lapsi jäähylle ulos?

mietteliäs äiti

hei

Meillä on tosi tosi vahvatahtoinen 3 vuotias.
Saa raivarit jo keksistä puuttuu pieni pala tai jos leipä menee rikki, heittelee tavaroita yms raivostuessaan.
Jäähylle olen yrittänyt laittaa mutta ei pysy.
Mietinkin että mikä on sallittu jäähypaikka.
Kerran laitoin tuulikaappiin ja pidin ovea kiinni että lopettaa huudon, mutta ei se tehonnut.

Nyt kuulin että parvekkeelle hetkeksi ilman vaatteita (talvella). No laitoin kerran ilman kenkiä (sisävaatteissa) hänet ulos seisomaan ja oli noin minuutin ja tuli sisälle ja pyysi anteeksi ja oli nätisti. Sitä keinoa olen käyttänyt nyt ja se on tehonnut, lasiovi niin näen lapsen kokoajan.

Mieheni ei tykkää tästä tavasta? on hänen mielestään väärin. tosin mies tekeekin aina niinkun lapsi tahtoo, lapsi kun sanoo että isi ei saa mennä, niin äiti eli minä joudunkin lähtee yksin ja isi jää pojan kanssa leikkii.

saako ulos laittaa jäähylle minuutiksi jo on näköyhteys kokoajan??

119

8545

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • äiti+4

      parvekkeelle ilman vaatteita?!
      Kas kun ei pelotella kuten itseäni aikoinaan; jollet ole kiltti niin m****stalaiset tulee ja vie.

      Mitäs jos nyt ihan ensimmäiseksi istuisitte miehesi kanssa alas keskustelemaan YHDENMUKAISISTA kasvatusperiaatteista.

      • äiti myös..

        samaa mieltä kanssasi.

    • tilipitappiiii

      no mielestäni ei ole paha tapa kunhan ei lasta jäädytä sinne.
      kannattaa kans noissa tilanteis ottaa se keksi sit ihan vaan pois jos ei kelpaa.
      kannattaa ottaa se ukkos puhutteluu ja kertoo mitä tosta lapsen tossunalla olemisesta voi seurata

      • mietteliäs äiti

        niin no ei kait jos vaatteet päällä on hetken ettei vilustu, mutta huomaa että äiti on tosisaan. Se kun on ainoa paikka jossa ei pääse viihdyttämään itseään vaan on tylsä ja kamala paikka, mutta ei vaarallinen.

      • eloisa terve lapsi
        mietteliäs äiti kirjoitti:

        niin no ei kait jos vaatteet päällä on hetken ettei vilustu, mutta huomaa että äiti on tosisaan. Se kun on ainoa paikka jossa ei pääse viihdyttämään itseään vaan on tylsä ja kamala paikka, mutta ei vaarallinen.

        Vilkas lapsi voi suutuspäissään keksiä parvekkeellakin ihan mitä tahansa (vaarallistakin). Itse en ainakaan parvekkeelle lastani laittaisi. Jäähytuoli eteisessä tai keittiössä (näköyhteys) ja vien sinne aina istumaan takaisin, kunnes rauhoittuu. Ja sopimus yhteisistä periaatteista miehen kanssa. - Toiset lapset ovat villimpiä ja sitkeämpiä, mutta ruoka tai keksi pois ehdottomasti, jos se ei kelpaa. Jos hän vaan jatkuvasti temppuilee jäähytuolilla, niin ehdottomasti takaisin kunnes on hiljaa ja nätisti - vaatii se vanhemmiltakin hermoja ja pitkäjänteisyyttä, mutta kyllä tehoaa lopulta.

      • xcnm.,n
        eloisa terve lapsi kirjoitti:

        Vilkas lapsi voi suutuspäissään keksiä parvekkeellakin ihan mitä tahansa (vaarallistakin). Itse en ainakaan parvekkeelle lastani laittaisi. Jäähytuoli eteisessä tai keittiössä (näköyhteys) ja vien sinne aina istumaan takaisin, kunnes rauhoittuu. Ja sopimus yhteisistä periaatteista miehen kanssa. - Toiset lapset ovat villimpiä ja sitkeämpiä, mutta ruoka tai keksi pois ehdottomasti, jos se ei kelpaa. Jos hän vaan jatkuvasti temppuilee jäähytuolilla, niin ehdottomasti takaisin kunnes on hiljaa ja nätisti - vaatii se vanhemmiltakin hermoja ja pitkäjänteisyyttä, mutta kyllä tehoaa lopulta.

        riippuu ihan parvekkeesta tuo vaarallisuus ja lapsen iästä myös. esim meillä tuo parveke ei ole vaarallinen vaikka kolmas kerros onkin. parvekkeella ei ole mitään minkä päälle kiivetä eikä kyllä muutenkaan mitään, tyhjää täynnä. ja myös lasitukset löytyy joten ei pääse kaiteellekkaan keikkumaan mitenkään. lasituksen avausnaru on vielä sen verran ylhäällä että melkein saa itekkin aikuisena siihen kurottaa että ylettyy avaamaan lasitukset.

        samaa mieltä tuosta keksistä ja ruuasta. pois vaan jos ei kelpaa.

      • 18
        xcnm.,n kirjoitti:

        riippuu ihan parvekkeesta tuo vaarallisuus ja lapsen iästä myös. esim meillä tuo parveke ei ole vaarallinen vaikka kolmas kerros onkin. parvekkeella ei ole mitään minkä päälle kiivetä eikä kyllä muutenkaan mitään, tyhjää täynnä. ja myös lasitukset löytyy joten ei pääse kaiteellekkaan keikkumaan mitenkään. lasituksen avausnaru on vielä sen verran ylhäällä että melkein saa itekkin aikuisena siihen kurottaa että ylettyy avaamaan lasitukset.

        samaa mieltä tuosta keksistä ja ruuasta. pois vaan jos ei kelpaa.

        kumpa joku huomaisi ja tekisi ilmoituksen lasten suojeluun.
        Vaikka kunta säästää kaikessa, joutuisit kuitenkin tarkkailuun ja lasta seurattaisiin.

        Kun vanhempi avaa lapselle helvetin ovet ei niitä sulje kukaan.
        Henkinenväkivalta on pahin ja suurin helvetti, koska siitä ei saa autettua, kun ei voi tietää mitä lapselle on tehty.
        Kaltoin kohdeltuna lapsena 50 vuotta sitten tiedän mistä puhun.

        Kukaan ei usko sitä rääkiä mihin omat vanhemmat voivat lapsensa laittaa.

        Ehkäisy pilereitä on saanut 1960-luvulta Kierrukka on 1970-80 luvun tuote lapsia ei ole pakko tehdä.
        Raha ja yhteiskunnantuet ovat nykyään suurin syy tehdä lapsia.

      • nykyajan vanhemmat..
        18 kirjoitti:

        kumpa joku huomaisi ja tekisi ilmoituksen lasten suojeluun.
        Vaikka kunta säästää kaikessa, joutuisit kuitenkin tarkkailuun ja lasta seurattaisiin.

        Kun vanhempi avaa lapselle helvetin ovet ei niitä sulje kukaan.
        Henkinenväkivalta on pahin ja suurin helvetti, koska siitä ei saa autettua, kun ei voi tietää mitä lapselle on tehty.
        Kaltoin kohdeltuna lapsena 50 vuotta sitten tiedän mistä puhun.

        Kukaan ei usko sitä rääkiä mihin omat vanhemmat voivat lapsensa laittaa.

        Ehkäisy pilereitä on saanut 1960-luvulta Kierrukka on 1970-80 luvun tuote lapsia ei ole pakko tehdä.
        Raha ja yhteiskunnantuet ovat nykyään suurin syy tehdä lapsia.

        AI AI SATTUKO SUA TAPA ITTES EI TÄÄLLÄ KUKAAN VÄLITÄ! Mun mielestä ihan reilu rangaistusmenetelmä, lievempi kuin esim tukkapölly jota sain pienenä, eipä ole muita arpia siitä jääny kun tavallista kestävämpi päänahka! Mikäli parveke tosiaan on ihan turvallinen paikka, en näe mitään syytä miksei lasta siellä voisi pitää rauhoittumassa kerta se toimii ja noin vähästä ajastakin on kyse! Ja miehellesi sano että käyttäytyy kuin isä, ei kuin lapsen leikkikaveri!

      • tukkapöllyä tarvitta
        nykyajan vanhemmat.. kirjoitti:

        AI AI SATTUKO SUA TAPA ITTES EI TÄÄLLÄ KUKAAN VÄLITÄ! Mun mielestä ihan reilu rangaistusmenetelmä, lievempi kuin esim tukkapölly jota sain pienenä, eipä ole muita arpia siitä jääny kun tavallista kestävämpi päänahka! Mikäli parveke tosiaan on ihan turvallinen paikka, en näe mitään syytä miksei lasta siellä voisi pitää rauhoittumassa kerta se toimii ja noin vähästä ajastakin on kyse! Ja miehellesi sano että käyttäytyy kuin isä, ei kuin lapsen leikkikaveri!

        Lapseni ovat jo aikuisia (22 ja !9 v) ja heitä oli kyllä rangaistava tukkapöllyllä ja luunapilla, kun puhe ei riittänyt. Aina yritin ensin puhumalla ja hyvällä saada asioita onnistumaan. Mutta meillä oli miehen kanssa se periaate, että lapset eivät hypi nenille. Nyt kun lapset ovat aikuisia ja erittäin hyväkäytöksisiä kansalaisia, menestyvät maailmassa, tunnen suurta onnistumista. Olen kysynyt heiltä, että jäikö heille traumoja kurinpidosta. Ei kuulemma jäänyt ja rakastavat kovasti vanhempiaan ja sanovat, että kasvatusmetodit olivat hyvät.

      • jonkun lapsi
        tukkapöllyä tarvitta kirjoitti:

        Lapseni ovat jo aikuisia (22 ja !9 v) ja heitä oli kyllä rangaistava tukkapöllyllä ja luunapilla, kun puhe ei riittänyt. Aina yritin ensin puhumalla ja hyvällä saada asioita onnistumaan. Mutta meillä oli miehen kanssa se periaate, että lapset eivät hypi nenille. Nyt kun lapset ovat aikuisia ja erittäin hyväkäytöksisiä kansalaisia, menestyvät maailmassa, tunnen suurta onnistumista. Olen kysynyt heiltä, että jäikö heille traumoja kurinpidosta. Ei kuulemma jäänyt ja rakastavat kovasti vanhempiaan ja sanovat, että kasvatusmetodit olivat hyvät.

        Minäkin olen tuollaisen loistokasvatuksen tulos. Hyväkäytökseninen ja elämässäni menestynyt. Ja jos mun äiti kysyisi, että onko mulle jäänyt jotain traumoja vastaisin että no ei tietenkään ja että rakastan teitä ihan hirveästi. Ja niin rakastanki, mutta silti olen katkera ja vihainen jokaisesta "tukkapöllystä" ja "luunapista". Vanhemmat jotka pahoinpitelee lapsiaan vähättelee sitä ja kaikenlisäksi väittää käyttäneensä niitä tilanteissa ku "mikään ei auta". Höpö höpö. Lapset kokeilee kaikkea ja tekee virheitä, kyllä se olisi auttanut että asiasta olisi keskusteltu, ihan yhtä lailla olisin oppinut tekemään niitä oikeita valintoja ku ruumiillisen kurituksen jälkeen. Pahinta on myös se, kun ne tyypit jotka turvautuu siihen väkivaltaan ei useinkaan ole niitä tyyppejä jotka ensin keskustelisi ja sitten rankaisisi (koska siinähän ehtii viha haaleta ja eihän se tukistaminen sitten enää nii maukasta ole). Ongelmaksi tässä koituu se, että ei sitä aina kaikkea voi olla näkemässä ja kuulemassa, joten hyvin hyvin usein rangaistus kohdistuu syyttömään, ja sekös vasta katkeroittaakin. Ei se toteaminen jälkeenpäin, et kappas no etpäs ollutkaan syyllinen, paljon lohduta.

        Niin että lyökää ihmeessä niitä lapsianne, tukistakaa, riepotelkaa, antakaa luunappeja, sättikää oikein mahdollisimman rumin sanakääntein. Voitte olla varmoja että ne eivät unohdu koskaan. Menee oppi perille ja pysyy siellä. Ja voe mahoton ku ne lapset teitä rakastaa!

      • guiseppe
        eloisa terve lapsi kirjoitti:

        Vilkas lapsi voi suutuspäissään keksiä parvekkeellakin ihan mitä tahansa (vaarallistakin). Itse en ainakaan parvekkeelle lastani laittaisi. Jäähytuoli eteisessä tai keittiössä (näköyhteys) ja vien sinne aina istumaan takaisin, kunnes rauhoittuu. Ja sopimus yhteisistä periaatteista miehen kanssa. - Toiset lapset ovat villimpiä ja sitkeämpiä, mutta ruoka tai keksi pois ehdottomasti, jos se ei kelpaa. Jos hän vaan jatkuvasti temppuilee jäähytuolilla, niin ehdottomasti takaisin kunnes on hiljaa ja nätisti - vaatii se vanhemmiltakin hermoja ja pitkäjänteisyyttä, mutta kyllä tehoaa lopulta.

        parveke voi olla oikein tuohtuneelle lapselle vaarallinen et ehkä kerkiä vaikka luulet jos päättää kiipeillä pelotella vuorostaan sua,paitsi jos asut ekassa kerroksessa.Talvella älä vaan unohda sinne( :
        Miehesi kanssa juttele äkkiä lelliminen ei kasvata kunnioitusta eikä toisten huomioimista,kokemus sanelee.

      • cxvzxxz
        18 kirjoitti:

        kumpa joku huomaisi ja tekisi ilmoituksen lasten suojeluun.
        Vaikka kunta säästää kaikessa, joutuisit kuitenkin tarkkailuun ja lasta seurattaisiin.

        Kun vanhempi avaa lapselle helvetin ovet ei niitä sulje kukaan.
        Henkinenväkivalta on pahin ja suurin helvetti, koska siitä ei saa autettua, kun ei voi tietää mitä lapselle on tehty.
        Kaltoin kohdeltuna lapsena 50 vuotta sitten tiedän mistä puhun.

        Kukaan ei usko sitä rääkiä mihin omat vanhemmat voivat lapsensa laittaa.

        Ehkäisy pilereitä on saanut 1960-luvulta Kierrukka on 1970-80 luvun tuote lapsia ei ole pakko tehdä.
        Raha ja yhteiskunnantuet ovat nykyään suurin syy tehdä lapsia.

        jaahas. minä en sanonut missään vaiheessa että laittaisin lapseni parvekkeelle, vaan kerroin että parvekkeenkin turvallisuus on parveke kohtaista. meillä lapsi viedään omaan huoneeseensa jäähylle.

      • keh keh
        nykyajan vanhemmat.. kirjoitti:

        AI AI SATTUKO SUA TAPA ITTES EI TÄÄLLÄ KUKAAN VÄLITÄ! Mun mielestä ihan reilu rangaistusmenetelmä, lievempi kuin esim tukkapölly jota sain pienenä, eipä ole muita arpia siitä jääny kun tavallista kestävämpi päänahka! Mikäli parveke tosiaan on ihan turvallinen paikka, en näe mitään syytä miksei lasta siellä voisi pitää rauhoittumassa kerta se toimii ja noin vähästä ajastakin on kyse! Ja miehellesi sano että käyttäytyy kuin isä, ei kuin lapsen leikkikaveri!

        OI joi. Oletko ihan saanut tukkapöllyä. Kyllä sinulta löytyy paljon elämänkokemusta varmasti rankasta lapsuudesta. Remmistä persiillekin saa vielä vaan kestävät pakarat, mutta kiusaamisesta ja epäoikeudenmukaisesta kohtelusta jää arpia.

      • jonkun lapsi
        keh keh kirjoitti:

        OI joi. Oletko ihan saanut tukkapöllyä. Kyllä sinulta löytyy paljon elämänkokemusta varmasti rankasta lapsuudesta. Remmistä persiillekin saa vielä vaan kestävät pakarat, mutta kiusaamisesta ja epäoikeudenmukaisesta kohtelusta jää arpia.

        En missään vaiheessa väheksynyt kenenkään kokemuksia, edellinen kirjoittaja oli ylpeä tukkapöllystään ja siitä tässä puhuttiin. On erittäin väärin, että lapsia kohdellaan kaltoin, tapahtui se sitten kenen suunnalta tahansa. Pistää vihaksi jokainen idioottiäiti joka kuvittelee, että lapset iltarukouksissaan kiittää jumalaa siitä että äiti on taas vähän hakannut, koska lapset TARVITSIVAT sitä.
        Henkinenväkivalta on ihan yhtä alhaista kuin hakkaamminen. Se että lapsia ei kunnioiteta ihmisinä on typerää. Luullaan että ei ne ymmärrä/muista, mutta voi kyllä ne muistaa. Kaikenlaisesta väärästä kohtelusta jää arpia. Joitain tilanteita ei voi välttää, koska elämä on raadollista ja rumaa, mutta jotenkin toivoisi että vanhemmat ei nyt ainakaan kuvittelisi tehneensä palvelusta lapsilleen väärillä teoillaan.

        Minua on myös kiusattu, väheksytty ja syrjitty niin kauan kuin muistan. Tiedän kyllä miltä tuntuu nähdä ihmisten katseet, tuntea tyhjä tila, kuulla puolikuiskaukset ja nauruntyrskäykset, tuntea tönäykset, olla yksin. Sitä vaan ei moni tiedä, ku en puhu asiasta. Nostan pääni ja olen "menestynyt elämässäni", selviytyjä, voimakas persoona. Hah hah, olen ontto kuori. Niin että ehkä se on ihan sama miten vanhemmat sitten kohtelee lapsiaan, kun maailma kyllä tekee niistä selvää joka tapauksessa.

    • äiti itsekin

      Meillä on jäähypenkkinä tuoli eteisessä, en todellakaan laittaisi lasta pakkaseen parvekkeelle, kuulostaa sadistiselta! Jäähyä lapsi saa iän mukaisen minuuttimäärän sen jälkeen, kun ei totella, vaikka on annettu viimeinen varoitus, että jos tekeminen x ei lopu nyt, joutuu jäähylle. Jäähyminuutit alkavat alusta, jos tuolilta tulee kesken pois. Vaatii kärsivällisyyttä vanhemmalta muutaman kerran, mutta tämän säännön ymmärsi jo 2-vuotias eikä siihen ole tarvinnut sen jälkeen enää puuttua, istuu jäähynsä tuolilla, eikä lähde kesken pois, vaikka kuinka harmittaisi muuten. Minä en ole vaatinut, että jäähyllä pitäisi istua hiljaa, eli jos itkettää ja harmittaa, saa itkeä ja huutaa, mutta istua pitää paikallaan.

      Jäähyn jälkeen vanhempi (joka on saanut pari minuuttia itsekin rauhoittumisaikaa) kertoo rauhallisesti, miksi lapsi joutui jäähylle. Lapsi pyytää anteeksi ja pääsee jäähyltä ja asia on sovittu eikä sitä kaivella enää jälkikäteen. Jos myös aikuinen on menettänyt liiaksi malttinsa tilanteessa esim. huutanut lapselle, pyytää aikuinenkin käytöstään anteeksi. Ja jos lapsi ei suostu pyytämään anteeksi eli ymmärtämään, mitä on tehnyt väärin, vaan kiukuttelee edelleen, hän ei pääse jäähyltä, vaan aikuinen tulee hetken päästä selittämään asian uudestaan.

      Nyt 3,5-vuotiaana muistutus siitä, että jos ei tottele sanomista, joutuu jäähylle tehoaa yleensä niin, ettei jäähylle tarvitse edes mennä.

      Mutta molempien vanhempien kanssa on oltava kotona samat säännöt, muuten on lapsi sekaannuksessa ja joutuu etsimään kahdet rajat käytökselleen!

      • mietteliäs äityli

        Niin tarkennan ensin että kyseessä on terassi tuossa pihalla, josta hyppäämällä tällä hetkellä pääsee lumihankeen eli ei vaaraa ole ja muutenkaan en koskaan jätä lastani ilman näköyhteyttä.

        Ja kuten jo sanoin tuo oli ainoa joka tehoaa. Jäähypenkki olisikin unelma, jos unelma lapsi siinä pysyisi. Missää ei pysy, ei missään muualla kuin tuossa terassilla ja siinäjkään ai tarvi pitää edes minuuttia, kun jo tehoaaa ja on valmis keskustelee asiasta.

        Mikä muu sitten ? Pitäiskö koyttää jäähypenkkiin kuten auton turvaistuimeen? Olisiko se parempi?

      • äiti 35v...
        mietteliäs äityli kirjoitti:

        Niin tarkennan ensin että kyseessä on terassi tuossa pihalla, josta hyppäämällä tällä hetkellä pääsee lumihankeen eli ei vaaraa ole ja muutenkaan en koskaan jätä lastani ilman näköyhteyttä.

        Ja kuten jo sanoin tuo oli ainoa joka tehoaa. Jäähypenkki olisikin unelma, jos unelma lapsi siinä pysyisi. Missää ei pysy, ei missään muualla kuin tuossa terassilla ja siinäjkään ai tarvi pitää edes minuuttia, kun jo tehoaaa ja on valmis keskustelee asiasta.

