Uusi rakkaus.

Kuinka kauan tapailitte ennen kuin esittelitte kumppanin lapsille?

Itse laitoin ilmon nettiin ja kappas...sieltä löytyi naapurikunnasta mies, jolla on myös yksi lapsi joka toinen vkl...Hieman minua vanhempi, mutta se ei menoa haittaa:) Yrittäjä, joten aikaa joskus myös arkipäivisin tavata ja sattumalta meillä menee vapaa viikonloputkin yksiin, joten silloin olemme pe-su yhdessä!! Emme ole vielä kauaa tapailleet, joten ei vielä olla lapsia "sekoitettu" tähän...hitaasti hyvä tulee!! Kunhan eka itse tutustumme ja katsomme onko tästä muuhunkin kuin kuukauden huumaan:))

?merkki kirjoitti:

Kuinka kauan tapailitte ennen kuin esittelitte kumppanin lapsille?

Ei nyt kauhean kauaa täällä ainakaan. Lapsi oli koko ajan luonani, ei ollut siis viikonloppujakaan silloin tällöin vapaalla ja oli ihan pieni (eikä tiennyt siis edes mitä sanat naisystävä tai seurustella tarkoittaa vaan huomion vei lähinnä leikit, ruoka ja se, että vaippa oli kuiva), ei muista edes ajasta, jolloin exän kanssa olin.

niin ja sitten kun ja jos te olette vain "kahden" niin luotat täysin sumeilematta pettäjäpuolisoosi...Onneksi olkoon loistavasta valinnasta. Tiesitkö, että olet hänelle varmasti pelkkä O

mielelläni ottaisin sellasen miehen kumppaniksi jolla on jo itsellään lapsia;tietää mitä se arki ja juhlakin on lasten kanssa :) Olen onnellinen tuosta yhdestäkin lapsesta ja varmaan haaveeksi jää toinen oma lapsi mutta saman asian ajaa jos miehellä on edell. suhteesta lapsia. Olen yhden etäisän ja yhden yh-isän kanssa seurustellutkin ja minusta on mukavaa kun on vähän hälinää ja touhua. Suhteet nyt muusta syystä menivät mönkään..

vielä että itse kirjoitti:

mielelläni ottaisin sellasen miehen kumppaniksi jolla on jo itsellään lapsia;tietää mitä se arki ja juhlakin on lasten kanssa :) Olen onnellinen tuosta yhdestäkin lapsesta ja varmaan haaveeksi jää toinen oma lapsi mutta saman asian ajaa jos miehellä on edell. suhteesta lapsia. Olen yhden etäisän ja yhden yh-isän kanssa seurustellutkin ja minusta on mukavaa kun on vähän hälinää ja touhua. Suhteet nyt muusta syystä menivät mönkään..

Lue lisää

toivottavasti löydät sen :)

luin vittu viestisi enkä ihmettele yhtään vaikket miestä löydäkkään, et tuolla asenteella sitä edes anstaitse

vielä että itse kirjoitti:

mielelläni ottaisin sellasen miehen kumppaniksi jolla on jo itsellään lapsia;tietää mitä se arki ja juhlakin on lasten kanssa :) Olen onnellinen tuosta yhdestäkin lapsesta ja varmaan haaveeksi jää toinen oma lapsi mutta saman asian ajaa jos miehellä on edell. suhteesta lapsia. Olen yhden etäisän ja yhden yh-isän kanssa seurustellutkin ja minusta on mukavaa kun on vähän hälinää ja touhua. Suhteet nyt muusta syystä menivät mönkään..

Lue lisää

niin ei nitä naisiakaa helppo ole saada olen 3 lapsen yh vaikka tanssin paljon niin ei sieltä ole kyllä ketään mukaan tullut.

ffdsdfssf kirjoitti:

luin vittu viestisi enkä ihmettele yhtään vaikket miestä löydäkkään, et tuolla asenteella sitä edes anstaitse

ystävällisesti mikä asenteessani on vikana? Kun näytät asiantuntija olevan ;)

En ryyppää. En harrasta. En ravaa vieraissa. Huomioin jopa naisen. Pidän lapsista. Oma kasvanut ulos pesästä. Tupakoin. Olen hullu jo syntymästäni. Omituisin piirre minussa on huumorintaju. En osaa olla tosikko, vakava kylläkin. Perse auki on kivempaa kuin rikkaana. Mutta en ole sosiaalipummi, en siivestäjä.

Olen hullu. kirjoitti:

En ryyppää. En harrasta. En ravaa vieraissa. Huomioin jopa naisen. Pidän lapsista. Oma kasvanut ulos pesästä. Tupakoin. Olen hullu jo syntymästäni. Omituisin piirre minussa on huumorintaju. En osaa olla tosikko, vakava kylläkin. Perse auki on kivempaa kuin rikkaana. Mutta en ole sosiaalipummi, en siivestäjä.

Lue lisää

Sinulle olen hullu...sinussahan onn vallan hyviä piirteitä :))
Huumorinkukkaa jos kuka osaa viljellä niin vau.Ja sinulle wpsad... eihän miehen tarvii olla rikas (ovat omahyväisiä) eikä ainakaan lihaksikas (liika lihaksikkuus tekee pahan näköiseksi) sosiaalinen on ihan ok..terveyttä ei voi itse aina määrätä,isomunainen??? mitä isolla munalla tekee jos muuten ei osaa olla kiltti ja hellä.

elä huoli, mä kävin kai 30 sokkotreffit... toinen toistaan kamalampia ja hullumpia otuksia.
Mutta lopulta pamahti ja kolahti ja serrustelua on nyt yli kaksi vuotta =)

Ainakin mä saan kenet melkein tahdon. Paitsi että oma kulta löyty melkein heti eron jälkeen. Nuori kun on saa miehiä, mut jos on vanha yh, niin ei oikein miehet halua sellasta. Sellasessa naisessa kun näkyy eletty pilalle menny elämä.

Totuus" kirjoitti:

Ainakin mä saan kenet melkein tahdon. Paitsi että oma kulta löyty melkein heti eron jälkeen. Nuori kun on saa miehiä, mut jos on vanha yh, niin ei oikein miehet halua sellasta. Sellasessa naisessa kun näkyy eletty pilalle menny elämä.

Lue lisää

Haista sinä kukkanen!!! Tuommoset pyryharakat haluaa ukon maksajaksi ja lastensa elättäjäksi.Toista se on jo elämää elänyt nainen.Emme roiku mieheswä,vaan nautimme silloj kuin meile sopii.Ei lapsia enää kotona ja saa tavata kun huvittaa :)
Ja vanhenet se kuule sinäkin.Toivottvasti saat elää niin ihanaa elämää,ettei sinussa sitten näy eletty elämä ;)

Totuus" kirjoitti:

Ainakin mä saan kenet melkein tahdon. Paitsi että oma kulta löyty melkein heti eron jälkeen. Nuori kun on saa miehiä, mut jos on vanha yh, niin ei oikein miehet halua sellasta. Sellasessa naisessa kun näkyy eletty pilalle menny elämä.

