Tytön käytös muuttunut TÄYSIN !

hän tuntee itsensä jo aikuiseksi ja tietenkin tajuaa, että kohta muuttaa pois kotoa. Sinulla aika käymässä vähiin. Eipä auta muu kuin että yrität nyt rakentaa hyvää ja tasavertaisempaa suhdetta kun sinulla vielä on hetki aikaa. Juttelet tasavertaisemmin. Hänellä on jo oma elämänsä. Sinä voit jossain määrin vielä vaikuttaa siihen, mikä roolisi tulee olemaan. Ehkä on aika henkisesti höllentää liekaa.

muistan itsekin olleeni vähän samantyylinen kuin tyttäresi..
olen nykyään 24v.
luulenpa että toi on justiinsa sitä että sun tyttäresi on henkisesti kehittymässä naiseksi.
itsekin muistan kapinoineeni kaiken maailman kotiintuloaikojen kanssa, olihan mulla 2 isoveljeä jotka jo nuorempina sai mennä ja olla enemmän kuin minä, ja sitähän käytettiin tekosyynä sitten kun äiti tuli "saarnaamaan" luvan kysymisistä ja ilmoittelemisista.
ja ensinnäkin, tekeekö tyttärenne kotitöitä tai mitään kotona, ansaitakseen kuukausirahan?
ihmettelen tuota ilmaisen rahan jakelemista teineille, en itsekään saanut koskaan mitään kuukausi/viikkorahaa.
ehkä se että alat kohtelemaan tytärtäsi nuorena naisena, sen sijaan että pidät häntä "tytöntyllerönä" voisi auttaa. itse juurikin inhosin sitä, etten äitini silmissä ollut nuori nainen vaan hänen "vauvansa".

minkälaisen vastaanoton tytär saa tullessaan kotiin?onko se juurikin sitä "missä sä olet ollut, olisit voinut ilmoittaa" hässäkkää, ja sitten molemmat murjottavat.
ei kukaan viihdy sellaisessa ilmapiirissä.
anna tyttäresi mennä ja olla, voithan toki aina kysyä jos hän on menossa jonnekin, että minne menee ja monelta on tulossa takaisin mahdollisesti, sen sijaan että asetat aikarajaa.
kannattaisi varmaan myös kysellä seksielämästä ja onko tyttärelläsi ehkäisy käytössä..ettei tule ikäviä yllätyksiä..puhutte vaan ehkäisystä ja seksistä kuin se olisi arkipäiväinen asia.
onhan se varmasti kiusallista, mutta äitini kun kyseli aina asioistani ja jutteli ehkäisystä kun minulla oli eka oikea poikaystäväni(16vuotiaana), niin ei ole "vahinkojakaan" sattunut. olen ollut aina tarkka ehkäisystä.

mun mielestäni sun tyttäresi voisi mennä vaikka töihin jonnekin, ansaitakseen rahansa, oppii tietämään että rahankin eteen pitää tehdä töitä..pidän niin naurettavana tuota kuukausirahatekniikkaa..
ja työssä oleminen kasvattaa ihan henkisestikin ajattelemaan rahan merkitystä.

- eli kysele tytön asioista, älä asettele aikarajoja vaan kysy juuri mihin aikaan tyttö itse olisi tulossa kotiin.
- puhukaa ehkäisystä
- kuukausiraha pois jos tyttö ei tee kotitöitä, ja ehdotuksena töihin meno.
- ole kiinnostunut tytön asioista positiivisessa mielessä, vähennä sättimistä ja 3. asteen kuulustelua.
- pyri keskustelemaan tyttäresi kanssa aikuismaisemmin, sen sijaan että puhuisit "tytöntyllerölle" josta olet ylihuolissasi.

tyttäresi on kuitenkin aikuistumassa, ja tuskin se hänellekään on helppoa, tavallaan haluaisi vielä olla se pieni tyttö, mutta toisaalta taas aikuinen ja hyvä tyyppi kavereitten silmissä.

tuossa nyt minun mielipiteeni..toivottavasti saat jotain apua noista.

Siis seitsemäntoistavuotiaasi:
-On ruvennut käymään ystäviensä luona ilman "lupaa", lyhyemmistä poissa oloista ei ilmoita
-Käyttää omat rahansa ihan niin kuin itse haluaa
-Ottaa etäisyyttä teihin vanhempiinsa

Ihan normaalin ja kehittyvän nuoren toiminnalta kuulostaa. Tuo yöksi meneminen minullakin nuorempana tuli aina aika yllättäen, eli yleensä samana päivänä koulussa tuli idea tehdä niin. Huomaa, että nuoret ovat impulsiivisia.
Tuosta hänen rahan käytöstä, hän on mielestäni oikeassa, eli jos hänellä on rahaa hän saa käyttää sen miten haluaa (itsellä on näin ollut siitä viisivuotiaasta asti :D ). Jos et tähän mennessä ole ottanut häntä mukaan perheen rahankäyttöön, niin tee se nyt. Näytä hänelle teidän perheen menoja ja tuloja, mihin rahat menee, laita kauppaan ostamaan ruuat yms. opeta vastuullista rahan käyttöä.

Laadi selkeät ja kohtuulliset säännöt, ja keskustele niistä tyttäresi kanssa. Esim:
-Yön yli poissa oloista pitää kertoa mihin menet ja koska tulet kotiin (järki syy tähän on, että olisi hänkin huolissaan, jos sinä et ilmaantusi kotiin oletettuun aikaan)
-Iltamenoista sama juttu, samoin ilmoittaminen vaikka tekstarilla, jos suunnitelma muuttuu
-Kouluilloille kohtuulliset kotiintuloajat (näitä ei kannata ihan kovin tarkasti vahtia, voit myös perustella omilla yöunilla, eli tarvitset sinäkin unta työpäivääsi varten, etkä halua metelöintiä keskellä yötä)
-Oma vastuu kodintöistä ja jso vastuuta ei noudateta, esim kännykkään pienempi saldoraja tai kokonaan pois puhelin, tietokone pois, yms. Kerro myös etukäteen mikä on rangaistus, jos kotityöt jää tekemättä. Kotitöistä voi tytölle laittaa ihan hyvin saman verran kuin sinulla ja miehelläsi on. Eli jos on ainoa lapsi, niin yksi kolmasosa.
-Myös koulunumeroille samanlaiset rajat, eli jos keskiarvo tippuu liikaa, liikaa poissaoloja, niin rangaistus iskee
-Tee selväksi, että vaikka on lisää vapautta on myös lisää vastuuta.
- Kotitöitä voi vähentää, jos tyttö hommaa töitä

Itse olin jo pois kotoa tuon ikäisenä. Hän on pian täysi-ikäinen joten enää ei kannata vetää herneitä nenään vaan puhua enemmän kuin aikuiselle. Avuksi voisi ottaa jonkun muun aikuisen. Jos tytöllä on joku muu naispuolinen aikuinen joka voisi puhella se voisi olla helpompaa.
Tuo ikä on hankala koska ei ihminen enää ole lapsi, mutta tietoa elämän vaaroistakaan ei kunnolla vielä ole.
Itse kokeilisin sellaista lähestymistapaa, että sanosin,e ttä alat olla aikuinen joten tietenkin voit mennä jo , mutta että edelleen ihan sen takia jos jotain sattuu olisi hyvä tietää missä olet. Perustelisin asiaa siltäkantilta, että on helpompi auttaa häntä jos joutuu pulaan jotenkin jos tietää hiukan missä on.
Mutta toisaan ei kannat enää kontrolloida muuten. Lapsi on lentämässä pesästä :)

Vaihtoehtoja ei taida olla kuin yksi, anna sen mennä. Näin olen itse tehnyt oman 16 vuotiaani kanssa ja omatkin hermot ovat saaneet levätä :). Kyseisen neuvon sain omalta äidiltäni, kun tuskailin, että mitä mä sen kanssa teen!!
Tuossa iässä jokainen tekee omat mokansa ja niin taisin itsekin tehdä. Joskus vain totean, että on se sentään vielä hengissä! Kun olen antanut vapautta, olen saanut myös tietää enemmän tyttäreni asioista. Nykyään hän kertoo paljon avoimemmin tekemisistään ja juttelemme enemmän kuin ennen, jopa vaikeista asioista. Olen kyllä vaatinut häntä ilmoittamaan olinpaikastaan, olen vedonnut siihen, että äidit ovat aina lapsistaan huolissaan, oli sitten kyseessä vaikka 30 vuotias lapsi. Yhtä lailla tyttäreni on ollut huolissaan, jos mummo ei ole vastannut puhelimeen - ihan järkeen käypää juttua!
Kyselen tyttäreltäni usein onko jotain suunnitelmia, missä olit, mitä teit, keitä siellä oli, oliko kivaa jne. Nykyään hän usein itse kertoo innostuneena mitä on tapahtunut. Välillä me kyllä tapellaankin ihan entiseen malliin, mutta itselläni on jotenkin helpompi olla nykyään.
Raha on aina ongelma... itse menin viikonlopputöihin jo 15 vuotiaana. Tyttäreni ei ole onnistunut saamaan töitä eikä vielä kesätyöpaikkaakaan ensi kesäksi. Taskurahaa saa tekemällä siivoushommia kotona. Siivoamisesta maksaminen on toisaalta kaksipiippuinen juttu, sehän kuluu ihan normaaliin elämään, ei siitä mitään pitäisi maksaa, en minäkään siitä rahaa saa. Mutta toisaalta pelkkä rahan antaminen "ei mistään" ei myöskään ole mielestäni oikein.
Minulla on myös 3 vuotta vanhempi poika, jonka kanssa on ollut huomattavasti helpompaa ja ehkä hän on vähän tasoittanut pikkusiskonsa tietäkin :)
Joskus kyllä kaipaan aikaa, jolloin he olivat pieniä ja olen siitä lapsille sanonutkin. Ja varoitellut lapsiani, että elämä menee vaan vaikeammaksi, mitä vanhemmaksi tulee, että olkaa lapsia niin kauan kuin vain voitte.
Ja sitten vielä loppukevennys eilisestä saunaillasta poikani kanssa: Keskustelimme hänen ja hänen tyttöystävänsä suhteesta ja poika totesi, että kyllä 15 vuotiaana oli naisasiat paljon helpompia kuin nyt. Johon minä kunnon äitinä totesin, että niin, kun ei ollut tyttöystäviä :)

nyt enää tarvitse mitään lupia kysellä missä liikkuu. Minulla on juuri 18 vuotta täyttänyt poika ja en ainakaan pariin vuoteen ole puuttunu menemisiin. Lukio hoituu aivan mainiosti.

