei". Sama koskee päihteitä. Hirveältä kuulostaa, kun nuoria tyttöjä huoritellaan ja v-alkuista sanaa viljellään.
Varmasti olen omia lapsiani enemmän pitänyt sylissä, kehunut , kannustanut ja vienyt harrastuksiin kuin mitä itse sain osakseni, olihan aikakin toisenlainen. Mutta onnistumisen kokemuksia on jäänyt paljon mieleeni, monissa lapsuuden valokuvissakin istun isän tai äidin sylissä tai nojaan heihin tiukasti, lämpö niistä henkii, kuten monista muistikuvistakin.
Sananlasku "Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin" sopii hyvin näiin puheenvuoroihin. - pilvi*
Ramoona* kirjoitti:
Itsetunnossa on paljolti kyse siitä, miten arvostaa itseään. Kun on tarpeeksi jo varhaisia kokemuksia omasta arvokkuudesta , ei suostu kynnysmatoksi tai marttyyriksi, eikä myöskään alista muita. Häpeän tunne ja salailu liittyi vanhaan seksuaalikasvatukseen, sekä auktoriteetteihin, kuten kirkkoon vetoaminen. Se on varmasti saanut paljon pahaa aikaan itsetuntokysymyksissä , myrkyttänyt ja katkeroittanut ihmissuhteita.
Nyt ollaan jo toisessa ääripäässä, viihdeteollisuus luo jo lapsille paineita kaiken näyttämisellä ja puhkipuhumisella. Lasten ja vanhempien fyysinen läheisyys, sylissäpito ja helliminen antavat hyvää pohjaa myös tässä suhtessa, kun lämpimästä läheisyydestä voi nauttia ilman mitään vaatimuksia tai seksuaalisia merkityksiä. Onhan meistä isovanhemmistakin niin ihanaa , kun pienet ja vähän suuremmatkin lapset pyrkivät syliin. Lapsella on oikeus saada ajallaan vastauksia kysymyksiinsä ja ikäkauteen sopivaa seksuaalikasvatusta, muttei sitä pidä tyrkyttää. Nykyaikana on tärkeää, että nuori tyttö ja poika oppii vaatimaan toisiltakin kehonsa ja mielensä koskemattomuutta ja kunnioittamista . Nämä ovat yleisiä lapsen oikeuksia, valitettavasti eivät toteudu kaikkialla. Valinnan hetkiä tulee, silloin pitäisi olla eväät ja valmiudet sanoa myös "ei". Sama koskee päihteitä. Hirveältä kuulostaa, kun nuoria tyttöjä huoritellaan ja v-alkuista sanaa viljellään.
Varmasti olen omia lapsiani enemmän pitänyt sylissä, kehunut , kannustanut ja vienyt harrastuksiin kuin mitä itse sain osakseni, olihan aikakin toisenlainen. Mutta onnistumisen kokemuksia on jäänyt paljon mieleeni, monissa lapsuuden valokuvissakin istun isän tai äidin sylissä tai nojaan heihin tiukasti, lämpö niistä henkii, kuten monista muistikuvistakin.
Sananlasku "Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin" sopii hyvin näiin puheenvuoroihin.Jos elämä olisi niin keskiverto onnellista kaikille, ei syntyisi meille ihmisille ongelmia, joihin emme itse ole tosiaankaan ole voineet vaikuttaa.
Joudumme tahtomattamme sopeutumaan elämään sitä elämää, joka meille tarjoutuu.Saamaan ilonaiheita siitäkin, muutenhan kukaan ei jaksaisi. Puhun nyt lähinnä niistä, jotka syystä tai toisesta eivät saaneet niitä eväitä lapsuudessaan.
