Oikeaan aikaan oikeassa paikassa

Mietin miten kohdallani onkaan ollut sattumia, onnistumisia ja koskipaikkoja, niitähän kuuluukin olla että voi taas nauttia niistä suvannoista.
Elämä on antanut paljon, mutta vaatinut täysillä myös mukana oloa, enpä ole kultalautaselta jyviä nokkinut, vaan eivät ne olisi olleet sen parempia.
Sopivassa suhteessa kaikkea siitä se on muodostunut, onnenkantamoisia siellä täällä piilotettuna ja löytyneet ovat nekin.
Vilpittömin mielin, jos saisin elää uudelleen näillä kokemuksilla, eläisin varmasti toisin ja se tarkoittaa että helpommalla ja pienemmissä ympyröissä.

Enpä tiedä, minkä verran voin pistää sattumien tiliin, joka olisi muuttanut elämääni ratkaisevasti suuntaan tai toiseen. Tuskinpa paljonkaan. Ne "raamit" ovat tulleet syntymäpaikkani ympäristöstä ja mahdollisuuksista. Sattumien vaikutus rajoittui siellä melkeipä siihen, viekö halla suurperheen perunasadon ja aiheuttaa vieläkin suurempia ongelmia ruokataloudessa.

"Peräkammaripoikaa" minusta ei ollut mahdollista tulla. Siihen ei ollut sijaa. Kun muutin yli 50 vuotta sitten Helsinkiin, ei sekään ollut sattumaa. Työmahdollisuudet väheni koneellistumisen ja elinkeinorakenteen muuttumisen vuoksi. Voimakkaan muuttoliikkeen alku oli jo käynnissä. Joidenkin sieltä korpikylistä oli lähdettävä.
Toisille paikkakunnan vaihto onnistui jotenkin, joillekin kävi surkeasti. Ehkäpä monelle väärään seuraan sotkeutumisen vuoksikin. Tai ihan vain liian suuren muutoksen, sopeutumattomuuden takia. Olenhan toki joskus miettinyt, että olisinko sikeällä yrittämisellä selvinnyt synnyin paikkani maisemissa. Varmaankin...mutta en ole jäänyt katumaan. Jääminen olisi syönyt orastavaa tietoani ihmisarvon tuntemisesta, joka kuuluu myös perustyöläiselle.

"Vääriä ihmisiä" olen tavannut - en kovin merkittäviä. Ei ole sattumaa, että olen kohtuullisen pian ottanut näihin pesäeron. Hyviä ja kannustavia ihmisiä olen tavannut työtovereistani niissä yhteisöissä, joissa olen puuhastellut. Jonkunverran olen täydentänyt vaatimatonta kansakoulusivistystäni. Omatoimisesti, omin kustannuksin työn ohella. Joitain kursseja olen voinut käydä erilaisten tahojen tukemanakin. Näitäkään en pidä sattumana, en ole asettanut tavoitteitani ulottumattomiin. Tietysti hieman toisinkin olisi voinut mennä, mutta tuskinpa ratkaisevasti. Jonkunlaisesen ammatinkin sain hankittua ja siitä jopa tarpeellista talouteni apua. Työllä tietenkin.

Sattumiin en yleensä paljon luota. En pelaa, en lottoa vieläkään...enkä harmittele, mitä mahdollisuuksia olen menettänyt.

syytä vähän muuttua!

Äkäpässi kirjoitti:

syytä vähän muuttua!

Äkä käkä äkäpässille,
sinä selvästi kaipaat minua ja ihania kannanottojani, mutta miksi lepikosta huutelet, olet filunkinen ihminen, mikset ole suoraselkäinen ja rehti ihminen ja seiso nikkisi takana.

monica kirjoitti:

Äkä käkä äkäpässille,
sinä selvästi kaipaat minua ja ihania kannanottojani, mutta miksi lepikosta huutelet, olet filunkinen ihminen, mikset ole suoraselkäinen ja rehti ihminen ja seiso nikkisi takana.

Lue lisää

varmaan ylpeä itestään!

hänellä kirjoitti:

varmaan ylpeä itestään!

Lopeta tuo jaaritus, ja vastaa aloittajan aiheeseen.

En osaa oikein tuohon sattuma-asiaan mitään sanoa. Itse on saanut olla päättämässä tekemiseni. Ei pahemmin ole tullut katumusta valinnoille. Vanhempiaan ei ole voinut valita, tämä tärkeä asia elämässä on ollut onneksi korkeimman kädessä.
Minulle sattui löytymään aviopuoliso naapurista, ihan ensirakkauteni. Sitä ei tiedä, että oliko se sitten sattuma vai kohtalo, en kai kehen hyvänsä olisi rakastunut siinä nuoruuden hormoonimyrskyssä.
Kyllä olisin hänet kauemminkin pitänyt kuin 25 vuotta. Sanoi hänkin kuolinvuoteellaan, että "olisinhan minä halunnut sinun kanssasi vielä elää". Mutta yksi elämä ja yksi korvaamaton rakkaussuhde per elämä, sekin oma valinta, vai enkö ole ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Nyt jo 28 vuotta leskivaimona elelyä, ei valittamista. Vapaus on ollut korvata parisuhteen puutos monella muulla. Maailmassa on paljon mielenkiintoisia asioita, näkemistä ja tekemistä.
ps. on myönettävä että joskus on tullu oltua kyllä väärässä paikassa, mutta kokemuksia nekin.

