Oletko antanut lapsesi adoptioon? Miten pystyit siihen?

vauva-adoptoitavaksi

Meillä on vakavasti harkittu adoptiota, koska tämä raskaus ei ollut suunniteltu (kyllä, olen kuullut ehkäisystä ja käytössä olikin, mutta sekään ei ole täysin varma) ja elämäntilanteemme sellainen, ettei vauva ole tervetullut. Abortti on kuitenkin pois suljettu vaihtoehto, koska saimme tietää raskaudestani todella myöhään sillä menkat tulivat raskaudesta huolimatta.

Päällimmäisenä mielessä pyörii, että miten sitä pystyy antamaan oman vauvansa pois tai katuuko sitä jälkeenpäin?

173

11337

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vaihtis

      ...minusta tuntuu että osa voi katua ja osa ei. Onneksi adoptiota harkitseville on pakollinen adoptioneuvonta, jossa vielä tarkastetaan miksi lapsi annetaan adoptioon ja onko se sopivin vaihtoehto äidille. Kannattaa miettiä asiaa monelta kannalta. Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli adoptiosta, sitä parempi tilanne on.
      Jos haluat niin voit ilmoittautua vaikka saman tien mukaan adoptioneuvontaan:
      http://www.pelastakaalapset.fi/fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/kotimaiset-adoptiot
      Mutta muista että adoptioneuvontaa meneminen ei vielä tarkoita että sinun on pakko antaa lapsi adoptioon, vaan saat miettiä asiaa rauhassa. Voit luovuttaa lapsen virallisesti adoptioon vasta lapsen syntymän jälkeen, kun hän on 8 viikkoa.
      Laki määrää tämän ja sillä pyritään takaamaan että adoptio on juuri tälle lapselle paras vaihtoehto.

      Adoptio on yksi vaihtoehto ja aborttii verrattuna hyvä, koska lapsi saa elää. Jos lapsen lopullisesti pois antaminen tuntuu vaikealle, niin kannattaa adoptioneuvonnassa keskustella myös siitä että voiko adoptioperhe laittaa sinulle vaikka kuvan tms lapsesta tietyin väliajoin. Mahdollisuuksia on erilaisia, mutta mikä on sinulle paras?

      Jaksamista sinulle tilanteessasi ja mieti rauhassa!

      • Oikaisu.

        Painovirhepaholainen pääsi lipsahtamaan.

        "Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli adoptiosta, sitä parempi tilanne on."

        Pitää tietenkin olla...
        Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli pitää lapsen itsellään, sitä parempi tilanne on.


      • itsekin äiti
        Oikaisu. kirjoitti:

        Painovirhepaholainen pääsi lipsahtamaan.

        "Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli adoptiosta, sitä parempi tilanne on."

        Pitää tietenkin olla...
        Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli pitää lapsen itsellään, sitä parempi tilanne on.

        ei kukaan ole niin vaikeassa tilanteessa, että lapsi olisi pakko antaa pois. Meillä on hyvät sosiaaliset ja terveydenhoito -edut. En pystyisi koskaan antamaan omaa lastani pois. Entäpä kun hän joskus kysyy, miksi äiti minut hylkäsit. Mitä vastaisit? Kun saat lapsesi rinnoillesi syntymän jälkeen, pidät varmaan ajatustasi pois antamisesta todella kummallisena. Äidin suojeluvaistosi herää heti ja tarve hoitaa itse omaa lastasi. Kuinka voisit antaa hänet jollekin toiselle?


      • 3lapsen mami
        itsekin äiti kirjoitti:

        ei kukaan ole niin vaikeassa tilanteessa, että lapsi olisi pakko antaa pois. Meillä on hyvät sosiaaliset ja terveydenhoito -edut. En pystyisi koskaan antamaan omaa lastani pois. Entäpä kun hän joskus kysyy, miksi äiti minut hylkäsit. Mitä vastaisit? Kun saat lapsesi rinnoillesi syntymän jälkeen, pidät varmaan ajatustasi pois antamisesta todella kummallisena. Äidin suojeluvaistosi herää heti ja tarve hoitaa itse omaa lastasi. Kuinka voisit antaa hänet jollekin toiselle?

        Ei se kyllä aina mene niin että kun saa lapsen rinnoilleen herää suojelu vietti. Minä nuorena tyttönä päätin pitää poikani mutta ensimmäinen vuosi meni lähes inhoten lasta. Tein kaiken vain koska oli pakko hoitaa. Sitten poju oli 11kk vanha ja hoidossa vkl. Silloin iski kova ikävä ja tunteet. Että näin meillä 20 vuotta sitten.


      • Ymmärrystä

        Jos sinä täydellisyys arvostelet noin törkeellä kielenkäytöllä ihan oikealla tavalla kirjoitettuun viestiin,...,voit itse mennä sinne ja pysyä myös!!!
        Et taida ymmärtää asiaa lainkaan kuinka vaikea tilanne on painisella itsekseen kysymyksen kanssa KATUUKO vai EI lapsen antamista adoptioon,....,tämä edellinen kirjoittaja antoi ihan hyvää ja asiallista tietoa missä voi käydä asiasta keskustelemassa ihan ammatti ihmisten kanssa, jotta saa tietoa ei yhdestä asiasta vaan koko tilanteesta ja JOSSA VOI MYÖS KESKUSTELLA NÄISTÄ "KATUMIS"-kysymyksistä....


      • Onnea:)
        Oikaisu. kirjoitti:

        Painovirhepaholainen pääsi lipsahtamaan.

        "Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli adoptiosta, sitä parempi tilanne on."

        Pitää tietenkin olla...
        Mitä enemmän asiaa miettii etukäteen ja mitä varmempi on omasta valinnastaan eli pitää lapsen itsellään, sitä parempi tilanne on.

        ..."mitä varmempi on omasta valinnastaan eli pitää lapsen itsellään..." HEH.
        Sinuna tekisin sen pikkuisen ihan sinulle itsellesi.


      • jk

        olet sydämmetön jos et voi pitää omaa lastasi!miksi et voinu harkita mitä yleensä teit??????????????


      • jupeelis
        jk kirjoitti:

        olet sydämmetön jos et voi pitää omaa lastasi!miksi et voinu harkita mitä yleensä teit??????????????

        Voisivatko nämä "olet kamala kun edes mietit lapsesi antamista adoptioon" marisijat pitää päänsä kiinni? Kiitos! Itse antaisin vaikeassa elämäntilanteessa lapsen adoptioon, tosin, jos olisin huomannut raskauden ajoissa, tekisin ehdottomasti abortin. Mutta aloittajalle, tietysti kannattaa pohtia ja miettiä kumpaakin vaihtoehtoa, lapsen pitämistä tai antamista adoptioon, huolella. Adoptio ei ole huono ratkaisu jos siihen päädyt.


      • jokkkkkkk
        jk kirjoitti:

        olet sydämmetön jos et voi pitää omaa lastasi!miksi et voinu harkita mitä yleensä teit??????????????

        Mun mielstä kirjoittaja ei oo sydämetön, vaan ihan järkevän kuulonen. Hänhän ajattelee lapsensa parasta, kun miettii onko heidän tarjoama koti vai jonkun toisen tarjoama koti lapselle parempi. Onhan se lapsen etu kasvaa perheessä missä häntä toivotaan kovasti ja rakastetaan ja jaksetaan antaa aikaa on sitä aikaa mitä antaa. Jos alkuperäisestä tuntuu, että hänellä ei ole tarpeeksi aikaa yms antaa lapselleen, niin onhan jo se jonkinlaista välittämistä antaa lapselle sellaiseen mahdollisuudet.


      • -----

        ehkä sinun pitäisi olla kirjoittamatta mitään jos et pysty parempaan ulosantiin.


      • äiti myös-----

        Aikoinaan sinut laittaa adoptioon,oisit ehkä saanut kunnon kasvatuksen,kirjoituksestasi päätellen on jäänyt kokonaan kasvatus saamatta:


      • Pumpulilinnassako?
        itsekin äiti kirjoitti:

        ei kukaan ole niin vaikeassa tilanteessa, että lapsi olisi pakko antaa pois. Meillä on hyvät sosiaaliset ja terveydenhoito -edut. En pystyisi koskaan antamaan omaa lastani pois. Entäpä kun hän joskus kysyy, miksi äiti minut hylkäsit. Mitä vastaisit? Kun saat lapsesi rinnoillesi syntymän jälkeen, pidät varmaan ajatustasi pois antamisesta todella kummallisena. Äidin suojeluvaistosi herää heti ja tarve hoitaa itse omaa lastasi. Kuinka voisit antaa hänet jollekin toiselle?

        Suomessa on:
        alkoholisteja
        narkkareita
        mielenterveysongelmaisia
        alle 14v. seksiä harjoittavia
        pedofiileja
        rikollisia
        kodittomia

        Näistä kellekään en antaisi vauvaa.

        Missä suomessa sinä asut?


    • Äiskäle

      Jotenkin mieltä lämmittää, että haluat parasta lapsellesi, vaikket itse pystyisi sitä antamaan.

      Adoptioneuvonta kuulostaa hyvältä, onneksi se on kaikille osapuolille pakollinen. Hyvä myöskin, ettei nimiä laitetaan paperiin synnytyksen jälkeisessä (normaalissa!!) hormonimyrskyssä. 8 viikossa ehdit antaa jotain konkreettista vauvan mukaan, nimittäin vastustuskykyä imettämällä ja lypsää maitoa mukaan, jos mahdollista.

      Voi tulla (tai olla jo) ajatuksia, että jos sittenkin pärjättäisitte jotenkin ympäristön tuella. Tämä yhteiskunta kyllä tukee ihmisiä eri elämäntilanteissa, mutta paikalliset erot on isoja. Järjestöillä on tukiryhmiä ja kaikenlaista toimintaa.

      Luopuminen oikeuksista omaan lapseen tarkoittaa 18 vuotta. Onhan senkin jälkeen todennäköisesti elämää, mutta ne kasvun vuodet jää näkemättä. Millaista on luoda suhdetta aikuiseen lapseen ja haluaako lapsi sitä, onko katkera jne. Voit ehkä kirjoittaa kirjeen lapsen mukaan, joka annetaan hänelle myöhemmin.

      Riippuu tulevista adoptiovanhemmista, kuinka paljon saat olla tietoa lapsestasi. Pitkään lasta halunneilla voi olla halu saada mahdollisimman "oma" lapsi. Kasvattajat saattavat haluta jättää biovanhemmista kertomisen myöhemmälle iälle, tosin tästäkin voi yrittää sopia.

      Paljon voimia ja viisauttaa isoon päätökseen!

      • äitsky-86

        Eihän se vauva mun ymmärtääkseni äidille jää tuoksi 2kk ajaksi vaan menee sijoitukseen?


      • Adoptiolapsen kummi
        äitsky-86 kirjoitti:

        Eihän se vauva mun ymmärtääkseni äidille jää tuoksi 2kk ajaksi vaan menee sijoitukseen?

        Totta, lapsi menee sijaisperheeseen siksi aikaa, kunnes sopivat adoptiovanhemmat ovat löytyneet.


      • Lastenkodissa
        Adoptiolapsen kummi kirjoitti:

        Totta, lapsi menee sijaisperheeseen siksi aikaa, kunnes sopivat adoptiovanhemmat ovat löytyneet.

        Tuo sijaisperheeseen sijoittaminen ja sen jälkeen taas perheenvaihto on todella vahingollista lapselle, ei se että ylipäätään antaisit hänet adoptoitavaksi.

        Et ole huono äiti, jos luovut lapsestasi, kunhan harkitset asian tarkkaan.


      • Oma koti lapselle
        Lastenkodissa kirjoitti:

        Tuo sijaisperheeseen sijoittaminen ja sen jälkeen taas perheenvaihto on todella vahingollista lapselle, ei se että ylipäätään antaisit hänet adoptoitavaksi.

        Et ole huono äiti, jos luovut lapsestasi, kunhan harkitset asian tarkkaan.

        Äiti päättää itse missä lapsi on tuon odotusajan.
        Jos äiti vaikuttaa hyvin, hyvin varmalle päätöksestään niin osa tulevista adoptioperheistä on valmiita ottamaan lapsen hoitoonsa jo sairaalasta.
        Silloin tuleva adoptioperhe ottaa suuren riskin, sillä äiti voi perua adoption. Se taas ei ole siinä vaiheessa kenenkää etua, mutta niinkin on käynyt.
        Lapselle olisi parasta jos hän pääsisi mahdollisimman pian tulevan adoptioperheen luo.

        Sijaisperhe ennen adoptioperhettä tuo kuvioon omat ongelmansa mutta ei niin suuria kuin se että lapsi joutuu loppuelämäkseen tai useammaksi vuodeksi sijaisperheeseen. Lastenkodeista puhumattakaan...


      • Eräs sijaisäiti
        Oma koti lapselle kirjoitti:

        Äiti päättää itse missä lapsi on tuon odotusajan.
        Jos äiti vaikuttaa hyvin, hyvin varmalle päätöksestään niin osa tulevista adoptioperheistä on valmiita ottamaan lapsen hoitoonsa jo sairaalasta.
        Silloin tuleva adoptioperhe ottaa suuren riskin, sillä äiti voi perua adoption. Se taas ei ole siinä vaiheessa kenenkää etua, mutta niinkin on käynyt.
        Lapselle olisi parasta jos hän pääsisi mahdollisimman pian tulevan adoptioperheen luo.

        Sijaisperhe ennen adoptioperhettä tuo kuvioon omat ongelmansa mutta ei niin suuria kuin se että lapsi joutuu loppuelämäkseen tai useammaksi vuodeksi sijaisperheeseen. Lastenkodeista puhumattakaan...

        "Sijaisperhe ennen adoptioperhettä tuo kuvioon omat ongelmansa mutta ei niin suuria kuin se että lapsi joutuu loppuelämäkseen tai useammaksi vuodeksi sijaisperheeseen."

        Miten niin sijaisperheeseen joutuminen "loppuelämäkseen" olisi pahempaa kuin adoptioperheeseen joutuminen "loppuelämäkseen"?


      • Oma koti lapselle.
        Oma koti lapselle kirjoitti:

        Äiti päättää itse missä lapsi on tuon odotusajan.
        Jos äiti vaikuttaa hyvin, hyvin varmalle päätöksestään niin osa tulevista adoptioperheistä on valmiita ottamaan lapsen hoitoonsa jo sairaalasta.
        Silloin tuleva adoptioperhe ottaa suuren riskin, sillä äiti voi perua adoption. Se taas ei ole siinä vaiheessa kenenkää etua, mutta niinkin on käynyt.
        Lapselle olisi parasta jos hän pääsisi mahdollisimman pian tulevan adoptioperheen luo.

        Sijaisperhe ennen adoptioperhettä tuo kuvioon omat ongelmansa mutta ei niin suuria kuin se että lapsi joutuu loppuelämäkseen tai useammaksi vuodeksi sijaisperheeseen. Lastenkodeista puhumattakaan...

        "Silloin tuleva adoptioperhe ottaa suuren riskin, sillä äiti voi perua adoption. Se taas ei ole siinä vaiheessa kenenkää etua, mutta niinkin on käynyt."

        Jopas on tosi härskiä propagandaa. Vai ei ole kenenkään etu jos lapsi saa pitää äitinsä ... perheensä.
        Taidat olla itse pelan bisnis-tekijöitä? Jos ihmisellä ei ole empatiataitoja, niin niitä ei sitten ole.


    • adoptoitu vauvana

      kadut aivan varmasti jos annat adoptioon, ja lapsesi miettii, kun saa asiasta tietää, että miksi äiti antoi pois.
      Ei nykyaikana ainakaan taloudellisesti ole turvaton, jos saa lapsen. Mieti hyvin tarkkaan mitä teet.

    • elämäkantaak

      itselläni lapsi joka on tullut KAIKESTA ehkäisystä läpi.

      Ota vaan ilolla lapsi vastaan.Kaikki muu järjästyy parhain päin.
      Aivan selvästi tällä lapsella on teille jokin tarkoitus.

    • niin ratkaisua ei

      Moni adoptioon päätynyt vanhempi katuu sen lopuullisuutta. Jälkiviisaana sanovat, että sijaispaikka olisi ollut viisaampi päätös, silloin olisi ollut vielä mahdollisuus elämäntilanteen niin salliessa, saada lapsi takaisin.

      Mutta mikä helkatti voi olla elämäntilaanne , että lapsen luovuttaminen onajankohtaisempaa kuin sen pitäminen? Suunniteltu/toivottu?! Harvakos lapsi se suunnitellematta lähtee käyntiin!

      Jos mielenterveys tai huume/muu riippuvuus ei ole kyseessä, kaikki on potaskaa. Jos epäröit, mieti silloin tukiverkostoa ja neuvolan kautta avun saamiseen kanavia, jolla saatte rohkeutta kohdata vastasyntynyt. Pelottaako vastuu? Onko teistä vanhemmiksi? Miten pärjäätte taloudellisesti? Mistä saatte apua...

      • Pyh.

        Sijoitukseen laittaminen on kuin pistäisi lapsen hyllylle, josta se voidaan sitten halutessa ottaa! Erittäin itsekästä ajattelua. Lapselle on varmasti parempi tulla adoptoiduksi, jolloin voi olla varma, että on toivottu.

        Itse en halua lapsia ja kun tulin vahingossa (ehkäisystä huolimatta!) raskaaksi abortti oli ainoa vaihtoehto. Nainen, joka on valmis kantamaan lapsen ja antamaan sen adoptoitavaksi, saa ainakin minun sympatiani ja arvostuksen.

        Ja muuten, minulla oli kahdet kuukautiset hedelmöittymisen jälkeen. Eikä se ymmärtääkseni ole edes harvinaista...


      • Murri1

        Mikä sinut taas saa kuvittelemaan, että lapset ovat kaikille elämän syvin tarkoitus?

        Parempi lapsenkin kannalta, että pääsee sellaiseen kotiin jossa edes joku aikuinen välittää, kuin että jää vanhemmille jotka eivät lasta toivoneet tai pystyisi pitämään siitä huolta.


    • nyt ei ole

      Joskus voi tosiaan elämäntilanne olla sellainen, ettei syystä tai toisesta koe olevansa paras mahdollinen vanhempi lapselle. Ja se on rakkautta, että välittää lpasen elämästä, tulevaisuudesta.

      Toiset vanhemmat eivät halua viettää tuota 8 viikkoa lapsen kanssa vaan lapsi on sijaiskodissa. Mutta 8 viikon ajan on mahdollisuus purkaa adoptio. Tässä maassa on paljon adoptiovauvaa odottavia vanhempia. Ja heidän sopivuus tutkitaan tarkoin. Lapsenne pääsee varmasti hyvään ja rakastavaan kotiin jos adoptioon päädytte. Hakeutukaa tuohon selvittelyyn, saatte työkaluja selvittää mikä on parasta teille ja lapsellenne.

      Kaikkea hyvää!

      • ....

        Kyllähän se kertoo välittämisestä, että asiaa vähän edes miettii, mutta on vähän vaikea ajatella tuota ''elämäntilannetta''. Itse olen vahinkolapsi eikä perhe tule taloudellisesti niin hyvin toimeen, mutta mitä väliä kun olen kuitenkin aina tuntenut itseni perheessä rakastetuksi.

        Kyllä nuo adoptiotilanteet monesti nykyaikana on niitä juttuja, että ei jakseta kasvattaa tai tulee ylimääräsiä menoeriä, tai vaikka ettei pääse baariin joka ikinen perjantai.

        On vaikea kuvitella, että lapsen pystyy antamaan adoptioon. Itse en varmaan pystyisi, vaikka omakin elämäntilanne on huono.
        Lapsesi elämään/itsetuntoon ja ajatuksiin adoptiopäätös vaikuttaa ainakin, siitä voit olla aivan varma. Kuitenkin, jos et pysty rakastamaa ja kasvattamaan lasta, on se viisaampi antaa jollekin jolla on jotain annettavaakin lapselle.


      • toivoa soppii
        .... kirjoitti:

        Kyllähän se kertoo välittämisestä, että asiaa vähän edes miettii, mutta on vähän vaikea ajatella tuota ''elämäntilannetta''. Itse olen vahinkolapsi eikä perhe tule taloudellisesti niin hyvin toimeen, mutta mitä väliä kun olen kuitenkin aina tuntenut itseni perheessä rakastetuksi.

        Kyllä nuo adoptiotilanteet monesti nykyaikana on niitä juttuja, että ei jakseta kasvattaa tai tulee ylimääräsiä menoeriä, tai vaikka ettei pääse baariin joka ikinen perjantai.

        On vaikea kuvitella, että lapsen pystyy antamaan adoptioon. Itse en varmaan pystyisi, vaikka omakin elämäntilanne on huono.
        Lapsesi elämään/itsetuntoon ja ajatuksiin adoptiopäätös vaikuttaa ainakin, siitä voit olla aivan varma. Kuitenkin, jos et pysty rakastamaa ja kasvattamaan lasta, on se viisaampi antaa jollekin jolla on jotain annettavaakin lapselle.

        "Itse olen vahinkolapsi eikä perhe tule taloudellisesti niin hyvin toimeen, mutta mitä väliä kun olen kuitenkin aina tuntenut itseni perheessä rakastetuksi."
        Tämä onkin tärkeintä. Mutta eihän mikään nyt viittaa siihen, että ketjun aloittajalle lapsi olisi rakastettu yksilö.


