Appivanhempani ovat oikein mukavia, mutta yksi asia ahdistaa ja paljon, nimittäin heidän ostamansa lahjojen määrä ja hinta. Anoppi on kova ostamaan (appiukko taitaa olla tossun alla) joululahjoja, synttärilahjoja, tuliaisia matkoilta jne. Olen koittanut sanoa anopille, että ei meille enää tarvitse mitään ostaa eikä tuoda tuliaisia. Niitä vain lapsenlapsille, koska muut ovat jo saaneet kiintiön täyteen. Ei mene jakeluun. Heidän kaikki lapset ovat jo aikuisia, joten en tosiaan tajua tätä ostelua. Kaikki ovat myös tukevasti työelämässä, joten on varmasti itsellä varaa ostaa se, mitä tarvitsee.
Nyt minä ja mieheni olemme muuttamaassa ihan omaan kotiin, joten anoppi on keksinyt, että he ostavat meille tuparilahjaksi uusia huonekaluja (olemme varautuneet asuntolainalla hankkimaan joitakin uusia huonekaluja, koska muutamme reilusti isompaan asuntoon).
Minua ahdistaa tällainen ostelu ja erityisesti se, että lahjat ovat aina niin kalliita. Jos jotain haluavat tuoda tuparilahjaksi, minä olisin tyytyväinen vaikka leikkuulautaan tai kynnysmattoon. Ei sen aina tarvitse olla niin suureellista. Minä en ole kotonani tottunut tällaiseen, koska vanhempanilla ei ole koskaan rahaa ollut erityisen paljon, eikä lahjat ole olleet mitenkään kalliita, mutta mukava lapsuus ja nuoruus on silti ollut.
Meillä ei ole lapsia, mutta anoppi ja appiukko ovat jo luvanneet vaunut yms. ostaa tulevalle lapselle. Minä olen vähän ahdistunut tällaisen tavaratulvan keskellä. Samoin mieheni, mutta ei hänen auta sanoa äidilleen mitään, koska ei sillä ole mitään vaikutusta kuitenkaan. Minusta olisi järkeva lopettaa lahjojen ostelu aikuisille ihmisille, koska kaikilla on jo valmiiksi kaikki paikat täynnä kaikenlaista turhaa krääsää. Osaisiko joku neuvoa, miten menetellä tällaisen osteluhysterian keskellä? Onko jollain kokemusta, miten voisi sanoa, että mitään ei tarvitse ostella ja niin ettei kukaan suuttuisi? Hienovarainen vastaan sanominen ei auta.
Kalliit lahjat
53
7202
Vastaukset
- oma kokemus
Oma kokemukseni valitettavasti vastaavasta on, ettei mikään muu auttanu kuin suututtaa. Kyseessä oma äitini, ei puolisoni. Vihjailut, kauniisti sanomiset ym. ei riittäneet, ei mitään vaikutusta. Meillä kysymyksessä lapsille tuodut lelut ja tavarat joita pursui kaikki paikat. Lelut useasti isoja (minikeittiöitä, nukkekoteja, polkuauto vaikka asumme kerrostalossa eli sisätiloihin tarkoitettu, nuken huonekaluja valtava määrä jne.) mutta paljon mahtui pienempääkin krääsää mukaan. Mitta täyttyi ja kerroin myyväni kaikki tulevat roinat tästä eteenpäin ja jo tulleet samalla. Äiti lupasi ottaa isot lelut kotiinsa, leikki närkästynyttä pari päivää ja toipui. Nyt ei tavaraa tule kuin synttäri/joulu/merkkipäivälahjoina ja hyvä näin. Lapset saavat mummilassa leikkiä näillä hehtaarileluilla ja kaikki hyvin.
Tein hänelle selväksi hyvin painokkaasti sanoen, etten ota enää yhtään enempää näitä tavaroita vastaan koska lasten huoneet (vaikka kullakin omansa) ovat niin täynnä ettei kaappeihin ja laatikoihin mahdu enää mitään vaan lattiaakin jo tarvittiin. Sanoin ihan tosissaan että myyntiin nyt menevät kuten kaikki uusikin mitä mummi tänne tuo. Äänensävynä painokas ja vakava jotta asia tuli hyvin selväksi, mutten kuitenkaan ollut ainakaan omasta mielestä ilkeä.
Meillä ei valitettavasti vähempi riittänyt ja pahaa pelkään ettei sinullakaan:( Yleensä tuollaiset luonteenpiirteet vain ovat ja pysyvät ellei itse nosta anopilta tietä pystyyn. Tsemppiä!1) Omalle äidille voi sanoa hieman suorempaan.
2) Anopille sanoo tarvittaessa suoraan oma poika, eikä hommaa jätetä miniälle. Hommaa ei jätetä miniälle.
3) Pankaa kädet ristiin ja alkakaa riemumessu, jos tämä on elämässänne se vaikea asia.
4) sanotaan kiitos, ja viedään kama kirpparille tai pelastusarmeijaan. Jos kysytään, oliko hyvä, niin oli.
Äitini jäi leskeksi ja uusi mies tuuppasi kerran mukaani vanhan täytekakun vietäväksi opiskelijoilleni. Vinkkasin äidilleni, että en tosiaan jaksa raahata tätä bussissa, mutta äitini sanoi, että mies suuttuu ja loukkaantuu muuten. No. Sitten. Kiitin, heitin lähimpään bussiasemanroskikseen, kun olivat lähteneet ja sanoin myöhemmin kysyttäessä, että hyvää oli. (sairaalaan ei viedä vanhoja täytekakkuja).
Nautiskellaan siitä, mikä mukavaa on ja viedään loppu pelastusarmeijaan.
- df
niin ei siitä loukkaamatta selviä. Joku radikaali toimenpide siinä tarvitaan. Jätä joku kallis lahja vaikka sateeseen, jolloin se varmasti menee pilalle. Sano, että unohdit, kun ei se oikein teidän kotiin muutenkaan sopinut.
lahjat ovat sillai myös ärsyttäviä, että ne eivät välttämättä ole lahjansaajalle mieluisia. Kyllä se ostohysteria vähitellen laantuu, kun hän saa konkreettisesti silmilleen, ettei siitä ole mitään hyötyä.
Kova kovaa vastaan, niin se on aina ollut.- hyvää tarkoittavat
Hei, ajattele asia niin, että he nauttivat ostelusta ja antamisen ilosta. Ehkä voisit suoda heille sen ilon? Lahjat ovat myös heidän tapansa osoittaa kiintymystä ja välittämistä, ei varmaan mitään pahaa. Miksi et antaisi heidän osoittaa tunteitaan omalla tavallaan? Tuskin he myöskään odottavat mitään vastalahjaksi tai vastapalveluksi, vaan kyse on tosiaan antamisen ilosta.
Voit varmaan kuitenkin ilmaista heille, millaisista tavaroista tykkäät, niin ei tule ikäviä yllätyksiä. Isot hankinnat täytyisi ilman muuta neuvotella yhdessä. Lahjoja ei myöskään ole pakko käyttää, jos eivät satu olemaan mieleisiä, eikä lahjan saaminen merkitse velvollisuutta pitää sitä. Voit vaihtaa tai antaa eteenpäin, sinullahan on omistusoikeus ja päätösvalta tavaroihin joita sinulle on annettu. Ota reilusti asenne, että otat lahjat vastaan ilolla mutta koska et ole niitä pyytänyt, et ota niistä kantaaksesi minkäänlaisia velvollisuuksia - ei myöskään kiitollisuusvelkaa.
