Ei mitään toivoa

mää oon 25 ja en oo ikinä ees vielä pussannut ketään...

Mä täytän kohta 18 ja olen seurustellut nyt vuoden:). Aattelin aiemmin samalla tavalla ku te, ja luulin etten ikinä löytäisi ketää mut sitte ihan yhtäkkiä huomasin että oon seurustellu maailman ihanimman ja söpöimmän pojan kans jo vuode ja kesä tulee ja kaikki o ihanaa:). Et kyl se kaikille se oma muru löytyy:). Hyvää kesää kaikil 

annan nyt neuvon laita mars patukka peppuun niin helpottaa vartiksi oloa. samaa rallia sitte päivästä toiseen niin alkaa pikkuhiljaa olo karpentryä.

kumma kun useimmat tuntuu vaan odotteleen sitä kaveria, ettekö itse tee asian eteen mitään, ei kukaan "taivaasta eteen putoo" kyllä siinä on oltava aktiivinen itsekin, niin ja hyväksyttävä sekin, että "joskus sataa luntakin niskaan ja paskaakin" eli jokaiselle etsivälle sattuu pettymyksiä, se nyt vaan kuuluu elämään, mutta pelkällä odottamisella mitään ei tule tapahtumaan
""Asun vielä kaupungissa, missä ei ole homotoimintaa. Turhauttaa!!!!"" - mitähän tällä "homotoiminnalla" oikein tarkoitit?? tavallisen oloiset, miehekkään homot eivät näihin näkyviin "homotoimintoihin" osallistu, meillä on aivan tarpeeksi omatoimisuutta seuran löytämiseksi, eikä tarvitse osallistua vartavasten järjestettyihin homopippaloihin, joten liikettä niveliin ja nivusiin, kaveri löytyy usein juuri sieltä, mistä sitä uskoisin vähiten löytyvän

helmenlöytäjä kirjoitti:

kumma kun useimmat tuntuu vaan odotteleen sitä kaveria, ettekö itse tee asian eteen mitään, ei kukaan "taivaasta eteen putoo" kyllä siinä on oltava aktiivinen itsekin, niin ja hyväksyttävä sekin, että "joskus sataa luntakin niskaan ja paskaakin" eli jokaiselle etsivälle sattuu pettymyksiä, se nyt vaan kuuluu elämään, mutta pelkällä odottamisella mitään ei tule tapahtumaan
""Asun vielä kaupungissa, missä ei ole homotoimintaa. Turhauttaa!!!!"" - mitähän tällä "homotoiminnalla" oikein tarkoitit?? tavallisen oloiset, miehekkään homot eivät näihin näkyviin "homotoimintoihin" osallistu, meillä on aivan tarpeeksi omatoimisuutta seuran löytämiseksi, eikä tarvitse osallistua vartavasten järjestettyihin homopippaloihin, joten liikettä niveliin ja nivusiin, kaveri löytyy usein juuri sieltä, mistä sitä uskoisin vähiten löytyvän

Lue lisää

No helmenlöytäjä pistää sitten pari hyvää vinkkiä sen seuran etsimiseksi, kerran on niin helppoa!

Vähän on vaikea pistää liikettä niveliin, kun ei tiedä mihin liikkeen kohdistaisi ja mitä niveltä liikuttaisi. Kenties "normibariin" miehiä iskemään ja turpaan ottamaan, vai kuinka (on helppoa, kun heinän syönti päästä alaikäisenä baariin?)? Vai kannattaisiko vaikka kuntosalilla vinkata silmää, munia hieroen, vieraalle "kiinnostavan näköiselle" tyypille?

Voisit aloittaa niksiosion kertomalla jokin tarttuva, omakohtainen tarina, kuinka itse laitoit niveliin liikettä ja päädyit toivottuun tulokseen vastaavassa tilanteessa! Helppo on jokaisen sanoa, mitä pitäisi tehdä, varsinkin toisten, eri juttu on pystyisikö edes itse...

Ps.Homotoiminta=homobaareja tjs.

joo kerran yks tuttava nainen sano et oot sä janne (nimi muutettu) hyvännäköinen, on se kumma ku ei oo tytöt viellä vieneet. en tiiä oisko pitänyt purskahtaa kauheesee naurukohtaukseen tai itkeä. lukiosta ei kyllä mitään löydy, itse luulin et sielt vois olla jtn mahdollisuuksia mut ei. jee seuraa haluaa muttei saa, tai saa vähän vanhemmista. itse olen jo kyllästynyt ajatukseen että löytäisin jonku, vaikka sitä epätoivoisesti haluan. kiva huomen päättäjäiset ja luvassa yksinäinen ja rakkaudeton kesä. on se niin HELVETIN MAHTAVAA!

joshua3 kirjoitti:

joo kerran yks tuttava nainen sano et oot sä janne (nimi muutettu) hyvännäköinen, on se kumma ku ei oo tytöt viellä vieneet. en tiiä oisko pitänyt purskahtaa kauheesee naurukohtaukseen tai itkeä. lukiosta ei kyllä mitään löydy, itse luulin et sielt vois olla jtn mahdollisuuksia mut ei. jee seuraa haluaa muttei saa, tai saa vähän vanhemmista. itse olen jo kyllästynyt ajatukseen että löytäisin jonku, vaikka sitä epätoivoisesti haluan. kiva huomen päättäjäiset ja luvassa yksinäinen ja rakkaudeton kesä. on se niin HELVETIN MAHTAVAA!

