Kuinka pitkä aika on kulunut jutustanne, jonka perään haikailet? Mititkö häntä joka päivä? Oletko yrittänyt lähestyä uudelleen?
Kuinka pitkän ajan päästä haikailet perään?
HQ
119
8768
Vastaukset
- Juha976
Noin 2 vuotta siitä on ja kyllä ajattelen joka päivä, saattaapi olla että minun mahdollisuuteni onneen meni siinä ..omaa typeryyttäni ja ajattelemattomuuttani ..en edes olisi halunnut kokonaan erota, mutta hän käsitti niin, taloudellinen tilanteeni oli silloin tosi ahdistava ja enkä kehdannut kertoa : /
..olen yrittänyt, mutta turhaa kai se on? - Ikuisesti kaipaava
25 vuotta. Ajattelen välillä ihan päivittäin, joskus en ihan niin usein. Hän oli elämäni Mies. En ole yrittänyt lähestyä, tosin noin seitsemän vuotta sitten lähetin sähköpostia mutta en ole varma tavoittiko se häntä. Kaipaan joka tapauksessa ihan mielettömästi. Tänäänkin on ollut ajatukset hänessä useaan otteeseen.
Hän oli elämäni rakkaus.- kohtalotoverisi
Älä tee hätäisiä johdannaisia, mutta lukiessani kirjoitelmasi havaitsin päätyväni samaan lukuun.
Juuri niin pitkä aika on kulunut erostamme,hän oli myös elämäni nainen jota rakastin.
Usein hän on myös aatoksissain, ja kaipaan hänen olemustaan myös valtavasti.
Hän oli elämäni nainen.
Olen harkinnut hänelle kirjoittamista sähköpostilla,mutten ole tohtinut .
Tässä seikassa on hauskaa että molemmat löydymme facebookista,josta olisi helppoa tuikata yksityinen viesti,mutta se epävarmuus hänen tunteistaan estää lähestymisen,kun ei halua rikkoa mitään.
Et ole siis yksin. - ikuisesti kaipaava
kohtalotoverisi kirjoitti:
Älä tee hätäisiä johdannaisia, mutta lukiessani kirjoitelmasi havaitsin päätyväni samaan lukuun.
Juuri niin pitkä aika on kulunut erostamme,hän oli myös elämäni nainen jota rakastin.
Usein hän on myös aatoksissain, ja kaipaan hänen olemustaan myös valtavasti.
Hän oli elämäni nainen.
Olen harkinnut hänelle kirjoittamista sähköpostilla,mutten ole tohtinut .
Tässä seikassa on hauskaa että molemmat löydymme facebookista,josta olisi helppoa tuikata yksityinen viesti,mutta se epävarmuus hänen tunteistaan estää lähestymisen,kun ei halua rikkoa mitään.
Et ole siis yksin.Hän ei ole facebookissa, laittaisinkin hänelle sinne viestiä jos olisi, sillä tuo facebook on jotenkin niin "vaivaton" väylä ottaa yhteyttä.
Sähköpostia, kirjettä tai puhelinsoittoa en tohdi sillä en tiedä mikä hänen tilanteensa on nyt. Ja jotenkin kynnys siihen yhteydenottoonon niin iso, vaikkakin olisin maailman onnellisin ihminen jos vain saisin puhua hänen kanssaan puhelimessa ja kuulla kuulumisia... - kohtalontoveri
ikuisesti kaipaava kirjoitti:
Hän ei ole facebookissa, laittaisinkin hänelle sinne viestiä jos olisi, sillä tuo facebook on jotenkin niin "vaivaton" väylä ottaa yhteyttä.
Sähköpostia, kirjettä tai puhelinsoittoa en tohdi sillä en tiedä mikä hänen tilanteensa on nyt. Ja jotenkin kynnys siihen yhteydenottoonon niin iso, vaikkakin olisin maailman onnellisin ihminen jos vain saisin puhua hänen kanssaan puhelimessa ja kuulla kuulumisia...Tilanteesi kuullostaa aivan samalta kuin minulla , paitsi että hänen niminen löytyy fbstä.
Olisin myös iloinen jos saisin kerran istua alas,ja keskustella kuulumiset kaivelematta mitään ikäviä vanhoja ..
Mutta kynnys on liian korkea,aivan liian korkea !
On helppo sanoa että mitäs täällä ruikutatte, laittakaa viestiä menemään, mutta pitkän ajan jälkeen sitä pelkää toisen reaktiota suunnattomasti, kun varmaan toinen olettaa että sitä ollaan jotain vailla, tai mistäs sen tietää...
Jos kohtalo ei puutu peliin, jää tuo hetki kokematta tässä elämässä ,ja toisaalta pelkään että tunteet saavat vallan ...
Elämä on raakaa, toisen onni on toisen surma.
Tsemia sulle sinne.. - Ikuisesti kaipaava
kohtalontoveri kirjoitti:
Tilanteesi kuullostaa aivan samalta kuin minulla , paitsi että hänen niminen löytyy fbstä.
Olisin myös iloinen jos saisin kerran istua alas,ja keskustella kuulumiset kaivelematta mitään ikäviä vanhoja ..
Mutta kynnys on liian korkea,aivan liian korkea !
On helppo sanoa että mitäs täällä ruikutatte, laittakaa viestiä menemään, mutta pitkän ajan jälkeen sitä pelkää toisen reaktiota suunnattomasti, kun varmaan toinen olettaa että sitä ollaan jotain vailla, tai mistäs sen tietää...
Jos kohtalo ei puutu peliin, jää tuo hetki kokematta tässä elämässä ,ja toisaalta pelkään että tunteet saavat vallan ...
Elämä on raakaa, toisen onni on toisen surma.
Tsemia sulle sinne..Olisipa se ollut sattuma jos olisimme olleet täällä törmänneet, mutta tuo että hänen nimeään ei löydy fb:stä, kertoo ettei näin ole. Harmi...
Joo, yhteydenottokynnys on niin korkea etten ainakaan minä siihen ryhdy, se on todella vaikeaa on pelkää toisen reaktiota.
Kuten sanoit: "Jos kohtalo ei puutu peliin, jää tuo hetki kokematta tässä elämässä". Niinpä niin, sehän siinä pistääkin miettimään. Joskun jopa niin että jospa sittenkin...
Tsemppiä sinullekin.... - H....
ikuisesti kaipaava kirjoitti:
Hän ei ole facebookissa, laittaisinkin hänelle sinne viestiä jos olisi, sillä tuo facebook on jotenkin niin "vaivaton" väylä ottaa yhteyttä.
Sähköpostia, kirjettä tai puhelinsoittoa en tohdi sillä en tiedä mikä hänen tilanteensa on nyt. Ja jotenkin kynnys siihen yhteydenottoonon niin iso, vaikkakin olisin maailman onnellisin ihminen jos vain saisin puhua hänen kanssaan puhelimessa ja kuulla kuulumisia...Soitta niin sinä saisit tiedä mikä hänen tilanteensa on nyt. Minäkin haluaisin mutta kun ei ole numeroa enä.Mutta jos sulla on ja tahtoisit niin miksi ei?
- Paras ihmiseni
Pappa oli paras ihminen. Nyt olen kaivannut yli 16 vuotta päivittäin ja lisää tulee.
- elämä on laiffii.
Minun tarina on kaikessa uskomattomuudessaan ikävä kyllä totta, on vaikeaa edelleen edes itselleen myöntää omaa käytöstään, tunteitaan ei voi muuttaa.
Tapasin nuorena 24v kundina sattumalta ikäiseni tytön, olisiko ollut syy myös se että tämä tyttö osoitti minulle ensimmäistä kertaa elämässäni rakkautta , välittämistä .
Olin onnellinen, niin onnellinen kuin ihmisenlapsi voi olla, kiitin siitä luojaani .
Onnea kesti vajaan vuoden, tyttö halusi elää ja siihen maailmaan minä en enää sopinut.
Toipumiseeni meni useita vuosia, siihen että saatoin elää ilman jatkuvaa tyhjää tunnetta.
Elin onnistumisia, elin suruja , elin nuoren miehen elämää ja helppoahan minunkin oli uusia suhteita löytää kunnes sitten avioiduin .
Meni kymmenen vuotta hiljalleen, tuo tunne poltteli vakan alla edelleen ,mutta elämän uudet tuulet saivat ne vaipumaan enimmäkseen taka alalle.
Siinä uraa luotiin, kotia rakennettiin ja vihdoin elämän piti alkaa olla valmista nautittavaksi .
Sitten havaitsin itseni usein muistelemassa tuota vanhaa rakkauttani, mietiskelin yhä useimmin ja useimmin mitähän hänelle kuuluu, onkohan hän naimisissa, muisteleekohan hän minua koskaan ?
Minä olin aina pyrkinyt tukahduttamaan tunteeni, ja kieltänyt myöntämästä tosi asiaa että minä rakastin tuota naista edelleen hyvin paljon.
Kukaan ei voi uskoa että rakkauteni häneen on kantanut vuosikymmeniä , se on sekoittanut tunne elämääni ja saattanut minut tekemään valintoja joissa ei ole aitoa rakkautta osaltani mukana, mutta elämän on pitänyt jatkua vaikkei itse siitä ole mitään saanutkaan.
Salaa olen toivonut,vaikka sen itseltäni kieltänyt, näinä pitkinä aikoina että kuulisin elonmerkkejä tuolta vanhalta rakkaaltani, turhaan tietenkin.
Olen ajatellut miksi juuri hän teki minuun niin suuren vaikutuksen, olen päätynyt muutamaan seikkaan , hän antoi minulle rakkautta hetkellä jolloin sitä en uskonut koskaan saavani, hänen sielunsa oli täydellisen sopiva omani kanssa , hän jätti minut liian aikaisin.
Olen lukenut täydellisestä rakkaudesta jota ei voi erottaa, toiset ihmiset ovat kuin luotuja toisilleen ja juuri siltä minusta silloinkin tuntui, minne hänen rakkautensa katosi kesken kaiken.
Olen varma että tulen elämään tämän lopun elämäni ilman sitä suurta kuvittelemaani ihmettä ,että tämä kuvailemani vääryys korjattaisiin ja tuo rakkauteni saapuisi kertomaan tunteneensa nämä vuodet samoin.
Kaikissa suurissa rakkaus draamoissa on aina oikeanlainen loppu , mutta tosi elämässä sellaista ei ole kuin harvoilla ja valituilla.
Joku mielentutkija kertoi että sisäinen vahvatunne jotain rakastamaansa kohtaan on myös usein molemminpuoleista , erossa eläessäkin kumpainenkin ajattelee toistaan epävarmoina siitä tunteeko toinen samoin.
Tässä tapauksessani tulee todistettua sekin vääräksi.
Rakkaus on asia, sen vuoksi tapellaan,kuollaan ja kärsitään ,eikä siihen ole lääkettä, se kun ei katoa vaikka itse haluasitkin, tunteitasi et voi säätää.
Tarinnallani on silti onnellinen loppu, elämä jatkuu rakkaiteni parissa vaikka itse ajan puolivaloilla .- ???????????!!!!!????
Ymmärrän että yrität. Koetan ymmärtää, että olt tosissasi en vain tiedä mitään kun et kerro. Saa nähdä mitä tulee esiin...sinistä ei jaksais, mutta se antaisi oppivälineitä ehkä sitä selata kannattaa. Joskus paukutan tännekkin jotain, toivon ettette luovuta tai liikaa kärsi yritän vältää sellaista.
- hessu vaan
???????????!!!!!???? kirjoitti:
Ymmärrän että yrität. Koetan ymmärtää, että olt tosissasi en vain tiedä mitään kun et kerro. Saa nähdä mitä tulee esiin...sinistä ei jaksais, mutta se antaisi oppivälineitä ehkä sitä selata kannattaa. Joskus paukutan tännekkin jotain, toivon ettette luovuta tai liikaa kärsi yritän vältää sellaista.
25 vuotta sitten seurustelin ihannenaiseni kanssa ja hän on alkanut oleen mielessä päivittäin.Olisi kiva tietää,missä hän nykyään asuu,mutta en taida siinä onnistua,harmi...
