Klassinen tarina. Poika katsoo tyttöön ja tyttö poikaan. Hetkeä myöhemmin he huomaavat rakastavansa toisiaan. Paitsi että tyttö ei ole tyttö eikä poika poika, vaan molemmat ovat aikuisia ja perheellisiä ihmisiä.
pakko purkautua, joten kerronpa tarinani.
Aika ajoin huomasin, että minulla on jotain tunteita erästä perhetuttuani kohtaan. Mies on oman mieheni hyvä ystävä. Olemme olleet aina paljon tekemisissä ja ystäviä siis mekin keskenämme. Olemme pitäneet kovasti yhteyttä jo monen vuoden ajan. Toisinaan huomasin, että tämä mies pyörii mielessäni luvattoman paljon ja herättää ihmeellisiä tuntemuksia, jollaista en oman mieheni kanssa ole kokenut koskaan. Ne tunteet olivat kuitenkin aina ohi meneviä.
Olemme aina flirttailleet paljon keskenämme, mutta teimme kaiken avoimesti puolisoidemme nähden. Aina kun jäimme kahden tai mies sai muuten tilaisuuden, hän muisti kertoa että pitää minusta aivan oikeasti. En kuitenkaan koskaan ajatellut hänen olevan tosissaan. Laskimme aina vitsiä siitä, että vielä joskus olisimme yhdessä ja mietimme minkälaista yhteinen elämämme olisi. Uskokaa tai älkää, mutta se oli vain leikkiä. Ainakin minun osaltani. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että leikistä tulikin totta. Emme enää laskeneet leikkiä, vaan mietimme ihan tosissamme millaista elämämme olisi. Ensin olin vain lujaa ihastunut. Sittemmin jo rakastunut.
Emme soitelleet enää avoimesti vaan puolisoiltamme salassa. Emme myöskään flirttailleet avoimesti tai laskeneet samanlaista huumoria muiden kuullen. Suunnittelimme yhteisiä salaisia tapaamisia, mutta emme koskaan toteuttaneet niitä. Olimme rakastuneita ja täysin koukussa toisiimme. Meidän oli aivan pakko tavata päivittäin. Tilanteet olivat monesti täysin järjettömiä, mutta asiaa piti keksiä vaikka tikusta, että saimme vain nähdä toisemme. Keksimme kovasti perheillemme yhteistä tekemistä ja menemistä. Saimme olla yhdessä, vaikkemme kahden. Tavattiin kaupungilla "sattumalta" ja tuijottelimme puiston penkillä toisiamme silmiin puolisoidemme katsellessa vierestä.
Aika ajoin yritimme pitää pientä välimatkaa, koska tilanne kävi vain liian ahdistavaksi. Emme kuitenkaan onnistuneet pysymään toisistamme erossa muutamaa päivää pidempään.
Oma avioliittoni oli loppusuoralla jo ennen kuin ihastuin tai rakastuin toiseen. Jätin mieheni. En toisen miehen takia, mutta kieltämättä hän vaikutti päätökseeni. Ei siksi, että olisin ollut vaihtamassa miestäni toiseen, mutta huomasin etten tunne omaa miestäni kohtaan yhtään mitään. Ero ei ollut hetken mielijohde ja perusteluita riittää niin miljoona järkisyytä. En vain aiemmin saanut itsestäni irti toteuttaa lähtöäni. Kun sitten huomasin olevani rakastunut toiseen, tein päätökseni ja lähdin.
"Kakkosmies" elää edelleen liitossaan ja hyvä niin. En todellakaan halua mennä kenenkään väliin tai rikkoa suhteita. En ole tehnyt tarkoituksellisesti mitään väärää. Emme koskaan päätyneet sänkyyn. Kosketuksia, halailuja ym sellaista on toki ollut, mutta kaikesta huolimatta olemme onnistuneet pitämään itsemme kasassa.
Nyt elämme taas vaihetta, jossa yritämme irtautua toisistamme. En tiedä kuinka se tulee onnistumaan. Suoraan sanottuna tunnemme jo melkoisesti fyysistä vetoa toisiimme. Henkinen puoli on kypsynyt niin kauan (tätä on kestänyt lähes vuoden ajan) ja nyt tuntuu ettei enää pysty pitämään käsiään erossa toisesta.