Lue lisää

Taistelin itse saman asian kanssa liki kymmenen vuotta. Satunnaisia tapaamisia oli tuona aikana muutamia, mutta ne eivät pitkälle johtaneet. Kerkesin useaan otteeseen tuskaileen, että löydänkö koskaan sitä "oikeaa".

Pahinta oli yleiset juhlat kuten joulu, juhannus ja vappu. Kaikilla muilla tuntui olevan se seurustelukumppani ja itse olin vuodesta toiseen kaveriporukan sinkku.

Sitten 2008-2009 tapahtui jotain ihmeellistä. Jokin kosminen häiriö maailmankirjoissa. Saman vuoden aikana tapahtui niin paljon asioita, että heikompaa olisi jo hirvittänyt. Tapasin vuonna 2009 ihanan pojan, jonka kanssa olimme jo lähes vuoden mesettänyt ja soitellut ja tekstaillut tuhansia viestejä. Tapaaminen sujui hyvin ja sorruin siihen suurimpaan virheeseen, eli rakastuin siltä istumalta. Vietimme ihanan viikonlopun ja olin jo varma, että nyt kolahti. Mutta toisin kävi, tapaamis viikonlopun jälkeisenä maanantaina kyseinen henkilö päivitti qruiserin profiiliinsa, että seurustelee. Ihmettelin tuota hiukan ja kysyin häneltä asiasta. Hän vastasi seurustelevansa toisen tyypin kanssa. Se oli isku ja kova. En yleensä itke kenenkään perään varsinkaan jos he eivät sitä ansaitse, mutta tuolloin murruin.

Tuon takaiskun jälkeen olin ihan valmis jo luovuttaan. Kesällä 2009 tutustuin kuitenki taas uuteen ja mukavaan tyyppin, mutta tapaamisen jälkeen homma vähän kuivui kasaan. Tuo ei kuitenkaan harmittanut minua hirveesti vaan palautti uskoni, ehkä kuitenki joku tuolla jossain vielä on joka minusta tykkää.

Loppukesästä 2009 jälleen kilahti qruiserin viestilaatikkoon viesti. Se oli itseäni huomattavasti nuoremmalta pojalta. Aluksi olin hieman epäileväinen, enkä uskonut sen johtavan mihinkään. Viestittelimme mesessä muutamia kertoja ja tyyppi vaikutti mukavalta. Olimme molemmat viesteissämme ihan kaveripohjalta liikkeellä eikä kumpikaan missään vaiheessa ehdottanut edes muuta. Halusimme kuitenki tavata toisemme ja sovimme pitävämme leffaillan, ihan pizzan ja leffojen merkeissä. Tuo leffailta venyi kuitenki viikonlopuksi ja viikonloppu lopulta on venyny jo liki vuodeksi.

Olemme seurustelleet käytännössä nyt tapaamisestamme asti ja olemme asuneet yhdessä jo tämän vuoden alusta. Meillä on ikäeroa yli 8 vuotta ja moni pitää suhdettamme outona, mutta emme anna sen haitata. Rakastan miestäni todella paljon.

Yhteenvetona tälle sekavalle ja rönsyilevälle kirjoitukselleni voisin sanoa, että vaikka kuinka se haikealle ja vaikealle tuntuu, niin uskon että jokaiselle meille on jossain se oikea. Se ei ehkä tule kotoa hakemaan, joten pientä aktiivisuutta tarvitaan. Ja joskus se saattaa tapahtua juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.

joshua3 kirjoitti:

joo kerran yks tuttava nainen sano et oot sä janne (nimi muutettu) hyvännäköinen, on se kumma ku ei oo tytöt viellä vieneet. en tiiä oisko pitänyt purskahtaa kauheesee naurukohtaukseen tai itkeä. lukiosta ei kyllä mitään löydy, itse luulin et sielt vois olla jtn mahdollisuuksia mut ei. jee seuraa haluaa muttei saa, tai saa vähän vanhemmista. itse olen jo kyllästynyt ajatukseen että löytäisin jonku, vaikka sitä epätoivoisesti haluan. kiva huomen päättäjäiset ja luvassa yksinäinen ja rakkaudeton kesä. on se niin HELVETIN MAHTAVAA!

Lue lisää

(Joshua3) nyt on lomat alkanu, kuitenkin ihan kiva relaa, vaikka yksin tai ihan kaverin kanssa kaupungilla, eh:) ?

Itse heitin viime yönä/iltana hyvin kaverin kanssa oikein pitkän röökilenkin ja jotenkin tuntu vaan ihan mielettömältä katsella vaan selkeää taivasta ja olla vaan hetkessä jota elää.
Ajatus siitä, että "se oikea" (naiivi ilmaus) löytyy sieltä mistä vähiten odottaa kyllä lämmittää... Ja niinhän se monella meneekin. Ja toki täytyy pitää silmät auki ja yrittää nähdä vähän enemmänkin.

Oot ihana. Ois kiva tavata. Otan sut.

Vern kirjoitti:

Taistelin itse saman asian kanssa liki kymmenen vuotta. Satunnaisia tapaamisia oli tuona aikana muutamia, mutta ne eivät pitkälle johtaneet. Kerkesin useaan otteeseen tuskaileen, että löydänkö koskaan sitä "oikeaa".

