Ajattelin aloittaa ihan uuden keskusteluketjun liittyen skitsofreniaan ja ennakkoluuloihin koskien kyseistä sairautta. Veljeni sairastaa skitsofreniaa ja samoin se on diagnosoitu minulle. Mikä sitten erottaa meidät muista ihmisistä? Mielestäni ei mikään muu kuin halu elää tavallista normaalia elämää. Toivoisin, että tässä ketjussa ihmiset voisivat tuoda esille pelkojaan skitsofrenian suhteen, mutta smalla nyös tuoda esille asioita, jotka helpottavat arkea.
skitsofrenia ja ennakkoluulot
nuuskmuikku2
32
3407
Vastaukset
- se jeessus
No miten teidän halu elää sitten poikkeaa "normaalista" elämästä? Kerro vähän lisää ensiksi. Toiseksi: Skitsofrenia sanana jo pelottaa joitain ja ne lyö sut johki täyshullun muottiin ja välttelee sua, jos kerrot siitä. Vanhana käsityksenä on, että niillä olisi monta mieltä, mikä nyt ei ole todellista. Joku voi heittää ihan legendaakin, että saa diagnoosin, jotta sais olla vaikka ihan rauhassa muilta ihmisiltä.
- kyllä tämä tästä
Olen seurustellut nyt puolisen vuotta skitsofreenikon kanssa ja ihan hyvin mennyt.Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä keskivaikeasta depressiosta ja myös lisänä harhaluuloisuus.
Mielenterveys asioiden parissa olen ollut noin 20 vuotta.
Ymmärrystä seurustelu skitsofreenikon kanssa vaatii eikä pidä itse alkaa terapeutiksi.Se kuva mitä potilaista annetaan on hyvin yliampuvaa.
Hitto maailma on täynnä hulluja mutta eivät he skitsofreenikkoja ole...
- Jarkko NNNNN
Aika moni seikka erottaa muista potilaista. Tärkein varmaankin on se että muilla potilailla on ihmisoikeuksia ja he saavat määrätä omasta elämästään ja sairaudenhoidostaan. Skitsofreenikko joutuu "ylempiarvoisten" alistamaksi ja määräämäksi. Lääkkeet on järkyttäviä ja hirveät sivuvaikutukset on arkipäivää vaikka potilas ei edes olisi sairas. Ymmärrän esimerkiksi kovat syöpähoidot kun silloin on kyse elämästä ja kuolemasta. Suomen skitsofreenikot ei 90 prosenttisesti edes ole sairaita vaan sairas yhteiskunta näkee hulluja jokaoksalla istumassa.
- bruuse1
lääkittynä epäinhimillinen sairaus. Sopivalla lääkityksellä ihan mukavia ihmisiä. Niin kuin me kaikki muutkin.
- Anonyymi
ja ne hulluimmat on juuri niitä "lieväoireisia"
- sasska
Itse (muista) mielenterveysongelmista kärsivänä tiedän vähän skitsofreniastakin, enkä siksi pidä heitä mitenkään alempiarvoisina tai edes kovin epänormaaleina.
- been´there
hoitajiltakin asenteenmuutosta, että rupeaisivat pitämään skitsofreenikoita tas-arvoisina muiden kas. nenä vartta pitkin katselu ei oikein auta potilaan asemaa.
- 123456654321
Jokseenki tuntuu että skitsofrenia ois joku sellane juttu suurelle osalle ihmisiä et hei se näkee niitä pienii vihreitä miehiä tai kuvittelee olevansa jeesus tai äänet päässä sanoo sille et olet elefantti tyyliin .. skitsofreenikoista tehään vitsi ja sairautta vähätellään vaikka se on oikeesti tosi todellinen ja vaikee juttu joka vie pois niin paljo.. tai sit aatellaan et skitsofreenikot ois ihan menetettyi tapauksia joihin ei kannata uhrata aikaa tai ajatuksia kunhan vaan pysyy poissa silmistä..nauretaan vaa et tossa se "hullu" menee eikä ymmärretä et se on todellista sille ihmiselle ja sen perheelle ja että toivoa on jos otettais vakavasti...pistää vihaksi välillä :(
- Matti Viikate
Minulle on niin kauan ihan sama, kun et käytä lääkkeitä tai käy missään hoidossa. Niin kauan olet lähtökohtaisesti terve. Mutta jos teet jompaa kumpaa edellä mainituista, niin silloin ei ehkä kannata odottaa saavansa terveen kohtelua. Miksi kukaan kohtelisi sinua terveenä, jos olet itsekin sitä mieltä että olet sairas.