Päästä irti mamma! Ja anna tytön elää.

Rahajuttu onkin sitten toinen, niin kauan kuin elätät voit säädellä rahankäyttöä mielesi mukaan. Jos tytöllä on omia kesätyöansioita tjs. niin niiden käyttöön et tietenkään saa puuttua elleivät nyt johonkin laittomuuksiin mene kuten viinaan tai huumeisiin.

Ne lapset kasvaa ja niiden pitää antaakin kasvaa.
Minun nuorimmainen täyttää kohta seitsemäntoista eikä ainakaan vuoteen ole kysellyt minulta miten käyttäisi vaaterahansa.Kun on ostanut uusia vaatteita esittelee kyllä ja odottaa kommenttia,että oli ollut hyvä ja järkevä ostos.niin kuin yleensä ovat olleetkin.
Ei meidän vanhempien loputtomiin pidä puuttua nuoren asioihin,annetaa positiivista palautetta kun homma toimii ja reagoidaan,jos joku asia alkaa mennä huonosti.
Tämä minun tyttöni on jo vuoden asunut eri paikkakunnalla viikot,kun opiskelee ja poikaystävän kanssa poikkeilevat ,mutta ei ihan joka viikonloppu.Ala vaan sopeutua siihen,että poikanen lennähtää pesästä.Onko ainut lapsi vain ensimmäinen lähtijä?Minulla on viimeinen,joten totuttu on,mutta pienoinen haikeus jossain vaiheessa meinasi pulpahtaa pintaan,kun nyt lähti viimeinen.

Kyllä minäkin vielä yläasteella kysyin äidiltä lupaa mennä kaverin luo yöksi, noudatin kotiintuloaikoja jne. Täysi-ikäisyyttä lähestyessäni tämä tuntui kuitenkin jo turhalta. Ilmoitin äidilleni että "Menen tänään Millalle yöksi" enkä "Saisinko mennä tänään Millalle yöksi". Joskus lähetin tekstiviestin vasta kymmenen aikaan illalla. Eikä kyse ollut mistään "nyt mä oon tosi kapinallinen ja näytän äidille että paskat kiinnostaa sen mielipiteet", vaan kyse oli yksinkertaisesti omasta elämästäni jonka ohjaaja olin minä eikä äitini.

Kutsun tätä itsenäistymiseksi. Ja kuukausirahan saaminen loppui kun aloin 18-vuotiaana saamaan orvoneläkettä omalle tililleni. Niin, ja sitä ennen minun piti tietenkin ansaita kuukausirahani, vaikka olinkin hyvin laiska tekemään kotitöitä.

Äitini kanssa on aina ollut hyvät välit vaikka häntä harmittikin, ettei enää ollutkaan se joka "päättää" tekemisistäni. Saarnauksen sijaan on keskusteltu, ja jos olen kiukutellut ja haistattanut paskat keskusteluille hän on antanut minulle omaa rauhaa, jonka jälkeen on sitten keskusteltu, kun minusta on siltä tuntunut. Suosittelen.

Ei siinä mitään voi, kun toinen on melkein aikuinen jo ikänsäkin puolesta. Parast että tunnustat tosi asiat, ja ymmärrät että tytär on kohta pois kotoa. Rahan pois ottoa toki voi harkita, koska se on etu jonka hän saanee vastikkeetta teiltä. Mutta noin muuten oikeastaan ainoa mitä voi tehdä, on välien mukauttaminen realiteetteihin.

http://mattiviikate.newsvine.com/

http://www.pointblog.fi/?go=mattiviikate

http://www.pointshop.fi/mattiviikate

Haha, loistavaa toimintaa tytöltä. Kudos! :)

Ette te toisia ihmisiä kontrolloi. Tää voi tulla pienoisena shokkina, mut näin se asia yksinkertaisesti on. Tietysti olette vastuussa lain mukaan naperostanne 18-vuotiaaksi asti, mutta ette te silti häntä pysty mitenkään kontrolloimaan tai manipuloimaan tai rajoittamaan hänen elämäänsä tai puuttua hänen tekemisiinsä. Voitte toki yrittää, mutta ei se tarkoita, että pystytte.

Tottahan tuo on, että lapsia on helpompi manipuloida tekemään niin kuin itse haluaa. Jos sanoo muksulle että "et saa viikkorahaa jos et tee näin ja näin", niin sitten se tekee kuten tahdotte. Lapselle tuo viikkoraha on kuitenkin niin tärkeä ja sen ikäisenä sitä vielä ajattelee, ettei sitä ilman pärjää ja koko maailma sortuu, jos ei saa ostettua karkkia tai peliä tai levyä tai lehteä tai mitä hyvänsä. Jos 7-vuotias lapsikin päättäisi, ettei teillä ole mitään sanottavaa hänen asioihinsa ja että siinähän olette laittamatta ruokaa ja otatte viikkorahat pois jne. niin ette te sitä mitenkään pystyisi tosiasiassa estämään, paitsi väkivalloin. Siinäkään tapauksessa teillä ei olisi kontrollia muuhun kuin lapsen fyysiseen olemukseen. Ei väkivaltakaan itseisarvoisesti mieltä muuta.

Suosittelen kääntämään fokusta hieman sisälle päin. Miten itse voisitte muuttaa käytöstänne paremmaksi tytärtänne kohtaan. En nyt tarkoita, että teidän täytyisi mitenkään alkaa palvomaan ja hännystelemään häntä, mutta siis kun ette te voi häntä kontrolloida oikeasti millään tavalla, niin kannattaa alkaa miettiä, miten muuttaa omaa elämää. Ei tuo teidän tytär ole täällä valittamassa, että kuinka surkea elämä hänellä on, te olette. Ongelma ratkeaa kun ratkaisee sisäisen konfliktin, ei ulkoista.

Tuulimyllyjä vastaan tappelua se on, aika ajaa lapsuudenkin ohi vaikka emolla kuinka on halu pienokaistaan suojella. Sen enempää holhoamatta se tyttäresi siitä naiseksi muuttuu, halusit tai et. Jokainen sen oman paikkansa hakee ja omalla tyylillään. Perusarvot kun on kasvatuksessa olleet kohdallaan ei hätää itsenäistymisen suhteen ole. Maailma potkaisee välillä vasten kasvoja mutta siitäkin selkiää. Rahan suhteen saattaa tyttö, sikäli kun ei töissä ole, olla vanhempiensa "ilona" vielä pitkään, mutta niin kauan kuin saman katon alla asuu niin rahapussin nyörien kireys on sinun päätettävissäsi.
Turha holhous pois ja suhtautuminen kuin aikuiseen.

Hänet on ympäristö kasvattanut. Pienempänä hänet olisi pitänyt viedä jonkin hyvän harrastuksen pariin ja toisenlaisen ystäväpiirin vaikutusalueelle. Vanhemmilta on viety valta, vastuu ja auktoriteetti, joka on siirretty kodin ulkopuolelle. En tarkoita että vanhempien pitäisi ruumiillisesti kurittaa jälkikasvuaan, mutta kun yhteiskunta on lusikkansa pistänyt vanhempien ja jälkikasvun väliin, niin selvää on ettei jälkikasvulla ole kunnioitusta arvottomaksi tehtyä vanhemmuutta kohtaan, mikä edesauttaa aikaisempaa itsenäistymistä. Katsoin Itä-saksasta kertovan dokumentin ja siitä kävi selväksi että systeemillä vahvistettin sosialismia. Sano mitä valtaa tai vastuuta sinulla on tyttäreesi nähden ja kuinka se ilmenee?

Nuoret tavallaan hajottaa suhteensa vanhempiinsa tuossa iässä, että rakentavat uuden ns. aikuisen suhteen. Tuossa iässä on vahva itsenäistymisvietti, sama homma täällä, uhkaa muuttaa kotoa pois, tavoite on heti 18-vuotiaana, mutta eipä ole asuntoa etsinyt, että en oikein usko, että on tosissaan vielä lähdössä. Tosin väliin, yrittää löydä ehtoja, millä jäisi jatkoajalle jne.

