Pelottaa, ahdistaa

Älä anna miehen manipuloida ja pompottaa sinua. Sano hänelle tiukasti suoraan, ilman mitään selittelyjä ja pehmennyksiä, niinkuin ajattele ja mikä on sinun mielipiteesi asiassa. Aivan kuten tännekkin kirjoitit.
Kannattaa myös heti tehdä selväksi se seikka, että et halua asiasta puhuttavan, ennen kuin silloin, kun olet siihen itse valmis ja että myös mies on valmis omasta puolestaan menemään kanssasi naimisiin.

Olet vielä nuori ja jos mies ei voi hyväksyä kantaasi, vaan jatkaa asiasta jauhamista, olisi parempi, että heität mokoman miehen kuvatuksen elämästäsi, sillä hän ei ole sinua ansainnut.
Pikkuisen epäilystä herättävää on kyllä myös tuo hänen aikaisempi käytöksensä edellisessä suhteessa.
Miten mies osallistuu poikansa elämään, vai onko lapsi täysin äitinsä hoidossa?

halua lasta, ainakaan nyt niin toimit sen mukaisesti. Sanot asian selkeästi ja pyydät että toinen lakkaa jankuttamasta aiheesta.
Naimisiin mieheni ei kuitenkaan halua mennä. Miksi ei?

Että mitäpä jos vaatisit mieheltä että ottaa ensin vastuun ensimmäisestä lapsestaan ? kerta kahdessa kuukaudessa on sama kuin ei ollenkaan.. haluatko sinä omalle lapselle saman kohtalon, pyydä näyttöä hänen vastuuntunnostaan ja lapsi rakkaudestaan. Ja olet oikealla tiellä, vuosi sinne tänne ei ketään kaada, paitsi huonon suhteen ;)

Jos tilanne olisi toisinpäin, pitäisi naisen ehdottomasti hommata uusi mies, joka haluaa lapsen. Koskapa naisen biologinen kello tikittää ja naisella on oikeus lapseen aina kun sitä haluaa. Miehellä vain silloin kun nainen sitä haluaa.

Sinuna en rupiais tuommosen miehen kanssa mihinkää lapsenteko puuhiin. Vois antaa kyllä enemmän näyttöjä valmiudestaan isäksi ennenku tuommosia ees ehottelee...
Alottais vaikka siitä että ottais sen ensimmäisen lapsensa joka toiseksi viikonlopuksi ja kattois sitten mihin siitä on miehenä ja isänä. Jos ei oo tähän asti kantanu vastuutaan kunnnolla niin tuleeko hän sitä tekemään jatkossakaan?

Älä ihmeessä anna pakottaa itseäsi. Mikä takaa ettei hän jätä sinua samoin kuin ensimmäistään? Sinä haluat naimisiin, hän lasta - sano hänelle että ensin naimisiin ja sitten lapsi, ja jos ei halua naimisiin niin lopettakoon vaatimisensa.

Pillua se on vain vailla!!!!

Onko miehesi sitten valmis jäämään lapsen kanssa kotiin kun hän niin lasta haluaa? Kysypäs asiaa häneltä... Vai olettaako hän että sinä jäät kotiin ja hoidat arjen lapsen kanssa?

pidä kiinni päätöksestäsi, koska et selvästikään ole vielä valmis äidiksi. Miehesi on vähän vanhempi sinua, joten voi olla että olette vähän eri vaihdessa elämässä.

Hän ilmeisesti pyörittelee elämäänsä kuin tuuliviiriä? Edellisen naisen isäksi ei ollut valmis jäämään, eikä ole aktiivisesti isä tälle lapselle. Nyt haluaakin lapsen, miksi? Onko hän jo tunnesiteellä isä ensimmäiseen, vai onko tämä jokin keskenkasvuinen "nyt mä haluunki" leikki jossa sinua puhutaan äidiksi? Entä kun lapsi syntyy, ja hän haluaakin leikkiä "en mä nyt haluukaan isiksi ja tota hoitaa" ja omaa ongelmaansa pakenee jättämällä sinut ja vauva, lapsettoman naisen kainaloon? Mieti hei OIKEESTI oletko aikuisen miehen kanssa tekemisissä. Tunnetko häntä ja hänen taustamotiivejaan ylipäänsä, vai onko teillä pinnallinen suhde jossa kumpikaan ei oikeasti tiedä ja tunne mitä toisen sisällä liikkuu... Oletko pelkkä pelinappula. Minä olin lastentekoväline, ja kun vauva oli 6 kk ei mies enää halunnutkaan olla lapselle isä, kun se olikin paljon sitovampaa ja vaikeampaa kuin mitä hän kuvitteli. Olen nyt yksinhuoltaja.

ootko kertonut miehellesi saman mitä kirjoitit täälä? Syy on mielestäni ymmärrettävä, ei ihme, että ajatus lapsesta ahdistaa, sulla on siihen motakin syytä: kun ei halua edes ehkä naimisiin koskaan ja jätti lapsensa äidin kun hän oli raskaana ym. Ymmärrän kyllä miestäsikin mutta sun ahdistelu asiasta pitäis lopettaa ja teidän pitäis puhua nuo syyt mitkä painaa ensin ennenkö varmaan ees voit haluta..

