Tunnetteko tunteenne?

En väittänyt vihaa rakennuspuuksi. Mistä tuollaisen kuvan sait?

Vihaa joutuu itse kukin kohtaamaan elämässään. Jos törmäämisen sijasta pyrkii väistämään, saattaa selviytyä oletettua parempaankin tilanteeseen.

Ruuneperi kirjoitti:

En väittänyt vihaa rakennuspuuksi. Mistä tuollaisen kuvan sait?

Vihaa joutuu itse kukin kohtaamaan elämässään. Jos törmäämisen sijasta pyrkii väistämään, saattaa selviytyä oletettua parempaankin tilanteeseen.

Lue lisää

ettei vihakaan niin kelvoton ole rakennuspuuksi. Mistäpä muualta? Se olikin ainoa mikä herätti kysymysmerkin!

tietysti sitä kaihtaa ja alkaa etsiä keinoja selviytyä sen vaikutuksilta itseen. Varsinkin jos joutuu syyttömästi vihan kohteeksi. Siltä kannalta ymmärrän sen laajemminkin. Senhän teemme jatkuvasti elämämme aikana lievemmissä muodoissa, itsessämmekin karsimme harkinnan jälkeen sellaisen minkä katsomme ala-arvoiseksi, niin pitkälle kuin kykymme riittävät. Sen jälkeen olemmekin selvemmillä vesillä.

Joskus tulee eteen tilanteita jolloin joutuu kysymään itseltään, miksi tein noin? Tunteidensa ymmärtäminen ei aina olekaan helppoa. Itse olen seuranut tunteitani, silloin kun tiedän niiden olevan aitoja ja itseni hyväksymiä, loput jätänkin Luojani haltuun. Se tuntuu tosi hyvältä, en vaadi itseltäni enempää kuin olla oma itseni.

pilvi* kirjoitti:

tietysti sitä kaihtaa ja alkaa etsiä keinoja selviytyä sen vaikutuksilta itseen. Varsinkin jos joutuu syyttömästi vihan kohteeksi. Siltä kannalta ymmärrän sen laajemminkin. Senhän teemme jatkuvasti elämämme aikana lievemmissä muodoissa, itsessämmekin karsimme harkinnan jälkeen sellaisen minkä katsomme ala-arvoiseksi, niin pitkälle kuin kykymme riittävät. Sen jälkeen olemmekin selvemmillä vesillä.

Joskus tulee eteen tilanteita jolloin joutuu kysymään itseltään, miksi tein noin? Tunteidensa ymmärtäminen ei aina olekaan helppoa. Itse olen seuranut tunteitani, silloin kun tiedän niiden olevan aitoja ja itseni hyväksymiä, loput jätänkin Luojani haltuun. Se tuntuu tosi hyvältä, en vaadi itseltäni enempää kuin olla oma itseni.

Lue lisää

kaikki ihmiseen liittyvä, tunteet, teot ja omat kokemukseni ja arvioni voisin niputtaa tuohon aloitukseen.
Itsetuntemuksen sanotaan olevan avain lähimmäistensäkin ymmärtämiseen.

Kyllä se paljolti niin on. Tunnemme laidasta laitaan tunteita erilaisia ihmisiä kohdatessamme, ja heidän kanssaan tekemisiin joutuessamme.

Nyt en mainosta, mutta suosittelen pastoripariskunnan Leila ja olli Valtosen kirjaa Enneagrammi.
Kirjan virallinen nimi taitaa olla kuitenkin Yhdeksänkulmainen peili.
Se ei ole mikään horoskooppikirja, vaan kristilliseen tieteeseen perustuva opas kohtaamaan itsensä, omat tunteensa, ymmärtämään niitä, ja niiden kautta lähimmäisiään.

Omalla kohdallani voin sanoa, että palstallakin on ihmisiä. joiden kanssa voisin ystävystyä livenäkin.
(Miehistähän tykkään kaikista)
On myöskin tyyppejä joista en luullakseni voisi pitää missään tapauksessa. Ymmärtää ehkä voisin kaikkia, ja juuri tuon enneagrammiopin pohjalta.