Jokainen aamu on uusi ja tuntematon, tutusta sängystä tuttuun ympäristöön sitä jokainen herää, vaan kun olko-oven sulkee perässään on kaikki taas uutta, no kadut, tiet ja polut mutta jo kaupassa voi olla asiat muuttuneet ja muuttumassa.
Kokonaisuutena yllätys ei välttämättä ole rahapino Veikkaukselta, se voi olla uusi tuttavuus, ruuassa makuelämys ja näistä ne arjet ja tottumukset poikkeaa jopa tunneittain.
Mikä onkaan tuntemus kun 55 vuoden tai pitemmänkin ajan jälkeen kuulee tutun äänen puhelimessa, näitä lapsuudenajan ystäviä on alkanut ilmaantumaan silloin tällöin ja voi kun se tuntuu niin hyvältä saada vaihtaa kuulumisia, ja vieraillakin puolin ja toisin.
Jotain kuitenkin on kirjoitettu tähtiin tai papyrukseen, nyt kun lapsuusystävätkin ovat jo eläkkeellä on heillä aikaa etsiä osoitteita, joskus se on ainakin naisten kohdalla vaikeaa kun ei tiedä millä sukunimellä löytyy.
Näistä kaikista voi nauttia, mutta myös nurjaakin puolta voi löytyä, se sitten vain on unohdettava.

Eihän tässäkään aloituksessa mitään vikaa ole, muttei mitään uuttakaan. Kovin moni aloittaja saa kokea sen, ettei vastata vaikka samasta asiasta olisi aloittanut. Nokkimisjärjestys pelaa, kaikki eivät ole täällä palstalla oikeassa paikassa eikä oikeaan aikaan.

mietiskellen... kirjoitti:

Eihän tässäkään aloituksessa mitään vikaa ole, muttei mitään uuttakaan. Kovin moni aloittaja saa kokea sen, ettei vastata vaikka samasta asiasta olisi aloittanut. Nokkimisjärjestys pelaa, kaikki eivät ole täällä palstalla oikeassa paikassa eikä oikeaan aikaan.

Lue lisää

Jos ei ole uutta mielestäsi aloituksessa, niin eipä ole uutta tuossa sinun kommentissakaan. Arvasin kirjoittaessasi jo mitä tulet kommentoimaan.

katl,,, kirjoitti:

Jos ei ole uutta mielestäsi aloituksessa, niin eipä ole uutta tuossa sinun kommentissakaan. Arvasin kirjoittaessasi jo mitä tulet kommentoimaan.

Aika katalasti vastaat katl.., osaat olla ilkeä laitetaanpa korvan taa...se karmanlaki sen voi ohittaa ihminenkin.
Olet nuoleskelija!

katl,,, kirjoitti:

Jos ei ole uutta mielestäsi aloituksessa, niin eipä ole uutta tuossa sinun kommentissakaan. Arvasin kirjoittaessasi jo mitä tulet kommentoimaan.

kuinka voit tietää tuon " mietiskellen"viestin tyylin jo etukäteen, mitä hän aikoo sanoa, varsinkin kun hänellä ei ole vakituista "nikkiä"? JOS OLISI "NIKKI", NOIN VOISI SANOA KENTIES JÄLKIKÄTEEN.

Onko sinulla ennustajan taitoja, jotta tiedät kuka milloinkin aikoo tänne kirjoittaa ja mitä hän kirjoittaa? Mielenkiintoista.

Tämä on pelkkää uteliaisuutta, ei ilkeyttä.

Atolfia kirjoitti:

kuinka voit tietää tuon " mietiskellen"viestin tyylin jo etukäteen, mitä hän aikoo sanoa, varsinkin kun hänellä ei ole vakituista "nikkiä"? JOS OLISI "NIKKI", NOIN VOISI SANOA KENTIES JÄLKIKÄTEEN.

Onko sinulla ennustajan taitoja, jotta tiedät kuka milloinkin aikoo tänne kirjoittaa ja mitä hän kirjoittaa? Mielenkiintoista.

Tämä on pelkkää uteliaisuutta, ei ilkeyttä.

Lue lisää

Kiitin Maalaismiestä* hyvästä aloituksesta. Kiitin kaiken uhallakin, vaikka niin monesti on pyyhkeitä kiitoksen antamisesta tullut. Vastauksena oli aloituksen vähättely ja arvostelua viesteihin vastaamisesta. Jatkoviestissä nuoleskelijaksi nimittely.

Kirjoitustyyli on tunnistetavissa. Niin monta kertaa olen noita huomautuksia saanut ko kirjoittajalta. Pitäisi viisaampana olla kommentoimatta, vaikka harmittaakin kun hyväntahtoisen viestin on kirjoittanut.
En aiheesta enempää, tämäkin jo voi saada jatkoa peräänsä.