- ''''
Pelkään, että oma elämäni on luisumassa samoja raiteita, vaikka erosta on vasta vuosi. Itse olen kuitenkin päättänyt olla miettimättä eksääni, sillä hän on nyt onnellinen ja elää onnellista elämää... Toisen ihmisen kanssa.
Mietin päivittäin eksääni, mutta en ole häneen yhteydessä. Elämme nyt omia elämiämme. Toivon, että tapaan toisen ihmise, kenen kanssa voin jakaa tulevaisuuden, mutta samanlaista tunnetta en tule koskaan enää saavuttamaa. Sen tiedän. - Äääääääh
'''' kirjoitti:
Pelkään, että oma elämäni on luisumassa samoja raiteita, vaikka erosta on vasta vuosi. Itse olen kuitenkin päättänyt olla miettimättä eksääni, sillä hän on nyt onnellinen ja elää onnellista elämää... Toisen ihmisen kanssa.
Mietin päivittäin eksääni, mutta en ole häneen yhteydessä. Elämme nyt omia elämiämme. Toivon, että tapaan toisen ihmise, kenen kanssa voin jakaa tulevaisuuden, mutta samanlaista tunnetta en tule koskaan enää saavuttamaa. Sen tiedän.Mä tunnen niin vahvasti, että on vaikeaa ja olen ollut yhteydessä (hän soitti minulle muutama kk eron jälkeen ja vielä toisenkin kerran) ja silloin hän kertoi minulle nykyisestä kaveristaan huonoja puolia ja oli jopa aikonut tehdä bänet?
Minut hän kuitenkin torjuu eikä edes kerro syytä, olen ymmärtänyt, että ei ole kovin onnellineen vaan nykyinen seurustelu perustuu enemmän järkisyihin, kuin tunteeseen.
- Höppänä1
Erostamme on kulunut n.1,5kk ja kyllä ajattelen häntä joka pv.Olen yrittänyt lähestyä uudelleen ja välillä onnistunutkin.Välillä tuntuu ettei olisi pitänyt erota koska rakastan häntä edelleen ja ikävä on jokapäiväistä:(En kestä ajatusta siitä,että hän olisi toisen kanssa ja varmaan siksi näenkin painajaisia siitä,että hän on toisen kanssa.
- kohtalontoveri
Kyllä se on niin,että lopulta kyseessä on asia ettei se suhde toiselle merkinnytkään mitään , parasta lopettaa tunteelliset haaveilut kohtalon järjestämästä jälleen näkemisestä koska siinä ainoastaan kiusaa itseään miettimällä ja toivomalla .
Pelkkä keskustelu tuokio merkitsisi paljon,ja kenties siitä poikiava ystävyys, mutta kun se ei sovi toisen pirtaan niin ei sovi,kun ei ole merkinnyt toiselle muuta kun hetkellisen pierun verran .
Ikäviä asioita niin minulle kuin varmaan muillekkin on myöntää tosiseikat, toinen ei halua olla missään tekemisissä,asia on hyväksyttävä ,ja piste !
Seurustelu suhde,ollutta ja mennyttä , mitä sitä vanhaa aikaa muistelemaan. - tunteikas 7000
kohtalontoveri kirjoitti:
Kyllä se on niin,että lopulta kyseessä on asia ettei se suhde toiselle merkinnytkään mitään , parasta lopettaa tunteelliset haaveilut kohtalon järjestämästä jälleen näkemisestä koska siinä ainoastaan kiusaa itseään miettimällä ja toivomalla .
Pelkkä keskustelu tuokio merkitsisi paljon,ja kenties siitä poikiava ystävyys, mutta kun se ei sovi toisen pirtaan niin ei sovi,kun ei ole merkinnyt toiselle muuta kun hetkellisen pierun verran .
Ikäviä asioita niin minulle kuin varmaan muillekkin on myöntää tosiseikat, toinen ei halua olla missään tekemisissä,asia on hyväksyttävä ,ja piste !
Seurustelu suhde,ollutta ja mennyttä , mitä sitä vanhaa aikaa muistelemaan.Ei mulla ainakaan ole sellaista on/ off -nappulaa, että tuo onnistuisi.
Lähes kaikkia muita asioita pystyy käsittelemään kylmästi noin, mut ei tunteitaan - Ikuisesti kaipaava
tunteikas 7000 kirjoitti:
Ei mulla ainakaan ole sellaista on/ off -nappulaa, että tuo onnistuisi.
Lähes kaikkia muita asioita pystyy käsittelemään kylmästi noin, mut ei tunteitaanTotta, tunteilleen ei ihminen voi mitään. Jos on joskus kokenut todella suuren rakkauden, ei sitä voi edes järjellä pyyhkiä pois, vaikka kuinka ajattelisi etten varmaankaan enää toiselle merkitsisi mitään.
Niin, tai kyllä ne ihmiset voi unohtaa jotka ei sitten lopuksi olekaan mitään merkinneet, tai asiat ovat siihen johtaneet.
Mutta se suuri rakkaus, se on ja pysyy. Voi sitä silti elämässä eteenpäin mennä mutta toinen kulkee mukana sydämessä läpi elämän. Näin ainakin minulla. Ja niitä muistoja ei kukaan minulta voi ottaa pois. - Hard and old
Ikuisesti kaipaava kirjoitti:
Totta, tunteilleen ei ihminen voi mitään. Jos on joskus kokenut todella suuren rakkauden, ei sitä voi edes järjellä pyyhkiä pois, vaikka kuinka ajattelisi etten varmaankaan enää toiselle merkitsisi mitään.
Niin, tai kyllä ne ihmiset voi unohtaa jotka ei sitten lopuksi olekaan mitään merkinneet, tai asiat ovat siihen johtaneet.
Mutta se suuri rakkaus, se on ja pysyy. Voi sitä silti elämässä eteenpäin mennä mutta toinen kulkee mukana sydämessä läpi elämän. Näin ainakin minulla. Ja niitä muistoja ei kukaan minulta voi ottaa pois.Olen samaa mieltä, toinen voi elää mukanasi hautaan asti ja niitä kauniita tunteikkaita muistoja ei saa kukaan vietyä sinulta pois.
Tämä on kaunista,niin kaunista kuin elämä raadollisuudessaan vain voi olla.
Mutta elämän täytyy jatkua, olen kuullut paljon sanottavan että kun rakkain kuolee on asia helpompaa surra kuin että rakkain jättää ja jatkaa elämäänsä poissa silmistäsi.
Se että eläisi epätietoisuudessa koko elämänsä on väärin, kuvitelleen,elätellen toivoa että toinen siellä jossain tuntee samoin.
On parasta saada ratkaisu,poistaa asia päiväjärjestyksestä, jos on elänyt 20vuotta ihmetellen kuinka toinen mahtaa tuntea,on tehtävä jotain asialle.
Laittamalla viestin, niin että toinen varmasti sen saa, ratkaiset monta ongelmaa,jos vastakaikua ei kuulu on päivän selvää ettet merkitse puupennin vertaa hänelle,usko pois sellainen tieto helpottaa kun saa edes jonkinlaisen tiedon tästä toisesta.
Minäkin haluaisin jonkinlaiset välit henkilöön,johon tunnen syvästi edelleen ,mutta tein kuukausi sitten radikaalin tempun ja kirjoitin hänelle sähköpostin, näin että hän oli sen lukenut,mutta mitään vastausta ei kuulunut.
Minun on ollut sen jälkeen helpompaa kantaa häntä mukanani, tietäen ettei mitään halukkuutta enää hänellä ole suuntaani,ei edes ystävänä.
Vääryydeltähän se tuntuu,rakastaa jotain henkilöä joka ei tunne sinua kohtaan yhtään mitään,mutta sellaista se rakkaus on,ei onnea kaikille suoda.
Elettävä on, ja helpompaa on asiaa käsitellä mielessään kun tietää aivan varmasti todellisen asian laidan, kukaan ei vie pois niitä onnen hetkiä ja muistoja joihin voi palata mielessään,ja kukaan ei voi estää haaveilemasta muistoille jatkoa .
Tarttukaa siis toimeen,kohteliaasti ja kunnioittavasti , näin loppuu turha toiveiden elätteleminen ja saatte nauttia muistojenne kesästä tietäen realiteetit.
Muistojen katumuspillerin jos joku keksisi,olisi rikas mies .
- toivoelää
Mulla on kulunut n.20 vuotta ja ihan päivittäin en nyt ole miettinyt, mutta on useasti todella useasti
häntä ajatellut ja ohimennen nähtykin. Palava kipinä jäi siitä jutusta aikanaa ja se elää edelleen
voimakkaasti mun mukana. Toivon, että vielä jonain päivänä voimme jatkaa siitä mihin silloin jäimme...- E!
Mutta uskotteko, että se on nimenomaan se saavuttamaton rakkaus, joka tuntuu houkuttelevalta? Kun toista on mahdoton saada, kiinnostaa se vielä enemmän, luo toisesta unelman mieleen, arki olisikin erilaista.
- hanuri ja hattu
E! kirjoitti:
Mutta uskotteko, että se on nimenomaan se saavuttamaton rakkaus, joka tuntuu houkuttelevalta? Kun toista on mahdoton saada, kiinnostaa se vielä enemmän, luo toisesta unelman mieleen, arki olisikin erilaista.
Tommonen on ihan eri juttu, itsellä ainakin on kokemusta henkilön kanssa arjestakin ja se toimi ihan hyvin.
Se vaan on ikävää, että toinen haluaa muistuttaa minulle vain niistä tylsemmistä hetkistä ..mitään isompia riitoja/ erimielisyyksiä ei edes ollut.
Pakkohan hänen on muistaa ne upeatkin hetket, mutta jos lähtee pelkällä järjellä ajattelemaan ja sulkee tunteet pois niin kai noinkin voi tehdä? - toivoelää
E! kirjoitti:
Mutta uskotteko, että se on nimenomaan se saavuttamaton rakkaus, joka tuntuu houkuttelevalta? Kun toista on mahdoton saada, kiinnostaa se vielä enemmän, luo toisesta unelman mieleen, arki olisikin erilaista.
Kaikki rakkaudet on tietyllä tavalla saavuttamattomissa, on se sitten uusi tai vanha.. kannattaa katsoa kortit loppuun sen vanhan jutunkin kanssa. Joka suhteessa tulee kuitenkin arki, oli se kohde kuka tahansa.. sorry mutta näin se vaan menee :)
- Blontiinas
toivoelää kirjoitti:
Kaikki rakkaudet on tietyllä tavalla saavuttamattomissa, on se sitten uusi tai vanha.. kannattaa katsoa kortit loppuun sen vanhan jutunkin kanssa. Joka suhteessa tulee kuitenkin arki, oli se kohde kuka tahansa.. sorry mutta näin se vaan menee :)
Niinpä, tasan kk sitten viestittelimme viimeksi. Nyt en kehtaa ottaa yhteyttä kun tuli kysyttyä vakavia, mutta olen sitä mieltä, että jos nainen näyttää vihreää valoa miehelle, pallo on silloin hänellä... :)Hyvillä mielin ja mielenkiinnolla odotan.. Uskon ja toivon että vielä kuulen hänestä....
- kohtalontoveri
toivoelää kirjoitti:
Kaikki rakkaudet on tietyllä tavalla saavuttamattomissa, on se sitten uusi tai vanha.. kannattaa katsoa kortit loppuun sen vanhan jutunkin kanssa. Joka suhteessa tulee kuitenkin arki, oli se kohde kuka tahansa.. sorry mutta näin se vaan menee :)
Olen samaa mieltä, rakkaus joka on päättynyt toisen osapuolen toimesta ja asiaa ei ole pystynyt hyväksymään jää mieliin kummittelemaan.
Vuosien kuluessa se asia muuttaa muotoaan ja saavuttomaton vastapuoli muuttuukin arvaamattomaksi joka jättää pienen tulkinnan varan,ehkäpä jos?
Tästä on hyvää ottaa selvää, kuten aiemminkin ehdotin.
Tällöin vastapuolen reaktio on aito,ja silloin omien aivojen tulkinnan vaara poistuu !!
