Onko se totta, että muslimimiehet on kultaisia ja huomaavaisia ja vapaamielisiä länsimaisen naisen kanssa vain niin kauan kun nainen ei ole vaimo, vaan tyttöystävä?
Mitkä asiat konkreettisimmin muuttuvat kun avioliitto solmitaan?
En jaksa uskoa, että sama mies, joka tänään on maailman ihanin ja kultaisin mussukka, muuttuisi vittumaiseksi alistajaksi ja pettäjäksi tyyliin samana päivänä kun minusta tulee vaimo...
Kertokaa muslimin kanssa avioituneet ihan rehellisesti, että mitkä asiat muuttuivat ja mitkä ei. Kauanko olitte seurustelleet ennen avioliittoa ja mistä maasta miehesi on? Kaduttaako avioliiton solmiminen?
Ja vielä -ehkä se tärkein- kuinka uskonnollinen miehesi on (tai oli seurusteluaikana)? Minun poikaystäväni puhuu paljon Jumalasta ja Koraanista ja pyrkii elämään hyvän muslimin elämää. Tosin ainakin toistaiseksi on sallinut minulle viikonloppuviinit, eikä ole kieltänyt baariin menemistä, vaikka itse ei alkoholia käytäkään, eikä käy baareissa. Tosin enpä ole itsekään baareissa yhdessäoloaikanamme käynyt, koska olen mieluummin hänen kainalossaan..:)
Muslimimies ja seurustelu vs. avioliitto
80
8026
Vastaukset
- Rakas Watson
samana paivana. Menee ehka viikko.
- Rakas Watson
en ole ollut muslimimiehen kanssa naimisissa. Sitapaitsi pitaako olla naimisissa jonkin "kulttuurin" edustajan kanssa kyetakseen ymmartamaan miten ko. "kulttuurin" edustaja ajattelee? Omituinen vaite sinallaan.
- Anonyymi
Rakas Watson kirjoitti:
en ole ollut muslimimiehen kanssa naimisissa. Sitapaitsi pitaako olla naimisissa jonkin "kulttuurin" edustajan kanssa kyetakseen ymmartamaan miten ko. "kulttuurin" edustaja ajattelee? Omituinen vaite sinallaan.
Pelkkä kulttuurin tunteminen riittää?Kaikki muslimi naiset ovat yhteisestä suusta sanoneet iloiten seuravan uskontonsa oppeja.
- niin se vaan on
"Minun poikaystäväni puhuu paljon Jumalasta ja Koraanista ja pyrkii elämään hyvän muslimin elämää. Tosin ainakin toistaiseksi on sallinut minulle viikonloppuviinit, eikä ole kieltänyt baariin menemistä, vaikka itse ei alkoholia käytäkään, eikä käy baareissa. "
Niin, ennenkuin olet hänen puolisonsa, ei hänellä olekaan oikeutta sanoa mitä sinä saat tai et saa tehdä.
Mutta sinun olisi hyvä tietää mitä "oikean muslimin" vaimo saa tai ei saa Koraanin mukaan tehdä, ja ymmärtää että kun olet naimisissa niin silloin hän saa päättää sen mitä sinä saat tehdä. Koraani sanoo niin.
Suosittelen että tutustut Koraaniin, jos miehesi on vähääkään uskonnollinen.
Oletko tavannut hänen perheensä ? Noissa kulttuureissa perheellä on aika paljon sanomista pojan asioihin, joskaan hän ei sitä varmasti myönnä sinulle.
Sitten on vielä se valitettava asia että suomalainen mies voi kenties hieman lössähtää naimisiin päästyään, mutta loistavaksi näyttelijäksi hänestä ei ole häitä ennenkään. Montako naista luulisit olevan hänestä kiinnostunut jos hän heti tässä vaiheessa sanoo mikä tulee olemaan naisen asema naimisissa ?
Voit tietysti pyytää häntä allekirjoittamaan paperin jossa sanoo että naimisiin mentyännekin saat juoda, kieltäytyä mistä tahansa mitä miehesi sanoo ilman mitään seuraamuksia, käydä baareissa, vaatia häneltä 50% osallistumista kotitöihin, tunnustaa että kumpikaan ei ole avioliitossa toisen yläpuolella yms.
Jos hän ei sitä allekirjoita, niin sitten tiedät mitä odottaa. Jos hän taas allekirjoittaa, niin sitten tiedät ettei hän ole todellinen muslimi. - 9865
meillä ei ainakaan muuttunut mikään. ja minäkin saan juoda ja käyttää mitä vaatteitat tahansa mitä haluan. ja mieheni on todella uskonnollinen ruokoilut ei juo ei polta, perjantaisin moskeijaan ja paasto otettiin niin todesta että. mutta hän aina sanookin että enhän mä oo muslimi niin kyllä mä saan juoda ja käydä baareissa kavereiden kanssa, mutta en tietystikkään lähe usein koska mieluummin oon kullan kainalossa. mieheni kokkaa, siivoaa ja tekee noin 60% kotityöt. minä yleensä teen ruuan vain silloin kun haluan jotain ruokaa mitä mieheni ei voi syödä. ja meillä on koira jota mieheni rakastaa ylikaiken, koiran käsittelyssä on sääntö että kun menee rukoilemaan niihin vaatteisiin ei saa koira koskea.
ja meillä kotona yleensä minä sanon viimeisen sanan, mutta sanallisesti mies aina sanoo että hän on perheen pää ja niin hän onkin, mutta kodista ja muista asioista silti minä määrään. olenhan perinteinen suomalainen nainen jolla on hyvin vahva tahto.- weiudgewudkwd
Mukavaa jos mikään ei muuttunut. Kuulut aika onnekkaaseen vähemmistöön. Oletko harkinnut myös lotota ?
- muahahhahahhaha
Jos tuo nyt olisi edes totta, niin olisi perin tragikoomista katsoa sivusta harrasta meditoivaa miestäsi ja sinua siinä vieressä sätkä suussa ja siiderituoppi kourassa vahvana itsenäisenä lyllerönä kertomassa, et jahka oot rukoillut,niin sitten matot ja voisit tehdä jotain hyödyllistä tms. räksyttäen....
Lisää näitä komedia kässäreitä tänne. - Anonyymi
muahahhahahhaha kirjoitti:
Jos tuo nyt olisi edes totta, niin olisi perin tragikoomista katsoa sivusta harrasta meditoivaa miestäsi ja sinua siinä vieressä sätkä suussa ja siiderituoppi kourassa vahvana itsenäisenä lyllerönä kertomassa, et jahka oot rukoillut,niin sitten matot ja voisit tehdä jotain hyödyllistä tms. räksyttäen....
Lisää näitä komedia kässäreitä tänne.Kyllä hieman ihmetyttää että on muka uskovainen ja ei haittaa vaikka vaimo rellestää. En oikein kaks uskoa todeksi, eikö kaveria haittaa vaikka muut ihmist saattavat huomautella vaimon harrateista? Kunnollinen muslimi haluaa myös naisen joka kunnioittaa miestä ja kenen kanssa kehtaa olla. Eri asia tietysti jos on ns oleskelulupa-avioliitto. Riehuminen baareissa ja juominen ei ole kunnioittavaa edes itseäsi kohtaan miten sitten odottaisit miehesi kunnioittavan sinua???
- 3+5
Minulle on tullut yllätyksenä se millaista tämä perhe-elämä nyt sitten on sen jälkeen kun lapsi on syntynyt. Mies ei tee ikinä mitään kotitöitä, eikä ruokaa, eikä hoida lasta millään tavalla. Aikaisemmin kyllä siivosi aika paljonkin ja teki usein ruokaa. Kaikki nämä on hänen mukaansa kuitenkin naisen tehtäviä. Hän kyllä tietysti rakastaa lastaan ja leikkii lapsen kanssa mutta mitään varsinaisia lapsen hoitoon liittyviä asioita hän ei tee. Kaikki kotiin liittyvät asiat minä joudun hoitamaan yksin.
Mies kyllä elättää meidän perhettä ja aina saan häneltä rahaa jos johonkin tarvitsen. Mutta minua ärsyttää että hän ei minusta ole oikeasti läsnä, eikä tämä ole minusta oikein perhe-elämää kun tuntuu että kumpikin elää omaa erillistä elämäänsä. Mies on töissä melkein vuorokauden ympäri ja vapaa-päivät ovat harvassa ja silloinkin hänellä on omia menoja, pitää tavata kavereita eli 'pitää huolta sosiaalisesta verkostosta'. Tuntuu siltä että mikään kotiin liittyvä ei hirveäsi kiinnosta ellen ala suorastaan painostaa jossain asiassa.
Hän ei kyllä yritä rajoittaa minun elämää millään lailla, saisinhan minäkin käydä missä huvittaa mutta käytännössä en pääse käymään paljon missään ikinä, olen vain kotona lapsen kanssa. Jos jonnekin haluaa lähteä niin on otettava lapsi mukaan, hoitoapua kun ei juurikaan ole. En ikinä ajatellut että tämä tulisi olemaan tällaista. Mies on ainakin pintapuolisesti hyvin länsimaalaistunut mutta silti ne perhe-elämän roolit ja mallit tulee kuitenkin sieltä omasta lapsuudenkodista joka on ollut täysin erilainen kuin minun lapsuudenkoti. Minulla on kyllä ajoittain suuriakin vaikeuksia sopeutua tähän kun kuitenkin itse on saanut länsimaisen kasvatuksen. Ja kyllä se näkemys naisesta on erilainen Suomessa ja muslimimaassa.
Kaikesta huolimatta minusta tuntuu että pitäisi kai vain olla tyytyväinen että meillä ei ole mitään muita, vakavampia ongelmia. Näin kaikki minulle sanoo että jos tuossa on teidän ongelmat niin ole vaan tyytyväinen. Ja tosiaan kun katson ympärille niin minun mies on tässä joukossa parhaimmasta päästä.- Bizerta
..vähän samanlainen tilanne. Olisko sulla vaikka sähköpostia? olis kiva vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa, joka on samanlaisessa tilanteessa ja ymmärtää. Täällä on turha mitään keskustella, kun vastaukset ovat mitä sattuu..
mulle voi kirjoitella os. [email protected]
Ite naimisissa ollut reilun vuoden ja meillä vajaa 2v. poika.. - Anonyymi
Minä pizzamiehen vaimo elän seksin puutteessa. Käyn välillä sitä hakemassa vieraista. Mies antaa mennä,kun sanon,että menen ystävien luo eikä hän kysele minkä ystävien.
- Anonyymi
Olis varmaan pitänyt ymmärtää että koti ja lapset ovat naisen vastuulla. Vai kuvitteletko että mies elättää ja käy työssä ja sinä olet kotona ja päivän päätteeksi mies siivoaa???
- Anonyymi
Minun ex poikaystävä kurdi tosi vähän kanssani ja aina menossa...rukoukset ym tärkeimmät. Olkoon ex. Onneksi en avioon asti... miettikää jos ikuisesti...
- Anonyymi
Jätin kurdimiehen,hän alkoi haukkua viestein joille nauran 😂🙊
- Anonyymi
Tuota se on. Kuulostaa meidän elämältä. Tosin omat asunnot. Ukko menee missä menee. No minulla on rakastaja😂Ilmeisesti hän aavistaa,koska laittaa mustasukkaisia viestejä. Olen hänen käskenyt etsiä jonkin muun naisen. Haluan hänestä eroon.
- Finn+Iraq
Minun mieheni on kurdi Irakista. Seurustelimme vuoden verran ennen avioitumista. Toki hän puhui avioliitosta jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, mutta avioiduimme vasta kun hänen perheen ja suvun hyväksyntä oli saatu.
Häiden jälkeen mieheni sanoi minulle "you are my honour" ja kurdimiehen tulee pitää kunniansaansa hyvin ettei toiset kurdit ajattele hänen olevan riittämätön vaimolleen. Hän ei määräile minun pukeutumistani, ei meikkaamista, ei ystäviä, ei mitään. Mutta hän odottaa minulta kunnioittavaa käytöstä kun lähettyvillä on muita kurdeja ja tämä ei tarkoita nöyristelyä tai alistumista, vaan että emme osoita alentuvaa tai epäkunnioittavaa asennetta toisiamme kohtaan. Kotona elämä on normaalia, tuskin eroamme millään tavalla suomi/suomi pareista. Kotityöt tehdään jaetusti. Hän siivoaa, kokkaa, pyykkää, käy kaupassa, hellii minua ja huolehtii lapsista. Elämme kuin kuka tahansa aviopari jotka molemmat käyvät kodin ulkopuolella töissä. Joten hän ei muuttunut hirviömäiseksi kotityranni muslimiksi häiden jälkeen.- Paskaapaskaapaskaapa
Mullakin on Irakin kurdi poikaystävä. Hän on ollut hyvin varovainen missään tulevaisuuden suunnitteluun liittyvissä asioissa, ja vaikka oleskelulupa-asia on kesken jne, niin ei ole puhunut avioliitosta tai mistään sellaisesta. Ja viimein uskalsi kertoa, että useastakin syystä ei voi koskaan mennä kanssani naimisiin. Hänen vanhempansa eivät suvaitsisi eurooppalaista kristittyä naista hänelle vaimoksi, ja hänelle on itseasiassa jo pari vuotta sitten puhuttu jostain naapurintytöstä siellä kotimaassa vaimoehdokkaana. Mies itse on asunut Suomessa kolme vuotta ja kertoi että todennäköisesti lähikuukausina isäukko "lähettää" tämän kunnollisen neitsytmuslimitytön Suomeen hänelle vaimoksi. Hänen ei toki tarvitse suostua siihen, mutta ilmeisesti vaihtoehtoja ei juuri ole. Mies on kusi sukassa, koska on rakastunut minuun, mutta ei uskalla eikä voi uhmata isäänsä tai muuta perhettään. Hänen siis pitäisi mennä naimisiin käytännössä ventovieraan tytön kanssa ja alkaa tehdä lapsia tämän kanssa, vaikka olisi mieluummin minun kanssani. Mikä on minun asemani? Alanko jalkavaimoksi, eli periaatteessa rakastajattareksi, vai heivaanko miehen, jota rakastan ja josta välitän hirveästi? Vielä ei siis ole mitään varmuutta koska sieltä Irakista joku tyttö tänne tulee, mutta ennemmin tai myöhemmin se on edessä. Pää hajoaa....
- 2 + 14
Paskaapaskaapaskaapa kirjoitti:
Mullakin on Irakin kurdi poikaystävä. Hän on ollut hyvin varovainen missään tulevaisuuden suunnitteluun liittyvissä asioissa, ja vaikka oleskelulupa-asia on kesken jne, niin ei ole puhunut avioliitosta tai mistään sellaisesta. Ja viimein uskalsi kertoa, että useastakin syystä ei voi koskaan mennä kanssani naimisiin. Hänen vanhempansa eivät suvaitsisi eurooppalaista kristittyä naista hänelle vaimoksi, ja hänelle on itseasiassa jo pari vuotta sitten puhuttu jostain naapurintytöstä siellä kotimaassa vaimoehdokkaana. Mies itse on asunut Suomessa kolme vuotta ja kertoi että todennäköisesti lähikuukausina isäukko "lähettää" tämän kunnollisen neitsytmuslimitytön Suomeen hänelle vaimoksi. Hänen ei toki tarvitse suostua siihen, mutta ilmeisesti vaihtoehtoja ei juuri ole. Mies on kusi sukassa, koska on rakastunut minuun, mutta ei uskalla eikä voi uhmata isäänsä tai muuta perhettään. Hänen siis pitäisi mennä naimisiin käytännössä ventovieraan tytön kanssa ja alkaa tehdä lapsia tämän kanssa, vaikka olisi mieluummin minun kanssani. Mikä on minun asemani? Alanko jalkavaimoksi, eli periaatteessa rakastajattareksi, vai heivaanko miehen, jota rakastan ja josta välitän hirveästi? Vielä ei siis ole mitään varmuutta koska sieltä Irakista joku tyttö tänne tulee, mutta ennemmin tai myöhemmin se on edessä. Pää hajoaa....
