keisarinleikkaus

ilman hyvää syytä. Ja tehdään Suomessa muuallakin yksityissektorilla kuin Kuopiossa

Sinne Jenkkeihin pitää sitten, samoin kuin GB matkustaa jo hyvissä ajoin ennen synnytystä, koneeseen kun ei oteta ihan viim.raskaana olevia, toki viimeksi main. pääsee muullakin tavoin kuin lentämällä, mutta..

1+1=2 kirjoitti:

ilman hyvää syytä. Ja tehdään Suomessa muuallakin yksityissektorilla kuin Kuopiossa

Sinne Jenkkeihin pitää sitten, samoin kuin GB matkustaa jo hyvissä ajoin ennen synnytystä, koneeseen kun ei oteta ihan viim.raskaana olevia, toki viimeksi main. pääsee muullakin tavoin kuin lentämällä, mutta..

Lue lisää

Hei. Sanoit, että Kuopiossakaan ei tehdä yksityisesti sektioita ilman hyvää syytä. Tiedätkö millaisissa tapauksissa nämä Suomen yksityiset sairaalat tekevät näitä sektioita? Riittääkö synnytyspelko syyksi?

ljlkjlk kirjoitti:

Hei. Sanoit, että Kuopiossakaan ei tehdä yksityisesti sektioita ilman hyvää syytä. Tiedätkö millaisissa tapauksissa nämä Suomen yksityiset sairaalat tekevät näitä sektioita? Riittääkö synnytyspelko syyksi?

Lue lisää

riittää syyksi julkisellakin puolella, ei siihen yksityistä tarvita. Toki vaaditaan käynti pelkopolilla keskustelemassa ja suunnittelemassa, mutta jos ei kertakaikkiaan usko pystyvänsä synnyttämään alakautta, niin kyllä sen sektion saa! Minä en ainakaan uskaltaisi synnyttää yksityisklinikoissa, kun niissä ei ole minkäänlaisia valmiuksia vauvan varalle, vauvahan saatta suunnitellussakin sektiossa tarvita yllättäin hoitoa...

kjdihif kirjoitti:

riittää syyksi julkisellakin puolella, ei siihen yksityistä tarvita. Toki vaaditaan käynti pelkopolilla keskustelemassa ja suunnittelemassa, mutta jos ei kertakaikkiaan usko pystyvänsä synnyttämään alakautta, niin kyllä sen sektion saa! Minä en ainakaan uskaltaisi synnyttää yksityisklinikoissa, kun niissä ei ole minkäänlaisia valmiuksia vauvan varalle, vauvahan saatta suunnitellussakin sektiossa tarvita yllättäin hoitoa...

Lue lisää

Pelkopolille vaan, suosittelen lämpimästi & sitten suunniteltu sektio. Ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta, se on turhaa lietsontaa. Joku voi kokea pelkopolin keskustelut painostamisena ja kertoa että hänet pakotettiin synnyttämään alakautta, mutta jos on asiansa kanssa varma, ei ole mitään hävittävää.

Jos ulkomaille mielii suunniteltuun sektioon, kannattaa asiaa miettiä maalaisjärjen kera: on olemassa sektion hinta, mutta myös matkustaminen tarpeeksi ajoissa (lentoyhtiöt eivät ota tiettyjen viikkojen jälkeen matkustajikseen raskaana olevia) eli käytännössä vaaditaan viikkojen oleskelua maassa. Tuskinpa ne yksityisetkään ulkomailla leikkaa vaan liukuhihnalta ja kuka haluaa vastasyntyneen kanssa lähteä matkustamaan jostain hiton kaukaa kotiin? Kun vastasyntynyttä pitäisi suojella infektioilta (neuvolassa suositeltiin ettei vastasyntynyttä vietäisi pariin viikkoon vielä esim. isoihin kauppoihin) & pitäisi rauhoittaa syntymän jälkeinen aika muutenkin. Niin että kun tässä asiaa mietin, olisko aloittaja liikkeellä enemmänkin provosoidakseen? Johan tämä sektio vs. alateitse -kalabaliikki hetkeksi rauhoittuikin tällä palstalla - ja hyvä niin!

Tiettävästi yhtään privaattisektiota ei ole tehty.

kirjoittaja tässä. Ei ollut tämä todellakaan provo. Ei ole omakohtaista kokemusta sektion saamisesta Suomessa, mutta ystävättäreni joutui taistelemaan siitä. Sektion saaminen pelon vuoksi riippunee sairaanhoitopiiristä ja lääkärin älykkyydestä, kyvystä kuulla äitiä.
Kyllä olen miettinyt että jos menisin ulkomaille, niin sinne pitäisi mennä ajoissa niin etta saa lentää ja sekin että kuinka babyn saa takaisin Suomeen,,Aika näyttää, mutta jos isken sen tosiasian pöydälle, että menen vaikka ulkomaille niin saattavat helposti suostua sektioon. Tuskin haluavat lehteen lööppiä että äiti kuoli ulkomailla kun ei Suomessa saanut leikkausta:) Ja olen jo sen verran vanha(30) että osaan päättää asioistani ilman kenenkään painostusta.
Kiitoksia vinkeistä, laitoin viestiä Portlandiin, katsotaan kuinka monta tuhatta siellä hupenisi.

kjhg kirjoitti:

kirjoittaja tässä. Ei ollut tämä todellakaan provo. Ei ole omakohtaista kokemusta sektion saamisesta Suomessa, mutta ystävättäreni joutui taistelemaan siitä. Sektion saaminen pelon vuoksi riippunee sairaanhoitopiiristä ja lääkärin älykkyydestä, kyvystä kuulla äitiä.
Kyllä olen miettinyt että jos menisin ulkomaille, niin sinne pitäisi mennä ajoissa niin etta saa lentää ja sekin että kuinka babyn saa takaisin Suomeen,,Aika näyttää, mutta jos isken sen tosiasian pöydälle, että menen vaikka ulkomaille niin saattavat helposti suostua sektioon. Tuskin haluavat lehteen lööppiä että äiti kuoli ulkomailla kun ei Suomessa saanut leikkausta:) Ja olen jo sen verran vanha(30) että osaan päättää asioistani ilman kenenkään painostusta.
Kiitoksia vinkeistä, laitoin viestiä Portlandiin, katsotaan kuinka monta tuhatta siellä hupenisi.

Lue lisää

Juuri tuollaisella asenteella saat heti kättelyssä lääkärin niskavillat pystyyn. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Jos astelet kauppaan ja alat heti ovelta komentelemaan ja uhkailemaan myyjiä, niin oletatko saavasi hyvää asikaspalvelua??? Sama pätee lääkäreihin ja hoitajiin, ihmisiä hekin vain ovat.

Sektion saamisessa ei ole kysymys lääkärin älykkyydestä tai hänen kyvystään kuulla äitiä. Mutta jos itse menee polille "minä teen mitä tykkään" ja "tuskin haluatte lehtiin lööppiä" -asenteella, niin silloin voi epäillä omaa älykkyyttään ja kypsyyttään! Lääkärille on ihan sama, vaikka menisit leikkauttamaan itsesi ulkomaille, joten sillä et kylläkään onnistu lääkäriä kiristämään. Sen sijaan asiallisesti käyttäytymällä (enkä tarkoita nöyristelyä) saat asiallista kohtelua. Koita ymmärtää, että äitipoli ei ole mikään kauppa, josta saa itse valita haluamansa tuotteen. Lääkäri on virkansa puolesta velvollinen kertomaan sinulle sektion riskit ja haitat, sekä oman mieleipiteensä ammattikuntansa edustajana siitä, minkä katsoo sinun parhaaksesi. Kyse ei ole painostuksesta, vaan hyvän hoidon velvollisuudesta. Jos kuuntelet lääkärin/pelkopolin kätilön jutut ja toteat tyynesti että et koe voivasi synnyttää alakautta, koska se pelottaa sinua liikaa, eikä mikään heidän kertomasna ole saanut sinua toisiin ajatuksiin ja että ymmärrät riskit ja silti tietoisesti vailitset sektion, niin sektio on sinun. Eikä todellakaan tarvita mitään taistelua, ei missään sairaanhoitopiirissä. Synnytyspelolle on olemassa oma diagnoosinumeronsa, mikä yksistään riittää sektion syyksi.

12+12 kirjoitti:

Juuri tuollaisella asenteella saat heti kättelyssä lääkärin niskavillat pystyyn. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Jos astelet kauppaan ja alat heti ovelta komentelemaan ja uhkailemaan myyjiä, niin oletatko saavasi hyvää asikaspalvelua??? Sama pätee lääkäreihin ja hoitajiin, ihmisiä hekin vain ovat.

Sektion saamisessa ei ole kysymys lääkärin älykkyydestä tai hänen kyvystään kuulla äitiä. Mutta jos itse menee polille "minä teen mitä tykkään" ja "tuskin haluatte lehtiin lööppiä" -asenteella, niin silloin voi epäillä omaa älykkyyttään ja kypsyyttään! Lääkärille on ihan sama, vaikka menisit leikkauttamaan itsesi ulkomaille, joten sillä et kylläkään onnistu lääkäriä kiristämään. Sen sijaan asiallisesti käyttäytymällä (enkä tarkoita nöyristelyä) saat asiallista kohtelua. Koita ymmärtää, että äitipoli ei ole mikään kauppa, josta saa itse valita haluamansa tuotteen. Lääkäri on virkansa puolesta velvollinen kertomaan sinulle sektion riskit ja haitat, sekä oman mieleipiteensä ammattikuntansa edustajana siitä, minkä katsoo sinun parhaaksesi. Kyse ei ole painostuksesta, vaan hyvän hoidon velvollisuudesta. Jos kuuntelet lääkärin/pelkopolin kätilön jutut ja toteat tyynesti että et koe voivasi synnyttää alakautta, koska se pelottaa sinua liikaa, eikä mikään heidän kertomasna ole saanut sinua toisiin ajatuksiin ja että ymmärrät riskit ja silti tietoisesti vailitset sektion, niin sektio on sinun. Eikä todellakaan tarvita mitään taistelua, ei missään sairaanhoitopiirissä. Synnytyspelolle on olemassa oma diagnoosinumeronsa, mikä yksistään riittää sektion syyksi.

Lue lisää

tässä taas.luitkohan kaikkia viestejä? Olen itse sairaanhoitaja ja sen verran ollut työelämässä jotta tiedän että potilaan hoito riippuu todellakin lääkärin kyvystä kuulla potilasta, potilaan omasta kyvystä vaatia asioita ja sairaanhoitopiiristä, kyllä se näin joskus menee!
Koulutukseen kuului äitiyshuollon kurssi, jossa puhuttiin norm/sektion riskit ja hyödyt. Tutkimusta elektiivisestä tarvittaisiin lisää, jotta sen todelliset haitat voitaisiin osoittaa.
Ystävättäreni puhui puoli vuotta ennen synnytystä sektiosta, mutta häntä ei kuunneltu, kiitos lääkärin josta tehty valituksia. Tosin äiti teki sen virheen ettei mennyt polille lässyttämään, mutta silti,,ja lopputulo oli että lapsi syntyi tuntien tuskan kautta hätäsektiolla, ei olisi normaalisti siis pystynytkään syntymään.
Lukekaa netistä luotettavista lähteistä tietoa, englanninkielellä löytyy paljon tutkimuksia aiheesta. Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.

hjgf kirjoitti:

tässä taas.luitkohan kaikkia viestejä? Olen itse sairaanhoitaja ja sen verran ollut työelämässä jotta tiedän että potilaan hoito riippuu todellakin lääkärin kyvystä kuulla potilasta, potilaan omasta kyvystä vaatia asioita ja sairaanhoitopiiristä, kyllä se näin joskus menee!
Koulutukseen kuului äitiyshuollon kurssi, jossa puhuttiin norm/sektion riskit ja hyödyt. Tutkimusta elektiivisestä tarvittaisiin lisää, jotta sen todelliset haitat voitaisiin osoittaa.
Ystävättäreni puhui puoli vuotta ennen synnytystä sektiosta, mutta häntä ei kuunneltu, kiitos lääkärin josta tehty valituksia. Tosin äiti teki sen virheen ettei mennyt polille lässyttämään, mutta silti,,ja lopputulo oli että lapsi syntyi tuntien tuskan kautta hätäsektiolla, ei olisi normaalisti siis pystynytkään syntymään.
Lukekaa netistä luotettavista lähteistä tietoa, englanninkielellä löytyy paljon tutkimuksia aiheesta. Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.

Lue lisää

minä olen kätilö ja ollut töissä äitiyspoliklinikalla viimeiset 17 vuotta, neljässä eri sairaanhoitopiirissä. (Ja luin kyllä kaikki viestit.) Joten vastasin kyllä ihan kokemuspohjalta. Olen eräitäkin vastaavia tapauksia ollut todistamassa. Mm. kerran oli samana päivänä, samalla lääkärillä poliklinikalla kaksi äitiä, jotka molemmat halusivat sektion synnytyspelon vuoksi. Toinen esitti asiansa asillisesti ja ohjattiin pelkopoliklinikalle keskustelemaan. Hän sai elektiivisen sektion ihan ongelmitta, koska katsottiin voimakkaan pelon olevan este alatiesynnytykselle. Toinen äiti tuli rakenneultraan h20, ja ilmoitti heti ovelta että hän ei sitten synnytä alakutta ja turhia löpinöitä hän ei aio kuunnella koska tietää itse parhaiten mikä hänelle parhaiten sopii. Ja että hänellä on itse oikeus päättää mitä hänelle tehdään eikä aio kuunnella muita. Tällöin lääkäri hammasta kiristellen vastasi, että synnytystavasta keskustellaan synnytyksen suunnittelukäynnin yhteydessä ja että pelkopolinikalla suunnitellaan tarvittaessa yksilöllisesti synnytyksen hoitoa. Rakenneultrassa selvitetään sikiön rakenteita ja hyvinvointia, ei päätetä synnytystapaa...Näin on varmasti käynyt ystävällesikin ja hänen oma häpeänsä on se, ettei ole mennyt poliklinikalle synnytystavasta neuvottelemaan.

Sairaanhoitajana varmasti tiedät, kuinka suuri ego monella lääkärillä on. Jos esität pyyntösi asiallisesti (teet sen sitten työssäsi sairaanhoitajana tai potilaana äitiyspoliklinikalla), niin saat asiallisen vastineen. Mutta jos käyttäydyt hyökkäävästi besserwisser-asenteella, niin ihan varmasti saat suurimmalta osalta lääkäreitä kylmää kyytiä. Lääkäreiden silmille ei hypitä! Se sinunkin pitäisi sairaanhoitajana tietää, jos todella olet ollut myös käytännön työssä.

P.S elektiivisestä sektiosta on tehty paljonkin tutkimusta. Perehdypä vaikka Halmesmäen teksteihin noin vaikka alkuun...

Mutta tokihan voit aina lentää Jenkkeihin synnyttämään, jos sinulla on kerran niin paljon ylimääräistä täpäkkää. Siellä voit varmasti setelituppoa viuhutellen saada lääkäritkin tanssimaan ripaskaa. Niinhän sitä sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee ;)

12+12 kirjoitti:

minä olen kätilö ja ollut töissä äitiyspoliklinikalla viimeiset 17 vuotta, neljässä eri sairaanhoitopiirissä. (Ja luin kyllä kaikki viestit.) Joten vastasin kyllä ihan kokemuspohjalta. Olen eräitäkin vastaavia tapauksia ollut todistamassa. Mm. kerran oli samana päivänä, samalla lääkärillä poliklinikalla kaksi äitiä, jotka molemmat halusivat sektion synnytyspelon vuoksi. Toinen esitti asiansa asillisesti ja ohjattiin pelkopoliklinikalle keskustelemaan. Hän sai elektiivisen sektion ihan ongelmitta, koska katsottiin voimakkaan pelon olevan este alatiesynnytykselle. Toinen äiti tuli rakenneultraan h20, ja ilmoitti heti ovelta että hän ei sitten synnytä alakutta ja turhia löpinöitä hän ei aio kuunnella koska tietää itse parhaiten mikä hänelle parhaiten sopii. Ja että hänellä on itse oikeus päättää mitä hänelle tehdään eikä aio kuunnella muita. Tällöin lääkäri hammasta kiristellen vastasi, että synnytystavasta keskustellaan synnytyksen suunnittelukäynnin yhteydessä ja että pelkopolinikalla suunnitellaan tarvittaessa yksilöllisesti synnytyksen hoitoa. Rakenneultrassa selvitetään sikiön rakenteita ja hyvinvointia, ei päätetä synnytystapaa...Näin on varmasti käynyt ystävällesikin ja hänen oma häpeänsä on se, ettei ole mennyt poliklinikalle synnytystavasta neuvottelemaan.

Sairaanhoitajana varmasti tiedät, kuinka suuri ego monella lääkärillä on. Jos esität pyyntösi asiallisesti (teet sen sitten työssäsi sairaanhoitajana tai potilaana äitiyspoliklinikalla), niin saat asiallisen vastineen. Mutta jos käyttäydyt hyökkäävästi besserwisser-asenteella, niin ihan varmasti saat suurimmalta osalta lääkäreitä kylmää kyytiä. Lääkäreiden silmille ei hypitä! Se sinunkin pitäisi sairaanhoitajana tietää, jos todella olet ollut myös käytännön työssä.

P.S elektiivisestä sektiosta on tehty paljonkin tutkimusta. Perehdypä vaikka Halmesmäen teksteihin noin vaikka alkuun...

