Kun toinen vaatii naimisiinmenovaiheessa avioehtoa, niin koetteko sen loukkaukseksi?
Onko avioehto loukkaus?
Mitä mieltä?
131521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En todellakaan. Mua ei vois vähempää kiinnostaa kumppanini varallisuus. Kenenkään kanssa en varallisuutensa takia naimisiin mene, enkä siten kaipaa siitä osinkoa itselleni erotessakaan. Se minkä hän on ilman mua takonut/saanut, pitäköön. Se, mitä yhdessä saadaan aikaiseksi, jaetaan tietysti eron sattuessa puoliksi.
Jos toinen vaatii avioehtoa, kyllä, koen sen ehdottomasti loukkaukseksi. Vaatiminen ei koskaan ole hyvä lähtökohta millekään, ei myöskään ihmissuhteessa.
Jos hän ehdottaa asiaa, ottaa sen esille keskutelun aiheeksi, niin en koe loukkaukseksi. Kaikesta pitää pystyä keskustelemaan, ja keskustelun päätteeksi voidaan tehdä joko molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu tai todeta, ettei sellaista ole (jos molemmat "kaivautuvat poteroihinsa"). Jos molemmille soveltuvaa ratkaisua ei ole, silloin pitää tietysti miettiä, mitä kukin haluaa, mutta ainakin kumpikin on saanut ottaa asiaan kantaa toisin kuin olisi silloin, jos toinen vain vaatii asiaa suostumatta keskusteluun.
Emmä näe tossa mitään eroa, vaatiiko kumppani avioehtoa vaiko ehdottaa sitä. Keskustella toki voi, mutta vaatimistapauksessakin kumpikin itse päättää tehdäänko avioehto vai ei ja minkälainen.
Mutta kysymykseen: En tietenkään koe loukkaukseksi, koska olisin joka tapauksessa esittänyt sitä itse.
Sen siihen ehtoon sisällytetään. Sillä voidaan rajata puolison oikeus perintöihin lahjoituksiin tai vaikka lottovoitoon erotilanteessa muuta yhteinen omaisuus kuten asunto ei kuulu siihen mutta jos toisella on velaton omakotitalo tai vaikka on maanviljelijä niin siihen tilaan kannattaa ottaa ehdon piiriin kun toiselta menee elinkeino kun tala menee jakoon. Jos ei toinen suostuevioehtoon niin silloin kannattaa elää avioliitossa niin ei omaisuudesta tule epäselvyyksi kun avoliiton päättyessä omaisuus on sen kenen nimissä se on.
Kannattaako vastata, kun ei ilmeisesti ole hajuakaan siitä mitä avioehto tarkoittaa.
"Kun toinen vaatii naimisiinmenovaiheessa avioehtoa, niin koetteko sen loukkaukseksi? "
Kyllä se on jo siinä vaiheessa lähtenyt mopo käsistä.
Ei naimisiin kannata mennä ollenkaan.
tulee vaan turhia riitoja
Olispa joku niin aikaansaava ja alotteellinen että tekis lakiehdotuksen, jonka mukaan molemmat pitää oman omaisuutensa erotilanteessa, eli olis automaattinen avioehto, ja avioehdon poiston vois tehdä halutessaan.
Vähemmän olis rahariitoja erotilanteissa, kun ei kumpikaan pääsis toisen omaa kuppaamaan.
Sitten vois täällä palstalla kysellä, että onko kumppanilla taka-ajatuksia, kun haluaa tehdä avioehdon poiston.
Siis toisen omaisuuden havittelu vaatisi ylimääräisiä toimia, ei oman suojelu, siis tilanne muuttuis ihan päinvastaiseksi, kun epäilyttävänä pidettäis sitä joka vaatii oikeutta toisen omaisuuteen, eikä enää sitä jolle se on aina kuulunutkin.
Kokemuksesta tiedän, että vaikka uskoo koko elämän kestävään molemminpuoliseen rakkauteen, niin ei se vaan aina mee niin.
