En tiedä mihin osioon tämä viestini kuuluisi, mutta en nyt keksinyt parempaakaan paikkaa..
Olemme mieheni kanssa seurustelleet reilu 4 vuotta, josta kaksi vuotta asuneet yhdessä.
Ongelmana on että minä haluan naimisiin ja lapsia, mies ei vielä.
Tämä syö minua päivä päivältä. Masentaa ajatella ettei mies ole vielä siinä tilanteessa että haluaisi samoja asioita. Olemme yli parikymppisiä.
En tietenkään painosta miestä tai mitään koska nämä ovat niin isoja asioita enkä todellakaan halua että mieheni tekisi päätöksiä koska minä haluan näin.
Mielestäni nyt olisi hyvä aika sitoutua loppuelämäksi ja juhlia rakkautta suvun ja ystävien kanssa. Mielestäni ihanat neljä vuotta takana alkavat riittämään ja haluan monia ihania ja ihanempia yhteisiä aviovuosia eteenpäin! Suoraan sanoen en ymmärrä miksei mieheni kosi, koska olemme kuitenkin puhuneet asiasta ja hän on sanonut että haluaa naimisiin ja haluaa lapsia. Mutta aina kun otan asian puheeksi hän kuitenkin välttelee näitä aiheita.
Onko kukaan samassa tilanteessa ja miten selviätte?
Minä haluan elämältä enemmän kuin mieheni-vielä
14
1565
Vastaukset
- Satupilvilinna
Sama tilanne, paitsi että ollaan jo kolmenkympin molemmin puolin, mies vanhempi.
Ymmärrän hyvin ahdistuksesi, minuakin ahdistaa. Ollan puhuttu avioliitosta ja siitä, että mies haluaa kosia. Kosintaa ei vaan kuulu. Sen piti tapahtua jo viime vuonna, mutta mies lupaili, että nyt keväällä olisi hyvä. Nyt ei kuitenkaan ole tapahtunut taas mitään. Jos otan asian puheeksi, se on kuulemma painostusta. En kuitenkaan ole missään vaiheessa painostanut, ihan vain asiallisesti puhunut.
Tämä on tosi ikävää, koska alan pelätä ettei hän haluakaan olla kanssani, vaikka niin sanoo. Olen kuitenkin kertonut, mitä avioliitto minulle merkitsee. Hän on suunnitellut jo meidän tulevaisuutta eli en usko että on minua jättämässä. Avioliittoon ei kuitenkaan ilmeisesti ole vielä valmis.
Vaikeita asioita. Ilmeisesti ei ole muuta vaihtoehtoa kuin katsoa, milloin toinen on valmis. Jos ei nyt vuoden sisään mitään tapahdu pitää ottaa asia pöydälle uudestaan. Ei kuulu minun ajatusmaailmaani olla suhteessa monia vuosia ilman, että ollaan edes kihloissa. - mietittävää..
On vähän eri asia onko 21 vuotias vai 29 vuotias. Jos mies on todella nuori, ei ole mikään ihme, vaikka ei olekaan haluamassa lapsia tai avioliittoa. Neljä vuotta seukkailua 21 vuotiaana ei ole paljon.
"...hän on sanonut että haluaa naimisiin ja haluaa lapsia"
Onko hän sanonut että haluaa naimisiin ja haluaa lapsia SINUN KANSSASI?- juuuuulia
En tiedä miten sinun suhteesi mutta meillä ainakin on itsestään selvää kun on neljä vuotta seurusteltu ja pari yhdessä asuttu, että jos avioliitosta ja lapsista puhutaan niin tottakai tarkoitetaan että haluaa juuri sen osapuolen kanssa kenenkaan on! Eli kyllä haluaa minun kanssani! Olipas tyhmä kysymys ja kommentti sinulta. Näköjään sinun kannattaisi miettiä omaa suhdettasi, jos pitää kysyä lapsista puhuttaessa että minunko kanssa niitä haluat vai naapurin pirjon??!
- s
Olemme seurustelleet 5 ja puolivuotta, vuosi asuttu yhdessä. Olemme yli parikymppisiä kanssa.
