Se, että tieteellinen maailmankatsomus on saanut valtasijan kehittyneissä maissa. Tiede ei puhu "hengistä", ajatustenluvusta, meedioista, haamuista tai muusta liirum laarumista mistä ei ole YHTÄÄN tieteellistä dokumenttia. Skeptikot on luvanneet 1 miljoonan ensimmäiselle ihmeentekijälle, mutta yllätys yllätys, ei ole ketään tullut tuota helppoa rahaa hakemaan. Syy? Ei pojilla ole ihmeet vielä ihan hallussa, vaikka niitä kuulemma harva se päivä tehdään useissa "seurakunnissa".
Mikä ateismissa vetää puoleensa
pepe57
11247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hah. Eihän uskonnollisuudessakaan ole kyse mistään yliluonnollisesta vaan kysehän on vain siitä että asianomainen oppii ajattelemaan (=suhtautumaan) terveesti ja oikein. Uskonnollisuus ei siis ole ns. tieteen vastakohta vaikkakin monet luonnontieteen sovellukset ovat vieneet sekä sielun että sotkeneet luonnon.
Ateismi on nimi sekä uskonnollisuuden irvikuvan vastustamiselle että myös ateistin omalle kyvyttömyydelle ymmärtää asia oikein. Toisin sanoen Ihminen erehtyy aina kun sanoo jotakin ja sanookin sen vielä toisin kuin ajattelee.
Siis molemmissa ateismissa ja uskonnollisuudessa on kyse yhden henkilön mielestä. Meillä on vain tapana antaa kaikelle nimi jotta tulisi tunne siitä, että homma on hanskassa ja hanskat tiukasti kädessä. Mutta jos eteenpäin haluaa kulkea olisi hyvä ottaa ne hanskat pois ja kätellä aikaa ja elämää sellaisena kuin se vastaan kävelee.
Ihmeitäkin tapahtuu. Tervehtyminen on hyvä esimerkki ihmeestä jota tiede voi vain yrittää ymmärtää.
Voin olla väärässäkin. Mistä minä kaikki tietäisin.
Siis tarkoitammeko uskonnollisuudella sitä että ko henkilö uskoo esim jumalaan. Jos uskoo niin tuo jumala on määritelty yleensä kaikkivoivaksi. Siis tieteen näkökulmasta se on mahdoton ja siis yliluonnollinen.
Monet uskonsuunnat/lahkot kieltää esim evoluution tai alkuräjähdyksen edes osana historiaa. Ev lut kirkko ei kiellä. Eli osa lahkoista kieltää tieteen osittain, osa taas hyväksyy tieteen pääpiirteissään.
Yllättävät paranemiset voidaan luokitella harvinaisiksi sattumiksi ja uskovat miellellään ihmeiksi. Nuo ihmeet vain kohtaa saman lailla ei-uskovaa kuin uskovaakin, jonka puolesta on kovasti esim rukoiltu.
Jos ihminen uskoo lujasti parantuneensa niin osa pystyy kävelemään vaikka polvet on sököt. Olihan TV:ssä kiva dokkari, jossa ukolle tehtiin "polvileikkaus" mutta yhtä viiltoa enempää ei tehty. Ja ukko päätti että polvet on kunnossa ja käveli kuin ei mitään. Siihen "leikkaukseen" asti istui rullatuolissa. Ihme ja kumma, vai mitä.
.
Nimittäin väärässä. Usein mieleltään sairas ihminen kuvittelee ajattelevansa ympäristöään selkeämmin. Sinun kannattaa nyt ottaa vähän etäisyyttä näihin "suuriin kysymyksiin" niin ei lähde mopo käsistä...
Ja ihan lähimmäisenä nyt sanon tämän. Ei tarvita yhtään enempää fanaatikkoja tähän maahan. Fanatismiin tuollainen itsepetos nimittäin väistämättä johtaa.
nimittäin tämä näin:
"Voin olla väärässäkin. Mistä minä kaikki tietäisin."
Ja sitten toinen erinomaisen tyhmä:
"Ihmeitäkin tapahtuu. Tervehtyminen on hyvä esimerkki ihmeestä
jota tiede voi vain yrittää ymmärtää."
Kas kun tieteessä ei ole tietoja tuollaisista ihmeistä. Jos sinulla kerran on,
niin miksi et esittele niitä tieteelle ja maailmalle? Mikä estää? Voisiko olla
niin, ettei mitään löydy, tai etteivät nämä "ihmeet" kestäkään päiväloa?
