Lasten"suojelun" terapeutit

Päättäjillä vastuu

Perustuslaillinen oikeus saada terveyspalveluja on riistetty osalta lapsia. Huomattavaa on, että perustuslaki ei mainitse mitään sen suuntaista, että lapsia olisi oikeus huostaanottaa sillä perusteela, että poliitikot ovat lyöneet laimin riittävien peruspalvelujen järjestämisen.

Valehdellaan, että lapsi saa puuttuvat palvelut huostaanoton kautta kun hänet sijoitetaan laitokseen, joka ei ota vastaan muita kuin huostaanotettuja lapsia. Valehteluun osallistuvat myös laitokset, jotka mainostavat olemattomia palvelujaan lääkäreille ja sosiaalitoimeen.

Mutta törkeintä koko sirkuksessa on se, että myös lastensuojelun väitetään tarjoavan terapiaa asiakasperheille, siis ls-työntekijöiden tapaamisten väitetään jo sinällään olevan terapeuttista tai viimeistään niiden keskustelujen, joita asiakkaat pakotetaan käymään lastensuojelun perhetyöntekijöiden kanssa.

Asiakkaat kyllä tietävät, minkä tasoista tuo "terapia" pahimmillaan on, mutta tänään myös HS:n yleisönosastolla on ansiokas kirjoitus, jossa kerrotaan millaista HYVÄN TERAPIAN pitäisi olla.

43

768

    Vastaukset

    • lasten psykoterapeutti Pekka Holm kirjoittaa HS:n mielipiteissä:

      "Tällä viikolla käsitellään ASETUSMUTOSEHDOTUSTA, jossa esitetään, että tulevien psykoterapiakoulutusten järjestäjänä tulee olla yliopisto, jolla on psykiatrian tai psykologian opetusvastuu. Yliopisto toimii yhteistyössä jonkin kouluttajatahon kanssa. Kouluttajatahoina toimii yhdistyksiä, säätiöitä ja yrityksiä, jotka joko yksin tai yhdessä yliopistojen täydennyskoulutuksen tai kesäyliopistojen kanssa järjestävät koulutuksia eri puolilla Suomea."

      Tärkeä kysymys hänen pohdinnassaan on, kasvaako kansalaisten eriarvoisuus saada psykoterapiapalveluja?

      "Valviran laatimat psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöön oikeuttavan koulutuksen hyväksymisperusteet tulivat voimaan kesäkun alussa. Hyväksymisperusteet ovat selkeät mm. kouluttajien pätevyyden, koulutettavien valintaperusteiden ja koulutusten tuntimäärien osalta."

      • Kirjoittajan mielestä pitää pohtia myös koulutuksen LAATUA:

        "Nythän on saatu muodolliset kriteerit kuntoon ja Valrira valvoo niiden toteutumista. Onko Suomen yliopistojen psykiatrian ja psykologian tutkimuksessa sekä opetuksessa riittävästi kiinnostusta psykoterapiaan? Psykoterapiakoulutus on prosessiluonteista ja kokemuksellista oppimista. Psykoterapian tutkiminen ja sen opettaminen ovat eri asia kuin psykoterapeutiksi oppiminen."


      • 22 kirjoitti:

        Kirjoittajan mielestä pitää pohtia myös koulutuksen LAATUA:

        "Nythän on saatu muodolliset kriteerit kuntoon ja Valrira valvoo niiden toteutumista. Onko Suomen yliopistojen psykiatrian ja psykologian tutkimuksessa sekä opetuksessa riittävästi kiinnostusta psykoterapiaan? Psykoterapiakoulutus on prosessiluonteista ja kokemuksellista oppimista. Psykoterapian tutkiminen ja sen opettaminen ovat eri asia kuin psykoterapeutiksi oppiminen."

        Asetusmuutoksen mahdolliset SEURAUKSET:

        "Miten psykoterapeuttikoulutusten tulevaisuus taataan siellä, missä ei ole yliopiston psykiatrian tai psykologian laitosta? Lakkauttaisiko asetusmuutos toteutuessaan esim. sairaanhoitopiirien ns. sisäiset tai alueelliset psykoterapiakoulutukset? Jos asetusmuutos toteutuu, voivatko opistotasoisen tutkinnon suorittaneet esim. lastensuojelun tai psykiatrian työntekijät osallistua koulutuksiin? Entä kuinka paljon koulutusten hinta nousee?

        Onko asetusmuutosehdotuksessa unohdettu vaativan erityistason psykoterapiakoulutus, joka on nyt selkeä kriteeri sille, että voi toimia kouluttajana? Joudutaanko haastavaan tilanteeseen sen suhteen, kuka voi legitimoida ja ketä psykoterapeuttikouluttajaksi? Voiko seurauksena olla se, että yliopistojen psykiatrian tai psykologian liaoktislla koulutetaan sellaista psykoterapiaa ja sellaisten kouluttajien toimesta, joilla on 'hyvä suhde' kyseiseen laitokseen?"


    • Lastensuojelun perhetyöhön on kurssitettu ihmisiä hyvin kirjavalla koulutuspohjalla.
      Onko heillä alkeellisintakaan terapeutti-nimikkeen käyttöön oikeuttavaa koulutusta?

      • Perhetyöntekijä ei ole eikä hänen kuulukaan olla terapeutti, joten häneltä ei voi terapeutin koulutusta vaatia, eivätkä he tietenkään sellaista nimitystä käytä..


      • sossupaholainen kirjoitti:

        Perhetyöntekijä ei ole eikä hänen kuulukaan olla terapeutti, joten häneltä ei voi terapeutin koulutusta vaatia, eivätkä he tietenkään sellaista nimitystä käytä..

        mutta käytäntö on toinen ja monet vanhemmista luulevat heidän olevan perheterapeutteja/kasvastuspsykologeja. Myös Mirja Satka on asian huomannut ja käyttää nimitystä "keittiöpsykologit". Kiitos kun kommentoit, on hyvä jos monia näkökulmia.


      • sossupaholainen kirjoitti:

        Perhetyöntekijä ei ole eikä hänen kuulukaan olla terapeutti, joten häneltä ei voi terapeutin koulutusta vaatia, eivätkä he tietenkään sellaista nimitystä käytä..

        Just saatiin taas oikein saatanan viralliseksi tarkoitetussa sossutiedotteessa lukea, miten
        "lastensuojelu on terapeuttista apua perheille"!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

        Hyi hitto, mitä valehtelua ja p.....n jauhamista koko saakelin ls:sta pidetään!

        Kun kerran saatanan sossu ei ehdi eikä välitä tavata perhettä kuin pari kolme kertaa ja sitten tyrkätään joku ptt-akka nurkkiin vetelehtimään, niin KUKA SIINÄ SE TERAPEUTTI SITTEN ON OLEVINAAN?


      • 4 kirjoitti:

        Just saatiin taas oikein saatanan viralliseksi tarkoitetussa sossutiedotteessa lukea, miten
        "lastensuojelu on terapeuttista apua perheille"!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

        Hyi hitto, mitä valehtelua ja p.....n jauhamista koko saakelin ls:sta pidetään!

        Kun kerran saatanan sossu ei ehdi eikä välitä tavata perhettä kuin pari kolme kertaa ja sitten tyrkätään joku ptt-akka nurkkiin vetelehtimään, niin KUKA SIINÄ SE TERAPEUTTI SITTEN ON OLEVINAAN?

        Terapeuttista apua voi olla esim puhelu ystävälle, mutta terapeuttinen ja terapia on eri asioita. Joskus riittää, että saa puhua asioista jonkun kanssa, terapia on sitten tavoitteelista ja suunnitelmallista eikä sitä voi antaa kuin koulutettu terapeutti.


      • sossupaholainen kirjoitti:

        Terapeuttista apua voi olla esim puhelu ystävälle, mutta terapeuttinen ja terapia on eri asioita. Joskus riittää, että saa puhua asioista jonkun kanssa, terapia on sitten tavoitteelista ja suunnitelmallista eikä sitä voi antaa kuin koulutettu terapeutti.

        Sitä tehdään mielellään julkisuudessa ls:n suhteen yleisesti ja käsitteiden ammatillinen terapia ja terapeuttinen sekoittaminen ls:n yhteydessä näyttää tulleen vakiintuneeksi käytännöksi.

        Esim. meidän perheen kohdalla oli pelkkää yhteiskunnan varojen tuhlausta määrätä meille perhetyöntekijöitä sen jälkeen kun lapsi oli saanut sairaalapaikkojen puutteen takia lähetteen lastenkodin hoidolliselle osastolle. Sossun kuului aloittaa siis huostaanoton valmistelu ja heidän piti alkuun TUTUSTUA meihin. He päättivät, että kotona ei ole huostaanottoon perusteita, mutta tehdään ns. hoidollinen huostaanotto lähetteen takia, koska lastenkoti vaati huostaanoton tehtäväksi. Ja niin meille määrättiin perhetyöntekijät, että oikeuteen meneviin papereihin voitiin kirjata tyylikkäästi: "Perheelle tarjottu perhetyötä avohuollon tukena, mutta se ei ole ollut riittävää."

