Kaikki lapset ovat itsekkäitä luonnostaan, mutta mitä tehdä niin kauan jos lapsen itsekkyys on ääripäästä ja muut talouden lapset ja myös aikuiset kärsivät siitä? 6-vuotiaamme ei osaa pyytää anteeksi, varsinkaan "tahattomia" vahinkoja muilta lapsilta, syy on aina kaikissa muissa. Hän käsittelee kaikkia pettymyksiä, pienimpiäkin todella suuren ja pitkän draaman saattelemana (saattaa kestää päiviäkin), näissä tilanteissa hän uhkaa myös yleensä muuttaa toisen vanhempansa luokse. Hän on uskomattoman kateellinen aivan kaikesta, vaikka kyse olisi asioista mitä talouden joku muu lapsi on tehnyt/saanut oman toisen vanhempansa luona tai asiasta mitä aikuinen tekee/on tehnyt. Oli asia mikä tahansa, vahinko, tahallinen teko, arkipäiväinen asia jne syy on aina kaikissa muissa. Olen elämäni aikana nähnyt paljon erilaisia 6-vuotiaita työni pohjilta, mutta omamme on ääripäästä. Olemme täysin avuttomia asian kanssa. Emme halua, että hänestä kasvaa tällainen aikuinen.
Itsekäs lapsi
95
13380
Vastaukset
- lovetti
Uhmaikää,ystäväni on 12 ja vieläkin tuollainen,opettaja sai sen loppumaan,mutta purista kädestä tiukasti,ei kivuliaasti ja vaadi että hän pyytää anteeksi,itselleni opetettiin noin ja pyydän anteeksi pienimmäötkin asiat,joskin olen hiukan ilkeäluonteinen...
- Hämmästyttää , kumm.
Koko kouluaika meni hänellä huonosti . Tappeli koulussa ja ei ollut kiinnostunut mistään. Nyt hän on jo 20-vuotias mutta ihan lapsellinen ja ei pysy missään työpaikassa. Pienenä hän oli ylivilkas poika. Määräs kaikkia kotona . Ja kaikki piti saada periksi.
- itsekkyyttä!
Lopetahan sitten tuollainen käytös, jos et halua että hänestä tuollainen aikuinen tulee! Kasvatuksen puutetta...
- rajat
Samaa mieltä. Jos et itse osaa kasvattaa, pyydä apua kasvatuksen ammattilaisilta!
- Yks äiti
Lapset on erilaisia, aina eivät kaikki huonosti käyttäytyvät ole huonosti kasvatettuja! Tiedän kun itsellä kolme eri-ikäistä, eri tapaista lasta, varmasti sama kasvatus ja kohtelu kaikilla. Ärsyttää, että heti yleistetään!
- neljän äitee
Yks äiti kirjoitti:
Lapset on erilaisia, aina eivät kaikki huonosti käyttäytyvät ole huonosti kasvatettuja! Tiedän kun itsellä kolme eri-ikäistä, eri tapaista lasta, varmasti sama kasvatus ja kohtelu kaikilla. Ärsyttää, että heti yleistetään!
Tuossahan pieleen meneekin, että samaan tyyliin kaikki kasvatetaan. Meillä on neljä lasta, kaksosetkin, jokainen on kasvatettu luonteensa mukaan, ei samanmuotin mukaan. Suomeksi jääräpäätä ja myötälevää lasta ei voi samalla tyylillä kasvattaa, esim. toiselle tehoaa aresti toiselle ei. Jos jokainen tuntisi edes omat lapsensa, kasvatuskin olisi helpompaa.
- Näitäkin nähnyt
neljän äitee kirjoitti:
Tuossahan pieleen meneekin, että samaan tyyliin kaikki kasvatetaan. Meillä on neljä lasta, kaksosetkin, jokainen on kasvatettu luonteensa mukaan, ei samanmuotin mukaan. Suomeksi jääräpäätä ja myötälevää lasta ei voi samalla tyylillä kasvattaa, esim. toiselle tehoaa aresti toiselle ei. Jos jokainen tuntisi edes omat lapsensa, kasvatuskin olisi helpompaa.
Tämä äiti ei kaipaa itsensäkehujien moitteita vaan auttavia vinkkejä heiltä joilla oikeasti on kokemusta vastaavasta tapauksesta.
- Korjauss
neljän äitee kirjoitti:
Tuossahan pieleen meneekin, että samaan tyyliin kaikki kasvatetaan. Meillä on neljä lasta, kaksosetkin, jokainen on kasvatettu luonteensa mukaan, ei samanmuotin mukaan. Suomeksi jääräpäätä ja myötälevää lasta ei voi samalla tyylillä kasvattaa, esim. toiselle tehoaa aresti toiselle ei. Jos jokainen tuntisi edes omat lapsensa, kasvatuskin olisi helpompaa.
Annoin neljän äiteelle plussan, mutta systeemi koodasi sen miinukseksi. Hyvä suomi24.
- neljän äitee
Näitäkin nähnyt kirjoitti:
Tämä äiti ei kaipaa itsensäkehujien moitteita vaan auttavia vinkkejä heiltä joilla oikeasti on kokemusta vastaavasta tapauksesta.
Mutta tosiasiaahan minä kirjoitin, ei voi olettaa että lapset ovat samanlaisia, meillä on kaikki erilaisia, yksi on jääräpää, yksi on sellainen vilkas ja vahinkoaltis touhottaja, yksi on rauhallinen "nössykkä" ja yksi on kaikkea mahdollista, nämä piirteet ovat tulleet esille jo varhaisessa vaiheessa, tuo touhottaja ei ole mikään syli-istuja ollut koskaan kun taas "nössykkä" oli tyytyväinen elämäänsä sylissä, tulee vieläkin syliin vaikka on jo 12 vuotias. Enkä yleensä vertaa lapsiani vieraiden lapsiin ja olen hoitoalalla, päiväkodeissa kierrellyt, joissa on myös jokainen lapsi oma yksilönsä.
- ja ole sitkeä
Se, että kaikki muut "kärsii" asiasta, on hyvä syy jatkaa moista käytöstä. Sillä saa huomiota ja pääsee shown tähdeksi - miksi siis lopettaa?
Kokeilkaa jättää huomiotta joutava draama. Jos häiritsee toisten touhuja, poistakaa lakonisesti toiseen tilaan ja jatkakaa muut niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lapsi ei ole tyhmä, keksii takuulla ennen pitkää jotain muuta tilalle.
Lapsenlapsellani oli nelivuotiaana vinkeitä tuohon suuntaan, mahdoton haloo, jos joku ei mennyt mieliksi. Viisaat vanhemmat sanoivat voivoi ja touhusivat omiaan, kun prinsessa syöksyi katkerasti kiljuen omaan huoneeseensa. Parkui ens alkuun pitkät tovit, sitten jatkoi mököttämällä ja tilanteen normalisoituminen saattoi kestää tuntikausia.
Parissa viikossa meni viesti mesomisen turhuudesta perille ja sen jälkeen saattoi kiljuen juosta omaan huoneeseen, viiden minuutin päästä niisti nenän ja tuli takaisin leikkimään. Tätä aikansa harrastettuaan kävi pistäytymässä omassa huoneessa ilman ääniefektejä ja sittemmin on vain mutristellut alahuultaan tai vaihtanut touhua.
Aivan takuulla metakka olisi jatkunut ja kasvanut korkoa, jos siihen olisi kiinnitetty isommin huomiota.
Anteeksi pyytäminen oli hänellekin vaikeaa, siinä kärsivällisyys palkittiin. Isä tai äiti piti kädestä kiinni ja odotti niin kauan, että "anteekki" saatiin tiristettyä ulos. Yleensä kohteena oli isosisko, joka välillä pitkästyi odottamiseen:) Itselläni olisi varmasti palanut päre kesken kaiken, mutta nämä vaan sinnillä jatkoi. Vieläkin on välillä hankalaa, mutta joskus tulee jo melkein itsestään ja huomauttamalla aika sukkelastikin se anteeksi.- gjktukltuasertdrgdf
Jos se lapsi kiukuttelee, uhkailee ja ei pyydä anteeksi ja muuta niin ota se tiukasti syliin. Pidä siinä niin kauan kunnes päästään haluttuun tulokseen. Eli pyytää vaikkapa anteeksi tai lopettaa sen mitä ikinä olikaan tekemässä tai ymmärtää asian. Vaikka se uhkaisi tappaa sut niin pidät vaan tiukasti sylissä. Sillä se loppuu muuten nopeaan ja lapsi oppii ja rauhottuu. Puhu samalla rauhallisesti ja asiallisesti sille. Vannon että toimii. Toista aina kun näet tarpeelliseksi.
- äitin syli
gjktukltuasertdrgdf kirjoitti:
Jos se lapsi kiukuttelee, uhkailee ja ei pyydä anteeksi ja muuta niin ota se tiukasti syliin. Pidä siinä niin kauan kunnes päästään haluttuun tulokseen. Eli pyytää vaikkapa anteeksi tai lopettaa sen mitä ikinä olikaan tekemässä tai ymmärtää asian. Vaikka se uhkaisi tappaa sut niin pidät vaan tiukasti sylissä. Sillä se loppuu muuten nopeaan ja lapsi oppii ja rauhottuu. Puhu samalla rauhallisesti ja asiallisesti sille. Vannon että toimii. Toista aina kun näet tarpeelliseksi.
todella hyvä ja toimii...ja vanhemmilla pitää olla aikaa just tuolle kiukuttelijalle..ihan kahden kesken...kertoo tuo käytös että vihaa muita ja siks ei anteeksi pyydä..kasvattaja minäkin 2 pojalleni ja myös muille työssäni...nyt nään tulokset..keskustelut ja sylissä pito ja ajan anto ei menny turhaan aikuisia ovat ja kunnioittavat muidenkin mielipiteitä pärjäävät.kotona mitä opetetaan lapsi ottaa mallin ja näkee ollaanko tosissaan kiinoostuneita vai ei hänen henk koht jutuistaan..hän uhmaikäinen mutta ennnen kouluun menoa pitäisi olla ohi...jos oikein tomitaan.
- Ei pakkosyliä!!
gjktukltuasertdrgdf kirjoitti:
Jos se lapsi kiukuttelee, uhkailee ja ei pyydä anteeksi ja muuta niin ota se tiukasti syliin. Pidä siinä niin kauan kunnes päästään haluttuun tulokseen. Eli pyytää vaikkapa anteeksi tai lopettaa sen mitä ikinä olikaan tekemässä tai ymmärtää asian. Vaikka se uhkaisi tappaa sut niin pidät vaan tiukasti sylissä. Sillä se loppuu muuten nopeaan ja lapsi oppii ja rauhottuu. Puhu samalla rauhallisesti ja asiallisesti sille. Vannon että toimii. Toista aina kun näet tarpeelliseksi.
