Tarvitsemme

"lisää turvevoimaa. Lisää kotimaista polttoainetta."

Joista tulee lisää liikennettä, lisää pienhiukkasia, lisää varmoja kuolemantapauksia.

Vapolla on oma propagandansa, toisilla omansa. Turvetta toki kannattaisi jossain määrin käyttää, mutta minkälaisilta kohteilta se pitäisi ottaa, siinä alkavat eturistiriidat nousta esiin.
Tärkeämpää olisi ymmärtää ettei energiaa voida ongelmitta tuottaa ainakaan vielä pitkiin aikoihin, kaikki sähkön- ja polttoaineiden käyttö on poissa jostakin. Joko energiavarasto pienenee, elinympäristö saastuu, luonnon elinympäristöjä tuhoutuu, ruuantuotantoala vähenee, ilmaan pääsee saasteita, tms.
Sähköä siis oikeasti pitäisi ryhtyä säästämään. Tarkoittaa siis sitä että turhanpäiväisiä energiaa kuluttavia toimia pitäisi jättää tekemättä, kehittää ja ostaa mahdollisimman energiatehokkaita laitteita (kuitenkin vain tarpeellisia). Ökykuluttaminen saisi siis jäädä muodista ja jotain muuta toimintaa kehittyä tilanne.



Tämän päivän hesarista kommentti:



"Turpeen käyttöä on syytä vähentää
"Turvetta ei voida pitää uusiutuvana polttoaineena, kun tavoitteena on pysäyttää maapallon lämpeneminen 50–100 vuodessa."

Timo Vesala

Olemme samaa mieltä Jaakko Silpolan kanssa (HS Mielipide 1. 7.), että turvekeskustelun pitää perustua faktoihin. Silpola kuitenkin hämärsi keskustelua toissijaisin seikoin.

Työryhmämme pahoittelee turpeen energiakäyttöä koskevan kannanoton tiivistelmän virhettä, joka syntyi toimitusvaiheessa. Itse kannanotossa turvetuotannossa oleva pinta-ala, noin 100 000 hehtaaria, on oikein. Virheellinen luku ei ole vaikuttanut kannanoton johtopäätöksiin.

Tilastokeskuksen kansallisen päästöinventaarioraportin mukaan turvetuotantopinta-ala oli 87 000 hehtaaria vuonna 2008. Silpolan mainitsema 65 000 hehtaaria vastaa vuoden 1990 pinta-alaa.

Kannanottoa ei voida tulkita siten, että Tiedeakatemia haluaisi lopettaa turpeen käytön kokonaan, kuten Silpola sekä Jari Kostama (HS 5. 7.) antoivat ymmärtää. Kannanoton viesti on selvä: nykyistä turpeen käyttöä ei voida eikä ole syytäkään lopettaa lyhyellä aikavälillä. Sen sijaan turpeen käyttöä tulee vähentää rinnan fossiilisten polttoaineiden vähentämisen kanssa. Toteamme myös turpeen myönteisen ympäristövaikutuksen, kun sitä käytetään yhdessä puupolttoaineen kanssa.

Kannanoton tärkein johtopäätös on, että Suomessa turvetta poltetaan ja sitä häviää ojituksen takia paljon enemmän kuin uutta turvetta muodostuu. Tämän faktan esilletuonti on saanut jo Vapon poistamaan virheelliset tiedot www.2prosenttia.fi -nettisivuilta, joilla väitettiin, että turvetta muodostuu jopa kaksi kertaa enemmän kuin sitä poltetaan.

Toinen johtopäätös on, että turpeen ja kivihiilen käytön elinkaarien kasvihuonevaikutukset ovat likimain samaa luokkaa. Paras arvio turpeen kasvihuonevaikutuksesta on hiukan kivihiiltä suurempi. EU:n päästökaupassa käytettyjen päästökertoimien ero turpeen ja kivihiilen kohdalla on myös tältä kannalta perusteltu.

Kolmas johtopäätös on, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on Suomessa järkevintä kohdistaa fossiilisiin polttoaineisiin, mutta tavoitetta on vaikeampi saavuttaa, ellei myös turpeen käytön päästöjä pienennetä. Juuri turpeen kotimaisuuden takia turpeen käyttöön kohdistuvat toimet voidaan kuitenkin toteuttaa hitaammin kuin fossiilisiin polttoaineisiin. Maatalouskäytössä olevien turvemaiden ja runsaspäästöisten metsäojitettujen soiden hyödyntäminen on ilmastoystävällisintä. Luonnontilaisia soita ei tulisi ottaa energiakäyttöön.

Polttoturpeen tuotannon suorasta ja välillisestä työllisyysvaikutuksesta tuoreimmat julkaistut arviot ovat vuodelta 2005. Niissä päädytään 7 000 henkilötyövuoteen. Taustaselvityksiä ovat tehneet Ekonon ja VTT:n tutkijat. Silpolan väite 12 000 henkilötyövuodesta on ristiriidassa VTT:n raporttisarjassa julkaistujen arvioiden kanssa.

Tämä luku on kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin erään VTT:n tutkijan lokakuussa 2009 pitämässä seminaariesitelmässä esitetään. Tätä kannanottoa varten keskustelimme puhelimitse kyseisen tutkijan kanssa. Hän totesi, että arvion lisäys runsaalla 5 000:lla perustui hänen "yleisluonteiseen tuntumaansa" alkutuotantovaikutuksista. Korkeampi arvio ei siis edusta sellaista julkaistua tutkimustietoa, johon kannanottomme perustuu.

Silpola antaa ymmärtää, että soiden kokonaishiilivaranto on kasvanut lähes samalla vauhdilla kuin turvetta on soilta korjattu vuodesta 1950 lähtien. Hän laskee tähän mukaan metsän tuoton ojitetuilta soilta, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten turpeenoton jälkeen turvesuo palautuu ennalleen. Ruokohelpi ja puu lasketaan uusiutuviksi biomassoiksi, koska edellinen voidaan korjata samalta alalta joka vuosi, metsä noin joka sadas vuosi.

Korjatulta turvesuolta ei uutta turvetta samalta alalta saa nostetuksi noin tuhanteen vuoteen. Siksi turvetta ei voida pitää uusiutuvana polttoaineena, kun tavoitteena on pysäyttää maapallon lämpeneminen 50–100 vuodessa.

meteorologian professori
puheenjohtaja
Suomalaisen Tiedeakatemian turvekannanoton työryhmä"