Toisen ihmisen lämpö ja läheisyys jokapäiväisessä elämässä, ei ole itsestään selvyys kaikille.Ja kuitenkin se on eräs hyvinvointimme edellytys. Usein käy vielä niin jos ei ole saanut hellyyttä ja rakkautta lapsena, ei sitä osaa antaakaan. Luonnollinen asia se onkin. Suomalainen luonne on verrattuna lämpimien maiden ihmisiin, estyneempi näyttämään tunteitaan, varsinkin vanhan kansan ihmiset.
Ihmettelin oman äitini tapaa näyttää rakkauttaan, se ei ollut hyväilevä sylissä pitelemistä tai suukottelua, ei yhtään en muista sellaista, mutta koin sittenkin jollakin tasolla sen. Olin jo 30-40 välillä ennenkuin kuva äidistäni naisena oli selvennyt. Kovalta joskus tuntui se kasvatus, perustuen enemmän järkiasioihin. Elämisen ankara työ, on edeltäviltä sukupolvilta vaatinut paljon--- köyhässä ja kylmässä Suomessamme, leipä on ollut sentään se tärkein anti lapsille, jotka jäivät eloon edes.
Ei se silloin ole ihme, että muotoutui perinne, miten sukupolvi toisensa jälkeen oppi käyttäytymismuodot edeltäjiltään.
Isät opettivat ja vaativat pojiltaan samaa, minkä hekin olivat tehneet melkein vielä lapsina kehittyvinä, ja vahvistuivathan useimmat siinäkin....
Elämä tuottaa kaikkiaan paljon eri kohtaloita, myös eri aloja, jotka soveltuvat eri yksilöille, se jos mikä on elämän runsautta. Aina on joka yksilöllä paikkansa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, saada myös osansa rakkautta ja sympatiaa, ja vaikka kupposen teetä:D - *Kukkahame*
pilvi* kirjoitti:
Jos elämä olisi niin keskiverto onnellista kaikille, ei syntyisi meille ihmisille ongelmia, joihin emme itse ole tosiaankaan ole voineet vaikuttaa.
Joudumme tahtomattamme sopeutumaan elämään sitä elämää, joka meille tarjoutuu.Saamaan ilonaiheita siitäkin, muutenhan kukaan ei jaksaisi. Puhun nyt lähinnä niistä, jotka syystä tai toisesta eivät saaneet niitä eväitä lapsuudessaan.
Toisen ihmisen lämpö ja läheisyys jokapäiväisessä elämässä, ei ole itsestään selvyys kaikille.Ja kuitenkin se on eräs hyvinvointimme edellytys. Usein käy vielä niin jos ei ole saanut hellyyttä ja rakkautta lapsena, ei sitä osaa antaakaan. Luonnollinen asia se onkin. Suomalainen luonne on verrattuna lämpimien maiden ihmisiin, estyneempi näyttämään tunteitaan, varsinkin vanhan kansan ihmiset.
Ihmettelin oman äitini tapaa näyttää rakkauttaan, se ei ollut hyväilevä sylissä pitelemistä tai suukottelua, ei yhtään en muista sellaista, mutta koin sittenkin jollakin tasolla sen. Olin jo 30-40 välillä ennenkuin kuva äidistäni naisena oli selvennyt. Kovalta joskus tuntui se kasvatus, perustuen enemmän järkiasioihin. Elämisen ankara työ, on edeltäviltä sukupolvilta vaatinut paljon--- köyhässä ja kylmässä Suomessamme, leipä on ollut sentään se tärkein anti lapsille, jotka jäivät eloon edes.
Ei se silloin ole ihme, että muotoutui perinne, miten sukupolvi toisensa jälkeen oppi käyttäytymismuodot edeltäjiltään.
Isät opettivat ja vaativat pojiltaan samaa, minkä hekin olivat tehneet melkein vielä lapsina kehittyvinä, ja vahvistuivathan useimmat siinäkin....
