Hellyyden kaipuu & tuska?

Sama tunne täällä. Läheisyyden kaipuu. Ei siihen ole lääkettä.
Tuskin se mitenkään poikkeavaa on.
Maksullisilla on kaikenmaailman taudit, tuskin sitä haluat.

Vaikutat ihanalta mieheltä. Kyllä sä ne halit vielä saat.

Tuntien äitini niin ei voi olla mahdollista. Odottaa nykyäänkin haleja joka käänteessä.

Yks mies vain kirjoitti:

Tuntien äitini niin ei voi olla mahdollista. Odottaa nykyäänkin haleja joka käänteessä.

Edustan toista sukupuolta ja olen äitikin, joka halaa lapsiaan. Siksi, että itse en ole lapsena saanut olla sylissä hellittävänä ja paapottavana tarpeeksi - tai ollenkaan. Kun osoitin isompana lapsena sellaiseen tarvetta, mulle naurettiin.

Aika kauan on pitänyt elää, kokea ja jäädä vaille, ennen kuin tunnistaa, keksii, mikä asia elämästä puuttuu; syli, lämpö, hellyys, ymmärrys ... Ymmärrän aloittajaa, joskus puristaa syämmestä ihan konkreettisesti, se musertuu rusinaksi ikävästä.

Älä kuitenkaan "revi sydäntäsi irti", kyllä nämä ovat ihan mielen puolen juttuja kuitenkin, taas yksi hyvä esimerkki siitä, mitä mielellä voi saada aikaan fyysisellä puolella.

Kokemus puhuu. Kun on tarpeeksi yrittänyt niin on kohdattava realiteetit ettei ole kovinkaan monen naisen mieleen. Ehkä sitä jonkun löytäisi mutta usein se vaatisi todellisia muutoksia omaan elämään ja luonteeseen. Esimerkiksi jos toisella on jo lapsia niin oma elämä pitäisi suhteuttaa niiden lasten elämään.
En siis ole mikään täydellinen mies vaan ihminen joka kaipaa läheisyyttä ajoittain.

En näe itseäni auttajan ja vapaaehtoistyönroolissa. Sehän tyydyttäisi jonkun toisen tarpeet, muttei minun tarpeitani. Pitäisi enemmänkin olla joku halauspalvelu johon minä voisin ilmoittautua asiakkaaksi?
Olen elämässäni auttanut monella tapaa ihmisiä ja joskus voisi olla minun vuoroni.
Ei elämäni raskaalta muuten tunnu, aika ajoin tuo asia vaivaa ja ajattelin kysäistä että vaivaako muitakin.

Sinkkuutta on kestänyt nyt liian kauan, mutta kyllä tämä tästä.
Aurinkoista kevättä myös sinne.

Tuohan oli itseasiassa erinomainen neuvo! Itse meinasin vain sanoa, että juo viinaa, se on perinteinen lääke ja auttaa:) Sympatiaa kyllä tunnen aloittajaa kohtaan, en vain osaa samaistua. Mutta tuo on totta, että jos haluaa nimenomaan suojella, välittää ja antaa hellyyttä, niin maailma on täynnä yksinhuoltajaäitien lapsia, jotka tosiaan luotettavalta mieheltä moista kaipaisivat. MUTTA sitten, jos jonkun lapsen elämään astut, niin sinun on myös siinä pysyttävä (jos mahdollista), eikä vain kokeiltava, että auttaisikohan se vai ei.

T: Mies, joka kokee muuten liian läheisyyden rasittavana, mutta ei kun kyseessä on oma pikkuinen:)

Yks mies vain kirjoitti:

En näe itseäni auttajan ja vapaaehtoistyönroolissa. Sehän tyydyttäisi jonkun toisen tarpeet, muttei minun tarpeitani. Pitäisi enemmänkin olla joku halauspalvelu johon minä voisin ilmoittautua asiakkaaksi?
Olen elämässäni auttanut monella tapaa ihmisiä ja joskus voisi olla minun vuoroni.
Ei elämäni raskaalta muuten tunnu, aika ajoin tuo asia vaivaa ja ajattelin kysäistä että vaivaako muitakin.

Sinkkuutta on kestänyt nyt liian kauan, mutta kyllä tämä tästä.
Aurinkoista kevättä myös sinne.

Lue lisää

Tuo on vähän ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoit avausviestissä, että et kaipaa sitä, että sinua hellitään, vaan sitä, että saat helliä. Oli miten oli, tsemppiä sinulle! Tuon kaipuun syy selvittäminen voi auttaa, ellei kyseessä sitten vain ole tuo liian pitkään jatkunut yksinäisyys. Ja siihenkin voi etsiä parannusta, ihmisiin tutustumaan, voisin kuvitella, että kaltaisesi mies olisi hyvä monelle naiselle. Ehkä niille yksinhuoltajille, jotka potevat samaa ja samalla saisi joku isätön isähahmon?

määäääääääääääääääää kirjoitti:

Tuo on vähän ristiriidassa sen kanssa, mitä sanoit avausviestissä, että et kaipaa sitä, että sinua hellitään, vaan sitä, että saat helliä. Oli miten oli, tsemppiä sinulle! Tuon kaipuun syy selvittäminen voi auttaa, ellei kyseessä sitten vain ole tuo liian pitkään jatkunut yksinäisyys. Ja siihenkin voi etsiä parannusta, ihmisiin tutustumaan, voisin kuvitella, että kaltaisesi mies olisi hyvä monelle naiselle. Ehkä niille yksinhuoltajille, jotka potevat samaa ja samalla saisi joku isätön isähahmon?

Lue lisää

Niin siis saan helliä intiimisti. En ymmärrä miten vapaaehtoistyössä saa helliä ketään ihmistä sillä tavoin?
Yksinhuoltajaa ja lapsia en voisi ottaa elämääni. Sitä on kokeiltu ja ennen kuin omia lapsia on hankittu niin en näe syytä toimia isähahmona kenellekään. Myös yksinhuoltajien elämä tapahtuu lasten ehdoilla joihin ulkopuolisen tulee sopeutua tavalla joka saattaa yllättää usein sen äidinkin koska hänenhän ei tarvitse sopeutua varsinaisesti mihinkään uuteen.
Tämä läheisyyden ja intiimin hyväksynnän sekä halailun tarve taitaa olla vain ihan luonnollista. Ehkä joku stressilääke vähentäisi ahdistusta tuolloin.

Yks mies vain kirjoitti:

Niin siis saan helliä intiimisti. En ymmärrä miten vapaaehtoistyössä saa helliä ketään ihmistä sillä tavoin?
Yksinhuoltajaa ja lapsia en voisi ottaa elämääni. Sitä on kokeiltu ja ennen kuin omia lapsia on hankittu niin en näe syytä toimia isähahmona kenellekään. Myös yksinhuoltajien elämä tapahtuu lasten ehdoilla joihin ulkopuolisen tulee sopeutua tavalla joka saattaa yllättää usein sen äidinkin koska hänenhän ei tarvitse sopeutua varsinaisesti mihinkään uuteen.
Tämä läheisyyden ja intiimin hyväksynnän sekä halailun tarve taitaa olla vain ihan luonnollista. Ehkä joku stressilääke vähentäisi ahdistusta tuolloin.

Lue lisää

Kai maar se hyväksynnän tarve aika luonnollista on. Pohjimmiltaan siis oikeastaan toivot, että joku välittäisi sinusta (myös intiimillä tasolla)? Muutenhan tuo halu helliä intiimisti on ihan yhtä itsekäs kuin olisi halu tulla hellityksi. Ei sillä, että siinä mitään pahaa olisi, suurin osa ihmisistä on suht itsekkäitä ja mitä huonommin menee, sitä itsekkäämpiä.

Ehkä et sitten isähahmoksi valmis ole, mutta pitää vähän oikaista tuota muuten. Eli en minä ainakaan odota, että uusi tyttöystävä miksikään äidiksi tai hoitajaksi ryhtyisi, kunhan on turvallinen ja tervepäinen aikuinen. Lapseni osaan hoitaa itsekin ja luulen, että äidit ajattelevat näin vielä vahvemmin. Pitää myös todeta, että samalla tavalla ellei enemmänkin siinä on sopeutumista sillä äidillä ja isommat panokset, koska myös lapset pelissä. Itse en kyllä mitään vaihtuvia tytönhupakoita edes lähtisi lapsille esittelemään, ennenkuin on selvä, että kyseessä on jotain vakavampaa. Mutta tee kuten teet, en siis yritä sinua kenellekään yksinhuoltajalle parittaa, parempikin ettei, koska jos et voi sitä hyväksyä, niin se jäytäisi lopulta suhteen rikki ja taas lapset kärsisivät.

Lääkkeet auttavat kyllä, mutta ihan samalla tavalla auttaa viina. Ei se syytä vie pois, kunhan turruttaa.

määäääääääääääää kirjoitti:

Kai maar se hyväksynnän tarve aika luonnollista on. Pohjimmiltaan siis oikeastaan toivot, että joku välittäisi sinusta (myös intiimillä tasolla)? Muutenhan tuo halu helliä intiimisti on ihan yhtä itsekäs kuin olisi halu tulla hellityksi. Ei sillä, että siinä mitään pahaa olisi, suurin osa ihmisistä on suht itsekkäitä ja mitä huonommin menee, sitä itsekkäämpiä.

Ehkä et sitten isähahmoksi valmis ole, mutta pitää vähän oikaista tuota muuten. Eli en minä ainakaan odota, että uusi tyttöystävä miksikään äidiksi tai hoitajaksi ryhtyisi, kunhan on turvallinen ja tervepäinen aikuinen. Lapseni osaan hoitaa itsekin ja luulen, että äidit ajattelevat näin vielä vahvemmin. Pitää myös todeta, että samalla tavalla ellei enemmänkin siinä on sopeutumista sillä äidillä ja isommat panokset, koska myös lapset pelissä. Itse en kyllä mitään vaihtuvia tytönhupakoita edes lähtisi lapsille esittelemään, ennenkuin on selvä, että kyseessä on jotain vakavampaa. Mutta tee kuten teet, en siis yritä sinua kenellekään yksinhuoltajalle parittaa, parempikin ettei, koska jos et voi sitä hyväksyä, niin se jäytäisi lopulta suhteen rikki ja taas lapset kärsisivät.

Lääkkeet auttavat kyllä, mutta ihan samalla tavalla auttaa viina. Ei se syytä vie pois, kunhan turruttaa.

Lue lisää

Totta kai odotan että se toinen välittää minusta. Olisihan se outoa että tahtoisin helliä jotakuta joka ei välittäisi tai inhoaisi minua?
Nyt siis haluni toisen hellimiseen on muuttunut itsekkyydeksi koska haluan myös itselleni jotain ja asetan jotain rajoituksia sille mihin tuon hellimisen voisin kohdistaa. Olisikohan rajattoman rakkauden ja itsekkään himon välissäkin joitakin vaihtoehtoja kuten vaikkapa ehdollinen rakkaus?
Olet oikeassa. En voi hyväksyä toisen edellisiä lapsia jo sen takia että tiedän ettei tulisi toimimaan. Vierestä olen seurannut uusioperheitä eikä minusta sellaiseen touhuun olisi. Monista miehistä ei ole omia tehtyjä lapsia hoitamaan vaan jättävät sen äidin kontolle joskus jopa tulevan tyttöystävän mutta vieraan miehen pitäisi kuitenkin suhtautua näihin lapsiin kuin omiinsa.

Viina ei ole mikään ratkaisu. Lääkkeistä hakisin lähinnä jotain stressinlaukaisijaa koska välillä puristaa rintaa aika kovastikin.
En etsinyt mitään säälipisteitä kirjoituksella enkä sanonut olevani täysin epäitsekäs. Nuo ratkaisut mitä on tarjottu pahentavat vain ongelmaa ja lähinnä auttavat muita ihmisiä eivätkä siis ratkaise minun ongelmaani. Vai eikö minulla saa olla ongelmaa vaan minun täytyy etsiä vain toisten ongelmiin ratkaisuja jotta voisin olla hellä ja hoivaava?

Yks mies vain kirjoitti:

Totta kai odotan että se toinen välittää minusta. Olisihan se outoa että tahtoisin helliä jotakuta joka ei välittäisi tai inhoaisi minua?
Nyt siis haluni toisen hellimiseen on muuttunut itsekkyydeksi koska haluan myös itselleni jotain ja asetan jotain rajoituksia sille mihin tuon hellimisen voisin kohdistaa. Olisikohan rajattoman rakkauden ja itsekkään himon välissäkin joitakin vaihtoehtoja kuten vaikkapa ehdollinen rakkaus?
Olet oikeassa. En voi hyväksyä toisen edellisiä lapsia jo sen takia että tiedän ettei tulisi toimimaan. Vierestä olen seurannut uusioperheitä eikä minusta sellaiseen touhuun olisi. Monista miehistä ei ole omia tehtyjä lapsia hoitamaan vaan jättävät sen äidin kontolle joskus jopa tulevan tyttöystävän mutta vieraan miehen pitäisi kuitenkin suhtautua näihin lapsiin kuin omiinsa.

Viina ei ole mikään ratkaisu. Lääkkeistä hakisin lähinnä jotain stressinlaukaisijaa koska välillä puristaa rintaa aika kovastikin.
En etsinyt mitään säälipisteitä kirjoituksella enkä sanonut olevani täysin epäitsekäs. Nuo ratkaisut mitä on tarjottu pahentavat vain ongelmaa ja lähinnä auttavat muita ihmisiä eivätkä siis ratkaise minun ongelmaani. Vai eikö minulla saa olla ongelmaa vaan minun täytyy etsiä vain toisten ongelmiin ratkaisuja jotta voisin olla hellä ja hoivaava?

Lue lisää

Ei kannata itseensä ottaa, tämä on kuitenkin netti, minä en sinua tunne ja itse tunnet itsesi paremmin. Kunhan heittelen ajatuksia, joita mieleeni tulee. Ongelmasi vain on vaikea, siihen on vaikea antaa sinua tyydyttävää vastausta.

Yritetään silti jotain: kestävin tapa on muuttaa omaa suhtautumista asiaan. Sitten kun asia ei ole hallitseva vaan olet tyytyväinen itseesi, niin voi tuokin ongelma ratketa kuin itsellään.

Toinen vaihtoehto on mennä vaikkapa bongaamaan joku nainen, jolla on sama tarve. Tällöin tarpeet kohtaavar ja molemmat ovat tyytyväisiä. Ja tällaisia naisia on maailma puolillaan, voit valita otatko varatun (jos haluat vain tosiaan tuon tarpeen tyydyttää) joka ei soittele perään vai vapaan, josta voi kehittyäkin jotain (jos se mitä oikeasti haluat on tyttöystävä).

Yksinhuoltaja-asiasta vielä: miksi lapsettomalta mieheltä odotettaisiin enemmän suhteessa toisen lapsiin kuin lapsettomalta naiselta? Eiköhän se ole (useimmiten) toisin päin.

