Heips! Olen opiskelijaiässä ja haluaisin hankkia itselleni papukaijan.
Mitään aiempaa lintukokemusta ei kuitenkaan ole.
Ehdoton ykköstoive linnulta olisi että se oppisi hyvin muistamaan ja toistamaan sanoja.
Olisiko harmaapapukaija sopiva vaihtoehto aloittelijalle?
Tilaa kyllä löytyy ja olen valmis panostamaan vaikka kuinka paljon siihen, että linnulla on hyvät olot ja että se viihtyisi.
En pidä ajatuksesta, että lemmikkini masentuisi pienissä tiloissa.
Minkä kokoinen häkin tulisi olla, jos hankkii harmaapapukaijan tai vastaavankokoisen linnun?
Siis ei mitään minimimittoja, vaan ihan sen kokoinen että lintu varmasti viihtyy.
Vai viihtyykö ne yleensä koskaan häkissä, koosta riippumatta?
Kuitenkin olisi päivittäin mahdollista päästää lintu vapaaksi huoneeseen, vai onko sellainen ihan tavatonta?
Paljonkohan papukaijat, tai tarkemminkin harmaapapukaijat maksavat? Haluaisin ostaa mieluummin poikasen, kesyn sellaisen kuin mitään täysikasvuista imbesilliä joka repii nokallaan sormet irti.
Saako papukaijasta koskaan täysin kesyä, ettei se arastaisi yhtään käsittelyä (hellää sellaista, tietenkin) tai ettei se rupeaisi nokkimaan kuin hullu jos käden pistää häkkiin?
Sattuuko se nokkiminen paljonkin? Alkaako tulla verta?
Tässä oli luultavasti ne tärkeimmät kysymykset, toivottavasti edes joku kertoo jotain :F
Aloittelijalle sopiva papukaija?
5
820
Vastaukset
- -M-
Jako tai oikeastaan mikään isompi koukkunokka ei todellakaan ole ihan ensimmäisenä aloittelijalle suositeltava papukaija. Ja mikään lintu ei ikinä mikään takuuvarma matkija/puhuja ole, eli se puhe ei ikinä saisi olla mikään välttämätön ja ensisijainen kriteeri lemmikkilintua hankkiessa. Miksi ihmeessä juuri se puhe on tärkeää? Se on kuitenkin vain hyvin pieni osa papukaijan olemusta ja persoonaa, vähän sama asia kuin valitsisi koiran vain sen perusteella oppiiko se noutamaan keppiä, ihan sama minkä kokoinen tai näköinen tai luonteinen muuten...
Ei tietysti ihan mahdotonta ole ensimmäiseksi linnuksi isompaakin kaijaa ottaa, mutta se vaatii kyllä vastuullisen ja "lintusoveliaan" persoonan ja on tehtävä ensin kotityöt todella hyvin, otettava selkoa siitä mitä ison kaijan omistaminen oikeasti on. Lue paljon ja vieraile mahdollisimman paljon eri kaijanomistajien luona niin saat vähän tuntumaa niihin papukaijoihin ja harkitse oikeasti todella pitkään ja kaikilta kanteilta onko sinulla varmasti halua ja resursseja sitouttaa itsesi moneksikymmeneksi vuodeksi henkisesti ikuista uhmaikäistä parivuotiasta lasta vastaavaan jatkuvaa huolenpitoa vaativaan olentoon. Jos liikut Uudellamaalla voi esim meidän lintuja kyllä tulla katsomaan.
Häkki on aika oleellinen olla olemassa (jos ei ole kokonaista lintuturvallista huonetta käytettävissä), se on linnun oma koti ja turvapaikka, ja säästää sekä linnun että irtaimiston onnettomuuksilta omistajan poissaollessa. Mikään papukaija ei kuitenkaan ole varsinainen "häkkilintu", vaan sen on saatava olla mahdollisimman paljon vapaana mukana muun perheen touhuissa silloin kun isäntäväkin on paikalla. Lisäksi opiskelijalla voi elämä olla varsin kiireistä ja poissaolot kotoa venyä hyvinkin pitkiksi. Ei myöskään välttämättä edistä tenttiinlukuyrityksiä jos illat pitkät korvan vieressä koko ajan kiljuu huomiota vaativa höyhenkasa. Sosiaaliselle parvieläimelle ei todellakaan ole mitään hyvää elämää jättää se yksinään tuntikausiksi työ/koulupäivän ajaksi ( muut harrastukset, asioinnit yms menot), eli käytännössä muille kuin kotona työskenteleville lintuja pitäisi olla vähintään kaksi pitämässä toisilleen seuraa. Toinen jako on tietysti jakon paras kaveri, mutta joku muukin laji, vaikka pari undulaattia tai neitokakadua viereisessä häkissä näköyhteyden päässä on jo parempi kuin ei mitään.