Ota lahjoista kaikki ilo irti, nauti hyvällä omallatunnolla. Niin hekin ovat sen tarkoittaneet. - ilman stressiä
hyvää tarkoittavat kirjoitti:
Hei, ajattele asia niin, että he nauttivat ostelusta ja antamisen ilosta. Ehkä voisit suoda heille sen ilon? Lahjat ovat myös heidän tapansa osoittaa kiintymystä ja välittämistä, ei varmaan mitään pahaa. Miksi et antaisi heidän osoittaa tunteitaan omalla tavallaan? Tuskin he myöskään odottavat mitään vastalahjaksi tai vastapalveluksi, vaan kyse on tosiaan antamisen ilosta.
Voit varmaan kuitenkin ilmaista heille, millaisista tavaroista tykkäät, niin ei tule ikäviä yllätyksiä. Isot hankinnat täytyisi ilman muuta neuvotella yhdessä. Lahjoja ei myöskään ole pakko käyttää, jos eivät satu olemaan mieleisiä, eikä lahjan saaminen merkitse velvollisuutta pitää sitä. Voit vaihtaa tai antaa eteenpäin, sinullahan on omistusoikeus ja päätösvalta tavaroihin joita sinulle on annettu. Ota reilusti asenne, että otat lahjat vastaan ilolla mutta koska et ole niitä pyytänyt, et ota niistä kantaaksesi minkäänlaisia velvollisuuksia - ei myöskään kiitollisuusvelkaa.
Ota lahjoista kaikki ilo irti, nauti hyvällä omallatunnolla. Niin hekin ovat sen tarkoittaneet.Minun anoppi on myös innokas ostelemaan meille kaikenlaista, ja yleensä sellaista joka ei ole omaan makuuni. Kiitän ystävällisesti ja joko otan lahjan käyttöön tai heitän menemään, enkä ota niistä paineita itselleni. Minusta lahjan antaminen on joka tapauksessa kaunis ele, joka tuottaa iloa, vaikka en tavaroista välitäkään. Kiusallinen puoli on anopin kyselyt jälkeenpäin, onko lahja ollut hyvä ja käytössä, ja niihin kysymyksiin en ole ruvennut antamaan mitään selvityksiä, ei minun tarvitse.
- tulvatavara
ilman stressiä kirjoitti:
Minun anoppi on myös innokas ostelemaan meille kaikenlaista, ja yleensä sellaista joka ei ole omaan makuuni. Kiitän ystävällisesti ja joko otan lahjan käyttöön tai heitän menemään, enkä ota niistä paineita itselleni. Minusta lahjan antaminen on joka tapauksessa kaunis ele, joka tuottaa iloa, vaikka en tavaroista välitäkään. Kiusallinen puoli on anopin kyselyt jälkeenpäin, onko lahja ollut hyvä ja käytössä, ja niihin kysymyksiin en ole ruvennut antamaan mitään selvityksiä, ei minun tarvitse.
Kaaasaa...
- Tavaratulva
Ostelun lopettamiseksi ei tosiaan taida olla muuta vaihtoehtoa kuin sanoa suoraan ja suututtaa. Kuitenkin pitäisi pysyä anopin kanssa väleissä enkä haluaisi leimautua kiittämättömäksi hulluksi miniäksi. Hankala tilanne...
Tuntuu, että anopilla on mennyt ohi se, että hänen kaikki lapsensa ovat jo aikuisia. Ja samalla tuntuu kompensoivan sitä, että hänen omassa lapsuudessa isossa perheessä oli vähän kaikesta pulaa. Että nyt kun on rahaa, niin täytyy sitten ostella omille lapsille kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, eikä tule mieleen, että se voi myöhemmin perheeseen tulleista miniöistä/vävyistä tuntua epämukavalta. Minä tekisin isot ostokset mieluiten mieheni kanssa omilla rahoilla, koska silloin kehtaan ostaa juuri niin kallista tai halpaa kuin haluan. Jos anoppi ja appiukko ovat mukana vinguttamassa korttia, touhu menee väkisin sellaiseksi laskemiseksi, koska muut sisaruksen perheineen sai sitten vähän halvempaa tai kalliimpaa jne. Tiedän tämän kokemuksesta, koska kerran joululahjaostoksilla piti väkisin valita jotain extraa lisäksi lahjaan, koska muut olivat saamassa jotain kalliimpaa kuin se, mitä me valitsimme. Meitä tämä ei olisi haitannut, mutta anoppia vaivasi.
Täytyy kai nyt vaan yrittää tulla tämän asian kanssa toimeen, eikä ottaa lahjojen käytöstä paineita. Eipähän ole minun ongelmani, jos haluavat rahojaan levitellä ympäriinsä. Mutta jos sitä rahaa on tosiaan enemmän kuin ehtii käyttää, en tajua, miksi eivät käytä sitä enemmän vaikka matkusteluun, talon remonttiin tai uuteen autoon. Näistä anoppi nimittäin koko ajan haaveilee. Jos ostelu nouseen vielä tästä uusiin ulottuvuuksiin mahdollisten lastemme kohdalla, täytyy viimeistään sitten ottaa lusikka kauniiseen käteen ja sanoa suoraan...- Jatkuvaa taistelua
Meillä menossa draama anopin ja apen kanssa, juuri samasta osteluinnostuksesta. Olemme asuneet yhdessä ja olleet naimisissa liki kymmenen vuotta, viime vuoden puolella vasta syntyi ainokaiseksi jäävä vauvamme. Pari vuotta sitten anoppi jäi eläkkeelle ja appikin viime vuonna, nyt kun vauvan myötä käyvät meillä viikoittain, tavaran (ja neuvojen) tyrkyttäminen on mennyt ihan yli äyräitten.
Olemme jo yli nelikymppisiä, hyvin toimeentulevia ja minäkin elänyt itsenäisesti omilla tuloilla jo 25 vuotta ja näitä asioita jankutamme heille kerta toisensa jälkeen. Ei-sanaa eivät kuule eivätkä hyväksy. Olemme ruvenneet antamaan tavarat heille takaisin, kiitos emme tarvitse, mutta sekään ei auta. Toiveittemme mukaista olisi, että muistettaisiin vain merkkipäivinä ja jouluna, ja silloinkin kukilla, syötävällä tms. ei-tavaralla. Vauvalle voivat sitten ostaa jotain käyttökelpoista.
Viime viikolla kun anoppi toi minulle äitienpäivälahjaksi (myöhässä, koska oli sairaana äitienpäivänä) rhodorendrumin ja ison säkin kukkamultaa pihallemme, en enää pystynyt pidättelemään, vaan oli pakko ottaa miljoonannen kerran asia esille, tällä kertaa todella tiukkaan sävyyn. Ylittää multa jo kaikki rajat, että anoppi rupeaa mulle ostelemaan äitienpäivälahjoja - ei ole äitini enkä minä ole hänen äitinsä. (Olen hänelle sanonut moneen kertaan, ettei ole tapana tehdä näin, että äitienpäivänä vain lapsi muistaa omaa äitiään...) JA samalla kerralla olisi käynyt ostamassa vauvalle kesäkengät (meidän 9-kuukautisella vauvalla kun on vain 4 paria kesäkenkiä), ja kun ei saanut ostaa kesäkenkiä, olisi sitten halunnut ostaa vauvalle syreenipensaan pihallemme.
Niin, asiasta puhuminen aiheutti tietysti paljon pahaa mieltä anopille, mutta sitä ei voinut millään välttää. Olen ajatellut asian niin, että anoppi pahoittaa mieleni joka kerta tyrkyttämällä tavaraa josta ei sitten saisi kieltäytyä ja vieläpä pitäisi olla kiitollinen. Anoppi myös pahoitti mielensä, kun kerran tapasi minut ja mieheni kirpputorilla myymässä hänen lahjoittamiaan astioita, pöytäliinoja jne.(emme tienneet että he käyvät ko. kirpputorilla, ihan eri kaupungissa) Alkoivat haalia tavaroita itselleen ja tyrkyttivät vielä rahaa niistä!!!