Lääkkeitä saa lääkäriltä, joten helpointa taitaa olla mennä sinne puhumaan, sieltä voi saada myöskin jopa parempia neuvoja kuin netistä.

määäääääääääääääääää kirjoitti:

Ei kannata itseensä ottaa, tämä on kuitenkin netti, minä en sinua tunne ja itse tunnet itsesi paremmin. Kunhan heittelen ajatuksia, joita mieleeni tulee. Ongelmasi vain on vaikea, siihen on vaikea antaa sinua tyydyttävää vastausta.

Yritetään silti jotain: kestävin tapa on muuttaa omaa suhtautumista asiaan. Sitten kun asia ei ole hallitseva vaan olet tyytyväinen itseesi, niin voi tuokin ongelma ratketa kuin itsellään.

Toinen vaihtoehto on mennä vaikkapa bongaamaan joku nainen, jolla on sama tarve. Tällöin tarpeet kohtaavar ja molemmat ovat tyytyväisiä. Ja tällaisia naisia on maailma puolillaan, voit valita otatko varatun (jos haluat vain tosiaan tuon tarpeen tyydyttää) joka ei soittele perään vai vapaan, josta voi kehittyäkin jotain (jos se mitä oikeasti haluat on tyttöystävä).

Yksinhuoltaja-asiasta vielä: miksi lapsettomalta mieheltä odotettaisiin enemmän suhteessa toisen lapsiin kuin lapsettomalta naiselta? Eiköhän se ole (useimmiten) toisin päin.

Lääkkeitä saa lääkäriltä, joten helpointa taitaa olla mennä sinne puhumaan, sieltä voi saada myöskin jopa parempia neuvoja kuin netistä.

Lue lisää

Joo, en ottanut henkilökohtaisesti, yllätyin vain hieman reaktioitasi.
Olen kyllä aloittanut omakohtaisen terapian jolla tietoisesti tapan noita tuntemuksia. Välillä vain tulee tunne että mitä enemmän niitä tukahduttaa niin sitä enemmän ne tulevat sitten yllättäen pintaan jossakin toisessa tilanteessa.
Sen verran taustoistani että olen auttanut monia ihmisiä sekä ollut tukena ihmisile noin muuten monissa asioissa. Valitettvasti takaisin en ole saanut oikeastaan koskaan mitään.

Välillä harmittelen että miksen jäänyt yhteen ensimmäisen varsinaisen seurustelukumppanin kanssa kun hän oli niin hoivaava ja ihmisiä auttava empaattinen ihminen. Ehkä sitä vain nuorena oli niin tyhmä ja toisaalta ei meillä paljon yhteistä muuten ollut. Nykyään yksin tulee mieleen tällaisia juttuja sitten.

Mitä tulee tyttöystävään niin onhan se mahdollista että sellaista kaipaan mutta olen vain niin itsenäinen että monia ihmisiä vaikea sovittaa elämään. Varattua en voisi ottaa kun en voisi kunnioittaa pettäjää ja tuntuisi pahalta sen petetyn puolesta. Heikkoutta, tiedän.

Usein siltä vieraalta mieheltä odotetaan aika paljon koska ne lapset ovat useimmiten sillä yksinhuoltajaäidillä ja ovat hänelle läheisiä. Voisi sanoa että tyttöystävä on vain tyttöystävä eikä tarvitse olla lapsille äiti kun heillä on jo yksi mutta lapsilla voi olla useampi "isähahmo". Noin ainakin olen huomannut miten se menee niissä tapauksissa jossa perheen lapsilla on eri isät ja nykyinen miesystävä asuu perheessä.

Lääkärille ne ole nyt aivan heti menossa, ei tilanne vielä ole niin vakava. Tämä nyt oli tällainen pitkäperjantain postitus kun samalla tsättään netissä.

Yks mies vain kirjoitti:

Joo, en ottanut henkilökohtaisesti, yllätyin vain hieman reaktioitasi.
Olen kyllä aloittanut omakohtaisen terapian jolla tietoisesti tapan noita tuntemuksia. Välillä vain tulee tunne että mitä enemmän niitä tukahduttaa niin sitä enemmän ne tulevat sitten yllättäen pintaan jossakin toisessa tilanteessa.
Sen verran taustoistani että olen auttanut monia ihmisiä sekä ollut tukena ihmisile noin muuten monissa asioissa. Valitettvasti takaisin en ole saanut oikeastaan koskaan mitään.

Välillä harmittelen että miksen jäänyt yhteen ensimmäisen varsinaisen seurustelukumppanin kanssa kun hän oli niin hoivaava ja ihmisiä auttava empaattinen ihminen. Ehkä sitä vain nuorena oli niin tyhmä ja toisaalta ei meillä paljon yhteistä muuten ollut. Nykyään yksin tulee mieleen tällaisia juttuja sitten.

Mitä tulee tyttöystävään niin onhan se mahdollista että sellaista kaipaan mutta olen vain niin itsenäinen että monia ihmisiä vaikea sovittaa elämään. Varattua en voisi ottaa kun en voisi kunnioittaa pettäjää ja tuntuisi pahalta sen petetyn puolesta. Heikkoutta, tiedän.

Usein siltä vieraalta mieheltä odotetaan aika paljon koska ne lapset ovat useimmiten sillä yksinhuoltajaäidillä ja ovat hänelle läheisiä. Voisi sanoa että tyttöystävä on vain tyttöystävä eikä tarvitse olla lapsille äiti kun heillä on jo yksi mutta lapsilla voi olla useampi "isähahmo". Noin ainakin olen huomannut miten se menee niissä tapauksissa jossa perheen lapsilla on eri isät ja nykyinen miesystävä asuu perheessä.

Lääkärille ne ole nyt aivan heti menossa, ei tilanne vielä ole niin vakava. Tämä nyt oli tällainen pitkäperjantain postitus kun samalla tsättään netissä.

Lue lisää

Ensin on pakko sanoa, että tuo, ettet voisi varattua ottaa, ei ole heikkoutta, se on sydäntä.

Alan ymmärtää sinua paljon paremmin, jos kokee, että on aina antavana osapuolena, niin katkeroittaahan se ja saa kaipaamaan jotain, mitä on kuitenkaan vaikea sanoiksi pistää. Ehkä oikeudenmukaisuutta?

Terapiaprosessista sen verran, että tuo on kai ihan luonnollista, että alussa asiat pikemminkin nousevat pintaan, näin on tapahduttava, jotta voi ne ratkaista.

Mutta ihan hyvältä ihmiseltä tunnut, sääli ettei rakkautta ole löytynyt. Tuosta yksinhuoltajajutusta olen tosin taas eri mieltä:) Se, että lapsella voi olla useampi isähahmo, muttei kuin yksi äiti, on useimmiten nimenomaan niiden äitien heikkoutta ja itsekkyyttä, halua tuntea itsensä korvaamattomaksi. Miehelle ei toinen mies ole samanlainen uhka isyydelle. En kuitenkaan usko, että lapsettomalta mieheltä isyyttä vaadittaisiin, mutta se suvaitaan.

määäääääääääääääääää kirjoitti:

Ensin on pakko sanoa, että tuo, ettet voisi varattua ottaa, ei ole heikkoutta, se on sydäntä.

Alan ymmärtää sinua paljon paremmin, jos kokee, että on aina antavana osapuolena, niin katkeroittaahan se ja saa kaipaamaan jotain, mitä on kuitenkaan vaikea sanoiksi pistää. Ehkä oikeudenmukaisuutta?

Terapiaprosessista sen verran, että tuo on kai ihan luonnollista, että alussa asiat pikemminkin nousevat pintaan, näin on tapahduttava, jotta voi ne ratkaista.

Mutta ihan hyvältä ihmiseltä tunnut, sääli ettei rakkautta ole löytynyt. Tuosta yksinhuoltajajutusta olen tosin taas eri mieltä:) Se, että lapsella voi olla useampi isähahmo, muttei kuin yksi äiti, on useimmiten nimenomaan niiden äitien heikkoutta ja itsekkyyttä, halua tuntea itsensä korvaamattomaksi. Miehelle ei toinen mies ole samanlainen uhka isyydelle. En kuitenkaan usko, että lapsettomalta mieheltä isyyttä vaadittaisiin, mutta se suvaitaan.

Lue lisää

Määää...:llä. Minä en jaksaisi pysyä noin pitkään asialinjalla aloittajan kanssa, koska hän puhui jo pahasti ristiin itsensä kanssa. Nyt hän on jo sulkenut pois yksinhuoltajat, ja todennäköisesti hän odottaa naiselta myös kauneutta ja itsevarmuutta. Siinä sitä saakin sitten ihmetellä miksi jää yksin.

Tekstin maksimimäärä kirjoitti:

Määää...:llä. Minä en jaksaisi pysyä noin pitkään asialinjalla aloittajan kanssa, koska hän puhui jo pahasti ristiin itsensä kanssa. Nyt hän on jo sulkenut pois yksinhuoltajat, ja todennäköisesti hän odottaa naiselta myös kauneutta ja itsevarmuutta. Siinä sitä saakin sitten ihmetellä miksi jää yksin.

Lue lisää

Meinasin pudota tuolilta kun luin tuon. Onko tämä joku provoiluareena vai eikö teillä ihmiset ole muuta tekemistä?
Kovin on omituista suhtautumista siihen jos joku esittää ongelmakseen että on tuskaisa läheisyydenkaipuu, kysellen muiden kokemuksia ja auttaako siihen joku asia?
Yksinhuoltaja-asiaa en jaksa enää alkaa käymään läpi. Eiköhän jokainen saa elää elämänsä kuten haluaa ja olla haluamatta tulla osaksi uusioperheen arkea vajaana kolmekymppisenä ihmisenä.
Mitä tulee naisen kauneuteen ja itsevarmuuteen niin siihen en ota edes kantaa. Toisaalta jos nainen ei ole kaunis ja on hyvin epävarma niin vaaranahan olisi että hän etsii vain jotakin miestä tyydyttämään läheisyyden tarpeensa. Se voisi huolestuttaa minua siinä tapauksessa jos etsisin vakavampaa suhdetta mutta jos kaipaan vain hetken helpotusta niin sittenhän molemmat saisivat sitä mitä odottavat? Mutta eiköhän jokaisella ole kuitenkin jotkin kriteerit sillekin kenelle voi osoittaa hellyyttäkin ja kenen kanssa tulee toimeen.
En ihmettele yhtään miksi jään yksin, sen olen jo kuullut monta kertaa miksi asia niin voisi olla useammankin naisen suusta, mutta ymmärrän ettet sinä osaa moista hellyyden tarvetta käsittää ja sitä pitää ongelmana koska et todennäköisesti ketään halua helliä paitsi itseäsi.
Mukavaa provoilua, mutta poistun nyt viettämään pyhiä ja tuonne tyynyä halailemaan. Kiitos asiallisille vastaajille ja kaikille hyvää pääsiäisen jatkoa.

Yks mies vain kirjoitti:

Meinasin pudota tuolilta kun luin tuon. Onko tämä joku provoiluareena vai eikö teillä ihmiset ole muuta tekemistä?
Kovin on omituista suhtautumista siihen jos joku esittää ongelmakseen että on tuskaisa läheisyydenkaipuu, kysellen muiden kokemuksia ja auttaako siihen joku asia?
Yksinhuoltaja-asiaa en jaksa enää alkaa käymään läpi. Eiköhän jokainen saa elää elämänsä kuten haluaa ja olla haluamatta tulla osaksi uusioperheen arkea vajaana kolmekymppisenä ihmisenä.
Mitä tulee naisen kauneuteen ja itsevarmuuteen niin siihen en ota edes kantaa. Toisaalta jos nainen ei ole kaunis ja on hyvin epävarma niin vaaranahan olisi että hän etsii vain jotakin miestä tyydyttämään läheisyyden tarpeensa. Se voisi huolestuttaa minua siinä tapauksessa jos etsisin vakavampaa suhdetta mutta jos kaipaan vain hetken helpotusta niin sittenhän molemmat saisivat sitä mitä odottavat? Mutta eiköhän jokaisella ole kuitenkin jotkin kriteerit sillekin kenelle voi osoittaa hellyyttäkin ja kenen kanssa tulee toimeen.
En ihmettele yhtään miksi jään yksin, sen olen jo kuullut monta kertaa miksi asia niin voisi olla useammankin naisen suusta, mutta ymmärrän ettet sinä osaa moista hellyyden tarvetta käsittää ja sitä pitää ongelmana koska et todennäköisesti ketään halua helliä paitsi itseäsi.
Mukavaa provoilua, mutta poistun nyt viettämään pyhiä ja tuonne tyynyä halailemaan. Kiitos asiallisille vastaajille ja kaikille hyvää pääsiäisen jatkoa.

Lue lisää

"Toisaalta jos nainen ei ole kaunis ja on hyvin epävarma niin vaaranahan olisi että hän etsii vain jotakin miestä tyydyttämään läheisyyden tarpeensa."

ROTFLMAO

Tekstin maksimimäärä kirjoitti:

"Toisaalta jos nainen ei ole kaunis ja on hyvin epävarma niin vaaranahan olisi että hän etsii vain jotakin miestä tyydyttämään läheisyyden tarpeensa."

ROTFLMAO

MOT, eli olet provoilija joka katkoo tekstiä kuten tahtoo jotta saisi ärsytettyä vastapuolta tai näyttämään toisen typerältä.
En lähde moiseen pellepippelin leikkiin mukaan.

Eikös voisi kuvitella että se on myös minun kohdalla luonnollista koska ei ole tuollaista suhdetta takana?
Olen aika kyyninen ihminen noin muuten, katkeruuden näkisin vain pahentavan asiaa. Nämä oireet on vain välillä niin paskaisia kun suorastaan vapisuttaa. Ehkä se on joku geneettinen poikkeavuus joka samalla saa naiset välttelemään tällaista "hoivamiestä" mutta samalla aiheuttaa miehelle jonkun horkan kun ei saa ketään halata ja helliä sekä suojella?

Yks mies vain kirjoitti:

Eikös voisi kuvitella että se on myös minun kohdalla luonnollista koska ei ole tuollaista suhdetta takana?
Olen aika kyyninen ihminen noin muuten, katkeruuden näkisin vain pahentavan asiaa. Nämä oireet on vain välillä niin paskaisia kun suorastaan vapisuttaa. Ehkä se on joku geneettinen poikkeavuus joka samalla saa naiset välttelemään tällaista "hoivamiestä" mutta samalla aiheuttaa miehelle jonkun horkan kun ei saa ketään halata ja helliä sekä suojella?

Lue lisää

Onkohan hoivamies ihan oikea sana, jos kaiken pohjalla on OMAN tarpeesi täyttäminen. Miten se on parempi kuin vaikkapa Pekka Pelimiehen irtoseksin harrastus, jossa motiivi on sama.

määäääääääääääääääää kirjoitti:

Onkohan hoivamies ihan oikea sana, jos kaiken pohjalla on OMAN tarpeesi täyttäminen. Miten se on parempi kuin vaikkapa Pekka Pelimiehen irtoseksin harrastus, jossa motiivi on sama.