Itse olen sitä mieltä, ettei esimerkiksi Sanna Sillanpää joka ampui niitä ihmisiä silloin, ole välttämättä lainkaan sairas. Hän voi ihan hyvin olla terve. Tämä riippuu hyvin paljon motiiveista, ja muista tilanteeseen johtaneista seikoista. Minusta typerintä ja säälittävintä mitä ihminen voi tehdä on se että väittää esim murhan johtuvan sairaudesta, ja sitten vaatii sairaille normaalia kohtelua. Nuo kaksi asiaa ovat täysin ristiriidassa keskenään. Joko rikos ei johdu sairaudesta, tai sitten voi unohtaa kohtelun terveenä ihmisenä jos on sairas. Tietysti kukin tavallaan. Otsikoissa myös joskus on harhaanjohtavaa kielenkäyttöä, ja vain negatiiviset tapaukset leviävät laajalle. Hyvää jatkoa sinulle ja toiminnallesi.
http://mattiviikate.newsvine.com/
http://www.pointblog.fi/?go=mattiviikate
http://www.pointshop.fi/mattiviikate- nuuskmuikk3
tavalla sairaita tai terveitä pitää kohdella eriarvoisesti? Jos siis syön jotain lääkettä, niin minua voi kohdella eriarvoisesti. No niin kyllä tapahtuukin koko ajan. En voi esim. saada pankilta tiettyä vakuutusta, koska syön jotain lääkettä. No Onnea vaan kaikille, jotka sitten aikovat pysyä terveinä elämänsä loppuun asti ja ilman lääkitystä. Veikkaanpa että ei kovin moni ihminen elämässään ilman lääkitystä pääse.
- 18+18
nuuskmuikk3 kirjoitti:
tavalla sairaita tai terveitä pitää kohdella eriarvoisesti? Jos siis syön jotain lääkettä, niin minua voi kohdella eriarvoisesti. No niin kyllä tapahtuukin koko ajan. En voi esim. saada pankilta tiettyä vakuutusta, koska syön jotain lääkettä. No Onnea vaan kaikille, jotka sitten aikovat pysyä terveinä elämänsä loppuun asti ja ilman lääkitystä. Veikkaanpa että ei kovin moni ihminen elämässään ilman lääkitystä pääse.
skitsofreniasta on sen verran kokemusta, mitä sairaalassa ollessani olen nähnyt. kamalaa katsottavaa, miten ihmiset pumpataan täyteen lääkkeitä. helpottaahan se hoitajien työtä, kun porukka kulkee zombeina, mutta uskon, että enemmän haittaa on "hoidosta" kuin itse sairaudesta. oikeammalla lääkityksellä ihan yhtä fiksuja/tyhmiä ja mukavia/vittumaisia kuin kuka tahansa, ei se sairaus ihmistä millään tapaa alempiarvoiseksi tee. liika lääkitys taas vie toimintakyvyn, eikä ihme jos katsotaan kieroon. mutta sitähän tää yhteiskunta on, kaikki "normaalista" poikkeava tahdotaan eliminoida pois silmistä.
jo pelkkä masennus riittää siihen, errä jotkut alkavat halveksua. kyllä sen tajuan, että on vaikea ymmärtää kun ei omakohtaista kokemusta ole, mutta siinä tapauksessa voisivat vain tyytyä olemaan tietämättömiä ja luopua ennakkoluuloistaan. joillekin ihmisille masennus on suht sama kuin jokin tarttuva virus, siihen vielä lisättynä ahdistus ja syömishäiriö, niin "kaverit" karttaa kuin spitaalista. sama se kai skitsofrenian ja minkä tahansa mielenhäiriön kohdalla, "terveet" välttelee pysyäkseen terveinä eli pitääkseen oman ylipaisuvan egonsa. olen katkera niille, jotka ovat minut hylänneet, toisaalta ymmärrän, ettei kaikilla vain ole sielua pysyä vierellä, kun toisella on vaikeaa. silloin vasta huomaa ne, jotka todella välittävät ja hyväksyvät vioista huolimatta.
taisi mennä ohi aiheen, pointti on kuitenkin se, että yhteiskuntamme ruokkii omia ennakkoluulojaan myrkyttämällä ihanteista poikkeavat yksilöt vihanneksiksi. eikä opi virheistään, ja sen kanssa saamme elää... - 12
18+18 kirjoitti:
skitsofreniasta on sen verran kokemusta, mitä sairaalassa ollessani olen nähnyt. kamalaa katsottavaa, miten ihmiset pumpataan täyteen lääkkeitä. helpottaahan se hoitajien työtä, kun porukka kulkee zombeina, mutta uskon, että enemmän haittaa on "hoidosta" kuin itse sairaudesta. oikeammalla lääkityksellä ihan yhtä fiksuja/tyhmiä ja mukavia/vittumaisia kuin kuka tahansa, ei se sairaus ihmistä millään tapaa alempiarvoiseksi tee. liika lääkitys taas vie toimintakyvyn, eikä ihme jos katsotaan kieroon. mutta sitähän tää yhteiskunta on, kaikki "normaalista" poikkeava tahdotaan eliminoida pois silmistä.
