Hei! Olen vielä tähän asiaan hyvinkin nuori, vasta 15-vuotias mutta olen oikeasti ajatellut adoptoimista varteenotettavana vaihtoehtona tavallisen synnyttämisen rinnalla. Minusta adoptio on jopa parempi asia kuin normisynnytys, jos kestää sen ettei lapsella ole omia geenejä. Ympäri maailmaa, etenkin köyhissä maissa on paljon köyhiä, kodittomia adoptiolapsia. Jollekkin sellaiselle minä haluaisin todella paljon tulevaisuudessa antaa kodin =) Minusta välillä pitää ajatella sitä miten paljon adoptiolapsia välillä hyvinkin kurjissa oloissa täällä maailmassa elelee ilman vanhempia, eikä lapsen aina tarvitse olla biolapsi!
Lisäksi pidän vielä huomattavasti tummasta ihosta, hyvinkin tummasta. Se tuntuu eksoottiselta koska olen itse vaalea, kuten suomalaiset yleensä. Tärkein pointti on kuitenkin tuo ensimmäinen, kodin antaminen.
Tämän jutun varsinainen aihe, kysymys, on siis se, että miten nuorena voi mahdollisesti adoptoida, ja onko se hirveän vaikeaa jos on mahdollista saada myös omia? En ole kovin halukas saamaan biolapsia, monista syistä. Yksi = maailmassa on jo hirveästi lapsia, pitääkö niitä tulla koko ajan lisää? Eikö ennemmin kannattaisi antaa se koti sitä tarvitsevalle? Kaksi = En ole innokas lapsesta joka on minun näköinen -_- Ja on niitä syitä vielä vaikka kuinka paljon.
Joka tapauksessa, luin jostain että alle 25-vuotiaat eivät voi adoptoida? Minusta se on liian paljon, koska haluaisin adoptoida jo paljon aijemmin =/ Omankin lapsen voi saada hyvinkin nuorena. Ja joskushan nuori äiti on parempi äiti kun vanhempi koska muistaa vielä paremmin omaa lapsuuttaan, tai on tavallaan ollut ihan äskettäin itsekkin lapsi :) Eikö ole mitään kikkaa adoptoida nuorempana kuin 25-vuotiaana, ja jos on mahdollista saada biolapsiakin?
Koska mielestäni voisin olla vaikka nyt jo hyvä äiti =) En ole omasta mielestäni iästäni huolimatta kovinkaan teinimäinen. En ole ikinä polttanut enkä juonut ja niin edelleen : D Enkä aijokkaan.
Olen selitellyt tässä jo vaikka mitä, mutta pääpointti on se, että minusta on tyhmää jos adoptoida voi vasta yli 25-vuotiaana! Järjetöntä, joku voi olla vaikka kuinka hyvä äiti jo paljon nuorempanakin. Miten teistä ja mikä on mielestänne hyvä adoption ikäraja? Mitä mieltä olette muutenkin adoptoinnista? =)
adoptio nuorena? + adoption hyvät puolet
11
1738
Vastaukset
- Leilaa
Apua, viestisi oli kuin itse kirjoittamani..:) Olen ihan kuin minä..:o Olen myös 15, olen harkinnut adoptoimista joskus tulevaisuudessa hyvänä vaihtoehtona, oikeastaan tasan samoista syistä kuin sinäkin.
En ole Adoptioasioita tutkinut kovinkaan tarkasti, haloo, olen vasta 15. Vielä en olisi valmis äidiksi. Tai no, sanotaanko että ehkä olisinkin, pakon edessä. Eli jos nyt tulisin raskaaksi, pitäisin lapsen. Mutta en tietenkään vielä aio adoptoimaan ruveta..:D Mutta en sitten tiedä, onko ikäraja välttämättä liian korkea, toki nuorepana voi olla ihan yhtä hyvä äiti, kuin vanhempana, jopa parempikin. Mutta näen kuitenkin pointin ikärajassa, 25-vuotiaana kun usein saattaa olla jo opiskelut ainakin loppusuoralla, joten on helpompaa ottaa vastuuta lapsesta, joka ei ole vain lapsi, vaan on aina erityislapsi siinä mielessä, että tarvitsee erityisen paljon rajoja ja rakkautta, läheisyyttä, turvallisuutta. Hänellä voi olla traumoja, tai muuta..
