Saattelen 7-vuotta vanhempaa veljeäni pois tästä elämästä. Tavallisesti menemme yhdessä hänen vaimonsa kanssa sairaalaan, mutta käyn minä yksinkin istumassa hänen vuoteensa vieressä. Ei hän enää paljoa puhele, mutta ymmärrämme toisiamme, olemme aina ymmärtäneet. Siksi käynkin mielelläni siellä.
"Onpa hyvä että olet tehnyt edelleen lihastreeniä", hän sanoi viimeksi nostaessani häntä istumaan. "Minä tahdon vain pois". Perässä tullaan, sanoin, teehän tilaa siellä! Hän hymähti: "teen varmasti".
Muutama kuukausi sitten hän luki vielä lehtiä, katseli televisiota tai tuomaani pientä valokuva-albumia. Nyt huoneessa ei ole televisiota. Sitä ei tarvita. Hän odottaa tuskaisena vain poispääsyä. Elämä on hiipumassa pois. Hän torkahtelee. Minä istuskelen mietteissäni. Sanat ovat käyneet tarpeettomiksi.
Kun elämä hiipuu
32
735
Vastaukset
vaikka niin tiedossa olevaa ja joskus helpottavaakin.
Voimaton on ihminen näiden asioiden edessä ja kun aika tulee lähteä, on niin lohdullista tietää, että ihminen on siihen valmis.
Oman äitini kohdalla näin oli, hän sanoi minulle, että olen valmis, olen nähnyt maailmaa tarpeeksi.
Lohdullisempi oli mieli meillä jälkeenjääneillä.
Voimia tulevaan Sinulle.Olet aina yhtä lämminhenkinen viesteissäsi. Varmaan isoveljesi on mielissään kun pikkuveli tukee hänen horjuvia viime askeleitaan täällä ihmiselossa.
Eräs isoveljesi ikäinen sukulainen sanoi "lähdöstä" puhuttaessa: ihmisen pitää kypsyä. Noin on tapahtunut isoveljesi kohdalla ja hän haluaa tulla "poimituksi"
Osanottoni ja voimia sinulle kantaa suruasi!- Maalaismies*
Ruuneperi kirjoitti:
Syvennyin niin tilanteeseen, että kirjoitin kuin kaikki tuo olisi jo tapahtunut.
Tänään sairaalasta soitettiin. Potilas oli pyytänyt. Tilanne on muuttunut sellaiseksi etteivät kipulääkkeet enää auta. Hänellä on yleinen pahan olon tunne, sietämätön. Haimasyöpä on ottanut yliotteen. Hän pyytää päästä pois elämästä, mutta me emme voi auttaa. Kukaan ei voi. Laki kieltää auttamisen tässä asiassa.
On neuvoton olotila. Ikäkautemme ihmisille nämä ovat tuttuja tilanteita. Niistä on vaikea puhua. Äkkiä
yksinkertaiset asiat ovat muuttuneet mutkikkaiksi. - nainen...
Maalaismies* kirjoitti:
Tänään sairaalasta soitettiin. Potilas oli pyytänyt. Tilanne on muuttunut sellaiseksi etteivät kipulääkkeet enää auta. Hänellä on yleinen pahan olon tunne, sietämätön. Haimasyöpä on ottanut yliotteen. Hän pyytää päästä pois elämästä, mutta me emme voi auttaa. Kukaan ei voi. Laki kieltää auttamisen tässä asiassa.
On neuvoton olotila. Ikäkautemme ihmisille nämä ovat tuttuja tilanteita. Niistä on vaikea puhua. Äkkiä
yksinkertaiset asiat ovat muuttuneet mutkikkaiksi.ollut saattohoitokodissa, missä hyvin tuskainen, kenties ahdistunut kuoleva voidaan nukuttaa kevyesti. Silloin ei tunne kipua, jos ei enää morfiinikaan tuo helpotusta. Tämä on ymmärtääkseni silloin sekä potilaan että omaisten yhteinen päätös, jos potilas vain vielä voi siihen päätökseen itse vaikuttaa.