Pahinta oli yleiset juhlat kuten joulu, juhannus ja vappu. Kaikilla muilla tuntui olevan se seurustelukumppani ja itse olin vuodesta toiseen kaveriporukan sinkku.

Sitten 2008-2009 tapahtui jotain ihmeellistä. Jokin kosminen häiriö maailmankirjoissa. Saman vuoden aikana tapahtui niin paljon asioita, että heikompaa olisi jo hirvittänyt. Tapasin vuonna 2009 ihanan pojan, jonka kanssa olimme jo lähes vuoden mesettänyt ja soitellut ja tekstaillut tuhansia viestejä. Tapaaminen sujui hyvin ja sorruin siihen suurimpaan virheeseen, eli rakastuin siltä istumalta. Vietimme ihanan viikonlopun ja olin jo varma, että nyt kolahti. Mutta toisin kävi, tapaamis viikonlopun jälkeisenä maanantaina kyseinen henkilö päivitti qruiserin profiiliinsa, että seurustelee. Ihmettelin tuota hiukan ja kysyin häneltä asiasta. Hän vastasi seurustelevansa toisen tyypin kanssa. Se oli isku ja kova. En yleensä itke kenenkään perään varsinkaan jos he eivät sitä ansaitse, mutta tuolloin murruin.

Tuon takaiskun jälkeen olin ihan valmis jo luovuttaan. Kesällä 2009 tutustuin kuitenki taas uuteen ja mukavaan tyyppin, mutta tapaamisen jälkeen homma vähän kuivui kasaan. Tuo ei kuitenkaan harmittanut minua hirveesti vaan palautti uskoni, ehkä kuitenki joku tuolla jossain vielä on joka minusta tykkää.

Loppukesästä 2009 jälleen kilahti qruiserin viestilaatikkoon viesti. Se oli itseäni huomattavasti nuoremmalta pojalta. Aluksi olin hieman epäileväinen, enkä uskonut sen johtavan mihinkään. Viestittelimme mesessä muutamia kertoja ja tyyppi vaikutti mukavalta. Olimme molemmat viesteissämme ihan kaveripohjalta liikkeellä eikä kumpikaan missään vaiheessa ehdottanut edes muuta. Halusimme kuitenki tavata toisemme ja sovimme pitävämme leffaillan, ihan pizzan ja leffojen merkeissä. Tuo leffailta venyi kuitenki viikonlopuksi ja viikonloppu lopulta on venyny jo liki vuodeksi.

Olemme seurustelleet käytännössä nyt tapaamisestamme asti ja olemme asuneet yhdessä jo tämän vuoden alusta. Meillä on ikäeroa yli 8 vuotta ja moni pitää suhdettamme outona, mutta emme anna sen haitata. Rakastan miestäni todella paljon.

Yhteenvetona tälle sekavalle ja rönsyilevälle kirjoitukselleni voisin sanoa, että vaikka kuinka se haikealle ja vaikealle tuntuu, niin uskon että jokaiselle meille on jossain se oikea. Se ei ehkä tule kotoa hakemaan, joten pientä aktiivisuutta tarvitaan. Ja joskus se saattaa tapahtua juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.

Lue lisää

hienoa

ja muillekin ihan tiedoksi, asun pienehköllä paikkakunnalla, jossa ei ole kuin yksi tavallinen kuppila, jossa en tosin käy, mutta harrastan kaikkea mitä tämä paikka tarjoaa, kiinnostavaa, näissä harrastuksissa tapaa mitä erilaisimpia ja kiinnostavia ihmisä joihin lähemmin tutustuttua voi saada selville hyvinkin helposti onko kenessäkään kiinnostusta, enkä tarkoita nyt, että ihan heti olisin etsimässä seksiseuraa. Kun ei edes ole tarvetta, saati haluakaan vakituista kaveria vierelleen, on "vara" valikoida ja jättää sopimattomat väliin, helpompaa kuin takertua siihen yhteen ja ainoaan, eikä todellakaan täällä maalla olla niin pimennossa kuin ehkä kaupungeissa(h:ki) ym. kuvitellaan, esim lähimmältä lentokentältä pääsee nopeammin, vaikkapa kreikkaan/espanjaan, kuin H:kiin, no, tämä saattoi olla hieman sekava "selitys", mutta vaikea olisi selittää ihan normaalin homo-miehen arkista elämää kaiken kattavasti, kun siinä ei mitään ongelmia ole, valittelu kun tuntuu olevan yleisin puheenaihe tälläkin palstalla

heheh taitaa radical gay olla joku vanha pappa joka epätoivoisesti yrittää saada nuorta seuraa:DD
Mun mielestä se on normaalia että nuori haluaa omanikäistä seuraa eikä mitään papparaisia joilla on kaljamaha ja jotka haisee pahalta ja ovat muutenkin aika inhottavia. Ei muutaman vuoden ikäero haittaa ainakaan mua mut sit jos sitä on jo yli 5v ni sit kyl mietin et mitä helvettiä!!?

gayboy92´´lol kirjoitti:

heheh taitaa radical gay olla joku vanha pappa joka epätoivoisesti yrittää saada nuorta seuraa:DD
Mun mielestä se on normaalia että nuori haluaa omanikäistä seuraa eikä mitään papparaisia joilla on kaljamaha ja jotka haisee pahalta ja ovat muutenkin aika inhottavia. Ei muutaman vuoden ikäero haittaa ainakaan mua mut sit jos sitä on jo yli 5v ni sit kyl mietin et mitä helvettiä!!?