Nyt heittää kyllä taas aivan ohi aiheen. Eli siis pointtina että en ole tutkinut adoptioasioita enkä tiedä mistään mitään, mutta pakko oli kommentoida kun viestisi oli oikeasti melkein kuin itseni kirjoittama.(:- millamatleena
Adoptio maksaa aika tavalla, samoin kuin ylipäätään eläminen: asuminen ja se, että jää kotiin lapsen kanssa vähintään vuodeksi. Pitää olla sen verran omaisuutta ja mielellään koulutusta ja työtä, etenkin kun adoptoi yksin, että voi turvata lapselle myös materiaalisesti tarpeeksi hyvän elämän. Raha vaikuttaa osaltaan myös lapsen henkiseeen hyvinvointiin, sillä raha mahdollistaa ajan antamisen lapselle kuten myös mahdolliset tukipalvelut, joita tarvitaan kiintymyssuhteen ongelmien korjaamiseen yms.
- baabaab
millamatleena kirjoitti:
Adoptio maksaa aika tavalla, samoin kuin ylipäätään eläminen: asuminen ja se, että jää kotiin lapsen kanssa vähintään vuodeksi. Pitää olla sen verran omaisuutta ja mielellään koulutusta ja työtä, etenkin kun adoptoi yksin, että voi turvata lapselle myös materiaalisesti tarpeeksi hyvän elämän. Raha vaikuttaa osaltaan myös lapsen henkiseeen hyvinvointiin, sillä raha mahdollistaa ajan antamisen lapselle kuten myös mahdolliset tukipalvelut, joita tarvitaan kiintymyssuhteen ongelmien korjaamiseen yms.
"etenkin kun adoptoi yksin" Yksin ei muuten voi adoptoida, pitää olla sitoutunut, naimissa. Adoptiolapsella pitää olla äiti ja isä.
- ***
baabaab kirjoitti:
"etenkin kun adoptoi yksin" Yksin ei muuten voi adoptoida, pitää olla sitoutunut, naimissa. Adoptiolapsella pitää olla äiti ja isä.
Kyllä muuten voi adoptoida yksin! Ei ole pakko olla naimisissa, asia on helppo selvittää esim. pelan sivuilta.
- adoptoitu
baabaab kirjoitti:
"etenkin kun adoptoi yksin" Yksin ei muuten voi adoptoida, pitää olla sitoutunut, naimissa. Adoptiolapsella pitää olla äiti ja isä.
adoptoida saa yksin ja yhdessä. ja juu kyllä, adoptio ikä raja on tuo 25 vuotta juurikin siksi, että siinä iässä opinnot ovat loppusuoralla, säännölliset tulot ja muutenkin aikuistunut. adoptioperosessihan voi kestää useita vuosia, nykyään yli 5vuotta. sen lisäksi adoptio ei ole ilmaista, kansainvälinen adoptio maksaa n. 1000-2000€ ja seulonta on kovaa. jokainen yksityiskohta sinusta kaivetaan esille, oletko sairas, avioliitossa ja kuinka kauan yms. Ja muistakaa toki, että adoptoida saa vaikka olisi biologisia lapsia ja niihin mahdollisuus itsellään:)
Itse olen adoptoitu ja olen ajatellut aikuisena adoptiota yhtenä lastensaanti keinona. Adoptio on täydellinen tapa antaa kodittomille vähä-osaisille lapsille rakastava koti! Lisätietoa adoptiosta kiinnostuneille Interpedian sivuilta sekä Pelastakaa lapset ry:n sivuilta. Luotettavaa ja asianmukaista tietoa adoptiosta.