jo pelkkä masennus riittää siihen, errä jotkut alkavat halveksua. kyllä sen tajuan, että on vaikea ymmärtää kun ei omakohtaista kokemusta ole, mutta siinä tapauksessa voisivat vain tyytyä olemaan tietämättömiä ja luopua ennakkoluuloistaan. joillekin ihmisille masennus on suht sama kuin jokin tarttuva virus, siihen vielä lisättynä ahdistus ja syömishäiriö, niin "kaverit" karttaa kuin spitaalista. sama se kai skitsofrenian ja minkä tahansa mielenhäiriön kohdalla, "terveet" välttelee pysyäkseen terveinä eli pitääkseen oman ylipaisuvan egonsa. olen katkera niille, jotka ovat minut hylänneet, toisaalta ymmärrän, ettei kaikilla vain ole sielua pysyä vierellä, kun toisella on vaikeaa. silloin vasta huomaa ne, jotka todella välittävät ja hyväksyvät vioista huolimatta.
taisi mennä ohi aiheen, pointti on kuitenkin se, että yhteiskuntamme ruokkii omia ennakkoluulojaan myrkyttämällä ihanteista poikkeavat yksilöt vihanneksiksi. eikä opi virheistään, ja sen kanssa saamme elää...tÄN KETJUN IDEA OLI että miten selvitä sairauden kanssa
Ensinnä näen tärkeäksi, ettei se nyt kaikille kuulu että on sairas.
Toiseksi tärkeetä katsoo lääkityksensä ja ottaa se.
kolmanneksi elää muuten normaalia elämää. Ottaa realiteetit huiomioon eli ei saa hakeutua alalle, johon ei voi mennä töihin. - neverending
12 kirjoitti:
tÄN KETJUN IDEA OLI että miten selvitä sairauden kanssa
Ensinnä näen tärkeäksi, ettei se nyt kaikille kuulu että on sairas.
Toiseksi tärkeetä katsoo lääkityksensä ja ottaa se.
kolmanneksi elää muuten normaalia elämää. Ottaa realiteetit huiomioon eli ei saa hakeutua alalle, johon ei voi mennä töihin.on myös siinä, että kuinka selvitä sairauden kanssa sosiaalisissa kuvioissa. On nimittäin melko tärkeä asia. Eihän se oma sairaus kuulu kellekkään, mutta ainaskin masennus ja alakulo on sellainen jonka muut ihmiset aistii ja jos on hidastunut. Kyllä sillon saa tympeitä katseita. Itsetunto kolhiutuu vaan enemmän. Kyllä se toipuminenkin käy sen kanssa käsi kädessä, että kuinka hyväksytty on. Ja varsinkin kun on vasta sairastunut niin kokee itsensä huonoksi minkä muut sitten jotenkin huomaa. Sen takia niistä ennakkoluuloista ja sairaudesta pitäisi puhua. Kun näet pelkoa muiden katseissa koet myös itsesi pelottavaksi ja alat pelkäämään itseäsi.
- *Hoitsu*
Minun täytyy myöntää, että minulla oli ennen melkoiset ennakkoluulot skitsofreniaa kohtaan. Nyt ollessani töissä tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on skitsofrenia, olen huomannut, että eivätpä he ole sen kummempia kuin muutkaan. Ainakaan noin niin kuin toiveiden yms. suhteen. Olen myös huomannut sen, ettei skitsofreniaa sairastavia voi laittaa mihinkään yhteen muottiin, vaan jokainen on erilainen. Ja jokaisella on joskus hyviä ja joskus huonoja päiviä. Skitsofreniaa sairastavien kanssa voi myös puhua ihan normaalisti asioista ja tehdä paljolti samoja asioita kuin muidenkin ihmisten kanssa. Jotenkin en vaan enää osaa ajatella, että nämä ihmiset olisivat mitenkään erilaisia, paitsi tietysti että aina siellä taustalla on se sairaus.
- eräs skitso
Kiitos "hoitsulle" hyvästä ja asiallisesta kommentista, niitä kaivataan!
- 253967887
Mulla kans saattoi olla pientä epätietoisuutta skitsofreniasta ennen kuin nyt sitten olen itse siihen sairastunut. Oikeastaan olen jo pitkään sitä sairastanut, on diagnoosikin ollut jo jonkun vuoden ja nyt olen havainnut että sairaus on kohdallani vähän kuin elämäntapa, sen kanssa pitää vain opetella elämään. Mitään ohjekirjaa ei sairauden kanssa elämisestä ole muuta kuin päivä kerrallaan, ja kai siihen tulee sinuiksi sitten jossakin vaiheessa kun elämää on jo kertynyt enemmän kuin vain muutamia vuosia. Sairaudesta olen oppinut että se muotoutuu siinä kuin oma elämäni muotoutuu, ja joskus on vain aikoja jolloin se sairastaminen on voimakkaampana osana elämää, ja jolloin ehkä voi tulla niitä sairaalajaksoja.