Onhan se hyvä, etttä hän edes kertoo, mihin on menossa. Ite muutin 16 vuotiaana pois kotoa 450km päähän. Voin sanoa, että anna sen tehdä niinku haluaa, koska hän on selvästi tulossa naiseksi ja on vaan hyvä antaa hänelle tilaa itsenäistyä. Liian tiukat säännöt ajaa vaan tyttöä pois kotoa. Jos haluat, että hän viiihtyy kotona ja ei vielä muuta ni parempi olla puuttumatta liikaa hänen asioihin. Kyllä hän sitten oppii arvostamaan kotia ja vanhempiaan, ku muuttaa pois. Ja käy varmasti usein kylässä. jos hän saa mennä ja tulla milloin haluaa kunhan ilmoittaa niin hän voi ihan hyvin asua vielä parikin vuotta kotona. Omasta kokemuksesta voin näin todeta. Ainoa asia, joka mulla on säilyny koko elämän on vanhemmat, jotka ovat aina tukeneet ja eivät ikinä kääntäneet selkäänsä mulle ja olen oppinut arvostamaan heitä. Tällähetkellä autan heitä päivittäin ja oon tosi tyytyväinen, että muutin takas heidän lähelleen

Jos haluaa muutta pois kotoa, anna mennä vaan, mutta toimeen on tultava omillaan. Muutettiin sitä ennenkin peruskoulun jälkeen pois kotoa ja tuntuu, että nykyään nuoret muuttaa pois aina vain myöhemmin ja elävät vanhempien kustannuksella... Mikä on "kuukausiraha"? Itse sain 16v. jälkeen lapsilisät käyttöön ja niillä mahdollisilla ansioilla oli pärjättävä lukion ajan, jos rahat ei riittäneet voivoi, siinä oppi säästäämään samalla, eikä raha ollut itsestäänselvyys!

Ite en nuorena juurikaan kapinoinut vanhempiani vastaan, mutta heti kun täytin 18 ja lukio oli suoritettu muutin pois kotoa. Äidille se oli kauhea shokki ja olisi itsellenikin jos oma tyttäreni (nyt 15v.) lähtis sillä tavalla. Mutta niinhän se elämä menee......
Rahan käyttöön pitää opettaa. Jos yhden kk:n kk-rahalla voi käydä kampaamossa, ostaa vaatteita jne on rahasumma kyllä aivan liian suuri. Lisäksi sen vastineeksi pitää osallistua kotihommiin mm. siivoamalla oma huone, ruoanlaitto, tiskit jne. Jos hommat ei oo tehty ei rahaakaan tuu. Meillä hyvistä koenumeroista saa sitten ekstraa mitkä lapset yleensä säästää johonkin kalliimpaan hankintaa. Kun muuttaa itsekseen asumaan pitää osata huolehtia kaikista kuluista.
Kun asutaan samassa huushollissa pitää tulemisista ja menemisistä ilmoittaa. Kyllä siitä periaatteesta pitää pitää kiinni. Tekstiviesti riittää, mutta vanhemmilla pitää olla rohkeutta tarkastaa että se totta myös ja ollaan siellä yötä missä kerrottu oltavan. Ei 17-vuotias oo vielä aikuinen!

älä uhkaile, vaan toteuta esim. kk-rahan poistaminen.

KOHTELE KUIN NUORTA AIKUISTA ÄLÄKÄ KUIN PIENTÄ TYTTÖÄ.

PUHU KUIN AIKUISELLE JA SELVÄT SÄÄNNÖT KUN ASUU VIELÄ KOTONA MUTTA ÄLÄ VAADI SAMOJA ASIOITA KUIN VAADIT 14V TEINILTÄ.

NIIN KAUAN KUIN TYTTÖ ASUU SINUN KATTOSI ALLA JA JALAT OVAT SINUN RUOKAPÖYTÄSI ALLA, ON HÄNEN NOUDATETTAVA SINUN SÄÄNTÖJÄSI. Muuten saa pitkällä tähtäimellä lentää ulos :P

Kuulkaas VANHEMMAT, pitäkää nyt kuria älkää antako aina periksi!!
Mihin tämä maailma menee, kun vanhemmat eivät mukamas "voi" KOSKAAN mitään, kun pennut vaan menee ja tekee mitä tahtoo??? On sitten kyseessä 4 vuotias tai 18 vuotias lapsi.
Kun majailee isin ja äitylin hoivissa, on toteltava heidän sääntöjään. Vanhemmat ovat TALON ISÄNTIÄ- EI NUORET JA LAPSET.

Meillä seistiin vaikka oven edessä, ettei ulos päästy kun niin päätettiin.
Kurittomuus ja vanhempien jatkuva periksi antaminen viestii nuorelle vain auktoriteetin puutetta ja se voidaan tulkita myös välinpitämättömyydeksi. (vaikka näin ei olisi)

EI on aina EI, eikä vanhemman tarvitse aina selitellä miksi. (Joskus on hyvä selittää, mutta asiasta riippuen kuitenkin...)

Lopettakaa tuo lelliminen, täällä Suomessahan on kohta pelkkiä kurittomia kriminaali nuoria!!!
Päätä särkee jo kaupungillekin mennessä, kun kuulee lökäpöksy poikien kielenköyttöä ja samoin pissishoratsujen (anteeksi). Pitäkää ne pennut ruodussa, ennen kuin on liian myöhäistä!!
Kiitän kovasti ja kestän paremmin tulevaisuudessa... :)

T. Nuori 18v (joka aikoo pitää kuria tuleville kakaroille- olkoon vaikka tukkapöllä--> no hui kamala..)

Itselläni on 15-vuotias teini-ikäinen tytär. Tunnistan täysin nuo piirteet, mutta olen hyväksynyt muutoksen, koska katson, että hän on vastuuntuntoinen.
Meille tulee kavereita yöksi, eikä hänen tarvitse asiasta kuin ilmoittaa. Ikinä ei ole ollut minkäänlaisia häiriöitä, koska pysyttelevät tytön omassa honeessa pelaten tai dataillen.
IItse yökylään mennessään ilmoittaa, mutta ei enää kysy lupaa. Katson että se on hänen oikeutensa. Luottamus on kaiken perusta.
Luottamus perustuu siihen, että vanhemmalla ja tyttärellä on hyvät ja asialliset välit. Juttelemme aina kaikesta tapahtuneesta, ja puheripulin saadessaan siihen menee aikaa todella paljon.
Harrastuksina on seurakunta ja ridaus. Nyttemmin kun sai mopokortin, niin myös skobailu.
Rahaa saa kuukausirahan omiin menoihinsa ja me vanhemmat maksamme pakolliset menot, kuten harrastukset.
Kaupugilla ollessan ei välttämättä siitä minua etukäteen infoa, mutta soittaessani kertoo kuitenkin missä
menee. Nuoret saavat idiksiä kaiken aikaa, esim: "mentäiskö käymään siellä ja siellä...". Anna luottamus ja vapaus. Itse kuitenkin seuraukset kantaa.

On oma syysi jos hän muutta pois. Jos pystyisit loppuuelämän hoivaamaan kuin teiniikäistä niin sitten ymmärtäisi, Mutta hänen on ajateltava itsenäiseti ja opittava omista virheistään.
Kaiikkeen pitää muuntua ja olla onnellinen jos ei käytä huumeita eikä liiku huonossa seurassa. Vaikka siihenkään et pysty auttamaan.

itsekin kamppailen kovasti noiden sääntöjen ym kanssa ja olen tullut siihen tulokseen, että niin kauan, kuin lapset asuvat kotona, on minulla määräysvalta ja käytän sitä. Vanhempi lapseni täyttää juuri 17. On sitä täälläkin kuultu, että muuttaa pois, johon olen todennut, että kannattaa alkaa laskemaan, että mihin ne rahat sitten riittävät, kun on maksettava vuokra, sähköt, vedet, ruuat ym ym ja huolehdittava lähes kaikista asioista itse. Siinä kohtaa olen saanut hymyn ja toteamuksen, että "ups, on tää sittenkin helpompaa". Olen ihan mieluusti inhottava ja ikävä äiti, mutta olen sitä suurella rakkaudella ja isolla sydämellä, sillä rakastanhan lapsiani. Muistan, kuinka itse sain tuon ikäisenä silloin 80-luvulla mennä ja touhuta mitä vain ja niin teinkin, mutta jälkeenpäin olen monesti ollut tosi pettynyt mm äitiini, kun hänellä ei ollut mitään otetta minuun. Tsemppiä sinne ja ole äiti lapsellesi, lapsiahan he vielä ovat, kaikesta huolimatta. :)

huomaa että moni tänne vastanneista ovat näitä nykynuoria itsekkin,joille oman rahan käyttö on jokapäiväistä ja myös kavereiden luona yöpyminen milloin sattuu...ja se että luullaan heti rippikoulun käytyä olevansa aikuisia ja viisaita omaan elämään.En yhtää aliarvioi nuoria.oma tytär täytti juuri 19v ja on fiksu ja asioitaan eteenpäin ajatteleva nuori..Täysin erilainen kuin itse olin hänen iässään.
Vaikka sitä omaa rahaa olisikin niin olisihan se hyvä oppia ettei raha puussa kasva..eli kun aikuistuu niin täytyy myös tajuta etti rahaa vain sada jostain ja sitten se kulutetaan vaatteisiin ja meikkeihin yms.

Ja jos muuttaa omilleen niin silloin vasta tajuaa kuinka kallista eläminen onkaan.
Itse halusin nuorena mennä ja kokeilla rajoja..en kysellyt lupia kovinkaan usein ja taisin olla ilkeä suustanikin.
Aloin seurustella ja muutin avoliittoonkin..joka purkautui varsin nopeasti ja silloin palasin kotiin..Olin todella nöyrää tyttöä ja tajusin etten vielä pärjää maailmalla..Häpesin kovasti tuottamiani huolia ja ilkeitä sanojani..
Siihen loppui myös se kova vanhempien vastustaminen ja asioista pystyttin puhumaan sen jälkeen sovinnossa ja asioista päästiin myös yhteisymmärrykseen.
Ehkä teidän kuitenkin on hyvä hieman hänen omankin rahan käyttöä rajoittaa ja pitää kyllä kiinni siitä että jos on puhe tulla kotiin yöksi niin myös tullaan.
Nykymaailmassa voi sattua mitä vaan ja hyvähän se on tietää jos ei ala kotiin kuulua että voi olla ties missä.
Joku kirjoitti että 17 vuotiaita on jo vanhempinakin...totta...vaikka en sellaista suosittele kenellekkään.Nuoruus on nuoruutta josta tulee nauttia,mutta muistaa myös että silloin voi tehdä sallaistakin hölmöä (enkä tarkoita raskaaksi tuloa) joka vaikuttaa koko loppuelämään.
Jospa se teidän tyttökin "rauhoittuu" ajan kanssa ja välinne tasaantuu. Ymärrän että on vaikeaa katsoa miten oma lapsi aikuistuessa voi muuttuakkaan,mutta sitähän se on,että lapsuus on lyhyt.Voimia sinne ja muistattehan että kyllä se tyttö teitä rakastaa vaikkei se nyt siltä ehkä tunnukkaan.