        Mikä muu sitten ? Pitäiskö koyttää jäähypenkkiin kuten auton turvaistuimeen? Olisiko se parempi?

        no et sä silti saa lastas kahlita ! rankaise fiksusti ei pelottelemalla. voit vaikka sanoa,että jos rikkinäinen keksi ei kelpaa niin sitten ei tule keksiä ollenkaan.missä on nyky äitien järki ??

      • mietteliäs äityli
        äiti 35v... kirjoitti:

        no et sä silti saa lastas kahlita ! rankaise fiksusti ei pelottelemalla. voit vaikka sanoa,että jos rikkinäinen keksi ei kelpaa niin sitten ei tule keksiä ollenkaan.missä on nyky äitien järki ??

        ^ niin minä tuossa edellä sanoinkin : "LAPSENI EI PYSY JÄÄHYPENKILLÄ" ja KYSYIN että sitoako se sitten pitäis vai ONKO PAREMPIA IDEOITA?
        en sanonut että olen sitonut, enkait silloon kysyisi sitä!!
        Olen sanonut että pihalle pariksi sekunniksi tehoaa, ei muu.

        Ristus Missä on NYKYÄITIEN LUKUTAITO ja älykkyys?

        En todellakaan anna uutta keksiä, jos se eka ei kelpaa.

        Harmi kun tähän keskusteluun tulee aina noita älypäitä kommentoimaan omiaa eikä lue oikein. Tässä PITÄISI NYT SAADA TOIMIVIA (ta toimimattomai kunhan tulee) VINKKEJÄ, että miten lasta "rangaistaan" tai miten hänet rauhotetaan tms tms...

      • susiemo
        mietteliäs äityli kirjoitti:

        ^ niin minä tuossa edellä sanoinkin : "LAPSENI EI PYSY JÄÄHYPENKILLÄ" ja KYSYIN että sitoako se sitten pitäis vai ONKO PAREMPIA IDEOITA?
        en sanonut että olen sitonut, enkait silloon kysyisi sitä!!
        Olen sanonut että pihalle pariksi sekunniksi tehoaa, ei muu.

        Ristus Missä on NYKYÄITIEN LUKUTAITO ja älykkyys?

        En todellakaan anna uutta keksiä, jos se eka ei kelpaa.

        Harmi kun tähän keskusteluun tulee aina noita älypäitä kommentoimaan omiaa eikä lue oikein. Tässä PITÄISI NYT SAADA TOIMIVIA (ta toimimattomai kunhan tulee) VINKKEJÄ, että miten lasta "rangaistaan" tai miten hänet rauhotetaan tms tms...

        Itse voimakastahtoisena lapsena olen ollut parvekkeella jäähyllä 3vuotiaana, enkä koe sen pilanneeni loppuelämääni. Äitini mukaan parvekejäähyt olivat yleinen ohje hoitotädellein jos mikään muu ei tehonnut =).

        Käytä ihmeessä keinoasi jos et muuta keksi, kannattaa kuitenkin varautua kummeksuntaan naapureiden osalta.

        Mutta kuten aikaisemmin ketjussa sanottu kasvatusmetodikeskustelu puolison kanssa ei olisi pahitteeksi, samoin "rangaistuksien porrastus" ja varoitukset.

        Erittäin tehokas rangaistus metodi varsinkin koirille on niin sanottu laumasta eristäminen. Korilla tämä tarkoittaa sitä että koira joka ei toimi lauman sääntöjen mukaan jätetään lauman ulkopuolelle/ajetaan pois.

        Lapsilla tämä toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin että väärästä käytöksestä eli raivarista ei saada huomiota vaan huomio tulee hyvästä käytöksestä eli anna raivota vaan, katso vain, että lapsi ei hajota itseään tai mitään ympärillään olevaa esim. heittämällä.

        ÄLÄ edes yritä rauhoittaa lasta tai varsinkaan ottaa häntä syliin, päin vastoin, vaihda huonetta työnnä luoltasi pois jne. Näköyhteyden säilyttäminen on tosin suotavaa jottei paikat hajoa...

        Lapsi saa huomiota eli pääsee syliin vasta selkeästi rauhoittuneena ja anteeksipyyntö on lapselta vaadittava joka kerta. Todennäköisesti vaatii suurimmat ponnistukset äidiltä, sillä liian aikainen syliinotto vesittää koko keinon ja vaatii paljon kuunnella kiljuvaa lasta monta minuuttia.

        Mutta näin ainakin koiraemot kouluttavat pentunsa käyttäytymään...

      • rakkautta ja rajoja
        mietteliäs äityli kirjoitti:

        ^ niin minä tuossa edellä sanoinkin : "LAPSENI EI PYSY JÄÄHYPENKILLÄ" ja KYSYIN että sitoako se sitten pitäis vai ONKO PAREMPIA IDEOITA?
        en sanonut että olen sitonut, enkait silloon kysyisi sitä!!
        Olen sanonut että pihalle pariksi sekunniksi tehoaa, ei muu.

        Ristus Missä on NYKYÄITIEN LUKUTAITO ja älykkyys?

        En todellakaan anna uutta keksiä, jos se eka ei kelpaa.

        Harmi kun tähän keskusteluun tulee aina noita älypäitä kommentoimaan omiaa eikä lue oikein. Tässä PITÄISI NYT SAADA TOIMIVIA (ta toimimattomai kunhan tulee) VINKKEJÄ, että miten lasta "rangaistaan" tai miten hänet rauhotetaan tms tms...

        Älä kuuntele noitten tekopyhien "äitien" vielä tekopyhimpiä neuvoja.. Kyllä lapsilla saa ja pitääkin olla sitä kuria ja sääntöjä! Ei ne siihen kuole! On se kumma, kun ei saa nykyään mitään lapselle tehdä kun se on jo kauhistus tai jotain muuta. Liian lällyt menetelmät eivät muuta kuin pilaa lapsen. Päätä pitäisi silitellä ja ottaa syliin rauhoittumaan vaikka lapsi olisi tehnyt pahojaan. Ei sitten aikuisen maailmassa pärjää, kun se aika tulee jos ei osaa käyttäytyä. Kun saa lapsena pettymyksiä, kuria ja sääntöjä osaa sitte aikuisena niitä kohdata paremmin ja käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan kunnioittavasti. Nämä kullannuput jotka raivoavat ja eivät siitä saa mitään muuta kuin pään silitystä niin mitenkä he voisivat joskus aikuisena kunnioittaa muita ihmisiä? Se on vaan minä, minä, minä joka sen ihmisen päätä pyörittää. Sellaisiako ihmisiä tänne maailmaan kaivataan?!

        Toinen on se, että kyllä vanhempien siis äidin ja isän pitää olla ne auktoriset ihmiset keitä uskotaan eivätkä mitään kavereita. Miehesin tekee kyllä todella väärin, kun noin antaa kaiken lapselle periksi! Toisin kuin joku täälä häntä puollusteli niin pidä sinä pääsi ja laita se lapsi sinne parvekkeelle rauhoittumaan koska se tepsii! Sinun ei tarvitse kuunnella muiden huokauksia ja lälly-neuvoja! Otat tilanteen haltuun keinolla mikä toimii. Näin lapsi oppii kuka on pomo ja kenen mukaan mennään. Ei lasten kuulu pyörittää aikuisten maailmaan vaan lasten kuuluu oppia elämään aikuisten maailmassa! Jos rakastat lastasi teet kaikkesi sen eteen,että hänestä kasvaa muita kunnioittava, epäitsekäs ja hyvätapainen aikuinen tasapainoinen ihminen. Ei lapset ole ennenkään saaneet traumoja pienestä. Eriasia on väkivalta, lyöminen ym! Jatka vaan tapaasi koska uskon, että annat lapsellesi kumminkin myös pusuja, haleja ja rakkautta niin ei parvekkeella rauhoittuminen ole ollenkaan paha!

      • Nadasja-emilia
        mietteliäs äityli kirjoitti:

        ^ niin minä tuossa edellä sanoinkin : "LAPSENI EI PYSY JÄÄHYPENKILLÄ" ja KYSYIN että sitoako se sitten pitäis vai ONKO PAREMPIA IDEOITA?
        en sanonut että olen sitonut, enkait silloon kysyisi sitä!!
        Olen sanonut että pihalle pariksi sekunniksi tehoaa, ei muu.

        Ristus Missä on NYKYÄITIEN LUKUTAITO ja älykkyys?

        En todellakaan anna uutta keksiä, jos se eka ei kelpaa.

        Harmi kun tähän keskusteluun tulee aina noita älypäitä kommentoimaan omiaa eikä lue oikein. Tässä PITÄISI NYT SAADA TOIMIVIA (ta toimimattomai kunhan tulee) VINKKEJÄ, että miten lasta "rangaistaan" tai miten hänet rauhotetaan tms tms...

        syödä itse se vajaa.

        En tiedä, mutta tuntuu, että jostakin syystä sinun lapsesi on onneton ja kokee tuleensa väärin kohdelluksi.

        Toisaalta lapsesi on juuri uhmaiässä ja oman tahdon kokeilu on käynnissä ja sehän on ihan normaalia.

        Lapsesta pienikin asia voi tuntua suurelta, varsinkin jos teillä on muitakin lapsia ja sattuu usein niin, että juuri tämä lapsi saa usein sen vajaan keksin. Selitä lapselle aina nätisti pienikin asia, että hänelle muodostuu oikea luottamus siihen mitä sanot.

        lapsen kasvatus alkaa jo silloin kun lapsi on vielä aivan pieni. Lapsi oppii kokeilemalla, kun lapsi on 1-2vuotias, niin silloin juuri tapahtuu tärkeä vaihe lapsen ja vanhemman välillä, jos silloin valitset tarkoin sanasi, etkä kiellä, jos et todella sitä tarkoita, niin lapsi oppii luottamaan sinuun ja tietää, että sinä tarkoitat AINA mitä sanot.

        Laita koti sellaiseksi, että vältyt turhilta kielloilta.

        Ja jos kiellät jostakin, niin selitä rauhallisesti, että MIKSI niin ei saa tehdä.

        Puhu aina ystävällisesti ja kaunista puhekieltä käyttäen, vältä käyttämästä mitään "teho sanoja", sillä ne juuri puhumaan opetteleva lapsi poimii nopeasti käyttöönsä ja laukoo ne sitten vaikkapa anopille ja ihan väärällä hetkellä;)

        Muista harkita tarkoin kieltosi, sillä kielto tulee viedä aina loppuun asti.

        Näin jos toimit alusta saakka, niin lapsesi tottuu, että on turhaa alkaa huutamaan kielletyn asian perään, kun siitä ei ole mitään apua. Voit samalla kiinittää lapsen huomion johonkin muuhun. Sama pätee myöskin siihen,jos olet jotakin luvannut, niin pidä AINA lupauksesi.

        Sanomattakkin SELVÄÄ, että molempien vanhempien on aina toimittava samoin, eli ei niin, että toinen kieltää ja toinen lupaa, siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, vaan lapsi tuntee itsensä turvattomaksi, ja menettää luottamuksensa aikuisiin.

        Näillä ohjeilla olen itse lapseni kasvattanut ja olut myöskin perhepäivä hoitajana hyvin tuloksin. Tärkeintä on RAKKAUS, siis se, että lapsi voi tuntea itsensä rakastetuksi ja turvalliseksi, kielloista huolimatta.

      • HH
        mietteliäs äityli kirjoitti:

        ^ niin minä tuossa edellä sanoinkin : "LAPSENI EI PYSY JÄÄHYPENKILLÄ" ja KYSYIN että sitoako se sitten pitäis vai ONKO PAREMPIA IDEOITA?
        en sanonut että olen sitonut, enkait silloon kysyisi sitä!!
        Olen sanonut että pihalle pariksi sekunniksi tehoaa, ei muu.

        Ristus Missä on NYKYÄITIEN LUKUTAITO ja älykkyys?

        En todellakaan anna uutta keksiä, jos se eka ei kelpaa.

        Harmi kun tähän keskusteluun tulee aina noita älypäitä kommentoimaan omiaa eikä lue oikein. Tässä PITÄISI NYT SAADA TOIMIVIA (ta toimimattomai kunhan tulee) VINKKEJÄ, että miten lasta "rangaistaan" tai miten hänet rauhotetaan tms tms...

        Laita muksu jäähylle sinne missä se toimii!! Ei parveke ole mitään "rääkkäystä". Jotenkin ihmettelen tätä "kasvatusopas arvostelua"... Itsellä on ollut 2 TODELLA vilkasta poikaa ja voin sanoa, ettei penkit paljon auttanu! Korkeintaan löivät sillä toisiaan päähän! :)
        Parhaiten tehoaa aika, valitettavasti...kyllä se siitä rauhotuupi, kun kasvaa! :)
        Yksi keino, joka meillä tehos oli (hui,kauheeta kyllä :) ) kiristys! Jos oli tuhma meni rakas lelu jäähylle tms. ja sen sai takaisin kun oli rauhoittunut!
        Muista, että riittää kun yrität parhaasi ja rakastat lastasi!

      • psykologi__
        susiemo kirjoitti:

        Itse voimakastahtoisena lapsena olen ollut parvekkeella jäähyllä 3vuotiaana, enkä koe sen pilanneeni loppuelämääni. Äitini mukaan parvekejäähyt olivat yleinen ohje hoitotädellein jos mikään muu ei tehonnut =).

        Käytä ihmeessä keinoasi jos et muuta keksi, kannattaa kuitenkin varautua kummeksuntaan naapureiden osalta.

        Mutta kuten aikaisemmin ketjussa sanottu kasvatusmetodikeskustelu puolison kanssa ei olisi pahitteeksi, samoin "rangaistuksien porrastus" ja varoitukset.

        Erittäin tehokas rangaistus metodi varsinkin koirille on niin sanottu laumasta eristäminen. Korilla tämä tarkoittaa sitä että koira joka ei toimi lauman sääntöjen mukaan jätetään lauman ulkopuolelle/ajetaan pois.

        Lapsilla tämä toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin että väärästä käytöksestä eli raivarista ei saada huomiota vaan huomio tulee hyvästä käytöksestä eli anna raivota vaan, katso vain, että lapsi ei hajota itseään tai mitään ympärillään olevaa esim. heittämällä.

        ÄLÄ edes yritä rauhoittaa lasta tai varsinkaan ottaa häntä syliin, päin vastoin, vaihda huonetta työnnä luoltasi pois jne. Näköyhteyden säilyttäminen on tosin suotavaa jottei paikat hajoa...

        Lapsi saa huomiota eli pääsee syliin vasta selkeästi rauhoittuneena ja anteeksipyyntö on lapselta vaadittava joka kerta. Todennäköisesti vaatii suurimmat ponnistukset äidiltä, sillä liian aikainen syliinotto vesittää koko keinon ja vaatii paljon kuunnella kiljuvaa lasta monta minuuttia.

        Mutta näin ainakin koiraemot kouluttavat pentunsa käyttäytymään...

        Tuosta pitää tehdä jo lastensuojeluilmoitus. Todella törkeää. Ettekö osaa enää olla lastenne kanssa ilman jotain jäähyjä. Ei parivuotias sellaista tarvitse - voi pyhä pietari sentäs.Vika on täysin vanhemmissa, jotka eivät osaa kommunikoida lastensa kanssa.

        Pysähtykää ja hiljentykää - lapsi yrittää kertoa jotain kiukuttelulla ja tunteita purkamalla. Ei sitä saa tukahduttaa.

        Itselläni on 3 lasta, eikä koskaan ole tarvinnut jäähyjyä pienille käyttää. Vasta murrosiässä tarvitsivat vahvemmat keskusteluotteet ja kotiarestia, kun etsivät rajojaan.

        Ja juu, työkseni työskentelen näiden asioiden parissa, joten tiedän mistä puhun.

      • mörökölli-isä
        susiemo kirjoitti:

        Itse voimakastahtoisena lapsena olen ollut parvekkeella jäähyllä 3vuotiaana, enkä koe sen pilanneeni loppuelämääni. Äitini mukaan parvekejäähyt olivat yleinen ohje hoitotädellein jos mikään muu ei tehonnut =).

        Käytä ihmeessä keinoasi jos et muuta keksi, kannattaa kuitenkin varautua kummeksuntaan naapureiden osalta.

        Mutta kuten aikaisemmin ketjussa sanottu kasvatusmetodikeskustelu puolison kanssa ei olisi pahitteeksi, samoin "rangaistuksien porrastus" ja varoitukset.

        Erittäin tehokas rangaistus metodi varsinkin koirille on niin sanottu laumasta eristäminen. Korilla tämä tarkoittaa sitä että koira joka ei toimi lauman sääntöjen mukaan jätetään lauman ulkopuolelle/ajetaan pois.

        Lapsilla tämä toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin että väärästä käytöksestä eli raivarista ei saada huomiota vaan huomio tulee hyvästä käytöksestä eli anna raivota vaan, katso vain, että lapsi ei hajota itseään tai mitään ympärillään olevaa esim. heittämällä.

        ÄLÄ edes yritä rauhoittaa lasta tai varsinkaan ottaa häntä syliin, päin vastoin, vaihda huonetta työnnä luoltasi pois jne. Näköyhteyden säilyttäminen on tosin suotavaa jottei paikat hajoa...

        Lapsi saa huomiota eli pääsee syliin vasta selkeästi rauhoittuneena ja anteeksipyyntö on lapselta vaadittava joka kerta. Todennäköisesti vaatii suurimmat ponnistukset äidiltä, sillä liian aikainen syliinotto vesittää koko keinon ja vaatii paljon kuunnella kiljuvaa lasta monta minuuttia.

        Mutta näin ainakin koiraemot kouluttavat pentunsa käyttäytymään...

        Ei tarvitse rangaista, kun antaa välittömästi luunapin tai tukkapöllyn. Syy ja seuraus on kasvatusta ja muu on alistavaa rankaisemista. Kun kiellät lasta koskemasta kuumaan sähkölevyyn, niin se polttaa välittömästi, kun lapsi siihen koskee. Jos lapsen kädet on puudutettu ja lapsi polttaa itsensä tuntematta kipua, niin jäähykö silloin opettaa. Ajatelkaa omilla aivoilla.

      • pienikokoinen äiti
        HH kirjoitti:

        Laita muksu jäähylle sinne missä se toimii!! Ei parveke ole mitään "rääkkäystä". Jotenkin ihmettelen tätä "kasvatusopas arvostelua"... Itsellä on ollut 2 TODELLA vilkasta poikaa ja voin sanoa, ettei penkit paljon auttanu! Korkeintaan löivät sillä toisiaan päähän! :)
        Parhaiten tehoaa aika, valitettavasti...kyllä se siitä rauhotuupi, kun kasvaa! :)
        Yksi keino, joka meillä tehos oli (hui,kauheeta kyllä :) ) kiristys! Jos oli tuhma meni rakas lelu jäähylle tms. ja sen sai takaisin kun oli rauhoittunut!
        Muista, että riittää kun yrität parhaasi ja rakastat lastasi!

        mitä niitä koitat jäähylle laittaa ku ne kantaa mut johonki koppii jäähylle jos koitan viedä niitä jäähylle.

      • ihmettelen!!!
        rakkautta ja rajoja kirjoitti:

        Älä kuuntele noitten tekopyhien "äitien" vielä tekopyhimpiä neuvoja.. Kyllä lapsilla saa ja pitääkin olla sitä kuria ja sääntöjä! Ei ne siihen kuole! On se kumma, kun ei saa nykyään mitään lapselle tehdä kun se on jo kauhistus tai jotain muuta. Liian lällyt menetelmät eivät muuta kuin pilaa lapsen. Päätä pitäisi silitellä ja ottaa syliin rauhoittumaan vaikka lapsi olisi tehnyt pahojaan. Ei sitten aikuisen maailmassa pärjää, kun se aika tulee jos ei osaa käyttäytyä. Kun saa lapsena pettymyksiä, kuria ja sääntöjä osaa sitte aikuisena niitä kohdata paremmin ja käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan kunnioittavasti. Nämä kullannuput jotka raivoavat ja eivät siitä saa mitään muuta kuin pään silitystä niin mitenkä he voisivat joskus aikuisena kunnioittaa muita ihmisiä? Se on vaan minä, minä, minä joka sen ihmisen päätä pyörittää. Sellaisiako ihmisiä tänne maailmaan kaivataan?!

        Toinen on se, että kyllä vanhempien siis äidin ja isän pitää olla ne auktoriset ihmiset keitä uskotaan eivätkä mitään kavereita. Miehesin tekee kyllä todella väärin, kun noin antaa kaiken lapselle periksi! Toisin kuin joku täälä häntä puollusteli niin pidä sinä pääsi ja laita se lapsi sinne parvekkeelle rauhoittumaan koska se tepsii! Sinun ei tarvitse kuunnella muiden huokauksia ja lälly-neuvoja! Otat tilanteen haltuun keinolla mikä toimii. Näin lapsi oppii kuka on pomo ja kenen mukaan mennään. Ei lasten kuulu pyörittää aikuisten maailmaan vaan lasten kuuluu oppia elämään aikuisten maailmassa! Jos rakastat lastasi teet kaikkesi sen eteen,että hänestä kasvaa muita kunnioittava, epäitsekäs ja hyvätapainen aikuinen tasapainoinen ihminen. Ei lapset ole ennenkään saaneet traumoja pienestä. Eriasia on väkivalta, lyöminen ym! Jatka vaan tapaasi koska uskon, että annat lapsellesi kumminkin myös pusuja, haleja ja rakkautta niin ei parvekkeella rauhoittuminen ole ollenkaan paha!