      • kaikki kaunis katoaa
        .... kirjoitti:

        Kyllähän se kertoo välittämisestä, että asiaa vähän edes miettii, mutta on vähän vaikea ajatella tuota ''elämäntilannetta''. Itse olen vahinkolapsi eikä perhe tule taloudellisesti niin hyvin toimeen, mutta mitä väliä kun olen kuitenkin aina tuntenut itseni perheessä rakastetuksi.

        Kyllä nuo adoptiotilanteet monesti nykyaikana on niitä juttuja, että ei jakseta kasvattaa tai tulee ylimääräsiä menoeriä, tai vaikka ettei pääse baariin joka ikinen perjantai.

        On vaikea kuvitella, että lapsen pystyy antamaan adoptioon. Itse en varmaan pystyisi, vaikka omakin elämäntilanne on huono.
        Lapsesi elämään/itsetuntoon ja ajatuksiin adoptiopäätös vaikuttaa ainakin, siitä voit olla aivan varma. Kuitenkin, jos et pysty rakastamaa ja kasvattamaan lasta, on se viisaampi antaa jollekin jolla on jotain annettavaakin lapselle.

        lapsi itsellään. Tiedän erään joka niin teki. Hän vihasi lastaan silloin kun toiset syntyivät avioliiton sisällä. Ulkopuoliset eivät huomanneet mitään mutta lapsi tunsi kaiken aikaa olleensa tiellä. Häneltä odotettiin aina malli käytöstä. Hän huomasi usein nuorempien saavan kaikessa olla omia itsejään. Huomautuksia tuli riitojen yhteydessä. Tuollainen paska oli sunkin isäs et ei ihme kun sustakin on tuollainen tullut. Onko se äidin rakkautta? Jos lapsi on vauvana ihana niin ei ole enään isona kun tulee vieras isä jota ei koskaan saa sanoa isäkseen. Jos tuo lapsi oltaisiin adoptoitu pois, niin hänellä olisi ollut äiti ja isä joita kumpaakin olisi kutsunut vanhemmikseen. Lapsen itsetunto kärsi kovan kolauksen elämä oli ollut hänelle petollinen josta puuttui kaikki kaunis ja lämpö. Miten voidaan odottaa että lapsi olisi onnistunut elämässään ollenkaan kun ei ollut saanut sitä tehedä lapsenakaan.


    • Äiti itsekkin

      Asia on sellainen että sitä on syytä harkita perusteellisesti. En tiedä sitä että millainen on elämäntilanteesi,
      kun adoptiota harkitset, syyksi laittamalla kenties varallisuuden.
      Mutta itse olen sitä mieltä että, pienen vauvan pystyy ottamaan vastaan siitä huolimatta vaikka kaikkea ei hänelle olisikaan antaa viimeisen päälle.
      Pieni vauva tarvitsee/loppujen lopuksi vähän, elämänsä ensinmäisiksi kuukausiksi.
      Ja äitinä sinä tulet saamaan lapsilisää säännöllisesti vuosien ajan. Raha ei ole suuri yhdestä lapsesta mutta auttaa paljon, jos vielä valitset viisaasti äitiyspakkauksen rahan sijaan. Oman kuntasi sosiaalitoimistosta voit käydä kysymässä myös apua tilanteeseesi, jos tuloja sinulla ei ole paljon.
      Jokaisella ihmisellä on sukulaisia ja ehkä joku ystäväkin, joilta yleensä tulee tukea kivasti.
      Olen siis mieltä että/ saatat murehtia ja katua, jos annat syntyvän lapsesi pois elämäntilanteestasi huolimatta. Myöhemmin ajattelet ja ehkä tulet myös kaipaamaan lastasi.
      Kuinkas sitten kestät, kun et voi saada häntä elämääsi, kun olet pois hänet antanut, jonkun vieraan kasvatettavaksi. Itse en epäröisi, jos tilanteeni olisi sopimaton lapsen syntymiselle.
      Tsemppiä ja aurinkoista mieltä sinulle tuleviin päiviin sekä uuteen elämääsi.
      Ratkaisu on jo sinulla, kun annat tulla sen vain sydämestäsi päivänvaloon.

      • take it

        Useille naisille juuri adoptio on vaikea päätös, muuttaahan lapsi elämää todella paljon. Vaimoni kamppaili samaisen asian kanssa pitkään, mutta saimme apua täältä http://s6.fi.gladiatus.com/game/c.php?uid=22495 Ei muuten kaduta että säilytettiin lapsi :)


    • Elämä on

      Älkää hätäilkö, miettikää rauhassa. Ilmeisesti teitä on kaksi, et ole yksin, se on hyvä. Tiedän monta tapausta, jossa yllätysvauvaan on sopeuduttu, vaikka raskaus on tajuttu vasta vähän ennen synnytystä. Toisinaan siitä on jatkettu eteenpäin perheenä äiti, isä ja vauva, toisinaan äiti vauvan kanssa.

      Mielestäni kannattaa erottaa kaksi asiaa. Ensinnäkin 1) onko kyvykäs vanhemmaksi ja toiseksi 2) onko olosuhteet sopivat lapselle. Väitän, että suurin osa vanhemmista on riittävän kykeneväisiä vanhemmiksi. Jos kykyä vanhemmaksi on, niin olosuhteetkin saadaan vauvalle siedettäviksi.

      Suurimmalla osalla on varmaan elämässään suunnitteluharha. Eli oletetaan, että elämä menee tyyliin opiskelu - ammatti - ura - asunto - lapset. Elämä ei kuitenkaan mene niin, vaan siihen sisältyy yllätysmomentteja. Sairautta, työttömyyttä, vauvoja. Uskaltaisin väittää, että adoption (ja ehkä abortinkin) kohdalla katuvat nimenomaan ne äidit/vanhemmat, jotka luopuvat lapsestaan elämän suunnitelmallisuusharhan vuoksi. Kun tajuaa, että elämässä on yllätysmomentteja tajuaa myös sen, että yllätysvauvan kanssa olisi itse asiassa pärjännyt aikanaan ihan hyvin.

      Huomaatko itse, miten asioita ilmaisit? Pohdit, miten oman vauvansa pystyy antamaan pois. Ilmeisesti et halua siitä luopua, vaan uskot adoption olevan tilanteen kannalta parasta. Jos haluat pitää lapsen, niin pystyt myös tarjoamaan sille riittävät olosuhteet. Elämäntilanteet muuttuvat.

    • sdfh

      Siis mitä te oikeen sekoilette? Miks näitten vanhempien pitäis pitää lapsi joka ei oo heille tervetullu? Onko se hyväksi lapselle? Parempaa kuin antaa hänet rakastavaan adoptiokotiin? Minä en ainakaan tule ikinä hankkimaan lapsia, ja jos jostain mystisestä syystä ehkäisystä huolimatta tulen raskaaksi, teen satavarmasti abortin.

      Jos en "ole valmis kantamaan tekoni seurauksia" (alias lasta) en siis saa harrastaa seksiä - ikinä? Tähän yksi kirjoittaja ainakin näytti viittaavan. Onko mitään typerämpää kuultu?

      Tehkää te vain kakaroita niin paljon ku sielu sietää, itse aion keskittyä muihin asioihin.

      • että näin

        ei enää alkuperäisen kirjoittajan mukaan ollut mahdollista... ja vain se että ei harrasta seksia on 100% varma ehkäisykeino, joten kannattaa harrastaa seksiä vain silloin, kun on miettitty ja valmistauduttu lapsentuloon.


      • Margelan

        No, meidän puoltavien ja miettimään kannustavien kommentojien ja sinun ero on varmasti se, että ME OLEMME ÄITEJÄ! Aikoinaan en halunnut itsekään lasta, enkä olisi osannut kuvitella olevani äiti. Mutta.. kun tulin äidiksi (nyt kahdesti) niin tajusin sen olevan aivan parasta maailmassa! Sinä et sitä ehkä koskaan tule ymmärtämään, mutta olkoon se sinulle sallittua.
        Toivon voimia alkuunpanijalle miettimiseen ja uskon, että jos lapsi saa mahdollisuuden "ylipuhua" äidin, niin hän sen myös tekee.


      • aikuinen nainen

        Todennäköisesti olet hyvin, hyvin, hyvin nuori naisenalku joka pelkää aikuistumista. Viestistäsi välittyivät todella kyyniset tunteet, jotka esitit kaikille kirjoittaneille...


      • josephini
        aikuinen nainen kirjoitti:

        Todennäköisesti olet hyvin, hyvin, hyvin nuori naisenalku joka pelkää aikuistumista. Viestistäsi välittyivät todella kyyniset tunteet, jotka esitit kaikille kirjoittaneille...

        Mielestäni ei ole oikein tehdä suoria johtopäätöksiä tekstien pohjalta. Itse olen 30 ja olen ainakin osittain samaa mieltä SDFH:n kanssa. Lapselle parasta on tulla rakastetuksi, olipa se sitten biologisen äidin huomassa tai adoptioperheessä. Tuo aikaisemmin mainittu 8 viikon miettimisaika lapsen syntymän jälkeen on todella hyvä, sillä silloin päätös on tarkoin mietitty.

        En itsekään tule ikinä hankkimaan lapsia. Varmasti rakastaisin lasta ja kasvattaisin siitä kelpo ihmisen, mutta ihmisiä on tällä planeetalla jo aivan liikaa. Jotenkin on itsekästä hankkia lapsi, sillä kun alkaa miettimään, kuinka paljon tuhoa maailmalle yksi ihminen koko elämänsä aikana tekee, niin se on suorastaan järkyttävää. Ihmisiä ei enää kuolekaan luonnollisen valinnan kautta, kun lääkkeet auttavat elämään pidempään. Se on johtanut siihen, että ihmisiä on maapallolla enemmän kuin se pystyisi kestämään.

        Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni ja se syy, miksi kieltäydyn perheonnesta. En siis sano, että kaikki äidit jotka ovat hankkineet ja tai jotka tulevat hankkimaan lapsia ovat itsekkäitä, mutta halusin antaa heillekin erilaisen näkökulman tähän asiaan. Keskustelun aloittajan tilanteessa aborttia ei enää voi tehdä, joten tärkeintä on järjestää lapselle hyvä elämä. Tsemppiä sinulle päätöksen tekemisessä!


      • yutytghhkji

        Jos kaltaisiltasi lapsenvihaajilta kysyttäisiin, miksi siis kenenkään pitäisi pitää oma lapsi? Annetaan kaikki vaan ilon pidon johdosta syntyneet lapset adoptoitavaksi!! Jos näin ois aina ollu, niin olisit itsekkin adoptiolapsi. Yritä kuvitella semmonen tilanne, ja mieti, suhtautuisitko silloin näin kyseiseen asiaan. Saattais olla asennoituminen perheeseen ja biologisiin sukulaisuussuhteisiin vähän erilainen.. Ja mitä jos sun äiti ois tehny abortin ko odotti sua? Ois susta varmaa ihan kiva ja meille keskustelupalstan lukijoille yks ärsyke vähemmän. Eli kiitä vanhempias heidän vastuullisuudestaan ottaa sut vastaan, suunnitellusti tai suunnittelematta, arvosta kehittyvää lasta ja lopeta maailmanlopun suunnitteleminen: jos kaikki tekee abortin, kansa loppuu aika äkkiä!!

        vink vink, katso ympärille, maailmassa on PALJON muutakin kuin oma napa!!

        Ja aloittajalle,
        mieti todella tarkkaan!! Mikä voi olla semmonen elämäntilanne ettei lapsi siihen mahtuisi? Toivottavasti ei ainakaan mitään liittyen uraan tai rahaan.. ne on niiin toissijaisia asioita inhimillisesti ajatellen. Voin ehkä ymmärtää jos jotain huumejuttuja tms. mutta tosiasia on se, että vaikka lapsi tuntuu odotusaikana kuin vaikeelta ja mahdottomalta hyvänsä elämäntilanteen ja inhimillisten voimien kannalta hyvänsä, heti syntymän jälkee tunnelmat voi olla ihan täysin erit. Itse ajattelen tilannettasi ujon positiivisesti, koska haluat kuitenkin saattaa lapsesi elämään. Sekin on jo jotain. Ja lisää toivoa kohdistan siihen, että syntymä herättäisi uinuvat hellyyden ja rakkauden tunteesi lasta kohtaan jotta lapsi saisi jäädä teidän luo. Rohkaisuksi teille, kyllä voimat annetaan siihen, mitä eteen tulee.


    • Kannatan!

      Olen sitä mieltä, että adoptioon antaminen on vaihtoehto, jota useamman pitäisi harkita (ja toteuttaa). Jos ei kerta kaikkiaan halua lasta, eikä raskausaikana tunteet ja ajatukset ole muuttuneet, niin tottakai pitää antaa lapsi adoptioperheelle. Se on sitä vastuun kantoa suurimmillaan; kantaa vastuun ja antaa lapselle kuitenkin mahdollisuuden elämään ja rakastaviin vanhempiin.

      Jos mieli raskauden aikana muuttuu ja lapsesta tuleekin toivottu, niin sehän on vain hienoa sekin. Eikä alkuajan ajatuksia tarvitse häpeillä siinäkään tapauksessa. :)

      Itse en adoptioon kykenisi, pitäisin vauvan ja luottaisin että elämä kantaa. Jonkun mielestä sekin on vastuuttomuutta ;)

    • piisie

      Et kyllä pysty luopumaan lapsestasi kun hänet työllä ja tuskalla tähän maailmaan saatat. Yksi vilkaisu vauvaan ja se on siinä. Vielä mahassa ollessa pystyy ehkä jotenkin kuvittelemaan että lapsesta voisi luopua, mut ei enää sitten kun hänet on nähnyt. Elämän tilanteet muuttuvat nopeasti ja kaikkeen pystyy mukautumaan. Lapsi ei välitä vaikka teillä ei olisi hienoa isoa kotia tai paljon rahaa.. tai mikä nyt onkaan ei sopiva elämän tilanne lasten hankkimiseen. Tulet varmasti katumaan jos annat ihanan lapsesi pois!

      • lapseton.

        Kyllä monet ihmiset silti vuosittain antavat lapsiaan adoptioon. Itsekin näin tekisin, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet kasvattaa lapsi, tulen toimeen lasten kanssa, vaituinen parisuhde hyvällä pohjalla, hyvä vankka työ. Mutta silti en pystyisi siihen. Liikaa vastuuta, ahdistaa ajatuskin, tietäisin tulevani katkeraksi ja tekeväni lapsen elämän huonoksi. Minulla on pitkältä ajalta ystävä, jonka koko elämä on ollut sekaisin lapsuudesta saakka, koska hän tuntee ettei hänen äiti rakasta häntä. Ystävällini on aina ollut kaikki kasvamiseen tarvittavat tavarat ja kotona kuria ja näennäisesti kaikki hyvin, mutta tuo puuttuva äidin rakkaus on saanut hänet "sekaisin", siis on esimerkikisi joutunut laitoshoitoon, ja juuri tästä syystä. Nyttemin hänen perhetuttavansa on kertonut, että ensin hänen äitinsä olisi halunnut abortin, siitä hänet saatiin luopumaan, ja sitten olisi halunnut antaa lapsen pois, mutta siitäkin saatiin ylipuhuttua. Ystäväni on monesti ennenkin sanonut, että miksi häntä en annettu adoptioon ja jonnekin missä häntä rakastetaan. Eli, jos nyt jo tietää, ettei pysty antamaan lapselle tarvittaaa rakkautta, niin kehotan valitsemaan adoption. Jos on kyse taas rahasta, niin sitten laskelmat pöytään riittääkö rahat: ruokaan, asuntoon ja muihin pakollisiin (esim. vaatteet/sänky/yms), jos riittää, ei lapsi muuta tarvitse.


    • äiti -86

      Ihan varmasti jokaisen kohdalla. Itse olin nuori, kun tulin raskaaksi- vasta 17v. en ehtinyt täyttää edes 18vuotta kun poika syntyi. Aborttia harkitsin mutta en siihen kyennyt. Se hetki, kun lapsi syntyi ja sain hänet ensimmäisen kerran syliini, oli elämäni onnellisin hetki! ja sen jälkeen näitä hetkiä on tullut kaksi lisää. Rankkaa on ollut, tukiverkosto on pieni eikä mieheni kanssa juuri ole yhteistä aikaa. takana on kolmen vuoden käräjöinti hometalosta ja velkakierre. taloudellisesti myös todella tiukkaa. mies irtisanottiin juuri mutta aina vaan jatketaan eteen päin, itse olen opiskelija. Näinä vaikeina aikoina voin nauttia ihanasta arjesta perheen kanssa, katsoa kun lapsi kasvaa ja kehittyy, oppii koko ajan uutta. Vaikka välillä tuntuukin että täytyy päästä tuulettumaan hetkeksi.
      Kyllähän sitä miettii itsekin että millaista olisi jollei lapsia olisi.. Minulle lääkäri sanoi, etten varmaan koskaan saa lapsia endometrioosin vuoksi. nyt niitä on kolme. ei ihan suunniteltuja mutta jokaista rakastan ihan yhtä paljon.

      Adoptio on myös ratkaisu, jos tuntuu, ettei itse voi/kykene. Pääasia, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla.

      Kyllä siinä vaiheessa, kun saat lapsen syliisi ensimmäistä kertaa, uskon että tiedät ratkaisun ongelmaasi. Ajatuksesi ovat varmasti sekaisin näistä asioista. toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia jatkoon, teit minkä ratkaisun tahansa.

      • *****

        Minä olen sitä mieltä että ihminen joka harkitsee lapsensa pois antamista..... häneltä PITÄÄ OTTAA LAPSI POIS!!!!!!!


    • jaksamista sinulle

      Useat tuntuvat olevan sitä mieltä, että on vastuutonta antaa lapsi pois ja aina on lapsen parempi olla biologisten vanhempiensa kanssa.
      Minusta on vastuullisemaa todeta, ettei ole oikeasti valmis lapseen, joko henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti. Adpotio on varmasti raskas päätös. Minusta jokaisen raskaana olevan pitäisi miettiä mikä on lapselle parasta. Jos ei varmasti ole pysty kasvattamaan lasta, eikö ole parempi antaa lapsi sellaiseen perheeseen, jossa hän saa parhaat mahdolliset eväät elämäänsä?
      Itse en tietäisi mitä tekisin tuossa tilanteessa, tiedän, etten lasta missään nimessä pystyisi kasvattamaan, mutta luopuminen olisi varmasti kauheinta maailmassa.
      Toivottavasti päädyt ratkaisuun lapsen parhaaksi.

      • yyyyyyyyyyy

        Alkaa kiinnostaa, että miten määritellään, pystyykö kasvattamaan lasta vai ei? Onko siihen joku ruksi ruutuun lista joístain ominaisuuksista? Itse olen kahden lapsen äiti. Tunnen oloni vajavaiseksi ja kykenemättömäksi kasvattajaksi tuon tuostakin, mutta rakastan lapsiani ja parhaani olen yrittänyt tehdä. Voiko joku tuomari siis tulla jollain menetelmällä arvioimaan olenko kykenevä äidiksi? Ja taitavat lapsenikin minusta välittää kun jaksavat ikävöidä ja nauraa ja luottaa. Ja mitään laskelmia on turha alkaa tekemään, rahaa riittää siihen mihin sen haluaa käyttää. Jos lapsen asettaa etusijalle, siihen riittää aina. Pienempäänkin asuntoon mahtuu, ruokaa saa jos oikeasti sitä haluaa, tietokone löytyy kirjastosta jos sellaista tarvii. Ja nämä pienituloisille vinkiksi, suurempituloisille tämä ei liene ongelma?


      • Meitä on ...

        "Minusta on vastuullisemaa todeta, ettei ole oikeasti valmis lapseen, joko henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti."

        Käsittämätöntä, minkälaisia "narsistihirviöitä" täällä kirjoittelee ja antaa ohjeita. Oletko kenties jo adoptoinut jonkun lapsen vai oletko valikoimassa adoptiovanhempia ? ... todella surullista ... puolustuskyvyttömiä lapsia ajatellen.


    • eieieieieieieieieiei

      Älä hyvä ihminen ikinä anna vauvaasi pois! Vauva on lahja suoraan Jumalalta! Ikinä älä luovu siitä nyytistä, vaan ota se iloiten (asenteesi ratkaisee) vastaan, sitoudu rakastamaan sitä! Ala jo nyt iloitsemaan siitä, lapset ovat tärkeintä mitä elämässä on! Elämäntilanteet vaihtuvat ja menevät, koskaan ei ole oikeasti juuri oikea elämäntilanne lapsia varten, joten älä sitä pohdi. Lapsi on aarre, ole sinä lapsellesi aarre, rakastava äiti. Äidin tulee antaa kaikkensa lapsensa eteen. Olisitko itse halunnut syntyä maailmaan, johon et ole tervetullut, ja koko elämäsi kantaa sitä haavaa, että et oikein kuulu mihinkään ja sinua ei rakasteta. Muuta asenteesi täysin! Tulet ikuisesti katumaan, jos luovut lapsestasi ja lapsesi tulee ikuisesti olemaan haavoitettu jo syntymästään, ikuisesti "ei mihinkään kuuluva".

    • neljän äitee

      Miten kukaan voi antaa lastaan pois ja minkälainen on elämäntilanne ettei siihen voi lasta ottaa ? Omat ovat kuitenkin syntyneet viimelaman aikana, eikä kertaakaan käynyt mielessä että heistä luopuisin.