Lue lisää

Sinulle nimimerkki Totuus... Meilläpäin on ihan oma nimitys miehien saalistuksellaan ja ulkonäöllään kehuville naisille.Jätän sen kirjoittamatta koska oot ilmeisesti NIIN NUORI ja märkäkorva ettet tajuaisi kuitenkaan. Ja vain nuori ja itseään huippu kauniina pitävä voi noin tyhmiä itsekehuja kirjoitella.Sekö on hukkaan mennyt elämä jos on elänyt lastensa kanssa????Usein tahtoo olla iaka tyhjä pää kauniilla naisella ja omaa napaa vain tuijotetaan.
Oi voi..paljon on sinulla vielä elämässä oppimista.Itse koen eläneeni rikasta elämää lasteni kanssa.Vaikka rinnat hieman riippuu ja takapuoli pienesti levinnyt niin haittaako tuo.Kauneushan on katsojan silmissä ja vielä se joku KUNNON MIES minutkin löytää jos on löytääkseen.

Totuus" kirjoitti:

Ainakin mä saan kenet melkein tahdon. Paitsi että oma kulta löyty melkein heti eron jälkeen. Nuori kun on saa miehiä, mut jos on vanha yh, niin ei oikein miehet halua sellasta. Sellasessa naisessa kun näkyy eletty pilalle menny elämä.

Lue lisää

näkyy kyllä joka kohdassa. On pyöreyttä ja leveyttä, naurun rypyt koristavat silmiä ja taitaapa jokunen harmaa hiuskin löytyä mutta se on todella elettyä elämää. Elämä on opettanut monella tapaa ja ilman näitä elämänkokemuksiani en olisi tämä ihana ihminen joka nyt olen. Koskaan en sano että minun elämäni olisi jossain vaiheessa mennyt pilalle. Se on ollut aina aitoa elämää itkuineen ja nauruineen. Ja se oikea osaa kyllä katsoa pintaa syvemmälle.

wilma60 kirjoitti:

näkyy kyllä joka kohdassa. On pyöreyttä ja leveyttä, naurun rypyt koristavat silmiä ja taitaapa jokunen harmaa hiuskin löytyä mutta se on todella elettyä elämää. Elämä on opettanut monella tapaa ja ilman näitä elämänkokemuksiani en olisi tämä ihana ihminen joka nyt olen. Koskaan en sano että minun elämäni olisi jossain vaiheessa mennyt pilalle. Se on ollut aina aitoa elämää itkuineen ja nauruineen. Ja se oikea osaa kyllä katsoa pintaa syvemmälle.

Lue lisää

Olen niin samaamieltä kanssasi nm.wilma60. Kaikki mitä elämässä on ollutkin on antanut tai opettanut jotain. Lisääntykööt siis naururypyt edelleenkin ja jos itkettää niin itketä'än pois.

Iloinen sinkkukinkku kirjoitti:

Haista sinä kukkanen!!! Tuommoset pyryharakat haluaa ukon maksajaksi ja lastensa elättäjäksi.Toista se on jo elämää elänyt nainen.Emme roiku mieheswä,vaan nautimme silloj kuin meile sopii.Ei lapsia enää kotona ja saa tavata kun huvittaa :)
Ja vanhenet se kuule sinäkin.Toivottvasti saat elää niin ihanaa elämää,ettei sinussa sitten näy eletty elämä ;)

Lue lisää

Yksinhuoltajien onni on siinä, että Suomessa on paljon tavismiehiä, jotka eivät saa seksiä muuten kuin alistumalla parisuhteeseen jonkun itseään heikompitasoisen naisen kanssa.

Totuus" kirjoitti:

Ainakin mä saan kenet melkein tahdon. Paitsi että oma kulta löyty melkein heti eron jälkeen. Nuori kun on saa miehiä, mut jos on vanha yh, niin ei oikein miehet halua sellasta. Sellasessa naisessa kun näkyy eletty pilalle menny elämä.

Lue lisää

Mikä ääliö että kategorioit ihmisiä iän mukaan, täysi idiottii siis - itsekin vanhenet kovaa vauhtia. "saan kenen tahdot", ei pelkällä ulkonäöllä niitä ukkoja pidetä - voi pyhä yksinkertaisuus, et kehtaat tänne tulla toitottamaan, kauneudella ei pitkälle pötkitä, mutta ilmeisesti sun avut on makuuhuoneen puolella toisin kuin luulet

Yksäriäiten onneksi kirjoitti:

Yksinhuoltajien onni on siinä, että Suomessa on paljon tavismiehiä, jotka eivät saa seksiä muuten kuin alistumalla parisuhteeseen jonkun itseään heikompitasoisen naisen kanssa.

Lue lisää

Sinulle yhäitien onneksi - mihinköhän perustat niin "älykkään ja oivaltavan" mielipiteesi siitä, että yh naiset ovat jotenkin heikompitasoisia naisia kuin tavismiehet -eiköhän he juuri ole niitä kovatasoisia pärjääviä naisia, toisin kuin jotkut naimisissa olevat taaperoiset, jotka eivät pärjää omillaan, ja tarvisevat miehensä kurnuttamaan ja usein vielä elättämään, käymään kaupassa.

Ei varmaankaan suurimmalle osalle yh-naisista ole ongelma miehen saaminen, tai se, että tarjolla olisi vain taviksia, perustat mielipteesi varmaan johonkin "omaan vähä-älyiseen psykologiaasi" vai kuulutko ilmeisesti itse näihin heikkotasoisiin naisiin, joista mainitset (todennäköisesti), jos et asioita pysty syvällisemmin ja laaja-alaisemmin tarkastelemaan. Tuntemani yh-naiset peittoaa tyylillään ja ulkonäöllään menen tullen varattuja, tai naimisissa olevia naisia, he kun ovat aika ronkeleita miesten suhteen, kun on kokemusta, ja tuskin huolivat mitään taviksia, rima on niin korkealla, että harva sen edes ylittää.

Iloinen sinkkukinkku kirjoitti:

Haista sinä kukkanen!!! Tuommoset pyryharakat haluaa ukon maksajaksi ja lastensa elättäjäksi.Toista se on jo elämää elänyt nainen.Emme roiku mieheswä,vaan nautimme silloj kuin meile sopii.Ei lapsia enää kotona ja saa tavata kun huvittaa :)
Ja vanhenet se kuule sinäkin.Toivottvasti saat elää niin ihanaa elämää,ettei sinussa sitten näy eletty elämä ;)

Lue lisää

Asiaa! voi noita joitakin vähä-älysisiä nuoria naisia, jotka tosiaan kuvittelevat, että heidän vanhenemisensa pysähtyy jostain kumman syystä - mutta oppia ikä kaikki, ristinsä hänellekin suotakoon, niitä koettelemuksia tulee jokaiselle. Ja todellakin yh:oot ja muut kypsät naiset nauttivat elämästä silloin kuin itse haluavat eivätkä suostu tanssimaan kenenkään pillin mukaan, ja itse asiassa sitä taas monet miehet arvostaa, jopa nuoret miehet inhoaa nuorten naisten roikkumis- ja sitomistaipumusta, kun ei saisi mennä omia menojaan, kypsät naiset antaa miesten mennä omia menojaan :)

Minäkin 40 nainen enkä enää usko löytäväni ketään.Vaatimukset on sen verran kovat ja en käy juuri missään.Olishan tuo suoranainen ihme,jos hyvä mies yhtäkkiä eteeni osuis :) Mutta näin hyvä.Mieluummin yksin kuin ahdistavassa suhteessa.