Mutta tokihan voit aina lentää Jenkkeihin synnyttämään, jos sinulla on kerran niin paljon ylimääräistä täpäkkää. Siellä voit varmasti setelituppoa viuhutellen saada lääkäritkin tanssimaan ripaskaa. Niinhän sitä sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee ;)

Lue lisää

no kuten sanoin niin riippuu lääkäristä. On fiksuja lääkäreitä jotka kysyvät mitä itse potilas haluaa ja menevät sen mukaan mikäli mahdollista. Toisilla lähinnä vanhemmilla lääkäreillä ongelmana on etteivät kuuntele sitten yhtään potilasparkaa, mutta asenne lienee uuden sukupolven myötä väistyvän. Omakohtainen kokemus sairauteni takia,, ja 30 vuotta sitten äitini kertoi saman asian; nuori tri ei kuunnellut että äitini mielestä lapsi on perätilassa, että jokin ei ole hyvin, ja sitten sektiolla synnyin lopulta. Et tainnut ymmärtää täysin viestini sisältöä; asiallisesti esitän että kohdallani on leikkaus ilman sen kummempia löpinöitä ja en muuta vaihtoehtoa näe ja jos ei täällä onnistu niin sitten pitää kaivaa pätäkkää ja lähteä Jenkkeihin tai fatalistina Intiaan;)
Kyllä työssäni päivittäin näen että mikäli potilas omaisineen on esim. lääkärin tuttu niin asiat menevät eri tavalla kuin rahvaan kohdalla. Ellei ole omaisia jotka heittäytyvät herjaksi. Ei meidän terv. huolto ole tasa-arvoinen. Mutta äitipuolella voi olla eri juttu, en ota kantaa kun siitä alueesta ei ole kokemusta..
Ja tutkimuksista, niissä kaikissa on vajavaisuutensa, joten yhdestä tai muutamasta tutkimuksesta ei voi vetää suoraa johtopäätöstä, vaan niihin on tutustuttava laajalti ja sen perusteella vetää varovaisia johtopäätöksiä. Ymmärrän kätilö että sinulla on ammattitaitoa, mutta kulttuuri muuttuu ja ihmiset sen mukana. Parinkymmenen vuoden päästä sektio voi olla normitapa synnyttää täällä ilman polikeskusteluja ja Designer-babyt ovat arkipäivää. Älykäs ihminen ymmärtää sen.
P.s. jos olisin Tarja Halosen tytär niin pitäisikö minun vääntää asiasta pelkopolilla jotta saan sektion;);)

öliu kirjoitti:

no kuten sanoin niin riippuu lääkäristä. On fiksuja lääkäreitä jotka kysyvät mitä itse potilas haluaa ja menevät sen mukaan mikäli mahdollista. Toisilla lähinnä vanhemmilla lääkäreillä ongelmana on etteivät kuuntele sitten yhtään potilasparkaa, mutta asenne lienee uuden sukupolven myötä väistyvän. Omakohtainen kokemus sairauteni takia,, ja 30 vuotta sitten äitini kertoi saman asian; nuori tri ei kuunnellut että äitini mielestä lapsi on perätilassa, että jokin ei ole hyvin, ja sitten sektiolla synnyin lopulta. Et tainnut ymmärtää täysin viestini sisältöä; asiallisesti esitän että kohdallani on leikkaus ilman sen kummempia löpinöitä ja en muuta vaihtoehtoa näe ja jos ei täällä onnistu niin sitten pitää kaivaa pätäkkää ja lähteä Jenkkeihin tai fatalistina Intiaan;)
Kyllä työssäni päivittäin näen että mikäli potilas omaisineen on esim. lääkärin tuttu niin asiat menevät eri tavalla kuin rahvaan kohdalla. Ellei ole omaisia jotka heittäytyvät herjaksi. Ei meidän terv. huolto ole tasa-arvoinen. Mutta äitipuolella voi olla eri juttu, en ota kantaa kun siitä alueesta ei ole kokemusta..
Ja tutkimuksista, niissä kaikissa on vajavaisuutensa, joten yhdestä tai muutamasta tutkimuksesta ei voi vetää suoraa johtopäätöstä, vaan niihin on tutustuttava laajalti ja sen perusteella vetää varovaisia johtopäätöksiä. Ymmärrän kätilö että sinulla on ammattitaitoa, mutta kulttuuri muuttuu ja ihmiset sen mukana. Parinkymmenen vuoden päästä sektio voi olla normitapa synnyttää täällä ilman polikeskusteluja ja Designer-babyt ovat arkipäivää. Älykäs ihminen ymmärtää sen.
P.s. jos olisin Tarja Halosen tytär niin pitäisikö minun vääntää asiasta pelkopolilla jotta saan sektion;);)

Lue lisää

Miksi te, jotka tiedätte, että ette aio lastanne synnyttää, hankkiudutte ylipäätään raskaaksi?
Ymmärrän todellakin että sektioon päätyy oikeasti lääketieteellisin perustein, mutta muussa tapauksessa..?!

T kirjoitti:

Miksi te, jotka tiedätte, että ette aio lastanne synnyttää, hankkiudutte ylipäätään raskaaksi?
Ymmärrän todellakin että sektioon päätyy oikeasti lääketieteellisin perustein, mutta muussa tapauksessa..?!

Lue lisää

on halu saada jälkeläisiä, mutta ei intoa ottaa riskejä joita liittyy alatiehen. Voi olla taustalla esim. pahoja muistoja lapsuudesta. Joten eiköhän anneta asian olla. Jokainan taaplaa tavallaan ja pääasia on että syntyy terve lapsi josta kasvattaa kunnon kansalaisen.

kgtr kirjoitti:

on halu saada jälkeläisiä, mutta ei intoa ottaa riskejä joita liittyy alatiehen. Voi olla taustalla esim. pahoja muistoja lapsuudesta. Joten eiköhän anneta asian olla. Jokainan taaplaa tavallaan ja pääasia on että syntyy terve lapsi josta kasvattaa kunnon kansalaisen.

Lue lisää

Et halua ottaa riskejä, joita liittyy alatiehen. Sen sijaan olet valmis ottamaan riskejä, joita liittyy keisarileikauksiin. Asiantuntijoiden mukaan jälkimmäiset ovat kokonaisuus huomioon ottaen suurempia ja etukäteenhän ei voi yhden synnyttäjän riskien toteutimista ennustaa erityisemmin. Menet siis sutta karkuun, mutta saattaa tulla karhu vastaan.

Looginen eläin kirjoitti:

Et halua ottaa riskejä, joita liittyy alatiehen. Sen sijaan olet valmis ottamaan riskejä, joita liittyy keisarileikauksiin. Asiantuntijoiden mukaan jälkimmäiset ovat kokonaisuus huomioon ottaen suurempia ja etukäteenhän ei voi yhden synnyttäjän riskien toteutimista ennustaa erityisemmin. Menet siis sutta karkuun, mutta saattaa tulla karhu vastaan.

Lue lisää

jokaisen oma asia pitääkö tämä alatiesynnytyksen riskejä itselleen epämiellyttävämpinä / pahempina kuin sektion riskejä tai toisin päin. On todella ihmiskohtaista kuinka synnytys ja toipuminen kummalla tahansa tavalla loppujen lopuksi menee ja jos kokee, että ottaa mielummin esim. sektion riskit kuin alatiesynnytyksen riskit niin turha siitä on kyseistä ihmistä syyttää. Kukin tavallaan. Mielipiteitä löytyy lähes yhtä paljon kuin ihmisiä eikä se oma aina vastaa muiden ajatusmaailmaa vaikka kuinka olisi muodostanut mielipiteensä ammattinsa tai lukemansa / kuulemansa kautta.

--- kirjoitti:

jokaisen oma asia pitääkö tämä alatiesynnytyksen riskejä itselleen epämiellyttävämpinä / pahempina kuin sektion riskejä tai toisin päin. On todella ihmiskohtaista kuinka synnytys ja toipuminen kummalla tahansa tavalla loppujen lopuksi menee ja jos kokee, että ottaa mielummin esim. sektion riskit kuin alatiesynnytyksen riskit niin turha siitä on kyseistä ihmistä syyttää. Kukin tavallaan. Mielipiteitä löytyy lähes yhtä paljon kuin ihmisiä eikä se oma aina vastaa muiden ajatusmaailmaa vaikka kuinka olisi muodostanut mielipiteensä ammattinsa tai lukemansa / kuulemansa kautta.

Lue lisää

Tietääkseni Suomessa ei ole yhtäkään yksityistä synnytyssairaalaa, joten epäilen että yhtäkään sektiota=keisarinleikkaustakaan on tehty/tehdään. Taustalla STM:n asettavat vaatimukset synnytyssairaalalle( 24h päivystävä gynekologi, lastenläkäri anestesiologi ja leikkaussali heräämötiimit, labra rtg tehohoitomahdollisuudet...) jotka tekevät toiminnasta kaikkea muutakuin kannattavaa Bisnestä, mitä yksityissektori siis oikeasti on.

Kun olet kerran sairaaanhoitaja oletko miettinyt sektiota vauvan kannalta? Keisarinleikatut lapset tunnetusti kärsivät adaptaatio-ongelmista, koska eivät saa ns. valmistelevaa hormonimyrskyä, jonka alatiesynnytys aiheuttaa.

Toisaalta pitää myös paikkansa että elektiivistä sektiota ei varmaankaan ole tutkittu tarpeeksi synnytystapana ja monet ulkomaalaiset nimekkäät naisgynekologit valitsisivat mielummin sektion kuin alatiesynnytyksen vedoten lantionpohjalihasten kunnossa pysymiseen, mutta kuten jo aikaisemminkin ketjussa sanottu:
Jos lähtee sutta pakoon, saattaa tulla karhu vastaan.

Alatiesynnytyksessä voi moni asia mennä pieleen, mutta ainakin osan jäljistä voi korjata. Sama pätee myös sektioihin, jossa tulehdusriskin lisäksi riskit seuraavan raskauden ja/tai synnytyksen pieleen menemisestä kasvavat...

Ja siinä olet oikeassa: kyllä se on ihan lääkäri ja hoitaja/kätilökohtaista, millaista hoitoa saa. Mutta kyllä se omakin käytös vaikuttaa myös siihen miten hoitoava "ääliö" sinua hoitaa...

12+12 kirjoitti:

minä olen kätilö ja ollut töissä äitiyspoliklinikalla viimeiset 17 vuotta, neljässä eri sairaanhoitopiirissä. (Ja luin kyllä kaikki viestit.) Joten vastasin kyllä ihan kokemuspohjalta. Olen eräitäkin vastaavia tapauksia ollut todistamassa. Mm. kerran oli samana päivänä, samalla lääkärillä poliklinikalla kaksi äitiä, jotka molemmat halusivat sektion synnytyspelon vuoksi. Toinen esitti asiansa asillisesti ja ohjattiin pelkopoliklinikalle keskustelemaan. Hän sai elektiivisen sektion ihan ongelmitta, koska katsottiin voimakkaan pelon olevan este alatiesynnytykselle. Toinen äiti tuli rakenneultraan h20, ja ilmoitti heti ovelta että hän ei sitten synnytä alakutta ja turhia löpinöitä hän ei aio kuunnella koska tietää itse parhaiten mikä hänelle parhaiten sopii. Ja että hänellä on itse oikeus päättää mitä hänelle tehdään eikä aio kuunnella muita. Tällöin lääkäri hammasta kiristellen vastasi, että synnytystavasta keskustellaan synnytyksen suunnittelukäynnin yhteydessä ja että pelkopolinikalla suunnitellaan tarvittaessa yksilöllisesti synnytyksen hoitoa. Rakenneultrassa selvitetään sikiön rakenteita ja hyvinvointia, ei päätetä synnytystapaa...Näin on varmasti käynyt ystävällesikin ja hänen oma häpeänsä on se, ettei ole mennyt poliklinikalle synnytystavasta neuvottelemaan.

Sairaanhoitajana varmasti tiedät, kuinka suuri ego monella lääkärillä on. Jos esität pyyntösi asiallisesti (teet sen sitten työssäsi sairaanhoitajana tai potilaana äitiyspoliklinikalla), niin saat asiallisen vastineen. Mutta jos käyttäydyt hyökkäävästi besserwisser-asenteella, niin ihan varmasti saat suurimmalta osalta lääkäreitä kylmää kyytiä. Lääkäreiden silmille ei hypitä! Se sinunkin pitäisi sairaanhoitajana tietää, jos todella olet ollut myös käytännön työssä.

P.S elektiivisestä sektiosta on tehty paljonkin tutkimusta. Perehdypä vaikka Halmesmäen teksteihin noin vaikka alkuun...

Mutta tokihan voit aina lentää Jenkkeihin synnyttämään, jos sinulla on kerran niin paljon ylimääräistä täpäkkää. Siellä voit varmasti setelituppoa viuhutellen saada lääkäritkin tanssimaan ripaskaa. Niinhän sitä sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee ;)

Lue lisää

"Lääkäreiden silmille ei hypitä!"

Haha. Onko ne jotain jumalia vai kuinka? Lääkärit ei todellakaan ole mitään helvetin pomoja, joita pitää kumartaa, vaan tuikitavallisia ihmisiä, jotka ovat sattuneet lukemaan aika paljon ammattinsa eteen. Joltain keskiajalta peräisin muutenkin nuo sairaaloiden typerät hierarkiat. Tulee ihan armeija mieleen, kun HUS:in alueen suurimman, yliopistollisen keskussairaalan ruokalaa katsoo.

Jos lääkärillä on suuri ego, niin on sitten minullakin. Katsotaan mahdutaanko samaan huoneeseen samaan aikaan. On tosiaankin syytä muistaa, että lääkärit eivät ole mitään jumalia, jotka päättävät ihmisten kohtaloista sitä mukaa miten käytös miellyttää. Potilaat voivat olla ärsyttäviä, kuten asiakkaat kaupassa, mutta ammattilainen handlaa sen. Saako lääkäri jotain tyydytystä siitä, että ärsyttävä potilas saakin huonompaa kohtelua? Pitäisi sentään jo oman kunniansa vuoksi säilyttää ammattitaitoinen suhtautuminen työhönsä tilanteessa kun tilanteessa.

öliu kirjoitti:

no kuten sanoin niin riippuu lääkäristä. On fiksuja lääkäreitä jotka kysyvät mitä itse potilas haluaa ja menevät sen mukaan mikäli mahdollista. Toisilla lähinnä vanhemmilla lääkäreillä ongelmana on etteivät kuuntele sitten yhtään potilasparkaa, mutta asenne lienee uuden sukupolven myötä väistyvän. Omakohtainen kokemus sairauteni takia,, ja 30 vuotta sitten äitini kertoi saman asian; nuori tri ei kuunnellut että äitini mielestä lapsi on perätilassa, että jokin ei ole hyvin, ja sitten sektiolla synnyin lopulta. Et tainnut ymmärtää täysin viestini sisältöä; asiallisesti esitän että kohdallani on leikkaus ilman sen kummempia löpinöitä ja en muuta vaihtoehtoa näe ja jos ei täällä onnistu niin sitten pitää kaivaa pätäkkää ja lähteä Jenkkeihin tai fatalistina Intiaan;)
Kyllä työssäni päivittäin näen että mikäli potilas omaisineen on esim. lääkärin tuttu niin asiat menevät eri tavalla kuin rahvaan kohdalla. Ellei ole omaisia jotka heittäytyvät herjaksi. Ei meidän terv. huolto ole tasa-arvoinen. Mutta äitipuolella voi olla eri juttu, en ota kantaa kun siitä alueesta ei ole kokemusta..
Ja tutkimuksista, niissä kaikissa on vajavaisuutensa, joten yhdestä tai muutamasta tutkimuksesta ei voi vetää suoraa johtopäätöstä, vaan niihin on tutustuttava laajalti ja sen perusteella vetää varovaisia johtopäätöksiä. Ymmärrän kätilö että sinulla on ammattitaitoa, mutta kulttuuri muuttuu ja ihmiset sen mukana. Parinkymmenen vuoden päästä sektio voi olla normitapa synnyttää täällä ilman polikeskusteluja ja Designer-babyt ovat arkipäivää. Älykäs ihminen ymmärtää sen.
P.s. jos olisin Tarja Halosen tytär niin pitäisikö minun vääntää asiasta pelkopolilla jotta saan sektion;);)

Lue lisää

Potilas ei voi vaatia mitä tahansa ja potilas ei voi yksipuolisesti ihan noin vaan määrätä hoidostaan. Protokollaan kuuluu, että pelkopolille mennään ennen pelkosektion myöntämistä. Potilaan eivät vaan tule ja ilmoita mitä haluavat ja piste.

Potilaan mielipidettä totta kai kuuluu kysyä, mutta viime kädessä päätösvalta ja vastuu on lääkärillä.

"asiallisesti esitän että kohdallani on leikkaus ilman sen kummempia löpinöitä "-
-> todella typeä asenne! Lääkärin TÄYTYY suorittaa nämä "löpinät" ja sinun kuuluu käydä pelkopolilla, edes muodonvuoksi!

Te ette ole koskaan nähneet, miltä näyttää todella pahasti pieleen mennyt sektio, siitä on kaukana tuo ajatuksesi "Parinkymmenen vuoden päästä sektio voi olla normitapa synnyttää täällä ilman polikeskusteluja"

vaan lasaretissa.. sorry virhe tekstissä....

yks sektiomamma kirjoitti:

vaan lasaretissa.. sorry virhe tekstissä....

Onko yhtään tehty?

tuntuu olevan niin kova ego ja uhma itsellään, että ihmettelen jollei saa yhtä sektiota järjestymään ihan julkisellakin puolella pelkopolin kautta..vai katoaako se asenne sitten tosipaikan tullen, kun pitäisi mielipiteensä perustellusti esittää ja vedota omaan ammatilliseen tietotaitoonsa toisen ammattilaisen edessä ? Eikö se pelkopoli kannattaisi kuitenkin kokeilla ensin, eikä työntää päätä pensaaseen ja "luikkia" ulkomaille vaikka resursseja olisikin ? Älytöntä tehdä asiat noin vaikeiksi, vain välttääkseen mahdollista kohtaamista ja "ei-toivottua" vastausta. Huvittavaa uhoa, niin ja ikäkin taisi olla se 30 vuotta =)

nynny no1 kirjoitti:

tuntuu olevan niin kova ego ja uhma itsellään, että ihmettelen jollei saa yhtä sektiota järjestymään ihan julkisellakin puolella pelkopolin kautta..vai katoaako se asenne sitten tosipaikan tullen, kun pitäisi mielipiteensä perustellusti esittää ja vedota omaan ammatilliseen tietotaitoonsa toisen ammattilaisen edessä ? Eikö se pelkopoli kannattaisi kuitenkin kokeilla ensin, eikä työntää päätä pensaaseen ja "luikkia" ulkomaille vaikka resursseja olisikin ? Älytöntä tehdä asiat noin vaikeiksi, vain välttääkseen mahdollista kohtaamista ja "ei-toivottua" vastausta. Huvittavaa uhoa, niin ja ikäkin taisi olla se 30 vuotta =)

Lue lisää

Samaa mieltä. Miksi edes hakkiutua raskaaksi kun asenne on vielä lapsen tasolla itselläkin. Kannattais pitää torttu piilossa jos ei ole valmis äidiksi tulemaan. Toivottavasti nämä kermaperse sectiot kielletään laila koko maailmassa.

huhuuhuu kirjoitti:

Samaa mieltä. Miksi edes hakkiutua raskaaksi kun asenne on vielä lapsen tasolla itselläkin. Kannattais pitää torttu piilossa jos ei ole valmis äidiksi tulemaan. Toivottavasti nämä kermaperse sectiot kielletään laila koko maailmassa.

Lue lisää

Luulisi olevan turvallisempaa ottaa pelkosektio julkisella puolella, jossa niitä paljon tehdään. Luusi, että miehenkin voi ottaa keskusteluihin mukaan. Muutenkin koko homma pyörii naisen ympärillä, vaikka isä on ollut lasta tekemässä. Lääkärienkin hankalampi "pompottaa", jos kaksi keskustelussa. Lääkärit saavat palkkaansa myös sinun verorahoista.

sektio.. kirjoitti:

Luulisi olevan turvallisempaa ottaa pelkosektio julkisella puolella, jossa niitä paljon tehdään. Luusi, että miehenkin voi ottaa keskusteluihin mukaan. Muutenkin koko homma pyörii naisen ympärillä, vaikka isä on ollut lasta tekemässä. Lääkärienkin hankalampi "pompottaa", jos kaksi keskustelussa. Lääkärit saavat palkkaansa myös sinun verorahoista.

Lue lisää

Törppöjä lääkäreitä kyllä löytyy. Aikoinaan kun sain ainokaiseni, olin jo 40 . Kysyin sektio mahdollisuutta sanottiin ettei kellekkään anneta ilman syytä. No sitten lapsivesi väheni niinpaljon että käynnistivät noin viikkoa ennen laskettua aikaa. Käynnistyksiä tuli sitten 4 joka toinen päivä oli käynnistysyritys. Viimeisellä kerralla oli jo tosi tuskallista, mutta gyne sanoi vaan että kyllä se sieltä joskus tulee?? Mun ja lapseni onneksi hänen päivystys päättyi ja uusi naispuolinen gyne tutimuksen tehtyään sanoi että sektio edessä jos 4:än käynnistyksen tulos on 3cm auki (ekan jälkeen) ja lapsi ei ole edes laskeutunut ei voi odottaa synnytystä tapahtuvan. Kiitos hänelle selvittiin hengissä minä ja terve lapseni. Sairaalat on täynnä toinen toistaan törpömpiä niin lääkäreitä kun muutakin hoitohenkilökuntaa.

huhuuhuu kirjoitti:

Samaa mieltä. Miksi edes hakkiutua raskaaksi kun asenne on vielä lapsen tasolla itselläkin. Kannattais pitää torttu piilossa jos ei ole valmis äidiksi tulemaan. Toivottavasti nämä kermaperse sectiot kielletään laila koko maailmassa.