Googlettakaapa sanalla Enneagrammi!

pilvi* kirjoitti:

tietysti sitä kaihtaa ja alkaa etsiä keinoja selviytyä sen vaikutuksilta itseen. Varsinkin jos joutuu syyttömästi vihan kohteeksi. Siltä kannalta ymmärrän sen laajemminkin. Senhän teemme jatkuvasti elämämme aikana lievemmissä muodoissa, itsessämmekin karsimme harkinnan jälkeen sellaisen minkä katsomme ala-arvoiseksi, niin pitkälle kuin kykymme riittävät. Sen jälkeen olemmekin selvemmillä vesillä.

Joskus tulee eteen tilanteita jolloin joutuu kysymään itseltään, miksi tein noin? Tunteidensa ymmärtäminen ei aina olekaan helppoa. Itse olen seuranut tunteitani, silloin kun tiedän niiden olevan aitoja ja itseni hyväksymiä, loput jätänkin Luojani haltuun. Se tuntuu tosi hyvältä, en vaadi itseltäni enempää kuin olla oma itseni.

Lue lisää

Kyllä viha voi olla jopa hyvä ja tarpeellinen rakennuspuu. Tai sitten en ymmärrä kielenkäyttöä samalla tavalla.

Voin sanoa, että nuorena olin vihainen selvästi esiintyviin epäoikeudenmukaisuuksiin. En yksin siitä, miten minua kohdeltiin, vaan miten sorrettiin puolustuskyvyttömiä. Tätä esiintyi mm. työelämässä. Eikä lait ja työehtosopimukset olleet turvaamassa niinkään paljon kuin nykyisin.

Vihasta jalostuu ihan hyödyllinen kannustin oppivuosien jälkeen. Ensin on opittava, että vihaisena on turha neuvotella, sitä voi sanoa "rähjäämiseksi." Toiseksi, on opittava erottamaan henkilö ja asia. Asia on siinä tärkein, henkilö voi olla välikappele, ehkä yksisilmäinen "typeryskin." Näillä eväillä asioita selvitetään ja yleensä hän, joka "polttaa päreensä", on jo tappiolla.

Minusta on ihan tervettä, että tuntee väliin vihaakin jos joku asia tai tms. antaa riittävästi aihetta. Se on sitten toinen asia, miten jatkossa etenee. Itsensä hillitseminen ei merkitse asian luovuttamista tai perääntymistä.

Seku kirjoitti:

kaikki ihmiseen liittyvä, tunteet, teot ja omat kokemukseni ja arvioni voisin niputtaa tuohon aloitukseen.
Itsetuntemuksen sanotaan olevan avain lähimmäistensäkin ymmärtämiseen.

Kyllä se paljolti niin on. Tunnemme laidasta laitaan tunteita erilaisia ihmisiä kohdatessamme, ja heidän kanssaan tekemisiin joutuessamme.

Nyt en mainosta, mutta suosittelen pastoripariskunnan Leila ja olli Valtosen kirjaa Enneagrammi.
Kirjan virallinen nimi taitaa olla kuitenkin Yhdeksänkulmainen peili.
Se ei ole mikään horoskooppikirja, vaan kristilliseen tieteeseen perustuva opas kohtaamaan itsensä, omat tunteensa, ymmärtämään niitä, ja niiden kautta lähimmäisiään.

Omalla kohdallani voin sanoa, että palstallakin on ihmisiä. joiden kanssa voisin ystävystyä livenäkin.
(Miehistähän tykkään kaikista)
On myöskin tyyppejä joista en luullakseni voisi pitää missään tapauksessa. Ymmärtää ehkä voisin kaikkia, ja juuri tuon enneagrammiopin pohjalta.

Googlettakaapa sanalla Enneagrammi!

