kommentoikaapa

ponne"

Isäni oli veljensä perillinen ja testamentin saaja. Hän on luopunut perinnöstä minulle ja isän luopumisilmoituksessa lukee, luovuttamaani perintöosuuteen aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta.
Onko tuolla mitään merkitystäm jos tulee eteen avioerotilanne ja tai pitäisikö joenkin vielä varmistaa tuo saanto, ellei perinnöstä luopumisen yhteydessä tehty paperi ole pätevä osituksessa avioerotilanteessa.
Rintaperillinen minulla on.

7

588

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 14+9

      Perinnöstä luopuja ei saa tehdä mitään toimia, joiden voidaan katsoa olevan perintöön ryhtymistä. Aiheesta esim. tuossa: http://www.laki24.fi/pepe-perinnostaluopuminen-perillinen.html

      Perinnöstä luopuja ei siis voi määrätä, mitä hänen perintöosuudelleen hänen jälkeensä tapahtuu, tai hänen katsotaan ryhtyneen perintöön. Siten luopuja ei voi myöskään tehdä avio-oikeuden poissulkevaa määräystä. Asia on järjelläkin ajatellen aika selkeä, koska kukaan ei voi määrätä sellaisesta, mitä hänellä ei ole. Jos luopuja luopuu perinnöstä, hänellä ei sitä ole koskaan ollutkaan, eikä hän siis ole voinut määrätä mitään siihen liittyen. Jos hän taas määrää perintöosastaan, hän tulee samalla osoittaneeksi ottaneensa sen vastaan ja luonnollisesti joutuu maksamaan siitä perintöverot.

      Ainoa mahdollisuus avio-oikeuden poistamiseksi tapauksessasi on siis avioehto nykyisen tai tulevan puolisosi kanssa, mikäli tämä siihen suostuu. Tai sitten isäsi tulkitaan ottaneen perintö vastaan (et kertonut, kuinka vanhasta asiasta on kyse ja vieläkö sitä koskevia ratkaisuja voidaan muuttaa), jolloin hän luonnollisesti voi tehdä avio-oikeusmääräyksen.

      • >>Ainoa mahdollisuus avio-oikeuden poistamiseksi tapauksessasi on siis avioehto nykyisen tai tulevan puolisosi kanssa, mikäli tämä siihen suostuu. Tai sitten isäsi tulkitaan ottaneen perintö vastaan (et kertonut, kuinka vanhasta asiasta on kyse ja vieläkö sitä koskevia ratkaisuja voidaan muuttaa), jolloin hän luonnollisesti voi tehdä avio-oikeusmääräyksen.


      • 14+9
        nix_nax kirjoitti:

        >>Ainoa mahdollisuus avio-oikeuden poistamiseksi tapauksessasi on siis avioehto nykyisen tai tulevan puolisosi kanssa, mikäli tämä siihen suostuu. Tai sitten isäsi tulkitaan ottaneen perintö vastaan (et kertonut, kuinka vanhasta asiasta on kyse ja vieläkö sitä koskevia ratkaisuja voidaan muuttaa), jolloin hän luonnollisesti voi tehdä avio-oikeusmääräyksen.

        "Se, onko perintöä edellä sanotun mukaisesti verotettu vai ei, ei ole ratkaisevaa ap:n pojan mahdollisessa avioerossa päätettäessä siitä, onko pojan aviopuolisolla tuohon omaisuuteen avio-oikeus vai eikö ole."