        Minkälainen sadisti ja narsisti olet kun haluat lapsen sulkea huoneeseen ei ihme että lapsista tulee nykyään mitää tulee kun vanhemmat eivät välitä tuon taivaallista

      • 22
        Nadasja-emilia kirjoitti:

        syödä itse se vajaa.

        En tiedä, mutta tuntuu, että jostakin syystä sinun lapsesi on onneton ja kokee tuleensa väärin kohdelluksi.

        Toisaalta lapsesi on juuri uhmaiässä ja oman tahdon kokeilu on käynnissä ja sehän on ihan normaalia.

        Lapsesta pienikin asia voi tuntua suurelta, varsinkin jos teillä on muitakin lapsia ja sattuu usein niin, että juuri tämä lapsi saa usein sen vajaan keksin. Selitä lapselle aina nätisti pienikin asia, että hänelle muodostuu oikea luottamus siihen mitä sanot.

        lapsen kasvatus alkaa jo silloin kun lapsi on vielä aivan pieni. Lapsi oppii kokeilemalla, kun lapsi on 1-2vuotias, niin silloin juuri tapahtuu tärkeä vaihe lapsen ja vanhemman välillä, jos silloin valitset tarkoin sanasi, etkä kiellä, jos et todella sitä tarkoita, niin lapsi oppii luottamaan sinuun ja tietää, että sinä tarkoitat AINA mitä sanot.

        Laita koti sellaiseksi, että vältyt turhilta kielloilta.

        Ja jos kiellät jostakin, niin selitä rauhallisesti, että MIKSI niin ei saa tehdä.

        Puhu aina ystävällisesti ja kaunista puhekieltä käyttäen, vältä käyttämästä mitään "teho sanoja", sillä ne juuri puhumaan opetteleva lapsi poimii nopeasti käyttöönsä ja laukoo ne sitten vaikkapa anopille ja ihan väärällä hetkellä;)

        Muista harkita tarkoin kieltosi, sillä kielto tulee viedä aina loppuun asti.

        Näin jos toimit alusta saakka, niin lapsesi tottuu, että on turhaa alkaa huutamaan kielletyn asian perään, kun siitä ei ole mitään apua. Voit samalla kiinittää lapsen huomion johonkin muuhun. Sama pätee myöskin siihen,jos olet jotakin luvannut, niin pidä AINA lupauksesi.

        Sanomattakkin SELVÄÄ, että molempien vanhempien on aina toimittava samoin, eli ei niin, että toinen kieltää ja toinen lupaa, siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, vaan lapsi tuntee itsensä turvattomaksi, ja menettää luottamuksensa aikuisiin.

        Näillä ohjeilla olen itse lapseni kasvattanut ja olut myöskin perhepäivä hoitajana hyvin tuloksin. Tärkeintä on RAKKAUS, siis se, että lapsi voi tuntea itsensä rakastetuksi ja turvalliseksi, kielloista huolimatta.

        Minä olisin taittanut jokaisesta keksistä palan pois ja kysynyt haluaako syödä vai syökö muut?

        Putkiaivoko olet?

        Olen nähnyt kaupassa kuinka nuoret puristelee esim. sipsipusseja ja sitten ottavat hyllyn perältä sen jonka ostavat. Sama missä hajosi tai miten, joku ne syö tai ostaa muiden tahallaan rikkomat.

      • pessimist. realisti
        Nadasja-emilia kirjoitti:

        syödä itse se vajaa.

        En tiedä, mutta tuntuu, että jostakin syystä sinun lapsesi on onneton ja kokee tuleensa väärin kohdelluksi.

        Toisaalta lapsesi on juuri uhmaiässä ja oman tahdon kokeilu on käynnissä ja sehän on ihan normaalia.

        Lapsesta pienikin asia voi tuntua suurelta, varsinkin jos teillä on muitakin lapsia ja sattuu usein niin, että juuri tämä lapsi saa usein sen vajaan keksin. Selitä lapselle aina nätisti pienikin asia, että hänelle muodostuu oikea luottamus siihen mitä sanot.

        lapsen kasvatus alkaa jo silloin kun lapsi on vielä aivan pieni. Lapsi oppii kokeilemalla, kun lapsi on 1-2vuotias, niin silloin juuri tapahtuu tärkeä vaihe lapsen ja vanhemman välillä, jos silloin valitset tarkoin sanasi, etkä kiellä, jos et todella sitä tarkoita, niin lapsi oppii luottamaan sinuun ja tietää, että sinä tarkoitat AINA mitä sanot.

        Laita koti sellaiseksi, että vältyt turhilta kielloilta.

        Ja jos kiellät jostakin, niin selitä rauhallisesti, että MIKSI niin ei saa tehdä.

        Puhu aina ystävällisesti ja kaunista puhekieltä käyttäen, vältä käyttämästä mitään "teho sanoja", sillä ne juuri puhumaan opetteleva lapsi poimii nopeasti käyttöönsä ja laukoo ne sitten vaikkapa anopille ja ihan väärällä hetkellä;)

        Muista harkita tarkoin kieltosi, sillä kielto tulee viedä aina loppuun asti.

        Näin jos toimit alusta saakka, niin lapsesi tottuu, että on turhaa alkaa huutamaan kielletyn asian perään, kun siitä ei ole mitään apua. Voit samalla kiinittää lapsen huomion johonkin muuhun. Sama pätee myöskin siihen,jos olet jotakin luvannut, niin pidä AINA lupauksesi.

        Sanomattakkin SELVÄÄ, että molempien vanhempien on aina toimittava samoin, eli ei niin, että toinen kieltää ja toinen lupaa, siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, vaan lapsi tuntee itsensä turvattomaksi, ja menettää luottamuksensa aikuisiin.

        Näillä ohjeilla olen itse lapseni kasvattanut ja olut myöskin perhepäivä hoitajana hyvin tuloksin. Tärkeintä on RAKKAUS, siis se, että lapsi voi tuntea itsensä rakastetuksi ja turvalliseksi, kielloista huolimatta.

        Oli kyllä varmaan lipevintä paskaa, jota olen kuunaan lukenu. Ja pohjalla kuultaa selvästi "vapaan kasvatuksen" mentaliteetti. Hyvä, jos sinulla sitten on ollut helppoa jälkikasvua, joihin tuollainen ajatusmalli toimii. Ei varmaan paljoa omena puusta putoa. Mutta kaikkia lapsia ei vain voi kasvattaa samalla muotilla, kun kuitenkin on eri temperamenttisia ihmisiä.

      • tässä teille
        psykologi__ kirjoitti:

        Tuosta pitää tehdä jo lastensuojeluilmoitus. Todella törkeää. Ettekö osaa enää olla lastenne kanssa ilman jotain jäähyjä. Ei parivuotias sellaista tarvitse - voi pyhä pietari sentäs.Vika on täysin vanhemmissa, jotka eivät osaa kommunikoida lastensa kanssa.

        Pysähtykää ja hiljentykää - lapsi yrittää kertoa jotain kiukuttelulla ja tunteita purkamalla. Ei sitä saa tukahduttaa.

        Itselläni on 3 lasta, eikä koskaan ole tarvinnut jäähyjyä pienille käyttää. Vasta murrosiässä tarvitsivat vahvemmat keskusteluotteet ja kotiarestia, kun etsivät rajojaan.

        Ja juu, työkseni työskentelen näiden asioiden parissa, joten tiedän mistä puhun.

        kai sen nyt yksinkertasempikin ymmärtää, että lapsi näyttää näissä tilanteissa tunteitaan. mutta mihinkä sitä sitten mennään, jos hyssytellään kiukkukohtaus?? lapsi tottuu että saa tahtonsa läpi kun vain tarpeeksi kovaa tahtoo ja näyttää. 2-vuotiaskin tarvitsee jo rajoja, ja ne voi toteuttaa ilman että lapsen täytyy tukahduttaa tunteitaan.
        2-vuotiaalla lapsellakin aivot vielä kehittyvät sitä vauhtia, ettei lapsi aina itsekkään tajua miksi harmittaa tai mitä hän nyt oikein haluaa. siksi pitääkin olla tietyt rajat käyttäytymiselle, koska lapsi ei vielä muuten voi tietää, millaista käyttäytymistä häneltä odotetaan. eihän 2-vuotiaalle, raivokohtauksen saaneelle lapselle pysty edes mitään puhumaan, koska lasta harmittaa niin suuresti tai puhuminen saattaa ärsyttää vielä lisää.
        kyllä silloin täytyy vain odottaa, antaa mahdollinen jäähy jos lapsi on käyttäytynyt tuhmasti, ja rauhottumisen jälkeen kysytään että mikä tuli, puhutaan niin että lapsi ymmärtää mitä juuri tapahtui ja miksi. ja sitten halia ja pusua päälle. eikö tämä nyt ole ihan maalaisjärkeä????

        sulla on ollut lastesi kanssa "onnea", he ovat olleet rauhallisia uhmaikäisiä. mutta kyllä sun pitäisi myös tietää, että joillakin muilla voi olla tuo ikäkausi aivan helvettiä. minä olen nähnyt lapsia "molemmista leireistä".jos työskentelet alalla, niin voisit edes vähän rakentavammin tuoda asiasi esiin kuin syyttelemällä. kukaan äiti ei varmastikaan tällä palstalla halua lapsillensa pahaa. heti olisit sossua toisen huusholliin työntämässä kun toinen kysyy neuvoa, tsiisus mitä jeesustelua, anteeksi nyt vaan!!!

      • asdfasdfdfght
        tässä teille kirjoitti:

        kai sen nyt yksinkertasempikin ymmärtää, että lapsi näyttää näissä tilanteissa tunteitaan. mutta mihinkä sitä sitten mennään, jos hyssytellään kiukkukohtaus?? lapsi tottuu että saa tahtonsa läpi kun vain tarpeeksi kovaa tahtoo ja näyttää. 2-vuotiaskin tarvitsee jo rajoja, ja ne voi toteuttaa ilman että lapsen täytyy tukahduttaa tunteitaan.
        2-vuotiaalla lapsellakin aivot vielä kehittyvät sitä vauhtia, ettei lapsi aina itsekkään tajua miksi harmittaa tai mitä hän nyt oikein haluaa. siksi pitääkin olla tietyt rajat käyttäytymiselle, koska lapsi ei vielä muuten voi tietää, millaista käyttäytymistä häneltä odotetaan. eihän 2-vuotiaalle, raivokohtauksen saaneelle lapselle pysty edes mitään puhumaan, koska lasta harmittaa niin suuresti tai puhuminen saattaa ärsyttää vielä lisää.
        kyllä silloin täytyy vain odottaa, antaa mahdollinen jäähy jos lapsi on käyttäytynyt tuhmasti, ja rauhottumisen jälkeen kysytään että mikä tuli, puhutaan niin että lapsi ymmärtää mitä juuri tapahtui ja miksi. ja sitten halia ja pusua päälle. eikö tämä nyt ole ihan maalaisjärkeä????

        sulla on ollut lastesi kanssa "onnea", he ovat olleet rauhallisia uhmaikäisiä. mutta kyllä sun pitäisi myös tietää, että joillakin muilla voi olla tuo ikäkausi aivan helvettiä. minä olen nähnyt lapsia "molemmista leireistä".jos työskentelet alalla, niin voisit edes vähän rakentavammin tuoda asiasi esiin kuin syyttelemällä. kukaan äiti ei varmastikaan tällä palstalla halua lapsillensa pahaa. heti olisit sossua toisen huusholliin työntämässä kun toinen kysyy neuvoa, tsiisus mitä jeesustelua, anteeksi nyt vaan!!!

        Liian viisaasta voi tulla helposti todella tyhmä... Kirjatieto on aina puutteellista ilman kokemusta (Mistä ne kaikki insinöörivitsit tulee?)

      • tervettä järkeä
        mietteliäs äityli kirjoitti:

        ^ niin minä tuossa edellä sanoinkin : "LAPSENI EI PYSY JÄÄHYPENKILLÄ" ja KYSYIN että sitoako se sitten pitäis vai ONKO PAREMPIA IDEOITA?
        en sanonut että olen sitonut, enkait silloon kysyisi sitä!!
        Olen sanonut että pihalle pariksi sekunniksi tehoaa, ei muu.

        Ristus Missä on NYKYÄITIEN LUKUTAITO ja älykkyys?

        En todellakaan anna uutta keksiä, jos se eka ei kelpaa.

        Harmi kun tähän keskusteluun tulee aina noita älypäitä kommentoimaan omiaa eikä lue oikein. Tässä PITÄISI NYT SAADA TOIMIVIA (ta toimimattomai kunhan tulee) VINKKEJÄ, että miten lasta "rangaistaan" tai miten hänet rauhotetaan tms tms...

        keino on! Oman todella villin poikani (nyt jo 15v) laitoin pariksi minuutiksi ulos (omakotitalon pihalle)
        jäähylle joskus 3-4-vuotiaana, talvella sisävaatteissa, juuri sen verran että ehtii vähän tulla kylmä, mutta TIETENKÄÄN lasta ei palelluteta, eikä alasti ole hienotunteista laittaa kesälläkään. Ideana on jollain lailla pysäyttää lapsen uhma, ja itsekin ottaa hetki etäisyyttä tilanteeseen. Siis päämääränä tilanteen rauhoittaminen, "aikalisä", ei niinkään rankaisu.

      • luunappi?
        mörökölli-isä kirjoitti:

        Ei tarvitse rangaista, kun antaa välittömästi luunapin tai tukkapöllyn. Syy ja seuraus on kasvatusta ja muu on alistavaa rankaisemista. Kun kiellät lasta koskemasta kuumaan sähkölevyyn, niin se polttaa välittömästi, kun lapsi siihen koskee. Jos lapsen kädet on puudutettu ja lapsi polttaa itsensä tuntematta kipua, niin jäähykö silloin opettaa. Ajatelkaa omilla aivoilla.

        Eikö luunappi ja tukkapölly ole rangaistus?.mikä se sitten on?

      • jostain eri mieltä
        Nadasja-emilia kirjoitti:

        syödä itse se vajaa.

        En tiedä, mutta tuntuu, että jostakin syystä sinun lapsesi on onneton ja kokee tuleensa väärin kohdelluksi.

        Toisaalta lapsesi on juuri uhmaiässä ja oman tahdon kokeilu on käynnissä ja sehän on ihan normaalia.

        Lapsesta pienikin asia voi tuntua suurelta, varsinkin jos teillä on muitakin lapsia ja sattuu usein niin, että juuri tämä lapsi saa usein sen vajaan keksin. Selitä lapselle aina nätisti pienikin asia, että hänelle muodostuu oikea luottamus siihen mitä sanot.

        lapsen kasvatus alkaa jo silloin kun lapsi on vielä aivan pieni. Lapsi oppii kokeilemalla, kun lapsi on 1-2vuotias, niin silloin juuri tapahtuu tärkeä vaihe lapsen ja vanhemman välillä, jos silloin valitset tarkoin sanasi, etkä kiellä, jos et todella sitä tarkoita, niin lapsi oppii luottamaan sinuun ja tietää, että sinä tarkoitat AINA mitä sanot.

        Laita koti sellaiseksi, että vältyt turhilta kielloilta.

        Ja jos kiellät jostakin, niin selitä rauhallisesti, että MIKSI niin ei saa tehdä.

        Puhu aina ystävällisesti ja kaunista puhekieltä käyttäen, vältä käyttämästä mitään "teho sanoja", sillä ne juuri puhumaan opetteleva lapsi poimii nopeasti käyttöönsä ja laukoo ne sitten vaikkapa anopille ja ihan väärällä hetkellä;)

        Muista harkita tarkoin kieltosi, sillä kielto tulee viedä aina loppuun asti.

        Näin jos toimit alusta saakka, niin lapsesi tottuu, että on turhaa alkaa huutamaan kielletyn asian perään, kun siitä ei ole mitään apua. Voit samalla kiinittää lapsen huomion johonkin muuhun. Sama pätee myöskin siihen,jos olet jotakin luvannut, niin pidä AINA lupauksesi.

        Sanomattakkin SELVÄÄ, että molempien vanhempien on aina toimittava samoin, eli ei niin, että toinen kieltää ja toinen lupaa, siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, vaan lapsi tuntee itsensä turvattomaksi, ja menettää luottamuksensa aikuisiin.

        Näillä ohjeilla olen itse lapseni kasvattanut ja olut myöskin perhepäivä hoitajana hyvin tuloksin. Tärkeintä on RAKKAUS, siis se, että lapsi voi tuntea itsensä rakastetuksi ja turvalliseksi, kielloista huolimatta.

        Tästä viestistä vaan unohtui se,että lapsen pitää oppia myös hallitsemaan pettymyksiä.Olen kuullut tällaisen määreen:vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä ja siinä olen kyllä samaa mieltä.Ei tarvitse eikä pidä olla mikään curling-vanhempi joka siloittelee aina tien.lastemme opettaja sanoi joskus vanhempain illassa,että pienemmälle lapselle pitää jonkun kiellen perusteluksi riittää,että kieltoa on noudatettava,koska minä niin sanon.Ei tarvitse olla mielin kielin,suostutko tottelemaan,koska ...Ja aina lapsi voi sanoa edellisen perustelun jälkeen miksi ja taas keksitään lisää hyviä ja hyväksyttäviä perusteluita.

      • pp0
        ihmettelen!!! kirjoitti:

        Minkälainen sadisti ja narsisti olet kun haluat lapsen sulkea huoneeseen ei ihme että lapsista tulee nykyään mitää tulee kun vanhemmat eivät välitä tuon taivaallista

        ja ennenkö lapset oli enkeleitä?Mitä pyhistelyä!

      • mörökölli-isä
        luunappi? kirjoitti:

        Eikö luunappi ja tukkapölly ole rangaistus?.mikä se sitten on?

        Tukkapölly ja luunapit ovat opetusvälineitä jos niillä reagoidaan välittömästi. Selkäsauna, aresti, holding, ynnä muut ovat rangaistuksia. Rangaistuksen ja opetusvälineen ero on siinä että opetusväline yhdistetään tapahtuneeseen ja rangaistus taas on alistamista nöyryyttämistä hyvityksen hakemista, oman tahdon nujetamista.

      • Pysytään asiassa
        pienikokoinen äiti kirjoitti:

        mitä niitä koitat jäähylle laittaa ku ne kantaa mut johonki koppii jäähylle jos koitan viedä niitä jäähylle.

        Eli jos ei 15-vuotiasta voi laittaa jäähylle, niin ei voi kolmivuotiastakaan? Toki ikä vaikuttaa rangaistusten ja kasvatusten laatuun. En usko, että 15-vuotias saa raivaria rikkoutuneesta keksistäkään. Eikä jäähyä muutenkaan käytetä siksi, että on tullut kokeiltua hasista salaa. Vartiksi penkille istumaan vain, niin eiköhän huumekokeilut siihen lopu.

    • The_Evil_Of_Silence

      Miksei kukaan voisi laittaa lasta jäähylle ulkonan sijasta huoneeseen ovi lukossa?

    • kasvattaja

      Voi ei!!!
      Ota järki käteen ja mieti tilannetta; lapsihan raivarillaan kokeilee rajojaan ja hakee turvaa. Parvekkeelle oven taa laittamalla osoitat hänelle olevasi kaikkea muuta kuin turvallinen aikuinen. Ei siis missään tapauksessa lasta suljettuun tilaan yksin, oli sit lasi välissä tai ei!
      Vanhempien tehtävä on siis osoittaa rajat (ei alistaa!)- ja kyllä- jäähypenkki voi olla vaikka samassa huoneessa joku tietty paikka- äidin ja isän pitää vaan jaksaa olla sinnikkäitä ja pitää jäähyperiaatteesta kiinni. Kun lapsi raivoaa, silloin ei äiti mene sohvalle rentoutumaan vaan on hollilla ja lapsen saatavilla.

      • Tukka suorana

        Nämä neuvot annetaan aina perheille, joissa on vain yksi lapsi.
        Kun on pari-kolme alle kouluikäistä muksua, ei yhden jäähypenkkirallia voi harrastaa näiden neuvojen mukaan. Sillä aikaa ne kaksi muuta ovat joko tuuliajolla ja tuntevat, ettei heitä kukaan huolla, kun äitikin vaan tuon yhden kanssa koko ajan riehuu jäähypenkillä, tai sitten he käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja tekevät kaiken sen, mistä on kielletty.

        Kun hikipäässä pukee kaikkia kolmea ulos pakkaseen, ja yksi heittäytyy uhmassaan veteläksi kuin taikina, niin hyvät neuvot olisivat kalliit.
        Ne eivät saa viedä liikaa aikaa, sillä lasten on päästävä ulos. Jäähypenkki talvitamineissa ei ole viisas ratkaisu. Puhumattakaan siitä, että ne kaksi kilttiä joutuvat hikoilemaan vieressä pääsemättä pihalle.