Lue lisää

Sinulla on aika erikoinen asenne asiaani? Eikös jokainen halua että heidän tarpeensa tulee täytettyä?
Jos minä pidän huolen toisesta ja annan tälle hänen tarvitsemaa hellyyttä niin eikös silloin molempien tarpeet tule tyydytetyksi?
Enhän minä ole missään sanonut että ongelma olisi jotakin Pekka pelimiehen harrastusta parempi? Kerroin vain etten etsi puhdasta seksuaalista tyydytystä jne. kuten osa tekee.
Käsitykseni mukaan jos pekka pelimies etsii irtoseksiä ja toinen osapuoli etsii samoin niin molempien tarpeet tulevat tyydytetyksi.

Mutta miksi ihmeessä alkaisin hoivaamaan, auttamaan tai kasvattamaan jotain vierasta lasta tai menisin vapaaehtoistyöhön toisia auttamaan jos se ei poista ongelmaa josta kärsin eli inhimillinen intiimi läheisyyden tarve ja toisen helliminen?

En välitä kirjoitella tänne jos pitää olla puolustuskannalla jostakin sellaisesta asiasta kuin läheisyyden tarve. Voisimmeko keskustella vaikka sinun läheisyyden tarpeesta seuraavaksi kun sitä kyselin lopulta koska muuten tällainen kuulustelu alkaa hämmentää.
Nähtävästi siis läheisyden tarpeeni on sairas kun en ole valmis alkamaan isähahmoksi jollekin vieraalle lapselle tai menossa vanhuksia hoivaamaan. Tämä tietämättä minun taustojani yhtään.

Yks mies vain kirjoitti:

Sinulla on aika erikoinen asenne asiaani? Eikös jokainen halua että heidän tarpeensa tulee täytettyä?
Jos minä pidän huolen toisesta ja annan tälle hänen tarvitsemaa hellyyttä niin eikös silloin molempien tarpeet tule tyydytetyksi?
Enhän minä ole missään sanonut että ongelma olisi jotakin Pekka pelimiehen harrastusta parempi? Kerroin vain etten etsi puhdasta seksuaalista tyydytystä jne. kuten osa tekee.
Käsitykseni mukaan jos pekka pelimies etsii irtoseksiä ja toinen osapuoli etsii samoin niin molempien tarpeet tulevat tyydytetyksi.

Mutta miksi ihmeessä alkaisin hoivaamaan, auttamaan tai kasvattamaan jotain vierasta lasta tai menisin vapaaehtoistyöhön toisia auttamaan jos se ei poista ongelmaa josta kärsin eli inhimillinen intiimi läheisyyden tarve ja toisen helliminen?

En välitä kirjoitella tänne jos pitää olla puolustuskannalla jostakin sellaisesta asiasta kuin läheisyyden tarve. Voisimmeko keskustella vaikka sinun läheisyyden tarpeesta seuraavaksi kun sitä kyselin lopulta koska muuten tällainen kuulustelu alkaa hämmentää.
Nähtävästi siis läheisyden tarpeeni on sairas kun en ole valmis alkamaan isähahmoksi jollekin vieraalle lapselle tai menossa vanhuksia hoivaamaan. Tämä tietämättä minun taustojani yhtään.

Lue lisää

Ihan normaali se on.
Eikä kaikki yh:t hae lapsen hoivaajaa, ne hoitavat lapsensa itse.
Luulen tietäväni mitä etsit, eikä sitä vanhainkodeista löydy.
Olisiko se lähempänä rakkautta?

Mä_vaan kirjoitti:

Ihan normaali se on.
Eikä kaikki yh:t hae lapsen hoivaajaa, ne hoitavat lapsensa itse.
Luulen tietäväni mitä etsit, eikä sitä vanhainkodeista löydy.
Olisiko se lähempänä rakkautta?

Lue lisää

En tiedä rakkaudesta koska en sellaista ole kokenut. Jotain ihastumista ja sellaista välittämistä joskus seurustelussa, muttei sen enempää. Edellisestä kerrasta on aikaa. Niissä suhteissa ei päästy tuohon asteelle koskaan.
Ehkä se ongelma on että tahtoisin antaa rakkautta omalla tavallani mutta kun sitä ei saa ilmaistua ja vapaasti toteutettua niin seurauksena on jonkinlainen tukahtuminen joka sitten johtaa jonkinlaiseen stressireaktioon.
Halusin vain kysellä kokeeko muut samaa ja millä tavoin se ilmenee sekä onko siitä mahdollisuus päästä eroon?

Yks mies vain kirjoitti:

En tiedä rakkaudesta koska en sellaista ole kokenut. Jotain ihastumista ja sellaista välittämistä joskus seurustelussa, muttei sen enempää. Edellisestä kerrasta on aikaa. Niissä suhteissa ei päästy tuohon asteelle koskaan.
Ehkä se ongelma on että tahtoisin antaa rakkautta omalla tavallani mutta kun sitä ei saa ilmaistua ja vapaasti toteutettua niin seurauksena on jonkinlainen tukahtuminen joka sitten johtaa jonkinlaiseen stressireaktioon.
Halusin vain kysellä kokeeko muut samaa ja millä tavoin se ilmenee sekä onko siitä mahdollisuus päästä eroon?

Lue lisää

Kokee sammaa, mutta en tiedä miten siitä pääsee eroon, ehkä löytämällä se toinen puolisko...?

Mä_vaan kirjoitti:

Kokee sammaa, mutta en tiedä miten siitä pääsee eroon, ehkä löytämällä se toinen puolisko...?

Ehkäpä niin, toisaalta huolettaa että sitä sortuisi sitten suhteeseen pelkästään läheisyyden kaipuun takia jolla ei ole tulevaisuutta. Sekään ei olisi oikein toista osapuolta kohtaan tai vaikkapa yksinhuoltajan tapauksessa hänen lapsiakaan.
Kiitos sulle vastauksista, on pikkaisen alkanut ahdistamaan tämä tuntemus kun kuitenkaan mikään herkkismies ole noin muuten.

Yks mies vain kirjoitti:

Sinulla on aika erikoinen asenne asiaani? Eikös jokainen halua että heidän tarpeensa tulee täytettyä?
Jos minä pidän huolen toisesta ja annan tälle hänen tarvitsemaa hellyyttä niin eikös silloin molempien tarpeet tule tyydytetyksi?
Enhän minä ole missään sanonut että ongelma olisi jotakin Pekka pelimiehen harrastusta parempi? Kerroin vain etten etsi puhdasta seksuaalista tyydytystä jne. kuten osa tekee.
Käsitykseni mukaan jos pekka pelimies etsii irtoseksiä ja toinen osapuoli etsii samoin niin molempien tarpeet tulevat tyydytetyksi.

Mutta miksi ihmeessä alkaisin hoivaamaan, auttamaan tai kasvattamaan jotain vierasta lasta tai menisin vapaaehtoistyöhön toisia auttamaan jos se ei poista ongelmaa josta kärsin eli inhimillinen intiimi läheisyyden tarve ja toisen helliminen?

En välitä kirjoitella tänne jos pitää olla puolustuskannalla jostakin sellaisesta asiasta kuin läheisyyden tarve. Voisimmeko keskustella vaikka sinun läheisyyden tarpeesta seuraavaksi kun sitä kyselin lopulta koska muuten tällainen kuulustelu alkaa hämmentää.
Nähtävästi siis läheisyden tarpeeni on sairas kun en ole valmis alkamaan isähahmoksi jollekin vieraalle lapselle tai menossa vanhuksia hoivaamaan. Tämä tietämättä minun taustojani yhtään.

Lue lisää

Ei minulla mitään asennetta sinun asiaasi ole. Tottakai jokainen haluaa täyttää tarpeensa, niin minäkin teen. Tietysti moraali ja ihmisyys ylipäätään asettaa jotain rajoituksia ja toisaalta tuo tyydytystä jo itsessään. Niinpä itsetutkiskelu voisikin olla sinulle hyvä tie onneen (kuten meille kaikille).

Tuossa olemmekin jo näköjään samaa mieltä, kuten ylempänä kirjoitin, kun tarpeet kohtaavat, ovat kaikki tytyväisiä. Etsi siis nainen, jolla on sama tarve. Tämän naisen kannalta se on kaiken lisäksi rehellisempää kuin se, että Pekka Pelimies teeskentelee läheisyyttä saadakseen seksiä. Lopputuloksen kannalta tosin ei ole naisen kannalta oikeasti väliä, jos Pekka Pelimies on riittävän taitava viedäkseen jutun loppuun asti (näin varmistaen saannin myös jatkossa, jos mieli tekee).

Itsetutkiskelulla ja muiden tutkiskelulla opit kyllä tuntemaan ne ihmiset, joiden kanssa tarpeesi kohtaa ja tarpeen tyydyttäminen on paljon helpompaa kuin oikea parisuhde.

Vapaaehtoistyö, toisten hoivaaminen jne voi antaa muuten paljon enemmän kuin luuletkaan ja paljon syvempää läheisyyttä kuin arvaatkaan. Kaikenlisäksi jonkinlainen itsekäs motiivi sinnekin hakeutuvilla kuitenkin on, joten kannattaa kokeilla. Ihminen haluaa olla tarpeellinen (kuten sinäkin tuota kuvaamaasi "ehdollista rakkautta"), siellä on hyvä olla tarpeellinen.

Mutta turhaan olet puolustuskannalla, tarkoitus ei ole hyökätä. Ei tuossa mitään sairasta ole, aika moni kaipaa toista ihmistä, osa sanottaa sen eri tavalla (haluaa seksiä), osa toisin (haluaa läheisyyttä), osa kolmannella tavalla (haluaa parisuhteen), jokainen tyylillään.

Minun läheisyyden tarpeestani on aika vaikea kunnon keskustelua saada, koska sellaista läheisyyden tarvetta mnulla ei ole, mikä ei tyydyty. Parempi keskustelu tulisi liian läheisyyden kammostani, mutta se olisi sitten jo eri keskustelu:)

Yks mies vain kirjoitti:

Ehkäpä niin, toisaalta huolettaa että sitä sortuisi sitten suhteeseen pelkästään läheisyyden kaipuun takia jolla ei ole tulevaisuutta. Sekään ei olisi oikein toista osapuolta kohtaan tai vaikkapa yksinhuoltajan tapauksessa hänen lapsiakaan.
Kiitos sulle vastauksista, on pikkaisen alkanut ahdistamaan tämä tuntemus kun kuitenkaan mikään herkkismies ole noin muuten.

Lue lisää

Jollain toisella voi olla samanlainen kaipuu. Ja mistä etukäteen voi tietää onko tulevaisuutta ja tarvitseeko sitä? Voiko elää vain päivän kerrallaan?

Kyllä sitä voi olla toisen lähellä vaikka siihen ei aio lopuksi elämää jäädäkkään.
Elämä on kuitenkin elämistä varten. Mikä on oikein? Jos molemmilla on hyvä olla niin riittääkö se?
Onko sinun pakko löytää se lopun elämän suhde juuri nyt?
Olet varmasti ansainnut kaiken hellyyden. Jos toinen osapuoli haluaa samaa kuin sinä niin eikö se riitä?

määääääääääääääääää kirjoitti:

Ei minulla mitään asennetta sinun asiaasi ole. Tottakai jokainen haluaa täyttää tarpeensa, niin minäkin teen. Tietysti moraali ja ihmisyys ylipäätään asettaa jotain rajoituksia ja toisaalta tuo tyydytystä jo itsessään. Niinpä itsetutkiskelu voisikin olla sinulle hyvä tie onneen (kuten meille kaikille).

Tuossa olemmekin jo näköjään samaa mieltä, kuten ylempänä kirjoitin, kun tarpeet kohtaavat, ovat kaikki tytyväisiä. Etsi siis nainen, jolla on sama tarve. Tämän naisen kannalta se on kaiken lisäksi rehellisempää kuin se, että Pekka Pelimies teeskentelee läheisyyttä saadakseen seksiä. Lopputuloksen kannalta tosin ei ole naisen kannalta oikeasti väliä, jos Pekka Pelimies on riittävän taitava viedäkseen jutun loppuun asti (näin varmistaen saannin myös jatkossa, jos mieli tekee).

Itsetutkiskelulla ja muiden tutkiskelulla opit kyllä tuntemaan ne ihmiset, joiden kanssa tarpeesi kohtaa ja tarpeen tyydyttäminen on paljon helpompaa kuin oikea parisuhde.

Vapaaehtoistyö, toisten hoivaaminen jne voi antaa muuten paljon enemmän kuin luuletkaan ja paljon syvempää läheisyyttä kuin arvaatkaan. Kaikenlisäksi jonkinlainen itsekäs motiivi sinnekin hakeutuvilla kuitenkin on, joten kannattaa kokeilla. Ihminen haluaa olla tarpeellinen (kuten sinäkin tuota kuvaamaasi "ehdollista rakkautta"), siellä on hyvä olla tarpeellinen.

Mutta turhaan olet puolustuskannalla, tarkoitus ei ole hyökätä. Ei tuossa mitään sairasta ole, aika moni kaipaa toista ihmistä, osa sanottaa sen eri tavalla (haluaa seksiä), osa toisin (haluaa läheisyyttä), osa kolmannella tavalla (haluaa parisuhteen), jokainen tyylillään.

Minun läheisyyden tarpeestani on aika vaikea kunnon keskustelua saada, koska sellaista läheisyyden tarvetta mnulla ei ole, mikä ei tyydyty. Parempi keskustelu tulisi liian läheisyyden kammostani, mutta se olisi sitten jo eri keskustelu:)

Lue lisää

Uskoisin tietäväni miltä vapaaehtoistyö ja toisten hoivaaminen tuolla tasolla tuntuu. En usko että se täyttäisi tätä tarvetta vaan päinvastoin tulisi vain kovempi tarve lähempään kohtaamiseen jonkun kanssa.
Kiitos ehdotuksesta mutta taidan kaivata jotain muuta ja tarpeellisuuteni varmaan tulee ilmi noin muuten. Ehkä mä löydän jotain ratkaisua, epäilen vaan että viime aikaisten kokemusten valossa se tulisi naisten suunnalta. Jonkinlainen meditaatio ehkä auttaisi laukaisemaan jännityksen sekä estäisi kaipuun.

Onnea tyttärellesi, olet varmasti hyvä isä!