Lue lisää

omasta mielestä ei viellä edes 5 vuoden ikäero haittaa, itse olen 16. yli 10 vuoden ikäero alkaa jo mietityttään. myös se vaikuttaa minkä näköinen mies on, voi moni nuorikin olla jonkin verran ruman tai muuten epämielyttävän näköinen. on niitä hyvännäköisiäkin vanhempia miehiä, siis 20-30 vuotiaita.

jokuhomoper kirjoitti:

omasta mielestä ei viellä edes 5 vuoden ikäero haittaa, itse olen 16. yli 10 vuoden ikäero alkaa jo mietityttään. myös se vaikuttaa minkä näköinen mies on, voi moni nuorikin olla jonkin verran ruman tai muuten epämielyttävän näköinen. on niitä hyvännäköisiäkin vanhempia miehiä, siis 20-30 vuotiaita.

Lue lisää

jokuhomoper: "omasta mielestä ei viellä edes 5 vuoden ikäero haittaa, itse olen 16"
Eli voisit seurustella 11-vuotiaankin kanssa(?), ei kuulosta kovin kivalta... Ja ainakin mun mielestä 20-30-vuotias on viel nuori, juuri parhaan näköses iässä oleva, ei todellakaan mikään "viriili vanhus". Alle 20-vuotiaat ovat usein viel aika "lapsen näköisiä". Niin ja itse olen 17-vuotias.

Fffffffffffffiiiiiii kirjoitti:

jokuhomoper: "omasta mielestä ei viellä edes 5 vuoden ikäero haittaa, itse olen 16"
Eli voisit seurustella 11-vuotiaankin kanssa(?), ei kuulosta kovin kivalta... Ja ainakin mun mielestä 20-30-vuotias on viel nuori, juuri parhaan näköses iässä oleva, ei todellakaan mikään "viriili vanhus". Alle 20-vuotiaat ovat usein viel aika "lapsen näköisiä". Niin ja itse olen 17-vuotias.

Lue lisää

kyllä sitä että voisin seurustella itteäni yli 5-vuotta vanhemman kanssa, nuoremman en. itseasiassa haluaisinkin vähän vanhemman kumppanin.

jokuhomoper kirjoitti:

kyllä sitä että voisin seurustella itteäni yli 5-vuotta vanhemman kanssa, nuoremman en. itseasiassa haluaisinkin vähän vanhemman kumppanin.

Ok, niin mä vähän arvelinkin, heitin sen osittain vähän läpäl, toivottavasti et ottanu nokkiis;) Hyvää kesän jatkoa!!

Ja milläköhän tavalla asia ratkeaa kaupungin vaihdolla, Laviz? Joku puolella luodaan aina illuusio, että Helsingissä (tai Tampereella) kaikkii löytää kaikkea, todellisuudessa samoja ihmisiä niissä suurissakin kaupungeissa asuu. Ja en ole edes 20-vuotias... kuin sillä olisi jotain vitun väliä onko "aikuinen" vai ei? Mukava olisi saada luoda vaikka yksi vilkaisu näiden "Lavizien" elämään, miten on heillä asiat mallillaan. Helppohan se on muita tulla neuvomaan "Kas näin" periaatteella... Elämä nyt kuitenkaan ei ole mikään lautapeli, jota voisi hallita siirtelemällä noppia tai puunappuloita laudalla ees sun taa.

JJJJJJJJJJJJJJJ kirjoitti:

Ja milläköhän tavalla asia ratkeaa kaupungin vaihdolla, Laviz? Joku puolella luodaan aina illuusio, että Helsingissä (tai Tampereella) kaikkii löytää kaikkea, todellisuudessa samoja ihmisiä niissä suurissakin kaupungeissa asuu. Ja en ole edes 20-vuotias... kuin sillä olisi jotain vitun väliä onko "aikuinen" vai ei? Mukava olisi saada luoda vaikka yksi vilkaisu näiden "Lavizien" elämään, miten on heillä asiat mallillaan. Helppohan se on muita tulla neuvomaan "Kas näin" periaatteella... Elämä nyt kuitenkaan ei ole mikään lautapeli, jota voisi hallita siirtelemällä noppia tai puunappuloita laudalla ees sun taa.

Lue lisää

Ei toi Helsinki ja Tampere onnelliseksi tee, mutta yleisesti ottaen suuremmista kaupungeista löytyy paremmin seuraa ja porukka on muutenkin vapaamielisempää. Tätä ei tietenkään voi yleistää, mutta näin täällä pohjoisessa kuitenkin.

Omana kokemuksena voin sanoa, että muualta kuin netistä en ole edes uskaltanut hakea seuraa. Just sen takia, että jos kovin näkyvisti alkaisin jätkäseuraa hakemaan (baareista yms), niin pelkään että turpatjuhlat alkaisi minua kohtaan ja saan vielä homoleiman ottaan kaupan päälle. Joo, kiitos mutta ei kiitos.