Uskokaa pois, se helpottaa kun saa kymmenien vuosien päästä samaa signaalia ettei ole tuhannen tärkeimmän ihmisen joukossa kaukorakkaalleen ja häntä ei pierun vertaa kiinnosta elätkö vai kuolet.
Eihän kukaan voi suuttua vanhan ystävän yllättävästä sähköpostista jossa kysellään kuulumisia, se selvittää jo seikan löytyykö mielenkiintoa vastata vai ei.
Tehkää asioille jotain, ja muistakaa ettei muistoja voi viedä,ne säilyy ja niihin aina voi palata senkin jälkeen.
Valitettavan totta on, että kaipaus on yleensä yksipuolista, ennen uskoin minäkin että vahva tunne toisesta tarkoittaa samaa kuin että toisenkin mielessä täytyy olla jotain samansuuntaista ja rakkaus on telepaattisen linkin molemmille, mutta en usko siihen enää, en !
Ajatelkaapas näin, jos kaksi rakastaa edelleen toisiaan, vaikka erosta on kymmeniä vuosia , on sen pakko ajaa näitä ihmisiä yhteen, koska on kaksi jotka kaipaa,ja on kaksi jotka miettivät tekevänsä asialla jotain, siis tupla mahdollisuus että yhteys luodaan.
Niin mielelläni minäkin haluaisin istahtaa pöydän ääreen 25vuoden jälkeen,katsoa häntä kasvoihin ja keskustella kuulumisia ,muuta en uskaltaisi edes ajatella kuin tuon pienen hetken , sen voimin jaksaisin elää paremmin seuraavat 25vuotta, mutta mission imbossible , toinen ei halua. - Joulumuori 70
Veit sanat suustani, en tiedä oletko ko henkilökin! Aikaa kanssa noin 20 vee ja mietteissä olet ja tavattukkin on satunnaisesti ja alitajunnassa on kysymysmerkki, mahdollisesta jatkosta, kenties joskus...?
Mutta olen myös ajatellut sitäkin, että kiinnostavuus lisääntyy, koska kysessä on saavuttamaton rakkaus ja jos kädet olisivat vapaat, olisiko tunne sama?
- mä vaan
Haikailen edelleen tyttöni perään. kohta siitä on 5 vuotta eikä päivääkään oo kulunut ettenkö ois häntä ajatellut. Paskinta asiassa on se että tiedän tytöllä olevan tunteita mua kohtaan mutta on saamassa lapsen nykyisensä kanssa ni meni sen takia jätkän kanssa naimisiin ku ei voinut viedä siltä tämän lasta.. Feels bad man..
- Pettynyt 56
kyllä se on niin, että nykyään naiset siirtyy seuraavaan mieheen heti pienten vastoinkäymisten edessä, iästä riippumatta, vaikka vannovat uskollisuutta.
Rakkauden voi unohtaa, se kenen kanssa on helpointa olla kelpaa! - minä .....
Pettynyt 56 kirjoitti:
kyllä se on niin, että nykyään naiset siirtyy seuraavaan mieheen heti pienten vastoinkäymisten edessä, iästä riippumatta, vaikka vannovat uskollisuutta.
Rakkauden voi unohtaa, se kenen kanssa on helpointa olla kelpaa!Kyllä naiset,kun ne vanhenee,niin alkaa kaipailla eksiensä perään ja muisteleen vanhoja kultaisia aikoja,näin se vaan menee...
- Gabriela*
minä ..... kirjoitti:
Kyllä naiset,kun ne vanhenee,niin alkaa kaipailla eksiensä perään ja muisteleen vanhoja kultaisia aikoja,näin se vaan menee...
Eipä se ihan niin mene. Itse kaipaan erästä siitä päivästä lähtien kun hänet menetin. Ja siitä päivästä on jo parikymmentä vuotta. Onhan sen jälkeen ollut suhteita ja kihlauksiakin, mutta ketään muuta en kaipaa. Ei tällä asialla ole todellakaan vanhenemisen kanssa mitään tekemistä. Taidat olla joku tunnevammainen sovinistipelle.
- Lear63
Gabriela* kirjoitti:
Eipä se ihan niin mene. Itse kaipaan erästä siitä päivästä lähtien kun hänet menetin. Ja siitä päivästä on jo parikymmentä vuotta. Onhan sen jälkeen ollut suhteita ja kihlauksiakin, mutta ketään muuta en kaipaa. Ei tällä asialla ole todellakaan vanhenemisen kanssa mitään tekemistä. Taidat olla joku tunnevammainen sovinistipelle.
Kaipaatkohan minua,kirjoituksesi osui herkimpään kohtaani,olen kaivanut samoin naistani?
- Gabriela*
Lear63 kirjoitti:
Kaipaatkohan minua,kirjoituksesi osui herkimpään kohtaani,olen kaivanut samoin naistani?
MIkäli nimimerkissäsi oleva vuosilukusi on syntymävuotesi, et ole sama henkilö. Olispa ollut ihanaa jos olisit ollut Hän...
- turhauttavaa111
Pettynyt 56 kirjoitti:
kyllä se on niin, että nykyään naiset siirtyy seuraavaan mieheen heti pienten vastoinkäymisten edessä, iästä riippumatta, vaikka vannovat uskollisuutta.
Rakkauden voi unohtaa, se kenen kanssa on helpointa olla kelpaa!nyt kyllä tulee kuraa.. ei ne naiset aina ole niitä helppoheikkejä, jotka hakevat vain sitä helppoutta elämäänsä.. kyllä ne miehetkin osaavat vannoa uskollisuutta, mutta kun ero tulee, niin hankitaan heti uusi nainen kainaloon ettei yksin tarvitse jäädä.
- Kesän lapsi
Muutama täällä haikaili, että uskaltaisiko ottaa yhteyttä eksäänsä. Heille sanoisin, että uskaltakaa! Varsinkin facebookin kautta asian voi hoitaa tosi kepeästi ja neutraalisti, kysä vain niitä näitä ja kuulumisia. Oma nuoruudenrakkauteni otti minuun yhteyttä 24 vuoden jälkeen juuri fb:n kautta ja olen todella todella onnellinen, että niin kävi!
Aluksi kirjoitin takaisin vain muutaman kohteliaan rivin ja unohdin koko asian, mutta mies jatkoi kirjoittelua silloin tällöin. Sitten lopulta tapasimme hieman sattumankin kautta eräässä kesätapahtumassa, ensimmäistä kertaa 24 vuoteen (asumme eri kaupungeissa). Kohtaaminen oli melkein kuin suoraan jostain romanttisesta elokuvasta, molemmille oli aika selvää, että välillämme kipunoi edelleen ja molemminpuolisia tunteita on jäljellä. Ei siinä edes paljon sanoja tarvittu, kun toisen silmistä näki kaiken. Nyt olemme pitäneet yhteyttä erittäin tiiviisti ja tavanneetkin muutamaan otteeseen ja olemme totaalisen rakastuneita. Yhteisen historian johdosta - vaikka välissä oli vuosia näinkin paljon ja fyysistä rapistumista oli tapahtunut molemmin puolin - kaikki kävi jotenkin todella helposti ja nopeasti, ihan kuin olisimme jatkaneet suoraan siitä mihin jäimme. Tämä ihana mies näkee minussa edelleen sen nuoren tytön, joka joskus olin, vaikka tosielämässä olen pyöreähkö keski-ikäinen nainen...
Monista syistä johtuen meillä ei kuitenkaan tule olemaan yhteistä tulevaisuutta (ainakin siltä nyt näyttää), mutta olen onnellinen, että sain kokea vielä tällaisen tunteen elämässäni. Joten näinkin voi joskus käydä!
Olkaa rohkeita ihmiset, heittäytykää! Meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä.- kateellinen mies
Kiva lukea tuollaisia, on jokaisella vain yksi elämä ja miksi ei nauttisi joka käänteestä jos vaan voi, rohkeus se usein poistaa monta kivaa hetkeä tapahtumatta.
Minulle kävi taas päinvastoin(mies), laitoin myös Fb:stä viestin miltei yhtä vanhalle rakkaalle kuin sinä, ajattelin että olisin ikionnellinen jos hän vastaisi,ja saisin hetken puhua asioista joita on tapahtunut eromme jälkeen,ja siihenhän mahtuu varmaan paljon tapahtumia,kenties saisin kaverin ja parhaimmassa tapauksessa salaisen ystävättären jota palvoa,rajallisesti tietenkin.
Mutta,hän ei halunnut vastata, ei mitenkään, sääli !!
Mutta,kaikkea kivaa teille rohkeat ihmiset,teillä on vanhempina muistelemista . - Kesän lapsi
kateellinen mies kirjoitti:
Kiva lukea tuollaisia, on jokaisella vain yksi elämä ja miksi ei nauttisi joka käänteestä jos vaan voi, rohkeus se usein poistaa monta kivaa hetkeä tapahtumatta.
Minulle kävi taas päinvastoin(mies), laitoin myös Fb:stä viestin miltei yhtä vanhalle rakkaalle kuin sinä, ajattelin että olisin ikionnellinen jos hän vastaisi,ja saisin hetken puhua asioista joita on tapahtunut eromme jälkeen,ja siihenhän mahtuu varmaan paljon tapahtumia,kenties saisin kaverin ja parhaimmassa tapauksessa salaisen ystävättären jota palvoa,rajallisesti tietenkin.
Mutta,hän ei halunnut vastata, ei mitenkään, sääli !!
Mutta,kaikkea kivaa teille rohkeat ihmiset,teillä on vanhempina muistelemista .ei aina tarkoita kylmyyttä. En toki tarkoita, että kannattaisi elätellä mitään turhia toiveita, mutta voihan silti olla kymmeniä syitä sille, miksi exä ei vastaa: Itsesuojelu, pelko, mustasukkainen uusi kumppani yms. yms. Itsekään en tosiaan aluksi ollut mitenkään erityisen innoissani 24 v:n takaisen exäni yhteydenotosta, mutta vastasin kumminkin. Vasta kun kohtasimme uudelleen, tunteeni nousivat pintaan.
- kateellinen mies
Kesän lapsi kirjoitti:
ei aina tarkoita kylmyyttä. En toki tarkoita, että kannattaisi elätellä mitään turhia toiveita, mutta voihan silti olla kymmeniä syitä sille, miksi exä ei vastaa: Itsesuojelu, pelko, mustasukkainen uusi kumppani yms. yms. Itsekään en tosiaan aluksi ollut mitenkään erityisen innoissani 24 v:n takaisen exäni yhteydenotosta, mutta vastasin kumminkin. Vasta kun kohtasimme uudelleen, tunteeni nousivat pintaan.
Aivan, mutta 99% syynä on ettei halua vaan .
Luulisi nyt sentään kohteliaaseen tervehdykseen jotain vastaavan, vaikka että kaikkea hyvää sinnekkin!
Muttei maailmani siihen kaatunut, on tässä elämää itselläänkin. - mies jkl
kateellinen mies kirjoitti:
Aivan, mutta 99% syynä on ettei halua vaan .
Luulisi nyt sentään kohteliaaseen tervehdykseen jotain vastaavan, vaikka että kaikkea hyvää sinnekkin!
Muttei maailmani siihen kaatunut, on tässä elämää itselläänkin.20 vuotta sitten heidin kanssa ja muistot on haikeat.
- tätönen
Mulle kävi lähes samoin kuin Kesän lapselle, emme tosi tavanneet fb:ssä vaan sattumalta ihan livenä. Seurustelusta on liki 30 vuotta aikaa, tässä välillä on juteltu vain kerran. ja nyt olen saanut tästä miehestä aivan ihanan ystävän itselleni; meilläkään ei ole näkyvissä ystävyyttä enempää, mutta se ystävyys on minulle äärettömän arvokas asia.
- setänenkin haluaisi
tätönen kirjoitti:
Mulle kävi lähes samoin kuin Kesän lapselle, emme tosi tavanneet fb:ssä vaan sattumalta ihan livenä. Seurustelusta on liki 30 vuotta aikaa, tässä välillä on juteltu vain kerran. ja nyt olen saanut tästä miehestä aivan ihanan ystävän itselleni; meilläkään ei ole näkyvissä ystävyyttä enempää, mutta se ystävyys on minulle äärettömän arvokas asia.
