Mustasukkaisuus on vaivannut minua kaikissa suhteissani. Oikeastaan lapsesta asti.
Haluaisin luottaa, mutten osaa. Se tuntuu kuin tekisi kermakakun koiranpaskan päälle ja koettaisi nauttia siitä ja tarjota muillekin. En näe myöskään syytä luottaa väkisin, sillä se tuntuu vielä pahemmalta.
Tulen hulluksi kun en tiedä, mikä on mielikuvitustani, mikä totta.
Olen tällä hetkellä mustasukkainen kumppanini naispuolisesta kaverista. He tapaavat usein koulun jälkeen, ja ovat viettäneet pitkiäkin aikoja kahdestaan. Miekkoseni on ollut ihastunut tyttöön aiemmin, mutta väittää ettei ole enää. Itse taas olen huomaavinani, että heillä synkkaa ja on jokin jännite. Etenkin tyttö vaikuttaa kiinnostuneelta.. Hän ei ole seurustellut kenenkään kanssa, se onkin yksi peruste miksei poikaystäväni ole muka hänestä kiinnostunut: "ei se minusta kiinnostuisi, ei se ole kenestäkään muustakaan kiinnostunut ikinä. Sitä paitsi se muuttaa kohta pois. Enkä tulisi sen kanssa toimeen varmaan pidemmän päälle". Selittelyjä, jotka useimmat tuntuvat olevan vain olosuhteiden pakosta, ei siksi että tytössä olisi mitään vikaa. Ihan kuin kumppanini selittelisi itsekin itselleen, ei haluaisi myöntää. Mitään he eivät ole kuitenkaan tehneet, ainakaan vielä mutta pelkään sitä päivää.. En saa ajatuksiltani rauhaa, yölläkään. Ja mies väittää että minussa on vika, ärtyy miksi olen mustasukkainen. Itse en ärtyisi, jos toinen olisi ilman syytä, vaan naurahtaisin että höpsö, ei siinä ole mitään. Minä olisin jopa imarreltu jos hän olisi minusta mustasukkainen. Ja minusta olisi enemmän syytä olla mustasukkainen, sillä moni on minusta kiinnostunut. Itse en ole kiinnostunut kenestäkään muusta kuin hänestä.. se raastaa, koska en tiedä tunteeko hän samoin. En ota selvää.
Mitä olette mieltä? Onko syytä huoleen?
Aiemmin olen ollut mustasukkainen, myös turhaan. Edellisessä suhteessa luulin, että mieheni oli rakastunut ystävääni. Eron jälkeen mies sanoi, että ei ole koskaan ollut kiinnostunutkaan hänestä vaan piti minua aina parempana. Koetan lohduttautua ajatuksella, että kaikki olisi taas vain omaa vainoharhaisuuttani ja lapsuuden traumoja, hylkäämisen pelkoa. Mutta toisaalta, en jätä hälytyskelloja soimatta sillä en halua tulla huijatuksi. Haluan olla perillä asioista.
Vai onko se syyllisyys mikä vaivaa? Tämä mies oli nimittäin mustasukkaisuudessani tehty petto..ja jotenkin siitä juttu lähti kehittymään ja ajauduimme suhteeseen. Pelkään, että minulle käy samoin kuin miten tein. Nimittäin itsekään en halunnut tahallani loukata, ja juttu eteni pikkuhiljaa. Näin voisin kuvitella, että miehellenikin kävisi: hän selittäisi, ettei tarkoittanut eikä tajunnut tunteitaan kuin sitten vasta kun oli liian myöhäistä.
Puhuttu on. Ei tunnu auttavan. Mies ei halua jutella vakavista asioista ja hän ärsyyntyy ja toimii juuri päinvastoin kuin haluaisin: menee koneelle pelaamaan tai lietsoo tahallaan pahaa oloani. Aluksi kyllä tulee halaamaan tmv, mutta haluaisin hieman pidemmän käsittelyn ja vakuuttelun kuin nopean halauksen.. mutta jos en heti "lepy" ja muutu aurinkoiseksi, hän "antaa samalla mitalla takaisin".
En haluaisi lopettaa suhdetta. Tämä on paras ja tervein suhde mitä minulla on. En ole koskaan aiemmin kyennyt aidosti rakastamaan. Rakastan liikaakin.. Ja poikaystävälle tämä taas on ensimmäinen suhde..
Mutta kuinka paljon pitää antaa anteeksi ja ymmärtää vain sen takia? Miten syviin tunteisiin ensimmäisessä suhteessa kykenee?
Olenko tarkkanäköinen vai skeptinen?
2
903
Vastaukset
- 43
Miksi he viettävät pitkiä aikoja yhdessä ? Olisin tuosta itsekin mustis. Nyt tyttö hyvä, ajattele tulevaisuuttasi ja sitä olotilaa missä olet onnellinen. Liian mustis ei ole hyvä olla, mutta ei liian naivikaan. Vaikutat kirjoituksesi perusteella järkevältä ja kohdistat ja kyseenalaistat myös itseäsi. Se on tervettä ! Kuitenkin miksi poikaystäväsi ei tajua mitä lietsoo? Onko elämäntärkein asia sinä vai toinen tyttö. Ahdistaakaan ei toista saa, mutta jos vainusi on herkkä saatat olla oikeassa. Ainakin että ko. tyttö olisi ihastunut? Onko poikaystäväsi luotettava, se on tärkein asia. Mutta jos huomaa että tyttö on ihastunut, niin viisaana ei kaivaisi verta nenästään ja menettäisi sinua ja antaisi aikaansa sellaiselle joka on kiinnostunut. En tiedä kun en ole nähnyt ja paikalla ollut.
