David Lynch & Star Wars

muuten valmistautui äärimmäisellä huolella Dune-elokuvan filmauksiin ja käytti lähes kymmenen vuotta sen suunnitteluun. Jopa itse Frank Herbert saatiin mukaan ideoimaan ja antamaan neuvoa elokuvan tarinan, yleisilmeen ja teknologian saralla. Elokuva oli massiivisimpia ja kunnianhimoisimpia hankkeita koko elokuvan siihen astisessa historiassa. Jopa siihen aikaan suosionsa huipulla ollut aikuisrock-yhtye ToTo tuli mukaan ja lisäsi elokuvaan hienon instrumentaalisoundtrackin. Kaikesta tästäkin huolimatta.. elokuva oli niin täydellinen epäonnistuminen, että se hakee yhä vertaistaan...

Mutta syy ei ollut David Lynchin, vaan tuotantoyhtiö Universalin, joka ymmärtämättömyydessään tuhosi elokuvan täysin. Kukaan Universal Picturesilla ei tuntunut tajuavan millaista potentiaalista timanttia he pitelivät käsissään. Ja kohtalona hiilipalalle, joka olisi voinut puristua jalokiveksi, oli pysyä synkeän mustana, poissa auringonvalosta, kenties ainiaan.

Dyynin filmiadaptaation kohtaloksi koitui sama, mikä aikoinaan on tuhonnut myös monen muun eeppisen spektaakkelin ja olisi pilannut Sormusten Herratkin, jollei New Line Cinema olisi suostunut tuottamaan kolmea elokuvaa kolmesta kirjasta. Nimittäin typistäminen. Tuotantoyhtiö pyrki maksimoimaan tietysti voitot leikkaamalla (joidenkin huhujen mukaan) jopa 8 tuntisen eeppoksen vain reiluun kahteen tuntiin, jollaisen jokaikinen tusinakatsoja luultavasti jaksaisi katsoa vaikka ei ymmärtäisi elokuvasta yhtään mitään. Sillä lopullisesta typistetystä versiosta ei tosiaan voi ymmärtää mitään ellei ole lukenut Dyyniä, ja tällaisenaan elokuva toimiikin vain pikaisena kuvituksena kirjan tapahtumista juonen jäädessä sekavaksi sotkuksi. Tietenkin on selvää ettei juuri kukaan menisi teatteriin katsomaan 8 tunnin mittaista elokuvaa, mutta tämäkin olisi voitu toteuttaa toisin, esim. useana eri osana (Dyynin tarinakin koostuu alunperin kolmesta eri kirjasta). Rahoittajien täydellinen väliinpitämättömyys Dyynin tarinaa kohtaan vain surullisesti johti siihen, että kaikki olennainen filosofia ja taustatieto karsittiin elokuvasta pois ja jäljelle jäi vain vuoden 1984 mittapuulla komea scifi-spektaakkelin runko ilman elämään puhaltavaa sielua.

Jopa itsensä Frank Herbertin tekemä intro päätettiin karsia pois mikä oli vihoviimeinen moka ja viimeinen naula Dyynin arkkuun elokuvana, sillä tämä johdanto olisi tarjonnut edes 7 minuutin verran kriittistä taustatietoa Dyynin universumista, mikä nyt jäi täysin käsittämättömäksi vieraiden termien toisteluksi ilman että kukaan kirjaa lukematon niiden merkitystä tajuaisi.

Onneksi sentään paljon (ja täysin aiheetta) parjattu Scifi-channelin minisarja Dyynistä vuonna 2000 onnistui loihtimaan eloon Frank Herbertin mestariteoksen varsin kiitettävällä tavalla ollen lisäksi hyvin uskollinen alkuperäisteokselle.

KyleKatarn(1987) kirjoitti:

muuten valmistautui äärimmäisellä huolella Dune-elokuvan filmauksiin ja käytti lähes kymmenen vuotta sen suunnitteluun. Jopa itse Frank Herbert saatiin mukaan ideoimaan ja antamaan neuvoa elokuvan tarinan, yleisilmeen ja teknologian saralla. Elokuva oli massiivisimpia ja kunnianhimoisimpia hankkeita koko elokuvan siihen astisessa historiassa. Jopa siihen aikaan suosionsa huipulla ollut aikuisrock-yhtye ToTo tuli mukaan ja lisäsi elokuvaan hienon instrumentaalisoundtrackin. Kaikesta tästäkin huolimatta.. elokuva oli niin täydellinen epäonnistuminen, että se hakee yhä vertaistaan...

Mutta syy ei ollut David Lynchin, vaan tuotantoyhtiö Universalin, joka ymmärtämättömyydessään tuhosi elokuvan täysin. Kukaan Universal Picturesilla ei tuntunut tajuavan millaista potentiaalista timanttia he pitelivät käsissään. Ja kohtalona hiilipalalle, joka olisi voinut puristua jalokiveksi, oli pysyä synkeän mustana, poissa auringonvalosta, kenties ainiaan.

Dyynin filmiadaptaation kohtaloksi koitui sama, mikä aikoinaan on tuhonnut myös monen muun eeppisen spektaakkelin ja olisi pilannut Sormusten Herratkin, jollei New Line Cinema olisi suostunut tuottamaan kolmea elokuvaa kolmesta kirjasta. Nimittäin typistäminen. Tuotantoyhtiö pyrki maksimoimaan tietysti voitot leikkaamalla (joidenkin huhujen mukaan) jopa 8 tuntisen eeppoksen vain reiluun kahteen tuntiin, jollaisen jokaikinen tusinakatsoja luultavasti jaksaisi katsoa vaikka ei ymmärtäisi elokuvasta yhtään mitään. Sillä lopullisesta typistetystä versiosta ei tosiaan voi ymmärtää mitään ellei ole lukenut Dyyniä, ja tällaisenaan elokuva toimiikin vain pikaisena kuvituksena kirjan tapahtumista juonen jäädessä sekavaksi sotkuksi. Tietenkin on selvää ettei juuri kukaan menisi teatteriin katsomaan 8 tunnin mittaista elokuvaa, mutta tämäkin olisi voitu toteuttaa toisin, esim. useana eri osana (Dyynin tarinakin koostuu alunperin kolmesta eri kirjasta). Rahoittajien täydellinen väliinpitämättömyys Dyynin tarinaa kohtaan vain surullisesti johti siihen, että kaikki olennainen filosofia ja taustatieto karsittiin elokuvasta pois ja jäljelle jäi vain vuoden 1984 mittapuulla komea scifi-spektaakkelin runko ilman elämään puhaltavaa sielua.

Jopa itsensä Frank Herbertin tekemä intro päätettiin karsia pois mikä oli vihoviimeinen moka ja viimeinen naula Dyynin arkkuun elokuvana, sillä tämä johdanto olisi tarjonnut edes 7 minuutin verran kriittistä taustatietoa Dyynin universumista, mikä nyt jäi täysin käsittämättömäksi vieraiden termien toisteluksi ilman että kukaan kirjaa lukematon niiden merkitystä tajuaisi.

Onneksi sentään paljon (ja täysin aiheetta) parjattu Scifi-channelin minisarja Dyynistä vuonna 2000 onnistui loihtimaan eloon Frank Herbertin mestariteoksen varsin kiitettävällä tavalla ollen lisäksi hyvin uskollinen alkuperäisteokselle.

Lue lisää

jep, olen ehdottomasti samaa mieltä.