Paljon irrallaan olevalle jakonkokoiselle joku 100x70cmtai noin neliömetrin häkki alkaa olla suhteellisen mukava, mutta toki kannattaa aina niin suuri ostaa/teettää kuin hyuinkin tila ja varallisuus sallivat.
En ole ihan varma tämän hetken hintatasosta, mutta tuossa 1500-2000 euron tienoilla ainakin muutama vuosi sitten noiden tavallisimpien isojen kaijojen hinnat pyörivät ( häkki, lintulamppu, muut tarvikkeet, ruokinta, vararahasto mahdollisiin eläinlääkärikuluihin...)- -M-
... jatkuu...
Poikanen on toki suht varma valinta, mutta ei ne kaikki aikuisetkaan mitään "imbesillejä" ole. Eikä se kiltti ja kesy poikanenkaan takuuvarmasti kilttinä ja kesynä pysy jos et osaa sitä oikein koulia ja käsitellä. Eli linnun ikää enemmän merkitsee sen alkuperä ja käsittely, ja toki myös ihan yksilöllinen luonne. Saman lajin sisälläkin joku voi olla pehmeämpi ja toinen kipakampi ja toki murkkuikä ja aikuisella lisääntymiskierron hormonivaihtelut voi kausiluontoisesti saada sen "kiltinkin" linnun aika lyhytpinnaiseksi tuittupääksi. Ja se suht nuori poikanenkin voi olla kainaloon tunkeva vaavi tai seinille rääkyen loikkiva hermokimppu sen mukaan miten se on ihmisiin jo elämänsä varhaisvaiheissa tottunut ja minkälaista mallia emot näyttäneet tai onko jopa ihmisen käsinruokkima yksilö.
Lähes mistä tahansa yksilöstä on oikealla käsittelyllä mahdollista saada ainakin kohtuullisen kesy niin että normaalielämä sujuu tappeluitta. Lintuyksilöstä, käsittelijän taidoista ja kemioiden sopivuudesta riippuen lintu voi sitten lopulta olla todella kesy ja rakastava jopa suorastaan ahdistavaan riippuvuuteen asti. Ja toisaalta mikään yksilö ei ikinä niin "varma" ole etteikö siltä joskus jossain tilanteessa saattaisi saada puremaa, vaikka toki sellaiset pahemmat rouhaisut varsin harvinaisia ovat jos suhde omistajaan on kunnossa. Lintu pyrkii toki monin eri tavoin kommunikoimaan omistajansa kanssa, ja nokankäyttö on yksi osa linnun viestintää, hellästä niprauksesta ja tutkiskelusta aina kunnon veretlennättävään rouhaisuun (juu, nokalla on tarkoitus järsiä pesäkolo puuhun, kyllä sillä sormestakin jonkunlaisen palan saa irti halutessaan). Linnun elekieli kannattaa opetella jolloin linnunlukutaidolla ja oikealla reagoinnilla voi ne konfliktitilanteet aika hyvin minimoida vähän äreämmänkin yksilön kanssa. Jos mistään eläimistä ei ole kokemusta kannattaa tutustua johonkin eläinten oppimisen ja koulutuksen perusperiaatteita käsittelevään teokseen. Oikein ajoitetulla kehulla/palkkauksella yleensä päästään lintujen(kin) koulinnassa parhaisiin tuloksiin. Linnullekin pitää pienestä pitäien näyttää ja opettaa mikä on sitä (omistajan kannalta) oikeaa tai väärää käytöstä, itsestään se ei toki mitenkään tiedä ettei ihmissormi kestä kovaa käsittelyä tai että tuoleja, ikkunapuitteita ja huonekasveja ei ole soveliasta silputa.
