Ihastuksen tunnustaminen ja vastaamattomuus

Toivon vilpittömästi, että saat edes jotakin. Pakit olisi tietysti pettymys, mutta olen kyllä tätä nykyä sitä mieltä, että täydellinen vastaamattomuus nöyryyttää ja satuttaa kaikista pahiten :(

On se joka tapauksessa törkeää jättää kokonaan vastaamatta, jos toinen on vuodattanut sydänvertaan yhteydenottoon. Vaikka olisi varattu, niin pitäisi tajuta laittaa edes se "olen pahoillani, mutta tästä ei voi tulla mitään". Jäätävä hiljaisuus on raastavan julmaa.

elämää oppinut kirjoitti:

On se joka tapauksessa törkeää jättää kokonaan vastaamatta, jos toinen on vuodattanut sydänvertaan yhteydenottoon. Vaikka olisi varattu, niin pitäisi tajuta laittaa edes se "olen pahoillani, mutta tästä ei voi tulla mitään". Jäätävä hiljaisuus on raastavan julmaa.

Lue lisää

Voisi kysyä, miten flirttailuun vastataan kohteliaasti, jos itse ei ole kiinnostunut. Useimmille se on kuitenkin se kontaktin välttäminen ja hiljaisuus, sen sijaan että alkaisi pahoitella, ettei asiasta tule mitään. On epäkohteliasta jättää vastaamatta viestiin, mutta vastaamattomuus ilmaisee kuitenkin tuon saman asian jonka kirjoitit lainauksiin, joten mitkä tekee siitä julmemman tavan? Ehkä viesti ei edes sisältänyt varsinaisesti mitään kysymystä, vaan vain ihastumisen tunnustuksen. Olisiko mainitsemasi vastaus kuitenkaan aiheuttanut sen vähempää mielipahaa lähettäjälle tai antanut selvyyttä häntä askurattaviin ajatuksiin, tai mitä jos mies olisi ilmaissut pitävänsä naisesta vain fyysisesti.

mie ss kirjoitti:

Voisi kysyä, miten flirttailuun vastataan kohteliaasti, jos itse ei ole kiinnostunut. Useimmille se on kuitenkin se kontaktin välttäminen ja hiljaisuus, sen sijaan että alkaisi pahoitella, ettei asiasta tule mitään. On epäkohteliasta jättää vastaamatta viestiin, mutta vastaamattomuus ilmaisee kuitenkin tuon saman asian jonka kirjoitit lainauksiin, joten mitkä tekee siitä julmemman tavan? Ehkä viesti ei edes sisältänyt varsinaisesti mitään kysymystä, vaan vain ihastumisen tunnustuksen. Olisiko mainitsemasi vastaus kuitenkaan aiheuttanut sen vähempää mielipahaa lähettäjälle tai antanut selvyyttä häntä askurattaviin ajatuksiin, tai mitä jos mies olisi ilmaissut pitävänsä naisesta vain fyysisesti.

Lue lisää

Ei ehkä vähempää mielipahaa, mutta lyhemmän kyllä? Sanotaan nyt, että hakisit työpaikkaa, ja sieltä ei ikinä ilmoitettaisi saitko työn vai et. Ottaisitko mieluummin tiedon vastaan kerrallisena pettymyksenä, vai odottelisitko kummissasi postia tai puhelinsoittoa työnantajalta ja laskeskelisit mielessäsi, että kuinkakohan kauan kannattaa odottaa ennen kuin luopuu täysin toivosta?

"tai mitä jos mies olisi ilmaissut pitävänsä naisesta vain fyysisesti"... tjaa, muut voi olla eri mieltä, mutta minulle tämä kyllä aiheuttaisi huomattavasti vähemmän mielipahaa kuin vastaamattomuus, joka antaa ymmärtää, että koko viestin lähettäminen oli todella nolo ja tyhmä teko.

pölöpölöpölö kirjoitti:

Ei ehkä vähempää mielipahaa, mutta lyhemmän kyllä? Sanotaan nyt, että hakisit työpaikkaa, ja sieltä ei ikinä ilmoitettaisi saitko työn vai et. Ottaisitko mieluummin tiedon vastaan kerrallisena pettymyksenä, vai odottelisitko kummissasi postia tai puhelinsoittoa työnantajalta ja laskeskelisit mielessäsi, että kuinkakohan kauan kannattaa odottaa ennen kuin luopuu täysin toivosta?

"tai mitä jos mies olisi ilmaissut pitävänsä naisesta vain fyysisesti"... tjaa, muut voi olla eri mieltä, mutta minulle tämä kyllä aiheuttaisi huomattavasti vähemmän mielipahaa kuin vastaamattomuus, joka antaa ymmärtää, että koko viestin lähettäminen oli todella nolo ja tyhmä teko.

Lue lisää

Ilman muuta haluaisin, että minulle soitetaan heti, sillä sehän on edun mukaistani. Mutta onhan se kai hieman epärealistista olettaa, että siten usein kävisi, joten olisin ehkä soittamassa perään jos mitään ei kuulu, enkä suinkaan häpeämässä ja nolottamassa sitä kun tuli lähetettyä hakemus. Jos mitään ei kaikesta huolimatta kuulu, niin kyllä se on lähes aina merkki siitä, ettei ole tärpännyt, eikä ole tarvetta työntekijälle. Ei siihen itkut tai kiukuttelut silloin auta, eikä se postitettu kieltävä vastaus tilannetta miksikään muuta. Nolona ja tyhmänä pitäminen on vain omaa mielikuvitustasi, ja kertoo että häpeät silloin vain omia tunteita, ehkä liian korkeat ennakko-odotukset tuottivat pettymyksen.