Ja legenda-ajatuksessakin voi olla jotakin perää, kun joku siitä mainitsi.
Ja hoitsulle kiitokset edelleen kirjoituksesta. Auttaa ja helpottaa oloa kun on myös muita jotka ovat jollain tavalla "shokeeraantuneet" kohdatessaan skitsofreenikon tai edes sivunneet aihetta vähän tarkemmin, sillä itse olin todella hämilläni ja masentunut ihan ensimmäsellä sairausjaksollani. Tosin nyt ymmärrän itseäni enemmän ja tietysti ympäröivää maailmaakin skitsofreenikon näkökulmasta. - yksi monista
253967887 kirjoitti:
Mulla kans saattoi olla pientä epätietoisuutta skitsofreniasta ennen kuin nyt sitten olen itse siihen sairastunut. Oikeastaan olen jo pitkään sitä sairastanut, on diagnoosikin ollut jo jonkun vuoden ja nyt olen havainnut että sairaus on kohdallani vähän kuin elämäntapa, sen kanssa pitää vain opetella elämään. Mitään ohjekirjaa ei sairauden kanssa elämisestä ole muuta kuin päivä kerrallaan, ja kai siihen tulee sinuiksi sitten jossakin vaiheessa kun elämää on jo kertynyt enemmän kuin vain muutamia vuosia. Sairaudesta olen oppinut että se muotoutuu siinä kuin oma elämäni muotoutuu, ja joskus on vain aikoja jolloin se sairastaminen on voimakkaampana osana elämää, ja jolloin ehkä voi tulla niitä sairaalajaksoja.
Ja legenda-ajatuksessakin voi olla jotakin perää, kun joku siitä mainitsi.
Ja hoitsulle kiitokset edelleen kirjoituksesta. Auttaa ja helpottaa oloa kun on myös muita jotka ovat jollain tavalla "shokeeraantuneet" kohdatessaan skitsofreenikon tai edes sivunneet aihetta vähän tarkemmin, sillä itse olin todella hämilläni ja masentunut ihan ensimmäsellä sairausjaksollani. Tosin nyt ymmärrän itseäni enemmän ja tietysti ympäröivää maailmaakin skitsofreenikon näkökulmasta.koen lähinnä olevani tavallinen ihminen jolla on lääkitys sairauteen...vähän kuin sairauden aktiivivaihe sairaalassa olis ollut syöpä leikkaus ja nyt psykoosinestolääkityksellä toipumisen pikkuhiljaa edistyessä kuntoudun pikkuhiljaa kohti tavallista elämää...aina kaikesta muistetaan ääriesimerkit kuten sanna sillanpää tai nobelin voittaneet tutkijat joilla myös skitsofreniaa sairastaneista löytyy....se hiljanen tavallinen ihminen joka nappaa lääkkeen illalla ja käy töissä unohtuu...sairaus ei sinänsä kuulu kellekään jos et itse halua...mutta onko ystävä tai perheenjäsen todella läheinen jos et pysty ongelmistasi puhumaan?mielestäni on todella paha asia jos hoitajalla on ennakkoluuloja...hoitsulle vaan tiedoksi että niitä sillä alalla ei todellakaan saisi olla ja kaikkien potilaiden tulisi olla tasa-arvoisia...edes alalle lähtiessä...itse täytyy sanoa että kärsin ennakkoluuloista...esim kun luin tämän keskustelupalstan raskaus keskustelua seuratessa meinas tippa tulla linssiin...kuinka noin keskiajalla eläviä ihmisiä voi olla olemassa...suomessakin elää noin 50.000 skitsofreniaa sairastavaa ihmistä joista tod näk suurin osa tällä hetkellä ei ole varmaankaan sairaalahoidossa...ja henkirikoksistakin suurin osa tapahtuu päihteiden vaikutuksen alaisena,mutta alkoholia täysin vapaasti myydään kaikille täysi-ikäisille...tämä on varmasti oikeasti isompi uhka yhteiskunnalle kun minä huononakaan päivänä...