Ei muuten toimi. Väkisin sylissä pitäminen menee jo pahoinpitelyn puolelle ja ahdistaa lasta tavattomasti. Sitäpaitsi siinähän annetaan huomiota vääränlaisesta käytöksestä. Ei alkuunkaan tuommoset hommat.
Parempi neuvo on tuo että jätetään huomiotta kiukunpuuskat ja todetaan vaan että "voi nyyh".
Ei ikinä pidä huonosta käytöksestä antaa minkäänlaista huomiota ja palkintoa.
Hyvästä käytöksestä aluksi todella korostetusti hyvää palautetta.
Meillä toimi ainakin meidän riiviön kanssa. Lisäksi meillä on lykätty nurkkaan yksin seisomaan jos käytös kamalaa. siellä sitten seisonu minuutti per ikävuosi ja laskenta alotetaan siitä hetkestä kun lapsi hiljenee. Toimi muuten kuukaudessa. Poika otti opikseen nopiasti ja on nyt paljon fiksumpikäytöksinen. - ei pakkosyliä!
Ei pakkosyliä!! kirjoitti:
Ei muuten toimi. Väkisin sylissä pitäminen menee jo pahoinpitelyn puolelle ja ahdistaa lasta tavattomasti. Sitäpaitsi siinähän annetaan huomiota vääränlaisesta käytöksestä. Ei alkuunkaan tuommoset hommat.
Parempi neuvo on tuo että jätetään huomiotta kiukunpuuskat ja todetaan vaan että "voi nyyh".
Ei ikinä pidä huonosta käytöksestä antaa minkäänlaista huomiota ja palkintoa.
Hyvästä käytöksestä aluksi todella korostetusti hyvää palautetta.
Meillä toimi ainakin meidän riiviön kanssa. Lisäksi meillä on lykätty nurkkaan yksin seisomaan jos käytös kamalaa. siellä sitten seisonu minuutti per ikävuosi ja laskenta alotetaan siitä hetkestä kun lapsi hiljenee. Toimi muuten kuukaudessa. Poika otti opikseen nopiasti ja on nyt paljon fiksumpikäytöksinen.Niin lisään vielä, että tuo sylissä pitäminen ehkä toimii rauhallisimmille vekaroille, jotka ovat jonkun virheen tehneet.
Riiviöille joilla on syvemmät ongelmat, esim juuri tuo rikkinäinen perhe (niinkuin meillä) saattaa ahdistaa tavattomasti jos pidetään väkisin. Siinä tulee ristiriitaista viestiä.
Antaa mieluummin tulla syliin sitten kun itse haluaa ja vanhemmalla on aikaa. (ja sitä aikaa on sitten revittävä jostain edes kerran illassa) - lapsikatraan äiti
Ei pakkosyliä!! kirjoitti:
Ei muuten toimi. Väkisin sylissä pitäminen menee jo pahoinpitelyn puolelle ja ahdistaa lasta tavattomasti. Sitäpaitsi siinähän annetaan huomiota vääränlaisesta käytöksestä. Ei alkuunkaan tuommoset hommat.
Parempi neuvo on tuo että jätetään huomiotta kiukunpuuskat ja todetaan vaan että "voi nyyh".
Ei ikinä pidä huonosta käytöksestä antaa minkäänlaista huomiota ja palkintoa.
Hyvästä käytöksestä aluksi todella korostetusti hyvää palautetta.
Meillä toimi ainakin meidän riiviön kanssa. Lisäksi meillä on lykätty nurkkaan yksin seisomaan jos käytös kamalaa. siellä sitten seisonu minuutti per ikävuosi ja laskenta alotetaan siitä hetkestä kun lapsi hiljenee. Toimi muuten kuukaudessa. Poika otti opikseen nopiasti ja on nyt paljon fiksumpikäytöksinen.Aivan eri mieltä olen ja kokemustakin on. Tietänet, että häiriytyneiden tai ongelmallisesti käyttäytyvien lasten hoitolaitoksissakin käytetään kiinnipitämistä hoitokeinona. Eihän se tarkoita, että lasta pidettäisiin yhtään sen lujempaa kuin on tarpeen, pienelle lapselle riittää normaali ote ja kuinka ollakaan ensimmäisen kerran jälkeen lapsi jo tajuaa, että nyt tuli raja vastaan ja rauhoittuu seuraavalla kerralla selkeästi nopeampaa ja rupeaa nukkumaan. Hyvä keino aikuiselle, joka hallitsee itsensä ts ei rupea lujistelemaan, vaan pysyy rauhallisena. Itselläni on neljä lasta ja parin kohdalla olen käyttänyt keinoa. Ovat jo aikuisia lapsia, nuorin 17 v. Hyvin tasapainoisia nuoria ihmisiä, keskustelu on olltu sitten se ensisijainen keino hoidella hommia. Paitsi, että joskus vanhemman on vain sanottava viimeinen sana ja se on sillä selvä. Nuorin poikani sanoikin taannoin kerran, kun tapani mukaan taisin hiukan madaltaa ääntäni ja sanoin, että asia on nyt niin ja tästä ei enää neuvotella, että ärsyttävää, kun tuon sanomisen jälkeen ei voi enää mitään..
Lastenkin kanssa on meneteltävä käyttäen tervettä järkeä ja itsehillintää, mikä tehoaa toiseen ei välttämättä tehoa toiseen lapseen. Vaivannäköä se on, kasvattaminen. - sirilii
Tässä kirjoitti isovanhempi viisaasti. Parasta tosiaan taitaa olla "huomiotyhjiö" silloin kun alkaa tuollaiset temputtelut.
6-vuotiaalla voi muuten olla myös nk. "toinen uhmaikä" päällä. Kuuluu ikävaiheeseen, mutta tässä vaiheessa on oikeasti paras olla jämäkkä kasvattaja, koska muuten lapsen kasvaessa teiniksi voi konstit olla vähissä rajattomaan vapauteen tottuneella.. - äitin syli ...
lapsikatraan äiti kirjoitti:
Aivan eri mieltä olen ja kokemustakin on. Tietänet, että häiriytyneiden tai ongelmallisesti käyttäytyvien lasten hoitolaitoksissakin käytetään kiinnipitämistä hoitokeinona. Eihän se tarkoita, että lasta pidettäisiin yhtään sen lujempaa kuin on tarpeen, pienelle lapselle riittää normaali ote ja kuinka ollakaan ensimmäisen kerran jälkeen lapsi jo tajuaa, että nyt tuli raja vastaan ja rauhoittuu seuraavalla kerralla selkeästi nopeampaa ja rupeaa nukkumaan. Hyvä keino aikuiselle, joka hallitsee itsensä ts ei rupea lujistelemaan, vaan pysyy rauhallisena. Itselläni on neljä lasta ja parin kohdalla olen käyttänyt keinoa. Ovat jo aikuisia lapsia, nuorin 17 v. Hyvin tasapainoisia nuoria ihmisiä, keskustelu on olltu sitten se ensisijainen keino hoidella hommia. Paitsi, että joskus vanhemman on vain sanottava viimeinen sana ja se on sillä selvä. Nuorin poikani sanoikin taannoin kerran, kun tapani mukaan taisin hiukan madaltaa ääntäni ja sanoin, että asia on nyt niin ja tästä ei enää neuvotella, että ärsyttävää, kun tuon sanomisen jälkeen ei voi enää mitään..
Lastenkin kanssa on meneteltävä käyttäen tervettä järkeä ja itsehillintää, mikä tehoaa toiseen ei välttämättä tehoa toiseen lapseen. Vaivannäköä se on, kasvattaminen.rajat vedettävä johonkin jos potkii ja loukkaa muita lapsia.ja he kärsii joka kerta...eli syliin ..näin olen tehnyt ja toimii...käyppä keh.vammaislaitoksessa katsomassa.. ei saa mäiskiä ja tosia loukata sielläkään yhden lapsen kustanuksella..mutta rajat on rakkautta...ja aikaa hänelle sitten kun rauhottuu...jos pitkän ajan kuluttua kun lapsi rauhottuu otetaan syliin ei hän ehkä muista koko asiaa..vaan just siksi että se rajat siihen vedetään tärkeää että huono käytös katkaistaan...myös muut kärsii oli minun pointti tähän...lähes 30v laitos mielen terv ja keh.vamm työtä tehneenä ehkä olen nähnyt monenlaista ...LÄÄKISTYS myös vaatii sitomaan ettei itseään loukkaa tai muita.Omien poikieni kanssa toiselle toimi toinen tyyli toiselle ku sanoi jostain jo itki ei sitten kun selitin ja otin syliin..se luo turvaa vaikka suututtaa ja ahdistaa..niin äiti välittää..kyllä lapsi ku rauhottuu sen tajuaa.
- äitin syli
äitin syli ... kirjoitti:
rajat vedettävä johonkin jos potkii ja loukkaa muita lapsia.ja he kärsii joka kerta...eli syliin ..näin olen tehnyt ja toimii...käyppä keh.vammaislaitoksessa katsomassa.. ei saa mäiskiä ja tosia loukata sielläkään yhden lapsen kustanuksella..mutta rajat on rakkautta...ja aikaa hänelle sitten kun rauhottuu...jos pitkän ajan kuluttua kun lapsi rauhottuu otetaan syliin ei hän ehkä muista koko asiaa..vaan just siksi että se rajat siihen vedetään tärkeää että huono käytös katkaistaan...myös muut kärsii oli minun pointti tähän...lähes 30v laitos mielen terv ja keh.vamm työtä tehneenä ehkä olen nähnyt monenlaista ...LÄÄKISTYS myös vaatii sitomaan ettei itseään loukkaa tai muita.Omien poikieni kanssa toiselle toimi toinen tyyli toiselle ku sanoi jostain jo itki ei sitten kun selitin ja otin syliin..se luo turvaa vaikka suututtaa ja ahdistaa..niin äiti välittää..kyllä lapsi ku rauhottuu sen tajuaa.
Palkita ei tietenkään noissa tilanteissa..lapsihan kiehuu ja on vihainen...ja se ei ole todellakaan palkinto...mutta äitin syli rauhottaa kun aikansa saa huutaa ja vouhottaa...näin se menee..laitoksessa ja meillä aikoinaan...rajat ja rakkaus..ei tarvitse sit putkasta hakea eikä huume ym-porukoista..siinä se mitalin toine puoli jos hemmottelee eikä osaa rajoja laittaa..itsellä jo aikuiset nuoret miehet pärjää ei ole ollut onglemia..murros ikässä murisi toinen sekin meni ohi...muttei enää sitten syliä:) vaan jättää humiotta.ei palkita ..eri ikä vaatii erilaiset toimet arvon äidit.
- ämmikkä
tuo välinpitämätön suhtautuminen on hyvä juttu. kyllä lapsi huomaa piankin menettävänsä draaman tehon. jatkossa muistaa, että kannattaako pilata omaa päiväänsä koko tyhmään "esitykseen". aluksi vaatii kyllä paljon vanhemmalta olla niinkuin ei mitään....
