Miksi mies ei sano rakastan sinua?

nainen hädässä

Olemme seurustelleet kohta vuoden, eikä mies ole vieläkään sanonut että rakastaa minua. Haluaisin kuulla nuo sanat, jotta voisin sanoa ne itsekin... monta kertaa on jo mieleni tehnyt kertoa se miehelle, mutta en ole. Sen sijaan olen kertonut että tykkään hänestä ja että minulla on hyvä olla hänen kanssaan. Mies ei ole sanonut senkään vertaa. Eikö mies rakasta minua kun ei voi päästää hempeitä sanoja suustaan? Tämä on ikävää, koska pidättelen omia tunteitani kun en saa rakkaudentunnustusta.

108

7083

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • minus.virus

      repäise koko tunnepaletti auki, herra joko myöntää tai pakenee. Ei tarvi sit vaivata päätään. Miehet on muuten vähempi verbaalisia.

      • Anonyymi

        Miehet on verbaalisia. Epävarmat nahjukset on mykkiä


    • BlueNightSatin

      kukkokaan käskien laula, mutta ehkäpä sä voit tehdä aloitteen ja kertoa tunteesi hänelle. Jospa se siitä rohkenis sitten avata suunsa itsekkin. Voihan olla ettei se tunteiden kertominen ole toisille niin luontevaa.

      • drcewbgr

        Ei ole niin luontevaa kuin kelle, ap:lleko? Eihän hänkään sano sitä. Mikä oikeus ap:llä edes on odottaa toiselta sellaista, mihin itsekään ei ole valmis?


        Älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin minä sanon, eikun enhän minä sano mitään - tee niinkuin minä mielessäni haluan. Suosittelen, että ap opettelee lähettämään vahvempia telepaattisia viestejä tai opettelee puhumaan.


      • Yllätys?

        Tuo johtuu siitä, että mies ei rakasta sinua.


    • lottamari_1

      Voi jessus! "Haluaisin kuulla nuo sanat, jotta voisin sanoa ne itsekin"! Idioottejako ihmiset oikeasti on! Mitä ihmettä sillä toisen sanomisella on tekemistä oman rakkauden tunnustuksesi kanssa? Miksi sinun muka pitäisi odottaa ensin, että toinen kertoo rakastavansa sinua, vasta sitten rohkenet itsekin kertoa? Mikä siinä niin vaikeaa on?

      Jos suoraan sanon, niin minusta on ihan outoa, että olette olleet vuoden yhdessä, ettekä ole kertoneet rakastavanne toisianne, millainen suhde sellainen voi olla? Kun toinen on rakas ja tärkeä, niin nuo sanat tulevat ihan itsekseen ilman pakottamatta ja sen kummemmin miettimättä.

      Suhde ei ole kunnossa ja jotain ihmisissä vialla, jos tärkein asia suhteesta puuttuu...rakkaus ja sen tunnustaminen.

      Taisi olla provo.

      • äfiäh

        vähän niitä typeryyden laskostamia silmiäs...

        Miten ihmiset on vuosikymmeniä yhdessä eikä sitä rakkautta aina tunnusteta, yhdessä silti pysytään ja yhteinen elämä jaetaan. Onhan se suhde väistämättä silloin kunnossa. Laadullisesti se voi jäädä vajaaksi, jos tunnesisällön kuvausta käytetään ainoana suhteen toimimista kuvaavana määreenä.

        Kaikki kun ei kirosanoista tykkää.


      • nainen hädässä

        Minustakin on outoa että emme ole sanoneet että rakastamme toisiamme. Silti minä tiedän että rakastan miestä - mutta miehestä en voi olla varma ennen kuin kuulen sanat!

        Suhteestamme puuttuu rakkauden tunnustaminen. Mutta puuttuuko rakkaus? Siitä on kysymys... Sanattomuus saa varpailleen, vaikka välillä olen niin onnellinen että että tekee mieli kiljahtaa


      • BlueNightSatin
        nainen hädässä kirjoitti:

        Minustakin on outoa että emme ole sanoneet että rakastamme toisiamme. Silti minä tiedän että rakastan miestä - mutta miehestä en voi olla varma ennen kuin kuulen sanat!

        Suhteestamme puuttuu rakkauden tunnustaminen. Mutta puuttuuko rakkaus? Siitä on kysymys... Sanattomuus saa varpailleen, vaikka välillä olen niin onnellinen että että tekee mieli kiljahtaa

        susta tuntuu, onks teillä rakkautta? Vai onko se vaan sanojen varassa?


      • lottamari_1
        äfiäh kirjoitti:

        vähän niitä typeryyden laskostamia silmiäs...

        Miten ihmiset on vuosikymmeniä yhdessä eikä sitä rakkautta aina tunnusteta, yhdessä silti pysytään ja yhteinen elämä jaetaan. Onhan se suhde väistämättä silloin kunnossa. Laadullisesti se voi jäädä vajaaksi, jos tunnesisällön kuvausta käytetään ainoana suhteen toimimista kuvaavana määreenä.

        Kaikki kun ei kirosanoista tykkää.

        Voi typeryyttä! "Laadullisesti se voi jäädä vajaaksi, jos tunnesisällön kuvausta käytetään ainoana suhteen toimimista kuvaavana määreenä". Ja tälläiseen vajaaseen suhteeseen on toisen tyytyminen, koska rakkauden tunnustus on mielestäsi kirosana. Hyvin itsekästä! Ihminen, joka ei koskaan saa kuulla sanoilla, että häntä rakastetaan, ei voi olla koskaan onnellinen, eikä varma toisen tunteista. Sanoilla on merkitystä kaikessa. Meneppä hoitamaan potilasta ilman sanoja ja tee hänelle pelkkiä toimenpiteitä, niin näet miten uskottavalta vaikutat. Tai anna lapsellesti ruokaa ja vaateta hänet, mutta älä koskaan kerro hänelle rakastavasi häntä, niin pian näet millainen lopputulos pelkillä teoilla on. Ilman sanoja rakkaus on kuollutta, sillä ei ole vakaata tunnepohjaa. Sanoista rakkaus saa ravintoa ja lisäpontta. Sanat luovat teoille merkityksen.

        Kysymys ei ole rakkaudesta vaan tottumisesta, jos vuosikymmenet ollaan yhdessä, eikä tunnusteta rakastavansa toisiaan. Kyseessä on hyötysuhde.


      • problem solved
        nainen hädässä kirjoitti:

        Minustakin on outoa että emme ole sanoneet että rakastamme toisiamme. Silti minä tiedän että rakastan miestä - mutta miehestä en voi olla varma ennen kuin kuulen sanat!

        Suhteestamme puuttuu rakkauden tunnustaminen. Mutta puuttuuko rakkaus? Siitä on kysymys... Sanattomuus saa varpailleen, vaikka välillä olen niin onnellinen että että tekee mieli kiljahtaa

        Kun kerran tiedät että rakastat miestä, voit sanoakin sen hänelle. Ei rakastamisesi riipu siitä rakastaako hän sinua. Koska olet 12-vuotiaan tasolla, suosittelen seuraavaa: sano hänelle, että voit rakastaa häntä, jos hänkin rakastaa sinua, mutta jos hän ei rakasta, ni sit et säkään rakasta häntä.


      • frost-free
        lottamari_1 kirjoitti:

        Voi typeryyttä! "Laadullisesti se voi jäädä vajaaksi, jos tunnesisällön kuvausta käytetään ainoana suhteen toimimista kuvaavana määreenä". Ja tälläiseen vajaaseen suhteeseen on toisen tyytyminen, koska rakkauden tunnustus on mielestäsi kirosana. Hyvin itsekästä! Ihminen, joka ei koskaan saa kuulla sanoilla, että häntä rakastetaan, ei voi olla koskaan onnellinen, eikä varma toisen tunteista. Sanoilla on merkitystä kaikessa. Meneppä hoitamaan potilasta ilman sanoja ja tee hänelle pelkkiä toimenpiteitä, niin näet miten uskottavalta vaikutat. Tai anna lapsellesti ruokaa ja vaateta hänet, mutta älä koskaan kerro hänelle rakastavasi häntä, niin pian näet millainen lopputulos pelkillä teoilla on. Ilman sanoja rakkaus on kuollutta, sillä ei ole vakaata tunnepohjaa. Sanoista rakkaus saa ravintoa ja lisäpontta. Sanat luovat teoille merkityksen.

        Kysymys ei ole rakkaudesta vaan tottumisesta, jos vuosikymmenet ollaan yhdessä, eikä tunnusteta rakastavansa toisiaan. Kyseessä on hyötysuhde.

        "Ihminen, joka ei koskaan saa kuulla sanoilla, että häntä rakastetaan, ei voi olla koskaan onnellinen, eikä varma toisen tunteista."

        Totta. epäilyksen siemen kasvaa ja alkaa hyppiä seinille!


      • mieti sitä
        nainen hädässä kirjoitti:

        Minustakin on outoa että emme ole sanoneet että rakastamme toisiamme. Silti minä tiedän että rakastan miestä - mutta miehestä en voi olla varma ennen kuin kuulen sanat!

        Suhteestamme puuttuu rakkauden tunnustaminen. Mutta puuttuuko rakkaus? Siitä on kysymys... Sanattomuus saa varpailleen, vaikka välillä olen niin onnellinen että että tekee mieli kiljahtaa

        Teot sanoo enemmän kuin tuhat sanaa.Miksi itse et sano jos siltä tuntuu.


    • scale

      Että ensin sen miehen pitää tehdä ensimmäinen aloite ja lähestyä sua, että voisitte keskustella. Sitten miehen täytyy tehdä aloite ja suudella sua, että voitte alkaa kutemaan. Sitten miehen täytyy tehdä aloite, jotta normaali parisuhteen pikku osio, paneminen saadaan käyntiin, sanomatta selvää on, että miehen tulee joka kerta pillua hinkuessaan tehdä aloite? Nyt se ressukka joutuu tekemään aloitteen ja tunnustamaan palavan rakkautensa sulle, jotta voit huutaa maailmalle oman rakkautesi? Hitto teitä prinsessoita, ei teitä aina jaksa ymmärtää, vaikka äijät teitä haluaakin.

      Jotenkin tuntuu, että turhaan naiset pillittää, että miehen euro on naisen 80senttiä. Työmies on palkkansa ansainnut.

      • minus.virus

        tossa sun karkeudessa viehättää; siks kai sun kahden kohdan ohjelmakin on toiminut :D

        *luolamies?*


      • frost-free

        mitään eroja ei parisuhteessa sukupuolten välillä saa olla.

        No kuvitteletko sinä ettei se nainen tule yhtään vastaan asiassa jos se on oikea nainen sulle. Kyllä se tulee vastaan ja uskoo suhun.

        Hemmotellut rahan perässä juoksevat entiset "räkänokat" on asia erikseen.


      • fvecddc
        frost-free kirjoitti:

        mitään eroja ei parisuhteessa sukupuolten välillä saa olla.

        No kuvitteletko sinä ettei se nainen tule yhtään vastaan asiassa jos se on oikea nainen sulle. Kyllä se tulee vastaan ja uskoo suhun.

        Hemmotellut rahan perässä juoksevat entiset "räkänokat" on asia erikseen.

        "Miks mitään eroja ei parisuhteessa sukupuolten välillä saa olla."
        Saa tietenkin olla, mutta kenestäkään ei ole kivaa joutua tekemään itse aina kaikki aloitteet. Luulisi en naistenkin ymmärtävän, kun eivät itse usein suostu tekemään ainoatakaan. Jos etsit miestä, jonka mielestä on kivaa tehdä aloitteita, löydät todennäköisesti pelimiehen, joka jatkaa harrastustaan muidenkin naisten kanssa.


      • scale
        frost-free kirjoitti:

        mitään eroja ei parisuhteessa sukupuolten välillä saa olla.

        No kuvitteletko sinä ettei se nainen tule yhtään vastaan asiassa jos se on oikea nainen sulle. Kyllä se tulee vastaan ja uskoo suhun.

        Hemmotellut rahan perässä juoksevat entiset "räkänokat" on asia erikseen.

        se vaan häiritsee, että nuo rakkauden luritukset, jotka me miehet olemme ulkoistaneet teille naisille, yritetään ammattiliittojen sopimusten vastaisesti teettää meillä miehillä.

        Hommahan menee niin, että nainen sanoo herkkänä hetkenä (juuri rakastelun jälkeen) miehelle "mä rakastan sua" johon miehen tulee vastata joko "niin mäkin sua" , tai pelkkä "niin mäkin".

        PS. älä ole niin tosikko.


      • frost-free
        scale kirjoitti:

        se vaan häiritsee, että nuo rakkauden luritukset, jotka me miehet olemme ulkoistaneet teille naisille, yritetään ammattiliittojen sopimusten vastaisesti teettää meillä miehillä.

        Hommahan menee niin, että nainen sanoo herkkänä hetkenä (juuri rakastelun jälkeen) miehelle "mä rakastan sua" johon miehen tulee vastata joko "niin mäkin sua" , tai pelkkä "niin mäkin".

        PS. älä ole niin tosikko.

        Mulla on tapana mennä silloin suihkuun ja alkaa hulluna tekee kaikkee..:D

        ps. ainii tää ei varmaa mee läpi kun joku on palstalla keksinyt että oon tosikko..ja kissan vitut!


      • frost-free
        fvecddc kirjoitti:

        "Miks mitään eroja ei parisuhteessa sukupuolten välillä saa olla."
        Saa tietenkin olla, mutta kenestäkään ei ole kivaa joutua tekemään itse aina kaikki aloitteet. Luulisi en naistenkin ymmärtävän, kun eivät itse usein suostu tekemään ainoatakaan. Jos etsit miestä, jonka mielestä on kivaa tehdä aloitteita, löydät todennäköisesti pelimiehen, joka jatkaa harrastustaan muidenkin naisten kanssa.

        emminä ainakaan mitään autotallissa kaikki päivät yksin kököttävää katkeraa veli-jormaa tahdokaan!!
        jos minä tuolla erotuksella oon sinun mielestä pelimiesten perään niin aivan sama!


    • ~cissi~

      sen sanominen on vaikeaa.