Lue lisää

hyvin viestin aloittajaa, miksi haluta sektio. Itsekin sellaisen haluaisin, mutta lapsi ei ole ajankohtainen vielä moneen vuoteen jos ollenkaan. Tiedän niin monta tapausta, jossa alatiesynnytys on mennyt pieleen etten ainakaan itse halua ottaa sitä riskiä, että lapseni esim. vammautuisi alatiesynnytyksessä. Itse en ainakaan tiedä yhtään tapausta, että lapsi olisi vammautunut sektiossa. Mutta ne kaikki, jotka henkeen ja vereen puolustaa alatiesynnytystä, niin olkaa hyvä ja ottakaa te se riski, että lapsellenne käy huonosti alatiesynnytyksessä.

Minkä ihmeen takia menit maksamaan sektiosta ja vielä ulkomaille?!?!

- mikä tekee perätilasta vaikean? Tiedän täydellisen perätilan, perä-jalkatarjonnan, jalkatarjonnan, mutta mikä on vaikea perätila???
- täällä osataan suomea, miksi mennä englanninkieliseen sairaalaan?
- täällä on myös loistavia sairaaloita ja uusinta teknologiaa
- täälläkin pääsee sektion jälkeen jaloille seuraavana päivänä
- Suomessakin moni sektioäiti pärjää muutaman päivän kipulääkkeillä
- vierihoitoa suositaan yhtälailla, jos lapsi ok
- henkilökuntakin on mukavaa

nynny no1 kirjoitti:

tuntuu olevan niin kova ego ja uhma itsellään, että ihmettelen jollei saa yhtä sektiota järjestymään ihan julkisellakin puolella pelkopolin kautta..vai katoaako se asenne sitten tosipaikan tullen, kun pitäisi mielipiteensä perustellusti esittää ja vedota omaan ammatilliseen tietotaitoonsa toisen ammattilaisen edessä ? Eikö se pelkopoli kannattaisi kuitenkin kokeilla ensin, eikä työntää päätä pensaaseen ja "luikkia" ulkomaille vaikka resursseja olisikin ? Älytöntä tehdä asiat noin vaikeiksi, vain välttääkseen mahdollista kohtaamista ja "ei-toivottua" vastausta. Huvittavaa uhoa, niin ja ikäkin taisi olla se 30 vuotta =)

Lue lisää

niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Taidat olla kateellinen kun minulla on rohkeutta ja varallisuutta teettää sektio ulkomailla. Ja voin sanoa että oman sairaanhoitopiirini alueella siitä joutuu hieman tappelamman vanhan kansan lääkärien takia ja luonteeni ei kestä sellaista. Haluan varmasti tietää miten tulen synnyttämään. Näin se vain on. Asdiat eivät ole mustavalkoisia aina.
Minä hyväksyn luomuäidit, jotka laittavat private parts-osiot youtubeen, joten hyväksyttäköön minunkin näkemykseni.
Minulla on todella painava syy miksi haluan sektion ja en sitä tuo kaiken kansan luettavaksi tänne.
Ei ole pääasia kuinka lapsi syntyy vaan se, että siitä kasvattaa kunnon kansalaisen!

tekijä kysyy... kirjoitti:

Minkä ihmeen takia menit maksamaan sektiosta ja vielä ulkomaille?!?!

- mikä tekee perätilasta vaikean? Tiedän täydellisen perätilan, perä-jalkatarjonnan, jalkatarjonnan, mutta mikä on vaikea perätila???
- täällä osataan suomea, miksi mennä englanninkieliseen sairaalaan?
- täällä on myös loistavia sairaaloita ja uusinta teknologiaa
- täälläkin pääsee sektion jälkeen jaloille seuraavana päivänä
- Suomessakin moni sektioäiti pärjää muutaman päivän kipulääkkeillä
- vierihoitoa suositaan yhtälailla, jos lapsi ok
- henkilökuntakin on mukavaa

Lue lisää

Mielestäni on törkeää sanoa, että ei kannata tulla raskaaksi, jos ei halua synnyttää alateitse.
Joksaisen oma kroppa se on eikä se ole äitiydestä pois. Tämä nyt on sitä samaa keskustelua kuin kotiäiti/uraäiti rintamallakin. Raskaaksi tullaan, koska halutaan lapsia ja sektio valitaan, jos se on vanhemmille syystä tai toisesta sopivampi ratkaisu.

Olen saanut vähän sellaisen käsityksen, että Suomessa kaikki muusta kuin lääketieteellisestä syystä sektion haluavat naiset ohjataan pelkopolille. Minusta on aika ikävää leimata äiti synnytyspelkoiseksi, jos pelko ei tosiasiallisesti ole sektioon päätymisen syy.

Olen lukenut näistä tutkimuksista, joissa löydetään viitteitä siitä, että alatiesynnytetyt lapset ovat terveempiä kuin sektiolapset. Monilla maantieteellisillä alueilla tämä voi pitääkin paikkansa. Se saattaa hyvin johtua esimerkiksi äidin raskaudenaikaisesta stressistä, koska:
1. Sektio on tehtävä lääketieteellisistä syistä, vaikka halu olisi alatiesynnytykseen,
2. Sektiota haluava synnytyspelkoinen on joutunut odottamaan päätöstä epätietoisena
tai
3. On jouduttu tekemään usein pelottava ja järkyttäväkin hätäsektio.

Tuntemani lääkärin mukaan suunniteltu sektio on umpilisäkkeen poistoon verrattavissa oleva toimenpide äidille ja lapsellekin ihan yhtä turvallinen, ellei turvallisempi kuin alatiesynnytys.

ääää123000 kirjoitti:

Mielestäni on törkeää sanoa, että ei kannata tulla raskaaksi, jos ei halua synnyttää alateitse.
Joksaisen oma kroppa se on eikä se ole äitiydestä pois. Tämä nyt on sitä samaa keskustelua kuin kotiäiti/uraäiti rintamallakin. Raskaaksi tullaan, koska halutaan lapsia ja sektio valitaan, jos se on vanhemmille syystä tai toisesta sopivampi ratkaisu.

Olen saanut vähän sellaisen käsityksen, että Suomessa kaikki muusta kuin lääketieteellisestä syystä sektion haluavat naiset ohjataan pelkopolille. Minusta on aika ikävää leimata äiti synnytyspelkoiseksi, jos pelko ei tosiasiallisesti ole sektioon päätymisen syy.

Olen lukenut näistä tutkimuksista, joissa löydetään viitteitä siitä, että alatiesynnytetyt lapset ovat terveempiä kuin sektiolapset. Monilla maantieteellisillä alueilla tämä voi pitääkin paikkansa. Se saattaa hyvin johtua esimerkiksi äidin raskaudenaikaisesta stressistä, koska:
1. Sektio on tehtävä lääketieteellisistä syistä, vaikka halu olisi alatiesynnytykseen,
2. Sektiota haluava synnytyspelkoinen on joutunut odottamaan päätöstä epätietoisena
tai
3. On jouduttu tekemään usein pelottava ja järkyttäväkin hätäsektio.

Tuntemani lääkärin mukaan suunniteltu sektio on umpilisäkkeen poistoon verrattavissa oleva toimenpide äidille ja lapsellekin ihan yhtä turvallinen, ellei turvallisempi kuin alatiesynnytys.

Lue lisää

Minun puolestani saat tehdä omalle kropallesi mitä haluat. Mutta miksi vaadit muita tekemään kropallesi esim. keisarileikkauksen? Tee se itse, alusta loppuun. Jos et pysty, lopeta ininäsi "mitä se muille kuuluu mitä kropalleni teen". Ja samalla kuitenkin käytännössäi vaadit muita osallistumaan kustannuksiin (keisarileikkaus on selvästi kalliimpi kuin alatiesynnytys ja täällä meillä kustannukset katetaan edelleen verovaroista).

Harvassa umpisuolileikkauksessa nähdään esim. yhtä suuria verenvuotoja kuin keisarileikkauksessa. Umpisuolenleikkaukselle ei ole vastaavaa vaihtoehtoista menettelyä kuin alatiesynnytys on keisarileikkaukselle. "Tuntemasi lääkärin" kannattasi vaihtaa alaa tai osallistua täydennyskoulutukseen.

Tässä lisää keusarileikkauksen huonoja puolia. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00873

32 kirjoitti:

Minun puolestani saat tehdä omalle kropallesi mitä haluat. Mutta miksi vaadit muita tekemään kropallesi esim. keisarileikkauksen? Tee se itse, alusta loppuun. Jos et pysty, lopeta ininäsi "mitä se muille kuuluu mitä kropalleni teen". Ja samalla kuitenkin käytännössäi vaadit muita osallistumaan kustannuksiin (keisarileikkaus on selvästi kalliimpi kuin alatiesynnytys ja täällä meillä kustannukset katetaan edelleen verovaroista).

Harvassa umpisuolileikkauksessa nähdään esim. yhtä suuria verenvuotoja kuin keisarileikkauksessa. Umpisuolenleikkaukselle ei ole vastaavaa vaihtoehtoista menettelyä kuin alatiesynnytys on keisarileikkaukselle. "Tuntemasi lääkärin" kannattasi vaihtaa alaa tai osallistua täydennyskoulutukseen.

Tässä lisää keusarileikkauksen huonoja puolia. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00873

Lue lisää

ja tuon varsin lapsellisen yllä olevan 32 vastauksen perusteella edelleenkin on naisia, joiden mielestä kehitys ei saa mennä eteenpäin ainakaan synnytysten suhteen. Aikojen kuluessa on vastustettu esim. kätilöiden tuloa synnytyksiin, isien osallistumista synnytyksiin ja vaikkapa jokaiselle oma synnytyssali-käytöntöä. Näitä vinkujia piisaa, ilmeisesti heidän maailmankäsityksensä romahtaa jos jotakin uusia ajatuksia tai käytäntöjä esitetään. Onneksi kuitenkaan maailman kehitys ei ole heidän varassaan. On tärkeää käydä keskustelua naisen oikeudesta valita synnytystapansa. Ehkä se joskus vielä toteutuu. Sitkeällä mielipidemuokkauksella nuo menneisyydessä killuvat harjasniskat pikkuhiljaa selätetään. Jatketaan siis avarakatseista keskustelua.

P.S. Terveyskirjaston sivuilla ehkä kuitenkin se tärkein viesti oli tämän:"Näistä luvuista huolimatta keisarileikkaus on keskimäärin varsin turvallinen."

32 kirjoitti:

Minun puolestani saat tehdä omalle kropallesi mitä haluat. Mutta miksi vaadit muita tekemään kropallesi esim. keisarileikkauksen? Tee se itse, alusta loppuun. Jos et pysty, lopeta ininäsi "mitä se muille kuuluu mitä kropalleni teen". Ja samalla kuitenkin käytännössäi vaadit muita osallistumaan kustannuksiin (keisarileikkaus on selvästi kalliimpi kuin alatiesynnytys ja täällä meillä kustannukset katetaan edelleen verovaroista).

Harvassa umpisuolileikkauksessa nähdään esim. yhtä suuria verenvuotoja kuin keisarileikkauksessa. Umpisuolenleikkaukselle ei ole vastaavaa vaihtoehtoista menettelyä kuin alatiesynnytys on keisarileikkaukselle. "Tuntemasi lääkärin" kannattasi vaihtaa alaa tai osallistua täydennyskoulutukseen.

Tässä lisää keusarileikkauksen huonoja puolia. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00873

Lue lisää

Luettuani terveyskirjaston artikkelin olen edelleen sitä mieltä, että suunniteltu sektio ei ole alatiesynnytystä riskialttiimpi tapahtuma (lapselle tai äidille). Kummassakin on plussansa ja miinuksensa.

Klassisin esimerkki tilastollisesta harhasta on tämä: "Kengännumero ja liikenneonnettomuuksissa menehtyminen korreloivat vahvasti". Tästä ei tule vetää johtopäätöstä, että mitä isompi jalka, sen suurempi todennäköisyys kuolla auto-onnettomuudessa. Tämä johtuu yksistään siitä, että miehiä kuolee liikenneonnettomuuksissa naisia enemmän (erinäisistä syistä) ja miehillä on myös keskimäärin suurempi kengän koko.

Tuo on kyllä täysin totta, että sektio on huomattavasti kalliimpaa kuin alatiesynnytys. Siksi olen taipuvainen epäilemään, että suomalaisen terveydenhuollon sektiokielteisyys ei johdu siitä, että se on vaarallisempi tai huonompi vaihtoehto, vaan että raha ratkaisee ja sillä pyritään polkemaan naisen oikeuttaa määrätä omasta kehostaan. Ja siksi terveyskirjastoihin yms. valitaan ne tutkimukset, jotka tukevat yhteiskunnan näkökantaa.

Sen ymmärrän, että jos pakottavaa syytä ei ole, yhteiskunta ei halua kustantaa sektiota. Mutta vaikka vanhemmat olisivat valmiit maksamaan itse toimenpiteen kustannukset, ei Suomessa juuri ole mahdollisuutta valita vapaasti synnytystapaa.

P.S. Harvapa nainen sitä "luonnollista" synnytystäkään hoitaa alusta loppuun kotona, ilman apua... Niin että turha kai sitä on inistä, että haluun Kättärille synnyttään, itsepähän on itsensä raskaaksi saattanut.

Pro Sektio kirjoitti:

Luettuani terveyskirjaston artikkelin olen edelleen sitä mieltä, että suunniteltu sektio ei ole alatiesynnytystä riskialttiimpi tapahtuma (lapselle tai äidille). Kummassakin on plussansa ja miinuksensa.

Klassisin esimerkki tilastollisesta harhasta on tämä: "Kengännumero ja liikenneonnettomuuksissa menehtyminen korreloivat vahvasti". Tästä ei tule vetää johtopäätöstä, että mitä isompi jalka, sen suurempi todennäköisyys kuolla auto-onnettomuudessa. Tämä johtuu yksistään siitä, että miehiä kuolee liikenneonnettomuuksissa naisia enemmän (erinäisistä syistä) ja miehillä on myös keskimäärin suurempi kengän koko.

Tuo on kyllä täysin totta, että sektio on huomattavasti kalliimpaa kuin alatiesynnytys. Siksi olen taipuvainen epäilemään, että suomalaisen terveydenhuollon sektiokielteisyys ei johdu siitä, että se on vaarallisempi tai huonompi vaihtoehto, vaan että raha ratkaisee ja sillä pyritään polkemaan naisen oikeuttaa määrätä omasta kehostaan. Ja siksi terveyskirjastoihin yms. valitaan ne tutkimukset, jotka tukevat yhteiskunnan näkökantaa.

Sen ymmärrän, että jos pakottavaa syytä ei ole, yhteiskunta ei halua kustantaa sektiota. Mutta vaikka vanhemmat olisivat valmiit maksamaan itse toimenpiteen kustannukset, ei Suomessa juuri ole mahdollisuutta valita vapaasti synnytystapaa.

P.S. Harvapa nainen sitä "luonnollista" synnytystäkään hoitaa alusta loppuun kotona, ilman apua... Niin että turha kai sitä on inistä, että haluun Kättärille synnyttään, itsepähän on itsensä raskaaksi saattanut.

Lue lisää

Lääketieteellisen etiikan yksi peruspilareita on periaate "Primum non nocere", joka tarkoittaa laajasti käsitettynä sitä, että hoidosta on oltava enemmän hyötyä kuin haittaa, eli jos tilanne on vakava, eikä hyviä vaihtoehtoja ole, hyväksytään suuremmat riskit. Synnytyksessä sektio on paikallaan, jos homma uhkaa mennä ns. reisille. Mukavuusnäkäkohta ei ole sellainen uhka. Mitä useammin kaivetaan verta nenästä, sitä useammin veri myös lentää.

Mikäli sektioiden määrä pompsahtaisi vaikkapa kaksinkertaiseksi, tarkoittaisi se sairaaloissa joko leikkauskapasiteetin lisäämistä, mukaanluettuna asiaan kuuluvat aputoiminnat (lastenlääkäri yms, mikä kaikki maksaa), tai käytettävissä olevan leikkauskapasiteetin vähentämistä muilta. Kuten tunnettua, ovat leikkausjonot jo nyt aivan liian pitkiä. Voisi perustellusti asettaa vastakkain mukavuusektiot ja syöpäleikkaukset. Kumpi pitäisi priorisoida?

Sektoitavaksi heittäytyminen ei ole omasta kropasta päättämistä. Päin vaistoin. Siinähän nimenomaan antaudutaan pasiisvisesti täysin muiden armoille, aivan eri tavalla kuin alatiesynnytyksessä.

P.S. Eiväthän alatiesynnyttäjät inise mennessään vaikkapa Kättärille mitään vastaavaa kuin mitä tässkin ketjussa on inisty. Mutta heittosi oli yhtä naiivi olkiukko kuin muutkin hengenheimolaisesi perustelut.

24 kirjoitti:

Lääketieteellisen etiikan yksi peruspilareita on periaate "Primum non nocere", joka tarkoittaa laajasti käsitettynä sitä, että hoidosta on oltava enemmän hyötyä kuin haittaa, eli jos tilanne on vakava, eikä hyviä vaihtoehtoja ole, hyväksytään suuremmat riskit. Synnytyksessä sektio on paikallaan, jos homma uhkaa mennä ns. reisille. Mukavuusnäkäkohta ei ole sellainen uhka. Mitä useammin kaivetaan verta nenästä, sitä useammin veri myös lentää.

Mikäli sektioiden määrä pompsahtaisi vaikkapa kaksinkertaiseksi, tarkoittaisi se sairaaloissa joko leikkauskapasiteetin lisäämistä, mukaanluettuna asiaan kuuluvat aputoiminnat (lastenlääkäri yms, mikä kaikki maksaa), tai käytettävissä olevan leikkauskapasiteetin vähentämistä muilta. Kuten tunnettua, ovat leikkausjonot jo nyt aivan liian pitkiä. Voisi perustellusti asettaa vastakkain mukavuusektiot ja syöpäleikkaukset. Kumpi pitäisi priorisoida?

Sektoitavaksi heittäytyminen ei ole omasta kropasta päättämistä. Päin vaistoin. Siinähän nimenomaan antaudutaan pasiisvisesti täysin muiden armoille, aivan eri tavalla kuin alatiesynnytyksessä.

P.S. Eiväthän alatiesynnyttäjät inise mennessään vaikkapa Kättärille mitään vastaavaa kuin mitä tässkin ketjussa on inisty. Mutta heittosi oli yhtä naiivi olkiukko kuin muutkin hengenheimolaisesi perustelut.

Lue lisää

Ei kai tässä priorisoimisesta olekaan kyse, yritän vain sanoa sitä, että sektion selvistä haitoista ei tunnu olevan kiistatonta tutkimuksellista näyttöä. Muuten en osaa perustella muiden maiden liberaalimpaa sektiokäytäntöä.

Syöpäleikkaus on aina etusijalla, ja muut välttämättömät leikkaukset, sehän on selviö. Siitä huolimatta on mielestäni pöyristyttävää, että jos naisten oikeuksia poljetaan rahan varjolla, niin miksi ihmeessä sitä ei neuvolasysteemissä reilusti tunnusteta! Raha ratkaisee, ei äidin tai lapsen hyvinvointi.

Ja edelleen: Tehdäänhän sitä kauneusleikkauksiakin. Ne nyt on vielä turhempia leikkauksia, kuin sektiot. Ihmiset saavat (jopa Suomessa) ihan vapaasti päättää, lähtevätkö rasvaimuun vai eivät, jos vaan pätäkkää löytyy.