ongelmista puhuminen ja itse n. tavallisena esimerkkinä skitsofreenikosta toiminen poistaa parhaiten ennakkoluuloja...mutta se vaati aika paljon...kun ilmeisesti jopa hoitoalan ammattilainenkin voi kärsiä ennakkoulluloista ja joutua niistä ylipääsemään...saati sitten työantaja jolle koitat hakea töihin tai naapurin mummo jonka nuoruudessa lobotomia ja pakkostrerilisaatio oli vielä totta.... - ajatteleppa ite
yksi monista kirjoitti:
koen lähinnä olevani tavallinen ihminen jolla on lääkitys sairauteen...vähän kuin sairauden aktiivivaihe sairaalassa olis ollut syöpä leikkaus ja nyt psykoosinestolääkityksellä toipumisen pikkuhiljaa edistyessä kuntoudun pikkuhiljaa kohti tavallista elämää...aina kaikesta muistetaan ääriesimerkit kuten sanna sillanpää tai nobelin voittaneet tutkijat joilla myös skitsofreniaa sairastaneista löytyy....se hiljanen tavallinen ihminen joka nappaa lääkkeen illalla ja käy töissä unohtuu...sairaus ei sinänsä kuulu kellekään jos et itse halua...mutta onko ystävä tai perheenjäsen todella läheinen jos et pysty ongelmistasi puhumaan?mielestäni on todella paha asia jos hoitajalla on ennakkoluuloja...hoitsulle vaan tiedoksi että niitä sillä alalla ei todellakaan saisi olla ja kaikkien potilaiden tulisi olla tasa-arvoisia...edes alalle lähtiessä...itse täytyy sanoa että kärsin ennakkoluuloista...esim kun luin tämän keskustelupalstan raskaus keskustelua seuratessa meinas tippa tulla linssiin...kuinka noin keskiajalla eläviä ihmisiä voi olla olemassa...suomessakin elää noin 50.000 skitsofreniaa sairastavaa ihmistä joista tod näk suurin osa tällä hetkellä ei ole varmaankaan sairaalahoidossa...ja henkirikoksistakin suurin osa tapahtuu päihteiden vaikutuksen alaisena,mutta alkoholia täysin vapaasti myydään kaikille täysi-ikäisille...tämä on varmasti oikeasti isompi uhka yhteiskunnalle kun minä huononakaan päivänä...
ongelmista puhuminen ja itse n. tavallisena esimerkkinä skitsofreenikosta toiminen poistaa parhaiten ennakkoluuloja...mutta se vaati aika paljon...kun ilmeisesti jopa hoitoalan ammattilainenkin voi kärsiä ennakkoulluloista ja joutua niistä ylipääsemään...saati sitten työantaja jolle koitat hakea töihin tai naapurin mummo jonka nuoruudessa lobotomia ja pakkostrerilisaatio oli vielä totta....tämä sairaus hyväksytään sairaudeksi muiden joukossa. Todella surullista, että sairautta kohtaan voi olla niin paljon ennakkoluuloja. eikä pelkästään skitsofreniaa vaan muitakin mielenterveysongelmia kohtaan. Silti en ainakaan uskalla puhua sairaudestani työkavereille. Jouduin vaihtamaan työpaikkaa edellisen akuuttivaiheen jälkeen, koska tunsin ihmisten suhtautuvan epäilevästi minuun ja ammattitaitooni. Sen vaan jotenkin aisti, että ihmiset alkoivat oudoksumaan ja välttelivät seuraa. Itsekkin aloin käyttäytymään niin, että tunsin kantavani jotain kauheaa salaisuutta sisälläni. Asenteissa skitsofreniaa kohtaan elämme keskiajalla. Sairaalle naureskelu on myös arkipäivää. Varsinkin jos on lähiympäristössään käyttäytynyt oudosti. Toivoisin, että yhteiskunta tukisi taloudellisesti usein toimeentulonsakin menettänyttä sairastunutta. Ajatelkaa, mikä taloudellinenkin menetys on, jos ei ole pystynyt palkkatyöhön juuri ollenkaan ja pitää elää pienellä sairauseläkkeellä.
- mt
Minulla skitsofrenia diagnosoitiin psyykoosin joutumisen ja kuukauden osastolla olon jälkeen. Hetken aikaa olin sairaalasta päästyäni sairaslomalla töistä. Toivuttuani psykoosista ja sen jälkeisestä masennuksesta olen elänyt täysin normaalia elämää. Käyn töissä jne. En tunne itseäni skitsofreenikoksi, koska "mieleni" toimii kuin "normaalilla" ihmisellä (harhoja yms. oireita ei siis esiintynyt kuin akuuttivaiheessa). Toki suhtaudun diagnoosiini tietyllä nöyryydellä, koska enhän voi olla 100 varma etten kriisitilanteeseen ajautuessani joutuisi taas psykoosiin. Minusta ei varmasti päällepäin uskoisi, että sairastan ko. tautia. En ole kertonut sairaudestani kuin vanhemmilleni ja yhdelle läheiselle ystävälle. Muille läheisille olen kerotunut olleeni vain psykoosissa ja sairastaneeni masennuksen. Työpaikalla ei tiedetä sairaudestani eikä se mielestäni ole missään määrin tarpeenkaan. Minuun suhtaudutaan kuin "normaaliin" ihmiseen. En ole omakohtaisesti kohdannut ennakkoluuloja sairauttani kohtaan vaan kaikki läheiseni ovat olleet kannustavia ja tukemassa parantumistani. Saan varmasti olla onnellinen, että läheiseni osaavat suhtautua niin hienosti
- mt
Lisään vielä tuohon äskeiseen viestiini, että omalla kohdallani olen todennut itselleni olevan parhaaksi mahdollisimman vähästressinen ja tasainen elämä. Lisäksi hoidan fyysistä kuntoani, noudatan terveellistä ruokavaliota, syön monivitamiineja ja kalanmaksaöljyä (kuulemma hyväksi mt-ongelmista kärsiville). Toi resepsti olisi varmasti toki suotava myös ihmisille ilman mt-ongelmia ;) Toivoisin myös jonain päivänä pääseväni terapiaan (siis kelan tukemana), jotta pääsisin käsittelemään rakentavasti ongelmiani jonka myötä myös psykoosin uusiutumisen riski varmasti pienisi
- ripulitpönttöön
Täytyy nyt realistinen olla ja sanoa että ei ketään sun tautisi kiinnosta, ainakaan niitä jotka sen sulle tekivät. totta joka sana vittu piste.