Olenkin etsinyt ja löytänyt seuraa netistä. Tosin kyllä se minullakin vaati semmoisen vuoden aktiivista seuran hakemista ennen kuin tää nykyinen kaveri rinnalle löytyi. Otin aktiivisesti yhteyttä just qruiserin, koodin ja tämän suomi24:n kautta. Seuraa tuntui löytyvän vaikka kuinka. Olihan siellä seassa kaikenlaista vonkaajaa, pelleä ja ties mitä masokisti-mattia, mutta löytyi myös aivan mahtavia tyyppejä. Parin tyypin kohdalla ihastuin korviani myöten ja sain raskaasti päin näköä, kun mun seura ei kelvannutkaan. Mutta nyt sitten olenkin reilun vuoden hengannut saman (poika)kaverin kanssa.

Tee mielenkiintoisia profiileja itsestäsi, jossa reippaasti kerrot minkälainen olet ja mitä olet vailla. Ota itse yhteyttä eri tyyppeihin ja varovasti testaa viestien vaihdolla, että minkälaisia tapauksia ne ovat. Kyllä se siitä lähtee. Ja kun sulle kirjoitellaan, niin älä tyrmää heti ensimmäisissä viesteissä vastapuolta. Hieman aikaa ja vaivaa kannattaa käyttää. Moni kun ei lämpene ihan heti.

Ja oot tosiaan nuori, mahtava kesä edessä! Ei muuta kuin tsekkaileen netistä seuraa, ja viestejä vaihtelemaan. Jos ei omalta paikkakunnalta löydy ketään, niin tsekkaile naapurikunnista kanssa. Pieni matkustaminen kesällä treffeille naapurikaupunkiin ei olisi yhtään pahitteeksi. Varmasti löydät seuraa! Vielä jos ulkonäkö on kohillaan, niin ensivaikutelmat ensi treffeillä on just hyvä ;)

Luuqas 25 kirjoitti:

Ei toi Helsinki ja Tampere onnelliseksi tee, mutta yleisesti ottaen suuremmista kaupungeista löytyy paremmin seuraa ja porukka on muutenkin vapaamielisempää. Tätä ei tietenkään voi yleistää, mutta näin täällä pohjoisessa kuitenkin.

Omana kokemuksena voin sanoa, että muualta kuin netistä en ole edes uskaltanut hakea seuraa. Just sen takia, että jos kovin näkyvisti alkaisin jätkäseuraa hakemaan (baareista yms), niin pelkään että turpatjuhlat alkaisi minua kohtaan ja saan vielä homoleiman ottaan kaupan päälle. Joo, kiitos mutta ei kiitos.

Olenkin etsinyt ja löytänyt seuraa netistä. Tosin kyllä se minullakin vaati semmoisen vuoden aktiivista seuran hakemista ennen kuin tää nykyinen kaveri rinnalle löytyi. Otin aktiivisesti yhteyttä just qruiserin, koodin ja tämän suomi24:n kautta. Seuraa tuntui löytyvän vaikka kuinka. Olihan siellä seassa kaikenlaista vonkaajaa, pelleä ja ties mitä masokisti-mattia, mutta löytyi myös aivan mahtavia tyyppejä. Parin tyypin kohdalla ihastuin korviani myöten ja sain raskaasti päin näköä, kun mun seura ei kelvannutkaan. Mutta nyt sitten olenkin reilun vuoden hengannut saman (poika)kaverin kanssa.

Tee mielenkiintoisia profiileja itsestäsi, jossa reippaasti kerrot minkälainen olet ja mitä olet vailla. Ota itse yhteyttä eri tyyppeihin ja varovasti testaa viestien vaihdolla, että minkälaisia tapauksia ne ovat. Kyllä se siitä lähtee. Ja kun sulle kirjoitellaan, niin älä tyrmää heti ensimmäisissä viesteissä vastapuolta. Hieman aikaa ja vaivaa kannattaa käyttää. Moni kun ei lämpene ihan heti.

Ja oot tosiaan nuori, mahtava kesä edessä! Ei muuta kuin tsekkaileen netistä seuraa, ja viestejä vaihtelemaan. Jos ei omalta paikkakunnalta löydy ketään, niin tsekkaile naapurikunnista kanssa. Pieni matkustaminen kesällä treffeille naapurikaupunkiin ei olisi yhtään pahitteeksi. Varmasti löydät seuraa! Vielä jos ulkonäkö on kohillaan, niin ensivaikutelmat ensi treffeillä on just hyvä ;)

Lue lisää

Kyllä ne lämpiää, jos lähetät kuvan itsestäsi. Jos kuva ei miellytä, homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa, jos taas vastaat kaverin mielikuvaa, niin ne muuttuu tosi lipeviksi. Ihan yks ja sama, vaikka haistattaisit päin naamaa, koska niillä on vain yks missio - päästä sänkyyn. Yleensä kuvaa vaaditaan ensimmäisessä yhteydenotossa ennen kun kaverista tiedetään yhtään mitään, mikä kertookin, mitä ollaan ensisijaisesti vailla. Ensin ikä ja sitten kuva, s'il vous plait.

