uusi elämä ulkomailla kokemuksia!

ilman muuta. Koulun kautta kun menee niin se on suht turvallinen vaihtoehto. Kyllähän sitä opiskelujen jälkeenkin voi muuttaa ulkomaille.

Hei! Itse olen ollut vaihdossa Saksassa ja myös muutaman kuukauden töissä Ruotsissa. Suosittelen ehdottomasti vaihdossakin käymistä, siinä saa kuitenkin useamman kuukauden tai vaikka kokonaisen vuoden kokemuksen siitä kohdemaasta, oppii tuntemaan sekä hyvät että huonommat puolet ja löytää mahdollisesti itsestäänkin jotain uutta (?) Näkee uusia paikkoja ja ihmisiä. Vaihto ei myöskään ole niin sitovaa, on helppo palata takaisin ja tehdä muutoksia suuntaan jos toiseenkin. Itse olen saanut opintoni jo loppuun, mutta en ole ainakaan vielä ulkomaille suunnannut. Saapa nähdä, miten jatkossa menee. Jokainen tekee itse valintojaan, sinulla on kaikki eväät ponnistaa minne tahansa. Sinulle voisi varmasti löytyä työtä tai vaikka työharjoittelijan paikkojakin. Itse olen huomannut, että suomalaista koulutusta arvostetaan ulkomailla. Ainakin Saksassa ja Ruotsissa :D

Itse muutin Englantiin 4 vuotta sitten. Kun tulin minulla ei ollut töitä, ainoastaan yksi tuttava joka majoitti minut ja auttoi työnhaussa.

Huomasin että täällä painaa enemmän kokemus kuin koulutus ja sainkin helposti töitä asiakaspalveluhommista koska olin jo tehnyt niitä Suomessa opintojeni ohella. Vaikeampaa oli saada oman alan töitä johon olin valmistuntut.

Ihmiset vaihtavat tiuhaan työpaikkoja joten kukaan ei koskaan ihmetellyt lyhyitä työsuhteita CV:ssä.

Haastatteluissa kävin myös tiuhaan. Kysymykset saattavat olla joskus vähän hölmöläisten tekemiä... Kerran en millään meinannut ymmärtää haastattelijan kysymystä tai siis ymmärsin mitä hän kysyi mutta se oli niin hassu etten meinannut uskoa sitä. "Oletko täsmällinen?" Siis kuka vastaisi ettei ole?????

Työhaastatteluihin ei koskaan saa mennä farkuissa! Muutenkin pukeutuminen työssä on siistiä. Ostin ensimmäisen jakkupukuni kun muutin tänne ja sille on todella ollut käyttöä.

Jos ajattelet Englantia, sinuna tulisin vaihtoon ja yrittäisin luoda suhteita joiden avulla olisi helpompaa muuttaa sitten kun olet valmistunut. Valmistumisen jälkeen yrittäisin saada edes vuoden verran työkokemusta jotta olisi helpompi saada täältä töitä eikä tarvitsisi rahapulassa ottaa mitä vaan.

Kun muutat tarvitset asunnon. Lontoossa vuokrat ovat kalliit joten minä vuokrasin huoneen ja samassa taloudessa asui 2 tyttöä kanssani. Monet asuvat näin.

Ei unelmasi mitenkään epärealistinen ole, monet asuvat ulkomailla. Helppoa ei kyllä tule olemaan ja kun koto Suomessa on tottunut siihen että asioiden hoitaminen hoituu niin täällä se on vaikeampaa. Minä lähtisin vaihtoon, opiskelisin opinnot loppuun, hankkisin työkokemusta ja sitten lähtisin. Tai sitten voit ottaa selvää kuinka hakea täältä opiskelupaikka ja opiskella opintosi täällä loppuun.

Gumtree.com sivustolta löytyy työpaikkoja, asuntoilmoituksia jne.