Niin nimimerkki 17.Ei kaikki isät tapaa lapsiaan. Eivät halua tai eivät saa siihen oikeutta.
Niin yksinkertaista se on. Lapsen etu ei ole aina se että molemmat vanhemmat kuuluvat hänen elämään.Joskus on parasta olla sotkematta lasta isällä.Sitten kun ovat isompia ja voivat itse huolehtia enemmän itsestään niin sitten voivat ottaa selvää millainen se isukki tai äitykkä on ollutkaan.
Joten ilmeisesti olet vielä niin sinisilmäinen ettet kaikkia ihmiselämän ongelmia tunne.

Jäin yh:ksi 30 vuotta sitten. Halusin itse avioeron miehestäni, koska lapsen syntymän jälkeen emme enää fyysisesti lähentyneet. Olin tuolloin 20 v, ja raskaus ja synnytys oli sokki. Elettiin täysin seksittömässä liitossa lapsen jälkeen vielä 4 vuotta. Silloin jo päätin, että ikinä en miestä itselleni ota, koska lapsihan siinä olisi kärsinyt.
Pidin päätökseni, mutta kun täytin 40v aloin seurustelemaan ja menin kihloihin. Lapseni oli jo poissa kotoa tuolloin.
Huomasin, että yh:na vietetyt vuodet olivat muuttaneet minua, ja olinkin liian itsenäinen ja olin oppinut selviytymään yksin. En enää osannut jakaa elämääni miehen kanssa.
Nyt sitten elän yksin, ja olen hyvin tyytyväinen elämääni. Uskoisin, että yksinhuoltajuus muuttaa ihmistä peruuttamattomasti, eikä sen kokemuksen jälkeen enää halua miestä itselleen.

ksöaksjöa kirjoitti:

Jäin yh:ksi 30 vuotta sitten. Halusin itse avioeron miehestäni, koska lapsen syntymän jälkeen emme enää fyysisesti lähentyneet. Olin tuolloin 20 v, ja raskaus ja synnytys oli sokki. Elettiin täysin seksittömässä liitossa lapsen jälkeen vielä 4 vuotta. Silloin jo päätin, että ikinä en miestä itselleni ota, koska lapsihan siinä olisi kärsinyt.
Pidin päätökseni, mutta kun täytin 40v aloin seurustelemaan ja menin kihloihin. Lapseni oli jo poissa kotoa tuolloin.
Huomasin, että yh:na vietetyt vuodet olivat muuttaneet minua, ja olinkin liian itsenäinen ja olin oppinut selviytymään yksin. En enää osannut jakaa elämääni miehen kanssa.
Nyt sitten elän yksin, ja olen hyvin tyytyväinen elämääni. Uskoisin, että yksinhuoltajuus muuttaa ihmistä peruuttamattomasti, eikä sen kokemuksen jälkeen enää halua miestä itselleen.

Lue lisää

Olen samaa mieltä osittain "pitkän kokemuksen" yh:n kanssa. Kuulosti niin tutulta tuo, että kun on tottunut ja oppinut selviytymään kaikesta, siis aivan kaikesta yksin (ja vielä lapsen (lasten) kanssa - lisää yhtälön haastetta selviytymisestä), se muuttaa kyllä ihmistä pysyvästi. Minä menin nuorena naimisiiin, erosin n 8 vuoden jälkeen miehen väkivaltaisuuden takia, tulin raskaaksi myöhemmin, jäin yh:ksi alusta asti (omasta halusta, valinnasta ja tahdosta). Yh:na kymmenisen vuotta, jonka jälkeen tapasin yhden miehen, menin naimisiin - erosin kuitenkin 5 vuoden kuluttua. Vaikeinta siinä oli se toisen kanssa elämään opettelu, tai se, että piti miestä kädestä pitäen opettaa - ihan kaikesta, koska itse ei osannut mihinkään tarttua, eikä tajunnut, että vastuuta esim. kotitöistä kuuluu hänellekin. Ja kun homma on ohi, olen helpottunut, vaikkakin onhan siinä suhteessa se hyvä puoli, että ehkä saa läheisyyttä, rakkautta ym, mutta jos homma ei toimi käytännössä, ei jaksa sellaisten tyyppien kanssa. Miehen pitäisi olla vähintäänkin yhtä itsenäinen ja oma-aloitteinen kuin on itse, eikä sellainen, että odottaa, että nainen hoitaa kaikki hommat. Ja itselläni huomasin, että suhde oikeasti orjuuttaa liikaa, ei jää tilaa itselle. Parempi ettei asu saman katon alla, silloin homma voi toimia, jokainen hoitakoon omat vastuunsa, jos ei pysty niitä toisen kanssa jakamaan - toki on miehiä ja naisia, jotka tajuavat tämän vastuunjaon. Minusta itsestä tuntuu, etten jaksa aikuista murrosikäisen tai pennun tavoin käyttäytyvää miestä riesana, osa miehistä kun käyttäytyy juuri kuin pienet lapset - kiukuttelee, vaatii tilille missä ollaan, ja koska tuut, missä kenen kanssa sitä sun tätä - ei sitä jaksa, kun on lapsissa ollut niin kiinni, että mies käyttäytyy samalla tavalla. Mut kaikki miehet ei ole toki samanlaisia, kuten ei naisetkaan.

Sinulle Helvetin yksinäinen. Voin vain kuvitella että sinulla on raskastakin ja se huono itsetunto on tuttu juttu monellekkin.Itsellekkin oli aikoinaan ja yhäkin joskus esiin tulee se piirre.
Elä sie sure.. ei voi koskaan tietää mitä tuleva tuo. Ja sinulla ihan yhtä arvokas lapsi ja elämä kuin muillakin.Olet hyvä ihminen kun jaksat huolehtia lapsestasi.
Näin se on.