Emme soittele päivittäin emmekä tapaa juuri ollenkaan. Mutta miksi tunteeni eivät laannu?!
Tiedän, että mies on harkinnut eroa. En kuitenkaan halua, että hän eroaa minun vuokseni. Rakastan tätä miestä ja haluaisin elää elämäni hänen kanssaan, mutta tilanne on mikä on.
Kertokaa siis ihmiset: kuoleeko tunteet koskaan? Entä sitten, kun enimmät tunteet ovat laantuneet, niin mitä tapahtuu sitten kun syystä tai toisesta näkeekin rakkaansa? Onko taas aloitettava alusta tunteidensa kuolettaminen?
Luulen, että mies ajattelee samoin kuin minä. Hän yrittää tehdä niin kuin oikein on.
Neuvojakin otetaan vastaan!!
väärä rakkaus
15
1200
Vastaukset
- viivatselässä
Tai jotenkin ruma kun mies ei vaihda sinuun
- k2.
alkaa ilkeäksi ja epäillä toista epäviehättäväksi kun ei tullutkaan valituksi.
Ap, teit ratkaisusi, elä niiden kanssa. Mies ei alun alkaenkaan ollut valmis jättämään perhettään. Sinä sen sijaan elät valheessa ja uskottelet itsellesi, että halusitkin eron miehestäsi vaikka tuota toista ei olisi koskaan ollutkaan. Elät illuusiota, yksin. Katoa kokonaan toisten ihmisten avioliitosta. Sinulla ei ole oikeutta olla missään suhteessa toisen mieheen. Kyllä tunteet saa kuoletettua aikanaan. Elä elämääsi, yksin. Kanna vastuu omista valinnoistasi, ja lakkaa häiritsemästä toisten liittoa. - 8+1
Anna mies elää elämäänsä ilman sinua. Jos teidät on tarkoitettu yhteen, hän eroaa ja tulee luoksesi. Mutta älä jää odottamaan - hän ei ehkä koskaan tule luoksesi. Elä sinäkin elämääsi ja katsele vapaita miehiä, niitä on pilvin pimein.
Tunteet laantuu ajan myötä. Sitä en osaa sanoa, mitä sitten jos joskus tapaatte sattumalta. Sitä hetkeä itse omalta osaltani kauhulla odottelen... Todennäköisesti edessä on vain tunteiden kuolettaminen. - I.M.H.O
ja tuollainen haihattelija! Voi voi.
Tiesitkö, että ihmisen erottaa eläimistä se ominaisuus, että ihminen voi vaikuttaa sekä ajatuksiinsa ja tekoihinsa. Ja tiesitkö vielä sen, että aivomme ohjaavat tunteitamme, ei päin vastoin.
Eli se, mitä tässä kutsut rakastumiseksi, on sinun oman aktiivisen ajattelusi tuottama lopputulos, ei siis mikään hallitsematon tunnemyrsky, "jolle ei vaan voinut mitään".
Surullista että et itsekkyydeltäsi näe miten väärin teet muita kohtaan. Ex-miestäsi, intohimosi kohteen perhettä ja jopa miestä kohtaan. Kuten sanot, mies sentään yrittää tehdä kuten oikein on - eli käyttää niitä aivojaan, toisin kuin sinä.
Oletko koskaan selvittänyt, miltä lähimmän ihmisen petos petetystä tuntuu? Se tunne on kuulemma pahempi kuin kuolema. Ja moni on päättänytkin lopettaa elämänsä tuollaisen kokemuksen jälkeen.
On turha jeesustella, ettei varsinaista pettämistä ole tapahtunut, kun ette ole menneet sänkyyn. Mielestäni olette touhuillanne pettäneet huomattavasti pahemmin, kuin jos olisitte harrastaneet vain satunnaista seksiä. - LoveHappens
Kylläpä saat osaksesi täällä järkyttävää tuomitsemista. Ikään kuin olisit tilanteessa yksin ja olisit yrittänyt häiritä toisen miehen avioliittoa. Eihän se niin ole, vaan tunteet ovat molemminpuolisia ja ne on hyvinkin pidetty kurissa, kun edes seksiä ei ole ollut. Mitä ihmeen robotteja ihmiset oikein haluavat olla? Pitäisikö se jotenkin elämässä sivuuttaa, jos uskomaton kokemus esittäytyy? Ei minun mielestäni. Sinä olet kuitenkin toiminut fiksusti, kun olet ns. pitänyt tilanteen hallinnassa.
