Lapsettomista hyvä sijaisvanhempia?

21

Minusta on järjetöntä että nyt lapsettomuudesta kärsineet ihmiset ovat nähneet sijaisvanhemmuudessa keinon saada itselleen helpommin lapsi. Kun adoptointi on kallista, aikaavievää ja vaativampaa, moni tyytyy mieluummin sijaisvanhemmuuteen kun sillähän keinoin sen lapsen voi lopulta omia.
Ensinnäkin, yhtäkään lapsetonta ei pitäisi edes sijaisvanhemmaksi päästää koska heillä ei ole käytännön kokemusta siitä mitä on olla vanhempi. Toisekseen, kun lapseton alkaa sijaisvanhemmaksi, hän mielellään vieroittaa lapsen biovanhemmistaan ja on luultavasti hankala tapaus biovanhemman näkökulmasta katsottuna, koska lapseton haluaisi sen lapsen itselleen.

Lapsettomille ei saa antaa huostaanotettuja lapsia! Se on vain heidän helpompi tiensä päästä koettamaan vanhemmuutta, johon heillä ei välttämättä olekaan kykyjä.

Onko kukaan muu huolissaan tästä?

48

1631

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ja kokenut

      juuri tämän kaiken. Eli kyseenalaisin perustein huostattu lapseni sijoitettiin perhekotiin, jota piti itse lapseton pariskunta. He eivät siis kyenneet itse lasta saamaan ja kertoivat tämän avoimesti. Lähes välittömästi sen jälkeen kun nimi oli sijaishuolto paperissa alkoi järjetön lapsen vieroittaminen meistä vanhemmista. Lapseni oli kokenut melkoisen trauman (ei kotiolojen aiheuttama) ja olin luonnollisesti hyvin huolissani hänen voinnistaan. Tämä kaikki minun kokema huoli sivuutettiin erittäin kylmästi, eli heillä ei ollut myötäelämisen kykyä eivätkä osanneet ajatella edes vähimmässä määrin, millainen tunneside minun ja lapseni välillä oli. Kun ei ole omakohtaista kokemusta vanhemmuudesta, ei ole ollenkaan kykenevä käsittelemään eikä ymmärtämään luonnollista tunnesidettä lapsen ja vanhemman välillä. Lapsettomuus ei toki ollut ainoa tämän pariskunnan puute, he tekivät tätä työtä vain ja ainoastaan rahasta, se kävi ilmi heti. Tietysti olisivat mielellään lapsen (täysin normaaliksi luokiteltavan ja kiltin) kaapanneet, mutta se sijoitus loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Olen alkuperäisen kanssa täysin samaa mieltä, lapsettomille ei saisi sijoittaa lapsia.

    • _Lina_

      Kyllä olen huolissani ja tiedän että niin on käynyt. Tosin samoin voi käydä muissakin perheissä jossa esim. biologisia lapsia. Lähipiirissäni oli joskus kauan sitten pieni lapsi hoidossa joka annettiin lopulta lapsettomille sijaisvanhemmille. Lasta hoitaneet henkilöt kirjoitti aina silloin tällöin kirjeitä lapselle, lähettivät syntymäpäivä ja joulu kortteja, mutta koskaan sieltäpäin ei vastausta takaisin tullut. Ei osoitetta, ei puhelinnumeroa, ei mitään. Vuodet kuluivat ja lapsi kasvoi tietämättään koko totuutta juuristaan. Luultavasti lapsi alkoi kuitenkin itse kysyä jossainvaiheessa asioita ja muistaa pätkiä menneisyydestä, koska palasi monen vuoden jälkeen paikkakunnalle jossa oli kasvanut. Hän oli ihmetellyt miksi erään tien kohdalla hänelle tuli hyvin ahdistunut ja surullinen olo, mutta myöhemmin selvisi että juuri kyseisen tien kohdalla hän oli eronnut läheisisistään ja parhaasta ystävästään sijaisvanhempien tullessa hakeneet hänet. Asiasta ei oltu puhuttu sen koomin joten asia jäi painamaan hänen mieltään. Oli vaikea aluksi käsittää miksi tie toi mieleen joitain muistoja ja ihmisiä joita ei kuitenkaan nähnyt eikä heistä ollut sopivaa puhua.


      Tavallinen kansalainen ei monesti voi asioille eikä päätöksille mitään koska ihmiset joille on annettu valta, voivat käytännössä päättää kaikesta. Kaikilla ei ole myöskään varaa lähteä ajamaan asioita oikeusteitse. Pitää myös paikkansa että sijaisvanhemmat kiintyvät lapseen. Lapsi on osa perhettä ja elää arkea heidän kanssaan. Joskus tunteet ja järki sekoittuvat keskenään. Sitten halutaankin yhtäkkiä kiinnittää lapsi mustasukkaisesti perheeseen eikä sen jälkeen millään muulla ole enää merkitystä.

      Olen huolissani myös kasvavista mielenterveysongelmista niin huostaanotetuila lapsilla kuin hänen läheisillään. Jo huostaanotto on rankka ja traumaattinen kokemus. Jos sen jälkeen kaikki ympärillä oleva katoaa kokonaan, tutut ihmiset, ystävät ja koko identitetti vaihdetaan toiseen, lapsi jää henkisesti tilanteesseen yksin. Entä vanhempien suru ja tuska, sukulaisten tai kaikkien niiden ihmisten jotka ovat tunteneet lapsen ja hoitaneet häntä. Kuinka kauan jaksaa ihminen taistella oikeuksistaan jos toinen puoli ei tule vastaan tai elää joka ikinen päivä epätietoisuudessa missä lapsi on ja kuinka hän voi? Ihmisen sietokyky on rajallinen.

      Syyt lähteä työhön ovat väärät jos aletaan tarkoituksella omimaan toisen lasta eikä kyetä yhteistyöhön.

      • janitaL

        Terve tuloa tutustumaa perheeseemme,josta poika huostaanotettu 2007,kehitysviiveen takia, joka todettiinkin sitten sijoituksen jälkeen kehitysvammaiseksi lapseksi... Ja kemissä syy lapsen kehityksen viiveeseen oli vanhemmat.. virikkeeton kotiolo... PAH!!!

        Esikoinen asuu kotona, joka lapsettomuushoidoilla saatu monian vuosin jälkeen. Huostattu poika oli luomuversio, ikäeroa jäi 1v ja 10pv....

        Kierolta tuntuu tuo huosta toimi, syitä revitään mistä sattuu ja jos ei ole syitä niin keksitään,kunhan sinne päin sattuu asiat ja vähän lisätään...

        KEMIN lasten lääkärit yhetistyössä Keminmaan sosarit, varoittaisin perheitä täällä pojhoisen suunnalla jotka käy Kemin länskässä lasten osastolla tarkastuksissa.... vaatikaa lastenne epikriisit luettavaksi, seiltä voi löytyä mitä vaan teksteistä,joka ei pidä edes paikkaansa. Näin meillekin kävi,eikä niitä oikaistu vaikka lääniin asti teimme kanteen asiasta miten lääkäöri Vuollukka ja Tomminen sekä Mankinen toimivat perhettämme kohtaan...

        Me tulemme tasitelemaan loppuun asti.! Kyllä totuus lopussa tulee julki ja joku menettää maineensa.


    • kkhf

      Jokainen ensimmäisen lapsensa saanut on myös kokematon vanhemmuuteen. Pitäisikö heiltäkin kieltää lapsen kasvattaminen?

      • huolestunut biomamma

        kasvattaa omaa biologista lastaan kuin vieraan ihmisen lasta. Tähän on turha mitään mussuttaa, niin se vain on. Tunneside on aivan eri, sitä ei voi kukaan kieltää. Toisaalta myös orvon lapsen adoptointikin on aivan eri asia kuin huostaanotetun lapsen sijaisvanhempana toimiminen. Näin uskallan väittää.
        Kun huostaanotettu lapsi siirretään kokemattomaan perheeseen, mikä on riski? Riskit ovat suuret. Lisäksi uskallan tuoda sellaisen psykologisen uhkakuvan esiin, nimittäin lapsettoman kärsimyksen aiheuttaman katkeruuden joka voikin jossain vaiheessa alkaa purkautumaan tuohon huostaanotettuun lapseen, joka ei täytäkään lapsen haavekuvan mallia.
        Minusta on järkyttävää lukea lapsettomien juttuja, kun he odottavat huostaanotettua lasta kuin koiranpentua kotiin. Siinä on vain jotain karmivaa. Orvon adoptoinnin ymmärtää, mutta että odotetaan lasta joka on revitty biologisilta vanhemmiltaan, omilta juuriltaan, omasta kasvuympäristöstää. Siinä on jotain sairasta.
        Ja lapsettoman ihmisen omimisvietti on niin suuri, että jo se tulee aiheuttamaan ongelmia. Mitä jos se sijaislapsi ei sittenkään täytä sitä lapsettomuuden aiheuttamaa tyhjiötä? Miten sitten käy?


      • 12345678900
        huolestunut biomamma kirjoitti:

        kasvattaa omaa biologista lastaan kuin vieraan ihmisen lasta. Tähän on turha mitään mussuttaa, niin se vain on. Tunneside on aivan eri, sitä ei voi kukaan kieltää. Toisaalta myös orvon lapsen adoptointikin on aivan eri asia kuin huostaanotetun lapsen sijaisvanhempana toimiminen. Näin uskallan väittää.
        Kun huostaanotettu lapsi siirretään kokemattomaan perheeseen, mikä on riski? Riskit ovat suuret. Lisäksi uskallan tuoda sellaisen psykologisen uhkakuvan esiin, nimittäin lapsettoman kärsimyksen aiheuttaman katkeruuden joka voikin jossain vaiheessa alkaa purkautumaan tuohon huostaanotettuun lapseen, joka ei täytäkään lapsen haavekuvan mallia.
        Minusta on järkyttävää lukea lapsettomien juttuja, kun he odottavat huostaanotettua lasta kuin koiranpentua kotiin. Siinä on vain jotain karmivaa. Orvon adoptoinnin ymmärtää, mutta että odotetaan lasta joka on revitty biologisilta vanhemmiltaan, omilta juuriltaan, omasta kasvuympäristöstää. Siinä on jotain sairasta.
        Ja lapsettoman ihmisen omimisvietti on niin suuri, että jo se tulee aiheuttamaan ongelmia. Mitä jos se sijaislapsi ei sittenkään täytä sitä lapsettomuuden aiheuttamaa tyhjiötä? Miten sitten käy?

        Itse asiassa vastuuntuntoiset kunnat antavat lapsettomille ihmisille niin sanottuja varmoja tapauksia, joissa tiedetään jo etukäteen, että lapsi ei tule koskaan palaamaan biologisille vanhemmille. Siis tapaukset joissa vanhempi/vanhemmat ovat pahoissa päihde, huume ym. riippuvuuksissa ja kehitysvammat ja muut tapaukset joissa vanhemmat eivät pysty ollenkaan huolehtimaan pikkuisistaan. Ja nämä lapset tulevat jo vauvoina yleensä suoraan synnytyslaitokselta.


      • tarkennusta
        12345678900 kirjoitti:

        Itse asiassa vastuuntuntoiset kunnat antavat lapsettomille ihmisille niin sanottuja varmoja tapauksia, joissa tiedetään jo etukäteen, että lapsi ei tule koskaan palaamaan biologisille vanhemmille. Siis tapaukset joissa vanhempi/vanhemmat ovat pahoissa päihde, huume ym. riippuvuuksissa ja kehitysvammat ja muut tapaukset joissa vanhemmat eivät pysty ollenkaan huolehtimaan pikkuisistaan. Ja nämä lapset tulevat jo vauvoina yleensä suoraan synnytyslaitokselta.

        Voisitko tarkentaa mitkä nämä vastuuntuntoiset kunnat ovat? Entä onko vastuuntuntoisissa kunnissa myös vastuuntuntoiset sosiaalityöntekijät? Muutenkin olisi kansalaisten hyvä tietää, mitkä kunnat harjoittavat vastuuntuntoista lastensuojelua, että tietävät minne kannattaa muuttaa ja minne ei? Ihan vain varmuuden vuoksi, koska nykypäivän Suomessa lastensuojelu vainoaa jokaista.