Lue lisää

Enpä ole analysoinut tunteitani, ja mielenkiintoinen kun aihe on yritän tässä ja nyt.
Kaikilla tunteilla on merkitystä ja johonkin suuntaan voimaa antavat, näin ajattelen ja kerronko?
Nuorena rakastuneena elämä edessä uutena ja odottamassa miten minä sinne rattaisiin sopeudun, oli helppoa kaikki mihin ryhdyin, oliko siihen jotenkin tuo onnellisuus osallisena, ainakin tunsin itseni varmaksi ja kaikki uusi oli mielenkiintoinen haaste.
Viha on hetkellistä ja ohimenevää, sillä ei ole voimia antavaa ominaisuutta ainakaan minuun, se vaan joskus pukkaa mukaan vaikka ei odota, kuten Ruuneperi sanoi sitä mieluummin kiertää.
Onni on usein kun aamulla herää hyvin nukkuneena ja kauniiseen säähän, vähintään kesään, luonnossa liikkuminen, läheisten tapaaminen, ja oman terveyden tilan hyvä hallinta.
Tavallaan tässä kirjoittaessa huomaan olevani onnellinen ihminen!

pyrkii kuitenkin esiin "valepuvussa keittiön kautta", kuten eräs kuuluisa psykologi on muotoillut.
Ihminen voi silloin vahingoittaa kohdettaan tiedostamattaan.
Sanotaan, että ylihuolehtiva äiti toimii juuri niin, silti hän uskoo auttavansa lastaan oikeasti.

vahva tunne kirjoitti:

pyrkii kuitenkin esiin "valepuvussa keittiön kautta", kuten eräs kuuluisa psykologi on muotoillut.
Ihminen voi silloin vahingoittaa kohdettaan tiedostamattaan.
Sanotaan, että ylihuolehtiva äiti toimii juuri niin, silti hän uskoo auttavansa lastaan oikeasti.

Lue lisää

on varmaan hyvä suuntaa antavana tiedostaa oma ihmistyyppinsä. Tulos toki olikin testin jälkeen se mikä on jo selvinnytkin elämän varrella. Elämä itsessään on ainakin pakoittanut minut rehelliseen itsetutkikintaankin, ei muuten selviä ehjin nahoin. Kuinka ehjänä sitten on pysynyt, kaipa niitä rosoja on kuoreen tullut aika lailla.

Kaikkein ikävintä on kokea joskus ihmisten epäluuloja toisistaan, kuin luottamus olisi kärsinyt haaksirikon.
Sellainen ei voi olla hyvä asia kenellekkään. Tietenkään se ei koske lähipiirin ihmisiä, ne suhteet ovat vakaat ja hyvällä pohjalla, jossa voidaan puhua asiat puolin ja toisin avoimesti. Kaikilla ei ole sitäkään, mutta hyvä on silloin mennä itseensä ja tarkistaa mikä on osuuteni ja korjata tilanne, niin kauan kuin on mahdollista. Tai kovettua! Jokainen valitsee mikä sopii hänen luonteelleen......Ja maksaa itse.
Me voimme tulkita ihmisiä väärinkin, motiivejaan ym. Valitettavasti se on enenevä piirre joissakin vanhuksissa. Kaikenlaista on elämässä, mihin joutuu ottamaan kantaa jos viitsii, karsiahan siinä täytyy epäolennaiset asiat pois. Ihanaahan elämä on niin kauan kuin sitä riittää:D

pilvi* kirjoitti:

on varmaan hyvä suuntaa antavana tiedostaa oma ihmistyyppinsä. Tulos toki olikin testin jälkeen se mikä on jo selvinnytkin elämän varrella. Elämä itsessään on ainakin pakoittanut minut rehelliseen itsetutkikintaankin, ei muuten selviä ehjin nahoin. Kuinka ehjänä sitten on pysynyt, kaipa niitä rosoja on kuoreen tullut aika lailla.