mie ss kirjoitti:

Ilman muuta haluaisin, että minulle soitetaan heti, sillä sehän on edun mukaistani. Mutta onhan se kai hieman epärealistista olettaa, että siten usein kävisi, joten olisin ehkä soittamassa perään jos mitään ei kuulu, enkä suinkaan häpeämässä ja nolottamassa sitä kun tuli lähetettyä hakemus. Jos mitään ei kaikesta huolimatta kuulu, niin kyllä se on lähes aina merkki siitä, ettei ole tärpännyt, eikä ole tarvetta työntekijälle. Ei siihen itkut tai kiukuttelut silloin auta, eikä se postitettu kieltävä vastaus tilannetta miksikään muuta. Nolona ja tyhmänä pitäminen on vain omaa mielikuvitustasi, ja kertoo että häpeät silloin vain omia tunteita, ehkä liian korkeat ennakko-odotukset tuottivat pettymyksen.

Lue lisää

No ei vastaamattomuus IHAN selvä vastaus ole, koska sekin mahdollisuus on, ettei viesti (tai vastaus) yksinkertaisesti koskaan tullut perille. Työntekijälle voi yleensä soittaa varmistaakseen, mutta ihastukselle ei oikein kehtaa soitella perään...!

Eikä nolous välttämättä ole sitä, että häpeäisi omia tunteitaan. Minä ainakin suhtaudun pakkien saamiseen aika tyynesti, ja olen lähinnä helpottunut siitä, että ainakin sain vieritettyä jutun sydämeltäni pois vaivaamasta. Luonnollistahan se on, ettei kaikkea voi saada eikä kaikki vastaa tunteisiin. Mutta vastaamattomuudesta tulee kyllä sellainen tunne, että tuliko sanottua jotain todella väärin, annoinko jotenkin pelottavan mielikuvan, loukkasinko, yms. yms.

Tämän asian suhteen meidän täytyy kai "agree to disagree", kuten engelsmannit sanoo ;)

elämää oppinut kirjoitti:

On se joka tapauksessa törkeää jättää kokonaan vastaamatta, jos toinen on vuodattanut sydänvertaan yhteydenottoon. Vaikka olisi varattu, niin pitäisi tajuta laittaa edes se "olen pahoillani, mutta tästä ei voi tulla mitään". Jäätävä hiljaisuus on raastavan julmaa.

Lue lisää

Toi on totta

..

Mistä sinä keksitkin tuollaisia höpinöitä? Suksi suolle.

Aijaa? Mun kokemukseni on, että tavismiehet, vähemmän komeat tai ujot menevät lukkoon huomattavasti helpommin ja osaavat olla todella töykeitä. Itse asiassa kukaan "komea alfa" ei ole ollut mulle tai kenellekään tutulleni muuta kuin kohtelias ja ymmärtäväinen, kun ei ole ollut mitään syytä olla tyly.

Se taitaa olla yleensä itsetunto-ongelma, jos tunteiden kohde kokee ihastuksen tunnustamisen ylitsepääsemättömän nolona...

Hmm... en ole koskaan oikein uskonut tuohon alfa-pelimies/ATM-tumpelo-jatkumoon, josta täällä kovasti puhutaan. Luulisin, että suurin osa ihmisistä on aika lailla keskivertoja, virheineen kaikkineen?

Tämä mies ei kyllä ole mikään naistennaurattaja... tai jos on, niin sitten peittää sen todella hyvin. Ei erityisen komea tai sulava, pikemminkin päin vastoin. Mukavalta ja mielenkiintoiselta luonteelta kyllä vaikutti, vaikkei sitten ollutkaan tarpeeksi mukava ja ymmärtäväinen vastatakseen.

En minä oikeastaan hänellä enää päätäni vaivaa, en odota häneltä enää yhtään mitään ja ymmärrän vähemmälläkin, että tyypillä on parempaa tekemistä. Mietityttää vaan, että eivätkö ihmiset yleensä tajua, miten tylyä täydellinen vastaamattomuus on, ja että onko se kovinkin yleistä.

Ap. kirjoitti:

Hmm... en ole koskaan oikein uskonut tuohon alfa-pelimies/ATM-tumpelo-jatkumoon, josta täällä kovasti puhutaan. Luulisin, että suurin osa ihmisistä on aika lailla keskivertoja, virheineen kaikkineen?

Tämä mies ei kyllä ole mikään naistennaurattaja... tai jos on, niin sitten peittää sen todella hyvin. Ei erityisen komea tai sulava, pikemminkin päin vastoin. Mukavalta ja mielenkiintoiselta luonteelta kyllä vaikutti, vaikkei sitten ollutkaan tarpeeksi mukava ja ymmärtäväinen vastatakseen.

En minä oikeastaan hänellä enää päätäni vaivaa, en odota häneltä enää yhtään mitään ja ymmärrän vähemmälläkin, että tyypillä on parempaa tekemistä. Mietityttää vaan, että eivätkö ihmiset yleensä tajua, miten tylyä täydellinen vastaamattomuus on, ja että onko se kovinkin yleistä.

Lue lisää

Oletko ajatellut ollenkaan vastapuoltasi?

Minusta tuntuu, että tollaiseen vastaaminen saattaa olla hankalaa - tunteista riippumatta?

pullossa kasvanut kirjoitti:

Oletko ajatellut ollenkaan vastapuoltasi?

Minusta tuntuu, että tollaiseen vastaaminen saattaa olla hankalaa - tunteista riippumatta?

