Raamattuna Tieteen Kuvalehti

että lehti ei täytä tieteellisiä vaatimuksia eli se siitä !11!1

ei-akateeminen pitää Tieteen Kuvalehteä raamattunaan. Näin olen joiltain taholta asian ymmärtänyt ja itse en kyseistä lehteä lue.

aIoittaja. kirjoitti:

ei-akateeminen pitää Tieteen Kuvalehteä raamattunaan. Näin olen joiltain taholta asian ymmärtänyt ja itse en kyseistä lehteä lue.

runkkaa sen ääressä?

Tieteen Kuvalehti ei ole tieteellinen julkaisu, vaan tieteitä käsittelevä viihdelehti. Jos joku akateeminen viittaisi Tieteen Kuvalehteen lähteenä, hänelle naurettaisiin päin naamaa. Useimmat akateemiset siis osaavat suhtautua viihteeseen viihteenä, ei-akateemiset taas suhtautuvat lehden viihteeseen eri tavoin.

...... kirjoitti:

Tieteen Kuvalehti ei ole tieteellinen julkaisu, vaan tieteitä käsittelevä viihdelehti. Jos joku akateeminen viittaisi Tieteen Kuvalehteen lähteenä, hänelle naurettaisiin päin naamaa. Useimmat akateemiset siis osaavat suhtautua viihteeseen viihteenä, ei-akateemiset taas suhtautuvat lehden viihteeseen eri tavoin.

Lue lisää

Jaa. Mitenkäs ötökkäbiologi-akateeminen suhtautuu vaikkapa tieteen kuvalehden artikkeliin teräspalkkisilloista?

Akateemisesti nauraen? :)

ay-liskot kirjoitti:

että lehti ei täytä tieteellisiä vaatimuksia eli se siitä !11!1

Mitenniin ei täytä tieteellisiä vaatimuksia? Asettaako tiede jonkinlaisia vaatimuksia tiedettä käsittävälle aikakauslehdelle? :)

Kysymyshän on siitä täyttääkö tieteen kuvalehden käsittelemä asia tieteellisen vaatimuksen...

Kukkomies kirjoitti:

Jaa. Mitenkäs ötökkäbiologi-akateeminen suhtautuu vaikkapa tieteen kuvalehden artikkeliin teräspalkkisilloista?

Akateemisesti nauraen? :)

pitää viihteellistä artikkelia lukiessaan mielessään, että viihteellisen artikkelin kirjoittaja tietää teräspalkkisilloista suunnilleen yhtä paljon kuin ötökkäbiologi. Viihteeseen pitää suhtautua viihteenä.

Jos ötökköbiologi haluaa tietää teräspalkkisilloista, hän ei lue Tieteen Kuvalehteä, vaan esimerkiksi lujuusoppia ja materiaalitekniikkaa käsitteleviä oppikirjoja.

......... kirjoitti:

pitää viihteellistä artikkelia lukiessaan mielessään, että viihteellisen artikkelin kirjoittaja tietää teräspalkkisilloista suunnilleen yhtä paljon kuin ötökkäbiologi. Viihteeseen pitää suhtautua viihteenä.

Jos ötökköbiologi haluaa tietää teräspalkkisilloista, hän ei lue Tieteen Kuvalehteä, vaan esimerkiksi lujuusoppia ja materiaalitekniikkaa käsitteleviä oppikirjoja.

Lue lisää

"vaan esimerkiksi lujuusoppia ja materiaalitekniikkaa käsitteleviä oppikirjoja."

Miksi? Tarkoitatko että valmiita teräspalkkisiltoja käsitteleviä tieteellisiä materiaaleja ei ole olemassa?

Ja jos tuollaisia materiaaleja on olemassa - niin mikä estää käyttämästä niitä tieteen kuvalehden lähdemateriaalina? Muuttuuko silloin lähdemateriaali ja sen tekemät tieteelliset johtopäätökset epävalideiksi?

Vai katoaako saavutettava ja sovellettava tieto jonnekin kun sitä asetetaan journalismin keinoin havainnollisempaan muotoon?

Kyse on siitä onko tieteen kuvalehdellä asialliset tieteelliset lähteet, jos lähteet ovat asialliset ja tulkinta on asiallinen on myös lehteen suodattuva tieto asiallista. Sitä ei voi ehkä käyttää viitteenä, mutta se sisältää olennaisen totuuden.

Toisekseen, tieteeseen kuuluvat harharetket. Jos tieteen kuvalehti tekee artikkelin tieteellisestä katastrofihaarasta ja levittää siksi "valheita" on se silti tieteelliseen metodiin pohjautuvaa. Tiede tekee harharetkiä, se on aivan selvää. Muuten totuutta ei koskaan löydettäisi - koska sitä ei etsittäisikään.

Kukkomies kirjoitti:

"vaan esimerkiksi lujuusoppia ja materiaalitekniikkaa käsitteleviä oppikirjoja."

Miksi? Tarkoitatko että valmiita teräspalkkisiltoja käsitteleviä tieteellisiä materiaaleja ei ole olemassa?

Ja jos tuollaisia materiaaleja on olemassa - niin mikä estää käyttämästä niitä tieteen kuvalehden lähdemateriaalina? Muuttuuko silloin lähdemateriaali ja sen tekemät tieteelliset johtopäätökset epävalideiksi?

Vai katoaako saavutettava ja sovellettava tieto jonnekin kun sitä asetetaan journalismin keinoin havainnollisempaan muotoon?

Kyse on siitä onko tieteen kuvalehdellä asialliset tieteelliset lähteet, jos lähteet ovat asialliset ja tulkinta on asiallinen on myös lehteen suodattuva tieto asiallista. Sitä ei voi ehkä käyttää viitteenä, mutta se sisältää olennaisen totuuden.

Toisekseen, tieteeseen kuuluvat harharetket. Jos tieteen kuvalehti tekee artikkelin tieteellisestä katastrofihaarasta ja levittää siksi "valheita" on se silti tieteelliseen metodiin pohjautuvaa. Tiede tekee harharetkiä, se on aivan selvää. Muuten totuutta ei koskaan löydettäisi - koska sitä ei etsittäisikään.

Lue lisää

"Tarkoitatko että valmiita teräspalkkisiltoja käsitteleviä tieteellisiä materiaaleja ei ole olemassa?"

Varmasti on, mutta niistä ei ymmärrä mitään, jos lujuusoppi ja materiaalitekniikka eivät ole tuttuja. Ainakaan minä en ymmärtäisi, kenties joku voi kuvitella ymmärtävänsä. Tieto on kumuloituvaa. Ei ole mahdollista omaksua asiantuntijatason lähteitä, jos ei tunne perusteita.

"mikä estää käyttämästä niitä tieteen kuvalehden lähdemateriaalina?"

Se, ettei viihteellisen artikkelin kirjoittaja usein ymmärrä niistä mitään (kärjistäen). Tieteelliset artikkelit kirjoitetaan vertaisille (eli saman alan saman tason ihmisille), jolloin maallikon on hyvin hankala arvioida tai edes ymmärtää niitä.

"Muuttuuko silloin lähdemateriaali ja sen tekemät tieteelliset johtopäätökset epävalideiksi?"

