Humiseva karju

ewqwqe

Tuijotin synkkänä tyhjyyteen. Kaikki pitivät minua hulluna, mutta sekä minä että taskussani oleva ruutana tiesimme että olin ainoa selväjärkinen tällä planeetalla. Mikä neuvoksi? Minun teki mieli jättää hyvästit kaikelle. Mutta ei! Sielussani kytenyt kapina syttyi yhtäkkiä ilmiliekkeihin. Suutelin ruutanaa ja kuiskasin: "Rakkaimpani. Me todistamme yhdessä maailmalle etten ole hullu." Ruutana iski silmää ja antoi minulle telepaattisen merkin. Kuinka onnellinen olinkaan!
Mutta oli aika lähteä. Sammutin nuotion kirnupiimällä ja tungin kumisaappaat käsiini.

7

711

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Huriseva harju

      saamme jatkoa?! En jaksaisi odottaa..

      • scarabaeus

        … kun sitä nyt tässä kuleksimassa putkahti mieleeni, että oliko niillä mitenkä niitä residenssejä kirjailijoille tarjota? No muistuu kyllä, että Roomassa se yksi, mutta Rooma, mitenkä siellä suurkaupungissa sitten aikaansa viettäisi ja virikettä talvipuistossa istuessa nappailisi. Vai kahvilassako ne sitä virikettä pruukaavat... kun nyt tuntisi jonkun, joka on siellä aikaansa viettänyt tai paremminkin tarkoitin kirjailijaa, joka siellä on sulkakyniä teroitellut. Oliko se se Hirvasvaara vai mikäsenniminytoli joka joskus siellä kävi ihan oikeasti jopa kirjoittamassa jotakin niistä romaaneistaan. Sitähän en minä ole lukenut kylläkään, vaikka oli se sekin varmaan Puttosen Kirjakerhon ohjelmassa silloin vuonna yksjakaks, mutta siihen istuntoon en mennyt...pitäisikö tosiaan nyt joillekin niistä kerholaisista pirauttaa ja kysäistä olisiko ihan vinkiksi antaa, kun huomaan tässä jo päivänä muutamana, että ei olekaan enää sitä hellettä kun aamullakin piti tukevampaa röijyä vaatekomerosta etsiä, ja moskovansavutkin kaikonneet ei ole enää sitä tunkkaista tervankatkuista mikrotuhkapöllyä pölisemässä katua talsiessa... holotnaholotna... että pitänee sitä majapaikkaa todentotta kiireesti etelästä alkaa järjestelemään kun ei ihan puskissa sitten kuitenkaan ole tarkoitus... vaan oliko se miten pitkään tarkkaan laskettuna kun sai olla verovapaana rajojen ulkopuolella, etteivät sitten taas tullessa rätkäse jotakin mätkyä mätkyn päälle...


      • scarabaeus
        scarabaeus kirjoitti:

        … kun sitä nyt tässä kuleksimassa putkahti mieleeni, että oliko niillä mitenkä niitä residenssejä kirjailijoille tarjota? No muistuu kyllä, että Roomassa se yksi, mutta Rooma, mitenkä siellä suurkaupungissa sitten aikaansa viettäisi ja virikettä talvipuistossa istuessa nappailisi. Vai kahvilassako ne sitä virikettä pruukaavat... kun nyt tuntisi jonkun, joka on siellä aikaansa viettänyt tai paremminkin tarkoitin kirjailijaa, joka siellä on sulkakyniä teroitellut. Oliko se se Hirvasvaara vai mikäsenniminytoli joka joskus siellä kävi ihan oikeasti jopa kirjoittamassa jotakin niistä romaaneistaan. Sitähän en minä ole lukenut kylläkään, vaikka oli se sekin varmaan Puttosen Kirjakerhon ohjelmassa silloin vuonna yksjakaks, mutta siihen istuntoon en mennyt...pitäisikö tosiaan nyt joillekin niistä kerholaisista pirauttaa ja kysäistä olisiko ihan vinkiksi antaa, kun huomaan tässä jo päivänä muutamana, että ei olekaan enää sitä hellettä kun aamullakin piti tukevampaa röijyä vaatekomerosta etsiä, ja moskovansavutkin kaikonneet ei ole enää sitä tunkkaista tervankatkuista mikrotuhkapöllyä pölisemässä katua talsiessa... holotnaholotna... että pitänee sitä majapaikkaa todentotta kiireesti etelästä alkaa järjestelemään kun ei ihan puskissa sitten kuitenkaan ole tarkoitus... vaan oliko se miten pitkään tarkkaan laskettuna kun sai olla verovapaana rajojen ulkopuolella, etteivät sitten taas tullessa rätkäse jotakin mätkyä mätkyn päälle...

