Ikäero

Vanhenethan sinäkin siinä samalla, kuin mies vanhenee. Aika sen näyttää miten menee. En usko, että kannattaa etukäteen erota. Jos rakkautta riittää niin miksei vois nauttia niistä hetkistä mitä teille on suotu.

Ja miksi ylipäätään pitää täältä sitä kysellä? Etkö itse tiedä mitä haluat? ajatteletko vain, että mitä muut ajattelevat ja toimit sen mukaan. Sinulla on vain tämä yksi elämä. Kenen se pitäisi puolestasi päättää?

Onnetonta ja epävarmaa tylee suhde olemaan jos pitää tuntemattomien ihmisten ohjeiden mukaan rakkausasiatkin järjestää. Onko sinulla omia mielipiteitä ollenkaan, mieti niitä ja mitä itse olet asiasta mieltä.

Niin tietenkin ikäero saattaa alkaa näkyä muutamien vuosien päästä selvemmin. Tietenkin siihen vaikuttaa miten miehesi elää muuten jos harrastaa liikuntaa ja on muutenkin ikäistään nuoremman oloinen niin voi olla että on nuorekas muutamienkien vuosien kuluttua. Tietenkin on ihmisiä jotka eivät ymmärrä ikäeroa, mutta itse sinä teet ratkaisut kenen kanssa elät elämääsi ja itse sinun oltava sinut asian kanssa muuten teidän suhde ei toimi. Onhan julkisuudessakin pariskuntia joilla on paljon ikäeroa ja ovat silti onnellisia. Esim lipponen sai lapsia vaimonsa kanssa jo kypsemmällä iällä ja niinistö otti vaimokseen sinun ikäisen naisen. Itse olen ollut suhteessa parisenkymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa ja olen sinun ikäluokkaa..Voihan olla ettet ole sen onnellisempi vaikka toinen olisi oman ikäisesi.. Tietenkin ikäero tuo mukanaan omia juttuja ja lasten saamisessa haluaako molemmat lapsia ja miten kun toinen on jo paljon vanhempi kuin toinen.. Nämä asiat teidän pitää ratkaista yhdessä ei siihen voi antaa kukaan muu vastausta.. Jos epäröit etkä ole onnellinen niin sitten kannattaa mitä haluat ja kannataako suhdetta jatkaa..Itse olin aika nuori kun lähdin suhteeseen ja nyt kun olen itse saanut ikää enemmän on vaan alkanut juuri miettimään asioita ja tällä hetkellä ollaan erillään kun omassa elämässä jäi elämättä ne nuoruusvuodet vaikka en niitä kadukaan mutta samalla itsellä on juuri pitänyt alkaa miettimään mitä haluaa ja samalla taustalla on muitakin juttuja joissa ajatukset eivät ole kohdanneet mutta niistä vuosista jotka olemme olleet yhdessä olen ollut onnellinen ja samalla se on antanut elämänkokemusta..

Mieti miltä susta itsestä tuntuu äläkä välitä muiden mielipiteistä.
Sen vaan halusin sanoa että sitä ei ikinä tiedä milloin täältä lähtee. Kumpi tahansa saattaa lähteä ensin, minkä ikäisenä tahansa. Tottahan se on että vanhuus tuo tullessaan kaikenlaista, mutta voi se nuorempanakin tapahtua.

Jos vanheneminen tapahtuisi yhdessä yössä 20 vuotta, niin silloin järkytys voisi ollakkin melkoinen, mutta se käy kuitenkin hitaasti ja et sä voi millään ennakoida tulevaa tuollai, että mitäs sitten kun en enää haluakkaan vanhempaa. suurin osa parisuhteista on onnettomia ja päättyy joidenkin riitojen takia paljon aiemmin, kuin 20 vuoden päästä. Jos silloin tekee mieli nuorempaa, niin silloin voi erota, kun sille alkaa tuntumaan. Ei se mikään pakko ole väkisin loppuelämää yhdessä olla. Vain niin kauan kun tuntuu olevan rakkautta ja muuta. Sitten... Jos toista rakastaa, niin mitä hittoa oikeasti joku ikä siinä merkitsee, kunhan ollaan täysikäisiä. Kadut vielä, jos vääristä syistä eroat.