Minulla on ollut samanlainen tarkoitus palauttaa hyvin tärkeä ihminen minulle takaisin ystävyyden merkeissä,hänen kanssaan voisimme kertoilla ja keskustella asioista kuten ennen vanhaan koska keskustelut välillämme sujuivat aina hyvin seurustelu aikoina.
Olen häntä(naista) lähestynyt Fb:n kautta saadakseni hänet reakoimaan ja kertomaan kuulumisensa,mutta ilmeisesti hän ei ole ymmärtänyt että voisimme olla ystäviä näin keski-ikäisenä jo.
En osaa kertoa miksi juuri nyt,mutta ehkä siksi että hän oli minulle tärkeä ihminen juuri siksi että keskustelut kaikista asioista tuntui niin luonnolliselta.
Varmaan pelko siitä että ystävyys saattaisi vahingoittaa hänen elämäänsä saattaa olla syy että hän vielä empii ja arkailee vastata viestiini.
Mutta toivossa on hyvä elää,kenties hän uskaltautuu viestiini vielä vastaamaankin kunhan asiaa hetken sulattelee.
Kuten myös tätösen seurustelusta on kulunut aikaa,laskeskelin että meidänkin seurustelun päättymisestä on 26vuotta kulunut,ja hyvin mielenkiintoista olisi saada keskustella hänen kanssaan koska siinä ajassa on monta tarinaa elämässä kulkenut...
Joten,NAINEN joka olet saanut entiseltä rakkaaltasi yllättäen viestin,vastaa siihen koska mitään pelkoa ei ole ,voit sillä vaan voittaa itsellesi hyvän ystävän lisää. - tätönen
setänenkin haluaisi kirjoitti:
Minulla on ollut samanlainen tarkoitus palauttaa hyvin tärkeä ihminen minulle takaisin ystävyyden merkeissä,hänen kanssaan voisimme kertoilla ja keskustella asioista kuten ennen vanhaan koska keskustelut välillämme sujuivat aina hyvin seurustelu aikoina.
Olen häntä(naista) lähestynyt Fb:n kautta saadakseni hänet reakoimaan ja kertomaan kuulumisensa,mutta ilmeisesti hän ei ole ymmärtänyt että voisimme olla ystäviä näin keski-ikäisenä jo.
En osaa kertoa miksi juuri nyt,mutta ehkä siksi että hän oli minulle tärkeä ihminen juuri siksi että keskustelut kaikista asioista tuntui niin luonnolliselta.
Varmaan pelko siitä että ystävyys saattaisi vahingoittaa hänen elämäänsä saattaa olla syy että hän vielä empii ja arkailee vastata viestiini.
Mutta toivossa on hyvä elää,kenties hän uskaltautuu viestiini vielä vastaamaankin kunhan asiaa hetken sulattelee.
Kuten myös tätösen seurustelusta on kulunut aikaa,laskeskelin että meidänkin seurustelun päättymisestä on 26vuotta kulunut,ja hyvin mielenkiintoista olisi saada keskustella hänen kanssaan koska siinä ajassa on monta tarinaa elämässä kulkenut...
Joten,NAINEN joka olet saanut entiseltä rakkaaltasi yllättäen viestin,vastaa siihen koska mitään pelkoa ei ole ,voit sillä vaan voittaa itsellesi hyvän ystävän lisää.Toivottavasti setänen tavoitat ystäväsi! Minä olen saanut nyt ihanan juttukaverin exästäni, ja tuntuu että harvan ihmisen kanssa pystyy niin avoimesti puhumaan kaikista asioistaan...kummallista että kymmenien vuosien tauko tapaamisessa ei näy missään. Ollaan hänen kanssaan nyt puheltu siitä kaikesta, mitä eromme jälkeen on tapahtunut, ja millaisia olimme nuorina:) Vaikka elämää on eletty tässä välissä paljon ja hankaliakin kokemuksia on takana, tuntuu siltä että se ydin on säilynyt ja olemme niitä samoja ihmisiä kuin silloin joskus tosi nuorina.
- setänenkin haluaisi
tätönen kirjoitti:
Toivottavasti setänen tavoitat ystäväsi! Minä olen saanut nyt ihanan juttukaverin exästäni, ja tuntuu että harvan ihmisen kanssa pystyy niin avoimesti puhumaan kaikista asioistaan...kummallista että kymmenien vuosien tauko tapaamisessa ei näy missään. Ollaan hänen kanssaan nyt puheltu siitä kaikesta, mitä eromme jälkeen on tapahtunut, ja millaisia olimme nuorina:) Vaikka elämää on eletty tässä välissä paljon ja hankaliakin kokemuksia on takana, tuntuu siltä että se ydin on säilynyt ja olemme niitä samoja ihmisiä kuin silloin joskus tosi nuorina.
Varmaan en tavoita tuota henkilöä enää,hänen olisi jo luullut vastaavan.
Miettinyt olen syitä ja huomannut tekoni järjettömyyden siinä samalla, aikaa on kulunut liian kauan vaikka sehän voisi olla kiinnostava tekijä juuri keskusteluille kun on paljon vuosia joista kertoa..
Luultavasti en merkinnyt hänelle paskan vertaa,tahi sitten en noussut mitenkään merkittävään asemaan hänen ex kumppaneistaan ,viimeiseksi epäilen sitä että hän olisi juuri nyt rakastunut taikka sitten suhteessa jonka vuoksi ei halua riskeerata vastaamalla.
Mutta eihän se mitään merkitse vaikkei hän vastaisikaan,siinä vaan jää ainoastaan yksi ystävyys suhde luomatta ,ja so what..
- tohvelisankari
Kolmisen vuotta. Ja ajattelen oikeastaan ihan joka päivä ja joskus jopa kaiken aikaa. Omaa tyhmyyttäni päästin tämän rakkauden menemään. Minulla oli mahdollisuus minkä mokasin. Enkä silloin pahemmin välittänyt. Ihastuin kunnolla vasta liian myöhään.
- hölmö mies
Kolme vuotta olen ikävoinyt ex-naistani, joka ikinen päivä ajattelen. Tein eromme jälkeen elämäni pahimman virheen ja viestitin etten halua olla enää yhteydessä. Nyt sitten hakkaan päätäni seinään joka päivä.
Pariin vuoteen ei olla oltu yhteydessä, eikä nähty, eilen sitten nähtiin eräässä tapahtumassa, muttei edes päivää sanottu. Nyt on niin paska olo kuin olla ja voi, en tiedä pääsenkö koskaan irti hänestä. Että voikin yks nainen saada aikaan tällaista aikuiselle miehelle. No, sille ei vaan voi mitään mitä tuntee... Meillä oli miehen kanssa eräs pieni romanssi melkein 20 vuotta sitten. Senkin jälkeen näimme vielä muutamia kertoja. Viimeisin kohtaaminen tapahtui 10 vuotta sitten. Sen jälkeen en pahemmin kuullut hänestä. Yhden kerran terveiset sain häneltä ja odotin häntä kyläilemään, ei vaan näkynyt. Kaipailin häntä aika ajoin, mutta sitten unohdin, kun olin kirjoittanut tarinamme paperille. Se helpotti oloani ja saatoin unohtaa miehen.
Viime viikolla satuin erääseen sättiin ja laitoin siellä kuvani näkyviin ja juttusille tuli eräs mies. Kyseli, että olenko asunut siellä ja siellä, että muistanko sen nimistä ihmistä? Hetken epäröin, että eihän tämä voi olla totta! Kyllä vain, se oli HÄN!!!!!! Itkin ilosta pitkän aikaa, kun sain hänen kanssaan edes jutella sätissä. Hän ehdotti rehvejä vielä samalle illalle, en heti syttynyt ajatukselle, ehkä hiukan pelkäsin, mitä tuleman pitää. Juttelimme vielä hetken ja minusta alkoi vahvasti tuntua, etten jaksakaan odottaa seuraavaa päivää ja tapaamista. Niin sitten vaihdoimme numerot ja sovimme, että hän tulee käymään luonani. Kääk! Mies kylään iltasella!!!!!
Pari tuntia kului hujahtamalla ja hän oli luonani. Tuntui uskomattoman ihanalle! Onneksi en enää kyyneleitä vuodattanut. Sanoin miehelle, jottei hän enää saa kadota elämästäni.
Seuraavaa kohtaamista odotellen....- unelmointi seis mies
Minäkin olen tuntenut hyvin sisälläni kaipaavaa tunnetta yli 20v. sitten päättyneestä suhteesta naiseen jonka uskoin ja kuvittelin olevan minulle se oikea,kuin minulle tehty vastakappale tai sieluni kumppani.
Olen tuntenut sanoin kuvaamatonta haikeutta ja kaipausta tuota ihanaa naista kohtaa joka tätä nykyä varmaan lähentelee viittäkymppiä ikävuosiltaan,kuten minäkin.
Jollain hullun tavalla ajattelin että voisimme solmia uudestaan välillemme ystävyys suhteen ,miksi näin olen ajatellut tai kuvitellut.
Varmaan siksi että minulle jäi hänen kaunisteltuja lauseita mieleeni erotessamme,hän halusi minusta ilmeisesti eroon pehmeällä tavallaan koska asioiden sanominen suoraan olisi ollut hänelle vaikeaa .
Tuo lyhyehkö ja kiihkeä rakkaustarinamme jätti jälkeensä kauniita muistoja,kauniita tuokio kuvia mieleeni ja mikä pahinta minulle mielikuvan että rakkaus ei myöskään täysin kuollut hänen puoleltaan mikä on elänyt vahvana tunteena mielessäni luoden ihanaa idylliä jälleen kohtaamisestani.
Nyt sain aivan yllättäen eräältä vieraalta taholta vanhoja valokuvia,mukana oli ennen näkemättömiä kuvia myös viimeiseltä yhteiseltä kesältämme ennen eroa...
Katselin noita kuvia ,aivan kuin olisin aivan vieras henkilö, me kaksi noissa kuvissa näyttävät niin erillaisina kuten nuo yhteiset ajat muistoissani,ensimmäiseksi ihmettelin seikkaa kuinka nuoria olimme ,minäkin kuvissa olin kuin joku vieras ihminen ja sinä kuin joku outo nainen jonkun kuva albumista.
Kiinnitin huomioni kuvissa itseeni,näin kuvissa olevan miehen silmistä rakastuneen miehen kasvot joka elää elämänsä kevättä ja onnea.
Mutta entäs sinä, sinun kasvoissasi ei ollut rakkautta lainkaan,jokaisessa kuvassa ilmeesi oli salaperäinen ja siitä näkyi selvästi että haluaisit olla aivaan toisaalla kun kyseisessä tilanteessa kanssani, aivan ilmiselvästi näin sinun elekielesi kuvissa kertoi.
Ymmärsin nyt, se viimeinen kesä oli jo sinulle pakkopullaa kanssani ja ajanhukkaa sillä sinun ajatuksesi laukkasi jo jossain muualla.
Kuinka en sitä silloin huomannut,kuinka tyhmä olinkaan ja kuinka olin pitänyt aivan vääristynyttä mielikuvaa meistä nämä vuodet mielessäni.
Oli viimein oikein että kohtalo aivan sattumalta lennätti minulle albumillisen kuvia vuosikymmenten takaa koska se selvitti lopullisesti asiat minulle,parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Nyt voin unohtaa,tai yrittää unohtaa sinut ja koko sen palavan kaipuun sinua kohtaan,sitä ei ollut sinun puolelta silloinkaan ja tuskin sitä tulee vuosikymmeniä myöhempäänkään,onneksi sain oikean kuvan tuolta ajalta ja se todella auttoi minua ymmärtämään asiat oikein.
En siis aio ottaa sinuun toistamiseen yhteyttä,nyt saa olla.
Lopetan sanontaan,joka kuului sanavarastoosi aika usein,poissa silmistä - poissa mielestä !