      • varkaiden uhri
        12345678900 kirjoitti:

        Itse asiassa vastuuntuntoiset kunnat antavat lapsettomille ihmisille niin sanottuja varmoja tapauksia, joissa tiedetään jo etukäteen, että lapsi ei tule koskaan palaamaan biologisille vanhemmille. Siis tapaukset joissa vanhempi/vanhemmat ovat pahoissa päihde, huume ym. riippuvuuksissa ja kehitysvammat ja muut tapaukset joissa vanhemmat eivät pysty ollenkaan huolehtimaan pikkuisistaan. Ja nämä lapset tulevat jo vauvoina yleensä suoraan synnytyslaitokselta.

        "Itse asiassa vastuuntuntoiset kunnat antavat lapsettomille ihmisille niin sanottuja varmoja tapauksia, joissa tiedetään jo etukäteen, että lapsi ei tule koskaan palaamaan biologisille vanhemmille. Siis tapaukset joissa vanhempi/vanhemmat ovat pahoissa päihde, huume ym. riippuvuuksissa ja kehitysvammat ja muut tapaukset joissa vanhemmat eivät pysty ollenkaan huolehtimaan pikkuisistaan. Ja nämä lapset tulevat jo vauvoina yleensä suoraan synnytyslaitokselta."

        Kiva tietää. Oman lapseni Vantaan kaupunki antoi lapsettomaan sijaisperheeseen kun pyysin lyhytaikaista apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olin yksihuoltaja joten ehdottivat 2kk sijoitusta perheeseen. Lapseni on nyt 7v enkä ole häntä saanut takaisin. Sijaisperhe alkoi sijareiksi koska "adoptointi on suomessa niin vaikeaa", ja n. 6kk lapsesta tapeltuani hän antoi lehteen haastattelun jossa kertoi ettei aio koskaan luopua lapsesta. :O


    • JanitaL

      Poikamme Jona on sijoitettuna myös sijaisperheeseen jossa ei ole omia biologisia lapsia. heillä on useampi lapsi sijoitetuna joista osa adoptoituja.

      Kävi kieltämätä itsellänikin tämä asia mielessäni monia kertoja. Olemme itse käyneet läpi raskaat lapsettomuushoidot. Yhteensä 13 vuotta,joista 3 rankempaa ja tulosta IVF_hoidoilla saatu esikoinen, prinsessa. Toinen, ( huostaanotettu ) poika syntyi myös keskosena ja oli " LUOMU " vauva.

      Joona huostaanotettiin,koska hänellä oli kehityksen kanssa viivästymää, joka arvioitiin Kemissä virikedeprivaatiokksi ja poika oli kuulemma täysin terve poika.. Itse huomasimme jo vauvana ettei kaikki ollut kunnossa, vaan eipä Kemissä saatu tutkimuksiin poikaa Ouluun vaikka vaadimme lähetettä, Vika oli meissä vanhemmissa ja poika kärsi virikkeiden puutteesta koska ei kehittynyt ja oli terve..

      Kuinkas kävikään.....
      sijoitukseen siirryttyä poika todettiin uudessa lääkärissä kehitysvammaiseksi... Hoitovirhe,.jota taistellaan ja samalla huostaanoton purkua.

      Esikoinen asuu kanssamme ja kehittyy erittäin hienosti ja on saanut vain hyvää palautetta eskarista , neuvolasta ja lääkäreiltä.

      sijaisperhe on täysin sossareiden pauloissa ja uskoo heidän virituksensä huostaanoton jatkumiseksi. Olemme tuioneet tapauksemme julkisuuteen, joka oli maikkarin huomenta suomessa elokuussa 2010.
      Olemme tekemöässä uutta kuvausta , jonka tarkoitus olisi tulla ulos televisiosta mahdollisimman piakkoin...
      Pojalla on yhtä hyvät oltavat sa saisi tukitoimmia kotonakin asuessaan kuin sijituksessa ollessaan..

      Bisnestähän tämä on, en näe sitä muuna. Syyt vaihtuu sitä mukaa kun saadaan kumottua aikasemmat väitökset, joissa ei ole yhtään perää...
      Järjetöntä touhua. aiheettomat huostanotot vie paikan sitä todella tarvitsevilta ja heitä on varsmasti paljon!!!!!

      JÄRKI KÄTEES SOSSAARIT JA SIJARIT!!!!!

      • kkklllll

        Lapsettomat sijaisvanhemmat ovat parasta mitä huostaanotetulle lapselle voi tapahtua. Lasten ei tarvitse kilpailla biolasten kanssa, ja jokainen on varmasti saman arvoinen. Lapsettomilla sijaisvanhemmilla on enemmän RAKKAUTTA ANNETTAVANA sillä vain aidosti itsensä rakastetuksi tunteva lapsi voi eheytyä! Siitä on todellakin kokemusta, psykologinen yhteys katkeaa biovanhempiin väistämättä koska he eivät halua olla lapsen parhaaksi, vain oma itse on tärkeä. Sosiaalinen vanhemmuus on sijaisvanhemmalla joka uskaltaa laitta itsensä täysillä mukaan, siinä ei ole mitään kummallista. Rikasta elämää tämä on.


      • rikottu sydän
        kkklllll kirjoitti:

        Lapsettomat sijaisvanhemmat ovat parasta mitä huostaanotetulle lapselle voi tapahtua. Lasten ei tarvitse kilpailla biolasten kanssa, ja jokainen on varmasti saman arvoinen. Lapsettomilla sijaisvanhemmilla on enemmän RAKKAUTTA ANNETTAVANA sillä vain aidosti itsensä rakastetuksi tunteva lapsi voi eheytyä! Siitä on todellakin kokemusta, psykologinen yhteys katkeaa biovanhempiin väistämättä koska he eivät halua olla lapsen parhaaksi, vain oma itse on tärkeä. Sosiaalinen vanhemmuus on sijaisvanhemmalla joka uskaltaa laitta itsensä täysillä mukaan, siinä ei ole mitään kummallista. Rikasta elämää tämä on.

        Pahimmillaan pahinta mitä voi tapahtua. Olen nähnyt mitä voi tapahtua kun lapseton sijaisperhe saa pitkän toivotun lapsen. Liian täydellistä ollakseen totta, mutta kun alkuvaihe on ohi ja lapsi uskaltautuu lopulta olemaan oma itsensä ja jos tässä vaiheessa tai myöhemmin lapsi ei täytäkkään sijaisvanhempien odotuksia onkin uuden sijoituspaikan vuoro. Riski kiintyä lapseen on suurempi koska heillä ei ole omia lapsia ja tämä voi antaa puolestaan myös sosiaalityöntekijöille väärän kuvan ja lisätä sympatia "pisteitä" sijais vanhemmuuden ryhtymisen suhteen koska ajatellaan, että lasta varmasti rakastetaan ja hänestä pidetään hyvää huolta, vaikkei todellisuudessa näin olisikaan. Liiallinen kiintymys vieraaseen lapseen ei ole mielestäni oikein jos samalla halutaan tuhota suhteet lapsen aijemmassa elämässä oleviin aikuisiin. Jos biologiset vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsesta, se ei tarkoita etteikö lapsen lähipiirissä olisi välittäviä ja turvallisia aikuisia jotka pystyisi kasvatus vastuun ottamaan. Uskon että kyse on pitkälti vain asenteista ja ennakkoluuloista. Ei haluta luottaa ns. "tavalliseen" ihmiseen koska tarjolla on aina valmiita perheitä joilla on koulutus tehtävään ja "halu auttaa." On vaan ihmeellistä miksi juuri sijaisvanhemmuus kiinnostaa niin paljon? Onhan muitakin tapoja auttaa. Voi antaa rahaa kehitysmaihin tai tukea Suomalaisten sairaaloiden toimintaa tai ryhtyä kummiksi vaikka kehitysmaihin. Esim.kehitysmaissa on todellinen hätä ja lapsia joilla ei ole OIKEASTI ketään ihmisiä ympärillä.

        Koulutus antaa pohjan ja tietoa, mutta arki on vasta se, mikä tuo yllätyksiä eikä kaikilla ihmisillä ole todellakaan tunnepuolella kaikki kunnossa vaikka ulospäin siltä näyttäisikin.


      • hätä lasten puolesta
        kkklllll kirjoitti:

        Lapsettomat sijaisvanhemmat ovat parasta mitä huostaanotetulle lapselle voi tapahtua. Lasten ei tarvitse kilpailla biolasten kanssa, ja jokainen on varmasti saman arvoinen. Lapsettomilla sijaisvanhemmilla on enemmän RAKKAUTTA ANNETTAVANA sillä vain aidosti itsensä rakastetuksi tunteva lapsi voi eheytyä! Siitä on todellakin kokemusta, psykologinen yhteys katkeaa biovanhempiin väistämättä koska he eivät halua olla lapsen parhaaksi, vain oma itse on tärkeä. Sosiaalinen vanhemmuus on sijaisvanhemmalla joka uskaltaa laitta itsensä täysillä mukaan, siinä ei ole mitään kummallista. Rikasta elämää tämä on.

        En mä antaisi omaa koiraanikaan sellaiselle, jolla ei ole ennestään kokemusta koirista. Sen verran tarkkaan katsoisin että rakas perheenjäseneni saisi mahdollisimman hyvän uuden kodin. Lapset eivät ole edes koirien arvoisia, heidät voi laittaa mihin sattuu. Valitettavaa mutta totta tämän päivän Suomessa. Häpeä Suomi, olet häpeäksi koko maailmalle! Muka oikeusvaltio. Ainakaan lapsilla täällä ei ole mitään oikeuksia.


      • ruudun takaa
        hätä lasten puolesta kirjoitti:

        En mä antaisi omaa koiraanikaan sellaiselle, jolla ei ole ennestään kokemusta koirista. Sen verran tarkkaan katsoisin että rakas perheenjäseneni saisi mahdollisimman hyvän uuden kodin. Lapset eivät ole edes koirien arvoisia, heidät voi laittaa mihin sattuu. Valitettavaa mutta totta tämän päivän Suomessa. Häpeä Suomi, olet häpeäksi koko maailmalle! Muka oikeusvaltio. Ainakaan lapsilla täällä ei ole mitään oikeuksia.

        Voi vaan kysyä missä on olleet oikeudet. Lapsi on nyt täysi-ikäinen. On lähes puhumaton, ahdistunut ja pakenee kokemaan todellisuutta fantasia mailmoihin. Liian monta tärkeää kehitysvuotta tuhoutui asioihin, joita ei haluaisi enää muistella. Oliko kaikki vuodet sen arvoisia? Vain lapsi yksin ikkunan äärellä tietää totuuden.


      • eräs11
        kkklllll kirjoitti:

        Lapsettomat sijaisvanhemmat ovat parasta mitä huostaanotetulle lapselle voi tapahtua. Lasten ei tarvitse kilpailla biolasten kanssa, ja jokainen on varmasti saman arvoinen. Lapsettomilla sijaisvanhemmilla on enemmän RAKKAUTTA ANNETTAVANA sillä vain aidosti itsensä rakastetuksi tunteva lapsi voi eheytyä! Siitä on todellakin kokemusta, psykologinen yhteys katkeaa biovanhempiin väistämättä koska he eivät halua olla lapsen parhaaksi, vain oma itse on tärkeä. Sosiaalinen vanhemmuus on sijaisvanhemmalla joka uskaltaa laitta itsensä täysillä mukaan, siinä ei ole mitään kummallista. Rikasta elämää tämä on.