Kaikkein ikävintä on kokea joskus ihmisten epäluuloja toisistaan, kuin luottamus olisi kärsinyt haaksirikon.
Sellainen ei voi olla hyvä asia kenellekkään. Tietenkään se ei koske lähipiirin ihmisiä, ne suhteet ovat vakaat ja hyvällä pohjalla, jossa voidaan puhua asiat puolin ja toisin avoimesti. Kaikilla ei ole sitäkään, mutta hyvä on silloin mennä itseensä ja tarkistaa mikä on osuuteni ja korjata tilanne, niin kauan kuin on mahdollista. Tai kovettua! Jokainen valitsee mikä sopii hänen luonteelleen......Ja maksaa itse.
Me voimme tulkita ihmisiä väärinkin, motiivejaan ym. Valitettavasti se on enenevä piirre joissakin vanhuksissa. Kaikenlaista on elämässä, mihin joutuu ottamaan kantaa jos viitsii, karsiahan siinä täytyy epäolennaiset asiat pois. Ihanaahan elämä on niin kauan kuin sitä riittää:D

Lue lisää

ja nykyisin jos hellyyttä,siis myötätuntoa osoitat oppilasta kohtaan,olet sairas.
Onko yhteiskunta menossa,tietokoneaikaan tunteiden kieltämiseen,se kone antaa sinulle ja lapsille ystävän ja mummi rahat.
Jotain tarvitsis tehdä,ystävyys mitataan ketjujen pituudella
Olemme suuntaaantavia kerrotaan asiaa,annetaan suunta nuorisolle.
Minulla noita ripariikäisiä pari tyttöä,ei heihin niin helpolla yhteyttä saa,kun rahan jättää pois..
Mummiin otetaan yhteyttä,kun pankkitili on tyhjä,

etsivivä-amadeus kirjoitti:

ja nykyisin jos hellyyttä,siis myötätuntoa osoitat oppilasta kohtaan,olet sairas.
Onko yhteiskunta menossa,tietokoneaikaan tunteiden kieltämiseen,se kone antaa sinulle ja lapsille ystävän ja mummi rahat.
Jotain tarvitsis tehdä,ystävyys mitataan ketjujen pituudella
Olemme suuntaaantavia kerrotaan asiaa,annetaan suunta nuorisolle.
Minulla noita ripariikäisiä pari tyttöä,ei heihin niin helpolla yhteyttä saa,kun rahan jättää pois..
Mummiin otetaan yhteyttä,kun pankkitili on tyhjä,

Lue lisää

oli Satun aforismi. Meninpä minäkin testaamaan itseni ja oikein huvitti, miten nappiin testi osui loppupäätelmässään. Oli siellä lopussa muuan lause, jota en heti allekirjoita, mutta muuten oli OK.

Tässä iässä on jo oppinut tunteitaan hallitsemaan. Viha, jonka tunteen olen kohdannut jonkun kerran elämässäni. Ne olen työntänyt taka-alalle, mutta tunnen yhä sen vihantunteen, kun nämä tapaukset tulevat mieleeni.

Nuorna tuntemani huumaava rakkaus ei enää nosta päätään, mutta sellainen lempeä tunne toisesta pitämisestä on tallella, eiköhän se jonkinlaista rakkautta kuitenkin lie.

Lämmin tunne, mitä tuntee lapsiaan ja lastenlapsiaan kohtaan. Jotenkin näin vanhemmiten ovat tunteet kuitenkin melko pinnalla. Kyyneleet tulevat herkästi kuunnellessaan esim. lasten laulua tai eläinten tai lasten huonosti kohtelu saa herkistymään.

Kyllähän viha voi olla kantavana voimana silloin kun vihan nostattama tapahtuma on ajankohtainen.
Siitä tilasta pitää kuitenkin päästä nopeasti pois, koska viha on myös tuhoava tunne.

Näitten tunteitten kanssa on tämä elämä tähän pisteeseen saatu. Tyytyväinen olen, että näinkin olen pärjännyt.