Pienenä vinkkinä: Irakista ei kukaan morsianta tänne "lähetä", kyllä se pitää ihan itse naida sieltä.
- Paskaapaskaapaskaapa
2 + 14 kirjoitti:
Pienenä vinkkinä: Irakista ei kukaan morsianta tänne "lähetä", kyllä se pitää ihan itse naida sieltä.
joka tapauksessa miehen isä ja äiti haluavat hänen puolisokseen tämän tytön, eli jossain vaiheessa se tapahtuu, enkä tiedä edes jääkö mies siinä tapauksessa Suomeen lainkaan... Varmaan hänelle helpompi siinä vaiheessa palata kotiin ja aloitella avioliittoa ihan siellä kotimaassa. Miksi tämän pitää olla niin helvetin hankalaa? Miksi kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä ei voi olla yhdessä joidenkin ikiaikaisten säädösten ja tapojen vuoksi? Olisi varmaan minulle helpompaa ottaa ja lähteä nyt, eikä vuoden tai parin päästä, mutta en halua! Välitän ja rakastan liikaa...
- 12
Paskaapaskaapaskaapa kirjoitti:
joka tapauksessa miehen isä ja äiti haluavat hänen puolisokseen tämän tytön, eli jossain vaiheessa se tapahtuu, enkä tiedä edes jääkö mies siinä tapauksessa Suomeen lainkaan... Varmaan hänelle helpompi siinä vaiheessa palata kotiin ja aloitella avioliittoa ihan siellä kotimaassa. Miksi tämän pitää olla niin helvetin hankalaa? Miksi kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä ei voi olla yhdessä joidenkin ikiaikaisten säädösten ja tapojen vuoksi? Olisi varmaan minulle helpompaa ottaa ja lähteä nyt, eikä vuoden tai parin päästä, mutta en halua! Välitän ja rakastan liikaa...
"Miksi tämän pitää olla niin helvetin hankalaa? Miksi kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä ei voi olla yhdessä joidenkin ikiaikaisten säädösten ja tapojen vuoksi?"
Siksi että miehesi on säälittävä raukka. Jos hän ei kykene pistämään takapajuista perinnettä poikki, vaikka haluaisi, hän todellakin on nolo tekosyy mieheksi. - 3+2
Paskaapaskaapaskaapa kirjoitti:
joka tapauksessa miehen isä ja äiti haluavat hänen puolisokseen tämän tytön, eli jossain vaiheessa se tapahtuu, enkä tiedä edes jääkö mies siinä tapauksessa Suomeen lainkaan... Varmaan hänelle helpompi siinä vaiheessa palata kotiin ja aloitella avioliittoa ihan siellä kotimaassa. Miksi tämän pitää olla niin helvetin hankalaa? Miksi kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä ei voi olla yhdessä joidenkin ikiaikaisten säädösten ja tapojen vuoksi? Olisi varmaan minulle helpompaa ottaa ja lähteä nyt, eikä vuoden tai parin päästä, mutta en halua! Välitän ja rakastan liikaa...
Ehkä siksi, että mies kuitenkin haluaa noudattaa näitä tapoja? Tottakai hän voisi halutessaan mennä kanssasi naimisiin ja jatkaa elämäänsä Suomessa. Elämä on sarja valintoja.
- hahahaahaaaa
12 kirjoitti:
"Miksi tämän pitää olla niin helvetin hankalaa? Miksi kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä ei voi olla yhdessä joidenkin ikiaikaisten säädösten ja tapojen vuoksi?"
Siksi että miehesi on säälittävä raukka. Jos hän ei kykene pistämään takapajuista perinnettä poikki, vaikka haluaisi, hän todellakin on nolo tekosyy mieheksi.onko takapajuisen miehen vika jos hän on takapajuinen ehkä voisi harkita ei-takapajuista miestä ei-takapajuisesta maasta???
- soiheoihdfeoah
Paskaapaskaapaskaapa kirjoitti:
joka tapauksessa miehen isä ja äiti haluavat hänen puolisokseen tämän tytön, eli jossain vaiheessa se tapahtuu, enkä tiedä edes jääkö mies siinä tapauksessa Suomeen lainkaan... Varmaan hänelle helpompi siinä vaiheessa palata kotiin ja aloitella avioliittoa ihan siellä kotimaassa. Miksi tämän pitää olla niin helvetin hankalaa? Miksi kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä ei voi olla yhdessä joidenkin ikiaikaisten säädösten ja tapojen vuoksi? Olisi varmaan minulle helpompaa ottaa ja lähteä nyt, eikä vuoden tai parin päästä, mutta en halua! Välitän ja rakastan liikaa...
No sen vuoksi koska Islamilaiset miehet ovat tottuneet tiettyihin asioihin omassa kulttuurissaan, ja eivät ole niistä asioista usein niin helpolla luopumassa.
Kuka suomalainen nainen olisi valmis luopumaan suomalaisesta tasa-arvosta ja lähtemään vaikkapa Iraniin elämään miehensä alaisena ja kuttuurin vaatimalla tavalla ? Luuletteko että oma asenteenne tasa-arvoon jotenkin muuttuu kun olette eläneet sielää 2-3v ja jotenkin sitten pidättekin miestä automaattisesti perheen päänä ? Tuskin alistutte siihen, jollei ole pakko (ja jos menette, niin tulette huomaamaan että miehen kulttuuri kyllä voittaa siellä)
No monet suomalaiset naiset kaipaavatkin juuri sitä ihanaa miestä joka - kun ei ole vielä naimisissa - ei voikaan olla kuin kohtelias naiselle. Sitten se jotenkin vaan muuttuu kun mies kuitenkin tietää että Koraani takaa hänelle perheen pään aseman, ja vaimon on kuunneltava häntä.
Miksi naiset haluavat ottaa sen riskin että mies avioliiton somittuaan tekee niin kuin hän oikeaksi uskoo ? - Paskaapaskaapaskaapa
12 kirjoitti:
"Miksi tämän pitää olla niin helvetin hankalaa? Miksi kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä ei voi olla yhdessä joidenkin ikiaikaisten säädösten ja tapojen vuoksi?"
Siksi että miehesi on säälittävä raukka. Jos hän ei kykene pistämään takapajuista perinnettä poikki, vaikka haluaisi, hän todellakin on nolo tekosyy mieheksi."Siksi että miehesi on säälittävä raukka. Jos hän ei kykene pistämään takapajuista perinnettä poikki, vaikka haluaisi, hän todellakin on nolo tekosyy mieheksi".
Oliskin noin yksinkertaista! Meikäläisten on vaikea yrittääkään ymmärtää sitä kunnioituksen ja arvostuksen määrää, mitä lähi-idässä etenkin isät nauttivat. Koskaan, ei koskaan, tulisi kuuloonkaan, että kunnollinen muslimipoika sanoisi isälleen vastaan, vaikka olisi kuinka eri mieltä. Puhumattakaan mistään haistatteluista länsimaiseen tyyliin...
Perhe kun on aina ykkönen, niin esim tälle poikaystävälleni olisi kertakaikkiaan kauheaa ajatuksenakin, että toimimalla vanhempiensa tahtoa vastaan nämä saattaisivat "hylätä" hänet kokonaan. Ainakin mies sanoi, että niin saattaisi käydä. Perhe on vahvasti uskovainen, ja pelkää koko ajan että poika sortuu täällä esiaviollisiin suhteisiin (niinhän on jo siis käynyt) ja toivoo että saisivat tämän äkkiä vihille, ettei tiukka kasvatus menisi hukkaan.
Summa summarum: minun on siis vain totuttava siihen ajatukseen, että mies on minulla vain lainassa. Nautittava siitä mitä nyt on, ja yritettävä työntää sivuun ajatukset siitä että tulen menettämään hänet. - ...................
"you are my honour", ts. jos teet jotain josta rikastuttaja-miehesi ei pidä, tapahtuu "honour killing".
- Anonyymi
Paskaapaskaapaskaapa kirjoitti:
Mullakin on Irakin kurdi poikaystävä. Hän on ollut hyvin varovainen missään tulevaisuuden suunnitteluun liittyvissä asioissa, ja vaikka oleskelulupa-asia on kesken jne, niin ei ole puhunut avioliitosta tai mistään sellaisesta. Ja viimein uskalsi kertoa, että useastakin syystä ei voi koskaan mennä kanssani naimisiin. Hänen vanhempansa eivät suvaitsisi eurooppalaista kristittyä naista hänelle vaimoksi, ja hänelle on itseasiassa jo pari vuotta sitten puhuttu jostain naapurintytöstä siellä kotimaassa vaimoehdokkaana. Mies itse on asunut Suomessa kolme vuotta ja kertoi että todennäköisesti lähikuukausina isäukko "lähettää" tämän kunnollisen neitsytmuslimitytön Suomeen hänelle vaimoksi. Hänen ei toki tarvitse suostua siihen, mutta ilmeisesti vaihtoehtoja ei juuri ole. Mies on kusi sukassa, koska on rakastunut minuun, mutta ei uskalla eikä voi uhmata isäänsä tai muuta perhettään. Hänen siis pitäisi mennä naimisiin käytännössä ventovieraan tytön kanssa ja alkaa tehdä lapsia tämän kanssa, vaikka olisi mieluummin minun kanssani. Mikä on minun asemani? Alanko jalkavaimoksi, eli periaatteessa rakastajattareksi, vai heivaanko miehen, jota rakastan ja josta välitän hirveästi? Vielä ei siis ole mitään varmuutta koska sieltä Irakista joku tyttö tänne tulee, mutta ennemmin tai myöhemmin se on edessä. Pää hajoaa....
Mullekin tämä ex sanoi että olen rakastajatar.. tiedän.
- Anonyymi
Paskaapaskaapaskaapa kirjoitti:
joka tapauksessa miehen isä ja äiti haluavat hänen puolisokseen tämän tytön, eli jossain vaiheessa se tapahtuu, enkä tiedä edes jääkö mies siinä tapauksessa Suomeen lainkaan... Varmaan hänelle helpompi siinä vaiheessa palata kotiin ja aloitella avioliittoa ihan siellä kotimaassa. Miksi tämän pitää olla niin helvetin hankalaa? Miksi kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä ei voi olla yhdessä joidenkin ikiaikaisten säädösten ja tapojen vuoksi? Olisi varmaan minulle helpompaa ottaa ja lähteä nyt, eikä vuoden tai parin päästä, mutta en halua! Välitän ja rakastan liikaa...
Mistähän savimajasta miehen perhe on? Kysyin itse suoraan hyväksyykö Irakin kurdi mieheni äiti /muu perhe minut ja onko ajatus tuoda joku serkku vaimoksi tänne? Sanoi että hänen äiti luottaa hänen poikansa omaan harkintakykyyn, mikä on hänellä paras vaimo.
Mieheni kieltää jyrkästi myös lapsiavioliitot ym. Mitä sivistymättömämpi perhe sitä ahtaammat tyylit.
Mieheni perhe on myös tottuneet kristittyihin ja eläneet heidän kanssaan, joten kunnioittavat kristittyjä.
Itse en ole kristitty.
Jos miehen perhe pakottaa pojan naimisiin niin ei siinä sun mp paljon paina. Äiti on pojalle aina ykkönen. Eli teille on tulossa mukava 3 kimppa.
- Taiah
Siis, se että ennen naimisiinmenoa ollaan mielinkielin tulevalle puolsiolle pätee kyllä yhtä hyvin muslimeihin kuin kristittyihin ja naisiin kuin miehiinkin. Todellisen luonteenhan näkee vasta sitten kun ollaan naimisissa, tai oni sen paljastaa vasta sitten kun suhteen arki astuu peliin.
Mitkähän asiat meillä muuttuivat..noh..juomisen olen lopettanut, osin mieheni pyynnön takia, osittain oman itseni takia. Onko se huono asia? Mielestäni ei..
Muuten ei mikään muuttunut seurusteluajoista..koska olemme molemmat sopineet asiat jo ennen acvioitumista, jotta vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä. Lapsesta hoidan minä..lähinnä vain minä, niin kauan kuin hän on vauvaikäinen. Kun voi mennä isänsä kanssa, niin sitten menee. Ja kotityöt hoidan minä..olen ne aina ennenkin kotonani hoitanut, niin miksi ihmeessä nyt en?
Seurustelimme vajaan 2 vuotta ennen avioitumista ja mieheni on Tunisiasta.
Uskonnollinen on ehkä vähän väärä sana nkuvaamaan miestäni..toki hänellä on tietyt asiat joita noudattaa, juomattomuus, paasto ym perusasiat. Mutta koska ei ole yrittänyt käännyttää minua muslimiksi, en voi häntä kovinkaan uskonnolliseski sanoa. Ksoak siis muslimies voi avioitua muun uskontokunnan ihmisen kanssa, mutta jotta hän takaa itselleen taivaspaikan kuoleman jälkeen on naisen jossain vaiheessa käännyttävä. Tämän käsityksen olen saanut tutkimieni tietojen mukaan. Korjatkaa, jos olen väärässä?
Ja tietenkin harrastanut esiaviollista seksiä jnejne..
En kadu avioliittoa, koska minulla on mies joka kunnioittaa minua naisena, vaimona ja lapsemme äitinä. Ja myös minä kunnioitan miestäni. Kunnioitukseen ja luottamukseenhan jokainen suhde perustuu, olivat puolisot mistä hyvänsä..ilman niitä mikään suhde ei voi onnistua! Ja niitä renttuja löytyy joka paikasta...ei pidä yleistää muslimiesten muuttumista avioliiton jälkeen, koska suomalaisista löytyy vastaavia..- violetinsininen
Olen ollut naimisissa jo muutaman vuoden muslimin kanssa, han ei mitenkaan ole muuttunut, on samanlainen kuin kotimaassakin ja nyt taalla Suomessa. Ei kunnon henkilo muutu, on sitten missa vain.
Meilla on sama kunnioitus toisiamme kohtaan. Minulla oma vapaus, jos haluan ottaa alkoholia tai polttaa myos kaytta avonaisia vaatteita, hyvan maun puitteissa. Huivia en pida, moskeijassa en kay.
Rehellisyys, ja kunnioitus ovat avioliittomme perustus.
Itse mieluimmin asuisin hanen kotimaassaan, siella naisen kunnioitus on vahan eri luokkaa kuin mita lansimaissa. - 23
violetinsininen kirjoitti:
Olen ollut naimisissa jo muutaman vuoden muslimin kanssa, han ei mitenkaan ole muuttunut, on samanlainen kuin kotimaassakin ja nyt taalla Suomessa. Ei kunnon henkilo muutu, on sitten missa vain.
Meilla on sama kunnioitus toisiamme kohtaan. Minulla oma vapaus, jos haluan ottaa alkoholia tai polttaa myos kaytta avonaisia vaatteita, hyvan maun puitteissa. Huivia en pida, moskeijassa en kay.
Rehellisyys, ja kunnioitus ovat avioliittomme perustus.
Itse mieluimmin asuisin hanen kotimaassaan, siella naisen kunnioitus on vahan eri luokkaa kuin mita lansimaissa."Itse mieluimmin asuisin hanen kotimaassaan, siella naisen kunnioitus on vahan eri luokkaa kuin mita lansimaissa."
mikä maa on kyseessä? - tietoa janoava
violetinsininen kirjoitti:
Olen ollut naimisissa jo muutaman vuoden muslimin kanssa, han ei mitenkaan ole muuttunut, on samanlainen kuin kotimaassakin ja nyt taalla Suomessa. Ei kunnon henkilo muutu, on sitten missa vain.
Meilla on sama kunnioitus toisiamme kohtaan. Minulla oma vapaus, jos haluan ottaa alkoholia tai polttaa myos kaytta avonaisia vaatteita, hyvan maun puitteissa. Huivia en pida, moskeijassa en kay.