        Perheemme toimii kriisiperheenä ja meillä on myös kolme omaa lasta. Tässä työssä teemme yhteistyötä tulevien pitkäaikaisien sijaisperheiden kanssa, koska osa meille lyhytaikaisesti sijoitetuista menee jatkossa pitkäaikaiseksi sijaislapseksi ja osa palaa onneksi kotiin. Olemme siis aitiopaikalla seuraamassa eri ihmisten toiveita ja unelmia. Voin rehellisesti sanoa, että aina sitä toivoo, että lapsi voisi kuitenkin palata kotiin, vaikka sitten vahvasti tuettuna. Ja uusille pitkäaikaisille perheille tuon tämän myös esiin ja sanonkin viimeistään kun jätetään jäähyväisiä meiltä muuttaville lapsille, että toivottavasti joku päivä lapset kuitenkin pääsevät omaan oikeaan kotiin, koska sinne heistä useimmat, eivät kaikki, mutta useimmat, haluavat. Omia vanhempia ei voi kukaan korvata täysin, eikä pidäkään. Lapsettomilla, ensimmäistä sijaislastaan odottavilla sijaisvanhemmilla tämä saattaa joskus tuntua vaikealta ajatukselta ylipäätään. Että joskus voi joutua päästämään irtikin ja että ne oikeat lasten vanhemmat pysyvät lasten elämässä aina mukana ja he myös vaikuttavat lasten elämään. Ja kyllä, ovat ne tärkeimmät. Näitä lapsia ei voi pitää kuin omanaan. Sitä voisi tulevien sijaisperheiden koulutuksessa enemmän tuoda esille. Olemme kohdanneet myös sijaisvanhempia, jotka ovat lapsettomia, mutta joilla kuitenkin useita sijaislapsia ja ovat hedelmällisessä yhteistyössä silti biovanhempien kanssa, kokemus on opettanut, että tosiaan näillä lapsilla on ne kahdet vanhemmat ja he näkevätkin sen jo rikkautena, eivätkä osoita syyttävällä sormella ketään. On ilo johdattaa lapsi sellaisten ihmisten luo asumaan. Se on sitä jaettua vanhemmuutta.
        Suurin osa tapaamistamme sijaisvanhemmista on kuitenkin sellaisia, joilla myös omia lapsia. Sen ainakin omastakin perheestäni tiedän, että meillä joilla myös omia, ei ole mitään intressejä omia toisen lapsia, eikä se ole myös lapsettomuuden hoitokeino, koska omat on jo tehty. Itse lähdimme aikanaan auttamisen halusta ja halusta tehdä lasten kanssa työtä, hoitaa lapsia sen aikaa kun tarve on. Jollain lailla on helppoa ollut hoitaa myös toisen lasta, ihan käytännössäkin, koska harjoittelutaustaa on omien myötä tullut jo aiemmin. Tietää mikä kuuluu normaaliin kehitykseen ja mistä taas on syytä epäillä jotain ja hakeutua asiantuntijoiden pakeille. Ja rakkautta on riittänyt vieraillekin. Ei sen tarvitse olla jotain yhtä suurta kuin omaa kohtaan tuntema, koska sydämessäni tiedän, että se ei edes ole mahdollista, mutta riittää että rakastaa omalla tavallaan, hoivaa, huolehtii ja antaa turvallisen kodin, turvallisine ihmisineen. Koska näillä lapsilla on myös omat vanhemmat jotka rakastavat, olipa tilanteet ja ongelmat lähestulkoon mitä tahansa.


      • koiristi
        hätä lasten puolesta kirjoitti:

        En mä antaisi omaa koiraanikaan sellaiselle, jolla ei ole ennestään kokemusta koirista. Sen verran tarkkaan katsoisin että rakas perheenjäseneni saisi mahdollisimman hyvän uuden kodin. Lapset eivät ole edes koirien arvoisia, heidät voi laittaa mihin sattuu. Valitettavaa mutta totta tämän päivän Suomessa. Häpeä Suomi, olet häpeäksi koko maailmalle! Muka oikeusvaltio. Ainakaan lapsilla täällä ei ole mitään oikeuksia.

        "En mä antaisi omaa koiraanikaan sellaiselle, jolla ei ole ennestään kokemusta koirista."

        Kyllä koiria saa nekin ihmiset, joilla ei itsellä ole koiraa aiemmin ollut. Jos on fiksu, ottaa asioista selvää, ongelmia kohdatessaan uskaltaa kysyä neuvoa, ja kykenee kehittymään koiran kouluttajana,

        ....niin kyllä silloin pärjää. Hyvinkin. Joskus paremminkin kuin sellainen, jolla oli kymmenen vuoden kokemus koirista.


      • Ei sijaisäiti
        eräs11 kirjoitti:

        Perheemme toimii kriisiperheenä ja meillä on myös kolme omaa lasta. Tässä työssä teemme yhteistyötä tulevien pitkäaikaisien sijaisperheiden kanssa, koska osa meille lyhytaikaisesti sijoitetuista menee jatkossa pitkäaikaiseksi sijaislapseksi ja osa palaa onneksi kotiin. Olemme siis aitiopaikalla seuraamassa eri ihmisten toiveita ja unelmia. Voin rehellisesti sanoa, että aina sitä toivoo, että lapsi voisi kuitenkin palata kotiin, vaikka sitten vahvasti tuettuna. Ja uusille pitkäaikaisille perheille tuon tämän myös esiin ja sanonkin viimeistään kun jätetään jäähyväisiä meiltä muuttaville lapsille, että toivottavasti joku päivä lapset kuitenkin pääsevät omaan oikeaan kotiin, koska sinne heistä useimmat, eivät kaikki, mutta useimmat, haluavat. Omia vanhempia ei voi kukaan korvata täysin, eikä pidäkään. Lapsettomilla, ensimmäistä sijaislastaan odottavilla sijaisvanhemmilla tämä saattaa joskus tuntua vaikealta ajatukselta ylipäätään. Että joskus voi joutua päästämään irtikin ja että ne oikeat lasten vanhemmat pysyvät lasten elämässä aina mukana ja he myös vaikuttavat lasten elämään. Ja kyllä, ovat ne tärkeimmät. Näitä lapsia ei voi pitää kuin omanaan. Sitä voisi tulevien sijaisperheiden koulutuksessa enemmän tuoda esille. Olemme kohdanneet myös sijaisvanhempia, jotka ovat lapsettomia, mutta joilla kuitenkin useita sijaislapsia ja ovat hedelmällisessä yhteistyössä silti biovanhempien kanssa, kokemus on opettanut, että tosiaan näillä lapsilla on ne kahdet vanhemmat ja he näkevätkin sen jo rikkautena, eivätkä osoita syyttävällä sormella ketään. On ilo johdattaa lapsi sellaisten ihmisten luo asumaan. Se on sitä jaettua vanhemmuutta.
        Suurin osa tapaamistamme sijaisvanhemmista on kuitenkin sellaisia, joilla myös omia lapsia. Sen ainakin omastakin perheestäni tiedän, että meillä joilla myös omia, ei ole mitään intressejä omia toisen lapsia, eikä se ole myös lapsettomuuden hoitokeino, koska omat on jo tehty. Itse lähdimme aikanaan auttamisen halusta ja halusta tehdä lasten kanssa työtä, hoitaa lapsia sen aikaa kun tarve on. Jollain lailla on helppoa ollut hoitaa myös toisen lasta, ihan käytännössäkin, koska harjoittelutaustaa on omien myötä tullut jo aiemmin. Tietää mikä kuuluu normaaliin kehitykseen ja mistä taas on syytä epäillä jotain ja hakeutua asiantuntijoiden pakeille. Ja rakkautta on riittänyt vieraillekin. Ei sen tarvitse olla jotain yhtä suurta kuin omaa kohtaan tuntema, koska sydämessäni tiedän, että se ei edes ole mahdollista, mutta riittää että rakastaa omalla tavallaan, hoivaa, huolehtii ja antaa turvallisen kodin, turvallisine ihmisineen. Koska näillä lapsilla on myös omat vanhemmat jotka rakastavat, olipa tilanteet ja ongelmat lähestulkoon mitä tahansa.

        Ei kyse ole siitä onko biologisia lapsia vai ei. ( Miten pystyt ajattelemaan niin? Se on todella mustavalkoista.)
        Kyse on siitä millaisin sijaisperheen vanhemmat ovat ja mitkä ovat heidän motiivinsa.

        Voi olla perhe, jolla on biologisia lapsia ja heillä on isot velat, jolloin lisäraha on tarpeen.
        Voi olla perhe, joka on saanut vain yhtä sukupuolta olevia lapsia ja he olisivat halunneet myös sitä toista sukupuolta.
        Voi olla perhe, joka olisi halunnut enemmän biologisia lapsia, mutta he eivät saaneet.

        Syyt voi olla monet, samoin motiivit. Sijaisperhe saa rahaa ja se voi vääristää monen motiivit. Jos sijaisperheille ei maksettaisi, tipahtaisin moni perhe pois.

        Minä tiedän sydämessäni että sijoitettua lasta voi rakastaa samalla lailla muin omaa biologista lasta. Sinä et varmasti ole ainoa joka siihen ei kykene. Mistä tulisi ne sijaisperheet jotka voivat rakastaa sijaislasta kuin omaansa?
        Sijaisperhe joka ymmärtää että lapsi on lainassa, mutta ansaitsee silti rajattoman rakkauden, saman jonka biologinen lapsi saisi / saa.

        Miltä tuntuu lapsesta joka joutuukin elämään koko lapsuutensa sijaisperheessä ja hän tuntee koko ajan että häntä ei rakasteta samalla lailla kuin biologista?

        Onneksi kaikki eivät ole sijaisperheitä, vaan osa on kriisiperheenä, osa tukiperheenä ja osa vain kaverina lapsille. Pitkä aikaiseen sijoitukseen sitoutuvat perheet ovat oma lukunsa.

        Minä arvostan jokaista sijaisperhettä joka rakastaa sijoitettua lasta kuin omaansa!
        Muiden motiiveja en ymmärrä enkä hyväksy.


      • Ei sijaisäiti
        kkklllll kirjoitti:

        Lapsettomat sijaisvanhemmat ovat parasta mitä huostaanotetulle lapselle voi tapahtua. Lasten ei tarvitse kilpailla biolasten kanssa, ja jokainen on varmasti saman arvoinen. Lapsettomilla sijaisvanhemmilla on enemmän RAKKAUTTA ANNETTAVANA sillä vain aidosti itsensä rakastetuksi tunteva lapsi voi eheytyä! Siitä on todellakin kokemusta, psykologinen yhteys katkeaa biovanhempiin väistämättä koska he eivät halua olla lapsen parhaaksi, vain oma itse on tärkeä. Sosiaalinen vanhemmuus on sijaisvanhemmalla joka uskaltaa laitta itsensä täysillä mukaan, siinä ei ole mitään kummallista. Rikasta elämää tämä on.

        Kaunis kirjoitus!


    • 468

      sijareiksi koska heillä ei ole lapsista mitään kokemusta.

      • kyllästynyt!

        Ensimmäisen lapsen saaneella äidillä ei ole myöskään mitään kokemusta, mutta kyseleekö laitoksella sitä kukaan - ei. Biologisen lapsen saa hommata kuka tahansa, eikä tarvitse todistaa kellekään, osaako vai ei.

        Jotkut eivät osaa. Ja siksi lastensuojelu on täystyöllistetty.


      • hohho

        Paradoksi sinänsä, että vanhemmuudessa epäonnistuneet eivät antaisi lapsia muidenkaan hoitaa, "kun ne ei kuitenkaan osaa."


      • toki,
        hohho kirjoitti:

        Paradoksi sinänsä, että vanhemmuudessa epäonnistuneet eivät antaisi lapsia muidenkaan hoitaa, "kun ne ei kuitenkaan osaa."

        Olet oikeassa osittain, mutta ei pidä unohtaa, että kaikkien huostaanotettujen lasten vanhemmat eivät ole epäonnistuneet vanhemmuudessa. Kuten tietänet, lapsia huostaanotetaan esim. erilaisten neurologisten sairauksien vuoksi, mikä sinällään on perustuslain vastaista. Pedofiilien uhreja huostaanotetaan jne.