Sen jälkeen voidaan räpättää lämpimikseen niitä ja näitä. Yleensä ei kannata udella kundilta mitään tarkempaa tietoa kuten asuinpaikkaa, työpaikkaa, ammattia tai edes av(i)oliittostatusta. Niin, kuulit oikein, monilla on ne heteroelämän kulissit - on pakko olla, koska parikymppinen neitsyt on epäilyttävä tapaus, vaikkei käsikädessä kuljeskelisikaan. Deittipalveluita käyttävät maakuntahomot ovat yleensä tiukasti kaapissa, kaapinovi lukossa ja avain hukassa. Utelu saa monet epäluuloisiksi ja karkottaa kundit bittien taivaaseen. Anonyymiys voi olla nettideittailussa plussaa, mutta toisaalta se vetää puoleensa tietynlaista käyttäjäkuntaa...

Tässä vaiheessa homma kusee heti, jos sulla ei esittää eksaktia aikataulua, miten edetään treffien kanssa. Eli aikataulut pitää olla kondiksessa; jos ei ole rahaa matkustaa, ei ole paikkaa tavata, liikenneyhteydet ei skulaa tai löytyy muita oleellisia esteitä, kundit ei yleensä jatka viestittelyä, koska sehän olisi vain ajan ja resurssien hukkaa. Ketään ei kiinnosta kuukauden viestittely, vaikka oltaisiin kuinka halipusulinjoilla. Eli se niistä romanttisista keskusteluhetkistä.

Netissä, kuten muuallakin, tilaisuus tekee varkaan. Väenpaljous saattaa hurmata pikkupaikkakunnalta tulleen homopojan pään; on niin paljon, mistä valita! Kuka tietää, mitä on vielä nurkan takana odottamassa? Syntyy kiusaus pitää useampaa kundia kierroksessa. Uuden tuttavuuden roikkuminen onlinena 24/7, obsessiivinen kuvien päivitys ja kärsimätön kaikkitässäjanyt-pinnallisuus kielivät asenteesta. Suhde voi olla ohitse, ennen kun se edes alkoikaan.

Paljouden ei kannata antaa huijata; piirit ovat pienet netissäkin ja karuselli pyörii vinhaa tahtia, kun hormonit hyrräävät miehillä. Pienellä paikkakunnalla kaikki ovat luultavasti deitanneet - ja paneskelleet - ainakin kerran. Kannattaa totutella siihen, että tulevaa poikakaveria ovat laittaneet myös ne naapurikaupungin kiimaiset ukkomiehet, vaikkei se siitä muistaisi mainitakkaan. Tikulla sitä silmään, joka vanhoja muistelee, mutta ihmeesti sillä on merkitystä, jos tuleva poikaystävällä on ollut peliä yli sadan miehen kanssa... (ja tuo on vielä vähän niihin verrattuna, jotka harrastavat "matkailua").

Summasummaarum, romantiikka on näistä jutskista kyllä niin kaukana kuin olla ja voi. Satunnaiseen seksinhakuun netti on kylläkin loistava väline. Kesä on tosiaan edessä, mutta muistakaahan sitten olla ottamatta niitä kesäkissoja hetken huumassa...

Luuqas 25 kirjoitti:

Ei toi Helsinki ja Tampere onnelliseksi tee, mutta yleisesti ottaen suuremmista kaupungeista löytyy paremmin seuraa ja porukka on muutenkin vapaamielisempää. Tätä ei tietenkään voi yleistää, mutta näin täällä pohjoisessa kuitenkin.

Omana kokemuksena voin sanoa, että muualta kuin netistä en ole edes uskaltanut hakea seuraa. Just sen takia, että jos kovin näkyvisti alkaisin jätkäseuraa hakemaan (baareista yms), niin pelkään että turpatjuhlat alkaisi minua kohtaan ja saan vielä homoleiman ottaan kaupan päälle. Joo, kiitos mutta ei kiitos.

Olenkin etsinyt ja löytänyt seuraa netistä. Tosin kyllä se minullakin vaati semmoisen vuoden aktiivista seuran hakemista ennen kuin tää nykyinen kaveri rinnalle löytyi. Otin aktiivisesti yhteyttä just qruiserin, koodin ja tämän suomi24:n kautta. Seuraa tuntui löytyvän vaikka kuinka. Olihan siellä seassa kaikenlaista vonkaajaa, pelleä ja ties mitä masokisti-mattia, mutta löytyi myös aivan mahtavia tyyppejä. Parin tyypin kohdalla ihastuin korviani myöten ja sain raskaasti päin näköä, kun mun seura ei kelvannutkaan. Mutta nyt sitten olenkin reilun vuoden hengannut saman (poika)kaverin kanssa.

Tee mielenkiintoisia profiileja itsestäsi, jossa reippaasti kerrot minkälainen olet ja mitä olet vailla. Ota itse yhteyttä eri tyyppeihin ja varovasti testaa viestien vaihdolla, että minkälaisia tapauksia ne ovat. Kyllä se siitä lähtee. Ja kun sulle kirjoitellaan, niin älä tyrmää heti ensimmäisissä viesteissä vastapuolta. Hieman aikaa ja vaivaa kannattaa käyttää. Moni kun ei lämpene ihan heti.

Ja oot tosiaan nuori, mahtava kesä edessä! Ei muuta kuin tsekkaileen netistä seuraa, ja viestejä vaihtelemaan. Jos ei omalta paikkakunnalta löydy ketään, niin tsekkaile naapurikunnista kanssa. Pieni matkustaminen kesällä treffeille naapurikaupunkiin ei olisi yhtään pahitteeksi. Varmasti löydät seuraa! Vielä jos ulkonäkö on kohillaan, niin ensivaikutelmat ensi treffeillä on just hyvä ;)

Lue lisää

Profiilin luomisessa onkin juuri se ongelma ainakin itselleni, että jos haluaisi "toimivan" ilmoituksen, olisi kuva enemmän, kuin tarpeen. Kaappielämä kuitenkin kumoaa tämän mahdollisuuden.