Rehellisyys, ja kunnioitus ovat avioliittomme perustus.
Itse mieluimmin asuisin hanen kotimaassaan, siella naisen kunnioitus on vahan eri luokkaa kuin mita lansimaissa.haluaisin myös tietää, mikä on miehesi kotimaa. Voisitko mahdollisesti kertoa sen.
- mbgmg
tietoa janoava kirjoitti:
haluaisin myös tietää, mikä on miehesi kotimaa. Voisitko mahdollisesti kertoa sen.
Ruotsi, Norja tai Sveitsi, sillä naisen kunnioitus lienee vain noissa korkempi kuin meillä ja niiden osaltakin on kyse lähinnä siitä keneltä kysytään.
Jaa mutta nuohan ovat länsimaita, eli maaväite kuulostaa kummalliselta.
- Kulttuurieroissa
Miten paljon miehestä huokuu perinteet ja uskonto? Miten hän puhuu ystävilleen?
Kyllä ihmisen asenteet tulevat läpi jos vaan on valmis olemaan itselleen rehellinen ja valmis näkemään nämä asiat. Jos mies on perheen ikeessä, vanhempiin hyvät välit ja kokee uskonnon tärkeäksi, niin enpä harkitsisi vakavasti yhteistä tulevaisuutta.
Olen naimisissa itse muslimin kanssa, joka tekee omat ratkaisut elämässä. Vanhempien mielipide toki satuttaa häntä mutta hän on irrottanut napanuoran kotiin. Uskonnon suhteen ei kovinkaan pakkomielteinen vaan tunnustaa että kristinuskokin oli ennen islamia - ei siis aiheuta ongelmia.
Jos mieheni olisi ehta muslimi, seuraisi perinteitä ja näkisi maailman kuten useimmat muslimit kotimaissaan näkevät, liittoamme ei olisi solmittu. Pidemmässä suhteessa erot vain pahenevat, kulttuuri ja arvomaailma ovat aika isoja eroja. Yhteisiä tekijöitä pitää olla enemmän. Länsimaistuneen muslimin kanssa elo onnistuu, mutta ei perinteistä pitävän muslimin kanssa, ellei itse ole valmis luopumaan omasta kulttuuristaan ja kasvatuksestaan ja alistumaan naisena (anteeksi, mutta näin se vaan menee).- 33
Hassua ja outoa, miten myötämielisesti useat täälläkin tuntuvat suhtautuvan siihen, että mies ei pääse irti perinteistä. Hän tulee länsimaihin, mutta silti perinteet "kahlitsevat" häntä. Mies on vässykkä, joka tottelee elämänratkaisuissaan perhettään, mutta asiaintila esitetään suorastaan sankarillisessa valossa. Taas kerran taikasana "kulttuuri" on se, joka oikeuttaa kaiken ja luo säälittävyyden ylle uljaan hohteen. Kun suomalainen on surkimus, hän on vain surkimus. Ei hän saa selkärankansa puutetta anteeksi selittämällä: "kyl mä muuten, mut kun toi mun kyldyyri kahlitsee mua, voi että mä kärsin". Kulttuuri, mikä ihana tekosyy!
- fjfjfhj
33 kirjoitti:
Hassua ja outoa, miten myötämielisesti useat täälläkin tuntuvat suhtautuvan siihen, että mies ei pääse irti perinteistä. Hän tulee länsimaihin, mutta silti perinteet "kahlitsevat" häntä. Mies on vässykkä, joka tottelee elämänratkaisuissaan perhettään, mutta asiaintila esitetään suorastaan sankarillisessa valossa. Taas kerran taikasana "kulttuuri" on se, joka oikeuttaa kaiken ja luo säälittävyyden ylle uljaan hohteen. Kun suomalainen on surkimus, hän on vain surkimus. Ei hän saa selkärankansa puutetta anteeksi selittämällä: "kyl mä muuten, mut kun toi mun kyldyyri kahlitsee mua, voi että mä kärsin". Kulttuuri, mikä ihana tekosyy!
Tuota kutsutaan käänteiseksi rasismiksi ja se näyttää olevan nykyään muodissa.
Rasismia se on siitä huolimatta. - Rakastaa, ei rakasta
Kerrohan vähän lisää näkemystäsi asioihin!
Itse olen siis se joka aiemmin jo kirjoitti tulevaisuuden möröstä, eli siitä että mies jonka kanssa seurustelen tunnusti minulle, ettei avioliitto kanssani ole koskaan mahdollinen vanhempien todennäköisen vastustuksen vuoksi ja että he siellä päässä (Irakissa) ovat kovasti järjestämässä hänelle liittoa kunnollisen muslimitytön kanssa.
Mies tuntuu silti olevan puun ja kuoren välissä. On selvää, että hänen tunteensa minua kohtaan voimistuvat päivittäin. Olemme todella paljon yhdessä ja tuntuu kuin olisimme kaksi palapelin osasta, koska sovimme yhteen niin hyvin kaikin puolin. Mietin siis josko hänen tunteensa minua kohtaan olisivat muutaman kuukauden päästä jo niin syvät, että rohkenisi vastustaa vanhempiensa tahtoa tässä rakkaus vs. järkiavioliitto-asiassa... Mutta pitää sanoa, että hänkin ON vanhoillinen. Tuntee omantunnonpistoksia siitä, että harrastamme esiaviollista seksiä ilman aikomusta avioliittoon, ja siitä että käytännössä elämme jo avoparina. Etenkin siitä, jos vanhemmat sattuvat soittamaan juuri silloin kun hän on luonani, ja joutuu valehtelemaan että on yksin kotona. Puhuu jo helvettiin joutumisesta em. asioiden vuoksi, mutta samalla kertoo minulle päivittäin kuinka tärkeä hänelle olen ja kuinka tykkää ja rakastaa päivä päivältä enemmän. Kuitenkin muistuttelee meitä molempia vähän väliä, että tämä tulee päättymään ennemmin tai myöhemmin, mutta jo seuraavassa lauseessa saattaa suunnitella yhteistä matkaa sinne Irakiin, kunnes taas muistaa että niin joo, eihän hän voikaan esitellä minua perheelleen. Tai saattaa sanoa, että ehkä me voidaankin joku päivä mennä naimisiin... Eli kaverin ajatukset ovat samanlaista vuoristorataa kuin omani. - kysyn vainen
Rakastaa, ei rakasta kirjoitti:
Kerrohan vähän lisää näkemystäsi asioihin!
Itse olen siis se joka aiemmin jo kirjoitti tulevaisuuden möröstä, eli siitä että mies jonka kanssa seurustelen tunnusti minulle, ettei avioliitto kanssani ole koskaan mahdollinen vanhempien todennäköisen vastustuksen vuoksi ja että he siellä päässä (Irakissa) ovat kovasti järjestämässä hänelle liittoa kunnollisen muslimitytön kanssa.
Mies tuntuu silti olevan puun ja kuoren välissä. On selvää, että hänen tunteensa minua kohtaan voimistuvat päivittäin. Olemme todella paljon yhdessä ja tuntuu kuin olisimme kaksi palapelin osasta, koska sovimme yhteen niin hyvin kaikin puolin. Mietin siis josko hänen tunteensa minua kohtaan olisivat muutaman kuukauden päästä jo niin syvät, että rohkenisi vastustaa vanhempiensa tahtoa tässä rakkaus vs. järkiavioliitto-asiassa... Mutta pitää sanoa, että hänkin ON vanhoillinen. Tuntee omantunnonpistoksia siitä, että harrastamme esiaviollista seksiä ilman aikomusta avioliittoon, ja siitä että käytännössä elämme jo avoparina. Etenkin siitä, jos vanhemmat sattuvat soittamaan juuri silloin kun hän on luonani, ja joutuu valehtelemaan että on yksin kotona. Puhuu jo helvettiin joutumisesta em. asioiden vuoksi, mutta samalla kertoo minulle päivittäin kuinka tärkeä hänelle olen ja kuinka tykkää ja rakastaa päivä päivältä enemmän. Kuitenkin muistuttelee meitä molempia vähän väliä, että tämä tulee päättymään ennemmin tai myöhemmin, mutta jo seuraavassa lauseessa saattaa suunnitella yhteistä matkaa sinne Irakiin, kunnes taas muistaa että niin joo, eihän hän voikaan esitellä minua perheelleen. Tai saattaa sanoa, että ehkä me voidaankin joku päivä mennä naimisiin... Eli kaverin ajatukset ovat samanlaista vuoristorataa kuin omani.En ole "silmät auki"... mutta "eyes wide shut" taitaa kuvata sinuakin paremmin.
Jos suhteenne ei ole hänelle selkeästi tärkeämpi kuin perinne ja kulttuuri, niin silloinhan tiedät jo millainen avioliittonne tulee olemaan, jos sellainen joskus solmitaan.
Koraanihan ei kiellä miestä rahansa avulla yrittämään hankkia muita vaimoja (eli enintään 4), siihen hänellä ei liene omantunnonkysymyksiä. Paikallinen lainsäädäntö sitten lienee ainoa joka estää useamman kuin yhden vaimon pitämisen.
Mitä vanhoillisempi hän on, sitä huonommassa asemassa olet. eli jos hän on "aika vanhoillinen", niin kestää kauan ennenkuin hän on valmis solmimaan liiton kanssasi, ja jos se solmitaan olet sitten todella siinä asemassa kuin Koraani esittääkin... Jos taas "tosi vanhoillinen", hän tulee jättämään sinut sen toisen takia aikanaan.
Hänhän on kertomasi mukaan rehellinen sinulle - eli kertoo että tämä tulee päättymään... miksi elät valheessa vanhempiasi ja ennenkaikkea itseäsi kohtaan ? - mistä näitä tulee???
viestistäsi paistaa selvä katkeruus läpi, eikö miehesi perhe hyväksynyt sinua vai mistä kenkä puristaa?
olen ollut mieheni kanssa 12 vuotta naimisissa ja meillä on 2 lasta, mieheni on "ehta" muslimi, eli perinteistä kiinni pitävä ja rukoileva, hänellä on todella läheiset välit vanhempiensa ja sisarusten kanssa, silti minun tai lapsieni ei ole tarvinnut alistua millään tavalla! minä olen edelleen kristitty, käyn ulkona BAAREISSA ystävieni kanssa, hoidamme kotityöt yhdessä mieheni kanssa ja vietämme jopa joulua perheessämme! millään tavalla en ole jotutunut kulttuuriani tai käytöstäni muuttamaa/hylkäämään sen takia että mieheni on uskontoaan harjoittava muslimi! eli mihinköhän perustat väitteesi?? - violetinsininen
mistä näitä tulee??? kirjoitti:
viestistäsi paistaa selvä katkeruus läpi, eikö miehesi perhe hyväksynyt sinua vai mistä kenkä puristaa?
olen ollut mieheni kanssa 12 vuotta naimisissa ja meillä on 2 lasta, mieheni on "ehta" muslimi, eli perinteistä kiinni pitävä ja rukoileva, hänellä on todella läheiset välit vanhempiensa ja sisarusten kanssa, silti minun tai lapsieni ei ole tarvinnut alistua millään tavalla! minä olen edelleen kristitty, käyn ulkona BAAREISSA ystävieni kanssa, hoidamme kotityöt yhdessä mieheni kanssa ja vietämme jopa joulua perheessämme! millään tavalla en ole jotutunut kulttuuriani tai käytöstäni muuttamaa/hylkäämään sen takia että mieheni on uskontoaan harjoittava muslimi! eli mihinköhän perustat väitteesi??Miksi tama kiinnostus mihin maahan muuttaisin ? Syy on siina etta lansimainen kulttuuri ei todella minulle enaa sovi, liian rasittavaa.
Luuletteko te etta henkilo jolla eri uskonto ja kulttuuri muuttaa tapojan silmanrapayksessa muutettuaan esim Suomen maakamaralle ? Aivan lapsellista. Ei syvalle kaivettua kulttuuria voi poistaa. Omaa uskontoa ja nakemysta taytyy pystya puolustamaan ja myos kunnioittamaan, muidenkin. - Silmät ja korv. auki
Rakastaa, ei rakasta kirjoitti:
Kerrohan vähän lisää näkemystäsi asioihin!
Itse olen siis se joka aiemmin jo kirjoitti tulevaisuuden möröstä, eli siitä että mies jonka kanssa seurustelen tunnusti minulle, ettei avioliitto kanssani ole koskaan mahdollinen vanhempien todennäköisen vastustuksen vuoksi ja että he siellä päässä (Irakissa) ovat kovasti järjestämässä hänelle liittoa kunnollisen muslimitytön kanssa.
Mies tuntuu silti olevan puun ja kuoren välissä. On selvää, että hänen tunteensa minua kohtaan voimistuvat päivittäin. Olemme todella paljon yhdessä ja tuntuu kuin olisimme kaksi palapelin osasta, koska sovimme yhteen niin hyvin kaikin puolin. Mietin siis josko hänen tunteensa minua kohtaan olisivat muutaman kuukauden päästä jo niin syvät, että rohkenisi vastustaa vanhempiensa tahtoa tässä rakkaus vs. järkiavioliitto-asiassa... Mutta pitää sanoa, että hänkin ON vanhoillinen. Tuntee omantunnonpistoksia siitä, että harrastamme esiaviollista seksiä ilman aikomusta avioliittoon, ja siitä että käytännössä elämme jo avoparina. Etenkin siitä, jos vanhemmat sattuvat soittamaan juuri silloin kun hän on luonani, ja joutuu valehtelemaan että on yksin kotona. Puhuu jo helvettiin joutumisesta em. asioiden vuoksi, mutta samalla kertoo minulle päivittäin kuinka tärkeä hänelle olen ja kuinka tykkää ja rakastaa päivä päivältä enemmän. Kuitenkin muistuttelee meitä molempia vähän väliä, että tämä tulee päättymään ennemmin tai myöhemmin, mutta jo seuraavassa lauseessa saattaa suunnitella yhteistä matkaa sinne Irakiin, kunnes taas muistaa että niin joo, eihän hän voikaan esitellä minua perheelleen. Tai saattaa sanoa, että ehkä me voidaankin joku päivä mennä naimisiin... Eli kaverin ajatukset ovat samanlaista vuoristorataa kuin omani.Asia on todella paljon yksinkertaisempi kuin tosiasiassa ajatteletkaan. Unohda tästä laskutoimituksesta muslimi ja ynnää vain ihminen jonka perinteet ja kulttuuri eivät salli hänelle sinunkaltaistasi vaimoa.
Tuolla etelässä solmitaan paljon rakkaudettomia liittoja. Ne solmitaan käytännön ja perheen painostuksen vuoksi. Rakkaus on vähänkuin lotto, se joko osuu kohdalle tai ei.
Me emme ymmärrä tällaista ajatusta, mennä naimisiin ilman rakkautta, mutta heille se on normaalia. Kertomasi perusteella suhteenne tulee päättymään, olen pahoillani mutta siltä se vahvasti vaikuttaa. Ihmisen omatunto vahvistuu iän myötä ja lopulta valitsee "oikean" tien.
Ellei hän nyt sitten irtautuisi perheestään, mutta ei taida olla todennäköinen vaihtoehto. - Silmät ja korv. auki
mistä näitä tulee??? kirjoitti:
viestistäsi paistaa selvä katkeruus läpi, eikö miehesi perhe hyväksynyt sinua vai mistä kenkä puristaa?
olen ollut mieheni kanssa 12 vuotta naimisissa ja meillä on 2 lasta, mieheni on "ehta" muslimi, eli perinteistä kiinni pitävä ja rukoileva, hänellä on todella läheiset välit vanhempiensa ja sisarusten kanssa, silti minun tai lapsieni ei ole tarvinnut alistua millään tavalla! minä olen edelleen kristitty, käyn ulkona BAAREISSA ystävieni kanssa, hoidamme kotityöt yhdessä mieheni kanssa ja vietämme jopa joulua perheessämme! millään tavalla en ole jotutunut kulttuuriani tai käytöstäni muuttamaa/hylkäämään sen takia että mieheni on uskontoaan harjoittava muslimi! eli mihinköhän perustat väitteesi??No ensinnäkin... Miten olet voinut edes naida tämän aidon muslimisi ilman perheen torjuntaa? Siihen voi olla vain yksi syy: länsimainen ajattelutapa perheessä tai miehessä, ehkä molemmissa.