Ei kuten Jukka Virtanen oman menonsa määritteli: "Still going wrong!"
----
Kyllä, tuo on totta, että mielelläni luen viestejäsi, pidän huumoristasi ja runoistasi
samoin kuin ihan tämän tyyppisistä tavallisista kertomuksistasi. Kiitos.
----
Tiedättekö muuten, miten pystyisin taas kirjautumaan? Kun käskettiin vaihtaa salasana
taannoin, niin minähän vaihdoin kaikessa kiireessä, ja unohdin kirjoittaa sen muistiin.
Sähköpostiosoitteeni on vaihtunut rekkautumiseni jälkeen, joten salasaani en saa
sitäkään tietä. Paras nyt kai sitten kirjoittaa vain näin.

Satu* kirjoitti:

Ei kuten Jukka Virtanen oman menonsa määritteli: "Still going wrong!"
----
Kyllä, tuo on totta, että mielelläni luen viestejäsi, pidän huumoristasi ja runoistasi
samoin kuin ihan tämän tyyppisistä tavallisista kertomuksistasi. Kiitos.
----
Tiedättekö muuten, miten pystyisin taas kirjautumaan? Kun käskettiin vaihtaa salasana
taannoin, niin minähän vaihdoin kaikessa kiireessä, ja unohdin kirjoittaa sen muistiin.
Sähköpostiosoitteeni on vaihtunut rekkautumiseni jälkeen, joten salasaani en saa
sitäkään tietä. Paras nyt kai sitten kirjoittaa vain näin.

Lue lisää

Mitä ihmeen temppuilua muistini välillä tekee?
Voi olla, etten ollut edes kunnolla keskittynyt muistamaan sitä aiemmin,
mutta kun kirjoitin sen tänne, niin nyt sen muistin!

Sopiikohan tämä nyt "oikeaan aikaan oikeassa paikassa"-otsikon alle, en tiedä.

Muutenkin ovat joskus ''senat sakaisin'', ellei keskity yhtään.

Palsta oli hyvin levoton silloin kun aloitin tänne kirjoittelun. Seriffiä ei ollut ja varsinkin naisia kohtaan oli vallalla käsittämätön ajojahti. Pahaa aavistamatta kirjoitin niin kuin ajattelin saaden osakseni niin rajuja hyökkäyksiä, että ajattelin lopettaa osallistumiseni saman tien.

Silloin ilmestyit sinä Ruuneperi puolustamaan minua. Oikea henkilö oikeaan aikaan. Meistä tuli "aseveljiä", koska olit itsekin samanlaisen pyörityksen keskiössä, mihin minä olin joutunut. Kutsuin sinua virtuaaliveljekseni. Jotenkin näin se meni.

Kyllä virtuaaliystävyys on mahdollista. Ennen internettiä ennestään toisiaan tuntemattomat ihmiset kirjoittelivat kirjeitä toisilleen. Puhuttiin kirjeystävyydestä. Ei heidän välttämättä tarvinnut koskaan tavata toisiaan.

Tunnen ystävällismielisiä tunteita niitä palstalaisia kohtaan, jotka nimimerkillään vastailevat aloituksiini. Nikittömiä kohtaan sellaista suhdetta ei pääse syntymään, koska koskaan ei voi tietää keskusteleeko saman henkilön kanssa. He haluavat pysyä tuntemattomina mikä heille sallittakoon.

Maalaismies* kirjoitti:

Palsta oli hyvin levoton silloin kun aloitin tänne kirjoittelun. Seriffiä ei ollut ja varsinkin naisia kohtaan oli vallalla käsittämätön ajojahti. Pahaa aavistamatta kirjoitin niin kuin ajattelin saaden osakseni niin rajuja hyökkäyksiä, että ajattelin lopettaa osallistumiseni saman tien.

Silloin ilmestyit sinä Ruuneperi puolustamaan minua. Oikea henkilö oikeaan aikaan. Meistä tuli "aseveljiä", koska olit itsekin samanlaisen pyörityksen keskiössä, mihin minä olin joutunut. Kutsuin sinua virtuaaliveljekseni. Jotenkin näin se meni.

Kyllä virtuaaliystävyys on mahdollista. Ennen internettiä ennestään toisiaan tuntemattomat ihmiset kirjoittelivat kirjeitä toisilleen. Puhuttiin kirjeystävyydestä. Ei heidän välttämättä tarvinnut koskaan tavata toisiaan.

Tunnen ystävällismielisiä tunteita niitä palstalaisia kohtaan, jotka nimimerkillään vastailevat aloituksiini. Nikittömiä kohtaan sellaista suhdetta ei pääse syntymään, koska koskaan ei voi tietää keskusteleeko saman henkilön kanssa. He haluavat pysyä tuntemattomina mikä heille sallittakoon.