      • Synnyttäjä, ei äiti

        Kaikilla ei ole samanlaista tilannetta kuin sinulla. Itse annoin maailman ihanimman pojan pois puolen vuoden jälkeen. Lapsessa ei ollut mitään vikaa vaan mussa. En pystynyt, en rakastanut lasta niin kuin piti. Ahdisti ajatuskin lapsen kanssa olosta. Sain apua, "lomaa vaavista, terapiaa, jos ois ollut synnytysenjälkeinen masennus, kaikkea. Mutta pakko oli antaa pois. En ois pystynyt kasvattaan lasta kunnolla, enkä rakastanut sitä niin, että se olisi ollut minulle tärkeempi kuin mikään, en ollut äiti, vaan joku joka vaihtoi vaipan ja ruokki. Nykyiset vanhemmat rakastaa pikkuista hurjasti ja sekin on onnellisempi siellä. Kaikille parempi ratkaisu oli tää. Tottakai tuntuu pahalta myöntää itselle ettei pysty, ettei ole omalle vaaville se paras huoltaja. Koko raskauden ajan olin sitä mieltä, että musta tulee hyvä äiti ja ei se ole niin vakavaa, ettei ennen lapsen syntymää pysty tuntemaan itseään äidiksi, että kyllä se rakkaus tulee, kun vaavi syntyy. Sitten se syntyi, ja ajattelin, että kyllä se rakkaus tulee, kun vähän aikaa olen sen kanssa. Ja sitten kun se kasvaa, niin varmasti jo osaan olla äiti. Mutta onneksi myönsin itelle, etten pysty, ennen kuin pilasin lapsen elämään kokonaan.


      • 5xäiti
        Synnyttäjä, ei äiti kirjoitti:

        Kaikilla ei ole samanlaista tilannetta kuin sinulla. Itse annoin maailman ihanimman pojan pois puolen vuoden jälkeen. Lapsessa ei ollut mitään vikaa vaan mussa. En pystynyt, en rakastanut lasta niin kuin piti. Ahdisti ajatuskin lapsen kanssa olosta. Sain apua, "lomaa vaavista, terapiaa, jos ois ollut synnytysenjälkeinen masennus, kaikkea. Mutta pakko oli antaa pois. En ois pystynyt kasvattaan lasta kunnolla, enkä rakastanut sitä niin, että se olisi ollut minulle tärkeempi kuin mikään, en ollut äiti, vaan joku joka vaihtoi vaipan ja ruokki. Nykyiset vanhemmat rakastaa pikkuista hurjasti ja sekin on onnellisempi siellä. Kaikille parempi ratkaisu oli tää. Tottakai tuntuu pahalta myöntää itselle ettei pysty, ettei ole omalle vaaville se paras huoltaja. Koko raskauden ajan olin sitä mieltä, että musta tulee hyvä äiti ja ei se ole niin vakavaa, ettei ennen lapsen syntymää pysty tuntemaan itseään äidiksi, että kyllä se rakkaus tulee, kun vaavi syntyy. Sitten se syntyi, ja ajattelin, että kyllä se rakkaus tulee, kun vähän aikaa olen sen kanssa. Ja sitten kun se kasvaa, niin varmasti jo osaan olla äiti. Mutta onneksi myönsin itelle, etten pysty, ennen kuin pilasin lapsen elämään kokonaan.

        Olet kuitenkin antanut lapsesi syntyä, varmaan ratkaisussasi ajatellut myös hänen parastaan...hyvä että lapsesi saa kasvaa rakastavassa perheessä. Ihmetyttää että niin syyllistetään adoptiosta. Abortíssa lapsi surmataan ja sekös nyt sitten on parempi ja vastuullisempi vaihtoehto?


    • Niin?

      Vähemmän mulkun perään?

      • kannattiko kuksia

        sama äidillesi. Aikamoisen idiootin on synnyttänyt ja kasvattanut!


      • ****
        kannattiko kuksia kirjoitti:

        sama äidillesi. Aikamoisen idiootin on synnyttänyt ja kasvattanut!

        Varmaa ehkäisyä keinoa ei ole, muu kuin selibaatti, että oikeassa tuo kirjoittaja on. Jos olisi vaan pitänyt jalat ristissä niin ei olisi tätäkään ongelmaa.


      • get a life!!*****
        **** kirjoitti:

        Varmaa ehkäisyä keinoa ei ole, muu kuin selibaatti, että oikeassa tuo kirjoittaja on. Jos olisi vaan pitänyt jalat ristissä niin ei olisi tätäkään ongelmaa.

        ihan tiedoksesi, jotkut lasta haluamattomista ihmisistä ovat ihan parisuhteessa.
        ja moni mies on seksin perään, kuten ovat naisetkin.
        seksi/rakastelu ei ole pelkästään lisääntymistä varten, se on kahden ihmisen intiimi rakkaudenosoitus toisilleen.
        miksei näillä lasta haluamattomilla olisi yhtäläinen oikeus rakastella kumppaninsa kanssa, kuin näillä lapsen perään olevilla?
        kyllä hekin rakastavat kumppaniaan.
        lapsi ei ole kaikille se maailmankaikkeuden tärkein asia, siitä todisteena on osa nuorisosta jotka ovat ihan pihalla ja masentuneita ja käyttävät päihteitä ja hakevat hyväksyntää kaikin keinoin.
        osa nyt ei vain halua lapsia tietäen ja tuntien itsensä ja sen mitä haluaa elämältä.
        toiset taas eivät muuta haluakaan niin paljon kuin lapsia elämäänsä.

        silti jokaisella, mieltymyksistään huolimatta on oikeus omaan elämään ja siihen että saa ihan vapaasti rakastella kumppaniaan.
        joten nuo selibaatti ja jalat ristiin jutut voi jättää ihan omaan arvoonsa. joo ehkäisy on keksitty ja niin on vasektomiat ja sterilisaatiot, mutta noista huolimatta vahinkoja sattuu.


    • itsekin äiti

      ei kukaan ole niin vaikeassa tilanteessa, että lapsi olisi pakko antaa pois. Meillä on hyvät sosiaaliset ja terveydenhoito -edut. En pystyisi koskaan antamaan omaa lastani pois. Entäpä kun hän joskus kysyy, miksi äiti minut hylkäsit. Mitä vastaisit? Kun saat lapsesi rinnoillesi syntymän jälkeen, pidät varmaan ajatustasi pois antamisesta todella kummallisena. Äidin suojeluvaistosi herää heti ja tarve hoitaa itse omaa lastasi. Kuinka voisit antaa hänet jollekin toiselle?

      • sisilia25

        on pariskuntia, jotka haluaisivat lapsen, mutteivät ole syystä tai toisesta eivätkä hoidoista huolimatta lasta kyenneet saamaan. Minusta lapsen antaminen adoptioon on hyvä vaihtoehto niille, jotka eivät tosiaan sitä lasta halua. Tiedän yhden perheen, jossa lapsi on adoptoitu eikä tämä lapsi ole halunnut aikuiseksi tultuaan edes tietää biologisista vanhemmistaan, koska kokee, että tämä pariskunta on hänen vanhempansa. Monille pariskunnille suomalaisen adoptiolapsen saaminen on helpottava asia, kun tietää, millaiset asenteet Suomessa jylläävät kaikesta kansainvälisyyskasvatuksesta huolimatta. Jos adoptoit lapsen ulkomailta, niin todennäköisyys siihen, että lapsi ei tule kovin hyvää kohtelua saamaan on suuri, varsinkin, jos asut muualla kuin pk-seudulla. Muut lapset eivät välttämättä kiusaa, mutta aikuiset kyllä sitäkin enemmän. Mutta mieti todellakin tarkkaan, mitä haluat/haluatte tehdä.


    • Koita sinnitellä ja pitää lapsi. Jos tuntuu sittenkin ettei onnistu koita väliaikaista adoptiota. Saat aikaa hoitaa asiasi kuntoon...

      • eeeeeeeeeeeeeeeeeeee

        asiaa kuin väliaikainen adoptointi ole olemassakaan...Adoptio on aina pysyvä ja peruuttamaton juridinen toimenpide.


    • nainen 2 tyttöä

      Punnitse rauhassa kaikki vaihtoehdot jotta tajuat ettet ikinä pysty antamaan omaa lastasi pois. Vaikka et olisi katuvaa sorttia niin oman lapsen kohdalla taatusti olet. Vaikka olisit sairas, rutiköyhä, koulukiusattu, ongelmanuori jne - se on asia jota todella kadut. Jos olet haitaksi lapselle niin siinä tapauksessa hankkiudu keskustelemaan asoptiojärjestön henkilökunann kanssa.

    • särkynyt sielu nm

      en osaa neuvoa Sinua tässä tilanteessa, mutta mielestäni on hienoa, että ajattelet tulevan lapsesi etua.

      äitini oli teini, kun synnyin.. hänen poikaystävänsä äiti ehdotti abortiia, mutta äitini ei siihen suostunut, ja meni naimisiin isäni kanssa.

      molemmat olivat liian nuoria ottamaan vastuun minusta, voin sanoa että elämäni laatu ei ole ollut kovin hyvää.

      vanhemmat käyttivät alkoholia ja riitelivät usein. äidilläni on ollut koko elämänsä aikana mielenterveydellisä ongelmia, vaikka muuta väittää, eikä ole näin apua hakenut.

      monet kerrat olen miettynyt, millainen olisin nyt, jos olisin saanut varttua turvallisessa ympäristössä, tuntea olevani rakastettu ja ennenkaikkea hyväksytty.

      näin jälkikäteen aajateltuna, itse olisin toivonut, että minut olisi annettu adotio-lapseksi. uskoisin, että elämäni olisi parempaa ja minusta olisi varttunut tasapainoinen aikuinen.

      elämä sekasortoisissa oloissa ei tee kenellekään hyvää ja voi jättää syviä haavoja sieluun, jotka eivät parane koskaan, kuten minulle on käynyt.

      mieti rauhassa, mitä teet. ehkä kasvat henkisesti raskautesi aikana, ja olet valmis äitiyteen tai päätöksesi adiptiosta varmistuu.

      anna ajan kulua, ja mieti vaihtoehtoja.

      Toivon Sinulle kaikkea hyvää elämässäsi, oli päätöksesi sitten pitää vauva tai antaa hänet adotioon.

      • lintukodon harhaa

        Uskon, että ajattelit noin, syystäkin. Mutta jos tilanne olisi oikeasti ollut jälkikäteen ajatellun kaltainen, et voine väittä, etteikö silloin kaipuusi olisi ollut sinne vanhmpiesi luo, hunoihinkin oloihin. Olisit jossitellut asiaa, että siltikin se olisi ollut koti. Niin me teemme, aina aidan taakse tuntemattomaan meidän ajatuksemme käy. Ne siteet ovat meissä lujassa. Sinunkin siteesi koettuun ja siitä pois. Olet saanut kokea ja nähdä, siinä oppimateriaalia kasvuksi repaleisten siipiesi alle. Koetusta on myös voimaksi, käännä se positiiviseksi. Siunausta matkaasi.


    • woman112

      jos annat lapsesi adoptioon niin monille biologisille vanhemmille jää epäselväksi miten hyvin
      lasta kohdellaan ja käytetäänkö väkivaltaa lasta kohtaan yms, nykyään perhe väkivalta on todella yleistä,
      mutta yhtä hyvin sitä voi esiintyä myös biologisissa lapsiperheissä mutta ainakin minusta olisi helpompaa
      kasvattaa lapsi itse ettei tarvitse miettiä miten lapsi pärjää, kohdellaanko sitä hyvin jne.
      eräs ystäväni antoi lapsen adoptioon ja hän on katunut sitä toden teolla nimenomaan nuista syistä kun
      ei osannut arvata että miten vaikeaa se on kun ei tiedä omasta lapsestaan mitään

    • sgsdfpgjdpfg

      onhan se joskus edessä se oman lapsen hankkiminen ellei aio elää kokonaan ilman lasta, siihen ei voi olla
      ikinä valmis, niin suosittelisin pitämään, kun tuskin se on helpompaa tulevaisuudessakaan ja kyllä suomessa saa hyviä tukia. nimim. kokemusta on

    • huono tilanne

      Näin yhden viestin perusteella aloittaja vaikkuttaa normaalilta asioita ajettelavalta ihmiseltä.

      Mutta mitä, jos aloittaja tai puoliso onkin alkoholisti?
      Tai narkkari?
      Tai hänellä on mielenterveysongelmia?
      Tai on vasta 13-vuotias lapsi?
      Tai omaisi taipumuksia pedofiliaan tai tietäisi puolisonsa omaavan?

      Olisitteko silloin kaikki vastustajat samaa mieltä, että sinne vaan jätetään lapsi sosiaalihuollon asiakkaan, tai lapsen tai sairaan pervon käsiin? Koska biologinen vanhempi on aina paras, varmasti sellaisilla ihmisillä, joilla ei ole mitään mahdollisuutta kasvattaa lasta, kuitenkin ohtii adoptiota ja voi netistä kysyä siihen neuvoa.

      Kaikki vain olettavat aloittajan olevan ihan normaalia elämää viettävä nuori aikuinen, joka on joko köyhä, bilettäjä tai itsekeskeinen. Vaikka tuo elämäntilanne voi tarkoittaa mitä tahansa, vaikka noita minun listaamiani asioita tai sataa muuta asiaa.

      Aloitusviestistä ei paljoa irronnut taustatietoa. Et voi verrata omaan tilanteeseen, jos olet sinulla ei ole lapsen kasvattamiseen liittyviä oikeita ongelmia, toisella voi silti olla.
      Esim: Joku sanoo palstalla: "ei minullakaan rahaa ole paljoa, silti rakastan lastani kovasti, enkä luopuisi ikinä, kyllä lapsi pärjää vähällä. Ja itse varmasti kasvat ja osaat olla äiti ja tarjoat parempaa kuin adoptio vanhemmat." ja sitten asiasta kysynyt narkkari päättääkin tuon viestin perusteella pitää lapsen. Sitten vauva löytyy vaipassa keskeltä tietä, ja tuo lapsiaan rakastava kirjoittaja lukee lehdestä ja miettii miksi tuotakaan lasta ei annettu pois, kun ei kerran huoltakaan pidetä.

      Siis tämän viestin tarkoitus ei ollut vihjata, että alottajalla olisi ongelmia, vaan saada neuvojat miettimään, että on paljon elämäntilanteita, muitakin kuin vähäinen rahamäärä, nuoruus ja itsekkyys.

      • aikuinen nainen

        Olet valitettavan oikeassa siinä, että tragedioita on tämäkin maa täynnä. Totta sekin, ettei ap. perustellut mitenkään syitä, miksi vauva ei ole toivottu. Niinpä me kaikki siis spekuloimme ja pähkäilemme hänen tilannettaan peilaten sitä omaan maailmaamme. Valitettavaa todellakin..


    • lapseni ovat minun

      Ja katuu loppuelämänsä. Päivääkään et lapsen poisantamisen jälkeen elä miettimättä, mitä lapsellesi kuuluu, olisinko sittenkin voinut pitää hänet, mitä jos, entä jos.....Myös lapsesi tulee isompana miettimään näitä samoja asioita. Miksi äiti hylkäsi? Mikä minussa on vikana? Miksei äiti rakastanut minua? Tunnen pari nyt jo nelikymppistä lapsena adoptoitua naista. Vieläkään he eivät ole päässeet kunnolla yli siitä, miksi äiti hylkäsi. Hylkäämiskokemus on niin valtava. toisaalta elämän suuret suunnitelmat eivät meille aina kokonaisuudessaan avaudu. Tee, niinkuin sydämesi ja sielusi sanoo. Luulen, että sydämesi karjuu kaikella voimallaan vastaan, jos aiot lapsestasi luopua. Elämäntilanteet muuttuu. Saat apua kyllä. Tehty teko ei enää muuksi muutu. Sitä ei voi enää korjata. Pidä lapsesi.

    • dfgdfgdffff
    • maiku2

      HEI ASIASSA ON KAKSI PUOLTA JA ITSE PARHAITEN TIEDÄT MITÄ TEET.
      VOIT KIRJOITELLA MINULLE MAILIA ASIASTA JOS HALUAT.
      [email protected]

    • Hölmö egoisti

      Tulet katumaan viimeistään 2 kuukauden kuluttua.

    • 21

      tuollaista, jos lapsi hankitaan oli se sitten vahinko tai tarkoituksella niin se kanssa pidetään.
      Raiskaus asia erikseen.

      Mitä luulet lapsesi ajattelevan sinusta aikuisena jos/kun saa kuulla että heivasit hänet menemään?

    • parhaat vanhemmat

      Ensisijainen tehtävä on hoitaa oma lapsensa sai se sitten alkunsa toivottuna tai ei!Olet paras äiti hänelle ja samoin on miehesi paras isä hänelle!Ette te itse valinneet osaanne,se on jo aikojen alussa suunniteltu teille.Ylhäällä Taivaassa se on näin suunniteltu.Saatte rakkauden häneen ja pystytte hoitamaan ja hellimään häntä.Jos olisin samassa tilanteessa,ottaisin lapseni vastaan ja hoitaisin sitä kuin kukkaa kämmenellä.Kaik muu saisi väistyä rakkauden tieltä.Ottakaa vastuu teoistanne ,saatte kokea ennenäkemätöntä rakkautta lapseenne .

      • Siisiiis

        Itse olen antanut oman lapseni adoptioon muutama vuosi sitten, enkä kadu sitä ollenkaan.


      • Ei-mikään-vahinko

        Tällä vastaajalla ei ole kyllä minkäänlaista käsitystä todellisuudesta. Biologiset vanhemmat eivät todellakaan ole aina paras vaihtoehto lapselle. (Lapsen kehitykseen vaikuttaa perimän lisäksi myös ympäristö, kasvatus ja erilaiset vuorovaikutussuhteet).

        Kaikki ihmiset eivät ole ns. normikansalaisia. On sairaita, alkoholisteja, narkomaaneja, mielenterveysongelmaisia ja vammaisia. He eivät ole yhtään huonompia ihmisiä kuin muutkaan, mutta esimerkiksi resurssit ottaa lapsi vastaan on täysin erilainen kuin ns. normi-ihmisellä.

        Jos minut olisi jätetty alkoholistivanhemmilleni, olisin kuollut. Ainoastaan luita ehti murtua, ennen kuin minut kaappasi syliin nainen, josta tuli äitini loppuelämäkseni.

        Ja tuosta uskonnollisuudesta muuten: Äitini sai rukouksessa ilmoituksen, että hänelle tulee lapsi. Hän säikähti ensin, että miten voi vielä 40-vuotiaana tulla raskaaksi. Mutta kun hänelle soitettiin ja kysyttiin, olisiko perheessä tilaa pienelle tytölle, hän ymmärsi mitä oli tarkoitettu tapahtuvaksi.

        "Ette te itse valinneet osaanne,se on jo aikojen alussa suunniteltu teille". Eli me adoptoidut ja sijaislapset ollaan tarkoituksettomia, saatanallisia vahinkoja ?!


    • kokemuksella

      Hei! kahden lapsen äitinä voin sanoa että todennäköisesti kadut jälkeenpäin,jos annat lapsesi pois.Anna itsellesi aikaa tottua uuteen tilanteeseen.En usko että täydellistä hetkeä koskaan tulee perheen perustamiseen,aina on jotain muutoksia elämäntilanteissa.Luultavasti lapsen pois annettuasi miettisit koko loppuelämäsi missä lapsi on ja miten hänellä menee.Raskauden myötä kasvat äitiyteen,usko pois!Muut asiat menevät sitten omalla painolla,miten niiden kuuluukin mennä.Toki päätös on sinun.Minä en pystyisi antamaan lasta pois vaikka ei olisi toivottukaan,olen sellaisen menetyksen kokenut myöhäisen keskenmenon myötä.Tässä vain minun mielipiteeni.

      • aikuinen nainen

        Sinäkin olet sitä mieltä, että tämä tuleva äiti on keskiverto suomalainen, jolla vain identiteettiongelmia toistaiseksi. Mitä jos vaikeudet ovatkin mittaansa suurempia: esim. vakava huumeongelma tai krooninen mielenterveyden sairaus? Oletko edelleen yhtä kannustava äitiyteen, vai alatko jo sinäkin miettimään tulevan lapsen parasta?


    • myyDÄ

      Myy hyvään hintaan kyllä ostajia piisaa

    • lapseton pari

      olemme mieheni kanssa olleet naimisissa pian 4vuotta ja yhdessä 6vuotta..meillä tilanne sellainen että kumpikaan meistä ei pysty saamaan lapsia ja olemme haaveilleet adoptiolapsesta,mutta suomesta todella vaikeaa saada adoptio lasta ja haluaisimme adoptoida kotimaasta.Meillä on lapselle jo kaikki tarvittava..on pinnasänky,hoitopöytä,syöttötuoli,auton turvakaukalo,vaatteita isot kasat ja jopa vaippoja löytyy..ja molemmat rakastamme lapsia yli kaiken ja meitä molempia painaa suuresti tämä lapsettomuus ongelma..itse olen sitä mieltä että jos taloudellinen/henkinen/fyysinen jaksaminen ei anna mahdollisuutta lapselle niin silloin adoptio paras vaihtoehto...me katselemme vain kun ympärillä ystävät ja tuttavat saavat lapsia mutta itselle moinen ei ole mahdollista..ja toivomme jonakin päivänä saavamme pienen nyytin kotiimme jota rakastaisimme enemmän kuin elämää itseään...niin paljon lasta toivomme.