Aito muslimi seuraa Koraania ja kunnioittaa perheensä tahtoa. Ja eivät todellakaan hyväksy eurooppalaista "heitukkaa" vaimoksi, oli millainen tahansa. Ja jos vietätte jouluakin niin miehesi on hyväksynyt länsimaiset tavat. Jos hän seuraisi perinteitä OIKEASTI niin teidän lapset olisivat muslimeja, poikanne ympärileikattu ja kaikkea muuta mukavaa. Tiedät varmaan... - Rakastaa, ei rakasta
Silmät ja korv. auki kirjoitti:
Asia on todella paljon yksinkertaisempi kuin tosiasiassa ajatteletkaan. Unohda tästä laskutoimituksesta muslimi ja ynnää vain ihminen jonka perinteet ja kulttuuri eivät salli hänelle sinunkaltaistasi vaimoa.
Tuolla etelässä solmitaan paljon rakkaudettomia liittoja. Ne solmitaan käytännön ja perheen painostuksen vuoksi. Rakkaus on vähänkuin lotto, se joko osuu kohdalle tai ei.
Me emme ymmärrä tällaista ajatusta, mennä naimisiin ilman rakkautta, mutta heille se on normaalia. Kertomasi perusteella suhteenne tulee päättymään, olen pahoillani mutta siltä se vahvasti vaikuttaa. Ihmisen omatunto vahvistuu iän myötä ja lopulta valitsee "oikean" tien.
Ellei hän nyt sitten irtautuisi perheestään, mutta ei taida olla todennäköinen vaihtoehto."Unohda tästä laskutoimituksesta muslimi ja ynnää vain ihminen jonka perinteet ja kulttuuri eivät salli hänelle sinunkaltaistasi vaimoa".
En pysty ihan täysin ajattelemaan näinkään, koska Suomessa on paljon liittoja, jotka toimivat vaikka mies olisi tästä islamilaisesta kulttuurista ja vaimot minunkaltaisiani "turmeltuneita länsimaalaisia". Eli aika monessa tapauksessa rakkaus voittaa!! Vai?
Oma kultanikin on kertonut kaveristaan, joka on Irakista ja muslimi, ja jonka vaimo on suomalainen (tosin muistaakseni islamiin kääntynyt) ja kuinka hänen oma isänsä oli tavannu tämän suomalaisen kun ko. pariskunta oli vieraillut Irakissa, ja oli yllättynyt positiivisesti tästä naisesta. Eli minulle tuli mieleen, että kertomalla tästä kultani sisimmässään toivoo että ehkä isäukko hyväksyisi hänellekin ulkomaisen vaimon. Kunhan tämä vain kääntyisi islamiin. Helkutti, ei se minulle mahdoton ajatuksena ole! Olen yrittänyt oppia islamista ja Koraanista mahdollisimman paljon sen jälkeen kun aloimme seurustella ja opittavaa on vielä paljon, mutta uskonnon vaihtaminen ei olisi uhraus jos saisin olla rakastamani miehen kanssa. - Mihin uskot
Rakastaa, ei rakasta kirjoitti:
"Unohda tästä laskutoimituksesta muslimi ja ynnää vain ihminen jonka perinteet ja kulttuuri eivät salli hänelle sinunkaltaistasi vaimoa".
En pysty ihan täysin ajattelemaan näinkään, koska Suomessa on paljon liittoja, jotka toimivat vaikka mies olisi tästä islamilaisesta kulttuurista ja vaimot minunkaltaisiani "turmeltuneita länsimaalaisia". Eli aika monessa tapauksessa rakkaus voittaa!! Vai?
Oma kultanikin on kertonut kaveristaan, joka on Irakista ja muslimi, ja jonka vaimo on suomalainen (tosin muistaakseni islamiin kääntynyt) ja kuinka hänen oma isänsä oli tavannu tämän suomalaisen kun ko. pariskunta oli vieraillut Irakissa, ja oli yllättynyt positiivisesti tästä naisesta. Eli minulle tuli mieleen, että kertomalla tästä kultani sisimmässään toivoo että ehkä isäukko hyväksyisi hänellekin ulkomaisen vaimon. Kunhan tämä vain kääntyisi islamiin. Helkutti, ei se minulle mahdoton ajatuksena ole! Olen yrittänyt oppia islamista ja Koraanista mahdollisimman paljon sen jälkeen kun aloimme seurustella ja opittavaa on vielä paljon, mutta uskonnon vaihtaminen ei olisi uhraus jos saisin olla rakastamani miehen kanssa.Jos uskonnon vaihto toimii noin, niin silloinhan sinä olet oikeastaan ateisti ja vain teeskentelet uskovasi.
Oikeasti uskova ihminen ei kykene kovinkaan helposti vaihtamaan uskontoaan, sillä se toinen uskontohan on väärän jumalan palvelemista.
Onko itselläsi siis kyse vain teatterista? - 33
Rakastaa, ei rakasta kirjoitti:
"Unohda tästä laskutoimituksesta muslimi ja ynnää vain ihminen jonka perinteet ja kulttuuri eivät salli hänelle sinunkaltaistasi vaimoa".
En pysty ihan täysin ajattelemaan näinkään, koska Suomessa on paljon liittoja, jotka toimivat vaikka mies olisi tästä islamilaisesta kulttuurista ja vaimot minunkaltaisiani "turmeltuneita länsimaalaisia". Eli aika monessa tapauksessa rakkaus voittaa!! Vai?
Oma kultanikin on kertonut kaveristaan, joka on Irakista ja muslimi, ja jonka vaimo on suomalainen (tosin muistaakseni islamiin kääntynyt) ja kuinka hänen oma isänsä oli tavannu tämän suomalaisen kun ko. pariskunta oli vieraillut Irakissa, ja oli yllättynyt positiivisesti tästä naisesta. Eli minulle tuli mieleen, että kertomalla tästä kultani sisimmässään toivoo että ehkä isäukko hyväksyisi hänellekin ulkomaisen vaimon. Kunhan tämä vain kääntyisi islamiin. Helkutti, ei se minulle mahdoton ajatuksena ole! Olen yrittänyt oppia islamista ja Koraanista mahdollisimman paljon sen jälkeen kun aloimme seurustella ja opittavaa on vielä paljon, mutta uskonnon vaihtaminen ei olisi uhraus jos saisin olla rakastamani miehen kanssa.Vaihda vain uskontoa, jos siltä tuntuu. Mutta muista, että vaikka sinä ottaisit sen kevyesti, miehesi ja hänen sukunsa eivät. Heille olet silloin muslimivaimo, jolla on muslimivaimon asema ja velvollisuudet. Silloin eläisit todellakin muslimivaimon elämää, eli turha kuvitellakaan, että olisit muslimi vain "paperilla". Oletko valmis siihen?
- herätkää jo idit!!!
33 kirjoitti:
Vaihda vain uskontoa, jos siltä tuntuu. Mutta muista, että vaikka sinä ottaisit sen kevyesti, miehesi ja hänen sukunsa eivät. Heille olet silloin muslimivaimo, jolla on muslimivaimon asema ja velvollisuudet. Silloin eläisit todellakin muslimivaimon elämää, eli turha kuvitellakaan, että olisit muslimi vain "paperilla". Oletko valmis siihen?
teitä "kaikkitietäviä", oletteko kenties tavanneet jokaikisen muslimiperheen tässä maailmassa ja tiedätte tarkalleen kuinka perhe/suku suhtautuvat???
- Islam ei jousta
herätkää jo idit!!! kirjoitti:
teitä "kaikkitietäviä", oletteko kenties tavanneet jokaikisen muslimiperheen tässä maailmassa ja tiedätte tarkalleen kuinka perhe/suku suhtautuvat???
Sun tarvitsee kysyä mieheltä vain yhtä asiaa. Elättekö synnissä?
Jos mies tuntee Koraanin niin hän vastaa että kyllä elätte. Muslimimies ottaa muslimivaimon, niin se vain menee. Jos joku yksittäinen perhe sinut hyväksyy, niin he ovat poikkeuksellisen avarakatseisia. Tosin on minulla tuttavapiirissä eräskin eurooppalainen nainen joka oli suvun kodissa otettu oikein avosydämisesti vastaan vaikka olivat umpimuslimeja ja nainen kristitty - syy oli naisen paksu lompakko. Kun on massia tulossa, on helpompi hymyillä, mieshän on vaan täyttänyt velvollisuutensa sukunsa elättämisessä ja lähettää vastaisuudessa rahaa kotiin. Lähettääkö miehesi rahaa suvulle?
Muslimiuskonto on kompleksinen siinäkin mielessä, että se ei vain yksinkertaisesti hyväksy muita uskontoja. Vaikka miehesi rukoileekin, se ei muuta sitä tosiasiaa ettei hän elä Koraanin opetusten mukaan. Vaikka oma mies ei ole uskonnollinen, silti hänestä paistaa läpi Islamin ehdottomuus ja "salainen" toive että löytäisin Islamin ja hän voisi elää synnittömästi. Niin tiukassa tämä uskonto heissä on, ja se joka seuraa oikeasti Koraania ei todellakaan nai eurooppalaista naista.
Perinteisen muslimin määrittelen eri tavoin. Hän on se joka pitää kiinni suvun mielipiteistä ja uskonnostaan. Elämä tällaisen ihmisen kanssa on hankalaa! Suosittelen Koraanin lukemista sinulle. Siellä kerrotaan mikä on kristityn ja naisen paikka muslimin rinnalla. Sinun miehesi ei ole kovinkaan perinteinen muslimi, koska on ottanut länsimaisia tapoja elämäänsä ja antaa sinun juosta baareissa. Perinteitä ja uskontoa ylläpitävä muslimimies ei koskaan katsoisi vaimonsa käyttäytyvän noin. - Rakastaa, ei rakasta
Mihin uskot kirjoitti:
Jos uskonnon vaihto toimii noin, niin silloinhan sinä olet oikeastaan ateisti ja vain teeskentelet uskovasi.
Oikeasti uskova ihminen ei kykene kovinkaan helposti vaihtamaan uskontoaan, sillä se toinen uskontohan on väärän jumalan palvelemista.
Onko itselläsi siis kyse vain teatterista?Eikös muslimit ja kristityt usko samaan Jumalaan loppukädessä? Eroa on toki siinä, että he puhuvat Profeetta Muhammedista ja me Jeesus Kristuksesta Jumalan sanansaattajana. Heillä on Koraani uskon ohjenuorana, meillä Raamattu. Eroja on tietenkin paljon muitakin, mutta käsittääkseni Jumala on yksi ja sama.
Itse en tosiaan ole uskonnollinen, eli sen takia uskonnon "vaihtaminen" ei olisi luopumista tai uhraamista. Uskon toki johonkin korkeampaan voimaan, mutta en kutsu sitä jumalaksi tai allahiksi, enkä usko Raamatun tarinoihin enkä minkään olennon ylimaallisuuteen.
Koraania ja islamia olen opiskellut lähinnä sen vuoksi, että ymmärtäisin paremmin esimerkiksi oman kultani ajatusmaailmaa ja kulttuuria. Hän on saanut erittäin perinteisen islamilaisen kasvatuksen, ja on ennen Suomeen tuloa käynyt moskeijassa rukoilemassa isänsä ja veljiensä kanssa viisi kertaa päivässä, viettänyt ramadanit ja kunnioittanut Allahia ja pyrkinyt elämään kunnon muslimin elämää. Ei kyllä Suomessakaan ole holtittomasti elellyt, ja on helppo uskoa kun hän sanoo että on vain paria tyttöä ennen minua tapaillut koko täällä olo aikanaan. Kyllähän sen tietyn kokemattomuuden ihmissuhteista vaistoaa...
Eli oikeastaan kaikki edellämainittu kääntyy minua vastaan?
Rakas ja tärkeä hän on minulle joka tapauksessa ja toivon että asiat ratkeavat tulevaisuudessa parhain päin. - Kiltteyden taakka
Rakastaa, ei rakasta kirjoitti:
Eikös muslimit ja kristityt usko samaan Jumalaan loppukädessä? Eroa on toki siinä, että he puhuvat Profeetta Muhammedista ja me Jeesus Kristuksesta Jumalan sanansaattajana. Heillä on Koraani uskon ohjenuorana, meillä Raamattu. Eroja on tietenkin paljon muitakin, mutta käsittääkseni Jumala on yksi ja sama.
Itse en tosiaan ole uskonnollinen, eli sen takia uskonnon "vaihtaminen" ei olisi luopumista tai uhraamista. Uskon toki johonkin korkeampaan voimaan, mutta en kutsu sitä jumalaksi tai allahiksi, enkä usko Raamatun tarinoihin enkä minkään olennon ylimaallisuuteen.
Koraania ja islamia olen opiskellut lähinnä sen vuoksi, että ymmärtäisin paremmin esimerkiksi oman kultani ajatusmaailmaa ja kulttuuria. Hän on saanut erittäin perinteisen islamilaisen kasvatuksen, ja on ennen Suomeen tuloa käynyt moskeijassa rukoilemassa isänsä ja veljiensä kanssa viisi kertaa päivässä, viettänyt ramadanit ja kunnioittanut Allahia ja pyrkinyt elämään kunnon muslimin elämää. Ei kyllä Suomessakaan ole holtittomasti elellyt, ja on helppo uskoa kun hän sanoo että on vain paria tyttöä ennen minua tapaillut koko täällä olo aikanaan. Kyllähän sen tietyn kokemattomuuden ihmissuhteista vaistoaa...
Eli oikeastaan kaikki edellämainittu kääntyy minua vastaan?
Rakas ja tärkeä hän on minulle joka tapauksessa ja toivon että asiat ratkeavat tulevaisuudessa parhain päin.Tokihan voit vaihtaa uskontosi Islamiin, jos uskot että ongelmat kuittaantuvat sillä. Minusta kuitenkin ongelma on syvempi kuin uskonto, on kyse siitä että toinen ei ole valmis joustamaan käsityksissään vaan hänen perheensä tulee sanelemaan ehdot teille jatkossakin. Oletko siihen valmis? Rakastunut olet nyt, mutta arkielämäkin pitäisi sujua sitten kun ihastuminen ja rakastuminen menee ohi. Muslimiksi kääntyminen edellyttää sinulta erilaisia asioita. Oletko valmis niihin?
Ja onhan se niinkin että vaikka tulisitkin nyt muslimiksi, niin ajatusmaailmassasi et ole aito muslimi, teet ratkaisut vain miehen vuoksi, sen verran kirjoituksesi paljastaa.
Ja lopuksi: rakastaa ihmistä sellaisena kuin hän on. Tosi rakkaus ei halua muuttaa ketään vaan hyväksyy sellaisenaan. Miehesi ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, hänen kanssaan jatkaminen vaatii sinulta muutoksia. Onko hän valmis samanlaisiin uhrauksiin vai tuletko aina olemaan periksi antava osapuoli? - MarjaanaFromHelsinki
Rakastaa, ei rakasta kirjoitti:
Eikös muslimit ja kristityt usko samaan Jumalaan loppukädessä? Eroa on toki siinä, että he puhuvat Profeetta Muhammedista ja me Jeesus Kristuksesta Jumalan sanansaattajana. Heillä on Koraani uskon ohjenuorana, meillä Raamattu. Eroja on tietenkin paljon muitakin, mutta käsittääkseni Jumala on yksi ja sama.