Yks mies vain kirjoitti:

Uskoisin tietäväni miltä vapaaehtoistyö ja toisten hoivaaminen tuolla tasolla tuntuu. En usko että se täyttäisi tätä tarvetta vaan päinvastoin tulisi vain kovempi tarve lähempään kohtaamiseen jonkun kanssa.
Kiitos ehdotuksesta mutta taidan kaivata jotain muuta ja tarpeellisuuteni varmaan tulee ilmi noin muuten. Ehkä mä löydän jotain ratkaisua, epäilen vaan että viime aikaisten kokemusten valossa se tulisi naisten suunnalta. Jonkinlainen meditaatio ehkä auttaisi laukaisemaan jännityksen sekä estäisi kaipuun.

Onnea tyttärellesi, olet varmasti hyvä isä!

Lue lisää

Kiitos, parhaani teen, vaikka olisin toivonut, että olisin voinut tarjota hänelle ehjän perheen. Se ei kuitenkaan olisi ollut tässä tilanteessa kenenkään etu.

Tuosta ylhäältä hahmotin jo, että muiden hoivaamista olet kokeillut. Tuo on tosin vaikea ongelma, johon on vaikea muuta sanoa kuin toivotella tsemppiä. Nuo neuvot olen antanut kyllä ihan tosissani, vaikkakin omaan aika tahdittomaan tyyliini, mutta vaikea se on edes neuvoa jossain, mihin ei itsellä ole kosketusta. Mutta onpahan ajankulua kakkujen ollessa uunissa:)

Mä_vaan kirjoitti:

Jollain toisella voi olla samanlainen kaipuu. Ja mistä etukäteen voi tietää onko tulevaisuutta ja tarvitseeko sitä? Voiko elää vain päivän kerrallaan?

Kyllä sitä voi olla toisen lähellä vaikka siihen ei aio lopuksi elämää jäädäkkään.
Elämä on kuitenkin elämistä varten. Mikä on oikein? Jos molemmilla on hyvä olla niin riittääkö se?
Onko sinun pakko löytää se lopun elämän suhde juuri nyt?
Olet varmasti ansainnut kaiken hellyyden. Jos toinen osapuoli haluaa samaa kuin sinä niin eikö se riitä?

Lue lisää

Voihan se olla noinkin.
Nykyajan asenne on juuri tuo elämä on eletty elettäväksi ja päivä kerrallaan. En ole koskaan osannut asennoitua siten elämään ja usein juuri tuollaiset tarpeiden tyydytyssuhteet jopa molemminpuolisina kokemuksina ovat tuntuneet vierailta. Näen myös että tuollaisessa suhteessa olisin varmaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa kuin mitä etsisin vakavampaan suhteeseen ja ristiriita sen välillä etten muuten välitä toisesta kuin osana sitä tyydytysprosessia voisi olla vaikea asia. Esimerkiksi olisi yksinhuoltajan kanssa tuollaisessa hellimissuhteessa koska ei tarvitsisi sitoutua mihinkään vaan molemmat tyydyttäisivät tarpeitaan. Sellainen kalvaisi mieltäni. Sen takia yhden yön jutut ja seksisuhteet eivät ole kiinnostaneet joten samaa näkisin tuollaisessa hellyyssuhteessa.
Pitää kuitenkin miettiä onko ratkaisu pahempi kuin itse ongelma. Haaveet romantiikasta ja seksinnälkäkin menee ohi, mutta välillä tuo läheisyydenkaipuu ja yksinkertainen hellimistarve on suorastaan järkyttävä.
Pitäisi hankkia varmaan koira tai sitten vain baanalle metsästämään kaikkea liikkuvaa naarasta. Sitten kai tuollaiset kysymykset unohtuisi.

Yks mies vain kirjoitti:

Voihan se olla noinkin.
Nykyajan asenne on juuri tuo elämä on eletty elettäväksi ja päivä kerrallaan. En ole koskaan osannut asennoitua siten elämään ja usein juuri tuollaiset tarpeiden tyydytyssuhteet jopa molemminpuolisina kokemuksina ovat tuntuneet vierailta. Näen myös että tuollaisessa suhteessa olisin varmaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa kuin mitä etsisin vakavampaan suhteeseen ja ristiriita sen välillä etten muuten välitä toisesta kuin osana sitä tyydytysprosessia voisi olla vaikea asia. Esimerkiksi olisi yksinhuoltajan kanssa tuollaisessa hellimissuhteessa koska ei tarvitsisi sitoutua mihinkään vaan molemmat tyydyttäisivät tarpeitaan. Sellainen kalvaisi mieltäni. Sen takia yhden yön jutut ja seksisuhteet eivät ole kiinnostaneet joten samaa näkisin tuollaisessa hellyyssuhteessa.
Pitää kuitenkin miettiä onko ratkaisu pahempi kuin itse ongelma. Haaveet romantiikasta ja seksinnälkäkin menee ohi, mutta välillä tuo läheisyydenkaipuu ja yksinkertainen hellimistarve on suorastaan järkyttävä.
Pitäisi hankkia varmaan koira tai sitten vain baanalle metsästämään kaikkea liikkuvaa naarasta. Sitten kai tuollaiset kysymykset unohtuisi.

Lue lisää

..ihmissuhdetta rajata pelkästään tarpeiden tyydyttämiseen? Eiköhän siinä tule koko ihminen persoonineen, hyvine ja huonoine puolineen kaupanpäälle, tai oikeastaan eihän se mikään kauppa ole.
Itse en pystyisi olamaan toisen lähellä jos en muuten välittäisi.
Jotkut sanovat, että koira on ihmisen paras ystävä. Ei koira kuitenkaan ihmistä voi korvata. Koiran kanssa saattaa saada muutakin ajateltavaa.
Yhdenyön suhteissa ei ole mitään järkeä. Ja kaverista voi välittää, mutta kaverit eivät harrasta seksiä keskenään.

Tarkoitin päivä kerrallaan sanonnalla sitä, että joskus rakkaus ja välittäminen vaatii aikaa kehittyäkseen. En ole kuitenkaan kaikkitietävä täydellinen ihminen. Puhun vain omista tuntemuksistani. Itse tiedät mikä sinulle sopii.

Mä_vaan kirjoitti:

..ihmissuhdetta rajata pelkästään tarpeiden tyydyttämiseen? Eiköhän siinä tule koko ihminen persoonineen, hyvine ja huonoine puolineen kaupanpäälle, tai oikeastaan eihän se mikään kauppa ole.
Itse en pystyisi olamaan toisen lähellä jos en muuten välittäisi.
Jotkut sanovat, että koira on ihmisen paras ystävä. Ei koira kuitenkaan ihmistä voi korvata. Koiran kanssa saattaa saada muutakin ajateltavaa.
Yhdenyön suhteissa ei ole mitään järkeä. Ja kaverista voi välittää, mutta kaverit eivät harrasta seksiä keskenään.

Tarkoitin päivä kerrallaan sanonnalla sitä, että joskus rakkaus ja välittäminen vaatii aikaa kehittyäkseen. En ole kuitenkaan kaikkitietävä täydellinen ihminen. Puhun vain omista tuntemuksistani. Itse tiedät mikä sinulle sopii.

Lue lisää

Koira voi kuitenkin olla myös keino tutustua helposti saman henkisiin ihmisiin. Ja koirat ovat kyllä kivoja. Itse en tosin sellaista ottaisi, ovat kivoja niin kauan, kun eivät ole omia:)

Mä_vaan kirjoitti:

..ihmissuhdetta rajata pelkästään tarpeiden tyydyttämiseen? Eiköhän siinä tule koko ihminen persoonineen, hyvine ja huonoine puolineen kaupanpäälle, tai oikeastaan eihän se mikään kauppa ole.
Itse en pystyisi olamaan toisen lähellä jos en muuten välittäisi.
Jotkut sanovat, että koira on ihmisen paras ystävä. Ei koira kuitenkaan ihmistä voi korvata. Koiran kanssa saattaa saada muutakin ajateltavaa.
Yhdenyön suhteissa ei ole mitään järkeä. Ja kaverista voi välittää, mutta kaverit eivät harrasta seksiä keskenään.

Tarkoitin päivä kerrallaan sanonnalla sitä, että joskus rakkaus ja välittäminen vaatii aikaa kehittyäkseen. En ole kuitenkaan kaikkitietävä täydellinen ihminen. Puhun vain omista tuntemuksistani. Itse tiedät mikä sinulle sopii.

Lue lisää

Vaatii toki aikaa kehittyäkseen, mutta useimmiten se kipinä joko on tai ei ole. Monesti se on tosin kiinni omasta asenteesta tahtooko sitä kipinää löytää vai ei. Aika monen kanssa tässä ihan lähiaikoina on käynyt niin että siltä toiselta osapuolelta ei ole löytynyt haluja katella asiaa pidemmälle. On minullakin toisaalta naismakuni ja tiedän millaisten ihmisten kanssa tulisin toimeen. Jos etsisin pelkkää läheisyyttä niin vaarana olisi sitten olla naisen kanssa joka ei muuten sopisi elämääni. En tiedä mitä sellaisesta suhteesta ajattelisin.
Kaverit voivat harrastaa hyvinkin seksiä keskenään ja nykyään aika usein tekevätkin. Sellainen kaveri-seksi-hellyys suhde saattaisikin olla minun juttu, mutta sitä ennen pitäisi löytää nainen joka sellaiseen suostuisi ja josta osaisin välittää.
Koira oli lähinnä sellainen heitto että josko kokeilisi jotakin johon voisi purkaa hieman huolenpitoa ja pitäisi mielen poissa ajatuksista läheisyydestä ihmisten kanssa. Niiden on kuitenkin todettu rauhoittavan yleensä ihmisiä ympärillään.
Eiköhän tähän joku ratkaisu löydy ajan kanssa ainakin.

Yks mies vain kirjoitti:

Vaatii toki aikaa kehittyäkseen, mutta useimmiten se kipinä joko on tai ei ole. Monesti se on tosin kiinni omasta asenteesta tahtooko sitä kipinää löytää vai ei. Aika monen kanssa tässä ihan lähiaikoina on käynyt niin että siltä toiselta osapuolelta ei ole löytynyt haluja katella asiaa pidemmälle. On minullakin toisaalta naismakuni ja tiedän millaisten ihmisten kanssa tulisin toimeen. Jos etsisin pelkkää läheisyyttä niin vaarana olisi sitten olla naisen kanssa joka ei muuten sopisi elämääni. En tiedä mitä sellaisesta suhteesta ajattelisin.
Kaverit voivat harrastaa hyvinkin seksiä keskenään ja nykyään aika usein tekevätkin. Sellainen kaveri-seksi-hellyys suhde saattaisikin olla minun juttu, mutta sitä ennen pitäisi löytää nainen joka sellaiseen suostuisi ja josta osaisin välittää.
Koira oli lähinnä sellainen heitto että josko kokeilisi jotakin johon voisi purkaa hieman huolenpitoa ja pitäisi mielen poissa ajatuksista läheisyydestä ihmisten kanssa. Niiden on kuitenkin todettu rauhoittavan yleensä ihmisiä ympärillään.
Eiköhän tähän joku ratkaisu löydy ajan kanssa ainakin.

Lue lisää

Kyllä joku suostuu varmaan mielellään. Ei muuta kuin kaverin luo yökylään, kunhan se kaveri ensin löytyy. Helpompi on etsiäkin jos tietää mitä etsii.

Mä_vaan kirjoitti:

Kyllä joku suostuu varmaan mielellään. Ei muuta kuin kaverin luo yökylään, kunhan se kaveri ensin löytyy. Helpompi on etsiäkin jos tietää mitä etsii.

Varmaan löytyy helpommin. Ongelma tosiaan taitaa olla se että luonne ei oikein sovellu tuollaisiin suhteisiin vaikka ongelma tuollaisessa suhteessa ratkeaisikin. Harmi että naispuoliset kaverit ovat lähinnä varattuja.
Ulkopuolisten iskeminen myös näillä avuilla on aika vaikeaa. Ehkä tuo läheisyysvimma näkyy minusta myös ulospäin karkottaen viimeisetkin naiset kannoilta.
Kiitos sulle vastauksista.

Yks mies vain kirjoitti:

En tiedä rakkaudesta koska en sellaista ole kokenut. Jotain ihastumista ja sellaista välittämistä joskus seurustelussa, muttei sen enempää. Edellisestä kerrasta on aikaa. Niissä suhteissa ei päästy tuohon asteelle koskaan.
Ehkä se ongelma on että tahtoisin antaa rakkautta omalla tavallani mutta kun sitä ei saa ilmaistua ja vapaasti toteutettua niin seurauksena on jonkinlainen tukahtuminen joka sitten johtaa jonkinlaiseen stressireaktioon.
Halusin vain kysellä kokeeko muut samaa ja millä tavoin se ilmenee sekä onko siitä mahdollisuus päästä eroon?

Lue lisää

Suuntaamalla energiansa ihan muihin asioihin. Oletko kuullu ratkaisuterapian keskeistä ajatusta "Mihin kiinnität huomiosi, se kasvaa"? Kiinnitä huomio johonkin positiiviseen, toteutettavissa olevaan asiaan elämässäsi, oli se sitten työ tai harrastus tai jokin elämänfilosofia, -ideologia.

Jos ajattelit vastata sanoilla "Mutta kun...", muista että itse kysyit ja tämä on vilpitön, kokemuksen osoittama ratkaisu. Jos et halua kuulla vastauksia, älä kysy.

Tekstin maksimimäärä kirjoitti:

Suuntaamalla energiansa ihan muihin asioihin. Oletko kuullu ratkaisuterapian keskeistä ajatusta "Mihin kiinnität huomiosi, se kasvaa"? Kiinnitä huomio johonkin positiiviseen, toteutettavissa olevaan asiaan elämässäsi, oli se sitten työ tai harrastus tai jokin elämänfilosofia, -ideologia.

Jos ajattelit vastata sanoilla "Mutta kun...", muista että itse kysyit ja tämä on vilpitön, kokemuksen osoittama ratkaisu. Jos et halua kuulla vastauksia, älä kysy.

Lue lisää

Äärimmäisen hyvä neuvo ja paljon selkeämmin sanottu, mihin itse pystyn:)

määäääääääääääääääää kirjoitti:

Äärimmäisen hyvä neuvo ja paljon selkeämmin sanottu, mihin itse pystyn:)

palautteesta.

Tekstin maksimimäärä kirjoitti:

Suuntaamalla energiansa ihan muihin asioihin. Oletko kuullu ratkaisuterapian keskeistä ajatusta "Mihin kiinnität huomiosi, se kasvaa"? Kiinnitä huomio johonkin positiiviseen, toteutettavissa olevaan asiaan elämässäsi, oli se sitten työ tai harrastus tai jokin elämänfilosofia, -ideologia.

Jos ajattelit vastata sanoilla "Mutta kun...", muista että itse kysyit ja tämä on vilpitön, kokemuksen osoittama ratkaisu. Jos et halua kuulla vastauksia, älä kysy.