...tarkkaan minkälaisen avioehdon allekirjoittaa jos siihen aikoo ylipäätään suostua. Itse tällä hetkellä tiukassa tilanteessa kyseisestä syystä. Exälläni omaisuutta yli miljoonan arvosta, minulla suhteellisen vähän. Mies haki eroa kun olin juuri jäämässä työttömäksi ja vaati että muutan yhteisen lapsemme kanssa pois yhteisestä talostamme. Maksoi minut ulos asunnosta, mutta juurikaan muuta ei ole suostunut maksamaan vaikka ero astunut voimaan. Ei elatusapua ennen kuin oikeus määrää, jo 4 kk kulunut poismuutosta. Asumme lapsen kanssa vuokra-asunnossa ja työttömyyttä kestänyt nyt kohta 8 kk. Huonekaluja en saanut yhteisestä asunnostamme mukaani kuin muutaman, lähes kaikki piti alusta lähtien hankkia koska mies oli parempituloisena hankkinut suurimman osan. 4v. sitten luovuin vakituisesta työpaikastani ollakseni hetken kotona ja sen jälkeen tehnyt määräaikaisuuksia eri firmoissa. Sitten kun uutta vakituista työtä ei löytynytkään niin mies unohti lupauksensa huolehtia minusta jos töitä ei olisikaan. Hän ahdistui ja päätteli kaiken ahdistuksensa johtuvan minusta vaikka ahdistuksen syynä pitkälti johtui siitä, että hänet savustettiin ulos ikävällä tavalla toisesta työpaikasta naisten toimesta. Niinpä mies alkoi puhua naismafiasta ja heijasti vihansa minuun vaikka olin hänen tukenaan irtisanomisen jälkeen. Tässä sitä nyt ollaan, taloudellisessa ahdingossa exäni vuoksi. Hoidan koko arkirumban, exä tapaa lasta joka toinen viikonloppu, mutta irtisanoutuu vastuusta eikä silti avusta taloudellisesti. Oma ansiosidonnaiseni riittää hädin tuskin vuokraan, muut kulut maksan säästöistäni ja ne hupenevat kovaa vauhtia. Vaikka töitä löytyisikin, silti tekee tiukkaa ja kustannan elinkustannuksia omasta pääomastani, jonka halusin säästää mahdollista omistusasuntoa varten. Nyt se alkaa olla epärealistinen haave. Lainaakaan ei pankista saa kun ei ole vakituista työpaikkaa.
Ennen naimisiinmenoa allekirjoitin sinisilmäisyyttäni kaiken poissulkevan avioehdon. Odotin tuolloin jo yhteistä lastamme ja nyt minulla on lapsi ja kustannukset ja talous tiukalla, exä asuu 200m2 talossa ja osti juuri "kakkosautoksi" BMW:n... Hänen tulonsa 150.000 euron luokkaa vuodessa.
Neuvoni on siis, että älä missään tapauksessa allekirjoita kaiken poissulkevaa avioehtosopimista! Jos avioehtosopimukseen päädytte, varmista ettet jää tyhjän päälle jos tulee avioero ja etenkin jos on lapsia. Ota selvää millaisia avioehtosopimuksia on mahdollista laatia ja pyydä sisällyttämään sopimukseen sellainen klausola että toimeentulosi on taattu jos avioliitto päättyisi eroon.
Ikävä, että tilanteesi on noin vaikea. Kommentoin yleisesti juttuasi, kun sanoit
"pyydä sisällyttämään sopimukseen sellainen klausola että toimeentulosi on taattu jos avioliitto päättyisi eroon."
Tuo ehdottamasi on juuri sellainen "klausuuli", jota avioehtosopimukseen ei voi sisällyttää. Avioehdolla sovitaan ainoastaan siitä, onko puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen eron ja/tai kuolemantapauksen sattuessa vai eikö sitä oikeutta ole. Käytännössä se tarkoittaa sitä, saako vähemmän omistava tasinkoa enemmän omistavalta tai tämän jäämistöstä. Avioehto voi koskea kaikkea omaisuutta, osaa omaisuudesta tai vain toisen osapuolen omaisuutta. Mikä kulloinkin on kenellekin järkevä ratkaisu, on aina pariskunnan itsensä mietittävä ja ratkaistava. Kaikkein hassuin tilanne, anteeksi vain sinun kannaltasi, on se, että laittaa nimensä "sinisilmäisyyttään" johonkin paperiin, jonka merkitystä ei kokonaan käsitä. Eli aina pitäisi miettiä, mihin nimmarinsa kiskaisee. Mutta kaikki muut mahdolliset "elatussopimukset" tai "toimeentulosopimukset" pitää hoitaa jollain muilla tavoin tai muin sopimuksin, avioehdolla voi siis sopia vain avio-oikeudesta.