        Jos Lastenlinnassa ennakoitiin asian mahdollista oikeuskäsittelyä siten, että "sopivia" lausuntoja yritettiin järjestellä. Osastonlääkäri tokaisi minulle: "Kun sinulla näyttää tämä huostaanotto ottavan niin koville, niin mitä jos kirjoittaisimme lähetteen Laakson psykiatriselle?" Sanoin tietysti, että sekö tilanteen muuttaisi, niin selitettiin, että "Ei tietysti, mutta saisit sieltä terapeuttista tukea tämän kestämiseen."

        En saanut mitään tukea, kun Laakson johtava lekuri oli kirjannut: "Katsomme, että äiti ei ole psykiatrisen tutkimuksen ja hoidon tarpeessa." Niinpä sossu sitten hehkutti nurinaani perhetyöntekijöistä, että "Sinun on niin mukava päästä keskustelemaan näistä asioista." Siis lisärasitteena vielä tutustua tuntemattomiin ihmisiin, kun tilanteessa oli muutenkin riittävästi kestämistä. Enemmän tukea sain ihan vain ystävien ja sukulaisten kanssa käydyissä keskusteluissa.

        Ja LISÄtukea tupattiin taas laitoksesta, että vanhemmat kestäisivät heidän laittoman huostaanottovaatimuksensa ja kaiken ynseyden ja mielivallan, jolla heitä laitoksessa kohdeltiin. Laitos mainosti suuriäänisesti RUNSASTA tukea, jota heidän perhetyönsä vanhemmille tarjoaa.

        Käytännössä se oli loputonta turhissa palavereissa juoksemista, turhaa ajankäyttöä aivan onnettoman turhiin palavereihin, joissa tuesta ei ollut tietoakaan. Joka palaveri kesti sekunnilleen 50 minuuttia, josta henkilökunta käytti suurimman osan laskettelemalla ulkoaopittuja litanioita laitoksen käytännöistä ja olemattoman hoidon menetelmistä, joita "vanhempien on joskus niin vaikea ymmärtää". Olematonta on varmasti ihan mahdoton ymmärtää.


      • Skitsosysteemistä kirjoitti:

        Sitä tehdään mielellään julkisuudessa ls:n suhteen yleisesti ja käsitteiden ammatillinen terapia ja terapeuttinen sekoittaminen ls:n yhteydessä näyttää tulleen vakiintuneeksi käytännöksi.

        Esim. meidän perheen kohdalla oli pelkkää yhteiskunnan varojen tuhlausta määrätä meille perhetyöntekijöitä sen jälkeen kun lapsi oli saanut sairaalapaikkojen puutteen takia lähetteen lastenkodin hoidolliselle osastolle. Sossun kuului aloittaa siis huostaanoton valmistelu ja heidän piti alkuun TUTUSTUA meihin. He päättivät, että kotona ei ole huostaanottoon perusteita, mutta tehdään ns. hoidollinen huostaanotto lähetteen takia, koska lastenkoti vaati huostaanoton tehtäväksi. Ja niin meille määrättiin perhetyöntekijät, että oikeuteen meneviin papereihin voitiin kirjata tyylikkäästi: "Perheelle tarjottu perhetyötä avohuollon tukena, mutta se ei ole ollut riittävää."

        Jos Lastenlinnassa ennakoitiin asian mahdollista oikeuskäsittelyä siten, että "sopivia" lausuntoja yritettiin järjestellä. Osastonlääkäri tokaisi minulle: "Kun sinulla näyttää tämä huostaanotto ottavan niin koville, niin mitä jos kirjoittaisimme lähetteen Laakson psykiatriselle?" Sanoin tietysti, että sekö tilanteen muuttaisi, niin selitettiin, että "Ei tietysti, mutta saisit sieltä terapeuttista tukea tämän kestämiseen."

        En saanut mitään tukea, kun Laakson johtava lekuri oli kirjannut: "Katsomme, että äiti ei ole psykiatrisen tutkimuksen ja hoidon tarpeessa." Niinpä sossu sitten hehkutti nurinaani perhetyöntekijöistä, että "Sinun on niin mukava päästä keskustelemaan näistä asioista." Siis lisärasitteena vielä tutustua tuntemattomiin ihmisiin, kun tilanteessa oli muutenkin riittävästi kestämistä. Enemmän tukea sain ihan vain ystävien ja sukulaisten kanssa käydyissä keskusteluissa.

        Ja LISÄtukea tupattiin taas laitoksesta, että vanhemmat kestäisivät heidän laittoman huostaanottovaatimuksensa ja kaiken ynseyden ja mielivallan, jolla heitä laitoksessa kohdeltiin. Laitos mainosti suuriäänisesti RUNSASTA tukea, jota heidän perhetyönsä vanhemmille tarjoaa.

        Käytännössä se oli loputonta turhissa palavereissa juoksemista, turhaa ajankäyttöä aivan onnettoman turhiin palavereihin, joissa tuesta ei ollut tietoakaan. Joka palaveri kesti sekunnilleen 50 minuuttia, josta henkilökunta käytti suurimman osan laskettelemalla ulkoaopittuja litanioita laitoksen käytännöistä ja olemattoman hoidon menetelmistä, joita "vanhempien on joskus niin vaikea ymmärtää". Olematonta on varmasti ihan mahdoton ymmärtää.

        Jos minut olisi otettu Laaksoon avokäynneille, olisi huostapapereihin saatu lisäsyyksi äidin mielenterveysongelmat, eikä vahingossakaan olisi mainittu, että mt-"ongelmat" ilmenivät vasta kun laittomasta huostaanotosta alettiin puhumaan. Mutta systeemi jäi nuolemaan näppejään sen kikkailun osalta, kun sainkin sieltä terveen paperit, joista kyllä muistutin laitoksen henkilökunnalle muutaman kerran myöhemmin.

        Sen 3 kk:n aikana, mitä lapseni ehti olla Hdl:n intensiivihoidossa, minulle järjestettiin ainakin 25 turhaa palaveria ja tapaamista, joiden tarkoitus oli "tukea" vanhemmuutta. Se tapahtui käytännössä mitätöimällä ja vähättelemällä minua vanhempana ja yleensäkin taitojani kasvattajana. Laitos uskoi viimeiseen asti, että he saavat sosiaalityöntekijöiltä KAIKEN tuen KAIKILLE väitteilleen, kuten tavallista, mutta toisin kävi. Heidän tapoihinsa ei nimittäin kuulu luovuttaa lapsesta 2-vuotisen intensiivihoidon jälkeen, vaan "hoito" jatkuu joko heillä tai toisessa laitoksessa.

        Kun henkilökunta alkoi uskoa, että sossut ihan oikeasti saattavat pettää tavallisen kaavan ja lapsi kotiutetaan, silloin sain osastonjohtajalta ainoan myönnytyksen, joka vaikutti normaalilta suhtautumiselta tilanteeseen. Hän nimittäin totesi: "Olemme niin tottuneet vuosikymmeniä kestäneen lastenkotihoitomme aikana tiettyihin käytäntöihin, joten meidän on ollut vaikea sopeutua siihen, että meille nykyään ohjataan perheitä, jotka ovat vain korkeintaan jonkinlaisen ohjauksen tarpeessa."

        Voi helvetti! Oli kyse millaisesta perheestä tahansa, mitä mitä helvetin tukea toisen ivailu ja mitätöinti on! Sitten jollain ls:n kehittämispäivillä tuollaisen arvostetun laitoksen henkilökunta pohtii muka tippa linssissä, miten heidän hoitotuloksilleen saataisiin näkyvyyttä. Ja tällainen kritiikki mitätöidään paloniemiläisittäin sillä, kun vanhemmat eivät tajua ja myönnä omia virheitään.

        Ls-työntekijät toistavat vieläkin olemassa olevalla äänitteellä, että kotioloissa ei ollut perusteita huostaanotolle ja samalla nauhalla olevaa intensiivihoidon johtajan käsittämätöntä kommenttia ei voi mitätöidä millään: "Emme me sitä huostaanottoa tehneet, sen tekivät ls-työntekijät. Ja sosiaalitoimi ottaa hirvittän riskin, jos lapsi kotiutuu kesken meidän kalliin hoitomme, koska tilanne kotona kriitiytyy ja silloin lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa meidän tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa."

        Tällaista kieroilua ja laitokselle rahan tahkoamista lapsen edun nimissä ja vanhempien mitätöinnin kustannuksella. Jos lapsen kotona ei ole laillisia huostaanottoperusteita, niin miksi lapsi vietäisiin tavalliselle lastenkotiosastolle, kun ei heillä ole laillisia oikeuksia näihin lapsiin edes intensiivihoidon osalta?


      • sossupaholainen kirjoitti:

        Perhetyöntekijä ei ole eikä hänen kuulukaan olla terapeutti, joten häneltä ei voi terapeutin koulutusta vaatia, eivätkä he tietenkään sellaista nimitystä käytä..

        perseellään istuksijoita eli perhetyöntekijöitä pikkupsykologeiksi....
        mikähän se todellinen ja lopullinen totuus koko tästä 20 vuotta kestäneestä perseellään istuksijoiden työnkuvasta todellisuudessa onkaan.
        Koko perhetyöntekijöiden ammattinimike pitäisi lakkauttaa ja samantien
        ja saman verran kunnan palkkalistoille SOSIAALIHUOLLON ALAISUUTEEN KODINHOITAJIA ja lastensuojelusta nämä korvat h..... iin.