        Paradoksaalista on myös se, että eräät sijaisvanhemmat kuvittelevat olevansa yli-ihmisiä ja saavat ala-arvoisenkin huolenpidon näyttämään sosiaaliviranomaisille päin aivan fantastisen hyvältäi... Meidän tapauksessa onneksi vain muutamaksi kuukaudeksi. Erittäin paradoksaalista, että en tunne yhtään yksinhuoltajaa, joka hoitaisi lapsiaan huonommin kuin tämän kokemamme ammatillisen perhekodin pariskunta. Paradoksi sinällään on yhteiskunnan varojen käyttö, yli 250 eur/lapsi vuorokauteen siitä, että tarjoavat käytännössä ainoastaan katon lapsen pään päälle.

        Paradoksaalista on myös se, että puhutaan lastensuojelusta. Tuo suojelu jo sanana saa minut hymyilemään sisäänpäin. Mitä lastensuojelua on sellainen, että sijoituksen kauhuissa lapseen puhkeaa vaikea paniikkihäiriö ja hän tarvitsee tämän suojelun jälkeen luultavasti lopun elämäänsä terapiaa. Lastensuojelu on paradoksi.


      • voivoi!
        toki, kirjoitti:

        Olet oikeassa osittain, mutta ei pidä unohtaa, että kaikkien huostaanotettujen lasten vanhemmat eivät ole epäonnistuneet vanhemmuudessa. Kuten tietänet, lapsia huostaanotetaan esim. erilaisten neurologisten sairauksien vuoksi, mikä sinällään on perustuslain vastaista. Pedofiilien uhreja huostaanotetaan jne.

        Paradoksaalista on myös se, että eräät sijaisvanhemmat kuvittelevat olevansa yli-ihmisiä ja saavat ala-arvoisenkin huolenpidon näyttämään sosiaaliviranomaisille päin aivan fantastisen hyvältäi... Meidän tapauksessa onneksi vain muutamaksi kuukaudeksi. Erittäin paradoksaalista, että en tunne yhtään yksinhuoltajaa, joka hoitaisi lapsiaan huonommin kuin tämän kokemamme ammatillisen perhekodin pariskunta. Paradoksi sinällään on yhteiskunnan varojen käyttö, yli 250 eur/lapsi vuorokauteen siitä, että tarjoavat käytännössä ainoastaan katon lapsen pään päälle.

        Paradoksaalista on myös se, että puhutaan lastensuojelusta. Tuo suojelu jo sanana saa minut hymyilemään sisäänpäin. Mitä lastensuojelua on sellainen, että sijoituksen kauhuissa lapseen puhkeaa vaikea paniikkihäiriö ja hän tarvitsee tämän suojelun jälkeen luultavasti lopun elämäänsä terapiaa. Lastensuojelu on paradoksi.

        Ammatikseen laitoksia pyörittävät ovat eri asia kuin sijaisperheet ja sijaisvanhemmat. Neurologisten sairauksien vuoksi huostaanotetut (joka on väärä toimintatapa, sitä en kiellä) eivät mene tavallisiin perheisiin eikä taatusti LAPSETTOMAAN PERHEESEEN, mikä oli tämän ketjun aihe: onko lapsettomista sijaisvanhemmiksi. Ja sinä paasaat ammatillisista perhekodeista.

        Miksi tästä aiheesta on niin vaikea saada kestävää keskustelua? Joka ikinen ketju kääntyy tähän samaan. Etkö voi perustaa omaa ketjua "lastensuojelun paradokseille"!


      • hei...
        voivoi! kirjoitti:

        Ammatikseen laitoksia pyörittävät ovat eri asia kuin sijaisperheet ja sijaisvanhemmat. Neurologisten sairauksien vuoksi huostaanotetut (joka on väärä toimintatapa, sitä en kiellä) eivät mene tavallisiin perheisiin eikä taatusti LAPSETTOMAAN PERHEESEEN, mikä oli tämän ketjun aihe: onko lapsettomista sijaisvanhemmiksi. Ja sinä paasaat ammatillisista perhekodeista.

        Miksi tästä aiheesta on niin vaikea saada kestävää keskustelua? Joka ikinen ketju kääntyy tähän samaan. Etkö voi perustaa omaa ketjua "lastensuojelun paradokseille"!

        sijaisvanhempia ne ovat ammatillisenkin perhekodin pitäjät. Sikäli ihan oikeaan suunnattu "paasaus"


      • kyllä vain
        voivoi! kirjoitti:

        Ammatikseen laitoksia pyörittävät ovat eri asia kuin sijaisperheet ja sijaisvanhemmat. Neurologisten sairauksien vuoksi huostaanotetut (joka on väärä toimintatapa, sitä en kiellä) eivät mene tavallisiin perheisiin eikä taatusti LAPSETTOMAAN PERHEESEEN, mikä oli tämän ketjun aihe: onko lapsettomista sijaisvanhemmiksi. Ja sinä paasaat ammatillisista perhekodeista.

        Miksi tästä aiheesta on niin vaikea saada kestävää keskustelua? Joka ikinen ketju kääntyy tähän samaan. Etkö voi perustaa omaa ketjua "lastensuojelun paradokseille"!

        myös ammatillisten perhekotien "puikoissa" on lapsettomia pariskuntia. Mikä sinällään on sekin paradoksi... Miksi muuten biovanhemmista saa kirjoitella vapaasti, että ovat kykenemättömiä vanhemmuuteen ja sitten ovat arvostelemassa että sijaisvanhemmatkaan eivät osaa heidän lapsiaan hoitaa, mutta sijaisvanhemmista (joihin myös lapsettomat amm.perhekotien pitäjät kuuluvat) ei saisi mainita mitään negatiivista. Tosiasia, niin paradoksaalista kuin se onkin, on että monet rahaa sijoitetuista lapsista tahkoavat sijaisvanhemmat ovat täysin kykenemättömiä huolehtimaan lapsista. Väitteesi, ettei neurologisista oireyhtymistä kärsiviä lapsia sijoiteta lapsettomille, ei valitettavasti pidä paikkaansa. Minulla on tästä 100% fakta tieto, sitä sen enempää ruotimatta.


    • sijariksi

      olen sijaisvanhemmaksi ryhtymässä, lapseton. Voin kertoa sinulle, että sijaisvanhemmaksi ryhtyminen ei todellakaan ole helpompaa kuin oman lapsen saaminen. Oman lapsen olisimme saaneet aikoja sitten jo. Omaa lasta varten ei olisi tarvinnut antaa selvitystä omasta lapsuudesta, omista kokemuksista, omasta teini-iästä, omasta suvusta, kasvatusperiaatteista, motiiveista lapsenhankintaan, tulotasosta, veloista, kodista, naapureista. Meillä on sosiaalit käyneet nyt neljä kertaa kylässä. Meidät on haastateltu, kysytty jopa seksielämästä niin suullisesti kuin paperilla, meistä on tehty selvitykset rikosrekisteriä myöten.

      En minä tätä helpoksi sanoisi. Toki lapsen saamisen fyysinen puoli jää pois, en synnytä lasta itse, jos sitä tarkoitit.

      Eikä tähän ryhdytty siksi, että "haluttais oma lapsi". Me olimme jo hyväksyneet sen, että jäämme lapsettomiksi. Kansainvälinen adoptio ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, sillä koen sen olevan väärin lasta kohtaan, että viedään juuriltaan toiselle puolen maapalloa, mitään häneltä kysymättä. toiseen kulttuuriin, toiseen kieleen. Oltiin siis jäämässä kahdestaan, ja oltiinkin monta vuotta.

      Kun sitten sattuman kautta näin tiedotteita sijaisvanhemmudesta... Siinä ei riistetä juurilta, vaan nimenomaan painotetaan, että lapsella on oikeus tuntea biologinen sukunsa. Painotetaan sitä, että perheen yhdistämiseen pyritään. Ja koska lapsi yleensä haluaa tavata vanhempiaan, hänellä on siihen oikeus. Lapsen etu on ensisijalla, ei minun, tulevan sijaisvanhemman. Järjestelmä hakee lapselle sopivaa perhettä, ei päinvastoin. Tätä painotettiin paljon ja se on minusta oikein.

      Kyllä sen ymmärsin jo ennen kuin koulutukseen hakeuduttiin, että kyseessä on toisen lapsi. Mietin sen tarkkaan (ja meille sitä monasti painotettiin) että jaksanko kasvattaa toisen lasta, jaksanko biologisia vanhempia, jaksanko että he käyvät meillä noin kerran kuussa tapaamassa lasta. Jaksanko, jos huostaanotto puretaan joskus.

      Voin vilpittömästi sanoa, että tiedostan kasvattavani toisen lasta. Tiedän ja olen hyväksynyt sen, että huostaanotto voidaan purkaa. Jos biovanhemmat ovat saaneet asiansa kuntoon ja lapsi voi mennä takaisin, on se lapselle parasta. Silloin huostaanotosta jää hänelle vain väliaikainen kokemus, eikä elämänmittainen "trauma" kun on joutunut eroon biovanhemmistaan. Tottakai minä sen ymmärrän.

      Olen lukenut myös niitä juttuja, kun joillain palstoilla lapseton pariskunta odottaa huostaanotettua "lastaan". Jaan saman tuntemuksen siitä, että koen myös surumielisyyttä siitä, että jonkun lapsi joudutaan ottamaan huostaan. Se ei ole pelkästään iloinen asia, jos meille lapsi sijoitetaan. Tiedostan vahvasti sen, että asia on kipeä biologiselle vanhemmalle - ja ehdottomasti myös lapselle! Vaikka me oltaisiin mitä mieltä, niin lapsi kuitenkin tuntee huolta, vastuuta ehkä, ikävää varmasti, biologisia vanhempiaan kohtaan.
      Että meitä on moneksi. Voin kyllä vakuuttaa, että sosiaalit tenttaavat motiivit ja sen, onko hyväksynyt oman lapsettomuutensa, ja ymmärtääkö, että lapsi ei ole tulossa omaksi. Ihan kaikki eivät pääse sijaisvanhemmiksi, vastoin yleistä luuloa.

      ( Mitä rahalliseen korvaukseen tulee, niin enemmän olisi äitiysraha ollut omasta lapsesta kuin sijaislapsesta. Töistä täytyy ottaa palkatonta vapaata, jos kotiin tulee sijaislapsi. )

      • suihkulähteen rahat

        ts. "starttirahaa", joka on noin 3000 euroa ja jonka jokainen sijaisvanhemmaksi alkava saa. Miksi tällainen epätasa-arvo? Onhan jo tutkittu tosiasia, että lapset huostaanotetaan köyhistä perheistä. Jos todell aolet surumielinen, luovu lapsista ja vaadi tuo 3000 annettavaksi ko. perheelle. Ehkäpä se jo antaa riittävää toivoa laittaa asiat kuntoon. Ja muutenkin tuo rahasta ruikuttaminen huvittaa. Jäivätkö taas mainitsematta kulukorvaukset yms., joille äitiysraha tms. jää varmasti pieneksi p:kokkareeksi.

        Olet kuitenkin ennemmin järjestelmän, kuin perheen puolella - se tuosta ylimielisestä viestistäsi huokuu. Muka nöyrä hyväntekijä! Paljon on sijaisvanhempia, jotka eivät ole edes tuota "kirjekurssi" Pridea koskaan käyneet. Yksi sijaisukko on niin syrjäänvetäytynyt tossusankari, ettei saa sanaa suustaan. Mitenkä tälläisen ukon motiiveja esim. tarkastetaan. Ja akka onkin sitten 10 ihmisen edestä näkyvillä. Hän sanoi minulle. "Kukaan ei voi pakottaa Veikkoa (nimi muutettu) mihinkään koulutukseen. Ja siitä huolimattaa on taloon annettu kymmeniä ja taas kymmeniä lapsia, joille kaikille ei todellakaan ole käynyt hyvin. Talossa oli yli 10 lasta kun akka meni Prideen. Ja akalla on kuulemma ollut kova nuoruus - kolikkoja on jo silloin hamuttu suihkulähdealtaista - kun on raha niin kovasti vetänyt puoleensa.