Ainoa toimiva omavalintaisen sektion toteuttamistapa lienee joko se entinen suomalainen käytäntö, että yksityislääkäri suorittaa toimenpiteen synnytyssairaalassa, ja asiakas maksaa lääkärikulut omasta pussistaan, tai sitten yksityiset synnytyssairaalat ja vapaaehtoiset, kattavammat (ja kalliimmat) sairausvakuutukset.

Toisaalta -kuten joku aikaisempi mainitsi- on sitä ennenkin taisteltu kehitystä vastaan. Aina näitä asioita ei voi mitata rahassa.

Ja kyllä se on mielestäni itsemääräämisoikeuden loukkaamista, jos ei saa päättää synnytystapaa, joutuu siinä sitten miten paljon tahansa toisten armoille. Toisten armoille heittäytymistähän se on kätilöopistollekin meno, vieläpä aivan tuntemattomien ihmisten, kun ei voi koskaan tietää, kuka kätilö tai lääkäri kulloinkin on vuorossa.

Pro sektio kirjoitti:

Ei kai tässä priorisoimisesta olekaan kyse, yritän vain sanoa sitä, että sektion selvistä haitoista ei tunnu olevan kiistatonta tutkimuksellista näyttöä. Muuten en osaa perustella muiden maiden liberaalimpaa sektiokäytäntöä.

Syöpäleikkaus on aina etusijalla, ja muut välttämättömät leikkaukset, sehän on selviö. Siitä huolimatta on mielestäni pöyristyttävää, että jos naisten oikeuksia poljetaan rahan varjolla, niin miksi ihmeessä sitä ei neuvolasysteemissä reilusti tunnusteta! Raha ratkaisee, ei äidin tai lapsen hyvinvointi.

Ja edelleen: Tehdäänhän sitä kauneusleikkauksiakin. Ne nyt on vielä turhempia leikkauksia, kuin sektiot. Ihmiset saavat (jopa Suomessa) ihan vapaasti päättää, lähtevätkö rasvaimuun vai eivät, jos vaan pätäkkää löytyy.

Ainoa toimiva omavalintaisen sektion toteuttamistapa lienee joko se entinen suomalainen käytäntö, että yksityislääkäri suorittaa toimenpiteen synnytyssairaalassa, ja asiakas maksaa lääkärikulut omasta pussistaan, tai sitten yksityiset synnytyssairaalat ja vapaaehtoiset, kattavammat (ja kalliimmat) sairausvakuutukset.

Toisaalta -kuten joku aikaisempi mainitsi- on sitä ennenkin taisteltu kehitystä vastaan. Aina näitä asioita ei voi mitata rahassa.

Ja kyllä se on mielestäni itsemääräämisoikeuden loukkaamista, jos ei saa päättää synnytystapaa, joutuu siinä sitten miten paljon tahansa toisten armoille. Toisten armoille heittäytymistähän se on kätilöopistollekin meno, vieläpä aivan tuntemattomien ihmisten, kun ei voi koskaan tietää, kuka kätilö tai lääkäri kulloinkin on vuorossa.

Lue lisää

Sektion ja alatiesynnytyksen riskit tiedetään varsin tarkkaan. Ne ovat erilaisia ja kohdistuvat vähän eri tavoin äitiin ja lapseen. Siitä voi sitten keskustella, että kummat riskit ovat merkityksellisempiä.

Tälläkin hetkellä esim. HUS:ssa on leikkaussaleja suljettuna henkilökuntapulan (lue: rahapulan) takia. Se on fakta ja sen kanssa on elettävä. On ihan selvää, että jos keisarileikkausten määrää lisättäisiin merkittävästi, näkyisi se muualla edelleen huonnuksena. Synnytystavan valinnassa ratkaisee nimenomaan äidin ja lapsen hyvinvointi. On tietoista valehtelua väittää toisin.

Julkisella puolella tehdään sellaisia plastiikkakirurgisia leikkauksia, jotka ovat lääketieteellisesti tarpeellisia. Eikä niille ole vaihtoehtoa, kuten on sektiolle tässä tapauksessa. Tälläkin hetkellä sektion saa Suomessakin, jos pätäkkää lyödään pöytään tarpeeksi paljon. Hyvin kuvaavaa on, että yksityissairaloissa ei tiettävästi ole sektioita tehty, eli periaatteet häviävät ropeästi takavasemmalle, kun ei voikaan toteuttaa oikkujaan muiden kukkaron varassa.

Entinen EML-käytäntö oli mitä suurimamssa määrin edelleenkin muiden kuin hoidettavan kustantamaa. Siinä ei ollut tarkoitus päästä valitsemaan hoitotapaa, saati ohittamaan jonoja, vaan vain valitsemaan lääkärin, joka hoitaa. hyvä että loppui, koska sitä käytettiin väärin.

En usko, että vakuutusyhtiöt myöntävät sellaista sairausvakuutusta, joka kataa elektiivisen sektion omasta halusta. Sehän olisi täysin järjetön vakuutus firman kannalta. Tai jos myöntävät, on taksa varmasti kalliimpi kuin itse suoraan maksamalla.

Mukavuussektiota haluavat vetovat, että he haluavat itse määrätä mitä tekevät omalla kropllaan, mutta heittäytyvät kuitenkin sektoitavaksi. Kätilöopistolle synnyttämään meneväillä on harvemmin samanlaista tarvetta julistaa sellaista, vaikka heillä olisi selvästi enemmän perusteita ja mahdollisuuksia siihen.

Memento vivere kirjoitti:

Sektion ja alatiesynnytyksen riskit tiedetään varsin tarkkaan. Ne ovat erilaisia ja kohdistuvat vähän eri tavoin äitiin ja lapseen. Siitä voi sitten keskustella, että kummat riskit ovat merkityksellisempiä.

Tälläkin hetkellä esim. HUS:ssa on leikkaussaleja suljettuna henkilökuntapulan (lue: rahapulan) takia. Se on fakta ja sen kanssa on elettävä. On ihan selvää, että jos keisarileikkausten määrää lisättäisiin merkittävästi, näkyisi se muualla edelleen huonnuksena. Synnytystavan valinnassa ratkaisee nimenomaan äidin ja lapsen hyvinvointi. On tietoista valehtelua väittää toisin.

Julkisella puolella tehdään sellaisia plastiikkakirurgisia leikkauksia, jotka ovat lääketieteellisesti tarpeellisia. Eikä niille ole vaihtoehtoa, kuten on sektiolle tässä tapauksessa. Tälläkin hetkellä sektion saa Suomessakin, jos pätäkkää lyödään pöytään tarpeeksi paljon. Hyvin kuvaavaa on, että yksityissairaloissa ei tiettävästi ole sektioita tehty, eli periaatteet häviävät ropeästi takavasemmalle, kun ei voikaan toteuttaa oikkujaan muiden kukkaron varassa.

Entinen EML-käytäntö oli mitä suurimamssa määrin edelleenkin muiden kuin hoidettavan kustantamaa. Siinä ei ollut tarkoitus päästä valitsemaan hoitotapaa, saati ohittamaan jonoja, vaan vain valitsemaan lääkärin, joka hoitaa. hyvä että loppui, koska sitä käytettiin väärin.

En usko, että vakuutusyhtiöt myöntävät sellaista sairausvakuutusta, joka kataa elektiivisen sektion omasta halusta. Sehän olisi täysin järjetön vakuutus firman kannalta. Tai jos myöntävät, on taksa varmasti kalliimpi kuin itse suoraan maksamalla.

Mukavuussektiota haluavat vetovat, että he haluavat itse määrätä mitä tekevät omalla kropllaan, mutta heittäytyvät kuitenkin sektoitavaksi. Kätilöopistolle synnyttämään meneväillä on harvemmin samanlaista tarvetta julistaa sellaista, vaikka heillä olisi selvästi enemmän perusteita ja mahdollisuuksia siihen.

Lue lisää

"Synnytystavan valinnassa ratkaisee nimenomaan äidin ja lapsen hyvinvointi. On tietoista valehtelua väittää toisin."
- En ikävä kyllä edelleenkään usko yllä olevaan väitteeseen. En ole saanut sen tueksi minkäänlaista todistetta tai indikaatiota. Itsekin puhut viestissäsi vain kustannuksellisesta näkökulmasta.

"Julkisella puolella tehdään sellaisia plastiikkakirurgisia leikkauksia, jotka ovat lääketieteellisesti tarpeellisia. Eikä niille ole vaihtoehtoa, kuten on sektiolle tässä tapauksessa."
- Nyt menee aiheen ohi. Emme ole puhumassa julkisen puolen plastiikkagirurgiasta, vaan 'lääketieteellisestä etiikasta' ja 'lääketieteellisesti tarpeettomista' kauneusleikkauksista.

"Tälläkin hetkellä sektion saa Suomessakin, jos pätäkkää lyödään pöytään tarpeeksi paljon. "

- Kiitos tiedosta, tämä oli minulle uutta ja varmaan ketjun aloittajalle suuri helpotus. Sehän on mahtavaa, että synnytys yksityisellä puolella on mahdollista kotimaan rajojen sisäpuolellakin!

"Hyvin kuvaavaa on, että yksityissairaloissa ei tiettävästi ole sektioita tehty, eli periaatteet häviävät ropeästi takavasemmalle, kun ei voikaan toteuttaa oikkujaan muiden kukkaron varassa."

- Kuvaavaa on se, että kun tiedustelin HUS:lta synnytysmahdollisuudesta yksityisellä puolella (vajaa vuosi sitten), sieltä sanottiin minulle, että se ei ole Suomessa mahdollista, koska uudet säädökset ovat niin tiukkoja (en tiedä, mistä säädöksistä on kyse, siteeraan vain suoraan). Tämä saattaakin olla syynä siihen, että harva sektiota toivova nainen osaa etsiä yksityistä klinikkaa synnytystään varten. Siitähän kertoo jo se, että monet etsivät synnytyssairaalaa kotimaan ulkopuolelta.
- Soitin erääseen suomalaiseen yksityissairaalaan. Olet toden totta oikeassa: kyseisessä laitoksessa on mahdollista päästä sektiosynnytykseen ilman lähetteitä tms. kunnalliselta puolelta. Viimeksi tällainen sektio on suoritettu neljä (4) vuotta sitten. Eli tiettävästi sektioita on tehty yksityissairaalassa...

"Entinen EML-käytäntö oli mitä suurimamssa määrin edelleenkin muiden kuin hoidettavan kustantamaa. Siinä ei ollut tarkoitus päästä valitsemaan hoitotapaa, saati ohittamaan jonoja, vaan vain valitsemaan lääkärin, joka hoitaa. hyvä että loppui, koska sitä käytettiin väärin."

- No jo on tyhmää, että eivät ole perineet kaikkia ylimääräisiä kustannuksia potilaalta, mikähän järki siinä on? Varmaan halukkaat olisivat mielellään maksaneet enemmänkin. Muistaakseni EML-synnytys ei ollut edes kovin kallista, joten nostamisen varaa olisi ollut.
- Tuokin on monelle synnyttäjälle tärkeää, että saisi itse valita lääkärin. En ymmärrä, miten EML-käytäntöä voi käyttää väärin? Voisiko joku viisaampi selittää?

"En usko, että vakuutusyhtiöt myöntävät sellaista sairausvakuutusta, joka kataa elektiivisen sektion omasta halusta. Sehän olisi täysin järjetön vakuutus firman kannalta."
- Ei se kyllä ihan noin mene.

"Mukavuussektiota haluavat vetovat, että he haluavat itse määrätä mitä tekevät omalla kropallaan"
- En ymmärrä käsitettä 'mukavuussektio'. Tuskin kukaan mukavuudenhalusta sektiota haluaa. Ei se ole yhtään mukavampi tapa synnyttää kuin perinteinenkään. Meitä vain on niin moneen junaan ja jokaisella on omat syynsä ja perustelunsa synnytystapatoiveilleen. Ei siihenkään ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

Kiitos kaikille hyvistä kommenteista. Kuten aiemmin ketjussa todettiin, tarvitaan avointa keskustelua ja asian nostamista pöydälle ja osapuolten syyllistämisen välttämistä.

Pro sektio kirjoitti:

"Synnytystavan valinnassa ratkaisee nimenomaan äidin ja lapsen hyvinvointi. On tietoista valehtelua väittää toisin."
- En ikävä kyllä edelleenkään usko yllä olevaan väitteeseen. En ole saanut sen tueksi minkäänlaista todistetta tai indikaatiota. Itsekin puhut viestissäsi vain kustannuksellisesta näkökulmasta.

"Julkisella puolella tehdään sellaisia plastiikkakirurgisia leikkauksia, jotka ovat lääketieteellisesti tarpeellisia. Eikä niille ole vaihtoehtoa, kuten on sektiolle tässä tapauksessa."
- Nyt menee aiheen ohi. Emme ole puhumassa julkisen puolen plastiikkagirurgiasta, vaan 'lääketieteellisestä etiikasta' ja 'lääketieteellisesti tarpeettomista' kauneusleikkauksista.

"Tälläkin hetkellä sektion saa Suomessakin, jos pätäkkää lyödään pöytään tarpeeksi paljon. "

- Kiitos tiedosta, tämä oli minulle uutta ja varmaan ketjun aloittajalle suuri helpotus. Sehän on mahtavaa, että synnytys yksityisellä puolella on mahdollista kotimaan rajojen sisäpuolellakin!

"Hyvin kuvaavaa on, että yksityissairaloissa ei tiettävästi ole sektioita tehty, eli periaatteet häviävät ropeästi takavasemmalle, kun ei voikaan toteuttaa oikkujaan muiden kukkaron varassa."

- Kuvaavaa on se, että kun tiedustelin HUS:lta synnytysmahdollisuudesta yksityisellä puolella (vajaa vuosi sitten), sieltä sanottiin minulle, että se ei ole Suomessa mahdollista, koska uudet säädökset ovat niin tiukkoja (en tiedä, mistä säädöksistä on kyse, siteeraan vain suoraan). Tämä saattaakin olla syynä siihen, että harva sektiota toivova nainen osaa etsiä yksityistä klinikkaa synnytystään varten. Siitähän kertoo jo se, että monet etsivät synnytyssairaalaa kotimaan ulkopuolelta.
- Soitin erääseen suomalaiseen yksityissairaalaan. Olet toden totta oikeassa: kyseisessä laitoksessa on mahdollista päästä sektiosynnytykseen ilman lähetteitä tms. kunnalliselta puolelta. Viimeksi tällainen sektio on suoritettu neljä (4) vuotta sitten. Eli tiettävästi sektioita on tehty yksityissairaalassa...

"Entinen EML-käytäntö oli mitä suurimamssa määrin edelleenkin muiden kuin hoidettavan kustantamaa. Siinä ei ollut tarkoitus päästä valitsemaan hoitotapaa, saati ohittamaan jonoja, vaan vain valitsemaan lääkärin, joka hoitaa. hyvä että loppui, koska sitä käytettiin väärin."

- No jo on tyhmää, että eivät ole perineet kaikkia ylimääräisiä kustannuksia potilaalta, mikähän järki siinä on? Varmaan halukkaat olisivat mielellään maksaneet enemmänkin. Muistaakseni EML-synnytys ei ollut edes kovin kallista, joten nostamisen varaa olisi ollut.
- Tuokin on monelle synnyttäjälle tärkeää, että saisi itse valita lääkärin. En ymmärrä, miten EML-käytäntöä voi käyttää väärin? Voisiko joku viisaampi selittää?

"En usko, että vakuutusyhtiöt myöntävät sellaista sairausvakuutusta, joka kataa elektiivisen sektion omasta halusta. Sehän olisi täysin järjetön vakuutus firman kannalta."
- Ei se kyllä ihan noin mene.

"Mukavuussektiota haluavat vetovat, että he haluavat itse määrätä mitä tekevät omalla kropallaan"
- En ymmärrä käsitettä 'mukavuussektio'. Tuskin kukaan mukavuudenhalusta sektiota haluaa. Ei se ole yhtään mukavampi tapa synnyttää kuin perinteinenkään. Meitä vain on niin moneen junaan ja jokaisella on omat syynsä ja perustelunsa synnytystapatoiveilleen. Ei siihenkään ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

Kiitos kaikille hyvistä kommenteista. Kuten aiemmin ketjussa todettiin, tarvitaan avointa keskustelua ja asian nostamista pöydälle ja osapuolten syyllistämisen välttämistä.

Lue lisää

En tiedä mikä on aloittajan tilanne, mutta harmi etten alkuraskaudestani huomannut tätä ketjua.
Omakohtainen kokemukseni on että nuoret naislääkärit pönkittävät omaa egoaan äitipoleilla, selittämällä että ei ole perusteita sektiolle, vaikka itselläni on kolmestakin eri terveydelllisestä syystä perusteet sektiolle. Neljäs ja nyt ajatellen ehkä suurin syy on luottamuspula hoitohenkilökuntaan ja lääkäreihin.
Ihmistä ei kunnioiteta ajattelevana ja tuntevana yksilönä, vaan hoitoalalla vallitsee egopöhötys, joika saa ihmiset kuvittelemaan kouluja käymällä tiedettävän kuinka jokaisen ihmisen fysiikka toimii. Yksilö itse kuitenkin on se joka tietää oman kuntonsa, ei kukaan muu.
Itseäni harmittaa etten uskalla fyysisten rajoitteideni vuoksi lähteä synnyttämään alateitse, mutta olen todennut että taistelen sektion läpi kun olen vielä siihen kykenevä, enkä siinä vaiheessa kun lapsi tekee tuloaan ja itsepäiset kätilöt yrittävät kahden vuorokauden jälkeenkin väkisin saada lapsen alateitse ulos. Siinä vaiheessa sektio tehdään hätäsektiona kun lapsen sydänäänet alkavat heiketä. Myöskin haluan että kykenen itse hoitamaan lapseni mahdollisimman pian syntymän jälkeen.

mmmmmmm kirjoitti:

En tiedä mikä on aloittajan tilanne, mutta harmi etten alkuraskaudestani huomannut tätä ketjua.
Omakohtainen kokemukseni on että nuoret naislääkärit pönkittävät omaa egoaan äitipoleilla, selittämällä että ei ole perusteita sektiolle, vaikka itselläni on kolmestakin eri terveydelllisestä syystä perusteet sektiolle. Neljäs ja nyt ajatellen ehkä suurin syy on luottamuspula hoitohenkilökuntaan ja lääkäreihin.
Ihmistä ei kunnioiteta ajattelevana ja tuntevana yksilönä, vaan hoitoalalla vallitsee egopöhötys, joika saa ihmiset kuvittelemaan kouluja käymällä tiedettävän kuinka jokaisen ihmisen fysiikka toimii. Yksilö itse kuitenkin on se joka tietää oman kuntonsa, ei kukaan muu.
Itseäni harmittaa etten uskalla fyysisten rajoitteideni vuoksi lähteä synnyttämään alateitse, mutta olen todennut että taistelen sektion läpi kun olen vielä siihen kykenevä, enkä siinä vaiheessa kun lapsi tekee tuloaan ja itsepäiset kätilöt yrittävät kahden vuorokauden jälkeenkin väkisin saada lapsen alateitse ulos. Siinä vaiheessa sektio tehdään hätäsektiona kun lapsen sydänäänet alkavat heiketä. Myöskin haluan että kykenen itse hoitamaan lapseni mahdollisimman pian syntymän jälkeen.

Lue lisää

Jos sinulla on oikeasti yksikin terveydellinen syy perusteena sektiolle, se varmasti tehdään eikä siinä tarvitse mitään taistella. Mutta jos "fyysiset rajoitteesi" ovat rajoitteita vain sinun omasta mielestäsi, on asia syytä harkita perusteellisesti myös alan asiantuntijoiden toimesta. "Fyysiset rajoitteet" saattavat rajoittaa sektiota vielä enemmän...