- t.rönni
23 vuotta. vietimme maalla juhannuslavan jälkeen kuuman yön autossa. tyttö oli sylissäni. olen aina muistellut lämmöllä häntä vaikka siitä ei mitään isompaa suhdetta tullutkaan. aina mietin silloin tällöin.joskus näen uniakin.
- hukassaaa
Kaksi vuotta on erostamme. Luulin jo päässeeni yli mutta sitten tunne tuli vielä voimakkaampana ja ajattelen häntä melkein joka päivä, ainakin sekunnin verran.
Nyt omasta parisuhteestaan huoimatta exäni on alkanut pitää yhteyttä... sovimme tapaavammekin. En tiedä mitä teen???!! - TR-pohj.häme
tuli armeija ja koulu väliin ja sattuneesta syystä minun piti pysyä poissa paikkakunnalta.
ehkä minua vain vaivaa tunne että jokin jäi kesken.
- go_rov
3 vuotta erosta ja ajattelen häntä lähes joka päivä. Itse suhde kesti vain puolisen vuotta, mutta olimme ystäviä reilun vuoden ennen sitä. Tiesin että hän on se kenen kanssa haluan olla, ja odotin pitkään että hän pääsisi samalle viivalle. Olin niin onnellinen, ero tuli täysin puun takaa ja olinkin puolitoista vuotta lamaantunut. Emme pitäneet hetkeen mitään yhteyttä, fb:ssä olimme ja olemme ystäviä.
Hän muutti lähelle ja päätimme sitten vihdoin nähdä ja jutella asioista. Hän oli edelleen oma ihana erityinen itsensä, meillä klikkasi samalla tavalla kuin seurustellessamme.
Seurustelin silloin ja seurustelen edelleen toisen miehen kanssa, mutta tunteissa ja onnellisuudessa en ole päässyt samalle tasolle kuin exäni kanssa pääsen. Ja toisaalta tiedän myös, ettei kukaan voisi rakastaa ja arvostaa exääni niin paljon kuin minä. Sen verran pitkään olen kuitenkin jo rakentanut elämää nykyiseni kanssa, etten uskalla tunteisiin perustuen heittää sitä nurkkaan. Ja myös exäni seurustelee, joten voihan olla että olen täysin yksin tunteitteni kanssa. Joka tapauksessa, se olisi hän joka ottaisi sitten yhteyttä jos hän niin haluaisi tehdä. - Ei enää ikinä.
On kulunut kaksi vuotta eikä mene päivääkään etten häntä miettisi. En ole yrittänyt lähestyä uudelleen.
- fjsdklfjslkdfjlsdkjf
Kuusi vuotta. Mietin joka päivä. Olen yrittänyt mutta jotenkin vaikeaa se tuntuu olevan, molemmilla... Irti ei silti olla päästy.
- ikävä
Reilut kolme vuotta.
Ei elämä ole reilua, ei se ota huomioon rakastuneita ja pettyneitä.
Ei elämä kysy lupaa, kun vie toisilta enemmän kuin pelkkiä kyyneleitä.
Ei kukaan luvannut, että olisi helppoa jäädä tai lähteä.
Ei elämässä ole johtotähteä, joka ohjaisi jokaista hetkeä.
Mieheni mun, lähdit luokse toisen, silti kaipasit takaisin luokseni mun.
Itkin, surin, jäätyi sieluni mun. Oveni kiinni pysyi, vaikka kaipasin syliäsi sun.
Rakastan sinua edelleen, usein mietin oletko onnellinen valinnoissasi sun?- valkeaa unelmaa...
12 vuotta sitten erosin naisestani ja nyt ollaan nähty muutamaan otteeseen uudestaan,katotaan,miten käy? tsemppiä kaikille!
- mahdoton t
Jos kerran rakkautta oli/ on?
Vaatii sääntöjen sopimista tuollainen ja perusteellista keskustelua, eihän kukaan halua tuollaista toistamiseen?
Mutta aina pitää antaa mahdollisuus, tai ainakin mahdollisuus keskustella. - Haavoitunut engeli
Tollanen kerrastapoikki systeemi, riippuu tietenkin syystä ja käytöksestä mutta aikuisella ihmisellä pitäis olla parempi itsetunto.
Ylpeys pois, ihminen tekee virheitä. - itku tulee usein
Haavoitunut engeli kirjoitti:
Tollanen kerrastapoikki systeemi, riippuu tietenkin syystä ja käytöksestä mutta aikuisella ihmisellä pitäis olla parempi itsetunto.
Ylpeys pois, ihminen tekee virheitä.Kun muutin pois hänen luotaan,hän ilmoitti rakastuneensa toiseen naiseen.
Sen jälkeen olen tuntenut itseni yksinäiseksi,eksyneeksi enkä saa otetta kehenkään muuhun.
Näen häntä silloin tällöin,hän tulee juttelemaan ja puhelemme kuin kaverit konsonaan,vaikka haluaisin huutaa "ota minut takaisin",en ole mitään ilman häntä.
Tiedän typerää,mutta en vain saa irrotettua hänestä. - kaivannut
itku tulee usein kirjoitti:
Kun muutin pois hänen luotaan,hän ilmoitti rakastuneensa toiseen naiseen.
Sen jälkeen olen tuntenut itseni yksinäiseksi,eksyneeksi enkä saa otetta kehenkään muuhun.
Näen häntä silloin tällöin,hän tulee juttelemaan ja puhelemme kuin kaverit konsonaan,vaikka haluaisin huutaa "ota minut takaisin",en ole mitään ilman häntä.
Tiedän typerää,mutta en vain saa irrotettua hänestä.Kerrasta poikki tyyliinhän ne useimmat rakkaudet aina päättyy, siinä jää sitten asiat puhumatta ainakin sille toiselle osapuolelle jolle päätös tulee yllättäen.
Ymmärrän sen että nuorena tulee tehtyä asioita hetken mielijohteesta eikä aina tule ajateltua kuinka pahalta omaan napaan tuijottelu tuntuukaan siitä toisesta, siksi peräänkuuluttaisin vastuuta jokaiselle rakastuneelle käytöksestään parisuhteessaan.
Homma menee niin että kaiken edestäsi löydät tavalla tai toiselle, ja jokaisen on oma keittämänsä puuro syötävä ennen pitkää.
Miksei sitä voi tapailla, harrastaa seksiä ja olla vaan ilman sen kummempia valan vannomisia jos ei ole täysin varma omista tunteistaan, miksei asioista voida puhua toiselle rehellisesti ?
Etenkin nuorilla naisilla on joku ihme halu päästä suhteissa seurustelua pidemmällä, edetä varmalle pohjalle mutta tietäen koko ajan ettei sittenkään olla varmoja omista tunteistaan, onko kyseessä brassailua kavereille vai halu katsoa kuinka pitkälle tuo kaveri olisi kanssani valmis menemään.
Onpahan tullut tähän ikään törmättyä liian moneen haaksirikkoiseen sydämeen , ihmisiin joiden koko elämä on suistunut sivuraiteille valtavan pettymyksen jälkeen, ja mitä näistä pettyneistä ihmisistä sitten myöhemmin tulee, aitoon rakkauteen epäillen suhtautuvia pelimiehiä tai naisia jotka myöhemmin syöttävät sen puuron taas toisillle syyttömille sijaiskärsijöille.
Elämä on kiertokulkua, ja näin se menee.
Nykyisin on helppoja tapoja selvittää vanhojakin asioita sähköisesti, mikä on parempi tapa kuin pitää mölyt mahassaan. - .
kaivannut kirjoitti:
Kerrasta poikki tyyliinhän ne useimmat rakkaudet aina päättyy, siinä jää sitten asiat puhumatta ainakin sille toiselle osapuolelle jolle päätös tulee yllättäen.
Ymmärrän sen että nuorena tulee tehtyä asioita hetken mielijohteesta eikä aina tule ajateltua kuinka pahalta omaan napaan tuijottelu tuntuukaan siitä toisesta, siksi peräänkuuluttaisin vastuuta jokaiselle rakastuneelle käytöksestään parisuhteessaan.
Homma menee niin että kaiken edestäsi löydät tavalla tai toiselle, ja jokaisen on oma keittämänsä puuro syötävä ennen pitkää.
Miksei sitä voi tapailla, harrastaa seksiä ja olla vaan ilman sen kummempia valan vannomisia jos ei ole täysin varma omista tunteistaan, miksei asioista voida puhua toiselle rehellisesti ?
Etenkin nuorilla naisilla on joku ihme halu päästä suhteissa seurustelua pidemmällä, edetä varmalle pohjalle mutta tietäen koko ajan ettei sittenkään olla varmoja omista tunteistaan, onko kyseessä brassailua kavereille vai halu katsoa kuinka pitkälle tuo kaveri olisi kanssani valmis menemään.
Onpahan tullut tähän ikään törmättyä liian moneen haaksirikkoiseen sydämeen , ihmisiin joiden koko elämä on suistunut sivuraiteille valtavan pettymyksen jälkeen, ja mitä näistä pettyneistä ihmisistä sitten myöhemmin tulee, aitoon rakkauteen epäillen suhtautuvia pelimiehiä tai naisia jotka myöhemmin syöttävät sen puuron taas toisillle syyttömille sijaiskärsijöille.
Elämä on kiertokulkua, ja näin se menee.
Nykyisin on helppoja tapoja selvittää vanhojakin asioita sähköisesti, mikä on parempi tapa kuin pitää mölyt mahassaan.Niinhän siinä taisi käydä. Kyllä jättäjätkin haikailevat perään!
- Tiiukkainen
N. vuosi erosta mennyt ja ei oo päivääkään mennyt etten miettisi häntä.
- Ladalla200+
4vuotta 4kk ja 26päivää. Uusivuosi oli/on meidän päivä. Olen polttanut hänen vuokseen savukkeita vuoren, juonut litroittain viinaa ja kestänyt rajattoman määrän kipua. Emme ole jutelleet, kavereidemme kautta vain kysyneet miten toisillamme menee. Viimeinen purema on hänen jättämänsä, joten hänellä on lunastusoikeus minuun. Odotan että hän pyytää tai jos ei pyydä niin so fucken what, ei voi mitään. Ohan täällä eletty ja kovalla vauhdilla menty. Tullaan menemään jatkossakin, kunhan punainen paholainen saa uuden sydämmen ja rakkauteni.
- Ei yxin enää
iHMISET, med börjare.
On aivan liian perin surullista elää elämäänsä rakastaen joka hetki menetettyä mahdollisuuttaan tai kaatunutta suhdettaan, siinä tosiaan aika lentää ja viinaakin useimmilla saattaa virrata, puhumattakaan uusista korvike suhteista jotka hyvin pian osoittautuvat ainoastaan korvikkeiksi joista ei saa sitä tyydytyksen tuomaa makua sydämeensä tai tasauspyörää sielun janoon.
Ja näitä tapauksia on paljon, enemmän kun moni saattaisi edes kuvitella !!
Ainoa lääke tähän on REHELLISYYS itseään kohtaan.
Jos siis olet epävarma exäsi tunteista, ja tunnet kirpeästi häntä silti rakastavasi, vaikka vuosikymmeniäkin olisi kulunut ja muuttuvista tilanteista sinulla ei ole viime käden päivitystä, älä jää kuluttamaan epävarmana elämääsi odottamalla ihmettä tapahtuvaksi.
Ole kerrankin rehellinen itsellesi, ota asiasta selvää silläkin varjolla että saattaisit nolata itsesi hänen silmissään tai että saisit kuulla exäsi rakkauden hiipuneen kyöpelivuorelle jo aikoja sitten.
Ole rehellinen, siinä arpapelissä sinulla sentään on mahdollisuuksia voittaa jotain, tai ainakin saat rauhan epävarmuuteesi MITÄS JOS ?
Tietenkin tilanteista riippuen, etenkin jos erostanne on jo aikaa vierinyt tulee toimia hienotunteisesti lähestyen , rikkomatta toisen yksityisyyttä tahi elämää mitenkään.
Nykyisin hienoja keinoja on sähköpostit, Skypet, Fb:t ja tekstarit , tekstarillakin kun voi varoittaa ja kysyä saisinko soittaa.