Kun rakkaus loppuu, niin sitten vaihtoon. Parisuhde ei ole mikään ansioluettelo, jota tutkitaan joillain arvoilla, että ikää ton verran, koulutus, varat, omaisuus, ulkonäkö... Se miten tuntee, se ratkaisee.

Joku sukulaismies otti vaimokseen itseään 15 vuotta nuoremman naisen.
Elivät luullakseni onnellisina yhdessä kunnes vuosien päästä tämä huomattavasti nuorempi nainen sairastui vaikeasti niin että järki lähti ja joutui laitoksessa elämään. Nainen kuoli muutama vuosi sitten ja mies yhä elelee, yksikseen. Vaikka olisi itseä huomattavasti nuorempi / vanhempi puoliso, niin ei sitä koskaan tiedä miten elämässä käy ja kumpi joutuu lähtemään ensimmäisenä. Ainakin sen suhteen voi hyvin mielin liikoja ajattelematta elää onnellisesti yhdessä, jos vain kestää ne kaikki henkiset ja ehkä fyysisetkin paineet mitkä saattavat kasvaa vuosi vuodelta... itse otan tämän riskin itse elämällä itseäni huomattavasti vanhemman miesystävän rinnalla, niin kauan kuin vain mahdollista.

Sellaisen suhteen tiedän jossa nainen on 60v ja mies 75v. Ovat olleet yhdessä yli viistoista vuotta. Ei ollenkaan huomaa että ois mitään muutosta tullu heidän välilleen. Ei esim. toinen oo raihnaisempi kuin toinen vaan hyvin voivat ja onnellisilta vaikuttavat.

On kokemusta.
Ikäero alkaa todenteolla häiritä joiltain osin noin 65-70 vuoden tienoilla, riippuen siitä, miten terveenä vanhempi osapuoli saa elää ja miten kunnossa hän itsensä pitää, tietenkin.
Tottakai, 7kymppinen on harvoin siinä kunnossa, että 5 kymppinen harrastaa seksiä hänen kanssaan joten seksielämä jää ehkä siinä vaiheessa pois. Se kannattaa miettiä etukäteen. Ei se tarkoita, että toinen olisi kuvottava, vaan sitä, että jossain se raja vaan jokaisella menee. Mutta se riippuu, osa ihmisistä pysyy reilusti yli 7kymmenen hyvässä kunnossa.

Mutta minä olen nähnyt sen osan siis kun se seksielämä loppuu noin 8 vuotta ennen kuoleman aiheuttamaa eroa. Mikä suhteessa nyt on kenellekin tärkeää ja paljonko on valmis maksamaan 20stä yhteisestä vuodesta. Seksielämän voi sopia monella tapaa, ja liitto voi olla reilu sopimus molemmille.
Sitten toinen sairastuu ja kuolee. Samanlaista se on kun nuoremmillakin: rakas ihminen väsyy ja kuolee pois. Voiko kuolemaan varautua? Luojan kiitos ei voi. Se on AINA shokki, se on aina surua ja ikävää, sydämen särkyminen ja menetys. Sairaan ihmisen hoitaminen on raskasta, iästä riippumatta, moni hoitaa puolisoaan. No, kuka sen mitenkin kokee, mitä siitä saa ja saako mitään. Se on stressaavaa ja omaishoitajat unohdettuja ja hylättyjä, etenkin naiset (koska mies hoitajana on ihme ja Jumalan siunaus, nainen itsestään selvyys), niin yhteiskunnallisesti kun ystävienkin osalta isolta osalta.

Jos on rahaa, saa apua ja hoitajia, silloin saa elää rauhassa rakkaan perheenjäsenen kanssa loppuun saakka. Sehän se mies on: perhettä. Sitten voi sen jälkeen elää vielä toisen elämän: aloittaa seurustelun taas ja etsiä uuden puolison.

Ihan normaalia elämää. Mikään ei anna varmuutta menetyksiltä, loukkaantumiselta tai vanhenemiselta. Mikään ei tule olemaan koskaan täydellistä ja vastoinkäymisiä tulee aina olemaan. Ero tulee joko eroamalla tai kuolemassa. Rakkauteen kuuluu myös menetykset. Tekeekö ne nyt vai 15 vai 25 vuoden päästä, no ei voi tietää. Mitä on silloin teillä, ei voi tietää. 25 vuoden päästä teillä saattaa olla 2 aikuista ja tasapainoista lasta, hyviä vuosia takana yhtä monta, sinulla vanhaksi käynyt, mutta rakas mies, hänellä rakas, aina yhtä nuori vaimo rinnallaan loppuun saakka. Tai te olette eronneet jo aikoja sitten ja teillä on mitä on, historian siipien havinaa.