Mikää ei estä sinua myöskään lunastamasta jo edellä mainittuja suuria
rahasummia todistetun yliluonnollisen ihmeen esittämisestä. Mutta koska
summat ovat edelleenkin lunastamatta, niin ei voida tehdä kuin sellainen
johtopäätös, ettei mitään esitettävää ole.
(ja tähän on ihan turha epätoivoisesti seli-selitellä, ettei raha kiinnosta.
Ei raha kiinnosta minuakaan, mutta ainahan sen voi lahjoittaa vaikka
köyhille asunnottomille tai syöpäsairaille lapsille, joita ei ainakaan mikään
jumalallinen ihme näytä koskaan auttavan, vaan ihan konreettiset teot.)
Parantumisen prosessi on ainakin minusta ihme, ja miksei myös koko elimistön toiminta ja koko elämä. Eihän toisaalta sillä, että osaa ymmärtää ettei ymmärrys aina riitä, ole mitään tekemistä minkään kanssa.
Tutkiminen lähtee ihmettelystä! Ihmettely on ihmeellisyyden ymmärtämistä. Kieltäminen taas ei oikeastaan kuulu tutkijan tai tutkivan ajatteluun. Ateismi on siinä mielessä sukua ns. kiihkouskovaisuudelle. Tutkija (ja tiede) on jotakin muuta. Kieltäminen vaatii voimakkaan uskomuksen sen suhteen mitä kieltää. Et voi kieltää mitään mitä et ole oppinut.
En ymmärrä myöskään miksi ihmeessä minun pitäisi todistella sinun omituisia käsityksiä jollekin saadakseni rahaa??? Ja kyllä minä ottaisin miljoonan vastaan ihan mielelläni. Miksi en ottaisi? Eihän varakkuus ole synti vaan se että rahan tavoittelu saattaa syrjäyttää jotakin joka on oikeasti arvokkaampaa. Synti on siis opittu väärä ajattelutapa, eikä sen kummallisempaa. Miljoonan saa nyt kulutettua ihan perusjuttuihin; asunto, auto ja vähän maata ja itselle työpaikka.
Kieltäminenkin, jos on itselleen epärehellinen, on syntiä. Ei silti vaarallista vaan inhimillistä meidän "totuuksien" maailmassa.
"Kieltäminen taas ei oikeastaan kuulu tutkijan tai tutkivan ajatteluun. Ateismi on siinä mielessä sukua ns. kiihkouskovaisuudelle."
Väärin menee. Ateismi ei tarkoita sitä, että sanotaan, että jotain ei voi olla olemassa, koska siitä ei ole todisteita vaan se lähtee siitä, että jos emme tiedä jotain voimme se myöntää ja ei ole mitään tarvetta laittaa sinne tietämättömyyden tilalle keksittyjä olioita (esim. Jumala).
"En ymmärrä myöskään miksi ihmeessä minun pitäisi todistella sinun omituisia käsityksiä jollekin saadakseni rahaa?"
Kysehän on siitä, että jos sinä väität jonkin ihmeiden tapahtuvat ja tietäväsi syyn, on sinun tehtäväsi osoittaa ne todelliseksi, muuten niitä väitteitä ei voi pitää perusteltuina ja uskottavina.
"Kieltäminenkin, jos on itselleen epärehellinen, on syntiä."
Mitä on synti? Jos se on sitä, mitä esimerkiksi kristinuskossa sillä tarkoitetaan, on kristinuskon perusteet jo syntiin ohjaavia.
Onko tyhmyys synti? Jos on, niin sinulla on iso ongelma.
"vedä puoleensa". Se vaan on ihan luonnollista olla uskomatta humpuukiin.
Ainakaan minulle uskonnottomuus ei ole valinta.
Minä en vaan usko ja sillä hyvä.
Lapsena sitä tulee hyväuskoisena ja helposti höynäytettävänä tähän maailmaan. Vähitellen ihminen oppii huomaamaan, että kaikki ei ole niin kuin joku väittää olevan. Oppii, että naapurin Liisa joskus valehtelee, haikarat eivät tuo lapsia, etteivät aikuiset ole automaattisesti oikeassa, painettu sana ei ole aina totta, homot eivät ole saatanasta, kristinusko ei juurikaan eroa islamista jne....
Tai siis ihmisen pitäisi oppia.
aikoja sitten muistan, ettö ajattelin että jos laitan tassua ristiin, niin ehkä on olemassa jumala, joka auttaa. Paskat auttanut.