Meillä on suurehko lypsykarja, jota mieheni kanssa hoidamme kahdestaan. Nyt ovat alkaneet peltotyöt ja meillä myös rakennetaan taas. Isäntä on koko ajan jossain. Jos ei pellolla niin sitten rakentamassa. Sitä ei näy juurikaan päivisin, illalla myöhään tulee kotiin. Viikonloput menee rakennellessa ja rästiin jääneitten töitten tekemiseen. Minä olen hoitanut lehmät yksin ja siinä ei ole mitään kummallista.
Mutta olen aika yksinäinen. Iltaisin kun olen lehmät saanut hoidettua katselen telkkaria, syön, syön ja syön. Vietän aikaa navetassa enemmän kuin tarpeen. Kasvimaakin olisi mutta sitä ei olla keritty muokata kiireiden takia. Sitäkin olisi kiva laittaa mutta en viitsi ruinata koska tiedän että miehellä on kädet täynnä työtä. Hän nauttii kiireestä ja työn tohinasta. Oikein näkee miten se intoa täynnä laukkaa työstä toiseen eikä edes väsy.
Minua tämä masentaa kovasti että joudun olemaan yksin aina. Sukulaisetkin asuvat satojen kilometrien päässä eikä voi heitäkään käydä moikkaamassa. Masennus tekee sitäkin ettei viitsi edes soittaa kellekään. Tiedän että kesää kohden mentäessä isäntäkin ehtii olemaan vähän kanssani. Nyt vain lihon ja lihon herkuttelusta.
Harmittaa tämä kesä koska on monta rakennuskohdetta teon alla ja ne ovat todella tarpeellisia elinkeinomme ylläpitämiseksi.
Onneksi olen terve, kasvimaata saan kohta kuopsutella, lapset ovat ihania ja kunnollisia nuoria aikuisia, koti on hyvä ja mieskin on hyvä. En paljon valita.
Maanviljelijän kesä
33
1170
Vastaukset
- isanta
Sinne rakennukselle.Kyllä siellä sinullekin jotain tekemistä löytyy.
Ei kannata lihottaa itseä,siitä tulee oravanpyörä, jossa on huono loppu.- ap.
Rakennuksella on myös vieraita työmiehiä, joten ei siellä minua kaivata. Eikä ole kivaa katella kun muut tekee työtä enkä osaa tehdä mitään auttaakseni. Yhtenä iltana sain isännän kanssa laittaa peräkärryyn laidat. Olipa painavat. Nyt isäntä ajaa traktorilla hiekkaa tuolla ja vissiin lähden tästä iltatarkastukselle. Saatan viipyä siellä vaikka parikin tuntia että pysyn poissa jääkaapilta.
- isanta
ap. kirjoitti:
Rakennuksella on myös vieraita työmiehiä, joten ei siellä minua kaivata. Eikä ole kivaa katella kun muut tekee työtä enkä osaa tehdä mitään auttaakseni. Yhtenä iltana sain isännän kanssa laittaa peräkärryyn laidat. Olipa painavat. Nyt isäntä ajaa traktorilla hiekkaa tuolla ja vissiin lähden tästä iltatarkastukselle. Saatan viipyä siellä vaikka parikin tuntia että pysyn poissa jääkaapilta.
Vieraat timpurit pudottavat kaiken roskan maahan. Eli siivoamista ja tarvikkeiden siirtoa on yllinkyllin.
Kokeile sitä painonpudotusta säännöstelemällä ruokaannoksien kokoa.Pienikin pudotus ruokkii positiivista oravanpyörää. - tuottajatar
isanta kirjoitti:
Vieraat timpurit pudottavat kaiken roskan maahan. Eli siivoamista ja tarvikkeiden siirtoa on yllinkyllin.
Kokeile sitä painonpudotusta säännöstelemällä ruokaannoksien kokoa.Pienikin pudotus ruokkii positiivista oravanpyörää.Minusta ei ole ihan pelkästään kyse painonpudotuksesta vaan laajemmasta elämänvaiheen muutoksesta ja sellaisesta pienestä ikäkriisistäkin. Tunnistan tuossa paljon omaakin kipuilua. Olen hieman vanhempi ja osaltaan sivuuttanutkin noita asioita. Lapset kasvavat ja ne eivät enään tarvitsekaan sitä huomiota vaan pikemminkin toivovat, että saisivat itse jo suunnitella elämäänsä.
Perusasiathan Sinulla on kunnossa: työtä ja leipää ja hyvä puoliso ja jälkikasvukin saatettu elämän alkuun. Liikuntakin on hyvää ja siitä saa energiaa, mutta kokonaan se ei riitä piristämään´. Jos Sinulla on lähellä joku luotettu, älä aristele soittaa vaikka muissa asioissa ja sitten voit ehkä purkaa sydäntäsi. Usko pois, monella muullakin on hankalaa, vaikka siitä ei puhuta. Enempää en tällä haavaa kerkea kirjoittaa, kun tulikin äkkiä kiire...
- Eräs emäntä
Itselläni ei jäisi tuossa tilanteessa yhtään aikaa murehtia, edes illalla. Korkeintaan vielä tekemättömiä töitä pitäisi miettiä. Että jollain tavoin sulla on viela asiat ihan hyvin, jos rakentamisen, karjan, perheen ja peltotöiden ohessa jää vielä omaakin aikaa. Eikä Isäntäsi hoputa vielä lisää töitä tekemään.
- ap.
Ei todellakaan isäntä hoputa työntekoon. Emme tee sitä kumpikaan toisillemme koska siitä ei ole mitään hyötyä. Asiani ovat todellakin hyvällä mallilla eikä tuo painokaan ole vielä pahemmin päässyt nousemaan, vain 4 kiloa tänä keväänä. On vain niin harmittava työ saada pois.
Meillä on ollut todella kiireisiä vuosia, lapset kaikki kotona ja työmiehet vielä ruokittavina. Yleensä katoin yhdeksälle ihmiselle lautaset. Nyt onneksi on jo hiljaisempaa kun lapset ovat jo melkein kaikki lähteneet maailmalle.
Sanotaan että kun elää täyttä elämää, se parasta on. Ei ehdi miettimään muuta kuin tekemisiään. " Eräs emäntä" on aivan oikeassa että omaa aikaa kiireisinä vuosina ei jää yhtään.
Rakennushommassa en voi olla yhtään avuksi koska kyseessä ei ole rakennus vaan pohjatyö maan paaluttamisineen. Betonia ja raudoitusta ja laudoitusta ym. Kohta alkaa rehunteko vaikka kylvotkin on vielä kesken. Onneksi minulla on lehmät navetassa ja tiedän olevani todella tarpeellinen kun hoidan ne yksin. Ja saanhan kohta kasvimaan.
Silti tämä yksinäisyys ei ole kivaa. - isanta
ap. kirjoitti:
Ei todellakaan isäntä hoputa työntekoon. Emme tee sitä kumpikaan toisillemme koska siitä ei ole mitään hyötyä. Asiani ovat todellakin hyvällä mallilla eikä tuo painokaan ole vielä pahemmin päässyt nousemaan, vain 4 kiloa tänä keväänä. On vain niin harmittava työ saada pois.