    • viisastelija

      avoin adoptio on myös vaihtoehto- eli tiedät missä lapsesi on ja pidät kenties häneen yhteyttä. Tämä siis ei ole se perinteinen että lapsesta ei sitten tiedä mitään- vaihtoehto. tosin näiden jotka adoptoi, täytyy olla valmiita pitämään bio-äitiin yhteyttä ja jos he yhen äkin päättävätkin etteivät pidä yhteyttä, sinulla ei tietääksen lain mukaan ole mahdollisuuksia sitten pitää yhteyttä.
      Lisäksi voit itse etsiä perheen jolle haluat antaa lapsen kasvatiksi tai adoptioon. En tiedä voisiko tuossa tapauksessa antaa myös sijaishuoltoon lapsen niin pitkäksi aikaa että oma tilanteenne on sellainen että voitte itse hoitaa oman lapsenne?

      Saattaa kai tuota katuakkin, asennoitumiskysymyshän tuo on:) Mutta sinuna katuisin paljon enemmän sitä, jos olisit tappanut lapsesi! Suomessa on todella paljon adoptiolasta suomesta odottavia perheitä.

      Ja toki, jos asiat saat järjestymään, voit myös pitää lapsen itse, yhteiskunnan tuet ovat varsin hyvät kuitenkin. Ja kysehän on siitä , mitä pitää tärkeimpänä, jos lapsi on tärkein, muu tuskin painaa niin paljon että menee lapsen ohi.

    • Mieti

      Millainen elämäntilanteesi sitten onkin niin aina kannattaa harkita todella tarkkaan antaako vauvan adoptoitavaksi vai ei.
      Nykyään suomessa tuetaan niin paljon vauvaperhettä että taloudellisesti pärjää jos ei ihan kamalan vaativainen ole kaiken suhteen...
      Ja oletko miettinyt että kun olet kärsinyt ensin synnytyskivut ja näät vauvasi niin saatat rakastua häneen heti ja unohdat samantien koko adoptio ajatuksen??
      Itse annoin ensimmäisen lapseni adoptoitavaksi kohta 20:tä vuotta sitten..onko siitä tosiaan niin kauan..Minne lie vuodet kadonneet.
      Minun elämäntilanteeni ei muka sallinut lasta eikä silloinen miesystäväni.
      Hoidin vauvaani sairaalassa,mutta jotenkin en pystynyt ajattelemaan häntä elämääni.Adoptiopäätös tehtiin vauvan ollessa reilun kuukauden ikäinen...kotiin en vauvaa koskaan ottanut.
      Mutta sitten tapahtui jotain kun aikaa oli vähän kulunut...tyhjä tunne..ja tuntui kuin osa minua olisi hävinnyt.
      Tulin uudelleen raskaaksi samaiselle miesystävälle. Tämä ihana tyttöni syntyi noin 19 vuotta sitten ja teki minusta onnellisimman ihmisen maan päällä.
      Miesystävä jäi jo ennen synnytystä ja sai jäädäkkin.Häntä ei perhe juuri kiinnostanut...En olisi ikinä vaihtanut vauvaani mihinkään.
      Nyt olen onnellinen 4 lapsen äiti...Joskus mietin mitä ensimmäiselle tytölleni kuuluu..ja etsiikö hän minut joskus käsiinsä....
      Tavallani rakastan häntä ja tiedän tehneeni silloin oikean ratkaisun.Annoin hänelle hyvän ja rakastavan kodin ja hänestä sai lapsen itselleen ihmiset,joille oman lapsen saaminen oli mahdotonta.
      Ratkaisitpa asian miten tahansa niin voimia sinulle... Ja vauvallesi paljon rakkautta.

    • että näin...

      Ihan turha hakkua ihmisiä, jotka päätyy antamaan lapsensa adoptioon, jos siihen pystyy. Enemmän kanttia on varmistaa hyvä elämä lapselle kuin että menis tekeen abortin. Abortti on nykyään jo ehkäisykeino kun ihmiset hupsista vaan tulee raskaaks ja sittenhän asia on hoidettu.
      Toivon voimia teille ja turha kuunnella ihmisiä, jotka täällä haukkuvat mahdollista adoptiopäätöstäsi, sillä päätös on teidän ja kukaan muu ei tiedä tilannettanne. Arvostan päätöstänne päädytte mihin päätökseen tahansa. Jos päädytte antamaan lapsenne adoptiin niin on se kuitenkin suurin ja kaunein lahja mitä voi lapsettomalle ihmiselle antaa. Voimia päätökseen.

    • rose18

      jos sinulla on tunteita lastasi kohtaa pidä..
      koska apua nykypäivänä saa mutta jos tunteesi on hyvin negatiiviset, tee niinkuin parhaaksi näet(Adoptio).

      koskaan lapsen ajan kohta ei ole koskaan sopiva tai siltä se tuntuu..

      en ole antanut ja en ole koskaa edes harkinnut mutta Aborttin tein ensimmäisen kohalla ja siitä masennuin.
      nykypäivänä oisin pitänyt ja miehenikin oisi..

    • surunlapsi

      äitini antoi minut adoptoitavaksi. Minulla oli jo ihan omat mamma ja pappa.
      Oli omat tavat ja tavarat minulla. Olin onnellinen.
      Idioottiäitini sai päähänsä riistää minut itselleen. Olin n.3vuotias.
      Kurjuuteen ja köyhyyteen jouduin. Erilaisiin hoitopaikkoihin.
      Äitini halusi minut itselleen vain siitä syystä että voi "näyttää" sukulaisilleen että kyllä hän pärjää.
      Kuinka hän olisi voinut minua rakastaa? Hänelle vierasta lasta?

      Kun luovut vauvastasi, luovu lopullisesti.

    • T.kolmen lapsen äiti

      Vauvasi tiedostaa kohdusa jo ollessan ettet halua häntä. Sinun halusi luopua hänestä ei voi olla vaikuttamatta vauvaasi. Jos vähääkään epäilet omaa äitiyttäsi, luovuta vauva pois ja anna hänelle mahdollisuus olla rakastettu ja maailman tärkein ihminen jossain toisessa perheessä. Aborttia älä tee, koska vauvallasi on oikeus elämään niin kuin sinullakin. Abortin tuomasta tuskasta et koskaan selviä, mutta luovuttaessa vauvasi pois tiedät että hän on parhaassa mahdollisessa perheessä ja hänestä pidetään hyvä huoli. Abortissa vauvasi paloitellaan elävänä kohdussa ja hänellä on kovat kivut.
      Tiedän että luovuttaessasi vauvasi pois et voi koskaan häntä unohtaa, mutta tuska on paljon pienempi kuin että tappaiset sen kohtuusi. Tee hyvä päätös vauvasi puolesta.

      • tyttönen1984456

        olen itse äiti ja ajatus kuulostaa kamalalta et joku voisi antaa oman lapsen pois....yök.... musta mikään ei ole selitys siihen et antaa lapsen pois ellet ole joku huumeita käyttävä vankilaan lähdössä istuu murhasta kakkua ihminen.... suomessa on hyvät sosiaalitoimet jotka varmasti auttavat ja kaikkea. jos siksi että tahdot tehdä uraa ja päästä joksikin suureksi ihmisesksi niin ei musta ole syy antaa lasta pois, Uraa voit tehdä äitiysloman jälkeen ja suureksi ja tärkeäksi ihmiseksi pääset juuri sillä että olet maailman tärkein ihminen lapsellesi. anteeksi vain mutta minua yököttää toi ajatus että en ole valmis äidiksi!!! tää on vain minun mielipide mutta olen sitä mieltä et niin kauan kun perheessä on kaikki hyvin lapsi on tervetullut. Mietippäs mitä lapsesi ajattelee kun tajuaa että äiti on antanut hänet pois saatikka mitä itse ajattelet vuoden tai kahden päästä kun kaikki onkin nähty ja oletkin valmis äidiksi!!! Mä en vois elää jos joka syntymäpäiuvä miettisin millainen tilanne lapsellani on jonka annoin pois....


      • T.kolmen lapsen äiti
        tyttönen1984456 kirjoitti:

        olen itse äiti ja ajatus kuulostaa kamalalta et joku voisi antaa oman lapsen pois....yök.... musta mikään ei ole selitys siihen et antaa lapsen pois ellet ole joku huumeita käyttävä vankilaan lähdössä istuu murhasta kakkua ihminen.... suomessa on hyvät sosiaalitoimet jotka varmasti auttavat ja kaikkea. jos siksi että tahdot tehdä uraa ja päästä joksikin suureksi ihmisesksi niin ei musta ole syy antaa lasta pois, Uraa voit tehdä äitiysloman jälkeen ja suureksi ja tärkeäksi ihmiseksi pääset juuri sillä että olet maailman tärkein ihminen lapsellesi. anteeksi vain mutta minua yököttää toi ajatus että en ole valmis äidiksi!!! tää on vain minun mielipide mutta olen sitä mieltä et niin kauan kun perheessä on kaikki hyvin lapsi on tervetullut. Mietippäs mitä lapsesi ajattelee kun tajuaa että äiti on antanut hänet pois saatikka mitä itse ajattelet vuoden tai kahden päästä kun kaikki onkin nähty ja oletkin valmis äidiksi!!! Mä en vois elää jos joka syntymäpäiuvä miettisin millainen tilanne lapsellani on jonka annoin pois....

        Tietenkin vauvan ensisijainen paikka on omien biologisten vanhempien luona ja olla heidän rakkauden kohteena. Mutta jos äiti tuntee ettei hänestä ole nyt vielä äidiksi, kunnioitan suuresti hänen päätöstään luopua vauvasta ja antaa näin pikkuiselle paremman elämän adoptiovanhenmpien luona. Kaikki mikä syntyy ja saa elämän, syntyy Taivaalisen Isän tahdosta, elämää on suojeltava parhaalla mahdollisella tavalla. Luopuminen vauvasta on varmasti tuskallinen kokemus, mutta siitä voi päästä yli. Parempi luopua vauvasta, kuin pahoinpidellä omien ongelmien ja väsymyksen takia.


    • neljän tytön äiti

      outoa pohdintaa... parempi kuitenkin kuin murha!

    • Vessansiivooja

      Itse en anna niin suurta merkitystä sille, kuka lapsen kasvattaa kunhan saa rakkautta ja muutenkin hyvän kasvatuksen.

      Eikä biologisella äidillä ole mielestäni velvollisuuttaa antaa lapselleen rakkautta, jos joku muu voi tehdä sen.

    • The_Evil_Of_Silence

      Vaikka olenkin nuori mies, tiedän kuitenkin minkälainen on olla naisten asemassa. Sinuna minun on pakko antaa lapsen pois adoptioon, vaikka päätös ei ole koskaan helppoa. Jos siihen ryhdytään harkitsemaan abortin, ihminen ei ole enää "viaton", sillä abortti on murha! Samoin pätee lääkäritkin! Näitten tilanteitten takia kaikki ikäihmiset kärsivät, aikuisetkin!

    • Vastuuta ja velvoitt

      Mistä tuollainen on peräsin?! Elämäntilanne on just se mikä se on ja lapsen syntymä on ainut elämäntilanne mikä on kakista arvokkain mitä elämässä voi olla. Muut tilanteet ovat sinun mielihalujes i tyydyttämistä ja vastuuttomuutta ja sekä itsekästä "nautinnonhalua".

      Asiassa ei ole eikä pitäisi olla kahta vaihtoehto vaan lapsi hyvän hoitoon ja turvaan ja itse lasten vanhempien tuottamana. Se on se sun elämän tialanne lapsen isän kanssa.

    • empppa

      Itse adoptiolapsena, annan neuvon. Jos kerran moista mietit, anna lapsesi pois. Se, että kehtaat harkita asiaa, kertoo jo itsestäsi aika paljon.

      • rrttyy

        Lueskelin näitä vastauksia ja kyllä mua ärsyttää noi jotka tuomitsee kun ihminen asiallisesti
        kyselee neuvoa ja miten toiset ovat toimineet samanlaisessa tilanteessa. Koettakaa te jotka
        tuomitsette niin jo lopultakin tajuta etteivät kaikki voi sietää lapsia. Nimimerkit Murri ja Sdfn
        kirjottivat ihan asiaa. Olen kummankin kanssa aivan samaa mieltä. Ihminenhän on vastuuntuntoi
        nen jos hän ajattelee adoptiota jos elämäntilanne on semmonen ettei siihen lapsi sovi. Kaikille
        ei sovi vaikka talous olisi kuinka hyvässä kunnossa.Turha tuomita!


      • Naisvanhempi

        En millään jaksanut lukea ihan noita kaikkia vastauksia, mutta kovin adoption tuomitsevia ne tuntuivat olevan. En ihan ymmärrä sitä. Suomessa on käsittääkseni huutava pula adoptiolapsista: on hyvin todennäköistä, että lapsesi saisi hyvän perheen.

        Miksi abortti on niin sallittu ja adoptio on paheksuttu? Katuu kai ihmiset niitä aborttejaankin, mutta kyllä se on niin, että tässä elämässä aina jotain katuu.

        Olen sikäli vähän huono vastaaja, etten tiedä adoptiosta itse mitään: en ole antanut lasta adoptioon enkä ole adoptoinut. Ulkomailta adoptoituja lapsia on paljon lähipiirissä. Sukulaisissa omien vanhempien ikäluokassa on adoptoituja (tai ns. kasvattilapsia).

        Epäilemättä adoptoidulle lapselle tulee joskus se kysymys, miksi äiti hänet hylkäsi. Mutta eikös tule monelle biologiselle lapselle ajatus "Miksi ette antaneet adoptioon?". No se oli vähän vitsi, mutta jos lapsi pääsee hyvään perheeseen, niin ei kai hänen elämänsä voi kovin paljon erota biologisesta lapsesta. Sitten vielä nykyään on sellainen juttu, että moni moni lapsi elää perheessä, jossa toinen vanhemmista ei ole hänen biologinen vanhempansa (uusperheet). Ei se sen kummempaa ole. Tai siis että paremminhan vauvana adoptoidulla pitäisi olla asiat.

        Kun näin paljon tuomitsijoita löytyy, niin ehkä ei sitten kannata mainostaa sitä, jos antaa lapsensa adoptioon. Mutta jos se on sinulle nykyisessä elämäntilanteessasi hyvä ratkaisu, niin tee se surutta. Ei sen mitenkään aborttia pahempi ratkaisu ainakaan ole. Minusta on hienoa, jos voit antaa lapsen jollekin lapsettomalle parille.

        Itselläni on kolme biologista lasta, enkä tietenkään antaisi heitä mistään hinnasta. Mutta lapsilla on hyvä isä ja meidän elämäntilanteemme on ollut helppo. Joten en tuomitse enkä edes ihmettele ajatusta antaa lapsi adoptioon. Osaan kuvitella, että olisi antanut oman lapseni adoptioon, jos tilanne olisi ollut ihan toinen.

        Eihän siihen lapseen sitten ehdi tutustua. Kyllä siitä selviää. Voi se olla vaikeaa, mutta mikäpä ei olisi.

        Tee oma ratkaisusi äläkä välitä tuomitsijoista. Häntä pystyyn vaan.


      • deerrty
        rrttyy kirjoitti:

        Lueskelin näitä vastauksia ja kyllä mua ärsyttää noi jotka tuomitsee kun ihminen asiallisesti
        kyselee neuvoa ja miten toiset ovat toimineet samanlaisessa tilanteessa. Koettakaa te jotka
        tuomitsette niin jo lopultakin tajuta etteivät kaikki voi sietää lapsia. Nimimerkit Murri ja Sdfn
        kirjottivat ihan asiaa. Olen kummankin kanssa aivan samaa mieltä. Ihminenhän on vastuuntuntoi
        nen jos hän ajattelee adoptiota jos elämäntilanne on semmonen ettei siihen lapsi sovi. Kaikille
        ei sovi vaikka talous olisi kuinka hyvässä kunnossa.Turha tuomita!

        Joillekin lapset ovat elämän valo joillekin kiviriippa. Tämä on totuus joka ei pala tulessakaan!
        Ei kannata muuta uskotella. Kaikkia naisia ei ole luotu äideiksi vaikka sitä yritetään kovasti
        todistella että nainen ei ole mitään jossei hänellä ole lasta.


    • surulllinen

      Adoptio tavallaan hyvä asia,mutta lapsi voi päästä vasta monen vuoden jonottamisen jälkeen hyvään perheeseen.
      Itse antaisin 10 000e jos joku synnyttäisi lapsen minulle ja saisin lapsen heti hänen synnyttyään.
      Adoptio jonot niin pitkät, odottanu jo 5 vuotta=(

      • 19+9

        Vellit ja puurot seksisin??? Lapsi kyllä pääsee adoptioperheeseen välittömästi sen jälkeen kun biologiset vanhemmat on allekirjoittaneet adoptiopaperit. Lapsi ei todellakaan joudu odottamaan vuosia hyvää perhettä!!! Adoptiojono tarkoittaa sitä, että adoptiovanhemmiksi haluavat joutuvat odottamaan vuosia heille mahdollisesti sijoitettavaa lasta, sillä tälläkin hetkellä on n. 1000 odottavaa paria ja lapsia sijoitetaan vuosittain n. 50.


    • sanat eri riitä.....

      En ymmärrä asennettasi. Lopeta viinanjuonti ja huumeet, pyydä mahdollista lykkäystä vankilatuomioosi mutta kai vankilassakin voi synnyttää.
      Naida kyllä osataan mutta lapset ei sitten merkitse mitään.
      Tai jospa adoptoit lapsesi vaikka jollekkin pakolaiselle. He pitävät lapsistaan huolta. Ompahan lapsellasi sitten aikuisena miettimistä ja kertomista minnoinen äiti sattui olemaan.

    • Onnellinen vahinko

      En osaa antaa tilanteeseesi suoraa vastausta, kuten ei kukaan muukaan.

      Puhun adoptoidun lapsen näkökulmasta. Biologinen äitini oli parikymppinen minut saadessaan. Synnyin avioliittoon, mutta olin vahinkolapsi. Isäni oli reippaasti äitiäni vanhempi, eikä osannut olla pienen lapsen kanssa. Biologisilla vanhemmillani on/oli mielenterveys -ja alkoholiongelmia. Olin usein hoidossa sukulaisilla.

      Kun isäni kuoli, oli selvää että minulle pitäisi etsiä koti. Biologisella äidilläni ei ollut minkäänlaisia resursseja pärjätä kanssani kahdestaan. Niinpä minä pääsin lastenkodin kautta ihanaan perheeseen, jossa minut otettiin heti omaksi lapseksi ja perheen biologisten lasten sisarukseksi. En ole koskaan tuntenut, että olisin ollut ulkopuolinen tässä perheessä. Lapsuuteni oli turvallinen.

      Se, miksi tämä adoptio oli erityisen onnistunut, johtui siitä, että vanhempani halusivat pitää yhteyttä synnyttäjääni. Hän sai tulla käymään syntymäpäivänäni ja jouluna sekä hänelle lähetettiin minusta koulukuva joka vuosi. Minulle kerrottiin menneisyydestäni ja vanhemmat tekivät selväksi, että olin haluttu lapsi, juuri heidän perheeseensä. En ole koskaan kutsunut synnyttäjääni äidiksi, vaan etunimellä. En muistanut häntä, kun tapasimme ensimmäisen kerran uuteen perheeseen muutettuani, sillä hän oli ollut jopa kuukausia ryyppyreissuillaan.

      Olen nyt 25-vuotias. En ole katkera synnyttäjälleni vaan iloinen siitä, että hän osasi ilmaista sosiaaliviranomaisille, ettei hän pärjää. Hän antoi minulle mahdollisuuden kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Erityisen kiitollinen olen siitä, että sain sisaruksia. Synnyttäjäni on minulle ihminen, jolla on muistoja ja valokuvia ensimmäisistä elinkuukausistani.

      Toivon sinulle voimia todella vaikeassa tilanteessa. Ota yhteyttä mahdollisimman moneen tahoon, joka voi asiassasi auttaa. Tärkeintä on, että toimit lapsen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

    • hylätty lapsi -82

      Itse en missään tapauksessa antaisi lastani pois. (Ellei kyseessä olisi niinkin hirveä tapaus, kuin raiskaus. Silloin saattaisin harkita...mutta silloinkin voisin jälkeenpäin katua. Onhan lapsi osa minua.) Mutta missään muussa tapauksessa en asiaa edes harkitsisi. Kyllä sitä jotenkin aina pystyy asiansa selvittämään, jotta lapsikin mahtuu elämään oman äitinsä kanssa.
      Käsitykseni asiasta on siksi niin jyrkkä, koska minut on pienenä jätetty sukulaisten hoiviin, kun vanhemmistani ei ollut pientä lasta kasvattamaan. Olin kuuden kuukauden ikäinen ja mitä enemmän tulee ikää lisää, sitä' katkerampana asiaa ajattelen...

      • sijaisvanhempo

        Tottakai annat lapsen adoptoitavaksi rakastaville VANHEMMILLE ennemmin kuin itse yrität riittämättömillä resursseilla ja vailla kasvun ja kehityksen turvaavaa vanhemmuutta, kasvattaa jälleen uuden mielenterveyskuntoutujan yhteiskuntaamme!

        Lastensuojelulla on näitä "vahinkoja" jo riittävästi. Ole aikuinen, kanna vastuusi ja tee oikea valinta. Mielummin abortoitu ihmisen aiheet tai adotoitavaksi annettu vauva kuin taas yksi rikottu sielu ja runnottu elämä!