Proviisori saattaisi saadakin ihan hyvin töitä sillä täällä on erikseen apteekkeja ja sitten esim. isoimmissa ruokakaupoissa ja kemikaliokaupoissa on omansa.

Tästä tuli vähän sekava "ohjeistus" mutta toivottavasti siitä on edes vähän apua.

Kaksi koulua jäänyt kesken Suomessa, eikä kiinnostusta (vielä ainakaan) niitä suorittaa loppuun.

Otin ja lähdin reilu puoli vuotta sitten Ruotsiin töihin, pienelle paikkakunnalle muutaman muun suomalaisen sekaan. Ruotsia en osaa, mitä nyt pikkuhiljaa ainakin oppii ymmärtämään. Suomeksi teen töitä, ja englantia muut ajat. Koti-ikävä vaivaa toisinaan, mutta toisaalta viihdyn täällä myös - suomalaisten kesken on oma perhe.

Toinen vanhemmistani epäili yhtäkkistä päätöstäni, ja kun ammattiakaan en ole vielä opiskellut, sanoi minun palaavan pian takaisin Suomeen. Toinen vanhemmista taas lykki eteenpäin - onhan hänkin ollut kokeilemassa työntekoa nuorena ulkomailla, ja harmitellut vain kun oli niin vähän aikaa.

Suosittelen! Nuorena on aikaa lähteä kokeilemaan, töitä aina löytyy jostain jos vain kiinnostusta riittää, ja kielitaitokin kehittyy asuessa ulkomailla. Ja aina sitä pääsee takaisin Suomeen jos ei muualla viihdykkään.

Myös ulkomailla on arki.

Pääasia on, että viihtyy työssä ja työkulttuurissa sekä yksityiselämä sujuu. Muut asiat esim. talous, auto, sää jne. on ihan makuasioita mitä arvostaa.

Molempi parempi, mutta mitä kauemman täällä ulkomailla on, sitä vähemmän Suomeen on hinkua takaisin. Jollei Suomessa arvosta jotain erityistä asiaa mitä muualta ei löydy. Se voi yksinkertaisesti olla kieli, kulttuuri tmv.

Suomalaisilla firmoilla on toimintaa ympäri maailmaa, eikä komennushommiin lähtijöitä loppujen lopuksi ole liikaa johtuen kai lähinnä perhesyistä.

Olin itse 1990-luvun puolivälissä 2 vuotta Saksassa ja vuoden Venäjällä suomalaisfirmoissa töissä, kun onnistuin valmistumaan insinööriksi keskelle lamaa.

Älä nyt ota tätä pahalla, mutta aikuinen sinä et vielä ole!
Olet vasta varhaisnuoruuden ajan elänyt ja tieto taitosi ovat vielä kaukana aikuisten (oikeiden aikuisten) vastaavasta...no huomaat mitä tarkoitan ehkä 10 vuoden sisällä ja muista, en sano tätä pahalla!

Itselläni oli nuorena saman tyylinen homma kuin sinulla. Isä juoppo, joka ei juuri koskaan tukenut minua tai äitiäni ja jätti meidät kaksin kun olin pikku pentu. Äitikään ei juuri jaksanut tukea tai uskoa poikaansa, mutta parhaansa teki. Unelmia kuitenkin oli minullakin ja kovalla työllä, joskus unettomilla öillä, itkulla, viinalla sun muulla kuitenkin sain hommattua ammattikoulu ja AMK paperit (ins) ja vaihdossa kävin ensi kertaa 21v hollannissa ja saksassa ja vielä 24v ranskassa. Sitten kävi niin hyvin, että sain duunin ja olin sitten pari vuotta virossa ja vuoden ruotsissa hommissa.
Lyhyitäkin työmatkoja on tullut tehtyä kiinaan, kanadaan, venäjälle, puolaan ja yleensä ihan yksin.