Elämä tuottaa kaikkiaan paljon eri kohtaloita, myös eri aloja, jotka soveltuvat eri yksilöille, se jos mikä on elämän runsautta. Aina on joka yksilöllä paikkansa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, saada myös osansa rakkautta ja sympatiaa, ja vaikka kupposen teetä:DMinäkin sanon jotain tästä nykymaailmasta.
Meille on tehty oravan pyörä tosin pyynnöstä, pitää olla kuin ikiliikkuja aina menossa, harrastamaan, ulkoilemaan uimaan ties minne.
Harrastuksista on tullut pakkomielteitä, ja se ikuinen kiire varsinkin työssä käyjien osalta on katkeamaton, hädin tuskin ehditään käymään kotona ja taas on mentävä, kavereita tapaamaan viedä lapsia harrastuksiin ja vielä itsekin jotain punttia nostelemaan.
Kun koko perhe on koolla on väsymys sitten seurustella ja ottaa lapset huomioon, koska ne juuri tarvitsevat vanhempiaan pitkien päivien päätteeksi.
Tarvitaan nuorisotaloja että nuoret kokoontuvat 'harrastamaan', talo raadellaan sisältä ja päältä sellaiseen kuntoon ettei muulla väliä, jopa ympäristö saa harrastuksista osansa, maalauksia ja töhryjä joudutaan pesettämään ja se on kallista puuhaa.
Vanhusten taloissa on harrasteita vesiliikunnasta yhteislauluun, en ole käynyt tutustumassa tuohon lähipalvelutaloon tarkemmin mutta minua ihan ihmetytti harrasteiden paljous.
Säilyykö itsetunto vielä vanhuudessa jos joutuu tuohon mahdottomaan vauhtiin? - jjoutava
*Kukkahame* kirjoitti:
Minäkin sanon jotain tästä nykymaailmasta.
Meille on tehty oravan pyörä tosin pyynnöstä, pitää olla kuin ikiliikkuja aina menossa, harrastamaan, ulkoilemaan uimaan ties minne.
Harrastuksista on tullut pakkomielteitä, ja se ikuinen kiire varsinkin työssä käyjien osalta on katkeamaton, hädin tuskin ehditään käymään kotona ja taas on mentävä, kavereita tapaamaan viedä lapsia harrastuksiin ja vielä itsekin jotain punttia nostelemaan.
Kun koko perhe on koolla on väsymys sitten seurustella ja ottaa lapset huomioon, koska ne juuri tarvitsevat vanhempiaan pitkien päivien päätteeksi.
Tarvitaan nuorisotaloja että nuoret kokoontuvat 'harrastamaan', talo raadellaan sisältä ja päältä sellaiseen kuntoon ettei muulla väliä, jopa ympäristö saa harrastuksista osansa, maalauksia ja töhryjä joudutaan pesettämään ja se on kallista puuhaa.
Vanhusten taloissa on harrasteita vesiliikunnasta yhteislauluun, en ole käynyt tutustumassa tuohon lähipalvelutaloon tarkemmin mutta minua ihan ihmetytti harrasteiden paljous.
Säilyykö itsetunto vielä vanhuudessa jos joutuu tuohon mahdottomaan vauhtiin?on taito olla tekemättä, se on jonninjoutavan puuhastelun vastahyve.
Joutilaisuudessa nousevat mieleen juuri ne ajatukset, joita hääräämisellä juuri yritetään torjua.
Se on myös kaikenlaisen luovuuden edellytys.
Joutilaisuus ei edellytä minkäänlaista mietiskelyä , vaan sitä voi harjoittaa vaikka kävelyllä tai mieluummin sohvalla.
Kuolemansynnit ja hyveet, edellinen litania kuului hyveisiin, se ei ole itseni laatima juttu mutta passashan tuo mielestäni tänne. - kun joku
jjoutava kirjoitti:
on taito olla tekemättä, se on jonninjoutavan puuhastelun vastahyve.
Joutilaisuudessa nousevat mieleen juuri ne ajatukset, joita hääräämisellä juuri yritetään torjua.