Hankalaa... niin, no. Elämä on? Aikuinen ihminen ei voi seilata koko elämän läpi välttelemällä kaikkia hankalia tilanteita, ja mitä nyt elämän hankaluuksiin ja kiusallisiin tilanteisiin tulee, niin yksi ihastus siellä täällä tuskin pärjää vertailussa vaikkapa perintökiistoja vastaan...

Kysymys on siitä, että kunnioittaako toisen ihmisen tunteita sen verran, että kestäisi sen hetkisen kiusallista päänvaivaa, että muotoilisi kohteliaan lyhyen vastauksen. Varsinkin jos ihmistä ei edes tarvitse kohdata kasvotusten. Kuinka vaikeaa se voi olla?

Siis ihmisten välisestä kunnioituksesta on kyse. Jos ihastunut kunnioittaa ihastuksensa kohdetta ihmisenä, niin uskoo kieltävän vastauksen ja jättää rauhaan. Toisen jahtaaminen on minusta kamalaa, ja toiselle pitää antaa selvä mahdollisuus kieltäytyä kohteliaasti - stalkkereille taas pitääkin olla jäätävä, koska mikään muu vastaus ei mene perille. Mutta en kyllä todellakaan suostu uskomaan, että pelkästään yksi ihastuksesta kertominen olisi niin äärettömän nolo tapaus kiinnostuksen kohteelle, että raukkaparka tarvitsisi hajusuolaa ja sympatiaa siitä toipuakseen. Joskus yhdeksännellä luokalla se ehkä oli niin, mutta hemmetti, jos aikuiset ihmiset on näin herkkiä, niin huh huh...

Ap. kirjoitti:

Hmm... en ole koskaan oikein uskonut tuohon alfa-pelimies/ATM-tumpelo-jatkumoon, josta täällä kovasti puhutaan. Luulisin, että suurin osa ihmisistä on aika lailla keskivertoja, virheineen kaikkineen?

Tämä mies ei kyllä ole mikään naistennaurattaja... tai jos on, niin sitten peittää sen todella hyvin. Ei erityisen komea tai sulava, pikemminkin päin vastoin. Mukavalta ja mielenkiintoiselta luonteelta kyllä vaikutti, vaikkei sitten ollutkaan tarpeeksi mukava ja ymmärtäväinen vastatakseen.

En minä oikeastaan hänellä enää päätäni vaivaa, en odota häneltä enää yhtään mitään ja ymmärrän vähemmälläkin, että tyypillä on parempaa tekemistä. Mietityttää vaan, että eivätkö ihmiset yleensä tajua, miten tylyä täydellinen vastaamattomuus on, ja että onko se kovinkin yleistä.

Lue lisää

Diipa, daapa, sellaista se on, kun uskoo liikaa. Usko pois, että yhtä paljon kuin on keskivertoja miehiä on niitä narsisteja pelimiehiä, jotka ovat taitavia lijissaan ja vedättävät ihan 6-0. Pelimiestä et voi tunnistaa siitä, että hän olisi jonkilainen yleinen naistennaurattaja, vaan hän on yleensä mukava, myötäilevä, ymmärtäväinen, hauska, hyvä keskustelija ja tavallisen kivan oloinen mies, ehkä haluaa antaa itsestään hieman ujon kuvan. Pelimiehen päätavoite on esittää hurmaavaa ja hellyyttävää miestä joka naisen unelmamiestä. Vatii kokemusta tunnistaa pelimies tavallisesta keskivertomiehestä. Toivottavasti et koskaan törmää narsitiseen pelimieheen, auts...

lottamari_1 kirjoitti:

Diipa, daapa, sellaista se on, kun uskoo liikaa. Usko pois, että yhtä paljon kuin on keskivertoja miehiä on niitä narsisteja pelimiehiä, jotka ovat taitavia lijissaan ja vedättävät ihan 6-0. Pelimiestä et voi tunnistaa siitä, että hän olisi jonkilainen yleinen naistennaurattaja, vaan hän on yleensä mukava, myötäilevä, ymmärtäväinen, hauska, hyvä keskustelija ja tavallisen kivan oloinen mies, ehkä haluaa antaa itsestään hieman ujon kuvan. Pelimiehen päätavoite on esittää hurmaavaa ja hellyyttävää miestä joka naisen unelmamiestä. Vatii kokemusta tunnistaa pelimies tavallisesta keskivertomiehestä. Toivottavasti et koskaan törmää narsitiseen pelimieheen, auts...

Lue lisää

Hyvä on, sovitaan että tämä mies oli sitten narsistinen pelimies... mutta en edelleenkään ymmärrä, mitä pelimies tällaisesta hyötyisi, kun ei olla edes tapailtu, saatikka harrastettu seksiä. Luulisi että narsistikin saisi suurempaa nautintoa, kun saisi palauttaa toisen maan pinnalle ja sanoa suoraan, ettei kiinnosta...

Mutta kuitenkin kiinnostaisi kuulla muidenkin kokemuksia. Ei kai ihan jokainen vastaamatta jättävä voi olla narsistinen pelimies tai -nainen?

Ap. kirjoitti:

Hyvä on, sovitaan että tämä mies oli sitten narsistinen pelimies... mutta en edelleenkään ymmärrä, mitä pelimies tällaisesta hyötyisi, kun ei olla edes tapailtu, saatikka harrastettu seksiä. Luulisi että narsistikin saisi suurempaa nautintoa, kun saisi palauttaa toisen maan pinnalle ja sanoa suoraan, ettei kiinnosta...

Mutta kuitenkin kiinnostaisi kuulla muidenkin kokemuksia. Ei kai ihan jokainen vastaamatta jättävä voi olla narsistinen pelimies tai -nainen?