Meillä on ollut todella kiireisiä vuosia, lapset kaikki kotona ja työmiehet vielä ruokittavina. Yleensä katoin yhdeksälle ihmiselle lautaset. Nyt onneksi on jo hiljaisempaa kun lapset ovat jo melkein kaikki lähteneet maailmalle.
Sanotaan että kun elää täyttä elämää, se parasta on. Ei ehdi miettimään muuta kuin tekemisiään. " Eräs emäntä" on aivan oikeassa että omaa aikaa kiireisinä vuosina ei jää yhtään.
Rakennushommassa en voi olla yhtään avuksi koska kyseessä ei ole rakennus vaan pohjatyö maan paaluttamisineen. Betonia ja raudoitusta ja laudoitusta ym. Kohta alkaa rehunteko vaikka kylvotkin on vielä kesken. Onneksi minulla on lehmät navetassa ja tiedän olevani todella tarpeellinen kun hoidan ne yksin. Ja saanhan kohta kasvimaan.
Silti tämä yksinäisyys ei ole kivaa.On vain yksi elämänhallinnan osaalue.Sosiaaliselle ihmisille(melkein kaikille) ovat kontaktit muihin tärkeitä.
Silloin kun työtä on liikaa, ei turhien asioiden märehtimisiin jää aikaa.Itsekriittisillä ihmisillä tämä voi viedä burnoutiin,masennukseen.Täytyy oppia ottamaan välissä löysinrantein.
Itse kalastan ja metsästän.Ja tietty kirjoitan eri palstoille. - isäntä2
ap. kirjoitti:
Ei todellakaan isäntä hoputa työntekoon. Emme tee sitä kumpikaan toisillemme koska siitä ei ole mitään hyötyä. Asiani ovat todellakin hyvällä mallilla eikä tuo painokaan ole vielä pahemmin päässyt nousemaan, vain 4 kiloa tänä keväänä. On vain niin harmittava työ saada pois.
Meillä on ollut todella kiireisiä vuosia, lapset kaikki kotona ja työmiehet vielä ruokittavina. Yleensä katoin yhdeksälle ihmiselle lautaset. Nyt onneksi on jo hiljaisempaa kun lapset ovat jo melkein kaikki lähteneet maailmalle.
Sanotaan että kun elää täyttä elämää, se parasta on. Ei ehdi miettimään muuta kuin tekemisiään. " Eräs emäntä" on aivan oikeassa että omaa aikaa kiireisinä vuosina ei jää yhtään.
Rakennushommassa en voi olla yhtään avuksi koska kyseessä ei ole rakennus vaan pohjatyö maan paaluttamisineen. Betonia ja raudoitusta ja laudoitusta ym. Kohta alkaa rehunteko vaikka kylvotkin on vielä kesken. Onneksi minulla on lehmät navetassa ja tiedän olevani todella tarpeellinen kun hoidan ne yksin. Ja saanhan kohta kasvimaan.
Silti tämä yksinäisyys ei ole kivaa.Elämässä pitää olla muutakin kuin työntekoa. Ehkä sinunkin olisi syytä alkaa harrastamaan jotakin, joka ei liity mitenkään päivittäisiin rutiineihin.Ja mieluiten sellaista, jossa saat tavata muitakin ihmisiä. Ala vaikka opiskelemaan kansalaisopistossa kieliä! Iltamenot ovat tietysti hankalia karjaihmisille, mutta voisit pyytää miestäsi hoitamaan karjan muutamana iltana viikossa.
Ja sitten lomat.Älkää jääkö sinne tilalle nyhjöttämään, vaan menkää jonnekin ihmisten ilmoille. Ja kullan kanssa tietysti! - Emäntä10
isäntä2 kirjoitti:
Elämässä pitää olla muutakin kuin työntekoa. Ehkä sinunkin olisi syytä alkaa harrastamaan jotakin, joka ei liity mitenkään päivittäisiin rutiineihin.Ja mieluiten sellaista, jossa saat tavata muitakin ihmisiä. Ala vaikka opiskelemaan kansalaisopistossa kieliä! Iltamenot ovat tietysti hankalia karjaihmisille, mutta voisit pyytää miestäsi hoitamaan karjan muutamana iltana viikossa.
Ja sitten lomat.Älkää jääkö sinne tilalle nyhjöttämään, vaan menkää jonnekin ihmisten ilmoille. Ja kullan kanssa tietysti!Monelle emännälle tulee yllätyksenä, kuinka yksinäistä tässä ammatissa on. Se on paljolti luonteesta kiinni, viihtyykö omikseen vai haluaako elää sosiaalisesti rikasta elämää. Muut sitä asiaa eivät voi auttaa kuin sinä itse. Pienikin suunnanmuutos arkeen piristää kummasti. Ihan selvästi kaipaat muiden ihmisten seuraa. Jos asut virkeässä kylässä/kaupungissa, on vain lähdettävä käymään ihmisten ilmoilla, vaikka vain pariksi tunniksi. Jos taas asut syrjässä kaikesta sivistyksestä, josta joka paikkaan on pitkä matka, se onkin hankalampaa. Mutta kyllä sinä keksit keinot :).
Itse olen sen verta omikseen viihtyvä ihminen, että ennemmin olen päivän yksin kuin jatkuvassa ihmisten seurassa. Sosiaalista kanssakäymistä työn puolesta on niin paljon, että korvat suorastaan huutavat hiljaisuutta. Niin kuin nytkin. Puoli päivää mennyt traktoreiden pauhussa ja porukkaa hyppää koko ajan. Hetkeksi tulin lepuuttamaan kinttuja ja roikkumaan netissä. Kohta takaisin ulos. Ja illan tullen saunan rauhaan, talossa vissiin silloin jo rauhallista ja porukka on mikä missäkin. Itse vain nautin, hitaasta saunomisesta, ilman kiirettä ja hälyä. Ja annan piupaut millekään sosiaaliselle.
Tsemppiä. Siitä syömisetä. Sama vika minullakin. Jos ei ole puuhaa, niin jääkaapilla tulee roikuttua ihan liikaa. Nyt sitä sitten päiväaikaan yritetään polttaa pois niitä ylimääräisiä kaloreita. Mutta ei se pieni pyöreys pahasta ole. Täyttääpähän emännän raamit :).
Itsekin pidän, että miehessä pitää olla kokoa. - ap.
Emäntä10 kirjoitti:
Monelle emännälle tulee yllätyksenä, kuinka yksinäistä tässä ammatissa on. Se on paljolti luonteesta kiinni, viihtyykö omikseen vai haluaako elää sosiaalisesti rikasta elämää. Muut sitä asiaa eivät voi auttaa kuin sinä itse. Pienikin suunnanmuutos arkeen piristää kummasti. Ihan selvästi kaipaat muiden ihmisten seuraa. Jos asut virkeässä kylässä/kaupungissa, on vain lähdettävä käymään ihmisten ilmoilla, vaikka vain pariksi tunniksi. Jos taas asut syrjässä kaikesta sivistyksestä, josta joka paikkaan on pitkä matka, se onkin hankalampaa. Mutta kyllä sinä keksit keinot :).