Itselläni on nuorimmainen 17-vuotias poika. Aloitti seurustelun vuosi sitten. Kolmen lapsen äitinä olen osannut hellittää. Ainoa tiukka sääntö on, että ilmoitetaan jos ollaan kotoa pois(tyttökaverin luona) yötä. Olen sanonut, että voihan jotain sattua matkalla (15 kilometriä bussilla plus ne pysäkilläolot) , silloin kummassakaan päässä ei osattaisi huolestua.No, tilanne on lutviutunut ja viikonloput vietetään aika tasapuolisesti molenpien kotona, ja ilmoitus tulee missä aiotaan olla yötä. PS. Tämä seurustelu tuli minulle jotenkin yllätyksenä,nuoriahan he ovat. En osaa uskoa että olisi loppuiän juttu kun niin nuoria ovat, mutta enhän voi tietää;)

"Kolmannessa vaiheessa ollaan jo murrosiän loppusuoralla. Silloin nuori pyrkii itsenäistymään vanhemmistaan lopullisesti, ja kodista poismuutto sekä seurustelusuhteet alkavat tulla ajankohtaisiksi. Tässä vaiheessa ollaan noin 18–22-vuotiaana. Vaiheelle on tyyppillistä lopullinen seestyminen, moni nuori alkaa hyväksyä itsensä omana itsenään itsetuntemuksen kasvaessa. Nuori ei enää tarkkaile koko aika ympäristössään sitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Lisäksi toisten erilaisuuden hyväksyminen ja suvaitsevaisuus kasvavat. Ihminen on henkisesti täysin kehittynyt vasta 23-vuotiaana, mutta ikääntymisen johdosta muutoksia tapahtuu lisää vielä myöhemmin. Tytöt kokevat ensimmäisen yhdyntänsä keskimäärin 17-vuotiaana ja pojat 18-vuotiaana, mutta myöhäisimmät kokevat sen vasta yli 20-vuotiaana ja aikaisimmat jo selvästi alle 15-vuotiaana, mikä on kuitenkin usein liian varhaista sukupuolisesti aktiiviselle elämälle. Kaverisuhteet tulevat nuorelle entistäkin tärkeämmiksi, samoin kumppanin etsintä."

Kerropa vielä oma mielipiteesi, milloin sinun mielestä nuoresi voisi muutta pois kotoa ? Vai ajattelitko että elää kanssasi hamaan tulevaisuuteen ?

Kyllä minä olisin huolissani, mikäli tyttären käytös on muuttunut puolen vuoden aikana täysin, miettisin nimenomaan kaveripiiriä missä liikkuu, onko päihteiden käyttöä jne. Kyllä 17.v tytön (ja myös vanhempienkin lasten) pitää kunnioittaa vanhempiaan niin paljon, että käyttäytyy siten kuin on sovittu. Jos on sovittu, että menoista ilmoitellaan ajoissa, kyllä hänen pitää näin toimia. Käytöksensä osoittaa nimenomaan sen, että ei ole vielä aikuinen. Mikäli olisi, ymmärtäisi sen, miksi kyselet hänen peräänsä tai miten rahaa käytetään ja mihin. Itselläni oli kotona selkeät rajat ja olen niistä ikuisesti kiitollinen, ne kertoivat vain sen, että vanhempani välittivät minusta.

Tyttösi on alaikäinen. Ja hankalia voi neidot olla, siitä on kokemusta.
Mutta, otat kylmästi viikkorahan pois. Ja sitten on jollain ihmeellisellä tavalla otettava selvää mistä rahat tyttären hankintoihin on peräisin. Tuossa iässä kaverit ovat todella tärkeitä, kavereita on vaan hyviä ja huonoja. Siitäkin pitäisi saada selkoa.
Jos asutte kaupungissa, asia on hankalampi. Minä olen ottanut kylmästi yhteyttä tyttären kavereihin,ja joskus vaan on metelin annettava nousta, ja tyttären on oltava kotona. Huusi miten paljon tahansa., kyllä ääntä maailmaan mahtuu.
Tuossa iässä nuoret ovat kovin viisaista, kaikk maailman tieto on omassa päässä, niin asia ei ole, hän on vielä lapsi, vielä senkin jälkeen kun on täysi-ikäinen. Ja nuorena on sekin läksy opittava että vapauksia ei koskaan voi olla ilman velvotteita. Joten kotoa yötä poissaolokaan ei ole vain ilmoituskysymys.

Et anna muuttaa! Oppiipahan elamaan itse ja tietaa, mista raha tulee.

Toisin sanoen, minakin harkitsen kotoa muuttamista, koska omat oloni eivat ole parhaat mahdolliset. Miksi olet huolissasi tyttaresi vaatteiden ostosta, jos han ostaa ne omalla kukausirahallaan??? Minulle ainakin kuukausiraha on se, josnka saa kayttaa ihan mihin vaan, vaikka tupakkiin jos vaan polttais.
Tuita kaupungilla kuljeskelua en kritisoi, koska en tieda missa pain Suomea asutte, mutta minun vanhemmilleni se on OK, kunhan vain tulen kotiin saunomaan.

Hei haloo! Jpokku ton ikaset muuttaa toiselle puolelle suomea opiskelemaan ja sina olet huolissasi vain kaverille yokylaan menosta. Mahdatko olla vaha liian sitova (kirjoittaja opiskelee itse Intiassa).

Ei ole aina helppoa olla äiti tai isä. Itse olen neljän tytön äiti. On meilläkin välillä räjähdellyt mutta kun on tuntunut ettei mikään auta olen ilmoittanut, että puhelin sulkeutuu tai rahaa ei enää tipu jos tyyli ei muutu.
Siinä on sitten vähän aikaa irvistelty ja uhattu muuttaa kotoa pois, mutta kun olen kysynyt, että oliko sulla työpaikka tiedossa ja millä maksat vuokran ja ruuan ja muut elämisen kustannukset ovat neidit aika nopeasti palanneet maan pinnalle.Asiasta ei ole tarvinnut räyhätä vaan olen keskustellut siitä aivan rauhassa ja olen kertonut, että sitten kun he muuttavat kotoa omaan asuntoon he voivat tehdä mitä haluavat mutta niin kauan kuin he kotona asuvat ja minä maksan heidän elämisensä minä myös määrään tahdin.
Asiasta ei ole tarvinnut kauhean usein keskustella, viesti on mennyt kyllä perille. Olkaa äitejä j a isiä,turvallisia sellaisia!Ei ole tarkoitus,että vanhemmat ovat niitä parhaita kavereita. Ne parhaat kaverit pitäisi löytyä aivan muualta.

Hänkin on ihminen ja tarvitsee oman päätösvallan. Pian täyttää 18. On eri asia tukea positiivisesti aikuisena, kuin kyttäillä kuin viimeistä päivää, se tuo ahdistusta varmaan hänelle. Eri asia on selittää asioita ehkä joskus, miksi olet mitäkin mieltä. Mutta myös hänellä on oma mielipiteensä. On eri asia keskustella positiivisesti kuin määräillä..

Olisi melkein parempi kuin asuisi toisaalla, olisi hänellä omaa aikaa ja tilaa. Ei kannattaisi aliarvioida nuoria ihmisiä. Ehkä hän haluaa opiskella jotakin, mikä tuo paremman tulevaisuuden.

Itse muutin pois kotoa 16-vuotiaana ja mielestäni silloin oli ihan hyvä aika muuttaa omilleen, sillä nyt on aikaa opetella itsenäistä elämää ja kokea millaista se arki oikeasti on. Ei se ole pelkkää kaupungilla pyörimistä vaan se on myös kodin huoltoa ja asioitten ajamista.
Mutta mielestäni 17-vuotias on kyllin vanha päättämään mitä ostaa ja mitä ei, ja aikusena pitää ymmärtää se, että nuori aikuistuu koko ajan.

Tsemppiä sinne, elämässä on isompiakin murheita kuin tämä!

Sanon vaan sen että monikin 17-vuotias muuttaa pois kotoa jo. Itse olin 16 kun muutin pois kotoa. edellesenä päivnä tytin 17. Ja ilmoitin asian vanhemmilleni kesällä et joo hei mulla on sit elokuussa muutto kuopioon et lähen sinne opiskelemaan kiitti moi. niin lähin eikä siihen painanu kenenkään sana enää mitään kun päätin lähtee... vanhemmat jäi asumaan etelä-suomeen ja olen tullu yvin toimeen omillani ja oot oma kohtasesti tyytyväinen tähän päätökseen....

nyt mitään väärää, jos haluaa lähteä välillä pois kotoa...? tuon ikäisillä se on normaalia, ja itsekin (16v) haluan olla ihan missä vaan muualla kuin kotona porukoitten kanssa!