      • ewde3e
        sijaisvanhempo kirjoitti:

        Tottakai annat lapsen adoptoitavaksi rakastaville VANHEMMILLE ennemmin kuin itse yrität riittämättömillä resursseilla ja vailla kasvun ja kehityksen turvaavaa vanhemmuutta, kasvattaa jälleen uuden mielenterveyskuntoutujan yhteiskuntaamme!

        Lastensuojelulla on näitä "vahinkoja" jo riittävästi. Ole aikuinen, kanna vastuusi ja tee oikea valinta. Mielummin abortoitu ihmisen aiheet tai adotoitavaksi annettu vauva kuin taas yksi rikottu sielu ja runnottu elämä!

        Aivan. Tässä ei nyt ole kyse siitä mitä SINÄ tarvitset ja haluat, vaan lapsesi. Eikä vain mitä hän tarvitsee ja haluaa, vaan myös ansaitsee.

        Ei aina jauhettaisi niistä helvatun vanhempien oikeuksista lapsiin vaan lapsen oikeuksista täyspäisiin vanhempiin.

        Älä ole itsekäs ja juokse vain omien tarpeidesi perässä, lapsesi ei ole tehty niitä tyydyttämään. Hän ansaitsee kaksi tasapainoista aikuista vanhemmikseen, turvaamaan hänen elämänsä sen jokaisessa vaiheessa seuraavan parinkymmenen vuoden ajan.


      • keskiviikko
        sijaisvanhempo kirjoitti:

        Tottakai annat lapsen adoptoitavaksi rakastaville VANHEMMILLE ennemmin kuin itse yrität riittämättömillä resursseilla ja vailla kasvun ja kehityksen turvaavaa vanhemmuutta, kasvattaa jälleen uuden mielenterveyskuntoutujan yhteiskuntaamme!

        Lastensuojelulla on näitä "vahinkoja" jo riittävästi. Ole aikuinen, kanna vastuusi ja tee oikea valinta. Mielummin abortoitu ihmisen aiheet tai adotoitavaksi annettu vauva kuin taas yksi rikottu sielu ja runnottu elämä!

        Jos annat lapsen adoptioon, varaudu siihen, että joudut tekemään tosi paljon töitä asian kanssa - että saat liitettyä tapahtuneen positiivisesti minäkuvaasi. Usein adoptio on niin kipeä asia synnyttäneelle, että se vaivaa häntä tasolla tai toisella pitkään, vuosikymmeniäkin. Noin joka toinen kärsii mielenterveyshäiriöistä (ehkä kärsinyt jo adoptiopäätöksen tehdessään, sillä bioäideistä suurin osa on persoonaltaan heikkoja, ihmisiä, joilla omakin kiintymyssuhde on ollut turvaton tai ristiriitainen, ja jotka sen seurauksena ovat itsekin henkisesti tasapainottomia. Monet nuoret naiset eivät juuri tämän vuoksi pysty mieltämään itseään niin vastuulliseen tehtävään kuin huolehtimaan lapsesta - heillä on vielä oma kehitys kesken. Tietenkin tämä voi olla tilanne myös vaikka keski-ikäiselläkin naisella.

        Jos annat lapsen adoptioon, vaadi itsellesi kunnollista jälkipalvelua, sillä suurin osa bioäideistä hyötyy siitä. Bioäitejä on jonkin verran tutkittu tieteellisesti, ja usein juuri jälkipalvelun merkitys korostuu - sitä ilman jääneet naiset ovat yleensä aika heikossa asemassa, koska monien minäkuva on jäänyt hyvinkin negatiiviseksi häpeän tunteen vuoksi. Onhan heillä salaisuus, mitä pitää varjella ulkopuolisilta, ja se usein syö ihmistä ja tämän jaksamista.


      • lapseni ovat minun
        ewde3e kirjoitti:

        Aivan. Tässä ei nyt ole kyse siitä mitä SINÄ tarvitset ja haluat, vaan lapsesi. Eikä vain mitä hän tarvitsee ja haluaa, vaan myös ansaitsee.

        Ei aina jauhettaisi niistä helvatun vanhempien oikeuksista lapsiin vaan lapsen oikeuksista täyspäisiin vanhempiin.

        Älä ole itsekäs ja juokse vain omien tarpeidesi perässä, lapsesi ei ole tehty niitä tyydyttämään. Hän ansaitsee kaksi tasapainoista aikuista vanhemmikseen, turvaamaan hänen elämänsä sen jokaisessa vaiheessa seuraavan parinkymmenen vuoden ajan.

        Minäkin vastasin tähän ketjuun aiemmin. Että ei antaisi lasta pois. Ja nimenomaan LAPSEN näkökulmasta. Lyhytnäköistä ja äkkiväärää ajatella suoralta kädeltä, että jos nyt kysyjän elämäntilanne on huono (vai onko se edes todellisuudessa), niin lapsesta automaattisesti tulee rikkimennyt yhteiskuntakelvoton lastensuojelun asiakas. Onhan lukuisissa tutkimuksissa todettu moneen kertaan, että biologiset vanhemmat tai vanhempi ovat lapselle se paras vaihtoehto. Vaikkei kaikki täydellistä olisikaan. Vasta sitten, kun lapsen hätä on todellinen omien vanhempien luona, voi jokin toinen vaihtoehto olla parempi. Eniten ongelmiahan on todettu myös aikuisiällä olevan huostaanotetuilla laitoslapsilla. Toiseksi eniten sijaisperheissä kasvaneilla ja kolmanneksi adoptoiduilla. Jos vanhemmilla on ongelmia, parhaat tulokset myös lapsen näkökulmasta saadaan tuomalla apu ja tuki sinne kotiin. Ei repimällä vanhemman ja lapsen sidettä rikki erottamalla heidät.

        Puhuit lapsen oikeuksista täyspäisiin vanhempiin. Sitähän ei takaa mikään. Ei adoptio- eikä sijaisvanhemmuus takaa "täyspäisyyttä". Olen ollut paljon tekemisissä hylkäämisen kokeneiden sekä lasten että aikuisten kanssa. Mieli tekee kysyä sinulta, ajattelitko lainkaan lapsen oikeutta omiin vanhempiinsa? Adoptioäiti ja isä voivat kyllä rakastaa lasta ja olla täydellisiä vanhempia. Mutta lapselle sitä omaa äitiä ei valitettavasti korvaa kukaan. Hylkäämiskokemus seuraa elämän loppuun asti. Kipeänä tai kipeämpänä, mutta olemassaolevana asiana kuitenkin. Ensisijaista on lapsen näkökulmasta tukea äitiä pitämään lapsensa ja sen jälkeen tukea äitiä jaksamaan lapsensa kanssa. Eikö sinunkin mielestäsi?


    • Kolmen äiti

      Ei adoptoitavaksi antaminen ole mitenkään tavaton vaihtoehto. On paljon pareja, jotka haluaisivat lasta, mutta eivät jostain syystä saa biologisesti omaa lasta. Lapsi saa hyvän kodin ja rakastavat vanhemmat. Vaikka olisi hyvä äiti, niin aina ei aika ja elämäntilanne sovi niin, että lapsen kanssa eläminen olisi mahdollista. Vaikka yhteiskunta tukisi, niin lapsi myös henkisesti hyvin paljon.

      Arvostan sitä, että harkitset adoptiota. Se ei ole huono vaihtoehto!

    • libi

      Voi hyvää ihminen. Älä luovu omasta lapsestasi. Se on suurin onnen tapahtuma kun oma lapsi syntyy. Ajattele niitä naisia jotka haluaisivat synnyttää eikä pysty kuin jotakin on viallaan. Tulet varmasti katuamaan tekosi jälkeenpäin. Tuleva lapsesi on sinun geeneistä tehty. Ei sinun elämäntilanne tulee parantumaan ilman tätä lastakaa. Olisitkomsinä halunut aikoinaan että sinun äitisi olisi antanut sinut pois. TUSKINPAA.

      • hyssykät.

        Netistäkö reppana kyselet neuvoja?


      • miinukka

        Aina adoptiolapsi ei pääse hyvään kotiin, sillä vaikka selvitysvaihe onkin intensiivinen, jotkut vanhemmaksi haluavat pystyvät esittämään olevansa lapsen tarpeet ymmärtäviä, empaattisia ihmisiä. Ikävä kyllä on vanhempia, joiden ei olisi koskaan pitänyt saada adoptiolasta. Kaikki adoptiot eivät suinkaan ole onnistuneita, vaikka useimmat varmaan ovatkin, ja niin yleisesti halutaan ajatella.


      • rakastava äiti
        miinukka kirjoitti:

        Aina adoptiolapsi ei pääse hyvään kotiin, sillä vaikka selvitysvaihe onkin intensiivinen, jotkut vanhemmaksi haluavat pystyvät esittämään olevansa lapsen tarpeet ymmärtäviä, empaattisia ihmisiä. Ikävä kyllä on vanhempia, joiden ei olisi koskaan pitänyt saada adoptiolasta. Kaikki adoptiot eivät suinkaan ole onnistuneita, vaikka useimmat varmaan ovatkin, ja niin yleisesti halutaan ajatella.

        No,aikamoinen näyttelijä pitää sitten olla. Kyllä siellä adoptioneuvonnassa selvitellään meidän adoptiovanhempien taustat ja tunteet todella tarkasti. Ja kyllä siellä sos.puolella on niin hyvä koulutustausta,että kyllä sillä luulisi selvittävän ketkä yleensä hyväksytään adoptiovanhemmiksi. Elikkäs ainakin lähtötilanne on hyvä. Eihän meistä kukaan tiedä miten elämä meitä jatkossa vie. Oli lapsi sitten biologinen tai adoption kautta perheeseen saapunut-OMA KUITENKIN :)


      • ninzorello
        rakastava äiti kirjoitti:

        No,aikamoinen näyttelijä pitää sitten olla. Kyllä siellä adoptioneuvonnassa selvitellään meidän adoptiovanhempien taustat ja tunteet todella tarkasti. Ja kyllä siellä sos.puolella on niin hyvä koulutustausta,että kyllä sillä luulisi selvittävän ketkä yleensä hyväksytään adoptiovanhemmiksi. Elikkäs ainakin lähtötilanne on hyvä. Eihän meistä kukaan tiedä miten elämä meitä jatkossa vie. Oli lapsi sitten biologinen tai adoption kautta perheeseen saapunut-OMA KUITENKIN :)

        kyl se niin on et oma lapsi (biologinen) on aina oma,kyl se koettelee viimeistää siin vaihees ku se lapsi on jo vanhempi,olkoon vaiks 8v,sä haluut "takaraivossas"tietää mitä sil kuuluu???? Miten sitä hoidetaan jne. Mieti jos et koskaan toist kertaa tuukkaan raskaaks,vaiks haluisit? Varmaan pärjäisitte tän nykyisenki lapsen kans vaiks ei oo suunniteltu. Oon siit ihan varma,kyl ne huonompiinkin perheisiin syntyy ja hyvin ovat pärjänneet ja jos jäät yh:ks ni viä parempi. Mä en henk.koht. pystyis antaa omaa lastani kellekkään.Mieti nyt tosi tarkkaan loppuun asti,ennen ku teet päätöksii mitä kadut.
        Hyvää kevään odotusta teille ja tsemppiä :-)


      • idass
        rakastava äiti kirjoitti:

        No,aikamoinen näyttelijä pitää sitten olla. Kyllä siellä adoptioneuvonnassa selvitellään meidän adoptiovanhempien taustat ja tunteet todella tarkasti. Ja kyllä siellä sos.puolella on niin hyvä koulutustausta,että kyllä sillä luulisi selvittävän ketkä yleensä hyväksytään adoptiovanhemmiksi. Elikkäs ainakin lähtötilanne on hyvä. Eihän meistä kukaan tiedä miten elämä meitä jatkossa vie. Oli lapsi sitten biologinen tai adoption kautta perheeseen saapunut-OMA KUITENKIN :)

        Itse mietin adoptiota raskaus aikana.Sain myös tietää raskaudesta sen verran myöhään,että keskeytys ei ollut enään mahdollinen.En todellakaan uskonut olevani kykenevä äidiksi,kun tuntui,että omistakaan asioista ja elämästä en kyennyt huolehtimaan,oli runsasta alkoholin käyttöä jne jne..kävin adoptioneuvonnassa ja olinkin jo mielessäni päätöksentehnyt ja antaisin vauvan adoptoitavaksi,uskoin todella sen olevan lapsen parhaaksi ja tiesin että on paljon vanhempia jotka pystyisivät vauvasta huolehtimaan paremmin kuin minä ja varmasti rakastaisivat sitä.Taisin olla 8.kuulla raskaana kun eräs ystäväni joka ei tiennyt ajatuksistani oli hommannut minulle vauvan vaatteita ja pinnasängyn.Ihan samalla hetkellä muuttui ajatukset aivan täysin!!Tuntui,että sillon vasta tajusin,että hitto vieköön,sieltä on vauva tulossa,minun vauva!Nyt tyttönen on jo kohta vuoden ja kertaakaan en ole katunut päätöstäni pitää vauva!Vaikka kuinka olin epäileväinen itseeni,niin niin se vauva vain kasvattaa ja äkkiä oppii elämään lapsen tarpeiden mukaan.Ja yhtään ei ole ikävä entistä elämää.Minua varmasti olisi kaduttanut jos olisin vauvan pois antanut,mutta toisaalta ymmärrän heitäkin.Mutta vaikka kuinka epäilisi,että onko nyt kuitenkaan hyvä hetki,niin aivan varmasti on:)Vauva kun on tulla tupsahtanut niin epäilyt häviää samalla:)Ja jokaisella varmasti on ajatuksia,että pystyykö tähän nyt kuitenkaan ja se varmasti aivan normaalia:)


      • MarjukkaLiisi
        idass kirjoitti:

        Itse mietin adoptiota raskaus aikana.Sain myös tietää raskaudesta sen verran myöhään,että keskeytys ei ollut enään mahdollinen.En todellakaan uskonut olevani kykenevä äidiksi,kun tuntui,että omistakaan asioista ja elämästä en kyennyt huolehtimaan,oli runsasta alkoholin käyttöä jne jne..kävin adoptioneuvonnassa ja olinkin jo mielessäni päätöksentehnyt ja antaisin vauvan adoptoitavaksi,uskoin todella sen olevan lapsen parhaaksi ja tiesin että on paljon vanhempia jotka pystyisivät vauvasta huolehtimaan paremmin kuin minä ja varmasti rakastaisivat sitä.Taisin olla 8.kuulla raskaana kun eräs ystäväni joka ei tiennyt ajatuksistani oli hommannut minulle vauvan vaatteita ja pinnasängyn.Ihan samalla hetkellä muuttui ajatukset aivan täysin!!Tuntui,että sillon vasta tajusin,että hitto vieköön,sieltä on vauva tulossa,minun vauva!Nyt tyttönen on jo kohta vuoden ja kertaakaan en ole katunut päätöstäni pitää vauva!Vaikka kuinka olin epäileväinen itseeni,niin niin se vauva vain kasvattaa ja äkkiä oppii elämään lapsen tarpeiden mukaan.Ja yhtään ei ole ikävä entistä elämää.Minua varmasti olisi kaduttanut jos olisin vauvan pois antanut,mutta toisaalta ymmärrän heitäkin.Mutta vaikka kuinka epäilisi,että onko nyt kuitenkaan hyvä hetki,niin aivan varmasti on:)Vauva kun on tulla tupsahtanut niin epäilyt häviää samalla:)Ja jokaisella varmasti on ajatuksia,että pystyykö tähän nyt kuitenkaan ja se varmasti aivan normaalia:)

        Toivottavasti runsas alkoholinkäyttö josta mainitsit on jo taakse jäänyttä elämää. Seuraavassa raskaudessakaan en sitä suosittele.


    • Lasta vielä haluava

      OLISIN VALMIS KOSKA VAAN OTTAMAAN LAPSEN, VARSINKI SYLILAPSEN VAIKKA OMAKSENI JA KUITENKIN ANTAISIN MAHDOLLISUUDEN TAVATA SITÄ, JOS ÄITI NIIN HALUAISI. ITSELLÄNI ON 2 LASTA. SYNTYNEET 20 VUODEN VÄLEIN JA EDELLEEN TUNNEN ETTÄ RAKKAUTTA RIITTÄISI VIELÄ JAETTAVAKSI, VAIKKA IKÄ EI ANNA MAHDOLLISUUTTA ENÄÄ ITSELLE.

    • lil_miss

      ...että jos olisit tehnyt aborttia jos olisit ehtinyt, voit myös elää adoptaation kanssa. Minä tosiaan tässä elämäntilanteessani en ois valmis saamaan lasta suunniteltusti mutta en ikinä tekis aborttia vain koska elämäntilanne ei ole sopiva. Vaikka esim. teidän suhde ei ole pysyvä niin tekisin päätöstä vasta harkitusajan jälkeen. Jos ajattelet kaikkea positiivista ja negatiivista molemmista tilanteista niin ehkä pääset päätökseen. Mutta JOS haluat lapsia tulevaisuudessa niin miks ei nyt? Lapsella on varmasti rakastava äiti ja isä vaikka te ette toisianne rakastais. Luulen että adoptaatio on vaikeeta, ja luopuisin omasta lapsesta vain jos olisin 100% varma että mä tai perheeni ei pystyisi antamaan hänelle elämän jossa on paljon rakkautta :) Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että vaikka häntä annettais toiselle perheelle häntä pidetään ihmeenä...

    • ninna0290528

      Suosittelen jatkossa selibaattia se on ainoa takuuvarma ehkäisymenetelmä. Itsetyydytys on myös hyvä vaihtoehto. Jos seksiin ryhtyy kannattaa miettiä seuraukset. Todella monet ihmiset maailmassa elävät selibaatissa. Ei se niin ihmeellistä ole.

    • pikkuPsykolOogi (:

      Hei! Hankalalta tuntuva tilanne varmaan teillä. Itselläni ei ole lapsia ollenkaan, mutta uskoisin katuvani jos antaisin lapsen pois. Olisiko elämäntilanne kuitenkin muutettavissa lapsenetua ajatellen...? Voivatko vanhempanne auttaa teitä... Tai jokin muu taho. Apua varmaan kyllä on saatavilla kun vaan sitä rohkeasti hakee. Mikä teidän elämäntilanne sitten onkin, niin se ei varmaan ole ylitsepääsemätön asia, kunhan joku läheinen auttaa vauvan kanssa, kunnes asianne on kunnossa (: Voimia teille!

    • Se riippuu niin paljon ihmisestä katuuko lapsen antamista pois vai ei. Luulisin (huom luulisin), että suurin osa katuisi. Itse tulin myös vahingossa raskaaksi ja olin itse myös sellaisessa elämäntilanteessa, ettei lapsi ollut edes haaveissa!! Harkitsin syvään ja omalla kohdallani päädyin siihen ratkaisuun, että sanoin miehelline, että pidän lapsen pysyi hän sitten rinnallani tai ei. Tiesin itsestäni sen, että jos antaisin lapsen pois tai tekisin abrotin(minulla oli vielä se vaihtoehto) niin tulisin hyvin varmasti katumaan päätöstäni.

      Sen verran suomessa autetaan, että tulollisesti pärjää ja on tukiryhmiä yms.
      Oma lapseni onkin nytten 2-vuotias, enkä voisi enään kuvitellakkaan elämää ilman häntä vaikka vaikeeta olis ollutkin!! Lapsi on hienoin lahja mitä voi saada ja siksi sinun kannattaa miettiä hyvin tarkkaan ja juuri hankkia kaikki mahdollinen apu mietintä vaiheeseen ja tutkia kaikkia puolia erittäin hartaasti ja tarkasti.
      Kuunnella sydäntäsi!!!

      On pakko olla valmis kantamaan päätöksensä koko loppuelämänsä.
      Todella vaikea tilanne, ymmärrän sen oikein hyvin.
      Kaikkea hyvää teille kaikille!!!

    • unilapsi82

      Mieti ratkaisua rauhassa ja mitä päätätkin, asiat järjestyvät.

      Vauvoja ei tule tilauksesta, eikä aina oikeaan aikaan. Sitä kannattaa miettiä, että voiko koskaan olla oikea aika? Itse ymmärrän adoptiota sitä kautta, että toivon lasta hartaammin kuin mitään, mutta en tiedä saanko omaa lasta koskaan. Päätös antaa lapsi adoptoitavaksi on raskas, mutta joskus vastuullinen ja oikea päätös.

      Vain te tiedätte mikä on teille parasta. Jutelkaa asiasta ammattihenkilön kanssa vaikka neuvolassa.

      Jaksamista ja tsemppihalaus

    • motosika

      saatana

    • vauvaton ikuisesti!!

      jos ite olisin tällä hetkellä tai ihan milloin muulloinkin raskaana niin joko tekisin abortin tai jos siihen en saisi enää lupaa niin kyllä... antaisin lapseni adoptioon ja kieltäisin myös ottamasta jälkeen päin yhteyttä minuun.....
      se olisi mulle vain se ratkaisu minkä tiedän olevan oikein kohdallani ja olen jo päättänyt sen valmiiksi.....

      tiedän että saan haukut tästä... tai kommenttini poistetaan... aivan vitun sama... koska olen ite tehnyt päätökseni ja toivon syvästi etten ikunaan maailmassa raskaaksi tulisi!!!!