        Verorahaa on palanut mutta enää ei pitäisi mokomiin korviin niitä polttaa.
        Montako perhettä olisikaan säästetty tältä lastensuojelun viranomaisten pyörittämältä helvetiltä huostine kaikkineen
        jos olisi tehty kunnissa ja kaupungeissa kuten laki määrää.

        Perhetyöntekijän nimike tai muukaan ei näy missään lainsäädännössämme.
        Jostain pusikosta kiskaistu kuntakentille koko mokoma "ammatti".

        Mitä sanoo sossupaholainen,
        mihin näitä perseellään istuksijoita ja kahvikissoja tässä maassa oikeasti ja todellisuudessa tarvitaan.


      • sossupaholainen kirjoitti:

        Terapeuttista apua voi olla esim puhelu ystävälle, mutta terapeuttinen ja terapia on eri asioita. Joskus riittää, että saa puhua asioista jonkun kanssa, terapia on sitten tavoitteelista ja suunnitelmallista eikä sitä voi antaa kuin koulutettu terapeutti.

        yhtäkkiä sitten tämän maan lastensuojeluun ilmestynyt?
        Mikä on heidän perimmäinen tarkoitus?
        Missä perhetyöntekijän ammattinimike lainsäädännössä on mainittuna?
        Mikä on perhetyöntekijän koulutusvaatimus?

        ________________________________

        http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1508059
        .............................
        Ministerin mukaan kotipalvelu on usein korvattu perhetyöllä,
        vaikka palvelumuotojen tavoite on varsin erilainen.
        "Kotipalvelu on matalan kynnyksen palvelu, jota käytetään, kun asiakas tarvitsee, esimerkiksi sairauden vuoksi, apua kotiin arkipäivän askareista selviytymiseen.

        Perhetyötä voidaan käyttää, kun perheessä on vakavia ongelmia.
        Kuntouttavalla työotteella saadaan hyviä tuloksia, jos perhe itse haluaa ottaa apua vastaan", ministeri sanoi..............

        ____________

        Perhetyöntekijää käytetään kun perheessä on VAKAVIA ONGELMIA???

        Onko kukaan sosiaalialalla todellisuudessa edes enää tietoinen
        kuka tekee ja mitä tekee ja miten tekee ja millä koulutuksella tekee ........................


    • Jos edelleen erilaiset kuppikunnat saavat antaa terapeuttikoulutusta - tosin yliopiston yhteydessä - niin parantaako se asiakkaiden tilannetta todellisuudessa?

      Mitkä ovat pääsykriteerit koulutukseen?

      Holmin kirjoituksessa ont tärkeä huomio "Psykoterapiakoulutus on prosessiluonteista ja kokemuksellista oppimista. Psykoterapian tutkiminen ja sen opettaminen ovat eri asia kuin psykoterapeutiksi oppiminen."

      Eivät kai laki ja asetukset anna ls-työntekijälle terapeutti-nimikettä jonkinlaisen kesäyliopistossa suoritetun parin opintoviikon parusteella?

      • Nyt lasta pääsee lastensuojelussa "terapioimaan" mm. seuraavat ammattiryhmät:

        1) sosiaalityöntekijä, jolla ei ole päivänkään koulutusta psykiatriasta, eikä psykologiasta
        2) perhetyöntekijät, terapiakoulutus nolla viikkoa

        Ja lisää tulee sijaishuollossa:
        3) Sosiaalikasvattajat, ei psykologisia opintoja, ei terapiakoulutusta
        4) Sosionomit, ei psykologisia opintoja, ei terapiakoulutusta
        5) Psykiatrian sairaanhoitajat, joiden koulutukseen kuuluu pari opintoviikkoa psykologiaa

        Hoidollisessa huostaanotossa esim. sairaalapaikkojen puute korvataan muka lastenkodissa annetulla hoidolla, jossa henkilökunta on kohtien 3 ja 4 henkilöstöä. Hdl:n lastenkodissa oli osastolla koko ajan auki psykiatrisen sh:n paikka, oli ollut kuulema jo kauan, mutta sitä ei joko haluttu täyttää tai ei saatu täytetyksi.

        Lapset peloteltiin väkivallalla kertomasta ulkopuolisille oloistaan ja psykiatrin nuo lapset tapasivat kerran viikossa kun lääkäri tuli juttelemaan kaikille yhteisesti osaston olohuoneessa. Yleensä lääkäri kahvitteli hoitajien kanssa ja seurasi samalla lasten leikkiä ja keskinäistä kanssakäymistä. Esim. minun lapseni katsoi lääkärin osaston ulkopuoliseksi henkilöksi, eikä uskaltanut kertoa hänen kuultensa saamastaan kohtelusta mitään. Ja HUOM! Lapsia pelottelevat ja pahoinpitelyihin syyllistyneet hoitajat olivat paikalla lääkäritapaamisissa.


      • 25 kirjoitti:

        Nyt lasta pääsee lastensuojelussa "terapioimaan" mm. seuraavat ammattiryhmät:

        1) sosiaalityöntekijä, jolla ei ole päivänkään koulutusta psykiatriasta, eikä psykologiasta
        2) perhetyöntekijät, terapiakoulutus nolla viikkoa

        Ja lisää tulee sijaishuollossa:
        3) Sosiaalikasvattajat, ei psykologisia opintoja, ei terapiakoulutusta
        4) Sosionomit, ei psykologisia opintoja, ei terapiakoulutusta
        5) Psykiatrian sairaanhoitajat, joiden koulutukseen kuuluu pari opintoviikkoa psykologiaa

        Hoidollisessa huostaanotossa esim. sairaalapaikkojen puute korvataan muka lastenkodissa annetulla hoidolla, jossa henkilökunta on kohtien 3 ja 4 henkilöstöä. Hdl:n lastenkodissa oli osastolla koko ajan auki psykiatrisen sh:n paikka, oli ollut kuulema jo kauan, mutta sitä ei joko haluttu täyttää tai ei saatu täytetyksi.

        Lapset peloteltiin väkivallalla kertomasta ulkopuolisille oloistaan ja psykiatrin nuo lapset tapasivat kerran viikossa kun lääkäri tuli juttelemaan kaikille yhteisesti osaston olohuoneessa. Yleensä lääkäri kahvitteli hoitajien kanssa ja seurasi samalla lasten leikkiä ja keskinäistä kanssakäymistä. Esim. minun lapseni katsoi lääkärin osaston ulkopuoliseksi henkilöksi, eikä uskaltanut kertoa hänen kuultensa saamastaan kohtelusta mitään. Ja HUOM! Lapsia pelottelevat ja pahoinpitelyihin syyllistyneet hoitajat olivat paikalla lääkäritapaamisissa.

        Neurologisten oireyhtymien lapsia kohdellaan varmaan eniten väärin hoidon saamisen ja sen laadun suhteen.

        Ensimmäinen ristiretki lapselle avun saamiseen tapahtui hänen ollessaan alle 5 vuotias, jolloin neurologista dg-tutkimusta ei vielä voitu tehdä. Auroran sairaalassa työskenteleva pientenlasten psykiatriaan erikoistunut Erja Tuompo-Johansson ei mielestään nähnyt lapsessa viitteitä neurologiseen oireyhtymään ja hän suositteli lapselle hoidoksi kaksi vuotta kestävää analyyttistä ryhmäpsykoterapiaa.

        Koko hoitosessio oli täysin tulokseton ja valtavan raskas meille molemmille joka viikkoisine käynteineen. Asiaa tuntemattoman voi olla vaikea käsittää, että se verotti paljon myös minun työssä jaksamista. Ajat tuli sopia virka-ajalle ja sovittaa yhteen viiden eri perheen vanhempien työaikoja mahdollisimman vähän häiritsevällä tavalla. Ei onnistunut. Sain huomata olevani jatkuvasti työtunteja velkaa työnanatajalle ja ne velkatunnit olisi pitänyt ehtiä tehdä takaisin JOKA VIIKKO sen puitteissa, että lapsi ei silti joutunut olemaan tarhassa ylipitkiä päiviä. Mahdoton yhtälö.

        Monta kertaa istuimme muiden vanhempien kanssa toista tuntia terapiahuoneen ulkopuolella ihmettelemässä sitä mieletöntä huutoa, tappelua ja riehumista, mikä terapiahuoneesta kuului. Lapsi oli monta kertaa nostettava väkisin terapiahuoneeseen, hän ei olisi halunnut millään mennä sinne. Terapiassa saatuja mustelmia puhalleltiin ja paikkailtiin kotona iltaisin. Sitä sanottiin analyyttisesti ryhmäpsykoterapiaksi ja terapeutti oli vaitiolovelvollinen, hän ei saanut kertoa, mitä terapiassa tapahtui...