      Kannattaa odottaa. Älä tunnusta rakkauttasi ensin, se ei ole naisen tehtävä. Säikäytät vaan hänet pois.

      Hän sanoo sen vielä ja sen kuuleminen on kaiken odottamisen arvoista. Luota minuun, tiedän mistä puhun :)

      • BlueNightSatin

        miksei? Miks? " Älä tunnusta rakkauttasi ensin, se ei ole naisen tehtävä. Säikäytät vaan hänet pois."


      • ~cissi~
        BlueNightSatin kirjoitti:

        miksei? Miks? " Älä tunnusta rakkauttasi ensin, se ei ole naisen tehtävä. Säikäytät vaan hänet pois."

        kun jorma on luomakunnan herra ja päättää itse milloin ja missä. Rakkautta oma-aloitteisesti tunnustavat ämmät on riesa.


      • lottamari_1

        No voi jesse näitä provoja! Mitä pitäisi odottaa? Että, toinen kuolee liikenneonnettomuudessa, etkä koskaan kerinnyt sanomaan rakastavasi häntä, vai? Kuka on päättänyt kenen tehtävä on ensin tunnustaa tunteensa, sinäkö? Rakkautta ei kannata tuhlata sellaiseen, joka sen tunnustamisesta säikähtää, silloin hän pelkää jotakin, yleensä sitoutumista ja vapautensa menettämistä. Menköön menojaan!

        Sinuun luottaisin viimeksi maailmassa! :)


      • BlueNightSatin
        ~cissi~ kirjoitti:

        kun jorma on luomakunnan herra ja päättää itse milloin ja missä. Rakkautta oma-aloitteisesti tunnustavat ämmät on riesa.

        kelle ne on riesa? Onhan noita Jormia mistä valita, pakkoko se on valita se kaikista vaisuin ja lukkiutunein? Joka lähtee kakeliin, kun aletaan puhumaan. Jos mua mies pakenee, kun tunnustan sille tunteeni, se saakin juosta sitten niin kauas kun jalat vie. Eikä tarvi takas tulla :) Mikä se semmonen rakkaussuhde on jossa tunteita pelätään?


      • ~cissi~
        lottamari_1 kirjoitti:

        No voi jesse näitä provoja! Mitä pitäisi odottaa? Että, toinen kuolee liikenneonnettomuudessa, etkä koskaan kerinnyt sanomaan rakastavasi häntä, vai? Kuka on päättänyt kenen tehtävä on ensin tunnustaa tunteensa, sinäkö? Rakkautta ei kannata tuhlata sellaiseen, joka sen tunnustamisesta säikähtää, silloin hän pelkää jotakin, yleensä sitoutumista ja vapautensa menettämistä. Menköön menojaan!

        Sinuun luottaisin viimeksi maailmassa! :)

        vaan joitain hetkiä kannattaa odottaa. Maailman arvaamattomuuden takia ei kannata sählätä eikä sen mukaan elämäänsä säätää.

        Ja kyllä, rakkautta pitää tuhlata juuri siihen joka on se oikea. Rakkautta ei ansaita. On lupa rakastaa myös sellaista, joka pelkää sitoutumista. Sitoutuminen ei ole ainoa autuas tapa elää.

        Sinun rakkautesi kuulostaa itsekkäältä ja hätäiseltä.


      • ~cissi~
        BlueNightSatin kirjoitti:

        kelle ne on riesa? Onhan noita Jormia mistä valita, pakkoko se on valita se kaikista vaisuin ja lukkiutunein? Joka lähtee kakeliin, kun aletaan puhumaan. Jos mua mies pakenee, kun tunnustan sille tunteeni, se saakin juosta sitten niin kauas kun jalat vie. Eikä tarvi takas tulla :) Mikä se semmonen rakkaussuhde on jossa tunteita pelätään?

        rakkaussuhteissa pelätään jotain, esim. toisen menettämistä.

        Miksi kaikki muut tunteet on sallittuja, paitsi puhumisen pelko? Miksi mitään muita tunteita ei saa pelätä, ainoastaan puhumisen pelkoa..?

        Kyllä takertuvat ämmät on menevälle miehelle riesa. Rakkautta tunnustava nainen on potentiaalinen takertuja. Ihan turha yrittää kesyttää itsenäistä miestä. Parhaan lopputuloksen (ja hoidon) saa, kun hyväksyy sen sellaisenaan.


      • lottamari_1
        ~cissi~ kirjoitti:

        vaan joitain hetkiä kannattaa odottaa. Maailman arvaamattomuuden takia ei kannata sählätä eikä sen mukaan elämäänsä säätää.

        Ja kyllä, rakkautta pitää tuhlata juuri siihen joka on se oikea. Rakkautta ei ansaita. On lupa rakastaa myös sellaista, joka pelkää sitoutumista. Sitoutuminen ei ole ainoa autuas tapa elää.

        Sinun rakkautesi kuulostaa itsekkäältä ja hätäiseltä.

        Niin, meinaatkos että vuoden seukkaamisen jälkeen kannattaa vaan uskollisesti odottaa, ettei tule tunne että on liian hätäinen!? Olet jumankauta juu, vähän hidas tyyppi. :) Kuka on sanonut, että rakkaus pitäisi ansaita? Jos, aloittaja on vuoden odottanut kuulevansa rakkauden tunnustustuksen sanat, niin on hän tasan tarkkaan ansainnut ne kuulla! Jos tunnustaa rakastavansa se yleensä tarkoittaa myöskin jonkinlaista sitoutumishalua tuohon rakastamaansa ihmiseen, ei ihmistä sanota rakastettavan huvin vuoksi.

        Hidas hämäläinen, tiedätkö sinä edes mitä sana rakkaus tarkoittaa?


      • BlueNightSatin
        ~cissi~ kirjoitti:

        rakkaussuhteissa pelätään jotain, esim. toisen menettämistä.

        Miksi kaikki muut tunteet on sallittuja, paitsi puhumisen pelko? Miksi mitään muita tunteita ei saa pelätä, ainoastaan puhumisen pelkoa..?

        Kyllä takertuvat ämmät on menevälle miehelle riesa. Rakkautta tunnustava nainen on potentiaalinen takertuja. Ihan turha yrittää kesyttää itsenäistä miestä. Parhaan lopputuloksen (ja hoidon) saa, kun hyväksyy sen sellaisenaan.

        totta toi menttämisen pelko. Kaikki tunteet pitäs olla sallittuja ilmaista, myös puhumisen pelko. Siks mä en käsnää miks pitäs pötkii kakeliin, jos puhutaan? Miks pelkää, siihin on takuulla syitä yhtä paljon kun ihmisiäkin, ainaki melki. Niinno ei tunteiden tunnustaminen tarkoita takertumista, sitoutumista ainaki mun kohdalla vaan..en oo takertuja tyyppiä. Potentiaalinen sana tässä taas, potentiaalista ei tartte pelätä...mun mielestä. Uhkakuvat usein on totta omassa päässä, ei välttis ollenkaan ees realistisia uhkakuvia. Itsenäinen mies/nainen ei mun mielestä tarkoita kesytöntä tai kesytettävää..


      • ~cissi~
        lottamari_1 kirjoitti:

        Niin, meinaatkos että vuoden seukkaamisen jälkeen kannattaa vaan uskollisesti odottaa, ettei tule tunne että on liian hätäinen!? Olet jumankauta juu, vähän hidas tyyppi. :) Kuka on sanonut, että rakkaus pitäisi ansaita? Jos, aloittaja on vuoden odottanut kuulevansa rakkauden tunnustustuksen sanat, niin on hän tasan tarkkaan ansainnut ne kuulla! Jos tunnustaa rakastavansa se yleensä tarkoittaa myöskin jonkinlaista sitoutumishalua tuohon rakastamaansa ihmiseen, ei ihmistä sanota rakastettavan huvin vuoksi.

        Hidas hämäläinen, tiedätkö sinä edes mitä sana rakkaus tarkoittaa?

        Sinä itse olet sanonut, että rakkaus pitää ansaita:

        "Jos, aloittaja on vuoden odottanut kuulevansa rakkauden tunnustustuksen sanat, niin on hän tasan tarkkaan ansainnut ne kuulla!"

        Maailma ei ole reilu. Vaikka olis kivaa että me kaikki saatais kuulla nuo sanat joskus, on ihmisiä, jotka ei koskaan saa yhtäkään rakkaudentunnustusta. Kukaan ei ole "ansainnut" kuulla sitä. Se tulee, jos on tullakseen.

        Hitaudesta on turha puhua ihmissuhteissa. Jos tämä mies on sellainen, josta aloittaja ei luopuisi, niin sitten hän joutuu vaan odottamaan. Voihan hän oman rakkautensa tunnustaa, mutta epäilen, että se saa miehen hämmentymään ja lopputulos ei ole toivottu.

        Väärin meni tuokin, että rakkaudentunnustus merkitsisi sitoutumista. Rakkaus ei merkitse muuta kuin rakkautta. Ei se ole huvia, ei se ole hyötyä. Se on rakkautta eikä sitä tarvitse eikä voi selittää.

        Minusta kuulostaa siltä, että olet käsittänyt rakkauden niin, että se on kahva josta kääntämällä nainen saa ohjailla miestä. Ei kovin pyyteetöntä. Jos mies rakastaa, hänen ON sitouduttava, koska nainen on päättänyt, että kun rakastetaan, niin sitoudutaan.


      • BlueNightSatin
        ~cissi~ kirjoitti:

        Sinä itse olet sanonut, että rakkaus pitää ansaita:

        "Jos, aloittaja on vuoden odottanut kuulevansa rakkauden tunnustustuksen sanat, niin on hän tasan tarkkaan ansainnut ne kuulla!"

        Maailma ei ole reilu. Vaikka olis kivaa että me kaikki saatais kuulla nuo sanat joskus, on ihmisiä, jotka ei koskaan saa yhtäkään rakkaudentunnustusta. Kukaan ei ole "ansainnut" kuulla sitä. Se tulee, jos on tullakseen.

        Hitaudesta on turha puhua ihmissuhteissa. Jos tämä mies on sellainen, josta aloittaja ei luopuisi, niin sitten hän joutuu vaan odottamaan. Voihan hän oman rakkautensa tunnustaa, mutta epäilen, että se saa miehen hämmentymään ja lopputulos ei ole toivottu.

        Väärin meni tuokin, että rakkaudentunnustus merkitsisi sitoutumista. Rakkaus ei merkitse muuta kuin rakkautta. Ei se ole huvia, ei se ole hyötyä. Se on rakkautta eikä sitä tarvitse eikä voi selittää.

        Minusta kuulostaa siltä, että olet käsittänyt rakkauden niin, että se on kahva josta kääntämällä nainen saa ohjailla miestä. Ei kovin pyyteetöntä. Jos mies rakastaa, hänen ON sitouduttava, koska nainen on päättänyt, että kun rakastetaan, niin sitoudutaan.

        "Väärin meni tuokin, että rakkaudentunnustus merkitsisi sitoutumista. Rakkaus ei merkitse muuta kuin rakkautta. Ei se ole huvia, ei se ole hyötyä. Se on rakkautta eikä sitä tarvitse eikä voi selittää." - noh kelle merkitsee kelle ei...mitä se rakkaus sitten on? se pitäs avasta tässä yhteydessä myös..se on eri ihmisille hiukan eri juttuja eikö totta? yleisesti ottaen se kuitenkin useimmille merkitsee kiintymystä ja sitoutumista tunteiden tasolla toiseen ihmiseen, yleensä myös fyysisesti sitoutumista erilaisin rakkaudenteoin..jutuin joilla välittämistä näytetään..mitä ei muutoin tehtäis eikä kelle vaan..

        rakkautta ennenkaikkea tunnetaan..mutta rakkaudesta monia juttuja tehdään :)


      • ~cissi~
        BlueNightSatin kirjoitti:

        "Väärin meni tuokin, että rakkaudentunnustus merkitsisi sitoutumista. Rakkaus ei merkitse muuta kuin rakkautta. Ei se ole huvia, ei se ole hyötyä. Se on rakkautta eikä sitä tarvitse eikä voi selittää." - noh kelle merkitsee kelle ei...mitä se rakkaus sitten on? se pitäs avasta tässä yhteydessä myös..se on eri ihmisille hiukan eri juttuja eikö totta? yleisesti ottaen se kuitenkin useimmille merkitsee kiintymystä ja sitoutumista tunteiden tasolla toiseen ihmiseen, yleensä myös fyysisesti sitoutumista erilaisin rakkaudenteoin..jutuin joilla välittämistä näytetään..mitä ei muutoin tehtäis eikä kelle vaan..

        rakkautta ennenkaikkea tunnetaan..mutta rakkaudesta monia juttuja tehdään :)

        merkitsee eri ihmisille eri asioita, mutta yhteistä on, että tunne on niin voimakas, että se ei sammu vaikka sen haluaisi sammuttaa.

        Mielestäni pyyteettömyys ja halu tehdä toinen onnelliseksi kuuluu rakkauteen. Tämä on suoraan sanottuna helpompaa suhteessa, jossa ei ole määritelty ehtoja, sallittuja ja kiellettyjä asioita.

        Omistaminen ei kuulu rakkauteen, vaan se on vallanhimoa, pelkoa ja oman hyvän maksimointia. Tämän takia niin monet liitot päättyvät lopulta eroon.


      • BlueNightSatin
        BlueNightSatin kirjoitti:

        kelle ne on riesa? Onhan noita Jormia mistä valita, pakkoko se on valita se kaikista vaisuin ja lukkiutunein? Joka lähtee kakeliin, kun aletaan puhumaan. Jos mua mies pakenee, kun tunnustan sille tunteeni, se saakin juosta sitten niin kauas kun jalat vie. Eikä tarvi takas tulla :) Mikä se semmonen rakkaussuhde on jossa tunteita pelätään?

        nyt lähinnä ajattelin, että miks jonku miehen takia tarttis esittää jotain muuta, kun on? Miks ei voi kertoa tunteistaan, jos ne haluaa esiin tulla ja sanoina suusta? Mun mielestä teatteria, jos pitää varoa ilmaisemasta omia tunteitaan siinä pelossa, että toinen menee kakeliin. Sehän se just ripustautumista onkin, elä vaan mee pois mun luota..oon hiljaa ja vaikenen kunhan et mee pois.