Lue lisää

Eivät ne välitä naisten tunteilla, ne pelaa ihan omaa peliään. Ei ne katso velvollisuudekseen kertoa mitään selityksiä, ne ottaa ja jättää, se on pelin henki. Olet ilmaa, nääs.

lottamari_1 kirjoitti:

Eivät ne välitä naisten tunteilla, ne pelaa ihan omaa peliään. Ei ne katso velvollisuudekseen kertoa mitään selityksiä, ne ottaa ja jättää, se on pelin henki. Olet ilmaa, nääs.

Lue lisää

Usko ihmisyyteen on taas koetuksella ja miehet on kyllä sikoja. Ei mitään velvollisuudentuntemuksia eikä vastuuta. Nyt kyllä harmittaa.
Miten pysyä tällaisen paskan keskellä järjissään...

???

Okei... hyvä tietää. Aina oppii jotain uutta näköjään. Mutta miten "aikuiset" sitten yleensä pääsevät tuohon tapailuvaiheeseen, jos kukaan ei kehtaa osoittaa kiinnostustaan tai pyytää treffeille, siinä pelossa että luullaan hulluksi?

Täh, mitä noloa ja pelottavaa siinä on? Millainen on sellainen "aikuisten ihastussähköposti", johon täytyy jättää vastaamatta? Minusta se vasta kummallista käytöstä on.

Ap. kirjoitti:

???

Okei... hyvä tietää. Aina oppii jotain uutta näköjään. Mutta miten "aikuiset" sitten yleensä pääsevät tuohon tapailuvaiheeseen, jos kukaan ei kehtaa osoittaa kiinnostustaan tai pyytää treffeille, siinä pelossa että luullaan hulluksi?

Lue lisää

pohtia miten asian esittää. Suora yhteydenotto jossa kertoo tunteistaan on liian tungetteleva. Suora yhteydenotto jossa pyytää elokuviin ei ole.

lottamari_1 kirjoitti:

Täh, mitä noloa ja pelottavaa siinä on? Millainen on sellainen "aikuisten ihastussähköposti", johon täytyy jättää vastaamatta? Minusta se vasta kummallista käytöstä on.

Ei kai mihinkään täydy jättää vastaamatta, mutta on paljon yhteydenottoja joihin jätän vastaamatta. Erilaisten sosiaalisten palvelujen, esim. Linkedlinin kautta tulee välillä mitä oudoimpia pyyntöjä. En vastaa kaikkiin.

Tämä on kieltämättä näkökanta, jota en ole tullut ajatelleeksi, koska en ole koskaan ajatellut että hänellä olisi *velvollisuus* vastata. (Tietysti se on sanomattakin selvää, ettei hän *halua* vastata, ja hänellä on oikeus haluta mitä haluaa.) Mikään täysin tuntematon ohikulkija hän ei kuitenkaan ollut, ja olen itse vastannut oudompiinkin yhteydenottoihin ties mistä aiheesta, siksi tällainen suhtautuminen on minulle hiukan vierasta.

Mutta siis yhteyden ottaminen on yleensäkin pelottavaa, noloa, itsekästä ja omaan napaan tuijottelua? Ja sitten täällä voivotellaan, miksei naiset tee aloitteita tai miksi ihmisiä tapaa pelkästään baareissa kännissä.

Oma napa se on tärkeä se. Ymmärrän toki, että ei halua vastata, kun kerran ei vastaa, mutta aloittaja ihmettelikin juuri sitä, että millainen sellainen ihminen on, joka jättää vastaamatta, jos kuitenkin on jo tunnettu jonkin aikaa ja kirjoiteltu. Meni vähän ohi se, että oliko aloittaja lähettänyt rakkaudentunnustusviestin, johon toinen ei halunnut reakoida? En saanut sellaista käsitystä. No, minä en lähetä ihastumissähköposteja miehille, mutta en näe sitä pahanakaan, jos olisin johonkin ihastunut ja olettaisin, että tunne on molemminpuolinen. Ei siinä mitään teinimeininkiä minusta ole, aikuisillekin kai sallittua? Miksi revit pelihoususi moisen kommenttini takia, otahan iisisti, nyt on ystävä Ystätävänpäivä, ei sovi riehua.

Pakko lisätä tähän, että eihän kellään ole myöskään velvollisuutta pitää ovea auki mummolle, jolla on kädet täynnä kaupan kasseja. Eikä mummolla ole velvollisuutta kiittää, jos näin tehdään. Eikä samalla kauppareissulla kenelläkään ole velvollisuutta tervehtiä kassaneitiä, tai nostaa pudonnutta muropakettia, tai neuvoa kissanruokahyllyä etsivää miekkosta. Jokaisella on periaatteessa oikeus käyttäytyä kuin se teiniperse, joka vastasi pyörätuolin kanssa tuskailleen sukulaiseni ovenavauspyyntöön "painu ämmä vittuun".

Velvollisuus ja hyvät tavat ovat kaksi eri asiaa.

Ap. kirjoitti:

Tämä on kieltämättä näkökanta, jota en ole tullut ajatelleeksi, koska en ole koskaan ajatellut että hänellä olisi *velvollisuus* vastata. (Tietysti se on sanomattakin selvää, ettei hän *halua* vastata, ja hänellä on oikeus haluta mitä haluaa.) Mikään täysin tuntematon ohikulkija hän ei kuitenkaan ollut, ja olen itse vastannut oudompiinkin yhteydenottoihin ties mistä aiheesta, siksi tällainen suhtautuminen on minulle hiukan vierasta.