Lue lisää

Ensinnäkin kysymys, onko aihetta erotella nikit toisistaan? Nikkejä on moneen lähtöön, mutta yhteistä kaikille nikeille on se, että ne ovat nikkejä, joilla kirjoittaja haluaa suojata omaa henkilöään.
Toiseksi toteamus ilman sarvia ja hampaita. Jos keskustelupalstoja aletaan käyttää keskinäisen kehumisen kerhoina, voi käydä niin, että osa porukasta kaikkoaa.
Juttu on nimittäin niin, että jos kumartaa yhteen suuntaan, tulee samalla pyllistäneeksi toiseen suuntaan.
Suositukseni on, että keskinäiset kehumiset tehdään kahden kesken.

vilosohvi kirjoitti:

Ensinnäkin kysymys, onko aihetta erotella nikit toisistaan? Nikkejä on moneen lähtöön, mutta yhteistä kaikille nikeille on se, että ne ovat nikkejä, joilla kirjoittaja haluaa suojata omaa henkilöään.
Toiseksi toteamus ilman sarvia ja hampaita. Jos keskustelupalstoja aletaan käyttää keskinäisen kehumisen kerhoina, voi käydä niin, että osa porukasta kaikkoaa.
Juttu on nimittäin niin, että jos kumartaa yhteen suuntaan, tulee samalla pyllistäneeksi toiseen suuntaan.
Suositukseni on, että keskinäiset kehumiset tehdään kahden kesken.

Lue lisää

Jatkan oman käsitykseni, kaikki eivät takuu varmasti käytä aina samaa nimimerkkiä, nuo ilkeydet ja kateuden puuskat joitain kohtaan ovat vanhojen konkareitten tekosia.
Olen sitä mieltä että kova yritys on vanhojen vakiintuneitten parissa pitää "jöötä", joko halveksimalla reilusti tai vääntämällä asioita mieleisekseen, siis tasapäistää porukat, vain nämä vuosia täällä jo kirjoitelleet hyväksytään.
Aivan sama sanon minä, kirjoittelen kuitenkin sen minkä haluan, näkemyksiäni kokemuksiani.
Vastahan minä olen 71n joten kokemusta tarvitaan ja sitähän hankitaan.
Lasta hyvitetään kehumalla, ja siihen suuntaanhan meidän ikä jo alkaa näyttämään.

vilosohvi kirjoitti:

Ensinnäkin kysymys, onko aihetta erotella nikit toisistaan? Nikkejä on moneen lähtöön, mutta yhteistä kaikille nikeille on se, että ne ovat nikkejä, joilla kirjoittaja haluaa suojata omaa henkilöään.
Toiseksi toteamus ilman sarvia ja hampaita. Jos keskustelupalstoja aletaan käyttää keskinäisen kehumisen kerhoina, voi käydä niin, että osa porukasta kaikkoaa.
Juttu on nimittäin niin, että jos kumartaa yhteen suuntaan, tulee samalla pyllistäneeksi toiseen suuntaan.
Suositukseni on, että keskinäiset kehumiset tehdään kahden kesken.

Lue lisää

Suomalainen trauma sallii haukkumisen mutta kieltää kiitoksen. Jos kerron niin kuin kerroin tulostani palstalle ja mitä tapahtui, niin kenelle pyllistän? Jos tunnen sympatiaa kirjoittajia kohtaan, niin miten sellaisen sanominen on sopimatonta? Haukkuminen ei kuulu tyyliini.

Maalaismies* kirjoitti:

Suomalainen trauma sallii haukkumisen mutta kieltää kiitoksen. Jos kerron niin kuin kerroin tulostani palstalle ja mitä tapahtui, niin kenelle pyllistän? Jos tunnen sympatiaa kirjoittajia kohtaan, niin miten sellaisen sanominen on sopimatonta? Haukkuminen ei kuulu tyyliini.

Lue lisää

Olen tullut vasta kahdeksannella kymmenellä mukaan lukemaan ja vähän keskustelemaankin tänne 70 palstalle. Koko tiekkarilla "leikkimisenikin" on varsin nuorta. Silti olen lukenut Maalaismieheen ja Ruuneperiin kohdistuneita hyökkäyksiä. Ei niissä ollut mitään keskustelua. Rääväsuista panettelua ja herjaustahan ne vain sisälsivät.

Halventamis-ja solvaamiskeino on ollut täälläkin käytetty konsti. Eivät kaikki ole niin kylmäpäisiä, etteikö reagoisi tunteella itseensä kohdistuviin solvauksiin. Tuskinpa aivan täysin kukaan. Saattaapa siinä karata turhankin kipakka vastaus...tai sitten jättää koko puuhan.

Jos huomaa asiavirheen, sen voi toki korjata. Jos on asiasta erimieltä, kyllä sen voi tehdä selväksi keskustelemalla. Näinhän pitääkin tehdä. Kauan kestävä kaivelu vanhoista erimielisyyksistä on jo pahempaa kuin "koulukiusaaminen." Kun jahti vielä rakennetaan niin, että nimmaria vaihtelemalla yritetään luoda kuva, että takana on isompikin joukko, vaikka ei monta olisikaan. Joskus yksikin rakentelee "joukkoa."