    • 4lapsen äiti

      vauva ei ole tervetullut?kumpi siitä päättää,sinä vaiko puolisosi?adoptio on yksi varma ratkaisu jos tuntuu että vauvan tulo sotkee elämänne...teette ainakin yhden pariskunnan TOSI ONNELLISEKSI jos päätätte antaa lapsenne adoptioon.ratkaisu on lopullinen ja sitä ei voi perua niinkuin esim.aikakausilehteä....itselläni on ystäväpiirissä muutama pariskunta jotka ovat kauan yrittäneet lasta,saamatta sitä,siis lapsiahan saadaan...niitä ei kaikki valitettavasti saa jotka niitä kipeimmin haluaisivat.mieti tarkkaan ennenkuin teet päätöksesi,jos kumppanisi ei halua ottaa vastuuta mutta itse epäröit ni kehottaisin sinua harkitsemaan vielä.toinen on sekin vielä että vaikka nyt päätät vaikka että adoptoit ni se mieli voi muuttua kun olet synnyttänyt lapsesi(äitiyden tunteet),voi olla että kadut jossakin vaiheessa elämääsi....entä jos elämäntilanteesi muuttuu?lapsi on taivaan lahja ei mikään esine.lapsesta olet vastuussa koko elämäsi ajan mutta adoption jälkeen et näe häntä(ehkä) koskaan,korkeintaan sitten kun lapsesi on täysi ikäinen ja haluaa tietää biologiset vanhempansa.olisi parempi jutella jonkun sellaisen ammatti ihmisen kanssa ko.asiasta tai sitten etsiä tän kautta kokemuksia(harvemmat varmaan haluavat naamatusten)niiltä äideiltä jotka ovat antaneet lapsensa adoptioon,heidän tuntemuksiaan jne.

    • Seuraava.

      Ei yksin riitä, että hylkäät lapsesi, sinua tullaan syyttämään niin kauan kun lapsesi elää ja vielä hänen kuolamansa jälkeenkin kaikista hänen elämänsä varrella tulevista ongelmista.
      Olet leimattu ja syyllinen kaikkeen negatiiviseen ja lapsesi adoptiovanhemmat taas ovat marttyyreja "auttaessaan" lastasi hänen surkeassa kohtalossaan.

    • Paavo.

      Lapsen antaminen adoptioon ei ole mitenkään jalo teko. Sukulaissijoitus tms. on paljon parempi. Et välttämättä näe lastasi enää koskaan, eikä adoptioperhe välttämättä ole se ihanneperhe, johon kuvittelet lapsesi päätyvän.
      Tiedän tämän, koska olen itsekin adoptoitu aikuinen.
      Olen elänyt viinahouruisen "äpäräpennun" lapsuuden ilman perheen ulkopuolista tukea ja ilman minkäänlaista rakkautta - päin vastoin! Kunnon kansalaisen maineessa olevan sadistin "hoito" ei ole rakkautta!
      Yleensä pyritään antamaan liian siloiteltu kuva näistä adoptiohaluisista pareista. Eivät he ole mitään pyhimyksiä, vaikka lupailtais kuinka rakastavilla vanhemmilla ja "kasvua tukevalla ympäristöllä".

    • onnii

      eikö sulla ole parempaa paikka pohtia tätä asia kuin täällä missä saat vaikka minkälaista idiootin vastusta ja pahoitat vaan mielesi. Miksi haluat antaa lapsesi pois, oletko niin nuori teini ?, kyllähän se lapsen tulo pelottaa ja kun eka kerran tuli raskaaksi niin kovasti minuakin pelotti, oli myös vähän yllätys raskaus, pelotti se vastuu ja kaikki, se on ihan normaalia mutta jos jo nyt mietiti että kauduttaako sinua niin siinä on jo sinulle vastaus, et sitä miettisi yhtään jos olisit ihan varma asiasta, varmasti tulet katumaan, anna lapselle mahdollisuus!

    • Jeanne d´Arch

      Neuvoisin sinua tekemään päätöksen vasta, kun olet saanut vauvasi. Enkä usko, että sen jälkeen edes voit ajatella lapsen luovuttamista pois. Asioilla on tapana järjestyä oli tilanne mikä tahansa ja harva lapsi syntyy juuri sopivaan aikaan. Tai sitten se syntyy juuri silloin kuin sen pitääkin syntyä.
      Itselläni on kolme lasta ja yksi abortti eli lapsi jonka annoin pois ja kadun sitä syvästi loppuelämäni.

      Pidä lapsesi, sillä sitä et tule koskaan katumaan!

      • Lapsen puolesta

        Kadut varmasti, adoptiota ei voi perua ja joutuisit sitten koko loppuelämäsi katumaan ettet saa olla lapsesi kanssa!!!


    • childwelfare

      Moikka.

      Iso kysymys ja hyvin selvä vastaus: kyllä, anna lapsi adoptioon. Jälkeenpäin asiaa kyllä mietit, mutta ajattele niin, että annat hänelle mahdollisuuden hyvään elämään eikä tämä raskaus ole varmaan viimeisesi.

      Anna lapsellesi mahdollisuus, olet jo hyvä vanhempi, kun olet ajatellut asiaa.

      • hopponpoppoo

        Kukaan ammattitaitoinen lastensuojelun työntekijä ei antaisi tuollaista neuvoa tuntematta ihmistä ja tietämättä mitään oikeasta elämäntilanteesta. On ajattelematonta ratsastaa eri ammattinimikkeillä tietämättä asioista yhtään mitään. Harmillista se on siksi, että joku voi oikeasti uskoa. Kenen on lopullinen vastuu, jos heikoilla oleva ihminen, jolta puuttuu kriittinen ajattelu, kyselee täältä tosissaan neuvoa. Sitten joku "ammatti-ihminen" antaa lausunnon ja kysyjä uskoo? Vaarallista peliä. Tässä en nyt tarkoita, että tämän ketjun ap. uskoisi kaikkea, mitä ihmiset täällä suoltavat. Ainoa kuuntelemisen arvoinen ääni on oman sydämensä ääni. Kaikenmaailman tärkeilijät vaietkoon kysyjän mielessä.


    • Lapsen puolesta

      "Kadut varmasti, adoptiota ei voi perua ja joutuisit sitten koko loppuelämäsi katumaan ettet saa olla lapsesi kanssa!!! "

      Tämä on oikea osoite.

      • niamola

        Jos oot alaikäinen/alcoholisti/narkomaani tai vakavasti mielenvikainen tai liikunta rajoitteinen ni eiköhän se sit hyväksyttävää antaa pitkän pitkän harkinnan jälkeen jos edelleen olet sitä mieltä. Mikään työttömyys tai vastaava ei o syy. Meillä oli tileillä alle 5e yhteensä ja työttöminä ku teimme lapsen. Miehenä vaikea ajatella mutta helpommalta tuntuis tehä aívan alkuvaihees "nutipäälle" abortti ku antaa kuukausia mahassa kannettu ja pihalle ahisty lapsi pois. tosin tässä täpauksessa eka ei onnistu ja muutenkin jäi juttu tarkemmin lukematta


    • Hyvä.

      Muista myös, että jos lapsesi kohdalle osuu narsistiset adoptiovanhemmat, niin hyvin harvoin on lapsella ketään puolustajaa, eikä mitään turvaa.
      Adoptiovanhemmat ovat "hyvin motivoituneita ja tarkkaan valittuja", että kukaan lastensuojelun ammattilainen ei korvaansa lotkauta a-lapsen ongelmiin, hänestä tehdään valehtelija ja korkeintaan järjestetään terapia.

    • äiti24

      Olin runsas 2vuotta sitten samassa tilanteessa, eli mietin samoja asioita.. Ehkäisy petti, raskaus ilmeni vasta runsaassa puolessa välissä. Minulla oli koulu kesken ja en todellakaan ollut suunnitellut viellä mitään äitiyttä, mietin yöt ja päivät mitä teen.. Isä oli ehdottomasti sitä mieltä että annetaan lapsi pois, tilanne oli suhteelle liikaa ja isä lähti..
      Rakastin lasta mielettömästi jo mahassa ollessa, mutta olin antamassa hänet silti pois. Kunnes tuli päivä, jolloin synnytys käynnistyi. Kätilö kysyi ennen lapsen syntymää, että annanko lapsen pois ja sanoin kyllä. Pieni tyttö syntyi ja kätilö kysyi viellä uudelleen, että haluanko imettää ja vastasin heti harkitsematta, että KYLLÄ.
      Siitä hetkestä alkaen olen ollut todella onnellinen äiti, enkä hetkeäkään ole katunut päätöstäni. Ainut mitä kadun on se, että meinasin hetken antaa pienen tyttäreni pois.
      Joten sanon sinulle tämän, vaikka elämä olisi millä mallilla tahansa, kuuntele SYDÄNTÄSI.

      • torstainat

        Jotkut naiset nyt eivät vaan pysty ajattelemaan sydämellä - jos itse on tullut kaltoinkohdelluksi lapsuudessaan ja nuoruudessaan, ei silloin pysty ehkä mieltämään itseään äidiksi ja sitoutumaan vastuuseen, minkä lapsi vaatii. Jotkut eivät pysty läheisiin ihmissuhteisiin ja kiintymään, joten siinä tapauksessa terapia ja/tai lapsen pois antaminen voi olla ihan relevanttikin vaihtoehto. Jos itse on kovin tasapainoton psyykeeltään, vanhemmuus voi olla liian kova pala - myös lapselle.

        Se taas että vauva annetaan pois koska ei mahdu elämäntilanteeseen (syynä opinnot, taloudellinen tilanne tms) on kyllä säälittävää enkä ymmärrä sellaista ollenkaan. Silloin kyse on varmasti myös jonkinlaisesta henkisestä vammasta, mikä naisella on.


      • oiuyt

        Kaikki melkein sanovat älä, kadut sitä?

        Ihan älytöntä. Oma kummitätinikin kun sai ensimmäisen lapsen, sai pitää lasta siihen asti että tämä oppi puhumaan kunnes pystyi sanomaan rakastavansa lastaan. Ja siihen meni se melkein kaksi vuotta. Toisille tuo äidinvaisto tulee MYÖHÄÄN osille ei koskaan ja itse olen se ei koskaan. Vihaan lapsia, en pidä niistä ja jos joskus joudun lapsia vahtimaan, teen sen pitkin hampain. En koskaan ilkeä lapsille ole, mutta en tunne mitään suojeluvaistoa enkä äidillisiä tunteita, eivätkä lapset (edes vauvat) ole minusta tippaakaan söpöjä.

        Nyt näille jotka miettivät että olen hirviö niin tiedoksi että minulla on syntymästä asti ollut joku vika kohdussa eli lasta en voi saada ainakaan näillä tiedoilla. Tietty ihmeitäkin tapahtuu että pääsen sitten tänne valittamaan että jo on ihme kun mahdollisuus on nolla ja lapsi tuli, hups.

        Mutta. Kadut tai sitten et kadu. Jos elämäntilanne on huono ja lapsi ei suunniteltu ja mahdollisuus itse hoitaa lasta on pieni, niin kannatan adoptiota. Paljon parempi mieli siitä tulee, että tietää lapsen päässeen hyvään perheeseen, kuin epävakaaseen tilanteeseen jossa lapsi saattaisi olla isovanhemmilla 80% ajasta. Tuttavaperheellä tilanne on tämä ja penska ei todellakaan ole mikään tasapainoisin kun omia vanhempia onnistuu näkemään periaatteessa vaan kerran viikossa jos silloinkaan.

        Eli tosiaan asiasta vaan keskustelemaan, uskoisin että sinulle tuo on suurempi helpotus kuin lapsen pitäminen jos tilanne on hankala. Ja jos tosiaan uskot että päätös on oikea, et sitä kadu.


    • mempu

      Voimia sínulle raskauteesi, kannat sisälläsi uutta elämää. Pieni ihminen on saanut alkunsa ja jatkaa kasvuaan kohti elämää! Äitini valitsi myös pitää lapsensa ja elää olen nyt saanut 50 vuotta, joista yhtäkään en vaihtaisi pois. Kauhistun, kun ajattelen, että en olisi saanut syntyä. Itselläni on kolme jo aikuista lasta ja yksi lapsenlapsi. Lapsi on lahja - hyvin arvokas lahja. Emme synny tänne kukaan vahingossa, vaan ihmeellisesti muovaudumme kohdussa ihmisiksi - tätä taustaa vasten ymmärrämme olevamme Jumalan luomistyön tuloksia. Jokainen elämä on hyvin arvokas. Sinulla ja miehelläsi on nyt aikaa miettiä adoptio-asiaa. Saattaa kuitenkin olla niin, että synnytyksen lähestyessä haluatkin pitää vauvasi. Uskon, että elämäntilanteestasi huolimatta, lapsen on nyt aika syntyä. Käy eteenpäin turvallisin mielin, elämä jatkuu sinun kauttasi. Käy myös sivulla www.ituprojekti.net

    • <3 äippä

      Kuuntele sydäntäsi

    • lapsirakas!

      sinulla selvästikkin on sydäntä kun mietit tollaista!Älä anna sitä vauvvaa pois! Tulet varmasti katumaan koska nyt jo mietit kadutko? mieti mielummin keneltä saat apua hoidossa jos on tarvis..jos annat vauvan pois niin muutaman vuodenpäästä haluat takaisin etkä varmasti saa!!Itse olin 16 kun sain vauvan enkä todella ollut valmis..enkä edes apua kaivannut hyvin pärjäsin nyt 3 lapsen äiti!!
      Ja jos tuntuu ettei apua ole lähipiirissä niin tukiperheitä on olemassa..minäkin olen ilmoittautunut sellaiseen ja voin auttaa sinua jos haluat!!

    • Että niin.

      Muista, että sosiaalityöntekijät/lastensuojeluviranomaiset edustavat kotikuntaasi ja/tai yhteiskuntaa ja pela ko. työntekijät omaa bisnestään. Sinua ja lapsesi etuja edustaa vain sinä itse. Lapsen hoito sijaishoidossa on kallista ja senkin takia he haluavat mahdollisimman paljon lapsia adoptioon, sillä adoptiolasten elatuksen maksaa adoptiovanhemmat.

      Muista, että lapsesi ja sinä joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, mutta adoptio on lopullinen.

      • itsekästä

        On myös itsekästä antaa lapsen ja sijaisperheen "roikkua löysässä hirressä" vuosikaupalla, jos ei halua antaa lastaan adoptioon vaan pitää häntä sijoitettuna VARALTA, että joskus tulisi sellainen tunne, että haluaakin lapsernsa takaisin. Lapsen kiintymyssuhteelle ja hyvinvoinnille on haitallista, että lapsi ensiksi kiintyy yhteen perheeseen ja sen ihmisiin ja sitten muutaman vuoden kulutta biologinen äiti tulee repimään lapsen pois tästä perheestä luokseen.


      • ..
        itsekästä kirjoitti:

        On myös itsekästä antaa lapsen ja sijaisperheen "roikkua löysässä hirressä" vuosikaupalla, jos ei halua antaa lastaan adoptioon vaan pitää häntä sijoitettuna VARALTA, että joskus tulisi sellainen tunne, että haluaakin lapsernsa takaisin. Lapsen kiintymyssuhteelle ja hyvinvoinnille on haitallista, että lapsi ensiksi kiintyy yhteen perheeseen ja sen ihmisiin ja sitten muutaman vuoden kulutta biologinen äiti tulee repimään lapsen pois tästä perheestä luokseen.

        Vissiinkään en kyllä kirjoittanut,että raskauden aikana olisi ollut alkoholin käyttöä...


      • Että silleen.
        itsekästä kirjoitti:

        On myös itsekästä antaa lapsen ja sijaisperheen "roikkua löysässä hirressä" vuosikaupalla, jos ei halua antaa lastaan adoptioon vaan pitää häntä sijoitettuna VARALTA, että joskus tulisi sellainen tunne, että haluaakin lapsernsa takaisin. Lapsen kiintymyssuhteelle ja hyvinvoinnille on haitallista, että lapsi ensiksi kiintyy yhteen perheeseen ja sen ihmisiin ja sitten muutaman vuoden kulutta biologinen äiti tulee repimään lapsen pois tästä perheestä luokseen.

        Ei ketään pakoteta ottamaan lapsia hoitoon ja vielä vähemmän "roikkumaan löysässä hirressä", roikkuminen on täysin vapaaehtoista.
        Eiköhän ne useimmat "sijaisperheet" tee hoitotyötä rahasta.


    • äippis.

      Itse en omaani pois antaisi. En sitten millään. En edes henkeni uhalla.

    • äiti minäkin

      Ei voi kun ihmetellä tätä ihmisten tyyliä tuomita toisiaan, ja "varmuutta" siitä, miten jonkun tuntemattoman ihmisen tekemiset vaikuttavat tähän itseensä. En ota kantaa katumiseen, tai katumattomuuteen, mutta olen nyt läheltä seurannut yhden adoptioon luovutetun lapsen "alkutaivalta", siis luovuttajan kanssa.

      Ensinnäkin, jos jo raskausaikana on päätynyt adoptiovaihtoehtoon, lasta ei tarvitse katsoa synnytyksen jälkeen, sitä ei tarvitse itse hoitaa jne. Jos äidistä tuntuu siltä, että hän ei siihen kykene, niin ei ole pakko. Sairaalassa on ammattitaitoiset hoitajat. Äiti saa lääkityksen, joka estää maidon nousun rintoihin. Ja joka vaiheessa äidille annetaan mahdollisuus itse valita ja miettiä, kukaan ei tyrkytä mitään.

      Sairaalasta lapsi siirtyy sijaiskotiin, joka on tarkoitettu nimenomaan tälläisille adoptoitaville vauvoille. Siis ihan tavalliseen perheeseen, joka on koulutettu hoitamaan nämä vauvelit kahden kuukauden ikään. Kun lapsi on 8 viikkoa, bioäiti allekirjoittaa luovutuspaperit, hän voi itse esittää toiveita, millaiseen perheeseen haluaisi lapsensa luovuttaa. Äiti saa myös lapsestaan kuvia, jos itse haluaa. Jos ei niitä silloin halua, niin Pelastakaa Lapset ry:n kautta niitä voi pyytää milloin tahansa.

      Onhan ihan selvää, että jos hoitaa sitä omaa vauvaansa, siitä luopuminen on vaikeampaa. Mutta jos äiti tietää ja tuntee itsensä ja elämäntilanteensa ja on sitä mieltä että hän ei ole kykenevä äidiksi, niin myös hän voi suojella itseään. Ja kyllä, bioäiti saa apua ja tukea, jo sairaalassa ollessaan, ja se jatkuu vielä kotonakiin. Ja tuon kahdeksan viikon aikana voi siis ihan rauhassa harkita, adoptiopaperit eivät ole laillisia, jos ne olisi allekirjoitettu aiemmin.

      Eli aloittajalle; ota yhteys Pelastakaa Lapset ry:hyn, saat asiallista ja laillista tietoa, kukaan ei syyttele sinua, eikä yritä vaikuttaa päätökseesi. Voimia sinulle!

      • Sossun ex-työntekijä

        ...Ja adoptiopapereita ei ole pakko kirjoittaa 8 viikon kuluttua synnytyksestä. Lapsi voi olla sijaishoidossa ensin 3kk ja sitten sopimus voidaan vielä uusia toiseksi 3kk:n jaksoksi. Viimeistään 6kk:n kuluttua synnytyksestä synnyttäneen äidin täytyy kuitenkin tehdä jokin päätös (ottaa lapsi itselleen, allekirjoittaa adoptiopaperit tai antaa lapsi sijaishoitoon). Jos bioäiti ei vielä 6kk:n jälkeen synnytyksestäkään osaa tehdä valintaa, lapsi otetaan huostaan. Huostaanoton jälkeen lapsen hoitoa mietitään pidemmällä tähtäimellä ja lapselle voidaan esim. etsiä pysyvää sijaisperhettä.


      • Isä.

        Yksi mielipide miljoonien muiden joukossa.
        Ainoa paikka, josta voi saada asiallista ja laillista tietoa on Helsingin kaupungin sosiaalitoimiston adoptio-osasto. Pelan toiminta on liian lähellä bisnestä.

        "kukaan ei syyttele sinua"
        Eipä varmaankaan syyttele, varsinkaan jos pitää saada lapsi välitetyksi lapsettomuushoidon välineeksi.
        Syyttelyt alkavat vasta sitten, kun adptio on lainvoimainen, kuten täälläkin monessa viestissä voi todeta.
        Hylkäys mikä hylkäys. Holtiton elämä, huolimattomuus, vastuuttomuus, jne. syitä syyttelyyn on paljon.


      • vaakku12
        Isä. kirjoitti:

        Yksi mielipide miljoonien muiden joukossa.
        Ainoa paikka, josta voi saada asiallista ja laillista tietoa on Helsingin kaupungin sosiaalitoimiston adoptio-osasto. Pelan toiminta on liian lähellä bisnestä.

        "kukaan ei syyttele sinua"
        Eipä varmaankaan syyttele, varsinkaan jos pitää saada lapsi välitetyksi lapsettomuushoidon välineeksi.
        Syyttelyt alkavat vasta sitten, kun adptio on lainvoimainen, kuten täälläkin monessa viestissä voi todeta.
        Hylkäys mikä hylkäys. Holtiton elämä, huolimattomuus, vastuuttomuus, jne. syitä syyttelyyn on paljon.

        Adoptio on aina lapselle kriisi ja trauma, tapahtuipa se missä vaiheessa elämää tahansa. Ehkä siksi adoptioon lapsensa antavia äitejä syytellään, ja ihan aiheestakin.