Näin ne asiat selviää, parempi saada rauha mieleen kun rva epävarmuus !! - jhvfkluglvh
On ollut aina mielessä, moninaisten suhdekiemuroiden ymp muun myllerryksessä..Hän kutsui kaverikseen fb vajaa vuosi sitten. Nyt vasta uskalsin laittaa viestin ja kysellä kuulumisia..hän vastasi ja sitten ei enään mitään :/
...olin aina ollut todella ujo ja niin hänkin on ujostellut ainakin aikoinaan..en ole kehdannut enään viestitellä...ja ikää molemmilla jo kolmenkympin puolenvälin :D - Kaipaan...kipeästi.
Erosimme entisen kihlattuni kanssa n. 7 vuotta sitten. Ehdimme olla ja asua yhdessä vain pari vuotta, mutta siihen kahteen vuoteen mahtui niin paljon, että se tuntuu lähinnä kymmeneltä. Olimme vähän päälle parikymppisiä, tulisesti rakastuneita, suorastaan hulluja rakkaudesta. Muutimme yhteen ja menimme kihloihin 2 kk seurustelun aloittamisen jälkeen, eli nopeaa toimintaa. Suunnittelimme jo lasten hankintaa, keksimme nimiä, suunnittelimme häitäkin. Mies oli totaalisen hulluna minuun, palvoi maata jalkojeni alla, halusi minusta lastensa äidin.
Suhteemme oli myrskyisä. Riitelimme raivoisasti, sovimme rakastelemalla raivoisasti, draamaa riitti. Tuli pakattua ja purettua miehen tavarat sata kertaa, aina oli säkkejä eteisen lattialla. Yhtenä päivänä kun mies tuli töistä kotiin, olin jostakin todella vihainen miehelleni. Oli muistaakseni jotain mustasukkaisuusdraamaa (sitä oli molemminpuolin, ja paljon). Välittömästi kun ovi aukesi, raivosin hänelle, että saa painua helvettiin, tavaratkin sattuu olemaan eteisessä valmiina. Että tämä on ohi. Ja mies kantoi tavarat autoon. Oletin, että tavarat kannettuaan hän tulisi takaisin sisään ja sopisimme taas, ja kantaisimme tavarat taas takaisin illan tullen, etteivät naapurit näkisi. Näin oli tapahtunut monta kertaa.
Mutta mies ei tullutkaan takaisin. Eikä tullut enää koskaan. Kyllästyi täysin meidän myrkyiseen elämään. Ja ymmärrän kyllä häntä. Kyllästynyt olin minäkin. Mutta vielä tänäkin päivänä mietin: Mikä olisi tilanne, jos en olisikaan ajanut häntä ulos? Olisimmeko silti eronneet vähän myöhemmin? Vai olisimmeko ajan myötä aikuistuneet, järkevöityneet, menneet naimisiin, perustaneet perheen, eläneetkin onnellisina? Kuka tietää.
Rakastin häntä vielä vuosia eromme jälkeen. Yritin aluksi siitä hänelle kertoa ja ilmaisin haluni yrittää vielä, ja hänkin kertoi rakastavansa, mutta ettei suhteemme toiminut. En jäänyt häneen roikkumaan, muuta kuin henkisesti. Annoin hänen siis jatkaa elämäänsä rauhassa, katselin vain vierestä kun hän jatkoi elämäänsä ja oli uusien kanssa. Itselläni oli hänen jälkeensä monta laastarisuhdetta. Vihasin itseäni kun olin miesten kanssa, joita kohtaan en tuntenut yhtään mitään, mutta jotka rakastuivat minuun. Käytin heitä paikatakseni ikävääni entistäni kohtaan.
Aika nopeasti eromme jälkeen mies onneksi muutti toiseen kaupunkiin. Sain mielenrauhan, vaikka ajattelinkin häntä edelleen lähes päivittäin. Meillä on edelleenkin yhteinen ystävä, joka kertoi aina hänen kuulumisiaan. Elämä jatkui.
Nyt minä olen naisimisissa, ja entinen on naimisissa tahollaan. Entisen vaimo odottaa heidän ensimmäistä lastaan, ja minulla on nykyisen mieheni kanssa lapsi. Miehelläni on myös entisestä liitostaan lapsia, eli elän uusperheessä. Ja olen onneton. Rakastan lastani yli kaiken. Rakastan miestänikin, ainakin välillä. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan rakastanut häntä niin paljon kuin entistäni. Nykyisen mieheni kanssa eivät tunteet leimahtele, ainoastaan negatiivisessa mielessä. Riitelemme kyllä, mutta emme osaa sopia niin ettei mitään jäisi hampaankoloon. Kannan kaunaa hänelle monesta vanhasta asiasta/riidasta. Välillä vihaan häntä.
Olen ajatellut eroa jo kauan, mutta en ole vielä toteuttanut aikeitani. En ehkä haluakkaan. Haluan että lapsellani on ehjä koti. Pidän yllä onnellisuuden kulissia meidän kaikkien vuoksi. Miehelleni olen kertonut jatkuvasti, että olen onneton. Hän vakuuttaa, että saamme asiat toimimaan ja minusta taas onnellisen. Enpä usko että löydän onnen tässä suhteessa enää.
Ajatukseni luotaavat edelleenkin sinne 7 vuoden taa kun omaa tyhmyyttäni menetin elämäni rakkauden. Rakkauteni häntä kohtaan on sammunut pikkuhiljaa enkä voi sanoa kaipaavanikaan häntä enää. Mitä olen häntä nähnyt joskus, niin en tunne häntä enää. Ei hän ole enää sama ihminen kuin silloin. Mutta kaipaan sitä kuka hän oli silloin, ja rakastan häntä joka hän oli silloin. Tänä päivänä voisimme olla yhdessä vielä, meillä voisi olla yhteiset lapset. Meillä ei olisi uusperhettä (siis jos olisimme saaneet suhteemme toimimaan). Vihaan tätä uusperhekuviota. Tein valintani kun aloin miehen kanssa jolla ennestään lapsia, mutta ei kai kukaan voi 100% tietää mihin ryhtyy, jos ei ole sitä ennen kokenut? Vihaan elämääni.
Keksisikö joku aikakoneen? :)- SomeThingsJustStay
Jos keksisi (aikakoneen), kertoisko mullekin, ois meinaan käyttöä.. Eikä tarvis mennä ees hirmu pitkälle ajassa taaksepäin.
Tsemppiä kaikki! - eräs mies
Ei ole mitään mahdollisuutta olla onnellinen nykyisessä suhteessa niin kauan kun ajattelee että joku aikaisempi tyyppi oli "se oikea".
Käyttäydyt lapsellisesti. Olisitko vaikka voinut jättää ainakin lapset tekemättä jos kuitenkin koko ajan ajattelet exää? Todella reilua nykyiselle.
Etkä muuten todenäköisesti löytäisi onnea siitä exästäkään. Ei tuo kuulostanut kovin loistokkaalta. Luultavasti olisi päättynyt vielä huonommin jos ei noin.
- nyhvääääää.....
Soittakaa pöljät älkääkä nyhvätkö, nyt toimeen ja känny käteen.
Tajuutteko miten lyhyt elämä on, ja sekin menee haaveillessa voi voi.......- rakastunut tytsy111
onhan sitä soiteltu ja tekstailtu. välillä exä antaa ymmärtää että toivoa olisi vielä (vaikka uusi tytteli jo kainalossa), ja välillä vaan pyytää että mä pääsisin sen yli jo, vaikka tietää kuinka vaikeaa se mulle on, kun joka päivä vaan mietttii yhteisiä asioita. ja tiedän hänestäkin ettei hänellä ole tunteet täysin kuolleet minua kohtaan. silti ihmettelen mikä häntä silti hidastaa tekemästä asioita, joita hän toivoisi voivansa toteutttaa.
- oi niitä aikoja
Mä jollain tavalla kaipaan kaikkia entisiä, joita olen rakastanut. Yhtä ylitse muiden.
Ne on ihania ajatuksia. Mutta ei minulla olisi enää mitää yhteistä niiden ihmisten kanssa, koska olen itsekin aivan eri ihminen kuin 20v sitten. Mutta on ihana kun on jotain mitä muistella kaiholla ja kaipauksella. Jos se kaipaus estäisi elämästä, niin sitten olisi kyllä jo aika hakea apua.....
Ne ovat fantasiaa, samalla tavalla kuin ihan keksitytkin jutut. ihmisen mieli ja muisti on aivotutkimuksenkin valossa todettu sellaiseksi, että se rakantaa ihan omia juttuja, jotka tuntuvat todelta. Muistot rakennetaan. Ne eivät ole todellisuuden heijastumia sellaisena kun todellisuus on ollut. Mitä pidempään ja hartaammin niitä muistoja rakentaa, sitä ihanampia ja kauniinpia niistä tulee. Ja kun ne kerran ovat muistoja, niin nehän ovat totta, eikä fantasiaa...vai?
Vaikka ne syntyisivätkin synapseissa ja aivojen sokkeloissa välittäjäaineiden vaikutuksesta, niin ne ovat silti ihania. Nautin itse ainakin täysin siemauksin, varsinkin haikeassa tai alakuloisessa olotilassa. - jyskis
kasariluvulla olin 6 vuotta naiseni kanssa,ero tuli,mutta oli upeaa aikaa...
- 50+3
Melkein 3 vuoden päästä ja vieläkin kaipaan.
Mutta kaipauksen kohde ei usko rakkauteen, paitsi siihen ihanaan alkuhuumaan. - 265665354
KOlmen vuoden on/off riitti ei mitään kaipausta enään. Hyvä kun pääsin erilleen.
- mies 53
Jäikö sulle "265665354" siitä sellanen juttu et, jos tulee takapakkia suhteessa niin se on sit heti loppu?
- mies 53
Ei vaan pysty alottaan mitään uutta suhdetta, kun oli niitä yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia niin paljon.
Vaikka ite töppäsinkin niin ei vaan auta, kyllä mä ajattelin et hän antais anteeksi "vetäytymiseni" kun kerroin syyn, ymmärtäisi ja tulisi vielä takaisin ..ja ajattelen vieläkin niin :/ - ks
Yli vuosi.näytän vihreetä valoo.No näyttää onnistuvan,tilanne on hyvä.Erottiin riidossa nyt näyttää et osatataan sopii
- pt
Hieno juttu, pieni tuumaustauko usein auttaa.
- olet minussa
Tämä ketju laittoi kyllä miettimään.
Tapasin tänä keväänä, aikuisella iällä, ihmiseni.
En ole koskaan uskonut "siihen yhteen oikeaan". Enää en ole varma.
Olen ollut naimisissa, olen rakastanut ja ollut rakastettu. Muttei koskaan mitään lähellekkään tällaista. En osaa tätä kuvailla, käsityskyky ei riitä, eikä ole sanoja.
Jotenkin yhtäkkiä tajusin niitä läpi elämän kantavia rakkaustarinoita, silloinkin kun joutuu toisesta luopumaan. Tai luopuu toisen parhaaksi.
Olemme nyt eronneet.
Jotenkin en ihmettelisi vaikka 25 vuoden kuluttuakin hän olisi vielä minussa.
Kantamassa ja kannattelemassa sillä jäljellä jonka hän minuun jätti.- Jäi vaivaamaan
Miksi tuli ero? Kuitenkin suui rakkaus? Kumman aloitteesta erositte ?
- Tuulen viemä
Olen elänyt ikäväni/janoni kanssa 11 vuotta ja tehdä niin loppuelämänkin :). En tiedä edes pysytisinkö tapaamaan omaa ikävääni enää ihan oikeassa elämässä. -Onko siihen edes syytäkään? Tämä ikävä on vain minun omassa päässäni. Ei missään muualla. Hän johon ihastuin vuosia sitten, ei luultavasti edes muista minua ja hänellä oma elämä elettävänään niin kuin minullakin. Niinkuin suurimalla osalla tässä maailmassa. Ei ketään voi omistaa.