Mutta ihan tavallista elämää se on.

> Rajoittuneiden kanssaihmisten kommenteille voi vain nauraa.

Kun olette 50 ja 70v. sinulla on ehkä elämänkokemusta todeta, että he olivatkin oikeassa.

Kyse onkin siitä, millaisessa suhteessa haluat elää ja vastaako suhde, joka teidän suhteesta muodostuu, omaa mielikuvaasi hyvästä suhteesta.

Kaikkien käyrien mukaan, mitä enemmän on molemmilla ikää, sitä vähemmän ikäero haittaa. Mies lakkaa olemasta viriili siinä vaiheessa kun nainen ei saa enää lapsia. No ei seksikään ole kaikille kaikki kaikessa. Tärkeintä on elää päivä kerrallaan.

Itselläni on ikävää kokemusta ikäeroista, mutta se johtuu siitä että nuorempi osapuoli ei osannut arvioida itselleen oikeaa puolisoa koska puuttui elämänkokemusta. Nämä tällaiset ikäerosuhteet sammuvat parissa vuodessa. Jos ollaan oltu kimpassa yli 10 vuotta, en heti sanoisi että ikäero olisi hanurista. Se voi vaan olla rikkaampaa - kokemus ja nuorekkuus kävelevät käsi kädessä ihan kirjaimellisesti ja mikä sen suloisempaa.

Nämä ovat siis erikseen nämä nuoret 18-vuotiaat tytöt jotka syttyvät lapsenmielisiin keski-ikäisiin läheisriippuviin ukkeleihin. Varttuessaan nämä tytöt kasvavat irti näistä henkisesti, sillä vanhempi osapuolihan ei muutu nuoren osapuolen kanssa samaan tahtiin. Sanoisin että kun ollaan yli kolmekymppisiä, silloin ei ikäerolla ole paljoakaan merkitystä. Maksimaalisena ikäerona toki pidän 25 vuotta. Jos ollaan alle 30v, silloin jopa 10 vuoden ikäero voi olla liikaa. Noh... kukin tehkööt miten parhaaksi näkee ja en sano hyi (muuta kuin lapseen sekaantujien kohdalla).

Itse painiskelin saman "ongelman" kanssa alkuvuodesta, kun rakastuin päätä pahkaa 46-vuotiaaseen mieheen. Itse olen 33 vuotta. Kun alkuhuuma vähän haihtui ja lopetin ylianalysoinnin, niin havahduin siihen ettei asia pähkäilemällä parane. Nykyisessä suhteessani on niin paljon hyviä puolia verrattuna tähän ikäeroasiaan, joten olen päässyt onneksi eroon tästä turhasta "mitä tulevaisuus tuo tullessaan" -spekkailusta.

Menetin keväällä ystäväni syövälle, 40v naisen joka ei oikein ikinä ehtinyt elää elämäänsä täysillä, johtuen sairaudestaan. Tämäkin asia pisti miettimään sitä kuinka yllättävä elämä voikaan olla, ikinä ei voi tietää mitä kulman takaa tulee. Eli niin pinnalliselta kuin kuullostaakin niin tartu hetkeen, nauti suhteestasi ja onnellisuudestasi : )

Riippuu kumppanista.
Itselläni oli muutaman vuoden suhde vanhempaan mieheen, mutta ei siitä mitään tullut..
Itse halusin tanssia ja kulkea, mutta mies ei jaksanut pitemmän päälle oikestaan mitään.
Kyllä sen huomasi, että vanhahan se oli.
Ikäistäni nuoremman kanssa sorruin sitten sänkyyn ja se oli niin ihanaa, että oli parempi jättää entinen.
Nyt huomaan, mistä kaikesta jäinkään paitsi, kun vierellä on menevämpi kaveri. Minulle sopivampi.