Eikä nämä toimet ole kohdistuneet vain pariin mainittuun nimimerkkiin. Hampaisiin on joutunut moni muukin ja Kahvipirtti päälle. Pientä "korventamista" ehdin minäkin kokea. En tiedä, mikä lie minussa ärsyttänyt jotakin sitkeätä jankuttajaa. Koska minulla ei ollut kokemusta "virtuaalielämästä", otin kyllä solvaukset turhankin vakavasti. Kyllä siinä kävi mielessä "laukun pakkaaminenkin"...no pieniähän nuo ja oppia olen saanut. Jatkan kuten ennenkin, aina vakinikilläni, harvakseen ilmestyen. Silloin kun muilta "kiireiltäni"ehdin

Ei minusta kannata ärsyyntyä pienistä kehaisuista. Eikä sen tarvitse olla "nuoleskelua." Mahtuu hyviin käytöstapoihin. Puhumattakaan siitä, että joku tai jotkut ovat "erilaisia." Niin ovat ja pysyvät, sen voi nähdä keskustelupalstalla rikkautena.

vilosohvi kirjoitti:

Ensinnäkin kysymys, onko aihetta erotella nikit toisistaan? Nikkejä on moneen lähtöön, mutta yhteistä kaikille nikeille on se, että ne ovat nikkejä, joilla kirjoittaja haluaa suojata omaa henkilöään.
Toiseksi toteamus ilman sarvia ja hampaita. Jos keskustelupalstoja aletaan käyttää keskinäisen kehumisen kerhoina, voi käydä niin, että osa porukasta kaikkoaa.
Juttu on nimittäin niin, että jos kumartaa yhteen suuntaan, tulee samalla pyllistäneeksi toiseen suuntaan.
Suositukseni on, että keskinäiset kehumiset tehdään kahden kesken.

Lue lisää

Ensiksi valitaan nikki oman henkilöllisyyden piilottamisen vuoksi. Nimimerkillä sitten kirjoitetaan, ja se alkaa elää omaa elämäänsä. Palstalla nimimerkki saa henkilöllisyyden, jonka muut tunnistavat.

Jonkun ehkä aran puheenaiheen takia nimimerkki alkaa tuntea tarvetta piilottaa henkilöllisyytensä. Hän ei ehkä haluakaan tuoda esiin omaa vakaumustaan asiassa, vaikka haluaa osallistua keskusteluun.
Niinpä hän alkaa käyttää satunnaisia nimmareita, koska ei joka asiassa haluakaan tuoda itseään esiin.
Nimmari on saanut henkilöllisyyden myös omassa mielessämme.

Niin se menee. Olemme omien virtuaaliolentojemme otteessa.

Hänen olisi pitänyt ehtiä lennolle aamulla aikaisin, mutta harmikseen myöhästyi minuutin.
Lentokone putosi Koivulahdessa.
En muista muuta siitä, mutta muistan siskoni tämän kertoneen.

satu kirjoitti:

Hänen olisi pitänyt ehtiä lennolle aamulla aikaisin, mutta harmikseen myöhästyi minuutin.
Lentokone putosi Koivulahdessa.
En muista muuta siitä, mutta muistan siskoni tämän kertoneen.

Lue lisää

Maalaismies kertoi, että jos ei olisi pitänyt lähteä evakkoon, hän ei olisi löytänyt elämäkumppaniaan.

Noin minäkin olen ajatellut, mutta minä lähdin pyöräilemään ystävättäreni kanssa ja eksyimme tanssilavalle, jossa yleensä emme käyneet. Sielläpä tapasin mieheni, jonka kanssa 50 v. on yhdessä eletty.

Kaikki muukin elämässäni on mennyt toisin kuin suunnittelin, mutta näin jälkeenpäin ajattelen, että hyvä niin kuin meni. Ei ole mistään katumista.

Tietysti olisi ollut ihana omistaa äiti hieman kauemmin. Menetin hänet 18 vuotiaana ja siinä iässä olisin vielä äitiäni tarvinnut, mutta onneksi tapasin kohta äidin kuoleman jälkeen mieheni, joten se hieman auttoi ikävässäni.

Olen huomannut omien tyttärieni myötä sen, että kyllä äiti näyttää olevan aika tarpeellinen vieläkin, vaikka he ovat lähes viisikymppisiä. Heille elämä on kenties ollut helpompaa. Minulla ei ollut ketään opastajaa talous- ym:ssa asioissa. Yksin on saanut neuvot hakea.

Uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa, mitä elämän aikana tapahtuu.

Atolfia kirjoitti:

Maalaismies kertoi, että jos ei olisi pitänyt lähteä evakkoon, hän ei olisi löytänyt elämäkumppaniaan.

Noin minäkin olen ajatellut, mutta minä lähdin pyöräilemään ystävättäreni kanssa ja eksyimme tanssilavalle, jossa yleensä emme käyneet. Sielläpä tapasin mieheni, jonka kanssa 50 v. on yhdessä eletty.