Entäs jos keskusteleisit ko. tytön kanssa ja kysyisit suoraan, onko ihastunut poikaystävääsi?...kauheita tappeluita ei kannata järjestää kenenkään kanssa ja kenenkään tunteita ei voi vahtia.
Neuvoni on että arvosta sinä itseäsi ja jos et kestä tilannetta niin ota itseäsi sästääksesi irtiotto (kuulostaa julmalta) poikaystävästäsikin, niin saa hänkin miettiä mitä haluaa.
Keskustelu auttaa ja yhteiset päätökset asiassa olisi ihanteellinen asia. Varsinkin jos olette nuoria niin monesti se kullanarvoinen elämänkokemus olisi paikallaan :)
Älä masenna itseäsi liikaa asialla, sillä kenenkään ihmisen vuoksi ei kannata menettää itseänsä. Olet juuri sellainen kuin olet ja hyväksy itsesi yhtä arvokkaana kuin kaikki muutkin. Kukaan ei ole sinuakaan paremi.
Jos toisesta välittää oikeasti, niin pitää pystyä puhumaan vakavistakin asioista, muutoin tulee mieleen kysymys että oletko hänelle tärkeä ja silloin se ei ole sinun häpeä.- aloittaja tyttö
Hei!
Kiitos asiallisesta vastauksestasi! Harvoin tuon tapaisia saa täällä lukea :)
Nyt menee jo paremmin, olen yhä harvemmin mustasukkainen. Ollaan aika nuoria, 19-vuotiaita. Juuri sen ikäisiä, ettei tiedä sanoako kumppania mieheksi vai pojaksi kun kumpikaan ei ole oikein luonteva :D
Ehkä pitäisi vain hyväksyä se, että miehillä on aina seksuaalisia tuntemuksia muitakin kohtaan, tyyliin "onpa nätti tyttö/hyvät tissit/kiinteä peppu". Ei pitäisi ottaa sitä niin vakavasti ja ajatella heti että "se haluaisi vaihtaa minut tuohon tai kokeilla tuota". Jospa ne jäävät vain ajatuksen tasolle. Ei ehkä pitäisi tulkita niin paljoa, sillä olen varmaan osittain oikeassa mutta liioittelen asioita.
Nytkin kun luin tekstini: kirjoitin että he viettävät paljon aikaa yhdessä..no jaa, koulussa näkevät, en tiedä kuinka paljon ja vapaa-ajalla käyvät kahvilla about kerran viikossa.
Sitäpaitsi huomasin, että kun minäkin juttelin mukavasti tytölle, ei heidän keskustelunsa vaikutakaan enää niin privaatilta ja erityiseltä. Ehkä he ovat vain kavereita, kyllähän monet kaveritkin tykkäävät toisistaan.
En silti ummista silmiäni. Mutta on hyväksi nauttia tästä suhteesta ja elää päivä kerrallaan eikä pelätä koko ajan tulevaa. Enhän voi itsestänikään tai mistään vannoa mitä tapahtuu..
Nyt kuitenkin luotan häneen, että hän välittää. Puhuttu on paljon syvällisiäkin, ja hän kyllä kuuntelee ja osallistuu mutta ehkä hän ei puhu omista murheistaan niin paljoa koska niitä ei juuri ole..helppo lapsuus, positiivinen elämänasenne, ei huolia yleensä vaikka kysynkin. Ehkä kaikki eivät ole savanlaisia surunsyövereitä kuin minä ;)
Lisäksi tuo hänen tunteettomuutensa/etten ota selvää.. No jaa, nykyään hän osoittaa kiintymystään, ottaa minut huomioon hyvin ja ihanasti osoitti olevansa "minun" julkisissa bileissäkin. Se kuitenkin vaihtelee. Toisena päivänä hän haluaa pelata ja olla enimmäkseen rauhassa, toisena päivänä ottaa kontaktia ja tulee lähelle.
Ehkä tämä on vain tällaista alkuhapuilua:)
Alan kuitenkin uskoa ja luottaa häneen ja suhteeseemme, sillä hän on yhä huomioonottavaisempi, ymmärtäväisempi ja ihanampi. Vihdoin myös kaverit hyväksyvät suhteemme ja pitävät sitä hyvänä. En silti usko kivenkovaan tämän olevan vuosisadan rakkaustarina. Koetan olla valmis myös eroon, mutta nauttia tästä mitä nyt on. Enkä halua mitätöidä hyviä hetkiä jos ero tulee. Tuskin kumpikaan tahallaan loukkaa tai lakkaa välittämästä. Paljon on kuitenkin opittu toisiltamme.
Minusta tuntuu että olen hitaasti rakastumassa, niin kiellettyä kuin se tähän henkilöön aluksi olikin, siksi se on vaikea myöntää itselleenkään. Ja se riittää, että hän antaa rakastaa itseään vaikka rakkaus sanana on kummallekin tabu ja mainonnan pilaama sana :) Mutta kai siihen riittää teot ja käyttäytyminenkin? En voisi painautua ketään muuta vasten enkä katsoa hellästi silmiin tuntematonta..
Ehkä joskus pääsen turhasta murehtimisestakin eroon :)
Kiitos neutraalista mutta ajatuksia herättävästä viestistä ja voimia sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo747394Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583153- 342400
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj52008Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto271968- 201918
- 131877
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151633- 181579
- 521578