22 kirjoitti:

Jos sinulla on oikeasti yksikin terveydellinen syy perusteena sektiolle, se varmasti tehdään eikä siinä tarvitse mitään taistella. Mutta jos "fyysiset rajoitteesi" ovat rajoitteita vain sinun omasta mielestäsi, on asia syytä harkita perusteellisesti myös alan asiantuntijoiden toimesta. "Fyysiset rajoitteet" saattavat rajoittaa sektiota vielä enemmän...

Lue lisää

Itselläni oli useita fyysisiä syitä, joista mikään ei yksinään olisi estänyt alatiesynnytystä. Lääkäri tarkasteli niitä yksinään ja tosiaankin suositti tavalliseen tapaan synnytystä. Minä taas mietin, miten ne syyt vaikuttavat synnytyksessä, ja lopputulemana oli, että voivat vaikeuttaa merkittävästikin ponnistusvaihetta, sitä kautta pidentää ponnistusvaihetta ja altistaa lapseni hapenpuutteelle. Keskustelimme lääkärin kanssa, miehenikin oli mukana, ja sektio tuli. Osittain miehenikin ansiosta, hän nimittäin kysyi lääkäriltä, että mitä riskejä alatiesynnytykseen liittyy, koska täytyyhän siinäkin olla riskejä, mutta niistä ei puhuta missään mitään. Ja näinhän se on, sektio vs. alatiesynnytys -keskusteluissa jauhetaan aina alatiesynnytyksen eduista ja sektion haitoista, vaikka myös sektiossa on etuja ja alatiesynnytyksessä vastaavasti haittoja.

Papereihin tuli merkintä sektiosta synnytyspelon vuoksi. Lisädiagnoosina oli perussairauteni. Olen erittäin iloinen, että päädyin sektioon, sillä fyysisiä ongelmiani ei oltu mitenkään huomioitu leikkaussalissa, ja komplikaatiohan siitä tuli (välihuomautus: olin kertonut noista ongelmistani kolmelle ihmiselle kirjannut lomakkeeseen, silti ei oltu varauduttu...) Komplikaatiosta selvittiin säikähdyksellä ja parilla pussillisella lisäverta, eli ei tullut isoa vahinkoa. Kauhulla mietin, mikä olisi ollut tilanne alatiesynnytyksessä, mitä lapselle olisi voinut käydä. Mieluummin otan itselleni sektion riskit kuin lapselleni alatiesynnytyksen riskit. Sitähän kukaan ei kiistä, että suunniteltu sektio on nimenomaan syntyvälle lapselle turvallisin tapa tulla maailmaan.

Sektioitu kirjoitti:

Itselläni oli useita fyysisiä syitä, joista mikään ei yksinään olisi estänyt alatiesynnytystä. Lääkäri tarkasteli niitä yksinään ja tosiaankin suositti tavalliseen tapaan synnytystä. Minä taas mietin, miten ne syyt vaikuttavat synnytyksessä, ja lopputulemana oli, että voivat vaikeuttaa merkittävästikin ponnistusvaihetta, sitä kautta pidentää ponnistusvaihetta ja altistaa lapseni hapenpuutteelle. Keskustelimme lääkärin kanssa, miehenikin oli mukana, ja sektio tuli. Osittain miehenikin ansiosta, hän nimittäin kysyi lääkäriltä, että mitä riskejä alatiesynnytykseen liittyy, koska täytyyhän siinäkin olla riskejä, mutta niistä ei puhuta missään mitään. Ja näinhän se on, sektio vs. alatiesynnytys -keskusteluissa jauhetaan aina alatiesynnytyksen eduista ja sektion haitoista, vaikka myös sektiossa on etuja ja alatiesynnytyksessä vastaavasti haittoja.

Papereihin tuli merkintä sektiosta synnytyspelon vuoksi. Lisädiagnoosina oli perussairauteni. Olen erittäin iloinen, että päädyin sektioon, sillä fyysisiä ongelmiani ei oltu mitenkään huomioitu leikkaussalissa, ja komplikaatiohan siitä tuli (välihuomautus: olin kertonut noista ongelmistani kolmelle ihmiselle kirjannut lomakkeeseen, silti ei oltu varauduttu...) Komplikaatiosta selvittiin säikähdyksellä ja parilla pussillisella lisäverta, eli ei tullut isoa vahinkoa. Kauhulla mietin, mikä olisi ollut tilanne alatiesynnytyksessä, mitä lapselle olisi voinut käydä. Mieluummin otan itselleni sektion riskit kuin lapselleni alatiesynnytyksen riskit. Sitähän kukaan ei kiistä, että suunniteltu sektio on nimenomaan syntyvälle lapselle turvallisin tapa tulla maailmaan.

Lue lisää

Tarkentaisitko, mitä ne fyysiset ongelmasi olivat, joita ei oltu mitenkään huomioitu leikaussalissa ja jotka johtivat verensiirtotarpeeseen. Tämä kiinnostaa minua ihan ammatillisista syistä, koska tällaiset asiat ovat nimenomaan niitä, joihin kohdistetaan erityistä huomiota leikkauksissa (veren hyytyminen, verivarausten tarve, iv-kanyylien koko ja määrä jne).

Sektioitu kirjoitti:

Itselläni oli useita fyysisiä syitä, joista mikään ei yksinään olisi estänyt alatiesynnytystä. Lääkäri tarkasteli niitä yksinään ja tosiaankin suositti tavalliseen tapaan synnytystä. Minä taas mietin, miten ne syyt vaikuttavat synnytyksessä, ja lopputulemana oli, että voivat vaikeuttaa merkittävästikin ponnistusvaihetta, sitä kautta pidentää ponnistusvaihetta ja altistaa lapseni hapenpuutteelle. Keskustelimme lääkärin kanssa, miehenikin oli mukana, ja sektio tuli. Osittain miehenikin ansiosta, hän nimittäin kysyi lääkäriltä, että mitä riskejä alatiesynnytykseen liittyy, koska täytyyhän siinäkin olla riskejä, mutta niistä ei puhuta missään mitään. Ja näinhän se on, sektio vs. alatiesynnytys -keskusteluissa jauhetaan aina alatiesynnytyksen eduista ja sektion haitoista, vaikka myös sektiossa on etuja ja alatiesynnytyksessä vastaavasti haittoja.

Papereihin tuli merkintä sektiosta synnytyspelon vuoksi. Lisädiagnoosina oli perussairauteni. Olen erittäin iloinen, että päädyin sektioon, sillä fyysisiä ongelmiani ei oltu mitenkään huomioitu leikkaussalissa, ja komplikaatiohan siitä tuli (välihuomautus: olin kertonut noista ongelmistani kolmelle ihmiselle kirjannut lomakkeeseen, silti ei oltu varauduttu...) Komplikaatiosta selvittiin säikähdyksellä ja parilla pussillisella lisäverta, eli ei tullut isoa vahinkoa. Kauhulla mietin, mikä olisi ollut tilanne alatiesynnytyksessä, mitä lapselle olisi voinut käydä. Mieluummin otan itselleni sektion riskit kuin lapselleni alatiesynnytyksen riskit. Sitähän kukaan ei kiistä, että suunniteltu sektio on nimenomaan syntyvälle lapselle turvallisin tapa tulla maailmaan.

Lue lisää

"Sitähän kukaan ei kiistä, että suunniteltu sektio on nimenomaan syntyvälle lapselle turvallisin tapa tulla maailmaan."

Varmasti kiistää..

Anehoitsu kirjoitti:

Tarkentaisitko, mitä ne fyysiset ongelmasi olivat, joita ei oltu mitenkään huomioitu leikaussalissa ja jotka johtivat verensiirtotarpeeseen. Tämä kiinnostaa minua ihan ammatillisista syistä, koska tällaiset asiat ovat nimenomaan niitä, joihin kohdistetaan erityistä huomiota leikkauksissa (veren hyytyminen, verivarausten tarve, iv-kanyylien koko ja määrä jne).

Lue lisää

Kerroin synnytyssairaalassa kolmelle ihmiselle, että minulla on erittäin vaikea astma, joka on ollut raskauden aikana erittäin huonossa hoitotasapainossa. Kirjasin lomakkeelle käyttämäni lääkityksen, joka oli niin suuri kuin raskausaikana voi olla (mm. kortisonitablettikuureja suun kautta). Käytännössä mies nukkui noin puolivälistä raskautta eri huoneessa, ja sielläkin hänen unensa häiriintyi minun yskimiseni takia. Yskältäni sain nukuttua raskauden puolivälin jälkeen 4-5 tuntia vuorokaudessa. Nämäkin kerroin sairaalassa.2 kk ennen laskettua aikaa sain lisäksi flunssan, joka helpotti vasta vauvan synnyttyä, vaikka sain siihen hoidoksi useita antibioottikuureja. Eli yskin astmani lisäksi myös flunssan takia. Leikkaussalissa yskääni ei oltu huomioitu mitenkään. Minulla oli mukana oma avaava lääke, jota hoitaja sitten kehoitti ottamaan. Otin. Tuloksena oli kohdun supistumattomuus ja melkoinen verenvuoto. Epikriisissä ei näy mitään merkintää hoitajan kehoituksesta ottaa avaavaa lääkettä. Siellä on myös arvioitu verenvuoto alakanttiin, n. puoli litraa vähemmän kuin todellisuudessa. Näin minulle kertoi synnyttäneiden osaston sairaanhoitaja. Nyt tuli taas yksi sektiokomplikaatio lisää tilastoihin, vaikka tämä olisi voitu täysin välttää potilastietoni lukemalla. Silti koen, että sektio meni hyvin ja että sektio oli minulle oikea tapa synnyttää. Pääasia oli, ettei tapahtunut mitään peruuttamatonta lapsen tai minun terveydelle.

Tämä oli myös perimmäinen syyni sektiotoiveeseeni. En luottanut siihen, että vaikeaa astmaani kahta muuta ponnistukseen liittyvää haittatekijää olisi huomioitu synnytyksessä, josta olisi voinut seurata ongelmia lapselle. Noita muita haittatekijöitä en tähän laita, en halua että minut tunnistetaan. Sen verran voin kirjoittaa, että toinen kiistattomasti olisi lisännyt ponnistustarvetta ja toinen olisi vähentänyt kykyäni ponnistaa. Myös äidilläni on erittäin vaikea astma (tullut vasta synnytystensä jälkeen), ja hänellä on kokemusta useammasta alatiesynnytyksestä. Hän oli erittäin, erittäin helpottunut kuullessaan, että saan sektion. Myös muut synnyttäneet lähisukulaiset, jotka todella käsittävät, miten vaikea astmani on, olivat iloisia sektiopäätöksestä. Lähisukulaisistani kukaan, edes lääketieteen ammattilaiset, eivät vähääkään kyseenalaistaneet sektiotarvetta. Tuota verenvuotoa lukuunottamatta koin saavani erittäin hyvää hoitoa sairaalassa.

Osaatko arvioida, miten tuo sektiokomplikaatio vaikuttaa mahdollisuuksiini saada toinen sektio, jos meille toinen lapsi suodaan? Käytännössähän komplikaaton syy on tiedossa ja poistettavissa, mutta se ei vain papereissa näy.

Sektioitu kirjoitti:

Kerroin synnytyssairaalassa kolmelle ihmiselle, että minulla on erittäin vaikea astma, joka on ollut raskauden aikana erittäin huonossa hoitotasapainossa. Kirjasin lomakkeelle käyttämäni lääkityksen, joka oli niin suuri kuin raskausaikana voi olla (mm. kortisonitablettikuureja suun kautta). Käytännössä mies nukkui noin puolivälistä raskautta eri huoneessa, ja sielläkin hänen unensa häiriintyi minun yskimiseni takia. Yskältäni sain nukuttua raskauden puolivälin jälkeen 4-5 tuntia vuorokaudessa. Nämäkin kerroin sairaalassa.2 kk ennen laskettua aikaa sain lisäksi flunssan, joka helpotti vasta vauvan synnyttyä, vaikka sain siihen hoidoksi useita antibioottikuureja. Eli yskin astmani lisäksi myös flunssan takia. Leikkaussalissa yskääni ei oltu huomioitu mitenkään. Minulla oli mukana oma avaava lääke, jota hoitaja sitten kehoitti ottamaan. Otin. Tuloksena oli kohdun supistumattomuus ja melkoinen verenvuoto. Epikriisissä ei näy mitään merkintää hoitajan kehoituksesta ottaa avaavaa lääkettä. Siellä on myös arvioitu verenvuoto alakanttiin, n. puoli litraa vähemmän kuin todellisuudessa. Näin minulle kertoi synnyttäneiden osaston sairaanhoitaja. Nyt tuli taas yksi sektiokomplikaatio lisää tilastoihin, vaikka tämä olisi voitu täysin välttää potilastietoni lukemalla. Silti koen, että sektio meni hyvin ja että sektio oli minulle oikea tapa synnyttää. Pääasia oli, ettei tapahtunut mitään peruuttamatonta lapsen tai minun terveydelle.

Tämä oli myös perimmäinen syyni sektiotoiveeseeni. En luottanut siihen, että vaikeaa astmaani kahta muuta ponnistukseen liittyvää haittatekijää olisi huomioitu synnytyksessä, josta olisi voinut seurata ongelmia lapselle. Noita muita haittatekijöitä en tähän laita, en halua että minut tunnistetaan. Sen verran voin kirjoittaa, että toinen kiistattomasti olisi lisännyt ponnistustarvetta ja toinen olisi vähentänyt kykyäni ponnistaa. Myös äidilläni on erittäin vaikea astma (tullut vasta synnytystensä jälkeen), ja hänellä on kokemusta useammasta alatiesynnytyksestä. Hän oli erittäin, erittäin helpottunut kuullessaan, että saan sektion. Myös muut synnyttäneet lähisukulaiset, jotka todella käsittävät, miten vaikea astmani on, olivat iloisia sektiopäätöksestä. Lähisukulaisistani kukaan, edes lääketieteen ammattilaiset, eivät vähääkään kyseenalaistaneet sektiotarvetta. Tuota verenvuotoa lukuunottamatta koin saavani erittäin hyvää hoitoa sairaalassa.

Osaatko arvioida, miten tuo sektiokomplikaatio vaikuttaa mahdollisuuksiini saada toinen sektio, jos meille toinen lapsi suodaan? Käytännössähän komplikaaton syy on tiedossa ja poistettavissa, mutta se ei vain papereissa näy.

Lue lisää

Kirjoituksessasi on joitakin mieletsäni epäloogisia juttuja. Astma epästabiilina ja varsinkin yhdistettynä hengitystieinfektioon on erittäin painava syy välttää leikkausta ja anestesiaa. Kortisoni ei ole sinänsä lääkkeenä sen suurempi ongelma synnytyksessä. Sitähän käytetään keskosuuden uhatessa "kypsyttämään" vauvaa. Antibiootit eivät auta flunssaan. Avaava lääke (sympatomimeetti) vaikuttaa tavanomaisina annoksina ja etenkin inhalaationa aika vähän kohdun supistumiseen ja on myös suhteellisen lyhytvaikutteinen. Supistusten estoon on käytetty sympatomimeetti-infuusioita suonen kautta, mutta ei ole tavatonta, että se ei olekaan auttanut vaan joudutaan sektioonkin suoraa tipasta, eikä niissä ole sen enmpää supistumisongelmia. Niitä tulee jos tulee siitä huolimatta. Toisaalta kohtua supistavat lääkkeet ovat niin voimakkaita, että ne ylittävät kirkkaasti salbutamoli-inhalaation vaikutuksen. Verenvuodon arvioiminen sektiossa on lähinnä valistunut arvaus, koska lapsiveden määrää ei pysty erottamaan verenvuodosta. Puolen litran tarkkuus on ihan hyvä ja riittävä, koska nesteytys tehdään voinnin ja verenpainelukemien perusteella ja veren anto hemoglobiinimäärityksen avulla. Mistä synnyttäneiden osaston sairaanhoitaja sitten tiesi "oikean" vuodon määrän? Kristallipallosta?

Summa summarum. En näe kirjoituksesi perusteella tarinassasi mitään ihmeteltävää ja tuon luettuani olen sitä mieltä, että alatiesynnytys olisi ollut sinulle lähtökohtaisesti kuitenkin turvallisempi anestesiariskien vuoksi. Vaikka sektio olisi tarkoitus tehdä puudutuksessa (joka on turvallisempi keuhkosairaalle), ei etukäteen voida tietää, tarvitaanko kuitenkin jossakin vaiheessa nukutusta. Kipulääkkeiden tarve on suurempaa leikkauksen jälkeen ja se altistaa keuhkotulehduksille ja muille hengityspuolen ongelmille etenkin jos on keuhkosairauksia ja -tulehduksia.

Mielestäni kyse ei ole mistään komplikaatiosta vaan normaalivariaatiosta, enkä ole myöskään esittämästäsi syytä vakuuttunut. Huonosti supistuva kohtu tahtoo supistua huonosti myös seuraavalla kerralla, mikäli alunperin kyse ei ole esim. kaksosraskaudesta, jossa kohdun venyttymisen vuoksi supistuminen voi olla heikompaa ja kestääkin hiukan kauemmin, kun toinenkin pitää saada ensin ulos, ennen kuin kohtu pääsee supistumaan. Aiempi sektio alentaa kynnystä siihen, että seuraavakin tehdään sektiolla. Jos kohtu ei supistu millään, voidaan se tietysti myös poistaa kokonaan.

Anehoitsu kirjoitti:

Kirjoituksessasi on joitakin mieletsäni epäloogisia juttuja. Astma epästabiilina ja varsinkin yhdistettynä hengitystieinfektioon on erittäin painava syy välttää leikkausta ja anestesiaa. Kortisoni ei ole sinänsä lääkkeenä sen suurempi ongelma synnytyksessä. Sitähän käytetään keskosuuden uhatessa "kypsyttämään" vauvaa. Antibiootit eivät auta flunssaan. Avaava lääke (sympatomimeetti) vaikuttaa tavanomaisina annoksina ja etenkin inhalaationa aika vähän kohdun supistumiseen ja on myös suhteellisen lyhytvaikutteinen. Supistusten estoon on käytetty sympatomimeetti-infuusioita suonen kautta, mutta ei ole tavatonta, että se ei olekaan auttanut vaan joudutaan sektioonkin suoraa tipasta, eikä niissä ole sen enmpää supistumisongelmia. Niitä tulee jos tulee siitä huolimatta. Toisaalta kohtua supistavat lääkkeet ovat niin voimakkaita, että ne ylittävät kirkkaasti salbutamoli-inhalaation vaikutuksen. Verenvuodon arvioiminen sektiossa on lähinnä valistunut arvaus, koska lapsiveden määrää ei pysty erottamaan verenvuodosta. Puolen litran tarkkuus on ihan hyvä ja riittävä, koska nesteytys tehdään voinnin ja verenpainelukemien perusteella ja veren anto hemoglobiinimäärityksen avulla. Mistä synnyttäneiden osaston sairaanhoitaja sitten tiesi "oikean" vuodon määrän? Kristallipallosta?

Summa summarum. En näe kirjoituksesi perusteella tarinassasi mitään ihmeteltävää ja tuon luettuani olen sitä mieltä, että alatiesynnytys olisi ollut sinulle lähtökohtaisesti kuitenkin turvallisempi anestesiariskien vuoksi. Vaikka sektio olisi tarkoitus tehdä puudutuksessa (joka on turvallisempi keuhkosairaalle), ei etukäteen voida tietää, tarvitaanko kuitenkin jossakin vaiheessa nukutusta. Kipulääkkeiden tarve on suurempaa leikkauksen jälkeen ja se altistaa keuhkotulehduksille ja muille hengityspuolen ongelmille etenkin jos on keuhkosairauksia ja -tulehduksia.