Hyvin ymmärrettävää käytöstä tuon ikäiseltä tytöltä.. Yhdyn samaan mielipiteeseen 16 kanssa. Anna tytön mennä, vaikka sinä et sit välttämättä huomaa tyttäresi saattaa olla ahdistunut siitä että huolehdit liikaa. Itselläni oli hankala teini-ikä ja vanhempani sovelsivat minuun kaikenmoisia rauhoittelu yrityksiä, mutta ei se auttanut juuri nimeksikään niimpä he eivät enää jaksaneet välittää minusta, olin helpottunut ja hyvilläni rupesin kertomaan enemmän ja olin kotona rauhallisempi :) he eivät voineet käsittää mistä muutos johtui ennenkuin kerroin kuinka ikävää heidän paapomisensa oli ollut.

Olen vastannut aiemmin tähän ketjuun ja luin nämä muut kirjoitelmat. Järkyttävää! ANTAKAA IHMISILLE L. NUORILLENNE RAUHA OLLA NUORIA JA KOKEILLA SIIPIÄ. LUOTTAKKAA!

Mulla ei oo kotiintuloaikoja ollut 13-vuotiaasta lähtien, ja hyvin olen elämässä selvinnyt. Siitä lähtien menin ja tulin miten tykkäsin, saatoin ehkä joskus ohimennen heittää, että lähden nyt, nähdään huomenna...Mutta ei sitä aina muistanut. Harvemmin perään soittelivat.
Ei sitten yhtään ylisuojelevampaa touhua, ihme pumpulissa jotkut kasvattaa lapsensa...

Joo varmaan nyt on aika päästää jo enemmän irti, mutta kyllä mä vähän sitä mieltäkin olen, että samassa huushollissa asuvien kesken on hyvä sopia esim. että missä menee ja milloin tulee. Ei niin, että sinä hälle antaisit kotiintuloajan tai kertoisit mihin saa mennä, vaan että hän kertoisi mihin menee ja milloin palaa. On sitten helpompi kaivata kotio jos ei ala palata.

Voishan ehkäs ajatella, että istuisitte alas ja juttelisitte, että oot huomannut kuinka on jo kasvanut ja että sun onkin aika nyt päästää vähän enemmän irti. Voit pahoitella, ettet ole tätä aiemmin huomannut. Ja sitten samaan syssyyn ilman syyllistäviä äänenpainoja kertoisit myös, että vaikka hän olisi 37 sinua huolestuttaisi jos hän asuisi kanssasi etkä tietäisi yhtään milloin odottaa sinua kotiin. Eli että yhteisen viihtyvyyden vuoksi olisi kyllä hurjan tärkeää että hän kertoisi vähän (ei nyt ihan yksityiskohtia myöden) missä menee ja milloin palajaa. Kerrot, että tahdot oppia tuntemaan hänet nyt uudelleen kun hän kohta lähestyy sitä täysikäisyyden rajaa ja olisi ihanaa, että hän sitten jos joskus siltä tuntuu tekisi jotain kanssasi vaikkapas lähtisi kasvohoitoon tai elokuviin tms.

Saa huolissaan olla ja jotain käytöstapoja pyytää vaikka olisi kuinka vanha ihminen, mutta rajoituksia et enää voine asettaa ja uhkailla etuisuuksien poistolla :)

Tuttua tarinaa,meillä samoja juttuja,www.mll.fi sivuilta löysin apua ja neuvoja tälläiseen tilanteeseen.

kommentteja joita tänne on suurimmaksi osaksi tullut! Niin suuri osa on "tytön puolella" ettei sitä tajua! Että antaa tytön vaan mennä ja "elää omaa elämäänsä"!!? No eikö oma äiti sitten kuulu tähän tytön elämään ollenkaan vai?? Ja koti?? KÄSITTÄMÄTÖNTÄ!!!
Oma tyttäreni joka juurikin istui tuossa vieressäni päivittelemässä tätä ketjua on 16... ja olen näköjään todella siunattu sillä ...hän ei kuljeksi missään "pahoilla teillä" kaupungilla tms. ei juo eikä polta. Kavereita on ja näiden kanssa ollaan useimmiten joko meillä tai kaverilla,jossa tämänkin vanhemmat ovat yleensä kotona. Toki hän kiukuttelee silloin tällöin jotakin minkä kokee epäreiluksi kohtaan mutta pääsee siitä yli eikä "juttu" paisu mahdottomuuksiin.
Luonnollisena osana tyttärenni ja hänen vuotta vanhemman veljensä elämääm kuuluu myös minä ja kotimme!
Ei tämän ikäisen pidä antaa kuljeskella miten sattuu ja jättää oman onnensa nojaan omia päätöksiään tekemään!! Harva...todella HARVA... on varmasti siihen valmis, useimmiten tuollaisesta hylkäämisestä koituu vain huonoa...ennemmin tai myöhemmin!

Lopeta nyt ensialkuun "kontrolloiminen"...ei tuon ikäiselle enää perään soitella...Omassa nuoruudessa ei niitä kännyköitä ollut, joten joten...Soita vain jos jotain asiaa..Voithan keskustella että niin kauan kuin kotona asuu on olemassa tietyt säännöt..Ja niin kauan kun sinä toimit "sponsaajana" , sääntöjä noudatetaan..
Ja luottamus / kunnioitus pitää ansaita, ei sitä voi saada vain siksi että on vanhempi.....Ja jos hän joskus "uskoutuu", vaikket kovasti pitäisikään, älä rankaise sen vuoksi että ollut rehellinen..Ja jokainen nuori jossain vaiheessa uhoaa muuttavansa...Ja eikö se olekin kasvatuksen perimmäinen tarkoitus, lapsen itsenäistyminen!!

Itse olen pian 17 vuotta täyttävä ja sama meininki miulla, en koe tarpeelliseksi ilmoittaa äidilleni jos ostan jotain uutta. : ) Enkä jaksa ilmoitella missä olen milloinkin menossa eikä äiti sitä minulta vaadikkaan.

Joo, kyllähän sitä 17-vuotias voi kokea olevansa aikuinen, mutta silloin voisi odottaa aikuisen käyttäytymistä asioissa. Mitenkäs se onkaan noin yleensä perheessä, puolisoidenkin kesken, kyllähän sitä nyt suunnilleen kerrotaan, mihin mennään ja mihin aikaan voisi odottaa ehkä kotiin saapuvaksi ja mitä kautta voisi ehkä saada viestin perille, jos jotain vaikka sattuisi. Minun mielestä nämä on ihan normaaleja ihmisten välisiä käyttäytymissääntöjä eikä 17 vuoden ikä tee siihen jotain erikoisoikeuksia.

Noin yleensä voisi myös ajatella, että jos 17-vuotias haluaa elää kuin aikuinen, niin sitten hän myös elää niin elikkäs ei koti ole mikään täysihoitopaikka, josta voidaan odottaa palveluja, muttei itse laiteta tikkua ristiin.
Tällaisia nuoria, jotka velttoilevat kotona, vaativat rahaa ja pörräävät vapaa-aikansa ties missä on ihan liian paljon. Jos ei kotona oteta omaa vastuuta kodin hommista, niin eihän se 17-vuotias mikään aikuinen silloin ole.

Sinulta loppuu aika.Et voi määrätä lapsiasi enää pitkään...

Oma oireilu ja kateus /katkeruus yleensä kumpuaa äideistä ja siitä valtavasta "kyttäysketjusta" millä luullaan nuorten luottamus voitettavan. Jäljelle jää tuo "räyhääminen" keinot on finito.

Arvostus alkaa alunperin ja aito aikuinen elää ja kehittyy mukana ja pysyy aikuisena nuoren itsenäistyessäkin. Siihen olisi kyettävä ja jätettävä oman minän uhomainen niin lapsille kuin lapsien isällekkin.

Ensinnäkin 16 tai kohta 17 vuotias, ei ole aikuinen, tai edes lähellekkään. Ehkä naisellinen, mutta henkisesti ei aikuinen. Lapsi vielä. Yleinsä nämä ovat juuri, niitä ongelmanuoria. Ei tietysti kaikki. Ensin Tupakkia, sit kaljaa siideriä, viinaa. Tms alkoholia. Muka kaverille yöksi, ja sit ei kun puistoon ryyppään.

Kuukausirahan antamisessa täytyy olla selkeät rajat, ja määrät. korkeintaan 30-50 per kk. Vaatteiden ostaminen on ihan luonnollinen ilmiö, siihen ei pidä puuttua, ellei se mene yli äyräiden, eli joka viikko uus takki, ja edellinen lumppuihin. Kampaajallakin käynti on viel ihan siedettävää käytöstä.

Mut tuo kuvaamasi tyyli, ikäänkuin haistatteleminen, hän haluaa kokeilla rajojaan, kaikkihan me aikoinaan niitä kokeiltiin, mutta kuinka suuresti, se onkin sitten ihan toinen juttu.

Niin ja lupa-asioista. Olen sitä mieltä, että on hyvä ilmoittaa, mihin on menossa, tai kauanko on. Mutta Luvan kysyminen, vaan provosoi häntä rikkomaan sanattoman kysymuksen, ja kynnyksen, "Anella lupaa tehdä jotain" se nyt on ihan alistamista, häntä kohtaan, siis vaatia hänen kysyä lupaa. Toki on Asetettava kasvatuksessa rajat, ja kotiintuloajat.

Mutta hänellä varmasti on jo sen verta avuja, huolehtia itsestään, ettei enään mitään luopaa menemiseen tarvi anella.

Ja kotota ei kannata antaa muuttaa pois, koska se kumminkin johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että Biletetään. Ensin satunnaisesti, sit joka toinen viikko, sit viikolla ja lopuksi biletys voi olla jo alkoholöin väärinkäytön rajoilla, eli pullo tai kaks vinettoo naamaan, ja hillutaan ja hajoitetaan sit kämppä kännis. Tai kutsutaan kavereita, jokka pitää huolen ettei ainakaan samassa kerroksessa asuvat(mikäli kerrostalo) ainakaan saa yön eikä päivän rauhaa.