Mielestäni hänen pitäisi osoittaa ensin olevansa vastuuntuntoisempi, opetella hoitamaan jo olemassaolevaa lasta ja miettiä, onko todella valmis isyyden vastuuseen uuden tulokkaan kanssa, jos aiemminkaan ei ole juuri lapsestaan vastuuta kantanut. Lapsi merkitsee kuitenkin sitoutumista, vastuuta ja huolenpitoa, jota miehesi ei ole lasta kohtaan juuri tähän mennessä osoittanut. Hänen pitäisi myös kyetä sitoutumaan sinuun koko sydämestään. Jos sinä haluat mennä naimisiin ja perustaa perheen vasta sen jälkeen, sinä olet hänen elämänsä nainen, joten hänen tulisi kunnioittaa sinun toiveitasi ja haaveitasi ja osoittaa kasvavansa sinun ja lasten kunnioituksen arvoiseksi. Oma isäni jätti äitini tämän ollessa viimeisillään raskaana ja lasta oli yritetty yhteisestä toivomuksesta jo pitkään. Sitten kun äitini oli oikeasti raskaana isäni halusi avioeron eikä ole näiden lähes 30 vuoden aikana juuri taloudellista eikä muutakaan vastuuta kantanut. Tämä on yksi näitä ikävempiä esimerkkejä. Keskustelkaa asioista pitkään ja hartaasti. Luottamusta täytyy olla ja vastuuntuntoa, että hän oikeasti haluaa olla sinun ja lapsenne elämässä läsnä kaikella tavalla ja ennen kaikkea myös jo olemassaolevan lapsensa elämässä. Lapsi on olemassa vuosikymmeniä teidän elämässä iloissa ja suruissa, ei vain vauvana. Lapsen ei pitäisi olla hetken mielijohde vaan suunniteltu ja harkittu, odotettu perheenlisäys. Pidä sinun ja mahdollisten tulevien lastesi puolta.

olette vielä yhdessä? Jos kerta hemmo ilmoittaa että naimisiin ei halua mennä mutta lasta haluaa niin ei ne oikein ole symmetriassa nämä asiat. Mikä sun sai menemään yhteen tommosen kanssa? Mene ja ota joku kunnon Mies kun vielä kerkeät ja heitä tollanen h-ttiin. Ei tosta mitään tule. Ei tollanen mitään naista ansaitse.

kerropa miehellesi, että oma on vartalosi. hän ei joudu kantamaan lisäpainoa 9kk, eikä pilaamaan vartaloaan. seksi loppuu kuin seinään mahdollisesti jo raskausaikana, eikä todennäköisesti palaa kuvioon liki vuoteen synnytyksen jölkeen. vaadi häntä sitoutumaan yöheräilyyn ja vaipanvaihtoon, ja takaamaan sinulle omaa aikaa myös synnytyksen jälkeen! näytä synnytysvideoita, ja pyydä tuttavia kertomaan REHELLISESTI vauva-arjesta.... eiköhän auta....

Siis: Mies jätti vaimonsa, vaikka tämä oli raskaana. Nyt ei ole kiinnostusta tavata omaa poikaa ja olla hänelle isä. Lapsi kasvaa ja muuttuu koko ajan ja tämä mies ei halua olla siinä mukana. Silti mankuu lasta sinun kanssasi. Jos noin helposti jättää jo olemassaolevan lapsensa, niin pystyy sen taatusti tekemään tulevaisuudessakin. Mieshän on jo käytöksellään osoittanut, ettei ole lapsirakas. Haluaako vain huvikseen sen toisenkin lapsen, sinun kanssasi. Sitten kun häntä ei enää huvita, niin häipyy kuten on jo edellisen kanssa tehnyt? Ei taida olla oikeaa vastuuntuntoa tällä miehelläsi. Haluaa, että sinä sitoudut lapseen, mutta itse ei välttämättä aio sitä tehdä. Jos olisi tosissaan eli haluamassa lasta oikeista syistä, menisi kyllä naimisiin kanssasi ja olisi mukana tämän 5-vuotiaan poikansa elämässä. Varo miehesi motiiveja, sillä kertomuksesi perusteella sinulla on siihen aihetta.

Sinulle tositarinan lähipiiristäni:

Avomies halusi lapsen. Tyttö suostui kun aikansa oli kuunnellut kinuamista.

Raskauden toisella kuukaudella mies jo kyllästyi koko tyttöön ja hankkeeseen. Vieläpä hakkasi tyttönsä.