Lue lisää

Asialliseen juttuun voin vastatakkin.
Elämäni on kunnossa ja olen suunnannut nimenomaan energian muihin asioihin. Valitettavasti inhimillistä lämpöä ja intiimiä läheisyyttä ei voi korvata millään muulla. Jos tuo on sinun kokemuksen tuoma ratkaisusi niin se ehkä toimii kohdallasi koska tarpeesi läheisyyteen ei ole niin suuri.
Asian kiertäminen ja sitä pakoilu, ei ratkaise ongelmaa. Ihmettelen jos joku psykologi on moista suositellut. Kuulostaa että ihminen ohjataan silloin työmuurahaiseksi kustantamaan toisten elämää jossa on läheisyyttä ja lämpöä, muttei ihminen itse nauti koskaan moisesta.
Kyseessä kohdallani on siis ajoittainen varsin voimakas tarve johon liittyy fyysisiäkin oireita eikä mikään yleismaallinen "tarviin seuraa ja lohdutusta kun mulla ei ole elämää ja oon masentunu" syndrooma.

Yks mies vain kirjoitti:

Asialliseen juttuun voin vastatakkin.
Elämäni on kunnossa ja olen suunnannut nimenomaan energian muihin asioihin. Valitettavasti inhimillistä lämpöä ja intiimiä läheisyyttä ei voi korvata millään muulla. Jos tuo on sinun kokemuksen tuoma ratkaisusi niin se ehkä toimii kohdallasi koska tarpeesi läheisyyteen ei ole niin suuri.
Asian kiertäminen ja sitä pakoilu, ei ratkaise ongelmaa. Ihmettelen jos joku psykologi on moista suositellut. Kuulostaa että ihminen ohjataan silloin työmuurahaiseksi kustantamaan toisten elämää jossa on läheisyyttä ja lämpöä, muttei ihminen itse nauti koskaan moisesta.
Kyseessä kohdallani on siis ajoittainen varsin voimakas tarve johon liittyy fyysisiäkin oireita eikä mikään yleismaallinen "tarviin seuraa ja lohdutusta kun mulla ei ole elämää ja oon masentunu" syndrooma.

Lue lisää

Taidat kuitenkin olla vähän näitä "mutta kun" miehiä, joka kelaa asioita luoden monimutkaisia ajatusrakennelmia ja joille ei tahdo kelvata muu kuin täydellinen instant-ratkaisu (ja totta kai voimakkaisiin seksuaalisiin tarpeisiin haluaa nopeasti tyydytyksen), jollaista ei näin suureen dilemmaan yleensä ole. Mistä sen tiedän? Takes one to know one. Olen itse vienyt sen äärimmäisyyksiin ja olen vasta päälle kolmekymppisenä vihdoin vapautumassa tuosta negatiivisen ajattelun kehästä.

Näen, että pointti tuossa energian suuntaamisessa positiivisiin asioihin, jotka on toteuttavissa, on myös se, että saa yleisen mielialan ja itsetunnon kohoamaan, jolloin saattaa löytyä ikään kuin kiertoteitse tyydytys myös siihen perimmäiseen tarpeeseen. Jos henkii hyvää itsetuntoa, naiset kiinnostuvat paljon todennäköisemmin jne. Enkä puhu nyt mistään Bjurströmin kuvottavasta naminami-positiivisuudesta, vaan herkän ihmisen hauraan vahvasta itsetunnosta.

Ujojen miesten deittikoutsi Stephan Erdmanilla on hyviä ajatuksia, yksi on se, mikä on suurin epämieluista elämäntilannetta ylläpitävä asia. Se on se, että samaistuu siihen, mitä ei halua olla ja mitä itseltä puuttuu sen sijaan, että samaistuisi siihen, mitä haluaa olla ja mitä itsellä on. Esimerkiksi niin, että lakkaa sanomasta itsestään negatiivisia asioita, koska OMILLA sanoilla on aivan uskomaton voima, se on hyvin testattu myös omassa elämässä.

Yks mies vain kirjoitti:

Uskoisin tietäväni miltä vapaaehtoistyö ja toisten hoivaaminen tuolla tasolla tuntuu. En usko että se täyttäisi tätä tarvetta vaan päinvastoin tulisi vain kovempi tarve lähempään kohtaamiseen jonkun kanssa.
Kiitos ehdotuksesta mutta taidan kaivata jotain muuta ja tarpeellisuuteni varmaan tulee ilmi noin muuten. Ehkä mä löydän jotain ratkaisua, epäilen vaan että viime aikaisten kokemusten valossa se tulisi naisten suunnalta. Jonkinlainen meditaatio ehkä auttaisi laukaisemaan jännityksen sekä estäisi kaipuun.

Onnea tyttärellesi, olet varmasti hyvä isä!

Lue lisää

-ketju tämä. Olen nainen yli 50v. Tuo vapaaehtoistyö-ja auttamistyö oli minun elämässäni lukuisia vuosia. Autoin, hoivasin eli tein monimuotoisesti vapaaehtoistyötä humanitaaristen järjestöjen pohjalta. Se oli ihan rikastuttavaa aikaa, mutta tuo vaihe peitti vain minun syvempiä ja henkilökohtaisimpia läheisyyden tarpeitani. Ymmärsin sen vasta jälkeenpäin kun irrottauduin moisesta opitusta elämänasenteesta, että toisten auttaminen se vasta palkitseekin auttajaa itseään. No, sitten vähitellen alkoi nousta totuus omista tarpeistani esiin. Tarvitsen syvästi toisen ihmisen läheisyyttä, hellimistä, lohdutustakin enkä sitä kuitenkaan saa ! Tästä näkökulmasta katsottuna siis vapaaehtoistyö kaikessa rikkaudessaan ei voi täyttää sinun omia, aitoja syviä läheisyys-tarpeitasi. Olet oikeassa vapaaehtoistyö voi myös kasvattaa sinussa yhä enemmän läheisyyden kohtaamisen tarpeita. Näin ainakin minulla.

S.E. kirjoitti:

Taidat kuitenkin olla vähän näitä "mutta kun" miehiä, joka kelaa asioita luoden monimutkaisia ajatusrakennelmia ja joille ei tahdo kelvata muu kuin täydellinen instant-ratkaisu (ja totta kai voimakkaisiin seksuaalisiin tarpeisiin haluaa nopeasti tyydytyksen), jollaista ei näin suureen dilemmaan yleensä ole. Mistä sen tiedän? Takes one to know one. Olen itse vienyt sen äärimmäisyyksiin ja olen vasta päälle kolmekymppisenä vihdoin vapautumassa tuosta negatiivisen ajattelun kehästä.

Näen, että pointti tuossa energian suuntaamisessa positiivisiin asioihin, jotka on toteuttavissa, on myös se, että saa yleisen mielialan ja itsetunnon kohoamaan, jolloin saattaa löytyä ikään kuin kiertoteitse tyydytys myös siihen perimmäiseen tarpeeseen. Jos henkii hyvää itsetuntoa, naiset kiinnostuvat paljon todennäköisemmin jne. Enkä puhu nyt mistään Bjurströmin kuvottavasta naminami-positiivisuudesta, vaan herkän ihmisen hauraan vahvasta itsetunnosta.

Ujojen miesten deittikoutsi Stephan Erdmanilla on hyviä ajatuksia, yksi on se, mikä on suurin epämieluista elämäntilannetta ylläpitävä asia. Se on se, että samaistuu siihen, mitä ei halua olla ja mitä itseltä puuttuu sen sijaan, että samaistuisi siihen, mitä haluaa olla ja mitä itsellä on. Esimerkiksi niin, että lakkaa sanomasta itsestään negatiivisia asioita, koska OMILLA sanoilla on aivan uskomaton voima, se on hyvin testattu myös omassa elämässä.

Lue lisää

Noilla positiivisilla asioilla en nyt siis tarkoittanut mitään auttamistyötä, vaan jotain, missä saa toteuttaa itseään. Auttamistyö ei ole ollenkaan minunkaan juttuni, vaikka olenkin empaattinen. Empatiaa vai jakaa myös ystäville. Negatiivisesta ajattelusta esimerkki oli tuo:

"Varsinkin kun raastaen tajuaa ettei moinen tule todennäköisesti toteutumaan kohdallani."

Kuitenkin olet omien sanojesi mukaan jo useamman kerran saanut kiinnostusta naisten taholta eli ehkä tuolla lauseella ei edes ole perusteita? Seuraavan poimin myös Erdmanilta:

Pidä huoli ajatuksistasi, koska niistä tulee sanoja

Pidä huoli sanoistasi, koska niistä tulee tekoja

Pidä huoli teoistasi, koska niistä tulee tapoja

Pidä huoli tavoistasi, koska niistä tulee luonteesi

Pidä huoli luonteestasi, koska siitä tulee kohtalosi

S.E. kirjoitti:

Taidat kuitenkin olla vähän näitä "mutta kun" miehiä, joka kelaa asioita luoden monimutkaisia ajatusrakennelmia ja joille ei tahdo kelvata muu kuin täydellinen instant-ratkaisu (ja totta kai voimakkaisiin seksuaalisiin tarpeisiin haluaa nopeasti tyydytyksen), jollaista ei näin suureen dilemmaan yleensä ole. Mistä sen tiedän? Takes one to know one. Olen itse vienyt sen äärimmäisyyksiin ja olen vasta päälle kolmekymppisenä vihdoin vapautumassa tuosta negatiivisen ajattelun kehästä.

Näen, että pointti tuossa energian suuntaamisessa positiivisiin asioihin, jotka on toteuttavissa, on myös se, että saa yleisen mielialan ja itsetunnon kohoamaan, jolloin saattaa löytyä ikään kuin kiertoteitse tyydytys myös siihen perimmäiseen tarpeeseen. Jos henkii hyvää itsetuntoa, naiset kiinnostuvat paljon todennäköisemmin jne. Enkä puhu nyt mistään Bjurströmin kuvottavasta naminami-positiivisuudesta, vaan herkän ihmisen hauraan vahvasta itsetunnosta.

Ujojen miesten deittikoutsi Stephan Erdmanilla on hyviä ajatuksia, yksi on se, mikä on suurin epämieluista elämäntilannetta ylläpitävä asia. Se on se, että samaistuu siihen, mitä ei halua olla ja mitä itseltä puuttuu sen sijaan, että samaistuisi siihen, mitä haluaa olla ja mitä itsellä on. Esimerkiksi niin, että lakkaa sanomasta itsestään negatiivisia asioita, koska OMILLA sanoilla on aivan uskomaton voima, se on hyvin testattu myös omassa elämässä.

Lue lisää

Mikä on "hauraan vahva itsetunto"?
Anteeksi nyt vain mutten osaa suhtautua sinun kommentteihin lainkaan kun en näe miten ne asiaani liittyvät.

Tulkintasi tilanteesi on jotenkin häkellyttävä ja vaikuttaa liittyvän enemmän sinun omaan elämääsi kuin minun elämääni. Ehkä olisi pitänyt enemmän raameja laittaa kysymykseni ja persoonani ympärille.

Se ei ole negatiivinen ajatus vaan tunne jos siis tuntuu läheisyyden tarvetta muttei ole saanut kokea sellaista.

S.E. kirjoitti:

Noilla positiivisilla asioilla en nyt siis tarkoittanut mitään auttamistyötä, vaan jotain, missä saa toteuttaa itseään. Auttamistyö ei ole ollenkaan minunkaan juttuni, vaikka olenkin empaattinen. Empatiaa vai jakaa myös ystäville. Negatiivisesta ajattelusta esimerkki oli tuo:

"Varsinkin kun raastaen tajuaa ettei moinen tule todennäköisesti toteutumaan kohdallani."

Kuitenkin olet omien sanojesi mukaan jo useamman kerran saanut kiinnostusta naisten taholta eli ehkä tuolla lauseella ei edes ole perusteita? Seuraavan poimin myös Erdmanilta:

Pidä huoli ajatuksistasi, koska niistä tulee sanoja

Pidä huoli sanoistasi, koska niistä tulee tekoja

Pidä huoli teoistasi, koska niistä tulee tapoja

Pidä huoli tavoistasi, koska niistä tulee luonteesi

Pidä huoli luonteestasi, koska siitä tulee kohtalosi

Lue lisää

Tosi kivaa pseudofilosofista höpötystä sinun tältä "gurultasi", mutta todellisuus on todellisuus.

Ei se nauramalla tai itkemällä muutu jos on jokin tyydyttämätön yllättäväkin tarve, muttei ole mitään millä sitä täyttää.

Syy minkä takia ajattelen etten löydä ketään on lähinnä viimeaikaiset kokemukset.

Olen saanut kiinnostusta naisilta vain tiettyyn pisteeseen asti. Valitettavasti se ei riitä siihen asti että päästään tuolle hellimisasteelle. Sen verran vastenmielinen nähtävästi miehenä olen.

Miten positiivinen ajattelu muuttaa toisten ajatuksia minusta jos kuitenkin olen ihan aktiivinen ja varmasti oma positiivinen itseni heidän seurassaan?

Itselleen voi teeskennellä pitkäänkin mutta jossakin vaiheessa on vain kohdatta se inhottava todellisuus. Itse tahdon vain eroon tästä läheisyydentarpeesta jollakin keinolla koska läheisyyttä en varmaankaan löydä.

En etsinyt mitään instant-ratkaisua mutten jaksa koko elämääni rakentamaan yhden tarpeen varaan vaikkapa miellyttääkseni naisia pelimiesjutuilla.

omasta kokemuksesta kirjoitti:

-ketju tämä. Olen nainen yli 50v. Tuo vapaaehtoistyö-ja auttamistyö oli minun elämässäni lukuisia vuosia. Autoin, hoivasin eli tein monimuotoisesti vapaaehtoistyötä humanitaaristen järjestöjen pohjalta. Se oli ihan rikastuttavaa aikaa, mutta tuo vaihe peitti vain minun syvempiä ja henkilökohtaisimpia läheisyyden tarpeitani. Ymmärsin sen vasta jälkeenpäin kun irrottauduin moisesta opitusta elämänasenteesta, että toisten auttaminen se vasta palkitseekin auttajaa itseään. No, sitten vähitellen alkoi nousta totuus omista tarpeistani esiin. Tarvitsen syvästi toisen ihmisen läheisyyttä, hellimistä, lohdutustakin enkä sitä kuitenkaan saa ! Tästä näkökulmasta katsottuna siis vapaaehtoistyö kaikessa rikkaudessaan ei voi täyttää sinun omia, aitoja syviä läheisyys-tarpeitasi. Olet oikeassa vapaaehtoistyö voi myös kasvattaa sinussa yhä enemmän läheisyyden kohtaamisen tarpeita. Näin ainakin minulla.

Lue lisää

Kiitos huomiostasi. Minulla on tasan samat ajatukset. Olen kuullut myös tuolla hoitoalalla työskenteleviltä sekä esimerkiksi kotiäideiltä että omat hellyyden tarpeet ovat yllättäneet.
Sitä on purettu lapsiin ja hoidettaviin, mutta huomattu että kaipaa erilaista läheisyyttä ja jopa enemmän kuin jos ei olisi lapsia tai hoidettavia.
Olen kokenut myös tulleeni tietyllä tavalla hyväksikäytetyksi ja sen takia luottamus ihmisiin on aika pahasti murentunut. En jaksa enää pahemmin auttaa jotakuta ihmistä, nykyään odotan jo itselleni tarpeiden täyttymistä.