      • voi elämää
        suihkulähteen rahat kirjoitti:

        ts. "starttirahaa", joka on noin 3000 euroa ja jonka jokainen sijaisvanhemmaksi alkava saa. Miksi tällainen epätasa-arvo? Onhan jo tutkittu tosiasia, että lapset huostaanotetaan köyhistä perheistä. Jos todell aolet surumielinen, luovu lapsista ja vaadi tuo 3000 annettavaksi ko. perheelle. Ehkäpä se jo antaa riittävää toivoa laittaa asiat kuntoon. Ja muutenkin tuo rahasta ruikuttaminen huvittaa. Jäivätkö taas mainitsematta kulukorvaukset yms., joille äitiysraha tms. jää varmasti pieneksi p:kokkareeksi.

        Olet kuitenkin ennemmin järjestelmän, kuin perheen puolella - se tuosta ylimielisestä viestistäsi huokuu. Muka nöyrä hyväntekijä! Paljon on sijaisvanhempia, jotka eivät ole edes tuota "kirjekurssi" Pridea koskaan käyneet. Yksi sijaisukko on niin syrjäänvetäytynyt tossusankari, ettei saa sanaa suustaan. Mitenkä tälläisen ukon motiiveja esim. tarkastetaan. Ja akka onkin sitten 10 ihmisen edestä näkyvillä. Hän sanoi minulle. "Kukaan ei voi pakottaa Veikkoa (nimi muutettu) mihinkään koulutukseen. Ja siitä huolimattaa on taloon annettu kymmeniä ja taas kymmeniä lapsia, joille kaikille ei todellakaan ole käynyt hyvin. Talossa oli yli 10 lasta kun akka meni Prideen. Ja akalla on kuulemma ollut kova nuoruus - kolikkoja on jo silloin hamuttu suihkulähdealtaista - kun on raha niin kovasti vetänyt puoleensa.

        Jos siitä rahasta olet kateellinen, niin toki käy itse "kirjekurssi" ja ryhdy sijariksi.


        Ihan sama mitä tänne kirjoittaa. Täynnä ilkeitä ihmisiä jotka näkevät piruja joka paikassa. Vaikka sanoo alleviivaten, että minulle LAPSEN ETU on tärkein, niin piruja, piruja.


      • kelasta
        suihkulähteen rahat kirjoitti:

        ts. "starttirahaa", joka on noin 3000 euroa ja jonka jokainen sijaisvanhemmaksi alkava saa. Miksi tällainen epätasa-arvo? Onhan jo tutkittu tosiasia, että lapset huostaanotetaan köyhistä perheistä. Jos todell aolet surumielinen, luovu lapsista ja vaadi tuo 3000 annettavaksi ko. perheelle. Ehkäpä se jo antaa riittävää toivoa laittaa asiat kuntoon. Ja muutenkin tuo rahasta ruikuttaminen huvittaa. Jäivätkö taas mainitsematta kulukorvaukset yms., joille äitiysraha tms. jää varmasti pieneksi p:kokkareeksi.

        Olet kuitenkin ennemmin järjestelmän, kuin perheen puolella - se tuosta ylimielisestä viestistäsi huokuu. Muka nöyrä hyväntekijä! Paljon on sijaisvanhempia, jotka eivät ole edes tuota "kirjekurssi" Pridea koskaan käyneet. Yksi sijaisukko on niin syrjäänvetäytynyt tossusankari, ettei saa sanaa suustaan. Mitenkä tälläisen ukon motiiveja esim. tarkastetaan. Ja akka onkin sitten 10 ihmisen edestä näkyvillä. Hän sanoi minulle. "Kukaan ei voi pakottaa Veikkoa (nimi muutettu) mihinkään koulutukseen. Ja siitä huolimattaa on taloon annettu kymmeniä ja taas kymmeniä lapsia, joille kaikille ei todellakaan ole käynyt hyvin. Talossa oli yli 10 lasta kun akka meni Prideen. Ja akalla on kuulemma ollut kova nuoruus - kolikkoja on jo silloin hamuttu suihkulähdealtaista - kun on raha niin kovasti vetänyt puoleensa.

        Kyllä saadaan, sen nimi on äitiysraha, vanhempainraha, äitiyspakkaus, kotihoidontuki, jne, jne. Työssäkäyvä äiti saa etuuksina (äitiysloman palkkana) tuon 3000 kasaan jo parin ensimmäisen äippälomakuukauden aikana - eli ennen kuin lapsi on edes syntynyt.

        Kyllä yhteiskunta syytää rahaa lapsiin on ne sitten biologisilla tai sijareilla, siitä ei pääse yli eikä ympäri.


      • sijariksi
        suihkulähteen rahat kirjoitti:

        ts. "starttirahaa", joka on noin 3000 euroa ja jonka jokainen sijaisvanhemmaksi alkava saa. Miksi tällainen epätasa-arvo? Onhan jo tutkittu tosiasia, että lapset huostaanotetaan köyhistä perheistä. Jos todell aolet surumielinen, luovu lapsista ja vaadi tuo 3000 annettavaksi ko. perheelle. Ehkäpä se jo antaa riittävää toivoa laittaa asiat kuntoon. Ja muutenkin tuo rahasta ruikuttaminen huvittaa. Jäivätkö taas mainitsematta kulukorvaukset yms., joille äitiysraha tms. jää varmasti pieneksi p:kokkareeksi.

        Olet kuitenkin ennemmin järjestelmän, kuin perheen puolella - se tuosta ylimielisestä viestistäsi huokuu. Muka nöyrä hyväntekijä! Paljon on sijaisvanhempia, jotka eivät ole edes tuota "kirjekurssi" Pridea koskaan käyneet. Yksi sijaisukko on niin syrjäänvetäytynyt tossusankari, ettei saa sanaa suustaan. Mitenkä tälläisen ukon motiiveja esim. tarkastetaan. Ja akka onkin sitten 10 ihmisen edestä näkyvillä. Hän sanoi minulle. "Kukaan ei voi pakottaa Veikkoa (nimi muutettu) mihinkään koulutukseen. Ja siitä huolimattaa on taloon annettu kymmeniä ja taas kymmeniä lapsia, joille kaikille ei todellakaan ole käynyt hyvin. Talossa oli yli 10 lasta kun akka meni Prideen. Ja akalla on kuulemma ollut kova nuoruus - kolikkoja on jo silloin hamuttu suihkulähdealtaista - kun on raha niin kovasti vetänyt puoleensa.

        Jos sinä tunnet jonkun Veikon ja hänen akkansa, niin älä oleta että kaikki sijarit ovat samanlaisia.

        Minäkin yritän kovasti pitää mielessä, että kaikki bioskat eivät ole sellaisia kuin sinä.


      • toinen lapseton
        suihkulähteen rahat kirjoitti:

        ts. "starttirahaa", joka on noin 3000 euroa ja jonka jokainen sijaisvanhemmaksi alkava saa. Miksi tällainen epätasa-arvo? Onhan jo tutkittu tosiasia, että lapset huostaanotetaan köyhistä perheistä. Jos todell aolet surumielinen, luovu lapsista ja vaadi tuo 3000 annettavaksi ko. perheelle. Ehkäpä se jo antaa riittävää toivoa laittaa asiat kuntoon. Ja muutenkin tuo rahasta ruikuttaminen huvittaa. Jäivätkö taas mainitsematta kulukorvaukset yms., joille äitiysraha tms. jää varmasti pieneksi p:kokkareeksi.

        Olet kuitenkin ennemmin järjestelmän, kuin perheen puolella - se tuosta ylimielisestä viestistäsi huokuu. Muka nöyrä hyväntekijä! Paljon on sijaisvanhempia, jotka eivät ole edes tuota "kirjekurssi" Pridea koskaan käyneet. Yksi sijaisukko on niin syrjäänvetäytynyt tossusankari, ettei saa sanaa suustaan. Mitenkä tälläisen ukon motiiveja esim. tarkastetaan. Ja akka onkin sitten 10 ihmisen edestä näkyvillä. Hän sanoi minulle. "Kukaan ei voi pakottaa Veikkoa (nimi muutettu) mihinkään koulutukseen. Ja siitä huolimattaa on taloon annettu kymmeniä ja taas kymmeniä lapsia, joille kaikille ei todellakaan ole käynyt hyvin. Talossa oli yli 10 lasta kun akka meni Prideen. Ja akalla on kuulemma ollut kova nuoruus - kolikkoja on jo silloin hamuttu suihkulähdealtaista - kun on raha niin kovasti vetänyt puoleensa.

        Jos sinulla on tarkoituksena saada mahdollisimman monet luopumaan sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä, niin siinä voit jopa onnistua.

        Ihmettelen tuota syvää vihaa täysin tuntemattomia ihmisiä kohtaan, mitä toistat täällä useissa ketjuissa ja blogissasi.

        Ja rivien välistä vääristelyä. T'äällä ei ole kukaan "nurissut rahasta" vaan nimi sijari taisi vain yrittää tuoda esille, että hän ei rahan takia tähän ryhdy. Ja sinä ymmärrät sen just päinvastoin, että "se haluaa lisää rahhaa."
        Meille ollaan sijoittamassa narkomaanivanhemman lasta. Mitä se auttaa, jos hän saisi starttirahan? Taikaiskusta lopettaa huumeet? Tuskin. Ja sitten pieni lapsi menisi asumaan laitokseen? Onko se oikeasti sinusta parempi vaihtoehto. Se raha on tarkoitettu lapseen, ja häneen se käytetään. Ei me sen lapsen vaunuja ja sitteriä sieltä vanhemmalta saada, vaan starttirahalla ostetaan lapselle omat. Miten se sinulta on pois?

        Jotenkin tuntuu että silmitön VIHA sokaisee sinut, etkä ajattele että tapauksia on erilaisia.

        Pelkoa omimisesta meillä tuskin on, en ainakaan osaa kuvitella, ei ole koskaan ollut ns vauvakuumetta. Halu auttaa on iso motiivi. Väärin se on, että ihan pienet laitetaan laitoksiin. Mutta se auttamisen halu karisee kyllä, kun näitä lukee.


      • kannatan laitosta
        toinen lapseton kirjoitti:

        Jos sinulla on tarkoituksena saada mahdollisimman monet luopumaan sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä, niin siinä voit jopa onnistua.

        Ihmettelen tuota syvää vihaa täysin tuntemattomia ihmisiä kohtaan, mitä toistat täällä useissa ketjuissa ja blogissasi.

        Ja rivien välistä vääristelyä. T'äällä ei ole kukaan "nurissut rahasta" vaan nimi sijari taisi vain yrittää tuoda esille, että hän ei rahan takia tähän ryhdy. Ja sinä ymmärrät sen just päinvastoin, että "se haluaa lisää rahhaa."
        Meille ollaan sijoittamassa narkomaanivanhemman lasta. Mitä se auttaa, jos hän saisi starttirahan? Taikaiskusta lopettaa huumeet? Tuskin. Ja sitten pieni lapsi menisi asumaan laitokseen? Onko se oikeasti sinusta parempi vaihtoehto. Se raha on tarkoitettu lapseen, ja häneen se käytetään. Ei me sen lapsen vaunuja ja sitteriä sieltä vanhemmalta saada, vaan starttirahalla ostetaan lapselle omat. Miten se sinulta on pois?

        Jotenkin tuntuu että silmitön VIHA sokaisee sinut, etkä ajattele että tapauksia on erilaisia.

        Pelkoa omimisesta meillä tuskin on, en ainakaan osaa kuvitella, ei ole koskaan ollut ns vauvakuumetta. Halu auttaa on iso motiivi. Väärin se on, että ihan pienet laitetaan laitoksiin. Mutta se auttamisen halu karisee kyllä, kun näitä lukee.

        koskapa joukkoon mahtuu sellaisia sijaisperheitä, jotka eivät ole hyviä ja jotka sanovat: "Älkää tulko omilla rahoillamme ostamalle tontille".