Mukava kuitenki lukea muidenkin kohtaloita täällä. Täytyy tunnustaa, että joskus sitä haikeuksissaan toivoo, että saisi joskus kurkistaa toisen ajatuksiin näinkin monen vuoden jälkeen. -Ehkä kurjimpia asioita ovat unet, joihin ikäväni tulee ja usein niissä ollaan eronhetkillä. Seuraavan päivänä kurja olo.
No näillä mennään ;)
Tsemppiä kaikile- Ajan myötä
Tuntuu harvinaisen tutulta tämä viesti, vaikka en sinua tunnekkaan. Itselläni vain samanlainen olotila tällä hetkellä... Olisihan se kiva joskus tietää miten toisella menee, mutta tuskinpa häneen enää koskaan törmäänkään. Monimutkainen tämä elämä, mutta pikkuhiljaa mennään...
- Josefina_
13 vuotta on mennyt, ja olen miettinyt häntä koko tämän ajan. En päivittäin, mutta vähintään viikoittain. Nähtiin toisemme pari viikkoa sitten uudelleen kymmenen vuoden tauon jälkeen, ja vietettiin kiva ilta yhdessä ihan kaveripohjalta. Voin kertoa ettei tuo tapaaminen auttanut yhtään mun fiilikseen ja kaipaukseen. En ole varma tietääkö mies mun tunteista vai ei, voi olla että aavistaa mutta ei syystä tai toisesta halua tehdä asialle mitään, tai sitten hänellä ei ole hajuakaan. Yleensä se olen minä kuka pitää yhteyttä häneen (toki hänkin välillä) ja hän ei ole vihjannut missään vaiheessa tässä vuosien varrella tuntevansa mitään mua kohtaan. Välimatkaakin meillä on, eli tilanne ei ole helppo. Itse vielä seurustelen tahollani, ja järkevää olisi tietysti vain jatkaa samaa rataa kuin tähänkin asti, eli haaveilla vaan, mutta mulla ei ole ikinä ollut ketään muuta kohtaan yhtä vahvaa tunnetta tai kaipausta ja väkisinkin mietin että MITÄ JOS...ja että kadunko koko loppu elämäni jos en ota asiasta nyt selvää... Väärinhän tämä on avomiestäni kohtaan ja lopettaisin kyllä tämän haaveilun jos se olisi tahdonvaltainen asia, mutta ei tunnu olevan... Ikää multa löytyy noin 30 vuotta, ja jälkikasvua ei toistaiseksi ole.
- 1+1
Pitkään, en korvaa ikävää uudella suhteella.
- odottava ukko
Elämä järjestää paljon asioita jotka menevät aivan väärin !
Jos olen odottanut 26v.pientä elonmerkkijä rakkauteni kohteesta, toivoen että kuulisin edes jotain hänestä, kuinka pitkään vielä tarvitsee odottaa tai paremminkin milloin sieluni hänet unohtaisi?
Varmaan elämäni on raiteillaan , mutta miksi se pistää odottamaan jotain joka ei halua minua.
Elämä menee niin väärin.- vuosi 85...
Sinulle "odottava ukko".
Minulla myös 26v aikaa kulunut siitä kun erottiin ! Kerrohan vaikka syntymävuotesi ja/tai kuukausi niin tiedän oletko sinä Hän? Tai toisen nimen etukirjain.
- Kadun loppuelämäni
13 vuotta olen katunut että hylkäsin hänet, joka ainut päivä muistelen häntä kymmeniä kertoja, ei uskois kuinka paljon kaipuuta ja tuskaa on sisällä näinkin pitkän ajan jälkeen. Katja tulee pysymään mukanani ikuisesti....
Kaikki suhteet sen jälkeen on mennyt päin p....puuta
Olen kokeillut vaikka mitä jotta unohtaisin mutta muistankin aina vain enemmän ja tuska ja ahdistus kasvaa vuosi vuodelta...olisin soittanut nyt syksyllä mutta sain kuulla että hänellä on 5kk vauva joten minulle jää iäksi vain muisto... - Pikkuinen aikuinen
Lähes 2v. erosta, eikä päivääkään, etten häntä ikävöisi. Hänellä jo toinen, joten en vitsi onneaan pilata kertomalla tunteistani. Mutta rakastan, enkä varmaankaan koskaan lakkaa rakastamasta. Ahdistaa, surettaa ja itkuttaa, mutta minkäs teet :/
- pakko myöntä ä
Mun rakkaani elää alkoholistin kanssa, ovat jälleen palanneet yhteen kuulemma, vaikka välillä hän jo kirjoitti et ovat eronneet.
Kyllä se on niin, että juoppo on mielenkiintoisempi ja hauskempi kaveri kun raitis.
Vaikka yhteisiä hienoja harrastuksia oli meillä ja rakastettiin niin ei se riittänyt. - mies 53
Kai se on niin, että minä tässä vaan kaipailen, hän ei mitään eikä ketään.
Kun oikein asiaa ajattelen (ja muistelen kertomuksiaan)niin hänellä vastaavia "suhteita" aiemminkin ja kuulema jälkeenikin, että tuskin hän ketään niistä muistakaan pystyy rakastamaankaan ..ikävä kyllä :/- mikälieneekin
Te jotka mietitte ottaako yhteyttä vanhaan 'oikeaan rakkauteen', sanoisin, niinkuin avioerojuristi jollekin. Parempi hävetä viikko kun katua koko elämä.
Siis jos se on kumminkin aina mielessä, niin parempi kokeilla kun katua kokeilemattomuuttaan lopun elämänsä.
Itse tapailen satunnaisesti exääni, ystävyyspohjalla ainakin vielä mennään, mutta on silti niin hienoa jutella hänelle, nyt kun vuodet on maaduttaneet katkeruuden. - 3+17
mikälieneekin kirjoitti:
Te jotka mietitte ottaako yhteyttä vanhaan 'oikeaan rakkauteen', sanoisin, niinkuin avioerojuristi jollekin. Parempi hävetä viikko kun katua koko elämä.
Siis jos se on kumminkin aina mielessä, niin parempi kokeilla kun katua kokeilemattomuuttaan lopun elämänsä.
Itse tapailen satunnaisesti exääni, ystävyyspohjalla ainakin vielä mennään, mutta on silti niin hienoa jutella hänelle, nyt kun vuodet on maaduttaneet katkeruuden.Justiin näin ja minua ei ees hävettäny yhtään, tosin se ei johtanut toivottuun lopputulokseenkaan ..ainakaan vielä.
Mutta tuntuupa siltä "rivien välistä", että takana onkin paljon suuremmat vastoinkäymiset hänellä ja ongelmat, ei johtunut minusta, luulen.
Harmittaa vaan kun ei pysty auttamaan : /
- ei kande ei
Kyllä näin miehen näkökulmasta on vain pakko todeta seuraavat painavat sanat tähänkin asiaan:
Useimmiten ne entiset rakkaudet eivät vaan toimi pidemmän päälle toisellakaan kierroksella, harvoja ovat ne joilla rakkaus voittaa entiset riidat ja ne harvat osaavat kyllä pitää ääntä asian puolesta kuten tästä viestiketjustakin saattaa päätellä.
Minä lankesin siihen haaveiluun myös, onneksi ainoastaan ajatuksissani.
Päästin jopa asiat niin pitkälle että lähestyin hän kohteliaalla viestilläni.
Tämä kaipuuni kesti yllättävän pitkään itäen mielessäni, lopulta se kuihtui pois .
Jokaiseen asiaan on aina syynsä, niin tälläisiin entisten rakkauksien mieliin nousemisillakin, joku sen ajatuksen aina laukaisee.
Kokemuksellani voin antaa hyvän neuvon, forgetit heti.
Tässäkin tapauksessa minua auttoi tämän ihmisen muisteleminen, kun siitä syvästä rakkauden valosta siirryin yhteisiin arki tapahtumiin muistin hänen kaikki kertomukset existään ja muut tarinat seikkailuistaan , muistiini palautui ne oikeat syyt miksi erosimme.- ihan oikkeest
HOHO! Mieleen tulee se vitsi mikä loppuu "..pitäkää tunkkinne!"
Siis mielessäsi aloitit suhteen uudelleen ja se ei kestänyt ..hehe, eipä ole moista kuultukaa.
Hyvää jatkoa vaan :)
- SamTheRock
Tasan vuosi tänä yönä tulee täyteen.
Haavettahan se vain on, mutta auttaa jaksamaan kaiken muun paskan keskellä. - sdfsdfsdf
Kolme vuotta kesti täällä, mutta taidan lopultakin olla päässyt yli :)
- vaaleatautot
Kolme vuotta, mutta edelleen muistan Hänet!
- enemmän kuin 23-v
siitä on yli 23 vuotta. Ero omaa syytäni; elin uudelleen tavattuamme vaikeassa suhteessa, jossa eroprosessi oli meneillään. Uskallus lähteä uuteen suhteeseen, yhteen miehen kanssa, joka kuitenkin oli ensirakkauteni (tutustuttiin n. 6-vuotiaana, "tykättiin", seurusteltiin rippikouluiässä jonkun aikaa ja sitten uudelleen 1988.), puuttui. Lisäksi narsistin kanssa elettyäni 16-vuotiaasta, olin niin alistettu että tämä sai puheillaan jäämään vielä hetkeksi...Sitten kun pääsin vihdoin eroon, oli myöhäistä.....tämä suuri rakkauteni oli liian loukattu. Ja aiheesta. Joskus satunnaisesti näen kaupassa tms, ja sydän lähes pysähtyy...minä en ainakaan unohda tätä miestä koskaan. Olen kuitenkin naimisissa, kohta 20 vuotta ja rakastan miestäni....mutta ensirakkaus, se ei kai unohdu koskaan!
- J hämeestä
Riippuu siitä miten tärkeä ihminen on minulle ollut.
Tässä tapauksessa hyvin tärkeä.
Molemmat tehtiin virheitä, minä siksi, että luulin selviäväni yksin paremmin hankalassa tilanteessa.
Hän oli jo ehtinyt sillä aikaa aloittaa uuden suhteen.. - onneton eläjä
Erosta kulunut n 1,5 vuotta, eikä päivääkään etten ajattelisi häntä. Suhdetta kesti yli 20 vuotta. Hän oli suuri rakkauteni, enkä usko, että koskaan tunnen ketään kohtaan mitään vastaavaa. En varmaan tule pääsemään tästä koskaan yli..
- oldman1963
Nuorena rakastuttu, 23 vuotta aikaa. Tunteita molmmin puoli. Tapaamme silloin, tällöin ja kuivaamme kyyneleet kasvoiltamme. Ei vain ole tuntunut kummastakaan oikealta aloittaa vakavaa suhdetta uudelleen. Elämäni nainen, ikuinen ystäväni.
- Kesällä kerran...
20 vuotta ensitapaamisesta tulee täyteen tänä vuonna. Hän asui toisessa maassa, vietimme kesät Suomessa, talvet hänen luonaan. Pitkään välimatkaan homma lopulta kariutui. Olisi jomman kumman pitänyt panostaa enemmän ja muuttaa toisen luo. Kaksi ja puoli vuotta sitä kesti.
Opiskelupaikkakunnallaan hän löysi uuden poikaystävän, joka sitten kyllä jäi hänelle lähes "yhden tai kahden illan jutuksi" - suhteemme lopettamisen tai hänen sanojensa mukaan "siirtämisen kaveritasolle" päätti kyllä hän.
Nyt olen naimisissa, kahden lapsen isä, mutta aika ajoin ajattelen nuoruudenlempeä. Toivoa tai vaaraa jälleennäkemisetsä ei ole, siitä välimatka pitää huolen.
Vaimolleni en ole tuosta vanhasta suhteesta avautunut, minut oli jätetty jo pari vuotta ennen kuin tapasin tulevan vaimoni.
Avioelämä vain on niin toista kuin tuo nuoruuden villin seksin täyttämä aika exäni kanssa. Sitä tässä kai kaipailen. Avioliitossa kun kaikki tuo seksielämä kuoli jo kaksi vuotta sitten.
Siispä näen unta exästäni, joka asuu parintuhannen kilometrin päässä. Vaimoni ei pidä olla huolissaan, sillä tämä jos mikään on todellista turvaseksiä. - mie 65
20 vuotta ja kaipaan tulista ihanaa piiaa.