Atolfia kirjoitti:

oli Satun aforismi. Meninpä minäkin testaamaan itseni ja oikein huvitti, miten nappiin testi osui loppupäätelmässään. Oli siellä lopussa muuan lause, jota en heti allekirjoita, mutta muuten oli OK.

Tässä iässä on jo oppinut tunteitaan hallitsemaan. Viha, jonka tunteen olen kohdannut jonkun kerran elämässäni. Ne olen työntänyt taka-alalle, mutta tunnen yhä sen vihantunteen, kun nämä tapaukset tulevat mieleeni.

Nuorna tuntemani huumaava rakkaus ei enää nosta päätään, mutta sellainen lempeä tunne toisesta pitämisestä on tallella, eiköhän se jonkinlaista rakkautta kuitenkin lie.

Lämmin tunne, mitä tuntee lapsiaan ja lastenlapsiaan kohtaan. Jotenkin näin vanhemmiten ovat tunteet kuitenkin melko pinnalla. Kyyneleet tulevat herkästi kuunnellessaan esim. lasten laulua tai eläinten tai lasten huonosti kohtelu saa herkistymään.

Kyllähän viha voi olla kantavana voimana silloin kun vihan nostattama tapahtuma on ajankohtainen.
Siitä tilasta pitää kuitenkin päästä nopeasti pois, koska viha on myös tuhoava tunne.

Näitten tunteitten kanssa on tämä elämä tähän pisteeseen saatu. Tyytyväinen olen, että näinkin olen pärjännyt.

Lue lisää

En sano tätä omana ajatuksenani, vaan olen lukenut jonkun viisaan kirjoittamana, että jos kannamme kaunaa, tai vihaamme jotain ihmistä, olemme hänen vankejaan.
Niin se saattaa olla. Ajatusenergiamme on sidottu tuntemaan vihan tunnetta.

Anteeksi antaminen on vaikeaa, eikä sitä kannata edes yrittää omin voimin. Antaa vihan velloa aikansa! Iitse olen kokenut kohdallani, että Korkeimman apua pyytämällä "leppyminen" tulee kuin huomaamatta mieleni maailmaan. Unohdan, teen hyvää minua kaltoin kohdelleelle ihmiselle.

Raamattukin kehottaa."Siunatkaa, että siunauksen perisitte".

Selainen nurinkurinen ilmiö tapahtuu myöskin, että meille pahaa tehnyt vikoilee, häntä harmittaa ja suututtaa, kun näkee ilkeytensä kohteen voivan hyvin, olevan vapautunut ja onnellinen.
Vaikka emme sitäkään tahtoisi, niin se on sitä syyn ja seurauksen lakia.

Seku kirjoitti:

En sano tätä omana ajatuksenani, vaan olen lukenut jonkun viisaan kirjoittamana, että jos kannamme kaunaa, tai vihaamme jotain ihmistä, olemme hänen vankejaan.
Niin se saattaa olla. Ajatusenergiamme on sidottu tuntemaan vihan tunnetta.

Anteeksi antaminen on vaikeaa, eikä sitä kannata edes yrittää omin voimin. Antaa vihan velloa aikansa! Iitse olen kokenut kohdallani, että Korkeimman apua pyytämällä "leppyminen" tulee kuin huomaamatta mieleni maailmaan. Unohdan, teen hyvää minua kaltoin kohdelleelle ihmiselle.

Raamattukin kehottaa."Siunatkaa, että siunauksen perisitte".

Selainen nurinkurinen ilmiö tapahtuu myöskin, että meille pahaa tehnyt vikoilee, häntä harmittaa ja suututtaa, kun näkee ilkeytensä kohteen voivan hyvin, olevan vapautunut ja onnellinen.
Vaikka emme sitäkään tahtoisi, niin se on sitä syyn ja seurauksen lakia.

Lue lisää

Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo, tässä nämä pahimmat joihin kuolee!