Mutta siis yhteyden ottaminen on yleensäkin pelottavaa, noloa, itsekästä ja omaan napaan tuijottelua? Ja sitten täällä voivotellaan, miksei naiset tee aloitteita tai miksi ihmisiä tapaa pelkästään baareissa kännissä.

Lue lisää

Valitettavaa nykypäivää. Ihmisillä ei ole enää mitään käytöstapoja. Jos mies olisi olllut fiksu niin hän olisi vastannut sinulle, esim kiitos viestistä olen imarreltu, mutta valitettavasti olen varattu tms. Kaverilleni kävi aikoinaan ihan samalla tavalla. Hän keräsi pari viikkoa rohkeutta jotta sai laitettua ihastukselleen s-postia. Mies ei koskaan vaivautunut vastaamaan.

ksakjniasudf kirjoitti:

Valitettavaa nykypäivää. Ihmisillä ei ole enää mitään käytöstapoja. Jos mies olisi olllut fiksu niin hän olisi vastannut sinulle, esim kiitos viestistä olen imarreltu, mutta valitettavasti olen varattu tms. Kaverilleni kävi aikoinaan ihan samalla tavalla. Hän keräsi pari viikkoa rohkeutta jotta sai laitettua ihastukselleen s-postia. Mies ei koskaan vaivautunut vastaamaan.

Lue lisää

Pahoittelut kaverisi puolesta, varsinkin jos hän on muuten ujo (kuten päättelen tuosta rohkeuden keräämisestä!) :( Itselleni ujous ei ole ongelma, joten tämä ei ollut mikään hirvittävä kolaus itsetunnolle. Mutta luulisi että täällä ujojen luvatussa maassa ihmisillä olisi vähän enemmän ymmärrystä toisiaan kohtaan.

Kiitos vaan, mutta enpä taida, eikä minulla tässä vaiheessa ole mitään kiinnostusta paikata tai jatkaa tätä juttua.

Muutenkaan minulla ei ollut tarkoitus pälättää täällä omasta tilanteestani, vaan aihe kiinnostaa muuten, joten olisi varmaankin ollut parempi jättää oma näkökulma vallan pois.

Ap. kirjoitti:

Kiitos vaan, mutta enpä taida, eikä minulla tässä vaiheessa ole mitään kiinnostusta paikata tai jatkaa tätä juttua.

Muutenkaan minulla ei ollut tarkoitus pälättää täällä omasta tilanteestani, vaan aihe kiinnostaa muuten, joten olisi varmaankin ollut parempi jättää oma näkökulma vallan pois.

Lue lisää

noo.. älä vielä luovuta.

Pointsit siitä, että toimit, mutta voisit vielä kokeilla pyytää sitä miestä vaikka leffaan, kahville tai kävelylle. Säilyttäisit silleen tavallaan "kasvosi". Ehkä se mieskin vaan odottelee seuraavaa liikettä?

Sitäpaitti pelkkä tunnustaminen ilman yhteyden ottoa olisi jotenkin noloa?

pullossa kasvanut kirjoitti:

noo.. älä vielä luovuta.

Pointsit siitä, että toimit, mutta voisit vielä kokeilla pyytää sitä miestä vaikka leffaan, kahville tai kävelylle. Säilyttäisit silleen tavallaan "kasvosi". Ehkä se mieskin vaan odottelee seuraavaa liikettä?

Sitäpaitti pelkkä tunnustaminen ilman yhteyden ottoa olisi jotenkin noloa?

Lue lisää

Siis oletko nyt aivan varma siitä, että se mies on saanut sun sähköpostisi?
Mulle on lähetetty sähköposteja, jotka eivät ole koskaan saapuneet minulle.
Olen itse lähettäny sähköposteja oikeisiin osoitteisiin ja viestit eivät ole menneet perille.

Siis ihan duuni/opiskelujutuja on kadonnu matkan varrelle. Mä en kyllä jättäisi asiaa yhden sähköpostiviestin varaan.

Kaikki eivät ota tosissaan emaileja, etenkään kaikki miespuoliset. Viesti ei ole välttämättä mennyt perille, se on voinut mennä spämmikansioon ja automaattiseen poistoon tai sitten kohde ei ole ottanut mailia vakavasti/poistanut tarkoituksella tai vahingossa tms. Selityksiä riittää. Meilailu miesten kanssa on muutenkin erilaista, usein naiset ottavat emailit tosissaan ja odottavat, että viestitellään vuorotellen. Kerrankin mailailin yhden miekkosen kanssa ja otin homman tosissani ja oletin, että mieskin tajuaa meilailla vuorotellen. Sitten kävikin niin, että mailasin ja jäin odottamaan vastausta, jota sainkin odottaa kauan. Mies sitten viimenään mailasi takaisin ja ihmetteli, että miksen ole viestitellyt mitään. Sano siinä sitten toiselle, että hei, se oli sun vuoro...opin kerrasta.

Että sellaista, parasta on tunnustaa ihastukset kertomalla suoraan, saapahan jonkun vastauksen...tai näkee ainakin toisen reaktion. Ainakaan miehille ei kannata emailailla tunteitaan, lopputulos on hyvin usein samanlainen kuin ap:llä. Eikä pidä siis ottaa noin dramaattisesti, kun vastausta ei heru, katso edellämainitut syyt. Jos mies onkin vastaanottanut viestin, hän tuskin otti sitä kovin vakavasti. Mitä siihen sitten vastaisi, jos mies kuvittelee kyseessä olevan vaikka pila tms.? Miten itse suhtautuisit emailiin, jossa tunnustetaan ihastus? Olisit ehkä innoissasi, mutta muista, että kaikki eivät sitä ole.