- eijjuu
ei pakkosyliä! kirjoitti:
Niin lisään vielä, että tuo sylissä pitäminen ehkä toimii rauhallisimmille vekaroille, jotka ovat jonkun virheen tehneet.
Riiviöille joilla on syvemmät ongelmat, esim juuri tuo rikkinäinen perhe (niinkuin meillä) saattaa ahdistaa tavattomasti jos pidetään väkisin. Siinä tulee ristiriitaista viestiä.
Antaa mieluummin tulla syliin sitten kun itse haluaa ja vanhemmalla on aikaa. (ja sitä aikaa on sitten revittävä jostain edes kerran illassa)Sylissä pitäminen toimii, MUTTA vain siinä tapauksessa, että lapsella ja sylissäpitäjällä on luottamuksellinen ja rakkaudellinen suhde. Jos sylissäpitämistä käytetään pakkokeinoja, jossa aikuinen vain käyttää valtaansa. silloin se vastaa samaa kuin lepositeisiin laittaminen. Jos taas lapsen hoitaja oikeasti välittää lapsesta ja sylissäpitäminen on osoitus huolenpidosta ja rajojenasettamisesta, silloin se toimii. Eli tämä menetelmä ei todellakaan ole yksioikoisesti toimiva.
Toisaalta, voisin kuvitella että sylissäpitäminen, joka jatkuu yhtä kauan kuin lapsen raivo eli tarvittaessa hyvinkin pitkään, voi lähentää myös hoitajan suhdetta lapseen eikä vain toisinpäin, joten sellainen vanhempi joka karttaa tuota menetelmää siksi että se on liian tunkeileva tai liian läheinen, voisi kokeilla sitä parantaakseen omaa suhdettaan lapseen. - Josku
äitin syli ... kirjoitti:
rajat vedettävä johonkin jos potkii ja loukkaa muita lapsia.ja he kärsii joka kerta...eli syliin ..näin olen tehnyt ja toimii...käyppä keh.vammaislaitoksessa katsomassa.. ei saa mäiskiä ja tosia loukata sielläkään yhden lapsen kustanuksella..mutta rajat on rakkautta...ja aikaa hänelle sitten kun rauhottuu...jos pitkän ajan kuluttua kun lapsi rauhottuu otetaan syliin ei hän ehkä muista koko asiaa..vaan just siksi että se rajat siihen vedetään tärkeää että huono käytös katkaistaan...myös muut kärsii oli minun pointti tähän...lähes 30v laitos mielen terv ja keh.vamm työtä tehneenä ehkä olen nähnyt monenlaista ...LÄÄKISTYS myös vaatii sitomaan ettei itseään loukkaa tai muita.Omien poikieni kanssa toiselle toimi toinen tyyli toiselle ku sanoi jostain jo itki ei sitten kun selitin ja otin syliin..se luo turvaa vaikka suututtaa ja ahdistaa..niin äiti välittää..kyllä lapsi ku rauhottuu sen tajuaa.
Väkisin sylissä pitäminen ei ole sylissä pitämistä vaan kiinnipitoa.
- TeppoHel
Sinä olet itse vastuussa miten lapsesi koulutat/kasvatat/opetat, hän on peilikuva sinun tekemisillesi/tekemättä jättämillesi ... syypää lapsen käytöshäiriöihin on vain ja ainoastaan vanhemmissa.
Tottakai on helppo nostaa kädet ylös ja raukkana juosta karkuun, kirjoituksen tyylistä (asenne) vähän jo näkyy että kovasti haetaan syypäätä muualta kun ei uskolla peiliin katsoa ja tehdä asialle jotain ... taitaa selkärangattomuus/raukkamaisuus/narsistisuus kulkea geeneissä.- Isä*
Tuollaiset pässinpäät eivät tiedä lasten kasvatuksesta mitään. Syy ei aina ole pelkästään vanhemmissa jos lapsella esiintyy käytöshäiriöitä. Mielenterveysongelmat ja muut ympäristötekijätkin voivat olla syynä.
Turha syyttää aina vanhempia. - vaikos kuinkas
Isä* kirjoitti:
Tuollaiset pässinpäät eivät tiedä lasten kasvatuksesta mitään. Syy ei aina ole pelkästään vanhemmissa jos lapsella esiintyy käytöshäiriöitä. Mielenterveysongelmat ja muut ympäristötekijätkin voivat olla syynä.
Turha syyttää aina vanhempia.Jos väitätte että syyt kakaroittenne häiriintyneisyyteen on esim. lapsettomassa naapurinsedässä tai päiväkodissa niin kattokaahan peiliin, että mahtaisko sieltä näkyä sängystä sänkyyn pomppiva päihdeäiti tai -isä? Elät täysillä monien kumppanien kanssa ihanassa vapaudessasi ja sitten ihmettelet kun penska oireilee; voi hyvänen aika, eihän se sun syy voi olla ku sulla on niin kivaa...
Ite jos perheen rikkoo niin turha syytellä muita ku jälkikasvu ahdistuksessaan vinksahtaa. - Erityislapsen äiti.
Isä* kirjoitti:
Tuollaiset pässinpäät eivät tiedä lasten kasvatuksesta mitään. Syy ei aina ole pelkästään vanhemmissa jos lapsella esiintyy käytöshäiriöitä. Mielenterveysongelmat ja muut ympäristötekijätkin voivat olla syynä.
Turha syyttää aina vanhempia.neurologiset vaivat saattavat olla käytöshäiriön syynä.
- yks monista
"Näissä tilanteissa hän uhkaa myös yleensä muuttaa toisen vanhempansa luokse." Siinä on vastaus ongelmiin. Juuri rikkinäiset perheet ovat täynnä ongelmia, huolia ja murheita. Ja näin se on minullakin. Olen eronnut ja mennyt uusiin naimisiin. Lapseni asuvat äitinsä luona. Ja heillää niitä ongelmia piisaa koulussa.
- lapsikatraan äiti
Niinpä, mikähän hänellä on hätänä ? Aikuista ja lämpöä, aikuisen läsnäoloa ja asettamia selviä rajoja rajoja ikävä ... pelin eteen, ei kai siinä muu auta. Jännä miten lapsesta löytää ja näkee itsensä ja oman käytöksensa, asenteensa.. Perheen "mustassa" lampaassa ne on ikäänkuin kaikki peilautuneina..
Lapset eivät ole samanlaisia, heitä on myös kasvatettava yksilöinä, sekin vielä. Siksipä heitä ei voikaan tasapäistää tai pakottaa ihan samaan muottiin.- fhmjgchkgsdfgj
pitäminen ei ole lapselle minkäänlaista positiivista huomiota ja rauhoittuu kun aikansa istuu. Vaikka olisikin ahdistavaa. Pitää oppia ettei tuollaista tee ja pikkuhiljaa alkaa miettiä käytöstään ja kiukunpuuskia. Eikä todellakaan ole mitään pahoinpitelyä. Se tekee lapselle enemmän pahaa jos antaa sen mielivaltaisesti jatkaa köytöstään ja ei saa siitä mitään rangaistusta. Tuo on parhaimpia koska opettaa ja ei sisällä minkäänlaista väkivaltaa todellakaan joka lasta satuttaisi. En rauhallisilla vekaroilla tiedä mutta ehdottomasti juuri pikkuriiviöillä ja piruilla parhaiten toimii. Tämä on nähty ja myös tulokset.
:)
- lasten hoitoa
lapselle täytyy antaa rajat ja ei pahasta ole jos istutetaan portaikossa tai annetaan tukka pöllyä tai nipistetään korvasta..
ei minustakaan tullut rikollista vaikka sain vanhan ajan kasvatuksen..
ammatti ihmiset kyllä osaa AUTAA JOS EI TAIDOT RIITÄ.
mielenjiintoista olisi tietää miten muksu käyttäytyy kun vieras ihminen on talossa - Lente33
Toivotan sinulle voimia lapsesi kanssa elämiseen! Olet saanut täällä hyviä neuvoja ja joitakin tosi armottomia kommentteja, jotka osoittavat, että ainakaan he eivät tiedä yhtään, mistä puhut.
Oman lapseni kohdalla huomiotta jättäminen toimii ehkä parhaiten, kiinni pitämisessä saa olla itse tarkkana omien tunteidensa kanssa, että pystyy pitämään riehuvaa ja raivoavaa lasta kiinni joskus tuntitolkulla ilman, että itse hermostuu.
Huomiotta jättämisessä on se riski, että lapsi kokee, että hänet hylätään.. Mutta toisaalta, tuollaisesta käytöksestä tämä yhteiskunta hänet hylkää joka tapauksessa!
Minun poikani on rauhoittunut iän myötä, mutta edelleen itsekkäin veljeskatraasta, tuomitsevin, uskoo siihen, että hänellä on oikeus arvostella muita, mutta itse kestää hyvin vähän negatiivista palautetta.
Joten voimia edelleen toivotan, voimia ja kärsivällisyyttä ja paljon rakkautta, sillä sitä hän tarvitsee pohjattomasti.- Theruth
Ei kai äidin/ vanhempien ole tarkoitus tässä tilanteessa peilata yhteiskuntaa. Inhimillistä kasvatusta.
- sirilii
Sanoit lapsen uhkailevan toisen vanhemman luokse muutolla. Tuli vain mieleen, että ehkä hän tässä oireilee eronjälkeisiä asioita? Avioero on AINA lapsille kova pala ja lapset tuovat sen esiin eri tavoin. Joku sulkeutuu kuoreensa, toinen kehittyy ylikiltiksi alistujaksi, kolmas on sitten sellainen kuin teillä.
En tahdo syyllistää, huomaa se. Melkein suosittelisin käyntiä kasvatusneuvolassa. Ev. lut. seurakunnilla on myös jotain perheneuvontaa, joka on kai ilmaistakin. Kannattaisi kokeilla.
Kieltämättä tuo kuulostaa tavattoman kielteiseltä ja rajulta. Nyt kysytään johdonmukaisuutta ja VOIMIA teiltä aikuisilta, jotka lapsen kanssa olette tekemisissä.- lapsi.
On tyypillinen nykyajan lapsi,joka on pienestä pitäen saanut tahtonsa läpi ja elänyt vailla minkäänlaisia rajoja kaveri vanhempien kanssa.
- eaaesdaQ
toisen vanhemman luokse muuttamisella uhkailu ei vielä mitään tarkoita. Lapset vaan toimii usein noin.
Silloin kun ei ole eroa taustalla, lapsi itkee sen vanhemman perään, joka ei ole riidassa mukana.
- Tsemppiä!
Kasvatuksen merkitys on tietysti suuri, mutta tueksi suosittelen lämpimästä Bach-kukkauutteita. Suomestakin löytyy monia terapeutteja, jotka käyttävät kukkauutteita käytökseen liittyvien ongelmien hoidossa. Voin omasta kokemuksestani kertoa, että niillä saa paljon positiivista muutosta aikaan ja hoito on täysin riskitöntä.
- häirikköuskis
tuo kukkauute vitsi??