        Aikaa vievä rauhoitteleminen ja "lapsen saatavilla" oleminen ei aikaa myöten muutenkaan kerta kaikkiaan onnistu, jos mielii viedä arjen askareet päivittäin lävitse. Yhdenkään lapsen kanssa ei voi jatkuvasti taistella uhmatilanteissa. Lapsikin väsyy siitä, koska lapsen uhma on hänen kehitysprosessiaan. Hän yrittää löytää oman tahtonsa. Jos sitä pitää etsiää huutomyrskyllä ja "voimakastahtoisuudella" päivästä päivään, olla jouduttu pahaan kierteeseen. Ei lapsikaan halua kaiken aikaa olla vastarinnassa. Hän kaipaa hyväksyntää ja rajoja.
        Tiukka EI tai sitten joudut parvekkeelle, on ihan riittävä tiedonanto. Lapsi tietää, että tässä se raja kulki sitten. Periaatteesta hän ehkä vielä kokeilee, mutta reipas heivautus yli kynnyksen opettaa lapsen ynnärtämään, että aikuinen on nyt oikeassa.
        Lapsen ei pidä antaa määrätä talon tapoja, koska hän ei niitä vielä hallitse.

        Jokaisen lapsen kohdalla on omat konstinsa.

      • Iso Aurinko
        Tukka suorana kirjoitti:

        Nämä neuvot annetaan aina perheille, joissa on vain yksi lapsi.
        Kun on pari-kolme alle kouluikäistä muksua, ei yhden jäähypenkkirallia voi harrastaa näiden neuvojen mukaan. Sillä aikaa ne kaksi muuta ovat joko tuuliajolla ja tuntevat, ettei heitä kukaan huolla, kun äitikin vaan tuon yhden kanssa koko ajan riehuu jäähypenkillä, tai sitten he käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja tekevät kaiken sen, mistä on kielletty.

        Kun hikipäässä pukee kaikkia kolmea ulos pakkaseen, ja yksi heittäytyy uhmassaan veteläksi kuin taikina, niin hyvät neuvot olisivat kalliit.
        Ne eivät saa viedä liikaa aikaa, sillä lasten on päästävä ulos. Jäähypenkki talvitamineissa ei ole viisas ratkaisu. Puhumattakaan siitä, että ne kaksi kilttiä joutuvat hikoilemaan vieressä pääsemättä pihalle.

        Aikaa vievä rauhoitteleminen ja "lapsen saatavilla" oleminen ei aikaa myöten muutenkaan kerta kaikkiaan onnistu, jos mielii viedä arjen askareet päivittäin lävitse. Yhdenkään lapsen kanssa ei voi jatkuvasti taistella uhmatilanteissa. Lapsikin väsyy siitä, koska lapsen uhma on hänen kehitysprosessiaan. Hän yrittää löytää oman tahtonsa. Jos sitä pitää etsiää huutomyrskyllä ja "voimakastahtoisuudella" päivästä päivään, olla jouduttu pahaan kierteeseen. Ei lapsikaan halua kaiken aikaa olla vastarinnassa. Hän kaipaa hyväksyntää ja rajoja.
        Tiukka EI tai sitten joudut parvekkeelle, on ihan riittävä tiedonanto. Lapsi tietää, että tässä se raja kulki sitten. Periaatteesta hän ehkä vielä kokeilee, mutta reipas heivautus yli kynnyksen opettaa lapsen ynnärtämään, että aikuinen on nyt oikeassa.
        Lapsen ei pidä antaa määrätä talon tapoja, koska hän ei niitä vielä hallitse.

        Jokaisen lapsen kohdalla on omat konstinsa.

        Olen samaa mieltä juuri tuosta, että jokaisen lapsen kohdalla on omat konstit ja kyllä sellaisen lapsen vanhempi, jolla on voimakastahtoinen ja villi/ "kuriton"/ kovakorvainen lapsi, tietää, että näin se todennäköisesti on. Eikä silloin kaipaa voivotteluja eikä syyllistämistä eikä mitään muutakaan, vain paljon vinkkejä, joita voi sitten kokeilla käytännössä, joista suurella todennäköisyydellä mikään ei edes toimi. XD

        Suurin osa vanhemmista tajuaa jotain lapsenkasvatuksesta, mutta suurin osa ei ehkä uskalla toteuttaa omaa tietämystään juuri tämän syyllistäjäkulttuurin myötä. Sitten on tilanteita, että lapsi on niin erilainen tai mittava kapasiteetiltaan, että aikuisen on tätä vaikea ymmärtää tai siihen itse riittää. Silloin voi olla ylpeä siitä, että on saanut moisen pakkauksen rakastettavakseen. Luovuus ja tietämättömyys ja luontainen selviytymiskyky antavat lapselle sellaisen etulyöntiaseman aikuiseen nähden, että kysyy todella älykkyyttä tai luontaista näkevyyttä löytää se kultainen kasvatusmenetelmällinen kikka ja konsti suhteessa ko. lapseen.

        Jokainen lapsi on kuitenkin juuri sellainen kuin hänen tulee ollakin. Vanhemman tulisi ajatella kuinka parhaimmalla tavalla voi auttaa lapsen kehittymistä oikeaan suuntaan, eli suuntaan, jossa lapsi löytäisi sekä oman itsensä, omat vahvuudet, että tavan selvitä omalla persoonallaan muiden kanssa. Helliminen, kannustaminen, tukeminen, ohjaaminen, opastaminen, kehottaminen ja jopa käskyttäminen joskus sekä selittäminen ovat avainasemassa kaikkien lasten kohdalla, mutta asioiden selittäminen erityisesti älykkään lapsen kanssa. Älykkään, voimakastahtoisen ja temperamenttisen lapsen kanssa vanhemmatkin joutuvat virittymään huippuunsa.

        Voi kysyä myös, että miksi lapsen tulisi aina totella? Toki komentojärjestyksen tulee olla selvillä, mutta se löytynee luonnostaan ja lapsikin tietää, että aikuisen syli on isompi kuin hänen itsensä ja siihen voi aina päästä, kun maailma tuntuu liian raskaalta. Vai voiko? Lapsen ajantaju on erilainen kuin aikuisen. Sitä voi toki kehittää, mutta se kehittyy luonnostaan tietyssä vaiheessa. Aikaan pakottaminen on lapselle kutakuinkin kaikkein vastenmielisin asia. Miksi sen pitäisi toimia? Miksi ihminen opetetaan pienestä pitäen orjailemaan kelloa ja tottelemaan toisia? En ole näitä asioita vastaan, mutta jokaisen kannattaa miettiä eri mahdollisuuksia näiden kysymysten kohdalla...

      • Iso Aurinko
        Iso Aurinko kirjoitti:

        Olen samaa mieltä juuri tuosta, että jokaisen lapsen kohdalla on omat konstit ja kyllä sellaisen lapsen vanhempi, jolla on voimakastahtoinen ja villi/ "kuriton"/ kovakorvainen lapsi, tietää, että näin se todennäköisesti on. Eikä silloin kaipaa voivotteluja eikä syyllistämistä eikä mitään muutakaan, vain paljon vinkkejä, joita voi sitten kokeilla käytännössä, joista suurella todennäköisyydellä mikään ei edes toimi. XD

        Suurin osa vanhemmista tajuaa jotain lapsenkasvatuksesta, mutta suurin osa ei ehkä uskalla toteuttaa omaa tietämystään juuri tämän syyllistäjäkulttuurin myötä. Sitten on tilanteita, että lapsi on niin erilainen tai mittava kapasiteetiltaan, että aikuisen on tätä vaikea ymmärtää tai siihen itse riittää. Silloin voi olla ylpeä siitä, että on saanut moisen pakkauksen rakastettavakseen. Luovuus ja tietämättömyys ja luontainen selviytymiskyky antavat lapselle sellaisen etulyöntiaseman aikuiseen nähden, että kysyy todella älykkyyttä tai luontaista näkevyyttä löytää se kultainen kasvatusmenetelmällinen kikka ja konsti suhteessa ko. lapseen.

        Jokainen lapsi on kuitenkin juuri sellainen kuin hänen tulee ollakin. Vanhemman tulisi ajatella kuinka parhaimmalla tavalla voi auttaa lapsen kehittymistä oikeaan suuntaan, eli suuntaan, jossa lapsi löytäisi sekä oman itsensä, omat vahvuudet, että tavan selvitä omalla persoonallaan muiden kanssa. Helliminen, kannustaminen, tukeminen, ohjaaminen, opastaminen, kehottaminen ja jopa käskyttäminen joskus sekä selittäminen ovat avainasemassa kaikkien lasten kohdalla, mutta asioiden selittäminen erityisesti älykkään lapsen kanssa. Älykkään, voimakastahtoisen ja temperamenttisen lapsen kanssa vanhemmatkin joutuvat virittymään huippuunsa.

        Voi kysyä myös, että miksi lapsen tulisi aina totella? Toki komentojärjestyksen tulee olla selvillä, mutta se löytynee luonnostaan ja lapsikin tietää, että aikuisen syli on isompi kuin hänen itsensä ja siihen voi aina päästä, kun maailma tuntuu liian raskaalta. Vai voiko? Lapsen ajantaju on erilainen kuin aikuisen. Sitä voi toki kehittää, mutta se kehittyy luonnostaan tietyssä vaiheessa. Aikaan pakottaminen on lapselle kutakuinkin kaikkein vastenmielisin asia. Miksi sen pitäisi toimia? Miksi ihminen opetetaan pienestä pitäen orjailemaan kelloa ja tottelemaan toisia? En ole näitä asioita vastaan, mutta jokaisen kannattaa miettiä eri mahdollisuuksia näiden kysymysten kohdalla...

        Ei ole vain niin, että vanhemmat ovat lapsiaan varten vaan myös lapset ovat vanhempiaan varten. Heillä voi olla meille näytettävänä kullanarvoisia opintomatkoja, joihin pääsee sukeltamaan mm. keksimällä keinoa saada se lapsi käsittämään sääntöjä jne. Tai vain uppoutumalla lapsen persoonaan ja hänen tapaansa hahmottaa asioita ja ratkaista ongelmia. Tai vain olla. Aika harvoin on kyse kuitenkaan siitä, etteikö lapsi käsittäisi vaan yksinkertaisesti siitä, että lapsi vain kertakaikkiaan ei näe, että joku muu tie ja tapa toisi hänelle suuremman tyytyväisyyden. Tai siitä, että hänen sisällään vain on olemassa missio, joka käskee häntä kiukuttelemaan juuri tässä asiassa niin kauan, että joku lamppu jossain syttyy. Aikuinen voi miettiä näitä lamppuja, mitä ne voisivat olla.

        Vinkiksi voisi sanoa, että joskus lapsen kanssa voi leikillisesti käydä läpi roolien vaihtoa. Lapselle tekee hyvää oikeasti nähdä kuinka neuvottomalta tilanne voi tuntua, kun lapsi kiukuttelee eikä hänestä saa otetta. Toisaalta lapsi luovuutensa avulla voi antaa aikuiselle mojovan älynväläyksen siitä kuinka tilanne tulisi ratkaista. Älkää orjuuttako itseänne älkääkä lapsianne. Koittakaa järjestää elämä pikkuhiljaa niin, että erilaiset persoonat ja niiden vaatimukset perheessä tulevat toteutetuiksi. Ja aikaa on, rahaa ei välttämättä, mutta kumpi on tärkeämpää? Lapset ovat äkkiä isoja.

        Ei nykyvanhemmissa ole mitään vikaa. Suurin osa elelee melkoisessa paineessa ja lapsenkasvatuksen kysymykset ovat tapetilla enemmän kuin koskaan. Enää ei riitä, että lapsi saa ruokaa ja käy koulussa, nukkuu ja kasvaa. Pitää riittää ja ulottua ja sitkua joka suuntaan. Voi miettiä, että mihin syyllistävällä yhteiskunnallisella kulttuurilla pyritään, kun kuitenkin jokaisen hyvinvointi on jokaisen hyvinvointia. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Aikuisuus on antoisaa ja lasten on hyvä nähdä se, että maailma on täynnä kaunista ja että aikuisella ihmisellä leikkaa vielä paremmin kuin lapsella. ;) Lapsi kunnioittaa luonnostaan kauneutta, älyä ja rakkautta.

        Itse en ole nopeasti katsottuna tyypillinen lapsirakas ihminen enkä mitenkään hyvä kasvattaja. Silti on mielenkiintoista, että kerran oltuani kontaktissa johonkin lapseen hänellä tuntuu sen jälkeen olevan aina aikaa minulle. :D

        Nauttikaa jokaisesta hetkestä, siitäkin, kun lapsi sadannen kerran tulee pois jäähypenkiltä. Silloin voi jo nauraa itselleenkin, että mitä ihmettä minä teen. Kurkku suorana karjuva tytöntyllerö voi olla kaukana pikkuprinsessasta ja keijusta ja pillittävä poika kaukana metsäisestä miehenalusta, mutta voiko sitä voimaa, tahtoa, taitoa ja intensiteettiä, herkkyyttä, olla ihailematta???


        Älkää uskoko kenenkään neuvoja vaan kuunnelkaa sydäntänne. On vain iloa, rakkautta ja mahdollisuuksia, vapautta, iloa ja yhdessäolemista.

      • Kuka ja mikä
        Iso Aurinko kirjoitti:

        Ei ole vain niin, että vanhemmat ovat lapsiaan varten vaan myös lapset ovat vanhempiaan varten. Heillä voi olla meille näytettävänä kullanarvoisia opintomatkoja, joihin pääsee sukeltamaan mm. keksimällä keinoa saada se lapsi käsittämään sääntöjä jne. Tai vain uppoutumalla lapsen persoonaan ja hänen tapaansa hahmottaa asioita ja ratkaista ongelmia. Tai vain olla. Aika harvoin on kyse kuitenkaan siitä, etteikö lapsi käsittäisi vaan yksinkertaisesti siitä, että lapsi vain kertakaikkiaan ei näe, että joku muu tie ja tapa toisi hänelle suuremman tyytyväisyyden. Tai siitä, että hänen sisällään vain on olemassa missio, joka käskee häntä kiukuttelemaan juuri tässä asiassa niin kauan, että joku lamppu jossain syttyy. Aikuinen voi miettiä näitä lamppuja, mitä ne voisivat olla.

        Vinkiksi voisi sanoa, että joskus lapsen kanssa voi leikillisesti käydä läpi roolien vaihtoa. Lapselle tekee hyvää oikeasti nähdä kuinka neuvottomalta tilanne voi tuntua, kun lapsi kiukuttelee eikä hänestä saa otetta. Toisaalta lapsi luovuutensa avulla voi antaa aikuiselle mojovan älynväläyksen siitä kuinka tilanne tulisi ratkaista. Älkää orjuuttako itseänne älkääkä lapsianne. Koittakaa järjestää elämä pikkuhiljaa niin, että erilaiset persoonat ja niiden vaatimukset perheessä tulevat toteutetuiksi. Ja aikaa on, rahaa ei välttämättä, mutta kumpi on tärkeämpää? Lapset ovat äkkiä isoja.

        Ei nykyvanhemmissa ole mitään vikaa. Suurin osa elelee melkoisessa paineessa ja lapsenkasvatuksen kysymykset ovat tapetilla enemmän kuin koskaan. Enää ei riitä, että lapsi saa ruokaa ja käy koulussa, nukkuu ja kasvaa. Pitää riittää ja ulottua ja sitkua joka suuntaan. Voi miettiä, että mihin syyllistävällä yhteiskunnallisella kulttuurilla pyritään, kun kuitenkin jokaisen hyvinvointi on jokaisen hyvinvointia. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Aikuisuus on antoisaa ja lasten on hyvä nähdä se, että maailma on täynnä kaunista ja että aikuisella ihmisellä leikkaa vielä paremmin kuin lapsella. ;) Lapsi kunnioittaa luonnostaan kauneutta, älyä ja rakkautta.

        Itse en ole nopeasti katsottuna tyypillinen lapsirakas ihminen enkä mitenkään hyvä kasvattaja. Silti on mielenkiintoista, että kerran oltuani kontaktissa johonkin lapseen hänellä tuntuu sen jälkeen olevan aina aikaa minulle. :D

        Nauttikaa jokaisesta hetkestä, siitäkin, kun lapsi sadannen kerran tulee pois jäähypenkiltä. Silloin voi jo nauraa itselleenkin, että mitä ihmettä minä teen. Kurkku suorana karjuva tytöntyllerö voi olla kaukana pikkuprinsessasta ja keijusta ja pillittävä poika kaukana metsäisestä miehenalusta, mutta voiko sitä voimaa, tahtoa, taitoa ja intensiteettiä, herkkyyttä, olla ihailematta???


        Älkää uskoko kenenkään neuvoja vaan kuunnelkaa sydäntänne. On vain iloa, rakkautta ja mahdollisuuksia, vapautta, iloa ja yhdessäolemista.

        Me olemme myös välillä vaihtaneet lapsen kanssa roolia ja katsoneet, miten lapsi ratkaisisi sellaisen tilanteen, missä hän "aikuisena" joutuisi selvittämään ja rankaisemaan "lapsen" rikkomuksen. Poikkeuksetta lasten ehdottamat rangaistusvaitoehdot ovat olleet paljon ankarampia kuin mitä minä itse olisi määrännyt. Jos lapsen mielestä on ihan kohtuullista, että jostain rikkeestä vaikka ollaan viikko ilman televisiota tai joudutaan tiskaamaan viikko, vaikka itse olisin tyytynyt päivään, niin eikö se silloin osoita, etteivät ne meidän aikuisten rangaistukset usein lainkaan vastaa rikkomuksen suuruutta? Kannattaa kysyä lapselta (vähän isommalta ehkä kuin kolmivuotias), että mikä hänen mielestään olisi hyvä rangaistus tai mitä tehdään seuraavan kerran kun hän rikkoo sitä sääntöä. Ja sitten noudatetaan lapsen ehdotusta.

      • lapsi.on.peili
        Iso Aurinko kirjoitti:

        Ei ole vain niin, että vanhemmat ovat lapsiaan varten vaan myös lapset ovat vanhempiaan varten. Heillä voi olla meille näytettävänä kullanarvoisia opintomatkoja, joihin pääsee sukeltamaan mm. keksimällä keinoa saada se lapsi käsittämään sääntöjä jne. Tai vain uppoutumalla lapsen persoonaan ja hänen tapaansa hahmottaa asioita ja ratkaista ongelmia. Tai vain olla. Aika harvoin on kyse kuitenkaan siitä, etteikö lapsi käsittäisi vaan yksinkertaisesti siitä, että lapsi vain kertakaikkiaan ei näe, että joku muu tie ja tapa toisi hänelle suuremman tyytyväisyyden. Tai siitä, että hänen sisällään vain on olemassa missio, joka käskee häntä kiukuttelemaan juuri tässä asiassa niin kauan, että joku lamppu jossain syttyy. Aikuinen voi miettiä näitä lamppuja, mitä ne voisivat olla.

        Vinkiksi voisi sanoa, että joskus lapsen kanssa voi leikillisesti käydä läpi roolien vaihtoa. Lapselle tekee hyvää oikeasti nähdä kuinka neuvottomalta tilanne voi tuntua, kun lapsi kiukuttelee eikä hänestä saa otetta. Toisaalta lapsi luovuutensa avulla voi antaa aikuiselle mojovan älynväläyksen siitä kuinka tilanne tulisi ratkaista. Älkää orjuuttako itseänne älkääkä lapsianne. Koittakaa järjestää elämä pikkuhiljaa niin, että erilaiset persoonat ja niiden vaatimukset perheessä tulevat toteutetuiksi. Ja aikaa on, rahaa ei välttämättä, mutta kumpi on tärkeämpää? Lapset ovat äkkiä isoja.

        Ei nykyvanhemmissa ole mitään vikaa. Suurin osa elelee melkoisessa paineessa ja lapsenkasvatuksen kysymykset ovat tapetilla enemmän kuin koskaan. Enää ei riitä, että lapsi saa ruokaa ja käy koulussa, nukkuu ja kasvaa. Pitää riittää ja ulottua ja sitkua joka suuntaan. Voi miettiä, että mihin syyllistävällä yhteiskunnallisella kulttuurilla pyritään, kun kuitenkin jokaisen hyvinvointi on jokaisen hyvinvointia. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Aikuisuus on antoisaa ja lasten on hyvä nähdä se, että maailma on täynnä kaunista ja että aikuisella ihmisellä leikkaa vielä paremmin kuin lapsella. ;) Lapsi kunnioittaa luonnostaan kauneutta, älyä ja rakkautta.

        Itse en ole nopeasti katsottuna tyypillinen lapsirakas ihminen enkä mitenkään hyvä kasvattaja. Silti on mielenkiintoista, että kerran oltuani kontaktissa johonkin lapseen hänellä tuntuu sen jälkeen olevan aina aikaa minulle. :D

        Nauttikaa jokaisesta hetkestä, siitäkin, kun lapsi sadannen kerran tulee pois jäähypenkiltä. Silloin voi jo nauraa itselleenkin, että mitä ihmettä minä teen. Kurkku suorana karjuva tytöntyllerö voi olla kaukana pikkuprinsessasta ja keijusta ja pillittävä poika kaukana metsäisestä miehenalusta, mutta voiko sitä voimaa, tahtoa, taitoa ja intensiteettiä, herkkyyttä, olla ihailematta???