No tässä minun tarina, mutta jos kommentin haluat niin mene nyt sinne vaihtoon, käy koulut ja hanki vähän työkokemusta, rahaa ja kielitaitoa. Sitten 25-30v voisit lähteä oikeasti ulkomaille töihin.

Joku tuossa sanoikin, että ulkomailla on hankalampaa ja tottahan se on (ainakin aluksi) kun on tottunut suomen tyyliin ja kohde maassa saattaa hommat toimia täysin eri tavalla. Sama tilanne saattaa tulla kun muutat takaisin suomeen ja huomaat kuinka jälkeenjäänyt maa suomi useissa asioissa on.
Esimerkkinä se, että itse opin käyttämään Visa Electron/Debit sirukorttia/lukulaitetta ranskassa vuonna 2003.
Useissa kaupoissa oli jo silloin systeemi, joka on tullut suomeen käsittääkseni vasta noin vuosi pari sitten eli
tässä asiassa suomi kulki noin 5 vuotta keskieurooppaa jäljessä.
Joko maassa varmasti on hyvät ja huonot puolet, mutta tärkeintä on se, että "sulaudut massaan", hyväksyt kulttuurin (ei tarvi ymmärtää vaan hyväksyä) ja olet avoin ja keskusteleva, jota varmastikin olet jo nyt.

Toivotan sinulle hyvää kevättä ja onnea unelman toteutukseen!
Tuollaisesta naisesta tulee vielä hyvä vaimo...heh heh nainen kai olet?

miki kuittaa....over and out

muuta ihmeessä ulkomaille jos se kerran haaveesi on. elämä on tässä ja nyt ja asioiden siirtäminen ei kannata. tulet saamaan ihania elämyksiä ja uuden jännittävän elämän, uusia ystäviä, uudenlaisen valikoiman elintarvikeliikkeissä...ja niin paljon kaikkea ihanaa. elämä on edessä ja koko maailma odottaa mitä sinulla on sille annettavaa, mene ja vie tietosi ja taitosi mukanasi ja käytä kaikki mahdollisuudet mitä sinulle annetaan mistä itse saat nautinnollisimman kokemuksen, olen melkein kade koska itse en taida päästä täältä mihinkään, ainakaan ihan heti. olen juuri valmistunut ja rahaa tarvii kerätä ennen mahdollista ulkomaille muuttoa. mene ja toteuta haaveesi ystävä hyvä. onnea matkaan.

no Australiahan on klassinen kohde minne halutaan aina ku kysytään :)
enklanti taasen on täys "poliisi/sinua tarkkaillaan" maa ^^ kamroita metrin välein koko maa täynnä ^^
että näin :)

... harjoitteluun australialaiseen apteekkiin! Itse tein näin ja kokemus oli mielenkiintoinen. Siinähän sitä näkee kuinka siivet kantavat (itse kyllä olen aika paljon vanhempi kuin sinä ja farmaseutti oli jo toinen tutkintoni). Samoin tutustut paikalliseen systeemiin ja elämänmenoon ja saat käsityksen, haluaisitko valmistuttuasi ryhtyä töitä hakemaan.

Etsi sopiva vaihto-ohjelma ja eikun matkaan. Vaihtoon on hyvä lähteä, näkee ja kokee uutta ja pääsee takaisin. Jos vaihto on unelmien täyttymys, niin sinne pääsee kyllä uudestaankin.

Kannattaa lähteä. Ei tule sitten vanhempana mietittyä miksi et lähtenyt.