Asiasta on täällä puhuttu ja paljon, emme ole edes kihloissa. Mieheni ei usko avioliittoon(mikä on outoa, hänen vanhempansa ovat vielläkin naimisissa ja onnellisia. samoin mummot yms.) Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi: "en halua naimisiin ikinä" "lapsia tahdon joskus".. en tarkoita että tarttisin lapsia ja naimisiin nyt heti,mutta olisi kiva tietää että mieskin tahtoisi. Kihloiloista olen n. vuoden ajan yrittänyt puhua, ei tule kuuloonkaan. Sanoo rakastavansa ja haluavansa elää kanssani koko loppu elämän, mutta ei naimisissa. Olen järkyttynyt, olin kuvitellut elämäni aivan toisella lailla. Minusta olisi nyt hyvä hetki kihlautua ja sitoutua "kunnolla".
Muut tuttava pariskunnat alkavat perustaa perheitä, se satuttaa. itse ei ole mitään näistä tulossa pitkään aikaan. Olen monesti puntaronnut: onko mieheni kaiken tämän arvoinen (kuulostaa todella oudolta, mutta jos on aivan eri näkemykset)? en voisi miestäni jättää, rakastan liikaa. Olemme viellä nuoria ja toivon että joskus saan perheen.
Ymmärrän hyvin tunteesi. Miten rakas ihminen voi haluta aivan erinlaisen elämän? Mitä jos toinen ei tahdo 5 vuoden sisälläkään mitään noista? Olenko/ oletko valmis odottamaan? Mitä jos toinen ei ikinä tahdo lapsia/naimisiin? vaikeita kysymyksiä.
Olisi mukava kuulla lisää tilanteestasi.- juuuuulia
Todella ihanaa/helpottavaa huomata että on muitakin jotka ovat samassa tilanteessa.
Sain eilen kuulla että kaverini tyttöystävä odottaa heidän ensimmäistä lastaan, he ovat seurustelleet kaksi vuotta. En oikein osaa iloita heidän puolestaan mikä tuntuu todella väärältä. Minulle tuli olo että tuo on se missä elämäntilanteessa itse haluaisin tällä hetkellä olla.. Satuttaa toisten onni.. Kamala sanoa näin, mutta siltä tämä tuntuu.
Minua ahdistaa kun tuntuu ettei edetä tässä yhtään eteenpäin. Mieheni on maailman ihanin ihminen. En tahdo enkä pystyisi häntä jättämään, rakastan suuresti. Tämän vuoksi onkin sellainen "tyhjä" olo kun itse haluaisi jo enemmän. Mies on sanonutkin että haluaa lapsia ja naimisiin mutta ei vielä, ei mitään täsmennystä että mikä on ei vielä. Hän sanookin että katsotaan myöhemmin uudelleen, haluaisin tietää onko tämä myöhemmin, puolen vuoden, vuoden, viiden vuoden, kymmenen vuoden päästä. Epätietoisuus on se kaikista ärsyttävintä. On myös sellainen olo että mies ei ymmärrä tätä mitä minä koen joka päivä.
Kaikki asiat on muuten hyvin ja tuntuu että olen löytänyt rinnalleni juuri sen oikean ihmisen. Nämä asiat kuitenkin painavat mieltäni jatkuvasti ja väkisinkin alkaa miettimään mikä minussa on vikana.
En todellakaan puhu tai jankkaa/nalkuta näistä asioista jatkuvasti. Haluan kaiken tämän vasta kun miehenikin haluaa! Haluan että molemmat haluamme täydestä sydämestä samoja asioita. Satuttaa kun minä haluaisin jo nyt..
Olen kiinnostunut kuulemaan lisää teidänkin tilanteista. Ihanaa kun on muitakin jotka ymmärtää tämän olotilan. - s
juuuuulia kirjoitti:
Todella ihanaa/helpottavaa huomata että on muitakin jotka ovat samassa tilanteessa.