En nyt tämän enempää käy kuvailemaan tilanteita, suosittelen kokemuksesta, että jos sinua ahdistaa jo nyt, niin kannattaa todella pohtia miehesi kanssa, voisitteko vetää rajat noihin tavaran ostamisiin. Jonain päivänä sinulle tulee tilanne, jossa haluatte tehdä omin päin. Silloin anoppisi saattaa ottaa aseekseen lahjoittamansa tavarat tyyliin "huonekalut ja rahat on kyllä kelvanneet, mutta meitä ette jouda katsomaan", "jätin monta etelänmatkaa väliin jotta teillä olisi sitä ja tätä, ja edes tällaista pientä pyyntöä ette nyt voi ottaa huomioon". Ja vaikka eivät sanoisikaan ääneen, niin valtava tavarasta johtuva kiitollisuudenvelka kyllä painaa sinua - ja tulet toimimaan syyllisyydentunnosta sitten taas tavalla, joka aiheuttaa sinulle ahdistusta.
Kun teille syntyy lapsia, tilanteet todella voivat muuttua moninkertaisesti ahdistavammiksi, ainakin näin kävi meillä. Ja nyt tuskailen ja tasapainoilen sen välillä, mikä on kohteliasta sanoa toiselle ja mikä taas loukkaa minua.
Muista se, että olet tasavertainen suhteessa anoppiisi - hän ei ole sinun äitisi, eikä hänellä ole oikeutta käyttäytyä holhoavasti sinua kohtaan, kohdella sinua lapsena, ellet itse anna hänelle tätä oikeutta. - kuukuukuu
Mitä jos pyytäisitte anopilta lahjakorttia liikkeeseen mistä olette uusia kalusteita ostamassa? Ja muutenkin jos saisitte anopin ostelemaan kaikille saman arvoiset lahjakortit jouluisin ja muulloin niin sitten hänen ei tarvitsisi olla mukana vinguttamassa korttia. Saisitte rauhassa miettiä mitä haluatte ja usein lahjakorttia ei tarvitse käyttää kerralla joten ei ole pakko ostaa jotain vaan.
- gallerie gee
kuukuukuu kirjoitti:
Mitä jos pyytäisitte anopilta lahjakorttia liikkeeseen mistä olette uusia kalusteita ostamassa? Ja muutenkin jos saisitte anopin ostelemaan kaikille saman arvoiset lahjakortit jouluisin ja muulloin niin sitten hänen ei tarvitsisi olla mukana vinguttamassa korttia. Saisitte rauhassa miettiä mitä haluatte ja usein lahjakorttia ei tarvitse käyttää kerralla joten ei ole pakko ostaa jotain vaan.
Olen vierestä seurannut samanlaista antamisaddiktiota. Tuttava-aviopariskunnalla on yksi poika ja yksi miniä. Pariskunta on meikäläisen mittapuun mukaan upporikas. He kiertävät maailmaa ja ostelevat kaikenlaista tavaraa. Muutama vuosi sitten he rahtasivat mukanaan kalliita taide-esineitä, tauluja, mattoja ja semmoista. Mutta heidän miniänsä kieltäytyi vastaanottamasta yhtään kippoa tai kappoa kotiinsa.
Nyt pariskunta lahjoo kummipoikansa perhettä. Eikä siis kyse ole mistään pikkujutuista. He ovat hommanneet kummipojan perheelle auton ja auttaneet merkittävästi omakotiltalon rakentamisessa rahallisesti. Tälle perheelle tuntuu kelpaavan.
Ja tuttavapariskunta on todella sikarikas. He ovat ihan normaali-ihmisten kirjoissa, mutta sitä mieltä, että rahan ja tavaran tulee kiertää. Heillä on oma maahantuontifirma. - saisinpa minäkin
kuukuukuu kirjoitti:
Mitä jos pyytäisitte anopilta lahjakorttia liikkeeseen mistä olette uusia kalusteita ostamassa? Ja muutenkin jos saisitte anopin ostelemaan kaikille saman arvoiset lahjakortit jouluisin ja muulloin niin sitten hänen ei tarvitsisi olla mukana vinguttamassa korttia. Saisitte rauhassa miettiä mitä haluatte ja usein lahjakorttia ei tarvitse käyttää kerralla joten ei ole pakko ostaa jotain vaan.
Kaikesta sitä riitaa tehdäänkin. Ei kai tarvitse suututtaa lahjan antajaa, jos ei ihan ilkeyttään halua. Ota lahjat vastaan, kiitä ja heitä vaivihkaa menemään! Sano suoraan että haluat valita isot lahjat itse (ja kiitä kauniisti). Pyydä reilusti lahjakortti tai sovi että ostostenne lasku lähetetään heille. Sitten voit kiitellä ihastella hankintojanne, ja sehän ei ole iso vaiva.
Mitä haittaa jos anoppi esim. tuo lahjaksi rodon? Tai mitä haittaa jos se tapahtuu äitienpäivänä? Voihan myös lapsenlapsen äitiä huomioida, siis on lupa! Tai ketä tahansa äiti-ihmistä. Pistät vaan puskan maahan, ja jos ei pysy hengissä niin mitäs siitä.
Siis hei haloo: Ei kai voi olla ongelma, että saatte ILMAISEKSI jotain! saisinpa minäkin kirjoitti:
Kaikesta sitä riitaa tehdäänkin. Ei kai tarvitse suututtaa lahjan antajaa, jos ei ihan ilkeyttään halua. Ota lahjat vastaan, kiitä ja heitä vaivihkaa menemään! Sano suoraan että haluat valita isot lahjat itse (ja kiitä kauniisti). Pyydä reilusti lahjakortti tai sovi että ostostenne lasku lähetetään heille. Sitten voit kiitellä ihastella hankintojanne, ja sehän ei ole iso vaiva.
Mitä haittaa jos anoppi esim. tuo lahjaksi rodon? Tai mitä haittaa jos se tapahtuu äitienpäivänä? Voihan myös lapsenlapsen äitiä huomioida, siis on lupa! Tai ketä tahansa äiti-ihmistä. Pistät vaan puskan maahan, ja jos ei pysy hengissä niin mitäs siitä.
Siis hei haloo: Ei kai voi olla ongelma, että saatte ILMAISEKSI jotain!On se ongelma, jos saa tavaraa, jota ei halua. Minulla on ystäviä, jotka kyselevät vielä vuosien perästä lahjastaan, missä se on jne.
Jos anoppi on shoppailuaddikti, voihan hänelle ehdottaa jotain hyväntekeväisyystyötä. Kyllä niitä tarvitsevia löytyy.häntä käyttämään rahojaan myös omiin tarpeisiinsa, niihin remontteihin ja uuteen autoon, ihan hyvällä omallatunnolla puolin ja toisin. Että voisi jo hellittää otettaan aikuisten lasten tarpeista ja uskoa, että selviävät jo omin nokkinensa, hieno homma...!!!
- Liina Anniina
Nyt on isosta asiasta kyse! Anoppi on päättänyt haudata sinut tavaroiden alle, tehdä kiinnityksen huusholliisi ja saada vielä hyväntekijän maine lisäbonuksena itselleen.
On kaikenlaisia tapoja merkata reviirinsä ja anoppisi taitaa olla melkoinen tanskandoggi siinä asiassa. Teidän huushollinne on anopin pisimerkkejä tulvillaan ja kallista kamaa lisäksi.
Miksi ihmeessä varakas anopinroikale ei laita varojaan oikeaan hyväntekeväisyyteen? Venäjän Karjalassa olisi kysyntää ja olisi todellista kiitollisuutta, kyllä ne siellä ihan polvillaan kiittelisivät. Voisivat ehkä julistaa jopa pyhimykseksi.