Mielestäni kyse ei ole mistään komplikaatiosta vaan normaalivariaatiosta, enkä ole myöskään esittämästäsi syytä vakuuttunut. Huonosti supistuva kohtu tahtoo supistua huonosti myös seuraavalla kerralla, mikäli alunperin kyse ei ole esim. kaksosraskaudesta, jossa kohdun venyttymisen vuoksi supistuminen voi olla heikompaa ja kestääkin hiukan kauemmin, kun toinenkin pitää saada ensin ulos, ennen kuin kohtu pääsee supistumaan. Aiempi sektio alentaa kynnystä siihen, että seuraavakin tehdään sektiolla. Jos kohtu ei supistu millään, voidaan se tietysti myös poistaa kokonaan.

Lue lisää

Luitkohan viestini tarpeeksi tarkasti? Minähän nimenomaan kirjoitin, että otin mieluummin itselleni sektion riskit (myös astmastani johtuvat) kuin vauvalleni alatiesynnytysen riskit (jälleen astmastani johtuvat). Et kirjoituksessasi sivunnut lainkaan alatiesynnytyksen riskejä lapselle minun tapauksessani. Tunnen kroppani ja astmani sen verran hyvin, että pidin itse sektiota ehdottomasti turvallisempana ja varmempana. En suoraan sanoen luottanut siihen, että jos alatiesynnytyksessä olisi mennyt jotakin pieleen, minut olisi viety tarpeeksi nopeasti sektioon (synnytyssairaalassani on mm. päädytty sektioon vasta 2 tunnin ponnistusvaiheen jälkeen/50 tunnin supistusten jälkeen/16 tuntia kestäneiden TÄYSIN tuloksettomien supistusten jälkeen vaikka oli synnyttäjän kanssa sovittu etukäteen, että jos tunnissa ei tapahdu mitään mennään heti leikkuriin). Luotto ei riittänyt. Jos olisi ollut täysin varmaa, että äitiyspolilla minua hoitanut lääkäri olisi hoitanut myöskin synnytyksen, olisin uskaltautunut alatiesynnytykseen (hoitamisella tarkoitan sitä, että hän olisi ollut työvuorossa ja kätilö olisi ottanut välittömästi häneen yhteyttä, jos olisi ollut pienintäkään viitettä, että synnytys ei suju kuten pitäisi). Luitko tuota ketjua kohdun repeämistä? Siinä oli eräällä synnyttäjällä ollut kohdunrepeämä kuin oppikirjasta, ja silti useampi kätilö oli vastustanut lääkärin kutsumista paikalle...

Suoraan sanoen en pitänyt lainkaan kirjoituksesi sävystä. Se oli minusta varsin ylimielinen, mm. antibioottien käytön suhteen. Astmani on sellainen, että flunssan tullessa joudun useimmiten antibioottikuurille, koska en muuten parane. Tämän on minulle sanonut erittäin pätevä keuhkosairauksien erikoislääkäri. Pidän edelleen keuhkosairauksien erikoislääkäriä pätevämpänä hoitamaan keuhkosairauksia kuin anestesiahoitajaa. Samainen lääkäri on antanut varsin selvät ohjeet, millä oireilla kuuri pitää ehdottomasti aloittaa, ja kirjoittanut minulle antibioottireseptin varuiksi. Tälläkin hetkellä lääkekaapistani löytyy valmiiksi hankittu antibioottikuuri, jonka aloitan jos tarvis tulee. Nuo raskauden aikaiset antibioottikuurit on erikoislääkärin vastaanotollaan määräämiä. Flunssan helpottaminen synnytyksen jälkeen liittyy siihen, että raskaushormonien aiheuttama limakalvoturvotus nenässä ja keuhkoissa väheni vauvan synnyttyä, jolloin lima pääsi tulemaan paremmin pois eikä enää tulehduttanut paikkoja.

Verenvuodosta: saliin tuli takapäivystäjä tms. leikkaavan lääkärin avuksi. Hän kysyi minulta näköesteen yli, otinko avaavaa lääkettä. Tuskin olisi kysynyt, jos ei olisi pitänyt sitä tilanteeseen vaikuttavana tekijänä. Toisekseen, sukulaiseni, erikoissairaanhoitaja, otti tuosta salbutamoli-asiasta selvää. Hänen mukaansa leikkaussalissa tapahtui virhe, kun minua kehoitettiin ottamaan sitä.

Verenvuodon määrästä: noin se hoitaja minulle osastolla sanoi. Että papereihin on merkitty tämä, mutta he (hoitajat) pivävät oikeampana verenvuodon määränä puolta litraa isompaa määrää. Tietääkseni suomalaisissa sairaaloissa ei ole kristallipalloja käytössä. Eikö asiallisia perusteita riitä, kun pitää alkaa moisia ala-arvoisia heittoja kirjoittelemaan?

Kipulääkkeistä sektion jälkeen: kipupumpussani oli paljon lääkettä jäljellä, kun se poistettiin. Pärjäsin tavallisilla särkylääkkeillä jo muutama päivä sektiosta. Tavallisia särkylääkkeitä tarvitsin vajaat 2 viikkoa. Jos särkylääkkeet olisivat olleet suuri riski minulle, olisin ollut ottamatta niitä. Sektiotoiveeseeni tämä ei olisi vaikuttanut, mieluummin olisin itse kärsinyt haavakivusta kuin olisin ottanut riskin lapsen hapenpuutteesta alatiesynnytyksen aikana. Paranin sektiosta todella hyvin. Ensimmäinen ylösnousu sektion jälkeen ei tehnyt lainkaan tiukkaa. Alle viikko sektiosta keittelin jo kahvia vauvaa katsomaan tulleille vieraille.

Toivon sinulle rutkasti lisää empatiaa työhösi. On erittäin vaarallista, jos joku pitää itseään ammatissaan kaikkitietävänä.

Sektioitu kirjoitti:

Luitkohan viestini tarpeeksi tarkasti? Minähän nimenomaan kirjoitin, että otin mieluummin itselleni sektion riskit (myös astmastani johtuvat) kuin vauvalleni alatiesynnytysen riskit (jälleen astmastani johtuvat). Et kirjoituksessasi sivunnut lainkaan alatiesynnytyksen riskejä lapselle minun tapauksessani. Tunnen kroppani ja astmani sen verran hyvin, että pidin itse sektiota ehdottomasti turvallisempana ja varmempana. En suoraan sanoen luottanut siihen, että jos alatiesynnytyksessä olisi mennyt jotakin pieleen, minut olisi viety tarpeeksi nopeasti sektioon (synnytyssairaalassani on mm. päädytty sektioon vasta 2 tunnin ponnistusvaiheen jälkeen/50 tunnin supistusten jälkeen/16 tuntia kestäneiden TÄYSIN tuloksettomien supistusten jälkeen vaikka oli synnyttäjän kanssa sovittu etukäteen, että jos tunnissa ei tapahdu mitään mennään heti leikkuriin). Luotto ei riittänyt. Jos olisi ollut täysin varmaa, että äitiyspolilla minua hoitanut lääkäri olisi hoitanut myöskin synnytyksen, olisin uskaltautunut alatiesynnytykseen (hoitamisella tarkoitan sitä, että hän olisi ollut työvuorossa ja kätilö olisi ottanut välittömästi häneen yhteyttä, jos olisi ollut pienintäkään viitettä, että synnytys ei suju kuten pitäisi). Luitko tuota ketjua kohdun repeämistä? Siinä oli eräällä synnyttäjällä ollut kohdunrepeämä kuin oppikirjasta, ja silti useampi kätilö oli vastustanut lääkärin kutsumista paikalle...

Suoraan sanoen en pitänyt lainkaan kirjoituksesi sävystä. Se oli minusta varsin ylimielinen, mm. antibioottien käytön suhteen. Astmani on sellainen, että flunssan tullessa joudun useimmiten antibioottikuurille, koska en muuten parane. Tämän on minulle sanonut erittäin pätevä keuhkosairauksien erikoislääkäri. Pidän edelleen keuhkosairauksien erikoislääkäriä pätevämpänä hoitamaan keuhkosairauksia kuin anestesiahoitajaa. Samainen lääkäri on antanut varsin selvät ohjeet, millä oireilla kuuri pitää ehdottomasti aloittaa, ja kirjoittanut minulle antibioottireseptin varuiksi. Tälläkin hetkellä lääkekaapistani löytyy valmiiksi hankittu antibioottikuuri, jonka aloitan jos tarvis tulee. Nuo raskauden aikaiset antibioottikuurit on erikoislääkärin vastaanotollaan määräämiä. Flunssan helpottaminen synnytyksen jälkeen liittyy siihen, että raskaushormonien aiheuttama limakalvoturvotus nenässä ja keuhkoissa väheni vauvan synnyttyä, jolloin lima pääsi tulemaan paremmin pois eikä enää tulehduttanut paikkoja.

Verenvuodosta: saliin tuli takapäivystäjä tms. leikkaavan lääkärin avuksi. Hän kysyi minulta näköesteen yli, otinko avaavaa lääkettä. Tuskin olisi kysynyt, jos ei olisi pitänyt sitä tilanteeseen vaikuttavana tekijänä. Toisekseen, sukulaiseni, erikoissairaanhoitaja, otti tuosta salbutamoli-asiasta selvää. Hänen mukaansa leikkaussalissa tapahtui virhe, kun minua kehoitettiin ottamaan sitä.

Verenvuodon määrästä: noin se hoitaja minulle osastolla sanoi. Että papereihin on merkitty tämä, mutta he (hoitajat) pivävät oikeampana verenvuodon määränä puolta litraa isompaa määrää. Tietääkseni suomalaisissa sairaaloissa ei ole kristallipalloja käytössä. Eikö asiallisia perusteita riitä, kun pitää alkaa moisia ala-arvoisia heittoja kirjoittelemaan?

Kipulääkkeistä sektion jälkeen: kipupumpussani oli paljon lääkettä jäljellä, kun se poistettiin. Pärjäsin tavallisilla särkylääkkeillä jo muutama päivä sektiosta. Tavallisia särkylääkkeitä tarvitsin vajaat 2 viikkoa. Jos särkylääkkeet olisivat olleet suuri riski minulle, olisin ollut ottamatta niitä. Sektiotoiveeseeni tämä ei olisi vaikuttanut, mieluummin olisin itse kärsinyt haavakivusta kuin olisin ottanut riskin lapsen hapenpuutteesta alatiesynnytyksen aikana. Paranin sektiosta todella hyvin. Ensimmäinen ylösnousu sektion jälkeen ei tehnyt lainkaan tiukkaa. Alle viikko sektiosta keittelin jo kahvia vauvaa katsomaan tulleille vieraille.

Toivon sinulle rutkasti lisää empatiaa työhösi. On erittäin vaarallista, jos joku pitää itseään ammatissaan kaikkitietävänä.

Lue lisää

En pidä iyseäni kaikkitietävänä, mutta omalta ammattialaltani tiedän kohtalaisen paljon. Ja muualta esim. sen, että jos flunssa paranee antibiootilla, on diagnoosi väärä. Sinä tunnet ehkä itsesi, mutta sinua hoitavat ammattilaiset ovat nähneet ehkä satoja, jopa tuhansia vastaavassa tilanteessa olleita ihmisiä, joten perspektiiviä on hiukan enemmän. Fakta on, että astmaatikon leikkaus ja anestesiariski on suurentunut, etenkin epästabiilissa vaiheessa ja hengitystieinfektion aikana. Suunnitellut leikkaukset peruttaisiin tuollaisessa tilanteessa, mikäli mahdollista. Kysy asiaa siltä erikoislääkäriltäsi samalla kun utelet miten antibiootit tehoavat flunssaan mikäli epäilet kirjoituksiani.

Synnytys on yksilöllinen ja ainutkertainen tapahtuma. Et voi ennustaa oman synnytyksesi kulkua sillä perusteella, miten muilla on mennyt. Suomessa syntyy vuosittain lähes 60 000 lasta. Suurin osa niistä sujuu ilman suurta dramatiikkaa, vaikka sitä voi olla vaikea uskoa kun lukee näitä palstoja.

Jos avaavalle lääkkeelle on selkeä tarve, on sen ottaminen ihan varmasti parempi vaihtoehto sekä äidille, että lapselle, kuin ottamatta jättäminen. Saman tyyppisillä aineilla hoidettaisiin myös pahempi astmakohtaus synnytyksen ja sektion aikana, jos sellainen kohdalle osuisi, huolimatta siitä, että huonomman supistuksen vuoksi verenvuoto saattaisi olla runsaampaa ja/tai supistavien lääkkeiden tarve suurempi. Mutta kyse ei ole komplikaatiosta. Otitko lääkkeen turhaan, "varmuuden vuoksi"?

Leikkaussalin henkilökunta on varmasti paikan päällä olevana parempi arvioimaan verenvuodon määrää sektiossa kuin vuodeosaston hoitaja, jolla ei ole käytettävissään mitään muuta menetelmää kuin katsoa hemoglobiinitaso ennen ja jälkeen. Silloinkaan hän tuskin osaa ottaa huomioon muussa vaiheessa tapahtuneet vuodot, nesteytyksen ja virtsaamisen merkityksen hemoglobiinitason muuttajana jne. Leikkaussalissa vuoto arvioidaan imuun imetyn nestemäärän ja leikkausrättien painon lisäyksen perusteella. Koska lapsiveden määrää ei pysty laskemaan ja verta on muuallakin ympäristössä, jää vuodon määrä aina valistuneeksi arvaukseksi, kuten jo kerroinkin. Oleellista on tietää, onko vuoto niukka, normaali vai runsas ja onko vuoto lakannut vai jatkuuko yhä ja miten potilas voi.

Ihmisillä on ilmiömäinen kyky selitellä tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Se on yksi psyyken puolustuskeinoista.

Anehoitsu kirjoitti:

En pidä iyseäni kaikkitietävänä, mutta omalta ammattialaltani tiedän kohtalaisen paljon. Ja muualta esim. sen, että jos flunssa paranee antibiootilla, on diagnoosi väärä. Sinä tunnet ehkä itsesi, mutta sinua hoitavat ammattilaiset ovat nähneet ehkä satoja, jopa tuhansia vastaavassa tilanteessa olleita ihmisiä, joten perspektiiviä on hiukan enemmän. Fakta on, että astmaatikon leikkaus ja anestesiariski on suurentunut, etenkin epästabiilissa vaiheessa ja hengitystieinfektion aikana. Suunnitellut leikkaukset peruttaisiin tuollaisessa tilanteessa, mikäli mahdollista. Kysy asiaa siltä erikoislääkäriltäsi samalla kun utelet miten antibiootit tehoavat flunssaan mikäli epäilet kirjoituksiani.

Synnytys on yksilöllinen ja ainutkertainen tapahtuma. Et voi ennustaa oman synnytyksesi kulkua sillä perusteella, miten muilla on mennyt. Suomessa syntyy vuosittain lähes 60 000 lasta. Suurin osa niistä sujuu ilman suurta dramatiikkaa, vaikka sitä voi olla vaikea uskoa kun lukee näitä palstoja.

Jos avaavalle lääkkeelle on selkeä tarve, on sen ottaminen ihan varmasti parempi vaihtoehto sekä äidille, että lapselle, kuin ottamatta jättäminen. Saman tyyppisillä aineilla hoidettaisiin myös pahempi astmakohtaus synnytyksen ja sektion aikana, jos sellainen kohdalle osuisi, huolimatta siitä, että huonomman supistuksen vuoksi verenvuoto saattaisi olla runsaampaa ja/tai supistavien lääkkeiden tarve suurempi. Mutta kyse ei ole komplikaatiosta. Otitko lääkkeen turhaan, "varmuuden vuoksi"?

Leikkaussalin henkilökunta on varmasti paikan päällä olevana parempi arvioimaan verenvuodon määrää sektiossa kuin vuodeosaston hoitaja, jolla ei ole käytettävissään mitään muuta menetelmää kuin katsoa hemoglobiinitaso ennen ja jälkeen. Silloinkaan hän tuskin osaa ottaa huomioon muussa vaiheessa tapahtuneet vuodot, nesteytyksen ja virtsaamisen merkityksen hemoglobiinitason muuttajana jne. Leikkaussalissa vuoto arvioidaan imuun imetyn nestemäärän ja leikkausrättien painon lisäyksen perusteella. Koska lapsiveden määrää ei pysty laskemaan ja verta on muuallakin ympäristössä, jää vuodon määrä aina valistuneeksi arvaukseksi, kuten jo kerroinkin. Oleellista on tietää, onko vuoto niukka, normaali vai runsas ja onko vuoto lakannut vai jatkuuko yhä ja miten potilas voi.

Ihmisillä on ilmiömäinen kyky selitellä tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Se on yksi psyyken puolustuskeinoista.

Lue lisää

Kysyn edelleen, luitko viestini. Otin lääkkeen LEIKKAUSSALISSA OLLEEN HOITAJAN KEHOITUKSESTA. Silloin sinun on aivan turha kysellä minulta, otinko lääkettä varmuuden vuoksi. Etkö sinä luota kollegasi ammattitaitoon?

Toisekseen, minua ei huolestuttanut se, meneekö synnytykseni oppikirjojen mukaan vai ei, vaan se, miten ja milloin sen kulkuun puututaan, jos asiat näyttävät menevän pieleen. Sinä ehkä voit ajatella, että suurin osa synnytyksistä menee hyvin. Minulla oli tämä yksi synnytys, yksi lapsi. Minua kiinnosti, miten tämä nimenomainen synnytys hoituu. Jos lapselle olisi tullut hapenpuute ja siitä johtuvia vaurioita, niin minua, miestäni, lastani tai isovanhempia ei olisi yhtään lohduttanut, että niin-ja-niin monessa prosentissa/promillessa synnytyksiä tulee vastaavia ongelmia. Lottoatko sinä? Logiikkasi mukaan sinun ei pitäisi koskaan lotota, koska suurin osa lottoajista ei voita mitään.

Antibiooteista: tietänet ehkä, että astmaatikon keuhkoissa voi viihtyä tavanomaista useammin bakteereita ihan pysyvästikin pieniä määriä. Kun tulee paljon limaa (flunssa) ja limantulo pois on hidasta (turpeat limakalvot), syntyy tulehdus, jota pitää hoitaa antibiooteilla. Ymmärrätkö? Joskus tilanne on sen verran hankala, että yksi kuuri ei riitä, vaan tarvitaan vielä toinenkin perään.

Keuhkojeni tilanteesta: varmistin ennen leikkausta anestesialääkäriltä, millä flunssaoireilla leikkaus voidaan tehdä ja milloin leikkaus pitää jättää tekemättä. Hänen mukaansa yskä ja nuha eivät olleet esteitä leikkaukselle. Ennen leikkausta vältin parin viikon ajan isoja kauppakeskuksia jne. sekä flunssaisia sukulaisia ja ystäviä, jotta en saisi vielä pahempaa flunssaa.

Minä lopetan tämän keskustelun osaltani tähän. Sinä onnistuit vakuuttamaan minua vielä lisää joidenkin terveydenhuollossa työskentelevien henkilöiden ylimielisyydestä potilaita kohtaan. Suurin osa on ammatissaan hyviä, empaattisia, kuuntelevia ja potilaita kunnioittavia. Varmaksi ei voi tietää, osuuko omalle kohdalle sellainen vai sitten ylimielinen. Sinun varaasi en haluaisi antaa lapseni henkeä enkä omaa henkeäni missään olosuhteissa.

Sektioitu kirjoitti:

Kysyn edelleen, luitko viestini. Otin lääkkeen LEIKKAUSSALISSA OLLEEN HOITAJAN KEHOITUKSESTA. Silloin sinun on aivan turha kysellä minulta, otinko lääkettä varmuuden vuoksi. Etkö sinä luota kollegasi ammattitaitoon?