Minulla on kaksi erityislasta ja ikääkin aika paljon. Enkä muutenkaan enää missään missimitoissa, itsetuntoa kuitenkin aika tavalla kun on ollut elämässä aina pakko pärjätä. En todellakaan uskonut eron jälkeen tapaavani ketään joka todella rakastaisi minua sekä lapsiani ja kaikkea sitä hullunmyllyä jota meidän elämämämme välillä tuntuu olevan. Mutta ihme tapahtui eräänä keväisenä iltana. Ei kannata menettää toivoaan, aina pitää antaa onnelle mahdollisuus ja tilaisuus. Se tulee jos on tullakseen.

wilma60 kirjoitti:

Minulla on kaksi erityislasta ja ikääkin aika paljon. Enkä muutenkaan enää missään missimitoissa, itsetuntoa kuitenkin aika tavalla kun on ollut elämässä aina pakko pärjätä. En todellakaan uskonut eron jälkeen tapaavani ketään joka todella rakastaisi minua sekä lapsiani ja kaikkea sitä hullunmyllyä jota meidän elämämämme välillä tuntuu olevan. Mutta ihme tapahtui eräänä keväisenä iltana. Ei kannata menettää toivoaan, aina pitää antaa onnelle mahdollisuus ja tilaisuus. Se tulee jos on tullakseen.

Lue lisää

no niiinh, mutta usko on jo mennyt. miehet yleensä vierastaa lasta ja ne jotka ei juokse karkuun, ei ole niitä itselle sopivia tai muuten vain olen omalla epävarmuudellani ne sössinyt...
olen nuori nainen ja vuosia sinkkuna. kaipaan läheisyyttä ja yhdessäoloa.
onneksi lapsen halit ja suukot kyllä aina auttaa surumieleen...

wilma60 kirjoitti:

Minulla on kaksi erityislasta ja ikääkin aika paljon. Enkä muutenkaan enää missään missimitoissa, itsetuntoa kuitenkin aika tavalla kun on ollut elämässä aina pakko pärjätä. En todellakaan uskonut eron jälkeen tapaavani ketään joka todella rakastaisi minua sekä lapsiani ja kaikkea sitä hullunmyllyä jota meidän elämämämme välillä tuntuu olevan. Mutta ihme tapahtui eräänä keväisenä iltana. Ei kannata menettää toivoaan, aina pitää antaa onnelle mahdollisuus ja tilaisuus. Se tulee jos on tullakseen.

Lue lisää

yh-äiti myös. Itse eronnut lähes 6 v sitten, tässä ajassa ollut kaikenlaista.

Monilla deiteillä käynyt, tutustunut miehiin netin kautta ja baareissa, ei vain kolahtanut tarpeeksi. Viime kesänä löin hanskat tiskiin ja ajattelin että hitot, en jaksa enää, etsin uuden työn ja harrastuksia ja sitä kautta sisältöä sitten elämääni jos ei kerran miestä tule.

Siivosin kaapeista kaikki lasten vanhat tavaratkin pois, ajattelin ettei lapsia nyt ainakaan tule enää.

Mutta mutta, sitten kaikki kääntyikin toiseen suuntaan, netin kautta tutustuin nuorempaan lapsettomaan mieheen ja tässä nyt onkin ajatukset sitten ihan menny nurinpäin :)

Ja kun joku tuolla kommentoi että lapset jotenkin kärsisivät uusista kumppaneista niin ainakin omalla kohdallani kaikki on vaan kääntynyt positiivisempaan suuntaan. Nyt lapset istuu mun ja miehen kanssa yhdessä sohvalla ja katsotaan telkkaria ja touhutaan kaikkea yhdessä ja lapset kyselee koko ajan milloin mies tulee taas tänne jne. Hän kuskailee lapsia harrastuksiin ja kouluun, ihan omasta tahdostaan.Joten ainakin meidän elämään tämä on tuonut vain ja ainoastaan hyvää kun lapsetkin ovat surunsa surreet eikä uusi kumppani ole tullut liian nopeesti elämäämme.


Itsekin olen piristynyt ja alkanut taas ulkoilemaan enemmän ja ruokaakin teen pirteemmällä fiiliksellä kun nyt on 4 syömässä.

Joten ap:lle, kyllä se vaan jostain tulee vastaan, kyllä itsekin ajattelin monta kertaa että tässä sitä 30 plus ikäsenä ollaan sinkkuna lopun ikänsä mutta ei vaan niin käynyt :)

dkgslgdsjgösdjöds kirjoitti:

yh-äiti myös. Itse eronnut lähes 6 v sitten, tässä ajassa ollut kaikenlaista.

Monilla deiteillä käynyt, tutustunut miehiin netin kautta ja baareissa, ei vain kolahtanut tarpeeksi. Viime kesänä löin hanskat tiskiin ja ajattelin että hitot, en jaksa enää, etsin uuden työn ja harrastuksia ja sitä kautta sisältöä sitten elämääni jos ei kerran miestä tule.

Siivosin kaapeista kaikki lasten vanhat tavaratkin pois, ajattelin ettei lapsia nyt ainakaan tule enää.

Mutta mutta, sitten kaikki kääntyikin toiseen suuntaan, netin kautta tutustuin nuorempaan lapsettomaan mieheen ja tässä nyt onkin ajatukset sitten ihan menny nurinpäin :)

Ja kun joku tuolla kommentoi että lapset jotenkin kärsisivät uusista kumppaneista niin ainakin omalla kohdallani kaikki on vaan kääntynyt positiivisempaan suuntaan. Nyt lapset istuu mun ja miehen kanssa yhdessä sohvalla ja katsotaan telkkaria ja touhutaan kaikkea yhdessä ja lapset kyselee koko ajan milloin mies tulee taas tänne jne. Hän kuskailee lapsia harrastuksiin ja kouluun, ihan omasta tahdostaan.Joten ainakin meidän elämään tämä on tuonut vain ja ainoastaan hyvää kun lapsetkin ovat surunsa surreet eikä uusi kumppani ole tullut liian nopeesti elämäämme.


Itsekin olen piristynyt ja alkanut taas ulkoilemaan enemmän ja ruokaakin teen pirteemmällä fiiliksellä kun nyt on 4 syömässä.

Joten ap:lle, kyllä se vaan jostain tulee vastaan, kyllä itsekin ajattelin monta kertaa että tässä sitä 30 plus ikäsenä ollaan sinkkuna lopun ikänsä mutta ei vaan niin käynyt :)

Lue lisää

mie olen jo luovuttanut. olen pari vuotta jo rakentanut elämää niin että lapsi ja minä tehdään näin, mennään näin. en enään edes odota siihen ketään muuta kolmatta.
vauvakamasta luovuin vähä aika sitten kun säästelin niitä ystäville, kuka nyt sattuukaan ekana kasalle pääsemään.
deittejä olen jopa päässyt ramppaamaan minäkin, johonkin ne aina karahtaa. pisimmillään tapailin 2 ja puoli kk, jotkin jääneet muutamaan tapaamiseen, ei aina kuitenkaan pakkeja miehen puolelta. (jeejee!) pakkini mitä olen saanut, ovat yleensä jääneet ilman suoraa selitystä miksi, ja sitten jätetään pohtimaan yksin missä mahtoi mennä vikaan! ja voi jeesus että taas itsetunto laskee, juuri kun kuvittelit ettei se sen alemmaksi voisi enään mennä!!! *huoh*

Parhaat on viety jo päältä , hampit ja jahvetit vain jääneet jakoperiksi .
Bimpot vain ei saa pitää miestä , ne lähtee tallaamaan omia polkujaan.