        … pitäisikö tosiaan pirauttaa vaikkapa sille rotalle... sehän oli se vilperi, joka aina suki niitä viiksikarvojaan vähänväliä kun hänen vuoronsa tuli sanoa mielipidettä... juu... aika virkki veikko, mutta jotenkin omissa oloissaan kahvitauolla... sitäpaitsi hän taisikin juoda teetä vai muistanko nyt aivan pieleen... kyllä se kahviautomaattikin aina jaksoi reistailla, minä kun sujautin niitä kolikoita siihen ja painoin nappia... enpä tiedä, aivankuin olisi ollut äksy anoppi räksyttämässä että keitä itte kahvis... sillä miten siinä aina useimmiten kävi sillä tavalla että se boxi jumittui eikä antanut sitä annosta vaan nappasi kolikot ja piti alkaa potkimaan sitä ja rynkyttämään eikä sekään aina auttanut vaikka koko sakki yritti kaikinvoimin... kerrankin tuli sitten se vahtimestari paikalle ja avasi koko häkkyrän ja kysyi, että paljonko olin laittanut siihen sillä kertaa ja sanoin että riittävästi... no sehän mulkaisi minua ja lorautti koneesta tuppisuuna kupin täyteen mustaa kahvia ja törkkäsi mukin käteeni ja vaihtorahat päälle... sillälailla! … vaan arvaappa oliko se cappuccinoa mitä olin tilannut, no ei tietenkään vaan taviskahvi ilman suklaakonvehtia... oli siinä sitten nieleskelemistä, ja kun minun vuoroni tuli sanoa siitä opuksesta sitten Putkoselle ja niille kaikille, niin päräytinkin oikein kovalla äänellä, että: “En tykännyt yhtään!”... ja vähän aikaa olivat hiljaa, kunnes se yksi nipo sanoi sieltä pöydänkulmalta, että eihän se noin mene, että “ei tykätä tai tykätään vaan täällä on parempi ilmaista avartavia mielipiteitä joista saa virikkeitä ja outoja näkökulmia omiin katsantoihinsa sillä...” ja blaablaablaa, siitähän se nipo taas pääsikin vauhtiin mitä olin tarkoittanutkin, sillä en tosiaankaan tykännyt yhtään siitä kirjasta, jota jaksoin lukea tasan kaksi riviä alusta olis se niin jotenkin laahaava alku …vaikka matkallahan tässä olen ja tiedänhän minä etteivät kaikki tiet ehkä Roomaan viekään... niin pitäisikö sille rotalle sittenkin pirauttaa vaikka sitä vähän arvelen, että puhuikohan se silloin ollenkaan totta, että olisi saanut oikein kutsun sinne Villa Lanteen...


      • scarabaeus
        scarabaeus kirjoitti:

        … pitäisikö tosiaan pirauttaa vaikkapa sille rotalle... sehän oli se vilperi, joka aina suki niitä viiksikarvojaan vähänväliä kun hänen vuoronsa tuli sanoa mielipidettä... juu... aika virkki veikko, mutta jotenkin omissa oloissaan kahvitauolla... sitäpaitsi hän taisikin juoda teetä vai muistanko nyt aivan pieleen... kyllä se kahviautomaattikin aina jaksoi reistailla, minä kun sujautin niitä kolikoita siihen ja painoin nappia... enpä tiedä, aivankuin olisi ollut äksy anoppi räksyttämässä että keitä itte kahvis... sillä miten siinä aina useimmiten kävi sillä tavalla että se boxi jumittui eikä antanut sitä annosta vaan nappasi kolikot ja piti alkaa potkimaan sitä ja rynkyttämään eikä sekään aina auttanut vaikka koko sakki yritti kaikinvoimin... kerrankin tuli sitten se vahtimestari paikalle ja avasi koko häkkyrän ja kysyi, että paljonko olin laittanut siihen sillä kertaa ja sanoin että riittävästi... no sehän mulkaisi minua ja lorautti koneesta tuppisuuna kupin täyteen mustaa kahvia ja törkkäsi mukin käteeni ja vaihtorahat päälle... sillälailla! … vaan arvaappa oliko se cappuccinoa mitä olin tilannut, no ei tietenkään vaan taviskahvi ilman suklaakonvehtia... oli siinä sitten nieleskelemistä, ja kun minun vuoroni tuli sanoa siitä opuksesta sitten Putkoselle ja niille kaikille, niin päräytinkin oikein kovalla äänellä, että: “En tykännyt yhtään!”... ja vähän aikaa olivat hiljaa, kunnes se yksi nipo sanoi sieltä pöydänkulmalta, että eihän se noin mene, että “ei tykätä tai tykätään vaan täällä on parempi ilmaista avartavia mielipiteitä joista saa virikkeitä ja outoja näkökulmia omiin katsantoihinsa sillä...” ja blaablaablaa, siitähän se nipo taas pääsikin vauhtiin mitä olin tarkoittanutkin, sillä en tosiaankaan tykännyt yhtään siitä kirjasta, jota jaksoin lukea tasan kaksi riviä alusta olis se niin jotenkin laahaava alku …vaikka matkallahan tässä olen ja tiedänhän minä etteivät kaikki tiet ehkä Roomaan viekään... niin pitäisikö sille rotalle sittenkin pirauttaa vaikka sitä vähän arvelen, että puhuikohan se silloin ollenkaan totta, että olisi saanut oikein kutsun sinne Villa Lanteen...

        … Villa Lante... tosiaan... Lalle Winterberg on kyllä veijareita hänkin... kerrankin kun olin menossa lukupiiriin niin siellä parkkipaikalla, hyvä etten kiireissäni myöhässä juostessani paukassut suoraan niitä raameja pahki kun Lalle autonsa takakontista oli juuri ottamassa mukaansa sen maalaamansa taulun... oliko siinäkään mitään järkeä !... tuoda nyt sellainen akryylivärimaalaus Puttosen Kirjakerhoon. No. Kait se silloinkin ajatteli että pystyy myymään sen rahapulassaan kepeästi jollekin läsnäolijalle... mutta vähän se Puttonenkin tosiaan haukkoi henkeään... sehän aina välillä sai niitä kohtauksia sekin... eikä vähiten silloin kun joku ehdotti, että otettaisiin seuraavaksi käsittelyyn runokirja... ”riimeillä vai ilman” se kysäisi punakkana puhisten... mikälie introverttinen vai olisiko sittenkin enempi ekstroverttinen... mutta Lalle... se se vasta varsinainen humpuukimaakari onkin... sielläkin kesämökillä silloin saunaillassa paiski sitä löylyä... lissää lissää... ei siitä tahtonut tulla...ja onhan se outoa hyppiä sillä tavalla laiturinnokasta vihdanlehdekset viuhuen... eikö se olisi sittenkin parempi sillätavalla harppoa normaalisti ilta-auringon pilkahdellessa viime säteitään järvenselälle... mutta ei, Lallehan käy saunassakin ainoastaan Turun saaristossa... siellä hänen savusaunassaan olen pari kertaa piipahtanut... siellä tosiaan pääsee laiturilta polskimaan suoraan mereen... merivesi oli tosiaankin tänä männä kesänä parahultaista... ja itseasiassa koko kesä... vaikka...


      • scarabaeus
        scarabaeus kirjoitti:

        … Villa Lante... tosiaan... Lalle Winterberg on kyllä veijareita hänkin... kerrankin kun olin menossa lukupiiriin niin siellä parkkipaikalla, hyvä etten kiireissäni myöhässä juostessani paukassut suoraan niitä raameja pahki kun Lalle autonsa takakontista oli juuri ottamassa mukaansa sen maalaamansa taulun... oliko siinäkään mitään järkeä !... tuoda nyt sellainen akryylivärimaalaus Puttosen Kirjakerhoon. No. Kait se silloinkin ajatteli että pystyy myymään sen rahapulassaan kepeästi jollekin läsnäolijalle... mutta vähän se Puttonenkin tosiaan haukkoi henkeään... sehän aina välillä sai niitä kohtauksia sekin... eikä vähiten silloin kun joku ehdotti, että otettaisiin seuraavaksi käsittelyyn runokirja... ”riimeillä vai ilman” se kysäisi punakkana puhisten... mikälie introverttinen vai olisiko sittenkin enempi ekstroverttinen... mutta Lalle... se se vasta varsinainen humpuukimaakari onkin... sielläkin kesämökillä silloin saunaillassa paiski sitä löylyä... lissää lissää... ei siitä tahtonut tulla...ja onhan se outoa hyppiä sillä tavalla laiturinnokasta vihdanlehdekset viuhuen... eikö se olisi sittenkin parempi sillätavalla harppoa normaalisti ilta-auringon pilkahdellessa viime säteitään järvenselälle... mutta ei, Lallehan käy saunassakin ainoastaan Turun saaristossa... siellä hänen savusaunassaan olen pari kertaa piipahtanut... siellä tosiaan pääsee laiturilta polskimaan suoraan mereen... merivesi oli tosiaankin tänä männä kesänä parahultaista... ja itseasiassa koko kesä... vaikka...

        … tämä kesä alkaa olla pulkassa... siis täällä alkaa olla... mutta etelänhetelmät vain nautiskelevat edelleen kuumista päivistä ja öistä... siellä se Tiber-joki virtaa... ikuisessa kaupungissa... niinhän ne tolkuttavat usein siitä Roomasta... ikuinen kaupunki jossa historia ja nykypäivä sekoittuvat... mikäpäsiinä... minustakin olisi oikein kiva suhailla vespalla sinnetänne... luikkia ketterästi paikasta toiseen, vaikka onhan siellä sitä pakokaasua ja kaikenlaista tööttääjää varmaankin siihen malliin että ei voi verrata kotinurkkiin... ja siellähän heidän kotinurkkansa ovat kyllä sellaisia, että mitenkä sen nyt Puttonenkin silloin kerran sieltä palattuaan turistimatkalta... oli muistaakseni käynyt jossain puutarhakierroksella... niinhän se meille sanoi, mutta olen aivan varma, että viinikierroksella sillä meillekin toi silloin maistiaisiksi putelin ja siinä kun fingerporilliset otettiin koko kirjallisuuspiiri ja sen istunnon jälkeen vielä osa meistä meni sinne lähellä olevaan räkälään jatkoille... oli sekin aikamoinen ilta... niin... Puttonen loppuillasta jo käsiänsäkin heiluttaen yritti selvittää ... että Roomassa kun katsoo kadulla kuin kadulla kulkiessaan eteensä niin tuntuu että aina on kuin taidepläjäys nenänvarressa kiinni... oli se sitten Colosseumin raato tai se Ladolcevita suihkulähde tai jonkun talon sisäpiha puistoista puhumattakaan... silloin jo sitä vähän kyllä ihmetelin, että miten ne remulusjaromusroomalaiset yhä vain vuosisadasta ja tuhansista toisiin kestävät sitä virike-elämyselämää... päivästä toiseen... ja sirkuttelevat kuin papukaijat, sillälailla metkasti pulputtavat ja aina välillä rääkäisevät kovempaa... vähän niinkuin meillä televisio... että mainoskatkot lujemmalla... nupit kaakkoon... kaakosta tosiaan on se yksi rätvänä... kas kun ei nyt tule nimi mieleen kun hilluu mielessä vaan helisevä harppu... no kyllä se jossakin vaiheessa varmaan tulee taas mieleen ja viimeistään silloin jos satutaan nokikkain... sellainen oljenkeltainen tukka ja silmät kuin...


      • scarabaeus
        scarabaeus kirjoitti:

        … tämä kesä alkaa olla pulkassa... siis täällä alkaa olla... mutta etelänhetelmät vain nautiskelevat edelleen kuumista päivistä ja öistä... siellä se Tiber-joki virtaa... ikuisessa kaupungissa... niinhän ne tolkuttavat usein siitä Roomasta... ikuinen kaupunki jossa historia ja nykypäivä sekoittuvat... mikäpäsiinä... minustakin olisi oikein kiva suhailla vespalla sinnetänne... luikkia ketterästi paikasta toiseen, vaikka onhan siellä sitä pakokaasua ja kaikenlaista tööttääjää varmaankin siihen malliin että ei voi verrata kotinurkkiin... ja siellähän heidän kotinurkkansa ovat kyllä sellaisia, että mitenkä sen nyt Puttonenkin silloin kerran sieltä palattuaan turistimatkalta... oli muistaakseni käynyt jossain puutarhakierroksella... niinhän se meille sanoi, mutta olen aivan varma, että viinikierroksella sillä meillekin toi silloin maistiaisiksi putelin ja siinä kun fingerporilliset otettiin koko kirjallisuuspiiri ja sen istunnon jälkeen vielä osa meistä meni sinne lähellä olevaan räkälään jatkoille... oli sekin aikamoinen ilta... niin... Puttonen loppuillasta jo käsiänsäkin heiluttaen yritti selvittää ... että Roomassa kun katsoo kadulla kuin kadulla kulkiessaan eteensä niin tuntuu että aina on kuin taidepläjäys nenänvarressa kiinni... oli se sitten Colosseumin raato tai se Ladolcevita suihkulähde tai jonkun talon sisäpiha puistoista puhumattakaan... silloin jo sitä vähän kyllä ihmetelin, että miten ne remulusjaromusroomalaiset yhä vain vuosisadasta ja tuhansista toisiin kestävät sitä virike-elämyselämää... päivästä toiseen... ja sirkuttelevat kuin papukaijat, sillälailla metkasti pulputtavat ja aina välillä rääkäisevät kovempaa... vähän niinkuin meillä televisio... että mainoskatkot lujemmalla... nupit kaakkoon... kaakosta tosiaan on se yksi rätvänä... kas kun ei nyt tule nimi mieleen kun hilluu mielessä vaan helisevä harppu... no kyllä se jossakin vaiheessa varmaan tulee taas mieleen ja viimeistään silloin jos satutaan nokikkain... sellainen oljenkeltainen tukka ja silmät kuin...

        …..... "Silmät tummat kuin syksyinen yö
        koskaan rauhaa mulle ei suo
        Vaikka kuljen ääriin maailmojen
        näen aina silmät nuo”….............ja niinhän se on sanottu, että Colosseumin romahtaessa romahtaa koko Rooma, vaan sielläkö ne vielä niitä sirkushuvejaan pitävät ? … olisihan se mukavaa käydä tsekkaamassa... huomaan tosiaan nyt miten tässä alkaa tulla aivan kuin hinkua yhä enemmän ja enemmän lähteä uusiin seikkailuihin, jättää tosiaan kämäset kämpät ja vaeltaa kukkuloilla... oliko niitä seitsemän... onpa ainakin riittävästi ylä- ja alamäkiä... mitenkä sitä sitten jaksaa sitä jatkuvaa kiipimistä... mutta sitähän se Puttonen myös vakuutteli että toreja, ravinteleita ja pikkupuoteja on lukemattomia...sitä sapuskaa ainakin riittää, vaan riittääkö pelimerkkejä pastaan... vai mitä ne siellä suuhunsa tunkevat, muutakin kuin pizzaa... sitähän se rätvänäkin haikaili silloin kerran kun tuli puhetta kansallissapuskoista... että pizzapoika tulee heille ainakin viivana kun kilauttaa... tosiaan... silloin vietiin ne eväsnyssykät mukanamme siihen yhteen Kirjakerho-istuntoon... mistä sekin meille mieleen juolahti... no minähän vein jääkaapista silloin sen kämppäkaverin kalakukon... ja Puttonen yllätti... Puttosella oli sitä ranskalaista välimeren antia: boullaibasseeta... kun sehän sanoi, ettei todellakaan halunnut tuoda klimppisoppaa kun sukukirjasta oli selannut ja huomannut, että joku solttu oli Åålanninsodan aikaan käynyt kylillä … no, olihan sekin jonkinlainen selitys... oikeastaan ei haisuakaan mistäpäin se oikeasti on kotoisin... vaan väliäkö hällä... mutta rätvänähän on tosiaan niin iloluontoinen että siitä ei mitään ihmettelemistä... hän kun kirjastakin sanoo mielipiteensä omalla vuorollaan niin siinä ei montaa minuuttia kulu... mutta sen pajatuksen sulattamiseen kuluu kyllä jokseenkin muutamakin tovi... kerrankin kun kysyin vielä seuraavalla kerralla että mitä silloin viimeksi tarkoitti, niin hyräili vaan iloisena:
        ”... ma niitä koskaan unhoittaa voi en. Tummat silmät
        niin kuin syksyinen yö
        aina seuraa sielussain" … no... vähemmästäkin saattaa kajahtaa Stendhalin syndroomaan...