Jotain se anoppi ostelemisellaan viestittää. Hän haluaisi niin kovin olla pidetty ja keskeinen teidän kodissanne. Hän ikään kuin ottaa toisen version eli remixin, kuinka kivaa olisi olla nuori pari eikä vanha kääkkänä, jonka päivät ovat valumassa iltaruskon puolelle. Kun ostaa lahjoja ja kaluja teille, on niin kuin eläisi teidän elämäänne. Anoppi saattaa olla tavaraihminen muutenkin. Henkinen seurustelu ja yhteydenkokeminen on vähemmän kehittynyt tai muuten kakkossijalla.
Anopilla on vaikeus luovuttaa enkä tarkoita, että tässä olisi pelkästään pojastaan luopumisesta kyse. Luopuminen yhdestä elämänvaiheesta toiseen, mutta itsepäinen anoppi ei niin helposti irrotakaan. Hän ei halua siirtyä omaan elämäänsä. Ja kun on rahaa.
Olisko mahdollista alkaa pikku hiljaa avittamaan anoppia siinä, että hän voisi jossain määrin elää omaa elämäänsä ja etsiä auttamiskohteita muualta. Kehitysmaista kummilapsi? Näillehän voi lähetellä kaikkea lastenkoteihin ym.
Autettavia tässä maailmassa löytyy...
Älä nyt pelihousuja revi ihan vielä risoiksi, auttakaa se anoppi johonkin innostavaan puuhaan ja avustustoimintaan.
Eikä kaikkia anopin antamia pidä ottaa liian tosissaan. Vaikka hän näitä pisimerkittyjä reviireitään valtaisi, niin todellisuudessa niillä ei ole merkitystä, kun ET ANNA NIILLE MERKITYSTÄ. Koska loppupelissä kaikki tapahtuu sinun päässäsi ja kuinka suuren painon laitat tavaroille. Nehän ovat vain pelkkiä tavaroita.- **************
Kyllä meillä ainakin omat vahempani antavat paljon lahjoja ja auttavat elämän eri hankinnoissa. Mieheni vanhemmat ´tekevät tätä vähemmän koska asuvat eri maassa. Meillä on läheiset välit molempiin, eikä tätä ole koettu elämäämme tunkeutumisena tai minään muunakaan. Ainakin omilla vanhemmillani motiivi on, että haluavat antaa lapislleen omnaisuudestaan vielä kun ovat elossa eikä sitten vasta joskus testamentissa. Paljon mukavampi näin päin minustakin.
Mutta jos sinua häiritsee niin pyydä miestäsi puhumaan aiheesta. Sinun tehtäväsi ei ole sitä tehdä, kyse ei ole sinun äidistäsi (tai siis ei ole sinun vastuullasi).
- Rakkautta sittenkin
Oma äitini oli juuri tuollainen, kalliita lahjoja tuli niin lapsenlapsille kuin vävyillekin, itsestäni puhumattakaan, stereoita yms, joita ei yhtään arvostanut, yritin elää yksinkrtaista elämää ja kaikki krääsä oli liikaa. Sanoin suoraan, että ellei lahjojen osto lopu, tulee hänelle lähtö pakkohoitoon. Lahjat vähenivät.
Kun äiti sairastui ja elinaikaa oli enää vähän jäljellä, muutin mieleni. Äiti oli puhunut minulle peilipöydästä. Kysyin, oliko tarjous vielä voimassa, ottaisin sittenkin mielelläni sen pöydän..
Nyt ymmärrän, että se lahjojen ostelu oli kuitenkin hänen tapansa osoittaa rakkautta. Olisihan niitä meille mahtunut! Eikä varmaan olisi huonoa tykännyt, jos olisimme niitä suvussa kierrättäneetkin. Voi minua poloista äiditöntä!- hoitokodille
No, minulla on kaksi hyvin toimeentulevaa miniää. Toinen on minimalistisen elämäntavan kannattaja. Tekee kyllä perheineen kalliita matkoja ja ostaa hintavia palveluja ja esim. perhe syö kalliisti.
Toinen miniä on semmoinen, että keräilee ympärilleen kaiken maailman krääsää. Hänen kotinsa on kuin iloisesti kallisteleva liian täyteen ahdettu laiva.
Kumpikin perhe elää ymmärtääkseni sillä tavalla kuin haluaa.
Hiljakkoin muutin pienempään asuntoon. Ennakoidaan miehen kanssa tulevia eläkevuosia. No, meillehän jäi kuormallinen hyvää tavaraa - uudenveroisia nahkasohvia, antiikkikalusteita, tauluja, tekstiilejä, käyttämätöntä kangaspakkaa ja avaamattomia saatuja lahjapaketteja vuodelta 60 ja jotain.
Tälle keräilijäperheelle kelpaa nyt mielkein mikä tahansa kurantti tavara.
Mutta se toinen miniä? Sanoo, että saiskos saman - rahana!
Viime kuukaudet on puhaltanut viileä tuuli tämän rahaa arvostavan miniän suunnalta.
Eihän meillä oikeastaan ollut varsinaista perinnönjakoa tässä suorittaa. Hämmentävä tilanne. - tarpeeseenvain
minäkin asiaa mietin. Se on tapa osoittaa rakkautta!
Miksi ette kiitä lahjoista ja sano perään jos turhuus raivostuttaa, että arvostatte kovasti lahjoja MUTTA olisi kivaa jos voisitte yhdessä miettiä mitä se olisi että tulisi varmasti oikeaan käyttöön. Sen jälkeen voi anoppia, äitiä ohjata esim lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen.
- Kateellinen
Jos lahjat ovat ongelma, antakaa minulle. MInä otan ne vastaan. Omat kummini eivät koskaan muistaneet minua eikä kukaan ole koskaan antanut minulle arvokasta lahjaa. Pienenä sain uuden polkupyörän, sitten olen saanut rippilahjaksi kellon. Yo-lahjaksi sain muutamia tonneja (mk) rahaa. Sen jälkeen en ole saanut yhtään mitään, paitsi syntymäpaivälahjaksi joskus ässä-arvan.
- Vähänkö varoissa
Oho, minä sain yo-lahjaksi 800 mk. Koko summan kannoin kangaskauppaan.
- :(
No voi katkeraa, vain pari tonnia yo-lahjaksi. Minen saanu yhtään rahaa.
- Miniä jo 5 vuotta
Tietysti on kiva sada lahjoja,mut liika on liika.TAI,jos siitä tehdään "ase" miniää vastaan.Sisaruksia on 6.kaikkilla elämä kunnossa.Kun yksi pari erosi... mummu alko luetella mitä kaikkee hän on teille antanu....oli jokaikinen lapanen, sukka, tyynyliina, verho.... merkattu siniseen ruutuvihkoon ja summa perässä mitä se on tullu maksamaan.Olis tän miniän pitäny puolet maksaa niistä ja yks muu juttu "mukamas"laina.Mitähän mummu tuumais jos minä kiikuttasin kaiken mitä hän on työntäny meille 20 v aikana takasin,ovat koskemattomana laatikoissa varastossa tilaa viemässä.JA mitä tapahtuu jos me muut erotaan,mummulla on töitä selvittäessään kirjanpitoaan.Tuntuu olevan niiin tärkee se kama mitä HÄN on antanu.Ei muiden puolisoiden äidit tee tuota,tää yks vain.Joten mieti, miten käsittelet noita tavaroita.Etä tiedät kysyttäessä anoa missä ne on, paljonko ne on ollu käytössä....Voihn olla että tää meidän mummu on ihan omaa luokkaansa.Yritä puhua, jos poika ei saa äitilleen sanottua kuin, KYLLÄ ÄITI.