Solteira kirjoitti:

Kaikki eivät ota tosissaan emaileja, etenkään kaikki miespuoliset. Viesti ei ole välttämättä mennyt perille, se on voinut mennä spämmikansioon ja automaattiseen poistoon tai sitten kohde ei ole ottanut mailia vakavasti/poistanut tarkoituksella tai vahingossa tms. Selityksiä riittää. Meilailu miesten kanssa on muutenkin erilaista, usein naiset ottavat emailit tosissaan ja odottavat, että viestitellään vuorotellen. Kerrankin mailailin yhden miekkosen kanssa ja otin homman tosissani ja oletin, että mieskin tajuaa meilailla vuorotellen. Sitten kävikin niin, että mailasin ja jäin odottamaan vastausta, jota sainkin odottaa kauan. Mies sitten viimenään mailasi takaisin ja ihmetteli, että miksen ole viestitellyt mitään. Sano siinä sitten toiselle, että hei, se oli sun vuoro...opin kerrasta.

Että sellaista, parasta on tunnustaa ihastukset kertomalla suoraan, saapahan jonkun vastauksen...tai näkee ainakin toisen reaktion. Ainakaan miehille ei kannata emailailla tunteitaan, lopputulos on hyvin usein samanlainen kuin ap:llä. Eikä pidä siis ottaa noin dramaattisesti, kun vastausta ei heru, katso edellämainitut syyt. Jos mies onkin vastaanottanut viestin, hän tuskin otti sitä kovin vakavasti. Mitä siihen sitten vastaisi, jos mies kuvittelee kyseessä olevan vaikka pila tms.? Miten itse suhtautuisit emailiin, jossa tunnustetaan ihastus? Olisit ehkä innoissasi, mutta muista, että kaikki eivät sitä ole.

Lue lisää

Saan naisena miehiltä paljon huomiota (vaikka olen varattu), tuossa viime kesänä eräs mieheni kaveri sitten paljasti olevansa täysin ihastunut minuun. Paniikkin omainen päänsisäinen pikaneuvottelu käyntiin ja sain kuin sainkin tilanteen hoidettua mielestäni hyvin ja asiallisesti ja ystävällisesti. VAikken olisi varattu, ei hänenlaisensa mies kiinnostaisi minua sinkkunakaan. Kehuin kaveria kivaksi ja mukavaksi, hauskaksi yms ja toki hyvä vedota varattuna olemiseen. Edelleen häiskä on ihastunut minuun vaikka aikaa on kulunut jo yli puoli vuotta!! Mutta tavataan porukalla ja pidetään hauskaa, hän on hyväksynyt ettei minua saa mutta on lämmin minua kohtaan, varmaan aina kuulema.

Olen itse joskus kertonut miehelle johon olin ihastunut tunteistani. Mutta tuossa vaiheessa tiesin miehenkin olevan minusta kiinnostunut. Se oli ihana kokemus. minusta ei olisi tunteiden paljastajaksi ennen kuin tietäisin vastapuolen kannan itsestäni, urkkisin kyllä kaikin tavoin miehen ajatuksia minusta, en uskaltaisi tehdä ap.n tapaista rohkeaa vetoa.

Tämä on kyllä ollut todella valaiseva keskustelu, ja kiitos kaikille siitä! Toisaalta harmi, koska se todistaa epäilykseni oikeaksi, että monet ihmiset tosiaan pitävät tällaista yhteydenottoa häiriintyneenä touhuna. Toisaalta hyvä tietää, että tajuaa tulevaisuudessa pitää turpansa tiukasti kiinni, vaikka olisi kuinka ihastunut :)

Vaikka en halunnut enää höpöttää omasta tapauksestani, koska haluaisin jo unohtaa koko episodin, pakko kuitenkin kirjoittaa muutama sana puolustuksekseni: Ensiksi, kyse ei ollut mistään tuikituntemattomasta miehestä, eikä minulla (kuten "Naisella oven takaa" tuossa ylempänä) olisi ollut rohkeutta lähestyä ollenkaan, ellen olisi luullut saaneeni kiinnostuksen tapaisia signaaleja sieltäkin päin (vaikka ilmeisesti tulkitsin ne sitten väärin). Toiseksi, viestini ei todellakaan ollut mikään sydäntäraastava kuolemattoman rakkauden tunnustus - vaan ihan sellainen juttu, että olen aina pitänyt häntä mukavana ja mielenkiintoisena ihmisenä ja tajusin nyt, että olen hiukan häneen ihastunutkin, joten on harmillista etten päässyt tutustumaan häneen paremmin. (Ei juuri tässä sanamuodossa, mutta kuitenkin.) Kolmanneksi, lähetin sähköpostini kun meillä ei ollut enää tilaisuutta tavata kasvotusten... ja jos jo pelkästään sähköpostin lähettäminen on pelottavaa, noloa, teinityttömäistä ja stalkkerimaista, niin mikä reaktio mahtaisikaan olla, jos olisin lähettänyt etanapostia tai mennyt kotiovelle koputtelemaan? Poliisit olisi kai kutsuttu heti?!