Itse en tosiaan ole uskonnollinen, eli sen takia uskonnon "vaihtaminen" ei olisi luopumista tai uhraamista. Uskon toki johonkin korkeampaan voimaan, mutta en kutsu sitä jumalaksi tai allahiksi, enkä usko Raamatun tarinoihin enkä minkään olennon ylimaallisuuteen.
Koraania ja islamia olen opiskellut lähinnä sen vuoksi, että ymmärtäisin paremmin esimerkiksi oman kultani ajatusmaailmaa ja kulttuuria. Hän on saanut erittäin perinteisen islamilaisen kasvatuksen, ja on ennen Suomeen tuloa käynyt moskeijassa rukoilemassa isänsä ja veljiensä kanssa viisi kertaa päivässä, viettänyt ramadanit ja kunnioittanut Allahia ja pyrkinyt elämään kunnon muslimin elämää. Ei kyllä Suomessakaan ole holtittomasti elellyt, ja on helppo uskoa kun hän sanoo että on vain paria tyttöä ennen minua tapaillut koko täällä olo aikanaan. Kyllähän sen tietyn kokemattomuuden ihmissuhteista vaistoaa...
Eli oikeastaan kaikki edellämainittu kääntyy minua vastaan?
Rakas ja tärkeä hän on minulle joka tapauksessa ja toivon että asiat ratkeavat tulevaisuudessa parhain päin.Et voi olla kristitty ja muslimi samaan aikaan. Kristinuskon mukaan Islam on pelkkä väärä ilmoitus ja harhausko, joka johtaa kristittyjä harhaan. Muslimina et voi siis olla kristitty, kristinuskon kannattaja tai seurata kristinuskon jumalaa.
Islam kiistää monta kristinuskon pelusperuspilareista. Esim. jumalan poikuus ja pyhä kolminaisuus. Kristinuskon mukaan jeesus on jumalan poika, mutta Islamin mukaan näin ei ole vaan hän on VAIN yksi profeetoista. Olisi jumalanpilkkaa nostaa mohammad jeesuksen edelle. Myöskään kristinuskolle elintärkeä pyhä kolminaisuus ei sovi mitenkään Islamiin. Islam ei ole mikään uusi ilmoitus kristinuskosta vaan aavikon asukkaiden oma väännelmä muiden kansojen uskonnollisista perinteistä ja heidän omista heimoperinteistään.
Muslimien mielestä jumalat voivat olla samat, koska tämä nyt on vain yksi taktiikka käännyttää ihmisiä. Jos kuitenkin puhuisit seurakuntasi papin kanssa niin hän luultavasti pystyisi kertomaan paljon enemmänkin ristiriitoja miksi Islam ja kristinusko eivät todellakaan ole yhteensopivia tai mitenkään sama asia.
Erittäin pässiä vaihtaa uskontoaan toisen ihmisen mieliksi tai ihan muuten vain, että voisi ymmärtää häntä paremmin. Yritäpä kertoa miehellesi, että hän kääntyy sinun vuoksesi kristinuskoon tai ryhtyy ateistiksi ymmärtääkseen kulttuuriasi. Ei taitaisi mies suostua, ei. Miksi siis teet itsestäsi pellen varsinkin kun asutte ilmeisesti Suomessa.
t. muslimin kanssa yhdessä, mutta ateisti. - 44
Rakastaa, ei rakasta kirjoitti:
Eikös muslimit ja kristityt usko samaan Jumalaan loppukädessä? Eroa on toki siinä, että he puhuvat Profeetta Muhammedista ja me Jeesus Kristuksesta Jumalan sanansaattajana. Heillä on Koraani uskon ohjenuorana, meillä Raamattu. Eroja on tietenkin paljon muitakin, mutta käsittääkseni Jumala on yksi ja sama.
Itse en tosiaan ole uskonnollinen, eli sen takia uskonnon "vaihtaminen" ei olisi luopumista tai uhraamista. Uskon toki johonkin korkeampaan voimaan, mutta en kutsu sitä jumalaksi tai allahiksi, enkä usko Raamatun tarinoihin enkä minkään olennon ylimaallisuuteen.
Koraania ja islamia olen opiskellut lähinnä sen vuoksi, että ymmärtäisin paremmin esimerkiksi oman kultani ajatusmaailmaa ja kulttuuria. Hän on saanut erittäin perinteisen islamilaisen kasvatuksen, ja on ennen Suomeen tuloa käynyt moskeijassa rukoilemassa isänsä ja veljiensä kanssa viisi kertaa päivässä, viettänyt ramadanit ja kunnioittanut Allahia ja pyrkinyt elämään kunnon muslimin elämää. Ei kyllä Suomessakaan ole holtittomasti elellyt, ja on helppo uskoa kun hän sanoo että on vain paria tyttöä ennen minua tapaillut koko täällä olo aikanaan. Kyllähän sen tietyn kokemattomuuden ihmissuhteista vaistoaa...
Eli oikeastaan kaikki edellämainittu kääntyy minua vastaan?
Rakas ja tärkeä hän on minulle joka tapauksessa ja toivon että asiat ratkeavat tulevaisuudessa parhain päin.Jos et usko allahiin, niin tee itsellesi ja kaikille palvelus: älä ryhdy "tekomuslimiksi". Siitä aiheutuisi vain harmia ja se olisi myös loukkaus miestäsi ja kaikkia oikeita uskovia kohtaan. Mielestäni tuollaisen harkitseminenkin kertoo jo epäkypsyydestä. Lisäksi: sanot, ettet menettäisi mitään. Mutta menettäisithän sinä: uskonnollisen riippumattomuutesi. Sitoisit itsesi islamiin.
- justiinsa niin
Islam ei jousta kirjoitti:
Sun tarvitsee kysyä mieheltä vain yhtä asiaa. Elättekö synnissä?
Jos mies tuntee Koraanin niin hän vastaa että kyllä elätte. Muslimimies ottaa muslimivaimon, niin se vain menee. Jos joku yksittäinen perhe sinut hyväksyy, niin he ovat poikkeuksellisen avarakatseisia. Tosin on minulla tuttavapiirissä eräskin eurooppalainen nainen joka oli suvun kodissa otettu oikein avosydämisesti vastaan vaikka olivat umpimuslimeja ja nainen kristitty - syy oli naisen paksu lompakko. Kun on massia tulossa, on helpompi hymyillä, mieshän on vaan täyttänyt velvollisuutensa sukunsa elättämisessä ja lähettää vastaisuudessa rahaa kotiin. Lähettääkö miehesi rahaa suvulle?
Muslimiuskonto on kompleksinen siinäkin mielessä, että se ei vain yksinkertaisesti hyväksy muita uskontoja. Vaikka miehesi rukoileekin, se ei muuta sitä tosiasiaa ettei hän elä Koraanin opetusten mukaan. Vaikka oma mies ei ole uskonnollinen, silti hänestä paistaa läpi Islamin ehdottomuus ja "salainen" toive että löytäisin Islamin ja hän voisi elää synnittömästi. Niin tiukassa tämä uskonto heissä on, ja se joka seuraa oikeasti Koraania ei todellakaan nai eurooppalaista naista.
Perinteisen muslimin määrittelen eri tavoin. Hän on se joka pitää kiinni suvun mielipiteistä ja uskonnostaan. Elämä tällaisen ihmisen kanssa on hankalaa! Suosittelen Koraanin lukemista sinulle. Siellä kerrotaan mikä on kristityn ja naisen paikka muslimin rinnalla. Sinun miehesi ei ole kovinkaan perinteinen muslimi, koska on ottanut länsimaisia tapoja elämäänsä ja antaa sinun juosta baareissa. Perinteitä ja uskontoa ylläpitävä muslimimies ei koskaan katsoisi vaimonsa käyttäytyvän noin.minä olen ollut jo 12 vuotta uskontoaan harjoittavan muslimin kanssa naimisissa, vaikken muslimi olekkaan, on islam ja koraani todella tuttuja asioita! emme todellakaan elä synnissä, vaikka olenkin kristitty, islam sallii muslimi miehen avioitua uskovan kristityn tai juutalaisen kanssa, vaikkei suotavaa olekkaan! ainut vaatimus kristityltä/juutalaiselta vaimolta on että hän sitoutuu kasvattamaan mahdolliset lapset islamin mukaisesti.
joten suosittelen sinua perehtymään hieman tarkemmin koraaniin, koska väittämäsi "Muslimiuskonto on kompleksinen siinäkin mielessä, että se ei vain yksinkertaisesti hyväksy muita uskontoja" osoittaa ettet todella tiedä islamista mitään. mieheni uskova perhe on hyväksynyt minut alusta lähtien ja jopa sen että minulla oli lapsi(toiselle miehelle) jo avioituessani heidän poikansa kanssa. rahasta tai muusta hyötymisestä ei tosiaan ole ollut kyse, koska mieheni perhe on todella hyvin toimeentuleva, ihan suomenkin mittapuulla ja tukivat yhteisen elämämme aloitusta huomattavalla summalla...
"se joka seuraa oikeasti Koraania ei todellakaan nai eurooppalaista naista. " mahdatkohan tietää sen että myös eurooppalainen nainen voi olla muslimi? löytyyhän euroopasta muslimimaitakin, joten tuokin väittämäsi on aika uskomaton, kaikkien kunnon muslimien pitäisi siis hakea vaimonsa afrikasta tai aasiasta, eikä naida oman maan naisia vai? - hyvän muslimin vaimo
Silmät ja korv. auki kirjoitti:
No ensinnäkin... Miten olet voinut edes naida tämän aidon muslimisi ilman perheen torjuntaa? Siihen voi olla vain yksi syy: länsimainen ajattelutapa perheessä tai miehessä, ehkä molemmissa.
Aito muslimi seuraa Koraania ja kunnioittaa perheensä tahtoa. Ja eivät todellakaan hyväksy eurooppalaista "heitukkaa" vaimoksi, oli millainen tahansa. Ja jos vietätte jouluakin niin miehesi on hyväksynyt länsimaiset tavat. Jos hän seuraisi perinteitä OIKEASTI niin teidän lapset olisivat muslimeja, poikanne ympärileikattu ja kaikkea muuta mukavaa. Tiedät varmaan...kultaseni, olethan tietoinen siitä että joissakin maissa muslimiperheet "noudattavat" vanhoollisia tapoja ja perinteitä jotka sinänsä eivät ole sama asia kuin islam, eli se että mieheni perhe hyväkysyy täysin kristityn eurooppalaisen vaimon, ei tee heistä sen huonompia muslimeja tai merkitse että he ajattelisivat länsimaalaisesti tai vaikka näin tekisivätkin, ei sekään heistä ei kunnollista muslimia tee. en oikeen ymmärrä tätä viljelemääsi "länsimaalaiset tavat" asiaa, länsiimaalainen kun voi olla ihan yhtä hyvä muslimi kuin kuka tahansa ei länsimaalainenkin.
meidän lapsemme ovat muslimeja, se on ainoa asia mihin kristitty/juutalaisvaimon täytyy sitoutua naidessaan muslimin, mutta en ajattele sitä mitenkään alistumisena, niin minun tai lapsiemmekaan kannalta.
olen pahoillani jos sinulla on näin huonoja kokemuksia islamista/muslimeista, onneksi minulle on osunut perhe joka hyväksyy poikansa vaimon juuri sellaisenaan kun on, eikä ole millään tavalla vaatinut muuttumaan. hyvä muslimi kuin kunnioittaa ja näkee hyvän ihmisessä juuri sellaiseenaan kuin ovat! - Naimisiinnaimisiin
justiinsa niin kirjoitti:
minä olen ollut jo 12 vuotta uskontoaan harjoittavan muslimin kanssa naimisissa, vaikken muslimi olekkaan, on islam ja koraani todella tuttuja asioita! emme todellakaan elä synnissä, vaikka olenkin kristitty, islam sallii muslimi miehen avioitua uskovan kristityn tai juutalaisen kanssa, vaikkei suotavaa olekkaan! ainut vaatimus kristityltä/juutalaiselta vaimolta on että hän sitoutuu kasvattamaan mahdolliset lapset islamin mukaisesti.
joten suosittelen sinua perehtymään hieman tarkemmin koraaniin, koska väittämäsi "Muslimiuskonto on kompleksinen siinäkin mielessä, että se ei vain yksinkertaisesti hyväksy muita uskontoja" osoittaa ettet todella tiedä islamista mitään. mieheni uskova perhe on hyväksynyt minut alusta lähtien ja jopa sen että minulla oli lapsi(toiselle miehelle) jo avioituessani heidän poikansa kanssa. rahasta tai muusta hyötymisestä ei tosiaan ole ollut kyse, koska mieheni perhe on todella hyvin toimeentuleva, ihan suomenkin mittapuulla ja tukivat yhteisen elämämme aloitusta huomattavalla summalla...
"se joka seuraa oikeasti Koraania ei todellakaan nai eurooppalaista naista. " mahdatkohan tietää sen että myös eurooppalainen nainen voi olla muslimi? löytyyhän euroopasta muslimimaitakin, joten tuokin väittämäsi on aika uskomaton, kaikkien kunnon muslimien pitäisi siis hakea vaimonsa afrikasta tai aasiasta, eikä naida oman maan naisia vai?Kertoisitko kuka imaami ja missä suostui vihkimään teidät? Itse olen yrittänyt etsiä imaamia joka olisi suostunut siunaamaan kristityn ja muslimin avioliittoon mutta toistaiseksi en ole löytänyt.
- Rakas Watson
hyvän muslimin vaimo kirjoitti:
kultaseni, olethan tietoinen siitä että joissakin maissa muslimiperheet "noudattavat" vanhoollisia tapoja ja perinteitä jotka sinänsä eivät ole sama asia kuin islam, eli se että mieheni perhe hyväkysyy täysin kristityn eurooppalaisen vaimon, ei tee heistä sen huonompia muslimeja tai merkitse että he ajattelisivat länsimaalaisesti tai vaikka näin tekisivätkin, ei sekään heistä ei kunnollista muslimia tee. en oikeen ymmärrä tätä viljelemääsi "länsimaalaiset tavat" asiaa, länsiimaalainen kun voi olla ihan yhtä hyvä muslimi kuin kuka tahansa ei länsimaalainenkin.
meidän lapsemme ovat muslimeja, se on ainoa asia mihin kristitty/juutalaisvaimon täytyy sitoutua naidessaan muslimin, mutta en ajattele sitä mitenkään alistumisena, niin minun tai lapsiemmekaan kannalta.
olen pahoillani jos sinulla on näin huonoja kokemuksia islamista/muslimeista, onneksi minulle on osunut perhe joka hyväksyy poikansa vaimon juuri sellaisenaan kun on, eikä ole millään tavalla vaatinut muuttumaan. hyvä muslimi kuin kunnioittaa ja näkee hyvän ihmisessä juuri sellaiseenaan kuin ovat!viela miksi vihaat lapsiasi niin paljon? Tiesithan etta Suomessa voi ehkaisylla estaa raskauden. Ei ole mitenkaan hyvaksi lapselle kun oma aiti vihaa jo pienesta pitaen.
- hgkjff
MarjaanaFromHelsinki kirjoitti:
Et voi olla kristitty ja muslimi samaan aikaan. Kristinuskon mukaan Islam on pelkkä väärä ilmoitus ja harhausko, joka johtaa kristittyjä harhaan. Muslimina et voi siis olla kristitty, kristinuskon kannattaja tai seurata kristinuskon jumalaa.
Islam kiistää monta kristinuskon pelusperuspilareista. Esim. jumalan poikuus ja pyhä kolminaisuus. Kristinuskon mukaan jeesus on jumalan poika, mutta Islamin mukaan näin ei ole vaan hän on VAIN yksi profeetoista. Olisi jumalanpilkkaa nostaa mohammad jeesuksen edelle. Myöskään kristinuskolle elintärkeä pyhä kolminaisuus ei sovi mitenkään Islamiin. Islam ei ole mikään uusi ilmoitus kristinuskosta vaan aavikon asukkaiden oma väännelmä muiden kansojen uskonnollisista perinteistä ja heidän omista heimoperinteistään.