Tyttö muutti isän ja äidin luokse. Salasi raskautensa niin kauan aikaa, ettei abortin mahdollisuutta enää ollut.

Ja sitten tyttö sai lapsensa. Opiskelu oli vaikeaa. Yksinhuoltajan elämä oli vaikeaa.

No, tuosta on jo kahdeksan vuotta. Lapsikin on jo 8-vuotias.

Älä ihmeessä tee koskaan tuollaisen miehen kanssa lasta. Mies jätti edellisenkin naisen hänen ollessa raskaana. Voitko koskaan todella luottaa, että mies ei tekisi sitä myös sinulle? ET VOI! Miksi edes olet hänen kaltaisen miehen kanssa? Anna äijän jankata rauhassa ja etsi kypsempi mies, joka ei ole vain mielijohteidensa ohjaama.
Haluatko olla yksi naisista, joka jää yksin kakaran kanssa köyhyysloukkuun, kun mies tahtoo jossain vaiheessa uuden ja taas nuoremman naisen rinnalleen? Nämä tapaukset olen nähnyt monet kerrat. Mikäli parisuhde ei ole kunnossa, niin lapsen tekeminen ei sitä myöskään paranna. Päinvastoin mieshän jätti edellisenkin naisen hänen ollessaan raskaana. Ei vaikuta luotettavalta tyypiltä.
Maailma on miehiä täynnä, ja munaa löytyy, jos näin rumasti saa asian ilmaista.

niin huudetaan tasa-arvon perään ja muuta. Kun nainen haluaa muksun, niin oho. kappas vaan kun unohtu pillerin otto, nyt sitten odotellaan lasta. Kun mies haluaa lasta, niin ei sitten millään, ei ole hyvä aika. Mitäs jos et satukkaan saamaan koskaan lasta?

Niin vaan meilläkin kävi, kun vaimo ei halunnut lasta ja minä halusin. Viellä pari vuotta koulut loppuun ja vuosi/pari töissä ja sitten vasta. vauvakuumeessa tuhosin kortsut ja sitten myöhemmin kerroin tilanteesta. Vauvaa ei kuulunut. sain vaimon tarkistuksiin ja nyt 10 vuotta myöhempänä 35vuotiaana meillä on hoitojen ansiosta taapero. Jos en olisi koskaan tuhonnut kortsuja, ja odotellut vaimon oikeeta hetkeä, niin nyt käytäisiin läpi syylisyyden tuskaa, että miksi ei silloin nuorempana.

Täysin samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Älä tee tälle miehelle lasta. Vaadi ehdottomasti häntä ensin ottamaan vastuu edellisen liittonsa lapsesta! Jos hän ei siihen suostu, niin voi voi.

Sinun lapsesi ei tule olemaan sen kummallisempi kuin edellisenkään liiton lapsi, jos hän ei tapaa sitäkään lastaan kuin pakolla kerran kahdessa kuukaudessa.. mitä luulet tapahtuvan kun teillä on yhteinen lapsi? Niinpä.. hän kyllästyy nopeasti ja vastuu kaikkineen jää yksin sinulle. Olet vielä nuori, älä sido itseäsi äitiyteen ennen kuin rinnallasi on mies, jonka voit luottaa myös rinnallasi pysyvän.. myötä ja vastamäessä.

Ole realistinen. Ei sulla tulevaisuutta tollasen miehen kanssa. Itse olen mies, enkä koskaan jättäisi omia lapsiani noin vähälle huomiolle vaikka eronnut mäkin olen. Toi on tyypillisen rentun elämäntyyliä, tekee lapsia joista ei ota itse minkäänlaista vastuuta, eräänä päivänä taas lähtee kulkemaan kulkurina..

Pistää vihaksi kun ihmiset täällä palstoilla kyselee aivan henkilökohtaisia asioita...ja vastauksia tulee laidasta laitaan.Jos noin pattitilanne niin menkää herran jestas sentään jonnekkin terapautin juttusille,ei näistä palstoista mitään apua ole!!

Juu...ymmärrän ja olen sama mieltä. Miten jos sanot miehellesi näin, "Jos sä halut kovasti lapsen, sitte menään naimisiin! Ei avioliito, ei lastakaan." Se on win-win solution!

Sano asia päättäväisesti: en jaksa nyt puhua lapsiasiasta, odotetaan vuosi, OK.

Voi käydä tosin niin että mies loukkaantuu syvästi, koska kaipa hän sinusta tykkää kun haluaisi lapsenkin tehdä. Jotkut miehet ymmärtää sovittelevan puheen puolittaisena myöntymisenä jos ovat asiasta kovasti innostuneita itse. Topakasti sanottuna asia saattaa mennä perille paremmin. Jos hän tajuaisi että noin iso asia nyt vaan ahistaa sinua, ehkä hän lopettaa lapsipuheet.