- JT
Ensimmäistä exää haikailin pari vuotta. Jälkimmäistä nyt melkein vuoden päivät.
Oppinut, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jotkut asiat on tarkoitettu päättyviksi, syystä tai toisesta. Ensimmäisen kanssa oli täysin erilaiset arvot ja maailma, toisen kanssa.. Lähemmäs totuutta, mutta silti niin erilaisia. Salaa toivon, että se joskus jatkuisi vielä, mutta luultavammin ei. En osaa aloittaa uutta suhdetta.
Nyt on hyvä hetki keskittyä itseen. Kaipaa ihastumisen/rakastumisen tunnetta, että tuntee olonsa erityiseksi. Kai sen voi saavuttaa yksinkin. - J**a
Mulla (50 ) kestää nää tunne asiat pitkään, vaikka suhteita on ollut vähän (ehkä osittain siitä syystä), pitkän avioliiton jälkeen oikeestaan yksi ainoa oikea suhde joka päättyi nelisen vuotta sitten täysin väärinkäsityksiin ja siitä seuranneisiin mutkikkaisiin tapahtumiin.
Se ihminen tuntui niin oikealta varmaan sekin vaikuttanut asiaan. - Jospa N lukisi tämän
Oon haikaillut ekaa tyttöystävääni noin pari vuotta. Mutta nyt olen vihdoin tajunnut, että ajat ja ihmiset muuttuu eikä mikään ole ikuista, ei edes rakkaus vaikka niin joskus luulisi. Oon edellisen kahden vuoden aikana muuttunut todella paljon ja niin on varmaan exänikin. Edellisen kerran tapasin hänet joskus n. 1,5 vuotta sitten. Kaipa hänellä on jo uusi poikaystävä, en ole varma. Joskus on yhä sellainen fiilis, että haluaisin soitta hänelle ja yrittää sopia tapaaminen, mutta sitten aina ajattelen, että typerää se on menneisiin palata kun kumpikin on jatkanut elämäänsä. Joidenkin asioiden pitää vaan antaa olla, vaikka joskus haluaisikin muuta. Totta kai olen haaveillut usein jos vielä yrittäisin uudelleen exän kanssa, mutta sitten olen tajunnut kuinka mahdoton ajatus se on.
Life goes on eikä menneisyyttä voi elää uudelleen.- J**a
Mä en ajattele noin, että se mitään menneisyyteen palaamista on vaikka ottaisitkin yhteyttä, aikakonetta ei tietääkseni ole vielä keksitty? : )
Sä vaan tapaat ennestään tuntemasi ihmisen ja katsotte yhdessä miltä se tuntuu.
Itse en ainakaan ihmisenä ole juurikaan muuttunut, tottakai asioita tapahtuu ympärillä ja ne kaikki jonkin verran vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta se sama ihminen omine huonoine ja hyvine puolineen olen edelleen.
Menneisyyteen ei todellakaan voi palata, mutta tulevaisuus on edessä! - sama tyyppi
J**a kirjoitti:
Mä en ajattele noin, että se mitään menneisyyteen palaamista on vaikka ottaisitkin yhteyttä, aikakonetta ei tietääkseni ole vielä keksitty? : )
Sä vaan tapaat ennestään tuntemasi ihmisen ja katsotte yhdessä miltä se tuntuu.
Itse en ainakaan ihmisenä ole juurikaan muuttunut, tottakai asioita tapahtuu ympärillä ja ne kaikki jonkin verran vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta se sama ihminen omine huonoine ja hyvine puolineen olen edelleen.
Menneisyyteen ei todellakaan voi palata, mutta tulevaisuus on edessä!Omalla kohdalla on se tilanne, että parisuhde ei toiminut aiemmin, niin tuskinpa se toimisi nykyäänkään. Ei vaan sovittu yhteen. Ja jos aina jää jossittelemaan, niin ei pääse elämässä mihinkään eikä tapaa uusia ihmisiä. Tämä johtaa sitten yksinäisyyteen.
Sen vuoksi sanon muillekin, että älkää jääkö murehtimaan toimimatonta parisuhdetta, vaan tutustukaa uusiin ihmisiin. - sama täälläkin
sama tyyppi kirjoitti:
Omalla kohdalla on se tilanne, että parisuhde ei toiminut aiemmin, niin tuskinpa se toimisi nykyäänkään. Ei vaan sovittu yhteen. Ja jos aina jää jossittelemaan, niin ei pääse elämässä mihinkään eikä tapaa uusia ihmisiä. Tämä johtaa sitten yksinäisyyteen.
Sen vuoksi sanon muillekin, että älkää jääkö murehtimaan toimimatonta parisuhdetta, vaan tutustukaa uusiin ihmisiin.Ai jaa, siis oli toimimaton suhde? No sitten ymmärrän..
Itse en toimimatonta suhdetta jäisi edes miettimään, enkä kaipaamaan.
Kuten en sitä pitää päättynyttä avioliittoanikaan, kun ei toimi niin ei toimi! - mietin vaan...
sama täälläkin kirjoitti:
Ai jaa, siis oli toimimaton suhde? No sitten ymmärrän..
Itse en toimimatonta suhdetta jäisi edes miettimään, enkä kaipaamaan.
Kuten en sitä pitää päättynyttä avioliittoanikaan, kun ei toimi niin ei toimi!Eiköhän kaikki suhteet jotka päättyvät (jos siis kuolemaa ei oteta mukaan) ole jollakin tapaa toimimattomia?
- "pitäkää tunkkinne"
mietin vaan... kirjoitti:
Eiköhän kaikki suhteet jotka päättyvät (jos siis kuolemaa ei oteta mukaan) ole jollakin tapaa toimimattomia?
No ei varmaankaan, mutta tuollaiseen on helppo "tuudittautua" ja siten olla tekemättä asian hyväksi yhtään mitään.
- sivusta seurannut
mietin vaan... kirjoitti:
Eiköhän kaikki suhteet jotka päättyvät (jos siis kuolemaa ei oteta mukaan) ole jollakin tapaa toimimattomia?
Kaikissa suhteissa tulee sellainen aika, että ne eivät toimi!
Onko siis niin, että aina pitää heti luovuttaa? - mietin lisää...
sivusta seurannut kirjoitti:
Kaikissa suhteissa tulee sellainen aika, että ne eivät toimi!
Onko siis niin, että aina pitää heti luovuttaa?En tajua miksi pitäisi jatkaa. Onko ongelmainen parisuhde sitten niin hieno asia että siitä pitää kyyneleet silmissä pitää kiinni? Vai voisiko jossain vaiheessa vaan myöntää, ettei asiat onnistu ja lopettaa suhde?
- mietihän vaan
mietin lisää... kirjoitti:
En tajua miksi pitäisi jatkaa. Onko ongelmainen parisuhde sitten niin hieno asia että siitä pitää kyyneleet silmissä pitää kiinni? Vai voisiko jossain vaiheessa vaan myöntää, ettei asiat onnistu ja lopettaa suhde?
Ongelmainen parisuhde? Mistäs sen tähän vedit?
Jokaiseen hyväänkin suhteeseen tulee aika jolloin se ei ehkä niin hyvin toimikaan, siitä kai tässä puhuttiin?
Ongelmaisena suhteena pitäisin sellaista suhdetta jossa on jokin perustavaa laatua oleva ongelma jota ei saada ratkaistua.
Sellaisiahan kaikki päättyneet suhteet eivät suinkaan ole.
- n25tre
Pian neljä vuotta on mennyt. Tämä mies on kaikkea mitä sydämeni kaipaa ja sieluni haluaa. Mutta hän ei voi tai uskalla tai osaa tai tahdo olla kuin ystävä. Rakas ystävä olen kuulemma hänelle ja pelkää että menettäisi sen ystävyyden jos koettaisimme uudestaan ja tulisikin ero.
- n25tre
Ja hän siis tietää tunteeni kyllä ja kuulemma tuntee jopa samoin. Mutta elämä vienyt liian kauas siitä, että hän uskaltaisi tavoitella omaa onnea kun siinä on niin monta kertaa tullut turpaan.
- J tre
n25tre kirjoitti:
Ja hän siis tietää tunteeni kyllä ja kuulemma tuntee jopa samoin. Mutta elämä vienyt liian kauas siitä, että hän uskaltaisi tavoitella omaa onnea kun siinä on niin monta kertaa tullut turpaan.
Jaa..a, kumpikohan sitten on parempi kokeilla vai olla kokeilematta?
Jos on monta kertaa pettynyt niin ei sen silti tarvi niin käydä, pitää vaan uskaltaa!
Ei tollanen kyllä sais olla este, vaikka monella tuntuu olevan.
Elämässä tulee välillä pettymyksiä ja voi tulla useitakin peräjälkeen, mutta kyllä sieltä aina noustaan.
Mulla on ainakin hankalempaa aloittaa taas kaikki alusta ..seurustelu, tutustumisineen ja sitten jos huomaa kuitenkin ettei sovita yhteen.
- I am coming
Kylla se on se ensimmainen vaihe etta erottua toisesta on irtaannuttava taysin ja keskityttava sen oman elaman rakentamiseen varsinkin silloin jos toisen haluaa takaisin.
Itse jain kuin nalli kalliolle pari vuotta sitten ja tottahan tuo oli kova pala mutta kylla se siita tasaantuu kun pitaa itsestaan huolta ja nyt ei kylla tulisi enaan mieleenikaan haaveilla yhteisesta elamasta saman ihmisen kanssa.
Mailmassa on paljon ihania naisia ja yksi heista on minulle luotu... toivossa on hyva elaa sanoi lapamato- hoho ja hohhoijjaa
No se ei ollu sitte sulle tarkotettu ihiminen tai mistäs mä tiedä ootko sellasta ees hakemassakaan.
Onnee sulle ja Toivollesi! :)
- I am coming
Kylla se on se ensimmainen vaihe etta erottua toisesta on irtaannuttava taysin ja keskityttava sen oman elaman rakentamiseen varsinkin silloin jos toisen haluaa takaisin.
Itse jain kuin nalli kalliolle pari vuotta sitten ja tottahan tuo oli kova pala mutta kylla se siita tasaantuu kun pitaa itsestaan huolta ja nyt ei kylla tulisi enaan mieleenikaan haaveilla yhteisesta elamasta saman ihmisen kanssa.
Mailmassa on paljon ihania naisia ja yksi heista on minulle luotu... toivossa on hyva elaa sanoi lapamato
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Porvarimediat paniikissa demareiden huiman kannatuksen vuoksi
Piti sitten keksiä "nimettömiin lähteisiin" perustuen taas joku satu. Ovat kyllä noloja, ja unohtivat sen, että vaalit1327163KATASTROFI - Tytti Tuppurainen itse yksi pahimmista kiusaajista!!!
STT:n lähteiden mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti4176891Mikä siinä on ettei persuille leikkaukset käy?
On esitetty leikkauksia mm. haitallisiin maataloustukiin, kuin myös muihin yritystukiin. Säästöjä saataisiin lisäksi lei693493Lääppijä Lindtman jäi kiinni itse teosta
Lindtman kyselemättä ja epäasiallisesti koskettelee viestintäpäällikköä. https://www.is.fi/politiikka/art-20000117808521333078Juuri nyt! Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti
Ai että mä nautin, Tytti erot vireille! "Käytös on kohdistunut avustajia ja toisia kansanedustajia kohtaan, uutisoi STT1092644Huomaatteko Demari Tytti ei esitä pahoitteluitaan
Samanlainen ilmeisesti kuin Marin eli Uhriutuu no he ovat Demareita ja muiden yläpuolella siis omasta mielestään442221- 1251914
Puolen vuoden koeaika
Voisi toimia meillä. Ensin pitäis selvittää "vaatimukset" puolin ja toisin, ennen kuin mitään aloittaa. Ja matalalla pro211777Tytti Tuppurainen nöyryyttää avustajiaan
Tytti Tuppurainen nöyryyttää SDP:n eduskuntaryhmän kokouksissa sekä avustajia että kansanedustajia. Hän nolaa ihmisiä ju1821447- 741327