Itse olen sen verta omikseen viihtyvä ihminen, että ennemmin olen päivän yksin kuin jatkuvassa ihmisten seurassa. Sosiaalista kanssakäymistä työn puolesta on niin paljon, että korvat suorastaan huutavat hiljaisuutta. Niin kuin nytkin. Puoli päivää mennyt traktoreiden pauhussa ja porukkaa hyppää koko ajan. Hetkeksi tulin lepuuttamaan kinttuja ja roikkumaan netissä. Kohta takaisin ulos. Ja illan tullen saunan rauhaan, talossa vissiin silloin jo rauhallista ja porukka on mikä missäkin. Itse vain nautin, hitaasta saunomisesta, ilman kiirettä ja hälyä. Ja annan piupaut millekään sosiaaliselle.
Tsemppiä. Siitä syömisetä. Sama vika minullakin. Jos ei ole puuhaa, niin jääkaapilla tulee roikuttua ihan liikaa. Nyt sitä sitten päiväaikaan yritetään polttaa pois niitä ylimääräisiä kaloreita. Mutta ei se pieni pyöreys pahasta ole. Täyttääpähän emännän raamit :).
Itsekin pidän, että miehessä pitää olla kokoa.Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää ja se on minulla tällä hetkellä melko nollassa. Eikä edes kiinnosta. Käymme toki silloin tällöin kylässä ja meilläkin on vieraita mutta aika hiljaista sillä rintamalla on, ainakin näin kesäaikaan.
Meilläkin on ollut niin työntäyteinen elämä, että näin jälkeenpäin hirvittää. Porukkaa oli kuin pipoa. Kaikki työntekijät ruokittiin ja kahvitettiin ja väsyin siihen niin paljon että vietän mielelläni hiljaista elämää sen ruljanssin jälkeen. Monesti mietin miten olen ehtinyt viemään aamupäiväkahvit työmiehille kun itsekin tulin navetasta ja lapset pieniä. Ja sitten ruuan laittoon. Navetalle päivätarkastukseen ja taas iltapäiväkahvit. Ja tätä ei ollut vain kesällä vaan ympäri vuoden.
Tiedän että itse on löydettävä joku kiva harrastus. Liikunta kiinnostaa ajoittain mutta yleensä se on epämiellyttävää. Kansalaisopistossa ei ole mitään mikä minua kiinnostaisi kun en ole mitenkään luova ihminen ja kielipää on todella onneton. Kirjoja käyn lainaamassa, mutta tarinoissa vaadin tiettyä arkipäiväisyyttä ja selkotekstiä. Palautan yhtä monta kirjaa lukematta kuin luettunakin. Sukulaiset asuvat siis kaukana ja ystäviä ei kauheasti ole, koska en ole pitänyt suhteita yllä.
Maanviljelijällä ei työkavereita ole. Kun lapset oli pieniä, oli vaikka minkälaista puuhaa mutta nyt kun tässä ollaan jo mummoa (kaukana asuu lapsenlapsikin) niin menemiset ovat vähentyneet huomattavasti.
Olen silti onnellinen ihminen vaikka tunnen yksinäisyyttä ajoittain. - Lukija myöskin
ap. kirjoitti:
Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää ja se on minulla tällä hetkellä melko nollassa. Eikä edes kiinnosta. Käymme toki silloin tällöin kylässä ja meilläkin on vieraita mutta aika hiljaista sillä rintamalla on, ainakin näin kesäaikaan.
Meilläkin on ollut niin työntäyteinen elämä, että näin jälkeenpäin hirvittää. Porukkaa oli kuin pipoa. Kaikki työntekijät ruokittiin ja kahvitettiin ja väsyin siihen niin paljon että vietän mielelläni hiljaista elämää sen ruljanssin jälkeen. Monesti mietin miten olen ehtinyt viemään aamupäiväkahvit työmiehille kun itsekin tulin navetasta ja lapset pieniä. Ja sitten ruuan laittoon. Navetalle päivätarkastukseen ja taas iltapäiväkahvit. Ja tätä ei ollut vain kesällä vaan ympäri vuoden.
Tiedän että itse on löydettävä joku kiva harrastus. Liikunta kiinnostaa ajoittain mutta yleensä se on epämiellyttävää. Kansalaisopistossa ei ole mitään mikä minua kiinnostaisi kun en ole mitenkään luova ihminen ja kielipää on todella onneton. Kirjoja käyn lainaamassa, mutta tarinoissa vaadin tiettyä arkipäiväisyyttä ja selkotekstiä. Palautan yhtä monta kirjaa lukematta kuin luettunakin. Sukulaiset asuvat siis kaukana ja ystäviä ei kauheasti ole, koska en ole pitänyt suhteita yllä.
Maanviljelijällä ei työkavereita ole. Kun lapset oli pieniä, oli vaikka minkälaista puuhaa mutta nyt kun tässä ollaan jo mummoa (kaukana asuu lapsenlapsikin) niin menemiset ovat vähentyneet huomattavasti.
Olen silti onnellinen ihminen vaikka tunnen yksinäisyyttä ajoittain.Sitten sopisi Kalle Päätalon sarja Luettavaksi.
- isäntä2
ap. kirjoitti:
Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää ja se on minulla tällä hetkellä melko nollassa. Eikä edes kiinnosta. Käymme toki silloin tällöin kylässä ja meilläkin on vieraita mutta aika hiljaista sillä rintamalla on, ainakin näin kesäaikaan.
Meilläkin on ollut niin työntäyteinen elämä, että näin jälkeenpäin hirvittää. Porukkaa oli kuin pipoa. Kaikki työntekijät ruokittiin ja kahvitettiin ja väsyin siihen niin paljon että vietän mielelläni hiljaista elämää sen ruljanssin jälkeen. Monesti mietin miten olen ehtinyt viemään aamupäiväkahvit työmiehille kun itsekin tulin navetasta ja lapset pieniä. Ja sitten ruuan laittoon. Navetalle päivätarkastukseen ja taas iltapäiväkahvit. Ja tätä ei ollut vain kesällä vaan ympäri vuoden.
Tiedän että itse on löydettävä joku kiva harrastus. Liikunta kiinnostaa ajoittain mutta yleensä se on epämiellyttävää. Kansalaisopistossa ei ole mitään mikä minua kiinnostaisi kun en ole mitenkään luova ihminen ja kielipää on todella onneton. Kirjoja käyn lainaamassa, mutta tarinoissa vaadin tiettyä arkipäiväisyyttä ja selkotekstiä. Palautan yhtä monta kirjaa lukematta kuin luettunakin. Sukulaiset asuvat siis kaukana ja ystäviä ei kauheasti ole, koska en ole pitänyt suhteita yllä.
Maanviljelijällä ei työkavereita ole. Kun lapset oli pieniä, oli vaikka minkälaista puuhaa mutta nyt kun tässä ollaan jo mummoa (kaukana asuu lapsenlapsikin) niin menemiset ovat vähentyneet huomattavasti.
Olen silti onnellinen ihminen vaikka tunnen yksinäisyyttä ajoittain.kielikurssit ovatkin juuri meitä kielipäättömiä varten. Minäkin aloitin viime syksynä yli 30 vuoden takaisen kouluenglannin kertauksen. Eikä kaduta. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni.