        Itse asiassa en tuota tarkoittanutkaan, että verotus olisi määräävä tekijä, vaan että jos ap:n isä on perintöön ryhtynyt, niin silloin siitä verot myös mätkähtää. Eli toisin päin ajatellen, ap. ei voi vedota isän avio-oikeusmääräykseen ja samalla väittää, että isä on luopunut perinnöstä. Verotusasia tullee ilmi viimeistään siinä vaiheessa, jos ap:n suivaantunut puoliso ottaa itseensä mokomasta määräyksestä... ;-)

        Sen sijaan tuntuu omituiselta tulkinnalta, että jos avio-oikeusmääräys on tehty lainmukaisesti pätevästi, olisi se samalla peruste perintöön ryhtymisestä. Tai toisinpäin, jos määräystä ei ole tehty asianmukaisesti, ei myöskään perinnöstä luopumista voitaisi kiistää (jos siis löytyisi joku, joka asian kiistäisi, kuten vaikka veroviranomainen). Eli jos tekee homman oikeaoppisesti, se merkitsee ryhtymistä, mutta ryhtymisaie ja hutiloiden tehty toteutus ei olisikaan perintöön ryhtymistä? Ja silloin perintöön ryhtymistä tai siitä luopumista saatettaisiin testata ja pohtia vasta vuosien kuluttua, jos ap:n avio-oikeusasia joskus tulisi ajankohtaiseksi?


      • bpi
        14+9 kirjoitti:

        "Se, onko perintöä edellä sanotun mukaisesti verotettu vai ei, ei ole ratkaisevaa ap:n pojan mahdollisessa avioerossa päätettäessä siitä, onko pojan aviopuolisolla tuohon omaisuuteen avio-oikeus vai eikö ole."

        Itse asiassa en tuota tarkoittanutkaan, että verotus olisi määräävä tekijä, vaan että jos ap:n isä on perintöön ryhtynyt, niin silloin siitä verot myös mätkähtää. Eli toisin päin ajatellen, ap. ei voi vedota isän avio-oikeusmääräykseen ja samalla väittää, että isä on luopunut perinnöstä. Verotusasia tullee ilmi viimeistään siinä vaiheessa, jos ap:n suivaantunut puoliso ottaa itseensä mokomasta määräyksestä... ;-)

        Sen sijaan tuntuu omituiselta tulkinnalta, että jos avio-oikeusmääräys on tehty lainmukaisesti pätevästi, olisi se samalla peruste perintöön ryhtymisestä. Tai toisinpäin, jos määräystä ei ole tehty asianmukaisesti, ei myöskään perinnöstä luopumista voitaisi kiistää (jos siis löytyisi joku, joka asian kiistäisi, kuten vaikka veroviranomainen). Eli jos tekee homman oikeaoppisesti, se merkitsee ryhtymistä, mutta ryhtymisaie ja hutiloiden tehty toteutus ei olisikaan perintöön ryhtymistä? Ja silloin perintöön ryhtymistä tai siitä luopumista saatettaisiin testata ja pohtia vasta vuosien kuluttua, jos ap:n avio-oikeusasia joskus tulisi ajankohtaiseksi?

        "Sen sijaan tuntuu omituiselta tulkinnalta, että jos avio-oikeusmääräys on tehty lainmukaisesti pätevästi, olisi se samalla peruste perintöön ryhtymisestä. Tai toisinpäin, jos määräystä ei ole tehty asianmukaisesti, ei myöskään perinnöstä luopumista voitaisi kiistää (jos siis löytyisi joku, joka asian kiistäisi, kuten vaikka veroviranomainen). Eli jos tekee homman oikeaoppisesti, se merkitsee ryhtymistä, mutta ryhtymisaie ja hutiloiden tehty toteutus ei olisikaan perintöön ryhtymistä? Ja silloin perintöön ryhtymistä tai siitä luopumista saatettaisiin testata ja pohtia vasta vuosien kuluttua, jos ap:n avio-oikeusasia joskus tulisi ajankohtaiseksi?"