ihmettelen, miksi haluat ulkomaille. Olet kielitaitoinen, maailmaa nähnyt, etkä ihan tuppukylässä asu, jos
proviisoriksi valmistut.
http://www.youtube.com/watch?v=ApCu_w4mNso
Mutta on eri asia elää ulkomailla kuin käydä. Kaikki haukkuu Suomea, mutta ei se ruoho ole vihreämpää
muuallakaan. Ruotsi ok, mutta muut...
Englanti... tulevana prosiisorina tiedät englannin yksityistetyn terveydenhuollon tilan...
Lontoossa palkka menee asumiseen, eikä tuppukylässä asuminen ole niin kiehtovaa mitä Emmerdale
esittää. Järkyttävä luokkayhteiskunta, missä talvisin palellaan yksilasi-ikkunoiden takana.
Australia... Kuin Rovaniemi. Kaikki tietää missä se on, mutta kukaan
ei sinne halua. Siellä niin jumissa, että soi. Pitkä matka kaikkialle.
Viro... Jos 600 € kuukausipalkka riittää...
USA... mielummin Rovaniemi....
Saksa tai Ranska ok, jos osaa kielen. Erittäin ystävällistä väkeä molemmissa.
P.S Olet 21, mutta et vaikuta aikuiselta. En ihmettele etteivät vanhempasi usko sinuun.
Jo pelkkä kirjoituksesi tälle sivustolle saa minut luokittelemaan sinut aika naiviiksi.

Ikavaa kun saat kaikenlaisia asiattomia viesteja joissa sinua kutsutaan naiiviksi ja australiaa verrataan rovaniemeen?!

Itse asun Lontoossa jo seitsamatta vuotta. Sita ennen olin ollut vaihdossa yliopiston kautta muutamassa eri maassa, joten kynnys lahtea heti valmistumisen jalkeen ei ollut ollenkaan korkea. Rinkka selassa ja pari sataa euroa tililla aloin hakea toita "mita tahansa" tyylilla ja heti ensimmaisella viikolla onnisti ja silla tiella olen.

Suosittelen itsekkin etta haet ensin vaihtoon, ehka juuri sinne australiaan, niin saat turvallisellla tavalla kokemusta ja ystavia jne. Mutta kannattaa miettia mista maasta lahtea toita hakemaan, koska suomeen paluu voi olla aika hankalaa jos uusi elama alkaa maistumaan, ura menee hyvin tai loydat puolison. Koti ikava australiasta on varmasti kovempi kuin euroopasta.

Arki on tottakai arkea myos ulkomailla, mutta itse olen elamastani saanut paljon rikkaammaan ja antoisamman asumalla lontoossa, kuin jos asuisin vaikka helsingissa. Ainoa varjopuoli on perhe, ystavat ja sukulaiset jotka asuvat suomessa, ja joita nakee harvemmin ja joiden on joskus hakala ymmartaa miksi olen "jattanyt" heidat taakseeni.

Minulla on kuitenkin taalla melkein kaikki mista haaveilin. Puoliso, antoisa ura, kaunis viktoriaaninen asunto ja ystavia. Kaikki ei kuitenkaan tule hetkessa ja vaikeita aikojakin (varsinkin rahan kanssa!) taytyy kayda lapi.

Palkkani on eurooppalaisittan keskiverto (4 500 €/kk bonukset provikat kv-firman listalla), mutta elaminen on niin edullista, etta oikein naurattaa! :D Asunto on tyosuhdeasunto ja ilmainen. Palkkasin siivoojan/keittajan seka lapsenvahdin. Taalla ei ajella tyosuhdeautolla, vaan autonkuljettaja vie.

Tyo on ilmastoidussa toimistossa ja ihmiset mukavia ja iloisia. Tyoilmapiiri on rennompi kuin Suomessa ja ihmiset tykkaavat jutella paljon enemman. Kaikki toimii jarjestelmallisesti eika ole sellaista suomalaisvenalaista hallavalia-asennetta. Tyopaivan jalkeen on mukava rentoutua rannalla. Ruokahan taalla on aivan fanaattisen hyvaa!

Joka kerta kun kayn Suomessa, tulee koti-ikava Thaimaahan. En aio palata Suomeen.