Toisekseen, minua ei huolestuttanut se, meneekö synnytykseni oppikirjojen mukaan vai ei, vaan se, miten ja milloin sen kulkuun puututaan, jos asiat näyttävät menevän pieleen. Sinä ehkä voit ajatella, että suurin osa synnytyksistä menee hyvin. Minulla oli tämä yksi synnytys, yksi lapsi. Minua kiinnosti, miten tämä nimenomainen synnytys hoituu. Jos lapselle olisi tullut hapenpuute ja siitä johtuvia vaurioita, niin minua, miestäni, lastani tai isovanhempia ei olisi yhtään lohduttanut, että niin-ja-niin monessa prosentissa/promillessa synnytyksiä tulee vastaavia ongelmia. Lottoatko sinä? Logiikkasi mukaan sinun ei pitäisi koskaan lotota, koska suurin osa lottoajista ei voita mitään.

Antibiooteista: tietänet ehkä, että astmaatikon keuhkoissa voi viihtyä tavanomaista useammin bakteereita ihan pysyvästikin pieniä määriä. Kun tulee paljon limaa (flunssa) ja limantulo pois on hidasta (turpeat limakalvot), syntyy tulehdus, jota pitää hoitaa antibiooteilla. Ymmärrätkö? Joskus tilanne on sen verran hankala, että yksi kuuri ei riitä, vaan tarvitaan vielä toinenkin perään.

Keuhkojeni tilanteesta: varmistin ennen leikkausta anestesialääkäriltä, millä flunssaoireilla leikkaus voidaan tehdä ja milloin leikkaus pitää jättää tekemättä. Hänen mukaansa yskä ja nuha eivät olleet esteitä leikkaukselle. Ennen leikkausta vältin parin viikon ajan isoja kauppakeskuksia jne. sekä flunssaisia sukulaisia ja ystäviä, jotta en saisi vielä pahempaa flunssaa.

Minä lopetan tämän keskustelun osaltani tähän. Sinä onnistuit vakuuttamaan minua vielä lisää joidenkin terveydenhuollossa työskentelevien henkilöiden ylimielisyydestä potilaita kohtaan. Suurin osa on ammatissaan hyviä, empaattisia, kuuntelevia ja potilaita kunnioittavia. Varmaksi ei voi tietää, osuuko omalle kohdalle sellainen vai sitten ylimielinen. Sinun varaasi en haluaisi antaa lapseni henkeä enkä omaa henkeäni missään olosuhteissa.

Lue lisää

Otit avaavaa lääkettä hyvästä syystä ammattihenkilön kehoituksesta. Pidät kuitenkin sitä virheenä ja komplikaation aiheuttajana ja väität lisäksi, että tätä fyysistä ongelmaasi ei mitenkään huomioitu leikkaussalissa. Miten sitä olisi sinun mielestäsi pitänyt huomioida ja varautua muuten kuin mitä nyt tehtiin? Avaavaa lääkitystä oli kuitenkin käytettävissä. Mitä muuta, kuin huomioimista kehoitus ottaa avaavaa lääkettä hyvästä syystä sitten oli? Olit huolissasi sikiön mahdollisesta hapenpuutteesta astmasi vuoksi alatiesynnytyksessä, mutta et ollut yhtään huolissasi, mitä astmasi ja hengitystietulehduksesi saisi aikaan sinun ja lapsesi hapetukselle leikkauksen aikana?

Astmaatikoilla ei piile keuhkoissa sen enempää mystisiä pöpöjä kuin terveilläkään. Astmaatikoille voi tulla keuhkoihin ilmattomia tiloja helpommin ja ne ovat alttiimpia sekundäärisille bakteeritulehduksille kuin tervekeuhkoisilla, mutta silloin kyse ei ole enää flunssasta. Varmuuden vuoksi antibioottien syöminen edesauttaa antibiooteille resistenttien mikrobien kehittymiselle, jonka vuoksi antibiootteja pitäisi käyttää vain varmistettuihin bakteeritulehduksiin ja mieluiten vielä herkkyysmääritysten perusteella valiten.

Astma, varsinkin niin epästabiilissa tilanteessa kuin kuvasit ja varsinkin yhdistettynä hengitystietulehdukseen, on syy lykätä suunniteltua leikkausta. Sinun tilanteessasi ei voida tietenkään jäädä odottelemaan parempaa aikaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kohonnut leikkaus- ja anestesiariki on olemassa ja altiesynnytys on siltä osin turvallisempi. Aiemman kertomasi mukaan et oikein onnistunut flunssan välttämisessä.

Kirjoituksesi on ristiriitainen ja sisältää vääriä käsityksiä, jotka on syytä oikaista. Mielestäni ei olisi ollenkaan hyvä asia, jos jollekin olisi jäänyt sellainen käsitys, että astmakohtauksen sattuessa synnytyksen aikana ei pitäisi ottaa avaavaa suihketta, koska se johtaa komplikaatioon ja verensiirtoon tai alatiesynnytyksessä sikiön aivovaurioon.

Anehoitsu kirjoitti:

Otit avaavaa lääkettä hyvästä syystä ammattihenkilön kehoituksesta. Pidät kuitenkin sitä virheenä ja komplikaation aiheuttajana ja väität lisäksi, että tätä fyysistä ongelmaasi ei mitenkään huomioitu leikkaussalissa. Miten sitä olisi sinun mielestäsi pitänyt huomioida ja varautua muuten kuin mitä nyt tehtiin? Avaavaa lääkitystä oli kuitenkin käytettävissä. Mitä muuta, kuin huomioimista kehoitus ottaa avaavaa lääkettä hyvästä syystä sitten oli? Olit huolissasi sikiön mahdollisesta hapenpuutteesta astmasi vuoksi alatiesynnytyksessä, mutta et ollut yhtään huolissasi, mitä astmasi ja hengitystietulehduksesi saisi aikaan sinun ja lapsesi hapetukselle leikkauksen aikana?

Astmaatikoilla ei piile keuhkoissa sen enempää mystisiä pöpöjä kuin terveilläkään. Astmaatikoille voi tulla keuhkoihin ilmattomia tiloja helpommin ja ne ovat alttiimpia sekundäärisille bakteeritulehduksille kuin tervekeuhkoisilla, mutta silloin kyse ei ole enää flunssasta. Varmuuden vuoksi antibioottien syöminen edesauttaa antibiooteille resistenttien mikrobien kehittymiselle, jonka vuoksi antibiootteja pitäisi käyttää vain varmistettuihin bakteeritulehduksiin ja mieluiten vielä herkkyysmääritysten perusteella valiten.

Astma, varsinkin niin epästabiilissa tilanteessa kuin kuvasit ja varsinkin yhdistettynä hengitystietulehdukseen, on syy lykätä suunniteltua leikkausta. Sinun tilanteessasi ei voida tietenkään jäädä odottelemaan parempaa aikaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kohonnut leikkaus- ja anestesiariki on olemassa ja altiesynnytys on siltä osin turvallisempi. Aiemman kertomasi mukaan et oikein onnistunut flunssan välttämisessä.

Kirjoituksesi on ristiriitainen ja sisältää vääriä käsityksiä, jotka on syytä oikaista. Mielestäni ei olisi ollenkaan hyvä asia, jos jollekin olisi jäänyt sellainen käsitys, että astmakohtauksen sattuessa synnytyksen aikana ei pitäisi ottaa avaavaa suihketta, koska se johtaa komplikaatioon ja verensiirtoon tai alatiesynnytyksessä sikiön aivovaurioon.

Lue lisää

Vastaan vielä tämän kerran, vaikka hukkaan taitaa mennä, et näköjään kykene ymmärtämään lukemaasi. Avaavaa lääkitystä oli käytössä, KOSKA MINÄ OTIN OMAT LÄÄKKEENI MUKAAN. Anestesiahoitaja tai -lääkäri eivät olleet huomioineet leikkaukseen valmistautuessaan MITENKÄÄN astmani mahdollisesti tarvitsemaa lääkehoitoa. Tiedän tämän, koska kysyin salissa itse. Pitääkö sinunkin salissasi leikkauspotilaalla olla omat lääkkeet mukana? Terveydenhoitoalalla toimivien sukulaisteni mukaan salbutamoli ei ollut paras mahdollinen lääke tuossa tilanteessa, mutta sitä otettiin KOSKA MUUTA EI OLLUT!

Katso lääkärikirjastasi kohta keuhkojen batkeerikolonisaatio ja tule sitten sanomaan minulle, voiko keuhkoissani elää pysyvästi bakteeri vai ei. Antibiooteista: luotan sataprosenttisesti käyttämääni itse valitsemaani keuhkolääkäriin. Hän on määrittänyt, mitä antibioottia pitää milloinkin käyttää, ja homma on toiminut.

Enhän minä väittänytkään, että olisin täysin onnistunut flunssan hoidossa! Minähän kerroin jo ekassa viestissäni, että podin leikkaushetkellä pitkittynyttä flunssaa. Silloin se oli enää pahaa yskää ja nuhaa. Vältin tilanteita joissa olisin voinut saada uuden, AKUUTIN flunssan tai muun hengitysinfektion. Kirjoittelet, että minä kirjoitan epäloogisesti, etkä itse huomaa omien kirjoitustesi kehäpäätelmiä.

Voi luoja, mihin suomalaiset joutuu, jos terveydenhuollossa on yleisestikin pässinpäitä töissä. Minun aliarvioiminen suorastaan paistaa tekstistäsi läpi. Kyllä minä tiedän, että lääkärin mielestä alatiesynnytys olisi ollut parempi, mutta itse riskit, ja oman riskinottohaluni tässä asiassa punnittuani, en halunnut ottaa pienintäkään riskiä.

Kirjoitat, että en lainkaan huomioinut, että vauvalle olisi voinut tulla hapenpuute leikkauksen aikana. Tuo on järjetön väite. Asiathan ovat hyvin, kun ollaan jo leikkurissa. Jos hapenpuute olisi tullut synnytyssalissa, olisi mennyt useita minuutteja leikkaussaliin pääsemiseen! Missä on loogisuutesi, arvostelukykysi? Epäilen vahvasti, mahdatko edes olla anestesiahoitaja, kunhan kirjoista kirjoittelet, sen verran päättömiä, jankkaavia, ristiriitaisia kirjoituksesi ovat. Lisäksi, muistatko, alussa sanoit HALUAVASI OPPIA leikkausestani. Et sinä halua oppia, sinä haluat osoittaa kuinka hyvin sinä MUKA hallitset alan, sinä haluat ylemmyydentuntoisesti luennoida. Oppimishalusta ei kirjoituksissasi ole vähääkään kyse.

Anehoitsu kirjoitti:

Otit avaavaa lääkettä hyvästä syystä ammattihenkilön kehoituksesta. Pidät kuitenkin sitä virheenä ja komplikaation aiheuttajana ja väität lisäksi, että tätä fyysistä ongelmaasi ei mitenkään huomioitu leikkaussalissa. Miten sitä olisi sinun mielestäsi pitänyt huomioida ja varautua muuten kuin mitä nyt tehtiin? Avaavaa lääkitystä oli kuitenkin käytettävissä. Mitä muuta, kuin huomioimista kehoitus ottaa avaavaa lääkettä hyvästä syystä sitten oli? Olit huolissasi sikiön mahdollisesta hapenpuutteesta astmasi vuoksi alatiesynnytyksessä, mutta et ollut yhtään huolissasi, mitä astmasi ja hengitystietulehduksesi saisi aikaan sinun ja lapsesi hapetukselle leikkauksen aikana?

Astmaatikoilla ei piile keuhkoissa sen enempää mystisiä pöpöjä kuin terveilläkään. Astmaatikoille voi tulla keuhkoihin ilmattomia tiloja helpommin ja ne ovat alttiimpia sekundäärisille bakteeritulehduksille kuin tervekeuhkoisilla, mutta silloin kyse ei ole enää flunssasta. Varmuuden vuoksi antibioottien syöminen edesauttaa antibiooteille resistenttien mikrobien kehittymiselle, jonka vuoksi antibiootteja pitäisi käyttää vain varmistettuihin bakteeritulehduksiin ja mieluiten vielä herkkyysmääritysten perusteella valiten.

Astma, varsinkin niin epästabiilissa tilanteessa kuin kuvasit ja varsinkin yhdistettynä hengitystietulehdukseen, on syy lykätä suunniteltua leikkausta. Sinun tilanteessasi ei voida tietenkään jäädä odottelemaan parempaa aikaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kohonnut leikkaus- ja anestesiariki on olemassa ja altiesynnytys on siltä osin turvallisempi. Aiemman kertomasi mukaan et oikein onnistunut flunssan välttämisessä.

Kirjoituksesi on ristiriitainen ja sisältää vääriä käsityksiä, jotka on syytä oikaista. Mielestäni ei olisi ollenkaan hyvä asia, jos jollekin olisi jäänyt sellainen käsitys, että astmakohtauksen sattuessa synnytyksen aikana ei pitäisi ottaa avaavaa suihketta, koska se johtaa komplikaatioon ja verensiirtoon tai alatiesynnytyksessä sikiön aivovaurioon.

Lue lisää

Pelkäsin, että synnytyksessä minua hoitaa sinun kaltaisesti ajatteleva ja sen mukaan myös toimiva kätilö. Toistaa vain "hauki on kala" -tyylillä oppimiaan tietoja, on täysin kyvytön soveltamaan oppimaansa tietoa, on täysin kyvytön muodostamaan tiedoistaan kokonaisuuksia, on täysin kyvytön yhdistämään potilaan tilannetta (tai edes ymmärtämään potilaan epikriisiä), kokemustaan ja tietojaan, on täysin kyvytön asettumaan potilaan asemaan. "Hauki on kala". "Mutta kun, mutta kun, mutta kun hauki on kala".

Tällasen kätilön saamisen mahdollisuuden sataprosenttisen varmasti välttääkseni halusin sektion. Tämän viestiketjun lukijoille sinä todistit aukottomasti, että tein oikean valinnan. Kiitos siitä sinulle :-)

Turhautettu sektioit kirjoitti:

Vastaan vielä tämän kerran, vaikka hukkaan taitaa mennä, et näköjään kykene ymmärtämään lukemaasi. Avaavaa lääkitystä oli käytössä, KOSKA MINÄ OTIN OMAT LÄÄKKEENI MUKAAN. Anestesiahoitaja tai -lääkäri eivät olleet huomioineet leikkaukseen valmistautuessaan MITENKÄÄN astmani mahdollisesti tarvitsemaa lääkehoitoa. Tiedän tämän, koska kysyin salissa itse. Pitääkö sinunkin salissasi leikkauspotilaalla olla omat lääkkeet mukana? Terveydenhoitoalalla toimivien sukulaisteni mukaan salbutamoli ei ollut paras mahdollinen lääke tuossa tilanteessa, mutta sitä otettiin KOSKA MUUTA EI OLLUT!

Katso lääkärikirjastasi kohta keuhkojen batkeerikolonisaatio ja tule sitten sanomaan minulle, voiko keuhkoissani elää pysyvästi bakteeri vai ei. Antibiooteista: luotan sataprosenttisesti käyttämääni itse valitsemaani keuhkolääkäriin. Hän on määrittänyt, mitä antibioottia pitää milloinkin käyttää, ja homma on toiminut.

Enhän minä väittänytkään, että olisin täysin onnistunut flunssan hoidossa! Minähän kerroin jo ekassa viestissäni, että podin leikkaushetkellä pitkittynyttä flunssaa. Silloin se oli enää pahaa yskää ja nuhaa. Vältin tilanteita joissa olisin voinut saada uuden, AKUUTIN flunssan tai muun hengitysinfektion. Kirjoittelet, että minä kirjoitan epäloogisesti, etkä itse huomaa omien kirjoitustesi kehäpäätelmiä.

Voi luoja, mihin suomalaiset joutuu, jos terveydenhuollossa on yleisestikin pässinpäitä töissä. Minun aliarvioiminen suorastaan paistaa tekstistäsi läpi. Kyllä minä tiedän, että lääkärin mielestä alatiesynnytys olisi ollut parempi, mutta itse riskit, ja oman riskinottohaluni tässä asiassa punnittuani, en halunnut ottaa pienintäkään riskiä.

Kirjoitat, että en lainkaan huomioinut, että vauvalle olisi voinut tulla hapenpuute leikkauksen aikana. Tuo on järjetön väite. Asiathan ovat hyvin, kun ollaan jo leikkurissa. Jos hapenpuute olisi tullut synnytyssalissa, olisi mennyt useita minuutteja leikkaussaliin pääsemiseen! Missä on loogisuutesi, arvostelukykysi? Epäilen vahvasti, mahdatko edes olla anestesiahoitaja, kunhan kirjoista kirjoittelet, sen verran päättömiä, jankkaavia, ristiriitaisia kirjoituksesi ovat. Lisäksi, muistatko, alussa sanoit HALUAVASI OPPIA leikkausestani. Et sinä halua oppia, sinä haluat osoittaa kuinka hyvin sinä MUKA hallitset alan, sinä haluat ylemmyydentuntoisesti luennoida. Oppimishalusta ei kirjoituksissasi ole vähääkään kyse.

Lue lisää

Loogisuutta kaipasinkin, mutta en nähnyt sitä tässäkään kirjoituksessasi.

Kyllä. Potilaita kehoitetaan ottamaan mukaan leikkausosastolle henkilökohtaiset astmasumutteensa. Sen lisäksi leikkausosastolla on jatkuvasti, tottakai, valmiina lääkkeet myös astmakohtauksen varalle. Esimerkiksi adrenaliini on hyvin tehokas sellaisessa tapauksessa. Kortisoneja löytyy useampaa eri lajia, samoin teofylliiniä jne. Osaston ja poliklinikan lääkekaapeista löytyy vielä lisää tavaraa parissa minuutissa, jos tarvitaan. Sairaalaanhan pahan astmakohtauksen saaneet kärrätään sairaalan ulkopuolelta muutenkin.

Myös monia muita henkilökohtaisia tavaroita otetaan mukaan leikkausosastolle, mm. tekohampaita, silmälaseja, kuulolaitteita, MP3-soittimia, CPAP-laitteita jne.

Kuten jo aiemmin kerroin, ei salbutamoli ja sen vaikutukset ole mitenkään tuntemattomia synnytysten yhteydessä, leikkaussalisssakaan, vaikkakin nykyään supistusten estoon on uudempia ja tehokkaampiakin aineita olemassa. Samoin kohtua supistavia lääkkeitä, jotka kumoavat salbutamolinkin vaikutuksen, jos niin tarvitaan. Rutiinisti kaikille annetaan yksi annos sellaista ja lisää tarpeen mukaan, jos kohtu ei tunnu supistuvan riittävästi. Normaalia toimintaa.

Miksi muuten otit mukaasi leikkaukseen salbutamolia, kun kerran tiesit sen vaarantavan synnytyksesi (omasta mielestäsi)?

Edelleenkään antibiootit eivät tehoa flunssaan. Jos tehoavat, on kyse bakteeritaudista. Flunssa ei ole sellainen.

Olet epälooginen myös sinä, että moitit leikkausosastoa valmistautumattomuudesta, mutta kirjoituksesi lopussa kerrot, että leikkaussalissa ei voisi tulla vauvalle hapenpuutetta astmakohtauksen takia, koska asiat ovat hyvin, kun ollaan leikkaussalissa. Eli siellä osataan hoitaa myös sellainen tilanne, että äiti saisi hengenahdistuksen, jolle riskille sinä itse välttämättä halusit itsesi altistaa syntymättömän lapsesi ohella.