Työ- ja vapaa-ajoista on myös meidän yrittäjien pidettävä kiinni, muuten meidät löytää enneaikojaan korvaamattomina kirkkomaalta. Eli ei työstä toiseen rientämistä, vaan työ aina ajallaan.
- sikaosmo
itsellesi jokin mielenkiintoinen tekeminen sen syönnin tilalle. Alä lihota itseäsi, sillä fyysinen kuntosi rapistuu sittä ja työ muuttuu vielä raskaamaksi kuin mitä nykyään. Juo vaikka vatsasi täyteen vettä syönti himon iskiessä.
Jos se kasvimaan laitto ei ole sinulle mieleisätä, niin älä tee sitä vain sen vuoksi kun muutkin emännät tekeväät niin. Tärkeää on, että saat elämällesi jostain kautta iloa ja mielekkyyttä.
Onhan teillä sitten kun rakennus projektit valmistuu, niin hienot rakennukset ja varmaan työkin helpottuu siitä.
Juttele isännän kanssa ja kerro ajatuksesi. Jos se ei ota kuullakseen sinua, niin sille pitää sitten vähän kovemmalla äänellä kertoa asiat.
TSEMPPIÄ !!!!! - Thoope
tekee lopulta katkeraksi. Raadat hullun lailla ja mitä siitä saat?
Tuntuu, että kaikki muut vievät työsi hedelmät ja itselle jää niin vähän.
Sitten alkaa epäilemään, ettei elämän ainut tarkoitus ole pelkkä työ.
Aivan kuin puutostaudissa, tulee vakavia ongelmia. On saatava muutakin kokea, vaikkapa humpuukia. Silloin alkaa tajuta sellaisenkin tarkoituksen.
Ei saa päästää elämää tinakakun kaltaiseksi, vaan sinne on saatava nostetta, kuplia, kevennystä.
Tasapainoa kannattaa hakea ajoissa.
Raadannalla on sinänsä suuri arvo, mutta rajansa silläkin. - ehdottelija
laita kesä aikaan vuokralle paria huonetta aamiaisella, siinä olisi sinulle puuhaa niin paljon ettet ehdi syömään liikaa- Vähän se sun työtä lisäisi mutta vaadi niitä vuokralaisia tekemään siivoukset ennen lähtöä. Niistä voisi olla sinulle jopa seuraakin hyvässä lykyssä. Sellainen Bed&Brekfast tyylinen juttu, kylttiä tienposkeen että voi vuokrata huoneen pariksi päiväksi tai vain yöksi. Aamiaisen tietenkin vuokralaisille joutuisit tekemään, mutta sehän menisi siinä samassa kuin itsellesi ja miehelle.
No tämä on vaan tällanen ehdotus elämääsi piristämään, kannattaisi ainakin kokeilla. Kesäaikana olisi varmaan paikan tarvitsijoita silloin tällöin.
Ja jos menisi hyvin sitä voisi sitten vaikkapa laajennella mielensä mukaan.- Ap.
Ihania vastauksia, kiitos.
Kasvimaa on laitettu ja ihailen kätteni työtä. Ihan silmä lepää ja se antaa minulle paljon puuhaa. Siitä minä pidän. Aamupalavieraitten kestitseminen jo ajatuksena kauhistuttaa minua. Olen ikäni passannut muita joten nyt voisin jo mennä muualle passattavaksi.
Kieliopinnoista minulla on sen verran kokemusta että olen muutaman kerran aloittanut englannin alkeista asti jopa itsekseni, mutta kun ei ole minkäänlaista kielipäätä, en saa siitä minkäänlaista mielihyvää. Voin kerrata joka vuosi samat jutut mutta unohdan ne taas, koska en tarvitse niitä missään.
Tämä yksinäisyys ehkä johtuu siitäkin että emme ole pitäneet lomaa juurikaan tänä vuonna. Tein pitkää sairasloman sijaisuutta miehelleni ja hoidin talvella yksin koko navetan kaikkine ongelmineen. Olen varmaan loman tarpeessa koska kun yritin saada lomittajaa silloin enkä sitä saanut. Pyysin vain yhdeksi päiväksi univelkoihin mutta ei onnistunut. Kyllä säännöllinen loma pitäisi mielen virkeänä, varsinkin pitkän lomattomuuden jälkeen. Viimeksi olimme vapaalla huhtikuussa ja seuraavasta ei ole tietoa kun noista kesän töistä ei tiedä. Nyt vielä kun rehuntekokin sattui niin aikaiseen ajankohtaan, ei heinänteosta tiedä ja lomaa ei saa noin vaan, pitää kuukausi etukäteen tilata vapaapäivä.
Mutta kyllä tämä tästä. Minulla on ihana perhe ja kasvimaa. Ja ammuja navetallinen, jotka tarvitsevat minua joka päivä. - hukkakauraa
Ap. kirjoitti:
Ihania vastauksia, kiitos.
Kasvimaa on laitettu ja ihailen kätteni työtä. Ihan silmä lepää ja se antaa minulle paljon puuhaa. Siitä minä pidän. Aamupalavieraitten kestitseminen jo ajatuksena kauhistuttaa minua. Olen ikäni passannut muita joten nyt voisin jo mennä muualle passattavaksi.
Kieliopinnoista minulla on sen verran kokemusta että olen muutaman kerran aloittanut englannin alkeista asti jopa itsekseni, mutta kun ei ole minkäänlaista kielipäätä, en saa siitä minkäänlaista mielihyvää. Voin kerrata joka vuosi samat jutut mutta unohdan ne taas, koska en tarvitse niitä missään.
Tämä yksinäisyys ehkä johtuu siitäkin että emme ole pitäneet lomaa juurikaan tänä vuonna. Tein pitkää sairasloman sijaisuutta miehelleni ja hoidin talvella yksin koko navetan kaikkine ongelmineen. Olen varmaan loman tarpeessa koska kun yritin saada lomittajaa silloin enkä sitä saanut. Pyysin vain yhdeksi päiväksi univelkoihin mutta ei onnistunut. Kyllä säännöllinen loma pitäisi mielen virkeänä, varsinkin pitkän lomattomuuden jälkeen. Viimeksi olimme vapaalla huhtikuussa ja seuraavasta ei ole tietoa kun noista kesän töistä ei tiedä. Nyt vielä kun rehuntekokin sattui niin aikaiseen ajankohtaan, ei heinänteosta tiedä ja lomaa ei saa noin vaan, pitää kuukausi etukäteen tilata vapaapäivä.
Mutta kyllä tämä tästä. Minulla on ihana perhe ja kasvimaa. Ja ammuja navetallinen, jotka tarvitsevat minua joka päivä.silloin ihminen on onnellisimmillaan kun saa tuntea itsensä tarpeelliseksi tässä maailmassa.
- lomailija
hukkakauraa kirjoitti:
silloin ihminen on onnellisimmillaan kun saa tuntea itsensä tarpeelliseksi tässä maailmassa.
Koko ajan työtä ilman lomaa.On se ihanaa tuo karjatalous.Kannattais hommata itse se lomittaja, eikä rukoilla lomatoimesta.Eikö lapset lomita?