Mutta jos nainen on vauvakuumeessa, voi sitä jankutusta tulla sieltäkin suunnalta. ja negatiivisen kannnan voi nainenkin ymmärtää epäluottamuksen osoitukseksi. ehkä olet itse vuoden päästä vauvakuumeessa, mutta mies ei - sitten ehkä ymmärrät miltä miehestä tuntuu tällä hetkellä. päättäväinen puhe voi johtaa eroon.

ainakaan miehen mieliksi tehdä lasta,sillä lapsi tarvitsee äitiäänkin-kummankin huolenpitoa ja rakkautta.lapsia"hankitaan" yhdessä ei vain siksi kun toinen haluaa....muistan itsekkin kun silloinen(entinen)avopuolisono alkoi haluamaan lasta...meillä oli tilanne aivan toinen,asuimme vuokralla ja kummallakin oli opiskelut kesken....no jos sinä et halua lapsia ja hän ei avioliittoa ni miksi pitää jankata asioista?pysyt päätöksessäsi ja jos se ei ukolle riitä ni menkööt menojaan.

Älä missään nimessä suostu lapsen tekoon jollet ole itse täysin varma asiasta, voisin jopa sanoa sen, että eroa vaikka mielummin kuin teet lapsen vastoin tahtoasi. Olet vielä sen verran nuori, että kyllä sinulla on aikaa harkita lapsen hankkimista vielä monta vuotta. Sinun täytyy vaan sanoa NUORELLE miehellesi, että et ole mikään lapsentekokone hänelle, vaan haluat lapsen silloin kun sinulle se parhaiten sopii ja sellaisen henkilön kanssa mikä parhaiten sopii sínulle. Siis vain ja ainoastaan sinun aikataulun mukaan jos kerran sitä pitää kiirehtiä. Kysypä mieheltäsi miksi hän haluaa lasta niin kovasti kun kerran jätti viimeksikin sen väliin???? Onko hän muuten ihan ok??? Onko lapsi hänelle vain jonkulainen fetissi siitä että hän pystyy niitä tekemään???
Ei lapsen teko ole eikä saa olla koskaan vain toisen osapuolen tahto eikä siihen saa pakottaa !!!!
Ainakin minä suosittelen täydellistä keskustelua aiheesta ja syiden pohdiskelua.
Muista, että sinä omistat oman ruumiisi ja teet sillä juuri mitä sinun tunteesi haluavat, ei kukaan muu.
Jos olet ahdistunut aiheesta, niin lapsesta ei tule toivottua, joka kyllä myöhemmin tulee ilmi lapsen/sinun käytöksestä suhteessa toisiinne.
Olet vielä itsekin niin nuori, että haluat kuitenkin viettää aikaasi tyttökavereittesi kanssa istumassa kahvilla tai kaljalla jossain.... Mieti ja mieti ja vielä kerran mieti... SE on elinikäinen juttu.
Lapsen voi synnyttää vielä kolmenkympin jälkeenkin, niinkuin vaimoni teki ja meillä on sentään kolme lasta.

Kamalaa! Ei voi olla mitään ahdistavempaa kuin toinen jankkaa ja jankkaa asiasta eikä millään usko! Sinun ei tarvitse taipua lapsien tekoon vain hänen takiaa. Et voi paljon muuta tehdä, kuin sanoa, että sinä et nyt halua lasta, piste. Jossei sana mee perille, jätä se!

Avioliitosta voi erota yksipuolisesti, lapsista ei koskaan. Mä otin käyttöön järeät aseet exän kanssa jota kyllä rakastin, mutta en luottanut että pystyisi asettumaan isän rooliin. Jos todella haluat kys. mieshen kanssa naimisiin ja sitten ne lapset, kokeile ensin järkipuhetta. Siitä kuinka selkeämpää on jos jompikumpi teistä sairastuu tai kuolee, niin on lasten elämä paremmin turvattu. Sitten pudota pommi: "Haluatko sä että meidän lapset ovat ÄPÄRIÄ?" Nyt selvennys, mun rakas pikkusisko syntyi avosuhteeseen ja se on lain silmissä yhtä pätevä kuin avioliitossakin, mutta miehen on TUNNUSTETTAVA isyytensä. Muistuta siitä edellisestä kerrasta minä muodossa: Minusta tuntuu pahalta koska pelkään että... ja siihen vielä kunnon itkua. Kukaan tyyppi ei sitä katsele kauaa...Vaara on että menetät koko miehen, mutta parempi niin. Jos ei pysty neuvotteluihin, miten sitten lasten kanssa? Laita tänne sitten uutta viestiä.