Kuitenkin, mikäli "haksahtaisin" luomaan oman ilmoituksen jossain vaiheessa, niin mikä sivusto (qruiser, koodi, muu kenties) on paras? Mikä on omalla kohdallanne toiminut?

Jaan Toomas kirjoitti:

Profiilin luomisessa onkin juuri se ongelma ainakin itselleni, että jos haluaisi "toimivan" ilmoituksen, olisi kuva enemmän, kuin tarpeen. Kaappielämä kuitenkin kumoaa tämän mahdollisuuden.

Kuitenkin, mikäli "haksahtaisin" luomaan oman ilmoituksen jossain vaiheessa, niin mikä sivusto (qruiser, koodi, muu kenties) on paras? Mikä on omalla kohdallanne toiminut?

Lue lisää

No kuva olisi tietysti hyvä juttu, mutta ei minullakaan ollut ikinä kuvaa missään. Enkä edes suostunut lähettämään kuvaa esim. s-postilla, vaan ainoastaan suostuin aluksi näyttämään kuvani mesen kautta. Kaappielämä rajoittaa tuota profiilin luomista, mutta toisaalta voithan ilmoittaa jo profiilissasi, että olet kaapissa ja 100% luotettava henkilö (pysy myös sanojesi takana). Tämä ehkä helpottaa yhteydenottoa sinuun. Veikkaisin että qruiser on paras sivusto hakea seuraa. Täältä Suomi24:lta en koskaan löytänyt ketään. Koodin kautta tuli aika paljon vastauksia, mutta siellä ne vastaajat olivat enemmän seksin perässä...

Profiilissa kuvaile itseäsi, minkälainen olet luonteeltasi jne. (enkä nyt tarkoita fyysisiä mittoja). Mieti mistä ominaisuuksista ihmiset sinusta pitävät, mistä ominaisuuksista sinua kehutaan. Voit karsia heti ne äidin, tädin ja mummon kehumiset, niiden mielestä kun olet se komein, ihanin ja mahtavin tyyppi. Tietysti jos haluat olla rehellinen, niin voit kertoa myös lyhyesti niistä ei niistä hyvistä ominaisuuksista. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen. Kerro myös minkälaista seuraa haet, mitä toivot toiselta osapuolelta, esim et etsi pelkästään seksisuhdetta, vaan jotain muutakin.

Mielestäni kuitenkin näissä profiileissa kannattaa olla mahdollisimman rehellinen. Se karsii niitä paskoja tyyppejä vähemmälle ja "pakottaa" myös vastapuolta hieman kertomaan itsestään jotain.

Luuqas 25 kirjoitti:

No kuva olisi tietysti hyvä juttu, mutta ei minullakaan ollut ikinä kuvaa missään. Enkä edes suostunut lähettämään kuvaa esim. s-postilla, vaan ainoastaan suostuin aluksi näyttämään kuvani mesen kautta. Kaappielämä rajoittaa tuota profiilin luomista, mutta toisaalta voithan ilmoittaa jo profiilissasi, että olet kaapissa ja 100% luotettava henkilö (pysy myös sanojesi takana). Tämä ehkä helpottaa yhteydenottoa sinuun. Veikkaisin että qruiser on paras sivusto hakea seuraa. Täältä Suomi24:lta en koskaan löytänyt ketään. Koodin kautta tuli aika paljon vastauksia, mutta siellä ne vastaajat olivat enemmän seksin perässä...

Profiilissa kuvaile itseäsi, minkälainen olet luonteeltasi jne. (enkä nyt tarkoita fyysisiä mittoja). Mieti mistä ominaisuuksista ihmiset sinusta pitävät, mistä ominaisuuksista sinua kehutaan. Voit karsia heti ne äidin, tädin ja mummon kehumiset, niiden mielestä kun olet se komein, ihanin ja mahtavin tyyppi. Tietysti jos haluat olla rehellinen, niin voit kertoa myös lyhyesti niistä ei niistä hyvistä ominaisuuksista. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen. Kerro myös minkälaista seuraa haet, mitä toivot toiselta osapuolelta, esim et etsi pelkästään seksisuhdetta, vaan jotain muutakin.

Mielestäni kuitenkin näissä profiileissa kannattaa olla mahdollisimman rehellinen. Se karsii niitä paskoja tyyppejä vähemmälle ja "pakottaa" myös vastapuolta hieman kertomaan itsestään jotain.

Lue lisää

en nyt sanoisi et qruiser on mikään hyvä paikka, ainakaa seuran hakemiseen. itselläni on jopa kuva siellä ja olen ihan hyvännäkönen nuori, mut jostain syystä kaikki tuntuu välttelevän. esittelytekstikin on ihan kunnossa ja en mitään seksiseuraa sieltä hae. kyllä se vaan vähän turhauttaa.

mysteriosjo kirjoitti:

en nyt sanoisi et qruiser on mikään hyvä paikka, ainakaa seuran hakemiseen. itselläni on jopa kuva siellä ja olen ihan hyvännäkönen nuori, mut jostain syystä kaikki tuntuu välttelevän. esittelytekstikin on ihan kunnossa ja en mitään seksiseuraa sieltä hae. kyllä se vaan vähän turhauttaa.

