Kirjoitin ylioppilaaksi kevaalla 2008. En tiennyt, mita lahtea opiskelemaan, joten paatin pitaa valivuoden ja lahtea ulkomaille kokemuksia keraamaan. Lahdin matkaoppaaksi, enka kadu paatosta hetkeakaan. Ajattelin, etta vuoden kahden aikana saisin selvitettya, mita tehda tulevaisuudessa. Nyt olen kuitenkin samassa tilanteessa kuin kaksi vuotta aiemmin, en siis ole varma mita haluan. Tiedan, etta haluan hyodyntaa kielitaitoani (englanti, ruotsi ja ranska), tyoskennella tulevaisuudessa ulkomailla tai kansainvalisessa firmassa Suomessa. Haluan hyvan koulutuksen, josta hyotya myos ulkomailla. Mietin jo lukiossa paljon kauppista, koska koulutus avaa mielestani laajat tyomahdollisuudet. Kaupallinen koulutus on tuntunut minulle kaikista sopivammalta. Olen myos valmis opiskelemaan ulkomailla, mutta mietin, onko esim. Ranskassa suoritettu koulutus parempi kuin Suomessa. Tarkoitan, etta arvostetaanko muualla kuin Suomessa hankittua koulutusta enemman vai onko kuitenkin fiksumpaa hakea Suomeen kouluun ja lahtea ehka vain vuodeksi opiskelijavaihtoon. Olen harkinnut nimenomaan Englannissa, Tankassa, Ruotsissa tai Ranskassa opiskelua, mutta olen avoin muillekkin vaihtoehdoille. Haluaisin kuulla lisaa kokemuksia ulkomailla opiskelleilta ja opiskelevilta. Onko ulkomailla tutkinnon suorittaminen kannattanut. Olen ollut kohta kaksi vuotta poissa Suomesta ja tottakai kaipaan perhettani ja kavereitani, mutta olen halukas ja valmis tekemaan tulevaisuudelleni kannattavia paatoksia ensisijaisesti. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia. Missa ja mita opiskelet? Kannattaako opiskelu ulkomailla?
Valinnan vaikeus. Missa opiskella?
5
910
Vastaukset
- Ulkom. opiskellut
Ulkomailla opiskelun kannattavuutta juuri sinun kohdallasi ei kukaan voi tietää. Useimmiten se kuitenkin kannattaa, mutta eri syistä, kuin etukäteen usein ajatellaan. Kysyt "Onko esim. Ranskassa suoritettu koulutus parempi kuin Suomessa", johon on mahdotonta vastata, sillä sen kannattavuus riippuu niin monesta muustakin asiasta ja siitä, osaatko käyttää opiskeluajan hyödyksesi ja myös siitä, aioitko asua ja työskennellä opiskeluiden jälkeen Suomessa vai ulkomailla, jota sitäkään ei välttämättä voi tietää vielä opintojen alkuvaiheessa, sillä monen suunnitelmat ovat muuttuneet matkan varrella ja moni onkin jäänyt sille tielleen, vaikka alunperin ajatteli palaavansa Suomeen opintojen päätyttyä.
Olet ehkä kuullut, että Suomessa ei yllättäen oikein osata suhtautua tai arvostaa ulkomailla suoritettuja tutkintoja ja että Suomi on täynnä työnantajia, jotka palkkaavat mieluiten Suomessa opiskelleen ja korkeintaan vaihdossa käyneen kuin koko tutkintonsa ulkomailla suorittaneen. Harva suomalainen työnantaja edes tietää, minkätasoinen tutkinto ja koulutus ulkomailla suoritettu mahtaa olla, joten moni pelaa varman päälle ja palkkaa Suomessa opiskelleen, koska "ulkomailla opiskellut kuitenkin lähtee paremman paikan ilmaantuessa muualle", eli ennakkoluuloja vielä riittää niitettäväksi, jos valitse ulkomaisen koulutuksen (usko suomalaiseen koulutuksen on niin luja ja onhan sillä pohjaakin, mutta myös ne huonot puolensa). Saatat myös joutua perustelemaan suomalaisille työnantajille ratkaisuasi opiskella ulkomailla, jos siis palaatkin Suomeen opintojen päätyttyä. Kelahan tässä tutki taannoin ulkomailla opiskelleiden työllistymistä Suomessa ja tuli siihen johtopäätökseen, että ulkomailla opiskelleet työllistyvät lähes tai yhtä hyvin Suomessa kuin Suomessa opiskelleet, mutta työnsaanti omalta alalta ulkomailla opiskelleilla kestää yleisesti ottaen hieman kauemmin.