En kai ole koskaan joutunut vihan kanssa vastakkain, kateuden kyllä se lienee yleisempi, tuo viha minusta on voimakas ja suorastaan paha, että sodat ja murhat voivat olla vihan tuotteita.

Vihasta voi muovailla laatutuotteen ja kutsua sitä vaikka suomalaiseksi sisuksi, se on todellinen täsmätuote, monessa sitä tarvitaan ja käytetään ainakin pitkäkantoisissa projekteissa hyödyksi.

*Kukkahame* kirjoitti:

Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo, tässä nämä pahimmat joihin kuolee!

En kai ole koskaan joutunut vihan kanssa vastakkain, kateuden kyllä se lienee yleisempi, tuo viha minusta on voimakas ja suorastaan paha, että sodat ja murhat voivat olla vihan tuotteita.

Vihasta voi muovailla laatutuotteen ja kutsua sitä vaikka suomalaiseksi sisuksi, se on todellinen täsmätuote, monessa sitä tarvitaan ja käytetään ainakin pitkäkantoisissa projekteissa hyödyksi.

Lue lisää

Vihasta näyttää olevan moneksi. Ei ole ihmistä, joka ei olisi kokenut vihan tunnetta. Vihan tunteen kroonistuessa, se ei voi olla rakentavaa. Se voi olla tuhoavaa ja jopa katkeroittaa ihmisen. Pahinta on siitä seuraavat teot. Monet ovat tekijät, jotka vihaa aiheuttavat. Tässä tuli mieleen vaikka epäoikeudenmukaiden kokeminen yhteiskunnassa, ja etenkin se ettei pysty siihen mitenkään itse vaikuttamaan.
Sitten jotenkin helpommin hoidettavissa, mutta ei helppo viha, toiseen ihmiseen kohdistuva. Siinä on anteeksiantamisen ja sopimisen mahdollisuus, joka ei ole kaikille helppoa.
Viha, vihastuminen ja suuttuminen ovat jotenkin eri asteisia. Äkkipikainen ihminen voi vihastua tulisestikin, mutta leppyy nopiaan. Jälkihoito pitäisi muistaa, sillä vastapuoli voikin olla pitkävihainen.

Kaikkein raadollisempaa on mielestäni vihan lietsominen. Tästä on maailmassa paljon karmeita esimerkkejä. Se liittyy vallanhimoon ja massojen hallintaan

Katleija-yksi kirjoitti:

Vihasta näyttää olevan moneksi. Ei ole ihmistä, joka ei olisi kokenut vihan tunnetta. Vihan tunteen kroonistuessa, se ei voi olla rakentavaa. Se voi olla tuhoavaa ja jopa katkeroittaa ihmisen. Pahinta on siitä seuraavat teot. Monet ovat tekijät, jotka vihaa aiheuttavat. Tässä tuli mieleen vaikka epäoikeudenmukaiden kokeminen yhteiskunnassa, ja etenkin se ettei pysty siihen mitenkään itse vaikuttamaan.
Sitten jotenkin helpommin hoidettavissa, mutta ei helppo viha, toiseen ihmiseen kohdistuva. Siinä on anteeksiantamisen ja sopimisen mahdollisuus, joka ei ole kaikille helppoa.
Viha, vihastuminen ja suuttuminen ovat jotenkin eri asteisia. Äkkipikainen ihminen voi vihastua tulisestikin, mutta leppyy nopiaan. Jälkihoito pitäisi muistaa, sillä vastapuoli voikin olla pitkävihainen.

Kaikkein raadollisempaa on mielestäni vihan lietsominen. Tästä on maailmassa paljon karmeita esimerkkejä. Se liittyy vallanhimoon ja massojen hallintaan

Lue lisää

ehkä vaikeimmin tajuttavissa. Yleensä ihminen jolla on ristiriitoja itsensä kanssa. Jollakin kapealla alueella voi silloin olla vuorovaikutusta, riippuen siitä kuinka hyvin toistensa taustan tuntee.
Luonteiden erilaisuus tekee myös törmäyksiä, useimmin sille herkemmälle osapuolelle. On ihmisiä jotka suoraviivaisuudessaan saattavat aiheuttaa sulkeutuneemmalle tosi vaikeita tilanteita, jolloin toinen sulkeutu täysin, saattaa vihatakin, vaikka ei haluaisikaan.

