Masennus+stressi johti aivoverenvuotoon

Kiitos viestistäsi! Sinulla tuntuu olevan juuri ne samat klassiset oireilut, kuin minullakin oli. Kaikki vain etenee niin salakavalasti ja olet itsekkin huomannut viimeisen vuoden aikana, että uusia oireita on ilmaantunut. Asioillahan on taipumus, että kun ne pitkittyy ne samalla mutkittuu. On todella hienoa, että sinulla on huolta kantava läheinen joka myös on huomannut tilanteesi ja on siitä aidosti huolissaan. Olen aivan vakuuttunut siitä,että ihmisen tultua sietokykynsä rajoille näissä uupumuksissa, masennuksissa ym. kaikki johtaa johonkin todella vakavaan fyysiseen terveyden pettämiseen. Miehillä se usein ilmenee sydäninfarkteina pahimmillaan tai monesti lievempinä sairauksina mm. psoriaksena, astmana, diabeteksena ym. ja vaikeita sairauksiahan monet muutkin ovat, kuin vain nämä muutamat jotka mainitsin. Itselläni tämä aivohalvaus tapahtui ilman ennakkovaroituksia tämän vuoden tammikuussa. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin minulla ei ennen tätä verisuonen katkeamista ollut mitään edesvaikuttavaa sairautta. Myöskään aivokuvissa ei ollut mitään synnynnäisiä epämuodostumisia, pullistumisia suonissa ym. Eikä suvussa ole tälläistä esiintynyt. Yksi pahimmista aivoverenvuodon aiheuttajista on juuri stressi. Minulla ei siis ollut minkäänlaista tukosta suonessa. Mene joutuin hakemaan kaikki apu, mitä on tarjolla ja muista levätä tarpeeksi, vaikka sitten sairauslomalla ja kuuntele kehoasi, mitä se viestittää. Nämä kaiki nyt tuntemasi oireet ovat jo vakava tieto siitä, että apua on haettava. Itse olen ollut kuntoutuksessa helmikuusta alkaen ja tällä hetkellä kävely onnistuu kotona tutussa paikassa seiniin ja huonekaluihin turvaten. Jälkisairauksina sain lievän epilepsin johon lääkitys auttaa hyvin, mutta joudun ehkä loppuiän oleman lääkityksellä. Myös jälkioireena sain erittäin hankalan lihasjännityksen halvaantuneelle puolelle, joka hankaloittaa kuntoutumista oleellisesti. Ja siihenkin joudun ottamaan useita lääkkeitä kolmesti vuorokaudessa ja mm. viisi lääkettä on kolmiolääkkeitä.Amattini joudun lopullisesti jättämään, joten niin paljon vuoto sai pahaa aikaan, että työkyvyttömyyseläke on edessä. Myös neuropsykologisia oireita on paljon. Vuotokohta oli niin syvällä päässäni, että sille ei voitu tehdä mitään muuta, kuin odottaa ensimmäiset neljä vuorokautta, mitä Luoja tuo tullessaan.Voimia sinulle toipumiseen, se on jo alkanut, kun olet ajoissa hakemassa apua.

kaiken menettänyt kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Sinulla tuntuu olevan juuri ne samat klassiset oireilut, kuin minullakin oli. Kaikki vain etenee niin salakavalasti ja olet itsekkin huomannut viimeisen vuoden aikana, että uusia oireita on ilmaantunut. Asioillahan on taipumus, että kun ne pitkittyy ne samalla mutkittuu. On todella hienoa, että sinulla on huolta kantava läheinen joka myös on huomannut tilanteesi ja on siitä aidosti huolissaan. Olen aivan vakuuttunut siitä,että ihmisen tultua sietokykynsä rajoille näissä uupumuksissa, masennuksissa ym. kaikki johtaa johonkin todella vakavaan fyysiseen terveyden pettämiseen. Miehillä se usein ilmenee sydäninfarkteina pahimmillaan tai monesti lievempinä sairauksina mm. psoriaksena, astmana, diabeteksena ym. ja vaikeita sairauksiahan monet muutkin ovat, kuin vain nämä muutamat jotka mainitsin. Itselläni tämä aivohalvaus tapahtui ilman ennakkovaroituksia tämän vuoden tammikuussa. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin minulla ei ennen tätä verisuonen katkeamista ollut mitään edesvaikuttavaa sairautta. Myöskään aivokuvissa ei ollut mitään synnynnäisiä epämuodostumisia, pullistumisia suonissa ym. Eikä suvussa ole tälläistä esiintynyt. Yksi pahimmista aivoverenvuodon aiheuttajista on juuri stressi. Minulla ei siis ollut minkäänlaista tukosta suonessa. Mene joutuin hakemaan kaikki apu, mitä on tarjolla ja muista levätä tarpeeksi, vaikka sitten sairauslomalla ja kuuntele kehoasi, mitä se viestittää. Nämä kaiki nyt tuntemasi oireet ovat jo vakava tieto siitä, että apua on haettava. Itse olen ollut kuntoutuksessa helmikuusta alkaen ja tällä hetkellä kävely onnistuu kotona tutussa paikassa seiniin ja huonekaluihin turvaten. Jälkisairauksina sain lievän epilepsin johon lääkitys auttaa hyvin, mutta joudun ehkä loppuiän oleman lääkityksellä. Myös jälkioireena sain erittäin hankalan lihasjännityksen halvaantuneelle puolelle, joka hankaloittaa kuntoutumista oleellisesti. Ja siihenkin joudun ottamaan useita lääkkeitä kolmesti vuorokaudessa ja mm. viisi lääkettä on kolmiolääkkeitä.Amattini joudun lopullisesti jättämään, joten niin paljon vuoto sai pahaa aikaan, että työkyvyttömyyseläke on edessä. Myös neuropsykologisia oireita on paljon. Vuotokohta oli niin syvällä päässäni, että sille ei voitu tehdä mitään muuta, kuin odottaa ensimmäiset neljä vuorokautta, mitä Luoja tuo tullessaan.Voimia sinulle toipumiseen, se on jo alkanut, kun olet ajoissa hakemassa apua.

Lue lisää

tilanne Sinulla - varmaan henkisesti kovaa sopeutua kaikkiin tapahtuman aiheuttamiin muutoksiin elämässä. Ne kun eivät kertomasi perusteella ole tosiaankaan mitään pikkumuutoksia.
Itse olen kamppaillut jo useamman päivän jatkuneen kovan päänsäryn kanssa, johon eivät edes särkylääkkeet tunnu auttavan. Arvaat varmaan, että sinun kertomasi on usein ollut mielessä näitten päivien ajan!
Ensi maanantaina pääsen purkamaan tätä omaa vyyhtiäni työterveyshuoltoon, onpahan vielä yksi lisäasia sinne kerrottavaksi.
Näytin kertomasi myöskin läheiselleni - hänenkin mielestään tilanteesi ennen aivoverenvuotoa oli pelottavan samankaltainen kuin minulla.
Voimia ja jaksamista Sinulle!