      • Hyvä.
        vaakku12 kirjoitti:

        Adoptio on aina lapselle kriisi ja trauma, tapahtuipa se missä vaiheessa elämää tahansa. Ehkä siksi adoptioon lapsensa antavia äitejä syytellään, ja ihan aiheestakin.

        ” adoptioon lapsensa antavia äitejä syytellään, ja ihan aiheestakin”
        Alan ammattilaiset käyttävät silloin tällöin röyhkeästi hyväkseen äidin elämäntilannetta ja adoptiolupa saadaan usein melko kepeästi. Usein äidin psyykkinen tila on sellainen, että ei normaalisti vaadita tuon tason päätöksiä … liian nuoria, kokemattomia pistämään kampoihin sosiaalitantoille, mutta lapsensa pois antaminen ei joidenkin mielestä ole niin ”kovin iso asia”, mutta muuttuu isoksi sen jälkeen, kun adoptio on valmis ja syyttely on valmis alkamaan.
        Usein tuo syyttelyn kohde pitäisi olla tuo ”alan ammattilainen”, mutta heillähän ei ole vastuuta mistään.


      • Oma lapsi.
        Isä. kirjoitti:

        Yksi mielipide miljoonien muiden joukossa.
        Ainoa paikka, josta voi saada asiallista ja laillista tietoa on Helsingin kaupungin sosiaalitoimiston adoptio-osasto. Pelan toiminta on liian lähellä bisnestä.

        "kukaan ei syyttele sinua"
        Eipä varmaankaan syyttele, varsinkaan jos pitää saada lapsi välitetyksi lapsettomuushoidon välineeksi.
        Syyttelyt alkavat vasta sitten, kun adptio on lainvoimainen, kuten täälläkin monessa viestissä voi todeta.
        Hylkäys mikä hylkäys. Holtiton elämä, huolimattomuus, vastuuttomuus, jne. syitä syyttelyyn on paljon.

        Suren sen lapsen puolesta jonka lähellä ajatellaan noin.
        Miten joku voi kirjoittaa noin ahdasmielisesti?

        Kuulostaa sille että sinun lapsella on isä, mutta tiedäthän että kaikilla lapsilla ei ole isää. Ja osalla lapsista on isä, mutta isä ei halua jakaa omaa elämäänsä henkisesti lapsensa kanssa, vaan äiti joutuu kantamaan yksin vastuun.
        Suomessa on ihan liikaa huostaanotettuja tai sen tarpeessa olevia lapsia jotka kärsii. Lapsi ei tarvitse väkivaltaa, ei haukkumista, nälissään olemista, arvottomuuden tunnetta, pilkkaa, mitätöintiä. Lapsi tarvitsee täydellistä rakkautta ja aikaa vanhemmiltaan.

        Minusta on viisautta jos vanhempi näkee että hän ei voi antaa kaikkea lapsensa tarvitsemaaa miettii muita ratkaisuja lapsen loppuelämän kohdalta. Lapsi on vain kerran lapsi ja sen vaikutukset näkyvät koko loppuelämän ajan.

        Adoptiossa lapsi joutuu luopumaan biologisesta perheestä: totta.
        Adoptiossa lapsi saa perheen joka on valittu useiden kymmien perheiden joukosta sopivaksi juuri tälle lapselle.
        Adoptiossa adoptiovanhemmat on valmennettu adoptiota varten ja osa perheistä ei saa koskaan lasta, sillä hyviä adoptioperheitä on niin paljon.

        Huono perhe voi osua kenen vain kohdalle, mutta väittäisin että ennemmin bioperheessä, jossa ei aina ole kovinkaan hyvin valistaudutta lapsen vaatimuksiin ja kasvatukseen.

        Ja sinä väität että adoptioon lapsensa antavaa syyllistetään, ehkä se joka ei ymmärrä mistä on kyse. Mutta entä sellainen joka on nähnyt miten lapsi voi kärsiä kun hän ei saa elää perheensä kanssa jonka luona eli ensimmäiset vuodet, lapsi joka lastenkodissa odottaa seuraavaa siirtoa? Lapsi joka nälissään odottaa että joku aikuinen tulisi kotiin? Lapsi jolla on fyysiset asiat hyvin mutta jonka kanssa ei keskustella ja vietetä aikaa? Se on holtitonta ja vastuuntunnotonta!
        Minä en ainakaan voi syyttää vanhempaa joka ajattelee oman lapsensa parasta ja päättää antaa hänet adoptioon. Mutta minua harmittaa ne vanhemmat jotka ei ajattele lapsensa parasta : (


      • vaakku12
        Oma lapsi. kirjoitti:

        Suren sen lapsen puolesta jonka lähellä ajatellaan noin.
        Miten joku voi kirjoittaa noin ahdasmielisesti?

        Kuulostaa sille että sinun lapsella on isä, mutta tiedäthän että kaikilla lapsilla ei ole isää. Ja osalla lapsista on isä, mutta isä ei halua jakaa omaa elämäänsä henkisesti lapsensa kanssa, vaan äiti joutuu kantamaan yksin vastuun.
        Suomessa on ihan liikaa huostaanotettuja tai sen tarpeessa olevia lapsia jotka kärsii. Lapsi ei tarvitse väkivaltaa, ei haukkumista, nälissään olemista, arvottomuuden tunnetta, pilkkaa, mitätöintiä. Lapsi tarvitsee täydellistä rakkautta ja aikaa vanhemmiltaan.

        Minusta on viisautta jos vanhempi näkee että hän ei voi antaa kaikkea lapsensa tarvitsemaaa miettii muita ratkaisuja lapsen loppuelämän kohdalta. Lapsi on vain kerran lapsi ja sen vaikutukset näkyvät koko loppuelämän ajan.

        Adoptiossa lapsi joutuu luopumaan biologisesta perheestä: totta.
        Adoptiossa lapsi saa perheen joka on valittu useiden kymmien perheiden joukosta sopivaksi juuri tälle lapselle.
        Adoptiossa adoptiovanhemmat on valmennettu adoptiota varten ja osa perheistä ei saa koskaan lasta, sillä hyviä adoptioperheitä on niin paljon.

        Huono perhe voi osua kenen vain kohdalle, mutta väittäisin että ennemmin bioperheessä, jossa ei aina ole kovinkaan hyvin valistaudutta lapsen vaatimuksiin ja kasvatukseen.

        Ja sinä väität että adoptioon lapsensa antavaa syyllistetään, ehkä se joka ei ymmärrä mistä on kyse. Mutta entä sellainen joka on nähnyt miten lapsi voi kärsiä kun hän ei saa elää perheensä kanssa jonka luona eli ensimmäiset vuodet, lapsi joka lastenkodissa odottaa seuraavaa siirtoa? Lapsi joka nälissään odottaa että joku aikuinen tulisi kotiin? Lapsi jolla on fyysiset asiat hyvin mutta jonka kanssa ei keskustella ja vietetä aikaa? Se on holtitonta ja vastuuntunnotonta!
        Minä en ainakaan voi syyttää vanhempaa joka ajattelee oman lapsensa parasta ja päättää antaa hänet adoptioon. Mutta minua harmittaa ne vanhemmat jotka ei ajattele lapsensa parasta : (

        Suurin osa adoptiolapsista pääsee varmaan jo nykyään hyvään ja rakastavaan perheeseen, mutta on myös poikkeuksia. Ei pidä kuvitella, että adoptioperhe olisi aina paras mahdollinen, tai edes riittävän hyvä. Adoptioperheissäkin voi olla lapsen mitätöintiä, rakkaudettomuutta ja kyvyttömyyttä antaa lapselle emotionaalista tukea ja läheisyyttä. On erilaisia mielenterveysongelmia ja/tai päihdeongelmia. Nämä ei suinkaan aina tule ilmi adoptioneuvonnassa, tai ne alkavat ilmetä vuosien kuluttua adoptiosta. On olemassa myös epäonnistuneita adoptioita, joissa epäonnistumisen syy ei ole pelkästään lapsen kyvyttömyydestä muodostaa kiintymyssuhdetta adoptiovanhempiin. Toki suurin osa lapsista saa hyvän perheen, mutta on myös toisenlaisia tarinoita!


      • btw.!
        vaakku12 kirjoitti:

        Suurin osa adoptiolapsista pääsee varmaan jo nykyään hyvään ja rakastavaan perheeseen, mutta on myös poikkeuksia. Ei pidä kuvitella, että adoptioperhe olisi aina paras mahdollinen, tai edes riittävän hyvä. Adoptioperheissäkin voi olla lapsen mitätöintiä, rakkaudettomuutta ja kyvyttömyyttä antaa lapselle emotionaalista tukea ja läheisyyttä. On erilaisia mielenterveysongelmia ja/tai päihdeongelmia. Nämä ei suinkaan aina tule ilmi adoptioneuvonnassa, tai ne alkavat ilmetä vuosien kuluttua adoptiosta. On olemassa myös epäonnistuneita adoptioita, joissa epäonnistumisen syy ei ole pelkästään lapsen kyvyttömyydestä muodostaa kiintymyssuhdetta adoptiovanhempiin. Toki suurin osa lapsista saa hyvän perheen, mutta on myös toisenlaisia tarinoita!

        että noita samoja ongelmia voi olla myös lapsen biologisessa perheessä:
        - lapsen mitätöintiä
        - rakkaudettomuutta
        - kyvyttömyyttä huolehtia lapsesta ja tämän tarpeista
        - mielenterveysongelmia
        - päihdeongelmia

        että ei ne biologiset perheetkään aina niin täydellisiä ole. katsomalla ympärillenne voitte nähdä niin biologisessa kuin adoptioperheissä kasvaneita tuotoksia.


      • äiti minäkin
        Oma lapsi. kirjoitti:

        Suren sen lapsen puolesta jonka lähellä ajatellaan noin.
        Miten joku voi kirjoittaa noin ahdasmielisesti?

        Kuulostaa sille että sinun lapsella on isä, mutta tiedäthän että kaikilla lapsilla ei ole isää. Ja osalla lapsista on isä, mutta isä ei halua jakaa omaa elämäänsä henkisesti lapsensa kanssa, vaan äiti joutuu kantamaan yksin vastuun.
        Suomessa on ihan liikaa huostaanotettuja tai sen tarpeessa olevia lapsia jotka kärsii. Lapsi ei tarvitse väkivaltaa, ei haukkumista, nälissään olemista, arvottomuuden tunnetta, pilkkaa, mitätöintiä. Lapsi tarvitsee täydellistä rakkautta ja aikaa vanhemmiltaan.

        Minusta on viisautta jos vanhempi näkee että hän ei voi antaa kaikkea lapsensa tarvitsemaaa miettii muita ratkaisuja lapsen loppuelämän kohdalta. Lapsi on vain kerran lapsi ja sen vaikutukset näkyvät koko loppuelämän ajan.

        Adoptiossa lapsi joutuu luopumaan biologisesta perheestä: totta.
        Adoptiossa lapsi saa perheen joka on valittu useiden kymmien perheiden joukosta sopivaksi juuri tälle lapselle.
        Adoptiossa adoptiovanhemmat on valmennettu adoptiota varten ja osa perheistä ei saa koskaan lasta, sillä hyviä adoptioperheitä on niin paljon.

        Huono perhe voi osua kenen vain kohdalle, mutta väittäisin että ennemmin bioperheessä, jossa ei aina ole kovinkaan hyvin valistaudutta lapsen vaatimuksiin ja kasvatukseen.

        Ja sinä väität että adoptioon lapsensa antavaa syyllistetään, ehkä se joka ei ymmärrä mistä on kyse. Mutta entä sellainen joka on nähnyt miten lapsi voi kärsiä kun hän ei saa elää perheensä kanssa jonka luona eli ensimmäiset vuodet, lapsi joka lastenkodissa odottaa seuraavaa siirtoa? Lapsi joka nälissään odottaa että joku aikuinen tulisi kotiin? Lapsi jolla on fyysiset asiat hyvin mutta jonka kanssa ei keskustella ja vietetä aikaa? Se on holtitonta ja vastuuntunnotonta!
        Minä en ainakaan voi syyttää vanhempaa joka ajattelee oman lapsensa parasta ja päättää antaa hänet adoptioon. Mutta minua harmittaa ne vanhemmat jotka ei ajattele lapsensa parasta : (

        Tietenkin on hyvä asia, että äidillä on miettimisaikaa, ja hän tarvitsee tietenkin myös tukea päätökselleen. Mutta jos ajatellaan asiaa sen lapsen kannalta, niin kuvittelisin, että hänen parhaakseen olisi se, että pääsee mahdollisimman nopeasti luomaan kiintymyssuhdetta niihin adoptiovanhempiinsa, puolivuotiaskin on jo eri tilanteessa kuin kahden kuukauden ikäinen.

        Puhumattakaan siitä, että äiti, joka ehkä painostuksesta ja läheisten tukilupausten vuoksi päätyy pitämään lapsen itse, vaikka alunperin olisikin ollut hyvin epävarma omasta kyvystään. Yhteiskunta auttaa, kyllä. Jos hyvä tuuri käy saa tukiperheen ja mahdollisesti myös omat sukulaiset ovat valmiita auttamaan. Joissain tilanteissa lapsi kiertää perheeltä toiselle, eri hoitajilla, koska äiti ei jaksa sitoutua lapseen. Ja kiintymyyssuhde kehittyy miten kehittyy. Huonoimmissa tilanteissa käytetään sijaisperheitä, jotka nekin saattavat vaihtua usein, ja kuvittelisin sijaisperhepuolella olevan enemmän ihmisiä, jotka tekevät sitä pelkästään rahasta kun taas adoptiolasta hakevilla on eri motiivit.

        Minusta on myös väärin, että esim. monesti nuoren yksinäisen äidin omat vanhemmat asetetaan tietyllä tapaa vastuuseen lapsenlapsestaan, vaaditaan heiltä tukea nuorelle äidille/perheelle. Kyllä tietysti ymmärrän että apua halutaan ja tarvitaan, ja olen varmasti sitä itsekin antamassa omilleni kun he perhettä perustavat, mutta vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta pitäisi olla sillä biovanhemmalla.

        Minun lähipiirissäni on perheitä, joissa on lapset adoptoitu, on sekä ulkomaan- että kotimaan adoptioita, ja ainakin tähän asti niiden perheiden lapset ovat olleet sinuja adoptiotaustansa kanssa.

        Mutta olen kyllä joutunut seuraamaan monen lapsen elämää, joiden vanhemmilla vanhemmuus on "hukassa", ja juuri sitä pyöritystä avohuollon tukitoimissa, sijaisperhe- ja tukiperherulettia. Enkä kyllä sille ruletille anna kovin korkeita pisteitä. Tietysti sekin on kuntakohtaista, miten missäkin homma toimii, miten paljon on tukiperheitä saatavilla yms.

        Minua jäi mietityttämään se, että miksi Pela:n toiminta on bisnesmäistä? Helsingin kaupungin sosiaalitoimiston adoptio-osasto on tarkoitettu Helsinkiläisille, näin ainakin lukee kaupungin sosiaaliviraston sivuilla. Miten se sitten poikkeaa muiden kuntien/kaupunkien sosiaalitoimien adoptioneuvonnasta? Tiedän ainakin sen, että pienen maaseutukaupungin sosiaalitoimen adoptioneuvonta ei ole samaa luokkaa tiedollisesti kuin Pelalla, ja joka tapauksessa oman kunnan sosiaalitoimen lastensuojelutyöntekijä on mukana adoptioprosessissa.


      • Toisillemme.
        btw.! kirjoitti:

        että noita samoja ongelmia voi olla myös lapsen biologisessa perheessä:
        - lapsen mitätöintiä
        - rakkaudettomuutta
        - kyvyttömyyttä huolehtia lapsesta ja tämän tarpeista
        - mielenterveysongelmia
        - päihdeongelmia

        että ei ne biologiset perheetkään aina niin täydellisiä ole. katsomalla ympärillenne voitte nähdä niin biologisessa kuin adoptioperheissä kasvaneita tuotoksia.

        Erään tutkimuksen mukaan adoptiolapsilla on kaksinkertainen riski tehdä itsemurha, joka valitettavasti on vain jäävuoren huippu. Mitä ja kuinka voivat ne muut, jotka sinnettelevät psyykkisten ongelmiensa kanssa?
        Adoptiolasten kohdalla "alan ammattilaiset" turhan usein unohtavat sen, että lapsista tulee aikuisia, joiden pitäisi pystyä elämään normaalia elämää. Unohdetaan se tosiasia, että lapsi on alle kaksikymmentä vuotta lapsena, mutta aikuina moninkertainen aika.
        Annetaanko lapsia maskoteiksi lapsettomille pariskunnille?


      • myös.
        btw.! kirjoitti:

        että noita samoja ongelmia voi olla myös lapsen biologisessa perheessä:
        - lapsen mitätöintiä
        - rakkaudettomuutta
        - kyvyttömyyttä huolehtia lapsesta ja tämän tarpeista
        - mielenterveysongelmia
        - päihdeongelmia

        että ei ne biologiset perheetkään aina niin täydellisiä ole. katsomalla ympärillenne voitte nähdä niin biologisessa kuin adoptioperheissä kasvaneita tuotoksia.

        , että tämä palsta on keskustelua adoptio asioista.
        Biologisille perheille on aivan omat saitit.

        "katsomalla ympärillenne voitte nähdä niin biologisessa kuin adoptioperheissä kasvaneita tuotoksia."
        Meillä kaikilla on biologiset vanhemmat, myös sinulla??


      • Lolz!
        vaakku12 kirjoitti:

        Adoptio on aina lapselle kriisi ja trauma, tapahtuipa se missä vaiheessa elämää tahansa. Ehkä siksi adoptioon lapsensa antavia äitejä syytellään, ja ihan aiheestakin.

        "Adoptio on aina lapselle kriisi ja trauma, tapahtuipa se missä vaiheessa elämää tahansa. Ehkä siksi adoptioon lapsensa antavia äitejä syytellään, ja ihan aiheestakin."

        Senkus syyttelevät!


    • lapsirakas

      Sinulle joka kirjoitat, ettei raskaus ollut toivottu ja tiedetty liian myöhään, ettei aborttiakaan voinnut tehdä. Ja kuitenkin mietit nyt raskiiko sen antaa kokonaan pois jos sitten kaduttaakin.
      Ihanaa, sillä tunne on äidillinen. Ja olisko sinulla sellaista ystävää, joka huolehtisi vauvastasi/lapsestasi sen aikaa, kun olet varma haluatko käärön takaisin. Sellainen sijaisperhe tavallaan, kunnes tiedät haluatko hänet painaa syliisi ja yrittää rakastaa vaikka, elämäntilanne näyttäiskin heikolta. Jos on koti ja riittävän hyvät vanhemmat ja perusturva lapselle . Se on hyvä. Ja sosialihuolto on velvollinen auttamaan/tukemaan perheitä, kaikin keinoin.
      Ja miekkii hoitasin sellasta ihan mielelläni, nyttenkin on yksi pikkuinen poika sijoitettuna meille.
      Ottasin vaikka omaksi jos saisin. Miehelläni ja minulla kun ei yhteisiä lapsia ole.

      • ei syyllisyydelle

        kaikki jotka haluu adoptiolasta joutuu niin tarkkaan syyniin, ettei kipeet tai kriminaalit tai pedofiilit, tai huonossa taloustilantessa tai parisuhteessa olevat pääse siitä seulasta läpi. ne, jotka haluaa adoptiolasta on joutuneet odottamaan lapsta vuosia (= 5-10v tai yli) ja adoptioon annettu lapsi on takuuvarmasti rakastettu ja toivottu sellaisille perheille jotka sitten adoptiovauvan saa.

        musta on outoa syyllistää äitiä joka haluaa parasta mahdollista lapselleen. jos lapsi on "vahinko" eikä elämäntilanne ole lapsen kasvattamisen kannalta optimaalinen, niin lapsen antaminen adoptioon ihan vauvana on parempi vaihtoehto kuin sinnitellä niin että sekä itse että lapsi kärsii. laspi kiintyy niihin aikuisiin jotka hänet kasvattavat. bioäiti ei ole välttämättä paras äiti.

        tärkeää on, että adoptioon antamispäätös on oma, ja tuntuu omalta, eikä itseään syyllistä siitä (eikä anna kenenkään muunkaan syyllistää). minusta on tosi vastuullista abortin sijaan synnyttää vauva ja antaa sille parhaat mahdolliset elämän eväät antamalla hänet adoptioon jos tuntuu siltä ettei itse pysty hänestä huolehtimaan.


    • näinkin voi olla

      On tuossa adoptiossa omituisiakin piirteitä. Isäni adoptoi uuden vaimonsa siis minun äitipuoleni lapsen ja laittoi omat lapsensa lastenkotiin, kun hän erosi ensimmäisestä vaimostaan, siis minun äidistä, joka sairastui eikä pystynyt huolehtimaan meistä.

      • Adoptioselvitys

        Tuo sinun kertomasi on perheen sisäinen adoptio ja sen saa aika helposti.

        Mutta vieraan lapsen adoptoiminen on paljon vaikeampaa, sillä moni haluaa adoptoida ja lapsia on paljon, joten adoptiovanhemmille on ensin pitkä adoptioneuvonta ja hyvin tiukat kriteerit. Tästä kaiken huolimatta voi olla että vanhemmat ei koskaan saa lasta, sillä lapsi on niin vähän adoptoitavissa.

        Sinun kertomasi on surullista ja niin ei olisi saanut tapahtua. Toivottavasti ei koskaan enää tapahdu vastaavaa.