      • BlueNightSatin
        ~cissi~ kirjoitti:

        merkitsee eri ihmisille eri asioita, mutta yhteistä on, että tunne on niin voimakas, että se ei sammu vaikka sen haluaisi sammuttaa.

        Mielestäni pyyteettömyys ja halu tehdä toinen onnelliseksi kuuluu rakkauteen. Tämä on suoraan sanottuna helpompaa suhteessa, jossa ei ole määritelty ehtoja, sallittuja ja kiellettyjä asioita.

        Omistaminen ei kuulu rakkauteen, vaan se on vallanhimoa, pelkoa ja oman hyvän maksimointia. Tämän takia niin monet liitot päättyvät lopulta eroon.

        no omistaminen ei tosiaankaan kuulu mihinkään ihmissuhteeseen munkaan mielestä. Ei ihmiset ole kenekään omistuksessa eikä omaisuutta. Onko kukaan ihminen ihan vilpittömästi kun jutellaan täysin pyyteetön? Onko se ees mahdollista? Mun mielestä ei ole..

        Eikä noi ehdot ja muutkaan sallitut ja kielletyt jutut ole ongelma, jos ne kummanki ajattelumalliin sopii. Ongelmia tulee, kun liian erilaiset tyypit änkee yksiin ja sitten tapellaan kun ollaan ihan eri mieltä lähes kaikesta.


      • lottamari_1
        ~cissi~ kirjoitti:

        Sinä itse olet sanonut, että rakkaus pitää ansaita:

        "Jos, aloittaja on vuoden odottanut kuulevansa rakkauden tunnustustuksen sanat, niin on hän tasan tarkkaan ansainnut ne kuulla!"

        Maailma ei ole reilu. Vaikka olis kivaa että me kaikki saatais kuulla nuo sanat joskus, on ihmisiä, jotka ei koskaan saa yhtäkään rakkaudentunnustusta. Kukaan ei ole "ansainnut" kuulla sitä. Se tulee, jos on tullakseen.

        Hitaudesta on turha puhua ihmissuhteissa. Jos tämä mies on sellainen, josta aloittaja ei luopuisi, niin sitten hän joutuu vaan odottamaan. Voihan hän oman rakkautensa tunnustaa, mutta epäilen, että se saa miehen hämmentymään ja lopputulos ei ole toivottu.

        Väärin meni tuokin, että rakkaudentunnustus merkitsisi sitoutumista. Rakkaus ei merkitse muuta kuin rakkautta. Ei se ole huvia, ei se ole hyötyä. Se on rakkautta eikä sitä tarvitse eikä voi selittää.

        Minusta kuulostaa siltä, että olet käsittänyt rakkauden niin, että se on kahva josta kääntämällä nainen saa ohjailla miestä. Ei kovin pyyteetöntä. Jos mies rakastaa, hänen ON sitouduttava, koska nainen on päättänyt, että kun rakastetaan, niin sitoudutaan.

        Katsos nyt, kun puhun ansaitsemisesta ja ansaitesemisesta on niillä vissi ero. Ymmärrätkö, että jokainen ihminen "anstaisee" kuulla nuo sanat, ja ansaitsee tulla rakastetuksi, ilman että hän olisi ne ansainnut...tajuatko hämis?

        Ja, katsos nyt,...jos mies hämmentyy siitä, että nainen tunnustaa hänelle vuoden jälkeen rakastavansa miestä, niin silloinhan se osoittaa vaan sitä, että mies ei vastaa naisen tunteisiin ja ei rakasta naista. Jos rakastaa toista, niin nuo sanat saavat hyppimään onnesta ei menemään hämilleen.

        Väärässä olet itse. En sanonut, että rakkaus merkitsisi sitoutumista, vaan yleensä ihminen joka rakastaa haluaa luoda toiseen jonkilaisen fyysisen ja henkisen siteen ja haluaa sitoutua toiseen tavalla tai toisella. Rakkaus on selitettävissä ja se tarvitsee selityksen ja sanat!


        Sinulla on pelko naisia kohtaan, jos olet yhden pirttihirmun kanssa elänyt ja antanut hänen käännellä sinua vivusta, mutta älä luule, että me kaikki naiset olemme samanlaisia. Jos nainen ja mies rakastavat toisiaan, he yhdessä päättävät miten sitouteesti haluavat suhdettaan jatkaa. Siihen on olemassa tuhat mallia ja jokaisen omasta tilanteesta riippuu, mikä malli kullekin sopii.

        Katsot rakkautta pelokkain silmin, koska ole sitoutumiskammoinen. Sinulle rakkaus on yhtä kuin vankila.


      • ~cissi~
        BlueNightSatin kirjoitti:

        nyt lähinnä ajattelin, että miks jonku miehen takia tarttis esittää jotain muuta, kun on? Miks ei voi kertoa tunteistaan, jos ne haluaa esiin tulla ja sanoina suusta? Mun mielestä teatteria, jos pitää varoa ilmaisemasta omia tunteitaan siinä pelossa, että toinen menee kakeliin. Sehän se just ripustautumista onkin, elä vaan mee pois mun luota..oon hiljaa ja vaikenen kunhan et mee pois.

        Oma valintahan se on puhuuko suoraan tunteistaan vai ei, mutta viisaasti ihminen on yleensä varovainen. Tunteethan elää, siksi aika on hyväksi. Avoimuus on ok tiettyyn rajaan asti, mutta jälkikäteen voi ottaa päähän, mitä tuli puhuttua. Toisaalta niistä miehistä, joilla on kova tarve sanoa tunteensa ääneen, huomaa kyllä muutenkin, että rakastuneita ollaan. Tunnustukset siihen päälle on sikäli turhia.

        Olen ehkä sitten tunnevammainen reissunainen kun sellainen ahdistaa. Mutta se ahdistaa! Ymmärrän hyvin miehiä, joita se ahdistaa myös. Maailma on ihan liian täynnä tunteita.


      • ~cissi~
        lottamari_1 kirjoitti:

        Katsos nyt, kun puhun ansaitsemisesta ja ansaitesemisesta on niillä vissi ero. Ymmärrätkö, että jokainen ihminen "anstaisee" kuulla nuo sanat, ja ansaitsee tulla rakastetuksi, ilman että hän olisi ne ansainnut...tajuatko hämis?

        Ja, katsos nyt,...jos mies hämmentyy siitä, että nainen tunnustaa hänelle vuoden jälkeen rakastavansa miestä, niin silloinhan se osoittaa vaan sitä, että mies ei vastaa naisen tunteisiin ja ei rakasta naista. Jos rakastaa toista, niin nuo sanat saavat hyppimään onnesta ei menemään hämilleen.

        Väärässä olet itse. En sanonut, että rakkaus merkitsisi sitoutumista, vaan yleensä ihminen joka rakastaa haluaa luoda toiseen jonkilaisen fyysisen ja henkisen siteen ja haluaa sitoutua toiseen tavalla tai toisella. Rakkaus on selitettävissä ja se tarvitsee selityksen ja sanat!


        Sinulla on pelko naisia kohtaan, jos olet yhden pirttihirmun kanssa elänyt ja antanut hänen käännellä sinua vivusta, mutta älä luule, että me kaikki naiset olemme samanlaisia. Jos nainen ja mies rakastavat toisiaan, he yhdessä päättävät miten sitouteesti haluavat suhdettaan jatkaa. Siihen on olemassa tuhat mallia ja jokaisen omasta tilanteesta riippuu, mikä malli kullekin sopii.

        Katsot rakkautta pelokkain silmin, koska ole sitoutumiskammoinen. Sinulle rakkaus on yhtä kuin vankila.

        Olen nainen, ainakin kun viimeksi tarkistin..

        Rakkaus ei ole minulle vankila, mutta yhteinen kämppä olisi. Sitoutumista on monenlaista, sitä perinteistä tosiaan kammoan.

        Sukupuolilla on eronsa, niitä on syytä korostaa jos haluaa jännitteen säilyvän. Itse jättäisin tunnustuksen miehelle enkä miettisi asiaa enempää.

        Ansaitsemisen semantiikasta voisi jatkaa loputtomiin, mutta se on vähän sama kuin ihmisarvo. Kaikilla se muka on, mutta ei sillä mitään käytännössä tee.


      • BlueNightSatin
        ~cissi~ kirjoitti:

        Oma valintahan se on puhuuko suoraan tunteistaan vai ei, mutta viisaasti ihminen on yleensä varovainen. Tunteethan elää, siksi aika on hyväksi. Avoimuus on ok tiettyyn rajaan asti, mutta jälkikäteen voi ottaa päähän, mitä tuli puhuttua. Toisaalta niistä miehistä, joilla on kova tarve sanoa tunteensa ääneen, huomaa kyllä muutenkin, että rakastuneita ollaan. Tunnustukset siihen päälle on sikäli turhia.

        Olen ehkä sitten tunnevammainen reissunainen kun sellainen ahdistaa. Mutta se ahdistaa! Ymmärrän hyvin miehiä, joita se ahdistaa myös. Maailma on ihan liian täynnä tunteita.

        nyt tiedä ootko sä tunnevammainen tai mitenkään sen omituisempi, vaikket tunteista tahdo puhuakkaan. Sä oot vaan sen suhteen omanlaises, ei se ole vika mun mielestä sinällään. Ehkä vaan sitten parhaiten passaa yksiin ittensä kaltaisen kanssa, jolle tunteista puhuminen on yhtä turhaa? Hirmu helposti erilaisuus määritellään viaksi..kun oikeesti vika on suvaitsemattomuudessa ja lokeroimisessa. Ittensä kaltaisien hyväksymisessä ja erilaisten vieroksumisessa. Vakka kantensa valitsee on mun mielestä erittäin osuva sanonta. Kun kattos kaltaisensa, niin ois vähemmän surua suhteissa. Kun kumpikin hyväksyy toisensa, eikä tartte kokea olevansa ees niin erilainen suhteessa toiseen.

        Hassuinta musta olis änkeä suhteeseen tyypin kanssa joka tarvis viellä muokata mieleisekseen, siinä on jo pakkopullan makua. Haluaa jotain mihin ei kuitenkaan ole tyytyväinen, kun tietyin ehdoin...silloin haluaa jotain ihan mahdotonta, kuuta taivaalta.

        No mut musta taas avoimuus on aina hyvä, sillon kun oot suhteessa vilpitön. Enemmänkin varauksella ollaan silloin, jos ei oo ihan puhtaat jauhot pussissa tai haistaa jotain semmosta toisen taholta. Mut voiko varautuneessa suhteessa olla oikeesti hyvä olla? Mun mielestä ei voi...

        Juu rakastuneesta miehestä kyllä huomaa, kun on rakastunut..se tulee naisen lähelle ahkeraan ja haluaa olla läsnä. Antaa ittestään kaiken :) varauksetta. Toiset sitten kertookin ne tunteet vuolaammin, kun toiset eikä siinäkään ole mitään väärää..


      • lottamari_1
        ~cissi~ kirjoitti:

        Olen nainen, ainakin kun viimeksi tarkistin..

        Rakkaus ei ole minulle vankila, mutta yhteinen kämppä olisi. Sitoutumista on monenlaista, sitä perinteistä tosiaan kammoan.

        Sukupuolilla on eronsa, niitä on syytä korostaa jos haluaa jännitteen säilyvän. Itse jättäisin tunnustuksen miehelle enkä miettisi asiaa enempää.

        Ansaitsemisen semantiikasta voisi jatkaa loputtomiin, mutta se on vähän sama kuin ihmisarvo. Kaikilla se muka on, mutta ei sillä mitään käytännössä tee.

        Katso vaan uudestaan sinne pieliin :D

        Siitä tunnistaa oikean rakkauden, että rakkaastaan ei tahdo olla erossa. Rakastamansa ihmisen kanssa haluaa olla joka hetki ja jakaa hänen kanssaan yhteiset yöt ja päivät. Siinä ei ole mitään ahdistavaa normaalille ihmiselle, mutta sitoutumiskammoiselle on.

        Sukupuolilla ei ole mitään tekemistä siinä, kumpi tunnustaa rakkautensa ensin. Minä olin se, joka meillä tunnusti ensin rakastavansa, vaikutus oli kuin salama. Rakkaudentunnustus ei ole sukupuolikysymys, eikä tunteitaan kannata jättää näyttämättä tai sanomatta. Suhteen merkitys ja arvo kasvaa aivan toisella tavalla, kun tunteet tunnustetaan sanomalla ne ääneen.

        Rakkaudenton ja ihmisarvoton maailma,..esimerkkejä maailmalta kyllä löytyy millainen maailma se on, jossa käytännössä nämä kaksi tärkeää asiaa unohdetaan tai ne korvataan muilla arvoilla.


      • ~cissi~
        lottamari_1 kirjoitti:

        Katso vaan uudestaan sinne pieliin :D

        Siitä tunnistaa oikean rakkauden, että rakkaastaan ei tahdo olla erossa. Rakastamansa ihmisen kanssa haluaa olla joka hetki ja jakaa hänen kanssaan yhteiset yöt ja päivät. Siinä ei ole mitään ahdistavaa normaalille ihmiselle, mutta sitoutumiskammoiselle on.

        Sukupuolilla ei ole mitään tekemistä siinä, kumpi tunnustaa rakkautensa ensin. Minä olin se, joka meillä tunnusti ensin rakastavansa, vaikutus oli kuin salama. Rakkaudentunnustus ei ole sukupuolikysymys, eikä tunteitaan kannata jättää näyttämättä tai sanomatta. Suhteen merkitys ja arvo kasvaa aivan toisella tavalla, kun tunteet tunnustetaan sanomalla ne ääneen.

        Rakkaudenton ja ihmisarvoton maailma,..esimerkkejä maailmalta kyllä löytyy millainen maailma se on, jossa käytännössä nämä kaksi tärkeää asiaa unohdetaan tai ne korvataan muilla arvoilla.

