Minua on pyydetty kummiksi. Miten kieltäydyn jos en halua? Hienotunteisia vinkkejä. Tilanne vanhempien kanssa on mielestäni vain niin hankala, etten halua ryhtyä heidän lapsensa kummiksi, vaikka minua on siihen "kunniatehtävään" pyydetty ja ihan hyvissä väleissä olemme.
Miten tämä ilmaistaan hienotunteiksi. Keksittekö minulle mitään tekosyitä kieltäytyä. Tämä on todella ikävää, ehkä haluaisi pahoittaa heidän mieltä, mutta en myöskään halua tulevaisuudessa joutua haukkujen kohteeksi kun unohdan vaikkapa lapsen synttärit tai jotain muuta. Tai en kannakkaan vastuuta tarpeeksi ja jaksa kysellä kuulumisia tarpeeksi usein.
Kummiudesta kieltäytyminen
VaikeaTilanne
19
12217
Vastaukset
- kummit hakusalla
Olemme itse siinä tilanteessa, että mietimme keitä kysymme lapselemme kummeiksi. Tätä juuri pelkäämme kohdallamme että jos henkilöt joita kysymme, eivät sano rehellisesti etteivät haluaisi vaan tulevat "velvollisuuden" tunnosta ja voin vakuuttaa, että se ei ole sitten kenellekään kivaa ja käy ilmi varmasti ajan myötä kuitenkin. Sano siis ihmeessä, jos et ole
kiinnostunut kummiudesta. Mielestäni yksi hyvä
"selitys" on, jos sellaista tarvitaan, että pelkäät että hyvät välinne vanhempien kanssa pian
menisivät, kun et välttämättä osaa täyttää kummin velvotteita ja saatat unohtaa tärkeät päivät jne. Eli sano suoraan miltä tuntuu. Sitä
mekin toivomme heiltä, joita KYSYMME. Tässä vaiheessa "tehtävästä" voi vielä kieltäytyä, jälkeenpäin myöhäistä. - kummit hakusalla
eli mielestämme on ihan hyvä syy kieltäytyä myöskin, jos on jo useampi kummilapsi ja jokainen kummi tietää itse montako sopii omalle kohdalle.
- kummit hakusal...
eli mielestämme on ihan hyvä syy kieltäytyä myöskin, jos on jo useampi kummilapsi ja jokainen kummi tietää itse montako sopii omalle kohdalle.
- VaikeaTilanne
Niin, minulla ei ole vielä yhtään kummmilasta ja tilanne on siksikin hankala, kun tiedän että pariskunnalla ei oli hirveästi ystäviä, jota voisivat pyytää.
- Mimmi
Hei,
olen itsekkin kieltäytynyt kummiudesta, eikä se ystäväni kanssa välejä rikkonut. Päin vastoin. Minulla on hyvä omatunto. Ei ole mitään pakkopullaa vierailla tms. Ole rehellinen ja kieltäydy jos vähänkin siltä tuntuu. Teennäisyytesi kummina kyllä paistaa jälkeenpäin läpi... jollet siihen ole puhtain mielin valmis.- kummit hakusalla
se on kuitenkin kaikille paras vaihtoehto loppuviimein, jonka toivon mukaan jokainen vanhempikin ymmärtää, kun sen selittää.
- äitix4
Sano kysyjälle että et kuulu kirkkoon niin silloin ei tarvitse alkaa kummiksi kun kummin pitää kuulua kirkkoon!!!
- VaikeaTilanne
Kysyjä on sukulainen, joten tietää kyllä kuulunko kirkkoon vai en
- namnam
VaikeaTilanne kirjoitti:
Kysyjä on sukulainen, joten tietää kyllä kuulunko kirkkoon vai en
Mekin erottiin kirkosta ja eräänä syynä, että ei tarvi enää joutua kummiksi, mutta sitten jouduttiin perhekummeiksi... Itse olen kummi ilman mitään velvotteita eli ostan lahjat jos muistan jne.
- 5xkummi
namnam kirjoitti:
Mekin erottiin kirkosta ja eräänä syynä, että ei tarvi enää joutua kummiksi, mutta sitten jouduttiin perhekummeiksi... Itse olen kummi ilman mitään velvotteita eli ostan lahjat jos muistan jne.
Minusta ei ole olemassa kummiutta `ilman velvoitteita´, mutta ne velvoitteet ovat jotakin muuta mitä ehkä vanhemmat toivovat tai mitä kuvittelemme meiltä odotettavan.
Kummin tulisi olla lapsen - ja vanhempien?-tukena, tietää mitä lapselle kuuluu, miten hän voi, miten vanhemmat voivat. Yhteisöllisyyttä.
Kyllä nimipäivä-, ystävänpäivä-, syntympäivä- ja joululahjoista voi `kieltäytyä´ antamasta. On kovaa opetella (kun ei ole varaakaan antaa aina lahjoja), mutta siinäkin asiassa kasvaa itsensä kanssa. Voi antaa lahjan myös silloin kuin sitä ei osata odottaa.