        Laitoksessa ei sanota noin, eikä yhdenkään lapsen kohdalle todennäköisesti osu "huono paikka".


      • mitä se on?
        kannatan laitosta kirjoitti:

        koskapa joukkoon mahtuu sellaisia sijaisperheitä, jotka eivät ole hyviä ja jotka sanovat: "Älkää tulko omilla rahoillamme ostamalle tontille".

        Laitoksessa ei sanota noin, eikä yhdenkään lapsen kohdalle todennäköisesti osu "huono paikka".

        käsite, jolla kuka milloinkin on hakenut itselleen sädekehää - ja joka ei tarkoita yhtään mitään.


      • sijari
        mitä se on? kirjoitti:

        käsite, jolla kuka milloinkin on hakenut itselleen sädekehää - ja joka ei tarkoita yhtään mitään.

        Minun mielestä lapsen etu on että huosta jäisi vain väliaikaiseksi jaksoksi hänen elämässään.
        Sanon sen nyt vielä, vaikka tuskin uskot mitään mitä kirjoitan.


      • huurreeetttt

        sellainen kovinkaan usein ole mahdollista että bio kävisi kerran/kk tapaamassa lasta. Silloin kun Suomessa lapsi on huostattu siihen on painavat syyt. Normaalimpi tapaus on että käyvät kerran tai kaksi vuodessa, muu aika menee omiin juttuihin, ei siinä lasta ajatella. Muista ettei sinun pidä luovuttaa kotiasi biojen käyttöön, sinä hoidat lapsen ja sosiaalit vanhemmat. Älä koskaan salli bion tulla alkoholissa tai huumeissa kotiisi tapaamaan lasta, vaadi silloin valvotut tapaamiset jossain muualla kuin omassa kotona. Lapsi tarvitsee turvaa kotona ja jos sallit siellä bion alkoholissa tai huumeissa se vie pohjan pois lapsen turvallisuudelta. Yhteistyö ei tarkoita kaikkeen suostumista! Myöskään sekavia puheluita ei tarvitse kuunnella eikä sekavan bion kanssa tarvitse antaa lapsen puhua. Mutta onnea kuitenkin sijarin taipaleelle, tulet tekemään hyvää työtä.


      • tee säännöt selviksi
        huurreeetttt kirjoitti:

        sellainen kovinkaan usein ole mahdollista että bio kävisi kerran/kk tapaamassa lasta. Silloin kun Suomessa lapsi on huostattu siihen on painavat syyt. Normaalimpi tapaus on että käyvät kerran tai kaksi vuodessa, muu aika menee omiin juttuihin, ei siinä lasta ajatella. Muista ettei sinun pidä luovuttaa kotiasi biojen käyttöön, sinä hoidat lapsen ja sosiaalit vanhemmat. Älä koskaan salli bion tulla alkoholissa tai huumeissa kotiisi tapaamaan lasta, vaadi silloin valvotut tapaamiset jossain muualla kuin omassa kotona. Lapsi tarvitsee turvaa kotona ja jos sallit siellä bion alkoholissa tai huumeissa se vie pohjan pois lapsen turvallisuudelta. Yhteistyö ei tarkoita kaikkeen suostumista! Myöskään sekavia puheluita ei tarvitse kuunnella eikä sekavan bion kanssa tarvitse antaa lapsen puhua. Mutta onnea kuitenkin sijarin taipaleelle, tulet tekemään hyvää työtä.

        voit hyvin alkaa kiristää nyörejä. Heittäydy h:vetin vaikeaksi, kuten minun lapseni sijaismuija. Voit heti sanoa, että "Älkää tulko meidän omilla rahoilla ostamallemme tontille!" Lapsi siitä ketterästä juoksee tontin rajalle ja takaisin tarkkaan määrättynä kellonaikana. Ja eipä pääse vieraat ihmiset näkemään sitä lasten kärsimystä, jota teillä on. Pienet piiperot, joita ei saa ottaa syliin, kun ovat motorisessa kehityksessään viiveessä, poukkoilevat kylmillä käytävillä, väistellen siellä nuokkuvia ja tyttärien huoneissa vierailevia varhaisnuorten poikain parvia. Ja eivätpä ole näkemässä niitä kriisisijoitettavia lapsia, jotka ovat vain toisen sijaisvanhemman kanssa illat pitkät, kun toinen on harrasteissaan.

        Kyllä heti kannattaa peli tehdä selväksi kuka määrää sillä tontilla - roskat ja romut pois! Voit sitten rauhassa juoskennella kaljaa ja lonkkua ulkorakennuksen koreista, kun ei ole ylimääräisiä silmäpareja näkemässä. Eikä kukaan näe, miten sitä vähemmän suosittua tyttöä kohdellaan!


      • teitä on moneksi
        tee säännöt selviksi kirjoitti:

        voit hyvin alkaa kiristää nyörejä. Heittäydy h:vetin vaikeaksi, kuten minun lapseni sijaismuija. Voit heti sanoa, että "Älkää tulko meidän omilla rahoilla ostamallemme tontille!" Lapsi siitä ketterästä juoksee tontin rajalle ja takaisin tarkkaan määrättynä kellonaikana. Ja eipä pääse vieraat ihmiset näkemään sitä lasten kärsimystä, jota teillä on. Pienet piiperot, joita ei saa ottaa syliin, kun ovat motorisessa kehityksessään viiveessä, poukkoilevat kylmillä käytävillä, väistellen siellä nuokkuvia ja tyttärien huoneissa vierailevia varhaisnuorten poikain parvia. Ja eivätpä ole näkemässä niitä kriisisijoitettavia lapsia, jotka ovat vain toisen sijaisvanhemman kanssa illat pitkät, kun toinen on harrasteissaan.

        Kyllä heti kannattaa peli tehdä selväksi kuka määrää sillä tontilla - roskat ja romut pois! Voit sitten rauhassa juoskennella kaljaa ja lonkkua ulkorakennuksen koreista, kun ei ole ylimääräisiä silmäpareja näkemässä. Eikä kukaan näe, miten sitä vähemmän suosittua tyttöä kohdellaan!

        että useimmat sijaisvanhemmat toivoisivat, että lapsi ei tapaa lainkaan alkuperäistä, omaa verkostoaan. Jotkut voivat sitten muodon vuoski sanoa, että tehdään yhteistyötä - tai koska sijaishuollon työntekijät vaativat - mutta tekevät ihan v:llessaan kaiken mahdollisimman vaikeaksi. Esittelevät mielellään lasta esiintymässä kaikille muille (ja pyrkivät näin hakemaan itselleen kunniaa!!), mutta ei lapsen suvulle, jonka pyrkivät estämään näkemästä lapsen esityksiä - tai tuomasta lapselle lahjoja.

        Ja uskon kyllä, että pieni osa on hyviä työntekijöitä, eli tekevät työtä siten kuin sijaisvanhemman kuuluukin - eli tukevat lapsen ja tämän jatkuvan pitkäaikaisen ja turvallisen verkoston yhteydenpitoa.

        Osa sitten kyllä on sairaita, siten, että ovat valmiita antamaan lapsen ihan kenelle tahansa muulle (tuntemattomalle), mutta eivät lapsen pitkäaikaiselle, turvalliselle verkostolle. Tällainenkin on vastaan tullut!


      • fhoiwgpj¨pw
        teitä on moneksi kirjoitti:

        että useimmat sijaisvanhemmat toivoisivat, että lapsi ei tapaa lainkaan alkuperäistä, omaa verkostoaan. Jotkut voivat sitten muodon vuoski sanoa, että tehdään yhteistyötä - tai koska sijaishuollon työntekijät vaativat - mutta tekevät ihan v:llessaan kaiken mahdollisimman vaikeaksi. Esittelevät mielellään lasta esiintymässä kaikille muille (ja pyrkivät näin hakemaan itselleen kunniaa!!), mutta ei lapsen suvulle, jonka pyrkivät estämään näkemästä lapsen esityksiä - tai tuomasta lapselle lahjoja.

        Ja uskon kyllä, että pieni osa on hyviä työntekijöitä, eli tekevät työtä siten kuin sijaisvanhemman kuuluukin - eli tukevat lapsen ja tämän jatkuvan pitkäaikaisen ja turvallisen verkoston yhteydenpitoa.

        Osa sitten kyllä on sairaita, siten, että ovat valmiita antamaan lapsen ihan kenelle tahansa muulle (tuntemattomalle), mutta eivät lapsen pitkäaikaiselle, turvalliselle verkostolle. Tällainenkin on vastaan tullut!

        Olemme tuore sijaisperhe ja meillä asustaa nyt kymmenvuotias tyttö.
        Me TODELLAKIN haluamme että lapsen suhde äitiin säilyy läheisenä ja mahdollisimman hyvänä. Olemme tehneet selväksi niin tytölle kuin hänen äidilleenkin että toivomme kovasti että lapsi voisi mahdollisimman usein käydä äidillään ja jos äidin kunto sallii (päihdeongelmat), myös viettää silloin tällöin viikonloppuja. Tunnemme paljon sijaisperheitä ja täytyy kyllä todeta ettei yhdessäkään vanhemmat ole halunneet estää biosuvun tapaamista... Päinvastoin. Kyllähän kaikki (toivottavasti) ymmärtävät biosuvun merkityksen lapselle ja tietävät tapaamisista ym. yhteydenpidosta jo sijaisperheeksi ryhtyessään. Sijaisperheenä toiminen edellyttää aina jaettua vanhemmuutta. Tämä on todella tärkeää paitsi tytölle, myös meille sijaisvanhemmille.

        Poikkeuksena ymmärrän jos kyseessä on tosi pieni lapsi, joka luonnollisesti kovasti kiinnittyy häntä pääsääntöisesti hoitavaan sijaisvanhempaan. Tällöin yökyläily bioperheen luona voi olla lapselle kova hylkäämiskokemus, sillä pikkuiselle on tärkeää yksi pysyvä hoitaja. Toki tällöinkin suhdetta on kannateltava lyhyillä ja ehkä tiheilläkin tapaamisilla, mutta yökyläilyt eivät välttämättä ole lapsen edun mukaisia. Tämä siis jos lapsi on selkeästi tullut pitkäaikaiseen sijoitukseen, lyhytaikainen sijoitus on luonnollisesti asia aivan erikseen.

        Meillä tytöllä oma puhelin, johon äiti saa soittaa muinakin aikoina kuin sovittuina soittoaikoina. Sovittu on että äiti soittaa vain selvänä ja hyvin hän on ainakin tähän asti tuon ohjeen täyttänyt. Meillä on kaikin puolin hyvät välit ja äiti on tervetullut meille tapaamaan tyttöä myös muulloin kuin ennalta sovittuina aikoina, kunhan ilmoittelee vaikkapa juuri ennen lähtöä tulostaan. En oikein ymmärrä tätä ihmeellistä propagandaa lapsia toisilta kaappaavista sijaisvanhemmista... Emme me mitään kaappaa!! Me huolehdimme lapsista sen aikaa kun tarvetta on; joksu joitakin kuukausia, toisinaan lapsen aikuisuuteen asti. Meidänkin työn äiti oli ehdottomasti sitä mieltä, että lapsen pitää saada olla perheessä. Hän ei missään nimessä halunnut tyttöä laitokseen. Ei tietenkään halunnut, hänhän rakastaa lastaan. Äiti on myös motivoitunut selvittämään ongelmiaan, jotta voisi tytön saada takaisin, mutta samalla tietää että siihen menee varmaan paljon aikaa. Hänellä kun on voimaksa päihdeongelma ja repsahduksia aika usein. Silti äiti rakastaa lastaan ja lapsi äitiään. J ajuuris siitä syystä meille on erittäin tärkeää että suhde heidän välillään pysyy lämpimänä ja mahdollisimman hyvänä:)


      • kklluu777
        fhoiwgpj¨pw kirjoitti:

        Olemme tuore sijaisperhe ja meillä asustaa nyt kymmenvuotias tyttö.
        Me TODELLAKIN haluamme että lapsen suhde äitiin säilyy läheisenä ja mahdollisimman hyvänä. Olemme tehneet selväksi niin tytölle kuin hänen äidilleenkin että toivomme kovasti että lapsi voisi mahdollisimman usein käydä äidillään ja jos äidin kunto sallii (päihdeongelmat), myös viettää silloin tällöin viikonloppuja. Tunnemme paljon sijaisperheitä ja täytyy kyllä todeta ettei yhdessäkään vanhemmat ole halunneet estää biosuvun tapaamista... Päinvastoin. Kyllähän kaikki (toivottavasti) ymmärtävät biosuvun merkityksen lapselle ja tietävät tapaamisista ym. yhteydenpidosta jo sijaisperheeksi ryhtyessään. Sijaisperheenä toiminen edellyttää aina jaettua vanhemmuutta. Tämä on todella tärkeää paitsi tytölle, myös meille sijaisvanhemmille.