Muslimien mielestä jumalat voivat olla samat, koska tämä nyt on vain yksi taktiikka käännyttää ihmisiä. Jos kuitenkin puhuisit seurakuntasi papin kanssa niin hän luultavasti pystyisi kertomaan paljon enemmänkin ristiriitoja miksi Islam ja kristinusko eivät todellakaan ole yhteensopivia tai mitenkään sama asia.
Erittäin pässiä vaihtaa uskontoaan toisen ihmisen mieliksi tai ihan muuten vain, että voisi ymmärtää häntä paremmin. Yritäpä kertoa miehellesi, että hän kääntyy sinun vuoksesi kristinuskoon tai ryhtyy ateistiksi ymmärtääkseen kulttuuriasi. Ei taitaisi mies suostua, ei. Miksi siis teet itsestäsi pellen varsinkin kun asutte ilmeisesti Suomessa.
t. muslimin kanssa yhdessä, mutta ateisti.`kristittyjen mukaan islam on harhattava` ajattelepas mitä puhut ateisti olet itse ihan harhateillä ja et edes huomaa sitä kun haluat kommentoida täällä niin älä tule puhumaan valheita ja loukkaamaan toisia näköjään sinulle ei ole opettettu kunnioittamaan muita eka luokkalainen lapsikin osaa kunnioittaa muita mutta sinä itse et häpeä häpeä todella noloa lapset nauraisi sinulle kun kuulisi sinun puhuvan noin!!!
- cilla85
keskustella ota yhteyttä: [email protected]
olen naimisissa turkin kurdin kanssa. - dlgjtui6
Jatka vain seurustelua vielä kolmisen vuotta, eiköhän siinä ajassa aika moni asia käy selväksi. Mikä kiire teillä on naimisiin? Oleskelulupa loppumassa?
- ..................
kuullut kauhukertomuksia, kuinka se ihana ja kultainen muslimimies muuttuikin hirvittäväksi alistajaksi ja pahoinpitelijäksi naimisiin menon jälkeen. En väitä, että jokainen muslimimies olisi tällainen. Toki heidänkin joukkoon mahtuu muutamia länsimaalaistuneita yksilöitä.
- Miespoloinen
se ei mene ihan noin.
Ongelma syntyy siitä, että mies pettyy hirmuiseesti mentyään naimisiin, kun vaimo ei olekaan oikea vaimo, sellainen, jota hän odotti: joka pitää' kodin siistinä ja tarjoaa niitä ruokia, joita äitikin laittoi, pysyy kotona ja on kodin kuningatar. Joka kaunistaa itseään miestä varten ja on aina valmis täyttämään tämän tarpeet, myös seksuaaliset.
Ei ihme, jos alkaa ottaa päähän, varsinkin, jos vaimo osoittautuu laiskaksi, epäsiistiksi, pahantuuliseksi ja viinaan ja miehiin meneväksi. - Klaara tati
Miespoloinen kirjoitti:
se ei mene ihan noin.
Ongelma syntyy siitä, että mies pettyy hirmuiseesti mentyään naimisiin, kun vaimo ei olekaan oikea vaimo, sellainen, jota hän odotti: joka pitää' kodin siistinä ja tarjoaa niitä ruokia, joita äitikin laittoi, pysyy kotona ja on kodin kuningatar. Joka kaunistaa itseään miestä varten ja on aina valmis täyttämään tämän tarpeet, myös seksuaaliset.
Ei ihme, jos alkaa ottaa päähän, varsinkin, jos vaimo osoittautuu laiskaksi, epäsiistiksi, pahantuuliseksi ja viinaan ja miehiin meneväksi.Islam ei ole kahlitseva uskonto, painvastoin se hyvaksyy kaikki uskonnot. On vapaa. tama vain tiedoksi teille kaikille.
Muslimeja on kaikkialla, kirjoittaja vain ei halua mainita minka maan kansalaisesta on kysymys, on vaikea luonnehtia noin ylipaataan vain etta "muslimit". Esim. kurdit, tai irakilaiset, tai afrikkalaiset voivat olla aivan eri luokkaa. tama vain yleisena saantona.
Siis mista maasta tama rakkaus on kotoisin ? Kauanko olette tunteneet toisenne, ja oletko tutustunut perheeseensa jo ja asunut miehesi kotimaassa ? tama antaisi teille paremman kuvan, kuin joku Suomi24 palstan kysely. - satuja.
Klaara tati kirjoitti:
Islam ei ole kahlitseva uskonto, painvastoin se hyvaksyy kaikki uskonnot. On vapaa. tama vain tiedoksi teille kaikille.
Muslimeja on kaikkialla, kirjoittaja vain ei halua mainita minka maan kansalaisesta on kysymys, on vaikea luonnehtia noin ylipaataan vain etta "muslimit". Esim. kurdit, tai irakilaiset, tai afrikkalaiset voivat olla aivan eri luokkaa. tama vain yleisena saantona.
Siis mista maasta tama rakkaus on kotoisin ? Kauanko olette tunteneet toisenne, ja oletko tutustunut perheeseensa jo ja asunut miehesi kotimaassa ? tama antaisi teille paremman kuvan, kuin joku Suomi24 palstan kysely.aivopesu nainen kirjottelee.Islam on syvältä p........
- never again
Minun marokkolainen muslimi exäni löysi uuden naisen tai oikeastaan naisia 3kk hääpäivän jälkeen. Vielä seurustelumme aikoihin kuuntelin kaikki ihanat läpäläpä stoorit tulevasta ihanasta ja onnellisesta avioliitostamme ja vielä kun äijä jäi kiinni ekasta naisestaan niin uskoin, tai oikeastaan halusin uskoa, taas kaikki paskanjauhamiset. Mutta kyllä se mitta täyteen tulee kun pelkkää valehtelua melkeen vuoden päivät kuuntelee. Muslimeilla on ja täytyykin olla vaimon lisäksi aina muita tyttöystäviä koska ne on niin luusereita!!!!!!!!!!
- Meriami
Pakko nyt sanoa tähän jotakin.. Ei se aina noinkaan mene. Meillä on nyt takana viisi avioliittovuotta ja todennäköisesti lisää tulossa. Mies on kyllä muuttunut avioliiton aikana, mutta ei naimisiinmennessä eikä muutenkaan mitenkään yhtäkkiä. Minun asemani hänen puolisonaan on lähinnä vain parantunut vuosien kuluessa, enää ei esim. käy niin kovasti miehen kunnialle, jos teen jotakin, mitä omanmaalainen vaimo ei tekisi. Tähän liittyy myös se, että kavereille pitää esittää, että mies päättää kaikki asiat - no ei päätä, eikä enää ole niin välttämätöntä näytellä näin kavereillekaan. Mies on kyllä luonteeltaan hirveän kiltti ja jaksaa tehdä minun puolestani asioita, joita minä en välttämättä hänen puolestaan jaksaisi. En toki väitä, etteikö näihin vuosiin ole mahtunut paljonkin riitaa ja erimielisyyksiä, mutta miehen kunniaksi täytyy sanoa, että hän on jaksanut keskustella ja neuvotella asioista niin kauan, että ne on saatu sovittua. Palstaa lukiessa voi päätellä, että kaikkien kohdalla näin ei ole.
Aloittajan kysymyksiin vastaan sen verran, että mies ei ole koskaan ollut erityisen uskonnollinen, ei tavallisesti rukoile, vaikka ramadanin säännöistä pitääkin kiinni ja aiemmin joi alkoholiakin. Minä en ole sitä koskaan harrastanut, joten miehen ei ole tarvinnut ottaa kantaa juomiseeni. Ennen ja jälkeen naimisiinmenon olen elänyt niin kuin parhaaksi näen. ;) Mies ei siis puutu menoihini, kavereihini, pukeutumiseeni tms. Mikään ei oikeastaan muuttunut meillä, kun avioliitto solmittiin. - 7i6
Meriami kirjoitti:
Pakko nyt sanoa tähän jotakin.. Ei se aina noinkaan mene. Meillä on nyt takana viisi avioliittovuotta ja todennäköisesti lisää tulossa. Mies on kyllä muuttunut avioliiton aikana, mutta ei naimisiinmennessä eikä muutenkaan mitenkään yhtäkkiä. Minun asemani hänen puolisonaan on lähinnä vain parantunut vuosien kuluessa, enää ei esim. käy niin kovasti miehen kunnialle, jos teen jotakin, mitä omanmaalainen vaimo ei tekisi. Tähän liittyy myös se, että kavereille pitää esittää, että mies päättää kaikki asiat - no ei päätä, eikä enää ole niin välttämätöntä näytellä näin kavereillekaan. Mies on kyllä luonteeltaan hirveän kiltti ja jaksaa tehdä minun puolestani asioita, joita minä en välttämättä hänen puolestaan jaksaisi. En toki väitä, etteikö näihin vuosiin ole mahtunut paljonkin riitaa ja erimielisyyksiä, mutta miehen kunniaksi täytyy sanoa, että hän on jaksanut keskustella ja neuvotella asioista niin kauan, että ne on saatu sovittua. Palstaa lukiessa voi päätellä, että kaikkien kohdalla näin ei ole.
Aloittajan kysymyksiin vastaan sen verran, että mies ei ole koskaan ollut erityisen uskonnollinen, ei tavallisesti rukoile, vaikka ramadanin säännöistä pitääkin kiinni ja aiemmin joi alkoholiakin. Minä en ole sitä koskaan harrastanut, joten miehen ei ole tarvinnut ottaa kantaa juomiseeni. Ennen ja jälkeen naimisiinmenon olen elänyt niin kuin parhaaksi näen. ;) Mies ei siis puutu menoihini, kavereihini, pukeutumiseeni tms. Mikään ei oikeastaan muuttunut meillä, kun avioliitto solmittiin.Noin se menee silloin kun se menee hyvin. Valitettavasti taitaa hyvin usein kuitenkin mennä huonommin, kun kaksi hyvin erilaista kulttuuria kohtaa. Vaatii paljon hyviä henkilökohtaisia ominaisuuksia patriarkaalisesta kulttuurista tulevalta mieheltä, jotta hän taipuisi länsimaiseen parisuhde- ja perhemalliin sekä sukupuolirooleihin. Sinua on siis syytä onnitella: kohdallesi on tainnut sattua keskivertoa kehityskykyisempi yksilö. Toisaalta hänen lähtökohtansakaan eivät ole tainneet olla kovin "vaikeat". Juttu olisi kokonaan toinen, jos kyseessä olisi vaikka kovasti uskonnollinen tyyppi. Muuten olen sitä mieltä, että ken länsimaihin lähtee, saa luvan sopeutua myös länsimaiseen elämänmenoon. Not the other way around.
- Näin...
Vaimona menet miehen "omistukseen" ja sinun tekosi ovat hänen ja hänen perheensä tekoja, joista koko perheen kunnia on kiinni. Muslimit noudattavat sharia-lakia, jonka tulkinnasta näkee selvästi, että nainen on holhouksenalainen ja huomattavasti alempiarvoisempi kuin mies.
- kiva misu,mut housus
Aika huvittavaakin lukea tuota ajoittain paatoksellista tekstiä,tokihan nimim.rakastaa/ei rakasta elää paineiden alla nyt,mutta jos on kyse kurdista,heiltä jopa hyväksytäänkin siihen asti tuo holtittomuus,kunnes hän käy naimassa tämän perinteiden mukaisen kaunottaren sieltä,sen jälkeen voi olla jalkavaimona,mutta miehenkin suhtautuminen muuttuu,kun hänellä on tämä kaunis neitsytkuningatarpuoliso rinnallaan,muslimi vaimonkaan ei ole pakko hyväksyä miehen pitämiä jalkavaimoja,hän voi ottaa siinä suvun avukseen ja sinulla on sen jälkeen piilopaikoista pula.
Ja aloittaja,vai kuka se nyt olikaan rakastaa/ei rakasta,vaikuttaa siltä että pyrit ymmärtämään liikaa tätä seurustelu kumppaniasi,ymmärtämään hänen kärsimystään,kun muka joutuu ottamaan soveliaan puolison.
Ei asiat ole aina niinkuin kurdimies puhuu,afrikkalaisetkin taitavat olla siinä suhteessa rehellisempiä.Ainakin ne aviolittoinakin kestävät himpun kauemmin.
Oikea muslimimies saa naida oikean musliminaisen,edes käännynnäisyys ei tee kristitystä naimakelpoista,kuljet aina leima otsassasi.Ja jos muslimimies ottaa ne 4 lainsallimaa vaimoa,heidän täytyy kaikkien olla muslimeja,synnynnäisiä.
Tokihan heidänkin kotimaissaan,on näitä syrjähyppyjä mutta niillä aiheutetaan häpeää perheelle,joka ei ole sama asia kuin suomessa:äiti,isä ja lapset.
N.s kunniakulttuuri maissa perhe on koko juoruileva suku ja kylä ja kaupunki.
Kaikki tietävät toistensa asiat.
Lukaisepa alan kirjallisuutta.
Minä voisin paljonkin kirjoittaa vastaavasta aiheesta,mutta se on nyt jäänyt taakse,se elämä,samoine valheineen,mitä enemmän Vantaassa vettä virtaa,sitä haileampi on muisto tästä valehtelevasta muslimista,joka oli länsimaalaistunut.....näin se vaan menee,suomineitoa pissitään silmään jos toiseenkin. - Rakastaa/ei rakasta
kiva misu,mut housus kirjoitti:
Aika huvittavaakin lukea tuota ajoittain paatoksellista tekstiä,tokihan nimim.rakastaa/ei rakasta elää paineiden alla nyt,mutta jos on kyse kurdista,heiltä jopa hyväksytäänkin siihen asti tuo holtittomuus,kunnes hän käy naimassa tämän perinteiden mukaisen kaunottaren sieltä,sen jälkeen voi olla jalkavaimona,mutta miehenkin suhtautuminen muuttuu,kun hänellä on tämä kaunis neitsytkuningatarpuoliso rinnallaan,muslimi vaimonkaan ei ole pakko hyväksyä miehen pitämiä jalkavaimoja,hän voi ottaa siinä suvun avukseen ja sinulla on sen jälkeen piilopaikoista pula.
Ja aloittaja,vai kuka se nyt olikaan rakastaa/ei rakasta,vaikuttaa siltä että pyrit ymmärtämään liikaa tätä seurustelu kumppaniasi,ymmärtämään hänen kärsimystään,kun muka joutuu ottamaan soveliaan puolison.
Ei asiat ole aina niinkuin kurdimies puhuu,afrikkalaisetkin taitavat olla siinä suhteessa rehellisempiä.Ainakin ne aviolittoinakin kestävät himpun kauemmin.
Oikea muslimimies saa naida oikean musliminaisen,edes käännynnäisyys ei tee kristitystä naimakelpoista,kuljet aina leima otsassasi.Ja jos muslimimies ottaa ne 4 lainsallimaa vaimoa,heidän täytyy kaikkien olla muslimeja,synnynnäisiä.
Tokihan heidänkin kotimaissaan,on näitä syrjähyppyjä mutta niillä aiheutetaan häpeää perheelle,joka ei ole sama asia kuin suomessa:äiti,isä ja lapset.
N.s kunniakulttuuri maissa perhe on koko juoruileva suku ja kylä ja kaupunki.
Kaikki tietävät toistensa asiat.
Lukaisepa alan kirjallisuutta.
Minä voisin paljonkin kirjoittaa vastaavasta aiheesta,mutta se on nyt jäänyt taakse,se elämä,samoine valheineen,mitä enemmän Vantaassa vettä virtaa,sitä haileampi on muisto tästä valehtelevasta muslimista,joka oli länsimaalaistunut.....näin se vaan menee,suomineitoa pissitään silmään jos toiseenkin.Kappas kun tämäkin ketju on jälleen nostettu esille.