Kasvun mahdollisuus! - Elisa
ETTÄ EI TARVITSE KUULUA KIRKKOON!!! Miullakin on kaks kummilasta ja en kuulu kirkkoon. Sain itse tehdyt kummitodistukset.
Ja vielä alkuperäiselle kysyjälle, olen muiden kanssa samaa mieltä, että rehellisyys kannattaa ja sun pitäs vaan hienotunteisesti ilmasta, että et ehkä olisi paras kummi, koska mielestäsi se on niin iso ja vastuullinen velvoite, ettet koe olevasi kyvykäs siitä suoriutumaan. - namnam
Elisa kirjoitti:
ETTÄ EI TARVITSE KUULUA KIRKKOON!!! Miullakin on kaks kummilasta ja en kuulu kirkkoon. Sain itse tehdyt kummitodistukset.
Ja vielä alkuperäiselle kysyjälle, olen muiden kanssa samaa mieltä, että rehellisyys kannattaa ja sun pitäs vaan hienotunteisesti ilmasta, että et ehkä olisi paras kummi, koska mielestäsi se on niin iso ja vastuullinen velvoite, ettet koe olevasi kyvykäs siitä suoriutumaan.Noinko vastaisit rehellisesti, kun oikeesti oot eronnut kirkosta, että ei enää pyydettäis kumiksi ja pidät koko kummisysteemiä ihan typeränä juttuna ja joku vielä pyytää sua kummiksi kunnianosoituksena? Se siitä rehellisyydestä, kun rupeet tollasia laukomaan...
- Jakeluun
Elisa kirjoitti:
ETTÄ EI TARVITSE KUULUA KIRKKOON!!! Miullakin on kaks kummilasta ja en kuulu kirkkoon. Sain itse tehdyt kummitodistukset.
Ja vielä alkuperäiselle kysyjälle, olen muiden kanssa samaa mieltä, että rehellisyys kannattaa ja sun pitäs vaan hienotunteisesti ilmasta, että et ehkä olisi paras kummi, koska mielestäsi se on niin iso ja vastuullinen velvoite, ettet koe olevasi kyvykäs siitä suoriutumaan.Kummius on hyvin vanhaa perua kirkossa. Varhaisessa kristikunnassa kummi meni takuuseen siitä, että henkilö on sellainen, jonka voi kastaa. Nyt takuu annetaan tulevaisuuteen. Kummi on takaamassa sitä, että lapsi saa kristillisen kasvatuksen. Tämä on kummiuden kirkollinen lähtökohta. Rukoileminen lapsen puolesta on parasta kummiutta.
Luterilaisessa kasteessa kummeja tulee olla vähintään kaksi, jotka ovat itse kastettuja ja konfirmoituja. Siis vähintään kahden kummin tulee kuulua kirkkoon! Tämän lisäksi voi olla muita kummeja, jotka eivät kuulu välttämättä ev.lut. kirkkoon, mutta kuuluvat kuitenkin sellaiseen kristilliseen kirkkoon, mikä hyväksyy luterilaisen kasteen. Kristinuskon ulkopuolinen henkilö (kirkkoihin kuulumaton) ei voi olla kummi - siis ei tule rekisteröidyksi kirkon kirjoihin kummiksi. Lapsen vanhemmat voivat toki pyytää tällaista ihmistä samankaltaiseen rooliin.
- Ruis
Hei, parempi kieltäytyä suoraan, jos ei kerran halua. Meillä kävi niin, että tulevat kummit tarvitsivat mietintäaikaa. Olin ihan ällistynyt, että mitä sitä miettimään. Sitten he kumminkin tulivat kummeiksi, mutta itselle jäi sellainen fiilis, että kunpa en olisi pyytänytkään. Minusta kummius on kunnia-asia!!
- Miska
Onko Suomessa todella pakko lapsilla olla kummi?
Minä asun Ruotsissa, ja molemmat lapseni ovat syntyneet täällä, ja heidät on kastettu, mutta kummallakaan ole kummia. Täällä ei ole tapana että lapsilla on kummit.
Lopettakaa ihmeessä se tapa!!!- tapakristitty
..miksi on oltava kastettavalla lapsella kummit, on tämä uskontopuoli vähän heikolla. Mutta tuntuu tosiaan siltä, että voisi sen systeemin lopettaakin - niin paljon aiheutuu murhetta siitä, kenet pyydetään kummiksi ja kenet ei. Pieleen tuntuu aina menevän.
- -P-
tapakristitty kirjoitti:
..miksi on oltava kastettavalla lapsella kummit, on tämä uskontopuoli vähän heikolla. Mutta tuntuu tosiaan siltä, että voisi sen systeemin lopettaakin - niin paljon aiheutuu murhetta siitä, kenet pyydetään kummiksi ja kenet ei. Pieleen tuntuu aina menevän.
