Paluu Jaakonkaupunkiin

Pikkukaupungin ilta oli laskeutumassa kun astuin alas bussista torin laidalla.Bussi jatkoi matkaansa kohti linja-autoasemaa ja jäin hetkiseksi katselemaan entistä kotikaupunkiani.
Tori oli lähes autio lukuunottamatta muutamia nuoria jotka pienissä ryhmissä seisokelivat tai istuskelivat kaupungintalon rappusilla.Tavanomaisia p-ralli autoja ei nyt näkynyt kiertelemässä ,olihan maanantai-ilta.
Elokuun lopun ilta oli vielä lämmin,silti tunsin palelevani;kolme vuotta Afrikassa olivat jättäneet jälkensä.
Ympärilleni katsoessani tajusin että juuri mikään ei ollut muuttunut .Oli kuin aikakone olisi tuonut minut kymmenen vuotta taaksepäin,aikaan jolloin kävelimme poikien kanssa pitkin tuota pääkatua joka päättyi tai alkoi vanhan puukirkon luota,en koskaan muista kuinka päin .
No siihen aikaan olimme olevinamme katujen kunkkuja tässä pienessä kaupungissa,jossa olimme syntyneet ja kasvaneet. Muistin pitkän Olavin,Alpon , Maukan, Ollin, Ponkan ja monet muut.
Kuinkahan moni heistä vielä oli elossa?Olisi kivaa nähdä vielä pitkästä aikaa,ehkä.
Lähdin kävelemään pitkin katua alaspäin kohti kirkkoa.Tämän kadun varrelle olivat keskittyneet pankit,liikehuoneistot,kahvilat ja harvat ravintolat.
Harvat vastaantulijat olivat kaikki minulle tuntemattomia,kukaan ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota.
Vedin matkalaukkua perässäni ja käännyin puolivälissä katua oikealle ja kävelin siten sadan metrin päässä olevan hotelliin.
Kaupunginhotelli oli sellainen kuin muistinkin,korkea katos pääsisäänkäynnin yläpuolella antoi jonkinlaisen vaikutelman paremmanpuoleisesta hotellista,tosiasiassa kaupungissa ei ollutkaan muita hotelleja,ainostaan pari motellia kaukana keskustasta sekä muutama matkustajakoti.
En ollut koskaan asunut tässä hotellissa,mutta sen ravintoloissa(niitä oli muistaakseni kaikkiaan neljä) olin useinkin viettänyt iltaa.Oli minut viety sieltä putkaankin pari kertaa,kun juhliminen oli mennyt liian pitkälle.
Ja olinhan tavannut siellä Eevankin,kauniin ja aina iloisen Eevan jonka muisto sai vieläkin jonkinlaisen tunteen syntymään sisimmässäni,en vain osannut tunnistaa oliko se vihaa vai rakkautta ?
Kookas portimo respassa katsoi minuun tutkivasti ja toivotti tervetulleeksi toisella kotimaisella.
Pokka oli vanhentunut ,mutta yhtä lihava kuin ennenkin,
-Ei taida enää muistaa,mietin itsekseni.