Rohkeasti vain maailmalle.

http://www.youtube.com/watch?v=apXs4eHWKy0

ehdottomasti Kiinaan - vaihtoon ja ihmisoikeuksien maahan

siellä saa kokea eläimellistä hurmaa - aitoa ihmistä - viehättävää

vinkumaat yleensä oikein hyviä -kokemuksella

Lähdin Suomeen tapaamaan sukulaisia ja sitten lähdin Ruotsiin töihin. Sillä reissulla olen edelleen. Kaipasin kovasti Austraaliaa monta vuotta. Se tuntui oikealta kodilta. Siellä on niin lämmintä ja huoletonta. Ruotsissa on mennyt riitaiseksi työpaikoissa joskus. Ruotsalaiset pitävät suomalaisia hieman alempiarvoisina.
Austraalialaiset ovat hyvin reiluja, eivätkä sorra siirtolaisia. Lämmin ilmasto on mukavaa illalla, mutta päivällä aurinko polttelee joskus liikaa, jos on ulkona. Sisätöissä on aina ilmastointi ja viileää.

jos oot viettäny ylipäänsä paljon aikaa itsenäisesti ilman niitä tärkeimpiä ystäviä ja perheenjäseniä yms sul pitäis olla hyvät valmiudet mitä odottaa, ne byrokraattiset seikat on aika sivuseikkoja kun niillä nyt ei pitäs olla sun hyvinvoinnissas kovin suurta sijaa

noissa maissa mitä luettelit on tollanen aika yksinkertasta järjestää, kaikissa puhutaan englantia jne ja elämä on yhtä hohdokasta ku täälläkin .. luultavasti kyllästyt ja tuut takas suomeen kunnei se muutto pois muuttanutkaan mitään niistä aikasemmista ongelmista jotka näki.

ja sillon ootkin huomattavasti viisaampi.

koska mielikuva "haaveesta" on usein todella vääristynyt, ja se haave onkin todellisuudessa vain arkielämää ja pettymys

täten oppii arvostamaan muita asioita kun elämänsä näkemistä jonain historiankirjana tai eräänlaisena idoleihin samaistumisen -onnistumisen mittapuuna. sillon on ne matkatkin kokemuksia, eikä itsensä mittaamista tai saavuttamista millääntavalla.

go with the flow

Miksi et menisi koko kesäksi Suomen ulkopuolellle toihin? Tuo aika olisi suhteellisen lyhyt joten on melkein sama mitä tekisit, saisit kosketuksen taas eri maahan syvemmälti kuin vain turistina vierailu antaa.

Nuorille tyopaikkoja: leiri-ohjaaja, tiskaaja, hotellin front desk virkailija, siivooja, lastenhoitaja, äidin apuri, auttajana vanhainkodeissa jne .
Nuo hommat oppii nopeasti ja jää aikaa tutustua seudun muihin ihmisiin, nuoriin ja vanhoihin. Nuo hommat usein myoskin tarjoavat täyden ylläpidon joten ei tarvitse itse huolehtia asumiskustannuksista. Puhumattakaaan taas uusista kokemuksista!

Suomi on nykyään paska maa. Ja muuta tosiaan johonkin valtioon, joka ei kuulu Euroopan Unioon. Paskaa tulee vain niskaan. Itse muuttaisin Venäjälle jos olisi tarpeeksi kielipäätä, mutta ei ole, eikä siellä pärjää pelkällä englannin taidolla. Joten olen sitten täällä. Tässä paskassa rumassa maassa rumien ihmisten ympäröimänä ja katson kuinka koko yhteiskunta mätänee ympärillä.