Sain eilen kuulla että kaverini tyttöystävä odottaa heidän ensimmäistä lastaan, he ovat seurustelleet kaksi vuotta. En oikein osaa iloita heidän puolestaan mikä tuntuu todella väärältä. Minulle tuli olo että tuo on se missä elämäntilanteessa itse haluaisin tällä hetkellä olla.. Satuttaa toisten onni.. Kamala sanoa näin, mutta siltä tämä tuntuu.
Minua ahdistaa kun tuntuu ettei edetä tässä yhtään eteenpäin. Mieheni on maailman ihanin ihminen. En tahdo enkä pystyisi häntä jättämään, rakastan suuresti. Tämän vuoksi onkin sellainen "tyhjä" olo kun itse haluaisi jo enemmän. Mies on sanonutkin että haluaa lapsia ja naimisiin mutta ei vielä, ei mitään täsmennystä että mikä on ei vielä. Hän sanookin että katsotaan myöhemmin uudelleen, haluaisin tietää onko tämä myöhemmin, puolen vuoden, vuoden, viiden vuoden, kymmenen vuoden päästä. Epätietoisuus on se kaikista ärsyttävintä. On myös sellainen olo että mies ei ymmärrä tätä mitä minä koen joka päivä.
Kaikki asiat on muuten hyvin ja tuntuu että olen löytänyt rinnalleni juuri sen oikean ihmisen. Nämä asiat kuitenkin painavat mieltäni jatkuvasti ja väkisinkin alkaa miettimään mikä minussa on vikana.
En todellakaan puhu tai jankkaa/nalkuta näistä asioista jatkuvasti. Haluan kaiken tämän vasta kun miehenikin haluaa! Haluan että molemmat haluamme täydestä sydämestä samoja asioita. Satuttaa kun minä haluaisin jo nyt..
Olen kiinnostunut kuulemaan lisää teidänkin tilanteista. Ihanaa kun on muitakin jotka ymmärtää tämän olotilan.Vaikeita asioita... Kaikki on hyvin, mutta silti tahtoisi paljon enemmän. Olemme jahkanneet asiaa kotona jo niin paljon että paras olla vaan hiljaa ja odottaa tulevaa (lapsia, ei naimisiin?).
Hyvä ystäväni oli seurustellut n. puoli vuotta miehensä kanssa kun kertoi odottavansa lasta. Olin onnellinen tietysti kaverini puolesta, mutta samalla tyhmä mieli oli surullinen. Asiasta on kyllä puhuttu kaverinkin kanssa, onneksi ymmärsi tunteen.
Masentaa välillä ja kovasti. Surullinen olo. Pari suhde toimii muuten aivan ihanasti ja meillä on mukavaa yhdessä, mutta..
Lapsenkin tahtoisin, mutta en välttämättä olisi pakko nyt tulla kunhan saisi mieheltä edes jotain selkeetä vastausta (milloin olisi hyvä aika, tahtooko lasta koskaan..).
Onko miehelläsi jotain lapsia vastaan? tai siis pitääkö hän lapsista? Oma mieheneni on aivan ihana lapsien kanssa, näyttää viihtyvän todella hyvin ja lapset tykkäävät pelleillä hänen kanssaa. Mikä on kanssa minusta niin outoa. Tai mistäs minä tiedän. Olisi kiva kuulla ihmiseltä joka ei lapsia tahdo, että miksi? jos sitte ymmärtäis omaakin ukkoa paremmin:D
jaksamisia sinne :)
- aina yksin
Et ole yksin tämän kanssa. Mun elämässä on ihana maatila , mies. Ja me ei olla kihloissa, eikä naimisissa eikä lapsia..minä kyllä olen näitä asioita odottanut jo vuosia. Ja me ollaan oltu jo 15v. yhdessä . ollaan tässä 30 päälle kumpainenkin. Ja et usko kuinka sattuu nuo häätkutsut, kummikutsut, kaasona olemiset... Mä olen joskus itkenyt sakastissakin että aina mä kelpaan vaan kaasoksi mutta ei koskaan morsiammeksi. Mä olen toden totta ystävien puolesta onnellinen ja suon heille sen mutta se syö minua aina kun kuulen raskaus uutisista , naimisiin menoista yms. Ja tämä *tyhjä olo* on ollut seuranani kauan. Kuulen aina milloinkas teille tulee lapsia..koskas te meette naimisiin.. Pahinta mitä kuulin oli se että taidat olla haudassa enne ku lapsia saat. En ymmärrä miksi mieheni jahkaa ja ei vielä ja sitte joskus ,,ei tässä jouda,,,maatilalla on töitä kuulkaa niin paljon että me ollaan ihan poikki iltaisin ...tätäkö se mun elämä sitte on... Toivon sinulle ihanaa elämää ja toivon että toiveesi toteutuu !!!