        Älkää uskoko kenenkään neuvoja vaan kuunnelkaa sydäntänne. On vain iloa, rakkautta ja mahdollisuuksia, vapautta, iloa ja yhdessäolemista.

        Nämä Ison Auringon kaksi viestiä ovat hyvää asiaa :)

        Edellinen Tukka suorana mainitsi hyvin siitä, että ohjeissa unohdetaan usein monilapsisuus. Omien havaintojeni mukaan yhtä lasta on keskimäärin helpompi hoitaa ja kasvattaa, koska huomion voi ihan kokonaan keskittää siihen yhteen eikä ole toisia lapsia, jotka sitä yhtä johonkin suuntaan vetäisivät.

        Lapset ovat kaikki erilaisia, mutta perustarpeet ovat silti kaikilla samat. Ihan niinkuin meillä aikuisillakin.

    • mun mielestä

      kannattaa kokeilla myös sitä,ettet huomio noita raivareita ollenkaan.itsellä on parikin kokemusta siitä,että suututaan ihan kamalasti,jos lelut ei tottele tai vaikka juurikin,että keksistä puuttuu pala.olet vain niinkuin et kuulisikaan,niin lapsi kyllä luovuttaa,eikä myöskään vöyhötä ns. turhista asioista...koska ei se lapsi periaatteessa väärin tee,jos keksille suuttuu,vaan tekee liian pienestä asiasta liian suuren omassa mielessään.toki tiedän että riehumisesta pitää rangaista,mutta itsellä se ei ole enää nykyisin päässyt niin pitkälle,kun en lähde "stressiin" mukaan,asia unohtuu...aikaisemmin,kun aloin keskustelemaan ja kieltämään ja rauhoittelemaan tai rankaisemaan,aloitti yleensä vasta se kunnon raivarin. : )

    • määöl

      Tärkeintä on että sinä äitinä olet jämy. Juttele isän kanssa, jotta löydätte yhteiset rajat, joita noudatatte. Niin kauan kuin isä sabotoi sinun kasvatustasi, tulos on hämmentynyt lapsi. Itse olen lukinnut itseni vessaan lapsen saadessa raivarin. Hänen jäädessään vaille huomiotani, on kiukku laantunut. Joskus kollotus jatkui pitkään, mutta annoin kollottaa kiinnittämättä huomiotani lapseen.

      Kauppakiukuttelu loppuu kun laittaa itse pötkölleen lapsen viereen ja takoo lattiaa huutaen MINÄ HALUAN UUDET KENGÄT, tai mitä nyt sattuu sillä hetkellä mielen päällä olemaan. Lapselle vanhemman käyttäytyminen typerästi aiheuttaa nolostumisen omasta käyttäytymisestä. Lapsi näkee miten tyhmältä näyttää kiukutella kaupassa...

      Mutta ensin, juttele miehesi kanssa. Luulen että jos isä hyväksyy äidin asettamat rajat lapselle, lapsikaan ei joudu niitä testaamaan. Tavallaanhan lapsi testaa onko isä hänen puolellaan tai saako noin isän ja äidin riitelemään, sehän on lapsen voitto jos mikä.

      • 5 lapsen äiskä

        Ai vanhemman tehtävä on nolostuttaa lapsi huomaamaan kuinka typerää hänen oma käytös on.. Vai niin. Hei tosi terveen pohjan toisen itsetunnolle rakennatte.

        Teitlä pitäisi viedä lapset pois.

    • LaardiBee

      ei riitä. Montako sekuntia menee, kun se kiipeää kaiteen yli?

    • Arka kapinoija

      Riippuu varmaan lapsesta. Itseäni ei olisi voinut laittaa parvekkeelle, olisin ollut niin paniikissa, että olisin vahingoittanut itseäni. Oma lapsesi ilmeisesti kuitenkin ymmärtää rangaistuksen ja ottaa asian asiallisesti. Parempi tietysti olisi, että rangaistusaitio olisi sisätiloissa. Jossain "nannyohjelmassa" oli tällainen. Kyseessä oli monilapsinen kuriton perhe, ja silti homma saatiin pelaamaan. Aluksi tietysti rangaistus vaati erityistä paneutumista.

      Toivottavasti pääset miehesi kanssa yhteisymmärrykseen säännöistä. Epäjohdonmukaisuus on pahasta. Kun on vahvaluonteinen lapsi, niin hän varmasti osaa käyttää isän lepsuilun hyväkseen.

      Muistathan kiittää ja kehua lasta aina, kun aihetta on? Kehumalla saatat saada vahvistettua hänen hyviä ja suloisia puoliaan (vaikka sellaisia ei olisi näkyvissä, niin varmasti niitä on olemassa). Jos lapsi ei saa huomiota hyvällä, niin sitten hän hankkii sitä pahalla. Lapselle itselleen on parempi saada myönteinen minäkuva, ja ilman myönteistä huomiota sellaista tuskin kehittyy. Jos ainoan huomion saa tekemällä pahojaan, niin pahimmassa tapauksessa lapsi jatkaa sillä linjalla, ja vaikeuksia on tiedossa koulussa ym.

      • taas.

        On yksi tyypillinen esimerkki,jolla on vanhemmuus täysin hukassa. Jos nyt ei saa 3 vuotiasta tenavaa rauhoittumaan,niin millainen tämä sama tenava on 15 vuotiaana?

      • ää
        taas. kirjoitti:

        On yksi tyypillinen esimerkki,jolla on vanhemmuus täysin hukassa. Jos nyt ei saa 3 vuotiasta tenavaa rauhoittumaan,niin millainen tämä sama tenava on 15 vuotiaana?

        lapsikin oppii kuitenkin ajattelemaan omilla aivoillaan,paljon muukin tulee vaikuttamaan ei vain vanhemmat.

    • riikka-76

      Kyllä musta voi laittaa hetkeksi, jos ei todellakaan muu auta...kun pari kertaa toteutat uhkauksen, voipi olla että seuraavalla kerralla uskookin jo, jos vaihtoehto on raitis ilma!
      Isä kyllä polkee myös äitiä tuollaisella käytöksellä, joten pidä puolesi rajojen asettamisessa. Ei se kolme vuotias välttämättä ymmärrä, jos yrität sille selittää miksi keksi on vajaa, jos on raivarin saamassa. Ja muutenkin, aikuisia pitää kunnioittaa, joten kaiken maailman "herran terttu"- selitykset voi joskus jättää väliin!!
      Meillä ei näitä ongelmia ole, koska pienestä pitäen opettanut rajat ja sen että jos sanotaan, niin uskotaan...

    • Humbrol

      Tuossa on se riski että joku tekee lastensuojeluilmoituksen.

      • pekekek

        Kyllä saa ja pitääkin jos lapsi ei käyttäydy. Tuntuu että nykyään vaan sanotaan, että rauhoituhan nyt niin saat karkkia tai mennään vaikka ostamaan joku lelu. Siitähän se oppii miten saa tahtonsa periksi

      • Äippä-72
        pekekek kirjoitti:

        Kyllä saa ja pitääkin jos lapsi ei käyttäydy. Tuntuu että nykyään vaan sanotaan, että rauhoituhan nyt niin saat karkkia tai mennään vaikka ostamaan joku lelu. Siitähän se oppii miten saa tahtonsa periksi

        Meillä on 3,5 v. voimakastahtoinen ja välillä hyvinkin uhmakas poika. Asumme elämäntilanteen pakottamana ahtaasti, joten jäähynurkkauksen järjestäminen on ollut haasteellista. Ei ole parveketta enkä sinne edes uskaltaisikaan lasta edes valvonnassa laittaa, vaikka olisikin. Ollaan pahimman kiukkupuuskan yllättäessä käsketty makkariin miettimään asioita ja toistaiseksi se on toiminut ihan hyvin. Aluksi poika otti sen pelleilyn kannalta, mutta lopulta ymmärsi sen, ettei poies saa tulla, ennen kuin on miettinyt ja pyytää anteeksi, jos siihen on aihetta.

        Tiedän olevani ankara äiti ja välillä olenkin pelännyt, että poika rupeaa vihaamaan minua, kun jatkuvasti komentelen ja vetelen rajoja tekemisille. Mutta vaikutus onkin ollut päinvastainen: nykyään "kiistat" ratkaistaan useimmiten keskustelemalla ja poika käy monta kertaa päivässä halailemassa ja sanomassa, että tykkää kovin minusta ja tykkää olla kanssani. Tykkää myös isästään, mutta isä antaa helpommin periksi ja jotenkin tuntuu, että siksi heillä on rajumpia yhteenottoja, joissa poika menee jopa lyömään isäänsä tai yrittää purra. Onneksi isä on pitkäpinnainen ja passittaa pojan miettimään tekojaan.

        Yhteiset pelisäännöt on sovittu, mutta silti huomaan, että tiettyjä asioita tehdään isän kanssa eri tavalla, yleensä minä jyrkemmin. Silti tuntuu, vaikka minä vihellän pelin jyrkemmin poikki ja olen ankarempi (esim. jos poika alkaa kiukuttelemaan jotain asiaa yhdessä tehdessämme, se tekeminen loppuu samantien siihen), lapsi tuntuu luottavan ehkä hitusen enemmän minuun ja arki sujuu rennommin, kun enää ei tarvitse olla jatkuvasti komentelemassa, pelkkä sanominen/selittäminen riittää.

        Mutta niin kuin joku tuossa jo aiemmin totesi, kukin lapsi on erilainen ja näin ollen toimintavakin vaihtelevat suuresti. En siis lähdekään neuvomaan, vaan kerroin, miten meillä. Tsemppiä, tämä vanhemmuus on toden totta taitolaji eikä kukaan meistä ole seppä syntyessään! :)

      • säälin lasta
        Äippä-72 kirjoitti:

        Meillä on 3,5 v. voimakastahtoinen ja välillä hyvinkin uhmakas poika. Asumme elämäntilanteen pakottamana ahtaasti, joten jäähynurkkauksen järjestäminen on ollut haasteellista. Ei ole parveketta enkä sinne edes uskaltaisikaan lasta edes valvonnassa laittaa, vaikka olisikin. Ollaan pahimman kiukkupuuskan yllättäessä käsketty makkariin miettimään asioita ja toistaiseksi se on toiminut ihan hyvin. Aluksi poika otti sen pelleilyn kannalta, mutta lopulta ymmärsi sen, ettei poies saa tulla, ennen kuin on miettinyt ja pyytää anteeksi, jos siihen on aihetta.

        Tiedän olevani ankara äiti ja välillä olenkin pelännyt, että poika rupeaa vihaamaan minua, kun jatkuvasti komentelen ja vetelen rajoja tekemisille. Mutta vaikutus onkin ollut päinvastainen: nykyään "kiistat" ratkaistaan useimmiten keskustelemalla ja poika käy monta kertaa päivässä halailemassa ja sanomassa, että tykkää kovin minusta ja tykkää olla kanssani. Tykkää myös isästään, mutta isä antaa helpommin periksi ja jotenkin tuntuu, että siksi heillä on rajumpia yhteenottoja, joissa poika menee jopa lyömään isäänsä tai yrittää purra. Onneksi isä on pitkäpinnainen ja passittaa pojan miettimään tekojaan.

        Yhteiset pelisäännöt on sovittu, mutta silti huomaan, että tiettyjä asioita tehdään isän kanssa eri tavalla, yleensä minä jyrkemmin. Silti tuntuu, vaikka minä vihellän pelin jyrkemmin poikki ja olen ankarempi (esim. jos poika alkaa kiukuttelemaan jotain asiaa yhdessä tehdessämme, se tekeminen loppuu samantien siihen), lapsi tuntuu luottavan ehkä hitusen enemmän minuun ja arki sujuu rennommin, kun enää ei tarvitse olla jatkuvasti komentelemassa, pelkkä sanominen/selittäminen riittää.

        Mutta niin kuin joku tuossa jo aiemmin totesi, kukin lapsi on erilainen ja näin ollen toimintavakin vaihtelevat suuresti. En siis lähdekään neuvomaan, vaan kerroin, miten meillä. Tsemppiä, tämä vanhemmuus on toden totta taitolaji eikä kukaan meistä ole seppä syntyessään! :)

        Lapsesi pelkää sinua "äippä-72".. Kohtelette miehesi kanssa lastanne kuin koiraa. Miten luulet 3-4 vuotiaan aivojen kehityksen tason vastaavan sen odotuksen suhteen mitä vaadit häneltä: että hänen pitäisi "miettiä" mitä on tehnyt ja pyytää anteeksi????

        Siis hei opiskele hiukan kirjallisuutta ja ihan perusteita lapsen käyttätymisestä, kehityksestä ja kasvusta. Olet jo tuhonnut lapsesti psyykettä, mutta voit lopettaa sen tänään.

      • Äippä-72
        säälin lasta kirjoitti:

        Lapsesi pelkää sinua "äippä-72".. Kohtelette miehesi kanssa lastanne kuin koiraa. Miten luulet 3-4 vuotiaan aivojen kehityksen tason vastaavan sen odotuksen suhteen mitä vaadit häneltä: että hänen pitäisi "miettiä" mitä on tehnyt ja pyytää anteeksi????

        Siis hei opiskele hiukan kirjallisuutta ja ihan perusteita lapsen käyttätymisestä, kehityksestä ja kasvusta. Olet jo tuhonnut lapsesti psyykettä, mutta voit lopettaa sen tänään.

        Lasta säälivälle:

        Meillä kun on aina selitetty pojalle, miksi ei saa esim. lyödä, purra, heitellä tavaroita tai rääkätä kissoja, joten kun lähetän pojan miettimään, mitä hän on tehnyt väärin (jotain näistä tehneenä) ja hän sen jälkeen ITSE tulee ja pyytää anteeksi, mitä väärää siinä on?

        Ei lasta kasvateta kirjojen mukaan (joita olen kyllä lukenut, kiitos vaan vinkistä). Olemme saaneet tuttavilta, sukulaisilta ja tuntemattomimmiltakin ihmisiltä kehuja poikamme kasvatuksesta, mikä siis SINÄ olet minua kasvattajana arvostelemaan vain sen perusteella, mitä aiemmin kirjoitin?!

        Sen myönnän, että ankara olen, joskus jopa liiankin ankara, mutta että kyse olisi siitä, että poikamme pelkää minua, en voi muuta kuin nauraa... Voi jösses sentään, on meitä moneen junaan ja jotkut ne näyttävät jääneet tyystin asemalle... ;D

    • entinen yh

      laittaa parvekkeelle vaikka keskellä yötä -20 asteen pakkasella yövaatteissa. Siitä ei saa syytettä. Mieheni ex- muija laittoi 6-vuotiaan tytön klo 23 aikaan kovassa pakkasessa parvekkeelle yövaatteissa. Ulkopuoliset kuulivat itkevän tytön ja yrittivät saada tytön pois. (1. kerros) Asiasta tehtiin rikosilmoitus äitiä vastaan. Poliisi sanoi että syyte tulee mutta syyttäjä päätti jättää syyttämättä kun äiti valehteli todistajien olleen humalassa. Hänen ei tarvinnut todistaa humalatilaa. Ainakin yksinhuoltajaäidit saavat tehdä lapsilleen ihan mitä haluavat. Näin ainakin Turussa.

      • toinen Mummi

        Kyllähän se on niin ettei siinä keksissä ole vika vaan lapsi ei tunne rajojaan vanhempien ollessa erimielisiä.
        Muistakaa, että lapsi reagoi käytöksellään. Fiksu lapsi!

    • äiti*2

      Täällä tosi raivokkaan 2vuotiaan äiti joka kans joutunu kokeilee yhtä sun toista. Meillä ei todellakaan jäähypenkit pidä vaikka ollaan se alotettu jo siit asti ku alko ymmärtää jonkin verran. Ja raivo kun tulee niin siinä häviää tolkku ihan kokonaan, joten koita siinä sit laitella jäähylle tai selitellä. Mä olen laittanu pariks sekunniks tiskipöydälle istumaan ja irrottanu (toki itse olen seissyt kosketusetäisyydellä) jolloin lapsi on oikeen hätkähtäny ja sit alkanu taas kuuntelee. eli meil kyl tarvii raivon vallas oleva lapsi ensin hätkähdyttää ennen ku voi edes kuvitella mitään jäähypenkkiä, ja auttanu on. Joten jos toi parveke auttaa niin toki voit laittaa, ihan vaan minuutiksi max laittaisin..mutta niin että säpsähtää et äiti on nyt tosissaan.
      Se on niin helppo sellaisten sanoo ku eivät oo kokeneet tätä "raivohulluutta" mitä lapsi voi pahimmillaan tarjota. Kyllä meillä vanhempiki on saanu raivareita mutta ne on mitäänsanomattomia verrattuna tähän kakkosen puuskiin..joten tsemppiä ja teet niinku parhaaksi koet ja mikä on avuksi, kyllä lapsen traumat tarvii jotain vähän vakavampaa ku pienet jäähyt oven takana!!

    • Marja - Liisa

      Tuo toimii meilläkin ja erittäin hyvin toimiikin. Muksut on alkanut ymmärtämään ihmeen hyvin mikä on oikein ja mikä on väärin. Kyllä 2v. 4v ja 6v oppii jos vain haluaa. Ei vain pidä muuttaa opetustapaa vaan kummankin vanhemman on pysyttävä siinä yhdessä tuumin. Jos lipsuu se kostautuu kuten meillä. Jämäkkänä pitää olla. Muut muksut näkee ja ottaa opikseen hyvin. Joskus katsotaan ruudun takaa kun keskimmäinen muksu on jäähyllä. Jäähytuoli on myös hyvä keino. Näkee selvästi että häpeää kun sisarukset kattelee jäähyllä olevaa. Mieli varmasti tekisi tulla leikkimään, mutta pidetään siihen asti kunnes opetus on mennyt perille. Nämä opit on opittu osaksi tutuilta ja televisiosta.

      Nyt palkitsemisjärjestys on talossa muuttunut jo lähes jokapäiväiseksi kun muksut ovat kiltisti ja uskovat heti mitä sanotaan. Riehuminen ja meuhkaaminen on jäänyt pois kokonaan sekä turha kiukuttelu. Kiltisti leikkivät yhdessä joka on helpottanut minun ja mieheni tilannetta. Meille jää yhteistä aikaa olla sohvalla kahdesaan kun muksut ovat yhdessä sovussa eikä meidän kimpussa alvariinsa. Kaupassa käyntikin on helpottunut kun muksut pysyvät yhdessä meidän vanhempien kanssa.

      • psykologi__

        Tuosta pitää tehdä jo lastensuojeluilmoitus. Todella törkeää. Ettekö osaa enää olla lastenne kanssa ilman jotain jäähyjä. Ei parivuotias sellaista tarvitse - voi pyhä pietari sentäs.Vika on täysin vanhemmissa, jotka eivät osaa kommunikoida lastensa kanssa.

        Pysähtykää ja hiljentykää - lapsi yrittää kertoa jotain kiukuttelulla ja tunteita purkamalla. Ei sitä saa tukahduttaa.

        Itselläni on 3 lasta, eikä koskaan ole tarvinnut jäähyjyä pienille käyttää. Vasta murrosiässä tarvitsivat vahvemmat keskusteluotteet ja kotiarestia, kun etsivät rajojaan.

        Ja juu, työkseni työskentelen näiden asioiden parissa, joten tiedän mistä puhun.

      • Usko Thansen
        psykologi__ kirjoitti:

        Tuosta pitää tehdä jo lastensuojeluilmoitus. Todella törkeää. Ettekö osaa enää olla lastenne kanssa ilman jotain jäähyjä. Ei parivuotias sellaista tarvitse - voi pyhä pietari sentäs.Vika on täysin vanhemmissa, jotka eivät osaa kommunikoida lastensa kanssa.

        Pysähtykää ja hiljentykää - lapsi yrittää kertoa jotain kiukuttelulla ja tunteita purkamalla. Ei sitä saa tukahduttaa.

        Itselläni on 3 lasta, eikä koskaan ole tarvinnut jäähyjyä pienille käyttää. Vasta murrosiässä tarvitsivat vahvemmat keskusteluotteet ja kotiarestia, kun etsivät rajojaan.

        Ja juu, työkseni työskentelen näiden asioiden parissa, joten tiedän mistä puhun.

        Olen jo isovanhempi, jolla kolme lasta ja näilläkin jo lapsia. Omia lapsiani ei ikinä tarvinnut seisottaa parvekkeella eikä pitää jäähyllä, puhe tehosi. Kaikki ovat "täyspäisiä" fiksuja aikuisia, jotka osaavat selvittää pienet kränät omien lastensa kanssa ilman jäähyjä. Mikä näitä nykyisiä vanhempia riivaa kun ei osata lapsia itse kasvattaa vaan kaikkeen pitää kysellä palstaneuvoja! Käyttäkää tervettä järkeä kasvattamisessa. Tästäkin kommentista joku curlinvanhempi tietysti älähtää.

      • kokemusta on
        Usko Thansen kirjoitti:

        Olen jo isovanhempi, jolla kolme lasta ja näilläkin jo lapsia. Omia lapsiani ei ikinä tarvinnut seisottaa parvekkeella eikä pitää jäähyllä, puhe tehosi. Kaikki ovat "täyspäisiä" fiksuja aikuisia, jotka osaavat selvittää pienet kränät omien lastensa kanssa ilman jäähyjä. Mikä näitä nykyisiä vanhempia riivaa kun ei osata lapsia itse kasvattaa vaan kaikkeen pitää kysellä palstaneuvoja! Käyttäkää tervettä järkeä kasvattamisessa. Tästäkin kommentista joku curlinvanhempi tietysti älähtää.

        kylään, se saa hiljaiseksi häiriintyneemmätkin kakarat.