On paras vaihtoehto, etenkin kun itselläkään ole lapsia. Eikä ole edes halua saada niitä! Kyllä yh-naisen tai miehen kanssa eläessä ne ipanat on aina etusijalla ja mihinkään ei pääse, näin se vaan on!

Vapaana paras kirjoitti:

On paras vaihtoehto, etenkin kun itselläkään ole lapsia. Eikä ole edes halua saada niitä! Kyllä yh-naisen tai miehen kanssa eläessä ne ipanat on aina etusijalla ja mihinkään ei pääse, näin se vaan on!

Lue lisää

Vapaana paras....Ipanat kuten sinä heitä nimität on elämäni suola.
Ja aina etusijalla...niinkai sinäkin olet ollut omien vanhempieni silloin kun olit lapsi?Ja menot järjestyy kyllä,mutta ei aina tarvii olla menossa jassakin ja lasten mukana turha ryypiskely ja kapakointi vähenee ja se ei voi olla kuin plussaa... Ja sinulle joka kirjoitit että vain hullu on raitis suomessa...huhuuu..hullu tääällä kirjoittelee.

Mikä siinä juomisessa on niin kauheaa kun sitä ei voi harrastaa? Vain hullu on raitis suomessa, jossa työpaikat, ihmissuhteet ja naiset jaetaan alkoholinkäytön perusteella!

xczrdsta kirjoitti:

Mikä siinä juomisessa on niin kauheaa kun sitä ei voi harrastaa? Vain hullu on raitis suomessa, jossa työpaikat, ihmissuhteet ja naiset jaetaan alkoholinkäytön perusteella!

Lue lisää

Onko aloittaja oikeasti yksinhuoltaja, vai ainoastaan lähivanhempi ?
Kuulostat kyllä lähivanhemmalta.
Itse olen ollut pienen pojan etä-isä kohta pari vuotta.
Olen etsiskellyt uutta, mielellään lapsellista naista elämänkumppaniksi leikkipuistoista, kerhoista ym. Mulla oli jopa deitti-ilmoitus netissä- kuvattomaan ei tullut yhtään vastausta, ja kuvalliseen tasan yksi- sekin venäläiseltä naiselta.
Ei tunnu perhe-elämästä haaveileva pienen lapsen 41 v. etäisä olevan kovinkaan haluttu.

daddy 69 kirjoitti:

Onko aloittaja oikeasti yksinhuoltaja, vai ainoastaan lähivanhempi ?
Kuulostat kyllä lähivanhemmalta.
Itse olen ollut pienen pojan etä-isä kohta pari vuotta.
Olen etsiskellyt uutta, mielellään lapsellista naista elämänkumppaniksi leikkipuistoista, kerhoista ym. Mulla oli jopa deitti-ilmoitus netissä- kuvattomaan ei tullut yhtään vastausta, ja kuvalliseen tasan yksi- sekin venäläiseltä naiselta.
Ei tunnu perhe-elämästä haaveileva pienen lapsen 41 v. etäisä olevan kovinkaan haluttu.

Lue lisää

Sinulle daddy69...mullakin oli joskus deitti-ilmoitus kuvattomana netissä.
Koska ei ollut kuvaa niin yht.ottoja tuli vähän ja mitkä tuli niin eipä niistä mitään kerrottavaa ole.
41v olen minäkin...vanha vissiin miesten silmiin..vaikken vanhaksi itseäni tunnekkaan. Moni vaan ei halua naista jolla jo lapsia.

Ja täällä nelikymppinen eronnut nainen miettii ihan samaa, että mistä löytyisi se mies, jonka elämään mahtuisi ja jonka haluaisin omaan elämääni.
Peräkammarin poikia on, mutta elämän tyylit ei kohtaa, sitten näitä pelimiehiä on vaikka kuinka paljon. Ja moni ongelmaisia, joillakin alko ongelmana, joillaki väkivaltaiset taipumukset ilman viinaa. En jaksa enää tutustua yhteenkään, kun on ollut niin paljon pettymyksiä. Eli yksin sitten...ja niin, olen tietenkin äiti, jolla kaksi isompaa lasta, jotka eivät ole mitään ongelmanuoria. Ja ovat luonani kaksi viikkoa kuusta.
Joten aikaakin löytyisi suhteeseen jos sellainen olisi tullakseen.
Oma talouteni on hyvä enkä laukkaa baareissa. Netistä en jaksa enää miehiä katsella, joten yksin tätä arkea elän.

nainen yksin kirjoitti:

Ja täällä nelikymppinen eronnut nainen miettii ihan samaa, että mistä löytyisi se mies, jonka elämään mahtuisi ja jonka haluaisin omaan elämääni.
Peräkammarin poikia on, mutta elämän tyylit ei kohtaa, sitten näitä pelimiehiä on vaikka kuinka paljon. Ja moni ongelmaisia, joillakin alko ongelmana, joillaki väkivaltaiset taipumukset ilman viinaa. En jaksa enää tutustua yhteenkään, kun on ollut niin paljon pettymyksiä. Eli yksin sitten...ja niin, olen tietenkin äiti, jolla kaksi isompaa lasta, jotka eivät ole mitään ongelmanuoria. Ja ovat luonani kaksi viikkoa kuusta.
Joten aikaakin löytyisi suhteeseen jos sellainen olisi tullakseen.
Oma talouteni on hyvä enkä laukkaa baareissa. Netistä en jaksa enää miehiä katsella, joten yksin tätä arkea elän.

Lue lisää

Niinpä. Mun mielestä netti on vielä täynnä pelimiehiä, joille yh:t on aika helppoja.
Mutta täytyy vaan uskoa, että jostain se kiva mies tulee elämään, vaikka viivelllä.

Mulla on myös deittejä takana varmaan jo 15 kpl tänä vuonna, mutta ei ole oikein tärpännyt.
Olen ihan omanikäisen näköinen 40 , ylipainoa ja harmahtavia hiuksia näkyy (totta kai värjään..) mutta
muuten varmaan ihan ok. Mutta ei.. rafloissa en ramppaa, käyn kuntosalilla ja mainostan sinkkuutta :)
Hyvät miehet on varattuja, surkeita tapauksia liikkuu kyllä paljon.

mäkin kirjoitti:

Niinpä. Mun mielestä netti on vielä täynnä pelimiehiä, joille yh:t on aika helppoja.
Mutta täytyy vaan uskoa, että jostain se kiva mies tulee elämään, vaikka viivelllä.