- Ekkuna
Vastaan skitsofrenikon omaisena. Mikä erottaa teidät muista?
Toinen vanhemmistani sairastui skitsofreniaan aika myöhäisellä iällä, ja kyllä hän poikkeaa muista, vaikka ei toki sitä itse tunnista. Hän poikkeaa muista siinä, ettei hänellä ole halua hoidattaa sairauttaan, syödä lääkkeitäön, käydä terapiassa, eikä muutenkaan edistää itse tilaansa. Muut ihmiset yleensä noudattavat hoito-ohjeita, jos kyseessä on vaikkapa verenpainetauti tai syöpä tms.
Hän poikkeaa muista myös siinä, että mikä tahansa pienikin ärsyke laukaisee hänellä voimakkaita harhoja. Esim. kaikenlaiset taloyhtiön tiedotteet, kutsut labraan tai ikäkausiseulomtoihin ovat hänen mielestään vain ilkeileviä viestejä, joita terveydenhuoltohenkilökunta lähettää vain piruillessaan. Normaaleista arkipäivän asioista hän ei ole kiinnostunut. Lastenlasten kuulumiset eivöt kiinnosta, eivätkä tavanomaiset elämän tapahtumat. Hän ei halua liikkua ulkona, käydä missään, ei lue mitään eikä enää harrasta mitään, koska kokee ulkopuolisten jatkuvan kiusanteon vieneen hänen voimansa.
Hän eroaa muista myös siinä ettei pysty ymmärtämäön edes parempina hetkinään, mitä jatkuvaa stressiä, paimetta ja kauhuakin häne sairautensa ja hoidosta kieltäytymisensä meille lähiomaisille aiheuttaa.
Hän poikkeaa muista siinäkin, että kokee itsensä terveeksi, vaikka silminnähdenkin on fyysisestikin huonossa kunnossa. Verenpaine on korkea ja rasituksessa hengitys vinkuu. Hän on ollut kuvantamistutkimuksissa, ja saanut tämän jälkeen pyynnön tulla uudestaan vastaanotolle, jonne ei ole kuitenkaan mennyt, koska ajattelee kyseessä olevan juonen saadahänet syömään antipsykootteja.
Hän on eristäytynyt täysin kotiinsa ja hänen terveytensä heikentyy jatkuvasti. On siis saanut sitä paljon kehuttua lääkkeetöntä hoitoa, jota tälläkin palstalla psykiatrian vastustajat niin usein kehuvat. Kiinnostaisi tietää, koska tämän hoidon tai hoitamattomuuden tulokset mahtavat oikein näkyä.
Niin että kyllä niitä eroja todellakin on. Toiset ihmiset eivät onnistu sekoittamaan läheistensä elämää niin perinpohjaisesti kuin skitsofrenikko kykenee tekemään.- 77hghd5
Jaa tuo siis erottaa minut muista ihmisistä. Ihanko totta? Minun läheiseni eivät ole koskaan kehottaneet minua ottamaan lääkkeitä, vaan jopa kehuivat, kun kieltäydyin niistä. Ihmettelevät, että miksi minulla on noin raskas diagnoosi, kun ei näy käytöksestä eikä toimintakyvyssä. Ja he sentään pitivät huolta minusta, kun olin syvässä psykoosissa enemmän kuin kukaan muu. Minä en ole saanut oikeastaan mitään hoitoa, jos tuota lääkkeen pakkomielteistä, fetissinomaista, pseudotieteellisille myyteille perustuvaa häiriökäyttäytymistä ei oteta huomioon. Saattaa olla, että tuo sinun lähiomaisesi vastustaa teidän paternalistista asennettanne ja on luonteeltaan itsepäinen. Ei skitsofreniaa ole mikään yhtenäinen häiriö. Se diagnosoidaan lääkärin subjektiivisen tulkinnan perusteella. Arvioidaan oireita ja toimintakykyä. Ehkä leikitään, että luetaan naamasta dopamiinitasot, vaikka eihän niitä voi mitenkään mitata luotettavasti. Ei sellaista lääkettä ole olemassa, jolla voisi psykoosia hoitaa, koska ei ymmärretä psykoosien biologisia syntymekanismeja ja koska psykoottisia oireita on niin monenlaisia, että ne voivat oikeasti ilmetä vastakkaisilla tavoilla aivoissa. Sinä ehkä hyötyisit siitä, että lähiomaisesi olisi lääkitty kuolaavaksi zombiksi, mutta hän voisi olla eri mieltä.