Liekö tämmöinen vaihtoehto mahdollinen omaisesi tilanteessa?
Voimia toivon teille! - *Kukkahame*
Maalaismies* kirjoitti:
Tänään sairaalasta soitettiin. Potilas oli pyytänyt. Tilanne on muuttunut sellaiseksi etteivät kipulääkkeet enää auta. Hänellä on yleinen pahan olon tunne, sietämätön. Haimasyöpä on ottanut yliotteen. Hän pyytää päästä pois elämästä, mutta me emme voi auttaa. Kukaan ei voi. Laki kieltää auttamisen tässä asiassa.
On neuvoton olotila. Ikäkautemme ihmisille nämä ovat tuttuja tilanteita. Niistä on vaikea puhua. Äkkiä
yksinkertaiset asiat ovat muuttuneet mutkikkaiksi.Eräs läheinen sairastui haimasyöpään, ja ennuste oli julma, mutta hän halusi kuulla totuuden.
Vuoden hän yritti olla reipas ja liikkua, keskustella, hoitaja kävi kotikäynneillä 2 jopa 3 kertaa vrk, en kysellyt mitä hän teki tai neuvoi tekemään, hän ei mielellään puhunut sairaudesta vaan halusi unohtaa.
Sitten hän kaatui eräällä kirkkoreissulla kirkon kynnykseen, jalka murtui, lastoitettiin, sitten hän halusi saattokotiin, sinne hän pääsikin muutamassa päivässä.
Elämän lanka oli jo ohutta ja hän oli jo kauan toivonut pääsevänsä niistä tuskallisista kivuista, kun lääkitys ei auttanut, ja hänelle oli vain tämä puudutus, vai miten sitä kutsutaan, sitten meni vain muutama päivä kun hän poistui keskuudestamme.
Nämä muistot saa veden pyörimään silmissä, ikävä ja kaipaus pitävät vielä siteissään.
Voimia ja jaksamista sinulle Maalaismies' sitä sinulta nyt kysytään. - Maalaismies*
*Kukkahame* kirjoitti:
Eräs läheinen sairastui haimasyöpään, ja ennuste oli julma, mutta hän halusi kuulla totuuden.
Vuoden hän yritti olla reipas ja liikkua, keskustella, hoitaja kävi kotikäynneillä 2 jopa 3 kertaa vrk, en kysellyt mitä hän teki tai neuvoi tekemään, hän ei mielellään puhunut sairaudesta vaan halusi unohtaa.
Sitten hän kaatui eräällä kirkkoreissulla kirkon kynnykseen, jalka murtui, lastoitettiin, sitten hän halusi saattokotiin, sinne hän pääsikin muutamassa päivässä.
Elämän lanka oli jo ohutta ja hän oli jo kauan toivonut pääsevänsä niistä tuskallisista kivuista, kun lääkitys ei auttanut, ja hänelle oli vain tämä puudutus, vai miten sitä kutsutaan, sitten meni vain muutama päivä kun hän poistui keskuudestamme.
Nämä muistot saa veden pyörimään silmissä, ikävä ja kaipaus pitävät vielä siteissään.
Voimia ja jaksamista sinulle Maalaismies' sitä sinulta nyt kysytään.Hänelle oli pantu kipua lievittävä tiputus suoraan suoneen. Juttelin hoitajan kanssa. Hän vakuutti heidän lisäävän kipulääkitystä tarpeen mukaan. Verikokeita ei enää oteta, elinpäivien määrää ei kukaan pysty ennustamaan. Lopun saapuminen on kuulemma niin yksilöllistä.