-Oikeastaan sinulla näyttää olevan monelle antaa ohje, kun olet ollut useassa maassa.
Aivan tuntumalta voisi olettaa että paljonkin heitä on jotka on löytänyt olomuodon jossakin.
-Perusperiaate on pärjääminen, jos on ongelmia, riippuvuuksia huumausaineista, omasta mielestäni tupakka esim ei ole vähäinen ongelma, sitä vaan on vaikea mitata, moniko on työtön. masentunut, mobattu, sidoksissa hyödyttömään ihmissuhteeseen, tai miksei saanut puukostakin, -tupakan takia.
Jos siis olet ulkomailla, kykysi pärjätä on korostuneen tärkeä, jos haluat välttää keulan kääntymistä kotiinpäin. Ja siis miksi heikentäisit henkistä voimaasi edellä kertomissani asioissa.
Huom. mainitsin huumausaineet, en nautintoaineita. Alkoholi kahvi kaakao tee maustettu ruoka jne.
Joka ei hallitse näitä asioita on tomppeli ja sehän on eri asia. Monesti mainitaan jonkun riidan tai sellaisen yhteydessä että alkoholilla, on vaikutusta asiassa. Kuitenkaan ei usein kiinnitetä huomiota siihen että tupakka on ollut koko ajan kuvassa. Jo ennen väärää tekoa, vaikkakin humala tekee helpommaksi purkaa mielipaha.
Jonkinlainen äidinkieleen säilyttämäsi yhteys voi olla onnentunteen ja fiiliksen kannalta oleellinen seikka. Varmaan jokaisella ulkomaalla viihtyvällä on oma juttunsa.
Jos odotat työtä ulkomailla voi se olla ihanetilanne, ja itse olen alunperin työllä saanut kokemuksen naapurissa.
Kuitenkin jos se tulee ainoaksi, voi olla että joudut odottamaan liian kauan. Vaikka varmaan monelle on luonnonvastaista tökätä sormi kartalle ja tehdä päätös, en usko että sekään olisi huono ajatus, kaikki riippuu siitä, kykenetkö sen toteuttamaan. Jos kykenet, niin varmaan yllätyt onnistuneesti.
Kai monessa paikassa, on perustoimeentuloturva, etenkin joka puolella tehdään työtä, ja siinä sitä elämää onkin, jos on tosiaan henkisesti itsessään viihtyvä.
Kun on sopivasti kielitaitoa.

sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pätee tässäkin asiassa. Itse päätin noin 14v vanhana että haluan lähteä ulkomaille töihin. Itse olin kiinnostunut tekniikasta ja valmistuin insinööriksi vuonna 95 juuri laman loputtua. Töitä hakeassni pidin aina mielessa että firman täytyy olla sellainen josta on mahdollisuus päästä ulkomaille. Pääsin töihin insinööritoimistoon ja elämäni ensimmäinen lentomatka Suomesta Englantiin oli vuonna 96. Nyt firma on vaihtunut pari kertaa ja asun jo "pysyvästi" ulkomailla (keski-euroopassa) perheeni kanssa. Tenavat ovat kansainvälisessä koulussa ja puhuvat jo kolmea eri kieltä suomen lisäksi vaikka ovat vasta ala-asteella. Suomeen paluu on tottakai aina mahdollista mutta tällä hetkellä ei ole mitään veto Suomea kohtaan. Sinulle neuvoksi että tee unelmistasi totta tai ainakin käy testaamassa miltä elo ulkomailla tuntuu sillä ainahan sitä pääsee takaisin kotia. Tsemmppiä! PS: En suosittele Englantia

Ehdottomasti kannattaa, oma tyttäreni oli 2 vuotta sitten vaihdossa Chilessä, palasi Suomeen takaisin koulunpenkille ja lähti viellä puoleksi vuodeksi takaisin Chileen, hän tuli takaisin viime jouluna. Hänen oma kokemus oli, että ehdottomasti kannatti ja oli hyvin tyytyväinen omaan ratkaisuun lähteä vaihtoon ulkomaille...