        Tottakai rakastamansa ihmisen kanssa haluaa olla koko ajan yhdessä, mutta ei välttämättä kannata olla. Intohimoa voi pitkittää ja suhteen pitää tuoreena, jos niin haluaa. Toisilla on kiireempi päästä pesemään rakkaansa hikisukkia, riitelemään paahtoleipämerkistä ja esittäytymään pitkäveteisiin sukujuhliin.

        Ihminen on itsenäinen subjekti joka tekee vapaita valintoja. Ellei ole itsenäinen, ei todellista kohtaamista toisen kanssa voi tapahtua. Symbioosi jota usein juuri naiset hakevat, tekee kohtaamisen mahdottomaksi.

        Joka pitää enemmän saalistajista kuin herkistä pojista, vaikenee tunteistaan ja pelaa aikaa. Ei se ole rakkaudeton ja ihmisarvoton maailma, se on yllätyksellinen, intohimoinen, hellä ja raju. Joka hetki sen arvoista ja enemmän.


      • BlueNightSatin
        ~cissi~ kirjoitti:

        Tottakai rakastamansa ihmisen kanssa haluaa olla koko ajan yhdessä, mutta ei välttämättä kannata olla. Intohimoa voi pitkittää ja suhteen pitää tuoreena, jos niin haluaa. Toisilla on kiireempi päästä pesemään rakkaansa hikisukkia, riitelemään paahtoleipämerkistä ja esittäytymään pitkäveteisiin sukujuhliin.

        Ihminen on itsenäinen subjekti joka tekee vapaita valintoja. Ellei ole itsenäinen, ei todellista kohtaamista toisen kanssa voi tapahtua. Symbioosi jota usein juuri naiset hakevat, tekee kohtaamisen mahdottomaksi.

        Joka pitää enemmän saalistajista kuin herkistä pojista, vaikenee tunteistaan ja pelaa aikaa. Ei se ole rakkaudeton ja ihmisarvoton maailma, se on yllätyksellinen, intohimoinen, hellä ja raju. Joka hetki sen arvoista ja enemmän.

        taas tähän kommaa, et herkät pojatkin voi olla saalistajia.

        "Joka pitää enemmän saalistajista kuin herkistä pojista, vaikenee tunteistaan ja pelaa aikaa. Ei se ole rakkaudeton ja ihmisarvoton maailma, se on yllätyksellinen, intohimoinen, hellä ja raju. Joka hetki sen arvoista ja enemmän." - eikä yllätyksellisyys, intohimo hellä ja rajukaan ole herkille pojillekkaan tuntematonta :) herkkyys ei sulje saalistamista pois..

        Hikisukkia en mielellään pesis, mutta kun ne menee siinä muun pyykin ohessa :)

        "Ihminen on itsenäinen subjekti joka tekee vapaita valintoja. Ellei ole itsenäinen, ei todellista kohtaamista toisen kanssa voi tapahtua. Symbioosi jota usein juuri naiset hakevat, tekee kohtaamisen mahdottomaksi. " - joo on..symbioosikin kuitenkin voi kehittyä hakemattakin :)


      • frost-free
        ~cissi~ kirjoitti:

        Tottakai rakastamansa ihmisen kanssa haluaa olla koko ajan yhdessä, mutta ei välttämättä kannata olla. Intohimoa voi pitkittää ja suhteen pitää tuoreena, jos niin haluaa. Toisilla on kiireempi päästä pesemään rakkaansa hikisukkia, riitelemään paahtoleipämerkistä ja esittäytymään pitkäveteisiin sukujuhliin.

        Ihminen on itsenäinen subjekti joka tekee vapaita valintoja. Ellei ole itsenäinen, ei todellista kohtaamista toisen kanssa voi tapahtua. Symbioosi jota usein juuri naiset hakevat, tekee kohtaamisen mahdottomaksi.

        Joka pitää enemmän saalistajista kuin herkistä pojista, vaikenee tunteistaan ja pelaa aikaa. Ei se ole rakkaudeton ja ihmisarvoton maailma, se on yllätyksellinen, intohimoinen, hellä ja raju. Joka hetki sen arvoista ja enemmän.

        ilmeisesti tosiaan mies..?

        Me naiset ollaan semmoisia kuten sanoit että sukupuolissa on eroja(mitä mäki korostan)..että jos me halutaan me sanotaan ihan miltä meistä tuntuu. Mikäs siinä ahdistaa jos nainen myöntää tunteet heikolla hetkellä vaikkei vaadi mitään?

        Rakkaudellinen teko sekin. Sanoa toiselle että "rakastin sinua niin paljon" vaikka kaikki on myöhäistä.

        Pelaaminen? Joo katsot varmaan paljon tv:tä, oot seikkailunhaluinen, sitoutumiskammoinen mies joka haluaa/kuvittelee että elämä_on_elokuva - luultavammin saamas pitää..niin hyvässä kuin pahassa :/

        Kysymys: Ootko sä sun mielestä rohkea?
        Luuletko lopussa saavasi mitä haluat?

        Elämä varmaan tarjoaa sulle suhteellisen paljon..mistä valita ja noin...emmä sillä sun elämänasentees on suuruudenhullu mut pääseeks sen mausta koskaan pois?


      • ~cissi~
        BlueNightSatin kirjoitti:

        taas tähän kommaa, et herkät pojatkin voi olla saalistajia.

        "Joka pitää enemmän saalistajista kuin herkistä pojista, vaikenee tunteistaan ja pelaa aikaa. Ei se ole rakkaudeton ja ihmisarvoton maailma, se on yllätyksellinen, intohimoinen, hellä ja raju. Joka hetki sen arvoista ja enemmän." - eikä yllätyksellisyys, intohimo hellä ja rajukaan ole herkille pojillekkaan tuntematonta :) herkkyys ei sulje saalistamista pois..

        Hikisukkia en mielellään pesis, mutta kun ne menee siinä muun pyykin ohessa :)

        "Ihminen on itsenäinen subjekti joka tekee vapaita valintoja. Ellei ole itsenäinen, ei todellista kohtaamista toisen kanssa voi tapahtua. Symbioosi jota usein juuri naiset hakevat, tekee kohtaamisen mahdottomaksi. " - joo on..symbioosikin kuitenkin voi kehittyä hakemattakin :)

        kovin tuntemani mies oli myös herkin ;)

        Tarkoitin herkällä tuossa aiemmin sellaista, joka kertoo tunteistaan, huomioi naista liikaa (muistaa nimipäivän), lähtee mukaan kaikenlaisiin emotionaalisiin selvittelyihin ja juo yrttiteetä. Sitä varten on naisella ystävät :)

        En halua kieltää kenenkään onnea ja iloa perinteisestä parisuhteesta, joka varmaan parhaimmillaan tuo turvallisuudentunnetta ja taloudellistakin hyvää. Sen tiedän, että moni jolle toisenlainen suhde sopisi paremmin, ei sitä tajua ilman katkeria virheitä, koska yhteiskunnassa on niin vallalla tämä yhteisasumisnormin ja sukulaisille esittelyn ihanne.


      • lottamari_1
        ~cissi~ kirjoitti:

        Tottakai rakastamansa ihmisen kanssa haluaa olla koko ajan yhdessä, mutta ei välttämättä kannata olla. Intohimoa voi pitkittää ja suhteen pitää tuoreena, jos niin haluaa. Toisilla on kiireempi päästä pesemään rakkaansa hikisukkia, riitelemään paahtoleipämerkistä ja esittäytymään pitkäveteisiin sukujuhliin.

        Ihminen on itsenäinen subjekti joka tekee vapaita valintoja. Ellei ole itsenäinen, ei todellista kohtaamista toisen kanssa voi tapahtua. Symbioosi jota usein juuri naiset hakevat, tekee kohtaamisen mahdottomaksi.

        Joka pitää enemmän saalistajista kuin herkistä pojista, vaikenee tunteistaan ja pelaa aikaa. Ei se ole rakkaudeton ja ihmisarvoton maailma, se on yllätyksellinen, intohimoinen, hellä ja raju. Joka hetki sen arvoista ja enemmän.

        tarvitsekkaan saada ja parisuhteen voi rakentaa toimivaksi ilman hikisukkia, riitelemistä paahtoleipämerkeistä ja kaikenmaailman kissanristiäisissä karaamista. Jos riidat ovat tuota luokkaa, niin on parempikin pysyä yksin ja hoidella itse omat symbioosinsa. Tuollainen ihminen ei ole itsenäinen vaan itsekäs. Hän tekee yhteiselämästä vaikean ja lopulta vierittää syyn sen toisen niskaan.

        Narsisti vaikenee tunteistaan, pelaa aikaa, pelaa pelejään, käyttää toista hyväkseen, valehtelee ja manipuloi toisen uskomaan, että kaikki on hyvin, eikä rakkauden tunnustuksia tarvita." Kun en tunnusta, voin läheä milloin vain, kun en ole antanut lupausta, en ole tilivelvollinen, olen vapaa, kun en sotke tunteitani symbioosiin toisen kanssa".

        Jokainen taaplaa tyylillään.


      • ~cissi~
        frost-free kirjoitti:

        ilmeisesti tosiaan mies..?

        Me naiset ollaan semmoisia kuten sanoit että sukupuolissa on eroja(mitä mäki korostan)..että jos me halutaan me sanotaan ihan miltä meistä tuntuu. Mikäs siinä ahdistaa jos nainen myöntää tunteet heikolla hetkellä vaikkei vaadi mitään?

        Rakkaudellinen teko sekin. Sanoa toiselle että "rakastin sinua niin paljon" vaikka kaikki on myöhäistä.

        Pelaaminen? Joo katsot varmaan paljon tv:tä, oot seikkailunhaluinen, sitoutumiskammoinen mies joka haluaa/kuvittelee että elämä_on_elokuva - luultavammin saamas pitää..niin hyvässä kuin pahassa :/

        Kysymys: Ootko sä sun mielestä rohkea?
        Luuletko lopussa saavasi mitä haluat?

        Elämä varmaan tarjoaa sulle suhteellisen paljon..mistä valita ja noin...emmä sillä sun elämänasentees on suuruudenhullu mut pääseeks sen mausta koskaan pois?

        en ole mies.

        Olen vähän huolestunut, jos naisten ajatusmaailma on sillä tavalla rajoittunut, että ei osata kuvitella toisenlaisia suhteita tai että "väärin" ajatteleva henkilö voisi olla nainen.

        Miehet ovat suhteellisen yksinkertaisia olentoja, mutta ajatuksen ja elämisen vapauden he ymmärtävät paremmin.

        Heikkoja hetkiä tulee kaikille, en ole kieltämässä tunteiden myöntämistä ääneen keneltäkään. Miehille olisi kuitenkin helpompaa kun nainen ottaisi täyden vastuun omasta tunne-elämästään. Eli jos tunnustetaan rakkautta, niin sitten tunnustetaan se vain ja ainoastaan siksi, että halutaan antaa se miehen tietoon. Ei alkusoitoksi vaatimuksille sitoutumisesta.

        Itse asiassa en katso telkkaria ollenkaan. (Siksi en tiennytkään, että pikku ystävällämme Vanessalla ei ole karismaa.) Elämä on kylläkin yksi parhaita näkemiäni elokuvia, mutta ei amerikkalainen sellainen.

        En tiedä, olenko rohkea. Parhaat sotilaathan pelkäävät. Enkä tiedä mitä lopussa saan, olen saanut jo enemmän kuin tiesin että voi saada.


      • ~cissi~
        lottamari_1 kirjoitti:

        tarvitsekkaan saada ja parisuhteen voi rakentaa toimivaksi ilman hikisukkia, riitelemistä paahtoleipämerkeistä ja kaikenmaailman kissanristiäisissä karaamista. Jos riidat ovat tuota luokkaa, niin on parempikin pysyä yksin ja hoidella itse omat symbioosinsa. Tuollainen ihminen ei ole itsenäinen vaan itsekäs. Hän tekee yhteiselämästä vaikean ja lopulta vierittää syyn sen toisen niskaan.

        Narsisti vaikenee tunteistaan, pelaa aikaa, pelaa pelejään, käyttää toista hyväkseen, valehtelee ja manipuloi toisen uskomaan, että kaikki on hyvin, eikä rakkauden tunnustuksia tarvita." Kun en tunnusta, voin läheä milloin vain, kun en ole antanut lupausta, en ole tilivelvollinen, olen vapaa, kun en sotke tunteitani symbioosiin toisen kanssa".

        Jokainen taaplaa tyylillään.

        narsistejakin ihmissuhdemarkkinoilla liikkuu, mutta aika harvoin kuitenkaan on kyse narsistista, vaikka onkin muotia leimata kaikki väärin ajattelevat ja tuntevat narsisteiksi. Otaksun, että narsisti sitä rakkautta nimenomaan manipuloidakseen tunnustaakin.

        On helppo syyttää toista narsistiksi, jos on itse onneton.

        Mutta kyllä, parisuhteen voi rakentaa toimivaksi ilman hikisukkia, ja myös ilman yhdessä asumista, keskinäisiä uskollisuudenvaloja ja velvoitteita. Ei se vaadi kuin rohkeutta ja rakkautta.


      • frost-free
        ~cissi~ kirjoitti:

        en ole mies.

        Olen vähän huolestunut, jos naisten ajatusmaailma on sillä tavalla rajoittunut, että ei osata kuvitella toisenlaisia suhteita tai että "väärin" ajatteleva henkilö voisi olla nainen.

        Miehet ovat suhteellisen yksinkertaisia olentoja, mutta ajatuksen ja elämisen vapauden he ymmärtävät paremmin.

        Heikkoja hetkiä tulee kaikille, en ole kieltämässä tunteiden myöntämistä ääneen keneltäkään. Miehille olisi kuitenkin helpompaa kun nainen ottaisi täyden vastuun omasta tunne-elämästään. Eli jos tunnustetaan rakkautta, niin sitten tunnustetaan se vain ja ainoastaan siksi, että halutaan antaa se miehen tietoon. Ei alkusoitoksi vaatimuksille sitoutumisesta.

        Itse asiassa en katso telkkaria ollenkaan. (Siksi en tiennytkään, että pikku ystävällämme Vanessalla ei ole karismaa.) Elämä on kylläkin yksi parhaita näkemiäni elokuvia, mutta ei amerikkalainen sellainen.