Eivät, mutta usein viihteellisen artikkelin kirjoittajalla ei ole mahdollisuuksia käyttää lähdemateriaalia oman artikkelinsa pohjana, koska lähdemateriaali on liian monimutkaista ja vaikeaselkoista maallikolle. Ei ole mitenkään epätavallista, että toimittaja referoi tutkimuksia väärin, koska ei ymmärrä mitä niissä itse asiassa on tutkittu ja mihin tuloksiin päädytty.

Tieteen Kuvalehtihän referoi tieteellisissä journaleissa julkaistuja artikkeleita, jotka käyvät läpi vertaisarvioinnin ennen julkaisua. Vertaisarvioinnista huolimatta artikkeleihin jää jonkin verran virheitä. Jos siis alan tutkijoillekin on vaikeaa ymmärtää ja arvioida artikkeleita, miksi se olisi helppoa maallikolle?

Nyt jos ajattelet, että Tieteen Kuvalehden maallikkotoimittaja referoi jotain artikkelia, mitä ei kovin hyvin ymmärrä, ja kaiken lisäksi ei voida olla aivan varmoja, onko alkuperäisessä artikkelissa/tutkimuksessa asiavirheitä vai ei. Onko tuloksena luotettavaa tietoa?

"Vai katoaako saavutettava ja sovellettava tieto jonnekin kun sitä asetetaan journalismin keinoin havainnollisempaan muotoon?"

Yllämainituista seikoista johtuen on vaikea pitää sitä enää tietona. Voit verrata asiaa vaikka Raamattuun, joka käännetään ensin hepreasta latinaksi, sitten latinasta saksaksi ja saksasta suomeksi. Suomenkielisessä versiossa on varmasti lukuisia virheitä, jos sitä vertaa alkuperäiseen hepreankieliseen teokseen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Tieteen Kuvalehti olisi turha. Siitä on ihan mukava lukea, mistä asioista tiedemaailmassa juuri tällä hetkellä ollaan kiinnostuneita ja millä aloilla ollaan kenties läpimurron partaalla. Itse lehden tarjoamaan tietoon pitää kuitenkin suhtautua suurella varauksella. Siksi siihen kannattaa suhtautua viihteenä.

Kukkomies kirjoitti:

Mitenniin ei täytä tieteellisiä vaatimuksia? Asettaako tiede jonkinlaisia vaatimuksia tiedettä käsittävälle aikakauslehdelle? :)

Kysymyshän on siitä täyttääkö tieteen kuvalehden käsittelemä asia tieteellisen vaatimuksen...

Lue lisää

"Mitenniin ei täytä tieteellisiä vaatimuksia? Asettaako tiede jonkinlaisia vaatimuksia tiedettä käsittävälle aikakauslehdelle? :)"

Luuletko että tuo saivartelu on hyväkin vitsi? Tiede sinänsä ei aseta vaatimuksia millekään aikakauslehdelle, minkä tiedät ihan hyvin.

Eri asia on, voidaanko lehden juttuja pitää "tieteellisinä kirjoituksina".

Tässähän tämä oleellinen onkin: "Toimittajien työtä ohjaavat ajankohtaisuuden, dramaattisuuden, arkisen hyödyn ja skuuppijulkisuuden vaatimukset" ja lainaus on täältä: http://www.uta.fi/viesverk/viesttiet/index.html

Tietenkin lukijoille pitää tarjota jotakin mikä myy.

Ei millään pahalla, mutta sinä et tajuaisi mitään niistä artikkeleista, joiden kanssa minä täällä tappelen. Siksi et tajua, ettet ole muutamaa vuotta jo perustermistöä, x-tieteen historiaa ja x-tieteen metodeja lukenut. Et osaisi pelkän nimen perusteella sanoa, millaista tutkimusotetta joku artikkelissa mainittu henkilö edustaa. Yksikään näistä papereista ei kiinnostaisi sinua paskan vertaa, mikä ei ole vahinko suuntaan eikä toiseen koska et näitä pystyisi lukemaankaan. Tämä ei ole sitä mikä myy.

No, jos nyt pitää viihdettä tarjota niin... no perustiedot ovat tietysti alan kirjoissa. Yleensä tällaisia kirjoja pidetään tylsinä.

.......... kirjoitti:

"Tarkoitatko että valmiita teräspalkkisiltoja käsitteleviä tieteellisiä materiaaleja ei ole olemassa?"

Varmasti on, mutta niistä ei ymmärrä mitään, jos lujuusoppi ja materiaalitekniikka eivät ole tuttuja. Ainakaan minä en ymmärtäisi, kenties joku voi kuvitella ymmärtävänsä. Tieto on kumuloituvaa. Ei ole mahdollista omaksua asiantuntijatason lähteitä, jos ei tunne perusteita.

"mikä estää käyttämästä niitä tieteen kuvalehden lähdemateriaalina?"

Se, ettei viihteellisen artikkelin kirjoittaja usein ymmärrä niistä mitään (kärjistäen). Tieteelliset artikkelit kirjoitetaan vertaisille (eli saman alan saman tason ihmisille), jolloin maallikon on hyvin hankala arvioida tai edes ymmärtää niitä.

"Muuttuuko silloin lähdemateriaali ja sen tekemät tieteelliset johtopäätökset epävalideiksi?"

Eivät, mutta usein viihteellisen artikkelin kirjoittajalla ei ole mahdollisuuksia käyttää lähdemateriaalia oman artikkelinsa pohjana, koska lähdemateriaali on liian monimutkaista ja vaikeaselkoista maallikolle. Ei ole mitenkään epätavallista, että toimittaja referoi tutkimuksia väärin, koska ei ymmärrä mitä niissä itse asiassa on tutkittu ja mihin tuloksiin päädytty.

Tieteen Kuvalehtihän referoi tieteellisissä journaleissa julkaistuja artikkeleita, jotka käyvät läpi vertaisarvioinnin ennen julkaisua. Vertaisarvioinnista huolimatta artikkeleihin jää jonkin verran virheitä. Jos siis alan tutkijoillekin on vaikeaa ymmärtää ja arvioida artikkeleita, miksi se olisi helppoa maallikolle?

Nyt jos ajattelet, että Tieteen Kuvalehden maallikkotoimittaja referoi jotain artikkelia, mitä ei kovin hyvin ymmärrä, ja kaiken lisäksi ei voida olla aivan varmoja, onko alkuperäisessä artikkelissa/tutkimuksessa asiavirheitä vai ei. Onko tuloksena luotettavaa tietoa?

"Vai katoaako saavutettava ja sovellettava tieto jonnekin kun sitä asetetaan journalismin keinoin havainnollisempaan muotoon?"

Yllämainituista seikoista johtuen on vaikea pitää sitä enää tietona. Voit verrata asiaa vaikka Raamattuun, joka käännetään ensin hepreasta latinaksi, sitten latinasta saksaksi ja saksasta suomeksi. Suomenkielisessä versiossa on varmasti lukuisia virheitä, jos sitä vertaa alkuperäiseen hepreankieliseen teokseen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Tieteen Kuvalehti olisi turha. Siitä on ihan mukava lukea, mistä asioista tiedemaailmassa juuri tällä hetkellä ollaan kiinnostuneita ja millä aloilla ollaan kenties läpimurron partaalla. Itse lehden tarjoamaan tietoon pitää kuitenkin suhtautua suurella varauksella. Siksi siihen kannattaa suhtautua viihteenä.