Mulla on myös deittejä takana varmaan jo 15 kpl tänä vuonna, mutta ei ole oikein tärpännyt.
Olen ihan omanikäisen näköinen 40 , ylipainoa ja harmahtavia hiuksia näkyy (totta kai värjään..) mutta
muuten varmaan ihan ok. Mutta ei.. rafloissa en ramppaa, käyn kuntosalilla ja mainostan sinkkuutta :)
Hyvät miehet on varattuja, surkeita tapauksia liikkuu kyllä paljon.

Lue lisää

Ajankohtainen aihe kun olen tänään käynyt vähän pohjamudissa tän asian kanssa. Pari vuotta yhteishuoltajuutta takana ja ihmissuhdeviidakossa tullut rämmittyä jo. :( Hitto kun pitää tällaistakin surra, tuntuu et kannattais vaan keskittyä lapsiin niin ei tarvitse pettyä. Mistä ihmeestä oikeasti löytyisi kiva kunnon mies.. baarista löytyi jo hetkeksi lapseton sinkku, mutta osoittautui sitoutumiskammoiseksi ja lapsellinen elämä tuntui sittenkin kauhistukselta. Vai olikohan se niin, että ei ole sitoutumiskammoisia, on vaan vääriä ihmisiä toisilleen. Netissä ajattelen vain olevan pelaajia ja säätäjiä, enkä jaksa käydä läpi sitä ihmismäärää. Saati että jaksaisi tai ehtisi alkaa sarjadeittailemaan. Baarissa on joskus kivaa käydä, ja seuraa saa, mutta sitten kun lapsista kertoo, niin juostaan karkuun. Ihan oikeesti kadulla tai kirjastossa tai kaupassa ei kyllä tutustu keneenkään. Voi tätä elämää. Ja positiivisena pitäisi pysyä lastenkin takia, mutta kun sitä kaipaa kuitenkin niin kovasti läheisyyttä ja yhdessäoloa, ettei aina jaksa. Sori, piti päästä valittamaan kun on ollut jaska päivä.

n36 myös kirjoitti:

Ajankohtainen aihe kun olen tänään käynyt vähän pohjamudissa tän asian kanssa. Pari vuotta yhteishuoltajuutta takana ja ihmissuhdeviidakossa tullut rämmittyä jo. :( Hitto kun pitää tällaistakin surra, tuntuu et kannattais vaan keskittyä lapsiin niin ei tarvitse pettyä. Mistä ihmeestä oikeasti löytyisi kiva kunnon mies.. baarista löytyi jo hetkeksi lapseton sinkku, mutta osoittautui sitoutumiskammoiseksi ja lapsellinen elämä tuntui sittenkin kauhistukselta. Vai olikohan se niin, että ei ole sitoutumiskammoisia, on vaan vääriä ihmisiä toisilleen. Netissä ajattelen vain olevan pelaajia ja säätäjiä, enkä jaksa käydä läpi sitä ihmismäärää. Saati että jaksaisi tai ehtisi alkaa sarjadeittailemaan. Baarissa on joskus kivaa käydä, ja seuraa saa, mutta sitten kun lapsista kertoo, niin juostaan karkuun. Ihan oikeesti kadulla tai kirjastossa tai kaupassa ei kyllä tutustu keneenkään. Voi tätä elämää. Ja positiivisena pitäisi pysyä lastenkin takia, mutta kun sitä kaipaa kuitenkin niin kovasti läheisyyttä ja yhdessäoloa, ettei aina jaksa. Sori, piti päästä valittamaan kun on ollut jaska päivä.

Lue lisää

Niin ja saahan sitä siis tietty lapsilta sitä läheisyyttä ja yhdessäoloa mut kun ei se ole ihan sama juttu... Ehkä oon vaan kärsimätön mut pelottaa että vuodet vaan kuluu ja kuluu ja kohta huomaa et lapset on lähteneet pesästä ja itse on edelleen yksin. Äh, itsesääli on kyllä ärsyttävä olotila.

n36 myös jatkaa kirjoitti:

Niin ja saahan sitä siis tietty lapsilta sitä läheisyyttä ja yhdessäoloa mut kun ei se ole ihan sama juttu... Ehkä oon vaan kärsimätön mut pelottaa että vuodet vaan kuluu ja kuluu ja kohta huomaa et lapset on lähteneet pesästä ja itse on edelleen yksin. Äh, itsesääli on kyllä ärsyttävä olotila.

Lue lisää

Nooh et sä yksin jää... Missäpäin suomea suhub voisi tutustua??

levis2 kirjoitti:

Nooh et sä yksin jää... Missäpäin suomea suhub voisi tutustua??

Nnoh tänään taitaa olla parempi päivä, ehkä mä en oikeasti usko yksin jääväni.. Veetutusiltoina vaan tuntuu välillä epätoivoselta, tiiätte varmasti tunteen. Tuntuu et täällä pk-seudulla ainakin on niin paljon ihmisiä/tarjontaa että on hankalaa törmätä samassa elämäntilanteessa olevaan. Vaikka luulis asian olevan toisinpäin. Ehkä se tarjonta tekee jopa sellaisen fiiliksen ihmisille että aina on nurkan takana parempaa.

Oikeasti alkaa olla jo huvittavaa, kun melko poikkeuksetta baarissa juttelemaan tulevat miehet hyppäävät metrin taaksepäin kun lapsista kertoo. Enkä mä niitä halua salailla. Eikä yhtään yh-isää oo vahingossakaan tullut vastaan! Alla oli rima korkealla oleva yh-äiti... luulen että pitää olla ehkä poikkeuksellisen kaunis tai jotain jos yksin- tai yhteishuoltajuus ei tunnu miehille olevan mikään ongelma. Koska kyllä se oman kokemuksen mukaan sit kuitenkin on, miten muuten pilvin pimein nättejä ja mukavia, omillaan toimeen tulevia yh-äitejä voivottelis samaa miehen löytämisen vaikeutta? En voi uskoa et kaikilla on rimat liian korkeella omaan markkina-arvoonsa (mitä sekin sit on, miksi pitäis tuntea olevansa jotenkin huonompi) nähden, kunhan olis aikuinen fiksu mies ja kemiat pelais.

Niinpä sitä tulee aika sitoutumis ja tutustumiskammoseksi kun ei tiedä millasta kukin haluaa...

oon tässä pari vuotta ollut sinkkuna ja vanhasta liitosta on kaksi poikaa.. huono tässä on naista elämäänsä löytää, ensimmäisenä parin tapaamiskerran jälkeen saa kuulla että homma ei voi jatkua koska nainen ei voi alkaa kilpailemaan lasten kanssa rakkaudesta.. kysynpä vaan että missä on sanottu että rakkautta ei voisi riittää molempiin suuntiin? mielestäni on olemassa jopa koknaisia perheitä missä rakkautta rittää jokaiselle perheenjäsenelle eikä vain lapsille. mikäli asia olis niin eio suhde tulisi toimimaan. toki mun tapauksessa täytyy ottaa huomioon ikä, oman ikäiset naiset eivät oikein ymmärrä miten voin olla jo kahden lapsen rakastava isä, (olen siis 24) pitäisi olla enemmänkin semmoinen kaljaa alituiseen kittaava hampunviljelijä joka siteelee akustista kitaraa ja itkee pahan maailman vuoksi, siis silloin kuin mummojen potkimiselta kerkeää.