Tämä esimerkki on faktaa. Naapuriin kanssa muutti vastavanlainen tapaus. Ja kuvaamani meininki alkoi heti kohta hänen muuttonsa jälkeen. Mutta aina ei kaikki ole samanlaisia.

Mutta kummasti helpottaa, kun muistaa omaa nuoruuttaan, kerranviikossa pers.. paljaaks ja remmillä selkään, ihan varmuuden vuoksi. Kummasti hillitsi tehdä pahaa, tai isotella vanhemmille.

Murrosikäistä ärsyttää jos roikut hänessä. Lapset kasvaa ja niistä on laskettava irti. Ne on meillä vaan lainassa olleetkin. Kotona asuessa on kuitenkin jotkut raamit oltava. Ehkei lupia tartte kysyä, mutta kouluviikolla ajoissa kotiin ja jos menee jonnekin niin ilmoittaa milloin tulee. Voi perustella sillä, että tiedät milloin pitää soittaa poliisille, kun häntä ei kuulu ja näy. Jos haluaa että kohdellaan kuin aikuista, pitää käyttäytyä sen mukaan. Jos ei käyttäydy niin voi kohdella kuin lasta. Kuukausiraha edellyttää jotain; kouluun mennään koulupäivinä ja huolehditaan opiskelusta sekä huoneen siivoamisesta kerran viikossa. Tiskaaminen, kaupassa käynti silloin tällöin ja roskien vienti pois kuuluukin tehdä ilman palkkiota. Näin olen laittanut rajoja kahdelle omalle pojalle ja kolmelle kasvattilapselle. Ainoa joka valittaa on kasvattityttö, joka on käynyt koulua miten huvittaa ja tykännyt jäädä nukkumaan, jos nukkuu pommiin. Meillä se vaan ei käy; komento ylös pedistä ja kouluun. Jos ei ole siivonnut huonetta niin kuin on sovittu, lähtee tietsikan hiiri, digiboxin kaukosäädin ja läppäri jemmaan. Hyvin on sujunut ja se siivoaminenkin onnistuu. 20-vuotias isoveljensä ymmärtää oikein hyvin, miksi pitää ilmoittaa mihin menee ja koska tulee.

Itse olin samanlainen, mutta nuorempana. Paitsi että minun äitini tosiaan otti kakki rahani pois, puhelimen pois ja antoi lemmikkini pois. Omasta mielestäni se oli hänen osaltaan väärin tehty sillä se pahensi välejämme paljon enemmän enkä siitä minkäänlaista "opetusta" saanut, ärsytti vain ja ärsyttää vieläkin vaikka olen jo 20 ja asunut omillani 5 vuotta. Äitini takia muutin pois 15-vuotiaana ja elin isän lähettämillä elatusmaksuilla (300€/kk) kunnes aloin saamaan opintotukea ja pääsin töihin. Joten liika kuri ajaa jo lähes täysi-ikäisen helposti pois kotoa heti kun siihen tulee mahdollisuus. Tyttäresi on jo nyt oikeutettu opintotukeen ja lainaan joten voisi muuttaa pois jo vaikka huomenna. jos rahat ei oikeasti riitä sosiaalitoimisto avustaa.
Eli minun neuvoni on, vaikka nuori olenkin, jos tyttärelläsi on tarpeeksi järkeä päässä(tajuaa oikeasti mikä on väärin/oikein, mitä saa tehdä/ei saa tehdä ja toimii edes suurinpiirtein sen mukaan) anna hänen elää omaa elämäänsä. Ei tuonikäinen tarvitse enää mitään "kuria" tai kotiintuloaikoja saati ketään päättämään milloin hän saa ostaa vaatteita ja millaisia. Kyllä melkeen täysikäsellä pitäis jo olla järki päässä että osaa päättää omasta elämästään.

Kuulostaa niin tutulta...Asioista pitäisi todella pystyä keskustelemaan...Vaikka tyttösi on 17 ei se tarkoita että voi tehdä "mitä huvittaa" ilman että asioista tarvitsee vanhemmille kertoa. Rajat ja säännöt pitää 17 vuotiaallakin olla. Ja kyllähän se niin kuitenkin on että niin kauan kun kotona asuvat niin ollaan "asiallisesti"...! Vaatteista harvemmin tossa iässä halutaan vanhempien kanssa keskustella tai ainakaan kysyä vanhempien mielipidettä mitä voi ostaa ja mitä ei. Tyttöni joka on samanikäinen pyytää joskus mukaan kun menee vaateostoksille mutta tietää kyllä itse mitä vaatteita haluaa...Toki saattaa kysyä mitä mieltä olen vaatteesta tai väristä mutta siihen se sitten jääkin...Riidan saan varmasti aikaan jos rupean valitsemaan tytölleni vaatteita...Ehdottaa aina voi....Tuossa iässä kuitenkin jo yleensä tietävät tarkkaan mistä tykkäävät. Yöksi kaverin kun ovat menossa niin parempi kun ilmoittavat asiasta ennen kuin lähtevät kun että puolen yön aikoihin laittavat viestiä että ei tulekkaan yöksi kotiin. Aina voi soittaa kaverin vanhemmille jos epäilyttää että onko asiasta kaverin vanhempien kanssa. !17 vuotiaan perään voi todellakin soitella ja kysellä että missä menee jos lapsi ei mitään ilmoita. En ymmärrä miten se tekee vanhemmasta huonon tai ylihuolehtivan jos on kiinnostunut missä oma lapsi liikkuu ja kenen kanssa. Liian sinisilmäinen ei todellakaan kannata olla. Aina pitää hiukan epäillä..."Kaverin luona yötä" on monesti myös meno ihan muualle...Luottamus karisee hyvin nopeasti jos ei tehdä niinkuin sovitaan...Suurin virhe minkä voi tehdä on tyyliin "tehkööt mitä tykkää ei kiinnosta"...Jos oikein takkuaa niin aina voi esim.kysyä neuvoa sosiaalipuolelta....Vielä kun on alle 18vuotias. Toi kotoa pois muuttaminen on yleisin uhkaus ja varmaan jää myös sille tasolle. Keskustelu kannattaa aina ja voithan yrittää ehdottaa tai sopia että jos tyttö ilmoittelee edes viestillä missä menee niin et soittele perään. En ymmärrä asennetta "anna olla ja elää,anna tytön mennä....En tietääkseni ole sanonut että pitää sängyn jalkaan sitoa ettei mihinkään pääse mutta jotakin rajaa sentäs vaikka on jo 17...Tuntuu että on paljon tyyliä "tehkööt mitä tykkää, ne on se naapurin kakarat jotka sekoilee ei meidän"....

Minulla on 16v tyttö jus siinä teiniiässä ja ei sano nykyään ,kun lähtee ,että mie meen kavereille tai kaverin kanssa se hakee ,mutta mmuistelen meidän yhteisiä aikoja ,enää ei leivo ja tule olohuoneese hymyillen sille sekin jäänyt ,paljon omassa huoneessa ,löysin oman koulukaverin kautta itselle poikakaverin ,ja minusta tietysti kiva ,mutta kun ollut kovia riitoja ,niin olen ajatellut ,että tuollaisella käyttäytymisellä ja luonteella ei saa kaveria tartiskos saada ,mutta meninkin omaan kuoppaan ja tyttö on nyt jottain puolitoiskuukautta seurustellut,kyllä sitä mietii ,mitä ajattelee ja sanoo nuori on kerran nuori pitäs nauttia ,että on vielä kotosalla ja entäs muila.

Tyttäresi on vielä niin nuori, ettei ymmärrä, että rajat ovat rakkautta. Lasta ei pitäisi uhkailla, jos ei ole valmis toteuttamaan uhkaustaan. Jos sanot ottavasi kuukausirahan pois ja vastaus on että siitä vaan, niin ota se raha pois. Ja jos uhkaa muuttaa pois kotoa, tehkää yhdessä laskelma paljonko nykymaailmassa maksaa asua. Pitää jättää koulut kesken ja mennä töihin ja vaatteisiin ja kampaajaan ei ole varaa osa-aikaisen kassaneidin palkoilla. Katsotaan sitten uudestaan onko niin innokas muuttamaan omilleen, kun äiti ei sitten enää maksakaan ruokia ja elämistä eikä ole pesemässä pyykkiä ja tekemässä ruokaa.

Muhahaaaa... Olisit vain onnellinen jos lähtisi. Yksi suu vähemmän ruokittavana :)

Samoin meillä ko. alkoi ... heti tuossa 9 luokan jälkeen... nyt noin reilut puolivuottta tempoiltuaan kuitenkin rauhoittunut ja jopa keskustelee järkevästi asioistaan... huolettaa kyllä välillä missä seurassa täsmälleen liikkuu, mutta kyllä siitäkin nyt infoaa, kun en liian tiukkaa liekaa ole laittanut ja pitänyt linjan, että kaikesta voi kertoa ilman kauheita rangaistuksia yms. ylilyöntejä...ja hankalille asioille mietitään yhdessä ratkaisuja ja pieleen menevistä asioista kohtuullinen seuraus/rangaistus, jos toistuu tai suoraan valehdellaan ...
Niin rakentava lähestyminen ja se, että mahdollistaa kavereitten vierailun huvin ja hauskan merkeissä yms... turvallisesti ja ns. salaisesti valvoen, ettei nuoret hoksaa että heitä myös valvotaan... yms. Ole kiinnostunut luonnollisesti ja aidosti tytärtäsi askarruttavista aiheista silloin, kun hän haluaa niistä puhua yms... ja ole lähellä ja tukena sekä ole itse hyvä esimerkki toiminnoissasi niin kyllä se siitä...
Voi silti lähteä, jos on sen aika, mutta voi vielä palatakin, kun oman repäisynsä tehnyt, kun pidät ovet auki...
Aikuistuminen on hänellekin aika outo ja uusi asia... miten suhtautua itseensä, vanhempiinsa ja ympäristöönsä... auta häntä olemalla tukena ja esimerkkinä... Helpompi sanoa kuin toteuttaa ;)

17v, on jo nuori aikuinen. ELi anna mennä ja tulla niinkuin lystää, kyllä elämä opettaa.