Se on myös kaikenlaisen luovuuden edellytys.
Joutilaisuus ei edellytä minkäänlaista mietiskelyä , vaan sitä voi harjoittaa vaikka kävelyllä tai mieluummin sohvalla.
Kuolemansynnit ja hyveet, edellinen litania kuului hyveisiin, se ei ole itseni laatima juttu mutta passashan tuo mielestäni tänne.henkilö vaihtaa nimensä? Keitä heitä nyt onkaan?
Hanta Krause tai Hannele Krause, Vilma Schlickiewitsch...
Kata Kärkkäinen on nyt jokin muu...
Riittä Loiva, Miina Äkkijyrkkä ...nyt kai Lang... - jjoutava
kun joku kirjoitti:
henkilö vaihtaa nimensä? Keitä heitä nyt onkaan?
Hanta Krause tai Hannele Krause, Vilma Schlickiewitsch...
Kata Kärkkäinen on nyt jokin muu...
Riittä Loiva, Miina Äkkijyrkkä ...nyt kai Lang...Voipa ollakin, mainitsemasi henkilöt ovat kyllä niin monessa mukana että heillä sen ymmärrän.
Nikki voi myös olla häiritsevän alentava, joka joskus ohjaa keskustelua jollain tavalla, mutta jos se alkaa itsetunnon päälle käymään sen voi kyllä helposti vaihtaa.
Joutilaan elämän tavan valinta on sekin mielestäni itsetunnon osoitus. - Maalaismies*
jjoutava kirjoitti:
Voipa ollakin, mainitsemasi henkilöt ovat kyllä niin monessa mukana että heillä sen ymmärrän.
Nikki voi myös olla häiritsevän alentava, joka joskus ohjaa keskustelua jollain tavalla, mutta jos se alkaa itsetunnon päälle käymään sen voi kyllä helposti vaihtaa.
Joutilaan elämän tavan valinta on sekin mielestäni itsetunnon osoitus.Olen soveltanut tuota joutilaisuuden pointsia kykyjeni mukaan. Siis sitä ettei tässä tarvitse niin kauheasti päteä eikä vaikuttaa. Kunhan siivoaa nurkkansa ja hoitaa perusasiat, niin siinä se on. Jos nyt haluaa pohtia elämän tarkoitusta, niin joutilaisuus sopii hyvin ikäkautemme tavoitteeksi.
On dramaattista, kun eri puolilta maailmaa kantautuu tietoja ikä-ihmisten pakosta palata uudelleen työelämään. Onhan töitä joissa vanhakin viihtyy ja pärjää, mutta joutilaisuutta ei voita mikään. - että näin
Tällä olisit päässyt helpommalla http://www.juureton.fi/?sid=104
tällä tekijällä ei kopioimatta synny - *Kukkahame*
Maalaismies* kirjoitti:
Olen soveltanut tuota joutilaisuuden pointsia kykyjeni mukaan. Siis sitä ettei tässä tarvitse niin kauheasti päteä eikä vaikuttaa. Kunhan siivoaa nurkkansa ja hoitaa perusasiat, niin siinä se on. Jos nyt haluaa pohtia elämän tarkoitusta, niin joutilaisuus sopii hyvin ikäkautemme tavoitteeksi.
On dramaattista, kun eri puolilta maailmaa kantautuu tietoja ikä-ihmisten pakosta palata uudelleen työelämään. Onhan töitä joissa vanhakin viihtyy ja pärjää, mutta joutilaisuutta ei voita mikään.Joutilaisuus on jaloa elämää, kun se vielä on itse hankittua.
Onkohan niin että sodan aikana ja jälkeen syntyneet "suuri-ikäluokka" ovat olleet hyvällä työmoraalilla varustettuja, ahkeria työntekijöitä.
Olen joutunut monesti sen kyllä itse kokemaan, koeaika uudella työntekijälle on hyvää tarkkailua, mitä tuleman pitää vai tuleeko mitään.