Lue lisää

vähätellä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita tieteen uutisista ja korottaa ihmisiä jotka ovat sen tekijöitä? Mikäli tietoa ei tarjota helpommin ymmärrettävässä muodossa ei asiantuntijoille, voi tieto jäädä kokonaan jakamatta. Ei virheiden pelko saa rajoitaa ajattelemasta tai estää tiedon janoa.

Tieteellä on parhaat mahdollisuudet kehittyä eteenpäin, kun sillä on näkemyksiä muista tieteistä ja niiden tarpeista. Avaruustieteen saavutuksia on kätetty lääketieteen keksintöihin. Näen pelkästään myönteisenä "poikkitieteellisen" ajattelemisen.

Ja ei nouse karvat pystyyn. Jos joku lukee tieteen kuvalehteä ja käsittää/muistaa jonkun asian väärin, niin yksikään ei ole yrittänyt kumota oman alani faktaa, jos olen joutunut oikaisemaan. JA jos joku tulee löytäneeksi jostakin totena pidetyst väittämästä/kaavaista virheen, niin häntä tullaan juhlimaan tieteen sankarina :)

Itse kaipaan selkeämpää muotoa tähänkin ilmaisuuni, jotta se olisi mielekkäämmin luettavassa muodossa :D

stiinas kirjoitti:

vähätellä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita tieteen uutisista ja korottaa ihmisiä jotka ovat sen tekijöitä? Mikäli tietoa ei tarjota helpommin ymmärrettävässä muodossa ei asiantuntijoille, voi tieto jäädä kokonaan jakamatta. Ei virheiden pelko saa rajoitaa ajattelemasta tai estää tiedon janoa.

Tieteellä on parhaat mahdollisuudet kehittyä eteenpäin, kun sillä on näkemyksiä muista tieteistä ja niiden tarpeista. Avaruustieteen saavutuksia on kätetty lääketieteen keksintöihin. Näen pelkästään myönteisenä "poikkitieteellisen" ajattelemisen.

Ja ei nouse karvat pystyyn. Jos joku lukee tieteen kuvalehteä ja käsittää/muistaa jonkun asian väärin, niin yksikään ei ole yrittänyt kumota oman alani faktaa, jos olen joutunut oikaisemaan. JA jos joku tulee löytäneeksi jostakin totena pidetyst väittämästä/kaavaista virheen, niin häntä tullaan juhlimaan tieteen sankarina :)

Itse kaipaan selkeämpää muotoa tähänkin ilmaisuuni, jotta se olisi mielekkäämmin luettavassa muodossa :D

Lue lisää

välttämättä eri mieltäkään...

mutta onko tieteen kuvalehdessä kyse tieteen uutisista? Millä perusteella lehteen valitaan juuri ne jutut joita valitaan? En suinkaan haluaisi vähätellä ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet tieteen uutisista - siksi ihmettelenkin, miksi heille tarjotaan roskaa.

Onhan se toki hyvä konsepti. Täytyy olla sopivan viihteellinen, jotta se oikeasti jaksaa kiinnostaa, ja sopivasti värittää sitä turhalla hifistelyllä ja paskantärkeillä termeillä, jotta lukijalle tulee sellainen olo että teksti on hienoa.

Kyllä vaan jaksaa nyppiä se mitä tk pitää "otoksena" tai "tutkimuksena" ja miten vahingossakaan ei pohdita käsitteiden määritelmiä. Sitä poikkitieteellisyyttä olisi mukava löytää edes sen verran, että ei tyydyttäisi pelkkiin luonnontieteisiin. Viittaukset ja lähdeasiat päin persettä.

Kuvat upeita. Parempia kuin tissikalenterissa.

.......... kirjoitti:

"Tarkoitatko että valmiita teräspalkkisiltoja käsitteleviä tieteellisiä materiaaleja ei ole olemassa?"

Varmasti on, mutta niistä ei ymmärrä mitään, jos lujuusoppi ja materiaalitekniikka eivät ole tuttuja. Ainakaan minä en ymmärtäisi, kenties joku voi kuvitella ymmärtävänsä. Tieto on kumuloituvaa. Ei ole mahdollista omaksua asiantuntijatason lähteitä, jos ei tunne perusteita.

"mikä estää käyttämästä niitä tieteen kuvalehden lähdemateriaalina?"

Se, ettei viihteellisen artikkelin kirjoittaja usein ymmärrä niistä mitään (kärjistäen). Tieteelliset artikkelit kirjoitetaan vertaisille (eli saman alan saman tason ihmisille), jolloin maallikon on hyvin hankala arvioida tai edes ymmärtää niitä.

"Muuttuuko silloin lähdemateriaali ja sen tekemät tieteelliset johtopäätökset epävalideiksi?"

Eivät, mutta usein viihteellisen artikkelin kirjoittajalla ei ole mahdollisuuksia käyttää lähdemateriaalia oman artikkelinsa pohjana, koska lähdemateriaali on liian monimutkaista ja vaikeaselkoista maallikolle. Ei ole mitenkään epätavallista, että toimittaja referoi tutkimuksia väärin, koska ei ymmärrä mitä niissä itse asiassa on tutkittu ja mihin tuloksiin päädytty.

Tieteen Kuvalehtihän referoi tieteellisissä journaleissa julkaistuja artikkeleita, jotka käyvät läpi vertaisarvioinnin ennen julkaisua. Vertaisarvioinnista huolimatta artikkeleihin jää jonkin verran virheitä. Jos siis alan tutkijoillekin on vaikeaa ymmärtää ja arvioida artikkeleita, miksi se olisi helppoa maallikolle?

Nyt jos ajattelet, että Tieteen Kuvalehden maallikkotoimittaja referoi jotain artikkelia, mitä ei kovin hyvin ymmärrä, ja kaiken lisäksi ei voida olla aivan varmoja, onko alkuperäisessä artikkelissa/tutkimuksessa asiavirheitä vai ei. Onko tuloksena luotettavaa tietoa?

"Vai katoaako saavutettava ja sovellettava tieto jonnekin kun sitä asetetaan journalismin keinoin havainnollisempaan muotoon?"

Yllämainituista seikoista johtuen on vaikea pitää sitä enää tietona. Voit verrata asiaa vaikka Raamattuun, joka käännetään ensin hepreasta latinaksi, sitten latinasta saksaksi ja saksasta suomeksi. Suomenkielisessä versiossa on varmasti lukuisia virheitä, jos sitä vertaa alkuperäiseen hepreankieliseen teokseen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Tieteen Kuvalehti olisi turha. Siitä on ihan mukava lukea, mistä asioista tiedemaailmassa juuri tällä hetkellä ollaan kiinnostuneita ja millä aloilla ollaan kenties läpimurron partaalla. Itse lehden tarjoamaan tietoon pitää kuitenkin suhtautua suurella varauksella. Siksi siihen kannattaa suhtautua viihteenä.

Lue lisää

"Varmasti on, mutta niistä ei ymmärrä mitään, jos lujuusoppi ja materiaalitekniikka eivät ole tuttuja."

Entä jos näitä asioita asiallisesti tulkitsee sellainen joka ymmärtää näistä asioista?