Pientä päivitystä voisin tämänhetkiseen tilanteeseen kirjoittaa... Irakiin on joku nyt sitten juorunnut minusta, ja siellä on kotiväki raivoissaan että poika elää synnissä jonkun suomalaisen kanssa. Mitään sellaistahan he eivät halunneet kuullakaan, että minä olisin mahdollinen vaimo... Paikallinen vaimo on päätetty ja ilmeisesti tässä kuussa liitto solmitaan (jonkun uskotun miehen sijaistaessa poikaystävääni) ja muija laittaa sieltä käsin oleskelulupahakemuksen vireille. Toivomme ja uskomme, että tuo prosessi vie mahdollisimman kauan aikaa, eli jatkamme yhdessä vaikka tiedämmekin että se ei periaatteessa kannata. Olisi molemmille helpompaa lopettaa seurustelu jo nyt, mutta lukuisien keskustelujen ja riitojenkin jälkeen tässä ollaan edelleen, koska molemminpuoliset tunteet ovat niin voimakkaat, ettei kumpikaan halua lopettaa ennen kuin on ihan pakko.
Se mitä olemme pystyneet sopimaan tässä karmeassa tilanteessa on, että emme tapaile emmekä jatka yhdessäoloa kun se muija tänne saapuu. Minä en halua olla mikään jalkavaimo, eikä mies halua jäädä kiinni sopimattomasta suhteesta, mikä aiheuttaisi isoja ongelmia suvun kanssa. Lähinnä siis muijan suvun ja oman suvun välillä kotimaassa. Tosin mies toivoo, että sen muijan kanssa homma ei kertakaikkiaan toimi ja hän voisi ottaa ihan rehellisen eron, mutta sitä minä en usko, enkä ala miestä odottelemaan. Eiköhän se olisi aika hankala tilanne muutenkin. Siis oletetaan että muija odottaa ensin esim 6-12 kk oleskelulupaa, sit saapuu Suomeen ja aloittaa vaimon roolin. Ja mieskö muka muutaman kuukauden sisällä saisi oman isänsä ja muut vakuuttumaan, että tämä ei toimi ja voisi noin vain ottaa eron ja pistää muijan menolipun kanssa paluukoneeseen? Höpöhöpö. Etenkin kun siellä tiedetään että joku suomalaisnainen on ollut jo ennen liittoa.
Tämän miehen perhe siis on niin umpimuslimeja ja vanhoillisia muutenkin, etteivät ikipäivänä hyväksyisi minua pojan vaimoksi. He eivät hyväksy edes sitä, että poika täällä asuu ja elää ylipäätään, ja jokaisessa puhelussa vaativat palaamaan kotiin. Vaikka mies on täällä ollut jo monia vuosia. Ja siksi jaksan ihmetellä joka kerta kun luen tällä palstalla juttuja, joissa suomivaimo otetaan avosylin vastaan kurdi-tai arabiperheeseen... - Larissavyborova
Rakastaa/ei rakasta kirjoitti:
Kappas kun tämäkin ketju on jälleen nostettu esille.
Pientä päivitystä voisin tämänhetkiseen tilanteeseen kirjoittaa... Irakiin on joku nyt sitten juorunnut minusta, ja siellä on kotiväki raivoissaan että poika elää synnissä jonkun suomalaisen kanssa. Mitään sellaistahan he eivät halunneet kuullakaan, että minä olisin mahdollinen vaimo... Paikallinen vaimo on päätetty ja ilmeisesti tässä kuussa liitto solmitaan (jonkun uskotun miehen sijaistaessa poikaystävääni) ja muija laittaa sieltä käsin oleskelulupahakemuksen vireille. Toivomme ja uskomme, että tuo prosessi vie mahdollisimman kauan aikaa, eli jatkamme yhdessä vaikka tiedämmekin että se ei periaatteessa kannata. Olisi molemmille helpompaa lopettaa seurustelu jo nyt, mutta lukuisien keskustelujen ja riitojenkin jälkeen tässä ollaan edelleen, koska molemminpuoliset tunteet ovat niin voimakkaat, ettei kumpikaan halua lopettaa ennen kuin on ihan pakko.
Se mitä olemme pystyneet sopimaan tässä karmeassa tilanteessa on, että emme tapaile emmekä jatka yhdessäoloa kun se muija tänne saapuu. Minä en halua olla mikään jalkavaimo, eikä mies halua jäädä kiinni sopimattomasta suhteesta, mikä aiheuttaisi isoja ongelmia suvun kanssa. Lähinnä siis muijan suvun ja oman suvun välillä kotimaassa. Tosin mies toivoo, että sen muijan kanssa homma ei kertakaikkiaan toimi ja hän voisi ottaa ihan rehellisen eron, mutta sitä minä en usko, enkä ala miestä odottelemaan. Eiköhän se olisi aika hankala tilanne muutenkin. Siis oletetaan että muija odottaa ensin esim 6-12 kk oleskelulupaa, sit saapuu Suomeen ja aloittaa vaimon roolin. Ja mieskö muka muutaman kuukauden sisällä saisi oman isänsä ja muut vakuuttumaan, että tämä ei toimi ja voisi noin vain ottaa eron ja pistää muijan menolipun kanssa paluukoneeseen? Höpöhöpö. Etenkin kun siellä tiedetään että joku suomalaisnainen on ollut jo ennen liittoa.
Tämän miehen perhe siis on niin umpimuslimeja ja vanhoillisia muutenkin, etteivät ikipäivänä hyväksyisi minua pojan vaimoksi. He eivät hyväksy edes sitä, että poika täällä asuu ja elää ylipäätään, ja jokaisessa puhelussa vaativat palaamaan kotiin. Vaikka mies on täällä ollut jo monia vuosia. Ja siksi jaksan ihmetellä joka kerta kun luen tällä palstalla juttuja, joissa suomivaimo otetaan avosylin vastaan kurdi-tai arabiperheeseen...Miehesi ei siis pysty toimimaan edes Suomessa perheensä tahtoa vastaan?
Ja vielä joku kysyy, mistä islamistinen terrorismi syntyy? Voi sitä itsepetoksen määrää, jota suomalaiset naiset harrastavat.
Sovitaan: harrastakaa te näitä urheita ritareita. Me menestyvät suomalaismiehet keskitymme ulkomaisiin naisiin. Harrastakaa siis rauhassa urheita uroksianne, antakaa meidän luoda elämämme rauhassa ilman että joka hetki auotte päätänne.
Siis: onnea ja menestystä aloittajalle. Tosin vielä on kysymättä, miksi "uljas ritari" on Suomessa eikä palaa maahansa? - 84565
Rakastaa/ei rakasta kirjoitti:
Kappas kun tämäkin ketju on jälleen nostettu esille.
Pientä päivitystä voisin tämänhetkiseen tilanteeseen kirjoittaa... Irakiin on joku nyt sitten juorunnut minusta, ja siellä on kotiväki raivoissaan että poika elää synnissä jonkun suomalaisen kanssa. Mitään sellaistahan he eivät halunneet kuullakaan, että minä olisin mahdollinen vaimo... Paikallinen vaimo on päätetty ja ilmeisesti tässä kuussa liitto solmitaan (jonkun uskotun miehen sijaistaessa poikaystävääni) ja muija laittaa sieltä käsin oleskelulupahakemuksen vireille. Toivomme ja uskomme, että tuo prosessi vie mahdollisimman kauan aikaa, eli jatkamme yhdessä vaikka tiedämmekin että se ei periaatteessa kannata. Olisi molemmille helpompaa lopettaa seurustelu jo nyt, mutta lukuisien keskustelujen ja riitojenkin jälkeen tässä ollaan edelleen, koska molemminpuoliset tunteet ovat niin voimakkaat, ettei kumpikaan halua lopettaa ennen kuin on ihan pakko.
Se mitä olemme pystyneet sopimaan tässä karmeassa tilanteessa on, että emme tapaile emmekä jatka yhdessäoloa kun se muija tänne saapuu. Minä en halua olla mikään jalkavaimo, eikä mies halua jäädä kiinni sopimattomasta suhteesta, mikä aiheuttaisi isoja ongelmia suvun kanssa. Lähinnä siis muijan suvun ja oman suvun välillä kotimaassa. Tosin mies toivoo, että sen muijan kanssa homma ei kertakaikkiaan toimi ja hän voisi ottaa ihan rehellisen eron, mutta sitä minä en usko, enkä ala miestä odottelemaan. Eiköhän se olisi aika hankala tilanne muutenkin. Siis oletetaan että muija odottaa ensin esim 6-12 kk oleskelulupaa, sit saapuu Suomeen ja aloittaa vaimon roolin. Ja mieskö muka muutaman kuukauden sisällä saisi oman isänsä ja muut vakuuttumaan, että tämä ei toimi ja voisi noin vain ottaa eron ja pistää muijan menolipun kanssa paluukoneeseen? Höpöhöpö. Etenkin kun siellä tiedetään että joku suomalaisnainen on ollut jo ennen liittoa.
Tämän miehen perhe siis on niin umpimuslimeja ja vanhoillisia muutenkin, etteivät ikipäivänä hyväksyisi minua pojan vaimoksi. He eivät hyväksy edes sitä, että poika täällä asuu ja elää ylipäätään, ja jokaisessa puhelussa vaativat palaamaan kotiin. Vaikka mies on täällä ollut jo monia vuosia. Ja siksi jaksan ihmetellä joka kerta kun luen tällä palstalla juttuja, joissa suomivaimo otetaan avosylin vastaan kurdi-tai arabiperheeseen...Miksi mies on täällä jos perhe vaatii häntä palaamaan kotiin? Kun hän kerran on sentään niin kuuliainen ja perherakas, että mukisematta ottaa perheen hänelle osoittaman vaimonkin. Todella kummallinen yhtälö. Jos mies on niin suvun määräiltävissä, niin kai hän muuttaisi vaatimuksesta takaisin kotimaahansa. Tai toisaalta: jos hän kerran voi vastustaa suvun tahtoa tässä muuttoasiassa, niin kai hän voisi vastustaa sitä avioliittoasiassa rakastamansa (!) naisen tähden. Taitaa mies oikeasti kuitenkin haluta sen kotimaan morsion. Joka tapauksessa, mikään ritari ei ole kyseessä. Joten etpä sinä paljon menetäkään, jos näin positiivisesti halutaan ajatella.
- rakastettu miniä
Rakastaa/ei rakasta kirjoitti:
Kappas kun tämäkin ketju on jälleen nostettu esille.
Pientä päivitystä voisin tämänhetkiseen tilanteeseen kirjoittaa... Irakiin on joku nyt sitten juorunnut minusta, ja siellä on kotiväki raivoissaan että poika elää synnissä jonkun suomalaisen kanssa. Mitään sellaistahan he eivät halunneet kuullakaan, että minä olisin mahdollinen vaimo... Paikallinen vaimo on päätetty ja ilmeisesti tässä kuussa liitto solmitaan (jonkun uskotun miehen sijaistaessa poikaystävääni) ja muija laittaa sieltä käsin oleskelulupahakemuksen vireille. Toivomme ja uskomme, että tuo prosessi vie mahdollisimman kauan aikaa, eli jatkamme yhdessä vaikka tiedämmekin että se ei periaatteessa kannata. Olisi molemmille helpompaa lopettaa seurustelu jo nyt, mutta lukuisien keskustelujen ja riitojenkin jälkeen tässä ollaan edelleen, koska molemminpuoliset tunteet ovat niin voimakkaat, ettei kumpikaan halua lopettaa ennen kuin on ihan pakko.
Se mitä olemme pystyneet sopimaan tässä karmeassa tilanteessa on, että emme tapaile emmekä jatka yhdessäoloa kun se muija tänne saapuu. Minä en halua olla mikään jalkavaimo, eikä mies halua jäädä kiinni sopimattomasta suhteesta, mikä aiheuttaisi isoja ongelmia suvun kanssa. Lähinnä siis muijan suvun ja oman suvun välillä kotimaassa. Tosin mies toivoo, että sen muijan kanssa homma ei kertakaikkiaan toimi ja hän voisi ottaa ihan rehellisen eron, mutta sitä minä en usko, enkä ala miestä odottelemaan. Eiköhän se olisi aika hankala tilanne muutenkin. Siis oletetaan että muija odottaa ensin esim 6-12 kk oleskelulupaa, sit saapuu Suomeen ja aloittaa vaimon roolin. Ja mieskö muka muutaman kuukauden sisällä saisi oman isänsä ja muut vakuuttumaan, että tämä ei toimi ja voisi noin vain ottaa eron ja pistää muijan menolipun kanssa paluukoneeseen? Höpöhöpö. Etenkin kun siellä tiedetään että joku suomalaisnainen on ollut jo ennen liittoa.
Tämän miehen perhe siis on niin umpimuslimeja ja vanhoillisia muutenkin, etteivät ikipäivänä hyväksyisi minua pojan vaimoksi. He eivät hyväksy edes sitä, että poika täällä asuu ja elää ylipäätään, ja jokaisessa puhelussa vaativat palaamaan kotiin. Vaikka mies on täällä ollut jo monia vuosia. Ja siksi jaksan ihmetellä joka kerta kun luen tällä palstalla juttuja, joissa suomivaimo otetaan avosylin vastaan kurdi-tai arabiperheeseen...ihmettelemistä siinä on? miehesi perhe on selvästi huonosti koulutettua väkeä ja todella vanhoollista, sellaiset ihmiset harvemmin hyväksyvätkään...
minun mieheni perhe on ottanut minut todellakin avosylin vastaan ja viimekin kesänä vietin kuukauden heidän luonaan, mieheni ollessa suomessa töissä! islamista keskustellaan perehen kanssa paljonkin mutta milloinkaan he eivät ole edes kysyneet olenko kiinnostunut kääntymään muslimiksi!
mieheni isä pitää minusta kopa enemmän kun muiden poikiensa muslimivaimoista! - yxexjo
Rakastaa/ei rakasta kirjoitti:
Kappas kun tämäkin ketju on jälleen nostettu esille.
Pientä päivitystä voisin tämänhetkiseen tilanteeseen kirjoittaa... Irakiin on joku nyt sitten juorunnut minusta, ja siellä on kotiväki raivoissaan että poika elää synnissä jonkun suomalaisen kanssa. Mitään sellaistahan he eivät halunneet kuullakaan, että minä olisin mahdollinen vaimo... Paikallinen vaimo on päätetty ja ilmeisesti tässä kuussa liitto solmitaan (jonkun uskotun miehen sijaistaessa poikaystävääni) ja muija laittaa sieltä käsin oleskelulupahakemuksen vireille. Toivomme ja uskomme, että tuo prosessi vie mahdollisimman kauan aikaa, eli jatkamme yhdessä vaikka tiedämmekin että se ei periaatteessa kannata. Olisi molemmille helpompaa lopettaa seurustelu jo nyt, mutta lukuisien keskustelujen ja riitojenkin jälkeen tässä ollaan edelleen, koska molemminpuoliset tunteet ovat niin voimakkaat, ettei kumpikaan halua lopettaa ennen kuin on ihan pakko.
Se mitä olemme pystyneet sopimaan tässä karmeassa tilanteessa on, että emme tapaile emmekä jatka yhdessäoloa kun se muija tänne saapuu. Minä en halua olla mikään jalkavaimo, eikä mies halua jäädä kiinni sopimattomasta suhteesta, mikä aiheuttaisi isoja ongelmia suvun kanssa. Lähinnä siis muijan suvun ja oman suvun välillä kotimaassa. Tosin mies toivoo, että sen muijan kanssa homma ei kertakaikkiaan toimi ja hän voisi ottaa ihan rehellisen eron, mutta sitä minä en usko, enkä ala miestä odottelemaan. Eiköhän se olisi aika hankala tilanne muutenkin. Siis oletetaan että muija odottaa ensin esim 6-12 kk oleskelulupaa, sit saapuu Suomeen ja aloittaa vaimon roolin. Ja mieskö muka muutaman kuukauden sisällä saisi oman isänsä ja muut vakuuttumaan, että tämä ei toimi ja voisi noin vain ottaa eron ja pistää muijan menolipun kanssa paluukoneeseen? Höpöhöpö. Etenkin kun siellä tiedetään että joku suomalaisnainen on ollut jo ennen liittoa.