- Anonyymi
tai sairaanhoitajat, yms. yrittäessään joka vuosi hyödyntää skitsofreenikkoa siekailematta.
- Psykoosipotilas
Mun diagnoosi oli pitkittynyt psykoosi. Harhojen kanssa eläneenä tiedän että terveellä järjellä voi pärjätä niiden kanssa. Lääkkeet ei ole mikään ainoa oikea hoito, niitä tulee käyttää jos muista asioista ei ole apua eikä ensisijaisena hoitomuotona kuten niitä nyt ainakin täällä käytetään, koska sivuvaikutukset, ja koska omat aistimukset, varsinkin epämiellyttävät ja epäilyttävät, pitää skitsona tai psykoosissa kyseenalaistaa. Vain tietämätön tai hölmö ei tee niin, sillä kyseenalaistamalla omat aistimukset ja selvittämällä mitä ne harhat ajavat takaa voi elää normaalia elämää.
Olen kuullut että harhat uusiutuvat ihmisillä lääkityksestä huolimatta, ja lääkitys lamauttaa osan psyykkeestä, tunteet ja mielihyvän. Niitä ei pidä syödä kuukausia saati vuosia yrittämättä hoidattaa harhoja terapialla.
Olen itse syönyt niitä vuosia ja saanut muitakin suht ikäviä sivuvaikutuksia kuin tunne-elämän ja mielihyvän latistumisen. Parempi ainakin yrittää elää harhojen kanssa ihmisenä kuin että heittää pyyhkeen kehään ja turruttaa itsensä lääkkeillä.- Anonyymi
Harhat uusiutuvat lääkityksestä huolimatta, koska eivät nuo lääkkeet mitään harhoja poista alun perinkään. Käypä hoito -suositukset perustuvat lyhyen aikavälin tutkimuksiin, joissa on niin valtavia puutteita, ettei niistä voi tehdä tulkintoja suuntaan tai toiseen. Ongelmia on ihan tutkimusten perusasioissa. Ensinnäkään vaikka sanotaan, että nuo tutkimukset olisivat plasebokontrolloituja, käytännössä sokkoutus purkautuu aina huomattavalla osalla, koska lääkkeiden sivuvaikutukset ovat niin voimakkaat. Ne eivät siis ole plasebokontrolloituja tutkimuksia, vaikka tutkijat ja lääkärit teeskentelevät, että näin on. Jokainen vähänkään lääketiedettä tunteva tietää, että lääketieteessä ollaan kovin tarkkoja siinä, että tutkimuksissa pitäisi kontrolloida plasebon eli uskomusten vaikutus lääkkeiden todellisesta vaikutuksesta. Käytännössähän tämä ei toteudu. Toinen perusasia on ajatus siitä, että potilaat satunnaistetaan ryhmiin, jotta voitaisiin minimoida valikoitumisen vaikutus. Mutta käytännössähän noissa tutkimuksissa valikoidaan tarkasti potilaat ennen satunaistamista, eikä niihin todellakaan oteta esimerkiksi potilaita, jotka reagoivat huonosti lääkkeisiin.
Lisäksi satunnaistaminen ei auta siihen, että ihan kaikissa tutkimuksissa ihan kaikki potilaat ovat syöneet pitkään neuroleptejä ja heidän aivonsa ovat sopeutuneet lääkkeiden vaikutukseen. Kyseessä ei ole edustava otos psykoosipotilaista eikä näissä tutkimuksissa tutkita mitään skitsofrenian oireita tai kulkua sellaisena, kuin se ilmenee lääkkeettömillä potilailla. Kolmas ongelma on tutkimusten lyhyys -suurin osa kestää alle vuoden. Jos olet viimeiset kymmenen vuotta vaikka kärsinyt henkisestä väkivallassta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, yksinäisyydestä jne. ja satut menemään osin näiden traumojen johdosta psykoosiin, niin toipumista tällaisista voimakkaista pitkäaikaisista traumoista ei voi mallintaa tällaisilla tutkimuksilla. Mutta tällaiselle idioottimaiselle ajattelulle skitsofrenian lääkehoito pohjautuu. Kaiken huipuksi kukaan lääkkeiden vasteita tutkivista tutkijoista ei näytä oikein tietävän, että mitä se skitsofrenian relapsi oikeasti edes tarkoittaa.