      • scarabaeus
        scarabaeus kirjoitti:

        …..... "Silmät tummat kuin syksyinen yö
        koskaan rauhaa mulle ei suo
        Vaikka kuljen ääriin maailmojen
        näen aina silmät nuo”….............ja niinhän se on sanottu, että Colosseumin romahtaessa romahtaa koko Rooma, vaan sielläkö ne vielä niitä sirkushuvejaan pitävät ? … olisihan se mukavaa käydä tsekkaamassa... huomaan tosiaan nyt miten tässä alkaa tulla aivan kuin hinkua yhä enemmän ja enemmän lähteä uusiin seikkailuihin, jättää tosiaan kämäset kämpät ja vaeltaa kukkuloilla... oliko niitä seitsemän... onpa ainakin riittävästi ylä- ja alamäkiä... mitenkä sitä sitten jaksaa sitä jatkuvaa kiipimistä... mutta sitähän se Puttonen myös vakuutteli että toreja, ravinteleita ja pikkupuoteja on lukemattomia...sitä sapuskaa ainakin riittää, vaan riittääkö pelimerkkejä pastaan... vai mitä ne siellä suuhunsa tunkevat, muutakin kuin pizzaa... sitähän se rätvänäkin haikaili silloin kerran kun tuli puhetta kansallissapuskoista... että pizzapoika tulee heille ainakin viivana kun kilauttaa... tosiaan... silloin vietiin ne eväsnyssykät mukanamme siihen yhteen Kirjakerho-istuntoon... mistä sekin meille mieleen juolahti... no minähän vein jääkaapista silloin sen kämppäkaverin kalakukon... ja Puttonen yllätti... Puttosella oli sitä ranskalaista välimeren antia: boullaibasseeta... kun sehän sanoi, ettei todellakaan halunnut tuoda klimppisoppaa kun sukukirjasta oli selannut ja huomannut, että joku solttu oli Åålanninsodan aikaan käynyt kylillä … no, olihan sekin jonkinlainen selitys... oikeastaan ei haisuakaan mistäpäin se oikeasti on kotoisin... vaan väliäkö hällä... mutta rätvänähän on tosiaan niin iloluontoinen että siitä ei mitään ihmettelemistä... hän kun kirjastakin sanoo mielipiteensä omalla vuorollaan niin siinä ei montaa minuuttia kulu... mutta sen pajatuksen sulattamiseen kuluu kyllä jokseenkin muutamakin tovi... kerrankin kun kysyin vielä seuraavalla kerralla että mitä silloin viimeksi tarkoitti, niin hyräili vaan iloisena:
        ”... ma niitä koskaan unhoittaa voi en. Tummat silmät
        niin kuin syksyinen yö
        aina seuraa sielussain" … no... vähemmästäkin saattaa kajahtaa Stendhalin syndroomaan...

        Huriseva harju
        ei koskaan sitten kiitellyt tai
        kiroillut
        tästäkään jatkosta,
        saati että olisi itse kirjoitellut lisäjaksoja...

        humisevat karjut sentään !


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      69
      1772
    2. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      164
      1449
    3. Oisko jii-miehelle jollakin asiaa

      Jos vaikka on jäänyt joku asia sydämen päälle.
      Ikävä
      88
      1252
    4. Perustele miksi hän ei

      Ole sopiva sinulle
      Ikävä
      120
      1224
    5. Miehelle naiselta

      Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te
      Ikävä
      48
      1126
    6. Mikä oli nainen

      Paras yhteinen hetkemme niistä pienistä ja vähäisistä.
      Ikävä
      72
      901
    7. Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa

      Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-
      Maailman menoa
      233
      872
    8. Miksi sinulla, nainen

      On niin negatiivinen asenne minuun ja yleensäkin negatiivinen käsitys?
      Ikävä
      104
      855
    9. Olen syvästi masentunut

      En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi
      Tunteet
      99
      795
    10. Mitä vastaat jos

      Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍
      Ikävä
      36
      674
    Aihe