Lue lisää

No syystä tai toisesta se sinun profiili ei toimi. Kuva tai esittelyteksti ei ole hyvä, vaikka niin kuvittelet. Tietysti voihan olla, että olet niin komea, että sua ei uskalleta lähestyä tai sitten esittelytekstissä on jotain semmoista, joka ei herätä kiinnostusta/karkottaa tyyppejä. Ja kuten itse mainitset, olet "IHAN hyvännäköinen" ja "esittelytekstikin on IHAN kunnossa". Hieman itsevarmuutta kehiin, ja se kuva&teksti hyvään kuntoon, "ihan" hyvä kun ei aina riitä...

Kuten sanoin, mä en laittanut qruiseriin kuvaa enkä myös lähettänyt kuvaa sen kautta. Pelkällä ilmoitusteksillä mentiin ja kysyntää riitti ihan ok. Muistan kyllä, että itsekin turhauduin siihen hommaan välillä, mutta kuitenkin sitä kautta tää mun nykyinen tyyppi löytyi. Kuvallisissa ilmoituksissa oli kyllä se ongelma, että kun itse ei halunnut laittaa kuvaa, niin moni "kuvallinen" alkoi painostamaan oman kuvan näyttämiseen. Silloin mä peräännyin ja annoin olla.

no etköhän sä jonku kivan kundin löydä itelles=)

1+11 kirjoitti:

no etköhän sä jonku kivan kundin löydä itelles=)

Sitä mäkin tässä toivon....

Tyttöystävän jätin jokin aika sitten, tajusin että ei ollu mun juttu (tiesin jo kyllä aikasemmin, että olen homo/bi, mutta yritin kieltää ja "piilottaa" asian). Noh, kuitenkin... voikun kohdalle osuisi sellainen jätkä, jonka kanssa tuntisin itteni onneliseksi ja toisinpäin...

Kyllä sitä "homotoimintaa" tästä kaupungista löytyy, mutta en vain ole "julkihomo" (eikä musta homoutta kyllä varmaan arvaiskaan...?), "en halua että tietyt tutut saisi tietää." Näytän kyllä niin heterolta, kuin vain voi näyttää.

Tapasin tossa jokin aika sitten ihanan pojan, joka on homo (tiedän sen, hän kertoi sen mulle), en voinu muuta tehdä kuin vain katsoa "suu auki", kun se kävi moikkaamassa... ite en kuitenkaan saanut rohkeutta kertoa itsestäni, luulee mua heteroksi (kait, näki kyl välillä, kun "tuijotin"). Pelkään, että saisin "pakit", tai mikä vielä pahempaa, "jotkut" saisivat tietää.

Mutta nyt en saa tuota tyyppiä mielestäni, ihana pörrötukka ja mieletön olemus/ luonne =)

Ite olen siis 18v. homo, joka odottelee sitä, mitä eniten toivon: suhdetta pojan kanssa. Voi kunpa saisin sanottua tolle jätkälle, mitä ajattelen... tässä sitä nyt ollaan, monta monituista vuotta heterona elelty, milloinkohan se "mun aika" tulee...?

näin mulla kirjoitti:

Sitä mäkin tässä toivon....

Tyttöystävän jätin jokin aika sitten, tajusin että ei ollu mun juttu (tiesin jo kyllä aikasemmin, että olen homo/bi, mutta yritin kieltää ja "piilottaa" asian). Noh, kuitenkin... voikun kohdalle osuisi sellainen jätkä, jonka kanssa tuntisin itteni onneliseksi ja toisinpäin...

Kyllä sitä "homotoimintaa" tästä kaupungista löytyy, mutta en vain ole "julkihomo" (eikä musta homoutta kyllä varmaan arvaiskaan...?), "en halua että tietyt tutut saisi tietää." Näytän kyllä niin heterolta, kuin vain voi näyttää.

Tapasin tossa jokin aika sitten ihanan pojan, joka on homo (tiedän sen, hän kertoi sen mulle), en voinu muuta tehdä kuin vain katsoa "suu auki", kun se kävi moikkaamassa... ite en kuitenkaan saanut rohkeutta kertoa itsestäni, luulee mua heteroksi (kait, näki kyl välillä, kun "tuijotin"). Pelkään, että saisin "pakit", tai mikä vielä pahempaa, "jotkut" saisivat tietää.

Mutta nyt en saa tuota tyyppiä mielestäni, ihana pörrötukka ja mieletön olemus/ luonne =)

Ite olen siis 18v. homo, joka odottelee sitä, mitä eniten toivon: suhdetta pojan kanssa. Voi kunpa saisin sanottua tolle jätkälle, mitä ajattelen... tässä sitä nyt ollaan, monta monituista vuotta heterona elelty, milloinkohan se "mun aika" tulee...?

Lue lisää

hmm.. tässähän on nyt tullut ilmi että monikin on "äijä" ja siltikin homo. Minustakin olisi todella kiva tutustua vähän miehekkäämpääm homoon, koska en itse koe olevani järin tyttömäinen. Siispä kaikki 18 vuoden tienoilla olevat miehekkäät homopojat, aloitetaanko ihan puhumispohjalta vaikkapa heti?
[email protected]