Lukijalle tarjotaan faktatietoa: Murtolujuuksia ja kiertokestävyyttä sekä näiden suhde perustasolla - ja ymmärrys siitä miksi tietty rakenne on hyvä valinta. Kunhan artikkelin kirjoittaja ymmärtää mistä puhuu ja tieto hankitaan asiallisista lähteistä on helppo tehdä yksinkertaistuksia - joita voidaan jopa soveltaa ilman että pohjalla olisi akateemistä vihkiytymistä asiaan.

Se että lukija ei osaisi laskea ensimmäistäkään murtokaavaa ei tarkoita etteikö hän voi tavoittaa tieteellisesti perusteltua ymmärrystä. Koska tiede perustuu toisiinsa lomittuviin asioihin, on silloin johdonmukaista että tiedosta voidaan puristaa "pikapaketti" joka sisältää jonkin mielenkiintoisen pointin; yhtälailla akateeminen nojaa toisten akateemisten tuottamaan tietoon. Koska tieteellinen metodi taustalla huolehtii tiedon eheydestä ja perusteltavuudesta on tämä yksittäinen tieto loppujen lopuksi tieteellisesti perusteltua - vaikka se kirjoitettaisiin tieteen kuvalehteen.

Heitän levottoman ajatuksen: Ovatko akateemiset näreissään siitä että nämä tiiviit perustellut tietopaketit sisältävät itseasiassa sellaisia totuuksia jotka ilman näitä "oikopolkua" kestäisivät pitkään ymmärtää? Tällöin siis samantasoinen tietopohja on mahdollista saavuttaa USKOMALLA että artikkeli on totta ja että se pohjaa todelliseen tieteelliseen työhön. Akateeminen kutsuu tätä "viihteeksi" koska lukija ei käy läpi samaa vaivaa päätäkseen kuitenkin samaan johtopäätökseen. Totuusarvo ei kuitenkaan muutu jos Tieteen Kuvalehti pitäytyy keksimästä omiaan väliin.

"Opettelin tätä asiaa kolme vuotta ja nyt tuo hyväkäs luki sen 10 minuutissa lehdestä ja nyt se uskoo siihen vakaasti kuin kiveen - ja on oikeassa uskossaan! Kääk!".

Mutta juuri sehän tiedonvälityksen tehtävä on. Välittää tietoa merkitsevässä muodossa. Kiitos akateemisen työn lukijoiden ei tarvi kahlata huoneellista homeisia papereita - mutta tämän työn hedelmä on luettavissa helpossa muodossaan artikkelista... Onko siis tieteen kuvalehden ongelma se että se paljastaa totuuden liian helposti eikä anna arvoa taustatyölle? :) - Silloinhan akateemiset ovat tavallaan tietokaivosorjia jotka kaivavat tietoa jota markkinamiehet kauppaavat jalostetussa muodossaan massoille jotka lukemansa perusteella valistuvat helposti ja nopeasti? Mahtaa sellainen riipiä.

MItä jos akateemiset itse kirjoittelisivat mielenkiintoisia artikkeleita omasta aihealueestaan, artikkeleita jotka sisältävät jalostettua totuutta ja ovat mielenkiintoisia sisällöltään myös muille kuin toisille akateemisille? - Olisiko akateeminen silloin viihteentuottaja vai tiedontuottaja?

Niih?

ay-liskot kirjoitti:

välttämättä eri mieltäkään...

mutta onko tieteen kuvalehdessä kyse tieteen uutisista? Millä perusteella lehteen valitaan juuri ne jutut joita valitaan? En suinkaan haluaisi vähätellä ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet tieteen uutisista - siksi ihmettelenkin, miksi heille tarjotaan roskaa.

Onhan se toki hyvä konsepti. Täytyy olla sopivan viihteellinen, jotta se oikeasti jaksaa kiinnostaa, ja sopivasti värittää sitä turhalla hifistelyllä ja paskantärkeillä termeillä, jotta lukijalle tulee sellainen olo että teksti on hienoa.

Kyllä vaan jaksaa nyppiä se mitä tk pitää "otoksena" tai "tutkimuksena" ja miten vahingossakaan ei pohdita käsitteiden määritelmiä. Sitä poikkitieteellisyyttä olisi mukava löytää edes sen verran, että ei tyydyttäisi pelkkiin luonnontieteisiin. Viittaukset ja lähdeasiat päin persettä.

Kuvat upeita. Parempia kuin tissikalenterissa.

Lue lisää

noi otokset ja tulokset ja johtopäätökset. Ihmisellä on ikuinen tarve päästä tulkkaamaan toisia. Tiede on uteliaita ja itsekeskeisiä stalkkeita pullollaan. Tulkinnat on aina tulkkaajaan kumollaan. Älä niistä välitä. Totuus on tuolla jossakin. Aina saavuttamattomissa :)

Eiköhän tuo juttujen valinta ole sama kuin missä tahansa lehden toimituksessa. Mielenkiintoisimmat pyritään valitsemaan ja levikkiä kasvattamaan. Myös Tieteen Kuvalehteä tehdään markkinavoimien armoilla. Katseesi tieteen ihmeellisiin maailmoihin lävistää monta rajapintaa ja katsomasi kohde vääristyy monien linssien läpi. Olet oikeassa ja voit olla ylpeä tarkkanäköisyydestäsi, sillä joku tuskin hahmottaa niistä ensimmäistäkään :)

stinas. kirjoitti:

noi otokset ja tulokset ja johtopäätökset. Ihmisellä on ikuinen tarve päästä tulkkaamaan toisia. Tiede on uteliaita ja itsekeskeisiä stalkkeita pullollaan. Tulkinnat on aina tulkkaajaan kumollaan. Älä niistä välitä. Totuus on tuolla jossakin. Aina saavuttamattomissa :)

Eiköhän tuo juttujen valinta ole sama kuin missä tahansa lehden toimituksessa. Mielenkiintoisimmat pyritään valitsemaan ja levikkiä kasvattamaan. Myös Tieteen Kuvalehteä tehdään markkinavoimien armoilla. Katseesi tieteen ihmeellisiin maailmoihin lävistää monta rajapintaa ja katsomasi kohde vääristyy monien linssien läpi. Olet oikeassa ja voit olla ylpeä tarkkanäköisyydestäsi, sillä joku tuskin hahmottaa niistä ensimmäistäkään :)

Lue lisää

kivoja juttuja, erityisesti hyviä kuvia. Joskus antropologiaa ja hyvä kuvaesitys ydinvoimalan rakenteesta. Sehän onkin tieteen KUVALEHTI.

Mutta luuleeko joku, että se on ainoa julkaisu josta maallikkokin voi saada jotain "tietoa"? Mitä vattua, jo sanomalehdissäkin on varsin hyviä tiedejuttuja, riippuu siitäkin minkä kaiken nyt tieteen piiriin laskee.

Suomen kuvalehti on hyvä. Debatti toimii ja asioita oikaistaan ja niistä väitellään. Asioita ei esitetä lopullisina totuuksina (nimettömänä), vaan väitteillä on esittäjä. Lähteet kunnossa.

En tiedä mistä muut keskustelevat tässä ketjussa, mutta minä keskustelen siitä, onko tk laadukas tiedejulkaisu. Se on kuvalehti, jonka kylkiäisenä lukija saa itselleen älykkyystestin jonka tulokseksi saadaan sitten noin 150. Mikä voisi olla imartelevampaa? Lehteä myydään lahjoittamalla lukijalle lisä-älyä ja luuloa siitä että on älykkäämpi kuin muut. Lehdessä tarjotaankin ihan tosissaan sitä samaa kahtiajakoa mitä tämän ketjun aloittaja tarjosi provomielessä: ihmiset jaetaan kahteen ryhmään, älykkäät ja ei-älykkäät (akateemiset ja ei-akateemiset).