Yks mies vain kirjoitti:

Mikä on "hauraan vahva itsetunto"?
Anteeksi nyt vain mutten osaa suhtautua sinun kommentteihin lainkaan kun en näe miten ne asiaani liittyvät.

Tulkintasi tilanteesi on jotenkin häkellyttävä ja vaikuttaa liittyvän enemmän sinun omaan elämääsi kuin minun elämääni. Ehkä olisi pitänyt enemmän raameja laittaa kysymykseni ja persoonani ympärille.

Se ei ole negatiivinen ajatus vaan tunne jos siis tuntuu läheisyyden tarvetta muttei ole saanut kokea sellaista.

Lue lisää

"Mikä on "hauraan vahva itsetunto"?"

Sellainen, joka on miehellä, jolla on sensitiivinen temperamentti eli haavoittuvainen, mutta silti tiettyä henkistä voimaa sisällä. Siis erilainen kuin itsevarman teflon-alfauroksen. Ja totta kai puhun itsestäni niin kuin yleensäkin kaikki, naapurin Reiskastako sitä raapustaisi. En minä koskaan anna mitään evästyksiä, jotka eivät pohjaudu omiin kokemuksiin ja jotka tiedän sitä kautta ainakin jotenkin toimiviksi.

Tuo Erdman ei ole mikään minun guru, mutta olen katsellut hepun videoita ja ne on siis suunnattu ujoille/herkille miehille. Erdman oli itsekin ihan toivottoman ujo ja tunari naisten suhteen nuorempana ja kaikki hänen neuvonsa on itse kokeiltuja eli ei ne ole mitään tyhjää höpinää. Hän painottaa itseluottamuksen merkitystä ja neuvoo miten sitä voi itse kasvattaa. Se on ominaisuus numero yksi, joka viehättää naisia ja ne haistaa sen puutteen mailien päähän. Naiset lukee muutenkin miehistä paljon asioita, joita ei edes arvaa itsestään paljastavan.

En tunne sinua sen enempää kuin olet täällä kertonut ja me olemme varmasti hyvin erilaisia, mutta ihan kertomastasi päätellen on joitain yhtäläisyyksiä, ei kai tässä muuten olisi ketjuun vastannut. Enkä osaa sanoa, oletko todella niin vastenmielinen tai epäviehättävä naisten mielestä kuin annat ymmärtää, mutta ei se asiaa ainakin auta, jos ajattelee itse, että ei tule kenellekään kelpaamaan (sitä siis tarkoitin negatiivisella ajattelulla). Nämä on ihan konkreettisia juttuja, että omat ajatukset vaikuttavat siihen, miten toimii ja millaiseksi luonne tulee ja sitä helposti toistaa samoja kaavoja, jotka ei tuota tulosta. Se voi ollakin, että joutuu muuttamaan radikaalisti omia tapojaan, jos haluaa muuttaa elämänsä tyydyttävämmäksi.

Voihan sitä luovuttaa ja tukahduttaa tunteensa, mutta se kuulostaa kyllä karulta elämältä varsinkin, jos sisällää kuitenkin muhii ainakin ajoittain suuria tunteita tai tarpeita. Ja niillä on tapana muistuttaa itsestään jollain tavalla vaikka kuinka yrittäisi teeskennellä, että ei niitä ole. Mutta joo, kyllä nämä minun kirjoittelut on enemmän itsekeskeistä itseterapointia kuin mitään muuta, siinä osut oikeaan. Jos tästä edes jotain ajatuksia tarttuu, niin se on vaan sitten plussaa.

S.E. kirjoitti:

"Mikä on "hauraan vahva itsetunto"?"

Sellainen, joka on miehellä, jolla on sensitiivinen temperamentti eli haavoittuvainen, mutta silti tiettyä henkistä voimaa sisällä. Siis erilainen kuin itsevarman teflon-alfauroksen. Ja totta kai puhun itsestäni niin kuin yleensäkin kaikki, naapurin Reiskastako sitä raapustaisi. En minä koskaan anna mitään evästyksiä, jotka eivät pohjaudu omiin kokemuksiin ja jotka tiedän sitä kautta ainakin jotenkin toimiviksi.

Tuo Erdman ei ole mikään minun guru, mutta olen katsellut hepun videoita ja ne on siis suunnattu ujoille/herkille miehille. Erdman oli itsekin ihan toivottoman ujo ja tunari naisten suhteen nuorempana ja kaikki hänen neuvonsa on itse kokeiltuja eli ei ne ole mitään tyhjää höpinää. Hän painottaa itseluottamuksen merkitystä ja neuvoo miten sitä voi itse kasvattaa. Se on ominaisuus numero yksi, joka viehättää naisia ja ne haistaa sen puutteen mailien päähän. Naiset lukee muutenkin miehistä paljon asioita, joita ei edes arvaa itsestään paljastavan.

En tunne sinua sen enempää kuin olet täällä kertonut ja me olemme varmasti hyvin erilaisia, mutta ihan kertomastasi päätellen on joitain yhtäläisyyksiä, ei kai tässä muuten olisi ketjuun vastannut. Enkä osaa sanoa, oletko todella niin vastenmielinen tai epäviehättävä naisten mielestä kuin annat ymmärtää, mutta ei se asiaa ainakin auta, jos ajattelee itse, että ei tule kenellekään kelpaamaan (sitä siis tarkoitin negatiivisella ajattelulla). Nämä on ihan konkreettisia juttuja, että omat ajatukset vaikuttavat siihen, miten toimii ja millaiseksi luonne tulee ja sitä helposti toistaa samoja kaavoja, jotka ei tuota tulosta. Se voi ollakin, että joutuu muuttamaan radikaalisti omia tapojaan, jos haluaa muuttaa elämänsä tyydyttävämmäksi.

Voihan sitä luovuttaa ja tukahduttaa tunteensa, mutta se kuulostaa kyllä karulta elämältä varsinkin, jos sisällää kuitenkin muhii ainakin ajoittain suuria tunteita tai tarpeita. Ja niillä on tapana muistuttaa itsestään jollain tavalla vaikka kuinka yrittäisi teeskennellä, että ei niitä ole. Mutta joo, kyllä nämä minun kirjoittelut on enemmän itsekeskeistä itseterapointia kuin mitään muuta, siinä osut oikeaan. Jos tästä edes jotain ajatuksia tarttuu, niin se on vaan sitten plussaa.

Lue lisää

Joo, ei ollut tarkoitus millään tavalla loukata.
Koin vain jutun jotenkin ohimeneväksi ja kun tässä ketjussa on ollut muutakin samantapaista yleistämistä niin sitä kautta kommentoin.
Ymmärrän nyt mitä ajoita takaa kylläkin.
En ole herkkä, erityisen tunteellinen siis tuollainen "sensitiivinen" persoona. Oikeastaan olen enemmän melkein päinvastoin. Tällainen tarve on sitten aika yllättävä että minussa sellainen majailee.
Tietyllä tavalla on vaikea edes kommentoida noita itseluottamus ja varmuus asioita koska eihän niitä itsekään näe ulospäin. Kyllä minulla luottoa on silloin ollut kun olen ollut aktiivinen että nainen kiinnostaa minua ja minä voisin kiinnostaa naista. Mutta jos tulos jää laihaksi niin jossakin vaiheessa sen oman päättelyn, uskon ja lopulta sen kohtaamansa todellisuuden välissä on aika syvä kuilu.
Koen elämäni varsin tyydyttäväksi ja osittain en tarvitse toista ihmistä elämääni. Joskus ennen haaveilin ehkä sellaisesta mutta se jäi kokemusten myötä taustalle eikä minulla ole mitään epätoivoja tai epävarmuuksia sillä saralla.
En itke itseäni uneen tai mitään vastaavaa. Mutta toisinaan se tunne ja tarve että saisi pidellä jotakuta on ylitsepääsemätön.
Olen kovettanut itseni jo ajat sitten osittain ja ehkä se johtuu sitten siitä että tuollaista kipua ilmenee. Kun ei saa osoittaa jotain ja ilmaista itseään niin se jää piileväksi ja piinaavaksi tarpeeksi joka hyppää toisinaan esiin.

Kiitos kommenteistasi, luen ajatuksella juttusi uudestaan. Eihän sitä tiedä vaikka saan siitä jotain irti. Mulla taitaa olla se ongelma naisten kanssa että olen sisäisesti rento mutten ulkoisesti rento. Pitäisi osata tuoda itseään esiin ja liehitellä muttei kun se tunnu omalta jutulta niin sitten on vaikeaa.

Yks mies vain kirjoitti:

Joo, ei ollut tarkoitus millään tavalla loukata.
Koin vain jutun jotenkin ohimeneväksi ja kun tässä ketjussa on ollut muutakin samantapaista yleistämistä niin sitä kautta kommentoin.
Ymmärrän nyt mitä ajoita takaa kylläkin.
En ole herkkä, erityisen tunteellinen siis tuollainen "sensitiivinen" persoona. Oikeastaan olen enemmän melkein päinvastoin. Tällainen tarve on sitten aika yllättävä että minussa sellainen majailee.
Tietyllä tavalla on vaikea edes kommentoida noita itseluottamus ja varmuus asioita koska eihän niitä itsekään näe ulospäin. Kyllä minulla luottoa on silloin ollut kun olen ollut aktiivinen että nainen kiinnostaa minua ja minä voisin kiinnostaa naista. Mutta jos tulos jää laihaksi niin jossakin vaiheessa sen oman päättelyn, uskon ja lopulta sen kohtaamansa todellisuuden välissä on aika syvä kuilu.
Koen elämäni varsin tyydyttäväksi ja osittain en tarvitse toista ihmistä elämääni. Joskus ennen haaveilin ehkä sellaisesta mutta se jäi kokemusten myötä taustalle eikä minulla ole mitään epätoivoja tai epävarmuuksia sillä saralla.
En itke itseäni uneen tai mitään vastaavaa. Mutta toisinaan se tunne ja tarve että saisi pidellä jotakuta on ylitsepääsemätön.
Olen kovettanut itseni jo ajat sitten osittain ja ehkä se johtuu sitten siitä että tuollaista kipua ilmenee. Kun ei saa osoittaa jotain ja ilmaista itseään niin se jää piileväksi ja piinaavaksi tarpeeksi joka hyppää toisinaan esiin.

Kiitos kommenteistasi, luen ajatuksella juttusi uudestaan. Eihän sitä tiedä vaikka saan siitä jotain irti. Mulla taitaa olla se ongelma naisten kanssa että olen sisäisesti rento mutten ulkoisesti rento. Pitäisi osata tuoda itseään esiin ja liehitellä muttei kun se tunnu omalta jutulta niin sitten on vaikeaa.

Lue lisää

Vähän aiheen ohi vielä näistä temperamenttipiirteistä, joita ovat siis sensitiivisyys, aktiivisuus, sopeutuvuus, sinnikkyys, häirittävyys, lähestyjä/vetäytyjä, intensiivisyys ja mieliala. Noita on kaikilla ihmisillä eri määrissä. Tuossa on Keltikangas-Järvisen tiivistelmä sensitiivisyyden ääripäistä:

"Jos henkilöllä on korkea sensitiivisyys eli aistiherkkyys, hän reagoi ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin vahvasti. Hän huomaa pienimmätkin äänet, hajuerot ja makuvivahteet. Korkeasti sensitiivisellä tulee helposti kylmä ja kuuma, kivi kengässä tuntuu ylitsepääsemättömältä ja kova melu saa hänet laittamaan sormet korviin. Korkeaan sensitiivisyyteen liittyy usein sosiaalinen herkkyys. Sensitiivinen aistii nopeasti toisten ihmisten tunnetilat ja on siksi usein sosiaalisesti lahjakas. Hän on monesti hyvin empaattiinen, mutta tulkitsee myös välillä toisten sanat turhan herkästi.

Matalasti sensitiivistä henkilöä ei taas häiritse, jos hänen on kylmä tai kuuma. Vaikka hänellä olisi kovakin nälkä, hän kestää sen ja hoitaa hommansa loppuun. Matalasti sensitiivinen ei häiriinny ympärillä olevasta metelistä, vaan voi syventyä tekemään omaa juttuaan ongelmitta. Hän ei aisti herkästi toisten ihmisten tunnetiloja, ja saattaa tästä syystä käyttäytyä porukassa joskus epäkohteliaasti. Hänen voi olla joskus vaikea ymmärtää toisten vahvaa reagointia ja ylipäänsä tunnistaa vallitsevaa sosiaalista ilmapiiriä."

Muhun tuo ylempi määritelmä sopii kuin nappi otsaan, heh. Tuolla on myös noista muista piirteistä juttua, jonka avulla voi määrittää vähän omaa luonnettaan:

http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/millainen-on-temperamenttisi/

Mitä tuohon naisten "iskemiseen" tulee, niin siinä on vain pakko muuttaa jotenkin taktiikkaa tai lähestymistapaa, jos tulosta ei synny niillä totutuilla tavoilla. Voi joutua aluksi väkisinkin pakottamaan itsensä ulos ns. mukavuusalueelta. Tuohon ei muuten kannata kysyä naisystäviltä neuvoa, koska naiset puhuu yhtä ja tekee toista, ennemmin joltain mieheltä, joka osaa iskeä hyvin naisia tai sitten lukea näitten deittikoutsien juttuja, vaikka ne tuntuisikin vähän tylsiltä tai epäromanttisilta.

Kiitos tästä. Mukava huomata että täällä on tosi symppis-tyyppejä täälläkin vaikka tän palstan maine on huono näistä lapsellisista provoilijoista johtuen.
Olen kaukana epätoivoisesta kun olen niin itsenäinen ihminen, mutta täytyy tunnustaa kuitenkin itselleen mikä tilanne on ja on aika epätodennäköistä että kumppani löytyisi. Aiemmin en hakenut aktiivisesti mutta ei tilanne muuttunut yhtään oikeastaan kun hain vähän aikaa sitten. Ei elämäni muuten minua masenna, oikeastaan on yllättänyt tuo läheisyyden kaipuu itsenikin,

Kosketelkaa toisianne ja pitäkää huolta toisistanne. ;)

Yks mies vain kirjoitti:

Kiitos tästä. Mukava huomata että täällä on tosi symppis-tyyppejä täälläkin vaikka tän palstan maine on huono näistä lapsellisista provoilijoista johtuen.
Olen kaukana epätoivoisesta kun olen niin itsenäinen ihminen, mutta täytyy tunnustaa kuitenkin itselleen mikä tilanne on ja on aika epätodennäköistä että kumppani löytyisi. Aiemmin en hakenut aktiivisesti mutta ei tilanne muuttunut yhtään oikeastaan kun hain vähän aikaa sitten. Ei elämäni muuten minua masenna, oikeastaan on yllättänyt tuo läheisyyden kaipuu itsenikin,

Kosketelkaa toisianne ja pitäkää huolta toisistanne. ;)

Lue lisää

Mutta jos joku haluaa vielä kertoa omista vastaavista kokemuksistaan eli elämä on muuten kunnossa, mutta tällainen läheisyyden puute ja halipula vaivaa niin kertokaa. Varsinkin jos vielä ratkaisu on löytynyt. Voin palailla joku päivä tässä pyhien aikaan lukemaan.