Kaikki muukin elämässäni on mennyt toisin kuin suunnittelin, mutta näin jälkeenpäin ajattelen, että hyvä niin kuin meni. Ei ole mistään katumista.

Tietysti olisi ollut ihana omistaa äiti hieman kauemmin. Menetin hänet 18 vuotiaana ja siinä iässä olisin vielä äitiäni tarvinnut, mutta onneksi tapasin kohta äidin kuoleman jälkeen mieheni, joten se hieman auttoi ikävässäni.

Olen huomannut omien tyttärieni myötä sen, että kyllä äiti näyttää olevan aika tarpeellinen vieläkin, vaikka he ovat lähes viisikymppisiä. Heille elämä on kenties ollut helpompaa. Minulla ei ollut ketään opastajaa talous- ym:ssa asioissa. Yksin on saanut neuvot hakea.

Uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa, mitä elämän aikana tapahtuu.

Lue lisää

Olin 18v mustalaisnainen povasi:tulet matkustelemaan paljon,nait tumman pitkan miehen jne,
Olin tehtaan tyolainen kielitaidoton,huvitti tuo ennustus,mutta viiden vuoden kuluttua ennustus alkoi toteutua,olin opiskellut tyon ohessa ja paatin lahtea Englantiin sairaanhoitokursseille ja niin siina sitten kavi, tumma pitka mies vei mukanaan ja olen matkustellut paljon.
On ihme etta olen viela hengissa,niin monasti olen ollut pommituksissa ym,kerran nojasin autoon,poistuin ja 5minutin kuluttua auto rajahti,15 autoa paloi,mieheni tyopaikan rakennus tuhoutui ja ihmis henkiakin meni.
Onko johdatusta vai alitajunnaisesti toteutin ennustusta,en tieda

uzma kirjoitti:

Olin 18v mustalaisnainen povasi:tulet matkustelemaan paljon,nait tumman pitkan miehen jne,
Olin tehtaan tyolainen kielitaidoton,huvitti tuo ennustus,mutta viiden vuoden kuluttua ennustus alkoi toteutua,olin opiskellut tyon ohessa ja paatin lahtea Englantiin sairaanhoitokursseille ja niin siina sitten kavi, tumma pitka mies vei mukanaan ja olen matkustellut paljon.
On ihme etta olen viela hengissa,niin monasti olen ollut pommituksissa ym,kerran nojasin autoon,poistuin ja 5minutin kuluttua auto rajahti,15 autoa paloi,mieheni tyopaikan rakennus tuhoutui ja ihmis henkiakin meni.
Onko johdatusta vai alitajunnaisesti toteutin ennustusta,en tieda

Lue lisää

Sanonta, elämä menee niin kuin on mennäkseen. En kyllä sitä allekirjoita. Oman elämän kulkua voi ohjailla, eri asia on sitten mistä ne oivallukset elämän tien suunnalle tulevat. Itse olen joutunut tekemään elämässäni erilaisia valintoja kaiken aikaa, ovat tosin vieneet paljon valmistelu aikaa. JOskus olen onnistunut paremmin, epäonnistumisiakin on ollut.

Muutoksien mahdollisuutta arvioin tekemällä nykytilanteesta ja mahdollisesta uudesta tilanteesta plus ja miinus kartan. Mitä hyvää ja huonoa on nykytilanteessa ja suunnitteilla olevassa, siinähän ne plussat ja miinukset tulevat esille. Äskettäin arvioin omaa elämän tilannetta, jatkanko näin vai otanko uusia haasteita päivittäiseen ohjelmaani. Nyt joku voi pitää minua liian pedanttina, sitä en ole. Asia vain on niin, haluan välttää kovin dramaattisia asioita joita olisi mahdollisuus ohittaa.

Elämän tien haluan kulkea toteamuksella, tulevaa tautia ei kannata sairastaa, kaikki selviää aikanaan, aika parantaa haavat. Jos vastoinkäymisiä tulee ne huonotkin päivät on elettävä, aina on toivoa selviytymisestä, uudesta ja paremmasta.

Lorena* kirjoitti:

Sanonta, elämä menee niin kuin on mennäkseen. En kyllä sitä allekirjoita. Oman elämän kulkua voi ohjailla, eri asia on sitten mistä ne oivallukset elämän tien suunnalle tulevat. Itse olen joutunut tekemään elämässäni erilaisia valintoja kaiken aikaa, ovat tosin vieneet paljon valmistelu aikaa. JOskus olen onnistunut paremmin, epäonnistumisiakin on ollut.

Muutoksien mahdollisuutta arvioin tekemällä nykytilanteesta ja mahdollisesta uudesta tilanteesta plus ja miinus kartan. Mitä hyvää ja huonoa on nykytilanteessa ja suunnitteilla olevassa, siinähän ne plussat ja miinukset tulevat esille. Äskettäin arvioin omaa elämän tilannetta, jatkanko näin vai otanko uusia haasteita päivittäiseen ohjelmaani. Nyt joku voi pitää minua liian pedanttina, sitä en ole. Asia vain on niin, haluan välttää kovin dramaattisia asioita joita olisi mahdollisuus ohittaa.