Ulkomailla opiskelun kannattavuus kitetyy siihen, että itsevarmuutesi ja ongelmanratkaisukykysi paranee huikeasti ulkomailla opiskellessa ja asuessa (tai ainakin saat mahdollisuuden kehittää itseäsi), sillä ulkomailla opiskelu ei ole vain koululla istumista, vaan elät vieraassa maassa 24/7 ja joudut ratkaisemaan arkipäivän ongelmia ihan toisella tasolla kuin mitä Suomessa opiskellessasi, jossa kaikki on tuttua ja turvallista ja byrokratian kiemurat helppo selvittää omalla kielellä. Ulkomailla joudut pistämään itsesi likoon eri tavalla, joka on aina hyödyllinen kokemus siellä muistojen repussa. Huonostakin kokemuksesta jää aina jotain käteen, itsevarmuutta ja muisto siitä, että olinpahan ainakin rohkea ja yritin, jos ei muuta. Ja mitä nuorempi olet ja mitä enemmän ulkomailla opiskelu kaivelee mieltäsi, sitä enemmän kannattaa rohkaistua ja etsiä se oma paikka ja koulu ulkomailta ja koittaa siipiään,sillä nuorena on vielä pienempi kynnys lähteä kokeilemaan onneaan, huomaat tämän, kunhan olet vanhempi (en tosin tiedä ikääsi, mutta vaikutat vielä nuorelta). Nykyaikana meillä on käytössä netti sekä kielitaitoa selvitellä asioita ja muutenkin tietoa suorastaan pursuaa joka tuutista, vaikka ensialkuun saattaa vaikuttaa siltä, että sitä ratkaisevaa tietoa ei ihan heti löydy tai että tietojen kokoaminen kestää kauan.
Itse opiskelin eräässä maassa, joka on aika harvinainen kohde ulkomailla opiskeluun (ja jonka kieltä en osannut kunnolla etukäteen) ja siksipä sainkin selvittää kaiken hakuun liittyvän itse netissä. Sain kuitenkin tarvittavat paperit kasaan ja myöhemmin järkättyä itseni ko. maan opilaitokseen, jossa suoritin koko tutkinnon (maata ja alaa en nyt viitsi mainita tunnistettavuussyistä). Itse jäin ulkomaille ja voin sanoa, että kylläpä kannatti. Varmasti olisin voinut saada tasokkaamman koulutuksen Suomessa, mutta siellä en olisi ikinä saanut tätä kielitaitoa ja rohkeutta etsiä se oma polku elämässä. Jouduin opiskeluaikana tilanteisiin, jossa jouduin pistämään likoon itseni ja keskinkertaisen (mutta jatkuvasti parantuneen) kielitaitoni ja selvisin paremmin kuin hyvin ja olen myös työllistynyt hyvin, luultavasti myös itsevarmuuteni ja kielitaitoni takia, en vain pelkän tutkintopaperin ansiosta.- Ulkom. opiskellut
Toki suomalaisellakin koulutuksella pärjää ulkomailla ja voi työllistyä hyvin. Tosin hyppy Suomesta ulkomaille voi olla isompi ja ottaa aina oman aikansa tottua asumaan ulkomailla ja hoitamaan omat asiansa. Ulkomailla opiskellessa totut samalla asumaan ulkomailla ja siirtyminen työelämään samassa maassa ei ole niin suuri kynnys kuin Suomesta ulkomaille mentäessä. Usein Suomessa pitempään opiskellessa elämä jää helposti "paikalleen", eli kuvioihin ilmaantuu töitä, kavereita, puoliso, lemmikkejä ja muita sitoumuksia, joten takia ulkomaille lähteminen voikin olla vaikeaa myöhemmin ja saattaa hieman harmittaa, jos ei tullut lähdettyä "ajoissa". Itse halusin välttää tämän ja siksipä lähdinkin parikymppisenä melkein heti lukion jälkeen ulkomaille, koska en halunnut jäädä polkemaan paikalleni Suomeen, sillä tiesin, että omalla kohdalla lähden joka tapauksessa ja että mitä nuorempana lähden, sitä helpompaa se on, samoin kuin sopeutuminen uuteen maahan ja kielitaidon kehittäminen.