- skörä
Me ollaan myös päälle parikymppisiä ja seurusteltu jo lähes neljä vuotta ja häistä on puhuttu, molemmat haluaa naimisiin ja lapsia ja koiran ja omakotitalon ja silleen... MUTTA. Poikaystävälläni on joku kummallinen periaate (tai tekosyy, mitä pidän todennäköisempänä...) ettei kihloihin mennä ennen kuin ollaan asuttu yhdessä. Nyt siis meidän opiskelupaikat 350 km ja koditkin 200 km päässä toisistaan. Siis hei, mitenkäs se nyt mihinkään vaikuttaa, mennäänkö kihloihin ennen vai jälkeen yhteenmuuton? Kun kuitenkin neljä vuotta ollaan seurusteltu niin aika epätodennäköistä on että kun yhteen muutetaan niin toisesta yhtäkkiä paljastuu joku niin hirvittävä puoli ettei sitä voi sietää. Kyllä nyt tyhmäkin osaa neuvotella siitä, miten päin vessapaperin pitää telineessä roikkua tms.. Jos sillä nyt olis edes joku kunnollinen perustelu niin OK, mutta tuo ei oo hyvää perustelua nähänykkään. Mitä jos se sitten kun asutaan yhdessä päättää jonku toisen yhtä hölmön syyn?
- kokenut jo sen
Itsekin päälle parikymppisenä, mutta NAISENA, olen täysin samaa mieltä poikaystäväsi kanssa! Kihloihin ei mennä ennenkuin on edes esim. puolisen vuotta asuttu yhdessä. Se yhdessäasumisen arki vaikuttaa todella paljon, oppii vielä uutta toisesta vaikka luulee tuntevansa!!
Itse erosin pari vuotta takaperin neljän vuoden suhteesta, ehdimme asua puoli vuotta yhdessä kun minä lähdin. Luulin myös tuntevani miehen, mutta yhdessä asuminen vasta avasi silmäni minkälaisen miehen kanssa olin menossa kimppaan. Totesin että tätäkö loppuelämä? Ei kiitos.
Ymmärrän kyllä kihlainnon jos olette kovin rakastuneita, niinkun varmaan olette kun noin kauan yhdessä olette olleet. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä: asukaa ensin yhdessä jonkin aikaa ennen kihloja. Se on vain ja ainoastaan viisasta! - jul123
kokenut jo sen kirjoitti:
Itsekin päälle parikymppisenä, mutta NAISENA, olen täysin samaa mieltä poikaystäväsi kanssa! Kihloihin ei mennä ennenkuin on edes esim. puolisen vuotta asuttu yhdessä. Se yhdessäasumisen arki vaikuttaa todella paljon, oppii vielä uutta toisesta vaikka luulee tuntevansa!!
Itse erosin pari vuotta takaperin neljän vuoden suhteesta, ehdimme asua puoli vuotta yhdessä kun minä lähdin. Luulin myös tuntevani miehen, mutta yhdessä asuminen vasta avasi silmäni minkälaisen miehen kanssa olin menossa kimppaan. Totesin että tätäkö loppuelämä? Ei kiitos.
Ymmärrän kyllä kihlainnon jos olette kovin rakastuneita, niinkun varmaan olette kun noin kauan yhdessä olette olleet. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä: asukaa ensin yhdessä jonkin aikaa ennen kihloja. Se on vain ja ainoastaan viisasta!Seurusteltiin myös useampi vuosi. Ei asuttu yhdessä ollenkaan. Minkäänlaista yllätystä ei ole vielä vastaan tullut naimisinmenon jälkeen. Toisen tunsi riittävän hyvin.
