Sattuipa silmiin ja tarttui matkaan Hesyn kirppikseltä mielenkiintoinen, ilmestyessään ohittamakseni jäänyt Tuula-Liina Variksen muistelmakirja vuosista Pentti Saarikosken vaimona. Julkaistu jo ammoin, 1994, mutta ajattomuudessaan kiehtova.
Monia kysymyksiä jäi pyörimään päässä. Kuten voiko rakkaus parantaa alkoholismista? Sitä luulivat Pentin vaimot, ja pettyivät, jokainen.
Oliko Saarikoski suurisuinen seurapiirin keskipiste vai hiljainen, ujo etsijä. Jälkimmäistä, selvinä kausinaan.
Laiskotteleva juoppo vai ahkera sanatyöläinen? Molempia, jopa äärimmäisen tuottelias ja tasokas kääntäjä-runoilija.
Kirjoittajana Varis on mainio. Ajankuva kuohuvan 60-luvun elämänmenosta on tarkkaa ja hauskaa. Nykynuori (siis alle kolmekymppinen) lukija ei ehkä pysty kuvittelemaan millaista vaikkapa ravintolakultturi kaikkine säädöksineen oli tuolloin. Varis taltioi tämänkin muutamalla tarkalla piirrolla. Osansa saa legendaarinen Hansakin, josta tarinat elävät yhä, pitempään kuin ravintola.
Varis ei piilottele aikalaisia salanimien taa vaan marssittaa heidät toilailemaan näyttämölle itsenään. Niin Ojaharjun, Salaman, Ennalan kuin Hormian. Reilua lukijaa kohtaan, asianosaiset saattaa ajatella toisinkin.
Kirja on tietenkin yhdellä tasolla kuvaus myös kirjallisesta luomisprosessista, ongelmineen. Toisella tasolla kyse on myös Variksen kasvukertomuksesta. Ensimmäisen avioliiton avuton mitäänosaamaton kotirouva muuttuu pakon edessä toisella kierroksella kaikesta huolehtivaksi perheenpääksi. Hän hoitaa varsinaisen työnsä ohessa kodin, tekee remonttia seuraavassa asunnossa, hoitaa suhteita Otavaan ja käytännössä kaikki Pentin asiat, jopa elatusmaksut edellisille vaimoille. Topakasti hän heittelee ulos kotiin tuotuja ylimääräisiä naisia jotta rappu raikaa. Että mestari saa keskittyä olennaiseen. Saarikosken mielestähän vaimon tarkoitus on hänestä , Valtakunnan Runoilijasta, huolehtiminen, silloin kun hän sattuu olemaan kotona. Ja etsiminen kotiinkuskauksineen silloin kun ilta tai päivä tai viikko on mennyt pitkäksi.
Kaikkea ihminen, nainenkin, kestää aikansa. Yhteisen lapsen synnyttyä alkaa kaksi vauvaa perheessä olla liikaa. Saarikoskihan ei eroa viritellyt ennen kuin ote oli tiukasti seuraavan vaimon esiliinan nauhoissa. Niinpä Varis tuntee itsensä helpottuneeksi äidiksi, joka saa mieluisan miniän, kun Pentti lopulta lähtee lätkimään ja muuttaa Mian perässä Ruotsiin.
Jottei jäisi käsitystä koko kirjan olevan vain juoppohuuruista kohellusta ja riitaisaa pauhua on sanottava mukana olevan sangen auvoisiakin jaksoja. Työteliäät kesät Palojoen huvilakolhoosissa kuvataan kauniisti. Yhteisistä ulkomaanmatkoista kirja saa väriä ja ajankuvaa.
Saarikosken viimeiset viikot hautajaisineen herkistävät vanhan kyynikonkin.
Rohkenen suositella
Kilpikonna ja olkimarsalkka
7
760
Vastaukset
- H. Lettu
Suosittelen minäkin tätä kirjaa. Luen sen noin 2-3 vuoden välein ja puista päätäni; minusta ei ollisi ollut reppanan hoivaajaksi, vaikka miten olisi kyse nerosta.
Olen itse hiukan liian nuori 60-luvulle, mutta kyllä tapakulttuuri on tuttu perheenjäsenten kertomana. Mielestäni paras Saarikoski-kirja, Tarkan tiiliskivet mukaan lukien.