- adoptoitu -78
Voisin tähän kirjoittaa nyt näkemykseni adoptoidusta lapsesta - minusta.
On hyvä, että adoptiovanhempien ikä on noin korkea, vaikka se kuulostaakin liioitellulta.
Tällöin oletettavasti vanhemmat ovat hankkineet työpaikan ja heillä on vakaa suhde. ( tietysti kaikki tutkitaan tarkasti )
Usein adoptoiduilla lapsilla on ollut rankka menneisyys ja vanhemmilta vaaditaan tiettyä kypsyyttä. Vaikka sinulla sitä olisikin, voi olla, että elämäntilanteesi vielä muuttuu monta kertaa. Tämä ei olisi suotavaa... Vaikka tilanne olisikin positiivinen. Lapsen täytyisi voida elää mahdollisimman tasapainoista ja varmaa elämää.
Itse olen oman lapseni saanut 19v. vaikka jo 13v. tiesin että minusta tulisi nuorena äiti. Äiti, joka huolehtisi lapsestaan 100 % .
Kuitenkin jos olisin adoptoinut lapsen 19v. olisi tilanne varmasti ollut aivan toinen. Välttämättä en olisi ollut valmis kaikkeen siihen pyöritykseen. Nyt 30v. enkä välttämättä osaisi vieläkään "kasvattaa itseäni." :)
Tehän voitte saada omia ensin ja sitten 25v. lähteä prosessiin. ( joka on pitkä ja vaatii todella paljon )
Pitäkää ajatuksestanne kiinni ja antakaa tulevaisuudessa koti sitä tarvitseville !
Kunnioitan vahvuuttanne ! - Siili-fani
Itsekkin meinaan adoptoida mun olen vähän vanhempi! Synnyttäminen sattuu.. :D Mutta ikärajaksi laittasin 18-v koska alaikäsenä ei oo kaikki mahollisuudet hankkia raha & talo..
- Hanne123
Adoptioprosesi kestää vuosikausia ja on henkisesti erittäin raskasta. Sata kertaa mielummin synnyttäisin jos se vaan olisi mahdollista.
- nuori vielä
Minusta on ainakin hyvä, ettei alle 25 vuotiaat saa adoptoida lapsia, minusta tuo ikä voisi aivan hyvin olla jopa 30 vuotta. Olen itse 25 vuotias ja aivan valmis äidiksi, naimisissakin jo ja koen olevani aikuinen (nuori aikuinen). Tästä huolimatta en koe, että minulla olisi tarpeeksi kokemusta ja taitoa kasvattaa vielä adoptiolasta (ainakaan ihan vauvaa vanhempaa). Pystyisin elättämään lapsen ja tarjoamaan rakastavan kodin, kasvattamaan ja rakastamaan lasta hänen geneettisestä taustasta huolimatta. Mutta adoptiolapsi kun ei ole vain kimppu geenejä, vaan huomioitavana on paljon muutakin.
Kun biologinen lapsi syntyy perheeseen, kaikki on aika selvää. On isä ja äiti, perheen tavat, sukulaiset, kulttuuritausta ym. Itse en koe, että adoptiolasta voisi painaa samaan muottiin biologisen lapsen kanssa. Ei hänen "menneisyyttä" voi deletoida ja unohtaa. Kasvatuksessa pitää ottaa huomioon niin paljon enemmän eri seikkoja, kuin biologisen lapsen kasvatuksessa. Lapsen kasvatus ei ole pelkästään sitä että voi tarjota kodin ja rakkautta, vaan hänestä on pystyttävä kasvattamaan yhteiskunnassa toimiva tasapainoinen aikuinen. Ja tuo on todella iso ja vastuullinen homma.