- RL
Olen samaa mieltä poikakaverisi kanssa :) Siis se on ihan järkevästi ajateltu että ensin asutaan yhdessä ja sitten vasta mennään kihloihin yms. Koska voin kokemuksesta sanoa että sit vasta sä näät todella minkälainen toinen on ku ensin olette asuneet vähä aikaa yhdessä. Siinä näkee ne "huonot" ja ne "hyvät" puolet :) Ensin täytyy olla aivan varma siitä että tuleeko yhdessä asumisesta mitään ennenku menee kihloihin.. Joskus voi käydä niinkin että toinen ei vastaakkaan odotuksia ja sit tulee pettymyksiä.
- Cajen
Itsekin olen joskus miettinyt, että mitkä ovat ne "huonot" puolet, joita toisesta voi paljastua, kun muutetaan yhteen. Melkein kolme vuotta seurustelleena (ei asuta yhdessä) en oikein tiedä, mitä sellaista voisin oppia, joka saisi mut muuttamaan mieleni ja lopettamaan suhteen.
Raha? Tiedän, mitä hän ostaa, ja mihin hussaa rahansa. Kummallakaan ei ole rahahuolia.
Siisteys? Tiedän, että hänellä on tapana järjestää kaikki kuntoon ja tavarat asetellaan paikoilleen todella täsmällisesti (ainakin itseeni verrattuna). Olen myös nähnyt ne likaiset sukat lattialla, kun viikonloppuja on yhdessä vietetty?
Ruokatavat? Tiedän, mitä hän syö, ja mitä jääkaapista löytyy.
Vapaa-ajan vietto? Tiedän, mitä hän tekee normaalisti silloin, kun ei ole töissä.
Väittäisin, että ihmisen oppii tuntemaan riittävän hyvin tehdäkseen päätöksen avioliitosta ilman, että on pakko asua yhdessä ennen sitä. Meillä pisin aika saman katon alla on ollut kaksi viikkoa, kesälomalla.
- Satupilvilinna
Kirjoittelin tuossa aiemmin ja nyt päivitystä tilanteeseen
Mepä päätettiinkin mennä naimisiin ensi vuonna! Mies ei ollut kosinut, koska pelkäsi, että haluan prinsessahäähärdellin, vaikka haluan vain pienet häät (10 henkeä). Ei vaan jotenkin saatu tätä asiaa puhutuksia ja ymmärrettiin toisemme väärin!
Puhuminen kannattaa aina. Eli päätettiin, että mennään ensi vuonna naimisiin ja se siitä. Sormuskaupoille pitäisi mennä. Mitään varsinaista kosintaa ei tähän nyt tullut, mutta yks hailee. Asia selkisi parhain päin. - miumiuuuuuu
mies ei saa puhutuksi tunteistaan aina kun kysyn jotain vastaus kuuluu joo, niin tai mmh olen tehnyt suhteen eteen helvetisti ntöitä ja tehnyt selväksi hänelle suhteen alussa mitä minä haluan elämältäni. En ahdista kuitenkaan häntä nurkkaan asian suhteen hänelläkin on jo ikää 32. mies luonteeltaan sellanen että ei oikeen saa mitään aikaiseksi ellei siitä sano 150 kertaa ei siis kuitenkaan laiska en tiedä miksi nimittää mutta siis kiinnostuminen kestää niin rasittavan pitkään. en halua että ollaan yhessä 10 vuotta ja sit ukko totee no en mä haluukkaan naimisiin ja lapsii. on kyllä kiltti ja huolehtii minusta mutta kun kysyn vain että miksi ei kun kerta menee hyvin. on kai liian varovainen, minä taas olen riskin ottaja, sanoisi edes suoraan jos ei halua kihloihin tuollainen sanattomuus on loukkaavaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1544453
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1154040- 252720
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa281901"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla231764Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151659Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak211643Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????911571Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301553Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181511