Oi pelkosi on täysin oikeutettua! Kerroit että miehesi tapaa, edellisen suhteensa lastaan noin kerran kahdessa kuukaudessa. Joka on ehdottomasti mielestäni liian vähän, varttuvan poikalapsen tapaamiseen.
Pakosta tässä nyt vähän hälytyskellot soivat, että jotain saattaisi olla pielessä miehellä.
Mies joka tapaa näin vähän, jo olemassa olevaa pientä lastansa. Mielestäni se kertoo suoranaisesta tunnepuolen köyhyydestä tällä miehelläsi. Kuinka sitten kävisikään, mikäli annat painostukselle periksi ja alat odottamaan teille yhteistä lasta, osallistuisiko miehesi lainkaan lapsen hoitoon tai ottaisiko hänestä vastuuta edes kohtuullisesti, niin että se olisi sietorajan luvussa?
Epäilen suuresti tätä asiaa, näillä tiedoilla joita kerroit.
Sinulla on oikeus päättää, koska tahdot että teille tulee lapsi.
En antaisi miehen stressata, aiheuttaa ahdistusta sinulle näin vakavalla asialla.
Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä johonkin kuntanne terveydenhuoltoalan ihmiseen, jonka kanssa voisit jutella tästä tilanteesta / tietenkin aivan luottamuksellisesti, vaikka ihan kahden ensi alkuun niin että miehesi ei ole mukana. Puhuminen auttaa sinua ja antaa sinulle uusia avaimia, tähän aika tavalla poikkeukselliseen tilanteeseen...

Hei nimimerkki vielänuori,

Sanotaanpa nyt ihan ensimmäisenä: Ei ole mitään väärää siinä, että haluaa naimisiin. Se on naisen oikeus. Monet miehetkin menevät mielellään naimisiin.

Jos naimisiin meneminen on sinulle tärkeä asia, miehesi menee kanssasi naimisiin, jos hän todella rakastaa sinua. Hän tekee sen sinun takiasi. Jos hänellä on traumoja entisestä liitostaan tai vanhempiensa liitosta tai jos hänellä on ongelmia "sitoutumisen" kanssa, hän on valmis menemään vaikka terapiaan selvittääkseen nuo ongelmat ja sitten menemään kanssasi naimisiin. Mies, joka rakastaa naista, tekee kaikkensa pitääkseen tämän onnellisena ja ollakseen menettämättä häntä.

Mielestäni olet tehnyt suuren virheen muuttamalla miehen kanssa yhteen, vaikkei häitä ollut tiedossa. Monet naiset tekevät nykypäivänä tämän virheen, koska kuvittelevat, että mies nai heidät, kun he ovat koko ajan paikalla. Käytännössä yhteen muuttaminen kuitenkin vain siirtää häitä ikuisuuksien päähän tai sitä kosintaa ei vain koskaan kuulu - ja vuosien jälkeen mies lähtee jonkun muun naisen kelkkaan, joka piti kiinni itsekunnioituksestaan eikä suostunut "jalkavaimoksi". Minun kokemukseni on se, että monet miehet alkavat harkita kosimista vasta sitten, kun pelkäävät menettävänsä naisen - kun vaikkapa nainen haluaa muuttaa eri paikkakunnalle opiskelun tai työn takia tai jos jo asutaan samassa asunnossa, tahtoo muuttaa omaan kämppään.

Ehdotan seuraavaa: Rupea katselemaan itsellesi vuokra-asuntoa samasta kaupungista tai vaikkapa työpaikkaa eri paikkakunnalta, jos se on sinulle mahdollista. Voit mainita miehellesi, että olet pohtinut omaan asuntoon muuttamista. Kun hän kysyy miksi, älä sano "koska et suostu menemään naimisiin" tai "koska et osaa sitoutua" tai "koska painostat minua lapsen hankkimiseen, vaikka emme ole naimisissa". Sano vain välinpitämättömästi: "En ole varma, onko tämä juttu minua varten. Tarvitsen omaa tilaa."

Jos ei kosintaa ala kuulua, hanki asunto oikeasti ja muuta pois. Katso, mitä asumusero tekee suhteellenne. Hanki harrastuksia ja muita ystäviä. Voit tapailla muitakin miehiä - ethän ole vielä edes naimisissa! Älä missään tapauksessa luovu hyvästä periaatteestasi "ensin avioliitto, sitten lapset". Se on jokaisen naisen turva ja ihan vain järkevää ajattelua. Olet 25-vuotias. Luultavasti tuolla on joku mukava tyyppi, joka parhaillaan pohdiskelee, mistä löytäisi sellaisen vaimon kuin sinä. Miksi tuhlaat aikaa mieheen, jonka arvot ovat pielessä, joka on jo aiemmin osoittanut kykenemättömyytensä vastuulliseen suhteeseen ja isyyteen ja joka vielä painostaa sinua?