Voisko nyt lopultakin ilmoittautua se joka nettosi tieteen kuvalehden testistä äo:n 52?

Kukkomies kirjoitti:

"Varmasti on, mutta niistä ei ymmärrä mitään, jos lujuusoppi ja materiaalitekniikka eivät ole tuttuja."

Entä jos näitä asioita asiallisesti tulkitsee sellainen joka ymmärtää näistä asioista?

Lukijalle tarjotaan faktatietoa: Murtolujuuksia ja kiertokestävyyttä sekä näiden suhde perustasolla - ja ymmärrys siitä miksi tietty rakenne on hyvä valinta. Kunhan artikkelin kirjoittaja ymmärtää mistä puhuu ja tieto hankitaan asiallisista lähteistä on helppo tehdä yksinkertaistuksia - joita voidaan jopa soveltaa ilman että pohjalla olisi akateemistä vihkiytymistä asiaan.

Se että lukija ei osaisi laskea ensimmäistäkään murtokaavaa ei tarkoita etteikö hän voi tavoittaa tieteellisesti perusteltua ymmärrystä. Koska tiede perustuu toisiinsa lomittuviin asioihin, on silloin johdonmukaista että tiedosta voidaan puristaa "pikapaketti" joka sisältää jonkin mielenkiintoisen pointin; yhtälailla akateeminen nojaa toisten akateemisten tuottamaan tietoon. Koska tieteellinen metodi taustalla huolehtii tiedon eheydestä ja perusteltavuudesta on tämä yksittäinen tieto loppujen lopuksi tieteellisesti perusteltua - vaikka se kirjoitettaisiin tieteen kuvalehteen.

Heitän levottoman ajatuksen: Ovatko akateemiset näreissään siitä että nämä tiiviit perustellut tietopaketit sisältävät itseasiassa sellaisia totuuksia jotka ilman näitä "oikopolkua" kestäisivät pitkään ymmärtää? Tällöin siis samantasoinen tietopohja on mahdollista saavuttaa USKOMALLA että artikkeli on totta ja että se pohjaa todelliseen tieteelliseen työhön. Akateeminen kutsuu tätä "viihteeksi" koska lukija ei käy läpi samaa vaivaa päätäkseen kuitenkin samaan johtopäätökseen. Totuusarvo ei kuitenkaan muutu jos Tieteen Kuvalehti pitäytyy keksimästä omiaan väliin.

"Opettelin tätä asiaa kolme vuotta ja nyt tuo hyväkäs luki sen 10 minuutissa lehdestä ja nyt se uskoo siihen vakaasti kuin kiveen - ja on oikeassa uskossaan! Kääk!".

Mutta juuri sehän tiedonvälityksen tehtävä on. Välittää tietoa merkitsevässä muodossa. Kiitos akateemisen työn lukijoiden ei tarvi kahlata huoneellista homeisia papereita - mutta tämän työn hedelmä on luettavissa helpossa muodossaan artikkelista... Onko siis tieteen kuvalehden ongelma se että se paljastaa totuuden liian helposti eikä anna arvoa taustatyölle? :) - Silloinhan akateemiset ovat tavallaan tietokaivosorjia jotka kaivavat tietoa jota markkinamiehet kauppaavat jalostetussa muodossaan massoille jotka lukemansa perusteella valistuvat helposti ja nopeasti? Mahtaa sellainen riipiä.

MItä jos akateemiset itse kirjoittelisivat mielenkiintoisia artikkeleita omasta aihealueestaan, artikkeleita jotka sisältävät jalostettua totuutta ja ovat mielenkiintoisia sisällöltään myös muille kuin toisille akateemisille? - Olisiko akateeminen silloin viihteentuottaja vai tiedontuottaja?

Niih?

Lue lisää

"Entä jos näitä asioita asiallisesti tulkitsee sellainen joka ymmärtää näistä asioista?"

Asioista ymmärtävät kirjoittavat artikkeleita tieteellisiin julkaisuihin tai ammattilehtiin, kirjoittavat oppikirjoja, tekevät tutkimusta, opettavat yliopistoilla/ammattikorkeakouluissa tai työskentelevät tutkimuslaitoksissa, osallistuvat toisinaan julkiseen keskusteluun jne. Heillä ei ole aikaa tai energiaa kirjoittaa viihteellisiä artikkeita. Heillä ei ole siihen minkäänlaista kiinnostustakaan, koska artikkelit jossakin tieteen yleislehdessä (kuten Tieteen Kuvalehti) eivät ole mikään meriitti akateemisessa maailmassa ja jokainen tutkija haluaa ammatillista arvostusta sekä edetä urallaan. TK:n artikkeleja kirjoittavat ihan muut ihmiset (toimittajat).

"Ovatko akateemiset näreissään siitä että nämä tiiviit perustellut tietopaketit sisältävät itseasiassa sellaisia totuuksia jotka ilman näitä "oikopolkua" kestäisivät pitkään ymmärtää?"

Jos ovat jostain näreissään, niin siitä, että toisinaan maallikko lukee artikkelin ilmiöstä X ja kuvittelee sen jälkeen ymmärtävänsä mikä on ilmiö X ja miten se toimii. Kuitenkin, mikäli tällaisen henkilön kanssa keskustelee, käy hyvin pian ilmi ettei hän edes ymmärrä ilmiöön X liittyviä perustermejä ja ymmärrys itse ilmiön syistä, mekanismeista ja seurauksista on pahasti vaillinen. Perusteeton itsevarmuus ja tietämättömyydestä johtuva suoranainen ylimielisyys ovat ominaisuuksia, jotka usein aiheuttavat närkästystä.

Hyvä esimerkki tällaisista ihmisistä ovat erilaisia erityislaatuisia ruokavalioita noudattavat ihmiset, jotka muutaman artikkelin luettuaan kuvittelevat tietävänsä jotain siitä, minkälaista ravintoa ihminen tarvitsee ja kuinka paljon. Voit googlettaa esimerkiksi hakusanoilla karppaus, vhh/vähähiilihydraattinen ruokavalio, hiilihydraattitietoinen ruokavalio, Atkins jne. nähdäksesi, millä itsevarmuudella nämä maallikot julistavat totuuttaan, jonka ovat muodostaneet muutaman artikkelin perusteella. Tässä vaiheessa muistutan ketjun otsikosta: Raamattuna Tieteen Kuvalehti.

Osa näistä intoilijoista on suoranaisessa uskonsodassa yleisiä ravintosuosituksia vastaan. Hehän tietysti muutaman artikkelin luettuaan tietävät ravintoasioista enemmän kuin koko aikuisikänsä ilmiötä tutkineet ihmiset. Minä en maallikkona kykenisi haastamaan ravintoasioiden tutkijoita, koska ymmärrykseni ei siihen riitä. Siksi pidän erittäin lapsellisina ihmisiä, jotka siihen kuvittelevat pystyvänsä.