- karppa..
lomailija kirjoitti:
Koko ajan työtä ilman lomaa.On se ihanaa tuo karjatalous.Kannattais hommata itse se lomittaja, eikä rukoilla lomatoimesta.Eikö lapset lomita?
sikoja niin ei ollut ikinä lomaa. Nyt onneksi on kun käy vieraalla töissä
- isäntä2
Ap. kirjoitti:
Ihania vastauksia, kiitos.
Kasvimaa on laitettu ja ihailen kätteni työtä. Ihan silmä lepää ja se antaa minulle paljon puuhaa. Siitä minä pidän. Aamupalavieraitten kestitseminen jo ajatuksena kauhistuttaa minua. Olen ikäni passannut muita joten nyt voisin jo mennä muualle passattavaksi.
Kieliopinnoista minulla on sen verran kokemusta että olen muutaman kerran aloittanut englannin alkeista asti jopa itsekseni, mutta kun ei ole minkäänlaista kielipäätä, en saa siitä minkäänlaista mielihyvää. Voin kerrata joka vuosi samat jutut mutta unohdan ne taas, koska en tarvitse niitä missään.
Tämä yksinäisyys ehkä johtuu siitäkin että emme ole pitäneet lomaa juurikaan tänä vuonna. Tein pitkää sairasloman sijaisuutta miehelleni ja hoidin talvella yksin koko navetan kaikkine ongelmineen. Olen varmaan loman tarpeessa koska kun yritin saada lomittajaa silloin enkä sitä saanut. Pyysin vain yhdeksi päiväksi univelkoihin mutta ei onnistunut. Kyllä säännöllinen loma pitäisi mielen virkeänä, varsinkin pitkän lomattomuuden jälkeen. Viimeksi olimme vapaalla huhtikuussa ja seuraavasta ei ole tietoa kun noista kesän töistä ei tiedä. Nyt vielä kun rehuntekokin sattui niin aikaiseen ajankohtaan, ei heinänteosta tiedä ja lomaa ei saa noin vaan, pitää kuukausi etukäteen tilata vapaapäivä.
Mutta kyllä tämä tästä. Minulla on ihana perhe ja kasvimaa. Ja ammuja navetallinen, jotka tarvitsevat minua joka päivä.lomaa heinäkuun loppuun tai elokuun alkuun. Silloin on paras hetki vähän irrottautua. Alkukesästä aina tahtoo tulla esteitä. Toinen säilörehusato saattaa kyllä joskus valmistua tuona aikana, mutta se ei ole koskaan niin kiirelllinen, etteikö sen voisi tehdä sitten loman jälkeenkin. Varaa riittävän pitkä pätkä ja lähde muiden passattavaksi.
Näissä harratuksissa kyllä minusta on tärkeintä, että näkee muitakin ihmisiä. Ei niinkään se itse asia. Ryhmään meneminen tavallaan vähän pakottaa olemaan mukana, vaikka kyllä niitä poissaoloja tulee näissä hommissa pakosta. - Ap.
isäntä2 kirjoitti:
lomaa heinäkuun loppuun tai elokuun alkuun. Silloin on paras hetki vähän irrottautua. Alkukesästä aina tahtoo tulla esteitä. Toinen säilörehusato saattaa kyllä joskus valmistua tuona aikana, mutta se ei ole koskaan niin kiirelllinen, etteikö sen voisi tehdä sitten loman jälkeenkin. Varaa riittävän pitkä pätkä ja lähde muiden passattavaksi.
Näissä harratuksissa kyllä minusta on tärkeintä, että näkee muitakin ihmisiä. Ei niinkään se itse asia. Ryhmään meneminen tavallaan vähän pakottaa olemaan mukana, vaikka kyllä niitä poissaoloja tulee näissä hommissa pakosta.Lomittajan kouluttaminen ei ole ihan helppo homma. Meillä oli ihana lomittaja joka opetti muita lomittajia meidän tilan töihin. Hän sai tunnit täyteen hyvin näin. Nyt tämä lomittaja on äitiyslomalla ja meillä käykin pari kunnallista lomittajaa jotka jo osaavat homaan. Mutta ei heitäkään aina saa.
Lapsia ei olla pyydetty lomittamaan koska heillä ei ole minkäänlaista koulutusta taikka kokemusta. Se olisi sama kuin jos minut laitettaisiin ajamaan rekkaa.
Koulutus ja kokemus on se mikä lomittajan työssä tarvitaan ja itsellä ei ole aikaa opettaa koska silloin navetalla menee monta päivää aamusta iltaan. On sitäkin joskus kokeiltu ja väsymys sen jälkeen on sanoin kuvaamaton. Ja ääni menee kun koko ajan puhuu eikä kukaan voi ottaa vastaan yhtäkkiä tietoa niin paljon kerralla. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa.
On meillä ollut monen tilan yhteisiä oppisopimuslomittajiakin mutta silloin pitää hallita lainsäädäntö. Mies kyllä osaa sen homman ja kyselee sieltä täältä neuvoja. Oppisopimuslomittajan työ ei kaikille sovi ja moni jättää leikin kesken. Ja eikun uutta etsimään ja neuvomaan.
Kyllä me olemme ihan tyytyväisiä kunnalliseen lomapalveluun. Lomaa saamme vain 24 vapaapäivää vuodessa (muistaakseni). Joten jokainen lomapäivä pitää olla tarkkaan harkittu, ettei satu työhuipun ajalle. Talvella voi niitä paremmin pitää. - ei niin ahkera
Ap. kirjoitti:
Lomittajan kouluttaminen ei ole ihan helppo homma. Meillä oli ihana lomittaja joka opetti muita lomittajia meidän tilan töihin. Hän sai tunnit täyteen hyvin näin. Nyt tämä lomittaja on äitiyslomalla ja meillä käykin pari kunnallista lomittajaa jotka jo osaavat homaan. Mutta ei heitäkään aina saa.
Lapsia ei olla pyydetty lomittamaan koska heillä ei ole minkäänlaista koulutusta taikka kokemusta. Se olisi sama kuin jos minut laitettaisiin ajamaan rekkaa.
Koulutus ja kokemus on se mikä lomittajan työssä tarvitaan ja itsellä ei ole aikaa opettaa koska silloin navetalla menee monta päivää aamusta iltaan. On sitäkin joskus kokeiltu ja väsymys sen jälkeen on sanoin kuvaamaton. Ja ääni menee kun koko ajan puhuu eikä kukaan voi ottaa vastaan yhtäkkiä tietoa niin paljon kerralla. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa.
On meillä ollut monen tilan yhteisiä oppisopimuslomittajiakin mutta silloin pitää hallita lainsäädäntö. Mies kyllä osaa sen homman ja kyselee sieltä täältä neuvoja. Oppisopimuslomittajan työ ei kaikille sovi ja moni jättää leikin kesken. Ja eikun uutta etsimään ja neuvomaan.
Kyllä me olemme ihan tyytyväisiä kunnalliseen lomapalveluun. Lomaa saamme vain 24 vapaapäivää vuodessa (muistaakseni). Joten jokainen lomapäivä pitää olla tarkkaan harkittu, ettei satu työhuipun ajalle. Talvella voi niitä paremmin pitää.Opetettu navettatöihin.Anna mun kaikki kestää.