Nyt on aivan sama ollaanko hiukan myöhässä vai etuajassa muuta tärkeää kun ei ole kuin nukkumaanmeno! - pilvi*
että näin kirjoitti:
Tällä olisit päässyt helpommalla http://www.juureton.fi/?sid=104
tällä tekijällä ei kopioimatta synnyHuomenta.
Tuo oli hyvä määritelmä eipä olisi tullut luettuakaan ilman, että näit vaivaa sen esiintuomisessa.
Lähde olisi tietenkin ollut hyvä mainita.
PS. Pelkän linkin laittaminen tuntuu hieman aneemiselta. - Puunikki
että näin kirjoitti:
Tällä olisit päässyt helpommalla http://www.juureton.fi/?sid=104
tällä tekijällä ei kopioimatta synnySieltähän tieto on poimittu. Koulaikana perusteet hankittiin. Miksi siis keksiä uutta ruutia, ruuti on jo keksitty. Miksi tyytyä Diletantien jaaritteluun jos saatavilla on oikeaakin tietoa. Tasapuolisuudenkin nimissä se on syytä saattaa sellaistenkin ihmisten tietoon, jotka eivät osaa sitä oikeasta paikasta hakea, kuten näyttää olevan tilanne tämänkin ketjun avaajan kohdalla.
- Puunikki
että näin kirjoitti:
Tällä olisit päässyt helpommalla http://www.juureton.fi/?sid=104
tällä tekijällä ei kopioimatta synnyon palsta siinä missä tämäkin. Kuten tuolla totesin. Pelkkä linkki ei tee kaikkia autuaaksi. Minä en esimerkiksi availe koskaan palstalaisten linkkiä. Mato hiippii huomaamatta juuri näiden linkkien kautta. Miljoonia binääreitä ja bittejä sisästäviä tiedostoja ei voi altistaa mahdolliselle virukselle.
- Tekijänoikeus laki
Puunikki kirjoitti:
Sieltähän tieto on poimittu. Koulaikana perusteet hankittiin. Miksi siis keksiä uutta ruutia, ruuti on jo keksitty. Miksi tyytyä Diletantien jaaritteluun jos saatavilla on oikeaakin tietoa. Tasapuolisuudenkin nimissä se on syytä saattaa sellaistenkin ihmisten tietoon, jotka eivät osaa sitä oikeasta paikasta hakea, kuten näyttää olevan tilanne tämänkin ketjun avaajan kohdalla.
Niin mitä sanotaan kopioimisesta. Kopioinnin lähde on mainittava, laitettava sulkeisiin lainattu teksti.Sinunkin kopiomalla tekstillä on lähdesuoja, kuten tiedät ja ymmärrät mitä se tarkoittaa. Niin viisaana henkilönä kun sinä olet, varmaan asian tiedät. Me lukijat kyllä haistamme, milloin on kopiotua tekstiä milloin ei.
- 7 + 4
Puunikki kirjoitti:
on palsta siinä missä tämäkin. Kuten tuolla totesin. Pelkkä linkki ei tee kaikkia autuaaksi. Minä en esimerkiksi availe koskaan palstalaisten linkkiä. Mato hiippii huomaamatta juuri näiden linkkien kautta. Miljoonia binääreitä ja bittejä sisästäviä tiedostoja ei voi altistaa mahdolliselle virukselle.
no vainoharhainenkin vielä,,eihän mato madon sivulle ....?
- *Kukkahame*
Meneppä tuonne Kahvipirttiin siellä olisi paljon enemmän sinulle mukavampaa seuraa, mitä minun perässäni jaaritat, tuohon on vain luonteen heikkoutta ja järjen köyhyyttä laahustaa ja manata.
