Sormiruokaa, HÄH,TÄH??

ei tarkoita sitä, että pitää antaa isoja paloja, joista vauvan tulee haukata. Ihan hyvin voit antaa esim. maissinaksun pienittynä. ja tuota kurkkuakin voi antaa raasteena ja senkin vielä "pätkiä" niin ei jää kurkkuun ikävästi.

Tai kun vähän tulee ikää lisää, niin raejuusto on hyvä sormiruoka ja samoin porkkanaa voi antaa raastettuna.

Kurkku, kun leikkaat paksun kurkun n. 5-7 cm pätkäksi ja neljään lohkoon tai "veneeseen" on oikein hyvä sormiruoka. Se on kuitenkin niin paksu että ennen muuta lapsi imee tai jäystää siemenet ja syö ne. Valvonnan idea on juuri se, että jos iso pala lohkeaa, sinä kaivat sen tarvittaessa suusta pois. Näin pieni lapsi kyllä sylkeekin sen aika pian useinmiten, kun ei ole moisiin lohkareisiin suussaan tottunut, varsinaisen ruoan ollessa vielä varsin "sileää".
Kokeile myös maissinaksuja tai riisikakun paloja. Itse olen näistä riisikakut (maustamaton ja suolaton) kokenut paremmaksi vaihtoehdoksi. Maissinaksusta tulee valtava sotku ja liisteriä saa pestä jokapaikasta :D
Sormiruoan idea siis sinällään on käden koordinaation parantaminen. Mutta myös ensimmäinen askel matkalla "oikeaan" ruokaan ja itse omin käsin syömiseen.

Minä en antanut esikoiselle mitään sormiruokia kun hinkuyskän jälkeen oli kovin tukehtuvainen kurkku ja hampaatkin tulivat myöhään. Oppi syömään kumminkin ja nyt kohta koululaisena osaa syödä aivan kuten muutkin lapset :))...että eivät ne sormiruoat ole mitään pakollisia. En ole antanut pikkuisellekaan mitään sormiruokia vielä, 9 kk. En jaksa ottaa mitään tukehtumisriskiä. Hän vielä koko ajan pelleileekin ruokapöydässä ja on vaarassa tukehtua jo ihan muussiruokaan (hän kun purskuttelee ja vetää henkeen ja ääntelee syödessään jne...kerran sain häntä roikottaa pää alaspäin ja taputtaa selästä että saisi henkeä kun muussiruokakin päätyi väärään kurkkuun tuon pelleilyn seurauksena...Olen kyllä oppinut ennakoimaan hänen pelleilypuuskiaan ja varomaan antamasta ruokaa suuhun kun pelleily on pahimmillaan---ja vettä minulla on koko ajan vieressä että voin sitten kipata vettä hänen suuhun jos tulee ruoan kanssa ongelmaa). Kyllä hän ajallaan oppii syömään ruokia kun niitä hampaita alkaisi tulla. Mikäs kiire siinä on. Siihen saakka muussaan pienemmäksi. Käden koordinaatio-ongelmiakaan ei ole ollut vaikka ilman sormiruokaa ollaankin vielä oltu. Esikoinen joka ei saanut vauvana murustakaan mitään sormiruokaa on äärettömän taitava ja näppärä käsistänsä. Leikeissäkin ne sormet ja käden koordinaatio kehittyvät.

on annettu sormiruokaa puolen vuoden iästä saakka, vaikkei hampaita olekaan ollut. Sormiruoka on ollut miellä lähinnä jotain tekemistä käsille, kun syötetään ja että tyttö tykkää mutustella itse. Tosi taitavasti oppi jauhamaan ruokia ilman hampaitakin ikenillä ja kielellä. Aloitettiin maissinaksuilla sekä kurkun viipaleilla, joista ei viel saanut palaa. Pikkuhiljaa on kokeiltu myös banaanin paloja, päärynän paloja, viinirypäleitä paloina, avokadoa, ruisleipää yms. Hampaat tulivat nyt 8kk iässä ja nyt saa isompia palasia ja on pitänyt olla tarkkana, ettei ota liian isoja paloja suuhun. Kokoajan olen valvonut vieressä, kun mutustaa, ettei ota liian isoa palasta. Kertaakaan ei ole ollut vaaraa tukehtumisesta, yhden kerran otti liian ison palan ja oksensi sen pois. Silloin säikähdin, mutta tämä ei ole toistunut. Jonkin verran kyllä yski alkuun pieniäkin paloja, mutta kyse ei ollut minkäänlaisesta tukehtumisesta vaan ruoka tuntuu hassulta kurkussa.