        Näinhän oikeus, nimenomaan verotuksen suhteen toimii. Verovelvollinen tekee epäselviä ilmoituksia ja jos verottaja ei ajoissa huomaa missä mennään niin asia vanhenee ja veroissa säästetään. Verosuunnittelua tämäkin, tosin silllä riskillä että joutuu muutaman vuoden jännittämään menikö läpi


      • ponne"
        bpi kirjoitti:

        "Sen sijaan tuntuu omituiselta tulkinnalta, että jos avio-oikeusmääräys on tehty lainmukaisesti pätevästi, olisi se samalla peruste perintöön ryhtymisestä. Tai toisinpäin, jos määräystä ei ole tehty asianmukaisesti, ei myöskään perinnöstä luopumista voitaisi kiistää (jos siis löytyisi joku, joka asian kiistäisi, kuten vaikka veroviranomainen). Eli jos tekee homman oikeaoppisesti, se merkitsee ryhtymistä, mutta ryhtymisaie ja hutiloiden tehty toteutus ei olisikaan perintöön ryhtymistä? Ja silloin perintöön ryhtymistä tai siitä luopumista saatettaisiin testata ja pohtia vasta vuosien kuluttua, jos ap:n avio-oikeusasia joskus tulisi ajankohtaiseksi?"

        Näinhän oikeus, nimenomaan verotuksen suhteen toimii. Verovelvollinen tekee epäselviä ilmoituksia ja jos verottaja ei ajoissa huomaa missä mennään niin asia vanhenee ja veroissa säästetään. Verosuunnittelua tämäkin, tosin silllä riskillä että joutuu muutaman vuoden jännittämään menikö läpi

        Luopuminen on tapahtunut 12 vuotta sitten. Luovutuksen saanut on maksanut perintöverot.
        Täytyy vielä tarkistaa tuo AL 66 §:lä.
        Verottajan asia on puuttuuko hän määräämällä perintöveron luovuttajalle ja sitten lahjaveron luovutuksen saajalle. Verottaja voi olla lempeä tai lain kirjainta noudattava.


      • maallikkojuristi
        ponne" kirjoitti:

        Luopuminen on tapahtunut 12 vuotta sitten. Luovutuksen saanut on maksanut perintöverot.
        Täytyy vielä tarkistaa tuo AL 66 §:lä.
        Verottajan asia on puuttuuko hän määräämällä perintöveron luovuttajalle ja sitten lahjaveron luovutuksen saajalle. Verottaja voi olla lempeä tai lain kirjainta noudattava.

        Verottaja ei pysty enää asiaan puuttumaan 12 vuoden jälkeen.


      • ponne"
        maallikkojuristi kirjoitti:

        Verottaja ei pysty enää asiaan puuttumaan 12 vuoden jälkeen.

        Aviopuolison poissuljenta lausuma oli pääasia, josta kyselin kannanottoa. Luopumispaperista puuttuu todistajat, mutta voiko todistajat, jotka tietävät asiasta lisätä. varmistaisin vain, kun ei tiedä koskaan mitä avioliittoon nähden eteen voi tulla.

        Sitten isäni veli oli merkinnyt testamenttiinsa, veljelle tai hänen jälkeläisilleen, että aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta. Voisiko tulkita niin, että testamentti sulkee pois jo luovutuksen saajan aviopuolison.
        Perintöoikeus ei ole mikään yksinkertainen tulkittava. Pitää olla kokemusta ja perillä PK:sta, jotta voi olla varma miten asia menee mikäli riitaa tulee säännöksistä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ensi kesänä

      Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta
      Ikävä
      66
      3362
    2. Tukalaa kuumuutta

      Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh
      Ikävä
      43
      3157
    3. Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.

      Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      122
      2648
    4. Sinä, ihastukseni

      Mitä haluaisit tehdä kanssani ensimmäisenä?
      Ihastuminen
      43
      2538
    5. Tiedät ettei tule toimimaan.

      Mielenterveys ei kummallakaan kestä.
      Ikävä
      31
      1953
    6. Okei, myönnetään,

      Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘
      Ikävä
      27
      1850
    7. Onko kaivatullasi

      himmeä kuuppa?
      Ikävä
      48
      1636
    8. Mihin hävisi

      Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä
      Iisalmi
      85
      1465
    9. On jo heinäkuun viimeinen päivä.

      En taida nähdä sinua koskaan.
      Rakkaus ja rakastaminen
      39
      1320
    10. Lähtikö korvat

      puhtaaksi vaikusta?
      Tuusniemi
      82
      1189
    Aihe