        En tiedä, olenko rohkea. Parhaat sotilaathan pelkäävät. Enkä tiedä mitä lopussa saan, olen saanut jo enemmän kuin tiesin että voi saada.

        musta sä kuulostat mieheltä. Juuri sellaiselta mitä mä kuvailin...

        Sä kuvittelet että sulla on enemmän kuin yhdelläkään susta kiinnostuneella naisella. Ok. Noh, sit sun pitää vain torjua rohkeasti ne naiset ja odottaa sitä "oikeaa".

        Mut hei jatka sä vaan naisten kuluttamista..ei se täällä ketään haittaa.

        Tiedätsä sitä enemmän sellaisille "pelureille" nauretaan miten pahasti ne kaatuu..tosiaan. Sussa on aika paljon narsismia.

        Suljetsä yhtään ovea vai kuvitteletko olevas korvaamaton niille naisille jotka suhun on rakastunu? Kyllä sä saatat ollakin, sitähän sä pelkäät. Ja yksin jäätkin.


      • frost-free
        ~cissi~ kirjoitti:

        narsistejakin ihmissuhdemarkkinoilla liikkuu, mutta aika harvoin kuitenkaan on kyse narsistista, vaikka onkin muotia leimata kaikki väärin ajattelevat ja tuntevat narsisteiksi. Otaksun, että narsisti sitä rakkautta nimenomaan manipuloidakseen tunnustaakin.

        On helppo syyttää toista narsistiksi, jos on itse onneton.

        Mutta kyllä, parisuhteen voi rakentaa toimivaksi ilman hikisukkia, ja myös ilman yhdessä asumista, keskinäisiä uskollisuudenvaloja ja velvoitteita. Ei se vaadi kuin rohkeutta ja rakkautta.

        Etsitkö kulissiliittoa jossa saa kuitenkin *anna menemään vai miten päin se meni?

        Musta toi kuvailemasi suhde kuulostaa `avoimelta suhteelta`jossa toisen kanssa ollaan silloin kun ei oo mitään muuta tekemistä tai *anettaa...sitten molemmat on sekaisin kun seinäkellot vaikka sanoo rakastavansa...Ai niin mut sitäkää ei saanu tehdä! :/

        Sä etsit niin vahvova naisia että ne kestää sun loukkaamiset ja pettämiset.

        Kysymys:mihin sä tarvitset naista johon et ole rakastunut? TAI
        Kysymys: Miksi sä luulet ettet tekisi mitään naisella johon OLET rakastunut,.

        Ettet olisi vaan sellainen sarjarakastuja tai mies joka rakastaa `kaukaa` jotain tiettyä varattua naista, mutta kuluttaa muitten naisten sydämmiä?


      • ~cissi~
        frost-free kirjoitti:

        Etsitkö kulissiliittoa jossa saa kuitenkin *anna menemään vai miten päin se meni?

        Musta toi kuvailemasi suhde kuulostaa `avoimelta suhteelta`jossa toisen kanssa ollaan silloin kun ei oo mitään muuta tekemistä tai *anettaa...sitten molemmat on sekaisin kun seinäkellot vaikka sanoo rakastavansa...Ai niin mut sitäkää ei saanu tehdä! :/

        Sä etsit niin vahvova naisia että ne kestää sun loukkaamiset ja pettämiset.

        Kysymys:mihin sä tarvitset naista johon et ole rakastunut? TAI
        Kysymys: Miksi sä luulet ettet tekisi mitään naisella johon OLET rakastunut,.

        Ettet olisi vaan sellainen sarjarakastuja tai mies joka rakastaa `kaukaa` jotain tiettyä varattua naista, mutta kuluttaa muitten naisten sydämmiä?

        Minulla on jo se mitä haluan. Ilman yhteistä velkaa, yhteisiä tuttuja, yhteistä asuntoa, roskapusseja jne. En voi omistaa toisen mieltä, miksi pitäisi omistaa se vähäpätöisempi eli ruumis? Miten kontrolloisin sitä? Loputtomin keskusteluin? Kun voisi käyttää senkin ajan paremmin..


      • frost-free
        ~cissi~ kirjoitti:

        Minulla on jo se mitä haluan. Ilman yhteistä velkaa, yhteisiä tuttuja, yhteistä asuntoa, roskapusseja jne. En voi omistaa toisen mieltä, miksi pitäisi omistaa se vähäpätöisempi eli ruumis? Miten kontrolloisin sitä? Loputtomin keskusteluin? Kun voisi käyttää senkin ajan paremmin..

        veikkaan että sä olet yksin tai jossain lohtusuhteessa koska et uskalla kattoa olisko susta yhteen sen rakastamas ihmisen kanssa koska sä pelkäät että se ei olekaan täydellinen...tai sä itse et ole.

        Se on helvetinmoinen riski jos on ollut pitkäänki toiseen rakastunu. Panokset kasvaa ja menettämisen pelko kasvaa..


      • ~cissi~
        frost-free kirjoitti:

        veikkaan että sä olet yksin tai jossain lohtusuhteessa koska et uskalla kattoa olisko susta yhteen sen rakastamas ihmisen kanssa koska sä pelkäät että se ei olekaan täydellinen...tai sä itse et ole.

        Se on helvetinmoinen riski jos on ollut pitkäänki toiseen rakastunu. Panokset kasvaa ja menettämisen pelko kasvaa..

        En pelkää kenenkään epätäydellisyyttä enkä kenenkään menettämistä. Miksi on niin vaikea uskoa, että joku voi olla onnellinen etäsuhteessa, josta on poistettu kaikki suhdehelvetin ainekset?

        Tietenkään kukaan ei ole objektiivisesti katsoen täydellinen, mutta hän on täydellinen minulle.

        Ikinä en pystyisi olemaan lohtusuhteessa. Hyi hyi en vois antaa sellaisen koskea muhun, jota en rakasta.


      • psykoosivanhus
        ~cissi~ kirjoitti:

        En pelkää kenenkään epätäydellisyyttä enkä kenenkään menettämistä. Miksi on niin vaikea uskoa, että joku voi olla onnellinen etäsuhteessa, josta on poistettu kaikki suhdehelvetin ainekset?

        Tietenkään kukaan ei ole objektiivisesti katsoen täydellinen, mutta hän on täydellinen minulle.

        Ikinä en pystyisi olemaan lohtusuhteessa. Hyi hyi en vois antaa sellaisen koskea muhun, jota en rakasta.

        Rakkautes on harhaa vaan. Elämä on lyhyt. Tuhlaa omas jos haluut ja kävele muitten yli, kyllä sä sen vanhana sitten muistat kuin paljon tuli tehtyy pahojaan..


      • Anonyymi
        ~cissi~ kirjoitti:

        Sinä itse olet sanonut, että rakkaus pitää ansaita:

        "Jos, aloittaja on vuoden odottanut kuulevansa rakkauden tunnustustuksen sanat, niin on hän tasan tarkkaan ansainnut ne kuulla!"

        Maailma ei ole reilu. Vaikka olis kivaa että me kaikki saatais kuulla nuo sanat joskus, on ihmisiä, jotka ei koskaan saa yhtäkään rakkaudentunnustusta. Kukaan ei ole "ansainnut" kuulla sitä. Se tulee, jos on tullakseen.

        Hitaudesta on turha puhua ihmissuhteissa. Jos tämä mies on sellainen, josta aloittaja ei luopuisi, niin sitten hän joutuu vaan odottamaan. Voihan hän oman rakkautensa tunnustaa, mutta epäilen, että se saa miehen hämmentymään ja lopputulos ei ole toivottu.

        Väärin meni tuokin, että rakkaudentunnustus merkitsisi sitoutumista. Rakkaus ei merkitse muuta kuin rakkautta. Ei se ole huvia, ei se ole hyötyä. Se on rakkautta eikä sitä tarvitse eikä voi selittää.

        Minusta kuulostaa siltä, että olet käsittänyt rakkauden niin, että se on kahva josta kääntämällä nainen saa ohjailla miestä. Ei kovin pyyteetöntä. Jos mies rakastaa, hänen ON sitouduttava, koska nainen on päättänyt, että kun rakastetaan, niin sitoudutaan.

        Rakastaminen on jo itsessään yhdenlainen sitoutuminen. Sen vahvempaa sidettä ei olekaan.


    • ,.,...,.,.,.,.,.

      sen aistii kyl välittääkö toinen vai ei

    • Sano ite jos se on nyt niin tärkeetä.

      Eikö mies rakasta minua kun ei voi päästää hempeitä sanoja suustaan?
      -Puheilla ei ole mitään tekemistä tunteitten kanssa vai oletko sääkin niitä jotka uskoo kaiken mitä sanotaan? Jos mä nyt sanon etttä rakastan sua niin uskotko?? (ps. ei kannattais.. en rakasta ja moni kykenee kyllä höpöttään tota ihan lonkalta. Oikeastaan että mitä vähemmän aitoa tunnetta on mukana sen helpommin ja useammalle sitä höpötetään)

      Ei ne puheet vaan teot!

      Tämä on ikävää, koska pidättelen omia tunteitani kun en saa rakkaudentunnustusta.
      -Voi jessus ja sissus.

      Luojan kiitos mun ei tarvi naisten kanssa yrittää seurustella. Mulla palais ihan käpy.

      • ???

        muuten kirjoitat aina ihmisille niin tökerösti/töksäyttelevästi? Mikset voi ilmaista mielipidettäsi ystävällisemmin?


      • frost-free

        onha se noinki mut voihan sitä olla huomioon ottavainen arjessa vaikkei rakastakkaan!

        Lämpöä voi haluta toiselta ihmiseltä vaikkei rakastakkaan.


        Pientä kunnon painostusta vaan päälle niin kyllä se siitä ahdistuu ja juoksee karkuun jos on juostakseen..


      • !!1111!
        ??? kirjoitti:

        muuten kirjoitat aina ihmisille niin tökerösti/töksäyttelevästi? Mikset voi ilmaista mielipidettäsi ystävällisemmin?

        Papu on täällä vapaaehtoisesti ja saamme olla kiitollisia, että hän edes tämän verran vaivautuu sivistämään meitä juntteja!!!!111!!


    • frost-free

      sano kyllä se tietää ja aavistaa että rakastat.

      Panttaisin sinuna sanoja koska todennäköistä on ettei mies rakasta.

      Jospa sen tunteet kehittyy hitaasti ja se on vähä jälkijättöinen .. en osaa kyllä sanoa. Mutta pointti on, riittääkö se sinulle? Vieläkö jaksat odottaa?

      • nainen hädässä

        Sitä minäkin epäilen, että kyllä mies tietää että minä rakastan häntä. Ja pelkään että hän ei rakasta minua yhtä paljon, samalla tavalla. Vaikka hän tekee pieniä asioita, joista voisin tulkita että rakastaa, se, ettei hän ole sanonut mitään edes vähän hempeää ihan ääneen pistää epäilemään. Mies oli heti tapailun alussa tosi varma että haluaa minut, mikä puolestaan sai minut hidastelemaan. Nyt mies on se joka tuntuu hidastelevan tunteissaan. Tuntuu kuin rakastaisin salaa, kuiskaten.


      • frost-free
        nainen hädässä kirjoitti:

        Sitä minäkin epäilen, että kyllä mies tietää että minä rakastan häntä. Ja pelkään että hän ei rakasta minua yhtä paljon, samalla tavalla. Vaikka hän tekee pieniä asioita, joista voisin tulkita että rakastaa, se, ettei hän ole sanonut mitään edes vähän hempeää ihan ääneen pistää epäilemään. Mies oli heti tapailun alussa tosi varma että haluaa minut, mikä puolestaan sai minut hidastelemaan. Nyt mies on se joka tuntuu hidastelevan tunteissaan. Tuntuu kuin rakastaisin salaa, kuiskaten.

        tossa tietysti voi olla jotain asiaa mitä Kukkis alla sanoo mikä vois aiheuttaa sen ettei suhteenne oo loppumassa vaan vasta ALKAMASSA ja josta syystä susta tuntuu että joudun rakastaa "kuin kuiskaten tai salaa".

        Nojoo yks esimerkki tulee mieleen ettäjompikumpi teistä on siirtyny edellisestä suhteesta nykyiseenne, panokset onnistumisesta on kovat mutta edellinen suhde vielä rassaa jossei eroa ole oikeuttanut itselleen ja antanu anteeks itselleen..Elämä on joskus hassua. Sekään ei vielä tarkoita ettäkö teidän suhtees ei olis oikeutta tai rakkautta.

        Toinen mahdollisuus on se harmaampi, rumempi ja surullisempi. Mitä ees tarkoittaa että mies oli varma että halusi sinut? Varoituksen sana on siinäkin se että `jotkut`miehet näkee naisen jonka ne haluaa ulkoisilla kriteereillä, tai noh, oikeasti ne vaan haluaa jotain esim. perheen ja ottaa sitten sen sellaisena suunnitelmana, mut minkäs teet jos tunne-elämässä on ongelmia tai ei sitä rakkautta ookkaan..

        Musta tuntuu että miehes pitäis alka nyt puhumaan, noi jutut ne kostautuu vuosien päästä kun aletaan kunnolla tappelee..kaikki paska yleensä kaivetaan esille mun suhteissa ainakin siinä 2 vuoden aikaan.

        Puhumaan opetteleminen olis ihan jees teidän tapauksessa..mikä on se syy..niin..?


      • Frog-Fee

        Miksi ap:n pitäisi pantata sanojaan? Mitä pahaa siitä voisi seurata, että hän sanoisi sen, minkä mies sinun mukaasi tietää jo muutenkin? Onko tässä kyse jotain Cosmopolitan-psykologiasta vai muusta taikauskosta?


      • frost-free
        Frog-Fee kirjoitti:

        Miksi ap:n pitäisi pantata sanojaan? Mitä pahaa siitä voisi seurata, että hän sanoisi sen, minkä mies sinun mukaasi tietää jo muutenkin? Onko tässä kyse jotain Cosmopolitan-psykologiasta vai muusta taikauskosta?

        jos nyt miehen luonne on sellai "löysä selkärangaton mutta tavallaan hyvää tarkoittava" nii kyllähän se sanoo ne sanat takas vaikkei nyt nii samaa tarkoittaiskaa.