Uuden elämän syntyminen ja kuolema ovat siinä mielessä samanlaiset, että ne mullistavat kertaheitolla kaiken. Mikään ei enää ole entisenlaista. Molemmissa on lisäksi odotusaika. Kuinka sen parhaiten käyttää? Maalaismies* kirjoitti:
Tänään sairaalasta soitettiin. Potilas oli pyytänyt. Tilanne on muuttunut sellaiseksi etteivät kipulääkkeet enää auta. Hänellä on yleinen pahan olon tunne, sietämätön. Haimasyöpä on ottanut yliotteen. Hän pyytää päästä pois elämästä, mutta me emme voi auttaa. Kukaan ei voi. Laki kieltää auttamisen tässä asiassa.
On neuvoton olotila. Ikäkautemme ihmisille nämä ovat tuttuja tilanteita. Niistä on vaikea puhua. Äkkiä
yksinkertaiset asiat ovat muuttuneet mutkikkaiksi.lääkäriavusteista kuolemaa.
Onko kuoleva potilas oikeustoimikelpoinen tässä tilanteessa? Lääkäriä ei syytetä vaikka eutanasia kielletäänkin.- Maalaismies*
Ruuneperi kirjoitti:
lääkäriavusteista kuolemaa.
Onko kuoleva potilas oikeustoimikelpoinen tässä tilanteessa? Lääkäriä ei syytetä vaikka eutanasia kielletäänkin.Sairaala ei voi nopeuttaa kuolemaa, ainoastaan lievittää kipuja. Näin minun annettiin ymmärtää. En tavoittanut lääkäriä, vaan veljeni omahoitajan. Kyllä nykyiset hoitajat avoimesti puhuvat asiat halki. Ei se Eutanasia niin vain taida käydä, kun sitä ei ole laillistettu.
- <<<<
Maalaismies* kirjoitti:
Tänään sairaalasta soitettiin. Potilas oli pyytänyt. Tilanne on muuttunut sellaiseksi etteivät kipulääkkeet enää auta. Hänellä on yleinen pahan olon tunne, sietämätön. Haimasyöpä on ottanut yliotteen. Hän pyytää päästä pois elämästä, mutta me emme voi auttaa. Kukaan ei voi. Laki kieltää auttamisen tässä asiassa.
On neuvoton olotila. Ikäkautemme ihmisille nämä ovat tuttuja tilanteita. Niistä on vaikea puhua. Äkkiä
yksinkertaiset asiat ovat muuttuneet mutkikkaiksi.Meillä annettiin morfiinia tiputuksessa suoraan suoneen, annostusta lisättiin heti jos poikani näytti tuskaiselta, ei pystynyt enää puhumaan.
'Hän nukkui rauhallisesti ilman tuskia, syöpä oli levinnyt kaikkialle.
Hän oli meilahdessa syöpäklinikalla. - Maalaismies*
<<<< kirjoitti:
Meillä annettiin morfiinia tiputuksessa suoraan suoneen, annostusta lisättiin heti jos poikani näytti tuskaiselta, ei pystynyt enää puhumaan.
'Hän nukkui rauhallisesti ilman tuskia, syöpä oli levinnyt kaikkialle.
Hän oli meilahdessa syöpäklinikalla.Veljelleni oli eilen laitettu kiputiputus suoraan suoneen. Tilanne oli siltä osin helpottunut eikä hän ollut tuskainen.
Muuten, kun paljon puhutaan vanhusten huonosta hoidosta, veljeni ei ole kertaakaan moittinut henkilökuntaa, päin vastoin. Eikä hän missään yksityissairaalassa ole, vaan tavallisessa kaupungin sairaalassa. Maalaismies* kirjoitti:
Veljelleni oli eilen laitettu kiputiputus suoraan suoneen. Tilanne oli siltä osin helpottunut eikä hän ollut tuskainen.
Muuten, kun paljon puhutaan vanhusten huonosta hoidosta, veljeni ei ole kertaakaan moittinut henkilökuntaa, päin vastoin. Eikä hän missään yksityissairaalassa ole, vaan tavallisessa kaupungin sairaalassa.Kun mainitsit tuosta hyvästä hoidosta, tuli mieleeni veljesi asuinkunta. Minusta tuntuu, että hän ja sinäkin asutte ruotsalaisseudulla eli itäisellä Uudellamaalla.