Vielä eilen oli siellä minua syytetty, jospa löytävät sinusta uuden muusan - Puunikki
Tekijänoikeus laki kirjoitti:
Niin mitä sanotaan kopioimisesta. Kopioinnin lähde on mainittava, laitettava sulkeisiin lainattu teksti.Sinunkin kopiomalla tekstillä on lähdesuoja, kuten tiedät ja ymmärrät mitä se tarkoittaa. Niin viisaana henkilönä kun sinä olet, varmaan asian tiedät. Me lukijat kyllä haistamme, milloin on kopiotua tekstiä milloin ei.
Olen joutunut tutustumaan teoston toimintaan joten se on minulle tuttua. Kopionnun tekstin tarkoitus ei suinkaan ole johtaa lukijaa harhaan vaan saattaa tietoiseksi oikeasta tiedosta. Kaikki koulutieto on opittua ja vapaasti käytettävissä. Hengen tuotteet kuten romaanit ja runot. esimerkiksi ovat näitä tuotteita joista elävä kirjailija tai perikunta saa korvauksen Teostolta. Teksti sellaisenaan ilman että sitä ei ole kirjattu teostoon on kaikkien vapaasti käytössä. Ikävää jos et sitten saa selvää edes linkistä josta selvii myös Juurettomia palstan" kirjoittajat." Kuka sitten on täällä se uusimies joka aikoinaan on senkin kirjoittanut jääköön sinulle arvoitukseksi.
- tekijän oikeus
Puunikki kirjoitti:
Olen joutunut tutustumaan teoston toimintaan joten se on minulle tuttua. Kopionnun tekstin tarkoitus ei suinkaan ole johtaa lukijaa harhaan vaan saattaa tietoiseksi oikeasta tiedosta. Kaikki koulutieto on opittua ja vapaasti käytettävissä. Hengen tuotteet kuten romaanit ja runot. esimerkiksi ovat näitä tuotteita joista elävä kirjailija tai perikunta saa korvauksen Teostolta. Teksti sellaisenaan ilman että sitä ei ole kirjattu teostoon on kaikkien vapaasti käytössä. Ikävää jos et sitten saa selvää edes linkistä josta selvii myös Juurettomia palstan" kirjoittajat." Kuka sitten on täällä se uusimies joka aikoinaan on senkin kirjoittanut jääköön sinulle arvoitukseksi.
Kuule ei tuommoiselle urpolle olisi kannattanut vasta mitään. Häiriötä se vaan haluaa aikaan saada. Siinähän heti Puunikin Itsetunnon alla on toinen viesti jossa on likki, jos ei vieläkään ymmärtänyt. Muutoin näyttää siltä ,että teksti tuli Raision suunnalta Mozzillon selaimella.
*Kukkahame* kirjoitti:
Meneppä tuonne Kahvipirttiin siellä olisi paljon enemmän sinulle mukavampaa seuraa, mitä minun perässäni jaaritat, tuohon on vain luonteen heikkoutta ja järjen köyhyyttä laahustaa ja manata.
Vielä eilen oli siellä minua syytetty, jospa löytävät sinusta uuden muusanpirtin vetäisit, ei sillä etteikö sinne voi tulla kuka vaan, sinäkin;)=
En huomannut kenenkään sinua maininneen, ehkä nyt olet vääriä johtopäätöksiä tehnyt.- Katleija-yksi
Puunikki kirjoitti:
Sieltähän tieto on poimittu. Koulaikana perusteet hankittiin. Miksi siis keksiä uutta ruutia, ruuti on jo keksitty. Miksi tyytyä Diletantien jaaritteluun jos saatavilla on oikeaakin tietoa. Tasapuolisuudenkin nimissä se on syytä saattaa sellaistenkin ihmisten tietoon, jotka eivät osaa sitä oikeasta paikasta hakea, kuten näyttää olevan tilanne tämänkin ketjun avaajan kohdalla.