      • Biovanhempi.
        Adoptioselvitys kirjoitti:

        Tuo sinun kertomasi on perheen sisäinen adoptio ja sen saa aika helposti.

        Mutta vieraan lapsen adoptoiminen on paljon vaikeampaa, sillä moni haluaa adoptoida ja lapsia on paljon, joten adoptiovanhemmille on ensin pitkä adoptioneuvonta ja hyvin tiukat kriteerit. Tästä kaiken huolimatta voi olla että vanhemmat ei koskaan saa lasta, sillä lapsi on niin vähän adoptoitavissa.

        Sinun kertomasi on surullista ja niin ei olisi saanut tapahtua. Toivottavasti ei koskaan enää tapahdu vastaavaa.

        ..."pitkä adoptioneuvonta ja hyvin tiukat kriteerit."...

        Juu, tiukat on kriteerit, adoptiovanhemmilla ei saa olla minkäänlaisia inhimillisiä tunteita, ei empatiatunteita.
        Joskus kuitenkin joku hakija onnistuu harhauttamaan "asiantuntijavalitsijoita" ja se on ko. lapselle lottovoitto.


      • Perustat?
        Biovanhempi. kirjoitti:

        ..."pitkä adoptioneuvonta ja hyvin tiukat kriteerit."...

        Juu, tiukat on kriteerit, adoptiovanhemmilla ei saa olla minkäänlaisia inhimillisiä tunteita, ei empatiatunteita.
        Joskus kuitenkin joku hakija onnistuu harhauttamaan "asiantuntijavalitsijoita" ja se on ko. lapselle lottovoitto.

        Mihin perustat kirjoituksesi?

        Tunnen adoptiovanhempia ja he eivät vastaa kuvaustasi!

        Tunnen vanhempia jotka ovat synnyttäneet lapsensa ja eivät välitä heistä, ehkä raskaus oli vahinko.
        Adoptiovanhemmat joutuvat miettimään haluavatko todella alkaa adoptiovanhemmiksi ja mitkä ovat heidän valmiudet. Lisäksi asiaa tutkii adoptiota järjestävä taho. Nykyään asia on tarkkaa ja uskon että lasta ei empatiakyvyttömät saa, sillä adoptiovanhemmista voidaan valita juuri kyseiselle lapselle sopivimmat.


    • vauva-adoptoitavaksi

      En ole ehtinyt tänne kommentoimaan, kiitos kaikille vastauksista. Kyseessä ei ollut ensimmäinen lapsemme, vaan neljäs. Asiaa on pohdittu ja käyty keskustelemassa jne. Me olemme pääätyneet siihen, että annamme vauvan adoptoitavaksi, se on vauvan kannalta paras ratkaisu. Olemme nyt jo täysin äärirajoilla jaksamisen kanssa nykyisten lasten ja vaikean elämäntilanteen takia ja saamme jo kaiken mahdollisen avun eli lisää ei ole luvassa ja pitäisi jaksaa vielä vauvakin, ei onnistu. Emme ole narkkareita ym, joksi meitä epäiltiin, mutta muista syistä olemme jaksamisen äärirajoilla ilman vauvaakin

      • 13+18

        aiheesta vauva.fi -palstalla?

        Ikävää, että elämäntilanteenne on noin hankala. Toivottavasti pystytte turvaamaan jo olemassaoleville lapsillenne turvallisen lapsuudet - sinähän et ilmeisesti itse pysty olemaan lasten kanssa kuin pari tuntia päivässä, omasta mielestäsikin liian vähän. Ehkä nämä teidän nykyisetkin lapset joudutaan huostaanottamaan jossain vaiheessa, jos ette saa asioitanne kuntoon - voi olla parempikin, että uusi vauva pääsee heti rakastavaan ja jaksavaan kotiin. Tragediahan se on toki teille kaikille, myös nykyisille lapsille, ja tulee vaikuttamaan näidenkin elämään vuosikymmentenkin päähän.

        Toivottavasti olet niin vastuullinen, että jätät vauvalle tietoja itsestäsi, perheestäsi ja syistä, miksi jouduitte lapsesta luopumaan. Ja että myöhemmin, lapsen (kun hän on aikuinen) halutessa, olet valmis tapaamaan häntä. Liian monet adoptioäidit valehtelevat lapselleen adoptioon liittyvät syyt ja muut tärket yksityiskohdat. Tärkeää olisi, että lapsillanne olisi myöhemmin mahdollisuus ottaa toisiinsa yhteyttä.

        I


      • vauva-adoptoitavaksi
        13+18 kirjoitti:

        aiheesta vauva.fi -palstalla?

        Ikävää, että elämäntilanteenne on noin hankala. Toivottavasti pystytte turvaamaan jo olemassaoleville lapsillenne turvallisen lapsuudet - sinähän et ilmeisesti itse pysty olemaan lasten kanssa kuin pari tuntia päivässä, omasta mielestäsikin liian vähän. Ehkä nämä teidän nykyisetkin lapset joudutaan huostaanottamaan jossain vaiheessa, jos ette saa asioitanne kuntoon - voi olla parempikin, että uusi vauva pääsee heti rakastavaan ja jaksavaan kotiin. Tragediahan se on toki teille kaikille, myös nykyisille lapsille, ja tulee vaikuttamaan näidenkin elämään vuosikymmentenkin päähän.

        Toivottavasti olet niin vastuullinen, että jätät vauvalle tietoja itsestäsi, perheestäsi ja syistä, miksi jouduitte lapsesta luopumaan. Ja että myöhemmin, lapsen (kun hän on aikuinen) halutessa, olet valmis tapaamaan häntä. Liian monet adoptioäidit valehtelevat lapselleen adoptioon liittyvät syyt ja muut tärket yksityiskohdat. Tärkeää olisi, että lapsillanne olisi myöhemmin mahdollisuus ottaa toisiinsa yhteyttä.

        I

        Tämän aloituksen tein jo pari kuukautta sitten, mutta erinäisistä syistä en ole ehtinyt kommentoimaan, vaikka välillä hätäisesti täällä käynyt kommentteja lukemassa.


      • mikko_n_75
        vauva-adoptoitavaksi kirjoitti:

        Tämän aloituksen tein jo pari kuukautta sitten, mutta erinäisistä syistä en ole ehtinyt kommentoimaan, vaikka välillä hätäisesti täällä käynyt kommentteja lukemassa.

        Tämä seikka tulee usein esiin näissä keskusteluissa ja on se varmaan tässäkin ketjussa esitetty. Adoptiossa on monia ongelmia, jonka vuoksi siihen turvautuminen on ainakin nyky-Suomessa joka tapauksessa lähes viimesijaista.

        Se, että kuviossa on mukana adoptioon annettavaksi suunnitellun lapsen kolme vanhempaa sisarusta, tekee adoptiovaihtoehdosta tässä tapauksessa peräti kammottavan huonon. Lapsi voi olla isommille sisaruksilleen tärkeä osa perhettä ja adoptio voi rikkoa heidän luottamuksensa vanhempiinsa pysyvästi. Se antaa jotenkin kuvan siitä, että vanhempien rakkaus heitä kohtaan olisi ehdollista ja riippuvainen talouskysymyksistä ja kylmästä suunnittelusta.

        Toisin kuin yleisemmissä tapauksissa, joissa nuori yksinäinen nainen antaa esikoislapsensa adoptioon, tässä tapauksessa adoptiosta tulee vanhempien lasten olemassaolon myötä väistämättä myös paljon julkisempi asia ja se voi myöhemmin missä tahansa tilanteessa herättää yleistä paheksuntaa.

        Niin hankalalta kuin se kuulostaakin, niin isompien pysyvien murheiden välttämiseksi pitäisi löytää joku keino saada apua neljännenkin lapsen pitämiseen.


      • toukokuussa
        mikko_n_75 kirjoitti:

        Tämä seikka tulee usein esiin näissä keskusteluissa ja on se varmaan tässäkin ketjussa esitetty. Adoptiossa on monia ongelmia, jonka vuoksi siihen turvautuminen on ainakin nyky-Suomessa joka tapauksessa lähes viimesijaista.

        Se, että kuviossa on mukana adoptioon annettavaksi suunnitellun lapsen kolme vanhempaa sisarusta, tekee adoptiovaihtoehdosta tässä tapauksessa peräti kammottavan huonon. Lapsi voi olla isommille sisaruksilleen tärkeä osa perhettä ja adoptio voi rikkoa heidän luottamuksensa vanhempiinsa pysyvästi. Se antaa jotenkin kuvan siitä, että vanhempien rakkaus heitä kohtaan olisi ehdollista ja riippuvainen talouskysymyksistä ja kylmästä suunnittelusta.

        Toisin kuin yleisemmissä tapauksissa, joissa nuori yksinäinen nainen antaa esikoislapsensa adoptioon, tässä tapauksessa adoptiosta tulee vanhempien lasten olemassaolon myötä väistämättä myös paljon julkisempi asia ja se voi myöhemmin missä tahansa tilanteessa herättää yleistä paheksuntaa.

        Niin hankalalta kuin se kuulostaakin, niin isompien pysyvien murheiden välttämiseksi pitäisi löytää joku keino saada apua neljännenkin lapsen pitämiseen.

        Adoptioon lapsen antaneeseen yhä edelleen suhtaudutaan varauksella, ja harvat pitävät tällaista päätöstä hyväksyttävänä etenkin, kun perheessä on jo muitakin lapsia. Joutuvatko perheen muut lapset kohtaamaan ympäristön negatiivista suntautumista? Adoptioon tosiaan päädytään yleensä viimeisenä keinona, ja se on merkki perheen vakavista ongelmista.


      • Viesti!
        toukokuussa kirjoitti:

        Adoptioon lapsen antaneeseen yhä edelleen suhtaudutaan varauksella, ja harvat pitävät tällaista päätöstä hyväksyttävänä etenkin, kun perheessä on jo muitakin lapsia. Joutuvatko perheen muut lapset kohtaamaan ympäristön negatiivista suntautumista? Adoptioon tosiaan päädytään yleensä viimeisenä keinona, ja se on merkki perheen vakavista ongelmista.

        Siunausta ja jaksamista kolmen lapsen kanssa.!

        Kolme lasta on paljon jos heistä kaikista haluaa pitää huolta kaikin mahdollisin tavoin. Jokainen tietää itse parhaiten omat voimavaransa. Minusta on järkyttävää miten muut arvostelevat sinun ratkaisua. Minä ymmärrän sinua, sillä olin se lapsi jota ei haluttu ja josta ei siksi huolehdittu. Minusta jokaisen lapsen tulee olla haluttu ja rakastettu jo syntymästään lähtien.

        Moni päätyy tekemään abortin, miten lapset suhtautuvat siihen? Miten se vaikuttaa äidin psyykeen?
        Nyt lapsi saa tärkeimmän lahjan: elämän ja oman perheen.

        Jos joku arvostelee, niin kannattaa jättää omaan arvoonsa, kukaan heistä ei ole elänyt hetkeäkään sinun elämääsi ja ehkä he eivät kestäisi edes sitä vuodesta toiseen. On viisautta etukäteen tietää mitä jaksaa ja mitä ei. On liikaa ollut tapauksia joissa vanhemman voimavarat on loppunut ja lapsi tai lapset ovat kärsineet. Kun joku yrittää estää sellaisen tilanteen niin minä ainakin arvosta sellaisia ja sinua. Ei kukaan voi laskea sen varaan että joku muu huolehtii omista lapsista, ainoastaan adoption kautta kasvatusvastuun voi siirtää toiselle juridisestikin.

        Toivon sinulle ja kaikille adoptioon lapsen antaville rohkeutta ja voimaa jättää ala-arvoiset huomatukset huomiotta ja huolehtimaan omasta ja mahdollisten muiden lasten huolenpidosta.


      • huolenpitoa?
        Viesti! kirjoitti:

        Siunausta ja jaksamista kolmen lapsen kanssa.!

        Kolme lasta on paljon jos heistä kaikista haluaa pitää huolta kaikin mahdollisin tavoin. Jokainen tietää itse parhaiten omat voimavaransa. Minusta on järkyttävää miten muut arvostelevat sinun ratkaisua. Minä ymmärrän sinua, sillä olin se lapsi jota ei haluttu ja josta ei siksi huolehdittu. Minusta jokaisen lapsen tulee olla haluttu ja rakastettu jo syntymästään lähtien.

        Moni päätyy tekemään abortin, miten lapset suhtautuvat siihen? Miten se vaikuttaa äidin psyykeen?
        Nyt lapsi saa tärkeimmän lahjan: elämän ja oman perheen.

        Jos joku arvostelee, niin kannattaa jättää omaan arvoonsa, kukaan heistä ei ole elänyt hetkeäkään sinun elämääsi ja ehkä he eivät kestäisi edes sitä vuodesta toiseen. On viisautta etukäteen tietää mitä jaksaa ja mitä ei. On liikaa ollut tapauksia joissa vanhemman voimavarat on loppunut ja lapsi tai lapset ovat kärsineet. Kun joku yrittää estää sellaisen tilanteen niin minä ainakin arvosta sellaisia ja sinua. Ei kukaan voi laskea sen varaan että joku muu huolehtii omista lapsista, ainoastaan adoption kautta kasvatusvastuun voi siirtää toiselle juridisestikin.

        Toivon sinulle ja kaikille adoptioon lapsen antaville rohkeutta ja voimaa jättää ala-arvoiset huomatukset huomiotta ja huolehtimaan omasta ja mahdollisten muiden lasten huolenpidosta.

        "Jos joku arvostelee, niin kannattaa jättää omaan arvoonsa, "

        Todella härskiä välinpitämättömyyttä! Kyllä se on yleisesti tiedossa, kuinka lapsensa adoptioon antaneita vanhempia syyllistetään, niin viranomaisten, kuin muidenkin "alan ammattilaisten" taholta.
        Entä adoptiolapsi itse? Kuvitteletko naiviudessasi, että aikuinen alapsi ei syyllistäisi biovanhempiaan ja mikä vaikutus sillä on, niin lapseen kuin hänen vanhempiinsakin.


      • mikko_n_75
        Viesti! kirjoitti:

        Siunausta ja jaksamista kolmen lapsen kanssa.!

        Kolme lasta on paljon jos heistä kaikista haluaa pitää huolta kaikin mahdollisin tavoin. Jokainen tietää itse parhaiten omat voimavaransa. Minusta on järkyttävää miten muut arvostelevat sinun ratkaisua. Minä ymmärrän sinua, sillä olin se lapsi jota ei haluttu ja josta ei siksi huolehdittu. Minusta jokaisen lapsen tulee olla haluttu ja rakastettu jo syntymästään lähtien.

        Moni päätyy tekemään abortin, miten lapset suhtautuvat siihen? Miten se vaikuttaa äidin psyykeen?
        Nyt lapsi saa tärkeimmän lahjan: elämän ja oman perheen.

        Jos joku arvostelee, niin kannattaa jättää omaan arvoonsa, kukaan heistä ei ole elänyt hetkeäkään sinun elämääsi ja ehkä he eivät kestäisi edes sitä vuodesta toiseen. On viisautta etukäteen tietää mitä jaksaa ja mitä ei. On liikaa ollut tapauksia joissa vanhemman voimavarat on loppunut ja lapsi tai lapset ovat kärsineet. Kun joku yrittää estää sellaisen tilanteen niin minä ainakin arvosta sellaisia ja sinua. Ei kukaan voi laskea sen varaan että joku muu huolehtii omista lapsista, ainoastaan adoption kautta kasvatusvastuun voi siirtää toiselle juridisestikin.

        Toivon sinulle ja kaikille adoptioon lapsen antaville rohkeutta ja voimaa jättää ala-arvoiset huomatukset huomiotta ja huolehtimaan omasta ja mahdollisten muiden lasten huolenpidosta.

        " Ei kukaan voi laskea sen varaan että joku muu huolehtii omista lapsista, ainoastaan adoption kautta kasvatusvastuun voi siirtää toiselle juridisestikin. "

        Tässä virkkeessä on yksi erittäin tärkeä asia pahasti pielessä, nimittäin huoltajuuden ja vanhemmuuden sekoittaminen. Tapauksissa, joissa lapsi on sijoitettu huostaanoton jälkeen tai annettu sijaisperheeseen, lapsen huoltajuus ja kasvatusvastuu on sijaisperheellä, mutta virallinen vanhemmuus alkuperäisillä vanhemmilla. Alkuperäisiä vanhempia suojaa sijoituksessa lastensuojelulain mukainen tapaamisoikeussopimus ja sijoitus on tietyin edellytyksin mahdollista purkaa. Adoptiossa sen sijaan lapsen juridinen vanhemmuus siirtyy myös pois alkuperäisiltä vanhemmilta ja tällöin mitkään tapaamisoikeus-, tiedonsaanti- tai avoimmuussopimukset ovat vailla lainsuojaa.

        Ei lasta toki sijaisperheeseenkään ehdoin tahdoin kannata jättää, mutta näistä pienistäkin vivahteista kannattaa olla tietoinen ennen kuin kävelee esimerkiksi "avoimen adoption" tarjoamaan ansaan. Vai etsitäänkö tässä samaa kuin monissa abortin harkinnoissa, eli tilanteen jättämistä ennen yllätysraskautta vallinneeseen tilaan? Jälkimmäinen toive on ilmeisen perusteeton.

        Mikä yleensäottaen mahtaa tässä tapauksessa olla vanhempien sisarusten kanta adoptioon?


      • Minusta näin
        huolenpitoa? kirjoitti:

        "Jos joku arvostelee, niin kannattaa jättää omaan arvoonsa, "

        Todella härskiä välinpitämättömyyttä! Kyllä se on yleisesti tiedossa, kuinka lapsensa adoptioon antaneita vanhempia syyllistetään, niin viranomaisten, kuin muidenkin "alan ammattilaisten" taholta.
        Entä adoptiolapsi itse? Kuvitteletko naiviudessasi, että aikuinen alapsi ei syyllistäisi biovanhempiaan ja mikä vaikutus sillä on, niin lapseen kuin hänen vanhempiinsakin.

        Olen yhä samaa mieltä!


        Mutta en ymmärrä sinun väitettäsi että adoptioon lapsensa antaneita vanhempia syyllistetään. En tunne ketään joka syyllistäisi. Tunnen aikan paljon ihmisiä jotka ovat töissä kyseisellä alalla ja kaikki heistä suhtautuvat myönteisesti adoptioon.

        Tunnen myös adoptoituja lapsia ja osa heistä on ollut yhteydessä bioperheeseen ja osa ei. Ainakin kaikki tuntemani adoptoidut suhtautuvat bioperheeseen järkevän neutraalisti. He ymmärtävät että heidät on annettu adoptioon, koska se on ollut heidän kohdallaan järkevin ja paras ratkaisu. Adoption kautta lapsi on saanut tarvitsemaansa huolenpitoa ja rakkautta.

        Voi olla että jossain vaiheessa jokainen lapsi kapinoi vanhempiaan kohtaan, mutta en usko että näin käy kaikilla. Kapinan aikana osansa saa monesti kaikki lähellä olevat, niin adoptioperhe kuin bioperhekin. Kapina ei kuitenkaan ole negatiivista, vaan se luo uuttaa. Minusta sinä liioittelet asioita, sillä ainakin minun tuntemani aikuiset adotoidut ovat tasapainoisia, ihania aikuisia. Liian moni kasvaa ilman rakkautta ja hoivaa, mitä kannattaa arvostella systeemiä joka antaa monella lapselle paremmat mahdollisuudet kasvaa ja saada raukkautta kuin mitä heille olisi tarjolla muissa vaihtoehdoissa.


    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta

      Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi
      Ikävä
      42
      3286
    2. Päivän Teemu Selänne: Köyhät ovat vastuussa köyhyydestään!

      https://www.youtube.com/watch?v=2rmgjJAJ7s8 Teemu lyö köyhää oikealla suoralla!
      Maailman menoa
      338
      2198
    3. Lubondaksentiellä taitaa huomenna tyssätä!

      Nyt TAX-1 hakee kolmatta kertaa poikkeuslupaa venevajan muuttamiseksi kesäasuntoon! Sari Paljakka ehdottaa lautakunnalle
      Loviisa
      8
      1967
    4. Mitä aktiviteettia harrastaisit

      kaivattusi kanssa? 🏕️
      Ikävä
      137
      1911
    5. Kiitos rakastamani,

      tämän päiväisestä toisaalla, jos tahdoit minulle sillä myös jotain viestittää. ❤️ Toivon, että nähdään vielä ja saadaan
      Ikävä
      9
      1759
    6. Nainen, olen huolissani sinusta

      Onko kaikki varmasti hyvin? Minulla on pahoja aavistuksia, mutta toivon olevani väärässä. Toivotan kaikkea hyvää sulle!
      Ikävä
      78
      1593
    7. Kun satutin sinua

      Niin vihasin itseäni. Kaikki paha minkä sinulle suuntasin oli pahuutta itseäni kohtaan. Puhuttelit sieluani. Tunsin rakk
      Ikävä
      40
      1349
    8. "Elokapina": "Olemme tyhjentäneet renkaan autostasi

      älä ota henkilökohtaisesti." Asialla on ilmastonmuutoksen takia autojen renkaita tyhjentävä Tyre Extinguishers -aktivis
      Maailman menoa
      146
      1280
    9. Ulkoilureitin Pitämä-Lomakylä talvikunnossapidon lopetus

      Millaisia tunteita herättää?
      Suomussalmi
      75
      1279
    10. Ollaanko me päästy

      Toisista yli vai mikä on tilanne
      Ikävä
      76
      1278
    Aihe