P.S. Lue seuraavat kirjat: Fein & Schneider: The Rules, The Rules II

ei mitään muuta kuin haarat auki ja lapsen tekoon. kai tiedät miten niitä tehdään. on olemassa myös sellainen vaihtoehto että jos et ole halukas hankkimaan lapsia niin äijä ottaa ja lähtee ja etsii sellaisen muijan joka haluaa jälkikasvua..

siihen ole ennenkuin saat lapsen ? ja jäät myös yksinhuoltajaksi.
Historia toistaa itseään, aina.
Ei kunnon suhdetta nykyisiin lapsiin -> ei ole tuleviinkaan
Ei kunnon sitoutumista sinuun -> ei ole jatkossakaan, katsos erot ovat paljon helpompia, kun ei ole naimisissa eikä tarvitse mitään virallisesti jakaakkaan....
Onko olemassa "lasten tuottamismania" tai vain erityinen tarve kylvää siementä?
Tiedätkö varmasti ettei ole suhteen (vanhan ja olemassa olevan) ulkopuolisiakin lapsia, kun vain lasten tekemiseen on tarvetta eikä niistä huolehtimisen tarvetta? Maksaako muuten elatusmaksuja ensimmäisestä lapsestaan?

eivät MIEHE halua lapsia...

Onkos kukaan kirjoittajista ehtinyt ajatella asiaa lasten kannalta? Siis sen pojan edellisestä liitosta ja sen jota mies haluaa..
Aloittajalle: Voisit kysyä mieheltäsi, "Aikooko hän kohdella yhteistä lastanne samaan tapaan kuin ensimmäistä lastaan?" Lapsia ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan varsinkaan syistä joihin itse eivät voi vaikuttaa. Sitähän kaikki adoptioperheissä aikuisiksi kasvaneetkin painottavat, ettei kannata adoptoida jos ei kykene kohtelemaan adoptiolasta kuin omaansa. Sama pitäisi päteä myös näihin yhteisiin ja omiin lapsiin. Tottakai Aloittajalle se oma lapsi olisi syntyessään tärkein, mutta isälle molempien pitäisi olla yhtä tärkeitä. Muuten lapsille saattaa jäädä traumoja.

Haluatko lapsesi kasvavan siihen ylemmyyden tunteeseen, että "Minulla on veli joka, minuun verrattuna ei ole yhtään mitään." Tai varsinkaan haluatko, että miehesi ensimmäinen lapsi kokee tulleensa syrjäytetyksi?

Mulla ei ole omia lapsia, enkä ole koskaan halunnutkaan. Mutta sen tiedän että lapsia kohtaan täytyy olla oikeudenmukainen. Joku yksinhuoltaja voisi saada minusta miehen itselleen.

Joten jos tulet miehellesi raskaaksi niin voisittekin samantie lähteä omille teillenne silloin miehesi molemmat lapset olisivat samassa asemassa.

teillä on hyvin asiat. Joten miksi ei. Koskaan ei voi ennalta tietää asioita.

Toki teidän kannattaa jutella ja puida asiat huolellisesti, jotta sinulle tulee varmuus asiaan. Tulee sellainen kuva, että mies todella tahtoo olla sinun kanssa ja suunnitella teidän yhdeistä tulevaisuutta

Yleensä muijien selitys on tällästä: "no en mä ny tiiä" "puhutaaks välil jostai muust" "en mä osaa sanoo" "hahahahaha".

Koittakaa vittu puhua suoraan eikä kiertelemällä ja kaartelemalla.

Luin koko viestiketjun ja rupesin miettimään, että ymmärtääkö tämä mies mitä se lapsen saaminen OIKEASTI tarkoittaa ja miten se muuttaisi hänen elämänsä?? Aikataulut ja päivät pitää suunnitella TOISEN, PIENEN IHMISEN ELÄMÄNRYTMIN MUKAAN. Ei varmasti ymmärrä, eihän hän ollut mukana edellisen lapsen kasvaessa, joten miten voisi tietää. Mulla itellä ei ole lapsia, mutta tiedän miten työlästä ja vaikeaa aikaa se voi olla, varsinkin jos lapsi ei ole terve! Parhaassa tapauksessa se lujittaa suhdetta ja on ihanaa aikaa, huonoimmassa tapauksessa yleensä huomataan, ettei tämä ollutkaan kivaa, tämä perhe-elämä ja sitten jo erotaan.

Oma avomieheni innostui yhtäkkiä koirista (omistan itse jo yhden) ja halusi hankkia uuden pikku pennun pieneen perheeseemme. Innostus laantui kun kerroin mitä se pennun hankkiminen sisältää; rahaa menee paljon, kakkaa ja pissaa kaikkialla jopa puolisen vuotta, jyrsittyjä tavaroita, unettomia öitä jne jne..

Eipä oo avomies sen jälkeen puhunut pennun hankkimisesta ;).. Lasta ja koiraa ei voi verrata, mutta ehkä antaa pienen vinkin sulle, miten asiaa lähestyä. Ehkä miehesi ajattelee, että sinäkin hoidat yksin lastanne, kun hänen exänsä hoiti edellisen. Miehenhän pitää käydä töissä ja nukkua, jotta jaksaa ;)..