En revi sydäntäni irti. Kuvasin vain tunnettani miltä se tuntuu noin ihan fyysisesti.
Vähän kuin särky johon ei ole särkylääkettä.

Kiitos. Taidan sitten kuulua tuohon 15 %:iin, kun itkeä tillitän aika paljon ja olen ollut sellainen aina. Välillä jo luulin, että elämä on kovettanut, että kyyneleitä ei enää voi tulla, mutta ei niille näy loppua. Ja mua sanotaan silti kovaksi ja tunteettomaksi kun suhtaudun joihinkin asioihin kylmällä järjellä enkä anna tunteitten sekoittaa.

Kai se kertoo "sisäisestä vahvuudesta" että jaksaa aina vaan yrittää eteenpäin vaikka tuntee, että ei mistään tule mitään, mikään ei onnaa eikä onnea tälle polololle tässä elämässä ole tarkoitettu tulevaksi.

Sinnikäs sissi kirjoitti:

Kiitos. Taidan sitten kuulua tuohon 15 %:iin, kun itkeä tillitän aika paljon ja olen ollut sellainen aina. Välillä jo luulin, että elämä on kovettanut, että kyyneleitä ei enää voi tulla, mutta ei niille näy loppua. Ja mua sanotaan silti kovaksi ja tunteettomaksi kun suhtaudun joihinkin asioihin kylmällä järjellä enkä anna tunteitten sekoittaa.

Kai se kertoo "sisäisestä vahvuudesta" että jaksaa aina vaan yrittää eteenpäin vaikka tuntee, että ei mistään tule mitään, mikään ei onnaa eikä onnea tälle polololle tässä elämässä ole tarkoitettu tulevaksi.

Lue lisää

Kyllä kai läheisyyden ja hellyyden kaipuu on normaalia. Itse olen jotenkin jo tottunut elämään ilman läheisyyttä, hellyyttä tai seksiä. Minulla on ollut pari lyhyttä miessuhdetta ja yksi todella pitkä. Mikään noista ei ollut hyvä, en saanut hellyyttä tai mitään muutakaan. Vain pahaa mieltä ja pahaa oloa ja minua hyväksikäytettiin. Kaipasin jo edellisessä suhteessa hellyyttä, mutta se oli turha toivo. Vuosien jälkeen totuin että sitä ei saa. Nyt olen sinkku, ja saisin kyllä miesystävän jos vain olisin valmis. Mutta ei. Olen yrittänyt tapailla muutamaa miestä mutta menneisyys on jättänyt jälkensä. En pysty päästämään miestä lähelleni. Olen sitten joutunu katkaisemaan välit näihin tapaamiini miehiin, toivon että se ei ole tuntunut heistä tylylle. Läheisyyttä ym. kaipaan ja yksinäisyys ahdistaa, mutta en vain pysty suhteisiin. Pelkistä treffien ajattelusta tulee kauhea paniikki ja yöunetkin menee. Yhdenillan jutut ne vasta hirveiltä tuntuiskin.

Onneksi minulla on kissoja. Ne myös antavat hellyyttä.

Kyllä hieman samanlaista olen tuntenut kuin sinä, mutten usko että omaan tuollaista omaisuutta.
En ole erityisen herkkä ihminen ja itken todella harvoin. Ne yleensä liittyvät syvempään suruun eivätkä omaan elämääni. Olen tainnut jotenkin ulkoistaa tuollaiset kokemukset koska en ole kokenut läheisyyttä ja hyväksyntää sellaisella tasolla jota olisin kaivannut. Täten osaan tuntea surea toisten ihmisten puolesta mutten oikein itseni. Sydäntä vain puristaa rinnassa joskus tuon takia koska tavallaan sitä tahtoisi että itselläkin olisi jotakin ja toisaalta kun on niin kova tarve osoittaa toiselle hellyyttä.

miskisss kirjoitti:

Kyllä kai läheisyyden ja hellyyden kaipuu on normaalia. Itse olen jotenkin jo tottunut elämään ilman läheisyyttä, hellyyttä tai seksiä. Minulla on ollut pari lyhyttä miessuhdetta ja yksi todella pitkä. Mikään noista ei ollut hyvä, en saanut hellyyttä tai mitään muutakaan. Vain pahaa mieltä ja pahaa oloa ja minua hyväksikäytettiin. Kaipasin jo edellisessä suhteessa hellyyttä, mutta se oli turha toivo. Vuosien jälkeen totuin että sitä ei saa. Nyt olen sinkku, ja saisin kyllä miesystävän jos vain olisin valmis. Mutta ei. Olen yrittänyt tapailla muutamaa miestä mutta menneisyys on jättänyt jälkensä. En pysty päästämään miestä lähelleni. Olen sitten joutunu katkaisemaan välit näihin tapaamiini miehiin, toivon että se ei ole tuntunut heistä tylylle. Läheisyyttä ym. kaipaan ja yksinäisyys ahdistaa, mutta en vain pysty suhteisiin. Pelkistä treffien ajattelusta tulee kauhea paniikki ja yöunetkin menee. Yhdenillan jutut ne vasta hirveiltä tuntuiskin.

Onneksi minulla on kissoja. Ne myös antavat hellyyttä.

Lue lisää

Minullakin taitaa olla hieman läheisyyskammoa. Johtunee siitä että pelkään ettei minun tarpeitani hyväksytä. Sen takia koska olen mies niin minä en saisi haluta hellyyttä jne.

Ehken ole päässyt tutustumaan tähän osaan persoonallisuuttani tarpeeksi. Johtunee siitä etten ole haluttua materiaalia naisten keskuudessa.

Olen aika lailla yksin olija tyyppi itse, joten tällainen tarve yllättää. Ehkä kuitenkin olen aina odottanut jotain muuta mutta tottunut tilanteeseeni.
Toki oishan se kiva jos nainenkin osaa helliä takaisin ettei tule ihan yksipuolinen olo.

Voi kun olisinkin lälly. Osaisin sitten kirjoitella jotain runoja enkä olisi näin jäykkä paska.

jos ei äiti helli lapsena, ei mies sitä koskaan saa. Tytöt ja pojat kasvatetaan aivan eri tavalla, olen mies ja itsellä on sisko jota hellittiin lapsena ihan minun nähdenkin ja minuun puolestaan koskettiin vain isän kädestä remmillä selkäsaunan saadessani. Ei ihme että meistä kasvoi täydellisen erilaisia, maailma näyttäytyy erilaisena, asenne on erilainen, luonne on erilainen, siskolla on mies, mulla ei ensimmäistäkään naiskokemusta jne.

Mulla sama ongelma. Vaikka oonkin vielä aika paljon nuorempi kuin sä mutta pelottaa silti että oon aina yksin koska oon niin helvetin ruma. Ja yhdessä vaiheessa mua haukuttiinkin koulussa rumaks, tosiaan yksi henkilö vain haukkui mutta jokatapauksessa oon mä sit näköjään niin ruma et haukkumaan ruvettiin. Sit en ikinä kehdannu kääntää naamaa sitä tyyppiä päin koska heti ku se näki mun naamaa nii "ruma". Mut toi sit loppu jossai vaihees. Ja ei sinänsä ihme ku rupesin hankkii kaiken maailman aineit et naama rupeis näyttää paremmalt. Ja onhan se iha ok mut silti ruma.

Rumatyttttö kirjoitti:

Mulla sama ongelma. Vaikka oonkin vielä aika paljon nuorempi kuin sä mutta pelottaa silti että oon aina yksin koska oon niin helvetin ruma. Ja yhdessä vaiheessa mua haukuttiinkin koulussa rumaks, tosiaan yksi henkilö vain haukkui mutta jokatapauksessa oon mä sit näköjään niin ruma et haukkumaan ruvettiin. Sit en ikinä kehdannu kääntää naamaa sitä tyyppiä päin koska heti ku se näki mun naamaa nii "ruma". Mut toi sit loppu jossai vaihees. Ja ei sinänsä ihme ku rupesin hankkii kaiken maailman aineit et naama rupeis näyttää paremmalt. Ja onhan se iha ok mut silti ruma.

Lue lisää

Nyt "tyttttö" nokka pystyyn, suupielet korvia kohti, silmiin iloinen ilme ja omaan mieleen toisenlaiset jutut. Kukaan ei ole ruma, ihmiset vain ovat erinäköisiä ja erilaisia luonteiltaan ja persoonallisilta ominaisuuksiltaan.

Ulkonäköasioille voi nykyaikana tehdä aika paljon kaikenlaista, "kaiken maailman aineita" olet jo kokeillut, tarkoittanet meikkejä. Huolehdi ihon puhtaudesta ja kaikesta henkilökohtaisesta hygieniasta, pukeudu vaatteisiin, jotka sopivat sinulle ja ovat omasta mielestäsi mukavia, älä sellaisiin, joissa joku muu näyttää hyvältä. Käy kampaajalla selvittämässä, millaiset hiukset sinulle parhaiten sopivat.

Syö oikein, liiku riittävästi ja nuku tarpeeksi, sinusta tulee onnellinen, tasapainoinen ihminen, joka on tyytyväinen oloonsa ja jaksaa hoitaa koulu- / työ- / harrastus- yms. asiat, joista taas kasvaa ja kehittyy henkinen hyvinvointi. Ja keskittymällä olennaiseen ja tärkeään elämässä turhemmat asiat jäävät taka-alalle eli sinne, minne ne kuuluvatkin.

Kyllä 'se' oikea aikanaan kävelee vastaan ja huomaa, että elämän arvostukset, ajatukset ja asenteet ovat oikeilla kohdillaan.

Minulle taas tuo julkinen koskettelu ei käy kuvaan. Toki sitäkin voisi tehdä, mutta mielestäni sitä on turha tehdä vain tavan vuoksi. Sen takia osasyyltäni en osaa olla naisten kanssa mm. baarissa kun ei ole halua olla sellaisessa ympäristössä ja pyrkiä toisen iholle.

Naiselle tulee varmaan siinä tilanteessa todella epäseksuaalinen olo varsinkin kun en ole mikään komistus.

Nenä ylös kirjoitti:

Nyt "tyttttö" nokka pystyyn, suupielet korvia kohti, silmiin iloinen ilme ja omaan mieleen toisenlaiset jutut. Kukaan ei ole ruma, ihmiset vain ovat erinäköisiä ja erilaisia luonteiltaan ja persoonallisilta ominaisuuksiltaan.

Ulkonäköasioille voi nykyaikana tehdä aika paljon kaikenlaista, "kaiken maailman aineita" olet jo kokeillut, tarkoittanet meikkejä. Huolehdi ihon puhtaudesta ja kaikesta henkilökohtaisesta hygieniasta, pukeudu vaatteisiin, jotka sopivat sinulle ja ovat omasta mielestäsi mukavia, älä sellaisiin, joissa joku muu näyttää hyvältä. Käy kampaajalla selvittämässä, millaiset hiukset sinulle parhaiten sopivat.

Syö oikein, liiku riittävästi ja nuku tarpeeksi, sinusta tulee onnellinen, tasapainoinen ihminen, joka on tyytyväinen oloonsa ja jaksaa hoitaa koulu- / työ- / harrastus- yms. asiat, joista taas kasvaa ja kehittyy henkinen hyvinvointi. Ja keskittymällä olennaiseen ja tärkeään elämässä turhemmat asiat jäävät taka-alalle eli sinne, minne ne kuuluvatkin.

Kyllä 'se' oikea aikanaan kävelee vastaan ja huomaa, että elämän arvostukset, ajatukset ja asenteet ovat oikeilla kohdillaan.

Lue lisää

Minusta tuo viimeinen lause ei pidä paikkaansa. Voi odottaa sinne hautaan asti tai sitten viettää 60 yksinäistä vuotta. Onko se sitten elämää sekään?
Jos olet taipuvainen taikauskoon niin sitten ehkä nuo "se oikea löytyy aikanaan" puheet uppoaa, mutta todellisuus on vain kohdattava jos ei onnistu.

Kaikkia ei ole luotu ihmissuhteita varten. Osa on luotu varmaan kulkemaan yksinään vaikka heillä olisi muiden ihmisten tapaan tarpeita kuten tarve helliä ja puristella toista. ,)

Yks mies vain kirjoitti:

Minusta tuo viimeinen lause ei pidä paikkaansa. Voi odottaa sinne hautaan asti tai sitten viettää 60 yksinäistä vuotta. Onko se sitten elämää sekään?
Jos olet taipuvainen taikauskoon niin sitten ehkä nuo "se oikea löytyy aikanaan" puheet uppoaa, mutta todellisuus on vain kohdattava jos ei onnistu.

Kaikkia ei ole luotu ihmissuhteita varten. Osa on luotu varmaan kulkemaan yksinään vaikka heillä olisi muiden ihmisten tapaan tarpeita kuten tarve helliä ja puristella toista. ,)

Lue lisää

Minkähän ikäinen sä olet ? En ma taikauskosta tiedä, mutta uskomaan, luottamaan, toivomaan, odottamaan ... ma olen ihan h-n taipuvainen; että kaikki menee hyvin ja oikein ja onnellisesti. Olen ollut sellainen aina ja nyt kun ikää on vähän enemmän jo, näen ja tajuan, että kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin olisin toivonut. Mutta kaikki on suht' hyvin kuitenkin.

Kannattaisiko seurata uutisia ja ajankohtaisia, maailman asioita sillä lailla empatialla, ymmärtäen ja käsittäen, että kaikkien kauheuksien keskellä on ihan samanlaisia ihmispoloja kuin mekin. Ja sitten suhteuttaa omat ongelmat heidän ongelmiinsa. Suhteellisuudentaju on aika hyvä taju.

Sinnikäs sissi kirjoitti:

Minkähän ikäinen sä olet ? En ma taikauskosta tiedä, mutta uskomaan, luottamaan, toivomaan, odottamaan ... ma olen ihan h-n taipuvainen; että kaikki menee hyvin ja oikein ja onnellisesti. Olen ollut sellainen aina ja nyt kun ikää on vähän enemmän jo, näen ja tajuan, että kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin olisin toivonut. Mutta kaikki on suht' hyvin kuitenkin.

Kannattaisiko seurata uutisia ja ajankohtaisia, maailman asioita sillä lailla empatialla, ymmärtäen ja käsittäen, että kaikkien kauheuksien keskellä on ihan samanlaisia ihmispoloja kuin mekin. Ja sitten suhteuttaa omat ongelmat heidän ongelmiinsa. Suhteellisuudentaju on aika hyvä taju.