Mikä ihmisiä vaivaa? Mitään tunteita ei saisi olla ja yhdellä, kerran valitulla tiellä pitäisi koko elämä pysyä. Minäkään en olisi ollenkaan varma, että toinen mies saisi avioliittoaan päätettyä (mikä ei tarkoita perheen hylkäämistä, mitä tällä palstalla ei ymmärretä), joten älä häntä odottele. Keskity omaan elämään, mutta pidä ovi auki myös sille, että lopulta rakkaus voittaa.- 23
Niin aloittajahan on pitänyt tilanteen hallinnassa keksimällä tikusta asiaa, että saisi tavata, järjestänyt perheille yhteistä tekemistä jne... todella hallinnassa on pitänytkin. Mitähän mieltä nämä rakastuneitten puolisot olisivat tilanteiden hallinnasta? Ehkä eivät yhtä ymmärtäväisiä kuin sinä.
- Eräs pettäjämies
23 kirjoitti:
Niin aloittajahan on pitänyt tilanteen hallinnassa keksimällä tikusta asiaa, että saisi tavata, järjestänyt perheille yhteistä tekemistä jne... todella hallinnassa on pitänytkin. Mitähän mieltä nämä rakastuneitten puolisot olisivat tilanteiden hallinnasta? Ehkä eivät yhtä ymmärtäväisiä kuin sinä.
Jos tämä toiveiden mies nyt lankeaisi, kumpikahan saisi pettäjän manttelin selkäänsä? Monikin tapaus saa alkunsa liittoon tunkeutuvan vieraan naisen tuskasta eikä niinkään kevytmielisyydestä. Eikä mies aina ole halujensa vietävissä vaan tilaisuuden. Paljonkos tuohon nyt tarvitaan, että mies saa stondiksen aikaan ja sitten totauttaa yhdynnän "ystävänpalveluna". Sitten alkaa draama.
- saman kokenut
Elän melkein vastaavassa tilantessa kuin sinä ennen eroasi. Olisin melkein voinut itse kirjoittaa tuon.
En osaa neuvoa, en tuomita. Vain toinen samanlaisen läpikäynyt voi ymmärtää.
Sen verran avaudun että tilanteeni on kestänyt jo useampia vuosia, pidempään kuin sinulla. Olemme sopineet ettemme ota tätä vakavammin, koitamme "säädellä" tätä tosissamme. Ensi alkuun meilläkin flirttailu oli avointa puolisoiden ym nähden. En itse ollut ollenkaan tosissani tuolloin hänen kanssaan, tunsin vain ihmeellistä vetovoimaa ja hyvää tunnetta. Ajan myötä jouduin myöntämään itselleni ja hänelle todelliset tunteeni. Me emme ole sängyssä olleet ja siitä asiasta on pidettykin kiinni, raja menee siinä. Tunnistan hyvin tuon "tuijottelun" ja vilkuilut, huomioimisen...Emme tapaile salassa kahden vaan aina porukoissa tai tuttujen ympäröimänä. Koitimme pysyä erossa toisistamme, kuukausien taukoja. Koitimme keksiä keinoja miten saada tunteet loppumaan.
Voin kertoa sinulle ap ettei ne tunteet, näin voimakkaat ja ainutlaatuiset tule koskaan katoamaan. Niiden kanssa on vain elettävä. Emme aio kumpikaan erota, se asia oli selvä molemmille heti alussa. Kumpikaan ei ole rakentanut siten pilvilinnoja.- LoveHappens
Mikset eroa? Rakastatko omaakin puolisoasi vai haluatko ajatella perhettä, joskus tehtyä sitoutumista? Eikö ole kamalan raskasta roikkua liitossa, jos tunteet ovat toisaalla? Kaduttaako sitten myöhemmin, että jotain todella oleellista jäi kokematta?
Eroamiseen suhtaudutaan joskus näkemällä vain asian negatiiviset puolet. Ja lapsetkin kestävät eron, jos se hoidetaan fiksusti. - xdgbvfcv
LoveHappens kirjoitti:
Mikset eroa? Rakastatko omaakin puolisoasi vai haluatko ajatella perhettä, joskus tehtyä sitoutumista? Eikö ole kamalan raskasta roikkua liitossa, jos tunteet ovat toisaalla? Kaduttaako sitten myöhemmin, että jotain todella oleellista jäi kokematta?