Tulipas kirjoitettua pitkästi, mutta koska asia on erittäin lähellä sydäntäni, en voi olla jakamatta ajatuksiani tästä aiheesta. - ylioppilas 08
Ulkom. opiskellut kirjoitti:
Toki suomalaisellakin koulutuksella pärjää ulkomailla ja voi työllistyä hyvin. Tosin hyppy Suomesta ulkomaille voi olla isompi ja ottaa aina oman aikansa tottua asumaan ulkomailla ja hoitamaan omat asiansa. Ulkomailla opiskellessa totut samalla asumaan ulkomailla ja siirtyminen työelämään samassa maassa ei ole niin suuri kynnys kuin Suomesta ulkomaille mentäessä. Usein Suomessa pitempään opiskellessa elämä jää helposti "paikalleen", eli kuvioihin ilmaantuu töitä, kavereita, puoliso, lemmikkejä ja muita sitoumuksia, joten takia ulkomaille lähteminen voikin olla vaikeaa myöhemmin ja saattaa hieman harmittaa, jos ei tullut lähdettyä "ajoissa". Itse halusin välttää tämän ja siksipä lähdinkin parikymppisenä melkein heti lukion jälkeen ulkomaille, koska en halunnut jäädä polkemaan paikalleni Suomeen, sillä tiesin, että omalla kohdalla lähden joka tapauksessa ja että mitä nuorempana lähden, sitä helpompaa se on, samoin kuin sopeutuminen uuteen maahan ja kielitaidon kehittäminen.
Tulipas kirjoitettua pitkästi, mutta koska asia on erittäin lähellä sydäntäni, en voi olla jakamatta ajatuksiani tästä aiheesta.pitkasta viestistasi. Kiinnostavaa kuulla kokemuksia ja ajatuksiasi ulkomailla opiskelusta.
Tiedan, etta paatos ulkomaille muutosta tulee kuitenkin vaikuttamaan tulevaisuuteeni ja tasta syysta valinta tuntuukin vaikealta. Haluan nimenomaan tehda sen minulle oikean valinnan. Epavarmuus maan ja alan suhteen vaikeuttaa paatoksen tekemista. Kai sita myos pelkaa, etta valitsee "vaarin". Eli edelleen on paljon mietittavaa ja suunniteltavaa. Saanko udella, kuinka paljon sinulla kului aikaa opiskelupaikan ja muuton jarjestelyihin? - Ulkom.opisk.
ylioppilas 08 kirjoitti:
pitkasta viestistasi. Kiinnostavaa kuulla kokemuksia ja ajatuksiasi ulkomailla opiskelusta.