        Jos toinen tarkoittaa että rakastaa "sillä tietyllä asteella/täydellä liekillä" ja toinen että "oot ihan kiva ja hyvä tyyppi josta tykkään" niin se on aika_iso_kusetus joka tulee sattumaan myöhemmin aika paljon..


      • Frog-Fee
        frost-free kirjoitti:

        jos nyt miehen luonne on sellai "löysä selkärangaton mutta tavallaan hyvää tarkoittava" nii kyllähän se sanoo ne sanat takas vaikkei nyt nii samaa tarkoittaiskaa.

        Jos toinen tarkoittaa että rakastaa "sillä tietyllä asteella/täydellä liekillä" ja toinen että "oot ihan kiva ja hyvä tyyppi josta tykkään" niin se on aika_iso_kusetus joka tulee sattumaan myöhemmin aika paljon..

        jos nyt miehen luonne on sellai "löysä selkärangaton mutta tavallaan hyvää tarkoittava" nii kyllähän se sanoo ne sanat takas vaikkei nyt nii samaa tarkoittaiskaa.

        Jaa, että ap:llä on löysä, selkärangaton, ja valehteleva mies? Niinkö hän sanoi? Vai eikö sanonut, mutta sinä vain oletit, että ap:n mies on sellainen, koska hän ei ollenkaan tunne sitä miestä, jota sanoo rakastavansa?

        Entäs jos se mies ajattelee että ap on "sellai "löysä selkärangaton mutta tavallaan hyvää tarkoittava" nii kyllähän se sanoo ne sanat takas vaikkei nyt nii samaa tarkoittaiskaa." Eihän silloin sen miehenkään kannattais niitä sanoja sanoa.

        Taidat uskoa, että asiat muuttuvat todemmiksi jos ne sanoo ääneen?


        "Jos toinen tarkoittaa että rakastaa "sillä tietyllä asteella/täydellä liekillä" ja toinen että "oot ihan kiva ja hyvä tyyppi josta tykkään" niin se on aika_iso_kusetus joka tulee sattumaan myöhemmin aika paljon.."
        Tämä saattaa olla kaukaa haettua, mutta entä jos ap:n mies ei olekaan löysä ja selkärangaton valehtelija? Entä jos hän siis jättäisi vastaamatta tai sanoisi rehellisesti, ettei itse rakasta? Sattuisiko sekin enemmän kuin että jatketaan eloa näin vuosia eteenpäin, kunnes asia tulee lopulta ilmi?


      • frost-free
        Frog-Fee kirjoitti:

        jos nyt miehen luonne on sellai "löysä selkärangaton mutta tavallaan hyvää tarkoittava" nii kyllähän se sanoo ne sanat takas vaikkei nyt nii samaa tarkoittaiskaa.

        Jaa, että ap:llä on löysä, selkärangaton, ja valehteleva mies? Niinkö hän sanoi? Vai eikö sanonut, mutta sinä vain oletit, että ap:n mies on sellainen, koska hän ei ollenkaan tunne sitä miestä, jota sanoo rakastavansa?

        Entäs jos se mies ajattelee että ap on "sellai "löysä selkärangaton mutta tavallaan hyvää tarkoittava" nii kyllähän se sanoo ne sanat takas vaikkei nyt nii samaa tarkoittaiskaa." Eihän silloin sen miehenkään kannattais niitä sanoja sanoa.

        Taidat uskoa, että asiat muuttuvat todemmiksi jos ne sanoo ääneen?


        "Jos toinen tarkoittaa että rakastaa "sillä tietyllä asteella/täydellä liekillä" ja toinen että "oot ihan kiva ja hyvä tyyppi josta tykkään" niin se on aika_iso_kusetus joka tulee sattumaan myöhemmin aika paljon.."
        Tämä saattaa olla kaukaa haettua, mutta entä jos ap:n mies ei olekaan löysä ja selkärangaton valehtelija? Entä jos hän siis jättäisi vastaamatta tai sanoisi rehellisesti, ettei itse rakasta? Sattuisiko sekin enemmän kuin että jatketaan eloa näin vuosia eteenpäin, kunnes asia tulee lopulta ilmi?

        mä niin ole sanonut mut se on yksi mahdollisuus. Mä olen sen verran `inhorealisti`että mä tunnistan tietyt piirteet ihmisissä, myös heikkouden et ei pysty olemaan rehellinen tai kohtaamaan asioita sellaisina kuin ne ovat.

        Tästä on esimerkkinä eräs elokuva jota katsoimme kaverini kanssa perheestä jossa kaikki meni päin persettä ja mies joi ja hakkasi vaimoaan. Kaverini(=mies) raivostui ja sanoi ettei tollasta ole oikeasti olemassa ja mä sanoin että kyllä sitä on. Eihän kaikista ihmisistä tulis kirurgejakaan koska ne ei voi ajatella sellaisia asioita...Mut ei tääkään vielä tarkoita että se olis tai ei olis totta ap:n tapauksessa. Mulla vaan ei ole tarkoitus kaunistella maailmaa koska se on totta että se on samaan aikaan sekä helvetin kaunis & ruma!ehkä sulla on ongelma jos sä et sitä kestä...

        Voihan olla että mies olsi tässä tapauksessa se panttaaja mut onha se aika pään hakkaamista seinään jos ei_uskalla_uskoa vaikka toinen sanoo ne sanat. Onko sinulle käynyt niin? Haluatko kertoa siitä meille lisää?

        Vastaamatta jättäminen vois tarkoittaa sitä että mies epäröi jotain, olivat ne omat tai naisen tunteet epäröi..ne ovat ne faktat!


    • Jaa. Tuon perusteella kuinka paljon välttelet veikkaisin että välttelysi on koko suhdetta läpylyövä ilmiö. Kumppanisi myös kopioi sinua ja käyttäytymismalliasi sekä laskeskelee että tunteesi ovat ailahtelevia etkä ole mitenkään kovin vakaumuksellinen.

      Se on se mitä käytännössä osoitat vaikka se ei ole se mitä tunnet/toivot. Tämä on totuus. Sinä pidättelet ja suhteessa riittää että toinen pidättelee koska se heijastuu toisen tekoihin ja valintoihin - hän PARHAIMMILLAANKIN myötäelää sinun epävarmuuttasi.

      Mikset itse valitse kokea että olet rakkauden arvoinen? Että sinua voi rakastaa ja että se tulee miehestä niin luontaisesti kuin vain voi olla kunhan itse annat sille tilaa itsessäsi? Kaikki tuo mitä kuvaat tekee ilmeiseksi sen että sinä estät parhaasi mukaan miestä rakastamasta itseäsi, pyrit heittämään noita esteitä siihen tielle. Milloin sä hoksaat että mies jaksaa kuitenkin kanssasi? Se tarkoittaa sitä että hän etsii samaa kuin sinäkin - vaikka työkalusi(eli : työkalunne) ovatkin jopa tuolle tavoitteelle haitallisia.

      Jos tiedät omat tarpeesi rakkautta kaipaavana olentona - luuletko että se mies poikkeaa tässä suhteessa sinusta mitenkään? Minkä luulet olevan ratkaisun?

      Palvele molempien etua. Niin yksinkertaista se on. Teidän suhteenne ei ole minkäänlaisessa kriisissä. Kuvauksen mukaan teidän suhteenne on loistava. Sinä olet kriisissä itsesi kanssa ja ainoa joka sinut pelastaa rakkauden ääreen olet sinä itse. Kun tajuat olla avoin, heikkokin, aito, oma tarvitseva itsesi, pyytää siltä mieheltä ... niin sitten saat. Vasta sitten.

      • BlueNightSatin

        kuinka kylmää toi et pitäs pyytää mieheltä :( Aina kun on tarttenu alkaa tunteita pyytää, on ollu paskanmaku suussa...ja niihän ne jutut on karahtaneet kiville.


      • frost-free
        BlueNightSatin kirjoitti:

        kuinka kylmää toi et pitäs pyytää mieheltä :( Aina kun on tarttenu alkaa tunteita pyytää, on ollu paskanmaku suussa...ja niihän ne jutut on karahtaneet kiville.

        sä koskaan uskaltannu olla kenellekkään se heikko nainen? Tiedätsä et sitä ne miehet kuiteski haluu jos ne haluu olla miehiä..Jos sä haluut olla suhteessa mies ni sit se toine ei voi olla..

        Mä annoin sulle nyt aika hyvän vinkin jos sulla on joku mies kiikarissa. :)


      • frost-free kirjoitti:

        sä koskaan uskaltannu olla kenellekkään se heikko nainen? Tiedätsä et sitä ne miehet kuiteski haluu jos ne haluu olla miehiä..Jos sä haluut olla suhteessa mies ni sit se toine ei voi olla..

        Mä annoin sulle nyt aika hyvän vinkin jos sulla on joku mies kiikarissa. :)

        mun ongelma toi heikko nainen-osuus. Mä en osaa tai jossain pienessä hetkessä osaan mut kokonaisuutena se kusee.


      • timanttia kirjoitti:

        mun ongelma toi heikko nainen-osuus. Mä en osaa tai jossain pienessä hetkessä osaan mut kokonaisuutena se kusee.

        olen kyl törmännyt useisiin miehiin jotka ei siedä naisessa heikkoutta. Osa niistä on ite heikkoja ja siksi toisen heikkoudelle ei missään kohtaa ole tilaa.


      • frost-free kirjoitti:

        sä koskaan uskaltannu olla kenellekkään se heikko nainen? Tiedätsä et sitä ne miehet kuiteski haluu jos ne haluu olla miehiä..Jos sä haluut olla suhteessa mies ni sit se toine ei voi olla..

        Mä annoin sulle nyt aika hyvän vinkin jos sulla on joku mies kiikarissa. :)

        Jos sä olet "heikko nainen" miehen edessä olet edelleenkin vain rooli - ja odotat että se toinen olis sitten "vahva mies" ilmeiesti? Ehei. Silloin kieltää kumppaniltaan luultavasti paljonkin mitä hän oikeasti sisällään on.

        Oma sisäinen itsesi ei ole edes sukupuolinen olento. Sukupuolinen olento on ruumiisi ja sen toimintamekanismit ja kulttuurillinen oppisi. Sisälläsi olet enemmän, jotain joka kykenee niihin tunteisiin ja ajatuksiin jotka ovat sukupuolille yhteiset. Siellä voi nähdä itsensä toisessa ja päinvastoin.

        Tuon kaiken tarkoituksena on saada toinen tekemään sama. Avautumaan kokonaan ja saamaan toiselta se "sinut on hyväksytty" kokemus täysin puhtaana ja kiistattomana, ehdoitta. Se voi tapahtua vain kun molemmat tekee saman - eikä tuossa voi luottaa mihinkään niin turhaan ja typerään ja epäolennaiseen asian kannalta kuin "sukupuoli".

        Lisäksi miesten sukupuolinen rooli on itsensä avaamisen esteenäkin usein vaivalloisempi kuin naisilla joita kehotetaan usein etsimään itseään ja joiden on helpompi ollakin itsensä kanssa läheisempi. Tällöin siis väitän että jos tuolle linjalle lähdetään niin nainen on se jolla on paremmat valmiudet tehdä asiasta totta omalta osaltaan ja siten houkutella mies mukaan, luoda se riittävän turvallinen tila jossa perimmäisen pelonkin kohtaaminen onnistuu mieheltä.


      • BlueNightSatin kirjoitti:

        kuinka kylmää toi et pitäs pyytää mieheltä :( Aina kun on tarttenu alkaa tunteita pyytää, on ollu paskanmaku suussa...ja niihän ne jutut on karahtaneet kiville.

        Eikös olekin? Meidän perimmäinen pelkomme aivan jokaisella on se ettemme kelpaa, etenkin sellaiselle ihmiselle johon olemme itse kiintyneet ja josta välitämme.

        Kaksi edeltävää ongelmaa jotka pahentavat tilannetta on se että pyrkii miellyttämään toisia ihmisiä itsensä vastaisesti - tällöin se miellyttäminen ei ole hyödyllistä vaan ulkokultaista - ja se johtaa helposti siihen että toiset ihmiset käyttävät tuota miellyttämistä valuuttana koska sitä on tarjolla. Parempi on olla epämiellyttävä ja kärsiä siitä kunnes oppii olemaan miellyttävä omana itsenään, omilla ehdoillaan ja tavoillaan. Silloin toiset ihmiset tutustuvat todelliseeen itseen - joka taas toimii valmisteluna sille ettei itse pelkää itseään ja kelpaavuuttaan ainakaan niin paljoa.

        Toinen on sitten itse itsestään pitämisen ja itseensä tutustumisen ongelma. Ainoa joka oikeasti suojelee pettymykseltä jos tuleekin hylätyksi on ihminen itse ja sen hyväksymisen on oltava ehdoton, itseään rakastava. Vaikka rakastaisi itseään täysin on helvetin kurjaa tulla hylätyksi täysin avoimena. Jos ei rakasta itseään on se hylätyksi tuleminen suoraan tuhoavaa.


      • Kukkomies kirjoitti:

        Eikös olekin? Meidän perimmäinen pelkomme aivan jokaisella on se ettemme kelpaa, etenkin sellaiselle ihmiselle johon olemme itse kiintyneet ja josta välitämme.

        Kaksi edeltävää ongelmaa jotka pahentavat tilannetta on se että pyrkii miellyttämään toisia ihmisiä itsensä vastaisesti - tällöin se miellyttäminen ei ole hyödyllistä vaan ulkokultaista - ja se johtaa helposti siihen että toiset ihmiset käyttävät tuota miellyttämistä valuuttana koska sitä on tarjolla. Parempi on olla epämiellyttävä ja kärsiä siitä kunnes oppii olemaan miellyttävä omana itsenään, omilla ehdoillaan ja tavoillaan. Silloin toiset ihmiset tutustuvat todelliseeen itseen - joka taas toimii valmisteluna sille ettei itse pelkää itseään ja kelpaavuuttaan ainakaan niin paljoa.