Eroamiseen suhtaudutaan joskus näkemällä vain asian negatiiviset puolet. Ja lapsetkin kestävät eron, jos se hoidetaan fiksusti.Näitä juttuja kun lukee, niin ihmetyttää juurikin se menttaliteetti, että lapset kärsisivät sivusuhteesta johtuvasta erosta jotenkin enemmän kuin "muusta" erosta... Miksi? Siksi, että aikuiset luulevat näin = se petetty osapuoli luulee näin. Lapsille ero on aina ero, johtui mistä hyvänsä. Aikuisista on kiinni se, miten eron hoitaa: alkaako vuosien ja vuosikymmenien taistelut vai ajatellaanko lapsia ja yritetään käyttäytyä fiksujen aikuisten tavoin.
- Saman kokenut
LoveHappens kirjoitti:
Mikset eroa? Rakastatko omaakin puolisoasi vai haluatko ajatella perhettä, joskus tehtyä sitoutumista? Eikö ole kamalan raskasta roikkua liitossa, jos tunteet ovat toisaalla? Kaduttaako sitten myöhemmin, että jotain todella oleellista jäi kokematta?
Eroamiseen suhtaudutaan joskus näkemällä vain asian negatiiviset puolet. Ja lapsetkin kestävät eron, jos se hoidetaan fiksusti.Mikset eroa? Sitä ei voi selittää simppelisti parilla lausella mutta kyllä, tehty avioliittolupaus, perhe elämä, lapset ja uskomatonta kyllä mutta rakkaus ja kiintymys omaa puolisoa kohtaan näen kohtalaiseksi esteeksi erolle.
Kun liitossa ei ole väkivaltaa, ei sortamista eikä alistamista, ei pahuutta, ei säännöllisiä jatkuvia riitoja, pelkkää hyvyttä niin miksi minä tämän perheen rikkoisin? Lasten elämän? Oman itseni takiako?
Raskasta? Kyllä se välillä on, sydän ei ole kokonaan toisaalla mutta sykkii myös toisaalle.
Itse olen en niinkään onnellisesta perheestä kotoisin, meillä sai kyytiä niin äiti kuin minäkin, virtahepo makasi olohuoneessa ja luuvitonen kävi tuon tuosta. Anoin tuolloin vanhempiani eroamaan. Eivät eronneet. Kun tuolta pääsin pois ja oman perheen perustin, päätin vaalia sitä kuin kukkaa kämmenellä.
Pahus vaan että sydämeni meni tekemään ilkeän tempun, tunteilleni en mitään voi. Mutta valinnoilleni voin. - samassa jamassa
Saman kokenut kirjoitti:
Mikset eroa? Sitä ei voi selittää simppelisti parilla lausella mutta kyllä, tehty avioliittolupaus, perhe elämä, lapset ja uskomatonta kyllä mutta rakkaus ja kiintymys omaa puolisoa kohtaan näen kohtalaiseksi esteeksi erolle.
Kun liitossa ei ole väkivaltaa, ei sortamista eikä alistamista, ei pahuutta, ei säännöllisiä jatkuvia riitoja, pelkkää hyvyttä niin miksi minä tämän perheen rikkoisin? Lasten elämän? Oman itseni takiako?
Raskasta? Kyllä se välillä on, sydän ei ole kokonaan toisaalla mutta sykkii myös toisaalle.
Itse olen en niinkään onnellisesta perheestä kotoisin, meillä sai kyytiä niin äiti kuin minäkin, virtahepo makasi olohuoneessa ja luuvitonen kävi tuon tuosta. Anoin tuolloin vanhempiani eroamaan. Eivät eronneet. Kun tuolta pääsin pois ja oman perheen perustin, päätin vaalia sitä kuin kukkaa kämmenellä.
Pahus vaan että sydämeni meni tekemään ilkeän tempun, tunteilleni en mitään voi. Mutta valinnoilleni voin.luulet että ihastuit toiseen ihmiseen jos kaikki on hyvin puolisosi kanssa?