      • 22+22=40+4
        kokemusta on kirjoitti:

        kylään, se saa hiljaiseksi häiriintyneemmätkin kakarat.

        Oikeasti, mistä teidän pennut on tehty, sokerista?!
        Jos kastuu, kuolee, jos kaatuu, menee rikki, jos syö kiinteää ruokaa niin tukehtuu? Tuota, miksi?

        Minusta tuo lapsi parvekkeelle on ihan oikeudenmukainen. Nykyään luullaan että pentu kuolee jos on hetken vähän vilu tai muuten paha olla. Miten nuo pula ja sota-aikaan eläneet ovat vieläkin elossa? Kun alle kouluikäiset olivat yksin kotona ja ala-asteikäiset huolehtivat sisaruksistaan ja osasivat laittaa itse jopa VÄLIPALAA!

        Mitä uusavuttomia pentuja tai vanhempia nykyään on?

        Jos minulla oli noinkin agressiivinen lapsi ja tuo parveke toimisi niin siitä vaan. Menkää itse parvekkeelle minuutiksi ilman kenkiä, ehkä jopa ilman housuja, kuoletteko? Ette, eikä lapsikaan sitä tee. Enkä usko, että lapsi alkaa hyppimään niin korkealle, että pääsee parvekkeelta hyppäämään alas tai ikkunasta lasin läpi lennä.

        Jos tosiaan tuolla rauhoittuu niin miksi olisi kiellettyä? Jotkut ovat ennenaikoina käyttäneet fyysistä kuritusta, tukkapöllyä, piiskaa, nipistystä, olisiko se parempi? Suu pestään saippualla?

      • surunraato
        22+22=40+4 kirjoitti:

        Oikeasti, mistä teidän pennut on tehty, sokerista?!
        Jos kastuu, kuolee, jos kaatuu, menee rikki, jos syö kiinteää ruokaa niin tukehtuu? Tuota, miksi?

        Minusta tuo lapsi parvekkeelle on ihan oikeudenmukainen. Nykyään luullaan että pentu kuolee jos on hetken vähän vilu tai muuten paha olla. Miten nuo pula ja sota-aikaan eläneet ovat vieläkin elossa? Kun alle kouluikäiset olivat yksin kotona ja ala-asteikäiset huolehtivat sisaruksistaan ja osasivat laittaa itse jopa VÄLIPALAA!

        Mitä uusavuttomia pentuja tai vanhempia nykyään on?

        Jos minulla oli noinkin agressiivinen lapsi ja tuo parveke toimisi niin siitä vaan. Menkää itse parvekkeelle minuutiksi ilman kenkiä, ehkä jopa ilman housuja, kuoletteko? Ette, eikä lapsikaan sitä tee. Enkä usko, että lapsi alkaa hyppimään niin korkealle, että pääsee parvekkeelta hyppäämään alas tai ikkunasta lasin läpi lennä.

        Jos tosiaan tuolla rauhoittuu niin miksi olisi kiellettyä? Jotkut ovat ennenaikoina käyttäneet fyysistä kuritusta, tukkapöllyä, piiskaa, nipistystä, olisiko se parempi? Suu pestään saippualla?

        mulla ei ole lapsia, mutta näin sosiaali-alaa opiskelleena ja lapsen elämää sivusta seuranneena voin sanoa että on ihan normaalia että 3-vuotias käyttäytyy tuolla tavalla, koska lapset hakee aina suunilleen tuon ikäisenä rajojaan, eikä parvekkeelle tai yleensäkkään jäähylle laittaminen ole se paras vaihtoehto. Se vaan pitää tehdä lapselle selväksi selkeästi että mitä saa tehdä ja mitä ei.

        Itse olin silloin aikoinaan hyvinkin vilkas lapsi eikä mua ikinä pistetty jäähylle. Äiti yritti tehdä rajat selviks mutta minä pienenä ja pippurisena tyttönä tein itse itselleni rajat (wtf??) ja niistä olen tähän asti pitänyt kiinni. Nykyään saan täysi-ikäisenä mennä ja tulla melko vapaasti kunhan ehjänä tuun aina kotiin.

        mutta tosiaan nii ei se jäähy ole mikään ratkasu eikä se tehoa, koska joka tapauksessa lapsi jatkaa samaa touhua vähintään seuraavana päivänä. Eiköhän se siitä sitte ala ikän karttuessa rauhottua.

      • rgregreg
        surunraato kirjoitti:

        mulla ei ole lapsia, mutta näin sosiaali-alaa opiskelleena ja lapsen elämää sivusta seuranneena voin sanoa että on ihan normaalia että 3-vuotias käyttäytyy tuolla tavalla, koska lapset hakee aina suunilleen tuon ikäisenä rajojaan, eikä parvekkeelle tai yleensäkkään jäähylle laittaminen ole se paras vaihtoehto. Se vaan pitää tehdä lapselle selväksi selkeästi että mitä saa tehdä ja mitä ei.

        Itse olin silloin aikoinaan hyvinkin vilkas lapsi eikä mua ikinä pistetty jäähylle. Äiti yritti tehdä rajat selviks mutta minä pienenä ja pippurisena tyttönä tein itse itselleni rajat (wtf??) ja niistä olen tähän asti pitänyt kiinni. Nykyään saan täysi-ikäisenä mennä ja tulla melko vapaasti kunhan ehjänä tuun aina kotiin.

        mutta tosiaan nii ei se jäähy ole mikään ratkasu eikä se tehoa, koska joka tapauksessa lapsi jatkaa samaa touhua vähintään seuraavana päivänä. Eiköhän se siitä sitte ala ikän karttuessa rauhottua.

        pakko oli kommentoida... kaikki lapset ovat yksilöitä, toiset koittaa rajojaan kovemmin ja toiset ei niinkään... juurikin pitää asettaa rajat. mutta jos ei puhuminen auta, mitä sitten? kuinka osoittaa rajat? uskompa, että ne, jotka lapsiaan laittaa parvekkeelle jäähylle, ovat jo kokeilleet muita keinoja. ja tämä jäähy on varmaankin vain viimeinen vaihtoehto, kun muut on jo kokeiltu. varmasti lapselle sanotaan ensin, että jos ei lopeta, niin joutuu parvekkeelle. ei lapset toki tyhmiä ole, kyllä he oppivat syy-seuraus-suhteen, tai oppivat, jos ne opetetaan. jos et tottele-seuraa rangaistus. simple?! ajatellaanpas vaikka tilanne, jossa 3-vuotias lyö kissaa...vanhempi kieltää, lapsi ei tottele vaan lyö uudelleen ja sama kaava toistuu... monesti uhmaikäiset lapset intoutuvat, kun heitä kielletään, eivätkä takuulla lopeta. pitää puuttua toimintaan radikaalisti, joskus kyseessä voi olla lapsen oma turvallisuus, esim. hyllyillä kiipeily... kuten sanoin, lapset eivät ole tyhmiä, he oppivat nopeasti syyn ja seuraukset. kun lapsi on muutaman kerran kärsinyt inhottavan rangaistuksen, hän luultavasti tottelee jo kuullessaan, mitä voi tapahtua jos ei heti tottele.

        itselläni on 2,5v poika. ajatukset olivat ruusuiset ennen lapsensaantia, nyt on mukana realismia :) lapsi on pakko saada uskomaan, eikä tuo parveke nyt pahimmalta vaihtoehdolta kuulosta vaikken itse ole moiseen turvautunut ja tuskin viitsisinkään.

    • junojupiter

      pimeä ahdas komero sinne ne äkäpussit tungetaan

      • Kolmen lapsen äiti

        sen olla pitää. 3- vuotias lapsi ei saa päättää perheessä kaapin paikkaa, eikä vanhempiensa tekemisiä. Hänen ikäisensä voi päättää laittaako punaiset vai siniset hanskat, vanhemmat päättävät, että hanskat laitetaan. Se, että lapsi saa "näennäisesti" päättää asioista vie usein hänen huomionsa pois itse tahtomisesta, mutta näissä asioissa pitääkin vanhemman ja vanhempien sitten samoilla linjoilla ja loogisia.
        Rangaistus ei saa olla liian julma, mielestäni kylmät parvekkeet ja pimeät komerot voivat traumatisoida lasta. kyllä näitä pimeän pelkoisia on ihan riittävästi tässä maassa.
        Kyllä lapsi saa suuttua, muttei vahingoittaa muita, eikä rikkoa paikkoja.

    • Myöhään ulkona.

      Kunhan ei vaarana olisi tossa parvekkeelle laitossa se että lapsi katsoo jo tässä olevan vaihto ehdon pulmaansa,ja erkaantuu jo vanhemmistaansa liian aikaisin .

      • 34

        Ainakin 4 v. ja 5 kk. ikäinen kertoi äidin laittaneen 9 kk. ikäisen jäähylle.
        Kysyin tyhmänä; mitä vauva teki? kuulemma puri äitiä?
        Vauva osaa jo istua, varmaan ihan kivaa istuttaa "jäähyllä."


        Monella lapsella on Tv katselu ja potalla istuminen sama asia. DIIIIN potalta ei saa nousta ilman lupaa ja TV viihdytää, jää Äidille omaa aikaa.
        Eikä ole kyse jäähystä :D olisiko esiaste vai opettelu jäähyllä istumiseen?

    • -?-

      On pakko olla muitakin keinoja, kun tuo parvekkeelle laitto.. Olisitko itse kiitollinen vanhemmillesi, jos he olisivat sinut laittaneet parvekkeelle ilman vaatteita?

      Ja varmasti lapsellenne on sanottu, että ulos ei mennä ilman kunnollista vaatetusta? Aika ristisiitaista sitten itse laittaa lapsi talvipakkasella ulos ilman että on lämmintä päällä..

      Mielestäni tämä keino lähentelee jo lastensuojelurikosta.

      Toivottavasti keksit jotain, jolla saat lapsesi tottelemaan. :)

      • Mudex

        Suosittelen aloittajalle kehityspsykologian opiskelua, niin opit käsittelemään lastasi paremmin. Muuten olen samoilla linjoilla edellisen vastaajan kanssa. Toivon kuitenkin,että aloitus oli provo.

      • niiinpä

        En olisi ollut kiitollinen vanhemmilleni,jos olisivat laittaneet minut parvekkeelle.En myöskään olisi ollut kiitollinen MISTÄÄN rangaistuksesta,jos sitä minulta olisi kysytty.Onneksi osasivat ihan itse pitää minulle rajoja ja ihan hyvä tyyppi minusta on kasvanut,vaikka kai olen rangaistuksiakin saanut.

      • rikollista?

        Älkää olko niin vauhkoja.Hypättiin lastenlasten kanssa saunasta lumihankeen ihan vapaaehtoisesti,en huomannut että pahoinpitelin heitä.

    • fyysisesti vahvempi

      homaa vielä kylmävesisuihku parvekkeelle ja suihkuta sillä, niin tehdään vankiloissa ja kidutuksissa.

    • <3 <3

      suosittelen John Gray, Mars ja venus vanhempina-kirjaa! Se ei ohjaa jyrkkään eikä pehmeään kasvatukseen vaan käsittelee myönteistä (ja tehokasta!!) kasvatusta. Jäähy on viimeinen keino, kirjan mukaan jäähylle laitetaan toiseen huoneeseen ja vanhempi jää pitämään ovea kiinni, lapsen luonnollinen vastustusreaktio on yrittää päästä ulos ja lapsen kuuluukin vastustaa. Jäähy 1min/ikävuosi 2-vuotiaasta alkaen.
      Lapset tarvii jäähyjä ja niin tarvii aikusetkin ;) Kirjan mukaan lapsen tahtoa ei yritetä murtaa vaan halutaan yhteistyössä olevia lapsia.
      Suosittelen kirjaa lämpimästi, itselle on ollut paljon apua tuosta kirjasta, samoin muista John Grayn kirjoista!

      kirjasta s.198
      5 Myönteistä keinoa pähkinänkuoressa
      1. Luo halukkuutta yhteistyöhön: pyydä, älä komenna.
      2. Minimoi vastarinta ja paranna kommunikointia: kuuntele ja vaali, älä oikaise äläkä arvostele.
      3. Kasvata motivaatiota: palkitse, älä rankaise.
      4. Vahvista johtajuutesi: käske, älä määräile äläkä selittele.
      5. Pidä ohjakset käsissäsi: anna jäähyjä, älä kurita.
      kirjassa käsitellään nuo hyvin järkevästi ja perusteellisesti ja sieltä löytyy paljon käytännön esimerkkejä ymv.

    • äiskä2

      Siis minun mielestä hätä keinot keksii, mutta ei näiltä keskustelu foorumeilta kannata neuvoja kysellä. Luultavasti sinua tulee neuvomaan ihmiset kenellä ei ole omia lapsia eikä hajuakaan millaista noiden raivarien kanssa voi olla.
      Lasta ei tietenkään saa vahingoittaa, mutta jos ei meinaa vahva tahtoisen lapsen kanssa kuria löytää niin miksi ei kokeilisi tiukempia keinoja.
      Kaikkea hyvää teille.

    • missEvie

      Älkää nyt hyvät ihmiset ottako mallia jostain telkkarin Nanny-ohjelmasta? Sieltäkö se jäähy on keksitty? Siis sehän on viihdeohjelma - samaa tasoa kuin Dr Phil...!

      Älkää alistako lasta. Siinä on suuri ero rajojen pitämiseen. Alistaminen tuottaa vain häpeää ja pelkoa sekä myöhemmin aiheuttaa masennuksen. Tässäkö on syy suomalaisten kansantautiin masennukseen?

    • hms1983+

      meillä on kaksi lasta ja saavat olla todella itsepäisiä ja änkyreitä välillä.Sen olen huomannut että jos ei pysy jäähyllä niin tuoda vaan joka kerta takaisin jäähylle eikä puhu mitään lapselle.Itse olen joutunut parhaammillaan tuomaan lapsen takaisin jäähylle noin 40-50 kertaa. On kannattanut pysyvät nykyisin melko hyvin jäähällä pitää vaan löytyä itsestä tahdon voimaa ja pitkää pinnaa. Jäähy paikkana meillä on seinä jossa ei ole mitään käden ulottuvilla siis istuvat lattialla selkä seinässä kiinni. EI KANNATA LUOVUTTAA VÄHÄLLÄ TZEMPPIÄ!!!!!!!!!!!! parvekkeesta voisin sanoa että lapsi on siellä kumminkin aika vapaasti uskosisin että sieltä aina löytyy jotain tavaraa jolla "leikkiä".

      • äippyli80

        40-50 kertaa takaisin jäähylle????!!!?? Ja olet edelleen sitä mieltä että jäähy on toimiva ratkaisu? Mikä idea tuossa nyt sitten on? Jaa että jos telkkarissa Nanny-ohjelmassa suositaan tuota menetelmää, niin sitä sitten noudatetaan laput silmillä vaikka sen teho on tuota luokkaa....

        Mitä pahaa siinä on, että lapsi huutaa ja raivoaa? Siinäpä sitten raivoaa aikansa ja sitten puhutaan/sylitellään/pyydetään anteeksi tms. Lapsen kehitykseen kuuluu vihan ja raivon tunteiden hallitsemisen opettelu ja miten niitä voi oppia jos se kielletään.

    • Hurjaäiti

      Moi!!

      Mie oon syntyny kultaisella kasariluvulla ja ei siihe aikaan lapset saanu raivareita rikkinäisistä pipareista yms. Oltii hyvin tyytyväisiä pipareista ja herkuista jos niitä sai, oli ne sitte ehjiä tai murskana. Jos sellasta olis tehny ni selkään olis tullu. Eipä muutenkaan ollu näitä nykyajan lasten kiukutteluja. Iskä kun kerran mulkas vihasesti jos teit jotain väärää, ni kyllä sitä se jälkee istuttii nätisti. Yms. yms.

      Itselläni on yksi lapsi. Asumme osan aikaa Kreikassa, koska mieheni on sieltä kotoisin ja voin kertoa että ei siellä lapset kiukuttele typäristä asioista ja ovat kiitollisia kaikesta mitä saavat. Kunnioitetaan vanhempia ja lapset todella ovat lapsia ja siellä vanhempi sanoo sen viimeisen sanan. Suomessa taas hypitään kiukuttelevan lapsen ehdoilla. Ei Kreikassakaan lapsia hakata yms. kasvatetaan vain eri tavalla. Jos lapsi vaikka ottaa pöydästä ilman lupaa karkkia, hänelle osoitetaan että hän teki väärin. Aikuisella on auktoriteetti ja lapset myös tietävät sen ja kunnioittavat sitä. Näinhän asiat olivat myös joskus ennen vapaata kasvatusta myös suomessa. Nyt hyssytellään ja elätään lapsen ehdoilla. Ja millaisia aikuisia näistä äitin ja isin pikkuhellantelluista tuleekaan. Pelottavaa. Opettavathan eläimetkin pentunsa tavoille pienestä pitäen, miten se ihmisille on nykyään niin vaikeaa. Joo huono vertaus, mut muistakaa kuka määrää.

      • pienikokoinen äiti

        no mitäs teette noille yli 10v lapsille ku ne kantaa jäähylle mut jos yritän viedä ne jäähylle. Ja sitten noi yli 15v lasta on aika vaikee saada ruotuun jos se rupee riehuu, ittelläni tommonen 16v muksu joka kattoo yö myöhään tv ja kun yritän saada sen lopettamaan se joskus suutuksissaan heittää lukkojen taakse hetkeksi, mihinkään laitokseen en lastani laita

      • Takaan ja vannon.
        pienikokoinen äiti kirjoitti:

        no mitäs teette noille yli 10v lapsille ku ne kantaa jäähylle mut jos yritän viedä ne jäähylle. Ja sitten noi yli 15v lasta on aika vaikee saada ruotuun jos se rupee riehuu, ittelläni tommonen 16v muksu joka kattoo yö myöhään tv ja kun yritän saada sen lopettamaan se joskus suutuksissaan heittää lukkojen taakse hetkeksi, mihinkään laitokseen en lastani laita

        Kaikki ne saakin lapsia tehä. Parvekkeelle talvipakkasella ilman vaatteita? OLET SADISTI! Jos minä näen vastaavaa toimintaa tai sinut yhätän teosta soitan lastensuojeluun ja heti.
        Sille joka keksii kuinka nämä hullut saadaan syntymään ilman lastenteko-vehkeitä nobel.

      • näinopli
        Takaan ja vannon. kirjoitti:

        Kaikki ne saakin lapsia tehä. Parvekkeelle talvipakkasella ilman vaatteita? OLET SADISTI! Jos minä näen vastaavaa toimintaa tai sinut yhätän teosta soitan lastensuojeluun ja heti.
        Sille joka keksii kuinka nämä hullut saadaan syntymään ilman lastenteko-vehkeitä nobel.

        jos lapsi on todellakin vahvatahtoinen niin parvekkeelle jäähylle vaan. varsinkin talvella mieli muuttuu nopeasti kun alkaa kylmä iskeä. ja mitä paleltumiseen tulee niin aika herkkä saa olla että 5min ulkona ololla saa itsensä sairaaksi tms. tämä parveke jäähy tekee hyvää myöskin aikuisille, jos pinnaa kiristää.

        nykyään tuntuu ettei saa omalle lapselle edes luunappia antaa. muistatko itse saitko selkääsi nuorempana? nykyajan hömpötyksiä, eikä edes raamatullista. joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. kurinpito muokkaa lapsen kehitystä mielestäni hyvällä tavalla, vanhempia kunnioittaen. jos ei ole mitään kuria niin kuka komentelee ja ketä.sinä vai sun lapsesi? joku kohtuus tietenkin pitää olla että ei nyt hakata mustelmille tms mennä kurituksessa liian pitkälle. sitä paitsi tässä parveke meiningissä ei tarvitse edes mitään luunappia antaa. kantaa ulos ja kyselee parin minuutin päästä joko olet valmis tulemaan sisälle.

    • lapsen kasvatusta!!!

      No on todella väärin!! . Et osaa ollenkaan lastasi kasvattaa miksi olet yleensä hankkinut lapsesi . Et voi lasta hyljätä parvekkelle tms tilaan sen vuoksi että hän on erimieltä kanssasi . Lapsesi haluaa tahtonsa vaan läpi ja jos ei saa saa ns raivarit mitä en kyllä ukso että kukaan lapsi saa muuta tämä on sinun näkemyksesi asiasta. Ehkä teidän pitäs kysyä kasvatuksellisia neuvoja jostain viisaammalta kuin täältä . Ymmärrän että miehesi ei sinua ymmärrä jos laitat lapsen rauhoittumaan jonnekkin pois näkyvistä jäähylle .

      • kuritus kohdalleen.

        saisi isukki nostaa sen äiteen sinne parvekkeelle, todella pakkaseen.

        Niin ja ilman kenkiä tai jopa vaateita.

        Ottakaa miehet ketjusta oppia, ei jää kuritusjälkiä eikä sitä voi todistaa.