        Suoraan sanottuna ihmettelimme, mitä kaikkea voidaan terapiaksi sanoa ja millä perusteilla tuollaista "terapiaa" antavat lääkärit palkkansa nostavat. Koko kaksi vuotta oli pelkkää rasitusta ja kärsimystä monessa mielessä, lapsen varsinaisiin ongelmiin sillä ei ollut mitään vaikutusta. Hoidon loputtua meidät jokainen perhe vain potkaistiin ulos ilman mitään jatkohoito- tai seurantasuunnitelmia.


      • outoja terapioita kirjoitti:

        Neurologisten oireyhtymien lapsia kohdellaan varmaan eniten väärin hoidon saamisen ja sen laadun suhteen.

        Ensimmäinen ristiretki lapselle avun saamiseen tapahtui hänen ollessaan alle 5 vuotias, jolloin neurologista dg-tutkimusta ei vielä voitu tehdä. Auroran sairaalassa työskenteleva pientenlasten psykiatriaan erikoistunut Erja Tuompo-Johansson ei mielestään nähnyt lapsessa viitteitä neurologiseen oireyhtymään ja hän suositteli lapselle hoidoksi kaksi vuotta kestävää analyyttistä ryhmäpsykoterapiaa.

        Koko hoitosessio oli täysin tulokseton ja valtavan raskas meille molemmille joka viikkoisine käynteineen. Asiaa tuntemattoman voi olla vaikea käsittää, että se verotti paljon myös minun työssä jaksamista. Ajat tuli sopia virka-ajalle ja sovittaa yhteen viiden eri perheen vanhempien työaikoja mahdollisimman vähän häiritsevällä tavalla. Ei onnistunut. Sain huomata olevani jatkuvasti työtunteja velkaa työnanatajalle ja ne velkatunnit olisi pitänyt ehtiä tehdä takaisin JOKA VIIKKO sen puitteissa, että lapsi ei silti joutunut olemaan tarhassa ylipitkiä päiviä. Mahdoton yhtälö.

        Monta kertaa istuimme muiden vanhempien kanssa toista tuntia terapiahuoneen ulkopuolella ihmettelemässä sitä mieletöntä huutoa, tappelua ja riehumista, mikä terapiahuoneesta kuului. Lapsi oli monta kertaa nostettava väkisin terapiahuoneeseen, hän ei olisi halunnut millään mennä sinne. Terapiassa saatuja mustelmia puhalleltiin ja paikkailtiin kotona iltaisin. Sitä sanottiin analyyttisesti ryhmäpsykoterapiaksi ja terapeutti oli vaitiolovelvollinen, hän ei saanut kertoa, mitä terapiassa tapahtui...

        Suoraan sanottuna ihmettelimme, mitä kaikkea voidaan terapiaksi sanoa ja millä perusteilla tuollaista "terapiaa" antavat lääkärit palkkansa nostavat. Koko kaksi vuotta oli pelkkää rasitusta ja kärsimystä monessa mielessä, lapsen varsinaisiin ongelmiin sillä ei ollut mitään vaikutusta. Hoidon loputtua meidät jokainen perhe vain potkaistiin ulos ilman mitään jatkohoito- tai seurantasuunnitelmia.

        kuulostaa todella omituiselta......Ja totuus on, että lapset menevät mielellään kaikenlasiiin paikkoihin esim. testauksiin, vaikka ne aikuisen näkökulmasta saattaa kuulostaa stressaavilta. Joten , jotain älytöntä perseilyä niissä sesioissa taphtui, jos lapset olivat mustelmilla ja kieltäytyivät menemästä.


      • outoja terapioita kirjoitti:

        Neurologisten oireyhtymien lapsia kohdellaan varmaan eniten väärin hoidon saamisen ja sen laadun suhteen.

        Ensimmäinen ristiretki lapselle avun saamiseen tapahtui hänen ollessaan alle 5 vuotias, jolloin neurologista dg-tutkimusta ei vielä voitu tehdä. Auroran sairaalassa työskenteleva pientenlasten psykiatriaan erikoistunut Erja Tuompo-Johansson ei mielestään nähnyt lapsessa viitteitä neurologiseen oireyhtymään ja hän suositteli lapselle hoidoksi kaksi vuotta kestävää analyyttistä ryhmäpsykoterapiaa.

        Koko hoitosessio oli täysin tulokseton ja valtavan raskas meille molemmille joka viikkoisine käynteineen. Asiaa tuntemattoman voi olla vaikea käsittää, että se verotti paljon myös minun työssä jaksamista. Ajat tuli sopia virka-ajalle ja sovittaa yhteen viiden eri perheen vanhempien työaikoja mahdollisimman vähän häiritsevällä tavalla. Ei onnistunut. Sain huomata olevani jatkuvasti työtunteja velkaa työnanatajalle ja ne velkatunnit olisi pitänyt ehtiä tehdä takaisin JOKA VIIKKO sen puitteissa, että lapsi ei silti joutunut olemaan tarhassa ylipitkiä päiviä. Mahdoton yhtälö.

        Monta kertaa istuimme muiden vanhempien kanssa toista tuntia terapiahuoneen ulkopuolella ihmettelemässä sitä mieletöntä huutoa, tappelua ja riehumista, mikä terapiahuoneesta kuului. Lapsi oli monta kertaa nostettava väkisin terapiahuoneeseen, hän ei olisi halunnut millään mennä sinne. Terapiassa saatuja mustelmia puhalleltiin ja paikkailtiin kotona iltaisin. Sitä sanottiin analyyttisesti ryhmäpsykoterapiaksi ja terapeutti oli vaitiolovelvollinen, hän ei saanut kertoa, mitä terapiassa tapahtui...

        Suoraan sanottuna ihmettelimme, mitä kaikkea voidaan terapiaksi sanoa ja millä perusteilla tuollaista "terapiaa" antavat lääkärit palkkansa nostavat. Koko kaksi vuotta oli pelkkää rasitusta ja kärsimystä monessa mielessä, lapsen varsinaisiin ongelmiin sillä ei ollut mitään vaikutusta. Hoidon loputtua meidät jokainen perhe vain potkaistiin ulos ilman mitään jatkohoito- tai seurantasuunnitelmia.

        Yksityiseltä puolelta saatu terapia on ollut lasta auttavaa, terapeutilla on vaativan erityistason perheterapeutin tutkinto, hän on myös taideterapeutti ja opettaja. Hoitavana lääkärinä on neurologi ja lisäksi lapselle järjestetään kuntoutustapaamisia tarpeen mukaan myös muiden ammattihenkilöiden kanssa.

        Ainakin Helsingissä pitäisi kaikkien erityislapselleen apua hakevien vanhempien ymmärtää mennä suoraan yksityiselle puolelle. Mutta sitähän vanhemmat eivät yleensä tiedä, koska laittomat huostaanotot ja niiden määrä halutaan pitää salassa julkisuudelta.


      • 25 kirjoitti:

        Nyt lasta pääsee lastensuojelussa "terapioimaan" mm. seuraavat ammattiryhmät:

        1) sosiaalityöntekijä, jolla ei ole päivänkään koulutusta psykiatriasta, eikä psykologiasta
        2) perhetyöntekijät, terapiakoulutus nolla viikkoa

        Ja lisää tulee sijaishuollossa:
        3) Sosiaalikasvattajat, ei psykologisia opintoja, ei terapiakoulutusta
        4) Sosionomit, ei psykologisia opintoja, ei terapiakoulutusta
        5) Psykiatrian sairaanhoitajat, joiden koulutukseen kuuluu pari opintoviikkoa psykologiaa

        Hoidollisessa huostaanotossa esim. sairaalapaikkojen puute korvataan muka lastenkodissa annetulla hoidolla, jossa henkilökunta on kohtien 3 ja 4 henkilöstöä. Hdl:n lastenkodissa oli osastolla koko ajan auki psykiatrisen sh:n paikka, oli ollut kuulema jo kauan, mutta sitä ei joko haluttu täyttää tai ei saatu täytetyksi.

        Lapset peloteltiin väkivallalla kertomasta ulkopuolisille oloistaan ja psykiatrin nuo lapset tapasivat kerran viikossa kun lääkäri tuli juttelemaan kaikille yhteisesti osaston olohuoneessa. Yleensä lääkäri kahvitteli hoitajien kanssa ja seurasi samalla lasten leikkiä ja keskinäistä kanssakäymistä. Esim. minun lapseni katsoi lääkärin osaston ulkopuoliseksi henkilöksi, eikä uskaltanut kertoa hänen kuultensa saamastaan kohtelusta mitään. Ja HUOM! Lapsia pelottelevat ja pahoinpitelyihin syyllistyneet hoitajat olivat paikalla lääkäritapaamisissa.

        oletko nyt ottanut huomioon myös näiden ed. mainitsemiesi ammattilaisten mahdolliset täydennys- ja erikoistumisopinnot? Kaikki koulutukset eivät näy siinä mahdollisessa nimikyltissä, eikä kenenkään velvollisuus ole koulutuksiaan asiakkaille esitellä.


    • Ei oikean hoidon saaminen pitäisi olla julkisessa terveydenhoidossa arpaonnea lapsellekaan!
      Mutta sitä se ikävä kyllä on. Hyvällä tuurilla voi onnistua saamaan suht hyvää kuntoutusta ja terapiaa, mutta laittomien huostaanottojen määrä on kuitenkin viime vuosina näidenkin syiden takia noussut jatkuvasti.