Eihän sormiruuat mitään pakollisia ole, joidenkin tosin olen kuullut aloittavan kiinteisiin totuttelun vain sormiruualla (siis kun lapsi itse oppii syömään pehmeitä paloja). Itse olen järkeillyt asian niin, että kun antaa ihan pieniä "nöppösiä", ei niihin voi pieni tukehtua vaan ne yskittää vain kurkussa. Pehmeät palaset on helppo muusata kielellä ja sylkee kyllä pois jos ei mene alas. Mutta jos on arka niin en ehkä suosittelisi. Tosin hyvin kuitenkin toimivat meillä ja pinsettiote kehittyi äkkiä näitä syödessä.

Kokeile antaa raakaa porkkanaa, siitä ei saa niin helposti isoja paloja kun keitetystä.

Vauva voi syödä vaikka kaiken ruokansakin sormiruokana, soseuttaminen ei ole ollenkaan tarpeellista jos kiinteät aloitetaan vasta kun vauva on siihen valmis. (on kiinnostunut syömisestä, osaa tarttua ja viedä suuhun jne., yleensä noin puolen vuoden iässä) Käden ja suun koordinaatio seuraavat toisiaan niin että siinä vaiheessa kun vauva osaa jotain viedä kädellä suuhunsa, hän osaa sitä myös suussaan käsitellä. Mitään paloja ei siis saa vauvan suuhun työntää! Esim. herneitä vauva on valmis syömään siinä vaiheessa kun hän osaa niitä pinsettiotteella poimia. Ennen pinsettiotteen kehittymistä kaikki sormiruoka tarjotaa ISOINA paloina, sellaisina jotka on hyvä ottaa nyrkkiin ja joista riittää vielä nyrkin ulkopuolellekin järsittävää. Hyviä sormiruokia alussa ovat maissinaksujen ja riisikakkujen lisäksi esimerkiksi keitetyt/höyrytetyt kasvikset, kuten bataatin tai perunan palat ja kukkakaalin ja parsakaalin nuput.

Tukehtumista sormiruokailussa ei tarvitse pelätä, kunhan tietyistä turvallisuussäännöistä pidetään kiinni: Sormiruokaa annetaan vain aikuisen valvonnassa, ja vain kun vauva on pystyasennossa. Esim. sitterissä makoilevalle vauvalle ei saa antaa mitään palaa järsittäväksi! Mitään ruokaa ei työnnetä vauvan suuhun, vaan annetaan vauvan eteen itse tartuttavaksi. Ja mitään kovia paloja, kuten pähkinöitä ei tarjota.

Vauva osaa kakoa liian syvälle joutuvat palat pois. Pienellä vauvalla kakominen laukeaa heti kun ruuanpala joutuu hiukankin taaemmas suussa, jo kauan ennenkuin pala on lähelläkään hengitysteitä. Kakominen voi näyttää ja kuulostaa hurjaltakin, mutta vauvalla ei ole hätää, vaan hän jatkaa tyytyväisenä syömistä kun pala on taas edempänä suussa. Kakomisen laukaiseva piste siirtyy hiljalleen suussa taaemmaksi, isompi lapsi kakoo sitten vasta kun pala todella on jo menossa henkeen. Lapsen olisi siis tärkeääkin oppia käsittelemään paloja suussaan ihan alusta asti, jo silloin kuin suojeleva kakomisrefleksi on herkkä. Ne vauvat jotka saavat pitkään pelkkää sileää soseruokaa, ovat todellisemmassa tukehtumisriskissä silloin kun paloja aletaan tarjoilla vasta kun kakominen ei ole enää niin herkässä.

Sormiruokailusta on juuri käännetty suomeksi kirja "Omin sormin suuhun" http://wsoy.fi/yk/products/show/81065?category=152 Suosittelen kysymään joko lähikirjastosta löytyy! Itse olen aloittanut kiinteät yhden lapsen kanssa "perinteisesti" soseilla ja syöttämällä, ja toisen kanssa täysin syöttämättä sormiruokailulla, ja jälkimmäinen tapa oli kyllä kaikin puolin mukavampi ja järkevämpi sekä vanhemmille että lapselle!

Meillä poika oli melkoinen sihtikurkku pitkän aikaa ja useimmiten kakoi ja oksenteli, jos hiemankin kokkareista sai suuhunsa. Myös maissinaksuun meinasi tukehtua, vaikka ikää oli silloin jo 8kk. Vasta lähempänä vuoden ikää alkoi isommat palaset maistua, kokeilimme keitettyjä makaroneja, pieniä kurkun paloja ja juustopalat oli ihan ykkönen. Vasta yli vuoden vanhana alkoi syömään kokkareisempaa sosetta ja 1,5-vuotiaana samaa kuin muutkin. Ei tosin silloinkaan vielä kovin isoja paloja kerrallaan.