Tuossahan se syy juuri paljoon työhön onkin.Ahnehditaan kaikki työ itselle, eikä anneta edes lasten tienata lomitusmarkkoja.Käsittämätöntä kuinka pimeää touhua. - Ap.
ei niin ahkera kirjoitti:
Opetettu navettatöihin.Anna mun kaikki kestää.
Tuossahan se syy juuri paljoon työhön onkin.Ahnehditaan kaikki työ itselle, eikä anneta edes lasten tienata lomitusmarkkoja.Käsittämätöntä kuinka pimeää touhua.Meidän lapsemme ovat jo maailmalla ja työelämässä kiinni.
Meillä asuu enää vain 15 vuotias tyttö, joka on kesätöissä. Hyvin hentoinen tyttö onkin aina ollut. Hänetkö pitäisi opettaa navettatöihin? Pakottamaan en ala. Tekee kyllä iltatarkastuksen jos olemme poissa.
Oletko sinä laittanut lapsesi tekemään tilan töitä?
Minun serkustani piti tulla maatilan isäntä, mutta kun syntymästä asti sitä hänestä odotettiin niin hän opiskeli ihan muuhun ammattiin. Pakottaminen ei toimi. - Muamuija
Ap. kirjoitti:
Meidän lapsemme ovat jo maailmalla ja työelämässä kiinni.
Meillä asuu enää vain 15 vuotias tyttö, joka on kesätöissä. Hyvin hentoinen tyttö onkin aina ollut. Hänetkö pitäisi opettaa navettatöihin? Pakottamaan en ala. Tekee kyllä iltatarkastuksen jos olemme poissa.
Oletko sinä laittanut lapsesi tekemään tilan töitä?
Minun serkustani piti tulla maatilan isäntä, mutta kun syntymästä asti sitä hänestä odotettiin niin hän opiskeli ihan muuhun ammattiin. Pakottaminen ei toimi.Pakottaminen ja luonnostaan työhön oppiminen on kaksi eri asiaa. Vanhin opetteli sivussa navettatöitä, oli kyllä vähän vastahankainen, mutta sanottiin, että täältä ne opiskelurahat tienataan, tekee työt poika tai me. Sitten ilmeni allergia ja navettatyöt jäi siihen, konehommia tekee edelleen mielellään. Seuraava on aina ollut kiinnostunut kaikista maatilan töistä, myös lehmistä "vaikka poika onkin". Kolmas ollut aina allerginen, tekee konetöitä - ei aina niin mielellään, mutta järjen kanssa. Nuorin tekee jo 13-vuotiaana monenlaista. Ihan sama mihin alalle opiskelevat, mutta kyllä lastenkin on tiedettävä, millätöin heidän opiskelurahansa tienataan.Jatkajaa ei ole "odotettu" kenestäkään, kaksi vanhinta on silti alalla, molemmat nuoremmatkin kiinnostuneita. Hentous vähän outo peruste - voi niitä hommia valikoida koon mukaankin. Itse olen nuorena ollut pieni ja hento, mutta tein motokseni, että ei voimalla vaan tekniikalla. Nykyään on voimaa ja tosin kyllä elopainoakin enemmän.
Naapurissa lapsille aina toitotettiin, että tähän ei kannata jäädä, ja pienetkin maatalouden askareet kuitattiiin niin suurella numeroilla, että poika oppi luulemaan itsestään ihan mahdottomia. Nyt on kolmikymppisenä menossa vankilaan, kun ei erota omaa ja toisten tavaroita toisistaan, ryyppää perheellinen mies rahansa ja ei pysy missään työpaikassa. Vanhemmat saa siinä sitten ihmetellä mitä meni pieleen, kun tytöt on kuin missejä ja "maalla haisee" ja poika on vankilassa. - Ap.
Muamuija kirjoitti:
Pakottaminen ja luonnostaan työhön oppiminen on kaksi eri asiaa. Vanhin opetteli sivussa navettatöitä, oli kyllä vähän vastahankainen, mutta sanottiin, että täältä ne opiskelurahat tienataan, tekee työt poika tai me. Sitten ilmeni allergia ja navettatyöt jäi siihen, konehommia tekee edelleen mielellään. Seuraava on aina ollut kiinnostunut kaikista maatilan töistä, myös lehmistä "vaikka poika onkin". Kolmas ollut aina allerginen, tekee konetöitä - ei aina niin mielellään, mutta järjen kanssa. Nuorin tekee jo 13-vuotiaana monenlaista. Ihan sama mihin alalle opiskelevat, mutta kyllä lastenkin on tiedettävä, millätöin heidän opiskelurahansa tienataan.Jatkajaa ei ole "odotettu" kenestäkään, kaksi vanhinta on silti alalla, molemmat nuoremmatkin kiinnostuneita. Hentous vähän outo peruste - voi niitä hommia valikoida koon mukaankin. Itse olen nuorena ollut pieni ja hento, mutta tein motokseni, että ei voimalla vaan tekniikalla. Nykyään on voimaa ja tosin kyllä elopainoakin enemmän.
Naapurissa lapsille aina toitotettiin, että tähän ei kannata jäädä, ja pienetkin maatalouden askareet kuitattiiin niin suurella numeroilla, että poika oppi luulemaan itsestään ihan mahdottomia. Nyt on kolmikymppisenä menossa vankilaan, kun ei erota omaa ja toisten tavaroita toisistaan, ryyppää perheellinen mies rahansa ja ei pysy missään työpaikassa. Vanhemmat saa siinä sitten ihmetellä mitä meni pieleen, kun tytöt on kuin missejä ja "maalla haisee" ja poika on vankilassa.Harmi että lapset ovat allergisia. Se rajoittaa paljon ammatinvalintaakin.
Aivan totta että pakottaminen ja itsestään oppiminen on aivan eri asioita. Meidän lapset 2 poikaa ja 3 tyttöä eivät ikinä ole innostuneet tilan töistä.
Meillä ei koskaan lapset ole tehneet navettatöitä kokonaan mutta ovat olleet apulaisina. Tämä nuorimmainen hentoinen lapioi rehua lähemmäs lehmiä iltatarkastuksessa tunnin kun ei jaksanut, mutta sai kun saikin työn tehtyä. Olin hänestä ylpeä että jaksoi.
Varmaan syy siihen että emme ole lapsia navettaan patistaneet juontaa juurensa siitä, että mieheni on on ollut todella kiinni vanhemmissaan ja tilan töissä. Jokaisen lomansa muussa työpaikassa hän on ottanut maatilan työhuipun mukaan. Asunut vanhemmillaan silloin ja me muu perhe olemme selvinneet viikonloput ja loma-ajat ilman isää. Hänen isänsä haki hänet jopa sadan kilometrin päästä kotiin vaikka joskus olisi ollut muutakin ohjelmaa. Kun sitten meistä tuli maanviljelijöitä, ei lapsien ole tarvinnut samalla tavalla osallistua. Onneksi työmme ei ole mennyt hukkaan koska meillä on jatkaja. - kyyninen tarkkailija
Ap. kirjoitti:
Harmi että lapset ovat allergisia. Se rajoittaa paljon ammatinvalintaakin.