        Toinen on sitten itse itsestään pitämisen ja itseensä tutustumisen ongelma. Ainoa joka oikeasti suojelee pettymykseltä jos tuleekin hylätyksi on ihminen itse ja sen hyväksymisen on oltava ehdoton, itseään rakastava. Vaikka rakastaisi itseään täysin on helvetin kurjaa tulla hylätyksi täysin avoimena. Jos ei rakasta itseään on se hylätyksi tuleminen suoraan tuhoavaa.

        ajatuksia. Tartuin tuohon viimeiseen "Jos ei rakasta itseään on se hylätyksi tuleminen suoraan tuhoavaa" Miksi? Miten ne liittyy toisiinsa, kun luulis maalaisjärjellä että se vois mennä niin että jos ei rakasta itseään niin ei olettais että kukaan muukaan rakastais. Oon siis kuullut joidenkin ihmisten näin oikeasti sanovan.


      • nainen hädässä

        Olen aika hämmästynyt, kuinka pystyt kirjoittamaan tuollaisen analyysin niin vähästä... mutta lukiessani vastaustasi huomasin että voit olla oikeilla jäljillä. Pidättelen tunteitani, vaikka tunnen olevani onnelisessa suhteessa. Olen ajatellut sen kyllä niin päin, että minä heijastelen miehen käytöstä (eikä toisin päin), annan vain sen verran kuin hänkin, etten antaisi liikaa. Naisia varoitetaan siitä, ettei pidä olla liian helppo, koska silloin mies lakkaa yrittämästä, lakkaa antamasta enemmän. Jos suhteessa sitten kumpikin on varpaillaan, miten sen saa muuttumaan, en tiedä.


      • frost-free
        timanttia kirjoitti:

        olen kyl törmännyt useisiin miehiin jotka ei siedä naisessa heikkoutta. Osa niistä on ite heikkoja ja siksi toisen heikkoudelle ei missään kohtaa ole tilaa.

        niin mäki oon törmännyt niihin jotka ei voi sietää aitoutta tai heikkoutta tai eivät halua ehkä sitä nähdä jstk syystä..

        Pienissä hetkissä voi olla heikko mut eihän sitä koko aika tarvii. Nykyää välttelen olemasta `liian vahva`koska oon väsyny siihen..kai se on sitä omana itsenä olemisen opettelua seki.


      • frost-free
        Kukkomies kirjoitti:

        Jos sä olet "heikko nainen" miehen edessä olet edelleenkin vain rooli - ja odotat että se toinen olis sitten "vahva mies" ilmeiesti? Ehei. Silloin kieltää kumppaniltaan luultavasti paljonkin mitä hän oikeasti sisällään on.

        Oma sisäinen itsesi ei ole edes sukupuolinen olento. Sukupuolinen olento on ruumiisi ja sen toimintamekanismit ja kulttuurillinen oppisi. Sisälläsi olet enemmän, jotain joka kykenee niihin tunteisiin ja ajatuksiin jotka ovat sukupuolille yhteiset. Siellä voi nähdä itsensä toisessa ja päinvastoin.

        Tuon kaiken tarkoituksena on saada toinen tekemään sama. Avautumaan kokonaan ja saamaan toiselta se "sinut on hyväksytty" kokemus täysin puhtaana ja kiistattomana, ehdoitta. Se voi tapahtua vain kun molemmat tekee saman - eikä tuossa voi luottaa mihinkään niin turhaan ja typerään ja epäolennaiseen asian kannalta kuin "sukupuoli".

        Lisäksi miesten sukupuolinen rooli on itsensä avaamisen esteenäkin usein vaivalloisempi kuin naisilla joita kehotetaan usein etsimään itseään ja joiden on helpompi ollakin itsensä kanssa läheisempi. Tällöin siis väitän että jos tuolle linjalle lähdetään niin nainen on se jolla on paremmat valmiudet tehdä asiasta totta omalta osaltaan ja siten houkutella mies mukaan, luoda se riittävän turvallinen tila jossa perimmäisen pelonkin kohtaaminen onnistuu mieheltä.

        vaan mä tarkoitan sitä aseista riisuuntumista en mitään "hyppään just kaivoon ja hukuttaudun kanna minut turvaan" juttua.

        Kaikki mitä sanot on totta-varmaan jostai kirjasta referoitua mut kumminkin:)

        Se on tosi häilyvää se heikkouden näyttäminen, koska samalla sun pitää tehdä vaikutusta, olla herkkäm juoda sitä vihreää teetä siis..jotain tollasta se on. Ei se musta oo kamalaa ollenkaan mut miehistä se on...


      • frost-free
        nainen hädässä kirjoitti:

        Olen aika hämmästynyt, kuinka pystyt kirjoittamaan tuollaisen analyysin niin vähästä... mutta lukiessani vastaustasi huomasin että voit olla oikeilla jäljillä. Pidättelen tunteitani, vaikka tunnen olevani onnelisessa suhteessa. Olen ajatellut sen kyllä niin päin, että minä heijastelen miehen käytöstä (eikä toisin päin), annan vain sen verran kuin hänkin, etten antaisi liikaa. Naisia varoitetaan siitä, ettei pidä olla liian helppo, koska silloin mies lakkaa yrittämästä, lakkaa antamasta enemmän. Jos suhteessa sitten kumpikin on varpaillaan, miten sen saa muuttumaan, en tiedä.

        on fiksua. Sopivasti herkkyyden näyttämistä ja sopivasti pidättäytymistä. Mies itse päättää missä menee myöskin sen vastaanottamisen raja. Jos se pistää vastaan pienissä asioissa vaikka sä tarjoat "sopivasti", ei tunnesäätöö ole vielä sopivasti.

        Tää voi olla vaikka sellainen että meet miehen kaulaan osoittaa hellyyttä, mut se nostaaki sut syliin ja vie tuolille yksinään nakottamaan, niin mulle on joskus tehty :DDD


      • frost-free kirjoitti:

        niin mäki oon törmännyt niihin jotka ei voi sietää aitoutta tai heikkoutta tai eivät halua ehkä sitä nähdä jstk syystä..

        Pienissä hetkissä voi olla heikko mut eihän sitä koko aika tarvii. Nykyää välttelen olemasta `liian vahva`koska oon väsyny siihen..kai se on sitä omana itsenä olemisen opettelua seki.

        ehkä altis törmäämään just niihin miehiin viime vuosina jotka ei kestä naisen heikkoutta. Pitäs oppia siitäki jotain. Ja yritänkin.


      • nainen hädässä kirjoitti:

        Olen aika hämmästynyt, kuinka pystyt kirjoittamaan tuollaisen analyysin niin vähästä... mutta lukiessani vastaustasi huomasin että voit olla oikeilla jäljillä. Pidättelen tunteitani, vaikka tunnen olevani onnelisessa suhteessa. Olen ajatellut sen kyllä niin päin, että minä heijastelen miehen käytöstä (eikä toisin päin), annan vain sen verran kuin hänkin, etten antaisi liikaa. Naisia varoitetaan siitä, ettei pidä olla liian helppo, koska silloin mies lakkaa yrittämästä, lakkaa antamasta enemmän. Jos suhteessa sitten kumpikin on varpaillaan, miten sen saa muuttumaan, en tiedä.

        Se että naistenlehdet ovat täynnä paskaa siitä kuinka pidätellään ja kuinka mies karkaa on syynä että naiskollektiivi on kerännyt oman "ihannemiehensä" jonka ominaisuuksiin kuuluu että se aina karkaa. Tämä "ihannemies" on juurikin väärä mies, se hyväksikäyttäjä, mulkvisti johon riittävän moni nainen rakastuu että hänestä saadaan kullattua ajan kanssa se mystinen vonkale joka pääsi karkuun, ihan vain siksi ettei naisen (siis naisten) tarvitsisi kohdata sitä että he tekivät typeriä valintoja ja heittäytyivät rähmälleen luuserin eteen. Eihän sellainen naiselle sovi? Siispä kullataan ja uskotellaan että aito luonnollinen tapa rakastaa on se väärä tapa. Ei se ole, kohde vaan tahtoo olla ainakin aluksi tosiaan väärä ja sieltähän se pelko opitaankin.

        Mutta sitten takaisin asiaan. Maistele sanaa rakkaus. Voiko se olla pidättelemistä? Väitän että olet pyöritellyt sitä tunnetta mielessäsi ja tiedät ihan tasan tarkkaan millaista sen pitäisi olla. Ja kuitenkin tyydyt siihen laimeampaan - siihen mitä kutsutaan "normaaliksi järkeväksi suhteeksi". Tosin mitään normaalia tai mitään järkevää suhteissa joissa pidätellään ja joihin kaivataan enemmän syvyttä ei ole. Sellainen kaipaa rakkautta, rakkauden kohtaamista, sen osoittamista ja tässä osoittamisessa se mitä sinä tiedät itse rakkaudesta on kaikkein tärkein suuntaviitta.

        Ja en minä teidän suhteestanne tiedä hevonhelvettiäkään. Mutta kun tekstistäsi kolme neljäsosaa on kuvailua siitä kuinka et pysty, halua tai voi osoittaa tunteitasi niin se on selvä merkki siitä että se pidättely läpilyö suhteenne, se on mukana jokaisessa sanassa ja teossa.

        Ehkä myöskin puhuin liian joutuisasti. Tärkeää ei ole heittäytyä tunnustamaan rakkautta - vaan löytää se itsestä ja jakaa se. Muutos itsessäsi näkyy kyllä toisessakin, se lähentää ja rohkaisee. Ehkä hän on odottanutkin sitä vuoden, oman epävarmuutensa takana - ja jatkanut suhdettanne ja antanut sille aikaa että kokisi jonkinlaisen vapauttavan tilan. Jep. Se tila on rakkaus, ja sinä pystyt elämään sitä itse sisälläsi - itsellesi - vaikka sitä et suoraan hänelle ilmaisisikaan. Riittänee että teet suhteessasi rakkauden työtä etkä sen epävarmuuden mitä tähän asti. Ehkäpä sitten sanat löytävät paikkansa - kun ne vihdoin voivat kuvailla sitä mitä suhteessanne teette.


      • BlueNightSatin
        frost-free kirjoitti:

        sä koskaan uskaltannu olla kenellekkään se heikko nainen? Tiedätsä et sitä ne miehet kuiteski haluu jos ne haluu olla miehiä..Jos sä haluut olla suhteessa mies ni sit se toine ei voi olla..

        Mä annoin sulle nyt aika hyvän vinkin jos sulla on joku mies kiikarissa. :)

        miten monta kertaa ja kuinka usein sitä on käytetty hyväksi. Mitä nyt sitten tarkotatkaan heikolla naisella, voi olla et me ymmärretään tää eri tavalla, me ymmärretään aika moni juttu erilailla. Mun mielestä vaan tunteita ei kuulu pyytää, ne kuuluu tulla luonnostaan jos niitä oikeesti on. Kaikki ruikuttaminen on teatteria. :) Jos mun pitää madella miehen perässä ruikuttamassa huomioo, se saa mennä keskenään....

        Enkä mä halua olla mies, mutten myöskään heittäytyä tuulen viemään...ja mulla ei ole miestä kiikarissa, se on mun vierellä jo. Ja näyttää ihan tuntevan ittensä mieheksi mun kanssa...kaikki miehet ei kuitenkaan pelkää itsenäisiä naisiakaan(onneks). Siis naisia jotka ajattelee ite ja toimii kans..


      • BlueNightSatin
        BlueNightSatin kirjoitti:

        miten monta kertaa ja kuinka usein sitä on käytetty hyväksi. Mitä nyt sitten tarkotatkaan heikolla naisella, voi olla et me ymmärretään tää eri tavalla, me ymmärretään aika moni juttu erilailla. Mun mielestä vaan tunteita ei kuulu pyytää, ne kuuluu tulla luonnostaan jos niitä oikeesti on. Kaikki ruikuttaminen on teatteria. :) Jos mun pitää madella miehen perässä ruikuttamassa huomioo, se saa mennä keskenään....

        Enkä mä halua olla mies, mutten myöskään heittäytyä tuulen viemään...ja mulla ei ole miestä kiikarissa, se on mun vierellä jo. Ja näyttää ihan tuntevan ittensä mieheksi mun kanssa...kaikki miehet ei kuitenkaan pelkää itsenäisiä naisiakaan(onneks). Siis naisia jotka ajattelee ite ja toimii kans..

        tosiaan kaikille miehille ei ees voi näyttää "heikkouksiaan"...herkän sisimpäni kyllä palajstan sille jota rakastan. Ja jonka en arvele sitä sisintäni alkupaloiksi vetämään. En tiedä mistä on tullut käsitys ja onko, että mä oisin jokin rääväsuu ja kova. Nainen joka ei tunteile tai oo heikko...kaikki me ollaan heikkoja tavalla tai toisella.

        Se että ei heittäydy maahan makaamaan ja kilju apua, kun näkee hiiren ei kuitenkaan tarkoita epänaisellisuutta taikka ylenpalttista kovuutta. Semmonen yltiöfeminiinisyys ei kyllä kieltämättä oo mun juttu lainkaan. Mä kun tykkään et ihmiset on vaan kokonaisia itsejään niin feminiinisineen kuin maskuliinisineenki piirteineen. Mies on silti mies ja nainen nainen, vaikka kummisakin sukupuolissa on piirteitä joita karkeesti jaotellaan naisille tai miehille kuuluviksi.

        Jotenkin itse olen alkanu päästä sukupuoli sidonnaisesta ajttelumallista eroon ja tajumaan et kaikki on yksilöitä. Ei voida vetää karkeita rajoja sukupuolien väliin oikeen missään asiassa, korkeintaan siinä mitä fyysiset ominaisuudet määrää..me ollaan ihmisiä, yksilöitä ja persoonia sukupuoleen katsomatta.