Itse "vierastan" lapsia, silti naimisissa 6v. Pojat 14/12... Entisestä suhteesta lapset. Alussa vaimon oli vaikea ymmärtää, miksi en pidä/ halua lapsia.... Nyt kaikki OK

Ei nykyään naimisiin meno luo mitään turvaa??!! Ei tietenkään kenenkään painostuksesta saa tehdä mitään vasten tahtoaan, mutta miksi vuoden päästä sulle kävis?? Ja se voit olla juuri sinä, joka tulet olemaan lapsettomuushoidoissa/adoptiojonossa, koska odotit vain SINULLE sopivaa aikaa !! Oletko varma haluatko edes lapsia??

Usein olen kuullut tarinoita ettei mies ole halunnut lasta, mutta mene ja tiedä. Jos ei mies halua sitoutua aviliittoon niin tuskin sitoutuisi lapseenkaan. Olet vielä nuori, eikä lasten hankkimisella ole mikään kiire. Älä alistiu miehen tahtoon jos et ole täysin varma omista haluistasi. Lapsen tehtävä ei ole täyttää vanhemman elämää, vaan vanhemmat ovat lasta varten.

Lasten paikka on koti, heidän oikeus on isään ja äitiin sekä turvalliseen kasvuympäristöön. Se on elinikäinen sitoumus, joka tehdään sydämen päätöksellä. Miehesi on jo kertaalleen pettänyt päätöksen ja mikä on parempi todiste tulevasta, kuin menneisyys. ÄLÄ missään nimessä ala tehdä lasta miellyttääksesi hänen tarpeitaan. SINULLA PITÄÄ SOIDA HÄLYTYSKELLOT JA KOVAA. Ota todella vakava puhuttelu ja kerro, että et ole aikeissa tehdä lasta avioliiton ulkopuolella, etkä ole siihen valmis. Asiasta keskustelun on päätyttävä. Miten ihmeessä edes pähkäilet asiaa. Taitaa olla sinä, joka jahkaat, etkä saa viestiäsi perille riittävän selvästi.

Ensinnäkin, miksi miehesi ei halua mennä naimisiin kanssasi? Sehän on mielestäni perusedellytys lasten hankkimiseen, eikö vaan, kun kuitenkin parisuhteessa ollaan? Poikkeustapauksiahan kuitenkin on. Pidä pääsi, älä anna periksi. Koska miehelläsi kuitenkin on jo lapsi, jonka äidin hän jätti jo ennen lapsen syntymää, niin ei se senpuoleen hyvältä näytä. Jos olisitte naimisissa, niin asia olisi varmaan aivan toinen. Vaadi, että menette naimisiin ja katsotaan sitten. Se olisi reilua siua kohtaan.
t. hanski

Sano miehelle että voisitte adoptoida, että jos haluatte erota, kun ei naimisiinkaan uskalla mennä, niin adoptoidun lapsen voi aina palauttaa välittäjälle, eikä kenekään tarvitse ottaa sitten lapsesta mitään vastuutaa jos vaikka se mies haluaisikin sitten jonkun toisen kanssa tehdä lapsen.

No onko toi nyt vaikeeta; jollet OIKEASTI ITSE halua lasta, niin pidät huolen, ettei lasta tule. Teet myös asian selväksi miehelle ja käsket lopettaa asiasta jauhamisen. Ja jos mies ei OIKEASTI ITSE halua naimisiin, niin ette mene naimisiin. Piste. Asiat/ toisen käännytysyritykset(=manipulointia!) totaalisesti jäihin ja katsot oletteko yhdessä ja onnellisia vielä vuoden -tai puolenvuoden- päästä.. jos suhteenne perustuu vain mielikuviin ja odotuksiin, niin suosittelen, ettette tosiaankaan toteuta kumpaakaan..

Lapsen saaminen on niin iso asia, että siihen pitää itse olla valmis. Olet niin nuori, että voit tehdä sen jonkun toisen kumppanin kanssa myöhemminkin. Tuo tapa, millä puolisosi hylkäsi ex kumppanin eikä halua tavata poikaansa kuulostaa todella hälyttävältä. Onko niin, että vauvan saaminen on hetkeksi kuin karkki, joka on hauskaa, ja jolla sitoo sinut itseensä ilman että itse sitoutuu kuten menemällä naimisiin. Vaikuttaa ettei ymmärrä minkälainen sitoumus lapsi on. Lapsi varmasti kärsii siitä että tapaa isäänsä niin harvoin.
Jos oma toiveesi on avioliitto, niin pidä unelmasta kiinni, ja jos tämä tyyppi ei siihen ole valmis on muita miehiäkin olemassa. Lapsen saamista ei kannata lykätä yli 35 vuoden, koska sen jälkeen se alkaa olla hankalaa. Itse olen 38 ja lapsettomuushoidon avulla nyt raskaana 5. kuulla, ja todella onnellinen, kun lopulta löysin miehen, joka ensin halusi mennä kanssani naimisiin ja alusta asti halusi perheen. Nauti elämästä kun olet vielä nuori, hanki työkokemusta, harrasta, matkusta.. kaikki se on hyväksi lapselle myöhemmin, kun olet saanut elämänkokemusta, eikä tule tunne että olet joutunut luopumaan liianvarhain jostain. Elämä muuttuu todella paljon lapsen myötä. Kun alat kaivata lasta itse, on aika oikea.