Toistamiseen sanon, että avaus on hyvä. Avaus ei ollut referaati kuukelista, vaan pieni maalaismiehen kertomus kehityskeskustelusta pojanpoikansa kanssa, aiheena itsetunto. Suurin osa keskusteluun osallistujista on pysyvän nimimrkin haltijoita. Se osoittaa, millainen ketju on osallistumisen arvoinen. Kirjoitukset tuovat esille omakohtaisia ajatuksia itsetunnosta. Harva lähti kuitenkin arvioimaan omaansa, mikä onkin ymmärrettävää. Kuitenkin itsetuntoa tarkasteltiin eri näkökulmista ja lisääkin vielä mahtuisi sellaisia omakohtaisia itsetuntoa vahvistavia kokemuksia.
Kysyn muilta, että minkä merkityksen panette koulumenestykselle itsetunnon kehittymiselle. Minulla se oli hyvä kompensaation lähde evakkolapsen köyhyydessä ja erilaisuudessa. - mie22
SkillaN kirjoitti:
pirtin vetäisit, ei sillä etteikö sinne voi tulla kuka vaan, sinäkin;)=
En huomannut kenenkään sinua maininneen, ehkä nyt olet vääriä johtopäätöksiä tehnyt.Eikös tämä maanmainio sekoilija ole nykyisin puunikki, ent m.v. ent jepulis, kyllä minäkin olen seurannut tuota mieheksi itseään nimittävää onnetonta.
Olkoon kasa rauhassa ettei haupojan hajut toisiin tartu.
Kun ylläpito sitä ja tätä, ja nyt on jo ...olkoon - jospa joku
SkillaN kirjoitti:
pirtin vetäisit, ei sillä etteikö sinne voi tulla kuka vaan, sinäkin;)=
En huomannut kenenkään sinua maininneen, ehkä nyt olet vääriä johtopäätöksiä tehnyt.on vaikka kukkasista jotain maininnut, eihän siinä muuta tarvii .DDDD
- sussia naurattaa
oli tämä....vekkulisti tehty puunikki.
Eikö ketään muuta naurata, minuu kyllä. Kaikki me muut niin ankarasti mietimme ja asettelimme sanojamme sopiviin viksuihin riveihin. Minä en kyllä viel kerinny mukkaan, no nyt ei tartte ennää miettiikään...kiitos vaan...naurusta ja tiedosta...hehheh! - seurailija myöskin
mie22 kirjoitti:
Eikös tämä maanmainio sekoilija ole nykyisin puunikki, ent m.v. ent jepulis, kyllä minäkin olen seurannut tuota mieheksi itseään nimittävää onnetonta.
Olkoon kasa rauhassa ettei haupojan hajut toisiin tartu.
Kun ylläpito sitä ja tätä, ja nyt on jo ...olkoonkukapas se sitten tämmöinen hörhö mahtaa olla joka ei saa muuta aikaiseksi kuin muutaman sanan. Taitaapa papparaisella olla olemistaan omien hajujensa kanssa. Lienee ne tunnetut rekkamiehen rusinat jo pöksyissä, kun noin ottaa päähän.
Heh heh! - DanielhaaG
*Kukkahame* kirjoitti:
Meneppä tuonne Kahvipirttiin siellä olisi paljon enemmän sinulle mukavampaa seuraa, mitä minun perässäni jaaritat, tuohon on vain luonteen heikkoutta ja järjen köyhyyttä laahustaa ja manata.
Vielä eilen oli siellä minua syytetty, jospa löytävät sinusta uuden muusanjoku kirjoittaja ja muuttuvat mielialat, ketjun alussa kiitteli ja kumarteli, täällä jo kiukkupussina urputtaa.
- 16&
DanielhaaG kirjoitti:
joku kirjoittaja ja muuttuvat mielialat, ketjun alussa kiitteli ja kumarteli, täällä jo kiukkupussina urputtaa.
Ajomies ahkerana työssään, ajamassa laumaa tiesmihin.