Yleensä ei kukaan reagoi, jollei ihmiset itse kerro vaikeuksistaan, mutta siinä on omat riskinsä saada "nenilleen"sille joka yrittää lähestyä. Opittavaaa on---ja se on hieno asia:D

Taisin mennä tunteiden käsittelyssä surun ajatuksiin, joita tuo elämä joskus kun ei täysin toisiaan ymmärretä.

Vihan tunne on ihmisessa aivan oikeutettua ja luonnollista. Aivan turhaan sitä pidetään pahana,
se on yksi Luojan luomista tunnetiloistamme. Hyväksykäämme se sellaisena.

Vihakäyttäytyminen on toinen asia.
Muistan Esko Salmisen jossain haastattelussa sanoneen, että "kantapään kautta katuun" on hyvä
purkaa vihaiset ja katkerat tunteensa, joita jokaisella välillä on.
Näin kerran pienen lapsen, jota muut eivät ottaneet leikkiinsä, saavan raivonpuuskan.
Pienelle lapselle se on luonnollista vihakäyttäytymistä.

Aikuinen voi mennä vihantunteen aiheuttaneen ihmisen luokse ja keskustella asiasta,
pilkkoa sitä ja tarkastella, päätyä kenties kompromissiin,
siis ratkaisuun, jossa molemmat tekevät myönnytyksiä.
Tai toinen voi jollain tavalla korvata aiheuttamansa pahan, jolloin tilanne rauhoittuu.
Aikuiselle harvoin tulee primitiivireaktiota, koska hän hallitsee tunnetilansa
ja löytää aina tien ulos vihantunteesta, johon ei kannata jäädä.

Nyt olemme keskittyneet vain yhteen tunteeseen, vihaan, jonka Ruuneperi avauksessaan otti esiin
ja jonka hän oli huomannut voivan olla myös hyvien asioiden rakennuspuuna. Parempia ja kestävämpiä rakennuksia tehdään rakkauden, ystävyyden, hellyyden, myötätunnon ja hoivaamistunteiden vallassa.

Tunteiden kirjohan on suuri kuin spektri, suurempikin sitä, mutta nyt tätä avauksen aihetta pyörittelin.

Tähän ketjuun ovat osallistuneet syvällisesti ajattelevat, järkevät ihmiset.
Muutkin, ketjuun osallistumattomat ovat luullakseni "täysissä järjissään olevia", mutta mainitsen vain heidät, jotka tässä ova tuoneet ajatuksiaan julki.

Ynnämuu mainitsi itsehillinnästä, eli ilman hätiköintiä tehdyistä päätöksistä.
Omaa miestäni arvostan juuri tuon harkintakyvyn takia.
Hän toimi työelämänsä aikana virassa, missä hänen epämieluisiin velvollisuuksiinsa kuului rankaisu.
Hänen tuli määrätä jopa putkarangaistukseen jokin sääntöjä rikkonut "alaisensa".

Mieheni kertoi sen verran toimenkuvastaan, että asioihin tuli perehtyä, niitä tutkia ja puntaroida, eikä toimia sokeasti ohjesäännöissä pitäytyen.

Kunnioitan ukkoni humaanisuutta ja ajattelukykyä. Lomalta toistuvasti myöhästynyt romaanipoika joutui "poteroon", mutta ratsuväkipataljoonan upseerina mieheni "toisella kädellä", rohkaisi häntä, pannen hänen koko hevostallien vastaavaksi.
Poika ei puntannut enää, ei myöhästynyt lomilta ja sanoi asepalveluksesta vapautuessaan. " Sie yliluti oot kunno mie."