      • Kyllä se on todellista arpaonnea jos meinaa saada lapselleen apua... Ja se vaatii vanhemmilta paljon voimia, kokemuksesta tiedän.
        Poikani on ollut nyt huostassa n. 3-v ja vielä ei voida kotiuttaa vaikka pojalla on todettu aspergerin oireyhtymä ja myös hyvätasoisen autismin kriteeritkin täyttyivät. Se mikä estää kotiin tulon on koulu... Valitettavasti tällä hetkellä pojalle ei ole löytynyt sopivaa koulupaikkaa jossa hän pystyisi käymään kotimme läheltä. Edellisessä palaverissa sovimme, että poika jatkaa nykyisessä paikassaan, koska itse niin halusi ja ilmoitti että isossa koulussa saa paniikkikohtauksia. (nyt pieni luokka ja riittävästi avustajia) Tietysti kunnioitan pojan päätöstä (13-v).
        Mutta se taistelu sosiaalin, koulun ja perhetyöntekijöiden kanssa ennen tähän hyvään paikkaan pääsyä oli yhtä hell... Aina sama laulu: vika kasvatuksessa ja äiti kuvittelee... MUTTA ähäkutti... kannatti taistella, olin oikeassa...
        Olemme myös muiden lasten kanssa ls:n asiakkaita.
        Poika 12-v ADHD pärjää mahtavasti koulussa, mutta ekaluokkalainen sisko.. no hänellä on paljon aistiyli- sekä aliherkkyyksiä ja odotamme pääsyä si-terapiaan.
        Siskon kanssa meinasi alkaa sama rulianssi eli taistelu koulun kanssa kunnes vedin veljen asiat mukaan. Ilmoitin tylysti että koulu teki niin paljon virheitä kohdallamme ja en todellakaan anna heisän sotkea asioita uudelleen. En huolinut koulun psykologia tutkimaan tyttöäni, vaan sain itse hommattua "puolueettoman" psykologin. Mutta tiedän ettei taistelu ole vielä ohi.

        Se mitä vihaan "virkamiehissä" yli kaiken on: miksi eivät katso perheen kokonaisuutta... Jos perheessä on jo todettu neurologista ongelmaa, niin miksi pitää sulkea pois etteikö sitä olisi muissakin lapsissa...
        Ei aina vika ole kasvatuksessa...
        Jos olisi (meillä)... miksi monilapsisesta perheestä vain yksi otettiin huostaan...

        Olen myös antanut haastatteluja tuleville sosiaalityöntekijöille kun ovat tehneet lopputyötään ja olen aina painottanut että huomioikaa perheessä olevat neurologiset ongelmat ja että miten vaikeaa on päästä oikeisiin neurologisiin tutkimuksiin, näiden lasten paikka kun ei ole psykiatrian osastolla missä ei heitä osata hoitaa...


    • Onhan noita nähty vaikka miten paljon mainintoja sossutyön yhteydessä terapiasta, siis sen uskomattoman väitteen lisäksi, että ls muka järjestäisi huostaanotoilla hoitoa lapsille. Niin hoidollisissa huostaanotoissa ja muutenkin yleisesti uskotellaan.

      Hoidolliset huostaanotot ovat olleet totta jo reilut 10 v, mutta sen lisäksi ls:a mainostetaan terapiaa antavana järjestelmänä, mikä on tosi, tosi outo väite niille, jotka ovat pakotetut käytännön toimiin tutustumaan.

      • Se on niiden valhemielikuvien ylläpitoa, jolla lastensuojelua muutenkin ylläpidetään ja pönkitetään.


      • 24 kirjoitti:

        Se on niiden valhemielikuvien ylläpitoa, jolla lastensuojelua muutenkin ylläpidetään ja pönkitetään.

        Apua tarvitsevat ihmiset houkutellaan valheellisilla lupauksilla luottamaan ja sen jälkeen heitä alistetaan, pahoinpidellään, kaltoinkohdellaan ja nöyryytetään. Tavanomainen puskaraiskaus on ohi muutamassa minuutissa tai tunnissa mutta lastensuojelu nöyryyttää vuosia, jopa eliniän.


      • stop väkivallalle kirjoitti:

        Apua tarvitsevat ihmiset houkutellaan valheellisilla lupauksilla luottamaan ja sen jälkeen heitä alistetaan, pahoinpidellään, kaltoinkohdellaan ja nöyryytetään. Tavanomainen puskaraiskaus on ohi muutamassa minuutissa tai tunnissa mutta lastensuojelu nöyryyttää vuosia, jopa eliniän.

        esimerkiski 9 ihmisen edessä olisi pitänyt asiat, ihan kaikki, kertoa. J a ei edes ollut kyse lakosta, huumeista, epämääräisyyksitä, perheväkivallasta tms.Kyse ei ole huostaanotosta vaan aivan siihen verrattavissa olevasta tapahtumasta. Näitä "tilaisuuksia" sivujuonteineen oli paljon. Tulos 3 vuotta painajaisunia, lähes vuosi työkyvyttömyyttä, pari vuotta "siinä ja siinä" räpistellen. Painajaiset olivat ohi n. 4 v jälkeen (unilääkkeet auttoivat, mutta ei sitä voinut joka yö ottaa). Unien sisällöt olivat kyllä erittäin mielenkiintoisia. Säpsähtelin jatkuvasti ja en luottanut edes parhaimpiin ystäviini. Eli näin jälkeenpäin ajatellen kärsin PTSD oireista (oli siis paljon muutakin kuin yllä kerrottu, mutta en nyt kaikkea viitsi jakaa).


      • kkllooi88 kirjoitti:

        esimerkiski 9 ihmisen edessä olisi pitänyt asiat, ihan kaikki, kertoa. J a ei edes ollut kyse lakosta, huumeista, epämääräisyyksitä, perheväkivallasta tms.Kyse ei ole huostaanotosta vaan aivan siihen verrattavissa olevasta tapahtumasta. Näitä "tilaisuuksia" sivujuonteineen oli paljon. Tulos 3 vuotta painajaisunia, lähes vuosi työkyvyttömyyttä, pari vuotta "siinä ja siinä" räpistellen. Painajaiset olivat ohi n. 4 v jälkeen (unilääkkeet auttoivat, mutta ei sitä voinut joka yö ottaa). Unien sisällöt olivat kyllä erittäin mielenkiintoisia. Säpsähtelin jatkuvasti ja en luottanut edes parhaimpiin ystäviini. Eli näin jälkeenpäin ajatellen kärsin PTSD oireista (oli siis paljon muutakin kuin yllä kerrottu, mutta en nyt kaikkea viitsi jakaa).

        tuottaa pahimassa tapauksessa työkyvyttömiä ihmisiä. Näille kokemuksille voisi olla oma letju, niitä on, jos ihmiset vaan uskaltaisi kirjoittaa. Monenlaista oireilua: kipuja, tuskaa, ahdistuneisuutta, selittämättömiä vaivoja, unettomuuttaa, painajaisia, pelkotiloja, syrjäänvetäytymistä, itkua, alkoholismia,, itsetunnon menetystä, työttömyyttä, jne...


      • kkllooi88 kirjoitti:

        esimerkiski 9 ihmisen edessä olisi pitänyt asiat, ihan kaikki, kertoa. J a ei edes ollut kyse lakosta, huumeista, epämääräisyyksitä, perheväkivallasta tms.Kyse ei ole huostaanotosta vaan aivan siihen verrattavissa olevasta tapahtumasta. Näitä "tilaisuuksia" sivujuonteineen oli paljon. Tulos 3 vuotta painajaisunia, lähes vuosi työkyvyttömyyttä, pari vuotta "siinä ja siinä" räpistellen. Painajaiset olivat ohi n. 4 v jälkeen (unilääkkeet auttoivat, mutta ei sitä voinut joka yö ottaa). Unien sisällöt olivat kyllä erittäin mielenkiintoisia. Säpsähtelin jatkuvasti ja en luottanut edes parhaimpiin ystäviini. Eli näin jälkeenpäin ajatellen kärsin PTSD oireista (oli siis paljon muutakin kuin yllä kerrottu, mutta en nyt kaikkea viitsi jakaa).

        Tämä tulee olemaan aikanaan vielä oma lukunsa suomalaisen ls:n historiassa. Vammauttavat toimet suuntautuvat vanhempiin sekä sosiaalitoimessa että sijaishuollossa, ja lapsiin lähinnä sijaishuollon laitosten hoidollisilla osastoilla.


      • 23 kirjoitti:

        Tämä tulee olemaan aikanaan vielä oma lukunsa suomalaisen ls:n historiassa. Vammauttavat toimet suuntautuvat vanhempiin sekä sosiaalitoimessa että sijaishuollossa, ja lapsiin lähinnä sijaishuollon laitosten hoidollisilla osastoilla.

        mitenkäs sitten suu pannaan? nyt ei voi sanoa, ettei tiedetty (sosiaalinen media) joten...mites päästään luistelemaan vastuusta.

        Me aikuiset pärjätään, tavalla tai toisella, mutta entä lapset?

        BTW, mulle ei ole vieläkään auennut, minkälaisiin ongelmiin intensiivihoitoa tarjotaan?


      • yks vaan 2 kirjoitti:

        mitenkäs sitten suu pannaan? nyt ei voi sanoa, ettei tiedetty (sosiaalinen media) joten...mites päästään luistelemaan vastuusta.

        Me aikuiset pärjätään, tavalla tai toisella, mutta entä lapset?

        BTW, mulle ei ole vieläkään auennut, minkälaisiin ongelmiin intensiivihoitoa tarjotaan?

        onneksi meillä on. Onko hän ollut uutispimennossa? Jos on, niin on syytä postata hälle tietoa äkkiä , ettei joudu "syntipukiksi" (semmoista se on kun herrojen kans lähtee marjaan, tämä oli tämmöinen kielikuva). Kun kumartaa niin pyllistää ja lopputulos voi olla arvaamaton.


      • yks vaan 4 kirjoitti:

        onneksi meillä on. Onko hän ollut uutispimennossa? Jos on, niin on syytä postata hälle tietoa äkkiä , ettei joudu "syntipukiksi" (semmoista se on kun herrojen kans lähtee marjaan, tämä oli tämmöinen kielikuva). Kun kumartaa niin pyllistää ja lopputulos voi olla arvaamaton.

        Uusi lastensuojelulaki astui voimaan 1.1.2008. Lain toteuttaminen toi mukanaan monia ongelmia, eikä lastensuojelusta vastaavia henkilöitä koulutettu riittävästi.

        Mieleeni jäi vuonna 2007 erään sosiaalityöntekijöitä koluttaneen henkilön toteamus 52 min. videoluennossa. "Minä en mahda mitään sille, jos sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia. Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että uutta lastensuojelulakia noudatetaan.
        Jostain syystä kyseinen videoluento on poistettu julkisuudesta, kuten paljon muutakin "arkaluontoista" aineistoa.

        Olisi ehkä syytä avata oma keskustelu, johonka voisi kerätä lehtiartikkeleita, joissa uutisoidaan uuden lastensuojelulain käytännön toteuttamiseen liittyviä ongelmia.

        Helsingin Sanomat uutisoi 10.8.2007. Uusi lastensuojelulaki murtaa perheen yhsityisyyden suojaa.
        Ensi vuoden alussa voimaan tuleva lastensuojelulaki mahdollistaa varhaisen puuttumise lasten ongelmiin, sillä se sallii perheiden yksityisyyden suojan murtamisen.
        Vanhemmat myös menettävät sanavaltansa lastensuojelutoimien aloittamiseen, jos epäillään, että lapsi kärsii esimerkiksi vanhempiensa alkoholinkäytöstä, parisuhdeongelmista tai väkivallasta.

        Linkki Hesarin uutiseen. Katso myös haku aihepiiristä, jossa lisää uuden lastensuojelulain mukanaan tuomista ongelmista.

        Tämän uutisen lopussa linkki uutiseen: Tietokulma. Lasta ei satuttaa, eikä laiminlyödä.

        http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uusi lastensuojelulaki murtaa perheen yksityisyyden suojaa/1135229408691

        -------


      • Paholaiset. kirjoitti:

        Uusi lastensuojelulaki astui voimaan 1.1.2008. Lain toteuttaminen toi mukanaan monia ongelmia, eikä lastensuojelusta vastaavia henkilöitä koulutettu riittävästi.

        Mieleeni jäi vuonna 2007 erään sosiaalityöntekijöitä koluttaneen henkilön toteamus 52 min. videoluennossa. "Minä en mahda mitään sille, jos sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia. Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että uutta lastensuojelulakia noudatetaan.
        Jostain syystä kyseinen videoluento on poistettu julkisuudesta, kuten paljon muutakin "arkaluontoista" aineistoa.

        Olisi ehkä syytä avata oma keskustelu, johonka voisi kerätä lehtiartikkeleita, joissa uutisoidaan uuden lastensuojelulain käytännön toteuttamiseen liittyviä ongelmia.

        Helsingin Sanomat uutisoi 10.8.2007. Uusi lastensuojelulaki murtaa perheen yhsityisyyden suojaa.
        Ensi vuoden alussa voimaan tuleva lastensuojelulaki mahdollistaa varhaisen puuttumise lasten ongelmiin, sillä se sallii perheiden yksityisyyden suojan murtamisen.
        Vanhemmat myös menettävät sanavaltansa lastensuojelutoimien aloittamiseen, jos epäillään, että lapsi kärsii esimerkiksi vanhempiensa alkoholinkäytöstä, parisuhdeongelmista tai väkivallasta.

        Linkki Hesarin uutiseen. Katso myös haku aihepiiristä, jossa lisää uuden lastensuojelulain mukanaan tuomista ongelmista.

        Tämän uutisen lopussa linkki uutiseen: Tietokulma. Lasta ei satuttaa, eikä laiminlyödä.

        http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uusi lastensuojelulaki murtaa perheen yksityisyyden suojaa/1135229408691

        -------

        A-talk Tänään tostaina TV1 klo 21.05. Pelastakaa särkynyt nuori. Vieraana peruspalveluministeri Paula Risikko, SDP:n Maria Gutzenina-Richarsdon, ylilääkäi Matti Pietikäinen Kuoiosta, sekä Sallamari HeinonenYlöjärveltä.

        A-talk. Pelastakaa särkynyt nuori. Eri puolilta Suomea kantautuu viestejä siitä kuinka vaikeaa nuoren on saada apua mielenterveysongelmiin.

        Linkki, jossa lisää ohjelmasisällöstä. Voit kommentoida ja ottaa kantaa aiheeseen jo ennen ohjelmaa.

        http://atuubi.yle.fi/ohjelmat/a_talk

        ----


      • ote Riikka Söyringin blogista (diabetestä sairastavn äiti kirjoittanut)

        Laitoin myös kirjalliset ohjeet päivittäin kouluavustajalle. Tästä kaikesta kauhistuneena kouluavustaja vei asian eteenpäin kouluterveydenhoitajalle, joka edelleen oli yhteydessä poikani hoitavaan lääkäriin, sairaalaan.

        He löivät viisaat päänsä yhteen ja päättivät tehdä asiasta lastensuojeluilmoituksen. Olivat kuulemma niin huolissaan pojan terveydestä, kasvusta ja kehityksestä, kun tämä "dietti" vaarantaisi sen!

        Koulussa sabotoivat dieettiä antamalla pojalle kuulemma ”vahingossa” useamman kerran tärkkelyspitoisia ruokia. Lääkärikin kehotti syöttämään tärkkelystä, jotta voitaisiin antaa pistokset. Eli pistoksen antaminen olikin kaikkein tärkein syy ja sitä varten piti syödä hiilihydraattia, oli mielestäni terveen järjen vastaista. Opettajakin tarjosi pojalle karkkia muutamaan otteeseen.

        Palaverejä pidettiin lääkäreiden, koulun ja lastensuojelun kanssa niin, että itseltäni loppuivat paukut ja luovutin.


      • voi hlevata sentään kirjoitti:

        ote Riikka Söyringin blogista (diabetestä sairastavn äiti kirjoittanut)

        Laitoin myös kirjalliset ohjeet päivittäin kouluavustajalle. Tästä kaikesta kauhistuneena kouluavustaja vei asian eteenpäin kouluterveydenhoitajalle, joka edelleen oli yhteydessä poikani hoitavaan lääkäriin, sairaalaan.

        He löivät viisaat päänsä yhteen ja päättivät tehdä asiasta lastensuojeluilmoituksen. Olivat kuulemma niin huolissaan pojan terveydestä, kasvusta ja kehityksestä, kun tämä "dietti" vaarantaisi sen!

        Koulussa sabotoivat dieettiä antamalla pojalle kuulemma ”vahingossa” useamman kerran tärkkelyspitoisia ruokia. Lääkärikin kehotti syöttämään tärkkelystä, jotta voitaisiin antaa pistokset. Eli pistoksen antaminen olikin kaikkein tärkein syy ja sitä varten piti syödä hiilihydraattia, oli mielestäni terveen järjen vastaista. Opettajakin tarjosi pojalle karkkia muutamaan otteeseen.

        Palaverejä pidettiin lääkäreiden, koulun ja lastensuojelun kanssa niin, että itseltäni loppuivat paukut ja luovutin.

        Kyseisen tarinan äiti myöhemmin (sossut olivat tässä casessa ok)

        Toivottavasti asia saa julkisuutta, vaikka itse en sinne julkisuuteen haluakkaan, mutta niin että ihmiset heräisivät tähän tilanteeseen mikä meillä täällä on.

        Asia edelleen vaan paisuu ja paisuu hoitavan tahon puolelta.
        Lupasivat tehdä uuden ilmoituksen lastensuojeluun.
        Lupasivat tehdä myös valituksen Antti Heikkilän toimista kohdallamme.

        Laittoivat myös lähetteen lastenpsykiatriselle.

        Näin siis oikeasti meillä suomessa.

        "Vähän" väsynyt äiti


      • järkyttäävääää kirjoitti:

        Kyseisen tarinan äiti myöhemmin (sossut olivat tässä casessa ok)

        Toivottavasti asia saa julkisuutta, vaikka itse en sinne julkisuuteen haluakkaan, mutta niin että ihmiset heräisivät tähän tilanteeseen mikä meillä täällä on.

        Asia edelleen vaan paisuu ja paisuu hoitavan tahon puolelta.
        Lupasivat tehdä uuden ilmoituksen lastensuojeluun.
        Lupasivat tehdä myös valituksen Antti Heikkilän toimista kohdallamme.

        Laittoivat myös lähetteen lastenpsykiatriselle.

        Näin siis oikeasti meillä suomessa.

        "Vähän" väsynyt äiti

        Tätä se on kun järjen vastaisesti lastensuojelu sotketaan joka siunatun asiaan Suomessa nykyään!

        Kyllä meidänkin elämässä niin paljon on saatu pahaa aikaan tuollaisella vauhkolla höyryämisellä, että ei mitään rajaa. Sossut olivat onneksi meilläkin OK, jos he olisivat lähteneet mukaan koulun höyryhattujen hulluuteen, niin lapsi olisi varmaan huostaanotettuna tänäkin päivänä.

        Mutta kuten täällä on tuhannesti todettu: Kaikki on arpaonnesta kiinni sen jälkeen kun ls-ilmoituksia aletaan väsäämään. Jos tähän hulluuteen ei saada mitään jarrua, niin KAIKKI lasten sairaudet johtavat ls:n asiakkuuteen.


      • 10 kirjoitti:

        Tätä se on kun järjen vastaisesti lastensuojelu sotketaan joka siunatun asiaan Suomessa nykyään!

        Kyllä meidänkin elämässä niin paljon on saatu pahaa aikaan tuollaisella vauhkolla höyryämisellä, että ei mitään rajaa. Sossut olivat onneksi meilläkin OK, jos he olisivat lähteneet mukaan koulun höyryhattujen hulluuteen, niin lapsi olisi varmaan huostaanotettuna tänäkin päivänä.

        Mutta kuten täällä on tuhannesti todettu: Kaikki on arpaonnesta kiinni sen jälkeen kun ls-ilmoituksia aletaan väsäämään. Jos tähän hulluuteen ei saada mitään jarrua, niin KAIKKI lasten sairaudet johtavat ls:n asiakkuuteen.

        "Jos minut olisi otettu Laaksoon avokäynneille, olisi huostapapereihin saatu lisäsyyksi äidin mielenterveysongelmat, eikä vahingossakaan olisi mainittu, että mt-"ongelmat" ilmenivät vasta kun laittomasta huostaanotosta alettiin puhumaan. Mutta systeemi jäi nuolemaan näppejään sen kikkailun osalta, kun sainkin sieltä terveen paperit, joista kyllä muistutin laitoksen henkilökunnalle muutaman kerran myöhemmin.

        Sen 3 kk:n aikana, mitä lapseni ehti olla Hdl:n intensiivihoidossa, minulle järjestettiin ainakin 25 turhaa palaveria ja tapaamista, joiden tarkoitus oli "tukea" vanhemmuutta. Se tapahtui käytännössä mitätöimällä ja vähättelemällä minua vanhempana ja yleensäkin taitojani kasvattajana. Laitos uskoi viimeiseen asti, että he saavat sosiaalityöntekijöiltä KAIKEN tuen KAIKILLE väitteilleen, kuten tavallista, mutta toisin kävi. Heidän tapoihinsa ei nimittäin kuulu luovuttaa lapsesta 2-vuotisen intensiivihoidon jälkeen, vaan "hoito" jatkuu joko heillä tai toisessa laitoksessa. "

        Meno Suomessa muistuttaa Eva Aminoffin Lapsen parhaaksi kirjassa kuvaamaa Ruotsin ls- politiikkaa, joka myöhemmin tunnustettiin toimimattomaksi ja lapsia vaurioittavaksi. Hirvittävää määrää huostattuja lapsia laiminlyötiin ja ahdisteltiin ruotsalaisessa sijaishuollossa ja biologiset vanhemmat väärennettiin papereille mt- ongelmaisiksi juuri kirjoittajan kuvaamalla tavalla. Äkkinäiseen ja perustelemattomaan huostaan tarjottiin keskusteluapua , jonka jälkeen papereihin kirjattiin mt- ongelma.


      • ja vain pahenee kirjoitti:

        "Jos minut olisi otettu Laaksoon avokäynneille, olisi huostapapereihin saatu lisäsyyksi äidin mielenterveysongelmat, eikä vahingossakaan olisi mainittu, että mt-"ongelmat" ilmenivät vasta kun laittomasta huostaanotosta alettiin puhumaan. Mutta systeemi jäi nuolemaan näppejään sen kikkailun osalta, kun sainkin sieltä terveen paperit, joista kyllä muistutin laitoksen henkilökunnalle muutaman kerran myöhemmin.

        Sen 3 kk:n aikana, mitä lapseni ehti olla Hdl:n intensiivihoidossa, minulle järjestettiin ainakin 25 turhaa palaveria ja tapaamista, joiden tarkoitus oli "tukea" vanhemmuutta. Se tapahtui käytännössä mitätöimällä ja vähättelemällä minua vanhempana ja yleensäkin taitojani kasvattajana. Laitos uskoi viimeiseen asti, että he saavat sosiaalityöntekijöiltä KAIKEN tuen KAIKILLE väitteilleen, kuten tavallista, mutta toisin kävi. Heidän tapoihinsa ei nimittäin kuulu luovuttaa lapsesta 2-vuotisen intensiivihoidon jälkeen, vaan "hoito" jatkuu joko heillä tai toisessa laitoksessa. "

        Meno Suomessa muistuttaa Eva Aminoffin Lapsen parhaaksi kirjassa kuvaamaa Ruotsin ls- politiikkaa, joka myöhemmin tunnustettiin toimimattomaksi ja lapsia vaurioittavaksi. Hirvittävää määrää huostattuja lapsia laiminlyötiin ja ahdisteltiin ruotsalaisessa sijaishuollossa ja biologiset vanhemmat väärennettiin papereille mt- ongelmaisiksi juuri kirjoittajan kuvaamalla tavalla. Äkkinäiseen ja perustelemattomaan huostaan tarjottiin keskusteluapua , jonka jälkeen papereihin kirjattiin mt- ongelma.

        "Monilla vanhemmilla on huonoja kokemuksia diakonissalaitoksesta, joka rahastaa siinä missä muutkin valheellisilla julman todellisuuden kätkevillä termeillä ; lastensuojelu, intensiivihoito, perhekoti, lapsen etu, Pelastakaa Lapset jne.
        Ja tyhmät amk:t ovat iloisia päästessään " intensiivihoidon osastolle", jossa kouliintuvat valehtelemaan, pelaamaan, mielistelemään, sammuttamaan omat havaintonsa, oikeuden- ja todellisuudentajunsa, jotta pääsevät " ammattilaisten" kirjoihin.

        Käsittääkseni intensiivihoitoa antavat (= lapsia puoskaroivat) käytännössä vain sosionomin koulutuksen saaneet työntekijät, jotka ovat usein vielä saaneet "pätevyytensä" intensiivihoitoa tarjoavan laitoksen koulutuksessa ja / tai työharjoittelussa eli lojaalisuus laittomuuksiakin harjoittavalle laitokselle on taattu.

        Eli lapsiperheitä puoskaroivat käytännössä sosionomin koulutuksen saaneet " pikkupsykiatrit". Korjatkaa, jos olen väärässä. Ainakin Sosiaaliportti ilmoittaa, että:

        "Koska vierihoitoa( intensiivihoitoa) ei laissa ole määritelty, ei myöskään ole erikseen määritelty sitä, minkälaisella koulutuksella hoitoa voi antaa. "
        lainaus intensiivihoito on tehopahoinpitelyä


      • stop puoskarointi kirjoitti:

        "Monilla vanhemmilla on huonoja kokemuksia diakonissalaitoksesta, joka rahastaa siinä missä muutkin valheellisilla julman todellisuuden kätkevillä termeillä ; lastensuojelu, intensiivihoito, perhekoti, lapsen etu, Pelastakaa Lapset jne.
        Ja tyhmät amk:t ovat iloisia päästessään " intensiivihoidon osastolle", jossa kouliintuvat valehtelemaan, pelaamaan, mielistelemään, sammuttamaan omat havaintonsa, oikeuden- ja todellisuudentajunsa, jotta pääsevät " ammattilaisten" kirjoihin.

        Käsittääkseni intensiivihoitoa antavat (= lapsia puoskaroivat) käytännössä vain sosionomin koulutuksen saaneet työntekijät, jotka ovat usein vielä saaneet "pätevyytensä" intensiivihoitoa tarjoavan laitoksen koulutuksessa ja / tai työharjoittelussa eli lojaalisuus laittomuuksiakin harjoittavalle laitokselle on taattu.