Tee kuten mun nykyisen mieheni yh-exä: ala liehitellä miestä (lasten isää) takaisin. Voitte sitten jatkaa siitä mihin eronne jälkeen jäitte ja taatusti tulee jatkoa sarjaan "happy family" tiilitalossa.

Joo siis vakavasti sanottuna ihmettelen tällaista naista joka alkaa mankua exäänsä takaisin kun huomaa ettei hän löydäkään uutta äijää noin vain. Tämä ex luuhaa joka ikinen viikonloppu miehen kantakapakissa ja pitää jotain pientä peliä siellä ja mies on niin munaton ettei voi sanoa tälle naiselle että suksisi vi**uun pystyyn. Ja kai se hivelee itsetuntoa kun ex luo palvovia katseita ja ihailee. Oi kun kivaa.

voi video kirjoitti:

Tee kuten mun nykyisen mieheni yh-exä: ala liehitellä miestä (lasten isää) takaisin. Voitte sitten jatkaa siitä mihin eronne jälkeen jäitte ja taatusti tulee jatkoa sarjaan "happy family" tiilitalossa.

Joo siis vakavasti sanottuna ihmettelen tällaista naista joka alkaa mankua exäänsä takaisin kun huomaa ettei hän löydäkään uutta äijää noin vain. Tämä ex luuhaa joka ikinen viikonloppu miehen kantakapakissa ja pitää jotain pientä peliä siellä ja mies on niin munaton ettei voi sanoa tälle naiselle että suksisi vi**uun pystyyn. Ja kai se hivelee itsetuntoa kun ex luo palvovia katseita ja ihailee. Oi kun kivaa.

Lue lisää

Mä en edes haluu uutta äijää, kuorin ex-miehestäni kermat päältä, en halua häntäkään takaisin. Pidä sinä se munaton mies.

Nimimerkille "alenna tasoa" - oletko nainen vai mies, vai mihin perustat nuo näkemyksesi? Yh:na ollessa en huomannut yh:n alentavan kiinnostavuutta miesten silmissä - asia oli kyllä päinvastoin, tai sitten sillä ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa (siis onko yh tai ei). Iskeä yrittivät niin sinkut kuin naimisissa olevat, ja tasosta ei ollut pulaa, koska eivät olleet mitään puliukkoja - oma tasoni kulkee siinä, että pitää olla komea ja hyvännäköinen, mukavuus on plussaa, ja se, ettei tupakoi tai kapakoi kaiken aikaa. Itsehän ihminen tekee valintansa, ja miehet metsästää, ei naiset - siksi voi ja pitääkin itse valita, ja aina on ollut varaa valita seuransa, eikä tarvitse todellakaan tyytyyä vähempään tai huonompaan. Olen ollut pari kertaa naimisissakin, mutta osaan päästää irtikin, jos se on ainut järkevä vaihtoehto. Joten kyse ei ole siitä, etteikö flaksi kävisi. Ei voi olla niin miehen tai naisen kipeä, että kuka tahansa kelpaisi.

Herkullista, nam! kirjoitti:

Mä en edes haluu uutta äijää, kuorin ex-miehestäni kermat päältä, en halua häntäkään takaisin. Pidä sinä se munaton mies.

pari kertaa naimisissa, ja yh:na kymmenisen vuotta - molemmat miehet pyrkivät kovasti aikoinaan takaisin, ja vielä viimeisin ex soittelee. Ei haittaa, jos joku vie, sain jo riittävästi nähdä puolia hänestäkin, olisi aikanaan tajunnut, et olisi pitänyt hieman joustaa ja kuunnella toista ja ottaa huomioon toisenkin tarpeet ja toiveet (siis lähinnä sosiaaliset). Ja lapsetkin sitovat vain tietyn ajanjakson, sitten yh:tkin pääsevät nauttimaan elämästä täysipainoisesti, myöskin mahdollisesta ihmissuhteesta, kyl sitä kerkee, ei hätää, jos enää kiinnostaa - elämässä on niin paljon kaikenlaista muutakin kuin miehet.

voi video kirjoitti:

Tee kuten mun nykyisen mieheni yh-exä: ala liehitellä miestä (lasten isää) takaisin. Voitte sitten jatkaa siitä mihin eronne jälkeen jäitte ja taatusti tulee jatkoa sarjaan "happy family" tiilitalossa.

Joo siis vakavasti sanottuna ihmettelen tällaista naista joka alkaa mankua exäänsä takaisin kun huomaa ettei hän löydäkään uutta äijää noin vain. Tämä ex luuhaa joka ikinen viikonloppu miehen kantakapakissa ja pitää jotain pientä peliä siellä ja mies on niin munaton ettei voi sanoa tälle naiselle että suksisi vi**uun pystyyn. Ja kai se hivelee itsetuntoa kun ex luo palvovia katseita ja ihailee. Oi kun kivaa.

Lue lisää

Mieti hiukan sitä exää tai oikeastaan itseäsi vastaavassa tilanteessa. Niillä on ollut juttunsa exän kanssa ja vaikka se on ohi toinen voi silti tuntua aika läheiseltä tyypiltä.
Mä luuhasin mun exän kanssa parikymmentä vuotta ja mua on syytetty kovastikin siitä etten ole vielä "oikeasti eronnut". Mä taas mielestäni olen aika selvillä vesillä exän suhteen, kun voin olla sen kanssa kaveri; puhua puhelimessa ja hoitaa lapsiin liittyviä asioita yhteisinä jopa paremmin kuin naimisissa ollessa. En halua exää takaisin, en halua enkä harrasta seksiä kanssaan, mutta ei se, että olemme eronneet tarkoita ettemme tuntisi toisamme ollenkaan. Meille on kehittynyt yhteisten vuosien myötä samanlainen maku ravintoloiden, musiikin ... suhteen. Totta hemmetissä käymme samoissa paikoissa edellen. Ei minulla ole erosta sellaisia traumoja että tarvitsisin kokonaan uuden elämän, olen säilyttänyt yhteisestä elämästämme oman osuuteni ja minä olen minä, ei sille mitään voi. Uusia juttuja tulee päivittäin erosta huolimatta tai sen ansiosta, mutta vanhojakin säilyy.