Tiedan, etta paatos ulkomaille muutosta tulee kuitenkin vaikuttamaan tulevaisuuteeni ja tasta syysta valinta tuntuukin vaikealta. Haluan nimenomaan tehda sen minulle oikean valinnan. Epavarmuus maan ja alan suhteen vaikeuttaa paatoksen tekemista. Kai sita myos pelkaa, etta valitsee "vaarin". Eli edelleen on paljon mietittavaa ja suunniteltavaa. Saanko udella, kuinka paljon sinulla kului aikaa opiskelupaikan ja muuton jarjestelyihin?Ymmärrän kyllä hyvin pelon siitä, että valitsee väärin, se pelko on kuitenkin aina mukana jokaisessa valinnassa, minkä ihminen tekee. Joskus vain valitsee väärin ja sille ei voi mitään, mutta siitä voi kuitenkin oppia, olkoonkin kuinka kulunut klisee tahansa. Ja toinen kliseehän on, että mitään ei saa, jos ei ensin uskalla ja että elämässä on ihan terveellistä ottaa harkittuja riskejäkin välillä, jotta ne omat rajat siellä pääkopassa saisivat kyytiä. Aika harva kuitenkaan uskaltaa repäistä ja ylittää ne omat rajansa ja ennakkoluulonsa ja on ihan persoonasta kiinni, minkä verran sitä uskaltaa pistää itsensä likoon. En usko, että vaikka valitsisitkin "väärin", sitä valintaa ei voisi paikata tai keksiä samalla plan B:tä, eikä se välttämättä vielä ratkaise ihan koko tulevaisuuttasi, koska ihminen voi myös korjata virheitään ja palata lähtöruutuun (se mainitsemani ongelmanratkaisukyky ja sen kehittyminen). Usein elämä kuitenkin kannattelee oikeaan suuntaan, vaikka alunperin olisi tullut valittua sellainen paikka, joka ei sitten tuntuisikaan siltä omalta jutulta. Tietysti olisi hyvä hieman tietää, että minne tähtää ja mitkä ovat omat motiivit ulkomaille lähtöön.
Mulla oli pitkään suunnitelmana eräs toinen maa, mutta se vain kariutui siihen, ettei mikään paikka tai koulu tuntunut oikealta tai vetänyt puoleensa. Sitten vain eräs päivä keksin toisen maan ja aloin tutkia eri vaihtoehtoja, joista sitten löytyi vastustamattomia vaihtoehtoja omaan koulutukseen. Järjestin paperit valmiiksi joskus joulukuun tienoilla ja heinäkuussa olin paikan päällä ilmoittautumassa kokeisiin ja hoitamassa paperijuttuja. Palasin Suomeen elokuuksi ja syyskuussa olin taas paikan päällä tekemässä kokeita ja lokakuussa aloitin opiskelut. Sen verran oli säästöjä taskussa, että pystyin elämään ilman opintotukia aina marraskuulle. Eli aikaa meni noin vuosi ensimmäisestä askeleesta aina opintojen aloittamiseen asti. Saattaa kuulostaa helpolta, mutta mulla suunnitelmat muuttuivatkin hieman matkan varrella, mm. alunperin kaavailemani yliopisto vaihtuikin toiseen ym. Prosessi on tietysti hieman erilainen esim. Britteihin tai muuhun sellaiseen maahan haettaessa, jossa ei tarvitse olla paikan päällä, vaan haetaan suoraan papereilla ja netissä. Mun tapauksessa sellainen ei olisi ollut mahdollista, joten ihan riskillä menin paikan päälle ilman varmuutta opiskelupaikasta tai mistään ja en voi olla korostamatta sitä, kuinka se on omalla kohdalla kannattanut ja kuinka paljon olen itseäni kiittänyt tuosta hieman päättömästäkin tempauksesta. - yo07
Ulkom.opisk. kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin pelon siitä, että valitsee väärin, se pelko on kuitenkin aina mukana jokaisessa valinnassa, minkä ihminen tekee. Joskus vain valitsee väärin ja sille ei voi mitään, mutta siitä voi kuitenkin oppia, olkoonkin kuinka kulunut klisee tahansa. Ja toinen kliseehän on, että mitään ei saa, jos ei ensin uskalla ja että elämässä on ihan terveellistä ottaa harkittuja riskejäkin välillä, jotta ne omat rajat siellä pääkopassa saisivat kyytiä. Aika harva kuitenkaan uskaltaa repäistä ja ylittää ne omat rajansa ja ennakkoluulonsa ja on ihan persoonasta kiinni, minkä verran sitä uskaltaa pistää itsensä likoon. En usko, että vaikka valitsisitkin "väärin", sitä valintaa ei voisi paikata tai keksiä samalla plan B:tä, eikä se välttämättä vielä ratkaise ihan koko tulevaisuuttasi, koska ihminen voi myös korjata virheitään ja palata lähtöruutuun (se mainitsemani ongelmanratkaisukyky ja sen kehittyminen). Usein elämä kuitenkin kannattelee oikeaan suuntaan, vaikka alunperin olisi tullut valittua sellainen paikka, joka ei sitten tuntuisikaan siltä omalta jutulta. Tietysti olisi hyvä hieman tietää, että minne tähtää ja mitkä ovat omat motiivit ulkomaille lähtöön.