Aivan totta että pakottaminen ja itsestään oppiminen on aivan eri asioita. Meidän lapset 2 poikaa ja 3 tyttöä eivät ikinä ole innostuneet tilan töistä.
Meillä ei koskaan lapset ole tehneet navettatöitä kokonaan mutta ovat olleet apulaisina. Tämä nuorimmainen hentoinen lapioi rehua lähemmäs lehmiä iltatarkastuksessa tunnin kun ei jaksanut, mutta sai kun saikin työn tehtyä. Olin hänestä ylpeä että jaksoi.
Varmaan syy siihen että emme ole lapsia navettaan patistaneet juontaa juurensa siitä, että mieheni on on ollut todella kiinni vanhemmissaan ja tilan töissä. Jokaisen lomansa muussa työpaikassa hän on ottanut maatilan työhuipun mukaan. Asunut vanhemmillaan silloin ja me muu perhe olemme selvinneet viikonloput ja loma-ajat ilman isää. Hänen isänsä haki hänet jopa sadan kilometrin päästä kotiin vaikka joskus olisi ollut muutakin ohjelmaa. Kun sitten meistä tuli maanviljelijöitä, ei lapsien ole tarvinnut samalla tavalla osallistua. Onneksi työmme ei ole mennyt hukkaan koska meillä on jatkaja.Yhtä ja ainoaa oikeaa reseptiä ei ole tähänkään asiaan. Meillä on tehty seuraavasti ja tämä on toiminut meillä. En tyrkytä, mutta mallia saa lainata. Meillä ei ole karjaa, mutta muuten paljon "käsityötä" sisältävää erikoiskasvien viljelyä.
Pienenä lapsilla on intoa enemmän kuin resursseja. Mukaan toki otettiin, mutta ei mitenkään yltiöpäisesti. Monissa töissä pikkulasten mukanaolo on turvallisuusriski - heille itselleen ja muutenkin. Meillä lapset oli pienenä osa-aikaisessa päivähoidossa.
Kouluiän saavuttaneet ovat tehneet jo yhtä ja toista. Ei kuitenkaan konetöitä ennenkuin 14-15 vuotiaana ja silloinkin hyvin valikoiden.
Maatilan töihin opetteleminen ja osallistuminen on ollut mahdollisuus, jota jokainen neljästä lapsesta on käyttänyt - kuka enemmän kuka vähemmän. Koskaan ei olla toppuuteltu menemästä muualle kesätöihin, jos on intoa ja paikka ollut.
Selkeä linjamme on ollut, että työstä maksetaan palkka tehtyjen tuntien mukaan. Opettelevalle vähemmän ja osaavalle vallitsevan taksan mukaan. Tämä on toiminut meillä hyvin. Eipä ole kenelläkään sanomista, että minä olen tehnyt ja tuo ei ole ym. Se joka tekee paljon saa myös rahaa sen mukaisesti. Reilua ja säästää kaikkien hermoja.
Kaikki ovat nyt opiskelevia nuoria parinkympin molemmin puolin. Neljä vanhinta on muualla kesätöissä ja nuorin omalla tilalla. Reippaita ja osaavia vaikka itse sanonkin ja ennenkaikkea työhaluisia. Niinkuin valtaosa nuorista on, vaikka usein muuta väitetään. - kyyninen tarkkailija
kyyninen tarkkailija kirjoitti:
Yhtä ja ainoaa oikeaa reseptiä ei ole tähänkään asiaan. Meillä on tehty seuraavasti ja tämä on toiminut meillä. En tyrkytä, mutta mallia saa lainata. Meillä ei ole karjaa, mutta muuten paljon "käsityötä" sisältävää erikoiskasvien viljelyä.
Pienenä lapsilla on intoa enemmän kuin resursseja. Mukaan toki otettiin, mutta ei mitenkään yltiöpäisesti. Monissa töissä pikkulasten mukanaolo on turvallisuusriski - heille itselleen ja muutenkin. Meillä lapset oli pienenä osa-aikaisessa päivähoidossa.
Kouluiän saavuttaneet ovat tehneet jo yhtä ja toista. Ei kuitenkaan konetöitä ennenkuin 14-15 vuotiaana ja silloinkin hyvin valikoiden.
Maatilan töihin opetteleminen ja osallistuminen on ollut mahdollisuus, jota jokainen neljästä lapsesta on käyttänyt - kuka enemmän kuka vähemmän. Koskaan ei olla toppuuteltu menemästä muualle kesätöihin, jos on intoa ja paikka ollut.
Selkeä linjamme on ollut, että työstä maksetaan palkka tehtyjen tuntien mukaan. Opettelevalle vähemmän ja osaavalle vallitsevan taksan mukaan. Tämä on toiminut meillä hyvin. Eipä ole kenelläkään sanomista, että minä olen tehnyt ja tuo ei ole ym. Se joka tekee paljon saa myös rahaa sen mukaisesti. Reilua ja säästää kaikkien hermoja.
Kaikki ovat nyt opiskelevia nuoria parinkympin molemmin puolin. Neljä vanhinta on muualla kesätöissä ja nuorin omalla tilalla. Reippaita ja osaavia vaikka itse sanonkin ja ennenkaikkea työhaluisia. Niinkuin valtaosa nuorista on, vaikka usein muuta väitetään.Tuli vähän liikaa lapsia: siis kolme vanhinta on muualla kesätöissä ja nuorin tilalla. Minä vähän innostuin retostelemaan...
- Ap.
kyyninen tarkkailija kirjoitti:
Tuli vähän liikaa lapsia: siis kolme vanhinta on muualla kesätöissä ja nuorin tilalla. Minä vähän innostuin retostelemaan...
Lapsista saakin retostella. Minä ainakin olen niiiiin ylpeä ja aina kehun jos on aihetta ja joskus ilman aihettakin että tulis hyvä mieli mielipahalle. Meilläkin on aina maksettu palkka työstä ja pojat ovatkin olleet kovasti traktoria ajamassa, rehun tallaamisessa ja pellon muokkaamisessa, mutta ei mitenkään runsaassa mittasuhteessa. Mutta tietävät kuitenkin mitä on maatilalla työskentely ja tietävät myös mitä on olla vieraalla työssä 8-16 tai nykyään 10-19.
- huomhuomhuom
Ap. kirjoitti:
Lapsista saakin retostella. Minä ainakin olen niiiiin ylpeä ja aina kehun jos on aihetta ja joskus ilman aihettakin että tulis hyvä mieli mielipahalle. Meilläkin on aina maksettu palkka työstä ja pojat ovatkin olleet kovasti traktoria ajamassa, rehun tallaamisessa ja pellon muokkaamisessa, mutta ei mitenkään runsaassa mittasuhteessa. Mutta tietävät kuitenkin mitä on maatilalla työskentely ja tietävät myös mitä on olla vieraalla työssä 8-16 tai nykyään 10-19.
On ylisukupolvien touhua.olet siis epäonnistunut kouluttaa jatkajaa tilallesi.