        Poikkeuksena ymmärrän jos kyseessä on tosi pieni lapsi, joka luonnollisesti kovasti kiinnittyy häntä pääsääntöisesti hoitavaan sijaisvanhempaan. Tällöin yökyläily bioperheen luona voi olla lapselle kova hylkäämiskokemus, sillä pikkuiselle on tärkeää yksi pysyvä hoitaja. Toki tällöinkin suhdetta on kannateltava lyhyillä ja ehkä tiheilläkin tapaamisilla, mutta yökyläilyt eivät välttämättä ole lapsen edun mukaisia. Tämä siis jos lapsi on selkeästi tullut pitkäaikaiseen sijoitukseen, lyhytaikainen sijoitus on luonnollisesti asia aivan erikseen.

        Meillä tytöllä oma puhelin, johon äiti saa soittaa muinakin aikoina kuin sovittuina soittoaikoina. Sovittu on että äiti soittaa vain selvänä ja hyvin hän on ainakin tähän asti tuon ohjeen täyttänyt. Meillä on kaikin puolin hyvät välit ja äiti on tervetullut meille tapaamaan tyttöä myös muulloin kuin ennalta sovittuina aikoina, kunhan ilmoittelee vaikkapa juuri ennen lähtöä tulostaan. En oikein ymmärrä tätä ihmeellistä propagandaa lapsia toisilta kaappaavista sijaisvanhemmista... Emme me mitään kaappaa!! Me huolehdimme lapsista sen aikaa kun tarvetta on; joksu joitakin kuukausia, toisinaan lapsen aikuisuuteen asti. Meidänkin työn äiti oli ehdottomasti sitä mieltä, että lapsen pitää saada olla perheessä. Hän ei missään nimessä halunnut tyttöä laitokseen. Ei tietenkään halunnut, hänhän rakastaa lastaan. Äiti on myös motivoitunut selvittämään ongelmiaan, jotta voisi tytön saada takaisin, mutta samalla tietää että siihen menee varmaan paljon aikaa. Hänellä kun on voimaksa päihdeongelma ja repsahduksia aika usein. Silti äiti rakastaa lastaan ja lapsi äitiään. J ajuuris siitä syystä meille on erittäin tärkeää että suhde heidän välillään pysyy lämpimänä ja mahdollisimman hyvänä:)

        sijoitettiin sijaisperheeseen (huostaanoton syytä en tiedä, ei ainakaan päihteet) niin heti alkoi rajoittamiset. On nyt ollut sijoituksessa puoli vuotta ja yhdesti käynyt kotonaan. Lapsi ei saa käyttää sijaisperheen tietokonetta (?) joten yhteydenpito monivuotisiin ystäviin on hankalaa (Mese, facebook yms). Sijaisperhe on muutaman kilometrin päässä eikä lapsi ole saanut edes bussilla käydä kamujaan katsomassa. Kaverit eivät ole "ongelmatapauksia".Kirjastolla käy ja silloin voi viestitellä kavereilleen. uusia kavereita ei kuulemma ole. Lapsi on 13-v.


      • prinikkaa toivoo
        fhoiwgpj¨pw kirjoitti:

        Olemme tuore sijaisperhe ja meillä asustaa nyt kymmenvuotias tyttö.
        Me TODELLAKIN haluamme että lapsen suhde äitiin säilyy läheisenä ja mahdollisimman hyvänä. Olemme tehneet selväksi niin tytölle kuin hänen äidilleenkin että toivomme kovasti että lapsi voisi mahdollisimman usein käydä äidillään ja jos äidin kunto sallii (päihdeongelmat), myös viettää silloin tällöin viikonloppuja. Tunnemme paljon sijaisperheitä ja täytyy kyllä todeta ettei yhdessäkään vanhemmat ole halunneet estää biosuvun tapaamista... Päinvastoin. Kyllähän kaikki (toivottavasti) ymmärtävät biosuvun merkityksen lapselle ja tietävät tapaamisista ym. yhteydenpidosta jo sijaisperheeksi ryhtyessään. Sijaisperheenä toiminen edellyttää aina jaettua vanhemmuutta. Tämä on todella tärkeää paitsi tytölle, myös meille sijaisvanhemmille.

        Poikkeuksena ymmärrän jos kyseessä on tosi pieni lapsi, joka luonnollisesti kovasti kiinnittyy häntä pääsääntöisesti hoitavaan sijaisvanhempaan. Tällöin yökyläily bioperheen luona voi olla lapselle kova hylkäämiskokemus, sillä pikkuiselle on tärkeää yksi pysyvä hoitaja. Toki tällöinkin suhdetta on kannateltava lyhyillä ja ehkä tiheilläkin tapaamisilla, mutta yökyläilyt eivät välttämättä ole lapsen edun mukaisia. Tämä siis jos lapsi on selkeästi tullut pitkäaikaiseen sijoitukseen, lyhytaikainen sijoitus on luonnollisesti asia aivan erikseen.

        Meillä tytöllä oma puhelin, johon äiti saa soittaa muinakin aikoina kuin sovittuina soittoaikoina. Sovittu on että äiti soittaa vain selvänä ja hyvin hän on ainakin tähän asti tuon ohjeen täyttänyt. Meillä on kaikin puolin hyvät välit ja äiti on tervetullut meille tapaamaan tyttöä myös muulloin kuin ennalta sovittuina aikoina, kunhan ilmoittelee vaikkapa juuri ennen lähtöä tulostaan. En oikein ymmärrä tätä ihmeellistä propagandaa lapsia toisilta kaappaavista sijaisvanhemmista... Emme me mitään kaappaa!! Me huolehdimme lapsista sen aikaa kun tarvetta on; joksu joitakin kuukausia, toisinaan lapsen aikuisuuteen asti. Meidänkin työn äiti oli ehdottomasti sitä mieltä, että lapsen pitää saada olla perheessä. Hän ei missään nimessä halunnut tyttöä laitokseen. Ei tietenkään halunnut, hänhän rakastaa lastaan. Äiti on myös motivoitunut selvittämään ongelmiaan, jotta voisi tytön saada takaisin, mutta samalla tietää että siihen menee varmaan paljon aikaa. Hänellä kun on voimaksa päihdeongelma ja repsahduksia aika usein. Silti äiti rakastaa lastaan ja lapsi äitiään. J ajuuris siitä syystä meille on erittäin tärkeää että suhde heidän välillään pysyy lämpimänä ja mahdollisimman hyvänä:)

        sijoituksen ajan tehnyt kaikkensa, jotta saisi lapsen sukulaiset kokonaan pois kuviosta. Nyt, kun lapsi on 10 v, on alkanut huippuvalmennus tulevaan ammattiin yhdessä "valmentajakamujen" kanssa - ja sukulaiset ovat vaan tiellä. lapsi on kuin näyttelyesine, joka ilmeisesti suoritteista saa kiitosta sijaisperheessä. Lapsi viettää suunnilleen kaiken vapaa-aikansa harjoittelemassa tulevaan ammattiinsa. Nyt, viimeisin kuvio on lapsen manipulointi sukulaisiaan vastaan. Edellisellä tapaamisella lapsi lateli aikuisen suusta napattuja lauseita. Tuo sijaismuija tunnetaan aikuisten keskuudessa kovana manipulaattorina, mutta todella alas on vajonnut, kun lapsiakin alkaa vahingoittaa. Käyttää siis henkistä väkivaltaa. Tuo muija ottaa ennemminb lapsen verkostoon täysin tuntemattoman henkilön - siis hyvin tärkeään rooliin - kuin turvallisen verkoston. Onneksi ei kuulu sinun tuttavapiiriisi. Tunnet kyllä varmasti muijan, sillä pyrkii kaikin tavoin olemaan esillä.


      • surullista
        kannatan laitosta kirjoitti:

        koskapa joukkoon mahtuu sellaisia sijaisperheitä, jotka eivät ole hyviä ja jotka sanovat: "Älkää tulko omilla rahoillamme ostamalle tontille".

        Laitoksessa ei sanota noin, eikä yhdenkään lapsen kohdalle todennäköisesti osu "huono paikka".

        "kannatan laitosta17.10.2010 18:10
        koskapa joukkoon mahtuu sellaisia sijaisperheitä, jotka eivät ole hyviä ja jotka sanovat: "Älkää tulko omilla rahoillamme ostamalle tontille".
        Laitoksessa ei sanota noin, eikä yhdenkään lapsen kohdalle todennäköisesti osu "huono paikka". "

        Näkemys se tuokin ja olen kuullutkin, että jotkin biovanhemmat ovat niin mustasukkaisia, että jos he eivät lastaan saa kasvattaa, niin ei sitten kukaan muukaan. Eli laitokseen mieluummin kuin perheeseen. Siellä lapsi istukoon joulut, synttärit, juhannukset, ilman ainuttakaan PYSYVÄÄ aikuissuhdetta. Hoitajat vaihtuu työvuorolistan mukaan. Ei mahdollisuutta esim omaan lemmikkiin tai siihen muuhun normaalin arkeen, mitä perheissä on.

        Kuulostaako se tosiaan onnelliselta lapsuudelta? Miten joku voi oikein TOIVOA tuollaista omalle lapselleen?

        Ei ole ainakaan lapsen etu kyseessä, vaan ainoastaan se, että mitä biovanhempi itsekkäästi haluaa. Hyvin käy ilmi se, miten ei ole sisäistetty, että hyvä vanhemmuus vaatii olemaan epäitsekäs. Täytyy pistää lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle. Jos ei sitä edes huostaanottoa valmistellessa tajua, niin taitaa se huosta olla sitten ihan oikea päätös.


      • töissä vai lomalla
        surullista kirjoitti:

        "kannatan laitosta17.10.2010 18:10
        koskapa joukkoon mahtuu sellaisia sijaisperheitä, jotka eivät ole hyviä ja jotka sanovat: "Älkää tulko omilla rahoillamme ostamalle tontille".
        Laitoksessa ei sanota noin, eikä yhdenkään lapsen kohdalle todennäköisesti osu "huono paikka". "

        Näkemys se tuokin ja olen kuullutkin, että jotkin biovanhemmat ovat niin mustasukkaisia, että jos he eivät lastaan saa kasvattaa, niin ei sitten kukaan muukaan. Eli laitokseen mieluummin kuin perheeseen. Siellä lapsi istukoon joulut, synttärit, juhannukset, ilman ainuttakaan PYSYVÄÄ aikuissuhdetta. Hoitajat vaihtuu työvuorolistan mukaan. Ei mahdollisuutta esim omaan lemmikkiin tai siihen muuhun normaalin arkeen, mitä perheissä on.

        Kuulostaako se tosiaan onnelliselta lapsuudelta? Miten joku voi oikein TOIVOA tuollaista omalle lapselleen?

