Moi! Olen kolmekymppinen ekonomi, joka suunnittelee lakiopintoja Turun yliopistossa. Kuinka nopeasti sieltä on mahdollisuus valmistua? Motivaatiopuoli kunnossa ja jonkin verran ylimääräisiä opintoja plakkarissa esim. mahdollisia valinnaisia opintoja varten. Olen aiemmassa tutkinnossani lukenut kauppaoikeutta sivuaineena, niin että jotain hajua on mm. sopimus- ja vero-oikeudesta.
Kuinka nopeasti voi valmistua OTM:ksi?
purikura
167782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ajattelin itse, että kolme vuotta olisi tavoiteaika. Olen joskus lukenut jpa kahteen vuoteen valmistuneista, mutta se voi olla enemmän tai vähemmän kaupunkilegendaa. Se kuitenkin tuli mieleeni, että kun juristejakin valmistuu nykyään työttömäksi tai vastavalmistuneet joutuvat keittelemään kahvia 10 euron kuukausipalkalla, niin onko mitään järkeä alkaa opiskella oikeustiedettä? Kauppatieteilijänä olen nähnyt sen, kun nykyään joka yliopistosta valmistuu satamäärin ekonomeja ja pahimmoilleen tradenomeista pikakoulutetaan vuodessa ekonomeja, niin työpaikkoja ei millään riitä kaikille. En haluaisi opiskella monta vuotta todetakseni vain, että historia toistaa itseään...
Tuskinpa opiskelet oikiksessa...
Niin, ja muuten akateemisista oikislaisilla on toiseksi paras työllisyys heti lääkäreiden jälkeen ed zilleen.
Työttömyys juristien keskuudessa on joku muutama hassu prosentti ts. kaikille halukkaille kyllä riittää töitä. On asia erikseen, haluaako tehdä työtä ja mitä työtä itselleen kelpuuttaa.
Juupelis juu ja lycka till ensi vuoden pääsykokeisiin! ;)
En opiskele oikiksessa vielä, en. Siksi kyselinkin tietoja. Olisiko Sinulla antaa vinkkejä siihen, kuinka nopeasti jo yhden aiemman tutkinnon suorittanut voisi oikiksesta valmistua? Ajattelin hakea Turkuun. Kolmea vuotta tavoittelisin, kun ei KTM-tutkintoonkaan kovin kauaa aikaa tuhraantunut. Tiedän, että oikiksessa on monin verroin luettavaa Kauppakorkeaan verrattuna. Mutta siis arvioita realistisista valmistumisajoista, pliis. En todellakaan aio käyttää aikaani ns. opiskelijaelämään...
http://www.acatiimi.fi/2002/7_02/7_02c.htm
Kolem vuotta siis kun, osaa suunnitella opintonsa (ja kun jo on kokemusta akateemisesta suorittamisesta). Ja kyseinen herra muutes piakkoin väittelee oikeustieteen tohtoriksi HY:ssa; Turussa siis tehnyt perustutkinnon.
Lakimiesten työllisyys on erinomainen ja työttömyysprosentti on juurikin porukkaa, joka on vaihtamassa työpaikkaa ja ei ota mitä tahansa vastaan. Vastavalmistuneilla tietenkin saattaa alkuun olla vaikeaa, mutta sekin kestää vain jokusen kuukauden maksimissaan.
ja muista hyvistä tiedoista! Proffahan oli pistänyt tuulemaan oikein kunnolla! Itse en tuollaiseen sentään kykene, mutta kolmen vuoden opiskeluaika tuntuu silti mahdolliselta saavuttaa ahkeralla lukemisella. Eräs oikiksen hyvistä puolista (joka minua myös erityisesti kiinnostaa) on hyvä työllistyminen. Itse olen kauppatieteilijänä saanut huomata, että kun jäi nuo laskentatoimet aikoinaan vain pariin pakolliseen kurssiin, niin sillä omalla (huuhaa)pääaineella ei kovin helposti saa töitä. On pitänyt vallan yritys perustaa, että hommia olisi. Lisäksi ekonomeja syydetään nykyään niin monesta yliopistosta ja tradenomit hengittävät niskaan samoja työpaikkoja hakien. Sikäli tuntuu helpottavalta tieto, että juristien työttömyys on suhteellisen vähäistä. Keväällä olisi pääsykoekoitos edessä! Kirjoittelen vaikka jatkoksi tähän ketjuun, miten hommassa käy;)
Opiskelen tällä hetkellä Turun oikiksessa. Tänä vuonna meille tuli viisi vastavalmistunutta kauppatieteilijää erillisvalinnan kautta (kaikki he olivat opiskelleet yritysjuridiikkaa). Sen verran mitä olen heidän kanssaan jutellut, on jokaisella heillä tavoiteaika valmistua neljä vuotta. Eli varmasti saat muutamia opintopisteitä hyväksyluettua, mutta et kuitenkaan mahdottoman paljon. Veikkaisin että voisit valmistua n. kolmessa vuodessa jos ahkeroit.
mielenkiintoinen keskustelu, jota varmaan seuraa joku alan "aikuis"opiskelija tai ainakin -hakija. itselläni on sentyyppinen tilanne että nykyhomma, ihan huuhaa-opinnot, ei oikein ole mieleistä ja alaa pitäis vaihtaa. tiedän että luku-urakka - jo pääsykokeisiin - on melkoinen ja kysymykseni koskeekin noita kokeita ja valmennuskursseja:
eli tekeekö tollasella ainejärjestön itseopiskelukurssilla juuri mitään? onko kurssien suurin anti henkisellä puolella, realistisen lukujärjestyksen luomisessa yms. vai onko niillä annettavaa myös yliopisto-opiskeluun tottuneelle hakijalle?
foorumit on täynnä hehkutusta siitä kuinka luin kymmenen tuntia joka päivä ja pääsin just ja just sisään... abeilla tietysti voi kulua aikaa enemmän, siinä iässä kun on paljon muutakin mielen päällä, mutta millainen lukuaikataulu teillä vähän vanhemmilla hakijoilla on ollut?
suuret kiitokset vastauksista jo etukäteen :)
Minulla on taustalla humanistinen tutkinto, mutta lakimies minusta "isona" tulee; kukapa kutsumukselleen mitään mahtaisi!? :)
Mutta siis asiaan: itse kyllä pari viikkoa ennen pääsykoetta luin hyvinkin sellaista yhdeksää tuntia per päivä, tehokasta lukuaikaa. Aloitin lukemisen kirjojen ilmestyttyä, mutta alkuun pidin kaksi vapaata per viikko. Pääsykoe oli juhannusviikolla ja kesäkuun ajan pidin vapaata siten, että luin neljä päivää ja viides päivä oli vapaa (en tiedä miksi noin, mutta niin se vain "muotoutui" :)
Kolmannella yrittämällä pääsin ja vinkkinä voin sanoa, että oikeustapausten vastaustekniikkaa kannattaa perinpohjin harjoitella ja "tutkia", niin että sen sisäistää. Tässä on oivana apuna ensi hätään ihan jo tiedekuntien nettisivuilta löytyvät vanhat pääsykokeet mallivastauksineen.
Ylipäätään luku-urakka menee nopeasti ohi, kun sen ottaa "päivä kerrallaan" -asenteella; joka päivä pitää (vapaita lukuun ottamatta) puurtaa asian eteen - ja uskoa että se riittää. Itsekuria täytyy olla, ja todellakin lukemisen laatuun ja keskittymiseen on syytä panostaa; lukee niin, että todella tajuaa MISTÄ ON KYSE - ja lisäksi niin, että sen sitten myös muistaa: laatu ja määrä, kertausta ja kertausta. Sitä rataa siis.
Sitten ne vapaapäivät. Niitä EI saa unohtaa! Itse unohdin tokalla kerralla ja olin aivan järkyttävässä ylikunnossa koepäivänä (voin vieläkin muistaa sen paniikin ja tuskaisen "vauhdin" vaikka siitä jo aikaa onkin!) Niin, se kerta kaatui sit siihen: en vain siis kerta kaikkiaan meinannut koko koetta edes pystyä tekemään! Jäin kahden pisteen päähän. No, kolmas kerta olikin sitten melkein jo "helppo", ja pääsin ihan reilusti sisään! Ja nyt sitten keskitytään pääsemään ulos! :) Sinänsä "hyvä" että hain kolme kertaa; tuli luettua niin paljon ulkoa perustason juridiikkaa, että se muutes auttaa ihan oikeasti nyt varsinaisia aineopintoja tenttiessä!
Onnea valitsemallanne tiellä! Alanvaihtajana varsinkin voin sanoa, että tästä kyllä nauttii! :D
Nimittäin että alanvaihtaja nauttii oikeustieteen opiskelusta. Tässä iässä sitä alkaa välillä miettiä, että jos vetääkin uudestaan vesiperän, ja uusi opiskeluala ei tarjoakaan sitä, mitä alunperin lähti hakemaan. Minä siis kaipaan selkeää tutkintoa ja osaamista, joka ei riipu pääaineesta ja tietysti niitä töitäkin. Kaikki muu hyvä on ekstraa! Kiitos viestistäsi!
"Minä siis kaipaan selkeää tutkintoa ja osaamista, joka ei riipu pääaineesta ja tietysti niitä töitäkin"
Tämän perässä minäkin alanvaihdosta haaveilen. Enkä tosiaan usko olevani ihan yksin. Töistä kysyn vielä, että rajoittaako korkeahko valmistumisikä urapolkuja? Onko esim. tuomioistuinura käytännössä ummessa, jos valmistuu päälle kolmikymppisenä? Onko auskultoinnissa jonkinlaista yläikärajaa?
Auskultoinnissa ei ole mitään ikärajaa ja jos ikä askarruttaa, voi vilkaista esim. Lakimiesmatrikkelia - ei ole mitenkään tavatonta valmistua lakimieheksi siinä päälle kolmekymppisenä. Tuomioistuintyössä (esittelijä/viskaali/tuomari) on vain hyötyä elämänkokemuksesta. Tuomarien lainmukainen eroamisikä on 68 vuotta (= eläkkeelle), joten jos valmistuu vaikkapa 33-vuotiaana (mikä itse asiassa ei ole mitenkään poikkeuksellisen korkea ikä), on siinä siten 35 vuotta aikaa tehdä töitä - siihen pätkään kyllä mahtuu jo tuomioistuinurakin, mikäli sille tähtää. Muistaakseni (olen joskus tutkinut tilastoja) vakinaisten käräjätuomarien keski-ikä on siinä noin 55 v. - ennen vakinaista virkaa tehdään määräaikaisuuksia (siis valmistumisen jälkeen auskultointi, sitten määräaikaisuuksia, sitten vakinainen virka aikanaan - jossain määrin tulee olla valmiutta muuttaa työn perässä - aivan kuten moni muuttaa opiskelupaikankin perässä).
Minulla meni viisi vuotta oikiksen ja KTM-tutkinnon samanaikaiseen suorittamiseen. Aloitin ensin kauppatieteen opinnot ja menin vuoden päästä oikikseen. Joitakin opintoja sai hyväksiluettua puolin ja toisin, mikä nopeutti valmistumista. Oikiksesta voi selvitä vajaassa kolmessa vuodessa, jos on hyvät lukurutiinit ja itsekuria.
Näyttääkö onnistuvan?
Kahdesta kolmeen vuoteen on realistinen arvio. Lähinnä kiirettä pitää toimeentulon kanssa. Jos valmistuu ennätysajassa, niin sillä voi kehua baarissa tai ainakin omalle äidilleen, olettaen että hän ymmärtää eli on koulutettu tai paskantärkeä ihminen. Toinen vaihtoehto on tehdä vähän laajempi kokonaisuus ja syventyä ainakin johonkin oikeudenalaan vähän enemmän tutkimusmielessä.
Jos on jo tutkinto alla, niin kahtena ekana talvena kaikki pakollista läsnäoloa vaativat kurssit pois alta ja loppu sitten kirjatentteinä. Ilman kirjatenttejä ei kuitenkaan kukaan oikiksesta valmistu, vaan niitä on miniilaajuissessakin tutkinnossa kolmisenkymmentä. Itsellä toinen vuosi ja minimilaajuisesta tutkinnosta puuttuu vielä kymmenkunta tenttiä ja yksi paikallaoloa edellyttävä kielikurssi.
Tärkeintä on saavuttaa tutkinto eli täyttää kelpoisuusvaatimukset. Oikeat jurstin taidot kuitenkin pääasiassa oppii työssä.
Kolmeen vuoteen onnistuu ainakin Hesassa (itse tähtään siihen, nyt kaksi vuotta takana) ja kaveri näyttää nyt saavan paperit reiluun kahteen vuoteen, jos jaksaa vaan gradun kursia kasaan kesän aikana töiden ohella. Ja myös toinen kaveri tulee todennäköisesti valmistumaan kolmessa vuodessa.
Toisena tutkintona oikis on melko kätevä. Paljon pystyy tekemään kirjatentteinä ja kun aikaa ei tuhraudu kielten yms. opiskeluun, niin voi keskittyä alusta lähtien oleelliseen eli valmistumiseen. Että jos motivaatiota vaan on, niin kolmeen vuoteen pitäisi onnistua ja nopeamminkin, jos ei töissä joudu kamalasti käymään yms...
Ja kokeeseen lukemisesta. Minullakin oli ennen kirjojen ilmestymistä suuret tavoitteet kahdeksan tunnin päivistä (kun tällä olin aiempaan opiskelupaikkaani päässyt), mutta kun kirjat sitten ilmestyivät, niin totesin hyvin nopeasti, että en saa millään kahdeksaa tuntia päivässä vietettyä niiden kanssa. Yliopistossa vietetyt vuodet oli sen verran opettanut, ettei kolme kuukautta ja kolme ohutta kirjaa tuntuneetkaan mitenkään ylitsepääsemättömiltä, ja vietin oikeastaan melko rennon kevään ihan loppukiriä lukuunottamatta lukemalla 4-6 tuntia päivässä. Yliopistopohjalta oli paljon helpompi tarttua kirjoihin, kun niiden tyyli oli jo ennestään tuttua ja muutenkin ne olivat lyhyitä ja suomeksi(! tämä oli suurin nopeuttaja, kun olin sitä ennen viisi vuotta lukenut tenttikirjoja lähinnä englanniksi). Mutta lukumäärät nyt on hyvin henkilökohtaisia, itse olen aina ollut nopea lukija. Mutta jos tosissaan haluaa miettiä, millainen urakka pääsykoe olisi, kannattaa katsoa kirjastosta muutama vanha pääsykoekirja ja lueskella niitä sen verran, että pääsee jyvälle siitä, kauanko aikaa sellaisen lukemiseen itseltä menisi.
Onko joku yliopisto nopea ja joku pahamaineisen hidas? Opiskelijasta tietysti paljon kiinni, mutta ollaanko jossain yliopistossa tiukoissa paikoissa erityisen joustavia vai enemmän "ensi vuonna mahdut jo toivottavasti kurssille"?