      • Pistää vihaksi
        kuritus kohdalleen. kirjoitti:

        saisi isukki nostaa sen äiteen sinne parvekkeelle, todella pakkaseen.

        Niin ja ilman kenkiä tai jopa vaateita.

        Ottakaa miehet ketjusta oppia, ei jää kuritusjälkiä eikä sitä voi todistaa.

        Olen lukenut aikamoisen liudan kasvatusoppaita oman temperamenttisen poikani uhman keskellä. Hänen raivokohtaukset olivat ihan eri atmosfääreissä verrattuna isosiskoonsa ja olin ihan hukassa miten hänen kanssa tulisi toimia.... Kaikista raivostuttavinta oli lukea, että "aseta rajat". Joopa, ja kun olisivat vielä kertoneet miten? Kun sitten luin kirjat "Tulistuva lapsi" ja "Kotipesän lämpöä etsimässä", niin oivalsin tuon maagisen eron temperamenteissa ja siinä miten eri tavalla erilaisia lapsia pitää käsitellä. Suurin osa kirjoista on kuitenkin tarkoitettu sille "normilapselle".

        Noissakin kirjoissa on ristiriita, sillä Tulistuvassa lapsessa ohjataan "neuvottelemaan". Pyytämään lapselta ratkaisua, kun taas Kotipesän lämpö kirjassa ollaan sitä mieltä, ettei vanhempien tule neuvotella lapsen kanssa, sillä neuvottelu on kahden tasavertaisen toimintaa, ja sillä tuhotaan auktoriteetti. Niin tai näin, mutta näistä kirjoista olen löytänyt meille sopivan "kultaisen keskitien" ja nykyisin 8 -vuotiaan pojan kanssa sujuu ihan hienosti. Meillä vaikein aika oli 2-5 vuotiaana, sitten alkoi pikkuhiljaa helpottamaan.

        Olen (ehkä valheellisesti) lohduttanut itseäni sillä, että vaikeuksien summa on vakio. Jos on vaikea uhma, niin irtiotto vanhemmista on tullut jossain määrin tehtyä jo silloin. Jos uhma jää vähäiseksi, niin murrosiässä sitten räiskyy. Jos molemmat jäävät kokematta, niin aikuinen lapsi jää kiinni vanhempiinsa tavalla jota tuleva puoliso ei sitten välttämättä jaksa....

        Hermoja ja voimia!

      • niin tai näin
        Pistää vihaksi kirjoitti:

        Olen lukenut aikamoisen liudan kasvatusoppaita oman temperamenttisen poikani uhman keskellä. Hänen raivokohtaukset olivat ihan eri atmosfääreissä verrattuna isosiskoonsa ja olin ihan hukassa miten hänen kanssa tulisi toimia.... Kaikista raivostuttavinta oli lukea, että "aseta rajat". Joopa, ja kun olisivat vielä kertoneet miten? Kun sitten luin kirjat "Tulistuva lapsi" ja "Kotipesän lämpöä etsimässä", niin oivalsin tuon maagisen eron temperamenteissa ja siinä miten eri tavalla erilaisia lapsia pitää käsitellä. Suurin osa kirjoista on kuitenkin tarkoitettu sille "normilapselle".

        Noissakin kirjoissa on ristiriita, sillä Tulistuvassa lapsessa ohjataan "neuvottelemaan". Pyytämään lapselta ratkaisua, kun taas Kotipesän lämpö kirjassa ollaan sitä mieltä, ettei vanhempien tule neuvotella lapsen kanssa, sillä neuvottelu on kahden tasavertaisen toimintaa, ja sillä tuhotaan auktoriteetti. Niin tai näin, mutta näistä kirjoista olen löytänyt meille sopivan "kultaisen keskitien" ja nykyisin 8 -vuotiaan pojan kanssa sujuu ihan hienosti. Meillä vaikein aika oli 2-5 vuotiaana, sitten alkoi pikkuhiljaa helpottamaan.

        Olen (ehkä valheellisesti) lohduttanut itseäni sillä, että vaikeuksien summa on vakio. Jos on vaikea uhma, niin irtiotto vanhemmista on tullut jossain määrin tehtyä jo silloin. Jos uhma jää vähäiseksi, niin murrosiässä sitten räiskyy. Jos molemmat jäävät kokematta, niin aikuinen lapsi jää kiinni vanhempiinsa tavalla jota tuleva puoliso ei sitten välttämättä jaksa....

        Hermoja ja voimia!

        Kokemuksesta.Meillä oli yksi hyvin räiskyvä uhmaikäinen,sama lapsi oli hyvin räiskyvä teini.
        Yhdellä ei pahemmin huomannut uhmaikää,ihmettelin missä välissä se muka oli,samoin murkkuikä meni tällä lapsella oli hyvin leudosti.Tähänkin voi siis varautua.

    • vaikea taito

      Kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa. On toki hyvä keskeyttää raivokohtaus alkuunsa, mutta kuvaamasi käyttäytyminen ei ole normaalia. Ammattilaiset pitävät esim. väkisin sylissä -tyyliin kun kohtaus tulee. Uhmaikä saattaa olla vaikea mutta se päättyy kun ikää tulee.

      • Tukeva ote

        Muotia pitää lasta holdingotteessa ja siitä muka lapsi rauhoittuu.
        Ensinnäkin hän voi saada paniikkikohtauksen, toiseksi hän voi ruveta pelkäämään sinun syliäsi.
        Ammatti-ihmiset ovat erikseen.
        Tavallinen äiti jonka pitää saada asiat hoidettua, lapset syötettyä ja puettua, ruuat laitettua, kaupat, siivoukset... Ei hänellä ole aikaa pidellä rimpuilevaa lasta oikeaoppisessa otteessa esim. 1,5 h. Väärässä kiinnipitämisessä voit vahingoittaa lasta pahastikin.Väkisin sylissä pitäminen on mielestäni väkivaltaista siinä kuin jotkut luunapit ja muut riepottamisetkin.

    • pieksettykkö

      Minun mielestäni tämmöset äidit, psykologit ja muut hullut joilla on jostain syystä tämä sairas ajatusmaailma että jos lasta vähän tukistaa niin vanhempana ollaan sitten kaljuja. Itse olin lapsena hyvinkin voimakastahtoinen ja tottelematon ja olen usempaankin kertaan ollut jäähyllä, saanut tukistuksia ja nipistyksiä enkä ole siitä ollenkaan katkera (enkä kalju). Tietenkään en puolusta tässä mitään väkivaltaa jokainen viisas sen tajuaa mutta mielestäni pieni rangaistus pahasta teosta saa lapsen miettimään että kannattaako näin toimia. Jos joku mielestään on erimieltä ja toteaa että hui kamala ei minun pikku kullannuppuni kestä sitä että sen herkkää hipiää hipaistaan nii minun puolestani jokainen saa kasvattaa lapsensa niinkuin haluaa. Sitte kun lapset on vanhempia niin sen tuloksen kyllä huomaa ja voi vielä kysyäkkin että kuinka paljon se nipistys siitä keksistä vielä sattuu.
      Eli jos lapsi kiukuttelee niin jäähylle teranssille vaan jos ei kerta tuolilla pysy! Tietenkin vaatteet päällä ja valvovan silmän alla, niinkuin olet tehnytkin eikä liian pitkäksi aikaa. Jokaista pitää joskus vähän jäähyttää että muistetaan miten tulee käyttäytyä. Minä ainakin olen sen oppinut sillä ja hyvin olenkin oppinut!

    • ninsns

      Minulla on kanssa tosi uhmakas kolmevuotias. Saa raivokohtauksia ihan uskomattomista asioista, niin kuin useimmat lapset taitavat tuossa iässä saadakin. Raivokohtausten pituus ja äänekkyys onkin sitten jotain, mikä tekee pojastani keskimääräistä hurjemman.

      Ei niitä tilanteita, missä raivareita saadaan, tule eikä pitkällä tähtäimellä pystykään välttää. Itse en halua poikani lyhyen pinnan määrittää meidän perhe-elämää yrittämällä koko ajan myötäillä ja varoa hänen temperamenttinsa ylikiehumista. Uhmaikä on kuitenkin tärkeä kehitysaskel lapsen elämässä. Lapsesta tulee pikku hiljaa itsenäinen ja tämä on alkusoittoa sille. Turha lotkauttaa korvaansa niille kommenteille, missä sinua Hyvä Aloittaja haukutaan onnettomaksi kasvattajaksi tai arvellaan lapsesi olevan erityisen onneton. Uhmaikä nyt on vain sellaista, toisilla voimakkaampaa ja toisilla miedompaa. Oman poikani uskaltaisin sanoa, että hänestä saataa hyvinkin tulla aikuisena määrätietoinen oman tiensä kulkija, jos ei ympäristö täysin aio häntä latistaa.

      Raivota saa, mutta toisia ei saa satuttaa. Jäähypenkit yms. eivät ole minun rankaisukeinolistallani kokeilujakson jälkeen. Haasteellisimpana kokisin noissa raivareissa oman pitkäjänteisyyteni ja hermojen menetyksen. Jäähypenkiltä karkailu ei todellakaan ole mitään otollisinta pitämään omaa malttia kurissa. Niinpä meillä lapset saavat raivota suljetun oven takana lastenhuoneessa, ihan yksinään. Ei kolmevuotias nyt enää niin pieni ole, että tekisi jotain itselleen vaarallista. Tietää myös, että jos rikkoo heittelemällä leluja, niin minä kippaan ne roskikseen. Raivon mentyä ohi tunnistan sen itkusta ja menen halaamaan ja lohduttelemaan ja se on sillä selvä. Seuraavaan kertaan asti ainakin. :)

    • äiskä123456

      Viestiketjun alottajalta pelkkä Provo

    • äidin rakkaus?

      Älä laita lastasi pakkaseen jäähylle, meneppä itse sukkasiltasi sinne parvekkeelle minuutiksi jäähylle, jos pinna palaa! Ota vaikka toinenkin minuutti. Kuvittele samalla tilannetta, että sinut olisi pakotettu sinne ja vangittu sinne kylmään. Kuvittele, ettet voi olla varma, koska pääset pois vai pääsetkö. Asetu lapsesi asemaan. Ainakin saat kunnon traumat aikaiseksi, jos et muuta. Kolmevuotias ei ole kykenevä ymmärtämään kuvailemasi kammottavan hylkäämisepisodin syitä. Hänelle se todella on on hylkääminen ja osoitus rakkaudettomuudesta. Lapset huutavat ja kiukuttelevat, koska ne ovat lapsia ja tunteiden hallintaa ja ymmärrystä vasta opetellaan. Voit laittaa lapsesi jäähylle ilman muuta, mutta sinun tulee olla turvallinen aikuinen ja olla läsnä koko rangaistuksen ajan. Koko rangaistuksen ajan. Läsnä. Ei oven takana, vaan vieressä. Vasta isompana arestinsa tai jäähynsä voi kokea yksin.

      • vuosittain Suomessa.

        http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010031711310863_uu.shtml
        Vanhemmat pahoinpitelevät jollain tavoin arviolta yli 50 000:ta lasta vuosittain.

        Tuohon ei ole lisättävää.

        Pahoin pitelyissä kuolee siis 8,3 lasta vuosittain.
        61 prosenttia surmatöistä oli naisten tekemiä. Tutkimusprojektin päätutkija, lastenpsykiatri Anne Kauppi kertoo, että naiset ja miehet surmaavat lapsiaan eri syistä.
        Tuo 61 % on viisilasta joka vuosi?

        Kaupilta on valmistumassa vuoden kuluessa tutkimus lasten väkivaltaisista kuolemista.

        Keskiviikkona julkisuudessa oli vääriä tietoja, joiden mukaan toistakymmentä lasta kuolisi vuosittain vanhempien pahoinpitelyn seurauksena. Tämä ei pidä paikkaansa.


        Kun lukee ketjun, ei epäile näin olevan.
        Nyt pitäisi saada laki, jolla estetään henkinen rampauttaminen.
        Ne isät jotka näette äitien touhut, laittakaa ne äidit sinne parvekkeelle ja kriteeri yhtä monta minuutia kuin on ikää. Mieluiten ilman kenkiä tai vähissä vaatteissa, kuten täällä ovat lapsiaan laittamassa.

    • kohtuukaikessa.

      voi sanoa, että jos ei kerran keksit kelpaa, niin ei sitte osteta hänelle niitä enää? Ja jos niitä tavaroita noin vaan heittelee, niin miksei niitä tavaroita vois ottaa takavarikkoon? Sanoo lapselle, että koska hän niitä sillä tavalla kohtelee, niin ne ei oo tärkeitä hänelle, että sen takia aatteli ottaa pois... Kyllä varmaan jossain vaiheessa lapsi alkaa neuvotella tavaroitaan takaisin, mikäli tykkää niistä.

    • jaijaida

      Itselläkin on vahvatahtoinen lapsi, joka ollessaan pahimmissa uhmissa ei uskonut mitään eikä pysynyt missään jäähypenkeillä. Jouduin myös laittamaan vähän viileämpään, eli joskus kun oli pakko lähteä jonnekin ja poika ei suostunut lähtemään, piti kantaa pikkuhousuissa 10 asteen pakkaseen. Siellä poika kirmasi pitkin hankea ehkä puoli minuuttia ja sen jälkeen suostui pukemaan.

      Poika oli tosi haastava ja raivarit pahimmillaan tunnin kestäviä. Ei siinä olisi normaalivahvuinen äiti voinut aina paluttaa jäähypenkkiin, vaan piti saada seinää väliin. Itse laitoin joskus kylppäriin, jossa poika huusi ja oli ihan hillitön, heti kun huuto vähän laatui, avasin ovea ja tsekkasin, voiko lapsen ottaa jo syliin. Jos jatkui huuto ja päällekäyminen, länttäsin oven takaisin kiinni. Rauhoittuihan se siellä.

      Kyllä ilman muuta olisn itsekin käyttänyt mieluummin pehmeämpiä keinoja, mutta ne eivät riittäneet. Sen vuoksi jouduttiin vähän ottamaan rankempia käytöön. Tällaista on vaikeaa ymmärtää, jos oma lapsi ei ole kovin vaativa persoonaltaan.

      Poika on nyt 7-vuotias ihan normaali ja kiva, tottelevainen miehenalku. En usko että kasvatukseni vahingoitti poikaa. Kasvatusperiaatteni oli, että jos lapsi ei usko helpolla sen on kuitenkin uskottava. Meillä ei lyöty eikä vastaavaa, mutta en antanut pojan myöskään hurjimmissa raivareissaan lyödä minua. Raivarin alkusyy saattoi olla vaikka se, ettei saanut jätskiä pakkasesta tai ei saanut ottaa siskon lelua, jolla sisko juuri leikki. En myöskään antanut periksi. Monien vahvatahtoisten lasten vanhemmat antavat periksi ja se on todennäköisesti huono asia kaikkien kannalta.

      Niin että käytä niitä keinoja jotka olet hyviksi todennut. Meillä on raivareitten jälkeen aina sylitelty ja juteltu ja pussailtu, se on tietenkin tärkeää "jälkihoitoa". Jossakin vaiheessa kun lapsi kasvoi isommaksi, hillittömät raivarit loppuivat ja elämä palautui tavalliseksi.

    • booboom

      eihän keskustelun aloittaja oo laittanu lastaan alasti ulos vaan sisävaatteissa, jos sattusitte lukemaan tarkkaan.. ihan huuhaa juttuja tämmöset jäähyt, siis jos jonnekki jäähypenkille laitetaan.. omasta mielestäni! ja turhaa teidän on sanoo että tuo on semmonen asia joka pitäis lastensuojeluun ilmottaa :D salli minun nauraa.. itekki joskus pentuna muistan ku pakkasella seisoin terassilla, eipä montaa minuuttia tarvinnu seisoo ku teki mieli jo sisälle. enkä kovin montaa kertaa sitten siellä ollukkaa ku älysin olla "kiltimpi".. nykysin ei saa "kurittaa" millään tavalla, pitäs sanoa vaan soosoo, olitpa tuhma. ei lapsi varmaan mitään rajoja opi mistään, jos vaikka jonkun lasin heittäs lattialle ja vanhemmat ottais syliin, halais ja sanois että olipa rumasti tehty? mielipiteensä kullakin.. voevoe tätä maailman menoa :D eiku vaan napero parvekkeelle nii joha alkaa lyyti kirjottamaan.

      • oloo

        "Nyt kuulin että parvekkeelle hetkeksi ilman vaatteita (talvella).

        No laitoin kerran ilman kenkiä (sisävaatteissa) hänet ulos seisomaan

        ja oli noin minuutin ja tuli sisälle ja pyysi anteeksi ja oli nätisti. Sitä keinoa olen käyttänyt nyt ja se on tehonnut, lasiovi niin näen lapsen kokoajan. "

    • 3veen äiti myöskin

      Mun mielestä tuo jäähytekniikka on ihan hyvä, mutta parvekkeesta jäähypaikkana en tykkää. Siis ajatus siitä, että laitat lapsen pihalle ilman ulkovaatteita, on mun mielestä tyly. Sovi lapsesi kanssa, kun hän on hyvällä tuulella, joku tietty paikka teidän kodissanne jäähypaikaksi. Vaikkapa joku nurkka tai vaikka se eteinen. Niin hän tietää, että on siellä eteisessä sen jäähyn ajan. Ja sehän saa olla korkeintaan minuutti per ikävuosi! Eteisen oveakaan ei ole pakko laittaa kiinni, jos et halua. Jäähypaikkana voi olla vaikka penkki eteisessä tai joku matto.
      Joku mainitsi, että onhan sitä meitäkin pienenä laitettu pihalle rauhoittumaan keskellä talvea ilman ulkovaatteita, mutta onko meidän pakko toistaa vanhempiemme virheitä? En usko, että moni meistä antaa lapsille piiskaakaan niin kuin ennen vanhaan on tehty. Vanhemmat saa viisastua, ja pitääkin!! Ehdottomasti.

      Mieti vielä tuota jäähypaikkaa ja toivottelen voimia sinne uhmaikäisen kolmevuotiaan kanssa! Itselläkin sellainen täältä löytyy. Onneksi aika auttaa tähänkin "vaivaan" :) Meillä muuten jäähypaikkana on tytön oma huone. Ja tyttö tietää, että kun ollaan rauhoittumassa niin silloin kamarissa olevilla leluilla ei leikitä. Olemme sopineet "jäähysäännöt" etukäteen.

      Hyvää kevättä! Jane

    • mor mor

      tavastasi kasvattaa lastasi. Rankaiset lasta noin julmalla ja sairastuttavalla tavalla, mutta oletko opettanut lapsellesi omalla esimerkillisellä käyttäytymiselläsi, miten käyttäydytää, mikä on oikein ja mikä väärin? Mutta näköjään et itse ymmärrä edes oikean ja väärän eroa, ethän muuten kyselisi. Opettele itse ensin ne asiat.

      Jos sos-huollossa tiedettäisiin, miten laitat lapsesi paleltumaan pakkaseen, ne ottaisivat lapsesi pois. NOIN ei lasta koskaan saa kohdella.
      Oletko miettinyt, miten hermoheikko ja impulsiivisen äkkipikainen luonne itse olet? Jostainhan lapsi tapansa oppii. Anna ihmeessä kasvatusvastuu täysin miehellesi, sinä et ole kasvanut vielä vastuulliseksi aikuiseksi. Käytätkö pikkutytön omaisia vaatteitakin, niitähän kaupat ovat olleet pullollaan.

      • arghtyjd

        Ottakaa tästä mor mor:rin tekstistä esimerkkiä ja lopettakaa tämmösen paskan kirjottaminen tänne. Jos ei tosissaan oo muuta asiaa ku kertoa kuinka pahasti täällä ihmiset kohtelee lapsiaan kun ne on kiukuttelun jälkeen puoli minuuttia parvekkeella nii anna mun kaikki kestää. Tässä mistään lapsen hakkaamisesta/pahoinpitelystä/jäädyttämisestä oo kyse. Kiduttajat ja hakkaajat on erikseen. Rakastava äiti joka kasvattaa lastaan yrittää kysyä neuvoa ja joku rupu tulee tänne kauhistelemaan miten lapsia kohdellaan nii kyllä vain. Enkä ymmärrä miks täällä syytätte ja kerrotte tarinoita siitä ku ootte kyttäilly naapurin touhuja ku ne "jättää ikuisia traumoja" lapsiinsa. Kuinkahan moni voi väittää että on pienenä ollu HETKEN pihalla VAATTEET päällä itkua vääntäen ja tuntuu aikuisenakin vielä siltä ku ois aivot jäässä? Jokainen kasvattaa lastaan omalla tavalla se on varmasti käynyt jo selväksi mutta mitä te täällä tuomittette niitä jotka kasvattaa lapsiaan antamalla niille pienen rangaistuksen jos ne on toiminut väärin? Se opetetaan lapsesta saakka että jos tekee väärin niin siitä seuraa rangaistus. Vai haluaako joku mennä ehottaan semmosta lakia että murhaajia alettaski vankilan sijaan ottamaan syliin ja silittämään? Sitäki pitää tehä lapsille mutta ei sillon ku on tehty jotain väärin. Ei ne koskaan opi jos niitä ei opeta. Sama se miten opettaa kunhan ei mee äärimmäisyyksiin. Ei siis kovia otteita todellakaan, mutta jäähyt sun muut on toiminu ainakin sillon kun minua kasvatettiin.