Tämän miehen perhe siis on niin umpimuslimeja ja vanhoillisia muutenkin, etteivät ikipäivänä hyväksyisi minua pojan vaimoksi. He eivät hyväksy edes sitä, että poika täällä asuu ja elää ylipäätään, ja jokaisessa puhelussa vaativat palaamaan kotiin. Vaikka mies on täällä ollut jo monia vuosia. Ja siksi jaksan ihmetellä joka kerta kun luen tällä palstalla juttuja, joissa suomivaimo otetaan avosylin vastaan kurdi-tai arabiperheeseen...Mikä se sun sähköposti ossu onkaan,voisin siinä kautta vähän vaihtaa ajatuksia tämän tiimoilta...
- ota jo takkis
Rakastaa/ei rakasta kirjoitti:
Kappas kun tämäkin ketju on jälleen nostettu esille.
Pientä päivitystä voisin tämänhetkiseen tilanteeseen kirjoittaa... Irakiin on joku nyt sitten juorunnut minusta, ja siellä on kotiväki raivoissaan että poika elää synnissä jonkun suomalaisen kanssa. Mitään sellaistahan he eivät halunneet kuullakaan, että minä olisin mahdollinen vaimo... Paikallinen vaimo on päätetty ja ilmeisesti tässä kuussa liitto solmitaan (jonkun uskotun miehen sijaistaessa poikaystävääni) ja muija laittaa sieltä käsin oleskelulupahakemuksen vireille. Toivomme ja uskomme, että tuo prosessi vie mahdollisimman kauan aikaa, eli jatkamme yhdessä vaikka tiedämmekin että se ei periaatteessa kannata. Olisi molemmille helpompaa lopettaa seurustelu jo nyt, mutta lukuisien keskustelujen ja riitojenkin jälkeen tässä ollaan edelleen, koska molemminpuoliset tunteet ovat niin voimakkaat, ettei kumpikaan halua lopettaa ennen kuin on ihan pakko.
Se mitä olemme pystyneet sopimaan tässä karmeassa tilanteessa on, että emme tapaile emmekä jatka yhdessäoloa kun se muija tänne saapuu. Minä en halua olla mikään jalkavaimo, eikä mies halua jäädä kiinni sopimattomasta suhteesta, mikä aiheuttaisi isoja ongelmia suvun kanssa. Lähinnä siis muijan suvun ja oman suvun välillä kotimaassa. Tosin mies toivoo, että sen muijan kanssa homma ei kertakaikkiaan toimi ja hän voisi ottaa ihan rehellisen eron, mutta sitä minä en usko, enkä ala miestä odottelemaan. Eiköhän se olisi aika hankala tilanne muutenkin. Siis oletetaan että muija odottaa ensin esim 6-12 kk oleskelulupaa, sit saapuu Suomeen ja aloittaa vaimon roolin. Ja mieskö muka muutaman kuukauden sisällä saisi oman isänsä ja muut vakuuttumaan, että tämä ei toimi ja voisi noin vain ottaa eron ja pistää muijan menolipun kanssa paluukoneeseen? Höpöhöpö. Etenkin kun siellä tiedetään että joku suomalaisnainen on ollut jo ennen liittoa.
Tämän miehen perhe siis on niin umpimuslimeja ja vanhoillisia muutenkin, etteivät ikipäivänä hyväksyisi minua pojan vaimoksi. He eivät hyväksy edes sitä, että poika täällä asuu ja elää ylipäätään, ja jokaisessa puhelussa vaativat palaamaan kotiin. Vaikka mies on täällä ollut jo monia vuosia. Ja siksi jaksan ihmetellä joka kerta kun luen tällä palstalla juttuja, joissa suomivaimo otetaan avosylin vastaan kurdi-tai arabiperheeseen.....joka sinulla on,mies ei tule ottamaan eroa,heille kaaoksessa eläminen on tuttua,jatkaa vaimonsa kanssa,mutta jos esim.ottaisit yhteyttä jonnekin,nainen,jonka mies ei ole ollut mukana häissään,tuskin saa oleskelulupaa suomeen.
Mutta jos sen tekisit,miehen elämä hankaloituisi ja sinä saisit siitä kärsiä,tuo vaan kuulostaa niin minun entiseltä tarinaltani,jonka lopun jo tiedän,koska se on ohi.
Tuollainen mies pesiytyy aivoihisi,hänen ajatuksensa ja tunteensa ovatkin yhtäkkiä myös sinun päässäsi,uskot sokeasti kaiken,toisaalta ahdistuksen kasvaessa epätietoisesta tulevaisuudesta.
alat kai ymmärtää miten heillä aivopestään naisia itsemurha iskuihin....
Ei se ole rakkautta,olet huumaantunut tunteesta,jonka hän loihtii eteesi,et sinä ole hänen elämä,vaikka niin väittäisi,sinun täytyy pikaseen hankkia oma elämäsi takaisin ja hakeutua tämän manipuloivan miehen kantopiiristä pois.
Jos oikeasti rakastaisi sinua,ottaisi vaimokseen ja antaisi piutpaut kotimaahansa.Jossainhan kohtaa ne kulttuurin kahleet on katkettava,jos haluaa omaa elämää,mutta,huom.tämä mies ei halua omaa elämää ja uskoo että jatkat kakkos vaimona,vaikka joskus sais sen musumuijan suomeen.
hohhoijaa...... - Rakas Watson
rakastettu miniä kirjoitti:
ihmettelemistä siinä on? miehesi perhe on selvästi huonosti koulutettua väkeä ja todella vanhoollista, sellaiset ihmiset harvemmin hyväksyvätkään...
minun mieheni perhe on ottanut minut todellakin avosylin vastaan ja viimekin kesänä vietin kuukauden heidän luonaan, mieheni ollessa suomessa töissä! islamista keskustellaan perehen kanssa paljonkin mutta milloinkaan he eivät ole edes kysyneet olenko kiinnostunut kääntymään muslimiksi!
mieheni isä pitää minusta kopa enemmän kun muiden poikiensa muslimivaimoista!miehesi isa parempi pano kuin miehesi?? Vai annatko suosiolla sen panna sinua perseeseen? Taitaa veljien vaimot olla jo niin loppuunajettuja sielta etta siksi miehesi isa sinusta pitaa.
- rakastettu miniä
Rakas Watson kirjoitti:
miehesi isa parempi pano kuin miehesi?? Vai annatko suosiolla sen panna sinua perseeseen? Taitaa veljien vaimot olla jo niin loppuunajettuja sielta etta siksi miehesi isa sinusta pitaa.
watson, älä tyrkytä tapojas! meidän perheessä ei läheisyyttä ja rakkautta näytetä samalla tavalla kuin sinun perheessäsi! olen pahoillani että olet kasvatettu uskomaan että läheisyyttä ja rakkautta saa vaan seksillä!
- Totuus sattuu..
84565 kirjoitti:
Miksi mies on täällä jos perhe vaatii häntä palaamaan kotiin? Kun hän kerran on sentään niin kuuliainen ja perherakas, että mukisematta ottaa perheen hänelle osoittaman vaimonkin. Todella kummallinen yhtälö. Jos mies on niin suvun määräiltävissä, niin kai hän muuttaisi vaatimuksesta takaisin kotimaahansa. Tai toisaalta: jos hän kerran voi vastustaa suvun tahtoa tässä muuttoasiassa, niin kai hän voisi vastustaa sitä avioliittoasiassa rakastamansa (!) naisen tähden. Taitaa mies oikeasti kuitenkin haluta sen kotimaan morsion. Joka tapauksessa, mikään ritari ei ole kyseessä. Joten etpä sinä paljon menetäkään, jos näin positiivisesti halutaan ajatella.
Eihän sitä takaisin nyt kotimaahan voi mennä. Suomesta saa hyvät yhteiskunnan tuet ja edut. Tulevat lapset saavat suomalaisen korkean koulutuksen ja muita etuja. Miksi mies palaisikaan Irakiin?
Sitäpaitsi aina löytyy suomalaisia naisia salarakkaiksi liiton ohelle. Oikea paratiisimaa miehelle siis. Ei sillä että haluaisin olla kurja ihminen, itsekin olen liitossa ulkomaalaisen kanssa mutta tällaiset "lapatossu" -tarinat vaan ihmetyttää. Minun mieheni otti välimatkaa perheeseensä kun sieltä alkoi vaatimuksia satelemaan. Taitaa mies itsekin pohjimmiltaan haluta naida tämän musliminaisen. - Kristitty & Muslimi
Rakastaa/ei rakasta kirjoitti:
Kappas kun tämäkin ketju on jälleen nostettu esille.
Pientä päivitystä voisin tämänhetkiseen tilanteeseen kirjoittaa... Irakiin on joku nyt sitten juorunnut minusta, ja siellä on kotiväki raivoissaan että poika elää synnissä jonkun suomalaisen kanssa. Mitään sellaistahan he eivät halunneet kuullakaan, että minä olisin mahdollinen vaimo... Paikallinen vaimo on päätetty ja ilmeisesti tässä kuussa liitto solmitaan (jonkun uskotun miehen sijaistaessa poikaystävääni) ja muija laittaa sieltä käsin oleskelulupahakemuksen vireille. Toivomme ja uskomme, että tuo prosessi vie mahdollisimman kauan aikaa, eli jatkamme yhdessä vaikka tiedämmekin että se ei periaatteessa kannata. Olisi molemmille helpompaa lopettaa seurustelu jo nyt, mutta lukuisien keskustelujen ja riitojenkin jälkeen tässä ollaan edelleen, koska molemminpuoliset tunteet ovat niin voimakkaat, ettei kumpikaan halua lopettaa ennen kuin on ihan pakko.
Se mitä olemme pystyneet sopimaan tässä karmeassa tilanteessa on, että emme tapaile emmekä jatka yhdessäoloa kun se muija tänne saapuu. Minä en halua olla mikään jalkavaimo, eikä mies halua jäädä kiinni sopimattomasta suhteesta, mikä aiheuttaisi isoja ongelmia suvun kanssa. Lähinnä siis muijan suvun ja oman suvun välillä kotimaassa. Tosin mies toivoo, että sen muijan kanssa homma ei kertakaikkiaan toimi ja hän voisi ottaa ihan rehellisen eron, mutta sitä minä en usko, enkä ala miestä odottelemaan. Eiköhän se olisi aika hankala tilanne muutenkin. Siis oletetaan että muija odottaa ensin esim 6-12 kk oleskelulupaa, sit saapuu Suomeen ja aloittaa vaimon roolin. Ja mieskö muka muutaman kuukauden sisällä saisi oman isänsä ja muut vakuuttumaan, että tämä ei toimi ja voisi noin vain ottaa eron ja pistää muijan menolipun kanssa paluukoneeseen? Höpöhöpö. Etenkin kun siellä tiedetään että joku suomalaisnainen on ollut jo ennen liittoa.
Tämän miehen perhe siis on niin umpimuslimeja ja vanhoillisia muutenkin, etteivät ikipäivänä hyväksyisi minua pojan vaimoksi. He eivät hyväksy edes sitä, että poika täällä asuu ja elää ylipäätään, ja jokaisessa puhelussa vaativat palaamaan kotiin. Vaikka mies on täällä ollut jo monia vuosia. Ja siksi jaksan ihmetellä joka kerta kun luen tällä palstalla juttuja, joissa suomivaimo otetaan avosylin vastaan kurdi-tai arabiperheeseen...Kerroin tarinasi kurdimiehelleni. Hän nauroi ja sanoi että oletpa sinisilmäinen. Miehesi vedättää sinua. Jos olet kristitty, muslimies voisi aivan helposti mennä naimisiin kanssasi. Silloin ette eläisi edes synnissä ja miehen uskovaisella perheellä ei olisi mitään uskonnollista perustetta vastustaa liittoanne. Johan nuo "eropuheet" kuulostavat melkoiselta valheelta :D))
Mutta... Onhan se mukavaa saada sinulta seksiä kunnes saa vaimon paikalle. - 776k
Totuus sattuu.. kirjoitti:
Eihän sitä takaisin nyt kotimaahan voi mennä. Suomesta saa hyvät yhteiskunnan tuet ja edut. Tulevat lapset saavat suomalaisen korkean koulutuksen ja muita etuja. Miksi mies palaisikaan Irakiin?
Sitäpaitsi aina löytyy suomalaisia naisia salarakkaiksi liiton ohelle. Oikea paratiisimaa miehelle siis. Ei sillä että haluaisin olla kurja ihminen, itsekin olen liitossa ulkomaalaisen kanssa mutta tällaiset "lapatossu" -tarinat vaan ihmetyttää. Minun mieheni otti välimatkaa perheeseensä kun sieltä alkoi vaatimuksia satelemaan. Taitaa mies itsekin pohjimmiltaan haluta naida tämän musliminaisen.Tosiaan. Jos mies haluaa elää kuten perhe vaatii, niin hän varmaankin menee elämään sinne missä perhekin on, kotimaahansa. Jos mies taas haluaa elää kuten länsimaissa eletään, hän jää tänne ja elää itsenäisesti omat päätöksensä tehden, tarvittaessa perheeseensä etäisyyttä ottaen. Välimuoto tuntuu tosi hämärältä ja epäloogiselta, eli jotain ei nyt ole ihan niin kuin aiempi kirjoittaja luulee.
- Rakastaa/ei rakasta
yxexjo kirjoitti:
Mikä se sun sähköposti ossu onkaan,voisin siinä kautta vähän vaihtaa ajatuksia tämän tiimoilta...
Yxexjo, kirjota mulle osoitteeseen [email protected]
- Anonyymi
No kyllä tämä tuntemani ukko alkoi jo nyt määrätä,että Älä astu kenenkään kotiin äläkä päästä ketään lähestymään kehoasi. Välillä pilkkaa painoani. Sanoin hänelle että laihdutan mutta sitten voinkin saada paremman miehen😂😂 En todellakaan ole kenenkään kanssa naimisiim menossa. Se on varma asia. Olen kerran ollut suomalaisen kanssa naimisissa ja tiedän mitä se on,sama kun olisi vankilassa.
- Anonyymi
Se ruusuinen rakkaus loppuu kun yhteisasuminen alkaa. Uskokaa tai älkää. Kymmenet ystäväni tämän kokeneet. Itse en muuttanut yhteen. Huomasin pahat merkit ennen sitä ja pakenin.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensitreffit Jenni laukoo viinilasin ääressä suorat sanat Jyrkin aikeista: "Mä sanoin, että älä"
Voi ei… Mitä luulet: kestääkö Jennin ja Jyrkin avioliitto vai päättyykö eroon? Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde212586- 1482244
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän292222Hullu liikenteessä?
Mikä hullu pyörii kylillä jos jahti päällä? Näitä tosin kyllä riittää tällä kylällä.522129Niina Lahtinen uudessa elämäntilanteessa - Kotiolot ovat muuttuneet merkittävästi: "Nyt on...!"
Niina, tanssejasi on riemukasta seurata, iso kiitos! Lue Niinan haastattelu: https://www.suomi24.fi/viihde/niina-lahti211722Kun Venäjä on tasannut tilit Ukrainan kanssa, onko Suomi seuraava?
Mitä mieltä olette, onko Suomi seuraava, jonka kanssa Venäjä tasaa tilit? Ja voisiko sitä mitenkään estää? Esimerkiks3871613Ano Turtiainen saa syytteet kansankiihoituksesta
Syytteitä on kolme ja niissä on kyse kirjoituksista, jotka hän on kansanedustaja-aikanaan julkaissut Twitter-tilillään961546- 2881436
Varokaa! Lunta voi sataa kohta!
Vakava säävaroitus Lumisadevaroitus Satakunta, Uusimaa, Etelä-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanm131389- 1321379