"Ja joskushan nuori äiti on parempi äiti kun vanhempi koska muistaa vielä paremmin omaa lapsuuttaan, tai on tavallaan ollut ihan äskettäin itsekkin lapsi :)"
Niin, joskus. Ainakin silloin, jos kyseessä on lapsen kassa leikkiminen. Vanhemman tarkoitus ei ole muistaa millaista on olla lapsi, vaan osata olla aikuinen. Ei lapsi osaa kasvattaa lasta, eikä pidäkään osata.
"Koska mielestäni voisin olla vaikka nyt jo hyvä äiti =) En ole omasta mielestäni iästäni huolimatta kovinkaan teinimäinen. En ole ikinä polttanut enkä juonut ja niin edelleen : D Enkä aijokkaan."
Hyvän äidin merkki ei ole alkoholittomuus tai tupakan polttamattomuus. :) Mutta pystyisitkö esimerkiksi huolehtimaan itsestäsi, ilman että huollettavana ei olisi edes pientä lasta? Onko sinulla käsitystä, kuinka paljon eläminen (asunto, vakuutukset, muut laskut) maksaa ja tai ruoka? Mistä saisit rahaa elämiseen? Onko sinulla aavistustakaan, paljonko lapsen "pitäminen" maksaa? Lapsilisät ei todellakaan kata lapsesta aiheutuvia kuluja. :)
Adoptointi pääasiallisena lastenhankitakeinona on minusta ihailtava. Maailmassa on niin paljon kodittomia lapsia, mutta pelkkä raha ja rakkaus ei kasvata lasta. :) Jos olet todella kiinnostunut vanhemuudesta ja adoptiosta, niin suosittelen hankkimaan lukemista ko. aiheesta. Kirjastosta löytyy paljon kirjoja ja avoimessa yliopistossa voi opiskella kasvatustieteitä. Tuonne ei taida edes olla ikärajaa. :) Tuolta saisit varmasti hyviä näkökantoja kasvatuksellisiin asioihin, joita et ehkä ole vielä tullut ajatelleeksi.- jäitä hattuun
tää viesti on valitettavan negatiivinen, mutta hyvä nähdä kolikon toinen puoli.
Kaikki erilaisuus on valtaväestön mielestä yleensä uhkaavaa, ja toisen värinen tai näköinen lapsi tulee kohtaamaan runsaasti negatiivista huomiota. Eli vaikka sinä et ole rasisti, niin et voi sille mitään että meidän yhteiskunta on. Otatko sen vastuun, että kykenet tarjoamaan lapselle niin paljon hyväksyntää, ja hyvän itsetunnon (biologisen äidin hylkäämisestä huolimatta), että hän kestää eteentulevat kipeät asiat ja muiden lasten /aikuisten pilkan ja hylkäämisen?
Lähes kaikki adoptiontarjoajat ja kohdemaat vaativat n 5v naimisissaolon eli todella pysyvän parisuhteen, ennekuin adoptiota voi edes lähteä hakemaan. Sinkkuhakijoiden (yli 25v) voi olla mahdollista hakea erityistarpeisen lapsen adoptiota. Jo aivan "perusterveellä" adoptiolapsella on kaikenlaisia psyykkisiä ja ehkä fyysisiäkin ongelmia, jotka eroavat biologisen lapsen "tavallisista" ongelmista. Tällaisen lapsen kanssa ei välttämättä selviä yksin, vaan puoliso tarvitaan.
Itse olen 10v ajan toivonut omaa lasta, mutta se ei ole mahdollista. Adoptioprosessissa olen ollut mieheni kanssa jo 4 vuotta, ja prosessi tulee kestämään vielä 3-5 vuotta. Eli adoptio on kertakaikkiaan hankalin ja turhauttavin mahdollinen tapa tulla vanhemmaksi--en suosittele kenellekään jollei ole ihan pakko. Aina voi hankkia ulkomailta kummilapsia, tai tukea lastenkotitoimintaa- huomattavasti kustannustehokkaampaa, ja lapsi voi kasvaa aikuiseksi omassa kotimaassaan. En ole varma jatkammeko tätä prosessia jos kestää vielä vuosia. - 14 + 16
jäitä hattuun kirjoitti:
tää viesti on valitettavan negatiivinen, mutta hyvä nähdä kolikon toinen puoli.