Jos alkaa tuntua että iso kaija on vähän turhan suuri pala haukattavaksi, niin erinomaisia vaihtoehtoja aloittelevankin lemmikiksi ovat nuo undulaatit ja neitokakadut, jos siitä puhumisesta olisi valmis tinkimään (toki nuokin lajit oppivat matkimaan jopa hyvinkin, mutta taipumus siihen on aika satunnaista). - tt
-M- kirjoitti:
... jatkuu...
Poikanen on toki suht varma valinta, mutta ei ne kaikki aikuisetkaan mitään "imbesillejä" ole. Eikä se kiltti ja kesy poikanenkaan takuuvarmasti kilttinä ja kesynä pysy jos et osaa sitä oikein koulia ja käsitellä. Eli linnun ikää enemmän merkitsee sen alkuperä ja käsittely, ja toki myös ihan yksilöllinen luonne. Saman lajin sisälläkin joku voi olla pehmeämpi ja toinen kipakampi ja toki murkkuikä ja aikuisella lisääntymiskierron hormonivaihtelut voi kausiluontoisesti saada sen "kiltinkin" linnun aika lyhytpinnaiseksi tuittupääksi. Ja se suht nuori poikanenkin voi olla kainaloon tunkeva vaavi tai seinille rääkyen loikkiva hermokimppu sen mukaan miten se on ihmisiin jo elämänsä varhaisvaiheissa tottunut ja minkälaista mallia emot näyttäneet tai onko jopa ihmisen käsinruokkima yksilö.
Lähes mistä tahansa yksilöstä on oikealla käsittelyllä mahdollista saada ainakin kohtuullisen kesy niin että normaalielämä sujuu tappeluitta. Lintuyksilöstä, käsittelijän taidoista ja kemioiden sopivuudesta riippuen lintu voi sitten lopulta olla todella kesy ja rakastava jopa suorastaan ahdistavaan riippuvuuteen asti. Ja toisaalta mikään yksilö ei ikinä niin "varma" ole etteikö siltä joskus jossain tilanteessa saattaisi saada puremaa, vaikka toki sellaiset pahemmat rouhaisut varsin harvinaisia ovat jos suhde omistajaan on kunnossa. Lintu pyrkii toki monin eri tavoin kommunikoimaan omistajansa kanssa, ja nokankäyttö on yksi osa linnun viestintää, hellästä niprauksesta ja tutkiskelusta aina kunnon veretlennättävään rouhaisuun (juu, nokalla on tarkoitus järsiä pesäkolo puuhun, kyllä sillä sormestakin jonkunlaisen palan saa irti halutessaan). Linnun elekieli kannattaa opetella jolloin linnunlukutaidolla ja oikealla reagoinnilla voi ne konfliktitilanteet aika hyvin minimoida vähän äreämmänkin yksilön kanssa. Jos mistään eläimistä ei ole kokemusta kannattaa tutustua johonkin eläinten oppimisen ja koulutuksen perusperiaatteita käsittelevään teokseen. Oikein ajoitetulla kehulla/palkkauksella yleensä päästään lintujen(kin) koulinnassa parhaisiin tuloksiin. Linnullekin pitää pienestä pitäien näyttää ja opettaa mikä on sitä (omistajan kannalta) oikeaa tai väärää käytöstä, itsestään se ei toki mitenkään tiedä ettei ihmissormi kestä kovaa käsittelyä tai että tuoleja, ikkunapuitteita ja huonekasveja ei ole soveliasta silputa.
Jos alkaa tuntua että iso kaija on vähän turhan suuri pala haukattavaksi, niin erinomaisia vaihtoehtoja aloittelevankin lemmikiksi ovat nuo undulaatit ja neitokakadut, jos siitä puhumisesta olisi valmis tinkimään (toki nuokin lajit oppivat matkimaan jopa hyvinkin, mutta taipumus siihen on aika satunnaista).puremisesta voin sanoa sen verran, että harva ihminen laittaa sormeaan pähkinänsärkijään ja pyytää toista ihmistä rusauttamaan sen...lisäksi vielä ison papukaijan nokka tekee aikamoisen vekin, eli parhaassa tapauksessa vaikka naamaan osuessa tarvitaan tikkejä..
