Välirauha 1940-1941

Olennaisia tapahtumia Välirauhan aikana oli NL:n jatkuva uhkailu ja painostus, joka huipentui 14.6.1940 siihen, että NL ampui mereen reittimatkustajakone Kalevan, joka oli palaamassa Tallinnasta Helsinkiin. Koneen miehistö ja matkustajat menehtyivät.

Marraskuussa 1940 Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov matkusti Berliiniin neuvotteluihin.

Lähde: William L. Shirer: Kolmannen Valtakunnan nousu ja tuho II

Siinä kerrotaan kappaleessa Molotov Berliinissä seuraavaa:

Ratkaiseva välienselvittely oli siten vain lykätty, mutta ei estetty, ja seuraavana aamuna, kun Hitler ja Molotov jatkoivat neuvottelua, Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissaari oli aivan säälimätön. Ensinnäkin Suomen suhteen, jonka takia molemmat joutuivat pian katkeraan ja ivalliseen kiistaan. Molotov vaati, että Saksan oli vietävä joukkonsa pois Suomesta. Hitler kiisti, että "Suomi olisi saksalaisten joukkojen miehittämä". Joukot olivat vain matkalla Suomen kautta Norjaan. Mutta Hitler halusi tietää aikoiko Neuvostoliitto ryhtyä sotaan Suomea vastaan. Saksalaisten pöytäkirjan mukaan Molotov "vastasi tähän hiukan vältellen" eikä Hitler ollut siihen tyytyväinen.

"Mitään sotaa ei saa syttyä Itämeren piirissä", Hitler vaati. "Se rasittaisi raskaasti Saksan ja Neuvostoliiton suhteita", hän uhkasi lisäten hetkistä myöhemmin vielä uhkauksen painoa sanomalla, että sellainen voisi aiheuttaa "arvaamattomia seurauksia". Mitä muuta Neuvostoliitto sitten Suomesta halusi? Hitler tiedusteli ja hänen vieraansa vastasi Neuvostoliiton haluavan "saman mittakaavan järjestelyt kuin Bessarabiassa" -joka tarkoitti ehdotonta Venäjään liittämistä. Hitlerin vastavaikutus on mahtanut saattaa jopa tämän häiriintymättömän neuvostoliittolaisenkin levottomaksi, sillä tämä kiiruhti kysymään Johtajan "mielipidettä siitä asiasta".

Diktaattori vastasi vuorostaan hiukan vältellen sanoen vain "ettei Suomea vastaan saanut käydä sotaa, koska sellainen selkkaus voisi johtaa kauaskantoisiin seurauksiin".
"Tämä asenne on tuonut uuden tekijän tähän neuvotteluun", Molotov jyräytti vastaan.

Keskustelu oli käynyt niin kiihtyneeksi, että Ribbentrop, joka siihen mennessä oli varmaan käynyt hyvin pelokkaaksi, keskeytti sanoakseen saksalaisen pöytäkirjan mukaan, että "ei ollut mitään syytä tehdä Suomen asiasta kiistakysymystä. Kenties oli tapahtunut vain väärinkäsitys".

Välirauha, on terminä ehkä rehellisin termi mitä aikakaudesta voi antaa, se kertoo kaiken oleelllisen.

Suomalaisten kannalta on kyse rauhasta, joka tehtiin koska yksin ei voitu sotia N-liittoa vastaan ja yksin ei resurssit riitä menetettyjen alueiden takaisin valtaamiseen, tarvitaan liittolainen jotta sotaa voidaan jatkaa ja miehittäjä torjua.

N-liiton puolelta kyse oli myös välitilasta, Molotov-Rippentrop sopimus antoi N-liitolle vapaat kädet viedä tavoitteensa loppuun, oli sitten kyse maan liittämisestä osaksi N-liittoa tai vain tehdä siitä sosialistinen neuvosto-tasavalta, joka oli N-liiton liittolainen, tämä jäi talvisodassa toteutumatta ja tämä tavoite oli tarkoitus viedä myöhemmin loppuun.

Siinä mielessä sana välirauha on rehellinen ja aikakautta erittäin hyvin kuvaava termi, kyse oli vain valmistaumisesta uuteen sotaan, sopivampana ajanjaksona, tämä oli molemmille täysin selvä asia.

Onko jokin hukassa?

"Neuvostoliittossa ja Venäjällä välirauhalla tarkoitetaan jatkosodan tulitauon ja varsinaisen aselevon välistä aikaa."

Ensimmäiseksi, sen enempää venäjän kuin saksan tai englannin kielessä ei ole sellaista sanaa kuin "välirauha", eikä tulitauosta koskaan käytetä välirauha-nimiketä.

Kannattaa muistaa, että v.1944 välirauhaa somitessa sopimuksen allekirjoitti Zdanov, kun Suomen puolelta allekirjoittajina olivat politiikot. Joten venäläisten kannalta katsottuna kyseessä oli aselepo.

Välirauhasta on olemassa kaksi merkitystä: 1) Määräaikainen rauhansopimus, jonkalaisia solmitiin usen Venäjän ja Ruotsin välillä usein 1600-luvulla.

2) Väliaikaiseksi tarkoitettu rauhansopimus, ennen varsinaisen sopimuksen solmimista. Venäjällä sellainen tunnettin esirauha-käsiteellä, joka solmittiin Venäjän ja Turkin kesken v.1877.

Suomessa v.1940 solmittu rauhansopimusta pidettiin väliaikaisena sillä perusteella, että maailmansodan jälkeen tulisi samanlainen rauhankonferenssi kuin Pariisissa pidetty v.1919. Sodan voittajan uskottiin painostavan NL palauttamaan alueita Suomelle takaisin ja muutenkin lieventävän ehtoja, kuten Länsi oli painostanut Venäjää Turkin kohdalla. Sillä Suomi suostuteltiin tekemään rauhan talvisodan aikana, ei sillä että Saksa aloitaisi sodan ja auttaisi Suomen saamaan siten menetetyt alueet itselleen.

NL puolestaan piti Moskovan rauhaa vain väliaikaisratkaisuna siihen asti, kunnes tulisi otollisempi aika miehittää Suomi ja liittää se N-liittoon.