Toinen vaihtoehto on että tyttäresi ottaa ja häipyy heti kun on täysikä-inen eikä halua olla kanssasi missään tekemisissä.

Hei toi on ihan normaalia, ei tuossa iässä enää kaikkea kerrota vahhemmille, toi on älytöntä, ettei omalla rahalla nuori sitten saisi ostaa vaatteita, tai käydä parturissa. Se on itsenäistymistä, ettei tarvitse ilmoitella kaikesta tekemisistään. 17 vuotias on kumminkin jo aika vanha, eikä silloin yleensä keskustella tietyn vaatekappaleen ostamisesta.. " äiti, voinko ostaa sen? "

Ihan ok, jos tyttö ilmottaisi MILLOIN tulee kotii tai missä on, tai jos menee yöksi, niin toki siitähän voisi keskustella hiukan aikaisemin. Antakaa hänelle TILAA, niin ette saisi tuollaista kohtelua ehkä takaisin, hän oletettavasti kokee teidän rajoittavan hänen elämää.

Eikä tuo ole mikään kauhea teini, vaan normaalia itseäistymistä, tai sitten teillä on joku tiukka kasvatus linja, voisitte vähän löysätä. :)

Tuttua jupinaa ...pääset vielä helpolla
MULLA ON KAKSI 17V. TYTTÖÄ JA HOITELEN HEIDÄT YKSIN.
OLEN TÄYSIN PASKA ÄITI,PIDÄN KOVAA KURIA MUUTEN EI PÄRJÄÄ.

Älä viitsi. Tyttösi on kohta aikuinen, meillä on kotona tuohon tyyliin meno ("menen tänään sinne" -meininki siis, ehkei ihan noin raakana mutten 17vee vielä olekkaan). Ei ole tullut mitään ongelmaa eikä valittamista kummaltakaan osapuolelta. Se on myös sinun asenteestasi kiinni, et voi kaikkea syytä sälyttää tyttösi harteille.

Kun tyttö kasvaa, et voi jatkaa samaan tahtiin kuin vaikka 11-vuotiaan kanssa. Oma isäni tahtoisi että olisin ikuisesti se viisivuotias vaahtosammutin hiekkalaatikolla, ja se todella repii mieltä. Siksi minua ärsytti tuo oisihansekivaajosoisitikuisestiseteini -asenne. Mikäli olet tehnyt tuon selväksi, tytöstäsi saattaa tuntua että hän ei kelpaa omana itsenään. Isästäsi etäännyin juuri sen takia.

Sinänsä tuo "voinko enää vaikuttaa" -kysymys on nurinkurinen. Haloo, herätys! Sinun tyttösi se on edelleen vaikka jos iso tyttö onkin. Kohtele häntä enemmän tasavertaisena, jookos?

Anna tytön ostaa jos ostaa vaatteita ,minua äitini aina kontroloi en saanut mitään ostaa. kun minun tyttärenio alkoi ostella vaatteita itsellen en estellyt . Oli meilläkin joskus sitä et sanottiin et meen yöksi tuolle tai tuolle.aina päästin .Saattoi hän yhtäkkiä lähteä kaupunkiin Pyysi vielä minulta rahaa ,ei välttämättä aina kertonut mihin sitä tarvitsee.tyttäresi on nyt aikuisiän kynnyksellä ja on turha kontroloida hänen tekemisiään ja menemisiään ,se voi vain muuttua pahemmaksi .minun tyttäreni muutti 17v jo avoliittoon ja meni kihloihin . Nyt on naimisissa ja minä odotan koska minusta tulee mummu.

Olen itse myös passiivinen ja itsenäinen vanhempi teini, joten tiukistelu ei tuossa vaiheessa enää juurikaan toimi. Kyllä tyttö tietää että teet kaiken vain rakkaudesta, mutta tapa vain ärsyttää häntä. Kannattaa yrittää rakentaa hyvä, tietyllä tavalla kaverillinen ja tukeva suhde tyttäreesi. Välinne parantuvat luultavasti viimeistään sitten, kun hän muuttaa kotoa pois

Vaikea tilanne. Ainakin voit sanoa, että olet huolissasi, kun ei vastaa puhelimeen. Olisiko huolissaan sinusta? Sana rakastaa. Auttaako yhtään? Muut osaavat neuvoa paremmin. On kokemusta.

No voi ny vittusaatana lässynlää, mimmi on kohta täysikänen ja työ kuvittelette voivanne seurailla sen tekemisiä. Jos välttämättä haluat saada jonkinlaista mielihyvää siitä että kontrolloit toisen elämää, niin pönäskää uus pentu, siinä sitä on moneksi vuodeksi joku jota määräillä.

Luin sattumalta sun kirjoituksen ja tuli mieleen itseni, kun en osannut muuta kuin levittää käteeni, nyt tietäisin paremmin - Minun lapseni kärsi masennuksesta15v. eteenpäin, ei mistään tavallisesta ohimenevästä, en nähnyt en ymmärtänyt. Oli sitten vaikeita aikoja tytön ollessa 22-v, nyt ollaan tällä hetkellä voiton puolella. Ei aikuinen aina tajua kuinka raskaasti lapsi ottaa esim. vanhempien eron, elämässään menetykse esim.mummon kuoleman tms. asiat.
Onnea ja vahvuutta! - selvitä asia - ole läsnä VAIKKA luulet ettei puhettasi kuunnella - lapsi myös 17-v kuule ja tietää silloin, että VÄLITÄT!

Ihan sama mutta et voi antaa sen puhua sulle veemäisesti ja näsäviisaasti. Siihen voit kyllä puuttua ja yrittää pitää jonkinlaista auktoriteettiä yllä. Se plikka asuu kotona ja siellä kotona on sun säännöt halusi tai ei. Nyt otat tiukemman linjan ettei rupea hyppimään silmille. Sano että jos haluat enemmän vapauksia tietää se sitä että todistaa olevansa kykenevä itsenäisempään elämään eikä se onnistu päätä aukomalla sinulle. Päinvastoin. Sano myös että sen tehtävä on nyt vakuuttaa teidät vanhemmat siitä että on vastuullisesti toimiva nuori nainen eikä rääväsuinen teinityttö joka kuvittelee itsestään liikoja. Älä huuda näitä asioita vaan napakka ote ja selvät säännöt. Niitä se kaipaakin. Testaa rajojaan.

Asuuko tyttärenne kotona vai viiden tähden hotellissa? Siis peseekö hän pyykkiä, laittaako ruokaa, siivoaako hän itse jne vai pelaako teillä hyvä palvelu? Lisäkää vastuuta kotona.

Hiukset ja vaatteet ovat vauhdikkaita muutoskohteita tuossa iässä. Yksi työkaverini kertoi että heidän uhmattaren kanssa oli konstit vähissä, kunnes hän puolisonsa keksivät muuttaa asennetta ja kun tytär ilmoitti muuttavansa poikaystävän luo niin vanhemmat "iloitsivat" ja kehuivat miten mahtavaa se on. Niinpä tytär jäi kotiin.

Kaikkia ei pidä hyväksyä, rajat tulee laittaa esim. ajan ja rahan käytössä. Voisiko niiden sisällä sitten antaa enemmän vapauksia valita oman päänsä mukaan?

Siis tyttö on jo 17-vuotias? Hänhän on lähes täysi-ikäinen, eikä häntä tarvitse enää vahtia.

Järkyttävää lukea näitä kommentteja ´"anna mennä, "älä rajoita" jne. Tyttösi on vielä alaikäinen ja sinä olet hänestä vastuussa. Vanhemmat määräävät miten kodissa eletään eikä lapset/nuoriso. Ei koti ole mikään hotelli jonne teini voi tulla ja mennä miten haluaa. Käsittämätöntä mihin tää "kasvatus" on mennyt...

Meillä oli muutama sääntö:

Ilmoitusvelvollisuus:
Aina kerrotaan minne aiotaan mennä ja kauanko viipyä.
Tämä sääntö koski myös vanhempia.

Kotoa muuttaminen:

Jos et pärjää, tule takaisin.
Vuokra on itse maksettava vaikka muuten apua saisikin.

Kotiovi on aina auki tapahtui maailmalla mitä tahansa.

Ja kodin säännöistä päättää vanhemmat koska vastuukin oli meillä.


Näillä pärjättiin vaikka joskus lapset rajoja "tarkistelivat". Riitelemällä ei voita mitään ja se vain aiheuttaa sen, ettei sinulle halutakaan mitään kertoa. Ehkä meillä oli ns. helppoja lapsia vaikka ei se siltä aikoinaan tuntunut.

Ajattepa itte, et kuis erillaine sä olit itse sillo ku sä olit teini..???

Ei teini voi olla sellane ku vanhemmat on. Vanhikset on vain ajatuksineen niin omien ajatustensa vankeja, et he ei voi ajatella muuta kuin et vain se, mitä he omas päässään ajattelee, on oikein.

Antaisit säkin luottoo sun tyttärelle, etkä olis aina holhoomassa. Nuorena pitää saada tilaa kasvaa, mut vanhemien jatkuva holhoaminen ahdistaa!

Sitäpaitsi, kyllä nuorella saa olla oma maku omaan pukeutumiseen vai haluuksä määrää sun tytärtä, et miten hän pukeutuu?? Oletan, et ainakaan hän ei saa olla kauniinpi kuin sä?!