Kiinnostuin kirjoituksestasi, koska väitit, että fyysisiä ongelmiasi ei ollut mitenkään huomioitu leikkaussalissa ja siitä seurasi (sinun mukaasi) komplikaatio. Aivan varmasti kaikki tiedossa olevat poikkeamat normaalista otetaan huomioon. Astmakohtauksen (ja sitä muistuttavien tilojen) mahdollisuuteen varaudutaan kaikkien leikkauspotilaiden kohdalla, ei pelkästään astmaatikkojen. Kuten jo aiemmin kerroin, ovat astmaatikot erityisen herkkiä saamaan bronkospasmin epästabiilin tilan aikana ja hengitystietulehdusten yhteydessä, jonka vuoksi leikkauksia ei silloin tehdä, jos ei ole aivan pakko.

Sittemmin on käynyt ilmi, että asia ei ollutkaan aivan niin kuin kerroit, juttusi "elää" koko ajan ja sen lisäksi levität sellaisia vääriä käsityksiä, jotka saattavat aiheuttaa toiselle synnyttävälle astmaatikolle joko turhaa ahdistusta tai jopa vaaraa. Kirjoituksesi perusteella mitään erityisempää, normaalista poikkeavaa varautumista ei tarvittu sinun vuoksesi, etkä mitään sellaista osannut itsekään ehdottaa. Lisäksi komplikaatioksi mainitsemasi runsas verenvuoto ei ole erityisen epänormaalia tuossa mittakaavassa (kaksi punasoluyksikköä). Sen mahdollisuuteen varaudutaan kaikkien kohdalla. Siksi niitä verivarauksia ja vasta-ainemäärityksiä tehdään. Joillekin tulee verensiirtotarve siksi, että vuoto on runsasta, toisille siksi, että hemoglobiinitaso on valmiiksi niin alhainen, että pienempikin vuoto on syytä korvata, jotta äiti jaksaa nousta pystyyn viimeistään seuraavana aamuna. Leikkauksissa verenvuoto tuppaa lisäksi olemaan kaikenkaikkiaan suurempi kuin alatiesynnytyksessä, ymmärrettävistä syistä.

Mielestäni virheelliset tiedot on syytä oikaist, etteivät ne jää elämään omaa elämäänsä, ei edes tällaisilla palstoilla. Jos siitä tulee sinulle herneitä nenään, on se lähinnä sinun ongelmasi.

Sektkioitu kirjoitti:

Pelkäsin, että synnytyksessä minua hoitaa sinun kaltaisesti ajatteleva ja sen mukaan myös toimiva kätilö. Toistaa vain "hauki on kala" -tyylillä oppimiaan tietoja, on täysin kyvytön soveltamaan oppimaansa tietoa, on täysin kyvytön muodostamaan tiedoistaan kokonaisuuksia, on täysin kyvytön yhdistämään potilaan tilannetta (tai edes ymmärtämään potilaan epikriisiä), kokemustaan ja tietojaan, on täysin kyvytön asettumaan potilaan asemaan. "Hauki on kala". "Mutta kun, mutta kun, mutta kun hauki on kala".

Tällasen kätilön saamisen mahdollisuuden sataprosenttisen varmasti välttääkseni halusin sektion. Tämän viestiketjun lukijoille sinä todistit aukottomasti, että tein oikean valinnan. Kiitos siitä sinulle :-)

Lue lisää

...karhu vastaan. Ei kuullosta loogiselta tämäkään. Eikös nyt ole todennäköisempää, että anehoitsun kaltainen henkilö tulee vastaan leikkaussalissa kuin synnytysosastolla?

Voit ihan vapaasti oikaista kirjoituksistani asiat, jotka sinun mielestäsi ovat virheellisiä koskien leikkaussalissa olevan potilaan hoitoa. Katsotaan, ovatko oppimani tiedot virheellisiä vai ei, vai tulitko taas kirjoittaneeksi asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Anehoitsu kirjoitti:

...karhu vastaan. Ei kuullosta loogiselta tämäkään. Eikös nyt ole todennäköisempää, että anehoitsun kaltainen henkilö tulee vastaan leikkaussalissa kuin synnytysosastolla?

Voit ihan vapaasti oikaista kirjoituksistani asiat, jotka sinun mielestäsi ovat virheellisiä koskien leikkaussalissa olevan potilaan hoitoa. Katsotaan, ovatko oppimani tiedot virheellisiä vai ei, vai tulitko taas kirjoittaneeksi asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Lue lisää

Puhuin persoonallisuudesta, tavasta kohdata potilaat, tavasta kuunnella potilaita. Avainkohta edellisessä tekstissä oli "tällaisen kätilön". No, nyt itse todistit aukottomasti, että et ymmärrä lukemaasi. MOT.

Sektioitu kirjoitti:

Puhuin persoonallisuudesta, tavasta kohdata potilaat, tavasta kuunnella potilaita. Avainkohta edellisessä tekstissä oli "tällaisen kätilön". No, nyt itse todistit aukottomasti, että et ymmärrä lukemaasi. MOT.

Lue lisää

Sinun tässä pitäisi tarkistaa mitä kirjoitetaan ja miten kukin ne ymmärtää. Minun kirjoitukseni oli "Eikös nyt ole todennäköisempää, että anehoitsun kaltainen henkilö tulee vastaan leikkaussalissa kuin synnytysosastolla?" Avainkohta siinä on "anehoitsun kaltainen henkilö". Jos haluat välttää "tällaista kätilöä" joka on "anehoitsun kaltainen henkilö" ja hankkiudut sen takia leikkaussaliin, niin olen edelleen sitä mieltä, että "anehoitsun kaltaisia henkilöitä" löytyy todennäköisemmin leikkausosastoilta kuin synnäreiltä.

Ilmeisesti sinulla ei ollut muuta lisättävää, joten tulkitsen asian niin, että et löytänytkään mitään oikaistavaa kirjoitusteni asiapuolelta.

Anehoitsu kirjoitti:

Sinun tässä pitäisi tarkistaa mitä kirjoitetaan ja miten kukin ne ymmärtää. Minun kirjoitukseni oli "Eikös nyt ole todennäköisempää, että anehoitsun kaltainen henkilö tulee vastaan leikkaussalissa kuin synnytysosastolla?" Avainkohta siinä on "anehoitsun kaltainen henkilö". Jos haluat välttää "tällaista kätilöä" joka on "anehoitsun kaltainen henkilö" ja hankkiudut sen takia leikkaussaliin, niin olen edelleen sitä mieltä, että "anehoitsun kaltaisia henkilöitä" löytyy todennäköisemmin leikkausosastoilta kuin synnäreiltä.

Ilmeisesti sinulla ei ollut muuta lisättävää, joten tulkitsen asian niin, että et löytänytkään mitään oikaistavaa kirjoitusteni asiapuolelta.

Lue lisää

arvon hoitsulla. Ja edelleen peräänkuulutan sisälukutaitoa. Huutele sinä vaan höpö höpöä potilaillesi.

Olet tosi kova arvostelemaan, mutta parhaani mukaan olen vastannut esittämiisi kysymyksiin. Sinä taas olet kierrellyt ja kaarrelut ja jättänyt vastaamatta. Kerroppas nyt
1) pitääkö leikkaussaliin tuoda todellakin omat lääkkeet
2) onko adrenaliini ensisijainen lääke tavallisen astmakohtauksen hoidossa sairaalassakaan
ja ai niin, lottositkos sinä?

En minä kaipaa enää jälkikäteen keneltäkään hyväksyntää sektiolleni. Halusin vain kertoa oman kokemukseni. Olen, edelleen, erittäin tyytyväinen sektioon. Sain syliini terveen, hyvinvoivan vauvan. Alun kirjoituksestani ei ehkä tullut tarpeeksi hyvin esiin pointtini. Pointtini sektiotoiveeseeni oli siis se, että uskon, että normaalit alatiesynnytkset, ja sektiotkin, hoidetaan erittäin hyvin isoissa sairaaloissa, joissa paljon synnytyksiä. Vaarana on, synnytysten suuresta määrästä johtuen, että toiminnasta tulee liukuhihnamaista, jolloin "normaalista synnytyksestä" poikkeavissa synnytyksissä tulee äkkiä häslinkiä. Luen tuohon normaalista poikkeaviin synnytyksiin niin alatiesynnytyksetkin kuin sektiot.

Tämän takia niiden, joilla on todennäköisesti jotakin normaalista poikkeavaa odotettavissa synnytyksessä, kannattaa itse ottaa asioista hyvin selvää etukäteen (esim. kyselemällä synnytysvalmennuksessa, käymällä hyvän synnytyslääkärin vastaanotolla ennen h-hetkeä, lukemalla kirjoista, mikä nyt itselle sopiikin) ja itsekin valmentautua tuohon poikkeamaan, ja kertoa nämä asiat myös synnytykseen mukaan tulevalle tukihenkilölle. Näin siksi että jos tuo huono vaihtoehto toteutuu, ja lisäksi paikalle sattuu tyly/ylimielinen/kuuntelematon/mitä ikinä kätilö, myös tukihenkilö osaa tarvittaessa pyytää että lääkäri kutsuttaisiin paikalle jne. Omasta mielestäni tuohon etukäteisselvityksiin kuuluu myös synnytystavan miettiminen. Omalta kohdaltani pidin sektiota turvallisimpana vaihtoehtona vauvalle, ja onneksi kohdalle osui ymmärtävä, empaattinen, viisas, kuunteleva lääkäri, joka sen sektion myönsi. Hänelle olen siitä yhä vielä kiitollinen. Päädiagnoosina oli synnytyspelko, ja se taitaa todella pitää paikkansa. Minua todella pelotti ajatus alatiesynnytyksestä, ei ehkä kivun tms. "perinteisen" synnytyspelon takia, vaan pitkittyneen synnytyksen vauvalle mahdollisesti aiheuttamien ongelmien takia. Ja, edelleen, olen sitä mieltä että leikkaus osoitti paikkansa pitäväksi sen, että isoissa sairaaloissa homma toimii liukuhihnaperiaatteella, ja kohdallani tuli ylimääräistä häslinkiä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Anehoitsu kirjoitti:

Sinun tässä pitäisi tarkistaa mitä kirjoitetaan ja miten kukin ne ymmärtää. Minun kirjoitukseni oli "Eikös nyt ole todennäköisempää, että anehoitsun kaltainen henkilö tulee vastaan leikkaussalissa kuin synnytysosastolla?" Avainkohta siinä on "anehoitsun kaltainen henkilö". Jos haluat välttää "tällaista kätilöä" joka on "anehoitsun kaltainen henkilö" ja hankkiudut sen takia leikkaussaliin, niin olen edelleen sitä mieltä, että "anehoitsun kaltaisia henkilöitä" löytyy todennäköisemmin leikkausosastoilta kuin synnäreiltä.

Ilmeisesti sinulla ei ollut muuta lisättävää, joten tulkitsen asian niin, että et löytänytkään mitään oikaistavaa kirjoitusteni asiapuolelta.

Lue lisää

Pelkäsin synnytyksessä sitä, että astmastani ja niistä mainitsemistani kahdesta muusta fyysisestä ongelmasta (näistä toinen olisi lisännyt ponnistuksen tarvetta synnytyksessä ja toinen olisi vähentänyt kykyäni ponnistaa synnytyksessä) vauvalleni olisi tullut ongelmia hapetuksen kanssa viimeistään ponnistusvaiheessa, ja näihin ongelmiin ei olisi reagoitu riittävän nopeasti (vrt. kertomani kolme tapausta joissa päädyttiin sektioon), jolloin seurauksena olisi voinut olla jonkunasteinen aivovaurio vauvalle.

Tämän välttääkseni toivoin leikkausta. Otin mieluummin itselleni leikkauksen riskit kuin vauvalle alatiesynnytyksen riskit. Voi olla työkseen synnytysten tai leikkausten kanssa tekemisissä olevien mielestä riskialtista minulle itselleni tms., mutta eipä äidinrakkaus kai aina rationaalista olekaan.

Kommentillani leikkurissa jo olemisesta en niinkään tarkoittanut astmakohtauksen hoitoa, vaan sitä että jos ollaan jo leikkurissa ongelmien ilmetessä joko minulla tai vauvalla, vauva on nopeammin maailmassa hengittämässä omilla keuhkoillaan ja riippumaton minun sairaista keuhkoistani, kuin että jos synnytyssalissa todetaan, että nyt täytyy leikata ja aletaan vasta lähteä leikkuriin. Tiedän, ettei siinä ole välttämättä hirveän monen minuutin eroa, mutta onpahan ero kuitenkin leikkurin hyväksi.

Edelleen, olen kokonaisuudessaan tyytyväinen sektioon, mutta mahdollisen seuraavan sektion kohdalla aion erityisesti toivoa, että leikkuriin varattaisiin jotakin muuta yskimistä hillitsevää lääkettä kuin salbutamoli.

Sektioitu kirjoitti:

Pelkäsin synnytyksessä sitä, että astmastani ja niistä mainitsemistani kahdesta muusta fyysisestä ongelmasta (näistä toinen olisi lisännyt ponnistuksen tarvetta synnytyksessä ja toinen olisi vähentänyt kykyäni ponnistaa synnytyksessä) vauvalleni olisi tullut ongelmia hapetuksen kanssa viimeistään ponnistusvaiheessa, ja näihin ongelmiin ei olisi reagoitu riittävän nopeasti (vrt. kertomani kolme tapausta joissa päädyttiin sektioon), jolloin seurauksena olisi voinut olla jonkunasteinen aivovaurio vauvalle.

Tämän välttääkseni toivoin leikkausta. Otin mieluummin itselleni leikkauksen riskit kuin vauvalle alatiesynnytyksen riskit. Voi olla työkseen synnytysten tai leikkausten kanssa tekemisissä olevien mielestä riskialtista minulle itselleni tms., mutta eipä äidinrakkaus kai aina rationaalista olekaan.

Kommentillani leikkurissa jo olemisesta en niinkään tarkoittanut astmakohtauksen hoitoa, vaan sitä että jos ollaan jo leikkurissa ongelmien ilmetessä joko minulla tai vauvalla, vauva on nopeammin maailmassa hengittämässä omilla keuhkoillaan ja riippumaton minun sairaista keuhkoistani, kuin että jos synnytyssalissa todetaan, että nyt täytyy leikata ja aletaan vasta lähteä leikkuriin. Tiedän, ettei siinä ole välttämättä hirveän monen minuutin eroa, mutta onpahan ero kuitenkin leikkurin hyväksi.

Edelleen, olen kokonaisuudessaan tyytyväinen sektioon, mutta mahdollisen seuraavan sektion kohdalla aion erityisesti toivoa, että leikkuriin varattaisiin jotakin muuta yskimistä hillitsevää lääkettä kuin salbutamoli.

Lue lisää

Et halunnut alunperin tietää, onko adrenaliini ensisijainen lääke astmakohtauksen hoitoon sairaalassa, vaan valitit sitä, että "fyysisiä ongelmiani ei oltu mitenkään huomioitu leikkaussalissa", jolla tarkoitit keuhkosairauttasi ( kahta muuta ongelmaa, jotka jäävät hämärän peittoon). Valistin sinua, että leikkaussalissa on koko ajan valmius astmakohtauksen hoitoon ja muualta sairaalasta saadaan lisää hoitoa tarvittaessa nopeasti.

Ensisijainen lääke astmakohtauksessa riippuu kohtauksen vakavuudesta ja muista siihen liittyvistä tekijöistä. Jos kohtauksen syy on anafylaksia tai jos kohtaus on henkeä uhkaava, on ensisijainen lääke siihen adrenaliini. Adrenaliini on käyttökelpoinen myös silloin, kun suoniyhteys on valmiina olemassa ja jos potilas on siinä tilassa, että sumute keuhkojen kautta ei onnistu. Leikkaussalissa on juuri tällaisia potilaita ja adrenaliini on valmiina pöydälle, jonka vuoksi sitä myös ensin usein käytetään. Leikkausosastolta löytyy tietysti myös, kuten jo kerroin, erilaisia kortisonivalmisteita suonensisäiseen käyttöön sekä teofylliiniä. Jos potilas pystyy inhaloimaan, on käytettävissä myös nebulislaattori, jolla voidaan antaa salbutamolia. Samalla laitteella annetaan lapsille joskus raseemista adrenaliinia kurkunpään turvotukseen.

Jos potilailla on omia inhalaattoreita, kehoitetaan ne ottamaan mukaan leikkausosastolle, koska ne ovat henkilökohtaisia ja niiden käyttö on potilaalle tuttua. Muita potilaiden omia lääkeannostelijoita, joita leikkausosastoilla näkee, ovat mm. insuliinikynät ja insuliinipumput. Joillakin on laastareita erilaisiin vaivoihin. Jokapäiväistä toimintaa. Omia lääkkeitä ei tarvitse tuoda, mutta yllä mainittujen kohdalla se on järkevää. Sinullakin sellainen oli mukana. Jos tiesit sen vaaralliseksi, miksi et jättänyt sitä kotiin tai osastolle?

Kertomuksesi ja perustelusi ovat edelleenkin epäloogisia, kun astmaatikkona halusit valita nimenomaan astmasi takia sen riskialttiimman tien, vieläpä sellaisessa terveydentilassa, jolloin riskit ovat erityisen korostuneita. Jos sinä kärsit hapenpuutteesta, kärsii lapsikin ollessaan istukkaverenkierron varassa, eikä se ole suotavaa myöskään keisarileikkauksen alkuvaiheessa. Otit siten riskit paitsi itsellesi, myös lapsellesi. Jos saisit astmakohtauksen anestesian alkuvaiheessa ennen leikkauksen aloittamista, ei sinua leikattaisi, vaan astmakohtaus hoidettaisiin ensin, mikäli sektion syy ei olisi lapsen aiempi hätätilanne. Siinä ei suinkaan rynnätä saman tien vetämään mahaa auki, vaan hoidetaan astmakohtaus ensin, koska sillä tavalla saadaan pidettyä sekä äiti, että lapsi todennäköisesti elävien kirjoissa.

Synnytysten suuri määrä ei aiheuta ylimääräistä häslinkiä poikkeavissa tilanteissa vaan päin vastoin, se vähentää häslinkiä, yksinkertaisesti siitä syytä, että niitä poikkeavia tilanteita on enemmän, jonka vuoksi ne ovat myös tutumpia. Se on syynä synnytysten keskittämiseenkin. Astma ei ole mitenkään harvinainen tauti synnyttäjilläkään. Mainitsemiisi kahteen muuhun fyysiseen ongelmaasi en pysty ottamaan kantaa, vaan olemme pelkästään sinun mielipiteesi varassa. Päätellen aiemmista kirjoituksistasi en anna käsityksillesi paljoakaan arvoa tässä mielessä.

Sinä olet hyvin selvästi hakemassa hyväksyntää toimillesi selittelyilläsi. Minun intressini tässä keskustelussa oli alun perin selvittää, mitkä olivat sellaisia fyysisiä ongelmiasi, mitä ei mitenkään huomioitu leikkaussalissa. Sittemmin kävi ilmi, että selllaista ei ollutkaan, ja lisäksi kirjoittelit sen laatuisia juttuja, jotka saattavat aiheuttaa turhaa hämmennystä toisten astmaa sairastavien raskaana olevien keskuudessa. Niitä korjasin, sillä seurauksella, että vedit herneet nenään ja rupesit tekemään luonnehdintoja minun persoonastani ja ammattitaidostani omilla vajavaisilla kyvyilläsi.

Toivoit että sinulle varattaisiin seuraavaan sektioon jotain muuta yskimistä hillitsevää lääkettä kuin salbutamoli. Astmasta johtuvaan yskään tehokasta yskänlääkettä, joka sopisi sektioäidille paremmin, ei ole olemassakaan. Ainoa oikeasti tehoava lääke ärsytysyskään salbutamolin lisäksi olisi tuima annos opiaattia.