Ehkä väsyneelle äidille tekisi hyvää , jos ei satu olemaan hajuallerginen , kute allekirjoittanut.
- Lapsista
Jäähylle pistäminen jos kiukuttelee ja tuittuilee. Itse laitan lapsen minuutti per ikävuosi jäähylle, jos tilanne menee liian hankalaksi.
Huutamalla ei saa asioita selväksi. Jos lapsi huutaa, niin antaa huutaa. En piittaa enkä katso sitä kohti, niin kauan kunnes rauhoittuu ja itku silmässä tulee luokseni niin ensin pyytää anteeksi ja sitten keskustellaan.
Joskus lapsi ei arvosta annettuja asioita, kuvittelee että kaikki tänne, mulle. Niin joskus ostan isomman karkkipussin, joskus vain tikkarin. Jos kiukuttelee tikkarista että miksi vain näin vähän, niin tikkari pois ja ensi viikon karkkipussikin lähtee pois. Saada lapsi arvostamaan pieniä asioita.
Jos ruoka ei kelpaa niin olkoon syömättä, kyllä nälkä pistää lapsen syömään. Tarjotaan ruokaa juuri sinä aikana kun ruoka on pöydässä ja jos ei maistu, ei huvita tms. Niin on syömättä ja jos se on iltaruoka. Niin aamulla saa. Lapsi ei kuole nälkään päivän tai parin paastolla.
Leikin ja juttelen lapsen kanssa, mutta sille on aikansa. Koko vuorokautta ei saa huomiota. - kauhukakara
Tuosta toisen vanhemman luokse muutamisella uhoomisesta... Kaverin poika uhosi tuota aikalailla tuossa iässä ja oli jo tavaroitaan pakkaamassa. Äitinsä nappasi jonkun lelun lattialta ja heitti samaan kasaan johon poika itse oli tavaransa keränny ja sanoi että vie sitten kaikki. Ei hän näillä mitään tee enää kun kerran isällesi muutat. Pojan kommentti: mutta äiti... Uhoominen loppu siihen kun sillä ei saanutkaan draamaa aikaan.
- potkut lapsille
ei muutakun lapsi kylmästi lastyenkotiin ja sit kapsekki kainaloon ja etsimään uusia tuulia.miks vaivata päätään turhanpäivyksiisillä.
- täysorpo
No huh huh...
Jos tuon asenteen ottaa, niin ei kannata edes harkita lasten tekemistä...
Kaikkein parasta elellä vaan ihan itsekseen.
Ei se elämä nyt ihan niin yksinkertasta ja helppoa ole. Vaan niin se näyttää vaan olevan, että pienenkin vastoinkäymisen takia nykyvanhemmat esim. eroavat. Tuntuu minusta aika mitättömiltä asioilta loppujen lopuksi... Oisivatpa kokeneet kaiken tämän kuin minä...niin oisivat jo vetäneet ajat sitten ittensä hirttoköyteen.
- tintura
Tiedän tunteesi lapsesi suhteen. Tuollainen on tuttua meillekin kolmelapsisesa perheessämme. Me olemme tosin saaneet vastauksia turhauttaviin kysymyksiimme keskimmäisen, ja konstikkaimmen lapsemme kohdalla. Emme itse osanneet ajatella asiaa, kunnes haimme perheneuvolasta apua. Loppujen lopuksi tarina alkaa uudella lehdellä kirkkaampi tulevaisuus edessä päin, sillä lapsemme huomattiin olevan As-lapsi. Hänellä todettiin asberger, tosin lievänä. Elämä alkaa saada uudenlaista muotoa, sillä saamamme eväät auttavat jokaisessa päivässä. Suosittelen jokaiselle hakemaan apua, sillä nykypäivänä apua voi saada. Eikä tarvitse olla as- tai ad-hd-lapsi, jotta joku ottaa teidät todesta. Rohkeutta ja voimia teille vanhemmille, kyllä se uusi elämä vielä koittaa :)
- 22
Heippa., Meillä oli sama tilanne ja haimme apua, ensin neuvolasta ja sieltä saimme lähetteen toimintaterapeutille. Diagnoosi tuli; ad/hd johon kaikki nuo teidänkin vekaran "oireet" sopisi todella hyvin. Lapsi ei osaa hillitä itseään eikä kiukkuaan, turhautuu helposti eikä siedä häviötä. Ei muuta kuin neuvolaan ja hakemaan apua. Teidän ei tarvitse olla yksin ongelman kanssa ellette itse niin valitse!!!
- dfgfjgkghkg
22 kirjoitti:
Heippa., Meillä oli sama tilanne ja haimme apua, ensin neuvolasta ja sieltä saimme lähetteen toimintaterapeutille. Diagnoosi tuli; ad/hd johon kaikki nuo teidänkin vekaran "oireet" sopisi todella hyvin. Lapsi ei osaa hillitä itseään eikä kiukkuaan, turhautuu helposti eikä siedä häviötä. Ei muuta kuin neuvolaan ja hakemaan apua. Teidän ei tarvitse olla yksin ongelman kanssa ellette itse niin valitse!!!
mikä siinä on, että nykyaikana haetaan joka juttuun diagnoosia?! :/ Tosi surullista, suur osa lapsista on ihan terveitä, kaipaavat vain enemmän virikkeitä. Äidin pitäisi tuntea lapsensa ja pärjätä ilman turhia diagnooseja.
- Erityislapsen äiti.
dfgfjgkghkg kirjoitti:
mikä siinä on, että nykyaikana haetaan joka juttuun diagnoosia?! :/ Tosi surullista, suur osa lapsista on ihan terveitä, kaipaavat vain enemmän virikkeitä. Äidin pitäisi tuntea lapsensa ja pärjätä ilman turhia diagnooseja.
Lapsi tarvitsee diagnoosin saadakseen oikeanlaista apua tai terapiaa tai päästäksen erityisopetukseen. Terveet lapset eivät sellaista tarvitse.
- saauhoo
hän voi olla joo...mutta luulen että kiukuttelee ihan huomion puutteessa!
kun ei kerran hyvässä huomata, niin sitten huonossa.
Eli mene ja kurkkaa peiliin! - Tuleva isä!
Erityislapsen äiti. kirjoitti:
Lapsi tarvitsee diagnoosin saadakseen oikeanlaista apua tai terapiaa tai päästäksen erityisopetukseen. Terveet lapset eivät sellaista tarvitse.
Lapsi ei tarvitse mitään diagnoosia,vaan kunnon opit.Olen itse saanut vitsaa ja remmiä persuuksille
pikkupoikana,kun tein jotain aika pahaa.
Esim.Löin vieraita tikalla jalkaan ollessani n.6v ja siitä seurasi remmiä takamukseen...
Nyt olen 40v ja työllistän n.30 henkilöä firmassani ja opit meni perille aikoinaan,osaan käyttäytyä
kanssaihmisiä työntekijöitä kohtaan asiallisesti.
Tällaisista lapsista, jotka eivät kotonaan saa mitään kunnon seurausta,tulee mahdottomia
ihmisiä, joita en sulata itse.
Olen jo nähnyt muutamia työhaastetteluissa.....Ei siinä tarvita mitään diagnoosia, vaan kunnon kasvatus, etteivät rupea silmille hyppimään,kun ikää tulee...........
Onko nykyään vanhemmat näin avuttomia??Ei voi olla totta........Eipä uskoisi.
Minä en ole,mutta kohtuus kaikessa.
- kasvatusneuvoja
Siinä teille diagnoosi. Jos näin on, mitään tuskin on tehtävissä. Narsisti tuhoaa aikuisena kaikkien ympärillään olevien elämän. Juonittelee, valehtee, kieroilee, alistaa, haukkuu, kiusaa ja vaatii huomiota. Kannattaisiko antaa lapsi adoptoivaksi. Narsisti ei nimittäin rakasta ketään muuta kuin itseään. Kun olette vanhoja, hän vie teidän rahanne ja nauraa paskaisesti päälle.
- radalla kävelijä
...sanotaan politikoiksi.Hmm,taitaa lapsi olla jo uransa alussa?
- balassia.
tuota tapahtuu, otat hänet syliin ja sanot että rakastat häntä. Pidät häntä niin kauan sylissä, kunnes kaikki paha olo on poissa. Opetat myös anteeksipyytämisen. Tokihan lapsi moisella uhkauksella muuttaa toisen vanhemman luo myös tarkoittaa sitä, että kaipaa häntä. Tuo on mielenosoitusta siitä, että kaikkie ei ole kuten ennen. Yhtä hyvin. Lapsi tarvitsisi tasapainoa ja balanssia. Voithan soittaa toisen vanhemman vaikka joka päivä lasta katsomaan, kun tämä tätä kaipaa. Lapsella on oikeus joka päivä nähdä vanhempansa, ainakin lähes joka päivä, ei viikkoja tai viikon taukoja siinä missään tapauksessa.
- Lapsen asialla
Vaikuttaa siltä että lapsi saa vaikutteita vanhemmalta.. Eipä näytä vanhempikaan tässä vastuuta kantavan, vaan syyttää lastaan.
Olen pitkän uran tehnyt kasvatusalan ammattilainen, enkä milloinkaan voi sanoa tätä työssäni suoraan: muttanyt sanon.
6-vuotias lapsi ei ole kehitystasoltaan milloinkaan kykenevä tuon tyyliseen tarkoitukselliseen toimintaan, usein lapset jotka saavat liian vähän hellyyttä tai jotka tuntevat kohtuutonta syyllisyyttä jostakin asiasta (esim.vanhempien ero jne.) eivät pysty tai kykene "kantamaan vastuuta" omista teoistaan. Jos lapsi kokee jostakin syystä jääneensä vaille riittävää määrää huomiota,rakkautta jne. hän ei kykene suomaan toisille mitään vaan kokee aina kaiken sen mikä on toiselle hyvää olevan pois omastaan. Näinhän me aikuisetkin toimimme:usein tiedostamattamme.
Pieni lapsi,
alle kouluikäinen, ei yleensä tee mitään tahallaan. Hän ei suunnittele toimintaansa pitkä jänteisesti vaan toimii hetkessä. "Pertti 5v pudottaa äidin maljakon, hän tietää että se särkyy. Hän ei kuitenkaan kykene ymmärtämään että äiti tuli surulliseksi koska oli perinyt sen omalta äidiltään. Pertti tietää ettei maljakkoon olisi saanut koskea, mutta ei kykene ymmärtämään miksi."
"Kuriton" ja uhmakas lapsi tarvitsee valtavan määrän hellyyttä ja rakkautta, sekä määrätietoiset rajoja asettavat aikuiset. Sellaisen aikuisen, joka säilyttää oman malttinsa ja jaksaa kärsivällisesti kasvattaa lapsen ulos uhmastaan.
Lapsella voi myös olla jokin psyykkinen tai fyysinen syy, josta toiminta johtuu. Tämä kannattaa selvittää.