jos aikoo hankkia ison papukaijan, pitää ensin hankkia tietoa ja rutkasti. lisäksi pitää huomioida se, että lintu elää hyvinkin sellaisen 50 vuotta ja enemmänkin. lisäksi papukaija on yksiavioinen ja monesti se ottaa ihmisen aviopuolisokseen
lisää keskustelua eri lemmikkilinnuista osoitteessa www.kaijuli.fi
- Greenbird
Oman kokemuksen puolesta hyvänä ensi lintuna pitäisin neitokakadua. Se on enemmän "papukaijamaisempi", kuin undulaatti, ja siltä on helpompi oppia nuo (ennustettavat) mielialan elkeet (esim. töyhdön liikkeistä). Ne eivät välttämättä puhumaan opi, mutta saattavat toistaa joitain ympäristön ääniä (koiran haukkuminen ym.), mutta niin kuin edellä sanottiin puhuminen ei saa olla ratkaisevaa papukaijaa otettaessa. Isommat kaijat ovatkin sitten jo vaativampia hoidettavina ym. Eipä taidettu sitä mainita, että nämä eivät ole siisteimmästä päästä olevia kavereita ;), siemeniä (tai sulkia ja kakkaa kun vapaana) löytyy ties mistä, vähän sama kuin koirankarvat... Eivätkä ole mitään halpojakaan, ruokaa kuluu ihan kiitettävästi, saatika noilla isoilla linnuilla!
Ja mielestäni lintua otettaessa ei ikinä kannata odottaa että se olisi "koiran korvike" tai siis hellästi käsiteltävissä, silittely, rapsuttelu ym. ovat sitten harvinaista herkkua yksilöstä ja omistajan antamasta ajasta (kesyttämiseen) riippuen.
Toistan vielä ettei unohdu ;) että pitäisi ottaa väh. se 2 lintua ja mielellään samaa lajia, onhan toisista lajeista enemmän iloa, mutta ne eivät silti välttämättä ymmärrä toisiaan....
Toivottavasti löydät mieleisen lemmikin!
ps. kannattaa käydä tuol kaijulis! Kaikkien lintuihmisten ja muidenkin että ymärtäisitte lintuja paremmin :D - Sul-undufani
Harmaapapukaijoille ja (yms) ei tarvitse toista lintua mutta undulaateille ja laumalinnuille tarvigsee ainakin 2 lintua itselläni oli 2 undulaattia toinen kuoli kesällä nyt olen ajatellut jakoa mutta mulla on isosilmäinen koira ( mopsi ) ja undulaatti joten en tieä kehtaanko vielä jos puhkaisee silmän..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Täytyy tunnustaa
että olet kauneinta mitä olen nähnyt. Käteni tärisevät vieläkin. Olen tosiaan ihastunut. Tästäkin vaikenen.1271694- 1011219
- 2011078
Jorma Uotinen jakoi hämmentävän kuvan tiukoissa trikoissa - Jopa Vappu Pimiä häkeltyy: "No wau"
Jorma! Ei huono! Aikamoisen häkellyttävä kuva totta tosiaan! Lue lisää ja katso kuva: https://www.suomi24.fi/viihde/jo71015Vanhempi mies
Minä rakastan sua. Ja tiedän, että sullakin on tunteita mua kohtaan. Tätä elämää ei pitäisi tuhlata enää päivääkään. J54911Anna anteeksi
Olen rikkonut sinua vastaan tavalla, josta minäkin kärsin. Syitä tutkiskellessani löydän vain itseni. Minä kuulin jokais78833- 171804
Tänään kun näin sinut
olit kuin taideteos. Arat ja väsyneet silmäni kaipaavat lepoa sinussa, mutta en voinut katsoa sinua niin paljon kuin hal52802HUS näyttää, kuinka paljon turhaa tai vähemmän tarpeellista tehdään verorahoilla
HUS on laskeskellut, että sieltä voidaan vähentää melkein tuhat ihmistä ilman, että se toiminta häiriintyy, johon verora50793Nyt jos haluat vielä jotain nainen
Niin laita tähän nimikirjain. Muuten klousaan keissin. Liikaa aikaa kulunut.96793