Loppuun haluan sanoa, että tarkoitus ei ole väheksyä tieteestä kiinnostuneita ihmisiä. Pidän sitä ainoastaan myönteisenä piirteenä ja arvostan ihmisiä, jotka jaksavat olla kiinnostuneita myös muusta kuin oman alastaan. Kiinnostuksen ohella tulisi kuitenkin olla myös lähdekritiikkiä ja realistinen käsitys omasta tietotasosta. Minusta tuo ajatus, että TK:n kaltaiset julkaisut olisivat jonkinlaisia oikopolkuja tieteen maailmaan, on aika hassu. Ikään kuin pelkästään lehteä lukemalla voisi saada samanlaisen tietopohjan kuin oppikirjoja lukemalla.

Täytyy ymmärtää, että tieteelliset yleislehdet ovat luonteeltaan viihteellisiä, eivätkä ne sen takia kirjoita mistään tieteenalasta kattavasti. Sen takia tuollaisen yleisjulkaisun perusteella ei voi muodostaa kokonaiskuvaa minkään tieteen haarasta tai tieteen kentästä ylipäätään. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että ne mahdollisesti sisältävät virheitä, minkä vuoksi kaikkeen lukemaansa tulee suhtautua varauksella.

Mikäli tieto olisi esitettävissä tiiviinä ja helposti ymmärrettävänä pakettina, se olisi jo alunperin julkaistu sellaisessa muodossa. Maailma on kuitenkin paljon monisyisempi, minkä vuoksi (syvällisen) ymmärryksen hankkiminen mistä tahansa asiasta tai ilmiöstä edellyttää aina suurta työmäärää. Paljon suurempaa kuin muutaman artikkelin lukeminen. Muun kuvitteleminen on lapsellista.

ay-liskot kirjoitti:

"Mitenniin ei täytä tieteellisiä vaatimuksia? Asettaako tiede jonkinlaisia vaatimuksia tiedettä käsittävälle aikakauslehdelle? :)"

Luuletko että tuo saivartelu on hyväkin vitsi? Tiede sinänsä ei aseta vaatimuksia millekään aikakauslehdelle, minkä tiedät ihan hyvin.

Eri asia on, voidaanko lehden juttuja pitää "tieteellisinä kirjoituksina".

Tässähän tämä oleellinen onkin: "Toimittajien työtä ohjaavat ajankohtaisuuden, dramaattisuuden, arkisen hyödyn ja skuuppijulkisuuden vaatimukset" ja lainaus on täältä: http://www.uta.fi/viesverk/viesttiet/index.html

Tietenkin lukijoille pitää tarjota jotakin mikä myy.

Ei millään pahalla, mutta sinä et tajuaisi mitään niistä artikkeleista, joiden kanssa minä täällä tappelen. Siksi et tajua, ettet ole muutamaa vuotta jo perustermistöä, x-tieteen historiaa ja x-tieteen metodeja lukenut. Et osaisi pelkän nimen perusteella sanoa, millaista tutkimusotetta joku artikkelissa mainittu henkilö edustaa. Yksikään näistä papereista ei kiinnostaisi sinua paskan vertaa, mikä ei ole vahinko suuntaan eikä toiseen koska et näitä pystyisi lukemaankaan. Tämä ei ole sitä mikä myy.

No, jos nyt pitää viihdettä tarjota niin... no perustiedot ovat tietysti alan kirjoissa. Yleensä tällaisia kirjoja pidetään tylsinä.

Lue lisää

"Ei millään pahalla, mutta sinä et tajuaisi mitään niistä artikkeleista, joiden kanssa minä täällä tappelen. Siksi et tajua, ettet ole muutamaa vuotta jo perustermistöä, x-tieteen historiaa ja x-tieteen metodeja lukenut. Et osaisi pelkän nimen perusteella sanoa, millaista tutkimusotetta joku artikkelissa mainittu henkilö edustaa. Yksikään näistä papereista ei kiinnostaisi sinua paskan vertaa, mikä ei ole vahinko suuntaan eikä toiseen koska et näitä pystyisi lukemaankaan. Tämä ei ole sitä mikä myy."

Ei syytä epäillä. Toisaalta ajattelen niin että jos sinä tekisit asioista sopivan yhteenvedon se voisi tarjota minulle katsauksen niihin asioihin joita käyt läpi minulle sopivassa muodossa - Minun ei tarvitse käydä koko kenttää läpi vaan voin luottaa sinun näkemykseesi ja työhösi - aivan kuin sinä luotat loppujen lopuksi kollegojen työhön jossain suhteessa.

Ja väitän että se mitä teet on jossain suhteessa mielenkiintoista jonkinlaiselle määrälle maallikoita. Kyse on siitä että kuinka hankalaksi saavutettujen näkemysten ymmärtämisen tekee - tieteen kuvalehti on siitä hieno opus että se kohtaa lukijakuntansa heidän sivistystasollaan ja laajentaa tuota sivistystä - tieteen kuvalehti ehkä hyppii asioissa ja jättää kokonaisuuksia sivuun - nimenomaan sen "tylsän osion" - mutta se ei tee lopullisesta tuloksesta välttämättä väärää - tai sen omaksumisesta huonoa asiaa. Suhtautuminen tietoon jääkin taas yksilölle - mutta sama ongelma on sinulla; Miten suhtaudut akateemisesti hankittuun tietoon? Mitä sillä teet? Yksi vaihtoehto on pyrkiä popularisoimaan omaa akateemista työtään; tällöin vain palataan jälkiä takaisin ohjaamaan muita samaan suuntaan missä oma mieli on liikuskellut. Muille se on helpompaa, olisihan heillä oppaanaan asiaan vihkiytynyt joka osaa tehdä yhteenvetoja ja omistaa näkemyksiä joita ei tarvi sinänsä perustella. Se säästää aikaa muilta.

Oletko koskaan yrittänyt löytää tieteenhaarastasi mitään sellaista mikä kiinnostaisi ihmisiä - tai yrittänyt kirjoittaa asioista (kenties noviisitason sellaisista) jotain sellaista mitä maallikot voisivat käsitellä? - Ihmisiä ei välttämättä kiinnosta yksityiskohdat joita tongit tieteen nimessä, mutta kokonaisuus saattaa kiinnostaa - ymmärtäminen mistä yleensäkin on kyse?

Yleisellä tasolla, pystyisitkö aloittamaan noviisitasolta ja puristamaan kaiken sen minkä olet oppinut kahteen a4-sivuun, ei tarkassa muodossa - mutta pääpiirteittäin? Yksityiskohdat joita tahkoat päivittäin tietenkin hukkuisi, mutta pakkohan sielä on olla laajempi struktuuri takana. Tuon struktuurin arkikielellä kuvaaminen mahdollistaisi sen että sieltä paljastuu mielenkiintoisia mahdollisuuksia joihin sinun tietosi ja ymmärryksesi tarjoaisi mahdollisuuden tarkentaa asioita sekä selittää siihen liittyviä asioita jotka eivät ole maallikolle tuttuja - mutta joiden ymmärtäminen on tarpeen.

Minusta tuota tietoa kannattaisi yrittää hyödyntää. Ehkä suhtaudut aiheeseen niin tietopohjaisesti ettet näe siinä mahdollisuuksia mielenkiintoisille asioille? Fiktio on hyvä lähtökohta. "Mitä jos nää kaks tappelis? Miten ne toimis?". Niinkuin kersat heittää muurahaisen ja leppäkertun samaan purkkiin ja katsoo mitä tapahtuu niin ehkäpä viihteellistä tietoa olisi tehdä oman tietopohjasi entiteeteillä samaa? - Kenties se on se mikä kiinnostaisi; eikä sitä tarvi nimetä tieteeksi tai akateemisuudeksi.