Älä anna periksi painostukselle. Jos et halua keskustella asiasta, voit aina vaikka lähteä lenkille tai muuten osoittaa ettei tämä aihe päivittäin sinua kiinnosta. Ja jos mies ei halua naimisiin niin sitä suuremmalla syyllä mietittävä mistä oikein on kyse. Kuka ostaa lehmän, jos maitoa saa ilmaiseksi??
Voimia sinulle sisareni. Parisuhde on yksi elämän haastavimmista asioista.

ÄLÄ hommaa lasta jos et sitä halua. Mutta toisaalta maailma ei siihen kaadukaan. Jos hankitte lapsen, teidän on sen jälkeen kahta kauheammpin panostettava parisuhteeseen. Lapsi vie aikaa ja vaivaa mutta ei se estä olemasta nuori.


Miehet on siitä kivoja olentoja, että jos niitten kanssa KUNNOLLA selväsanaisesti sopii jostakin asiasta, niin yleensä mies pitäytyy siinä.

Ole looginen miehellesi. Se on tärkeää. Nyt sinulla on vaan tunne - ahdistus. Se ei puhuttele miestä. Loogisuus puhuttelee miestä. Perustele loogisesti, miksi löapsen aika ei ole vielä.

Meille tuli yllätysraskaus ja olemme aina halunneet lasta muttei vielä. Nyt kuitenkin luonto päätti näin ja olemme onnellisia.

Puhuimme mieheni kanssa ja sovimme odottavamme noin vuoden ennen kuin puhumme vauva-asiasta uudelleen. Siitä on nyt noin viikko ja sen jälkeen hän ei ole oikeastaan snaonut painokkaasti että voi kun ihania vauvoja. Hän on ollut kuin ennen.
En minä halua jättää häntä. Rakastan häntä ja hän minua. En luvannut hänelle että teemme vuoden päästä vauvan vaan lupasin, että puhumme asiasta seuraavan kerran vuoden päästä. Sen tein erittäin selväksi.
Puhuimme avioliitosta ja mies sanoi, että olisi valmis menemään minun kanssani ja minun takiani naimisiin, muttei koe avioliittoa tärkeänä. Siis se ei ole hänelle itselleen tärkeää eikä oikeastaan merkitse hänelle mitään. Hän puhui siitä, että se ei takaa sitä, että suhde on vakaa eikä sitä, että suhde kestäisi. Hän kertoi, että hänen liittonsa ex-vaimon kanssa oli luhistunut kasaan jo paljon ennen kuin nainen alkoi odottaa lasta ja hänen vanhempiensa liitto oli aivan hirveä. Siitä löytyy varmastikin syyt, miksi mieheni avioliittokokemukset ovat niin negatiiviset.

= toteutukoon jos kyseessä on ei-raskaus. Ukon ei siitä kuulu päättää milloin naisen kuuluu tulla raskaaksi. Nainen itse päättää. Äidiksi tuleminen on niin suuri ja lopullinen projekti että kuuluu miehenkin ymmärtää.
Turha edes varmaan mainita kuinka hirveä jo pelkkä synnytyskin voi joskus olla naiselle ja aiheuttaa traumoja, vaivoja ja paljon muutakin. Masennusta esiintyy useilla, väsymystä vielkin useammilla ennen ja jälkeen synnytyksen, vielä enemmän valvomisen kanssa tietenkin. Puhumattakaan myöhemmistä vaiheista kun parisuhde väljähtyy ja rahat loppuvat ja se lasta inttänyt mies alkaa juosta omilla teillään ja jättää perheensä ilman rahaa. Vieläkin myöhemmin, nuoret ovat oma maailmansa sinänsä hoidettavina, niiden kanssa tarvitaan sosiaalisia taitoja huimasti nykyään, ja ehdottamasti rahaa. Rahattomia vanhempia syyllistetään joka taholta ja pian tuntuu siltä ettei lapsia olisi kannattanut ikinä ajatellakaan. Työmarkkinatuki ei koskaan riitä niihin menoihin vanhemmilla jotka nykypäivänä voivat milloin vain jäädä työttömiksi meidän ihanassa lottovoittomaassamme.
Jos nämä läpi ajateltavat mahdolliset tosiasiat vaakakupissa eivät paina ollenkaan vaan siltikin tahtoo vanhemmaksi ruveta niin sitten.. nussiin vaan ja onnea ..mutta mies EI sitä määrää.