Karmea olisi tilanne jos lähes ummikko, ruotsia puhuva vanhus, joutuisi ruotsia taitamattomien hoiviin. Kielivihasta on näyttöä näilläkin palstoilla.- kielten sekamelska
Ruuneperi kirjoitti:
Kun mainitsit tuosta hyvästä hoidosta, tuli mieleeni veljesi asuinkunta. Minusta tuntuu, että hän ja sinäkin asutte ruotsalaisseudulla eli itäisellä Uudellamaalla.
Karmea olisi tilanne jos lähes ummikko, ruotsia puhuva vanhus, joutuisi ruotsia taitamattomien hoiviin. Kielivihasta on näyttöä näilläkin palstoilla.Älä nyt sentään ala vertaamaan sairaalaa ja tätä keskustelupalstaa. Avioliittojen kautta perheeseeni kuuluu molempia kieliä kotikielenään puhuvia. Todellisuus ei ole sellainen, kuin palstan perusteella voisi kuvitella.
- demeter
Maalaismies* kirjoitti:
Veljelleni oli eilen laitettu kiputiputus suoraan suoneen. Tilanne oli siltä osin helpottunut eikä hän ollut tuskainen.
Muuten, kun paljon puhutaan vanhusten huonosta hoidosta, veljeni ei ole kertaakaan moittinut henkilökuntaa, päin vastoin. Eikä hän missään yksityissairaalassa ole, vaan tavallisessa kaupungin sairaalassa.mutta kun olen tuolta "naapuriosastolta" ja harvakseltaan täällä, en oikein rohjennut ilmaista myötätuntoani. Kauniisti kirjoitit nyt - kuten aina.
Jäin miettimään erästä käytännön seikkaa: veljesi kipulääkitystä, mutta ilmeisesti siihen tulikin korjaus, eli hän sai kipulääkityksen suoraan suoneen. Anoppini (haimasyöpä) hoidettiin kotona ja Terhokodin kotihoitoyksikkö järjesti kipupumpun, joka hoitajan ohjeiden mukaisesti säädettiin sillä tavoin, että morfiinin annos oli riittävä - eli kivut pysyivät hallinnassa. Kaikilla paikkakunnilla ei saattohoito kotona ole kai edes mahdollista, pääkaupunkiseudulla se onnistuu Terhokodin yksikön kautta.
Voimia ja jaksamista Sinulle ja armollista matkaa veljellesi.
- <<<<
Oli meillä, saattelin lapseni iki-uneen.
Sanat ovat todellakin tarpeettomia, lohtua ei juuri nyt löydy millään. - Maalaismies*
Aamulla soitettiin sairaalasta, että veljeni oli nukkunut autuaan uneen. Kävin viettämässä hiljaisen hetken hänen vuoteensa ääressä. Pitkäperjantai - sehän tästä tuli todella. Kiitos kaikille osanotosta!
- etsivivä-amadeus
Tätä se elämä on,me saamme sen kuolinpäivän syntyessämme,siis rajallisuuden elämään.
Olet kuitenkin ollut veljesi rinnalla,Hän ei ollut yksin.Sinä välitit,niin moni kuolee yksin.Tyttäreni hoitaa vanhuksia öisin ja moni vanhus todella kuolee yksin jopa tyttäreni syliin. - Atolfia
etsivivä-amadeus kirjoitti:
Tätä se elämä on,me saamme sen kuolinpäivän syntyessämme,siis rajallisuuden elämään.
Olet kuitenkin ollut veljesi rinnalla,Hän ei ollut yksin.Sinä välitit,niin moni kuolee yksin.Tyttäreni hoitaa vanhuksia öisin ja moni vanhus todella kuolee yksin jopa tyttäreni syliin.otan minäkin osaa suruusi. Se on elämässä asia, joka tulee joskus äkkiä, jolloin se on vaikea ottaa vastaan ja ymmärtää. Sinä olet pikkuhiljaa saanut valmistautua veljesi tilanteeseen. Nähnyt hänen kipunsa ja vaikeutensa. Saanut olla lohtuna ja tukena. Suru ottaa aikansa, mutta yhteiset muistot elävät ja lohduttavat.