Noista ajoiata on kulunut jo yli 40-vuotta ja yliluti on monta arvomerkkiä ylempi eläkeukko, mutta samaa viisautta havaitsen hänen osoittavan edelleenkin, näinäkin päivinä, vieläpä potentuoituneena.

Seku kirjoitti:

Tähän ketjuun ovat osallistuneet syvällisesti ajattelevat, järkevät ihmiset.
Muutkin, ketjuun osallistumattomat ovat luullakseni "täysissä järjissään olevia", mutta mainitsen vain heidät, jotka tässä ova tuoneet ajatuksiaan julki.

Ynnämuu mainitsi itsehillinnästä, eli ilman hätiköintiä tehdyistä päätöksistä.
Omaa miestäni arvostan juuri tuon harkintakyvyn takia.
Hän toimi työelämänsä aikana virassa, missä hänen epämieluisiin velvollisuuksiinsa kuului rankaisu.
Hänen tuli määrätä jopa putkarangaistukseen jokin sääntöjä rikkonut "alaisensa".

Mieheni kertoi sen verran toimenkuvastaan, että asioihin tuli perehtyä, niitä tutkia ja puntaroida, eikä toimia sokeasti ohjesäännöissä pitäytyen.

Kunnioitan ukkoni humaanisuutta ja ajattelukykyä. Lomalta toistuvasti myöhästynyt romaanipoika joutui "poteroon", mutta ratsuväkipataljoonan upseerina mieheni "toisella kädellä", rohkaisi häntä, pannen hänen koko hevostallien vastaavaksi.
Poika ei puntannut enää, ei myöhästynyt lomilta ja sanoi asepalveluksesta vapautuessaan. " Sie yliluti oot kunno mie."

Noista ajoiata on kulunut jo yli 40-vuotta ja yliluti on monta arvomerkkiä ylempi eläkeukko, mutta samaa viisautta havaitsen hänen osoittavan edelleenkin, näinäkin päivinä, vieläpä potentuoituneena.

Lue lisää

ja viisaita pohdintoja Teillä. En ehtinyt eilen osallistumaan, mutta aihe ei jättänyt rauhaan.

Tuntuu, että vanhempana tunteet tulevat selkeämmin pintaan, vaikka eivät ehkä ole niin voimallisia kuin nuorempana. Valitettavasti myös ne tunteet, joita ei tahtoisi itsellään olevan tulevat vaatimaan huomiota,
siis viha, kateus, katkeruus ja mitä kaikkea muuta.

Tahtoisin ajatella, että niin kuuluukin olla, että nyt olisi aika kohdata itsessään myös "varjo", ottaa nämä huonot puolet omiin nimiinsä, työstää niitä ja sitten vapautua niistä. Ainakin minulla näissä riittää varmasti työmaata loppuelämäksi. Tietenkin pitää varoa sitä, ettei jää niitä märehtimään, että vaan näkee myös että "kauneutta on/iloa on/rakkautta on" kuten Eeva Kilpi runossaan muistutti.

Olisit nyt itse kirjoittanut niitä viisaita, kun ihan kuusikymppisitä tulit tänne lukemaan ikivanhoja juttuja, nostaaksesi ne pramille.

Kaikki muistavat ne jo lukeneensa, mutta Sinun viisaita ja mielenkiintoisia sanojasi tuossa nostavassa viestissä kovin vähän.

Ei oikein näin lukijalle selvinnyt millaisia ajatuksia sinulla on, mikä sinua kiinnostaa ja mistä haluaisit keskustella, koska joku täälläkin haluaa keskustella, ei vain lukea vanhoja juttuja.

Oliko sinulta tuossa ketjussa joku kuolematon ajatus jonka nyt haluat muidenkin tietävän.
Kertoisitko, voisimme tutustua paremmin.

''yäk-pois''

Se on nyt täällä näiden palstan pilanneiden henki. en koskaan mene heidän ketjuihinsa, miksi menisin.