Veikkaan että helvetin myyvä kirja tieteen pohjalta tehdyksi olisi "50 tarkoin tutkittua ja perusteltua tapaa tuhota maailma tieteen keinoin". Myy kuin leipä!

Kukkomies kirjoitti:

"Ei millään pahalla, mutta sinä et tajuaisi mitään niistä artikkeleista, joiden kanssa minä täällä tappelen. Siksi et tajua, ettet ole muutamaa vuotta jo perustermistöä, x-tieteen historiaa ja x-tieteen metodeja lukenut. Et osaisi pelkän nimen perusteella sanoa, millaista tutkimusotetta joku artikkelissa mainittu henkilö edustaa. Yksikään näistä papereista ei kiinnostaisi sinua paskan vertaa, mikä ei ole vahinko suuntaan eikä toiseen koska et näitä pystyisi lukemaankaan. Tämä ei ole sitä mikä myy."

Ei syytä epäillä. Toisaalta ajattelen niin että jos sinä tekisit asioista sopivan yhteenvedon se voisi tarjota minulle katsauksen niihin asioihin joita käyt läpi minulle sopivassa muodossa - Minun ei tarvitse käydä koko kenttää läpi vaan voin luottaa sinun näkemykseesi ja työhösi - aivan kuin sinä luotat loppujen lopuksi kollegojen työhön jossain suhteessa.

Ja väitän että se mitä teet on jossain suhteessa mielenkiintoista jonkinlaiselle määrälle maallikoita. Kyse on siitä että kuinka hankalaksi saavutettujen näkemysten ymmärtämisen tekee - tieteen kuvalehti on siitä hieno opus että se kohtaa lukijakuntansa heidän sivistystasollaan ja laajentaa tuota sivistystä - tieteen kuvalehti ehkä hyppii asioissa ja jättää kokonaisuuksia sivuun - nimenomaan sen "tylsän osion" - mutta se ei tee lopullisesta tuloksesta välttämättä väärää - tai sen omaksumisesta huonoa asiaa. Suhtautuminen tietoon jääkin taas yksilölle - mutta sama ongelma on sinulla; Miten suhtaudut akateemisesti hankittuun tietoon? Mitä sillä teet? Yksi vaihtoehto on pyrkiä popularisoimaan omaa akateemista työtään; tällöin vain palataan jälkiä takaisin ohjaamaan muita samaan suuntaan missä oma mieli on liikuskellut. Muille se on helpompaa, olisihan heillä oppaanaan asiaan vihkiytynyt joka osaa tehdä yhteenvetoja ja omistaa näkemyksiä joita ei tarvi sinänsä perustella. Se säästää aikaa muilta.

Oletko koskaan yrittänyt löytää tieteenhaarastasi mitään sellaista mikä kiinnostaisi ihmisiä - tai yrittänyt kirjoittaa asioista (kenties noviisitason sellaisista) jotain sellaista mitä maallikot voisivat käsitellä? - Ihmisiä ei välttämättä kiinnosta yksityiskohdat joita tongit tieteen nimessä, mutta kokonaisuus saattaa kiinnostaa - ymmärtäminen mistä yleensäkin on kyse?

Yleisellä tasolla, pystyisitkö aloittamaan noviisitasolta ja puristamaan kaiken sen minkä olet oppinut kahteen a4-sivuun, ei tarkassa muodossa - mutta pääpiirteittäin? Yksityiskohdat joita tahkoat päivittäin tietenkin hukkuisi, mutta pakkohan sielä on olla laajempi struktuuri takana. Tuon struktuurin arkikielellä kuvaaminen mahdollistaisi sen että sieltä paljastuu mielenkiintoisia mahdollisuuksia joihin sinun tietosi ja ymmärryksesi tarjoaisi mahdollisuuden tarkentaa asioita sekä selittää siihen liittyviä asioita jotka eivät ole maallikolle tuttuja - mutta joiden ymmärtäminen on tarpeen.

Minusta tuota tietoa kannattaisi yrittää hyödyntää. Ehkä suhtaudut aiheeseen niin tietopohjaisesti ettet näe siinä mahdollisuuksia mielenkiintoisille asioille? Fiktio on hyvä lähtökohta. "Mitä jos nää kaks tappelis? Miten ne toimis?". Niinkuin kersat heittää muurahaisen ja leppäkertun samaan purkkiin ja katsoo mitä tapahtuu niin ehkäpä viihteellistä tietoa olisi tehdä oman tietopohjasi entiteeteillä samaa? - Kenties se on se mikä kiinnostaisi; eikä sitä tarvi nimetä tieteeksi tai akateemisuudeksi.

Veikkaan että helvetin myyvä kirja tieteen pohjalta tehdyksi olisi "50 tarkoin tutkittua ja perusteltua tapaa tuhota maailma tieteen keinoin". Myy kuin leipä!

Lue lisää

"Toisaalta ajattelen niin että jos sinä tekisit asioista sopivan yhteenvedon se voisi tarjota minulle katsauksen niihin asioihin joita käyt läpi minulle sopivassa muodossa"

Tuollainen kuuluu minun toimenkuvaani, olla osana keskustelua ja välittää tietoa. Tai paremminkin, minun koulutuksellani yleensä tehdään jotain sellaista, se mitä minä teen on se ja sama. Minä en kuitenkaan kirjoita riviäkään tieteen kuvalehteen, eikä kukaan minun kolleganikaan.

"jättää kokonaisuuksia sivuun - nimenomaan sen "tylsän osion" - mutta se ei tee lopullisesta tuloksesta välttämättä väärää - tai sen omaksumisesta huonoa asiaa."

No kun pitäisi malttaa miettiä sellaistakin, mikä ensialkuun tuntuu tylsältä tai epäoleelliselta. Kokonaisuuksia ei niin vain jätetä sivuun. Ole siinä sitten osa julkista keskustelua, kun joskus ihmiset haluavat vain ne helpot ja kivat kohdat ja mutkissakin oikaistaan.

"Suhtautuminen tietoon jääkin taas yksilölle - mutta sama ongelma on sinulla; Miten suhtaudut akateemisesti hankittuun tietoon? Mitä sillä teet?"

No se mitä minä yksinäni teen, on se ja sama. Roikun vaikka suomi 24:ssa puhumassa paskaa.

"Yksi vaihtoehto on pyrkiä popularisoimaan omaa akateemista työtään"

VOI HYVÄ MIES, KUN ONGELMA ON JUURI SIINÄ ETTÄ MIELIPITEITÄ AIHEESTA RIITTÄÄ, mutta nimenomaan tätä popularisoitua valmiiksi purtua puppua. Minun ei suinkaan tarvitse popularisoida, ihmiset tekevät sen ihan itse. Annas olla kun joskus kotioloissa yritän vähän sanoa ett oikeastaan tuollaisesta ei ole näyttöä tai eräskin tutkimus viittaa siihen että (...), niin porukka vastaa että kuule kyllä se on niin että kepu on paras puolue piste.