15v ikäeroa... 1,5v oltiin yhdessä, mä oon 28v. erottiin reilu puoli vuotta sitte. paljon on hyviä muistoja siltä ajalta. vatvoin silloin paljon tuota ikäeroasiaa ja sitä, että haittaako se mua. ei haitannut juuri silloin mut pelkäsin et haittais jo muutaman vuoden päästä. kuulosti vaan kamalalta kun toinen olis ollu 45v ja toinen 60v. no, päätin kyllä ettei se haittaa vaikka välillä ahdistuin kovasti miettiessäni asiaa... olisin kyllä ollut kyseisen herran kanssa loppuun saakka, mutta selvi sitte kyseenalaisia juttuja hänen menneisyydestä ja jätin. onneksi niin. mä olisin kyllä halunnut lapsen vielä ja hänki olis suostunut mut jos ei niitä edellisiäkään ollu hoitanu niin...no oli valehdellu mulle joo. no onhan se vähän niin ja näin jos sen ikäinen on vielä vapaalla jalalla. hyvä mies oli mulle kuitenki enkä osannu arvata noita juttuja.

pointti on kuitenki se, että mua olis harmittanu suunnattomasti jos olisin jättäny ikäeron takia. olin todella rakastunut silloin. eikä mua edes harmita että hänen kanssaan olin, kivoja muistoja jäi paljon siitä ajasta. aika heti eron jälkeen aloin seurustella nykyisen miehen kanssa, joka on vain pari vuotta mua vanhempi :) ja kyllä pitää myöntää, että oon helpottunut. voidaan esim. ottaa isompi talolaina ja pystytään maksamaan se yhdessä pois ennen niitä eläkevuosia huoletta! jäädään suhtkoht samaan aikaan eläkkeellä jne... ja lasten tekeminen...no, ei tarvi murehtia että lapsia kiusattais kun isä onkin jo pappaiässä.

haluan kuitenkin sanoa, että seuraa sydäntäsi! en minä ikäeron takia eronnut enkä suosittele sitä muillekaan. jos sielunkumppani on löytynyt, olkaa onnellisia!! ja totta on myös se, että molemmat vanhenee.

Mie olen ajatellut asian näin: mieluummin 20 vuotta sen oikean kanssa kuin 50 vuotta jonkun vain oikeanikäisen kanssa. Mutta omakohtaista kokemusta "loppuun asti viemisestä" ei ole, olemme molemmat onneksi vielä hengissä.

Olen itse 26-vuotias äiti-ihminen, joka löysi vierelleen huolehtivan,kiltin ja rakastavan 44-vuotiaan miehen. Suhteen alussa tuli paljon puhuttua ja mietittyä tätä ikäreo-asiaa,mutta ei se ole se oleellinen asia parisuhteessa.

Meidän arkemme toimii erittäin hienosti, toki yhteentörmäyksiäkin tulee,niinkuin kaikille.
Ja mikä parasta, seksielämämme on parempaa kuin olisin ikinä voinut edes kuvitella. Olen aina elänyt suhteissa, jossa miehelle tärkeintä on oma tyydytys, naisen nautinnosta viis. Nyt minulla on kumppani, jolle tärkeintä on minun hyvinvointini ja nautintoni, en vaihtaisi kuunaan pois tätä miestä, vaikka seksuaalisuutemme vielä joskus laimeneekin. Tämä minua vanhempi ja kokeneempi mies on näyttänyt minulle mitä on aito kumppanuus ja parisuhde, kahden aikuisen seksuaalisuus ja nautinto.

En ymmärrä ihmisiä, jotka antavat ikäeron tulla parisuhteensa kompastuskiveksi. Jokaisessa suhteessa on omat puolensa, niin hyvät kuin huonot,mutta eihän ikä niitä tee erilaisiksi. Hyvän parisuhteen kantava voima on kumppanuus,rehellisyys,avoimuus ja seksuaalisuus. Kun nämä ainekset on keitossa, niin kyllä maistuu :)

pointti oli siis,että ei se murhetimalla parane! Nautitaan niistä hetkistä ja päivistä,jotka meille suodaan rakkaan ihmisen kanssa kuljettavaksi ja unohdetaan liika kontrolli,ei kaikkea voi,eikä pidäkään tietää etukäteen!

en ainakaa kenenkää roikkuvaa ja riippuvaa persettä alkais kattelee, hyi helvetti!

No mites kun nainen on 25v vanhempi kuin mies?