Mutta joo, kai se naisen paikka tosiaan on nököttää kiltisti baarijakkaralla odottelemassa niitä vähemmän häiriintyneitä lähestymisiä ;)

Ap. kirjoitti:

Tämä on kyllä ollut todella valaiseva keskustelu, ja kiitos kaikille siitä! Toisaalta harmi, koska se todistaa epäilykseni oikeaksi, että monet ihmiset tosiaan pitävät tällaista yhteydenottoa häiriintyneenä touhuna. Toisaalta hyvä tietää, että tajuaa tulevaisuudessa pitää turpansa tiukasti kiinni, vaikka olisi kuinka ihastunut :)

Vaikka en halunnut enää höpöttää omasta tapauksestani, koska haluaisin jo unohtaa koko episodin, pakko kuitenkin kirjoittaa muutama sana puolustuksekseni: Ensiksi, kyse ei ollut mistään tuikituntemattomasta miehestä, eikä minulla (kuten "Naisella oven takaa" tuossa ylempänä) olisi ollut rohkeutta lähestyä ollenkaan, ellen olisi luullut saaneeni kiinnostuksen tapaisia signaaleja sieltäkin päin (vaikka ilmeisesti tulkitsin ne sitten väärin). Toiseksi, viestini ei todellakaan ollut mikään sydäntäraastava kuolemattoman rakkauden tunnustus - vaan ihan sellainen juttu, että olen aina pitänyt häntä mukavana ja mielenkiintoisena ihmisenä ja tajusin nyt, että olen hiukan häneen ihastunutkin, joten on harmillista etten päässyt tutustumaan häneen paremmin. (Ei juuri tässä sanamuodossa, mutta kuitenkin.) Kolmanneksi, lähetin sähköpostini kun meillä ei ollut enää tilaisuutta tavata kasvotusten... ja jos jo pelkästään sähköpostin lähettäminen on pelottavaa, noloa, teinityttömäistä ja stalkkerimaista, niin mikä reaktio mahtaisikaan olla, jos olisin lähettänyt etanapostia tai mennyt kotiovelle koputtelemaan? Poliisit olisi kai kutsuttu heti?!

Mutta joo, kai se naisen paikka tosiaan on nököttää kiltisti baarijakkaralla odottelemassa niitä vähemmän häiriintyneitä lähestymisiä ;)

Lue lisää

Mielestäni viestisi kuulostaa kertomasi perusteella ihan normaalilta ihmisten väliseltä kommunikaatiolta, jossa tietty on tässä tapauksessa erityisen tärkeää asiaa. Etenkin koska ette enää näe kasvokkainkaan, niin s-posti on täysin ymmärrettävä kanava. Ei siis tosiaan mitään teinityttömäistä hölmöilyä, kuten joku sosiaalisesti rajoittuneempi kaveri yllä väitti. Olisit ansainnut vastauksen, ehdottomasti. Tietty on vielä mahdollista, että viesti on päätynyt vahingossa roskiin, kuten myös edellä todettiin, mutta ymmärrän että ei kauheasti huvita kysellä perään, kun toinen vaihtoehto on se, että vastaamattomuus on tahallista.

m, 30+v kirjoitti:

Mielestäni viestisi kuulostaa kertomasi perusteella ihan normaalilta ihmisten väliseltä kommunikaatiolta, jossa tietty on tässä tapauksessa erityisen tärkeää asiaa. Etenkin koska ette enää näe kasvokkainkaan, niin s-posti on täysin ymmärrettävä kanava. Ei siis tosiaan mitään teinityttömäistä hölmöilyä, kuten joku sosiaalisesti rajoittuneempi kaveri yllä väitti. Olisit ansainnut vastauksen, ehdottomasti. Tietty on vielä mahdollista, että viesti on päätynyt vahingossa roskiin, kuten myös edellä todettiin, mutta ymmärrän että ei kauheasti huvita kysellä perään, kun toinen vaihtoehto on se, että vastaamattomuus on tahallista.

Lue lisää

"ymmärrän että ei kauheasti huvita kysellä perään, kun toinen vaihtoehto on se, että vastaamattomuus on tahallista."

Tässä kiteytyy oivallisesti se, miksi ihastumisiaan ei kannata sähköpostilla tunnustaa. Jos ja kun todennäkoisesti ei saa vastausta tunnustukseensa, viestin peräänkään ei oikein kehtaa kysellä, kun ei voi tietää, onko toinen edes saanut viestiä vai onko kyseessä tahallinen vastaamattomuus. Eli parasta tunnustaa ihastuminen suoraan, vaikka jännittäisi/ujostuttaisi tms. sillä emailien kanssa pelailusta voi tulla vieläkin nolompaa, jos viestin kohtaloa lähtee jäljittämään. Tekniikka ei edes nykypäivänä toimi 100%. Jos mies ja tilanteen "korjaaminen" vielä kiinnostaa, niin kannattaisi odottaa hieman, että "pöly laskeutuu" ja jutella sitten miehen kanssa muissa merkeissä, eikä mainita mitään viestistä, ellei kohde ota sitä puheeksi. Siitä sitten juttua jatkamaan, jos vastapuolella on kiinnostusta.

Ja vaikka tunnustaisi ihastumisensa tutulle miehelle sähköpostitse, voi hyvinkin olla, että mies ei ottanut viestiä tosissaan tai ei oikein tiennyt, mitä vastata siihen. Miehet voivat hyvinkin olla varovaisempia sanojensa kanssa, sillä he tietävät hyvin, että naisen muisti on erittäin pitkä ja että nainen voi käyttää miehen sanoja häntä itseään vastaan :)