Muutaman kokeilukerran jälkeen, kun poika yski ja oksenteli sormiruokaansa ulos, päätin suosiolla siirtää kokeilut vielä myöhemmäksi, ettei vahinkoa vain pääsisi tapahtumaan. Lisäksi, jos lapsi oksensi sormiruoasta, hän säikähti niin pahoin, että kieltäytyi sitten syömästä mitään.

Tietääkseni kukaan lapsi ei ole jäänyt oppimatta pureskelemaan, joten ei sillä sormiruoan syömisellä mikään kiire voi olla. Kukin omaan tahtiinsa, mikä vain sinulle ja vauvallesi sopii parhaiten.

siis kokonaan sormiruoalla. Ihan parasta! Sormiruokahan on se ihmisen alkuperäinen ja luonnollinen tapa tutustua ja oppia syömään kiinteitä. Miksi antaa sosetta? Miksi nähdä sellainen vaiva ja viedä lapselta ilo oppia itse syömään? Lapsihan oppii kaiken muunkin itse, niin miksei myös syömisen?

Meillä syödään rintamaitoa nälkään ja kiinteisiin tutustutaan koko ajan. Lapsellani on ikää 8kk. Aloitettiin 6kk ikäisenä, kun vauva osoitti kiinnostusta ja todettiin soseet ihan järjettömiksi.

Jos maito on lopussa, tai haluaa vieroittaa lasta rinnasta, niin silloin ymmärrän soseet. Muuten jos äiti ja lapsi ovat terveitä, niin miksi ihmeessä antaa sosetta?

Olen myös lukenut tuon kirjan: "Omin sormin suuhun" ja suosittelen lämpimästi jokaiselle vanhemmalle.

Monet seikat puoltavat sormiruokailua, kunhan ottaa vain asioista selvää. Kannattaa ihmeessää koittaa!!

Olen miettinyt tuota sormiruokailua myös... Meillä on neidillä (pian 7kk) pari hammasta tulossa, joten olisi varmasti kiva "jyrsiä" jotakin, auttaisi epäilemättä myös ikenien kutinaan. Leluja käsittelee oikein näppärästi, ja selinmakuulla pinnistelee kovasti istuma-asentoon, mutta syöttötuolissa istuminen ei vielä suju vaikka tukisi tyynyilläkin, joten en ole aloittanut sormiruokakokeiluja.

Sylissä tyttö istuu tuettuna ihan hienosti, mutta syöttötuolissa istuminen on tosi huteraa. Siispä kysynkin tyhmänä, mistä tietää, että vauvaa voi istuttaa syöttärissä? Selkä kai kärsii, jos istuttaa liian aikaisessa vaiheessa. Toisaalta ei taito kai voi kehittyä, jos lapsi ei saa istua. Vaikka voi kai lapsi sormiruokailla aikuisen sylissäkin?

Lapsi tutustuu ruokaan maku-, haju-, tunto-, näkö- ja kuuloaistin avulla. Miltä ruoka maistuu, tuoksuu, näyttää, tuntuu ja kuulostaa... pienen lapsen on hyvä oppia pienestä pitäen syömään palasia. Maailmassa Suomen lapset syövät eniten purkkiruokia vielä 2-vuotiaina. Todella moni lapsi kakoo vähänkin kokkareisempaa ruokaa toisella vuodella ollessa. Opettajaa vanhemmat lapsenne syömään tavallista kotiruokaa ja unohtakaa purkkiruuat jatkuvasti syötettynä. Ne ovat ihan hyviä reissatessa tai kyläillessä, mutta kotona lapselle kotiruokaa

Jos sun vauva syö sormiruokaa niin se ei tarkoita et se tapa sopii muille. Meidänki poika alkoi syömään kikkareita vasta 1.5 v, sitä ennen oli tukehtumassa jopa puuroon. Nyt ku poskihampaat on tullut niin selvästi asiaa helpotti, yritäpä ite pureskella porkkanaa ilman hampaita. Mielummin opetan lapsen syömään lusikalla kuin käsin. Se mikä sopii teille , ei aina sovi muille. Kaikki lapsen ovat erilaisia. Jotkut lähtee kävelee 1.3v, jotkut juoksee jo 10 kuisena.