Lue lisää

Kuule seuraankin ja aivan varmasti enemmän kuin esimerkiksi sinä.
En nyt vain oikein tajua mitä asiaa ajat takaa jos katsot maailmaa ja näet että moni asia on maailmassa huonosti monella ihmisellä jonka jälkeet toteat että sinulla asiat on hyvin muttet tajua että sen perusteella ei kannata välttämättä päätellä että löytäisi kumppania.
Se on todellakin taikauskoa jos uskoo että se oma toivo päässä tai kun asiat ovat hyvin kuten minulla muuten elämässä vaikuttaisi nyt sitten siihen.
Eri asia olisi jos valittelisin tässä yksinäisyyttä ja elämäni ankeutta. Sitten moinen läksy asioiden tiloista olisi tarpeen.
Mutta jos on vain huomannut ettei ole kovinkaan vientiä naisten keskuudessa ja monet yritykset ovat tuomittu epäonnistumaan koska ne ovat epäonnistuneet aiemminkin tuolloisista hyvistä toivomuksista huolimatta niin miksi kuvitella että kyllä asiat järjestyvät?

Ikää on siinä 30 vuotta. Jos haluat uskoa haaveiden toteutumista tuosta vaan niin mikäs siinä.
Uskominen, luottaminen, toivominen ja odottaminen ovat tyhjän kanssa. Ehkä se naisille sopii paremmin mutta miehenä joutuu asioille tekemään jotain. Olen tehnytkin ja kun lopputulos lähentelee nollaa niin pitäisikö tästä sitten vetää jotain positiivisia ajatuksia tulevaisuuden suhteen?

Mitä suhteellisuudentajua siinä voi käyttää jos on yksinkertainen tarve kuten läheisyys? Ymmärrät kai että yritin kysellä että miten päästä tuosta tunteesta eroon kun se näyttää tulevan automaattisesti. Ei siinä mitkään posiitiivis-höpsötykset auta. Vai tarkoitatko että pitäisi halata tyynyä ja aatella "ehkä joku päivä". ON muuten kokeiltu, muttei auta koska todellisuus on eri asia kuin haavemaailma.

Oikeasti. Käy sukupuolenvaihdos leikkauksessa ja kokeile normaalielämäsi puitteissa ettiä sitten seuraa. Voi alkaa kuule pikkaisen ahdistamaan kun huomaat ettei pelkästään miehenä oleminen riitäkkään kuten naisena oleminen riittää. Sitten voit tulla mietiskelyjen jälkeen takaisin kertomaan kannattaako odotella sitä "oikeaa" vai kannattaako vain yrittää. Itselläkin yritys päällä jatkuvasti, mutta minkäs teet kun vastapuolta ei nappaa.

Nähtävästi ohje siis on että "elämä elämääsi, keskity tekemään työtä muille ihmisille, mutta toivo parasta vaikka kaikki viestii ettet tule onnistumaan".

Yks mies vain kirjoitti:

Kuule seuraankin ja aivan varmasti enemmän kuin esimerkiksi sinä.
En nyt vain oikein tajua mitä asiaa ajat takaa jos katsot maailmaa ja näet että moni asia on maailmassa huonosti monella ihmisellä jonka jälkeet toteat että sinulla asiat on hyvin muttet tajua että sen perusteella ei kannata välttämättä päätellä että löytäisi kumppania.
Se on todellakin taikauskoa jos uskoo että se oma toivo päässä tai kun asiat ovat hyvin kuten minulla muuten elämässä vaikuttaisi nyt sitten siihen.
Eri asia olisi jos valittelisin tässä yksinäisyyttä ja elämäni ankeutta. Sitten moinen läksy asioiden tiloista olisi tarpeen.
Mutta jos on vain huomannut ettei ole kovinkaan vientiä naisten keskuudessa ja monet yritykset ovat tuomittu epäonnistumaan koska ne ovat epäonnistuneet aiemminkin tuolloisista hyvistä toivomuksista huolimatta niin miksi kuvitella että kyllä asiat järjestyvät?

Ikää on siinä 30 vuotta. Jos haluat uskoa haaveiden toteutumista tuosta vaan niin mikäs siinä.
Uskominen, luottaminen, toivominen ja odottaminen ovat tyhjän kanssa. Ehkä se naisille sopii paremmin mutta miehenä joutuu asioille tekemään jotain. Olen tehnytkin ja kun lopputulos lähentelee nollaa niin pitäisikö tästä sitten vetää jotain positiivisia ajatuksia tulevaisuuden suhteen?

Mitä suhteellisuudentajua siinä voi käyttää jos on yksinkertainen tarve kuten läheisyys? Ymmärrät kai että yritin kysellä että miten päästä tuosta tunteesta eroon kun se näyttää tulevan automaattisesti. Ei siinä mitkään posiitiivis-höpsötykset auta. Vai tarkoitatko että pitäisi halata tyynyä ja aatella "ehkä joku päivä". ON muuten kokeiltu, muttei auta koska todellisuus on eri asia kuin haavemaailma.

Oikeasti. Käy sukupuolenvaihdos leikkauksessa ja kokeile normaalielämäsi puitteissa ettiä sitten seuraa. Voi alkaa kuule pikkaisen ahdistamaan kun huomaat ettei pelkästään miehenä oleminen riitäkkään kuten naisena oleminen riittää. Sitten voit tulla mietiskelyjen jälkeen takaisin kertomaan kannattaako odotella sitä "oikeaa" vai kannattaako vain yrittää. Itselläkin yritys päällä jatkuvasti, mutta minkäs teet kun vastapuolta ei nappaa.

Nähtävästi ohje siis on että "elämä elämääsi, keskity tekemään työtä muille ihmisille, mutta toivo parasta vaikka kaikki viestii ettet tule onnistumaan".

Lue lisää

Varmaankin tämä tuska jota välillä koen tuollaisena fyysisenä helpottaa ajan kanssa.
Jos joku haluaa uskoa tyhjään niin sehän käy, uskoohan osa Jeesukseenkin.

Halusin vain jakaa kokemuksia tällaisesta aiheesta kun ihmiset valittevat seksin puutetta ja kumppaninkin tai että elämä ei ole mallillaan. Itse en valittele noista vaan mietin että onkohan tällaiseen hali-pulaan mitään lääkettä olemassa. Päätelmieni mukaan ei, mutta ehkä joitakin rohtoja löytyisi jos osaisi oikein asian lääkärille esittää.

Yks mies vain kirjoitti:

Kuule seuraankin ja aivan varmasti enemmän kuin esimerkiksi sinä.
En nyt vain oikein tajua mitä asiaa ajat takaa jos katsot maailmaa ja näet että moni asia on maailmassa huonosti monella ihmisellä jonka jälkeet toteat että sinulla asiat on hyvin muttet tajua että sen perusteella ei kannata välttämättä päätellä että löytäisi kumppania.
Se on todellakin taikauskoa jos uskoo että se oma toivo päässä tai kun asiat ovat hyvin kuten minulla muuten elämässä vaikuttaisi nyt sitten siihen.
Eri asia olisi jos valittelisin tässä yksinäisyyttä ja elämäni ankeutta. Sitten moinen läksy asioiden tiloista olisi tarpeen.
Mutta jos on vain huomannut ettei ole kovinkaan vientiä naisten keskuudessa ja monet yritykset ovat tuomittu epäonnistumaan koska ne ovat epäonnistuneet aiemminkin tuolloisista hyvistä toivomuksista huolimatta niin miksi kuvitella että kyllä asiat järjestyvät?

Ikää on siinä 30 vuotta. Jos haluat uskoa haaveiden toteutumista tuosta vaan niin mikäs siinä.
Uskominen, luottaminen, toivominen ja odottaminen ovat tyhjän kanssa. Ehkä se naisille sopii paremmin mutta miehenä joutuu asioille tekemään jotain. Olen tehnytkin ja kun lopputulos lähentelee nollaa niin pitäisikö tästä sitten vetää jotain positiivisia ajatuksia tulevaisuuden suhteen?

Mitä suhteellisuudentajua siinä voi käyttää jos on yksinkertainen tarve kuten läheisyys? Ymmärrät kai että yritin kysellä että miten päästä tuosta tunteesta eroon kun se näyttää tulevan automaattisesti. Ei siinä mitkään posiitiivis-höpsötykset auta. Vai tarkoitatko että pitäisi halata tyynyä ja aatella "ehkä joku päivä". ON muuten kokeiltu, muttei auta koska todellisuus on eri asia kuin haavemaailma.

Oikeasti. Käy sukupuolenvaihdos leikkauksessa ja kokeile normaalielämäsi puitteissa ettiä sitten seuraa. Voi alkaa kuule pikkaisen ahdistamaan kun huomaat ettei pelkästään miehenä oleminen riitäkkään kuten naisena oleminen riittää. Sitten voit tulla mietiskelyjen jälkeen takaisin kertomaan kannattaako odotella sitä "oikeaa" vai kannattaako vain yrittää. Itselläkin yritys päällä jatkuvasti, mutta minkäs teet kun vastapuolta ei nappaa.

Nähtävästi ohje siis on että "elämä elämääsi, keskity tekemään työtä muille ihmisille, mutta toivo parasta vaikka kaikki viestii ettet tule onnistumaan".

Lue lisää

Mistä sä tiedät mun "seuraamiset" ? Mistä sä tiedät "riittääkö naisena oleminen" ja eläminen sen kummemmin kuin miehenäkään ? Naisetko eivät "joudu tekemään mitään asioille" ? Miksi sinä otat pakit "epäonnistumisina" ? Eikö ne pitäisi ottaa 'kouluna', oppia jotain seuraavaa kertaa varten ?

Yksinäisyyttä potee niiin h-n suuri joukko ihmisistä, että "suhteuta" vaan omasi siihen, et sinä ole ainoa etkä edes jäävuoren huippu. Mutta toisaalta; oikeasti yksinäinen on vain se, jolla ei ole ketään, jota ajatella. Ma luulen, että sulla ja mulla on kuitenkin monta, joita voimme muistella.

Uskoisin että moni sinkku kaipaisi kyllä seksiäkin siellä bordellissa.
Olen itse ollut typerä miehenä kun olen etsinyt vakaata, järkevää ja sellaista sielunkumppanuus suhdetta. Sellaisia kuitenkin vaikuttaisi olevan vähän.

Tuollainen halausbordelli voisi olla väliaikainen ratkaisu ongelmaan, mutta ehkä se viestii jostakin syvemmästä tarpeesta joka kumpuaisi kuitenkin esiin.

Olen tässä pääsiäisen aikaan miettinyt asiaa ja ehkä kaipaan naiseen jonkinlaista henkistä, miten sitä sanoisi, yhteyttä jonka tuntiessani voisin sitten helliä. Toisin sanottuna kuitenkin naisen pitäisi olla minulle tärkeä eikä vain pelkkä hyvän päivän tuttu.

ei taida halut halaamalla lähteä :D eli kyllä minä haluan saada mieheltä myös seksiä enkä pelkkää halia. Kiusaus seksiin kasvaa vain lisää kun pääsisi jotain mukavaa miestä halailemaan...ei sille mitään voi.

kesää odotellessa kirjoitti:

ei taida halut halaamalla lähteä :D eli kyllä minä haluan saada mieheltä myös seksiä enkä pelkkää halia. Kiusaus seksiin kasvaa vain lisää kun pääsisi jotain mukavaa miestä halailemaan...ei sille mitään voi.

Lue lisää

Jos jonkun kainaloon haluaa käpertyvän, niin kyllä se seksikin sitten kiinnostaa. Molempi parempi.:)

Tuo aloittaja on ilmeisesti homo tai ainakin piilohomo. Kun tosimies lähestyy naista lähystyy hän sitä panoaikeissa ja hän sen myös suoraan esille tuo että hän haluaa lähestymänsä naisen kanssa panemaan. Jos mies ei näin käyttäydy on hän nössö tai homo tai joku muu perverssi ja myöskin naiselle turn-off.

paskaa---- kirjoitti:

Tuo aloittaja on ilmeisesti homo tai ainakin piilohomo. Kun tosimies lähestyy naista lähystyy hän sitä panoaikeissa ja hän sen myös suoraan esille tuo että hän haluaa lähestymänsä naisen kanssa panemaan. Jos mies ei näin käyttäydy on hän nössö tai homo tai joku muu perverssi ja myöskin naiselle turn-off.

Lue lisää

Ja sinä olet yksinkertainen sovinistijunttiurpo, jonka uho johtaa kohti tuhoo. Ihmissuhteet ovat muutakin kuin panemista.

Löytyisikö kuitenkin jotakin muuta ratkaisua yksinäisyyteen ja läheisyyden kaipuuseen kuin pillerit....
Tulisin ja ravistelisin ne sinulta pois justiinsa jos vain ylettyisin....

Yksi ehdotus... mene tanssikursseille... siellä ne naisetkin on... pliis..

17 kirjoitti:

Löytyisikö kuitenkin jotakin muuta ratkaisua yksinäisyyteen ja läheisyyden kaipuuseen kuin pillerit....
Tulisin ja ravistelisin ne sinulta pois justiinsa jos vain ylettyisin....

Yksi ehdotus... mene tanssikursseille... siellä ne naisetkin on... pliis..

Lue lisää

Tooosi hyvä idea ja vastaus. Yksinäisyyteen ei auta mikään muu kuin meno sinne missä on ihmisiä ja aktiivinen yhteydenotto ja -pito muihin. Tanssia parempaa seurustelumuotoa saa hakea. Hyvä sinä kuka liet.

Olen samaa mieltä. Itse olen käyttänyt jotain 4 vuotta psyykenlääkkeitä. Esim. Efexor on erittäin hyvä vähentämään niitä tunteita. Se on tosiaan kuin kemiallinen lobotomia, jolloin kokee tarvitsevansa vähemmän läheisyyttä.

Yleinen vuodattaja kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Itse olen käyttänyt jotain 4 vuotta psyykenlääkkeitä. Esim. Efexor on erittäin hyvä vähentämään niitä tunteita. Se on tosiaan kuin kemiallinen lobotomia, jolloin kokee tarvitsevansa vähemmän läheisyyttä.

Lue lisää

Huikeaa. Itsekin olen käyttänyt Efexoria kohta vuoden, juuri tappaakseni kaikki tunteeni. En oo ihan kokonaan vielä onnistunu, mutta läheisyydenkaipuu ja muut tunteet ovat ehkä enää prosentin siitä mitä ennen, joten nyt riittää enemmän aikaa muuhun, eikä tartte halailla tyynyä joka ilta.

Tosin jossain vaiheessa tästä olotilasta voi seurata täydellinen tylsistyminen ja itsemurha, joten aika riskaabelia hommaahan tää on..

Mäkin halaan usein tyynyä.