Älä Äiti, tai Isä, myöskään syyllistä itseäsi. Kanna vain vastuusi. Toimit varmasti usein tiedostamattasi ja olet niin hyvä vanhempi lapsellesi kuin suikin pystyt. Lisätukea kasvatusasioihin voisit hakea päiväkodin kautta (jos lapsesi on päivähoidossa) tai ottaa itse yhteyttä perheneuvolaan. (myös neuvolasta ohjataan eteen päin jos kerrot tuen tarpeestasi)
Tehkää perheeseenne selkeät pelisäännöt, jotka ovat samat lapsen kaikissa kodeissa.
Voimaa ja Rohkeutta urakkaan, onnistutte aivan varmasti.
Kirjoja luettavaksi:
*Muksuoppi
*Kuka kasvattaa lastasi
*Tulistuva lapsi
*Sylihetki
Löytynevät kirjastosta. - tät-tä
Mikähän ihme näitä poikkeamia laukaisee.... No, tuskin täältä noinkin vakavaan ongelmaan apua saatte. Kannattaa viedä lapsi saman tien psykologin juttusille.
- dftyuhb
Narsistinen persoonallisuushäiriö minullekkin tuli mieleen, oireet sopii hyvin. Lankomies käyttäytyy samalla tavalla, aikuinen ihminen siis. Kuten sanoit, lapset ovat aina itsekkäitä, koska eivät vielä osaa ottaa miuta huomioon. Mutta jos taustalla todella on persoonallisuushäiriö, auttaako siinä mitkään kasvatuskeinot? Tähän en osaa vastata, ehkä neuvolan kautta kannattaisi pyrkiä keskustelemaan vaikka jonkun kehityspsykologin kanssa. Tilanteenne kuulostaa todella vaikealta, omat konstit tuskin enää riittää joten kannattaa nopeasti hakea apua. Tärkeintä on ettet luovuta, et ole huono vanhempi. Jos lapsesta kaikesta yrittämisestä huolimatta kasvaa narsisti, älä syytä itseäsi.
- Huohhoh
se on narsisti!
- kärsivällisyyttä pal
Elikkäs, meillä kans nuorimmainen (3v) on herkkä tapaus, tokaisee heti, jos esim komennan häntä vähänkin ääntäni korottamalla, että -pyydä anteeksi. Hän ei tunne muita muotoja anteeksi pyytämisestä kuin sen että muut pyytelisivät häneltä anteeksi. No nyttemmin on jo pientä kehitystä tapahtunut.
Hallitusti ja turvallisesti "ajan häntä päin seinää" noin kuvainnollisesti. Eli tilanteisiin, joissa hänellä on tiukat säännöt noudatettavinaan, ja jos poikkeaa, häntä kehoitetaan pyytämään anteeksi. Mikä nykyisellään jo toimiikin aika hyvin.
Onneksi meillä muut lapset ovat jo niin isoja ja tasapainoisia, että hiljaa naureskelevat juniorin tempauksille, eivätkä ota nokkiinsa mokomasta. Jos muut lapset olisivat pienempiä, olisi tilanne paljon haastavampi. Nyt meitä on monta muokkaamassa junnua oikeaan suuntaan.
Meillä ei tarvitse kysyä miksi lapsi on tuollainen, on nimittäin ilmetty isänsä. Jopa isänsäkin mielestä.
Se onkin muuten hauskaa katsoa kun kaksi itsekästä ihmistä (jotka kuitenkin rakastavat toisiaan äärettömästi) ottavat mittaa toisistaan.... Se on väistämättä kasvun paikka molemmille.
Kärsivällisyyyttä, ja pitkää pinnaa yhdistettynä määrätietoiseen ja johdonmukaiseen tukeen ja opettamiseen. Tilanteita voi, ja pitääkin harjoitella. Siitä se apu löytyy.
Älä itse mene mukaan vedätyksiin, vaan pysy määrätietoisena.
Tässä vielä esim, meillä tapahtuneesta. Lapsi alkoi aamulla puuron syöti aikaan kiukuttelemaan etten syö tältä lautaselta.......heh, ihan kuin rupeaisin tarjoamaan puuroa joka lautaselta, en tasan. Ilmoitin, että joko siitä, tai sitten olet ilman. Seurasi huuto, lapsi huusi että pyydä anteeksi, ja ettei hän söisi lautaselta jolla puuro jo oli. Isänsä ei kestä huutoa ja tuli keittiöön, ja hakee kuivauskaapista toista lautasta, (sappeni kiehahtaa pikaisesti, muuttuen nauruksi, kun kuulen lapsen sanat) ..-En halua sitä sinun lautaseltasi, vaan äidin...... Näin isäkin tajuaa, että on vain kyse vedätyksestä, ja poistuu näyttämöltä. - +098iyuyh
Moi!
En osaa tietenkään sanoa mitään takuuvarmaa, lapset ovat erilaisia, osa hankalampia ja osa helpompia, ja vaikka suurin osa johtuisikin kasvatuksesta, mitä useimmat poikkeuksetta aina tarjoaa, on varmasti myös lapsia, jotka vaan ovat ketä ovat. Onhan niitä ääritapauksia jopa psykopaatteihin saakka, ihan normaaleista ja ns. kunnollisista perheistä. Ei se välttämättä ole aina vanhempien vika.
Voidaan sanoa, että jätä huomioimatta, mutta mä en usko välinpitämättömyyteen ja siihen, että joku oireilee turhaan. Se voi olla se viimeinen niitti pahimpaan suuntaan, että sitten ollaan vielä välittämättä. Tietenkään en suosittele mitään kaikkien muiden joustamista ja ainaista yhden hankalan paapomista, mutta jotenkin "jättäkää huomioimatta" voi johtaa siihen, että sitä huomiota haetaan yhä pahemmin, kunnes tilanne on se, että taatusti huomataan.
Itse en mitään pakko-syliä tarjoaisi, ellen olisi ihan varma, itse olen hieman erilainen (en halua kertoa miten) ja hankala siksi ollut aikoinaan, kun ei ole tajuttu mistään mitään. Ja pakkosyli on itselleni väkivaltaa ja ehkä jopa pahempaa kuin lyöminen. Joten en heti suoriltaan ainakaan suosittelisi. Mutta on jotain, mitä voin suositella.
Olisin toivonut itse saaneeni enemmän ammattiapua. Minut vain leimattiin hankalaksi ja hankalahan minä sitten olen ollutkin, ihan äärirajoille saakka. Vika voi siis olla myös sellainen, minkä vain ammattilainen tajuaa, kannattaa ainakin yrittää. Ei se ole mikään häpeä. Saatatte saada helpotusta. Muutenkin hänen olisi ehkä helpompaa keskustella vieraan ammattilaisen kanssa, joskus perhe on joillekin vain liian lähellä.
Aikuisena onneksi olen sitten sitä apua saanut, ja vuosiahan se vie, mutta auttanut se on.
Mun mielestä ei kannata jäädä yksin, eikä yrittää ilman apua, jos ei kerran vaan onnistu. Kun nykyään kuitenkin sitä apua saa, julkisen kautta säkällä ja jonoilla ja ehkä, mutta myös yksityisen puolelta. Ongelmat voi kasaantua ja voi olla parempi myöntää tosiasiat ja ainakin varmistaa, kun yrittää tyhmällä ylepyedellä tai häpeämällä tai väheksymällä ongelmaa. Jos ongelma on noin suuri, se on liian suuri. Ja tekin, siis vanhemmat, todennäköisesti tarvitsette työkaluja, mitä teillä ei ole.- vis-ta
... viimeinen kommentti oli tosi tyhymä.
- suksuk
Ei saa moittia. Pitää ymmärtää. Lapsi voi pahoin jos se ei saa tehdä mitä haluaa. Riisiapua, riisiapua....psykologeja pitää palkata lisää pohtimaan mikä sinun on...jos vaikka ois väärin ymmärretty...
- haastavan lapsen äit
Ihan ensiksi, hyvä että asiaan on teillä herätty. Täällä ketjussa parjattu holding on hyvä tapa rajata lasta turvallisesssa sylissä. Mutta ennen sitä neuvoisin ottamaan yhteyttä lääkäriin ja keskustelemaan asiasta. Hän laittaa tarvittaessa lähetettä eteenpäin. Jotkut täällä aiemmin antoivat hienosti omia diagnoosejaan ap:n lapselle.. harmillista että sitä omaa kipeää mieltä täytyy täällä purkaa..
Lapsilla ei persoonallisuushäiriö diagnoosia voi muutenkaan antaa. Ja jos joku nyt ei tiedä niin 15-20% väetöstä on persoonallisuushäiriöisiä, eri muodoissaan. Ja kyllä se tuntuu näillä nettipalstoilla näkyvän ainakin jossain määrin ikävän usein, nautitaan muiden kiusaamisesta.
Toivon sinulle ap jaksamista lähteä selvittelemmän asiaa alan ammattilaisten kanssa. - 15
moii ottakaa mallia siitä sarjasta missä se yksi ammattilainen käy kouluttamassa perheitä ja lapsia en nyt muista sitä kanavaa miltä se tulee??siinä on jos minkänlaista tenavaa ei tottele vanhempia ja ym..
- MK
Perheneuvottelukeskuksesta saa apua vastaaviin pattitilanteisiin. Jaksamisia :)
- Auta ajoissa
Perheneuvolat ovat varmasti nähneet teidän lapsenne kaltaisia aiemminkin. Lapsen käytökseen on lopulta olemassa syy, kuten aikuisillakin on motiivinsa... Ottakaa apu vastaan, sillä tässä vaiheessa on vielä paljon autettavissa. Itse lapsi ja varmasti muukin perhe hyötyisi konsultaatiosta!
- kasva aikuiseksi!
Jos on "toinen oma vanhempi" ja toisten taloudessa asuvien lasten "toiset omat vanhemmat" vai miten se olikaan, elämä voi olla lapselle aikamoista sekasotkua- olkoonkin että olet nähnyt työsi kautta paljon lapsia.
Jospa lapsi ei koe tulevansa kuulluksi? Jospa sinä verhoudut ammatillisen kokemuksesi suojaan ja kohtelet sen varjolla lasta (joka ei taida olla omasi) jotenkin epäreilusti. Juuri niin narsisiti tekee, ja vika on aina jossakin toisessa:) vaikkapa lapsessa. Tämä on tätä aikaa, perheet revitään ja sitten ihmetellään miksi kaikki on niin rikki! - A
Viekää lapsi painikouluun. 6-vuotiaan voi hyvin laittaa Nassikkapainiin.
Molskilla saa yrittää kaikkensa, tuntea toisen ihmisen yrittävän kaikkensa ja aina välillä omat hartiat kastuu ja ketarat on oikosenaan. Turvallinen tapa olla kiukkuinen, lahjomaton keino opetella kestämään pettymyksiä. Ja tuomaria on toteltava tai menettää yleisön kunnioituksen. Plus oppii sen, että lyöminen, potkiminen ja sylkeminen on kielletty. Ja huolellisesti harkitustakin huutamisesta ja taitavimmstakin vittuilusta aina nimenomaan vastustaja saa pisteen.- en suosittele
tulee kaalikorva.
- Peilimies
Kuulostaa ihan mun exältä, joka on 27-vuotias. Tosin hänen äitinsä on käsittääkseni aivan samanlainen. Voimia lapsen kanssa, siitä kun ei voi erota.
- mastercrom
Rankaiseminen on sallittua. Täytyy vain pitää mielessä että rankaisu ei ole sama kuin lyöminen. Rankaiseehan elämä aikuisiakin jotka käyttäytyy huonosti. Lapsellahan on luultavasti ''etuuksia'' joita on saanut teiltä. Niitä etuuksia voi myös ottaa pois jos lapsi käyttäytyy huonosti. Muista vain sanoa hänelle että miettii miksi hän menetti jonkun etuuksistansa. Ja jos ei ymmärrä niin kertoo hänelle suoraan että miksi, ja mitä mieltä olet itse hänen käyttäytymisestä. Pidä vain pää kovana ja ( vaadi ) lasta ansaitsemaan edut takaisin. Ja siihen ei kelpaa ruumiillinen työ vaan todisteet siitä että homma pysyy oikealla radalla ja käyttäytyminen paranee.
Jos hän uhkaa lähteä toisen vanhemman luoksi. Vastaat vain kylmästi että mene sitten. Ja ole jyrkkä kunnes käytös paranee. Lapsi haluaa kuitenkin vain pohjimmiltaan molempien vanhempiensa huomiota. Hänelle täytyy vain opettaa että on sekä hyvää että huonoa huomiota. - BB
Hyviä kommentteja on tännekin sekaan mahtunut. Lapsia on erilaisia, mutta niin on myös vanhempia. Sylin ja välittämisen kannalla itsekin olen, mutta ymmärrän täällä eräässä kommentissa (ainakin jotakin siihen viittavaa) senkin, miksi syli joskus voi olla myös huono vaihtoehto lapselle (ei ehkä kuitenkaan vielä kuusivuotiaalle)... eli tapauskohtaisesti. Jos joutuu lapsena esim. seksuaalisen häirinnän kohteeksi läheisyys voi sen jälkeen olla hyvinkin ahdistavaa... ainakin kovin hämmentävää, vaikka olisi ns. turvallisen aikuisen seurassa, muutoin syli on yleensä palkitsevaa... tiettyyn ikään asti, jälleen tapauskohtaisesti, eli mm. tässä kulkee raja milloin syli ei välttämättä olekaan se paras vaihtoehto jne. Tai jos vanhempi ei pysy itse tyynenä tilanteessa on silloinkin ehkä turhaa ottaa lastaan syliin, koska näin vain helposti vierittää omaa 'ahdistustaan/turhautuneisuuttaan/väsymystään' jne. lapselle. Kyllä se aikuisesta aina lähtee olipa lapsi minkälainen tahansa, vaikka ymmärrän hyvin senkin, että vanhempi/vanhemmat väsyy etenkin tässä nykyisenlaisessa maailmanmenossa, jossa rikkinäiset (avioeroperheet/uusioperheet) ovat arkipäivää (voivat tosin nekin hyvin toimia osissa tapauksissa, riippuu jälleen osapuolista) ja joissa lapsissa on paljon näitä adhd yms tapauksia. Yhteiskunnassa, jossa lapset laitostetaan eivätkä saa luotua välttämättä näin turvallista henkistä/psyykkistä yhteyttä vanhempiinsa, tai edes johonkin aikuiseen. Sellaista tuuliajomeininkiä mitä lapsen tasapainoiseen kehitykseen tulee. Asioita, jotka pitkässä juoksussa vaikuttavat todella paljon ja joidenkin lasten oireilun takana myös.
Kuten piiskaaminen yms. ruumiillinen kurittaminen toisaalta voi hetkellisesti auttaa kasvattamaan tottelevaisen ja kiltin lapsen - ehkä jopa liiankin kiltin, joka sitten jossakin vaiheessa muuttuu. Eli joutui patoamaan tunteensä joita ei koskaan voinut osoittaa turvallisessa ympäristössä. Se kaikki ns. negatiivisena pidetty, jota sitten voi räjähtää elämän jossakin vaiheessa pommin lailla. Jotakin käsittelemättömiä asioita sismmässään, ehkä juuri tähän ruumilliseekinn kuritukseen mahd. liittyviä tekijöitä, omien muiden tunne patoutumiensa lisäksi. Olen itse tästä hyvä esimerkki, ja siitä kuinka oma sisäinen vihani mm. omaa isääni kohtaan sai vasta vanhempana (lähes nelikymppisenä) itsestäni piirteitä esille, joita en edes tiennyt sisälläni olevan. Oli aika purkaa vihansa pois. Sittemmin vasta kaikki muuttui. Täytyi antaa myös itselleen ja omille tunteilleen tilaa.... omien lasten kanssa helpompaa, koska ymmärtää niin paljon käytökseen johtavia tekijöitä, niiden syvällisempiä syitä yms.- BB
Korjaan tuota aiempaa kommenttiani siinä määrin, ettei ollut tarkoitus kirjoittaa että näitä adhd lapsia juuri avioero- tai uusioperheissä olisi, vaan kun heitä noin niinkuin yleensä taitaa yhä enenevässä määrin olla tässä nykymenossamme. Kertoo myös yhteiskunnan tilasta jotakin.
Aihe, josta voisi kirjoittaa paljonkin, sekä siitä kuinka monet eri tekijät tähänkin vaikuttavat.. ja kuinka paljon me voisimmekaan tehdä ennalta ehkäisevää työtä aika monen ongelman kohdalla, kun vain riittävän ajoissa nämä asiat oivaltaisimme.
Itselle esim. lasten päiväkotiin vienti aivan liian pienenä on punainen vaate. Tämä työssäkäynnin 'pakko' sekä toisaalta se että kun olet riittävän kauan aikaa lasten kanssa kotona, et enää töitä samoin saakaan. Jippii yhteiskunta. Olisiko parannettavaa jo pelkästään tässä asiassa? Suuri asia, jolla on vaikutuksia näiden lastemme käyttäytymiseen myös, jos äiti tai isä syrjäytyy tämän seurauksena, että hoiti lastaan kotona pitkän tovin... vaikka sillä ensin loikin hyvän pohjan kasvatuksellisesti lapselleen.... yms.
Kyllä ne nämä puitteetkin osaltaan luovat näitä paineita perheille.. eli yhteiskunta. Väittää kuka ja mitä tahansa muuta. Täytyy olla osa koneistoa.
- Kärsinyt Kaktus
Minun mielestäni sinun ja koko perheesi pitäisi mennä nyt kiireesti terapiaan sen riiviön takia.Ajatteles kuinka muut perheesi lapset kärsivät tuosta hirviöstä.Itse olen oman siskoni kiduttama,pilkkaama,mitätöimä jne.Mutta kukaan ei puolustanut minua sen käsistä lapsena,äitikin oli hänen puolellaan,ja jäin aina sivuun minua ei ollut olemassa,minun kärsimyksistäni ei kukaan välittänyt.Joten nyt on aika puuttua lapsesi koukutteluun ennenkuin hän tuhoaa kaiken,sisarustenkin maailman.Sitten on vaikeampaa korjata tilanne.
- isa.elise
Valitettavasti kyseinen luonteenpiirre on synnynnäinen, toista ja toisen luonnetta ei voi muuttaa, vaikka kyseessä olisikin lapsi. Tunnen monia psykopaatti, eli narsisti aikuisia, jotkut ovat menestyneet hyvin, muita ihmisiä hyväksikäyttäen , toiset taas vähemmän hyvin.
Ystäviä näillä henkilöillä ei juuri ole, koska he itse käytöksellään karkoittavat kaikki läheisyydestään.
"sopivan uhrin" löytäessään he käyttävät ja kiduttavat henkisesti löytönsä hulluuden partaalle, ja sen jälkeen etsivät jälleenn uuden uhrin, elämäänsä pönkittämään.
Toivon teille hyviä hermoja lapsenne kanssa. Kenties terapia, tai psykiatrin hoito olisi suositeltavaa
Itse olen juuri vapautunut psykopaatin kynsistä, niin että tiedän mistä puhun. - psykopaatin uhri
Jokainen syntyy maailmaan omalla luonteellaan, kuulostaisi siltä että lapsesi on narsisti, eli psykopaatti. Pari muutakin tässä keskustelussa ovat tehneet saman diagnoosin. Vie siis muksusi pian psykiatrille, joka kyllä nopeasti huomaa mikä, tai kuka hän on ! Tuon ikäinen lapsi ei vielä ole oppinut kaikkia psykopaatin, eli narsistin aikuiseen elämään sopivia taitoja, ehkä jotain on vielä tehtävissä.
Mutta helppoa hänen elämänsä ei tule olemaan, yksinäistä, riistoa ,pettämistä ,valehtelua,
ja mikä pahinta hän ei kykene rakastamaan ketään muuta kuin itseään.
Hanki siis apua ja äkkiä.- 34
Narsistinen persoonallisuushäiriö kehittyy varhaislapsuudessa. Siihen altistava geeni voi periytyä mutta sen laukaisemiseen tarvitaan oikeat olosuhteet. Ne ovat ; Lapsi saa kaiken mitä haluaa, ei ole rajoja eikä näin ollen tuntemusta välittämisestä. / Väkivaltaa joka kohdistuu joko suoraan lapseen tai lapsi joutuu näkemään väkivaltaa.
narsistisen geenin kanssa elävä lapsi hyvin ennustein kasvaa ihan normaaliksi mikäli hänellä on lähellään yksikin tasapainoinen aikuinen jolla on tarpeeksi auktoriteettiä lapseen nähden.
Itse elän tälläisen geenin omaavan 5-vuotiaan kanssa, hänellä on myös adhd todettuna. Elämä on tasapainoilua ja rtajat ovat hyvin tiukat. Lapselle näytetään hyvin selvästi mikä on hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei ole. Toisaalta sylimme on aina avoinna, syliin saa aina tulla ja jos tulee haaveri, lohdutetaan ja osoitetaan välittämistä ja rakkautta. Aikaisemmin elämä oli helvettiä siinä mielessä että raivokohtauksia tuli useita päivässä, löi, puri,kiukkusi jos ei saanut tahtomaansa läpi ja toisaalta myös osasi tulla syliin ja katsoa syvälle silmiin ja aloittaa ; saisinko.. mutta jos vastaus oli ei niin käytös muuttui sekunnisssa hillittömään raivoon ja koitti sitä kautta saada haluamansa.
Toinen vanhempi on narsistinen mutta ei vaikuta enää lapsen elämässä millään tavalla. Nykyään lapsi on oppinut pyytämään anteeksi, tuntemaan empatiaa toveriaan kohtaan jos sattuu haavereita, on oppinut jakamaan eikä enää saa raivareita mikäli kaikki ei mene kuten herra haluaa. tietä on vielä pitkälti edessä, mutta lapsella narsistinen persoonallisuushäiriö _ei ole tuomio_ lapsella se on vielä korjattavissa , siihen voidaan vielä puuttua. Mutta se vaatii vanhemmilta paljon hermoja, jaksamista, ymmärrystä ja ennenkaikkea yhteistä linjaa. Nykyinen mieheni on myös narsistin uhri joten hänkin tietää minkälainen on aikuinen narsisti, se tekee tietysti meidän elämästä siinä mielessä helpompaa että kummallakin on kokemusta persoonallisuushäiriöstä ja osaamme reagoida kumpikin lapsen tekemisiin ja sanomisiin "oikein".
Lapsi palkitaan aina kun hän tekee hyvää ja rangaistaan aina kun tekee pahaa, välissä pidetään hyvänä ja rakastetaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Muistakaa nyt hyvät ihmiset että lapsi on lapsi ja käytökseen voidaan vaikuttaa, ja oikealla kasvatulksella persoonallisuushäiriö saadaan kuriin!. Aikuinen narsisti on sitten asia erikseen - ei mitään tehtävissä, hyvin kuvaa heistä annettu lause; "narsisti voi käydä terapiassa mikäli ensin, ja se on hyvin epätodennäköistä, myöntää itselleen että hänessä on jotakin vikaa. Terapiaa vaaditaan vähintään 10 vuotta ja sen onnistuminen on hyvin epätodennäköistä."
Mutta ei anneta lapselle samaa tuomiota, meidän perhe on elävä esimerkki siitä, että lapsi voi muuttua ja oppia uutta vaikka hänellä olisikin narsistinen geeni !!
- Tiukka ja oikeamieli
Huonosta ja sopimattomasta käytöksestä aina sanallinen moite jossa tuomitaan teko tai käyttäytyminen, ei ihmistä. Lisäksi aina pois sulkeminen toisten leikeistä vaikka yksin johonkin huoneeseen tms pariksi tunniksi.
Uhkailu kummankaan puolelta ei johda mihinkään. Sen ikäinen ei voi asioistaan päättää ja sinun uhkaislusi vain pahentaa tilannetta. Uhkailu on selkärangattomuutta, teot ja oikeaan ohjaavat sanat toimivat.
Mieleen tulee kysymys, mistä hän on narsistisen käyttäytymisensä oppinut. Jossain on malli jonka hän on oppinut. Tai sitten on vaan todennut niiden käyttäytymismuotojen tehoavan omaksi hyväkseen = saa huomiota, hellyyttä, tahtonsa läpi tms. - saaristoon
Oma 14 vuotias poika on samankaltainen, piirre tuli vain esille voimakkaammin nyt murroiässä pahemmin esille . ajattelen että kaikki olemme perimmiltään itsekkäitä, omahyväisiä ja kasvattaminen on ikään kuin sosiaalistamista, yhteisten pelisääntöjen opettelua. Temppramentti ratkaiseen kuinka ponnekkaasti tuomme aseille pyrkimyksiämme. Sosiaalisesti herkät, muita tarkkailevat lapset opinevat sosiaalisia rooleja malleja helpommin, arat lapset sopeutuvat miellyttämään toisia ja hakemaan hyväksynnän ja rakkauden heiltä odotetulla tavalla. Pahimmillaan sellainen mukautuvaisuus johtaa aölistumiseen, itsestä vieraantumiseen, omien tarpeiden laiminlyömiseen ja masnnukseen ja sisöiseen tyytymättömyyteen ja tyhjyyteen. luulen, että voitte vain napakasti asettaa rajoja lapsellenne, perustella ja puhua lapsellenne. usein itse en näyttäisi onnistuvan, mutta on parempi että lapsi kokee ja oppii kestämään turhautiumia kotona ja nyt kuin aikuisiässä. Ette voi sille mitään jos lapsellenne ei kehity tunneälyä tai jos häntä tunteet heittelee kovasti...voitte yrittää oettaa rauhoittumis, komepnsaatio taitoja, keskittymistä johonkin muuhuhn rauhoittavaan ja palata asiaan rauhallisempana aikana. Tuolliaset lapset ja ihmiset kärsinevät voimakkaista tunteista myös itsekin ja voivat joutua elämään myös sen asian kanssa itse. Kumpa jaksaisitte itse kuitenkin rakastaa lastanne, hän on vielä lapsi ja on vain avoimesti sitä mitä on ja mitä me muutkin olemme enemmän tai vähemmän. Osaamme vain peittää asioita paremmin, ja kompensoida asioita. Itse olen yrittänyt vähentää tilanteissa tunnepitoisuutta, omaa häpeätä ja syyllisyyttä joka ei auta ja puhua järkipuolella, elämän tosiasioiden opettajana ja lisätä aimo annos huumoria asioihin. Lapsen häpäiseminen ja syyllistäminen ei ainakaan auta asiaa. Nyt vielä voitte vaikuttaa, murroikäistä ei enää voi pakottaa mihinkään. Olemme kaikkimoppimassa täällä vanhuuteen saakka.
- yksi iskä
...viileästi jäähylle omaan huoneeseensa jos ryppyilee.
Aikuinen on pomo ja aikuista totellaan. Ellei totella välittömästi tulee seurata systemaattinen sanktio.
Jos tenava huutaa, niin anna huutaa vaan. Ei se ole vaarallista :-)
Itselläni on 11-, 9-, ja 7-vuotiaat tenavat ja rankaisukeinona ( hyvin harvoin tarvitaan ) käytän esim. ylimääräistä siivousvuoroa. Pahimmassa tapauksessa seuraa tietokoneen käyttökielto tai TV:n katselukielto. - ....................
Ohjeet huomaamattomuudesta (siis jos draamailee, niin ei saa sillä huomiota) ovat myös mun mielestä toimivia. Itse tekisin vielä niin, että AINA kun tyttö käyttäytyy toivotusti (pyytää anteeksi, antaa jonkun lelun vaikka kaverille tai on muuten peruskohtelias, leikkii nätisti tai saavuttaa jotain esim.piirtää kauniin kuvan) niin kovasti kehua ja huomiota. Muuten käy äkkiä niin, että huonoa palautetta tulee enemmän kuin hyvää ja tämä johtaa uusiin ongelmiin. Aikaa, aikaa ja aikaa, eiköhän se siitä ja kun nyt teette parhaanne, niin se palkitaan kyllä.. Tsemppiä!! :)
- ehkäisy on keksitty
oletko uus avuton vanhempi,ei 6v lapsi hypi vanhempien silmille todelakaan tai sitten kasvatuksessa on jokin pahasti pielessä....ja onhan niitä lapsii niin kiva tehdä mutta kuka ne sitten hoitaa.
- Josku
Kysy neuvoa omasta lasteneuvolasta tai sitten jos et sieltä saa apua, perhekeskuksesta. Jommasta kummasta saat apua, miten muksua käsitellä ja miten opettaa anteeksipyytämistä. Hyvä olisi, että olisit toisen vanhemman kanssa samaa mieltä asiasta ja etävanhemman kotona pitäisi olla samat säännöt, muuten entistä hankalampaa.
- mikä talous??
Kuka tai mikä äiti sanoo että lapsen "taloudessa" koko ajan? Eikö lapsella ole kotia?
Uusperhe? Niin, tällaisia ongelmia ne uusperheet tuo mukanaan.
Entäs te vanhemmat, kykenettekö te sitten ymmärtämään että lapsia, etenkin pieniä täytyy kohdella tasaveroisesti. Jos yksi lapsi saa uuden lelun tms. täytyy toisenkin saada.Tottakai lapsi valittaa jos häntä aina syrjitään. Ja lopeta tuo "talouden" hokeminen! Se on lapsesi koti.
- ja puhu
Lapsi protestoi sitä että ei saa asua ehjässä perheessä.Vain isä ja äiti yhdessä ovat perhe hänelle.Olisiko tässä mitään muuta.Lähde purkamaan hänen pahaaoloaan .Älä moiti.Olette asettaneet lapsenmielelle käsittämättömään tilaan.Hän on kaaoksessa ja ette ole omaa tilannettanne hänelle kertoneet niin että se olisi 6v tasolla.HAE apua et ole itse asiantuntija vaikka ammattisi liippaakin läheltä,eli olet liian lähellä.Lapsi tarvitsee läheisyyttä nyt enemmän kuin muut lapset perheessä.Tehkää se yhdessä.lapsesi on oikaistavissa rakkaudella ja inhimillisillä neuvoilla.
- neurologista
Ei aina ole kasvatuksessa vika, enkä usko että ap.n kohdalla olisi.
Esikoiseni oli todella vilkas, energinen, itsepäinen, ja myöhemmin myös moninaisella tavalla minun voimia uuvuttava. Kodin ulkopuolella aivan ihastuttava lapsi; avoin, ystävällinen, empaattinen, kiltti jne. Mutta kotona.. vei minut aivan hulluuden rajoille.
Nuoremman lapsen kanssa ei koskaan samanlaista, ei missään asiassa. Kun ihmiset tuskailivat vilkkaita lapsiaan, he puhuivat aivan eri asiasta kuin minä; he saivat sentään kontaktin lapseensa lapsi älysi teheensä väärin jne.
Tiesin koko ajan, että ihan kaikki ei lapsessa ole kohdallaan...
Nyt aikuisiällä esikoinen pitkän taistelun jälkeen pääsi neuropsykologille, ja sai diagnoosin, ilmiselvä ADHD.
Suosittelen ap:lle näiden kaikkien syyttelyiden ja ristiriitaisten neuvojen sijaan hakeutumaan lasten neuropsykologille.
Alkuun varmaan perheneuvolan psykologikäynnit sen suheen, miten lapsen kanssa toimia hankalissa tilanteissa.
Eli suosittelen avun ja mahdollisen diagnoosin hakemista, koska tilanne kuulostaa siltä, että te vanhemmat uuvahdatte jossain vaiheessa, lähdette kaikki kiertämään negaation kehää ja ennenkaikkea, että lapsella on taustalla joko neurologinen "vaje" tai sitten toiminta on ns. psyyken puoelta kumpuavaa, apua silti tarvitsee molemmat, lapsi ja vanhemmat...
Meillä tosin perheneuvolassa tätien siihen maailman aikaan antamat neuvot eivät auttaneet, tilanteet pahenivat vain (varmaan toimivat ns. normaalin lapsen kanssa, mutta ei erityislapsen kohdalla, tuolloin tosin mitään diagnoosi ei ollut ja mentiin vain sen mukaan, että lapsi on hankala, koska äiti ei osaa kasvattaa) ja lapsi inhosi käyntejä "lässyn-lässy-tätien" luona. Käynneillä käyttäytyi todella fiksusti, mutta kun ovesta päästiin ulos, kiukuttelut alkoi; ei ole normaalia, että 9-12 vuotias lapsi saa sätkypotku-kirkumisraivareita kun homma ei mene mielen mukaan ja siinä ei kuulkaa auttaneet sen enempää arestit, sylit kuin huomiotta jättämisetkään.
Se auttoi, kun nyt lopultakin sai lääkityksen !!!!!!
Uskon että tänä päivänä on menty 90 luvun kuvioista eteenpäin, onhan adhd:kin tunnetumpi ongelma eikä vain huonosti kasvatettu kuritin kakara kuten tuohon aikaan.
- RIKKINÄINEN SYDÄN.
pikkuisenne tahtoo huomiota!
rikkinäisessä perheessä ei voi kasvaa tasapainoiseksi, jos ei koskaan saa huomiota. mieti, otatko lapsesi sitten vasta ajatuksiisi kun hän rääkyy kurkku punaisena ja ei halua antaa anteeksi. kenties vanhemmilta opittua..? meneekö kaikki aikasi riidellessäsi muiden aikuisten kanssa ja lapsi jää paitsioon? oliko ero kovin riitaisa, ja anteeksi ei osattu pyytää?
näytä esimerkkiä, kerro kuinka itse et ole etkä tahdo olla kenenkään kanssa riidoissa, ja kerro että riidoista selviää pyytämällä anteeksi, ja sen jälkeen tekemällä jotakin hyvää esim. "tiskaa" astioita äidin mieliksi kun on sanonut tuhmasti, ja kun hän toimii niin kuin olet pyytänyt, niin sitten kehut niin vuolaasti että oikein siirappi tirskuu huulilta.
ja silloin kun lapsi on hyvällä päällä, anna hänelle paljon huomiota ja kannustusta. kun pahalla päällä (murjottaa/on surullinen) niin silloin halaat ja otat syliin. ja silloin kun huutaa desipelit rikkoen niin ole kuin et huomaisikaan, ja lähde toiseen huoneeseen. kun draama on ohi, halaat ja sanot ettei äiti tykkää riitelystä.
anna lapsellesi aikaa ja leiki hänen kanssaan. luulen, että tilanne rauhoittuu. koska jos teillä on ero ollut, niin silloin se on jälkensä lapseen jättänyt, ja silloin lapsi tarvitsee enemmän aikaa ja huomiota kasvaakseen tasapainoiseksi. jos hyvää huomiota ei anneta, niin lapsi tuntee itsensä helposti hylätyksi!- Pirjo9248
Mieheni veli on narsisti ja yksi siskoista sanoi, että on tullut tätiinsä joka oli ihan samanlainen. Pentuna on kasvatettu samalla tavalla kuin muutkin, mutta jonkinlainen geenivirhe tällä täytyy olla. Narsistin tunnistaa siitä, että kaikilla on paha olla hänen lähellään ja tapahtui mitä tahansa syy ei ole koskaan hänessä. Toivottavasti suvussanne ei ole narsisteja, sillä silloin tuollainen käytös vain pahenee iän myötä. Me ei voida olla enää tekemisissä ollenkaan, kun ahdistaa ja se kateus on ihan järkyttävää. Osaavat olla halutessaan todella hurmaavia, mutta enemmin tai myöhemmin totuus tulee esiin.
- releet veke
Tuommosilta pitäs katkasta ne piuhat heti,ennen sukukypsään ikään tulemista.Yhteiskunnan elättejä tekevät vaan,samanlaisia ovat itsekin.
Paluu vanhaan kunnon aikaan olisi paikoillaan.Pentu hakemaan koivusta risut,perse paljaaksi ja sitten koivunoksat laulamaan.Lapsilisät sun muut tuet pitää poistaa.Jos kerta on varaa hommata niitä vekaroita,olis kanssa varaa kasvattaa ne ilman yhteiskunnalta pummattuja rahoja.
Eihän niitä aikoinaankaan maksettu,omillaan piti tulla toimeen.Pullamössöperseet vastatkaa nyt,hauska kuunnella teidän kommentteja!HAHAAH
- PEKKARINEN666
TUOHAN KUULOSTAA IHAN TULEVALTA KANSANEDUSTAJALTA. 200 SAMANALAISTA ON ARKADIANMÄELLÄ JA PUOLUEISSA LISÄÄ EHDOKKAANA ENSI KEVÄÄNÄ.
- aslöjaj
puhut useista lapsista. ilmeisesti elätte uusperheessä? onko siis myös exälläsi uusperhe?
useinhan lapset oireilevat avsta parin vuoden päästä, jos ero on ollut myrskyisä.
minusta kuulosta sitä että lapsi oireilee eroa ja perhetilanteen muutosta. neuvolapsykologin puoleen kannattaisi kääntyä.
- naurismaanvartija
Meidän perheessämme on jo 14-vuotias samanlainen tapaus..olemme kokeilleet kaikkea mahdollista..meillä vaan isovanhemmat ovat ikävä kyllä pahentaneet tilannetta, lähtemällä väärällä tavalla mukaan näihin draamoihin..ja olen huomannut, että se ruokkii tilannetta..välillä takki on ihan tyhjä..ja harmittaa, kun sisarukset kärsii tästä..nyt jopa on mennyt välilä niin pitkälle, että sukulaiset tai ystävätkin ovat olleet tavallaan näiden purkauksien kohteena..hankalaa on se, että teinillämme, ei ole pitkiä ystävyyssuhteita, koska kaverit väsyy..mutta olen aina koettanut vakuuttaa, että perhe on tukena ja rakastaa...oli hän millainen hyvänsä..terapiasta ja koulukuraattorilta on saatu jonnin verran apua..mutta sinnikkyys siinä, että kaikki selvitetään on ollut aparasta..en ole antanut periksi, vaan olemme luoneet jonkinlaisen keskusteluyhteyden..mutta tilanne ei muutu, joskus on helpompaa joskus vaikeampaa..mutta lapsemme on muotoutunut sellaiseksi, kun on..sille ei enempäänsä voi..joskus on jopa niin hankalaa, että pelottaa, tuleeko raskaan kasvatustaakan takia ero, muuten ihan hyvässä ja toimivassa avioliitossamme, kun vaan väsyy niin hitosti..ei tästä taida olla sinulle kauheasti apua..mutta itselläni helpotti huomata, että emme ole ainoita..ja että lapsemme ei ole vain totaalisesti vinksahtanut..koska itsekin työskentelen kouluikäisten kanssa..ja keinoja on ollut ja kokeiltu..helppoa ei ole ollut, eikä varmaan tule olemaankaan..mutta yllättävästi on ollut helpompaa, kun on kasvanut..koska pelkäsin, että murkkuikä vaan pahentaisi lisää asioita..mutta on kauheaa kasvattaa narsistista lasta..koska usein mietin, mikä on voinut mennä pieleen ja tunnen syyllisyyttä..vaikka tiedänkin yrittäneeni parhaani..Tsemppiä teidän perheelle!!
- RAKASTA TERVEEKSI
Rakkauden puutetta se on!
Jos lapsella on tasapainoiset rakastavat vanhemmat ja turvallinen koti, niin ei hänen tarvitse sitä rakkautta huutamalla ja ilkeilemällä anoa.
Yleensä tuollainen on HÄTÄHUUTO, joka tahtoo sanoa: "Minulla on paha mieli, minulla on TOSI paha olla, minä pelkään, ettei KUKAAN välitä minusta!"
Yleensä jos vielä tarhallakin sysitään just tätä lasta, niin lapsi lopuksi lysähtää äidin jalkoihin itkemään ja temputtelemaan ja on kovin takertuva.
Yritä juuri tätä lasta pitää erikoisen hyvänä ja paljon lähelläsi, "sillä silloin kuin lapsesi kaikista vähiten helyyttä ansaitseisi, niin juuri SILLOIN hän sitä eniten tarvitsee."
"Ei ykskään ihminen paha lie, vaan toinen on heikompi toista!"
Onko teillä paljon pienempiä, jotka vievät sinun aikaasi, niin että lapsi tuntee itsensä hylätyksi?- syvemmät juuret!
Pahamieli ja katkeruus kumpuaa usein turvattomuuden tuteesta, siitä että tuntee itsensä kelvottomaksi. Tällaista lastakun vielä sitten moititaan yleensä, kun hän jotenkin yrittää pitää itsetuntonsa rippeistä kiini, niin tilanne menee vain pahemmaksi lapsen kannalta.
Tälle lapselle pitäisi olla TODELLA kahdenkeskistä aikaa, tai mieluummin vielä mennä yhdessä psygolookin puheiile selvittämään näitä pahoja oloja. Lapselle tulisi voida sanoa, että minä rakastan sinua, mutta en pidä noista sinun tyhmyyksistäsi, ja että äidistä tuntuu pahalta tuollainen.
vaikka, että kun lopetat tuollaisen touhun pidon, niin sitten voimme tehdä jotain kivaa yhdessä. - vastaus >>>>--<:<
syvemmät juuret! kirjoitti:
Pahamieli ja katkeruus kumpuaa usein turvattomuuden tuteesta, siitä että tuntee itsensä kelvottomaksi. Tällaista lastakun vielä sitten moititaan yleensä, kun hän jotenkin yrittää pitää itsetuntonsa rippeistä kiini, niin tilanne menee vain pahemmaksi lapsen kannalta.
Tälle lapselle pitäisi olla TODELLA kahdenkeskistä aikaa, tai mieluummin vielä mennä yhdessä psygolookin puheiile selvittämään näitä pahoja oloja. Lapselle tulisi voida sanoa, että minä rakastan sinua, mutta en pidä noista sinun tyhmyyksistäsi, ja että äidistä tuntuu pahalta tuollainen.
vaikka, että kun lopetat tuollaisen touhun pidon, niin sitten voimme tehdä jotain kivaa yhdessä.oli! Sillä ei kaikki ole sitä, miltä päältä näyttää. Pitää ajatella myöskin sitä "moppaajaa", sillä usein hän on se UHRI:(
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuinka Riikka Purra on parantanut Suomen kansalaisen elämää?
Haastan kaikki perussuomalaisten kannattajat kertomaan konkreettisia esimerkkejä kuinka Riikka Purran harjoittama politi1814334Iso poliisioperaatio Lapualla
Paikalla oli silminnäkijän mukaan myös kolme ambulanssia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011924650.html Onko virpo734211Riikan antisakset leikkaavat bensan hintaa ylöspäin
Sannan aikoina bensaa sai 1,3 euron litrahinnalla ja Riikka leikkasi sen euron ylemmäksi reiluun 2 euroon. Joko on saks602329Sukupuolineutraalit liikennemerkit yksi persujen älynväläys
Samassa rytäkässä kaikki syrjäseutujen bussipysäkkien liikennemerkitkin vaihdettiin, vaikkei bussia ole liikennöinyt enä582281- 582184
- 531836
- 281487
Kehu kaivattuasi
Mikä hänessä on parasta? Jos osaat kertoa muuta kuin ulkonäköön liittyvää, niin ansaitset mitalin.1101298Vuoksesi kaiken
Tekisin vuoksesi kaiken. Enemmänkin. Kunpa tietäisi ja hyväksyisit sen. Ymmärtäisit, en voi elää ilman sinua. En halua1171248- 601159