- ex-miniä
Anna niitten ostaa jos niillä on rahaa. Tee oikein lista mitä haluat niin eiköhän tyyli muutu.Tietysti se on vallankäyttöä ja toisen reviirille tunkemista mutta sen saa loppumaan kun alkaa härskisti käyttää hyväksi. Ota pyytämäsi lahjat/lahjakortit vastaan mutta älä järjestä kestitystä. Kiitos ja ovi kiinni.
Tai sitten kertakaikkiaan palautat saamasi tvarat. Sanot, ettei sovi tyyliin ja jätät rappusille. Jos on liian isoja, tilaa muuttofirma ja toimita vastaanottajan laskuun takaisin. Kolmea kertaa enempää ne ei maksa takaisinkuljetusta, usko pois.
Riitahan siitä tulee, mutta saitpa tahtosi läpi. Se on kestettävä. - Hemme-hemppa
Ei muuta kuin syli auki ja lahjat käyttöön! Mikä on sen ihanampaa kuin runsaskätiset appivanhemmat!
Yleensä ne on pihjuista suurimpia nuugapuroja! Ota vastaan, auto, minkkiturkki timantteja, vene, ulkomaan matkoja... come on! Ne on lahjoja ei ne niitä takisin haluu.. - Neuvoja123
En oikein ymmärrä ongelmaa. Voithan ystävällisesti sanoa, että halua turhaa tavaraa, eli asioita mitä et tarvitse ja kerrot aina kysyttäessä mistä on pula ja puute. Mutta esimerkiksi vauva tarvitsee vaunut, mikseivät appivanhempasi voisi niitä hankkia? Säästä se 200€ (vain mitä vaunuihin olisi tarkoitus laittaa rahaa), vaikka omalle säästötilillenne. Tee näin, aina saadessasi anopilta sellaisia lahjoja, jotka olisit itse muuten ostanut. Jos tarjoutuvat ostamaan jotain huonekaluja tms., niin rohkeasti sanot vaan, että sinä ja miehesi haluatte tämän sohvan ja anoppi voi osallistua haluamallaan summalla tai olla osallistumatta. Muista myös silloin tällöin sanoa, ettei kiintymyksenne ole kiinni lahjoista, ja varmasti heilläkin olisi rahalle käyttöä, ei ole pakko meille ostaa, jos ei ole varaa tai halua. Tämä siksi, että jos heille tulee tiukempaa, niin tietävät, ettette ole riippuvaisia heidän lahjoista ja kylään saa tulla ilman lahjojakin.
He varmasti näkevät asian niin, että heillä on ylimääräistä rahaa, joka ei muuta kuin kerryttäisi tulevaa perintöä, niin haluavat auttaa teitä. Ajattelavat varmasti, että teillä on uusi laina, ehkä lapsia suunnitteella, niin jos he avustavat niin voitte käydä matkoilla ja ulkona syömässä ja jää rahaa säästöönkin.
He varmasti osoittavat välittämistä lahjoilla, kaikilla meillä on eri tavat osoittaa ja jos lahjat kiellät kokonaan he loukkaantuvat, koska haluavat tukea teitä.
Eri asia on jos appivanhemmat sitten henkisesti kiristävät näillä "lahjoilla", sitten vaan palautat kaikki.
Minun neuvo on kysyttäessä, tai jos lahjoja on odettavissa pyytää jotain oikeasti tarpeellista, mahdollisesti jotain kuluvaa (ruokaa/kukkia/juomaa), lahjakortteja, yhteisiä ravintolailtoja/matkoja/tekemistä yhdessä ja kertoa mahdollisista tulevista isoista hankinnoista ja niihin toivoa avustusta. Jos ei mitään ole tarpeellista hankkia/saada ja tavaralahjaa tulee silti, niin sitten aina turhat edelleen lahjoitat, ja anopin niistä kysyessä sanot, ettei sinulla ollut sille paikkaa/tarvetta ja vaikka ajatus oli hyvä, niin päätit esineestä luopua. Näin anoppi oppii tuomaan tarpeelllista tavaraa tai olemaan tuomatta mitään.- näin siis meillä
Meillä on niin reipas miniä, että rohkeasti kysyessäni vastaa, mitä lapsenlapset tarvitsevat merkkipäivinä. Näin on tullut ostetuksi kurapuvut, lastenvaunut ja -rattaat, hoitopöytä, sukset ja nyt viimeksi pyörä.
Olen hyvin mairiteltu, että miniä on itse ja omatoimisesti tehnyt minulle olkapussukan, kesämökkihousut ja yhden kesäpuseronkin. Hän on näppärä sormistaan ja me apen kanssa olemme työtä vuorotta -yrittäjiä.
Meille sopii puolin ja toisin tämä systeemi. - näin siis meillä
näin siis meillä kirjoitti:
Meillä on niin reipas miniä, että rohkeasti kysyessäni vastaa, mitä lapsenlapset tarvitsevat merkkipäivinä. Näin on tullut ostetuksi kurapuvut, lastenvaunut ja -rattaat, hoitopöytä, sukset ja nyt viimeksi pyörä.
Olen hyvin mairiteltu, että miniä on itse ja omatoimisesti tehnyt minulle olkapussukan, kesämökkihousut ja yhden kesäpuseronkin. Hän on näppärä sormistaan ja me apen kanssa olemme työtä vuorotta -yrittäjiä.
Meille sopii puolin ja toisin tämä systeemi.Tuli mieleeni vielä tuo yhden mainitsema kirjaamissysteemi. Minun isäni oli vanhankansan yrittäjiä. Kun hän oli saanut ensimmäisen infarktinsa, hän ilmoitti minulle eli vanhimmalle, missä kaikki tärkeät paperit ovat, jos ja kun hän kuolee.
Toden totta! ukko oli pitänyt vuosikymmeniä lyijykynällä vihkoihin kirjaa kaikista meille aikuisille lapsille antamistaan rahalahjoista. Sinänsä ihan oikeudenmukaista toimintaa. Mutta kyllä perunkirjoituksissa yhden sisaruksen naama venähti, kun vihoista luettiin tarkasti milloin ja mihin tarkoitukseen velipoika oli saanut isältä rahaa ns. ennakkoperintönä. Se summa oli tosi iso ja rahat olivat menneet turhuuteen. - Tavaratulva
näin siis meillä kirjoitti:
Meillä on niin reipas miniä, että rohkeasti kysyessäni vastaa, mitä lapsenlapset tarvitsevat merkkipäivinä. Näin on tullut ostetuksi kurapuvut, lastenvaunut ja -rattaat, hoitopöytä, sukset ja nyt viimeksi pyörä.
Olen hyvin mairiteltu, että miniä on itse ja omatoimisesti tehnyt minulle olkapussukan, kesämökkihousut ja yhden kesäpuseronkin. Hän on näppärä sormistaan ja me apen kanssa olemme työtä vuorotta -yrittäjiä.
Meille sopii puolin ja toisin tämä systeemi.Tuo onkin hyvä juttu, kun kysytte suoraan ja saatte vastauksen (minäkin yleensä kysyn kummitytön äidiltä ennen joulua/synttäreitä, onko jotain, mitä erityisesti tarvitaan). Mutta meillä ei kysytä, täräytetään vain päin naamaa, että me ostamme teille sitä ja tätä. Lastenvaunuistakin anoppi sanoi minulle, että sanot sitten omille vanhemmillesi, että me ostamme ne. Tällainen systeemi taas aiheuttaa omissa vanhemmissani alemmuuskompleksia, koska he eivät ostele niin kalliita lahjoja. Äitini sanoi kerran minulle, että häntä hävettää, koska heillä on aina niin kytyset lahjat, kun kerroin, millaiset joululahjavuoret anoppilassa on. Olisin tosi ahne, jos odottaisin, että vanhempani ostaisivat meille yhtä kalliita lahjoja, koska minä ja mieheni tienaamme molemmat enemmän kuin vanhempani. Minä olen koittanut sanoa, että ostettaisiin lahjoja vain niille pienille. Aikuisten lahjojen osuuden voisi sitten käyttää vaikka perheen yhteisen kesämökin hyväksi tms. Ei aikuiset ihmiset enää tarvitse matkoilta tuliaisiksi patalappuja, joissa lukee Rooma tms. Kyllä se yhdessäolo ja hauskanpito on tärkeämpää. Ei sitä voi millään tavaramäärällä korvata.