Älä välitä siitä miehen exästä, me ollaan pikkupiruja, mutta ei ihan niin pahoja kuin miltä näytetään. Suurin osa meistä ei haluaa omaa exäänsä takaisin, vaan nauttii uudesta elämästään siitä olemassa olevasta historiasta huolimatta

rima korkealla kirjoitti:

Nimimerkille "alenna tasoa" - oletko nainen vai mies, vai mihin perustat nuo näkemyksesi? Yh:na ollessa en huomannut yh:n alentavan kiinnostavuutta miesten silmissä - asia oli kyllä päinvastoin, tai sitten sillä ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa (siis onko yh tai ei). Iskeä yrittivät niin sinkut kuin naimisissa olevat, ja tasosta ei ollut pulaa, koska eivät olleet mitään puliukkoja - oma tasoni kulkee siinä, että pitää olla komea ja hyvännäköinen, mukavuus on plussaa, ja se, ettei tupakoi tai kapakoi kaiken aikaa. Itsehän ihminen tekee valintansa, ja miehet metsästää, ei naiset - siksi voi ja pitääkin itse valita, ja aina on ollut varaa valita seuransa, eikä tarvitse todellakaan tyytyyä vähempään tai huonompaan. Olen ollut pari kertaa naimisissakin, mutta osaan päästää irtikin, jos se on ainut järkevä vaihtoehto. Joten kyse ei ole siitä, etteikö flaksi kävisi. Ei voi olla niin miehen tai naisen kipeä, että kuka tahansa kelpaisi.

Lue lisää

ilmeisesti sulle on kuka tahansa kelvannut että olet päästänyt pöksyihisi ja jopa olet päässyt naiisiinkin, kuinka ollakaan, "taso" ei sitten ollutkaan kohdallaan. Kysyn vaan, kumman taso?

Olen elänyt kaksin tai kolmin (koira) lapseni kanssa jo 8 vuotta. Enkä aio ketään enää elämääni kelpuuttaa. Sitä tottuu olemaan yksin siis ilman miestä, yksinhän en muuten ole. Lapsella on turvallinen koti, ilman perheriitoja. Isänsä pitää kyllä häneen yhteyttä, muttei ole mitenkään aktiivisesti lapsesa elämässä. No en ole nuori enää joten on kai helpompi olla ilma kumppania kun nuorempien naisten. Tunnen itseasiassa muitakin yksinhuoltajia jotka elävät ilman kumppania, ihan tyytyväisinä lapsen kanssa vietettyyn elämäänsä.

YH..... kirjoitti:

Olen elänyt kaksin tai kolmin (koira) lapseni kanssa jo 8 vuotta. Enkä aio ketään enää elämääni kelpuuttaa. Sitä tottuu olemaan yksin siis ilman miestä, yksinhän en muuten ole. Lapsella on turvallinen koti, ilman perheriitoja. Isänsä pitää kyllä häneen yhteyttä, muttei ole mitenkään aktiivisesti lapsesa elämässä. No en ole nuori enää joten on kai helpompi olla ilma kumppania kun nuorempien naisten. Tunnen itseasiassa muitakin yksinhuoltajia jotka elävät ilman kumppania, ihan tyytyväisinä lapsen kanssa vietettyyn elämäänsä.

Lue lisää

teoreettisesti ajatellen yksin (kaksin lapsen kanssa):
-Saa itse päättää kaikesta
-Saa kasvattaa omien halujensa mukaan lasta
-Ei tarvi kysyä keneltäkään toiselta aikuiselta hänen kantaansa
-Ei tarvi olla tilivelvollinen kenellekään menoistaan, suunnitelmistaan eikä tekemisistään
-Jää töiden jne ohella enemmän aikaa lapselle, kun ei ole kumppania jakamassa sitä muutenkin jo vähäistä vapaa-aikaa.

Mutta on se silti aika perseestä välillä.

Parempi olla yksin lapsen/lasten kanssa, eikä ottaa siihen vierasta miestä/naista nurkille. Siitä tulee vain lapselle paha mieli.

No se on hyvä jos näin iloisesti on käynyt, mutta ei tässä mielestäni ongelma ollutkaan se, ettei ulkona käydessä ole jututtajia ja vonkaajia.. kyllähän niitä varmaan itse kullakin yh:llakin on riittänyt. Mutta se, että tuskin niistä iso osa on kovinkaan tosissaan. Kiva tietysti sulle jos kaikki ovat olleet :) Eikä mun tuntemat yh:t oikeasti ole mitään nyrppiksiä vaan suuri osa normaaleja iloisia ihmisiä, mut silti joutuneet pettymään kaikenmaailman säätäjien kanssa. Et ei se aina vaan itsestä ole kiinni.

n36 myös kirjoitti:

No se on hyvä jos näin iloisesti on käynyt, mutta ei tässä mielestäni ongelma ollutkaan se, ettei ulkona käydessä ole jututtajia ja vonkaajia.. kyllähän niitä varmaan itse kullakin yh:llakin on riittänyt. Mutta se, että tuskin niistä iso osa on kovinkaan tosissaan. Kiva tietysti sulle jos kaikki ovat olleet :) Eikä mun tuntemat yh:t oikeasti ole mitään nyrppiksiä vaan suuri osa normaaleja iloisia ihmisiä, mut silti joutuneet pettymään kaikenmaailman säätäjien kanssa. Et ei se aina vaan itsestä ole kiinni.

Lue lisää

surullisin kohtalo on eronneilla se jos ei uskalleta enää päästää ketään lähelleen ja omaan ja lastensa elämään. Antaa eron pilata koko loppuelämänsä.

Se on aina riski aloittaa uusi suhde, oli mennyt mikä tahansa, ikä mikä tahansa jne.. kukaan ei voi tietää mihin se johtaa.

Itsekin meinasin kovettua ja kyynistyä liikaa ja ajattelin montakin kertaa että hitot olen yksin ja lasten kanssa lopun elämän mutta aina kun jossain juhlissa näin pareja tai oma suku vaikka kokoontui jonnekin ja näin pariskuntia ja perheitä niin ymmärsin ettei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin vaikka pärjäisikin. Joulun pyhät oli aina se kovin paikka, varsinkin jos lapset isällään.

Ei itselläkään ollut pärjäämisestä kiinni, kyllä moni yh-äiti/isä taipuu vaikka mihin, monilla on todella haastava arki ja elämä mutta on se arki ja juhla paljon kivempaa toisen kanssa jaettuna kuitenkin.

Ja kuten joku kirjoitti ei se ole aina itsestä kiinni, kaikenlaisia pelureita ja huijareita vaan on paljon liikkeellä ja moni yh-äiti saa niistä siipeensä kuten minäkin.

Nyt itsellä alkanut uusi sivu elämässä ja en totisesti tätä vaihtaisi takaisin yh-uraani, sitä tarvoin niin monta vuotta. Nyt uuden suhteen ja rakkauden myötä tajuan mitä paljon multa on puuttunut näinä vuosina ja olen leikkinyt niin pärjäävää ja onnellista vaikka totuus ollut toinen.

Haluan luoda uskoa että se kiva tyyppi tulee varmasti jokaisen eteen. Itsellä meinasi mennä totaalisesti usko siihen 6 vuodessa mutta niin vaan kuitenkin kävi.

Tsemppiä ja valoa kaikille yh-äideille ja isille tähän syksyyn!