"Oletko koskaan yrittänyt löytää tieteenhaarastasi mitään sellaista mikä kiinnostaisi ihmisiä - tai yrittänyt kirjoittaa asioista (kenties noviisitason sellaisista) jotain sellaista mitä maallikot voisivat käsitellä?"

Minä en kirjoita sen pohjalta, mikä ihmisiä kiinnostaa, vaan sen pohjalta mikä minua kiinnostaa. Tosin tässä tilanteessa kiinnostuksenkohde osuu yksi yhteenkin, mutta kuten sanottu, minun ei tarvitse kirjoittaa mitään. "Maallikot" tekevät sen ihan itse jos siltä tuntuu. Tietysti kollegani kirjoittavat, ja heidän turinoitaan voit lukea haastatteluista ja artikkeleista ja niin edelleen. No okei kyllä joskus minunkin turinoitani voi lukea mutta ei _tieteen kuvalehdestä_. Ja kyllä, kun kirjoitetaan niin kohderyhmä otetaan huomioon eli aiheesta on saatavilla helpompilukuistakin tekstiä. Nyt pallo on lukijalla - haluaako hän päästä helpolla.

"Yleisellä tasolla, pystyisitkö aloittamaan noviisitasolta ja puristamaan kaiken sen minkä olet oppinut kahteen a4-sivuun, ei tarkassa muodossa - mutta pääpiirteittäin."

EN. Kukaan ei pysty siihen. Anteeksi vaan mutta kymmenen litraa vettä ei mahdu kahden desin purkkiin. Minä pystyn esittämään teesejä ja väittämiä ilman perusteita, mutta en tee niin koska se ei ole tieteellistä kirjoittamista.

"Fiktio on hyvä lähtökohta."

Olen kyllä huomannut että kaunokirjallisuudessa kirjoittajat käyttävät kaikkea sitä tietoakin mikä heillä on. Mutta kerrataans tää ajatus nyt ihan alusta: minä siis kirjoittaisin fiktiota jotta - ? Minkä takia? Aiheesta on kyllä fiktiota ihan tarpeeksi. Ongelma on jälleen siinä, että lukijalla ei aina ole lähdekritiikkiä ja minun tai kenenkään on ihan turha siihen sanoa että kuule, ei se oikeesti mene ihan silleen kuin harry potterissa.

"Veikkaan että helvetin myyvä kirja tieteen pohjalta tehdyksi olisi "50 tarkoin tutkittua ja perusteltua tapaa tuhota maailma tieteen keinoin". Myy kuin leipä! "

Jaa, eiköhän tuo onnistu ilman opaskirjaakin.

Kukkomies kirjoitti:

"Varmasti on, mutta niistä ei ymmärrä mitään, jos lujuusoppi ja materiaalitekniikka eivät ole tuttuja."

Entä jos näitä asioita asiallisesti tulkitsee sellainen joka ymmärtää näistä asioista?

Lukijalle tarjotaan faktatietoa: Murtolujuuksia ja kiertokestävyyttä sekä näiden suhde perustasolla - ja ymmärrys siitä miksi tietty rakenne on hyvä valinta. Kunhan artikkelin kirjoittaja ymmärtää mistä puhuu ja tieto hankitaan asiallisista lähteistä on helppo tehdä yksinkertaistuksia - joita voidaan jopa soveltaa ilman että pohjalla olisi akateemistä vihkiytymistä asiaan.

Se että lukija ei osaisi laskea ensimmäistäkään murtokaavaa ei tarkoita etteikö hän voi tavoittaa tieteellisesti perusteltua ymmärrystä. Koska tiede perustuu toisiinsa lomittuviin asioihin, on silloin johdonmukaista että tiedosta voidaan puristaa "pikapaketti" joka sisältää jonkin mielenkiintoisen pointin; yhtälailla akateeminen nojaa toisten akateemisten tuottamaan tietoon. Koska tieteellinen metodi taustalla huolehtii tiedon eheydestä ja perusteltavuudesta on tämä yksittäinen tieto loppujen lopuksi tieteellisesti perusteltua - vaikka se kirjoitettaisiin tieteen kuvalehteen.

Heitän levottoman ajatuksen: Ovatko akateemiset näreissään siitä että nämä tiiviit perustellut tietopaketit sisältävät itseasiassa sellaisia totuuksia jotka ilman näitä "oikopolkua" kestäisivät pitkään ymmärtää? Tällöin siis samantasoinen tietopohja on mahdollista saavuttaa USKOMALLA että artikkeli on totta ja että se pohjaa todelliseen tieteelliseen työhön. Akateeminen kutsuu tätä "viihteeksi" koska lukija ei käy läpi samaa vaivaa päätäkseen kuitenkin samaan johtopäätökseen. Totuusarvo ei kuitenkaan muutu jos Tieteen Kuvalehti pitäytyy keksimästä omiaan väliin.

"Opettelin tätä asiaa kolme vuotta ja nyt tuo hyväkäs luki sen 10 minuutissa lehdestä ja nyt se uskoo siihen vakaasti kuin kiveen - ja on oikeassa uskossaan! Kääk!".

Mutta juuri sehän tiedonvälityksen tehtävä on. Välittää tietoa merkitsevässä muodossa. Kiitos akateemisen työn lukijoiden ei tarvi kahlata huoneellista homeisia papereita - mutta tämän työn hedelmä on luettavissa helpossa muodossaan artikkelista... Onko siis tieteen kuvalehden ongelma se että se paljastaa totuuden liian helposti eikä anna arvoa taustatyölle? :) - Silloinhan akateemiset ovat tavallaan tietokaivosorjia jotka kaivavat tietoa jota markkinamiehet kauppaavat jalostetussa muodossaan massoille jotka lukemansa perusteella valistuvat helposti ja nopeasti? Mahtaa sellainen riipiä.

MItä jos akateemiset itse kirjoittelisivat mielenkiintoisia artikkeleita omasta aihealueestaan, artikkeleita jotka sisältävät jalostettua totuutta ja ovat mielenkiintoisia sisällöltään myös muille kuin toisille akateemisille? - Olisiko akateeminen silloin viihteentuottaja vai tiedontuottaja?

Niih?

Lue lisää

haluatko artikkelin "näin käytät hiukkaskiihdytintä"?

Ja sinä sitten menet sitä hiukkaskiihdytintä käyttelemään kun kerran olet "jalostetun totuuden" lukenut? Kun muut ovat kahlanneet läpi ne "homeiset paperit" ja kirjoittaneet sinulle käyttöohjeet näiden "homeisten papereiden" pohjalta?

Onko sinulla mitään käsitystä siitä, miksi ortopediksi ei voi opiskella kahdessa tunnissa?

tunteet tähän liittyy?

ay-liskot kirjoitti:

tunteet tähän liittyy?

maailmankatsomus on kokonaisuus joka sisältää sekä tunteita, että faktoja, ei vain toista. Kysymyshän sitten kuuluukin, että kenen tunteet ja faktat on sitten ne oikeat?

relaxed_eyes kirjoitti:

maailmankatsomus on kokonaisuus joka sisältää sekä tunteita, että faktoja, ei vain toista. Kysymyshän sitten kuuluukin, että kenen tunteet ja faktat on sitten ne oikeat?

sä luit oikeen otsikonkin aloituksen lisäksi. Meinasin kysyä että mikä vitun maailmankatsomuskin tähän vielä, mutta tota joo.

Ihan samaa mieltä !!11!1