        Eli lapsiperheitä puoskaroivat käytännössä sosionomin koulutuksen saaneet " pikkupsykiatrit". Korjatkaa, jos olen väärässä. Ainakin Sosiaaliportti ilmoittaa, että:

        "Koska vierihoitoa( intensiivihoitoa) ei laissa ole määritelty, ei myöskään ole erikseen määritelty sitä, minkälaisella koulutuksella hoitoa voi antaa. "
        lainaus intensiivihoito on tehopahoinpitelyä

        A-talkissakin, joka käsitteli nuorten mt-hoitoa eli MIKÄ TAHANSA AMMATTITUTKINTO näyttää riittävän poliitikkojen mielestä antamaan "ammattitaitoista hoitoa lapsille ja nuorille".


      • ja vain pahenee kirjoitti:

        "Jos minut olisi otettu Laaksoon avokäynneille, olisi huostapapereihin saatu lisäsyyksi äidin mielenterveysongelmat, eikä vahingossakaan olisi mainittu, että mt-"ongelmat" ilmenivät vasta kun laittomasta huostaanotosta alettiin puhumaan. Mutta systeemi jäi nuolemaan näppejään sen kikkailun osalta, kun sainkin sieltä terveen paperit, joista kyllä muistutin laitoksen henkilökunnalle muutaman kerran myöhemmin.

        Sen 3 kk:n aikana, mitä lapseni ehti olla Hdl:n intensiivihoidossa, minulle järjestettiin ainakin 25 turhaa palaveria ja tapaamista, joiden tarkoitus oli "tukea" vanhemmuutta. Se tapahtui käytännössä mitätöimällä ja vähättelemällä minua vanhempana ja yleensäkin taitojani kasvattajana. Laitos uskoi viimeiseen asti, että he saavat sosiaalityöntekijöiltä KAIKEN tuen KAIKILLE väitteilleen, kuten tavallista, mutta toisin kävi. Heidän tapoihinsa ei nimittäin kuulu luovuttaa lapsesta 2-vuotisen intensiivihoidon jälkeen, vaan "hoito" jatkuu joko heillä tai toisessa laitoksessa. "

        Meno Suomessa muistuttaa Eva Aminoffin Lapsen parhaaksi kirjassa kuvaamaa Ruotsin ls- politiikkaa, joka myöhemmin tunnustettiin toimimattomaksi ja lapsia vaurioittavaksi. Hirvittävää määrää huostattuja lapsia laiminlyötiin ja ahdisteltiin ruotsalaisessa sijaishuollossa ja biologiset vanhemmat väärennettiin papereille mt- ongelmaisiksi juuri kirjoittajan kuvaamalla tavalla. Äkkinäiseen ja perustelemattomaan huostaan tarjottiin keskusteluapua , jonka jälkeen papereihin kirjattiin mt- ongelma.

        25:ssa palaverissa oli? Olet oikeassa , Eva Aminoffeja tarvittaisiisiin, Siinäkincasessa taisi olla kyse olla siitä, että toimittajja ja ei niin tyypillinen ruotsinsuomlainen. Ja ehdottomasti ajatteleva ja todennäköisesti verbaalisesti kyvykäs äiti. Siinäpä soppa valmiiksi. Ja ei kumarrellut kuvia.


      • stop puoskarointi kirjoitti:

        "Monilla vanhemmilla on huonoja kokemuksia diakonissalaitoksesta, joka rahastaa siinä missä muutkin valheellisilla julman todellisuuden kätkevillä termeillä ; lastensuojelu, intensiivihoito, perhekoti, lapsen etu, Pelastakaa Lapset jne.
        Ja tyhmät amk:t ovat iloisia päästessään " intensiivihoidon osastolle", jossa kouliintuvat valehtelemaan, pelaamaan, mielistelemään, sammuttamaan omat havaintonsa, oikeuden- ja todellisuudentajunsa, jotta pääsevät " ammattilaisten" kirjoihin.

        Käsittääkseni intensiivihoitoa antavat (= lapsia puoskaroivat) käytännössä vain sosionomin koulutuksen saaneet työntekijät, jotka ovat usein vielä saaneet "pätevyytensä" intensiivihoitoa tarjoavan laitoksen koulutuksessa ja / tai työharjoittelussa eli lojaalisuus laittomuuksiakin harjoittavalle laitokselle on taattu.

        Eli lapsiperheitä puoskaroivat käytännössä sosionomin koulutuksen saaneet " pikkupsykiatrit". Korjatkaa, jos olen väärässä. Ainakin Sosiaaliportti ilmoittaa, että:

        "Koska vierihoitoa( intensiivihoitoa) ei laissa ole määritelty, ei myöskään ole erikseen määritelty sitä, minkälaisella koulutuksella hoitoa voi antaa. "
        lainaus intensiivihoito on tehopahoinpitelyä

        sosionomit (koulutukseen pääsee kaikki kynnelle kykenevät) ovat "tohkeissaan" kun pääsevät "oikeisiin töihin". Katsottuna on Teho-osasto tms. Linkitin joskus tänne AMK:n kirjallisuumateriaalin ja voin sanoa että: Voi voi.


      • kkllii88hh kirjoitti:

        25:ssa palaverissa oli? Olet oikeassa , Eva Aminoffeja tarvittaisiisiin, Siinäkincasessa taisi olla kyse olla siitä, että toimittajja ja ei niin tyypillinen ruotsinsuomlainen. Ja ehdottomasti ajatteleva ja todennäköisesti verbaalisesti kyvykäs äiti. Siinäpä soppa valmiiksi. Ja ei kumarrellut kuvia.

        Joo ja sitten on näitä ns terapeutteja jotka pitävät vastaanottoja vaikka eivät ole edes pätevöityneitä tai sitten on rikollista taustaa. Esimerkiksi henkilörekisterirkoksesta vasta tuomittu järvenpääläinen ns terapeutti vieläkin häärää alalla, haloo! Ja noilla taustoilla pääsee psykoterapeutiksi...kyllä on maailma sekaisin taas....


    • Terveys- ja sos.palveluiden "käyttäjiä" lisätään pääkaupunkiseudulla:

      "Helsinki haluaa puuttua myös juopotteluun julkisilla paikoilla. Erityisesti nuorten juomiselle halutaan nollatoleranssi.
      Ehdotus onkin, että kaikista terveyskeskuspäivystyksen alle 18-vuotiaista humalaisista asiakkaista ilmoitetaan vanhemmille ja lastensuojeluviranomaisille. Alle 13-vuotiaista pyydetään psykiatrin konsultaatio ja 13–15-vuotiaiden hoidontarpeen arvioi nuorisopsykiatrinen yksikkö."

      Ja lehtijuttu on laitettu alkamaan vastamanipuloivalla erityisen kauniilla ja silmiä ja mieltä ilahduttavalla alkoholinmainontakuvalla:
      http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/tyoryhma_haluaa_kieltaa_alkoholimainokset_helsingissa/

    • Psykiatrien (etenkin lastenpsykiatrien) ja varmaan muidenkin lääkärien olisi erittäin hyvä tietää enemmän lastensuojelutyöstä. Kun tuttavaperheen lapselle aloitettiin lastensuojelun asiakkuus, alkoi lapsen psykiatri yhtäkkiä määritellä sitä, mikä on lapselle edunmukaista. Psykiatri oli kirjannut lapsen potilaskertomuksiin omia asenteitaan (kärjistettynä: äiti on mäntti ja vielä mäntimpi on lastensuojelun sossu). Tämä psykiatri sortui vakaviin virheisiin vain, koska ei itse reppana huomannut olevansa perheenjäsenten keskinäisen taistelun yksi osapuoli. Lastensuojelun työntekijä edusti selkeästi vain lapsen näkökulmaa perhekokonaisuudessa ja koetti edistää lapsen etujen toteutumista. Psykiatri vänkäsi vastaan niin kovin että se näkyi potilaskertomuksissa. lastensuojelu taas näki tapahtuman hyvin vakavana rikkeenä lapsen oikeusturvan kannalta.

      Lääkäri luuli olevansa jotenkin parempi ja arvokkaampi ja kuvitteli että hänen lausuntonsa painaa eniten. Tosiasiassa lääkäri koetti tehdä vaativaa lastensuojelutyötä, ja epäonnistui siinä täysin!

      Surullista. Ja kammottavaa.

    • 13 – 17-vuotiaiden kohdalla yleisimmin huostaanoton tarvetta aiheuttaviksi tekijöiksi on asiakirjoihin kirjattu:

      Rajaton käytös, ristiriidat kotona 54 %

      Kouluvaikeudet 50 %

      Nuoren päihteidenkäyttö 37 %

      Vanhempien kyvyttömyys/vaikeudet 34 %

      Nuoren psyykkinen oireilu 33 %

      Asosiaalinen oireilu (muu kuin päihde) 31 %

      (Myllärniemi 2006)‏

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uusimaa eristykseen - mentiinkö liian pitkälle?

      Muut Pohjoismaat eivät ole tällaista tehneet, vaikka niisstä tilanne on vakavampi. Tutkija ihmettelee THL:n uusia lukuja: ”Miten Uudenmaan sulkeminen
      Maailman menoa
      617
      4155
    2. Sanna Marin kovassa paikassa. Sääliksi käy.

      Ei tainnut Sanna tietää millaiseen myrskyyn joutuu. Hän on joutunut tilanteeseen jossa kansalaisten henki ja talous on vaarassa. Aivan kammottava til
      Maailman menoa
      341
      1144