    • Ei sadisti

      ..niinku sodassa ja rakkaudessa.Jotenki olis kakarat saatava käyttäytymään siten,että niiden kanssa kehtaa mennä muuallekki kuin metsään retkelle. Suun voi pestä kunnon saippualla ja paljain jaloin rapulle katumaan. Tarvittaessa piiskaa takamuksille ja koivuniemen herra oven päälle kunnioitusta herättämään. Kaikki tietysti järjen rajoissa. Turha on selittää että lapselle pitää puhua,kyllä se ymmärtää. Se ei vaan ADHD-lapsille auta ja niitähän on nykyään melkein kaikki.

    • sm

      hylätyksi? Puratko töistä tullessai kaiken kiukkusi lapseen? Jos lapsesi on hoitopaikassa, oletko miettinyt, viihtyykö lapsesi siellä? Meneekö hän sinne mielellään. Mieti, miten pitkältä lapsen päivä voi tuntua odottaessa, koska pääsee kotiin. Entä jos odotus muuttuukin päinvastaiseksi, jos vanhemmat eivät osoita jälleennäkemisen iloa. Lapsi huomaa vanhempiensa katseesta, onko hän hyväksytty vai ei, oletteko iloisia tapaamisesta vai ei jne.
      Lapsi kaipaa turvallisuutta ja hellyyttä. Ne ovat luonnollisia jokaisen lapsen tarpeita. Onko lapsellasi puutetta näistä asioista. Oletko opettanut JO ETUKÄTEEN rajat lapsellesi, ennenkuin teette jotain? Hyvin opetetut rajat saavat lapsen tuntemaan turvallisuutta siitä, että äiti ajattelee vain hänen parastaan, eikä kiukuttele siksi, ettei hän osannut tehdä oikein, kun ei ensin neuvottu sellaisella äänensävyllä, jota on uskottava. Huutamisella lapsi oppii vain huutamaan, vanhempien kiukuttelulla lapsi oppii kiukuttelemaan. Huomaa - lapsi tekee justiinsa niitä virheitä, mitä itse teet.

      Pääseekö lapsesi ajoissa nukkumaan. Se tapa on opetettava siten, että alkuvuosina äiti menee lapsen kanssa nukkumaan säälliseen aikaan eli viimeistään kello 9. Lapsen kanssa voi lukea iltarukouksen ja pitää lasta kädestä kiinni ja laulella uni- eli kehtolauluja. Näin lapsi kokee jo ihan pienestä alkaen turvallisuuden tunnetta. Paras paikka lapselle on aina koti, jos se on turvallinen paikka kasvaa ja varttua itse turvalliseksi vanhemmaksi. Jos näin ei käy, miten hänestä myöhemmin kasvaa hyvä isä tai äiti? Moni tosin oppii vain siitä, jos omat vanhemmat ovat olleet huonoja vanhempia, mutta kaikki eivät osaa poistaa omasta kasvatuksestaan sitä, minkä koki omien vanhempiensa kasvatuksessa pelottavaksi ja teki lapsesta sulkeutuneen ja hiljaisen lapsen. Miettikää, mikä on lapsen parasta. Miten itse toivoisitte itsellenne tehtävän, jos olisitte jälleen aikuisten armoilla oleva lapsi?

      • ymmärrys

        kyllä se on niin että jos on uhmaikä nii se on vaan hoidettava samalla lailla. eli jos ei keksi riitä se vaan otetaan pois. eikä mitään tilalle. jos viet parvekkeelle jäähylle hommaan tulee sivu juttu jota uhmaikäinen ei honaa vaikk a kuinka haluat. pieni lapsi on kuin koira sitä on kokemuksen kautta opetettava. tee jokin uusi asia josta tulee kiva juttu,rähinä unohtuu siihen.

      • isoäitiäiti
        ymmärrys kirjoitti:

        kyllä se on niin että jos on uhmaikä nii se on vaan hoidettava samalla lailla. eli jos ei keksi riitä se vaan otetaan pois. eikä mitään tilalle. jos viet parvekkeelle jäähylle hommaan tulee sivu juttu jota uhmaikäinen ei honaa vaikk a kuinka haluat. pieni lapsi on kuin koira sitä on kokemuksen kautta opetettava. tee jokin uusi asia josta tulee kiva juttu,rähinä unohtuu siihen.

        Uskomatonta mutta ilmeisesti totta, 3-vuotias parvekkeelle jäähylle? Minne laitat kymmenen vuoden päästä 13-vuotiaan - pakastimeenko? Joskus (aika usein)tulee mieleen, että mihin on vanhemmuuden raja hävinnyt. Vanhempien kai pitäisi olla aikuisia...

      • kielonkukka

        Onpa syyllistävää tekstiä... Miksi ap:n kirjoituksesta pitää epäillä että vanhemmat eivät olisi iloisia lapsen tullessa päiväkodista tai ettei lapsi saisi turvallisuutta tai hellyyttä?!?

        Eikö ap:n kirjoitus pohtinut nimenomaan RAJOJEN vetämistä ja siinä käytettävistä keinoista? Ei useimmille uhmaikäisille riitä uhmakohtauksen aikana "äänensävy jota on uskottava".

        Temperamentti on biologinen piirre, mutta temperamenttisten lasten käytös laitetaan valitettavan usein vielä nykypäivänäkin vanhempien huonon kasvatuksen piikkiin.

        Huomauttaisin vielä, että ympäristö on aina erilainen samankin perheen lapsille, joita kasvatetaan samalla tavalla. Toinen sisarus saattaa ahdistua esim. "kovasanaisesta" kieltämisestä, kun taas toinen sisarus pitää siitä. Erilaisen temperamentin omaava lapsi saattaa helposti kasvaa persoonaltaan araksi ja pelokkaaksi jäähyille joutumisesta, toiseen lapseen se tehoaa hyvin, eikä vahvista millään tapaa pelokkuutta tai vähennä itseluottamusta.

        Ap kirjoittaja vaikuttaa kuitenkin fiksulta rakastavalta äidiltä ja itse ainakin uskon, että hän tuntee lapsensa parhaiten ja tietää mikä auttaa eri tilanteissa.

    • Vaarikkainen

      Jo 33 vuotta sitten pidin menetelmänä syliin ottamista, samoin 29 vuotta sitten samanlaiselle 3-vuotiaalle. Niin kauan sylissä, puhelemista (ei mitään maanittelemista, palkitsemista), kuin tarvitsee. Arkiaamuna päiväkotiin lähtö on tietenkin jotain muuta. Nyt myös tänä iltana 3-vuotiaalla pojantyttärellä oli äidinikävä, äidillä tärkeä tapahtuma muualla, ja sillä perusteella aloitettu kiukuttelu. Isällä samanaikaisesti auton katsastus sekä muita asioita. Edelleenkin asia hoitui sylillä, keskustelulla (no tietysti hieman aikuisen oveluuttakin mukana), jokaviikkoisen perinteen mukaan lähi-K-kaupassa käydyn jäätelön (aina samanlainen) osto ja syöntikään ei ollut kiukuttelun lopettamisen houkutus, vaan muut normaalit asiat ratkaisivat. Tämä ei tietenkään ole lapsen vanhempien kannalta katsottuna helppo ratkaisu (isovanhempi tuo hieman helpotusta päivärutiineihin), mutta todellakin 30 vuotta sitten jaksoin (lasten äiti ei silloin jaksanut, mutta erottiinkin jo vuonna 1994) tämän asian kanssa hommailla. Muuten, se sama mummo ei juuri lapsenlapsen kanssa ole tekemisissä, johtuu kylläkin pitkästä etäisyydestä. Ei kyllä muutenkaan taida juuri elämään osallistua...
      Tässä ei ole mitään "aika kultaa muistoja"-juttua.Olin kuolemanväsynyt vuosia.

    • lolle*

      pistä pentu pakastimeen ja luukku kiinni niin eiköhän ala jäähtyä

      • oloo

        kun tulee kesä eikä parvekkeella ole kylmä.

      • Herman Göring
        oloo kirjoitti:

        kun tulee kesä eikä parvekkeella ole kylmä.

        Uuuni kuumaksi!

      • - - - -
        Herman Göring kirjoitti:

        Uuuni kuumaksi!

        ikäiselle penskalle antaa kaiken periksi, vanhempana tulee todella suuria vaikeuksia.
        Kyllä se kuulkaa on niin että kakaroitten tahto on vanhempien taskussa ja ei vaaraa, vaikka laittaa
        jäähylle. Ei tuollaista pikkutyrannia kukaan jaksa kuunnella.

      • 3+3
        - - - - kirjoitti:

        ikäiselle penskalle antaa kaiken periksi, vanhempana tulee todella suuria vaikeuksia.
        Kyllä se kuulkaa on niin että kakaroitten tahto on vanhempien taskussa ja ei vaaraa, vaikka laittaa
        jäähylle. Ei tuollaista pikkutyrannia kukaan jaksa kuunnella.

        Mikä on lapsen ja vanhemman ero kasvatus tilanteissa?

        Ei suinkaan fyysinen koko ja voima.

        Haloo ÄLY HOI ÄLÄ JÄTÄ!

      • 33
        - - - - kirjoitti:

        ikäiselle penskalle antaa kaiken periksi, vanhempana tulee todella suuria vaikeuksia.
        Kyllä se kuulkaa on niin että kakaroitten tahto on vanhempien taskussa ja ei vaaraa, vaikka laittaa
        jäähylle. Ei tuollaista pikkutyrannia kukaan jaksa kuunnella.

        aina on mukuloita paiskittu; ulos hankeen, pimeisiin tiloihin ja yöksi ulos.

        Nou eivät olleet edes vaihtoehtona ruumiiliselle hakkaamiselle vain jatkona sille.

        Nyt meillä on historian masentuneimat vanhukset, joka toinen päivä yli 65 v. tekee itsemurhan ihan julkista tilastoa.

        Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sen huonommin enää edes tietää; mielen vammojensa syyn, sitten nuorena ja aikuisena, saatika vanhuksena.

        Henkinenväkivalta on vielä kirjoittamaton luku ihmiskunnan historiassa. Uus Natsivanhemmat tulevat laistamaan kaiken vastuunsa, kun seuraukset alkavat näkymään.

        Niin ja lapset eivät muista, eivätkä tiedä, juuri se minun äitikultani on sadisti ja henkisenväkivallan käyttäjä.

      • pojaehr
        33 kirjoitti:

        aina on mukuloita paiskittu; ulos hankeen, pimeisiin tiloihin ja yöksi ulos.

        Nou eivät olleet edes vaihtoehtona ruumiiliselle hakkaamiselle vain jatkona sille.

        Nyt meillä on historian masentuneimat vanhukset, joka toinen päivä yli 65 v. tekee itsemurhan ihan julkista tilastoa.

        Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sen huonommin enää edes tietää; mielen vammojensa syyn, sitten nuorena ja aikuisena, saatika vanhuksena.

        Henkinenväkivalta on vielä kirjoittamaton luku ihmiskunnan historiassa. Uus Natsivanhemmat tulevat laistamaan kaiken vastuunsa, kun seuraukset alkavat näkymään.

        Niin ja lapset eivät muista, eivätkä tiedä, juuri se minun äitikultani on sadisti ja henkisenväkivallan käyttäjä.

        Totta, kaikki jotka ovat joskus nipistäneet lastaan on natseja! Vanhusten itsemurha on niiden syytä jotka antoivat lapsen olla minuutin parvekkeella miettimässä tekosiaan. Itseasiassa ilmastonlämpeneminen, WTC tornien räjähtäminen ja tsunami ne on kaikki niiden syytä jotka pahoinpitelee lapsiaan tukistamalla. Pedofiilit ja lasten hakkaajat taas on sankareita. Eihän ne tee mitään pahaa. Äidit on hulluja jotka kasvattaa lapsiaan pienin näpäytyksin. APUA::::::: laitetaan semmoset äidit korkeasaareen ja niiden lapset lastenkotiin koska siellä on parempi meno!

      • yx kasvattaja
        33 kirjoitti:

        aina on mukuloita paiskittu; ulos hankeen, pimeisiin tiloihin ja yöksi ulos.

        Nou eivät olleet edes vaihtoehtona ruumiiliselle hakkaamiselle vain jatkona sille.

        Nyt meillä on historian masentuneimat vanhukset, joka toinen päivä yli 65 v. tekee itsemurhan ihan julkista tilastoa.

        Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sen huonommin enää edes tietää; mielen vammojensa syyn, sitten nuorena ja aikuisena, saatika vanhuksena.

        Henkinenväkivalta on vielä kirjoittamaton luku ihmiskunnan historiassa. Uus Natsivanhemmat tulevat laistamaan kaiken vastuunsa, kun seuraukset alkavat näkymään.

        Niin ja lapset eivät muista, eivätkä tiedä, juuri se minun äitikultani on sadisti ja henkisenväkivallan käyttäjä.

        on täällä monenlaista ohjetta ja mielestäni ap. tekee oikein, että laittaa muksun vähäksi aikaa jäähylle.
        Nykyajan salliva ja lellivä kasvatus tekee muksuista tyranneja, kauhukakaroita jotka luulevat saavansa
        tehdä ihan mitä vaan, ilman rangaistusta. Kohta ei varmaan saa vaihtaa vaippaakaan kuin pitkän kepin
        avulla, että ei vaan kosketa lasta, voi jopa joutua syytteeseen pedofiliasta . Voivoi ...
        Olen omiani kasvattanut rakkaudella ja myös tarpeen vaatiessa antanut luunapin tai tukistanut, koska
        sana ei ole mennyt kymmenen sanomiskerran jälkeen perille.

        Ei ole kuulemma traumoja tullut ja samalla lailla kasvattavat omiaan.

        Se nyt on niin, että kaikkea pahaa ei voi sallia, esim. astioitten särkemistä, kukka-istutusten repimistä,
        sylkemistä päin näköä, jatkuvaa kiroilua yms. Mutta hei, kasvattakaa muksujanne, miten parhaaksi
        näette, ei ole enää mun ongelmani . Tsemppiä ja jaksamista äideille ja isille .

      • 4+7
        yx kasvattaja kirjoitti:

        on täällä monenlaista ohjetta ja mielestäni ap. tekee oikein, että laittaa muksun vähäksi aikaa jäähylle.
        Nykyajan salliva ja lellivä kasvatus tekee muksuista tyranneja, kauhukakaroita jotka luulevat saavansa
        tehdä ihan mitä vaan, ilman rangaistusta. Kohta ei varmaan saa vaihtaa vaippaakaan kuin pitkän kepin
        avulla, että ei vaan kosketa lasta, voi jopa joutua syytteeseen pedofiliasta . Voivoi ...
        Olen omiani kasvattanut rakkaudella ja myös tarpeen vaatiessa antanut luunapin tai tukistanut, koska
        sana ei ole mennyt kymmenen sanomiskerran jälkeen perille.

        Ei ole kuulemma traumoja tullut ja samalla lailla kasvattavat omiaan.

        Se nyt on niin, että kaikkea pahaa ei voi sallia, esim. astioitten särkemistä, kukka-istutusten repimistä,
        sylkemistä päin näköä, jatkuvaa kiroilua yms. Mutta hei, kasvattakaa muksujanne, miten parhaaksi
        näette, ei ole enää mun ongelmani . Tsemppiä ja jaksamista äideille ja isille .

        Yksin kasvatin minäkin lapseni 1, 3 vuotiaasta ja 5,5 vuotiaasta eikä ollut mitään vakavia käytöshäiriöitä. Vaikka olivat niitä poikia eivät vetäneet toisiaan tai muita turpaan. Eivät tehneet ilkivaltaa tai varastelleet.
        Ei ollut apuna edes suku tai ystäviä, joten täysikasvatus vastuu oli minun, päiväkoti tai koulu eivät ole kasvatusvastuussa siellä vain arvotetaan lapset.

    • lapsi.on.peili

      >>>Meillä on tosi tosi vahvatahtoinen 3 vuotias.
      Saa raivarit jo keksistä puuttuu pieni pala tai jos leipä menee rikki, heittelee tavaroita yms raivostuessaan.
      Jäähylle olen yrittänyt laittaa mutta ei pysy.

      • tehty pari kertaa

        No tässä oli perinteistä uhmaikäisen kohtaamista.. Eli uhmassaan on avuton jne... Mutta ehkäpä kolmevuotiaalla on jo uhma sen verran ohi, että kyse on tosiaankin vain huomion hakemisesta ja vilkkaasta luonteesta, joka aiheuttaa raivareita...

        Itselläni kaksi vilkasta ja temperamentikasta poikaa, joista vanhemman olen kerran pari laittanut ovesta ulos (omakotitalo), ensin varoitettuani, että jos et lopeta huutoasi (joka on siis vain "mölinää", ei niinkään itkua), laitan sinut ulos huutamaan.. Tarkoittaen, että tässä kodissa on tietyt säännöt, joita noudatetaan ja yksi säännöistä on mm. se, että kukaan ei raivoa täyttä kurkkua, vaan pyrkivät hillitsemään itsensä. Joo, kolmevuotias ei pysty niin hyvin hillitsemään tunteitaan kuin aikuinen, mutta kyllä jossain määrin. JA toki suuttua saa ja raivostuakin ja itkeä ym., mutta jos huuto muuttuukin vain huomionhakuisuudeksi (jonka vanhemmat kyllä lapsestaan tunnistavat, milloin on hätä, ja tarvitaan syliä, milloin on mölinää, jolla lapsi yrittää hallita vanhempiaan).
        Niin, eli kun mikään ei ole auttanut ja poika huutaa jäähypenkillä, kun siinä lopulta suostuu istumaan minuutti toisen jälkeen, niin pari kertaa vein pojan ulos. Ensin sanoin, sen mitä ääneni hänen korviinsa kuului huutonsa läpi; että jos et osaa istua hiljaa, vien sinut ulos, sillä kukaan ei halua kuunnella tuollaista mölyä. Ja kun huuto ei lakannut, talutin pojan (en riuhtonut, enkä ollut ns. vihainen) vaan tyynen rauhallisesti talutin pojan ulko-ovesta rappusille, jolloin hän SAMAN TIEN lopetti huutonsa ja säikähti, että mitäs nyt tapahtuu... Yllättyi... Tuli sisäpuolelle, ja sanoi heti, "haluan pyytää anteeksi" (tämä meillä on ollut jäähypenkiltä pääsyn edellytys.. siis jos aika on munakellossa kilahtanut, mutta anteeksi pyyntöä ei kuulu, on poika istunut penkillä niin kauan, kun on itse tuntenut rauhoittuneensa ja pyytää anteeksi.. Tämä siis on ollut hänen oma valintansa, kun on tuntunut, että vielä parin minuutin jäähyn jälkeen ei ole ollut halukas pyytämäään anteeksi, niin on sitten omaan tahtiin saanut tulla pois penkiltä anteeksi pyytämään...)
        Noh.. Mutta siis palatakseni tähän ulkojäähyyn, niin seuraavan kerran piti pojalle vain muistuttaa, että vienkö sinut ulos huutamaan? Ja sen jälkeen yhden kerran olen virkistänyt muistia, ja tällöinkin "ulkoilu" kesti sen kaksi sekuntia...

        Ja hyvä näin, sillä en edes kehtaisi pitää lasta portailla pelkillä sisävaatteilla minuuttitolkulla.. Johan sitä naapurit ihmettelisivät... Mutta tätä poikani ei toki tiedä.. :P Ja parempi niin, silloinhan uhkauksesta menisikin pohja pois, jos hän tietäisi, että ei lasta voi ulkona kovin kauaa pitää...

        Mutta mitä tulee tuohon parvekeasiaan, niin en minäkään ehkä parvekkeelle laittaisi, jollen olisi satavarma,e ttä kiihdyksissään ei alkaisi reunalle kiipeillä.. Vaan teillähän olikin lasit ja muutenkin turvallinen paikka.. Vaan jos joku toinen käyttää samaa metodia ja onkin jokin avoparveke kymmenennessä kerroksessa ja siellä jokin pöytäryhmä... Hrrrr.. kamala.. alkoi ihan hirvittää ajatuskin... :(

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskalla lähestyä minua

      Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S
      Ikävä
      61
      8790

    2. Päätin että suostun keskustelemaan

      Jos sellainen tilanne tulee.
      Ikävä
      140
      5053

    3. Oulaskankaan päätöksistä

      https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.
      Oulainen
      38
      4413

    4. EMMINÄ JAKSA OOTTAA KOLMEA VIIKKOA!

      Kyllä se aiemmin parantuu😘
      Ikävä
      21
      3608

    5. On niin ikävä sua

      Ikävöin hymyäsi, näkemistäsi, sitä millainen olet.
      Ikävä
      23
      3222

    6. Vielä me saadaan toisemme

      Uskotko kulta siihen?
      Ikävä
      60
      3052

    7. Tiedoksi että

      En aijo laittaa viestiä enkä soittaa enkä edes harkitse asiaa.
      Ikävä
      29
      2987

    8. Oikeasti tekisi

      Mieli hypätä sun kaulaan eikä kävellä ohi
      Ikävä
      32
      2638

    9. Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!

      Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun
      Suomi24 Blogi ★
      422
      2373

    10. Miten menee?

      Tykkäätkö minusta nyt vähemmän kun näit minut?
      Tunteet
      32
      2309
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt