Vakavat pelkotilat

En ole nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta Wikipedia kertoo että: "Paranormal Activity on 2007 valmistunut näennäisdokumentaarinen kauhuelokuva..." Näitähän on jo nähty (Blair Witch Project ym). Näyttää olevan muoti-ilmiö. Jos yhtään auttaa niin taikuri James Randi on luvannut muistaakseni 10 000 dollarin palkkion sille, joka pystyy valvotuissa oloissa tuottamaan yliluonnollisen ilmiön.

Elokuvan tekijät lyövät mielellään yli, ennemmin osuu omalle kohdalle lottovoitto kuin ihmisiä vainoava räyhähenki. Olen itse kauan sitten kohdannut kummituksen ja se kohtaaminen on jäänyt iäksi mieleen, mutta lähinnä kiehtovana ja arvoituksellisena. Tosielämän kummitukset eivät hyökkäile ihmisten silmille, ne ennemminkin pyrkivät elämään omaa elämäänsä ihmisistä huolimatta.

Jospa pieni tietopaketti auttaisi pelkoon. Täältä löytyy kotimaisia kummajaisia ja mitä ne voivat saada aikaan: http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuksia/tikkala1993.pdf. Kummitukset ovat kaiken kaikkiaan kiehtovia ja kiintoisia ilmiöitä, eivät väkivaltaisia reuhaajia. Ihmiset ovat sellaisia.

te ette vielä todellisesta kayhusta tiedä mitään! Ottakaa yhteys helluntalaisiin niin he kertovat kyllä mitäö TOSI kauhu on!!

Itse katsoin 12 kauhuelokuvaa, sellaisen paketin, ja nyt olen B-mielisairaalassa. Uskokaa tai olkaa uskomatta!

Kehota kaveriasi olemaan katsomatta tuollaisia elokuvia, sillä ne eivät sovi herkille. Itse en koskaan katso, sillä luonnollistahan se on, että alkaa pelottaa, jos on herkkä ja eläytyy tarinaan. Noin voimakas reaktio vaatisi ehkä jo ammattiapua.

Se paranormal activity oli aivan huuhaa leffa. Se ei ollut kauhua nähnytkään.
Joo kyllä siellä muka kummitteli, mutta oli niin yliammuttu koko homma että huhhuh.
kaikista eniten mua siinä (ja monissa muissakin) elokuvassa mietitytti se että minkä helkkarin takia aina jonku "hirviön" tai kummituksen niinkutsutut jalanjäljet pitää AINA poikkeuksetta muistuttaa jonkin nimeltä mainitsemattoman lihansyöjähirmuliskon jälkiä? Tässä kohtaa mulla pyyhkii joka kerta yli ja menee uskottavuus koko elokuvaan.

minkä ikäinen tuttusi on? nuorena saattaa kauhu järkyttää enemmän. jos oikein pahaksi menee niin voihan sitä käydä vaikka papin kanssa juttelemassa tai psykologilla. itse pelkäsin nuorena kauhuleffojen jälkeen. muutenkin vilkas mielikuvitus. olen aika turtunut kauhuun kun on tullu katsottua niin paljon sitä. rupesin katsomaan ringiä niin nukahdin ennen puolta väliä : )

mutta varsinkin yksin pimeässä katsottuna zombileffat joissa zombit ovat nopeita saa minut välillä kurkkimaan olkapään yli.
Pysäyttämättömistä taudeista kertovat jutut ovat kaikkein pahimpia, pahemman siitä saa kun tauti tekee ihmisestä zombin ja tauti tarttuu pienimmästäkin pisarasta. Ainoa lääke on kuolema.

Syö niin usein pappeinkokkelia että turrut.

Kaverisi on ehkä tosi herkkä ja ottaa leffan tosissaan. Se mitä hän pelkää, on hänen omassa päässänsä. Ihmiset pelkää sitä mitä ne ei näe, ei tiedä tai ei ymmärrä. Tässä asiassa hän on kehittänyt itselleen sen pelon, jossa haluu jostain syystä elää. Hän pelkää omaa mielikuvitustaan. Leffalla itsellään ei ole väliä, koska se on vain laukaissut sen pelon mikä hänessä jo on.

Sinun on turha aliarvioida hänen pelkoaan ja pyytää lopettamaan sellainen hömpötys.
Sen sijaan voit kysyä häneltä esim. mikä häntä oikeastaan pelottaa ja miksi? Pelkääkö hän, että hänelle tapahtuu jotain samanlaista mitä niissä leffoissakin tapahtuu?
Kysy häneltä kaikkea ja ota selvää niin kauan kun hän ei enää tiedä miksi pitäisi pelätä. Ehkä hän tajuaa itse ettei pelättävää ole.

Näin netistä silpomisvideon (video pikkulapsesta, jota silvottiin rituaalissa). Vei vuosia toipua näkemästäni. Nyt pystyn ajattelemaan, että maailmassa on uskomatonta julmuutta, joka hetki, mutta elämään mahtuu myös muutakin.

Mitään räyhähenkiä ei ole olemassakaan sen enempää kuin maahisiakaan. Jos tilanne on jatkunut pitkään, eikä pysty ymmärtämään näkemäänsä elokuvaksi, suosittelen varaamaan ajan psykologille, koska tilanne voi jopa pahentua ja olla este elämästä nauttimiselle. Pelolle täytyy saada kehitettyä "suojelija", joka voi olla vaikka ajatus enkelistä tai sitten "suojelija" olet sinä itse, joka isket "räyhähengen" kuvitteellisesti kirveellä sopiviin 10 cm paloihin ja postitat Andromedaan etsimään itseään. Mielikuvaharjoittelu voi olla tehokas apu.

Itseäni ei kauhuelokuvat hetkauta suuntaan tai toiseen... ilmeisesti olen katsonut niitä niin paljon?? Paranormal Activityn kävin katsomassa leffassa ja siellä oli hauskempaa seurata muiden reaktioita ns.pelottavissa kohdissa kuin itse elokuvaa, joka oli loppujen lopuksi melko tylsä. Pahinta ystäväsi pelossa taitaa olla ne oman pään sisäiset möröt, koska elokuva on vain elokuvaa. Kauhu ei sovi herkille, joten hänen olisi syytä jättää kokonaan katsomatta.

Jos se todella on noin paha tilanne eikä tilanne normalisoidu nopeasti niin sitten on parasta mennä psykologilla ja sieltä saa pillerit jotka vievät pelot pois.

Tuskin kysymyksessä on nyt pelkästään elokuvasta johtuva vaan joku paljon pahempi juttu. Lääkäriin ja äkkiä.

Oon sitä mieltä tästä koko genrestä, että miksi ihmiset ylipäätänsä maksavat siitä että saavat olla peloissaan ?
Eihän siinä ole mtn järkeä. Saa turhaan traumoja yms, ja siitä halutaan maksaa ?

Sehän nyt on vaan minun mielipide, mutta loogisesti en näe siinä mtn järkeä

katsokaa kauhuleffan jälkeen komedileffa heti perään.on auttanut monia.saa ajatukset muualle.

Hyvä aihe. Näistä ei keskustella vain kovin paljon. Itselläni on nuorempana kokemuksia siitä että on vienyt viikkoja ja kuukausia toipua jostakin järkyttävästä filmistä tai kuvista. Muistan kun 12-vuotiaana näin Pink Floydin Another Brick in the Wall -videon ja järkytyin useiksi kuukausiksi. Mutta se on jotenkin yhteydessä siihen miten herkässä mielentilassa sattuu olemaan. Vanhempana samantyylisiä olotiloja on aiheuttanut The Ring ja hk-kauhupätkä Untold Story. Tosin välillä ei järkytä oikein mikään. Hyvin sanottu että kyse ei ole niinkään siitä mitä näkee vaan omasta mielestä ja sen senhetkisestä tilasta!

Elokuvassa näytelleiden näyttelijöiden haastatteluja katselemalla voisi saada jalat maanpinnalle.
Esim: http://www.youtube.com/watch?v=Xdeat7Oc2U0
Jotain tuollaista. En ole nähnyt kyseistä elokuvaa.
Joku "how it is made" pätkä voisi myös auttaa palaamaan maanpinnalle niistä elokuvan aiheuttamista peloista.

Entity -niminen leffa.
En monesti ole kauhuelokuvia katsonut - enkä sen jälkeen kertaakaan. Enkä haluakaan.

Minä olen suuri kauhuelokuvien fani. Mun mielestä semmoisten ihmisten, joiden henkinen mielentila ei siedä kauhuelokuvien katsomista, tulisi jättää ne väliin. Miksi pitää katsoa kauhuleffoja jos saa hirveitä pelkotiloja? Kuten sanoit, että niitä on ollut aikaisemminkin. Typerää käytöstä. Ja todella outoa, että tulee moisia pelkotiloja, pitäisihän jokaisen osata erottaa todellisuus elokuvasta.

Minullakin on ollut tollainen pelko tilanne, mutta rauhottelin itseä kun katsoin youtubessa miten se on tehty niin ei sitten enää pelottanut kun aavisti että se koko kauhuleffa oli vain kuviteltu :D

Itse leffa kyllä tylsyydessään masentava. Mutta ehkäpä juuri tapahtumien köyhyys antaa tilaa mielikuvitukselle. Sama efekti esim. pimeässä mieli korvaa näön jne. Mutta frendi ehkä terapian tarpeessa jos ei järjellä voi itselleen asioita selittää...

ite olen päässy paremmin tollasista leffoista yli kun katson ekax tai lopus miten se leffa on tehty!

Suosittelen lukemaan Harry Potter ja Azkabanin vanki. Siinä kerrotaan, miten mörköjä tulee käsitellä. Ihan oikeasti! Itsellä auttanu erinäisistä pelkotilois

sano kaverilles et nyt SAATANA loppu pelleily eiköhänse sitte herää-.

Olen keski-ikäinen aivan täysjärkinen mieshenkilö pääkaupungin lähettyviltä.
Äitini harrasti okkultismia (mm. siirteli tavaroita tahdonvoimallaan) ja isäni oli eräänlainen shamaani.
Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni (20 vuotta) aidossa kummitustalossa ja pelkäsin ajoittain tosi paljon kellarissamme asuneita henkimaailman olentoja, jotka saivat aikaan jos jonkinlaisia outoja asioita kodissamme.
Tiedän miltä näyttävät karmeat pimeyden demonit ja myös valoa säihkyvät "taivaan enkelit".
Pääsin peloistani kohtaamalla ne (pelot ja olennot) henkilökohtaisesti tutustumalla turvallisessa seurassa henkimaailman asioihin ja mystiikan eri puoliin. Sain paljon laadukasta ja totuudenmukaista opetusta näistä asioista. Tajusin vähitellen että pelkoni olivat aivan turhia ja nykyisin tykkään katsella kauhuelokuvia, vaikka niistä melkein kaikki ovatkin lähinnä huvittavia. Voitto on siis saatava omassa mielessä, koska pelkokin on mielentila.

Tuollaiset pelkotilat ovat todella vaikeita, itse sen hyvin tiedän kun olen kokenut.

Menin joskus 11-vuotiaana silkasta uteliaisuudesta katsomaan Blair Witch Projectin, yksin pimeässä huoneessa, mustavalkoisesta pikkuruisesta matkatv:stä, joka oli huoneessani. En oikeastaan tiedä mikä elokuvassa minut sai sellaisen kauhuntunteen valtaan, mutta se vaan iski mielenterveyteeni tosi lujaa. Hikoilin elokuvan loputtua ja en uskaltanut liikkua, hyvä kun hengittää. Pelkäsin vaan että jotain tapahtuu, että sohvan takaa nousee jokin hahmo, kenties se, mitä elokuvassa ei ikinä näytetä. Ihme jos sain silmäystäkään nukuttua sinä yönä.

Minulta meni puoli vuotta, että säikkyys väheni ja elokuva lakkasi kummittelemasta mielessä. Arvaa vaan kun asuin vielä todella keskellä korpea, ja aina kun menin kouluun, jouduin kävelemään synkän metsätaipaleen läpi. En uskaltanut katsoa metsään ollenkaan saatika mennä sinne - pelkäsin näkeväni jotain tai eksyväni niinkuin elokuvan hahmot. Pelkotilani oli varsinkin vähän aikaa elokuvan jälkeen voimakas, sydän hakkasi aina kun elokuva tuli mieleen, ja pelkäsin oikeasti tulevani hulluksi.

Nykyisin olen päässyt eroon sairaalloisesta pelosta Blair Witch Projectia kohtaan, mutta ei kyllä tekisi todellakaan mieli katsoa sitä uudelleen. Nykyisin katson silti välillä kauhuelokuvia, vähän kuin testaakseni lujuuttani. En ole enää läheskään niin herkkä kuin nuorena, ja pystyn katsomaan aika kammottaviakin pätkiä, mutta en kyllä enää halua ikinä tuollaista kokemusta kuin BWP:n katsomisesta tuli.... Joskus ihan muksuna näin myös vähän pätkää ikivanhasta vatsastapuhujanukke-leffasta (se oli mustavalkoinen), jossa nukke tappoi ihmisiä. Arvatkaa kuka jähmettyy kauhusta nykyäänkin nähdessään vatsastapuhujanuken??

Mutta joo, hirveä tarinointi taas, nyt voisin jotain neuvojakin ehkä antaa. Omalla kohdallani pelon kanssa helpotti silkka aika, mutta jos oikeasti näyttää siltä, että kaverisi hyppii seinille, niin yritä saada hänelle apua jostain. Nuo kauhukokemukset eivät todellakaan ole leikin asia. Olen kuullut että aikoinaan Manaajan tultua elokuvateattereihin moni ihminen tappoi itsensä, koska sekosi kauhusta leffan nähtyään. Oma serkkuni ei uskalla vieläkään nukkua ilman valoja ja ei meinaa uskaltaa mennä vessaan yksin. Ja hän on yli 50-vuotias...

Jos tuo pelko jää käsittelemättä ja hän ei pääse siitä eroon, hän voi oikeasti olla todella vaarassa. En halua pelotella, mutta kun ihminen pelkää koko ajan valveilla ollessaan, siinä alkaa nuppi nopeasti seota. Voisit myös yrittää puhua kaverillesi järkeä, ja vaikka etsiä näin tehtiin-dokumenttia. Minulla auttoi Kauna-säikähdyksen jälkeen se kun katsoimme kaverin kanssa dokumenttia leffan teosta. Yhtäkkiä ei niin pelottanutkaan kun Kauna-ämmä roikkui valjaissa hymyillen ja olikin maalattu mustaksi ja tehty jälkikäteen erinäköiseksi tietokoneella. :D

Tärkeintä on, ettei tuollaista pelkotilaa vähätellä. Ne ovat todella piinaavia, ja jos tunteesta ei meinaa itse päästä eroon, on tärkee että joku auttaisi. Hyvä että olet pistänyt merkille kaverisi tilanteen ja välität aidosti. Ihan ensimmäiseksi sinun varmaan kannattaa jutella kaverillesi asiasta ja kysyä, mitä hän oikeastaan niin pelkää, ja sitten voisitte yhdessä miettiä, mikä helpottaisi pelkoa. Voisi myös olla hyvä, ettei hän vähään aikaan katso mitään pelottavia leffoja, jos reagoi noin voimakkaasti.

The Ring on jonkin verran aiheuttanut minulle samanlaista paniikkia. Pahimmillaan en voinut käydä edes yksin suihkussa. Kyllä sen pitäisi itsestään ohi mennä.

Meitä on siis muitakin.

Pelko on todellakin hyvin todellista ja siihen ei paljon auta se tieto, että se on omassa päässä. Vaikkakin siellä se on, vain voimakkaana tunnetilana. Ehkä jotain käsittelemätöntä ja hallitsematonta omasta elämästä.

Kuolleiden aamunkoitto teki elämästäni helvetin noin puoleksi vuodeksi ja kokemuksesta yli pääsemiseen auttoi aika. Kaverisi ei kannata enää katsoa mitään, minkä pelottavaksi tietää. Jätän itse leffan katsomatta jos en ole aivan varma onko se minulle sopiva.

En osaa antaa neuvoja, mutta itse nukun valot päällä (olohuoneessa). Tietyt rutiinit iltaisin auttavat, tarkistan että kaikki on kuin pitääkin, tosin en enää ole kauhuissani kuten elokuvan jälkeen.
Ammattiapu voisi olla hyvä ja tarpeellinen asia. Ehkä jokin rauhoittavien/unilääkkeiden tilapäinen kuuri pahimmaksi ajaksi. Pelko on aika kuluttavaa. Ajatuksia voi myös yrittää hallita, eikä päästää itseään sinne kauhun rajamaille vaan pakottaa mieleen jotain muuta. Hyväksyä, että pelko on vain minussa itsessäni, tunteena, ja sulkea sen pikkuhiljaa pois. Hokea vaikka ajatusta: "se on vain tunne, se menee pois".

Voit olla kaverisi tukena kuuntelemalla ja ottamalla asian tosissaan, ymmärtämällä hänen kokemustaan. Silti rauhoittaen, että mitään pahaa ei oikeasti tapahdu.

Olen ehkä pari kertaa pelänny kauhuelokuvaa: 11-vuotiaana, kun näin Coppolan Draculan, 13-vuotiaana nähtyäni Manaajan ja joskus 13-14 vuotiaana nähtyäni The Ringin. Olen nähnyt nuo kaikki vielä uudemmankin kerran, eikä ne myöhemmillä katselukerroilla pelottaneet. Olin joskus noihin aikoihin todella suuri kauhuelokuvien ystävä, mutta nyttemmin kauhuelokuvat on useimmiten vain lapsellisia. Pitää olla jo todella hyvä, että voin sanoa tykkääväni jostain kauhuelokuvasta, eikä se säikäyttely ole minulle se pääjuttu.

En oikeastaan edes usko yliluonnolliseen, vaan kaikki elokuvissa tapahtuva on jonkun ihmisen mielikuvituksen tuotosta. Mikään sellainen ei voisi tapahtua oikeasti, tai näin ainakin uskon. Paljon karmivampia ovat vaikkapa (tositapahtumiin perustuvat), sarjamurhaajista kertovat elokuvat tai dokumentaariset elokuvat, joissa käsitellään vaikeita aiheita. Reindeerspotting esimerkiksi vaikutti minuun paljon enemmän, kuin mikään kauhuelokuva pitkään aikaan, koska se oli totta ja minun mielestäni elokuvassa esitetty elämäntyyli on kammottava ja surullinen.

Nykyään en osaa eläytyä elokuvaan niin, etten ajattelisi sen olevan vain elokuvaa. Kiinnitän huomiota näyttelijäsuorituksiin, saatan ihailla puvustajan, lavastajan ja maskeeraajan työnjälkeä, kiinnitän huomiota erikoisiin kuvakulmiin ja ennen kaikkea minua kiinnostaa, kuinka juoni on rakennettu ja onko tarina uskottava/onnistunut. Ehkä kaveriasikin helpottaisi, jos hän myös oppisi näkemään elokuvat samalla tavalla, teoksina, joita suuri työryhmä on kuvannut ja tehnyt, eikä se, mikä telkkarista/valkokankaalta näkyy, ole todella tapahtunut. Kaikki on lavastettua ja näyteltyä (ellei kyse ole dokumentista, tietenkin).
Tuo jonkun ehdottama näyttelijöiden haastattelujen ja making of-dokumenttien katsominen oli loistava idea.

Paranormal Activity on kyllä ihan todellista, mutta ei ihan jokapäiväistä asiaa. Henget yms, eivät tee tuollaista ilman mitään syytä ja niiden kanssa voi kommunikoida tilanteissa. Kyllähän kauhuleffat pelottavat, se on niiden tarkoituskin, mutta suosittelisin katsomaan kauhuleffan jälkeen jonkun komedian tai piirretyn mikä kohottaa mieltä. Itseäni se auttoi nuorempana.

Paranormal Activityssä ehkä se pahin puoli siinä onkin se, että se on kuvattu dokumenttityyliin ja se vaikuttaa niin aidolta. Se ei tunnu silleen leffalta, vaan enemmän todenmukaselta. Siksi se olikin visto. Tästäkin elokuvasta olen kuullut mielipiteitä suuntaan ja toiseen, mutta mielestäni elokuva oli ahdistava. Se vaihtoehtoinen loppu oli vain parempi.

Minulle ei ole tullut kauhuleffoista pelkotiloja. Joskus alkaa vaan mielikuvitus juoksemaan nukkumaan mennessä, mutta kyllä siitä unen päästä kiinni saa. Pahin oli silloin, kun erehdyin ala-asteella katsomaan HOHTO nimisen leffan. Oikeasti, mä en nukkunut. Se kylpyhuonekohtaus pyöri mun päässä kokoajan ja se oli mielestäni ehkä elokuvan kauhein kohta.

Sitten voit käyrä koiranäyttelyys niin siinä sulla on vertaisiasi ympärillä ja voitta perustaa vertaistukiryhmän ja keskustella peloistanne.

Minä olen jo tällainen vähän vanhempi mies.
Asun yksikseni vanhassa talossa syrjäisessä paikassa. Työni ja harrastusteni vuoksi kuljen paljon pitkin mettiä ja korpia, välillä pimiässäkin. Ja ikinä en pelkää tai säiky mörköjä. Ne eivät käy edes mielessä. Nykyään.
Nuorempana tuli kattottua jonkun verran kauhufilmejä ja ne vaikuttivat minuun voimakkaasti. Muutuin säikyksi ja pelokkaaksi ja sitä kesti aina vähintään parin viikon pätkä kovemman luokan kauhuelokuvien kattomisen jälkeen. Ne filmit on tehty siten, että ne kaikkein parhaiten herättelisivät ihimisen alitajuisia pelkotiloja. Kun pelko ja kauhu tulee, tulee samalla myös adrenaliinipurske joka toisaalta koukuttaa ja luo ns. viihdyttävän elementin. Meitä on moneen junaan, joillekin jää kauhukuvista päällimmäiseksi se viihdyttävä tunne, toisille (kuten minulle ja ilmeisesti ystävälläsi) jää päälle varuillaan, peloissaan olo (kuin pedon kynsistä karanneelle saaliseläimelle).
Neuvoni siis on, että herkkien (ja useimpien muidenkin) pitäisi jättää kauhuelokuvat kattomatta. Kyllä se elämä siitä sitten hiljalleen tasoittuu.
Siihen auttaa muuten yksi hyvä itsesuggession keino: kysyy itseltään, mikä on oikiasti totta ja mikä ei. Ja kun oikein järjellä ja omalla kokemuksella miettii niin vastaus löytyy. Mörköjä ei ole - kuin niissä filmeissä

Kauhuleffoja en katso ollenkaan, mutta pelkotiloja aiheutti minulle aikanaan leffa nimeltä Salaisuus pinnan alla :D Pariin vuoteen leffan jälkeen en pystynyt suihkun jälkeen katsomaan kylppärin huuruiseen peiliin, kun kuvittelin, että sinne ilmestyy kuolleen kasvot. Onneksi tuo pelko meni aikanaan ohi...

Paranormal Activity on yksi nössöimmistä kauhu leffoista mitä olen koskaan nähnyt. porukka oli kuulemma jenkeissä lähteny ekan puolen tunnin aika menee peloissaan elokuvateattereista, oikeesti sen takia kun siinä ei kertakaikkiaan tapahdu mitään... ja mitä tulee johkin ring leffoihin tulee nekyllä toiselle sijan nössöimmissä kauhu leffoissa.
katsoin ton Paranormal Activityn yksin keskiyö jälkeen pimeessä, eikä ollu mitään ongelmii mennä nukkuun sen jälkeen. huvittavinta oli elokuvassa joka on kuvattu dokumentti tyyliin niin elokuvassa on silti vaihtoehtonenloppu.
Kauna oli ihan hyvää viihdettä mutta ei sekään nyt mitenkään erityisen kauhea ollut. Muumeista saa paljon pahempia traumoja...
P.S. odotan Paranormal Activity 2 (on tulossa pian) parantavan edes vähän ykkösen kömmähdystä...

Jos näin todella on, pitäisi kiinnittää kahteen asiaan huomiota.

1. Olisi hyvä analysoida elokuvien tekniikkaa, jotta ero todellisuuden ja kuvitteellisen välillä olisi selvä.

2. On henkilöitä joilla mielentila, psyyke tai minuus on niin heikko, että ulkoinen lyö läpi. Elokuvien asiat tapahtuvat tai hän kokee niiden tapahtuvan hänelle itselleen. Siinä välissä ei ole mitään vastustamassa, siis nähdyn tapahtuman ja oman mielen välissä. Olisko mahdollista että hänen todellisuudentunteensa on häiriytynyt ja heikentynyt jostakin muusta syystä.

Ihmetyttää kuitenkin se, että kyseinen henkilö katsoo kauhuelokuvia vaikka niistä ahdistuu. Kannattaisi varmaan tehdä jotakin ihan muuta kuin katsella yleensä mitään elokuvia. Voihan hän toisaalta olla vain normaalia luovempi ja herkempi ja ihan tervellä tavalla. Me muut vain olemme niin paatuneita ettemme reagoi mitenkään.

Kehoita ystävääsi hankkimaan koira lemmikikseen. Itsellänikin ruukasi yksin kotona oleminen pelottaa, kunnes perheeni hankki koiran ja enääpä ei niin paljon hirvitä. Ainakin kaikkien todellisten asioiden puolesta tiedän, että koirani minut herättäisi jos jotain olisi vialla. Ja muutenkin se läsnäolo rauhoittaa.

Itse muistan katsoneeni tämän Paranormal Activityn elokuvateatterissa ja sattuipa vielä olemaan ihan ensimmäinen kauhuelokuva kohdallani. Kyllä pelotti saakeli vie sen jälkeen. Silloin tulin lukeneeksi jostain vinkkejä pelkojen voittamisesta ja mieleeni on jäänyt päällimmäisenä huumorin käyttö. Elikä kuvittelet mielessäsi näiden henkien ilmestymisen vähän pidemmälle ja sitten heität heille läppää esim. "sori mut jos millään viititte tulla joku toinen päivä, tänään väsyttää niin maan perkeleesti". Elikä siis nämä pelot ovat omassa päässä kuviteltuja joten sama kuvitella vähän hauskempia lisiä sinne. Pitää päästä kuviteltujen pelkojen herraksi.

Toinen äärimmäisen huvittava asia, joka itseäni on auttanut hyvin paljon, eikä minulla ole minkään näköistä aavistusta, että mistä sen olen päähäni saanut.. elikkä kuvittelen Arajärven Pentin, kyllä, pressamme aviomiehen, huoneen oven viereen istumaan ja häätämään ulos kaikki, jotka untani yrittävät jollain tavoin häiritä. Pentti on muuten jämäkkä mies ja hyvin tulee uni silloin.

Olen tosissani vaikka varmasti huvittavalta kuulostaa. Mutta tsemppiä paljon ystävällesi!! :)

Tunnettuahan on, että Psyko-elokuvan naisnäyttteijä Janet Leigh sai puukotuskohtauksestaan suihkussa elinikäisen kammon, eikä ole suihkuun mennyt sen jälkeen. Peseytynyt kylläkin on.
Kristen Harrison osoittaa tutkimuksessaan (Michiganin yliopisto), että jopa 25 % kauhuelokuvien katsojista on saanut pitkäkestoisia tunne- ja käytösongelmia, jotka häiritsevät heidän normaalia elämää.
Minusta tästä asiasta olisi syytä puhua enemmänkin, etenkin kun ikärajoitukset eivät juurikaan estä alaikäisten kauhun katsomista. Erään suppean kyselyn mukaan noin puolet 15-17 -vuotiaiden vanhemmista antaa lastensa itse päättää mitä elokuvia katsovat. Eräässä koulukyselyssä paljastui että 21 oppilaasta 19 oli nähnyt häneltä kielletyn elokuvan. Olisiko tästä syytä huolestua? Mielestäni olisi, jos meitä lastemme mielenterveys kiinnostaa.

Itse toivoisin olevani, ja lasteni olevan, toiset huomioon ottavia eli rakastavia. Jos rakastat ihmisiä, kuinka voit saada mitään nautintoa siitä, että heillä on äärimmäisen paha olla tai heitä kidutetaan ja silvotaan.


Minulla on se käsitys, jonka myös monet tutkimukset vahvistavat, että me yliarvoimme ihmisten, ja etenkin lasten sietokykyä kestää kauheuksien katselua. Elokuvatarkastaja, psykologi Riitta Martsola on myös todennut omissa tutkimuksissaan, että lapsista joka neljäs saa pelkotiloja kiellettyjen elokuvien katselusta.

Mutta eivät aikuisetkaan suinkaan ole suojassa näiltä ongelmilta. Jos tai kun ihminen on empaattinen, hän pystyy eläytymään täysin toisen ihmisen asemaan. Tätä voitaneen pitää positiivisena ja ihanteellisena asiana.

Ts. voisiko se että ei pysty katsomaan kauhuelokuvia, olla pikemminkin vain hyvä merkki ihmisessä, koska kärsimys ja paha olo tulee niin lähelle kuvitteellisenakin, että siinä on mahdoton nähdä enää mitään hyvää.

Näen 3 ongelmaa:
1)ikärajoja ei noudateta
2)kauhuviihteestä on todellista vaaraa mielenterveydellemme
3)kauhuviihde ruokkii ihmisen pahuutta ja sadistisuutta.

On huomattava myös että Jokelan ja Kauhajoen hirmutekojen tekijät myös katselivat mielellään kauhuviihdettä, jolla he mielestäni ruokkivat itseään. Fiktiivinen pahuus ja käytännön pahuus eivät suinkaan kulje niin kaukana toisistaan kuin me usein kuvittelemme ja toivomme.

Itseasiassa on olemassa vain yksi todellisuus. Ja siihen kuuluu kaikki mitä me ajattelemme ja koemme ja katselemme. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä elokuviakaan voi täysin lokeroidan jonnekin todellisuuden ulkopuolelle. Ne ovat osa ihmisen todellisuutta. Ne vetoavat meihin ja vaikuttavat meihin tavalla tai toisella. Onkin erittäin järkevää olla menemättä kauhuelokuvia katsomaan. Aivan samoin kuin emme saa myydä terveydelle haitallisia elintarvikkeita, niin samoin kauhuviihde tulisi myös kieltää lailla terveydelle vahingollisena tuotteena.

Itse en lue itseäni kristityksi, mutta tässä hyvä kristillinen katsaus yliluonnollisen aihepiiristä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/aivot.html

Tuosta kannattaa lukea jutut kappaleesta 5 (Yliluonnollista vai ei?) ja kappaleesta 6 (Muut uskonnot epämäärisyydet).

JA HUOM!

Minä en jaksa tässä ketjussa ryhtyä mihinkään väittelyyn kristinuskon perusteista, joten provoilijat älkööt vaivautuko.

Eiköhän se oo kaikkein paras ku lopettaa niiden kauhuelokuvien vahtaamisen, jos niistä on noin paljo haittaa.

En yhtään ihmettele, vaikka mieli saattaa mennä sekaisin tms. kauhufilmeistä!!
Oon aina ajatellut noin, että ne voi moniin ihmisiin liiaksi vaikuttaa. Oon myös ajatellut, että jo valmiiksi mieleltään sairaat ihmiset voi saada kaikenlaisista älyttömiä ideoita ja toteuttaa ne ja nuo filmit ruokkii heidän sairauttaan!
Itse en oo nähnyt koskaan mtn järkeä kauhuelokuvien tekemiseen enkä voi itse katsoa niitä enkä ole katsonut. Ei mun herkälle mielelle tarkoitettuja!!

Hmm...Miten voisit auttaa ystävääsi..Ehkä tuossa tarvitaan kyllä ammattiapua, jos noin pahaksi on mennyt, että pelkotiloja jne. Ammatti-ihmiset varmasti ainut apu ja jokin lääkitys..

Hyvä ystävä, huolesi on erittäin aiheellinen. Ystäväsi tarvitsee apua ja vapautumista pelkotiloista.

Minun ainoa ja paras ohje löytyy Raamatusta ja Jumalan tyköä. Toivottavasti otat tämän viestin todesta ja suhtaudut siihen vakavasti.

On hyvä ymmärtää, että nuo kaikki kauhuleffat ovat ihmiselle erittäin haitaksi. Älä anna enään koskaan ystäväsi katsoa niitä, koska hän on herkkä ihminen.

Jumala on antanut ihmiselle rauhan ja ilon ja rakkauden. Paholainen hallitsee pelolla.

Monet ihmiset ovat saaneet apua Raamatusta ja Jeesuksesta. Eli uskon vahvasti, että jos ystäväsi lukisi Raamattua ja viettäisi aikaa rukouksessa, niin nuo pelot rupeisivat poistumaan. Myös hengellinen musiikki on rauhallista ja niissä on hyvä sanoma.

Monet nauravat hengellisille asioille, mutta he saavat pitää pelkonsa, ei heillä ole auttajaa jonka puoleen kääntyä, uskovaisella ihmisellä on.

Jumala on rakkaus.

Minä kerron vain siitä, minkä olen itse kokenut. Ei ihmiselle ole annettu muuta mahdollisuutta pelastua kuin Jeesuksen kautta.

Kaikkea hyvää :)

Täällä kysytään ihan tosissaan neuvoa todelliseen ongelmaan ja heti on palsta täynnä jeesusta ja elvistelyä...voi teidän lasten kanssa.

Noh, joka tapauksessa, olen itsekin kokenut teini-iässä vastaavaa kauhu-elokuvien aiheuttamaa lamauttavaa pelkoa: en ole uskaltanut iltaisin nukahtaa, vaan tuijottanut ovea ja ollut ihan varma, että kahva painuu alas hetkellä millä hyvänsä; tai sitten käydä iltapesulla sen takia, että peiliin katsoessani selän takaa tuijottaakin joku hiiviö jne.

Aina kuitenkin lopulta olen pesulle uskaltautunut ja uneen vaipunut, ja väittäisinkin, että parasta lääkettä tutullesi olisi kohdata pelottavat tilanteet, vaikka ensin puhumalla ja sitten pikku hiljaa yhä enemmän normaalielämään palaten, siedätyshoito-periaatteella. Itse en peloistani koskaan nuorena kenellekään puhunut, mistä syystä ne haittasivat elämääni vuosia. (Puhuminenhan tunnetusti auttaa, kunhan keskustelukumppanilla ei vain ole taka-ajatuksia, esim. hyötyä tilanteesta julistamalla jonkin sortin jumalia.) Kuitenkin se, että en antanut peloilleni periksi, en jättänyt esim. peseytymättä, vaikka olin joka ilta varma kuolevani sinne vessaan, lopulta taltutti pelkotilani. Kai se yhteyksien muodostuminen aivoissa sitten vain vaatii runsasta toistoa, aikaa siis.

Olen näin vanhempana tullut siihen tulokseen, että nuo pelot liittyivät jollakin tavalla minuuden ja moraalin kehittymiseen teini-iässä - toisin sanoen, ne ovat välttämättömiä ja jokaisen koettava matkalla kohti eheää minuutta. Minä-projekti jää keskeneräiseksi, jos pelkojansa ei kohtaa. Tästäkin viestiketjusta luettavissa oleva uskonnon tunkeminen minuuden reikien tukkeeksi on se helppo tie. Itse en kuitenkaan lähtisi sille tielle, sillä ihan yhtä heikosti kestävä ratkaisu on turruttaa itsensä jollakin muulla huumeella. Aidon, vahvan ihmisyyden löytää vain kohtaamalla itse omat pelkonsa ja halunsa, olivat ne sitten kuinka kammottavia tai ihania tahansa. Joka tapauksessa ne ovat osa sinua itseäsi, tarpeellisia ihmisenä olemisessa ja ihmiseksi tulemisessa. Ja tosiasiahan on, että mitään ei tarvitse pelätä paitsi kuolemaa, ja sekin on turhaa, sillä kuolemaa, kuten painovoimaakaan, ei kukaan voi välttää.

Itsekkin olen elokuviin eläytyjä. Spidermanien, Jumpperin ym. fantsasian ohella olen ollut hieman niinku tarunhohtoista elämää etsien. Kauhuleffat tuli vasta nykyisen suhteeni mukana enemmänkin tutuksi. The Happening laitto pariks viikoks kananlihalle ja miettimään aika järkyttäviä (sairaita) ajatuksia.
Sitten se tuli ensi-ilta Paranormal Activity... Tottakai elokuvaa oli kehuttu niin paljon että pakko se oli katsoa täydessä hiljaisuudessa pimeässä kotisohvalla. Elokuvan tyyli oli eläytyjälle (sellaiselle kuin itsekkin olen) aivan huippu. Samastuin miespuoliseen näyttelijään, ja huomasin piirteitä mitä itsessäkin on.. Eikä hetkeäkään kun elokuvassa edettiin samalla tavalla kuin itsekkin oisin tehnyt miespuolisena henkilönä talossa.
Pam! Ovi paukahti kiinni elokuvassa ja minä menin paniikkiin. Elokuvan edetessä paniikki vain kasvoi, ahdistus nousi, ja silmiäni en edes uskaltanut ummistaa. Olin kuin itse kokemassa painajaisen. Elokuvan loputtua, olin aivan shokissa. Silmistä valui kyyneliä ja en uskaltanut vessaan edes mennä. Tyttöystäväni tajusi sen kuinka se minuun vaikutti, ja laittoi valot päälle. Eikä laskenut leikkiä asiasta.
Yksikin sängyn vieressä seisonta yöllä seuraavana viikkona ja oisin varmasti joutunu hoitoon. Onneksi muruseni ei leikkinyt asialla. Tuli nukuttua seuraava viikko huonosti ja kädestä pitäen aamuun asti. Ja vain siksi kun elokuva sai minuun otteen.
Nyt voin jo paremmin, mutta en siltikään katsoisi kyseistä elokuvaa yksin. Enkä haluaisi muistella sitä viimeisenä kun menen nukkumaan.

Elokuva oli huippusuoritus -- Arvosana 9

Moi! Tulkaa johinkin kristilleseen seurakuntaan, missä voidaan kaverisi puolesta rukoilla tai voihan sitä myös itsekin rukoilla! Kannattaa kokeilla!

Katsoin saman elokuvan ja jos yöllä herään vessaan, olen kauhuissani enkä uskalla katsoa peiliin. Rukoilemalla olen selvinnyt. Nuorempana sain Manaajasta samanlaisia pelkotiloja.

Ei niitä ikärajoja ole sinne turhaan asetettu!

Katottiin avomiehen kanssa tuo Paranormal Activity jokunen viiko sitten.

Vaikka se ei ollu loppujen lopuksi kovinkaan tapahtumarikas leffa, siinä oli jotain jäätävän pelottavaa ja muutamana iltana/yönä leffan katsomisen jälkeen jouduttuani nukkumaan yksin miehen työvuorojen takia olin kyllä aika kauhuissani :)

Peittoa tuli vedettyä pään yli ja tuijotettua sieltä huoneen varjoja.

En osaa neuvoa, miten jatkuvasta kauhuleffan pelosta eroon pääsee, koska itellä nuo kauhut unohtuu muutaman illan ja yön jälkeen.

Tytön istumaan nousussa selkä tikku suorana ja kädet velttoina, seisomaan nouseminen ja sängyn vieressä miehensä tuijottaminen olivat jotain aivan karmeaa.

Lattialle jauhoon ilmestyneet, toisistaan luonnottoman kaukana olleet "jalan jäljet" olivat jotain aivan järkyttävää.

Pimeästä talosta kuuluneet karmeat huudot olivat karmaisevia.

Tytön vetäminen sängystä lattialle, huoneesta ulos raahaaminen ja oven kiinni pamauttaminen oli kammottavaa.

Miehen "kameraan" viskaaminen talon toisesta päästä oli viimeinen niitti.

Kauhuelokuvat ei ole tarkoitettu herkille ihmisille ja ihmettelen, että miksi kaverisi tämän genren elokuvia katselee, kun pelkotiloja on tullut ennenkin. Itse en ole mikään kauhuleffojen ystävä, enkä niitä viitsi katsoa. Miksi menettää omasta tahdostaan yöunet?
Henkiolentoihin uskon, koska olen itse tämän asian kanssa ollut tekemisissä jo lapsuudestani saakka, mutta ei ne mitään räyhähenkiä ole olleet. Lamppu saattoi syttyä olohuoneessa keskellä yötä tai kuulua askelia tms.
Jos ystäväsi ei ala toipua tuosta Paranormal Activitysta, niin suosittelen kyllä, että hän menisi psykologin juttusille, pelon taustalta voi pian löytyä jotain ihan muuta kuin elokuvat. Eikä ne ihan ensimmäisenä mitään pillereitä siellä tyrkytä, varsinkin kun sanoo, että ei niitä halua, että tahtoo vain keskustella jonkun kanssa asioista. Usko pois, tiedän tämän ihan henk.koht. Ja toisekseen psykologilla ei piisaa natsat kirjoittaa mitää lääkkeitä.
Katsele ystäväsi kanssa komedioita, toiminta leffatkin saattavat olla pian liikaa, joten huumoria kehiin ja reilulla annostuksella. Ja kuten joku tuonne jo laittoikin, monille auttaa jo se, että näkee miten nuo leffat tehdään. Tosin, jos kauhuelokuvan alussa mainitaan, että se perustuu tositapahtumiin, se saattaa jäädä tuonne mielenperukoille...
Ja sitten tuo ikäraja... miksi ihmeessä alaikäisillä on hirveä hinku katsoa kauhuleffoja ja sitten saa niistä (pysyviäkin) traumoja?? Ymmärrän, että vanhemmat ei voi aina olla kaitsemassa lapsiaan ja usein noita K-18 elokuvia katsellaan kavereiden luona, mutta siltikin. Onko se vaan se kielletyn hedelmän maku mikä houkuttaa?

Kaikilla meillä on mielikuvitus ja toisilla se taas on voimakkaampaa. Ne kenellä se toisiaan on hurjempi, niin ei mikään ihme, että kauhuelokuvan jälkeen mielikuvitus rupeaa laukkaamaan ja välillä meiltä unohtuu se todellisuudentaju, että mikä on oikeasti mahdollista ja mikä ei.
Itse kuulun tähän joukkoon, joilla mielikuvitus saattaa käydä hieman ylikerroksilla, ennen kuin ajattelen realistisesti... Joten olen sen verran mukavuuden haluinen, enkä halua elää pelossa (vaikka se olisikin mielikuvituksen aiheuttamaa), niin jätän suosiolla kauhuelokuvat katsomatta. Moni kyllä ymmärtää jos kieltäydyn katsomasta kauhuelokuvaa, kun sanon että minulla on niin kauhea mielikuvitus, että menetän yöuneni, joten jätän väliin tämän elokuvan.
Kavereiden kanssa kun päätämme pitää leffaillan ja kerron heille kantani, niin kyllä sieltä leffahyllystä on aina valittu joku muu filmi, kuin kauhu, sillä ystävilleni on tärkeää että olemme kaikki yhdessä viettämässä hauskan illan.

Auttaisiko psykoterapeutilla käynti, tai hypnoosi.. jos sen avulla koko elokuva saataisiin unohtumaan ja tilalle positiivisia ajatuksia..?

Yleensäkin pelko on huono juttu tunteena. Se pelko pitäisi vain voittaa. Kehota häntä kokeilemaan nukkumista yksin edes sen yhden yön verran, jos hän sillätavoin selättäisi pelkonsa.

Tämä keskustelu aina kääntyy jumalaan, vaikka aluksi puhuttiin kauhuelokuvien pelkotiloista...

Asiaan... Paranormal Activity ei minustakaan ollut kauhea, mutta leffanhan tarkoitus on ruokkia mielikuvitusta ja tunteita (Kuten Stephen Kingin The Mist). Minusta on erittäin tyhmää, kun monet selittävät: "Se on ihan paska kauhuleffa se Kauna, kun ei ole edes pelottava"

Kyllä ne mitkävaan kauhupätkät osaavat olla kauheita, jos omistaa erittäin hyvän mielikuvituksen. Kyllähän minäkin näen yöllä sen Kayakon, jos rupen oikein mielikuvituksella sitä luomaan.

Mutta olettekos kokeneet ikinä valveunia? Siinä vasta pelottava kokemus

Katson yleensä kaululeffoja eikä ne aiheuta mitään erityistä.

Mutta minulla on ollut kuitenkin pienestä pitäen susifobia ja olen nähnyt miltei joka yö painajaisia sudesta, joka raatelee minut hengiltä ja painajaiset ovat hyvin toden tuntuisia. En myöskään ole uskaltanut esim. käydä puolukassa tai sienessä fobian vuoksi. Luulen että pelko on peräisiä lapsuudesta ja naapurin valkoisesta ja isosta koirasta joka vihasi lapsia. Koira tuli aina hampaat irvistellen, muristen meitä kohti kun me lapset (3-5v) olimme hiekkalaatikolla.

Mutta aiheeseen. Kun katsoin elokuvan Uhri lampaat joka kertoi ihmissyöjästä, sain pelkokohtauksia. Kaiken lisäksi olin juuri muuttanut uuteen asuntoon ja katsoin elokuvaa ensi kertaa tapaamani nettitreffimiehen kanssa.

En millään uskaltanut katsoa elokuvaa varsinkin niitä pelottavia kohtauksia kuten se mies roikkuu yläällä ja lakanasta tehdyt siivet tai jotain. Sain ihan hirveitä pelkotiloja leffan jälkeen varsinkin iltaisin. Tarkistin aina ennen nukkumaan menoa komerot ja sängyn aluset, pelkäsin sitä että ihmissyöjä on piiloutunut vessan katolle, niinkuin elokuvassa hissin katolle. En uskaltanut millään kävellä hämärässä kotiin. Pienestäkin rapinasta sain sydämen tykytystä ja pelkäsin pedon hyökkäävän kimppuuni kerrostalon takana sijaitsevasta metsästä.

En uskaltanut pariin viikkoon katsoa kuin uutisia ja sisustusohjelmia. En tiedä kumpi oli pelkotilojen syy se mies vai se leffa. Mies kuitenkin osoittautui jälkikäteen todella omituiseksi ja vihaisen luonteiseksi. Pelkokohtaukset loppuivat kun en enää tavannut miestä.

Luulen että myös elokuva herätti jotain lapsuudessa olevia pelon aiheita.

Tapasin nyt jälkeenpäin netistä metsästystä harrastavan miehen ja hänen kanssa uskallan liikkua metsässäkin kävelemässä ja ulkoilemassa, vaikka siellä alueilla liikkuu susilauma ja on nähty suden jälkiäkin. Myös kauhuelokuvia uskallan nykyään katsoa. =)

ÄLKÄÄ KATSOKO NIITÄ LEFFOJA,TODELLISUUS VÄÄRISTYYYYYYY! hyvää syksyä ja luontoa katsomaan!

Suurin osa kauhuleffoista on pelkkää viihdyttävää p*skaa, ja ne hyvätkin kauhuleffat ei ole missään tapauksessa vakavasti otettavia. Ne on vaan leffoja. Mutta valitettavasti tiedän kaverin joka saa painajaisia ja pelkää katsottuaan kauhuleffoja. Se on niitä ihmisiä jotka huutaa kauhusta katsoessaan kauhu-leffoja.
Hänen tapauksessaan se johtuu siitä, ettei hän lapsena katsonut melkein ollenkaan tv:tä tai elokuvia, joten hän ei lapsesta lähtien kehittänyt sellaista toleranssia ja ymmärrystä mitä ne elokuvat oikeasti ovat. Valitettavasti en voi sanoa mitään erityistä neuvoa tähän tilanteeseen, koska en ole psykologi tms., mutta uskoisin että kuten kaverinikin, tuo sun kaverisi saattaisi pikkuhiljaa päästä noiden pelkotilojen ylitse näkemällä aina vähän lisää kauhu-leffoja. Aloittaen vaikka kesyimmästä päästä... sekään ei välttämättä tule olemaan helppoa pelkäävälle kaverille. Mutta jos elokuva on tarpeeksi typerä, ja kaveri vaan jaksaa niiden pelottavien kohtien ylitse sinne leffan loppuun saakka, niin sitten hän huomaa ettei leffa ollutkaan niin pelottava kuin ensin luuli.

Itse oon joutunut lohduttelemaan ja vakuuttelemaan omalle kaverille ettei se kauhuleffa jota katsotaan, ole paha. Ja yritän saada hänet näkemään ne koomiset puolet siitä. Jospa se pikkuhiljaa auttaisi.

Kokemuksesta tuo on auttanut omaa kaveria, vaikkei sekään täysin immuuni kauhulle vielä olekaan.

Jännittävää ajan vietettä ehkä joku kohtaa pelkonsa ensimmäistä kertaa. Pimeän pelko on joillekin ahistusta aiheuttava ja siihen vielä rasahdus päälle niin housun vaihto on paikallaan. Hyvä katsella porukalla, Stephen Kingin The Shining elokuvaa ei viitsi katsella, Jack Nickholson talonmiehenä vuoristohotellissa ja Uinu uinu Lemmikkini on S.King, molemmat aika hyviä leffoja, suosittelen.

En osaa sanoa mikä auttaisi,mutta toivottavasti hän pääsee yli siitä...Itse en katso laisinkaan kauhuelokuvia,koska pelkään ihan tajuttomasti kannattaa jättää kokonaan katsomatta....eikä häntä kannata yksin jättää se pelko ei ole teeskentelyä vaan ihan totta.....

Olen yli viisikymppinen ihminen, joten aikuiseksi minua pitäisi voida sanoa. Aina, jos huomaan, että televisio-ohjelmaa esim. "ei suositella lapsille tai heikkohermoisille", ryntään sulkemaan apparaatin. Olen hyväksynyt sen tosiseikan, että minulle ei sovi kauhun eikä väkivallan katseleminen; pelko ja inho ikäänkuin jää päälle, täysin riippumatta siitä, onko elokuva hyvä vai huono. Liekö turhan voimakkaalla eläytymisellä ja vilkkaalla mielikuvituksella osansa. Sama juttu on lukemisen kanssa: joskus jopa liian kamala sanomalehtiuutinen juuttuu päähän, varsinkin jos kurjuuden kohteena on lapsi. Itsesuojeluvaistoni on onneksi kehittynyt iän myötä. Noihin aiempiin erehdyksiin on auttanut aika ja järkeily; vähitellen pään sisällä pyörivät kuvat laimentuvat.

Ystäväsi pitäisi mielestäni heti ja lopullisesti päättää, ettei ikinä enää katsele kauhuelokuvia. Ne yksinkertaisesti eivät sovi kaikille. Uskon, että hän vähitellen pääsee irti pahimmasta pelostaan, mutta ihan kokonaan ei kenties koskaan. On järkevintä häpeilemättä myöntää asia ja lopettaa moisten katselu - ja myös kavereiden tulee ottaa asia todesta, ettei ympäristön paine pakota katsomaan jotain mitä ei halua ja minkä tietää olevan pahaksi itselle. Minusta hän voisi mennä juttelemaan mielenterveystoimistoon, ei siellä varmasti heti mitään pillereitä lykätä. Kaikinpuolinen herkkyys on hieno ominaisuus, vaikka vaikeuttaakin toisinaan elämää.

Kauhuelokuvien suosio on minulle ihan käsittämätön asia. Tunnen paljon nuoria aikuisia, jotka eivät uskalla esim. edes pysähtyä autolla metsätiellä saati mennä hämärään metsään... sairasta.

Mä en nyt laske leikkiä. Mutta ammattiauttaja taitaa olla todella hyvä ratkaisu. Ennen ku kaverisi säikkyy itsensä hengiltä. Oikeesti. Niin ja sit takavarikoi dvd-soitin. Ei saa katsoa elokuvia jos ne ottaa tuollain.

MIKSI pitää sellaisia leffoja katsoa jos tietää, ettei psyyke kestä niitä, minä ainakin siirrän videovuokraamossa leffan sivuun, kun näen mihin kategoriaan se kuuluu. Minulle elokuvan tulee olla viihdyttävä, jännä tai hullunhauska, useimmat kauhuleffat ovat vain ahdistavia, eivät muuta.
Jotkin kauhuleffat saattavat vahingoittaa vaikeastikin mielenterveyttä, jopa pysyvästi, kun emme ole valettu samalla muotilla, niin jolu juttu joka on jollekin hupia voi olla jollekin tuho.

ehkä kannattas jättää kauhuleffat väliin jos ei mieli kestä.. tollasest herkät voi saada ties minkä skitsotaudin :( kyllä joskus itelläkii leffan jälkeen karmii, mut sen jälkeen hyvä heittää joku älytön ohjelma pääl hetkeks ja mennä eteenpäin :) tyhmät juonto-ohjelmat yömyöhään alkaa vaan naurattaa ja nauru on se joka palauttaa.

kannattaisi lopettaa katselu jos suhtautumisesi on tuollaista?
menet juttelemaan psykologille ja sillä siitä selviää.

Arvasin,että tästä elokuvasta oli kyse. Mullekin se vaikutti, vaikka normaalisti ei kauhuelokuvat niin kovasti vaikuta muhunkaan. Mäkin käperryin mieheni viereen kovasti ton elokuvan jälkeen enkä ole sitä ystävilleni suositellu,jos on pikkasenkin herkkähermoisia. :) En kyllä osaa sanoa kuinka auttaisit...
Kaverille voisi ehdottaa,että se nukkuis jonkun kamunsa luona ja jutella asia oikein kunnolla mielestä pois. Ystäväsi pitäisi ymmärtää,että ei se nyt mahdollista ole jos esim. asuu kerrostalossa tms. vaikee juttu. :/

Olen nähnyt samisen leffan, ja pakko myöntää, että kyllä oli kauhistuttava!

Uskon, että kamullasi voi olla oireita, koska koko leffa on niin kotivideomaisen tuntuinen.

Kaveriasi ei varmaan piinaa mikään, vai piinaako???

Itselläni oli aivan hirveät pelot nuorempana samasta syystä. Ainoastaan aika auttoi.

Isä meidän rukous.. PSALMI 91 joka korkeimman suojassa istuu ja kaikkivaltiaan varjossa yöpyy.Se sanoo Herra on minun turvani ja linnani ja hän on minun Jumalani johon turvaan.Sillä hän päästää minut linnustajan paulasta,turmiollisesta rutosta.Sulillaan hän sinua suojaa, ja sinä saat turvata hänen siipiensä alla hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.ET PELKÄÄ SÄ YÖN KAUHUJA ET PÄIVÄLLÄ' LENTÄVÄÄ NUOLTA SILLÄ HÄN ANTAA ENKELEILENSÄ SINUSTA KÄSKYN VARJELLA SINUA KAIKILLA TEILLÄSI.Tämä Raamtusta PSALMI91 lue tätä ääneen, näet että kauhut häviävät, tämä on koeteltu keino päässä pelon demoneista irti .
Ymmärräthän että maailmassa on hyvä ja paha.Katso Riku Rinteen ja Arska Paloheimon sivuja siellä on vastaavia tapauksi kuinka ihminen on päässyt peloista eroon.comhome sivosto.Siunausta sinulle

...katsottiin toi leffa ja vaimo ei pystynyt katsomaan loppuhuipennusta. Nyt kärsii öisin pelkotiloista ja kauhun vallassa käy vessassa. Itsekin toivon, että olisin jättänyt leffan katsomatta. Kumpikaan meistä ei uskalla katsoa öisin pimeässä peiliin, koska pelottaa jos siellä näkyy jotain muutakin kuin omat kasvot. Mulle aiheutti silmittömiä kauhukohtauksia myös Manaaja-Alku. Pelkään öisin myös vampyyreita. Vaikka olenkin isokokoinen ja vahva mies, niin yliluonnollisten asioiden kanssa olen täysi pelkuri. Uskon nimittäin vakaasti, että demonit ja vampyyrit ovat olemassa. Olen yrittänyt saada apua rukouksesta, mutta rikollisen menneisyyteni vuoksi uskon, että olen Jumalan armon tavoittamattomissa. Monesti olen siis mennä järjiltäni, kun alan pimeässä pohtimaan pimeyden ja pahuuden voimia.

Lapsellani oli joskus pelkotiloja. Istuimme yhdessä turvallisesti sängyssä, sitten ehdotin hänelle, että nyt pelätään todella paljon. Oikein tarkoituksellisesti - no nauruksihan se sitten lopulta meni. Jos yrittää oikein tosissaan pelätä, pelko haihtuu kuin usva. Jos pelkoa kaihtaa, se lymyää selän takana.
Sano ystävällesi, ettei hänellä ole mitään hätää. Ens pyhänä on enkelten sunnuntai, kaikki tietävät, että enkelit suojelevat pieniä lapsia, mutta kyllä ne suojelevat meitä vähän isompiakin.
Jos valot auttavat pelkotilassa, niin ei muuta kuin valoa lisää. Huone mukavaksi, nukkumishetki rauhalliseksi ja jos vaikka nalle auttaa, niin nalle kainaloon!! Kauniita unia ystävällesi ja sinulle joka välität niin paljon, että kannat huolta hänestä.

Kyseinen leffa on niin tehty, tylsä, lapsellinen ja sitä muka sanotaan pelottavaksi !?! Hahahahaa, sama juttu Kaunan kanssa, ihan tyhmiä kaikki !! Itse olen katsonut paljon kauhuleffoja, vaikka aika säikky olenkin, mutta en minä ala pelkäämään elokuvan jälkeen, koska tiedän että se on vain elokuvaa. Monet ottaa kaikki leffat niin tosissaan ettei järki enää kulje normaalisti. Suosittelisin vain kertomaan että se on vain leffa.

Armeijassa oli yksi kauhuelokuvista pitävä joka sai välillä yöllä ihme sätkyjä. Hullun hommaa siis suomeksi sanottuna. Toki enemmistön mielestä väkivalta on ihan O.K. ja seksi syntiä.

Ennen en uskaltanut katsoa kauhuleffoja juuri sen takia, että ne jäivät kovasti pelottamaan katsomisen jälkeen.. Nyt olen kuitenkin jo melkoinen konkari kauhun katsojana ja vaatii aika paljon uusia kikkailuja, että leffa jäisi mieleen kummittelemaan - juonenrakenteet kauhuleffoissa ovat usein yllättävän samanlaiset. Täytyy kyllä mainita että Paranormal Activity oli pitkään aikaan yksi pelottavimmista... Psykologinen kauhu pelottaa katsojaansa usein enemmän kuin raa'at kirvesmiehet, jotka suoralta kädeltä pilkkoo uhrinsa palasiksi.

Kuitenkin, jos jokin leffa alkaa pelottaa liiaksi, niin itse usein vien mielikuvitukseni studioon ja mietin kysymyksiä kuten:
- kuinka paljon aikaa tuonkin maskeeramiseen on mennyt?
- montakohan kertaa tuokin kohtaus on otettu uusiksi?
- kuinka paljon näyttelijät ovat nauraneet filmatessaan tätä kohtausta?

Toimii minulla. Tajuan sen olevan vain elokuvaa.

Tämä viesti tulee vanhalta sedältä.
Harrastin viiskymmenluvun lopulla kaikenlaisia jännityselokuvia ja pidin niistä.
En mitenkään hakenut kauhua, muistaakseni ei niitä eriteltykään jännityksestä siihen aikaan, mutta niitä alkoi kuitenkin olemaan. Ja tämä sattui juuri ajankohtaan kun minulla alkoi olla varaa käydä elokuvissa, ja jostain syystä niitä nykyisin kauhuksi luonnehdittuja alkoi silloin olla paljon tarjolla.
En edes muista mitä kaikkia katsoin, mutta jonkinlainen kulminaatio oli eliokuva "Kärpänen". se vielä nostatti niskakarvat ihanasti pystyyn ja tunnelma oli lähinnä vapautunut kun pääsin teatterista ulos, vapautunut ja hyvin positiivinen.

Seuraava jonka katsoin sattuikin sitten olemaan Hitchokcin "Psyko".
Se ei nostattanut niskakarvoja ihanasti pystyyn eikä kihelmöinyt selkäpiissä, vaan se lamaannutti minut kauhulla. Sain aivan käsittämättömän pelkotilan joka oli niin voimakas että sitä ei pystynyt mitenkään salaamaan perheeltä, ei varsinkaan juuri perheeltä.
Jälkeenpäin olen selvitellyt syviä syntyjä ja todennut, että elokuvan teema; poika oli murhannut äitinsä ja torjunut tapahtuman tajunnastaan, sliippasi minua läheltä sikäli että minä kannoin salattua kaunaa äitiäni kohtaan.
Kärjistetysti: pelkäsin että teen saman omalle äidilleni minkä tämä Anthony Perkinsin roolihahmo oli tehnyt omalleen . Siitä kauhu.
Olin silloin 20 vuotias.
Kesti hyvinkin 5 vuotta vapautua niistä paniikkihäiriöistä (joksi se nykyään määritellään) joita tuli säännällisesti eri yhteyksissä ja myös ilman mitään näkyviä yhteyksiä. Auttoi se, monien muiden paniikkihäiriöisten toteama juttu, että ei pelkääminen ole vaarallista. Kun paniikki iskee niin pelkää kaikessa rauhassa vaan.

Siitä se ura urkeni taas. Nykyisin oon n. 70 v. ja elän onnellista elämää :)

Rosmarii,yksi hyvä keino ennen elokuvan katsomista on laittaa aurinkolasit nenälle,se suodattaa pelon säteet,ja elokuvan jälkeen puolikas korostan puolikas asperiini runsaaan vesilasin kera nautittuna,sitten vielä tärkeä asia sulkea vastaanotin,ettei mörököllit pääse sieltä karkaamaan ,jos nämä toimenpiteet ei auta on pyydettävä äitiä lukemaan iltasatu..

Tuntematon voima. Katoin lapsena oli tositapahtuma leffa. Tässä oli myös tälläinen räyhä henki joka vainosi naista ja sen lähimmäisiä. Pelotti sen yhen illan ajan mutta meni ohi.

Itellekkin sattunut paljon yliluonollisia asioita joskus tapahtui kerran viikkoon, lähinnä vaan tälläisiä tavaroitten lentämistä hyllyistä ja ääniä, valoilmiöitä. Äiskälle tullut niihin aikoihin useita kutosia kännykkään puhelun aikana. Ne ovat nyt jääneet pois, viimeksi oli näitä about vuosi sitten eikä taas ole tapahtunut mitään yliluonollista

Aikoinaan tosin oli yksi kova homma kun ja sen jälkeen tuli monia perään. Tällöin olin todella säikky varmaan kuukauden ajan. Säikyin joka ääntä, meni sitten ohi kun tilanne rauhottui. Ei ole epätavallista tälläiset räyhähenget ja jos lotto voitto olisi yhtä yleinen niin olisin multi miljonääri. Paljon on elämässä näitä sattunut. Saattaa olla vuosien tauko mutta sitten tulee useita tapauksia taas. Yleensä pieniä mutta kahdesti on oikeasti ollut todella pelottava tapaus jossa tavarat ovat lennelleet hyllyiltä.

kauhuleffan jälkeen kannattaa aina katsoa perään joku hauska komedia....niin minä teen, muuten joudun nukkumaan kaikki valot päällä :)

Olen itse ihan äärettömän paranoidinen ihminen, ja huomannutkin, ettei kannata katsoa kauhuelokuvia, kun mieleni jatkaa niitä vielä paljon pidemmälle. Pelkoja tuli jopa komediallisen Drag Me To Hell:n jälkeen, vaikka olin nauranut ääneenkin elokuvateatterissa, mutta en silti saanut unta yöllä ja pelkäsin mennä pimeään työpaikan vessaan. Mielikuvitukseni ottaa vallan paranoiassani, enkä ehdi järjellä siihen mukaan. Esimerkiksi keskellä yötä, kun nämä pelot olivat päällä ja olin vessassa pesemässä käsiäni, tajusin, etten uskalla katsoa peiliin, koska varmasti säikähdän jotain pyyhettä takanani, sillä se näyttää joltain muulta pimeässä. Kun sitten pidin katsetta tiukasti lavuaarissa, mieleni jatkoi lähes kertojan äänellä "ja jos hän olisi katsonut peiliin, hän olisi nähnyt käden ojentuvan takaataan..."
Juoksin äkkiä omaan huoneeseeni ja onnistuin nukkumaan vain valot päällä.

Valot päällä nukkuminen on oikeasti ihan hyvä vaihtoehto. Silloin pelot eivät saa otetta niin vahvasti, kun onnistuu aina tarkistamaan, että nurkat todella ovat täynnä vain omia tavaroita. Ja jokin rauhaisa musiikki tai muu sointuisa ääni, ettei talon pienet narinat ja ikkunoihin epäsäännöllisesti osuvat oksat säikyttele ja saa mielikuvitusta juoksemaan.
Lisäksi KUKAAN ei saa pakottaa kaveriasi katsomaan yhtäkään elokuvaa, vaan teidän täytyy kieltää häntä osallistumasta, jos pelot menevät noin pitkälle. Se, mitä olen nähnyt ja kuullut, se ei koskaan mene pois, vaan vaanii mielessäni lähes aina ollessani yksin. Kaverillasi taitaa olla samanlainen sairas ja sadistinen mielikuvitus kuin itselläni, ja kauhuelokuvat ruokkivat sitä. Raja on tehtävä ja lopetettava vielä ajoissa, sillä pelon ja ahdistuksen ei saa antaa ottaa yliotetta arjessa.

Olen ehkä ihan nössö muiden mielestä, kun olen lopettanut kauhuelokuvien katsomisen ja lähden huoneesta, jos TV:stä tulee jotain sairasta, mutta se on ainoa tapa pitää psyyke kasassa. En enää näe mitään syytä sille itseni kiduttamiselle vielä viikon verran kauhun jälkeen.
Onnea kaverillesi tuosta ylipääsemisessä.

Hei,

En jaksanut noita aiempia lukea joten en ole varma ehdottiko kukaan tata. Mutta... auttaisiko kaveriasi jos han ottaisi enemman selvaa ko. leffasta, siis nimenomaan tuotannosta. Jos lukisi esim. nayttelijoiden haastatteluja, ohjaajan/ kasikirjoittajien kommentteja (jos niita loytyy netista) voisi olla helpompi ymmartaa etta leffa on vaan jonkun ihmisen mielikuvituksen tuotetta. Eli tee voitavasi osoittaaksesi etta kyseessa on tosiaan keinotekoinen maailma jolla ei ole todellisuuden kanssa mitaan tekemista. Nythan leffaan ollaan tekemassa jatko-osaa jo, siitakin voisi olla apua jos ymmartaisi etta tama on Hollywood- tuotanto.

Lykkya matkaan, varmaan hankala tilanne.

Kauhuelokuvan katseltua suosittelen katsomaan oheismateriaalit (poistetut kohtaukset, tekijöiden kommentit yms.). Kun näet kuinka kohtaukset on tehty ja niin pois päin se helpottaa hurjasti jos elokuvasta on jäänyt eräänlainen pelkotila - näyttelijöitähän/erikoistehosteitahan ne kummitukset, ihmissudet ja muut möröt on, joita leffa pommittaa katsojan silmille. Voin sanoa että kokemusta on ja olen todennut sen auttavan :)

Pelottavia katseluhetkiä kaikille! ;D

Tiedän kun pelko menee todellakin pahasti yli. Siis itselläni mikään leffa ei ole aiheuttanut tuollaista (rakastan kauhuleffoja, eikä niistä jää mitään pelkotiloja) vaan se kun luin lapsena Noidan käsikirjaa. Sain vuosikausien hirveät pelkotilat enkä koskaan tule toipumaan niistä. Siis tuo kirja on oikeasti SAIRAS ja se pitäisi kieltää lailla, en varmasti ole ainut joka siitä on saanut traumoja. Kaiken lisäksi se oli kirjastossa lasten osastolla, vaikka se on kamalampi kuin kaikki maailman K18-kauhuleffat yhteensä. Vielä yli 20 vuoden jälkeenkin näen öisin painajaisia tuosta kirjasta enkä pystyisi sitä lukemaan yksin ollessani.

"Miten te pääsette ns. yli elokuvista, jotka pelottavat vielä monen kuukaudenkin jälkeen?"

Tuon minäkin haluaisin tietää, koska minua pelottaa vielä monen vuosikymmenen jälkeenkin.
Olen muuten katsonut tuon Paranormal Activityn, eikä se ollut mielestäni yhtään pelottava, lähinnä tylsä.

Jos et halua olla paskat housuissa älä kato Resident Evileitä, An American WereWolf in London IhmisSusi - lontoossa, An American WereWolf in Paris - IhmisSusi Pariisissa tai Zombie Wars!

Resident Evil kauhu-toiminta leffa sarja (K16, vitun pelottavia, tosi hyviä)

An American WereWolf in London - IhmisSusi lontoossa (K18, mahdottoman/uskomattoman pelottava, MAHTAVA KLASSICKO)

An American WereWolf in Paris - IhmisSusi Pariisissa (K18, mahdottoman pelottava, TOSI HYVÄ KLASSICKO!)

NÄISTÄ ELOKUVISTA:
1: IhmiSusi Lontoossa on paras!!!!!!!!!!

2: IhmisSusi Pariisissa on tokax best!!!!

3: Zombie Wars on 3!!!

4: Resident Evilit!

minä yritän unohtaa koko asian mahollisimman nopeesti ja tehdä kaikkea josta pidän ja kuumituksia ,mörköjä ja kaiken aailman kummajaisia ei ole olemassa toivon että saat vastauksen pian ja toivottavasti neuvoistani olisi apua

Keskustele kauhuleffojen klassikoista ja uutuuksista !!

sairaus ja sossu osastot on erikseen, tää on elokuvista keskustelua varten!

Mitäh ? mua ei pelota yhtään mikään (=
ei ainakaan nää kauhuleffat.
jos joku pelottaa niin ehkä hieman pelottaa tulevaisuuteni että mitä työtä teen ja sitä rataa.
Muuten oon hieman kovistyyppiä joka ei pienistä hetkahda tai säiky.
Voimakasluonteinen, vahva.

Minä pelkää niin paljon kaikkia ns. "yliluonnollisia" kauhuleffoja, että en niitä ollenkaan ikinä enää katso. En vain pysty, koska tiedän että sen jälkeen pelkään aina jos siinä on jotain mielestäni pelottavaa. Minulla on todella vilkas mielikuvitus muutenkin. Ihan siis pelkään että voisin jopa seota jos näkisin jotain todella pelottavaa. Hyi, en halua edes ajatella :( Tämä kuulostaa varmaan ihan skitsolta, mutta olen kyllä ihan terve muuten ;)

mä en oikeen tajua tuota näennäisdokumentaarinen kauhuelokuva- juttuu tos paranormal activityn wikipedia sivuilla. oon kyseisen/kyseisiä elokuvia kattonu monta kertaa ja jotku on väittäny että se elokuva perustuis ainaki joissaki määrin tositapahtumiin. mun mielest ei mitää ns. näkymättömiä olentoja voi ees olla olemas! ois vaan joltaki kiva saada tietää että onko se elokuva osaksi totta vai ei ? on niin kauan vaivannu.

Minä saan myös pelkotiloja kauhuelokuvista ja ne nousevat aina silloin tällöin esiin kun olen yksin, lattia narisee tai jotain vastaavaa. The Ring on ollut yksi pahimmista ja tein virheen kun katsoin sen, mutta kanavasurffailin siihen sattumalta ja olin utelias :/ Blair Witchia esim. kyllä välttelen aktiivisemmin.

En usko yliluonnolliseen, mutta sekin pelko on aika vahva, että näkisin jotain kuvittelemaani, että tulisin toisin sanoen hulluksi.

Itse katsoin Paranormal activityn juuri pari päivää sitten. Pelkään yleinsä kaikkia kauhuleffoja ihan hirveästi, mutta paranormal activity ei niihin kuulu. Juu siellä vähä kuuluu ääniä ja ovet liikkuu, mutta uskottavuus menee jo siinä kun kaikki tehdään ihan överiks. esim kun se vetää katien ja sit sil on joku puremis jälki:D Ja ihan btw oon vasta 11v

Mä uhkailin exääni et toby tulee hakemaan jos ei riitely lopu,toby

Ei mitkää paranomal paskavityt mua pelota mutta Slender vaikka peli onkin silti paskat housuissa kun sen näkee.

Ei sitä välttämättä pysty, toki toinen on että katsot miten se elokuva on tehty. Se helpottaa ehkä, mutta ite oon pystyny 7 vuotiaasta asti katselemaan kauhu leffoja. Ensinmäinen olikin manaaja. Siinä ohella veli ja sen ystävä säikytteli mua. mutta toki iltasin mielikuvitus alko lentämään, joten pelkäsin kaikkea koko aika :D mutta iän myötä siitä pääsee yli, sekä kun katsoo miten elokuva on tehty. se kertoo aivoille alitajuntaisesti, että se on ihmisten tekemä. Joten pelko laantuu.

Katsoin tässä äsken kauhulyhäreitä ja nyt vähän pelottaa. laitoin musiikkia soimaan jotta unohtaisin ne.

Mua ei silleen pelota mikään mutta ku kuulin siitä "Laika the space dog" jutusta nii mua ahistaa koska rakastan koiria yli kaiken ja tuo järkytti mua ihan hemmetisti...

Meistä monilla on ainakin piilevänä jokin fobia. Ahtaan paikan kammo ehkä yleisin ja nopeasti ohimenevän ahdistustilan voi laukaista elokuvakin. Vaikka fiktiivinen tilanne on katsojan tiedossa, niin itse en edes ole vielä halunnut katsoa elokuvaa "Buried", jossa päähenkilö on laatikossa haudattuna koko elokuvan ajan. Vaikuttavimpia ja aidosti ahdistavimpia ovat kuitenkin itse kuvatut luolatutkimukset, joissa tunkeudutaan maan alle ahtaiden kolojen kautta ja välillä jumiudutaan, eikä takaisinpääsykään ole aina varmaa. Kauhuelokuvat eivät kuitenkaan yleensä ihan siihen mene, että niissä haluttaisiin luoda todella aitoa ahdistusta ja kauhua.