Elämän tien haluan kulkea toteamuksella, tulevaa tautia ei kannata sairastaa, kaikki selviää aikanaan, aika parantaa haavat. Jos vastoinkäymisiä tulee ne huonotkin päivät on elettävä, aina on toivoa selviytymisestä, uudesta ja paremmasta.

Lue lisää

Lorenan "analyysiin" ei minulla ole vastaväitteitä. Se on hyvä ja harkittu, eikä kaipaa toistamistani.
Ehkä sen verran lisään, että olen myös uskonnoton. Näin ollen en tarvitse kiittää, enkä moittia jumalia. Ennustuksiiin - monikossa - en usko. Siinä menevät "sammakko-säätieteilijät", povarit ja unetkin.

Luonto hoitaa tehtävänsä. Itse pystyy kyllä monessa asiassa vaikuttamaan - ei kaikessa. Virheitäkin olen tehnyt. Ne on parasta unohtaa - paitsi siltä osin, kun on mahdollista ottaa opiksi. Vanhan tarpeeton märehtiminen on vain rasittavaa. Tulevaa? Vain siltä osin voin tehdä "korjausliikkeitä", jotka harkinnan jälkeen tuntuvat tarpeellisilta.

Pidät nuoruuden merkkinä tätä minun pähkäilyäni kaikenlaisista asioista. Eikös filosofit perinteisesti ole vanhoja? Sokrateen sanotaan monesti pysähtyneen paikoilleen pitkiksi ajoiksi miettimään jotakin. Nuorena hän oli osallistunut sotiin ja elämän melskeisiin niin kuin muutkin.

Piaff oli katujen lapsi, siitä elämästä hän lauloi eikä mitään katunut. Hieno artisti, mutta ei hänestä malliksi muille ole. Tai jos on, niin huonosti käy, huumeet hänet veivät.

Maalaismies* kirjoitti:

Pidät nuoruuden merkkinä tätä minun pähkäilyäni kaikenlaisista asioista. Eikös filosofit perinteisesti ole vanhoja? Sokrateen sanotaan monesti pysähtyneen paikoilleen pitkiksi ajoiksi miettimään jotakin. Nuorena hän oli osallistunut sotiin ja elämän melskeisiin niin kuin muutkin.

Piaff oli katujen lapsi, siitä elämästä hän lauloi eikä mitään katunut. Hieno artisti, mutta ei hänestä malliksi muille ole. Tai jos on, niin huonosti käy, huumeet hänet veivät.

Lue lisää

Olen syntynyt kolmekymmenluvun laman jälkeen Helsingissä, jolloin jo syntymäni oli sattumaa. Äitini kertoi vaikeuksista, joita lama aiheutti (isäni, joka kaatui -41) oli työttömänä ja ennestään oli 9 kk vanha lapsi äidillä hoidettavana, joka oli saanut tubitartunnan. Yrityksistä päästä eroon raskaudesta huolimatta synnyin kuitenkin, siskon päästessä tuberkuloosisairaalaan hoitoon.

Äitini kertoman mukaan hän ei olisi halunut uutta lasta, mutta koki eron olleen niin suuren saatuaan terveen lapsen, että oppi iloitsemaan vauvastaan.
En pettynyt äidin kertoessa elämän realiteettejä, mutta iloitsin elämäni lahjasta, että olin saanut SYNTYÄ !

Ilo on aina ollut mukana elämässäni pohjimmaisena tunteena, kiitollisuus itse elämää kohtaan, ei niinkään mitään korkeampaa tahoa. Vaikeudet olen kokenut elämän kouluksi, josta on selviydyttävä. Eniten olen kokenut elämän tarjonneen minulle monia mahdollisuuksia, valintoja olen tehnyt itse, mitään punaista lankaa en koe elämässäni tapahtumien kohdalla.

Ainoa minkä koen olleen pysyvää ja muuttumatonta on suhtautumiseni elämään. Koen elämän tarjonneen minulle hymyilevät kasvonsa, rakastaen elämää sen kaikissa muodoissa, ihmisissä,eläimissä, luonnossa. Tuo kyky haltioitua elämästä ei kaikille ole ominaista, sitä voidaan pitää euforisena kokemisena, sain vain syntymälahjakseni kyvyn kokea intensiivisesti elämäni.

En osaa ajatella kuinka olisin voinut elää toisin, näen olleeni mukana elämässä, kun määrätyt ihmiset tulivat rinnalleni, osana tätä ihmisten palapeliä, jolloin palaset asettuivat kohdallani noin.

Tietenkin määrätty kausaliteetti, siis syy ja seuraus on siinäkin mukana, mutta en koe minkään minua ohjailleen, otin vastaan mitä elämä tarjosi minulle. Kiitollisena :D

Ts ** kirjoitti:

Olen syntynyt kolmekymmenluvun laman jälkeen Helsingissä, jolloin jo syntymäni oli sattumaa. Äitini kertoi vaikeuksista, joita lama aiheutti (isäni, joka kaatui -41) oli työttömänä ja ennestään oli 9 kk vanha lapsi äidillä hoidettavana, joka oli saanut tubitartunnan. Yrityksistä päästä eroon raskaudesta huolimatta synnyin kuitenkin, siskon päästessä tuberkuloosisairaalaan hoitoon.