- ajomiehen serkku
16& kirjoitti:
Ajomies ahkerana työssään, ajamassa laumaa tiesmihin.
Hypää vaan rekeen, sinne tuulen alle siellä se tuoksukin on pahaimmillaan.
- Kurkisuonio
*Kukkahame* kirjoitti:
Joutilaisuus on jaloa elämää, kun se vielä on itse hankittua.
Onkohan niin että sodan aikana ja jälkeen syntyneet "suuri-ikäluokka" ovat olleet hyvällä työmoraalilla varustettuja, ahkeria työntekijöitä.
Olen joutunut monesti sen kyllä itse kokemaan, koeaika uudella työntekijälle on hyvää tarkkailua, mitä tuleman pitää vai tuleeko mitään.
Nyt on aivan sama ollaanko hiukan myöhässä vai etuajassa muuta tärkeää kun ei ole kuin nukkumaanmeno!Käynpä sanomassa että Hyvää Yötä Hyvät, Pahat ja Rumat!
- ½humala
SkillaN kirjoitti:
pirtin vetäisit, ei sillä etteikö sinne voi tulla kuka vaan, sinäkin;)=
En huomannut kenenkään sinua maininneen, ehkä nyt olet vääriä johtopäätöksiä tehnyt.Sinä t5aisit mainita,,luin minäkin, ei ollut nikkejä mutta sanamuoto kyllä siitä selvän sai
- että näin
Puunikki kirjoitti:
Olen joutunut tutustumaan teoston toimintaan joten se on minulle tuttua. Kopionnun tekstin tarkoitus ei suinkaan ole johtaa lukijaa harhaan vaan saattaa tietoiseksi oikeasta tiedosta. Kaikki koulutieto on opittua ja vapaasti käytettävissä. Hengen tuotteet kuten romaanit ja runot. esimerkiksi ovat näitä tuotteita joista elävä kirjailija tai perikunta saa korvauksen Teostolta. Teksti sellaisenaan ilman että sitä ei ole kirjattu teostoon on kaikkien vapaasti käytössä. Ikävää jos et sitten saa selvää edes linkistä josta selvii myös Juurettomia palstan" kirjoittajat." Kuka sitten on täällä se uusimies joka aikoinaan on senkin kirjoittanut jääköön sinulle arvoitukseksi.
Ehkä et ihan kaikkitietävä olekaan,sillä suora kopisi Juurettomista on poistettu. Liekö sitten ollut suomi24.n sääntöjen vastainen.
- aamulla ajattelija
SkillaN kirjoitti:
pirtin vetäisit, ei sillä etteikö sinne voi tulla kuka vaan, sinäkin;)=
En huomannut kenenkään sinua maininneen, ehkä nyt olet vääriä johtopäätöksiä tehnyt.Näin minä päättelin, sinne kun aina kaivataan kirjoittajia, tämä jepulis puusilmä mikä milloinkin kirjoittelee yksinään pitkiäkin ketjuja.
Lisänä se on rikkakin rokassa! ;-D - arlen
Kurkisuonio kirjoitti:
Käynpä sanomassa että Hyvää Yötä Hyvät, Pahat ja Rumat!
Aloittajalle,tässä ketjussa.On ihana asia keskustella lasten kanssa kaikesta ja tämä itsetunto on tärkeä asia.Ihan oikein selitit hänelle,mitä se on.Sen itsetunnon saa varmaankin jo äidinmaidossa,oletan!Itselläni on mielestäni sitä tarpeeksi ja itsevarmuutta myös.En ole alistuvaa sorttia ja osaan pitää puoleni.Mutta kaikilla ei sitä ole,joten tällaiset "heikommat"usein ovat koulukiusattuja.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto1442377Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa1771430Rita syyttää muita "virheistään"
Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui971178Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen721177- 961127
- 1691082
- 961045
- 49987
Niiiiin pihkassa
Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil39960Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia72901