Mulla oli pitkään suunnitelmana eräs toinen maa, mutta se vain kariutui siihen, ettei mikään paikka tai koulu tuntunut oikealta tai vetänyt puoleensa. Sitten vain eräs päivä keksin toisen maan ja aloin tutkia eri vaihtoehtoja, joista sitten löytyi vastustamattomia vaihtoehtoja omaan koulutukseen. Järjestin paperit valmiiksi joskus joulukuun tienoilla ja heinäkuussa olin paikan päällä ilmoittautumassa kokeisiin ja hoitamassa paperijuttuja. Palasin Suomeen elokuuksi ja syyskuussa olin taas paikan päällä tekemässä kokeita ja lokakuussa aloitin opiskelut. Sen verran oli säästöjä taskussa, että pystyin elämään ilman opintotukia aina marraskuulle. Eli aikaa meni noin vuosi ensimmäisestä askeleesta aina opintojen aloittamiseen asti. Saattaa kuulostaa helpolta, mutta mulla suunnitelmat muuttuivatkin hieman matkan varrella, mm. alunperin kaavailemani yliopisto vaihtuikin toiseen ym. Prosessi on tietysti hieman erilainen esim. Britteihin tai muuhun sellaiseen maahan haettaessa, jossa ei tarvitse olla paikan päällä, vaan haetaan suoraan papereilla ja netissä. Mun tapauksessa sellainen ei olisi ollut mahdollista, joten ihan riskillä menin paikan päälle ilman varmuutta opiskelupaikasta tai mistään ja en voi olla korostamatta sitä, kuinka se on omalla kohdalla kannattanut ja kuinka paljon olen itseäni kiittänyt tuosta hieman päättömästäkin tempauksesta.Olen myös kiinnostunut ulkomailla opiskelusta. Mutta minua epäilyttää riittääkö kielitaitoni. Olen asunut viimeisen vuoden englannissa, työskennellyt au pairina suomalais- brittiläisessä perheessä. Kielitaito varsinkin puhuminen on tietysti parantunut rutkasti. Yliopilaskirjoituksista engannin arvosanaksi sain C: n. Pohdin vain että mahtaako minusta olla opiskelemaan englanninkielellä minulle täysin uusia asioita, miten onnistuu esseiden ym. asiatekstien kirjoittaminen. Toinen itseäni askarruttava asia on ikäni, olen vuonna 88 syntynyt. Olenko jo liian vanha, onko kaikki muut opiskelijat juuri lukion päättäneitä? Minkä ikäisenä muut ovat lähteneet? Päälle kakskymppisinä vai jo nuorempana?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po1496459- 322312
- 1872089
Mitä tämä on
Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut101333Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?
gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.821263- 731067
Hyvää yötä kaivatulleni
En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä241047Nyt on konstit vähänä.
Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,25987Tilinpäätösvaltuusto 27.5
Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty44951Hakalan asunnossa on kuvattu aikuisviihdesivusto Onlyfansin kautta julkaistu pornovideo.
Keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen avustaja Jirka Hakala ei jatka tehtävässään. Keskustan puoluelehti Suomenmaa ke10838