Voimia sinulle! - "pelkkää hyvää"
Lämmin osanottoni eron ikävään.
Läheisiä rakkaitamme voimme/saamme kantaa muistoissamme tulevina päivinä. Atolfia kirjoitti:
otan minäkin osaa suruusi. Se on elämässä asia, joka tulee joskus äkkiä, jolloin se on vaikea ottaa vastaan ja ymmärtää. Sinä olet pikkuhiljaa saanut valmistautua veljesi tilanteeseen. Nähnyt hänen kipunsa ja vaikeutensa. Saanut olla lohtuna ja tukena. Suru ottaa aikansa, mutta yhteiset muistot elävät ja lohduttavat.
Voimia sinulle!"left the building" - ovat lähteneet äänekkäästi ja hilpeästi,
vaikka pitkänäperjantaina pitäisi mennä matalaa rataa ja pitää pienempää ääntä.
"Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen", sanoi joku runoilija.
Olen järjestämässä 18 vuotta minua vanhemman sisareni hautajaisia sisareni kanssa,
vain me olemme jäljellä suuresta sisarusparvesta, kaksi nuorinta.
Anja-sisaremme oli lapseton leski, miehensä kuoli jo kymmenen vuotta sitten.
Keskiviikkona, kun pitkän talven jälkeen ajoin ensimmäisen kerran polkupyörällä,
otin puhelimen ja ajattelin: "Soitanpa Anjalle ja kerron, että nyt ovat jo pyörätiet auki!"
Sitten se tyhjyys, se peruuttamaton: häntä ei enää ole täällä meidän kanssamme.
Nimen poistaminen pikavalinnoista koski sydämeeni.
Tuo virsi 61 on tuntunut jotenkin vastaavan minulle nyt tässä tilanteessa
Ymmärrän, Maalaismies, miltä tuntuu, lämmin osanotto suruusi.
.- Satu*
satu kirjoitti:
"left the building" - ovat lähteneet äänekkäästi ja hilpeästi,
vaikka pitkänäperjantaina pitäisi mennä matalaa rataa ja pitää pienempää ääntä.
"Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen", sanoi joku runoilija.
Olen järjestämässä 18 vuotta minua vanhemman sisareni hautajaisia sisareni kanssa,
vain me olemme jäljellä suuresta sisarusparvesta, kaksi nuorinta.
Anja-sisaremme oli lapseton leski, miehensä kuoli jo kymmenen vuotta sitten.
Keskiviikkona, kun pitkän talven jälkeen ajoin ensimmäisen kerran polkupyörällä,
otin puhelimen ja ajattelin: "Soitanpa Anjalle ja kerron, että nyt ovat jo pyörätiet auki!"
Sitten se tyhjyys, se peruuttamaton: häntä ei enää ole täällä meidän kanssamme.
Nimen poistaminen pikavalinnoista koski sydämeeni.
Tuo virsi 61 on tuntunut jotenkin vastaavan minulle nyt tässä tilanteessa
Ymmärrän, Maalaismies, miltä tuntuu, lämmin osanotto suruusi.
.Kaikille heille lämmin osanottoni.
Kerroin edellisessä viestissäni sisarusparvestamme,
tarkennan nyt vielä, että yksinumeroinen luku silti sen lukumäärän ilmoittaa.