        Ei ole ainakaan lapsen etu kyseessä, vaan ainoastaan se, että mitä biovanhempi itsekkäästi haluaa. Hyvin käy ilmi se, miten ei ole sisäistetty, että hyvä vanhemmuus vaatii olemaan epäitsekäs. Täytyy pistää lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle. Jos ei sitä edes huostaanottoa valmistellessa tajua, niin taitaa se huosta olla sitten ihan oikea päätös.

        laitoksesta sukuloimaan jouluksi, pääsiäiseksi jne. Tällä hetkellä sijaisperhe, jossa lapsi on katsoo, että ovat töissä ne 3 päivää, jotka lapsi on kesälomallaan mummun luona - muuten ovat sitten lomalla. Jyväskylän lastensuojelusosisslityö kannustaa ja on jo vuosia kannustanut ko. perhettä toimimaan täten. Perhehoitoliittokaan ei ole asiaan puuttunut, vaikka apua on sieltäkin pyydetty.

        Ei ole kyse mustasukkaisuudesta, mutta kun joka H:vetin tapaaminen pitää taistella - siis turvallisten, jatkuvien syntymästä saakka olleiden ihmisten, on jossain vika. Ja kun sieltä ammattitaitoisesta paikasta kuuluu tuon tuosta ääniä lasten kärsimyksistä ja huonosta hoidosta. Eli joudumme jatkuvasti olemaan huolissamme.

        Kannatan sydämestäni laitosta ennemmin, kuin tuota mätää paikka. Ja se valitettavasti värjää ajatteluani. Toivoisin, että sijaisvanhemmat keskuudessankin katsoisivat, ettei kuka tahansa huseeraaja pääse pilaamaan lasten ja sukujen elämää. Kyseenalaistakaa nyt hyvänen aika niitä sairaita ajatuksia, joita siellä sijaishuollossa liikkuu.


      • huoltajuuskiista
        töissä vai lomalla kirjoitti:

        laitoksesta sukuloimaan jouluksi, pääsiäiseksi jne. Tällä hetkellä sijaisperhe, jossa lapsi on katsoo, että ovat töissä ne 3 päivää, jotka lapsi on kesälomallaan mummun luona - muuten ovat sitten lomalla. Jyväskylän lastensuojelusosisslityö kannustaa ja on jo vuosia kannustanut ko. perhettä toimimaan täten. Perhehoitoliittokaan ei ole asiaan puuttunut, vaikka apua on sieltäkin pyydetty.

        Ei ole kyse mustasukkaisuudesta, mutta kun joka H:vetin tapaaminen pitää taistella - siis turvallisten, jatkuvien syntymästä saakka olleiden ihmisten, on jossain vika. Ja kun sieltä ammattitaitoisesta paikasta kuuluu tuon tuosta ääniä lasten kärsimyksistä ja huonosta hoidosta. Eli joudumme jatkuvasti olemaan huolissamme.

        Kannatan sydämestäni laitosta ennemmin, kuin tuota mätää paikka. Ja se valitettavasti värjää ajatteluani. Toivoisin, että sijaisvanhemmat keskuudessankin katsoisivat, ettei kuka tahansa huseeraaja pääse pilaamaan lasten ja sukujen elämää. Kyseenalaistakaa nyt hyvänen aika niitä sairaita ajatuksia, joita siellä sijaishuollossa liikkuu.

        lapsi muuten annetaan mielellään täysin tuntemattoman - epämääräisen menneisyyden omaavan henkilön mukaan ja näiden kahden yhteydenpitoa tuetaan, mutta muutaman turvallisen, syntymästä saakka mukana olleen yhteydenpitoa ei tueta, vaan lastan manipuloidaan voimakkaasti näitä vastaan. Sijaismuija on lapsen kuullen nostanut tuntemattoman, epämääräisen henkilön tuttujen ja turvallisten ihmisten yläpuolelle. Ja kun sijaismuijalla on valtaa, on sossukin ollut samassa kuviossa mukana. Sijaismuija nääs johtaa tätä sijoitusprosessia 6-0. Ja metsään menee ja lujaa.Tunnelma on ollut joi vuosia kuin pahimmassqa huoltajuustaistelussa - eikä yksikään Jyväskyläläinen sijaishuoillon toimija auta. Perheneuvola olisi auttanut vuonna 2003, kun sinne yhteyttä otin, mutta sijaisperhe ja sossu kiletäytyivät. He olivat jo suunnitelleet prosessin, miten auttaa meitä.

        Eli kysynkin, onko tässä joku muu osapuoli mustasukkainen. laitoksessa tällainen olisi tuskin mahdollista.


      • huonoja kokemuksia
        huoltajuuskiista kirjoitti:

        lapsi muuten annetaan mielellään täysin tuntemattoman - epämääräisen menneisyyden omaavan henkilön mukaan ja näiden kahden yhteydenpitoa tuetaan, mutta muutaman turvallisen, syntymästä saakka mukana olleen yhteydenpitoa ei tueta, vaan lastan manipuloidaan voimakkaasti näitä vastaan. Sijaismuija on lapsen kuullen nostanut tuntemattoman, epämääräisen henkilön tuttujen ja turvallisten ihmisten yläpuolelle. Ja kun sijaismuijalla on valtaa, on sossukin ollut samassa kuviossa mukana. Sijaismuija nääs johtaa tätä sijoitusprosessia 6-0. Ja metsään menee ja lujaa.Tunnelma on ollut joi vuosia kuin pahimmassqa huoltajuustaistelussa - eikä yksikään Jyväskyläläinen sijaishuoillon toimija auta. Perheneuvola olisi auttanut vuonna 2003, kun sinne yhteyttä otin, mutta sijaisperhe ja sossu kiletäytyivät. He olivat jo suunnitelleet prosessin, miten auttaa meitä.

        Eli kysynkin, onko tässä joku muu osapuoli mustasukkainen. laitoksessa tällainen olisi tuskin mahdollista.

        on vähän sama, kuin perhepäivähoito vs. päiväkoti. Jos sattuu hyvä perhepäivähoitpaikka, olet todella onnekas, mutta jos sattuu huono paikka, olet lirissä. Päiväkoti kuitenkin on turvallinen verrattaessa sitä "kotirauhan piiriin kuuluvaan" huonoon perhepäivähoitopaikkaan. Ja sijaisperheessä tuo ero huono vs. hyvä paikka kertautuu monella tavalla ja moninkertaisesti. Ja ajatelkaapa, jos jollekulle onnettomalle vielä sattuisi, että sijaisvanhempi ei olekaan täysin terve ihminen. Jos kuvio onkin kuin sadusta Keisarin uudet vaatteet. Ja kun on niin kova pula sijaishuoltopaikoista, kukaan ei halua huomata, "että sillähän ei ole ollenkaan vaatteita". Ja kun lapsia ei oikein kuunnella, vaikka millaisia interventioita järjestäisivät oman henkensä kustannuksella. Se ajatus kuulemisesta on sellainen, että "sanot sitten, sanot sitten...." Ja sitten minun oli pakko sanoa, kun joudun muuten 10 päiväksi arestiin....


      • huippuammattilainen
        huonoja kokemuksia kirjoitti:

        on vähän sama, kuin perhepäivähoito vs. päiväkoti. Jos sattuu hyvä perhepäivähoitpaikka, olet todella onnekas, mutta jos sattuu huono paikka, olet lirissä. Päiväkoti kuitenkin on turvallinen verrattaessa sitä "kotirauhan piiriin kuuluvaan" huonoon perhepäivähoitopaikkaan. Ja sijaisperheessä tuo ero huono vs. hyvä paikka kertautuu monella tavalla ja moninkertaisesti. Ja ajatelkaapa, jos jollekulle onnettomalle vielä sattuisi, että sijaisvanhempi ei olekaan täysin terve ihminen. Jos kuvio onkin kuin sadusta Keisarin uudet vaatteet. Ja kun on niin kova pula sijaishuoltopaikoista, kukaan ei halua huomata, "että sillähän ei ole ollenkaan vaatteita". Ja kun lapsia ei oikein kuunnella, vaikka millaisia interventioita järjestäisivät oman henkensä kustannuksella. Se ajatus kuulemisesta on sellainen, että "sanot sitten, sanot sitten...." Ja sitten minun oli pakko sanoa, kun joudun muuten 10 päiväksi arestiin....

        että silloin, kun lapsi vielä sinisilmäisenä uskalsi sanoa kuulijoilleen, että haluaa olla enemmän sukulaistensa kanssa (ennen massiivisen manipuloinnin alkamista) ´- saattoi sijaisrouva viedä perästäpäin lapsen kirjoittaman kirjeen sossuille. Siinä kirjeessä lapsi sitten kertoi jälkeenpäin, että ai niin, hän ei muistanutkaan, että oli ne ja ne harkat ja ne ja ne esitykset. lapsesta pitää nääs tulla huippis - se on päätetty jo vuosia sitten, vaikka hän on vieläkin pieni.

        Sukulaiset ovat huippuammattilaiseksi kasvatettavan tiellä. Ja lapselle itselleenkin opetetaan, että valitse harkat ja esitykset ennemmin, kuin mummu ja muut tarpeettomat yksilöt.

        Ota tuo tuntematon - se on sinulle hyvä - ai, mutta se hävisikin jo. Ei ole enä'ä häntä valittavana, kun ei jaksanut olla mukana. Sorry sijaismuija. Menetit hyvän liitolaisen, jonka kautta olisit voinut käydä mummua ja muita vastaan. Mites nyt suu pannaan?


    • lutika

      ole mitään kokemusta lastenhoidosta

      • toraka

        Syöpäläisiä heillä kyllä on. Kuulemma yksi huone täynnä pyykkiä.


      • kaktus-...,,.
        toraka kirjoitti:

        Syöpäläisiä heillä kyllä on. Kuulemma yksi huone täynnä pyykkiä.

        kuulemma yksi huone täynnä pyykkiä...miten voi olla, keltä kuulit..kai ovat homehtuneet siellä kuukausia?


      • itkua huutoa jatkuva
        kaktus-...,,. kirjoitti:

        kuulemma yksi huone täynnä pyykkiä...miten voi olla, keltä kuulit..kai ovat homehtuneet siellä kuukausia?

        Hienon frouvan sijaisperheessä huone täynnä pask...pyykkiä. Siellä on kirppuja, luteita, täitä, seassa.....


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kamala onnettomuus

      Miten tällaiset mönkijäonnettomuudet yleensä tapahtuu? Liikaa vauhtia? Saako mönkijöillä ajaa lasten kanssa ja ilman kyp
      Suomussalmi
      120
      5699
    2. Annetaanko jokainen 3 tunnistetta

      omasta kaivatusta? Minä aloitan: N-nainen, punaiset hiukset ja asuu Pirkanmaalla.
      Ikävä
      105
      2494
    3. KANNATATKO NATOa? Jos olisit saanut äänestää...

      Ihan riittää lyhytkin kyllä tai en.
      Maailman menoa
      703
      2290
    4. Mitä teit väärin?

      Että ikäväsi kohde häipyi elämästäsi?
      Ikävä
      174
      1801
    5. Sinäkin tiedät sen nainen

      Nainen sinä olit kohtaloni mutta minä en sinun ja niin surullista kuin se onkin niin tuun varmaan silti rakastamaan sua
      Ikävä
      79
      1560
    6. Mönkijäpnnettomuus

      Harmillinen homma. https://www.hs.fi/suomi/art-2000010557170.html
      Suomussalmi
      19
      1506
    7. Tietäisitpä miten haluaisin sinut kohdata

      Vaikka vaan katsella ohimennen. Voisitko telepaattisesti lähettää viestiä, - löytyisikö kohtauspaikkaa?
      Ikävä
      59
      1027
    8. Jos ihmettelit minun käytöstä

      Niin yritin hieman jarrutella juoruja mitä liikkuu. Sinussa ei vikaa.
      Ikävä
      62
      1016
    9. Kaivonkonekuski hukkui etelärannassa

      Oliko paikkakuntalaisia?
      Rovaniemi
      13
      994
    10. Tilitoimisto!!!

      Mikä tilitoimisto jäi kiinni rikoksesta Rovaniemellä?
      Rovaniemi
      22
      926
    Aihe