Kaste rippikoulun yhteyteen

"Näin se oikeastaan meneekin, kuten sanot. Konfirmaatio on kasteen vahvistus, jossa kristitty itse vahvistaa tahtonsa liittyä muiden kristittyjen joukkoon sen jälkeen kun hänet on ensin kasteessa otettu seurakunnan jäseneksi."

En kokenut olevani kristitty, kun minut konfirmoitiin. Kävin rippikoulun (tai oliko se leiri) kun kaikki muutkin niin tekivät, ja olin konfirmaatiossa koska kaikki muutkin olivat. En tiedä miten hyvin kirkon työntekijät sen käsittävät, mutta luulisin, että jos sen ikäisillä nuorilla on nykyäänkin samantyyppinen ajatusmaailma kuin minulla ja lähes kaikilla tuntemillani kavereilla tuolloin, vain hyvin pientä osaa riparilaisista oikeasti kiinnostaa Jeesus-jutut, Raamatun tekstit, isosten riparilaulujen sisältö jne. Hauskaa siellä kyllä oli, mutta kuten sen ikäisten ajatusmaailmaan sopii, kovin ei-syvällisellä tavalla.

Rippiraamattu on kyllä tallessa, joskin darts-tikkojen jättämät jäljet kannessa kertovat karua mutta nostalgista kieltään siitä, mihin sitä leirillä pääasiassa käytin. Sittemmin se on osoittautunut hyväksi säilytyskohteeksi. Ilman rippiraamattua minusta tuskin olisi tullut ateistia, vaan olisin pysynyt -perinteen mukaisesti- tapakristittynä.

Miten Jeesuksen esimerkki? Olen aina ajatellut, että hänen elämänsä on esimerkki. Hänet vietiin lapsena siunattavaksi ja 12-vuotiaana hän loisti tiedoillaan pappien joukossa ja vasta n.30 v kastettiin.

"Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät lapsen vanhemmat, ja uskonnollinen asema määräytyy useimmiten äidin mukaan."

Tämä on tietenkin totta.

Kirkko itse voisi kyllä määritellä asian niin, että kirkollisveron maksuvelvoite alkaa vasta konfirmaatiosta eikä kasteesta. Voi kuulostaa saivartelulta, koska alle konfirmaatioikäisellä ei yleensä hirveästi ole verotettavaa tuloa, mutta ajatus siitä, että vauvana on liitetty jäsenmaksua perivään yhdistykseen, on todella kuvottava.

"Konfirmaatio on kasteen vahvistus, jossa kristitty itse vahvistaa tahtonsa liittyä muiden kristittyjen joukkoon sen jälkeen kun hänet on ensin kasteessa otettu seurakunnan jäseneksi."

Ainakin omalta kohdalta toteaisin kun 80-luvulla menin ripille, minun annettiin ymmärtää ettei sitä voi väistää ja ettei vaihtoehtoja ole. Eikö se silloin ollut pakko!

Ja eikös konfirmaatio ole silloin kirkkoon liittyminen (tai jäsenyyden vahvistus). Tämä tapahtuu yleensä 15-vuotiaana, kuitenkaan tuon ikäinen ei voi valita toisin eli erota (jos vanhemmat eivät anna lupaa).
Järkevintä olisi että konfirmaatio ja kirkostaeron alaikä olisi sama ja koska 16-vuotiaat voivat äänestää, tuntuisi 16-v. sopivalta iältä. 16 vuotias voi kuitenkin tehdä jo paljon sellaista mitä nuoremmat eivät voi: ajaa kevarikortin, äänestää srk-vaaleissa, valita oman asuinpaikkansa huoltajista riippumatta.

hervannan heikki kirjoitti:

"Konfirmaatio on kasteen vahvistus, jossa kristitty itse vahvistaa tahtonsa liittyä muiden kristittyjen joukkoon sen jälkeen kun hänet on ensin kasteessa otettu seurakunnan jäseneksi."

Ainakin omalta kohdalta toteaisin kun 80-luvulla menin ripille, minun annettiin ymmärtää ettei sitä voi väistää ja ettei vaihtoehtoja ole. Eikö se silloin ollut pakko!

Ja eikös konfirmaatio ole silloin kirkkoon liittyminen (tai jäsenyyden vahvistus). Tämä tapahtuu yleensä 15-vuotiaana, kuitenkaan tuon ikäinen ei voi valita toisin eli erota (jos vanhemmat eivät anna lupaa).
Järkevintä olisi että konfirmaatio ja kirkostaeron alaikä olisi sama ja koska 16-vuotiaat voivat äänestää, tuntuisi 16-v. sopivalta iältä. 16 vuotias voi kuitenkin tehdä jo paljon sellaista mitä nuoremmat eivät voi: ajaa kevarikortin, äänestää srk-vaaleissa, valita oman asuinpaikkansa huoltajista riippumatta.

