Lapsen hankinta arveluttaa

Heippa!

Jotenkin tutun kuuloista. Olen kausittain ollut sitä mieltä, että en halua lapsia ollenkaan. Oikein ärsyttää ajatus, että kaikkien kuuluu tehdä lapsia. Tulee vastustus koko lapsiasialle. Varsinkin kun ympärillä kysellään niin paljon (varsinkin sen jälkeen, kun mentiin naimisiin). Ja olen huomannut ihan samaa, että ympärillä olevat perheelliset eivät saa aikaa millään riittämään ja ovat ihan väsyneitä jatkuvasti. Niitä kitinöitä kuunnellessa ajattelen, että omahan on valinta, onneksi en ole samassa jamassa. Meillä on aikaa matkustaa, harrastaa, nukkua viikonloppuisin jne. Eli elämä on huoletonta.

Mutta nyt puolen vuoden aikana on jotain päässä naksahtanut, kun olen alkanut aatella, että ihan kun meiltä puuttuisi jotain. Tuntuu, että olishan meillä ylimääräistä aikaa irrottaa sellaisen palleron hoitoon. Yhtäkkiä kiinnitän huomiota kaikkiin ympärillä oleviin vauvoihin. Ne ennen niin ärsyttävät rääkyvät naperot tuntuvatkin ihan herttaisilta. Mutta ajatuksena on kuitenkin, että sellainen oma olis kiva.

Mutta kaikki ajallaan. Meilläkin on yli 10 yhteistä vuotta takana, ollaan ehditty opiskella ja olla töissä, reissata ja harrastaa, ostaa asuntoa jne. Eli ei tunnu siltä, että olisi niin paljon muuta koettavaa vielä ennen lasta. Ja omassa tapauksessa luulen, että näin sen piti mennäkin. Nyt tuntuu, että se seuraava kokemus voisi olla se oma vauva.

Elikkä anna vaan ajan kulua, voihan olla että sullakin naksahtaa ;) vielä. Ja se voi käydä aika salakavalasti... Mutta toteuta nyt vielä niitä asioita, mitä haluat saavuttaa, jotta ei sitten tunnu, että vauva vie sen mahdollisuuden. Ehkä sitten intoa kotona oleiluun (ja mahdollisuus siihen) on enemmän. Sitä itsekin toivon, vaikka luulenkin että mieheni tulee käyttämään osan vanhempainlomasta ja jää ehkä kotiinkin hoitamaan lasta. Jahka siis sellainen syntyy..

Otan osaa. Vauvapohdinnat risteilevät myös minun mielessäni. Sillä erotuksella, että hienon uran luominen ei ole minulle niin kauhean tärkeää. Mutta haluaisin kuitenkin työn, jota on kiinnostava tehdä.

Ajattelin aikaisemmin, että kotona oleminen lapsen kanssa olisi tylsää, mutta nykyään olen alkanut ajatella, että pieni levähdystauko opiskelu- ja uraputkessa voisi olla ihan paikallaan. Mutta minäkin pelkään vähän sitä, että lapsen hoito jäisi liikaa minun harteilleni, koska olen velvollisuudentuntoisempi kuin mieheni. Mutta toisaalta uskon, että minua varmaan lapsen hoito enemmän kiinnostaisikin. Mutta minun mieheni ei onneksi ole sellainen, että viettäisi lomat jossain poikaporukassa. Hän on vuosien myötä muuttunut enemmän ja enemmän koti-ihmiseksi ja olen siitä iloinen. Mutta on minusta myös tärkeää, että miehellä on omia ystäviä. Olisin huolissani, jos ei olisi. Tarvitsenhan minäkin myös omia naispuolisia ystäviä.

Jos minulla olisi mies, joka haluaisi valmistella lapsen hankintaa siten, että ajattelisi jopa asuntoasioita, olisin ihan onnessani! Mutta hän on enemmän tyyppiä "päivä kerrallaan".

Minäkin pelkäsin aikaisemmin aika paljon raskauden tuomia vaivoja ja synnytystä, mutta olen aika paljon ottanut niistä asioista selvää internetissä jo näin etukäteen ja purkanut ajatuksiani ja tunteitani keskustelupalstoilla ja nyt ne eivät enää tunnu ihan niin ahdistavilta asioilta.

Minulla kanssa jotkut kaverit painostavat lapsen tekoon. Se on tosi ärsyttävää, koska asia ei heille kuulu. Itse pyrin olemaan kyselemättä keneltäkään näistä asioista, vaikka ne tietysti kovasti kiinnostavat.

Ja vielä, jos ja kun laitan lapseni joskus (toivottavasti vasta 3-vuotiaana) päivähoitoon, otan tarkasti selvää, että hoitopaikka on tosi hyvä. Olen valmis maksamaan vaikka enemmän, jotta lapsi saa ihanan oleskeluympäristön siksi ajaksi, kun minä käyn töissä.

Vaikka tämä maailma on paha, uskon hyvään Jumalaan, joka voi varjella meidän lapsia sitten kun niitä tulee.

Vain sinä tunnet miehesi.
Onko hän isä-materiaalia? Kerrot ettei hän panosta kotona hommiin, luuletko että se muuttuu kun kotiaskareet tuplaantuvat uuden tulokkaan myötä?
Oletteko valmiita laittamaan kaiken (been there, done that), siis aivan kaiken joka nyt on olevinaan niin tuiki tärkeää, kauas taka-alalle?
Onko miehesi valmis valvomaan yöt ja viikonloput, niin että sinäkin saat nukuttua ainakin 4 tuntia yhteenmenoon?

Kaikista tärkein: onko teillä varaa uuteen ihmiseen? Onko teillä varaa elää yhden ihmisen tuloilla jos jäät kotiin hoitamaan lasta?
Jos on, niin hyväksytkö olla 24/7 kotosalla ja yksin pyörittää taloutta? Siivous, ateriat, vauvaan liittyvät ja olla tukena miehellesi joka tuo leivän pöytään? Olla marisematta väsymyksestä tai yksinolosta? Ajan mittaan se helpottuu kun vauva kasvaa ja voit mennä hänen kanssaan osallistumaan vauvatapahtumiin.

Vauva tulee olemaan osa teitä kahta seuraavat vähintään 18 vuotta, niin henkisesti kuin laillisestikin. Lapsen hankinta on erittäin tärkeä päätös ja sillä on pitkälle tulevaisuuteen liittyvät, niin ilot kuin haasteetkin.