Moncrieff et al. (2019) julkaisikin tänä vuonna aiheesta tutkimuksen: skitsofrenian relapsille on lähes yhtä monta määritelmää kuin on tutkimusta, ja vain noin 7 % on kliinisesti merkitseviä. Kliininen merkitsevyys tarkoittaa sitä, että sinulla on aivan ilmeisiä psykoosioireita ja ilmeinen sairaalahoidon tarve. Toisin sanoen lääkekokeissa ei tutkita psykoosin uusiutumista. Suurin osa relapsin kokeneista psykoosipotilaista näissä tutkimuksissa ei todellisuudessa välttämättä mene mihinkään psykoosiin. Yleinen ahdistuneisuus voidaan tulkita merkiksi siitä, että ihmisen vointi huononee, ja tämä voi täyttää relapsin kriteerit, vaikka kyseessä olisi esimerkiksi liian nopean neuroleptivieroituksen aiheuttama vieroitusoire. Kaiken kruunaama kammottava puute onkin näissä lääkekokeissa se, että potilaat vieroitetaan suurin osa alle kahdessa viikossa plasebolle neuroleptilääkitykseltä. Jos lääkäri tekisi näin normaalissa hoitosuhteessa, hän syyllistyisi potilaan terveyden ja hengen vaarantamiseen. Kun tietää näiden lyhytaikaisten tutkimusten kammottavat puutteet, ei yllätä yhtään, että esim. avoimen dialogin mallilla on valtavan paljon paremmat pitkän aikavälin tulokset skitsofrenian hoidossa kolmasosalla lääkityksestä, jota käypä hoito -suosituksessa suositellaan. Sekään ei yllätä, että lähes kaikki pitkäaikaistutkimukset viittaavat siihen, että mitä vähemmän lääkitystä potilaat käyttävät, sen parempi toimintakyky ja vähemmän psykoosioireita heillä on.
Skitsofrenian relapsin kriteerit ja niiden kliininen merkitsevyys satunnaistetuissa lääkekokeissa:
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0920996419303913?via=ihub
Systemaattinen tutkimuskatsaus lääkevieroituksen pituudesta ja niiden huomioon ottamisesta satunnaistetuissa lääkekokeissa:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30923288
Skitsofrenian pitkäaikaistutkimuksista:
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/wps.20518
- Anonyymi
Rupes vähän vituttaa ku joku ryssäläinen naispsykiatriemigrantti sano mulle että olen mielisairas vaik mul ei o muuta kun pakko oireinen häiriö ja määräkohteisia pelkoja. Ite se on mielisairas. Tää oli aurorassa.
- Anonyymi
kyllä tämä lyö alempiarvoisen muottiin koko loppuelämäksi, sairaanhoitajat ovat mitä ovat, ihmiset ovat mitä ovat.
jos minulle olisi lyöty vain lääkkeet kouraan ja sanottu "hoitoa" ei tipu, olisin nykyisin jo täysin oireeton ihminen.
nyt sairaus on pitkittynyt selvästi "hoidon" takia ja "sairaanhoijien", mutta olen jo melko oireeton onneksi jo lähestyessä keski-ikää, ikä lievittää oireita jossain määrin
jos ei tämän tuppukyän hoito siihen ei kykene,
mutta leima seuraa koko loppuelämän minua, ja minusta väännetään viimeisetkin veripisarat että kuntoudun, eli siis.. hyväksikäytetään kuolemaan saakka, leima seuraa hautaan saakka, vaikka en haluaisi sitä,
no onneksi hoidot kehittyvät vuosi vuodelta, edes siedetttävälle tasolle ja ennenkaikkea hyödyllliselle tasolle, se antaa toivoa. - Anonyymi
Mitäs jos meitä psykoolialaisia kiusaa Arkontit ja Dragot jotka
-haluavat kontrolloida meitä
-haluavat tasapainottaa meitä
-haluavat tuntea tunteita kauttamme
he elävät kaksinaisuuden 3 Dssä mutta me kohoamme 5Dhen ja sen takia itse Jumala on osoittanut heille planeetan missä he voivat viihtyä ja olla kaltaistensa kanssa. - Anonyymi
olen lukenut tuosta ja en vain uskalla kirjoittaa enempää
liittyen tuohon aihepiiriin. - Anonyymi
Raiskaa itsesi
- Anonyymi
Jeesustelijat ovat skitsofreenikkoja ja psykopaatteja samassa padassa.
On vain isä, poika ja pyhä henki eli jumala.
On vain yksi perhe jolle vapauden suodessa kertyy pyhän hengen tietoa ihmiselle ihmisenä koska isä ja poika ovat yhtä perhettä jumalan kanssa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1072745Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302385Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen212290Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631021876- 1141610
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1671324Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2801149- 711024
- 801014
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha179936