Kaikki erilaisuus on valtaväestön mielestä yleensä uhkaavaa, ja toisen värinen tai näköinen lapsi tulee kohtaamaan runsaasti negatiivista huomiota. Eli vaikka sinä et ole rasisti, niin et voi sille mitään että meidän yhteiskunta on. Otatko sen vastuun, että kykenet tarjoamaan lapselle niin paljon hyväksyntää, ja hyvän itsetunnon (biologisen äidin hylkäämisestä huolimatta), että hän kestää eteentulevat kipeät asiat ja muiden lasten /aikuisten pilkan ja hylkäämisen?
Lähes kaikki adoptiontarjoajat ja kohdemaat vaativat n 5v naimisissaolon eli todella pysyvän parisuhteen, ennekuin adoptiota voi edes lähteä hakemaan. Sinkkuhakijoiden (yli 25v) voi olla mahdollista hakea erityistarpeisen lapsen adoptiota. Jo aivan "perusterveellä" adoptiolapsella on kaikenlaisia psyykkisiä ja ehkä fyysisiäkin ongelmia, jotka eroavat biologisen lapsen "tavallisista" ongelmista. Tällaisen lapsen kanssa ei välttämättä selviä yksin, vaan puoliso tarvitaan.
Itse olen 10v ajan toivonut omaa lasta, mutta se ei ole mahdollista. Adoptioprosessissa olen ollut mieheni kanssa jo 4 vuotta, ja prosessi tulee kestämään vielä 3-5 vuotta. Eli adoptio on kertakaikkiaan hankalin ja turhauttavin mahdollinen tapa tulla vanhemmaksi--en suosittele kenellekään jollei ole ihan pakko. Aina voi hankkia ulkomailta kummilapsia, tai tukea lastenkotitoimintaa- huomattavasti kustannustehokkaampaa, ja lapsi voi kasvaa aikuiseksi omassa kotimaassaan. En ole varma jatkammeko tätä prosessia jos kestää vielä vuosia.Loistavaa, etsinkin tällaista keskustelua. Olen itse 20-vuotias nuori nainen ja asun yksin.
Adoptio on aina ollut ensimmäinen toiveeni lastenhankinnan suhteen. Siitä huolimatta löytäisinkö miehen vai en. Varmistuin vielä adoption suhteen, kun olin Venäjällä työharjoittelussa lastenkodissa. Niin paljon lapsia, joille ei välttämättä koskaan löydy kotia.
Olen siis valmistunut hoitajaksi ja sain heti vakituisen työpaikan ja työkokemusta on takana jo 1,5 v. Säännölliset ja suhteellisen hyvät tulot. Adoptioon vaaditaan 25 vuoden ikää, joten uskon että siihen mennessä taloudellinen tilani on tästäkin vielä paljon parempi ja vakaampi. Ehkä joudun kääntymään pankin puoleen jossain vaiheessa.
Olen erityisesti miettinyt adoptiota Venäjältä, sillä maana ja tavoillaan se on hyvin samanlainen kuin Suomi. Tietysti olosuhteet ovat huonommat. Eikä minulla kauhistuttaisi ottaa lasta erityistarpeilla, sillä työssäni olen jo heidän kanssaan tekemisissä päivittäin.
Tiedän olevani jo kypsä äidiksi, mutta toisaalta on ihan hyvä, että jaksan odottaa vielä vajaat 5 vuotta, jotta olen vieläkin kypsempi.
Mutta tuntuu omalla tavallaan, niin hullulta maksaa lapsesta, joka tarvitsee hyvän kodin ja olet valmis antamaan hänelle kaiken tarvitsemansa. Siellä lastenkodissa huomasin sen, ettei lapsen arvoa voi verrata rahaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402092Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p471644Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291491- 251468
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61441Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11415Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21397Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11331Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21250Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta61229