Saarikoski vain taitaa jäädä oman aikansa ilmiöksi. Toisten kääntämiä kirjoja pantiin hänen nimiinsä (Donleavyn "Holtiton mies") ja hänen kääntämiään kirjoja käännetään jo nyt uusiksi ("Sieppari ruispellossa"). Saarikosken runot ovat menneen talven lumia; niissä on paljon käsittämätöntä ja lainattua. Ne on unohdettu! Jaa ei vai? Lausupa mielessäsi yksikin Saarikosken säe ulkomuistista!
Politiikassa Saarikoski oli hölmö suunsoittaja, kuten tunnettua.
Proosatekstissään Saarikoski vähätteli esimerkiksi V.A.Koskenniemeä nimeämällä "Yksin oot sinä ihminen / kaiken keskellä yksin"-säkeen latteudeksi. Kuitenkin hän on itse tunnetuimmassa kokoelmassaan, sen viimeisessä runossa käyttänyt Koskenniemen tunnelmakuvaa lahoavista puuristeistä melkein sellaisenaan. -Kyllä Saarikoski oli Koskenniemensä lukenut vaikka ei sitä tunnustanutkaan.
Saarikosken omista kirjoista pidän eniten "Kirje vaimolleni"-teoksesta ja jostakin syystä myös "Aika Prahassa"-kirjasesta. Kaksi viimeistä päiväkirjanomaista proosateosta ovat tunnustuksellisuudessaan mielenkiintoisia. Lukukelpoisia mutta eivät mitään suurta kirjallisuutta.- 16
Saarikoskesta tuli äskettäin ohjelma Teemalta.
Siinä eräs totesi, että Saarikoski oli kirjoittajana parhaimmillaan kirjoittaessaan päiväkirjaa. Proosaa hän ei hallinnut. Runoista ei puhuttu mitään.
Se oli kauniisti sanottu aikansa lahjakkuudesta. Jotakin hyvää sentään löytyi. - rekattu Zade
Se, ettei ulkoa osaa jonkun runoa, ei tarkoita, etteikö runoilla ole merkitystä. Ottakaa hyvät ihmiset selvää runojen syntytaustasta jos haluatte. Sieltähän ne avautuvat ja ammentuvat, niin töistä kuin luetuista ja koetuista - kerroksittain, limittäin, suoraa tai muuten.
Jos Saarikoski kiinnostaa muutenkin kuin hyvin kirjoitetun Tuula-Liina Variksen Olkimarsalkan kautta, ilman muuta kannattaa lukea kaikki käsiinsaatavat tekstit häneltä ja hänestä.
Minulle sopivin järjestys on ollut lukea ensin kaikki Saarikosken tuotanto ja niihin rinnalla taustoja löysähkösti. Sen jälkeen läheistensä julkaisut (viimeisin lienee Saska Saarikosken Sanojen Alamainen) ja Tarkan Saarikoski-kirjat. Joka väliin tilkkeeksi sopii aina tutustua taas kertaalleen platon, sokratees ylin aristoteles -linjaan, saphoon, aristofanekseen...yhyttää ja yhdistellä...kukin viehtymyksensä mukaan.
Uskallanpa silti väittää, että kaikesta kirjosta - kun henkilöstä kaikki sälä karistetaan pois - jäljelle jää lahjakas nero. Silti -kuten toisesta ihmisestä yleensä - meille jää hänestä myös salattua, tahdommepa tai emme.
nimim. jopa sisarussarjan jokainen jäsenkin kokee vanhempansa ihan omasta näkökulmastaan, siksi... - Motvalls
Haipattu alkkisreppana, ja mikä sitä Varistakin vaivasi kun hankki mukulan siihen läpeen? Ym. Olipa vastuullista. Sitten vatvotaan sitä suota vielä julkaistun kirjan verran. Että joo. Joillakin kai on se käsitys, että mitä enemmän joku hyypiö riehuu, sitä isompi taiteilija.
- variksen lukija
Tietääkö joku, onko T-L Variksen teoksia ruotsinnettu? Tai ylipäätänsä käännetty eri kielille? Olisi mielenkiintoista tietää, onko hänellä lukijoita Suomen ulkopuolellakin.
Variksella on muitakin hyviä kirjoja. Kilpikonnan ja Olkimarsalkan luin 16 vuotta sitten. Karisi kaikki "glamour" . Vaikka ei olisi runoilija,nin alkoholistin puolisona on raskasta. Saarikosken runoista minulla on pokkariversio. Silloin tällöin selaan ja luen muutaman. Saarikosken mustikka-runo on yksi ihanista.Meni jotenkin näin: Mennään mustikkaan ja oltaisiin kaikki sovussa ..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo196459257-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2612627- 1331687
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671391Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2021293J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841126Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641104By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei741057- 591047
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761041