Mutta onko kasvotusten puhuminen sitten aina se paras vaihtoehto? Minulla on siitä ainakin yksi aika huono kokemus, kun eräs tuttavani alkoi puhumaan tunteistaan. En ollut koskaan ajatellut häntä "sillä tavalla" ja hämmennyin niin pahasti, kun juttu alkoi ajautua vaarallisille vesille, että muutin äkkiä puheenaiheetta ja poistuin tilanteesta niin pian kuin mahdollista. Välimme viilenivät täysin sen jälkeen, mikä ei ole tietysti mikään ihme, mutta se on jäänyt minua harmittamaan. Minusta ainakin olisi ollut paljon kivampi, jos hän olisi kirjoittanut minulle tunteistaan, niin olisin voinut miettiä asiaa rauhassa ja kirjoittaa vastaukseksi miten paljon häntä arvostan ihmisenä. Lopputulos olisi ehkä ollut sama, mutta ei olisi kuitenkaan jäänyt näin paha maku suuhun. Ehkä tunteenikin olisivat voineet kypsyä, jos minulla olisi ollut hiukan aikaa ajatella asiaa, koska jälkeenpäin ajatellen hänessä ei todellakaan ollut mitään "vikaa".

bubu. kirjoitti:

Mutta onko kasvotusten puhuminen sitten aina se paras vaihtoehto? Minulla on siitä ainakin yksi aika huono kokemus, kun eräs tuttavani alkoi puhumaan tunteistaan. En ollut koskaan ajatellut häntä "sillä tavalla" ja hämmennyin niin pahasti, kun juttu alkoi ajautua vaarallisille vesille, että muutin äkkiä puheenaiheetta ja poistuin tilanteesta niin pian kuin mahdollista. Välimme viilenivät täysin sen jälkeen, mikä ei ole tietysti mikään ihme, mutta se on jäänyt minua harmittamaan. Minusta ainakin olisi ollut paljon kivampi, jos hän olisi kirjoittanut minulle tunteistaan, niin olisin voinut miettiä asiaa rauhassa ja kirjoittaa vastaukseksi miten paljon häntä arvostan ihmisenä. Lopputulos olisi ehkä ollut sama, mutta ei olisi kuitenkaan jäänyt näin paha maku suuhun. Ehkä tunteenikin olisivat voineet kypsyä, jos minulla olisi ollut hiukan aikaa ajatella asiaa, koska jälkeenpäin ajatellen hänessä ei todellakaan ollut mitään "vikaa".

Lue lisää

No just, miten voit etukäteen tietää, että haluaisiko vastapuoli ihastusmeilin vai suoraa puhetta? Suora puhe on kaikesta huolimatta se paras vaihtoehto, katso edellä olevia viestejä syitä siihen, miksi tunteiden tunnustaminen e-mailitse voi mennä pieleen. Tietenkään aina lopputulos ei ole toivottu, tunnustipa tunteensa tavalla tai toisella, mutta missä ihmeen pumpulimaailmassa sinä oikein elät, kuin luulet, että ajatuksia lukemalla saa selville tavan, millä toiselle kannattaa tunnustaa ihastus. Varmaan naiset toivoisivatkin ihastusmeilejä korkeintaan sellaisilta miehiltä, jotka eivät sytytä ja suoraa puhetta kiinnostavilta miehiltä. Miesten logiikka ei vaan toimi samalla tavalla, mä luulen, että miehille toimii vain rautalangasta vääntäminen (oli nainen kiinnostava tai ei), kaikenmaailman vihjailut ja mailit eivät tod.näk. tuota minkäänlaista lopputulosta miesten suhteen.

Solteira kirjoitti:

No just, miten voit etukäteen tietää, että haluaisiko vastapuoli ihastusmeilin vai suoraa puhetta? Suora puhe on kaikesta huolimatta se paras vaihtoehto, katso edellä olevia viestejä syitä siihen, miksi tunteiden tunnustaminen e-mailitse voi mennä pieleen. Tietenkään aina lopputulos ei ole toivottu, tunnustipa tunteensa tavalla tai toisella, mutta missä ihmeen pumpulimaailmassa sinä oikein elät, kuin luulet, että ajatuksia lukemalla saa selville tavan, millä toiselle kannattaa tunnustaa ihastus. Varmaan naiset toivoisivatkin ihastusmeilejä korkeintaan sellaisilta miehiltä, jotka eivät sytytä ja suoraa puhetta kiinnostavilta miehiltä. Miesten logiikka ei vaan toimi samalla tavalla, mä luulen, että miehille toimii vain rautalangasta vääntäminen (oli nainen kiinnostava tai ei), kaikenmaailman vihjailut ja mailit eivät tod.näk. tuota minkäänlaista lopputulosta miesten suhteen.

Lue lisää

No en minä häneltä olisi ajatustenlukua odottanutkaan, enkä muutenkaan ajattele, että herranjestas sentään, hänen olisi pitänyt ajatella MINUN herkkiä tunteitani ja olla sanomatta suoraan, plaa plaa plaa. Minun oma hölmöyteni ja silloinen epäkohteliaisuuteni ei tietenkään ole hänen syynsä. Mutta kuitenkin ajattelen niin, että tunteistaan kirjoittaminen antaisi molemmille aikaa sulatella juttua ja paremman mahdollisuuden säilyttää kasvonsa siinä tapauksessa, että vastaus olisikin kieltävä. (Ei sillä, että kieltävän vastauksen saaminen ylipäätänsä olisi noloa, vaan tarkoitan sitä, että molempien osapuolten reaktiot ovat harkitumpia: toinen ei hämmenny niin pahasti, ja toinen ei välttämättä loukkaannu niin pahasti hämmentymisestä.) Tämä tietty edellyttää sitä, että viestin vastaanottaja näkisi edes sen verran vaivaa, että vastaisi. Jos ei, niin tietämättömyys on tietysti kurjaa.

Siksi kirjoittaminen ei ainakaan minun mielestäni ole mitään teinimeininkiä. Onhan sitä harrastettu jo tuhansia vuosia...