Miksi tälläinen pitäisi sopia (toimeen tulo taattu jos avioero tulee). Onko se toimeen tulo taattu ennen avioliittoakaan? Taisit sinisilmäisyyttäsi katsoa miehen varallisuutta ja miettiä tulevaisuuden helppoutta nimeäsi kirjoittaessa. Ainut, mikä ojasta allikkoon kirjoituksessa, on avioehtoa huonontava seikka että miehesi sattuu olemaan kus..pää eikä ota vastuuta ilmeisesti lapsestaan. Pitäisihän hänen isänä maksaa lapselle edes hyvä elämä jos sitä ei sinulle enään halua tarjota. Miksi lapsi ei jäänyt isälle jos sinulla ei ole "varaa" lasta ylläpitää?
Kyllä olen edelleen avioehdon kannalla ja sitä vielä enemmän tuon kirjoituksen luettuani, ainoanan erona tietty se että lapselle pitäisi turvata mahdollisuus "normaaliin elämään" mikä ei todellakaan tarkoita sitä että äidin pyynnöstä ostetaan lapselle puolenmiljoonan talo, auto ja kalusteita uuteen asuntoon.
Mies vaikka ilmanavioehtoa olisi varmasti eron jälkeen ostanut tuon uuden BMW, joten sitä nyt on turha marista. Ja hiukan on ristiriitainen tämä kirjoitus muutenkin...
LAINAUS TEKSTISTÄ
"4v. sitten luovuin vakituisesta työpaikastani ollakseni hetken kotona ja sen jälkeen tehnyt määräaikaisuuksia eri firmoissa. Sitten kun uutta vakituista työtä ei löytynytkään niin mies unohti lupauksensa huolehtia minusta jos töitä ei olisikaan."
JA SYYTÖS
"Mies haki eroa kun olin juuri jäämässä työttömäksi ja vaati että muutan yhteisen lapsemme kanssa pois yhteisestä talostamme."
Niin että juuri jäämässä työttömäksi ja vain hetken kotona oloa, vaikuttaa enemmänkin toisen omaisuudella porskutteluksi ja hyväksikäytöltä. Kyllä olen täysin avioehdon kannalla.
Itse en kyllä avioliittoa edes harkitse kun sillä ei tänä päivänä ole merkitystä. Edes lapsia ei kutsuta enää äpäriksi. Avioehto on joka tapauksessa itselleni täysin selvä ja automaattinen osa avioliittoa. Se on vähän kuin sinetti rakkaudelle papin aamenen tapaan, eli sillä voi suurten varallisuuserojen tapauksessa varmistua puolison motiiveista. Ompahan yksi asia vähemmän kalvamaan mieltä ja mädättämään liiton perusteita.
Lisäksi ehdolla varmistetaan, että kumpikin voi eron sattuessa jatkaa elämäänsä ilman riitoja ja katkeruutta. Liiton kestäessä rahat ja omaisuus ovat yhteisiä, mutta jos liitto jostain syystä raukeaa niin jokainen pitäköön omansa ja jatkakoon matkaansa mahdollisimman puhtaalta pöydältä. Nykyään on suorastaan lapsellista olla ajattelematta eron mahdollisuutta.
Itse en avioon menisi ilman ehtoa ja suoraan sanottuna pidän hölmöinä niitä pareja, jotka menevät. Ja pakosta ihmettelen miksi ehto on jätetty solmimatta.
Minusta avioehtio on loukkaus. Itse olisin jättänyt homman jos olisi alettu ehdotella avioehtoa ennen avioliittoa. Minusta avioehto on epäluottamuslause ja puheet nykyaikaisuudesta paskapuhetta. Mutta tämä olikin vain minun mielipide.
Päin vastoin. Koen itseni loukatuksi, jos itseäni selvästi köyhempi ehdottaa menemään naimisiin ilman avioehtoa. Jos henkilö olisi minua rikkaampi, niin pitäisin avioehtoa luonnollisena valintana. Nykyään kun lähes jokainen avioliitto on vain pari nimeä paperilla, ja suurin osa ei kestä. Miksi toisen pitäisi antaa puolet omaisuudestaan tällaisen takia? Tietysti yhteinen omaisuus menee jakoon, mutta se nyt on tietysti selvä asia joka tapauksessa.
Rahan perässä naivat saavat naida muita.