Ja tottakai hän muuttaa pois teidän kotoa. Holhoamisella ja tuolla toiminnalla teidän välille jää vain ilkeä katku. Tue mielummin sun tyärtä hänen valinnoissaan ja lopeta se ainainen ruikutus hänen tekemisistään.

..pois ellei kotona osallistu normaaleihin rutiineihin ja selvät säännöt menemisiin ja tulemisiin.

Niin kauan kun tyttö majailee sun katon alla on sulla hänestä myös vastuu. Toki jos hän uhkauksensa mukaisesti haluaa kokeilla siipiensä kantoa niin anna mennä, ei se kauaa ota kun "nuori aikuinen" huomaa että maailma on muutakin kun biletystä ja yökyliä.

Koti ei voi eikä saa olla mikään täysihoitola enää ton ikäselle, tämä on just tätä "ei saa sanoa tulee traumoja" skeidaa jolla nykyvanhemmat on kyllästetty.

17 vuotiasta ei tarvi paimentaa kuin kakaraa. Et ilmeisesti ole osannut opettaa häntä itsenäiseksi joten opetteli sitten itse. Kuten niin moni muu ikäisensä.

Eikä ole sinun asiasi määräillä toisen elämästä omien halujesi perusteella. Mene omistamaan joku muu ja ala suhtautua tyttäreesi niin kuin ihmiseen äläkä niin kuin lemmikkiapinaan.

neiti on kuitenki hei 17, jätä se omiin oloihinsa kyllä se nyt osaa hoitaa jo omat asiansa. ketuttaa tollanen holhoaminen nyt yhtä jos toistaki. Ennen vanhaan muutettiin pois kotoa jo 15,16 ja 17 vuotiaana, ei se nyt mikään kumma ole jos neiti haluaa katkoa välit ja lentää pois pesästä.

Kyllä, 17-vuotias nuori nainen on menossa kovaa vauhtia teini-iän yli eikä sille mitään voi - kukaan ei ole teini ikuisesti. Yllätys, yllätys. :)

Mitään kontrollia et yli 18-vuotiaan tekemisistä juuri voi pitää ilman suurta kiristystä joka yleensä on rahallista. Mielestäni ollaan hakoteillä jos aikuista ihmistä pitää yrittää kontrolloida, vähän jotain luottamusta voi jo osoittaa eri tyyliin kuin teinille.

Luvan pyytäminen asioihin, jotka ovat aikuisille normaaleja asioita tehdä ilman kenenkään lupia alkaa todellakin olla aika huono luottamuksenosoitus. Hänen pitäisi nyt olla jo viittä vaille valmis ja käyttäytyä itsenäisesti, oma-aloitteisesti kuin aikaihminen, joten on korkea aika myös osata näyttää se. Etkö anna hänen tehdä niin?

Pieni kapinahenki ylimeneviä kontrollointiyrityksiä kohtaan on enemmän kuin tervettä ja normaalia käytöstä, koska äidin ja isän tehtävä on nyt uskaltaa päästää irti. Tästä teille sarkasmia.

Miksi tytön tekemisiin puuttuisitte, tekeekö hän pahojaan tai vahingoittaa itseään tai muita? Yhteistuumin voisitte tätä pohtia ja keksiä parempia tapoja olla vieläkin perhe, vaikka olette kaikki melkein yhtä aikusia pikapuoliin. :)

mutta pidä huoli että voi tulla takaisin. Vaikkapa vain syömään ja pesemään pyykkiä. Voi palata sitten ilman kasvojen menetystä...

Eiköhän se ole niin että tuon ikänen tyttö alkaa olemaan jo melko itsenäinen monellakin saralla. On mielestäni täysin kohtuutonta menetellä vanhojen normien mukaan abaut 17 vuotiaan tytön kanssa. Itseäni ainakin vituttaisi jos tämä tyttö olisi oma tyttöystäväni. Kotoa tulee viesti "ja sitten kymmeneksi kotio" c'moon, isänä tiedän mitä on asettaa rajoja mutta jossain niiden järkevyyden rajakin on. anna tytön tutustua maailmaan äläkä rajoita liikaa hänen elämäänsä. Olen 22 ja mutsi vahtaa vieläkin tekemisiäni....arvatkaapas paljonko alkaa ahdistamaan sellainen..

Tavanomaiseen Suomalaiseen ydinperhekulttuuriin kuuluu kaikenlainen ihmetys kun nuoret alkavat muuttua luonteenpiirteiltään. Voivottelun ja ihmettelyn nuorten käyttäytymiseen jne.
Olisi jo korkea aika ottaa rennommin elämä ja antaa nuorten kehittyä ja muuttua omaan tahtiinsa.
Antakaa siis muillekkin mahdollisuus onneliseen elämään,,,

Jos on niin omillaan niin potki pihalle kotoa. Itse elin jo tuossa iässä omillani ja se oli kunnon koulu. Ei nykyisin heikoista tuulista kaadu :)

Sinun tarinasi oli hyvin tuttua. Koin itsekin tyttäreni kanssa samanlaista mm muuttuminen kuinka äkkiä kiltistä mukavasta tytöstä tuleekin itsekäs erilainen nuori ja asiat eivät kuulu mulle sekä olen jo (hänen omasta mielestään) täysi-ikäinen. Muutti kotoa jo 16 vuotiaana ja minulla ei ollut siihen osaa eikä arpaa, mutta tuli yllätyksenä ja syyttelin itseäni, mutta siinä olikin sitten hyviäkin puolia ja hyväksyin asian. Hyväksyin ja ajattelin että kuitenkin muutto tulee joskus tapahtumaan. Olin yksinhuoltaja. Hän kävi joskus luonani ja minä hänen luonaan.
Hän nyt on kahden pojan äiti ja avioliitossa. Meillä on ns kaverisuhde ja olen antanut hänen itsenäistyä.
Jokainen nuori viettää sen murrosiän omalla tyylillään ja tavalla, mutta kun siitä selviää niin hänestä voi tulla ja useasti tulee ns hyvä aikuinen.
Antamalla sopivasti vastuuta niin pärjää elämässään. Tsemppiä!

noin pienellä. Kuukausirahat pois niin ei ostele "omilla rahoillaan" mitään... ja 17 v ihmisen pitäisi osata itse hankkia ilta / vkl / kesätyöpaikka mikäli omaa rahaa tarvitsee. Vanhemmat työntävät nykyään ihan liikaa rahaa lapsilleen.

Hän nyt vaan on siinä iässä, jossa ihminen on siinä mielessä tyhmimmillään, että luulee pärjäävänsä ja osaavansa kaiken.
Ikäväähän se on, että kokeneenpia ja osaavampia ei kuunnella. Lapset tekevät omat virheensä itse, virheet ovat usein kovin samoja, mitä me itse teimme, ja se on murheellista, ettei niitä voi välttää neuvoja kuulemalla.
Sitten kun tulee ikää ja järkeä lisää, niin kyllä ne sitten taas mielellään juttelevat ja kuuntelevat. Sitä joutuu odottamaan vaan vielä vajaat 10 vuotta.

Oletko varma, ettei hän käytä huumeita? Jostain hän on sen käyttäytymisensä oppinut. Jos eivät huumeet ole mukana kuvioissa, niin sitten hän on vaan havainnut sen tavan menevän läpi. Kun itse pysyt rauhallisena ja aikuisena, niin homma alkaa sujua paremmin.

hei !

aikoinani kotoa 15 vee lähteneenä ehdotan sinulle, että anna muuttaa. kyllä siperia opetaa :) nimittäin kun huomaa itse joutuvansa itsestään huolehtimaan, se on kova koulu, mutta tarpeellinen tytöllesi. älä vain tee sitä virhettä, että mahdollista tuollaisen käytöksen maksamalla laskut, pesemällä pyykit, laittamalla ruoan... vastuu ja velvollisuudet kuuluvat jo hänelle !

minä jo seurustelin 15-vuotiaana lapseni isän kanssa :D, toki se lapsi tehtiin vasti 23v... hetken päästä siitä, kun alettiin seurustella, asuttiin käytännössä yhdes, oltiin aina toisen kotona, yötkin. 17v. kun olin, muutettiin yhteen asumaan. kyllähän sen ikäinen jo iltatöissä käy :) ihan itse siis on vuokra ja eläminen maksettu, ei oo tarvinu vanhempien kukkarolla käydä...

en minä ainakaan tuon ikäisenä lupia kyselly, äiti luottikin minuun. kuukausirahat oli minun, ei niistä tarvinnu kysellä mihin käyttää...ja eikös se ole just sitä raha-asioiden opettelua?! näin ajattelisin.

ehkä tässä vaiheessa kannattais antaa liekaa ja näyttää tytölle, että luotat ja tavallaan vaatia myös käyttäytymään "aikuismaisesti". eli vaikka sopia, että saa tehdä jotain, mitä ei ennen ole saanut ja pyydät myös nätisti, että ilmoittais menoistaan ja selität, että oot huolissas. ja kehua vielä, että on kasvanut "aikuiseksi", nyt positiivista palautetta kehiin, kohottaa itsetuntoakin. ja rehellistä keskustelua. nyt liialla kontrolloinnilla voit saada vain huonoa aikaiseksi.

omasta teini-iästä muistan hyvin sen, että mitä enemmän äiti kontrolloi, sitä enemmän kapinoin. onneksi äitini on viisas nainen ja antoi tilaa kasvaa aikuiseksi ja tuki sillä tiellä. kun tunsin äidin olevan enemmän omalla tasolla, kuin ylempänä, pystyin keskustelemaan paljon asioista hänen kanssaan. ja ihan kunnollinen nainen minusta on tullut :) lapseni on nyt 5v. ja odotan toista. jaksamisia sinne, ei taida se murehtiminen loppua äidillä ikinä :)