- entinen mv
huomhuomhuom kirjoitti:
On ylisukupolvien touhua.olet siis epäonnistunut kouluttaa jatkajaa tilallesi.
Vai ylisukupolvien touhua. Todellisuus on vain sellainen että 10% Suomen maatiloista on elinkelpoisia ja kannattaa harkita sukupolvenvaihdosta jos jatkaja löytyy. Loput 90% kannattaa myydä tai vuokrata jatkajille lisämaaksi.
- vertainen
entinen mv kirjoitti:
Vai ylisukupolvien touhua. Todellisuus on vain sellainen että 10% Suomen maatiloista on elinkelpoisia ja kannattaa harkita sukupolvenvaihdosta jos jatkaja löytyy. Loput 90% kannattaa myydä tai vuokrata jatkajille lisämaaksi.
AP kerroit masennuksestasi. Oletko hoidossa. Minä masennuin kahdeksan vuotta sitten vakavaan masennukseen jatkuvien kipujen takia. Onni oli myötä, että kohdalleni sattui ihana hoitoja, jolla käyn vieläkin muutaman kerran vuodessa purkamassa itseäni. Samoin minulla on lääkitys. En enää ole masentunut, vaikka kivut ovat kovat ja varsinkin yöt on yhtä helvettiä. Masentuneena ei jaksa pitää yhtyttä kenenkään kanssa. Yleensäkin puhelinsoitot on rasittavia, varsinkin nyt kännykkä aikaan, kun kenttiä ei täällä maalla ole kunnollisia. Eikä jaksa mennä kylään, eikä varsinkaan ottaa vieraita vastaan. Minä kävin vuosia kerran kuukaudessa sellaisessa masentudeiden vertaisryhmässä. Kun se ei ollut sen useimmin, niin sen merkitys oli suurempi. Suomen mielenterveysseurasta varmaan saisi selville, onko paikkakunnallasi tälläisiä ryhmiä. Hyvä kun kirjoitat tänne! Huomasin sinun teksitisi virkistyneet viikojen kuluessa. Ayshire foorumissa keskustellaan myös paljon näistä asioista, vaikka kirjoitetaan nimellä. Älä jää masennuksesi kanssa yksin, kun siihen on apua saatavissa. Työterveyshuolto ei kaikilla paikkakunnilla osaa maanviljelijän ammatin erikoistietoa, joten itse ainakaan en ole sieltä apua saanut. Onneksi on muitakin hoidon antajia.
- -Lomittajatar-
Olet oikealla tiellä, koska kirjoitat tänne. Nyt et ole ongelmiesi kanssa yksin. Olet saanut jo melkoisesti erilaisia mielipiteitä ja ehdotuksia.
Olet tottunut tekemään aina kovasti töitä. Nyt lapset "lentelevät" kotipesästä maailmalle ja Sinun elämääsi tulee "tyhjiö", joka vaatii "täytettä". Pian lentää viimeinen ja jäät "yksin". Passattavana on enää miehesi ja mahdolliset rakennus- ja apumiehet.
Kyllä se elämä siitä korjautuu pikkuhiljaa. Usko minua. Meillä jokaisella on elämässä heikot hetkemme. Lopeta painonnousun sureminen ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Oletko käynyt työterveyshuollossa?? Onko Sinulle tehty mm. polkupyörärasitustesti??? Oletko hyvässä fyysisessä kunnossa?? Kartoituta terveytesi ja kuntosi ja sitten eikun uudistuksia elämään. Esim.. Käy tekemässä keskellä päivää muutama nopea polkupyöräpyrähdys, n. 20 min. Saat happea ja oloso piristyy. Tanssi kotona mukavan musiikin tahdissa. Osta pikkutuhmia alusasuja. Ota erilainen kampaus ja osta naisellisia vaatteita. Tee jotakin sellaista, mitä et voisi koskaan ajatella tekeväsi. Kokeile..
Osaatko ajaa traktoria???? Osallistu jatkossa enemmän isännäntöihin. Nainen osaa tehdä kaiken sen, minkä mieskin. Tai voit käydä eläintesi kanssa näyttelyissä. Lehminen puunaaminen ja laittaminen on innostavaa ja tapaat reissuilla mielenkiintoisia ihmisiä.
Kyllä Sinä itse ratkaisun ongelmaasi keksit. TSEMPPIÄ ja JAKSAMISTA !!!- AP
Täällä ollaan!
Kesä jatkuu ja rakentaminen. Se on jokakesäistä meillä ja se näkyy.... Meillä on niin hyvin hoidettu maatilan pihapiiri uusine rakennuksineen ja uudenaikaisine laitteineen, joten ei mitenkään huono. JA tähänkin olen tottunut että miestä ei näy eikä kuulu kuin illalla. Teen edelleen navettatyöt aamuisin yksin ja mies iltaisin ottaa rehun vaikka osaan sen kyllä itsekin. Nyt tänään alkoi tuntua että jaksaminen loppuu kun viimeksi olen lomalla ollut huhtikuussa. Olemme tilanneet kyllä lomaa mutta vasta elokuun puolessa välissä olisi lomittaja saatavilla.
En oikeastaan ollut masentunut kun aloitin viestiketjun. Oli masentavaa vain olla yksin. Todellakin olen tottunut kohtalooni ja tiedän että kun tulee lumi maahan, yksinäisyyteni loppuu. Mies ehtii vähän minuakin morjenstamaan silloin.
Tiedän kyllä mitä on olla oikeasti masentunut. Vuosia sitten kun rakennusaikaa oli jo kestänyt vuosia ja kun se loppui, niin minulla napsahti. Olin ollut liian tiukoilla liian monta vuotta. Istuin vain sohvalla eikä ajatus juossut. Mitään tulevaisuutta ei ollut. En tiedä miksi siitä sohvalta olisi edes pitänyt nousta. Kauhea vanne puristi rintaa. Siitä seurasi sitten kaikenlaista, mutta nyt asiat ovat páremmin kuin koskaan ennen.
Ja minulla on kasvimaani, joka on silmäteräni.
Kiitos kaikille jotka olette vastanneet. Toivon että jollekin on saattanut olla hyötyä valittamisestani. Ja vähän turhastakin valituksesta, koska oikeastaan ei minulla ole mitään hätää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 424300
Vain vasemmistolaiset rakennemuutokset pelastavat Suomen
Kansaa on ankeutettu viimeiset 30+ vuotta porvarillisella minäminä-talouspolitiikalla, jossa tavalliselta kansalta on ot1354069- 643716
- 873551
Purra on kantanut vastuuta täyden kympin arvoisesti
Luottoluokituksen lasku, ennätysvelat ja ennätystyöttömyys siitä muutamana esimerkkinä. Jatkakoon hän hyvin aloittamaans333537Persut huutaa taas: "kato! muslimi!"
Persut on lyhyessä ajassa ajaneet läpi kaksi työntekijöiden oikeuksien heikennystä, joita se on aiemmin vastustanut. Pe643341- 862921
- 542835
- 252626
Korjaamo suositus
Vahva suositus Kumpulaisen korjaamolle vanhan 5-tien varrelta! Homma pelaa ja palvelu ykköslaatuista. Mukavaa kun tuli p142334