- Kiitollinen.....
Mikähän tuossa on niin kamalaa? Omaan kotiin muutto ja huonekalujen ostaminen on yllättävän kallista puuhaa. Ennenkuin koti on kunnossa, on mennyt todella pitkä penni. Anna anopin ostaa huonekalut (vaitsette tietysti itse) ja hitto vie laita omat rahat vaikka ihanaan matkaan tai johonkin jonninjoutavaan hemmotteluun!!
Kun minä muutin mieheni kanssa yhteen, niin molempien vanhemmat ostivat meille vaikka ja mitä. Astianpesukonetta ja imuria tuli. IHANAA! Kyllä raha avulle oli käyttöä. Kyse on heidän lapsista ja tottakai he haluavat auttaa parhaansa mukaan. - martti risto
ota ihmeessä kaikki mitä annetaan,se on järkevintä teille molemmille,jos tulee liikaa anna hyväntekeväisyyteen.....
- Anoippi52
Onpa sitä aikoihin eletty,,ei kelpaa. Jos ei sinulla muita ongelmia ole kun anopin runsas kätisyys,niin hyvin on sulla asiat. Neuvo anoppiasi että antaa hyvän tekeväisyyteen kaiken omaisuutensa ennen kuin kuolee niin menee tarpeeseen.Sinä et niitä tarvitse.
Itse anoppina opin hyvin pian että poikani perhe ei minulta tarvii mitään.
Olenkin antanut rahaa yksinhuoltaja äideille,ihan suoraan käteen ,ovat todella olleet onnelisia kun saavat ehjät kengät lasten tai omaan jalkaan.
En ole rikas,mutta hyvin toimeen tuleva.
Anoppi vuosik.52- Joissakin asioissa
Liina Anniina: ennenkuin arvaatkaan, olet itse vanha kääkkänä. Laita nyt talteen kirjoituksesi ja ajatuksesi, ja lue sitten aikoinaan uudestaan. Lupaan, että on avartavaa.
- sdfsdfsdf
Joissakin asioissa kirjoitti:
Liina Anniina: ennenkuin arvaatkaan, olet itse vanha kääkkänä. Laita nyt talteen kirjoituksesi ja ajatuksesi, ja lue sitten aikoinaan uudestaan. Lupaan, että on avartavaa.
Laita vaan LiinaAnniina juttusi talteen. Se on todella hyvin kirjoitettu ja vielä paremmin ajateltu.
- uiitugr0ejhag0p
Joissakin asioissa kirjoitti:
Liina Anniina: ennenkuin arvaatkaan, olet itse vanha kääkkänä. Laita nyt talteen kirjoituksesi ja ajatuksesi, ja lue sitten aikoinaan uudestaan. Lupaan, että on avartavaa.
Älä välitä Liina-Anniinasta; hän on tuollainen wanne-be-sofian-sohva -tyyppi, joka syväluotaa jokaisen ihmisen muutaman rivin perusteella. Minä hyppään hänen kirjoitustensa yli jo aivan sujuvasti.
Itselläni oli joskus samanlaiset appivanhemmat. Heilläkin oli tapana ostaa kaikenlaista kivaa pientä ja vähän suurempaakin. Ei missään vaiheessa tullut mieleenkään, että takana olisi mitään muuta kuin ylimitoitetun ylenpalttinen ystävällisyys. Lopulta alkoi selvitä, että tavaraa ei ollutkaan tarkoitus vain antaa. Ei suinkaan, vaan sillä ostettiin sananvaltaa perheemme asioihin. Vanhemmat kun olivat koko ikänsä tottuneet vaivihkaa manipuloimaan tytärtään, niin nyt oli tarkoitus ensin saattaa tytär kiitollisuudenvelkaan, jotta tytär vuorostaan manipuloisi minua, jotta kaikki yhdessä voisimme lopulta manipuloida lapsenlapsia ja muokata heistäkin appivanhempien pikku kopioita. Kun huomasin mihin oltiin menossa, yritin tietenkin puhaltaa pelin poikki, mutta tämä vain ärsytti appivanhemmat kostamaan. Synnynnäisinä manipulaattoreina heille ei ollut suurikaan ongelma käännyttää tyttärensä minua vastaan mm. painostuksella, uhkauksilla, kiristyksellä, lahjonnalla ja valheilla. Asunnon ostaminen tyttärelle sillä ehdolla, että hän ottaa eron on käsittääkseni jonkin verran törkeä temppu, joka hyvin kuvaa näiden ihmisten ajatusmaailmaa. Lopulta saivat vaimoni stressattua sellaiseen mielentilaan, ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja kuin itsemurha tai avioero. Erosimme sovussa. Kauanko teillä kestää ennen kuin vaatimuksia alkaa sadella, en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että VAROKAA LAHJOJA TUOVIA ANOPPEJA. Joka lahjan hinta on hirmuinen. Mitä hienompi lahja, sitä enemmän tottelevaisuutta teiltä odotetaan.
- joo..........
"Asunnon ostaminen tyttärelle sillä ehdolla, että hän ottaa eron on käsittääkseni jonkin verran törkeä temppu, joka hyvin kuvaa näiden ihmisten ajatusmaailmaa. Lopulta saivat vaimoni stressattua sellaiseen mielentilaan, ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja kuin itsemurha tai avioero."
no joo voihan sitä noinkin vierittää kaiken syyn epäonnistuneesta avioliitostaan muiden ihmisten syyksi.. jos vaimosi todella oli noin vietävissä, niin parempi antaa mennä --ja jos todella uskot, että MUUT ovat syyllisiä SINUN avioeroon, niin parempi oli vaimosikin päästä sinusta eroon.. joo.......... kirjoitti:
"Asunnon ostaminen tyttärelle sillä ehdolla, että hän ottaa eron on käsittääkseni jonkin verran törkeä temppu, joka hyvin kuvaa näiden ihmisten ajatusmaailmaa. Lopulta saivat vaimoni stressattua sellaiseen mielentilaan, ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja kuin itsemurha tai avioero."
no joo voihan sitä noinkin vierittää kaiken syyn epäonnistuneesta avioliitostaan muiden ihmisten syyksi.. jos vaimosi todella oli noin vietävissä, niin parempi antaa mennä --ja jos todella uskot, että MUUT ovat syyllisiä SINUN avioeroon, niin parempi oli vaimosikin päästä sinusta eroon..lukenut lausetta "Erosimme sovussa". Vaimoni ei millään tavalla pelastunut minulta, sillä hän ei tarvinnut pelastamista. Negatiiviset jännitteet ja paineet tulivat suhteeseen yksiselitteisesti ulkopuolelta, eli vaimon vanhemmilta. Olitko muka paikalla katsomassa? Minä olin. Et voi mitenkään ymmärtää, mitä on olla kahden ammattimaisen manipulaattorin hampaissa, jollet ole ikinä kokenut vastaavaa. Varsinkaan et voi ymmärtää, jos itse olet samanlainen sairas yksilö. Näitä on ihan oikeasti olemassa! Mistä luulet kaikkien ilkeästä anopista tai kusipäisestä appiukosta kertovien juttujen olevan peräisin? Ai niin, vainoharhaisten kuvitelmista tietenkin. Vainoharhan, eli paranoidin skitsofrenian diagnosointi muuten vaatii psykiatrisen pätevyyden sekä potilaan pitkäaikaisen tarkkailun kontrolloiduissa olosuhteissa, joita kumpaakaan sinulla ei ilmiselvästi ole. Vain idiootti tai täysi kusipää heittelee ihmisiä netissä radikaaleilla huuhaadiagnooseilla. Kumpi sinä olet, jääköön asiantuntijoiden kontrolloiduissa olosuhteissa pääteltäväksi.