Olen lukenut lestadiolaisseutujen valtavista lapsimääristä, mistään sellaisesta ei meillä
sentään ollut kysymys, vanhempani eivät olleet "liian" uskovaisia, eivät myöskään poliittisia,
aivan tavallisia ahkeria puurtajia tolstoilais-järnefeltiläisyyden hengessä,
työnteko ja isänmaallisuus pontiminaan. Osaaottava tervehdykseni! Järki ja tunteet ovat jonkin aikaa ristiriidassa
läheisen menetyksen jälkeen. Itse menetin toisen veljistäni hänen ollessa
parhaassa iässään, 56-vuotias. En oikein vieläkään usko että hän on lopullisesti
poissa, vaikka on kulunut 10 vuotta siitä kun Goldwing-moottoripyörä vaihtui
kultasiiviksi.- Maalaismies*
MdK-MdK kirjoitti:
Osaaottava tervehdykseni! Järki ja tunteet ovat jonkin aikaa ristiriidassa
läheisen menetyksen jälkeen. Itse menetin toisen veljistäni hänen ollessa
parhaassa iässään, 56-vuotias. En oikein vieläkään usko että hän on lopullisesti
poissa, vaikka on kulunut 10 vuotta siitä kun Goldwing-moottoripyörä vaihtui
kultasiiviksi.Lämmin lounatuuli tuli viestisi välityksellä lahden takaa. Suurkiitokset!
Minunkin läheinen sukulainen kuoli varhain viime tiistai aamuna.
Kuolinsyyksi merkittiin, että sydän ei kestänyt voimakasta kipulääkitystä.
Hänen kohdallaan uskon lopun olleen helpotus, niin vaikeat olivat viimevuodet.- Maalaismies*
Vaikka olin tehnyt saattotyötä päätoimisesti viime syyskuusta lähtien ja minun piti olla hyvin valmistautunut lopputulokseen, niin aamulenkillä tunsin yhden sivun elämäni kirjasta peruuttamattomasti kääntyneen.
Poikkesin pankkiautomaatille mutta en muistanut tunnusnumeroani. Se oli kadonnut yhdellä pyyhkäisyllä muististani. Tunsin vanhentuneeni 10 vuotta. Maalaismies* kirjoitti:
Vaikka olin tehnyt saattotyötä päätoimisesti viime syyskuusta lähtien ja minun piti olla hyvin valmistautunut lopputulokseen, niin aamulenkillä tunsin yhden sivun elämäni kirjasta peruuttamattomasti kääntyneen.
Poikkesin pankkiautomaatille mutta en muistanut tunnusnumeroani. Se oli kadonnut yhdellä pyyhkäisyllä muististani. Tunsin vanhentuneeni 10 vuotta.ovat vaikeita. Kun se on niin ehdotonta, ja on vaan hyväksyttävä.
Minä otan osaa suruusi ,ei se koskaan mene pois. Helpompaa on vaan, kun on aikaa kulunut.
Itse olen viimeinen viidestä sisarusparvesta 6 vuotta sitten istuin sirareni kuolinvuoteella seitsemänä päivänä. .Olinhan hänen pikkusisko.
Täälä annettiin helpotusta kipuihi,(Tukholmassa)
Vaikka hän ei pystynyt jutteleen niin huomasin kuinka hän oli ,odottanut että taas tulin.
Itse olen tehnyt Hoitotestamentin, ei pidetä keinotekoisesti elämää yllä,sitten kun sen aika on.ullamirjami kirjoitti:
ovat vaikeita. Kun se on niin ehdotonta, ja on vaan hyväksyttävä.
Minä otan osaa suruusi ,ei se koskaan mene pois. Helpompaa on vaan, kun on aikaa kulunut.
Itse olen viimeinen viidestä sisarusparvesta 6 vuotta sitten istuin sirareni kuolinvuoteella seitsemänä päivänä. .Olinhan hänen pikkusisko.
Täälä annettiin helpotusta kipuihi,(Tukholmassa)
Vaikka hän ei pystynyt jutteleen niin huomasin kuinka hän oli ,odottanut että taas tulin.
Itse olen tehnyt Hoitotestamentin, ei pidetä keinotekoisesti elämää yllä,sitten kun sen aika on.Syvä osan ottoni surussasi.
Toivon Sinulle voimia jaksaa elämääsi eteenpäin.
Aika on paras lääke suruun.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 915248
- 534086
- 252209
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s271997Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161805- 151454
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹281270Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗201056- 211000
T, miten mun pitäis toimia
Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest43991