Äitini kertoman mukaan hän ei olisi halunut uutta lasta, mutta koki eron olleen niin suuren saatuaan terveen lapsen, että oppi iloitsemaan vauvastaan.
En pettynyt äidin kertoessa elämän realiteettejä, mutta iloitsin elämäni lahjasta, että olin saanut SYNTYÄ !

Ilo on aina ollut mukana elämässäni pohjimmaisena tunteena, kiitollisuus itse elämää kohtaan, ei niinkään mitään korkeampaa tahoa. Vaikeudet olen kokenut elämän kouluksi, josta on selviydyttävä. Eniten olen kokenut elämän tarjonneen minulle monia mahdollisuuksia, valintoja olen tehnyt itse, mitään punaista lankaa en koe elämässäni tapahtumien kohdalla.

Ainoa minkä koen olleen pysyvää ja muuttumatonta on suhtautumiseni elämään. Koen elämän tarjonneen minulle hymyilevät kasvonsa, rakastaen elämää sen kaikissa muodoissa, ihmisissä,eläimissä, luonnossa. Tuo kyky haltioitua elämästä ei kaikille ole ominaista, sitä voidaan pitää euforisena kokemisena, sain vain syntymälahjakseni kyvyn kokea intensiivisesti elämäni.

En osaa ajatella kuinka olisin voinut elää toisin, näen olleeni mukana elämässä, kun määrätyt ihmiset tulivat rinnalleni, osana tätä ihmisten palapeliä, jolloin palaset asettuivat kohdallani noin.

Tietenkin määrätty kausaliteetti, siis syy ja seuraus on siinäkin mukana, mutta en koe minkään minua ohjailleen, otin vastaan mitä elämä tarjosi minulle. Kiitollisena :D

Lue lisää

mutta "liikaa" miettivänä kiemurainen elämä.Ja kaikkeen tosissani osalistuvana, voin vain ihmetellä,kuinka optimistisena otan elämän. Jopa huvittavana, huolimatta mahdottomista elämän kolhuista, aina löytyy positiivisuutta joka asiaan.
En todellakaan Piafin elämän ihannoija ole, vain sen, miten oikeasti, todellisena voi elämänsä elää, valehtelematta....tällainen mie oon.
Maalaismies, olen joutunut niin läheltä osallistumaan huumeriippuvaisten ihmisten elämään, etä jos kuka niin minä tiedän, miten se on kauheimmsta kauheinta. Olen joutunut osallistumaan...niin, narkomaani ei koskaan elä "selvää" elämää, kuten me rohkeat.Sanotaan, että riippuvuudesta "irti päässeenä" elää lopun elämäänsä siihen riippuvaisena, koska jatkuvaisesti mielessä on niistä irtipääsy korvikkeiden avulla, narkomaani on minulle kertonut, että vuodenajalla, päivällä ja yöllä, ei millään ole merkitystä, kunhan vain saa annoksensa, tästä elämän turruttavasta aineesta.
Elämän pelko...eikö totta.

susmorsio kirjoitti:

mutta "liikaa" miettivänä kiemurainen elämä.Ja kaikkeen tosissani osalistuvana, voin vain ihmetellä,kuinka optimistisena otan elämän. Jopa huvittavana, huolimatta mahdottomista elämän kolhuista, aina löytyy positiivisuutta joka asiaan.
En todellakaan Piafin elämän ihannoija ole, vain sen, miten oikeasti, todellisena voi elämänsä elää, valehtelematta....tällainen mie oon.
Maalaismies, olen joutunut niin läheltä osallistumaan huumeriippuvaisten ihmisten elämään, etä jos kuka niin minä tiedän, miten se on kauheimmsta kauheinta. Olen joutunut osallistumaan...niin, narkomaani ei koskaan elä "selvää" elämää, kuten me rohkeat.Sanotaan, että riippuvuudesta "irti päässeenä" elää lopun elämäänsä siihen riippuvaisena, koska jatkuvaisesti mielessä on niistä irtipääsy korvikkeiden avulla, narkomaani on minulle kertonut, että vuodenajalla, päivällä ja yöllä, ei millään ole merkitystä, kunhan vain saa annoksensa, tästä elämän turruttavasta aineesta.
Elämän pelko...eikö totta.

Lue lisää

Saithan minutkin taas filosofoimaan, mutta ihan onnellisena tässä juhlahumujen jälkeisenä aikana, sydämellisten ihmisten tapaamisessa, olenhan nin "itsekäs", että huolin ystävikseni oikeat ihmiset.... ei minulle rikkaruohot kelpaa.
Eipä ollut kellään miespuolisella "ravattia kaulassa", lähettämisessäni kutsussa olikin vaatimus....ei ravattia!
Hellyydellä....DDDD.