- piharotta
Sinun pitää ottaa appivanhemmat mukaan kun menette h.kalukauppaan ja annatte heidän maksaa niin sopu säilyy.
- sivukulkija
*Sen kuitenkin tiedän, että VAROKAA LAHJOJA TUOVIA ANOPPEJA.*
Tämä nyt on kyllä jo katkeroituneen, omista syistään vainoharhaisen ihmisen manipulaatiota. Ei pidä maailmaa suurempia salajuonia nähdä kaikissa lähisukulaisten puheissa, heitoissa tai lahjojenannossa.
Ryhtiä ja arjen ymmärtämistä nyt hyvät ihmiset! Ihminen on vajavainen - eikä aina yksinomaan anoppi. sivukulkija kirjoitti:
*Sen kuitenkin tiedän, että VAROKAA LAHJOJA TUOVIA ANOPPEJA.*
Tämä nyt on kyllä jo katkeroituneen, omista syistään vainoharhaisen ihmisen manipulaatiota. Ei pidä maailmaa suurempia salajuonia nähdä kaikissa lähisukulaisten puheissa, heitoissa tai lahjojenannossa.
Ryhtiä ja arjen ymmärtämistä nyt hyvät ihmiset! Ihminen on vajavainen - eikä aina yksinomaan anoppi.tarjota vaimolle lahjukseksi kaksiota, jos hän suostuu jättämään miehensä? Sinun mielestäsi on siis normaalia uhata toista perinnöttömäksi tekemisellä, jollei hän heti jätä kolme kuukautta sitten naimaansa aviomiestä? Sinun mielestäsi on siis täysin normaalia uskotella tuoreelle vaimolle hänen miehensä suunnittelevan koko suvun murhaamista, jotta pääsisi käsiksi appivanhempien omaisuuteen? Kyllä, näin väittivät. Minun tosiaankin olisi pitänyt tappaa kaikki ja vieläpä ainoana hengissä selvinneenä jotenkin välttää poliisin lievää hieman ehkä suuremmat epäilyt, mutta mitäpä logiikasta. Kukakohan siis olikaan vainoharhainen ja kenen käsitys todellisuudesta oli vääristynyt? Järjestetäänkö tässä maassa paljonkin joukkomurhia yhden omakotitalon takia? Siis oikeasti? Joka näin kuvittelee, on joko vainoharhainen itse tai sitten hän on hyvin tarkoitushakuinen valehtelija, joka on valmis vajoamaan kuinka alas tahansa saadakseen jatkaa lapsensa manipulointia hamaan ikuisuuteen saakka. Tiesitkö, että vaimon siskolla on mies, joka kutsuu anoppilaa komentokeskukseksi? Vaimon uusi mieskin on samaa mieltä. Hyvä tyyppi. Kyllä vävytkin jotain tietävät. Se, että ihminen on anoppi, ei tee hänestä välttämättä hyvää ihmistä. Jonkun anoppi voi olla vaikka insuliinimurhaaja tai vanhainkodin kuolemanenkeli. Jos näin käy, onko silloin vävypoika vainoharhainen tehdessään rikosilmoituksen insuliinishokkiin joutuneesta lapsesta?
Nämä "maailmaa suuremmat salajuonet" muuten eivät ole minun keksimiäni, vaan vaimoni minulle kertomia. Kertoessaan näitä totuuksia vanhemmistaan hän yleensä itki. Miksiköhän? Hän itki myös kertoessaan joutuvansa jättämään minut. Miksiköhän? Miten on, olisiko mitenkään mahdollista, että appivanhemmat eivät halunneet kenenkään suojelevan heidän tytärtään heiltä itseltään? Yritin kyllä, mutta hävisin. Siitä hyvästä sinä nyt kutsut minua katkeroituneeksi ja vainoharhaiseksi. Tähän sopiikin hyvin klassinen suomalainen lentävä lause: Kiitti vitusti!
- Tavaratulva
Alkuperäinen ongelmahan oli, että tuo ylenpalttinen lahjojen antaminen tuntuu minusta epämukavalta, koska en ole sellaiseen tottunut. Osa lahjoista lahjoista on tietysti tarpeellista ja käyttökelpoista, mutta osa on ihan turhaa krääsaa, joka olisi saanut jäädä tulematta. Miehellä on kaksi siskoa, jotka hekin ovat molemmat sitä mieltä, että se ostelu saisi loppua, koska sitä tavaraa ei kerta kaikkiaan sovi mihinkään. Heillä molemmilla on myös jo lapset, joten se tavaramäärä on tietysti meihin verrattuna vielä suurempi.
Appiukko on auttanut meitä paritaloasuntomme remontissa, joten minusta siinä olisi jo tarpeeksi tuparilahjaa. Olemme miettineet hänelle jonkinlaista lahjakorttia kiitokseksi, mutta siltäkin menee vähän pohja pois, jos me saamme tilalle jotain kaksi kertaa kalliimpaa. Olen myös sitä mieltä, jos on varaa ottaa iso laina paritalon puolikasta varten, silloin pitää olla myös varaa kalustaa sitä. Muuten olisi ollut syytä ostaa pienempi asunto.
Lastenvaunujen ja -sänkyjen yms. hankkimisesta ei minusta kannata edes keskustella etukäteen. Mistä anoppi tietää, voimmeko me edes ikinä saada lapsia? Asioita voisi myös esittää vähän diplomaattisemmin, voisi kohteliaasi sanoa, että mielellämme avustamme rahallisesti vaunujen hankkimisesssa jne, eikä töksäytetä päin naamaa, että me ostamme ne teille. Tai jos haluavat lapsiaan avustaa, niin antaisivat sitten rahana suoraan heille. Minä en halua kenenkään ennakkoperintöihin sekaantua (nm. perintöriitoja vierestä katsellut). - jotain tietoja tuol
- Peico
Olisit kiitollinen noinkin suuresta avusta. Otatte asuntolainaa enemmän ennenkuin anaatte appivanhempien auttaa? Onpa omituista. Maksatte siis 'asuntolainasta' ensimmäiset vuodet hunekaluista? Ei järkeä. Jos heillä on rahaa niin mikä estää? He ovat ehkä päättäneet ostaa lapsilleen paljon rahoillaan, ovat ehkä päättäneet kuluttaa rahansa teihin ennen kuolemaansa, ettei lasten tarvitse sitten maksella perintöveroja ym. MONET tekevät niin!!
- yrittää auttaa
joo ei oo aina kivaa että ostaa kaikkea ja kalliita tavaroita.intät niille että ette halua niitä. tai jos ne antaa ne sanotte että ette voi ottaa niitä. mhh... vaikea tilanne:(
- vaikka näistä
Jos tähän jotain mittapuuta haluaa, niin yksi voisi voisi olla lahjan verotettavuus, sillä sehän taitaa nyt olla 3 vuotta ja yhteissummaltaan alle 4000 euroa vapaasti. Sekin olisi hyvä ottaa huomioon kalliimpien lahjojen kanssa, että rintaperillisille annettu lahja on oletusarvoisesti ennakkoperintöä ja tulee siten vähennettäväksi perinnönjaossa aikanaan, jos ihan tarkkoja ollaan. Ja mikäli sattuisi olemaan jotain sidonnaisuutta myös busineksen puolella, niin tottakai se, miloin lahjan voidaan katsoa muuttuneen lahjukseksi, eikä se silloin ole yksinomaan lahjan antajan ongelma edes.