Lue lisää

"Ainakin omalta kohdalta toteaisin kun 80-luvulla menin ripille, minun annettiin ymmärtää ettei sitä voi väistää ja ettei vaihtoehtoja ole. Eikö se silloin ollut pakko! "

En osaa sanoa, ovatko nykynuoret valistuneempia, mutta itse samoin 1980-luvun riparilaisena olin samanlainen perässähiihtäjä ja auktoriteettiuskoinen kuin muutkin. Vanhempia on toteltava, opettajia on toteltava, poliisia on toteltava, pappia ja kirkkoa on toteltava. On aika uutta kulttuurissamme, että papit ovat menettäneet auktoriteettiaan.

Oma rippipappini järkytti minua (ihan oikein: järkytti!) lausumalla koko teiniporukalle vähää ennen konfirmaatiota: "Niin, muistattehan vielä: jos joku teistä vielä tässä vaiheessa on sitä mieltä, että hän ei tule elämässään miettimään näitä asioita, hän voi vielä lähteä joukosta ja jäädä tulematta konfirmoitavaksi."

Olin järkyttynyt! Eikö konfirmointi ollutkaan "lain säätämä pakko", asia jonka kaikki tekivät, paitsi ne kurittomat tuhmat pojat?

Minut siis konfirmoitiin. Tämä ei estänyt minua myöhemmin, 25-vuotiaana, eroamasta kirkosta.


Omat lapseni on kastettu. Tulen silti pitämään huolen, että he eivät rippikouluiässä ole samanlaisessa tietämättömyyden tilassa kuin minä olin.

hervannan heikki kirjoitti:

"Konfirmaatio on kasteen vahvistus, jossa kristitty itse vahvistaa tahtonsa liittyä muiden kristittyjen joukkoon sen jälkeen kun hänet on ensin kasteessa otettu seurakunnan jäseneksi."

Ainakin omalta kohdalta toteaisin kun 80-luvulla menin ripille, minun annettiin ymmärtää ettei sitä voi väistää ja ettei vaihtoehtoja ole. Eikö se silloin ollut pakko!

Ja eikös konfirmaatio ole silloin kirkkoon liittyminen (tai jäsenyyden vahvistus). Tämä tapahtuu yleensä 15-vuotiaana, kuitenkaan tuon ikäinen ei voi valita toisin eli erota (jos vanhemmat eivät anna lupaa).
Järkevintä olisi että konfirmaatio ja kirkostaeron alaikä olisi sama ja koska 16-vuotiaat voivat äänestää, tuntuisi 16-v. sopivalta iältä. 16 vuotias voi kuitenkin tehdä jo paljon sellaista mitä nuoremmat eivät voi: ajaa kevarikortin, äänestää srk-vaaleissa, valita oman asuinpaikkansa huoltajista riippumatta.

Lue lisää

"Ainakin omalta kohdalta toteaisin kun 80-luvulla menin ripille, minun annettiin ymmärtää ettei sitä voi väistää ja ettei vaihtoehtoja ole. Eikö se silloin ollut pakko! "

Jos sinun rippikoulussassi ei pappi ole kertonut, että konfirmaatio ja ehtoollinen ovat vapaaehtoisia, hän on toiminut väärin. Se kuuluu opettaa rippikoulussa, samoin kuin sekin, että on mahdollista halutessaan osallistua vain konfirmaatioon, mutta ei ehtoolliseen. Tästä syystä joissain seurakunnissa on edelleen tapana, että konfirmaatio on lauantaina ja konfirmoitujen ensimmäinen ehtoollinen sunnuntain messussa.

Kokonaan toinen asia on sitten se, että usein konfirmaatio on heti rippileirin päätteeksi, joten sosiaalinen paine nuorella sanoa, etten tahdokaan konfirmaatiota, on valtava. Olisi huomattavasti helpompaa jäädä halutessaan pois konfirmaatiosta, jos se olisi vaikkapa vasta syys-lokakuussa, eikä kesällä pari päivää leirin jälkeen. Joissain seurakunnissa näin onkin.

haluutko seurata Jeesusta,,ja se kuka haluaa,,niin ohjatta vaikka alfa-kursille..Tiedän että tämä on kova vaatimus..mutta eikö Ihminen ole ikuisuus olento.on kaksi suuntaan mihin ihminen menee,,ja itse on valittava,,Jumala kunnioittaa itsemäärämis oikeutta,,mutta jos on elävässä uskossa kuten minä,,haluun että muutkin saavat tulla mukaan,,siis kertoa ilouutinen joka antaa rauhan ja levon,,ei tarvitse esin juoda,huumeita käytää,,,,heitän nyt lonkalta seuraan väiteen jos vaikka vuodessa 200000 tuhatta ihmistä tulisi elävään uskoon,,se näkyisi esim rikostilastoissa ja alkoholin käytössä näiten ihmisten elämässä..