...perimmäisenä ajatuksena on se, että kummit tukevat lasta hengellisessä kasvatuksessa.
Nykyään kummiuden perimmäinen tarkoitus on hämärtynyt. Henk.kohtaisesti en tunne yhtäkään ihmistä, jonka uskonnolliseen kasvatukseen, puhumattakaan muusta kasvatuksesta, kummit olisivat mitenkään osallistuneet.
Kummiudesta on tullut enemmän lapsen muistamis- ja lahjanantovelvollisuus -pakkopullaa, synttärit ja joulut on muistettava tai olet huono kummi. Ärsyttää, kun monet tuntuvat ahneuksissaan valitsevan lapselleen läjäpäin kummeja juuri suurten lahjavuorten toivossa... ainakin lähipiirissäni. Siksi olen jo vuosia sitten kieltäytynyt koko "kunniasta". Tosin en enää edes kuulu kirkkoon, joten uskonnolliseksi tukijaksi minusta ei ole ja "maallinen" (lue: lahjanantovelvollisuus-) kummius ei kiinnosta tippaakaan.
Tietääkseni ev.lut.kirkon jäseneksi kastettavalla lapsella tulee olla vähintään 2 kirkkoon kuuluvaa kummia, joiden lisäksi voi sitten olla vaikka sata muuta kummia, joiden uskontokunnalla ei ole väliä.
- Maaria
Meillä oli mieheni kanssa sama tilanne: ystäväpariskunta pyysi meitä kummeiksi, mutta emme halunneet. Heilläkään ei ollut (ole vieläkään) kovin monta ystävää jota kummiksi pyytää. Olimme todella vaikean paikan edessä.
Mietimme vastaustamme pitkälle yli kuukauden (he kysyivät kummeiksi yli puoli vuotta ennen lapsen syntymää), ennen kuin pystyimme antamaan vastauksemme.
Emme välittäneet kummiudesta, mutta silti houkutus suostua oli suuri - tietoisen pettymyksen tuottaminen toiselle on todella vaikea paikka. Totesimme kuitenkin, että kieltäytyminen kirpaisee vain kerran, mutta suostuminen koko loppuelämän...
Kerroimme muutamille tutuillemme (jotka eivät tunteneet tätä pariskuntaa) ongelmastamme ja halusimme kuulla hieman heidän mielipiteitään, josko heillä olisi jotain ajatuksia, jotka olisivat auttaneet meitä päätöksenteossa ja/tai sen kertomisessa. Mielipiteet olivat hyvinkin erilaisia: erään henkilön mielestä kummius on niin suuri kunnia-asia, että siitä ei kieltäydytä mistään syystä...
Vaikka päätöksen tekeminen oli vaikeaa, vielä vaikeampaa oli kertoa siitä. Tapasimme pariskunnan 5 kertaa päätöksen tekemisen jälkeen, ennen kuin pystyimme kertomaan päätöksestämme. Odottelimme 'sopivaa hetkeä', mutta sellaista ei koskaan tullut. Niinpä sitten erään kerran vain tartuin härkää sarvista otin asian puheeksi.
Kerroimme heille pitävämme suurena kunniana, että he olivat pyytäneet meitä kummeiksi lapselleen ja että olemme miettineet asiaa paljon ja hyvin tarkasti. Kiitimme luottamuksesta ja kerroimme, että päätöksemme oli kielteinen, sillä emme kokeneet pystyvämme täyttämään kummin velvollisuuksia (olla kiinnostunut lapsesta ja olla hänelle ystävä ja kaveri - näin ainakin me olimme asian ajatelleet). Niinpä näimme parhaaksi kieltäytyä kunniasta, ettemme aiheuttaisi turhaa pahaa mieltä tulevaisuudessa ja pahimmillaan kitkaa väleihimme.
He olivat selvästi pettyneitä, mutta kertoivat hieman ounastelleensa tätä päätöstä. Kertoivat myös, että olivat pettymyksestä huolimatta tyytyväisiä, että olimme miettineet asiaa tarkasti ja että uskalsimme sanoa ei, sillä he eivät olisi missään nimessä halunneet lapselleen 'velvollisuuskummeja'.
Kehota sinua siis olemaan yksinkertaisesti rehellinen, sinäkin varmasti haluaisit, että sinulle ollaan rehellisiä, eikä keksitä mitään ihmeellisiä tekosyitä. Muista myös, että tekosyyt lähes poikkeuksetta kuulostavat juuri siltä mitä ovatkin - tekosyiltä...- VaikeaTilanne
Jeps, uskallauduin sanomaan kantani rehellisesti, että kieltäydyn tästä kunniasta. En tiedä vanhempien reaktiota ihan tarkalleen, mutta väleissä ilmeisesti olemme ja he sanoivat, että aina voi myös kieltäytyä. Kiitos kommenteista kuitenkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S617790- 1334494
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.323737- 213098
- 232642
- 282576
- 502276
- 252170
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3922123- 322049