- NÄINPÄ MEILLÄ
SAIMME APPIVANHEMMILTA HÄÄLAHJAKSI 20,00 EUROA JA ANTTILAN PUSSILAKANAT.
- miniäanoppi
Sinulla on vielä pitkä elämänkoulu käymättä. Kyllä niitä oikeita ongelmiakin vielä tulee! Kannattaa pysyä sovussa. Anoppisi ei ole sentään ilkeä! Epäkohteliaisuus ja riidat voivat repiä ennen pitkää oman avioliittosi hajalle. Turhat tavarat voit antaa hyväntekeväisyyteen. Minulla oli anoppi, joka ei huolinut lahjoistani mutta ei antanut minullekaan koskaan mitään, ei edes 50-vuotislahjaa, vaikka ramppasi jatkuvasti meillä, koska oma mies oli kuollut ja hänellä oli vain yksi lapsi. Oneksi hillitsin itseni. En vastannut koskaan ilkeyteen ilkeydellä. Nyt omat pojat asuvat kaukana ja käyvät kyllä meillä muutaman kerran vuodessa perheineen. Me mieheni kanssa emme käy heillä, koska meitä ei ole kutsuttu. Raha kelpaa ja hyvissä väleissä ollaan! Avustamme mielellämme, koska tiedämme, mitä niukkuus on.
- meilläkin
Isovanhemmat muistaa lastensapsiaan kerran vuodessa, jouluna tulee ihan 20e. Syntymäpäivänä voidaan muistaa kortilla, jos on kortti saatu alennuksella. Käydessään tuovat tuliaiseksi suklaapatukan... Ja tosiaankaan kyse ei ole siitä, ettei heillä olisi rahaa- päinvastoin. Välillä lapset ihmettelevät, miksi toiset isovanhemmat eivät osta koskaan esim. synttärilahjaa, kun toiset isovanhemmat muistavat "normaalisti".
- NuoriOrpoNeiti
meilläkin kirjoitti:
Isovanhemmat muistaa lastensapsiaan kerran vuodessa, jouluna tulee ihan 20e. Syntymäpäivänä voidaan muistaa kortilla, jos on kortti saatu alennuksella. Käydessään tuovat tuliaiseksi suklaapatukan... Ja tosiaankaan kyse ei ole siitä, ettei heillä olisi rahaa- päinvastoin. Välillä lapset ihmettelevät, miksi toiset isovanhemmat eivät osta koskaan esim. synttärilahjaa, kun toiset isovanhemmat muistavat "normaalisti".
Jos ongelmana on liikahuolehtivat anopit ja apit, ohjatkaa hänen Meille \o/ Opiskelijapari, kitkuttelemme opintotuella, ja minä maksuhäiriömerkittynä masennusaikojen ulosottovelkojen takia! 3600euroa pitäisi saada pikimmiten pois alta, vihjatkaapas että hätää kärsiviä on!
- j323
Jeesus Kristus on Jumala ja Hän rakastaa sinua niin paljon että kuoli syntiesi sovitukseksi.Usko Jeesukseen Pelastajanasi niin saat elää IKUISESTI !!! Lue Raamattua!
- amen 1
amen amen amen!!!
- papautti
Ihanaa! Voitte antaa turkkinne lähetystyön hyväksi!!!Halleeeee
- hgfytfyhtftfytf
Onpas jonkun vajiksen nonsense- commentilla taas esiin nostama aihe... No voin tuohon asiaan sanoa, että kaiketi appivanhemmat tekevät sitten mahdollisten tulevien lasten eteen aika paljon ilmaista palkatonta lapsenvahtityötäkin? Itsellä ei ole lapsia, ei appivanhempia, enkä ole naimisissa tai parisuhteessa, mutta se kyllä on pakko sanoa, että jos joku olettaa isovanhempien maksavan lastenlasten huvittelut ja siinä sivussa vanhempienkin, niin ei onnaa. Sitä missään puussa raha kasva ja itsekin kykenen ostamaan kummilapselleni lahjoja korkeintaan vasta parinkymmenen vuoden päästä!
Ja tiedän myös eräänkin tilanteen, missä; enkä tietysti itse ole kenenkään isovanhempi vaan asioita ainoastaan kuullut, jolle on uskouduttu - tietysti mulle tuntemattomat- isovanhemmat on varmaan melkosen persaukisia, eli ei omakotitaloja ja ei juuri mitään perittävääkään ja jälkipolville jätettävääkäään, mutta haukuttu ossapuoli on toinen suku, ainakin ylimielisen vävyn toimesta, jolle sopisi että ilmaislapsenvahti tulee toiselta puolelta Suomea viikoksi hoitamaan kakaroita ja kuntelemaan vittuilua, kun "tässähän ollaan sukua".
Miikäli sinua häiritsee appivanhempien lastenbsa vuoksi lapsia lahjoilla muistaminen, voit varmaan kertoa, että sinua ei tarvitse muistaa lahjoilla. Itse kelaisin noita asioita pikemminkin siten päin, että vaikka vasta kolmikybänen olenkin, kertonee vävyistä ja miniöistä enemmän se, että millaisia lahjoja he ostavat appivanhemmilleen, jos ovat normaalisti ansaitsevia ja palkkatyössä. Jos sieltä tulee suklaapatukka tai ei mitään, niin ei varmaan kannata kovin ylimielisenä olla.
Köyhän ei tarvitse ostaa lahjoja, mutta ei tarvitse varakkaan kolmikymppis- mullinpäänkään olettaa, että muut maksaa lastensa penikooiden elämän, kun se on penimkoita pyungänneiden oma velvollisuus. itse en tee penikkaa ennen, kuiin pystyn maksamaan sellaiselle ihmisarvoisen elämän ja jos biologinen kello tikittää over, niin sitten en tee penikoita. Niin kauan, kuin ihminen vastaa vain itsestään, on ihminen arvokas, mutta jos kakaroista ei joku poystyisi taloudellisesti huolehtimaan, niin kyllä säälin! Nimittäin siitä taustasta, että mä tunne jopa akateemisia mulle erittäin läheisiä yksinhuoltajia ja ei niillä ollut ongelmaa opiskella tai järskää juttua siten, etä lapset ovat arvostetuja, elikäs koukutusta omaavia ja monet hyvissä viroissakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1511833
Ellen Jokikunnas paljasti somessa ison perheuutisen - Ralph-poika elämänmuutoksen edessä!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask sekä Ralph-poika ovat uuden edessä. Tsemppiä koko perheelle ja erityisesti Ralphille! Lu121711Joensuun (kaupungin) kiusaamisongelma
Syrjitään, savustetaan ulos ja kiusataan. Pieneen piiriin ei kaikki mahdu. Tehdään elämästä mahdotonta, jolloin ainoa va351417Nainen, jos kuuntelet ja tottelet, niin sinulle on hyvä osa
Ominpäin toimiessasi olet jo nähnyt mihin se on johtanut. Olen jo edeltä sen sinulle kertonut ja näen sen asian ja totuu1941177- 921161
- 771063
Evoluutioteoria on varmuudella väärin - monet tutkijat irtisaunoutuvat siitä
Tutkimuksissa on löytynyt paljon näyttöä siitä, ettei evoluutioteoria ole totta. Monet tutkijat kuitenkin vielä kannatta353983- 62859
- 49821
- 50816