        Nää heikko nainen vahva mies asetelmat on legendaa ja just sitä tuulen viemää asetelman settiä, joista mä pyrin mahdollisimman kauas. Koska asian voi nähdä laajemminkin. :)


    • :pikku:pöllö:

      Ensinnäkin ikävä totuus on että lähes kaikki miehet on valinneet naisensa vain käytännönsyistä, että todennäköisyys on sen puolella, että hän ei sano sitä, koska ei rakasta. Mutta etkö voisi nähdä sitä positiivisena? Haluatko sinä olla se typerä pikku nainen, jonka saa tekemään mitä vain kolmen valheellisen sanan perusteella? Koska se on todellisuus suurimmassa osassa suhteista. Jos suhde on hyvä pysy siinä, jos se on huono, niin lähde. Minä olen sitä mieltä, että en edes koskaan haluaisi kuulla noita sanoja, koska en kuitenkaan uskoisi ja mulle rehellisyys on todella tärkeää, joten se vale pilaisi suhteen. En myöskään koskaan sanoisi miehelle rakastavani, vaikka en seurustelisi sellaisen miehen kanssa, jota en rakasta.

      • puurot ja vellit

        "Minä olen sitä mieltä, että en edes koskaan haluaisi kuulla noita sanoja, koska en kuitenkaan uskoisi ja mulle rehellisyys on todella tärkeää, joten se vale pilaisi suhteen."

        Eivät asiat ole tosia tai valheita siitä riippuen, mihin sinä satut uskomaan. Jos sinä et satu uskomaan johonkin asiaan, ei se tee siitä valetta.


      • Anonyymi

        Olet idiot.
        Teksti hlvtn ylipitkä.


    • rakastaako se sua. Silleen minä toimin jos toinen ei puhu oma-aloitteisesti tunteistaan. Siihen kysymykseen olen saanut aina vastauksen, joko myöntävän tai kieltävän, mutta en ole jäänyt vastausta vaille.

    • Genio.Mente

      kiinnittänyt huomiota miten hän katsoo sinua?

    • mulla on joskus ollut niin, etten uskaltanut ensi kuukausien aikana vielä sania rakastavani, mutta nainen sitten kerran sanoin puhelimessa ja sitten kerroin tuntevani samoin.

      Jospa mieskin odottaa sitä sulta, jos hän on kokematon ja ujo vaikkapa. Tosin luulis, että vuodessa olis sanottu jo useammin, kuin kerran, vaikka oltais ujoja ja kokemattomia.

      • frost-free

        sä ekojen kk aikana voi olla rakastunut kuitenkaan. Ehkä ihastunut, hullaantunut, innostunut ja iloinen...


    • gsgsgsgsg

      Miksi se sanoisi?

      Se on kyllä aivan sama mitä minulle sanoo rakkaudestaan, koska totuuden näkee kuitenkin niistä muista sanoista ja teoista. Asian julistaminen suuntaan tai toiseen ei tee pienintäkään eroa paitsi ehkä jos on perso prinsessaunelmille, imartelulle ja saduille. Jos haluat tunnustuksia ja ihailupuheita vaihda miestä tai käy Turkissa/Espanjassa/jossakin muualla mutta muista että kaikista kakuista ei voi kaapia kermoja ja kaikkiin paketteihin liittyy hinta.

      • just-testing

        ei tee onnellisex eikä rakkaus maksa rahaa..

        Rakkauden Hinta? Kieroutunut ajatus. Pahojen ajatus. Hyi!


      • frost-free

        on huono tekosyy kun lämpöä on silminnähden havaittavissa...



      • nmnjjjlk
        buddy-love kirjoitti:

        Dusty sitten:
        http://www.youtube.com/watch?v=QR4vE9xL3yk

        Laulun sanat kertovat naisen epätoivoisesta, yksipuolisesta rakkaudesta miestä kohtaan. Mies lupasi ettei koskaan jätä (You said you would always stay), mutta muutti mielensä (it wasn't me who changed but you - and now you've gone away). Nainen ruikuttaa ettei miehen tarvitse edes rakastaa häntä, kunhan vain jäisi (You don't have to say you love me, just be close at hand). Naiselle kelpaa myös suhde, jolla ei ole tulevaisuutta (You don't have to stay forever, I will understand). Vaikka mies ei enää rakasta naista, nainen ei voi mitään omille tunteilleen (believe me, I can't help but love you).


    • sano koskaan....

      En mäkäään ole noita sanoja koskaan kenellekään ääneen lausunut.
      Suhde jaksaa silti vielä hyvin lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin...

      Puhuminen ei vaan ole kaikkien juttu.
      Sä et vaan tunne sun miestä vielä niin hyvin että tietäisit edes onko sillä tapana puhua tunteista.

      • lottamari_1

        Pötyä ja uskomatonta skeidaa. Jokainen haluaa kuulla nuo sanat. Juuri tänä aamuna kumppanini kysyi rakastanko häntä ja kysyin epäileekö hän sitä, niin hän vastasi, että ei, mutta halusi vaan kuulla nuo sanat. "Rakastan sinua" on tärkeä lause suhteessa, ilman sitä suhde on mielestäni hyvin platoninen, eikä täytä henkisiä tarpeita, johon kuuluu huomioiduksi tuleminen niin sanoin kuin teoin. Puhuminen ei välttämättä olekaan kaikkien juttu, mutta rakkauden tunnustaminen sanoilla on aivan kaikkien sellaisten juttu, jotka tosissaan rakastavat. Jos ei koskaan sano rakastavansa, niin silloin ei tosiaankaan rakasta,....näin on juttu.


      • omasta puolestasi
        lottamari_1 kirjoitti:

        Pötyä ja uskomatonta skeidaa. Jokainen haluaa kuulla nuo sanat. Juuri tänä aamuna kumppanini kysyi rakastanko häntä ja kysyin epäileekö hän sitä, niin hän vastasi, että ei, mutta halusi vaan kuulla nuo sanat. "Rakastan sinua" on tärkeä lause suhteessa, ilman sitä suhde on mielestäni hyvin platoninen, eikä täytä henkisiä tarpeita, johon kuuluu huomioiduksi tuleminen niin sanoin kuin teoin. Puhuminen ei välttämättä olekaan kaikkien juttu, mutta rakkauden tunnustaminen sanoilla on aivan kaikkien sellaisten juttu, jotka tosissaan rakastavat. Jos ei koskaan sano rakastavansa, niin silloin ei tosiaankaan rakasta,....näin on juttu.

        Lapsellista analysoida kenenkään tunteita varsinkaan juuri sen perusteella, mitä he eivät kerro...


      • Anonyymi

        No kyl on nihkeetä.
        Mikä toljake.


    • Tunne tärkein

      Mä olen ollut naimisissa 32!!! vuotta ja ajattelin alussa, että kyllä se mies oppii puhumaan, kun itse näytän hyvää esimerkkiä. Sanoin välillä rakastavani häntä. Hän sanoikin muuten kauniita sanoja, mutta ei koskaan oma-aloitteisesti, että rakastaa. Joskus kyllä, että niin minäkin. Olimme onnellisia, mutta taustalla alkoi kaihertaa miehen sulkeituneisuus, koska iän myötä minä haluan enemmän tunnetta ja mies vähemmän. Asia vaivaa minua. Kun on tunneihminen, ei siinä järjellä ole mitään tekemistä. Olisin tyytyväinen kun hän vain avautuisi ja puhuisi kauniisti, myös minä rakastan sinua. Itse saan vaan pahan mielen jos puhun näin kun en saa vastakaikua. Miksi pitää näin pienellä pilata tunnelma. Nyt minua kaduttaa, miksi en seurusteluaikana ottanut tätä asiaa puheeksi. Ajattelin vaan että kyllä se siitä ajan kanssa oppii puhumaan.
      EI OPI! Nuoret, ottakaa tämä asia ajoissa tapetille, ennenkuin on liian myöhäistä!

      • Olen muutaman kerran sen erehdyksen tehnyt, että olen jotain rakkaudesta mennyt höpisemään. Vähän tämän tämän jälkeen nainen nainen on yleensä häipynyt elämästäni pysyvästi. Ilmeisesti tavoitteena onkin ollut vain päästä asemaan, jossa voisi aiheuttaa vahinkoa toisen tunne-elämälle. Ehkä siitä tulee hyvä olo. Ehkä jotkut tosiaankin ovat valmiita sinnittelemään kenen äijän kanssa tahansa kuinka kauan tahansa, vain saadakseen kuulla sanan rakkaus. Tavoite saavutettu, kiinnostus loppuu, seuraava mies hakuseen.

        Mistä mies erottaa yllämainitun naistyypin kaikista niistä, jotka oikeasti haluavat rakkautta? No, eipä erota. Ulkoiset tuntomerkit ovat samat ja sisäiset tuntomerkit voi väärentää helposti. Niinpä mies puhuu rakkaudesta omalla riskillään.

        Millaiselta mieheltä sitten helpoiten voi saada kauniita rakkaudentunnustuksia? Sellaiselta, jolla ei ole omaa tunne-elämää eikä siis myöskään riskiä tulla satutetuksi. Käytännössä siis psykopaatilta. Kun ei ole tunteita, mutta sukupuoliset tarpeet ovat kuitenkin samat kuin muillakin, joutuu psykopaatti näyttelemään saadakseen haluamansa. Tarkkailtuaan vuosikausia naisten käyttäytymistä viileän etäisesti, oppii psyko pian simuloimaan mitä tahansa tunnetta, mikä vaan naisia kiinnostaa. Jos naisella on selkeästi suuri rakkaudentarve, esitetään rakkautta. Jos nainen etsii alistajaa, kukaan ei esitä tätä roolia psykoa paremmin. Haluaapa toinen mitä tahansa, aina löytyy oikea rooli. Niinpä varmin paikkka löytää rakkautta on se, jossa sitä ei edes teoriassa voi olla. Samaan aikaan oikeat miehet ihmettelevät, miksi naiset aina kinuavat rakkaudentunnustuksia ja sitten häipyvät ovet paukkuen, jos sattuvat sellaisen saamaan.


    • vVirusS

      Olen samanlainen kuin miehesi. En sano rakkaudentunnustuksia, jos en niitä tarkoita. En ole koskaan tunnustanut rakkauttani kenellekään, koska en varmaankaan ole rakastanut. Seurustellut kyllä olen, kiintymystä tuntien. Ehkä se on rakkautta? En oikein tiedä, mitä rakkaus on. Tiedän, että se on jotakin, jota hehkutetaan hirveästi. Jos kuitenkin tuntisin jotakin merkittävää paloa toista kohtaan, niin varmaankin sen ilmaisisin.

      Suurin osa meistä on seurustellut ilman rakkautta. Toisaalta taas monet ystäväni ovat olleet suhteissa, joissa ovat sanoneet rakastavansa, mutta kuitenkin mielestäni he ovat saattaneet käyttäytyä todella p*skamaisesti rakkaitaan kohtaan. Paljonko tunnustukset painavat, jos niistä ei lopulta kuitenkaan seuraa mitään takeita kunnioituksesta? Tämä kypsymättömän ihmisen rakkaus, johon aika monet suhteet perustuvat, ei ole mikään onnen tae. Seurustelulle voi olla muitakin syitäkuin rakkaus. Mielestäni parisuhdetaitojen harjoitteleminen nuorella iällä on tärkeää, vaikka ei tosirakkautta olisi kohdalle osunutkaan.

      En ole ehkä rakastanut entisiä kumppaneitani, mutta uskollinen olin. Olin ystävä ja tuin vaikeissa tilanteissa ja toivoin toiselle hyvää. En näe tällaisessa mitään pahaakaan,mutta eri asia on, kestääkö suhde lopun ikää ilman voimakasta rakkauden kokemusta edes jossakin vaiheessa suhdetta?

      Toisaalta, miksi suhteen olisikaan kestettävä lopun ikää?

      • vVirusS

        ^¨ Lisäyksenä mainittakoon,että olen siis nuori nainen itsekin.


      • papa-dopoulos

        "Paljonko tunnustukset painavat, jos niistä ei lopulta kuitenkaan seuraa mitään takeita kunnioituksesta?"

        Hieno ajatus. On paljon tärkeämpää miten rakkaus näkyy käytännössä, esim. kunnioituksena.


      • Anonyymi
        papa-dopoulos kirjoitti:

        "Paljonko tunnustukset painavat, jos niistä ei lopulta kuitenkaan seuraa mitään takeita kunnioituksesta?"

        Hieno ajatus. On paljon tärkeämpää miten rakkaus näkyy käytännössä, esim. kunnioituksena.

        Älä jankkaa soopaa.


    • Anonyymi

      Jos naiselleen ei saa sanottua että rakastan sinua (jos rakastaa) kaipaa olet ihana yms ei ole kyseessä ihastunut rakastunut mies vaan joku pilluhaukka joka ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin alapäästäsi ja yrittää sinnitellä ne välihetket mukana jollain tavalla seuraavaa kertaa odotellessa.

    • Anonyymi

      Perheväkivalta saattaa auttaa. Krooh, guppe

      • Anonyymi

        Sanoitko väkivalta, sehän on rikos. G board once last round, how about that?🤭


    • Miehen etiikka ei salli sanoa/väittää/vannoa mitään sellaista jonka sisältöä ei tiedä (ei ole mahdollista tietää). Sellainen olisi valehtelemista.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastatko?

      Ala kertomaan se ja heti
      Ikävä
      71
      3095
    2. Mikä haluat olla kaivatullesi?

      1. Kaveri 2. Ystävä 3. Panokaveri 4.puoliso 5 jokin muu
      Ikävä
      92
      2865
    3. Kosiako meinasit?

      Voi sua rakas ❤️
      Ikävä
      51
      2105
    4. Mietin että

      Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin
      Ikävä
      20
      1565
    5. Oot ilkee paha noita

      Paha babushka Luulitko etten tienny
      Ikävä
      15
      1349
    6. Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon

      Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..
      Vimpeli
      5
      1328
    7. Aaamu on täällä taas!

      Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa
      Ikävä
      13
      1301
    8. Tajusin vaan...

      Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein
      Ikävä
      13
      1273
    9. Sytyttikö hallin lapsi vai joku mielipuoli

      Onko tietoa? Toivon jälkimmäistä
      Vimpeli
      18
      1240
    10. Noin ulkonäkö-jutut ei multa

      Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin
      Ikävä
      24
      1232
    Aihe