Entäs miten pystyt olemaan onnellinen jos välität myös jostain toisesta ihmisestä kuin omasta puolisostasi? - Saman kokenut
samassa jamassa kirjoitti:
luulet että ihastuit toiseen ihmiseen jos kaikki on hyvin puolisosi kanssa?
Entäs miten pystyt olemaan onnellinen jos välität myös jostain toisesta ihmisestä kuin omasta puolisostasi?Puolisoni oli turvallinen valinta (isähahmon korvike, lohduke) silloin kun elämä heitteli siinä määrin ettei tiennyt miten päin olla vai ollako mitenkään. En ole koskaan ikinä tuntenut häntä kohtaan näin miten tunnen tuota toista miestä kohtaan, ne tunteet on äärimmäisen voimakkaat ja syvät ja intohimoiset. Nyt sitten kolahti.
- Vaimo1..
olet oletettavasti ajatellut ensimmäisestä miehestäsi yhtä intohimoisesti ja rakastuneena. Ei se sen kummempaa ole toisellakaan kerralla. SInun tunteistasihan on kysymys.
Hyvä, ettet mene kenenkään väliin, harvoin ensi huumassa itsekäästi rakastuneen ajatellaan oikeasti tunteella, sinä kuitenkin teet niin ja ymmärrät, että ellei toisten parisuhdetta arvosta, ei voi arvostusta vaatia omallekaan.- Hupsteri
Jos molemmilla tunteet ovat todella vahvat ja mies on myös oikeasti rakastunut, kyllä hän eroaa. Se vain ottaa aikaa. Puhun kokemuksesta, meillä meni 3 vuotta ennenkuin mies sai perheasiansa selväksi. Eivätkä ne kokonaan selviä tule olemaan niin kauan, kun lapset ovat alle täysi-ikäisiä, aikamoisia kompromisseja joutuvat kaikki tekemään ja entisen avovaimon kanssa on pakko olla väleissä ja tekemisissä.
Mutta mieheni sanoo tänä päivänä, että kaikki oli sen arvoista, 18 vuoden huonon liiton jälkeen helpotus oli suuri, kun löytyi itselle sopivampi ihminen ja yhteiselo sujuu.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuolemanrangaistus
Mielestäni kuolemanrangaistus on väärin kaikissa tilanteissa. Vaikka joku olisi murhannut 10 ihmistä, hänen surmaaminen1517632Miksi persut eivät häädä mamuja pois Suomesta?
Sitä vartenhan persut äänestettiin valtaan. Nyt valta on persuilla. Mamut nostaa työttömyyskorvauksia. Persut huutaa mam2015624Eduskunnan setämiehet eivät häiritse
Porvariston sedät kertoivat kuorossa, että eivät tiedä häirinnästä mitään.344570KL - Sähköautoilu aiheuttaa lisäkustannuksia muille tehopiikkimaksujen muodossa!
Kauppalehti 15.1.2026 Kommentti / Sähköautoista tuli ongelma – Uusi ”vero” uhkaa Kun perhe ostaa sähköauton ja laittaa104196Riikka Purra ei estä tehomaksun käyttöönottoa
Sähkön hinnoittelua koskevan määräyksen on määrä astua voimaan vuoden 2029 alusta, Energiavirastosta kerrotaan. Määräyk753914Sinä olet minun forEver
Sinä olet minun sielussain, sydämessäin, huulillain, sinä olet ain, Sinä olet vieressäin, kainalossain, sylissäin, ain,293584Jaguar i pace sähköauto hajosi. Jopa 100 tonnia akun vaihto. Edullisia kilometrejä
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/fcaa5ae4-c04d-414d-ac54-dab991758b2e Tuo että sähköautossa ei lämmitys toimi on122971Sanna Marinille pedataan paluuta pääministeriksi?
Näyttäisi mylly lähteneen käyntiin nyt toden teolla. Nykyiset oikeistodemarit haukutaan vasemmistodemareiden toimesta ni1032874Muistakaa demarit, että TE petitte, ei vihreät tai vas.liitto
Te veitte eduskunnasta turvallisen tilan, veditte sen viemäristä alas. Te demarit, itsensä ylentäneet moraalinvartijat,712406Silminnäkijät kertovat IS:lle useista törkeistä SDP:ssä tapahtuneista häirintätapauksista.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011749874.html Silminnäkijöiden Iltasanomille kertomusten mukaan SDP:ssä on tapahtu1122295