yksvaankaks kirjoitti:

"Ainakin omalta kohdalta toteaisin kun 80-luvulla menin ripille, minun annettiin ymmärtää ettei sitä voi väistää ja ettei vaihtoehtoja ole. Eikö se silloin ollut pakko! "

Jos sinun rippikoulussassi ei pappi ole kertonut, että konfirmaatio ja ehtoollinen ovat vapaaehtoisia, hän on toiminut väärin. Se kuuluu opettaa rippikoulussa, samoin kuin sekin, että on mahdollista halutessaan osallistua vain konfirmaatioon, mutta ei ehtoolliseen. Tästä syystä joissain seurakunnissa on edelleen tapana, että konfirmaatio on lauantaina ja konfirmoitujen ensimmäinen ehtoollinen sunnuntain messussa.

Kokonaan toinen asia on sitten se, että usein konfirmaatio on heti rippileirin päätteeksi, joten sosiaalinen paine nuorella sanoa, etten tahdokaan konfirmaatiota, on valtava. Olisi huomattavasti helpompaa jäädä halutessaan pois konfirmaatiosta, jos se olisi vaikkapa vasta syys-lokakuussa, eikä kesällä pari päivää leirin jälkeen. Joissain seurakunnissa näin onkin.

Lue lisää

Omassa seurakunnassani ainakin puhutaan konfirmaation ja ehtoollisen vapaaehtoisuudesta ja sen merkityksestä jo hyvissä ajoin. Rippikoulu kun kestää oikeastaan puoli vuotta, eikä vain sitä vajaan viikon leiriä. Harva tosin sen päätöksen tekee, olisiko osaltaan myös paine vanhempien suunnalta kova? Lisäksi moni kertoo keskusteluissa haluavansa olla kirkon jäsen, vaikkei täyttä varmuutta omasta uskosta olekaan.

Toisaalta, tämä nyt on vain yhden seurakunnan malli. Keskustella yksittäin ja hyvissä ajoin... mutta toivoisin sen leviävän muuallekin, sillä on tärkeää että nuori tietää vaihtoehdoistaan. Rippikoulun kun voi käydä, vaikka ei olisi aikomustakaan konfirmoitua ja pysyä kirkon jäsenenä. Ja kyllä tätäkin vaihtoehtoa on toteutettu.

aksu521 kirjoitti:

haluutko seurata Jeesusta,,ja se kuka haluaa,,niin ohjatta vaikka alfa-kursille..Tiedän että tämä on kova vaatimus..mutta eikö Ihminen ole ikuisuus olento.on kaksi suuntaan mihin ihminen menee,,ja itse on valittava,,Jumala kunnioittaa itsemäärämis oikeutta,,mutta jos on elävässä uskossa kuten minä,,haluun että muutkin saavat tulla mukaan,,siis kertoa ilouutinen joka antaa rauhan ja levon,,ei tarvitse esin juoda,huumeita käytää,,,,heitän nyt lonkalta seuraan väiteen jos vaikka vuodessa 200000 tuhatta ihmistä tulisi elävään uskoon,,se näkyisi esim rikostilastoissa ja alkoholin käytössä näiten ihmisten elämässä..

Lue lisää

Tietääkseni Raamattu ei suoranaisesti kannusta ihmisiä raittiuteen ja onhan Uudessa Testamentissa mm. väitetty ihmeteko missä vesi muutettiin viiniksi. Vaikka kuulun monessa asiassa enemmistöön kuten olemalla oikeakätinen, lihaasyövää hetero, niin olen ainakin kahdessa asiassa selkeän vähemmistön edustaja. Olemalla uskonnoton kuulun noin 20 % vähemmistöön sikäli kuin ne loput 80 % suomalaisista on enemmän tai vähemmän uskovaisia. Toinen merkittävä vähemmistö, johon kuulun ovat raiittiit suomalaiset joita lienee noin 10-15 % kaikista aikuisista. Omaan raittiuteeni ei liity mitään sen suurempaa dramatiikkaa, koska se on ollut minulle järki- ja tahtoihmisenä luonnollinen olotila yli 40 elinvuoteni aikana.

Mielestäni onnellisuuden ja tasapainoisuuden tavoittelussa ei tarvita jumalia eikä päihteitä. Ihmiset pystyvät halutessaan toimimaan moraalisesti hyvin ja oikein ilman uskonnollisia motiiveja.

"Konfirmaatio on kasteen vahvistus, jossa kristitty itse vahvistaa tahtonsa liittyä muiden kristittyjen joukkoon sen jälkeen kun hänet on ensin kasteessa otettu seurakunnan jäseneksi."