Ensimmäisen kerran 28-vuotiaana USA:han ja 61-vuotiaana Puolaan. Molemmissa olin noin vuoden insinöörihommissa elektroniikka-alalla. Suosittelen ehdottomasti lähtöä, jos olosuhteet sallivat ja mielenkiintoinen työpaikka löytyy. Muistot ovat pelkästään positiiviset noilta reissuilta. Ensimmäinen matka loi perustan jatkomatkoille, kun kielitaitoakin vähän karttui: matkustelin työnantajien laskuun noin tusinassa maassa pääasiassa know-howta noutamassa, mm Japanista. Ja sokerina pohjalla: ensimmäiseltä matkalta toin upouuden Ford Mustangin ja viimeiseltä Volvo S70, vm 2000, jolla vieläkin ajelen. Enää tuon auton tuonti ei taida olla yhtä hohdokasta kuin se oli 1960-luvulla:alennus 70%.

Hei, olen itse ollut nyt muutaman vuoden ulkomailla valmistumisen jälkeen enkä ole katunut hetkeäkään ja myöskään koti-ikävä ei ole pahasti missään vaiheessa iskenyt. Töitä ja ennenkaikkea mielenkiintoisia sellaisia on ollut jatkuvasti, vastaavia paikkoja olisi suomessa todennäköisesti ainoastaan pääkaupunkiseudulla ja niiden saaminen olisi hankalampaa. Uran aloittaminen ulkomailla ja varsinkin ns. entry-level paikat ovat usein melko sopivia ja kohtuu vaativiakin. Joten haaveesi ovat hyvinkin toteutettavissa, ja varsinkin englanti ( muut EU/EEA maat) eivät vaadi viisumia joten periaatteessa voit vaan pakata kamasi ja lähteä työnhakuun. Itse olin kouluaikoina sekä vaihdossa että työharjoittelussa ulkomailla ja mielestäni sinun olisi hyvä myös tehdä ainakin vaihtovuosi jossain, jotta myöhemmin tietäisit mitä ulkomaille muuttaminen ja asuminen siellä vaatii.

Summa summaarum, haaveesi ovat erittäin helposti toteutettavissa mikäli sitä itse haluat. Työpaikkoja löytyy ja useisiin maihin et tarvitse työviisumia. Joten tsemppiä äläkä luovu unelmistasi!

Lähdin Irlantiin suomesta vuonna 2005, sitä ennen olin ollut 1½v työttömänä ja ihan hyvin on mennyt. Kielitaito oli karsean huono, enkä muutenkaan ollut todellakaan mikään matkusteleva tyyppi, en vieläkään ole sitä.

Mutta minulle ulkomailla olo on tehnyt hyvää ja päätös oli oikea, vaikka ensimmäiset 6kk olikin vähän nahkeita ja Irlantiin totuin lopulta vasta 2v myöhemmin.

Niin Irlannissa olen edelleen, nyt on vähän alkanut tehdä mieli vaihtelua, mutta ihan hyvin olen pärjännyt, suomessa käyn n. kerran vuodessa.

Asioiden hoitaminen itse on opettavaista ja siinä oppii itsenäiseksi, myös tietty vapaus miellyttää minua ulkomailla asuessa.

Kuinkakohan hyvät mahdollisuudet olisi työllistyä ulkomailla jos on Oikeustieteiden Maisterin tutkinto ja erikoistunut Kansainväliseen oikeuteen tai EU-oikeuteen?

Italia kiinnostaisi erityisesti, unelma olisi asua siellä (olin siellä jo vaihdossa pari vuotta sitten) :)

Kannattais varmaan ainakin pyrkiä vaihtoon kyseseen maahan myös yliopiston kautta?

Lähihoitajana vanhusten- ja kotihoidossa pääsee hyvin ulkomaille, kunhan kieltä/kieliä osaa vaaditun määrän. Kannattaa valita maa joka sopii itselleen kaikin osin, ja ainahan taas pääsee muuttamaan toiseen maahan helposti.

"Ulkomaille" muuton sijaan voi vaivattomasti muuttaa pohjoismaiden alueella. Esim. tänne Norjaan. Muuttuu silloin vain kieli ja luonto. Mikään muu EI!