Siis: kaikki kastetut eivät ole kristittyjä. Heidät on ainoastaan kastettu luterilaisen kirkon jäseniksi, eikä se pelasta ketään. Ei myöskään kaste ilman uskoa. Sen tiesi jo Lutherkin.

aliisa-rinkeli kirjoitti:

"Konfirmaatio on kasteen vahvistus, jossa kristitty itse vahvistaa tahtonsa liittyä muiden kristittyjen joukkoon sen jälkeen kun hänet on ensin kasteessa otettu seurakunnan jäseneksi."

Siis: kaikki kastetut eivät ole kristittyjä. Heidät on ainoastaan kastettu luterilaisen kirkon jäseniksi, eikä se pelasta ketään. Ei myöskään kaste ilman uskoa. Sen tiesi jo Lutherkin.

Lue lisää

Ei mikään ihmisen oma toiminta tai sanat tai "julistautuminen kristityksi" pelasta.

Outoa täällä pohdiskella mikä tekee kristityn ja pelastaa ihmisen. Ei kristittynä "oleminen" pelasta ketään mistään. Eikä mikään muukaan teko mitä täällä teemme tai julistamme.

Ihmisen pelastuminen johtuu yksin armosta, ja yksin uskosta.

Omasta taustastani voisin kertoa sen verran että koska vanhempani kuuluivat ev.lut. kirkkoon, minut tietysti kastettiin "puolustuskyvyttömänä" sylivauvana. Sitä vastoin 15-vuotiaana oli jo sen verran itsenäinen ja omatahtoinen, että en ole koskaan käynyt rippikoulua vaikka kuuluinkin kirkkoon täysikäisyyteen asti. Olin peruskoulun yläasteella lähtien hyvin kiinnostunut historiasta ja filosofiasta, mutta en kokenut kirkon oppien, liturgioiden enkä ihmiskäsityksen koskettavan minua millään lailla vaikka kirkkohistoria sinällään erilaisine käänteineen kuten areiolaiset ja muut "kerettiläiset" tai paavien värikkäät vaiheet olivat varsin mielenkiintoista luettavaa. Tokihan Raamattu kuuluu maailmankirjallisuuden klassikoiden joukkoon monien sananlaskujensa ja vauhdikkaiden kertomusten ansiosta, mutta minun metafyysiseen ja tietoteoreettiseen ajatteluuni ei kuulu jumalallisen ilmoitetun totuuden idea missään muodossa.

Olen ollut julkipakana yli 20 vuotta, ja silloin aikoinaan sitä piti käydä varta vasten kirkkoherranvirastossa ja silloin oli myös voimassa se "kuukauden irtisanomisaika" ennen kuin ero astui voimaan, joten ennen muinoin marraskuun oli yleensä se suosituin kuukausi erota kirkosta. Alkuperäisen kirjoittajan tavoin vastustan nykyistä käytäntöä kirkon automaattijäsenyydestä, sillä eikös siihen kirkkoon pitäisi kuulua ainoastaan semmoisten henkilöiden jotka voivat ottaa sen opit tosissaan? Olisi myös suositeltavaa että ihmiset tutustuisivat enemmän yleiseen kulttuurihistoriaan, sillä maailmanhistoria on mm. täynnä henkilöitä jotka katsovat polvetunsa jumalista tai osaavansa ennustaa tulevaisuutta.

Käytännön tasolla paras ratkaisu olisi selkeä valtion ja kirkon erottaminen toisistaan mukaan lukien valtion yliopiston teologiset tiedekunnat, koulujen uskonnon opetus ja kirkon verotusoikeus. Valkoisena lihaasyövänä heteromiehenä minulle riittävät hyvin maistraatin palvelut ja siviilivihkiminen, sillä en halua sotkea oman parisuhteeni laillistamiseen millään lailla pappeja tai olemattomia henkimaailman olentoja.

1250 egee. Ei päihittänyt häntä yksikään riparin käynyt luokkatoveri ;o)

UskonnotonLähimmäinen kirjoitti:

1250 egee. Ei päihittänyt häntä yksikään riparin käynyt luokkatoveri ;o)

va kompensoiko joku muu?


Jos poika sai protusta enemmän kuin kaverit vajakkihippaloista.....

Eikö lasta voisi sitten kasvattaa kristinuskoon sisälle ilman sitä kastetta.

Eihän se kaste siinä lapsen kannalta asiaa mitenkän muuta.

Nythän tilanne päinvastoin useimmiten on jotenkin niin, että lapsi kastetaan, mutta kukaan ei mitenkään kasvata mihinkään kristillisyyteen.
Ei ainakaan minua kukaan pahemmin mihinkään kasvattanut.
Kastettu kuitenkin oli.

että kastetta tarvitaan irrottamaan lapsi synnin, kuoleman ja pahan vallasta.
Silkkaa taikuskoa.