Koulukiusaus, ATM ja murentunut itsetunto

poikia, eivät tyttöjä. Miehen pahuudestahan tässä on kyse.

Kiusaajat olivat kirjoitti:

poikia, eivät tyttöjä. Miehen pahuudestahan tässä on kyse.

Tuskin pojat olisivat kiusanneet, jos kauniit tytöt jakaisivat pillua kilteille ja ujoille miehille, kiusaajien sijaan.

Kiusaajat olivat kirjoitti:

poikia, eivät tyttöjä. Miehen pahuudestahan tässä on kyse.

Niin, pojathan tuossa olivat pahempia. Nuoret ovat usein aika tyhmiä ja kypsymättömiä, niin myös tytöt. Sitapaitsi tytöt ovat fyysisesti oikeastaan kaikkia poikia heikompia, joten he eivät helposti nouse kiusaajia vastaan.

Onhan se varmaan ryhmäilmiö kyllä, jossa osa tytöistäkin on mukana.

dddhgghf kirjoitti:

Niin, pojathan tuossa olivat pahempia. Nuoret ovat usein aika tyhmiä ja kypsymättömiä, niin myös tytöt. Sitapaitsi tytöt ovat fyysisesti oikeastaan kaikkia poikia heikompia, joten he eivät helposti nouse kiusaajia vastaan.

Onhan se varmaan ryhmäilmiö kyllä, jossa osa tytöistäkin on mukana.

Lue lisää

Tyttöjen fyysisellä heikkoudella ei ole mitään tekemistä tuon asian kanssa että he eivät nouse kiusaajia vastaan. Nämä kiusaajapojat eivät todellakaan ala lyömään jotain tuollaisia "koulun suosituimpia" tyttöjä jotka heidän kyljessään kiehnäävät. Tytöillä, varsinkin näteillä ja ns. suosituilla on halutessaan henkinen yliote poikiin. Kyse on vaan näiden tyttöjen henkisestä heikkoudesta että he lähtevät tällaiseen alkukantaiseen apinalaumoista opittuun käyttäytymiseen mukaan, eli palkitsemaan väkivaltainen alfauros seksillä ja hylkäämään heikko miesapina omaan yksinäisyyteensä.

Itsenäinen, omilla aivoillaan ajatteleva ja henkisesti kypsä tyttö pystyisi tuossa tilanteessa nousemaan ja puolustamaan kiusattua poikaa ja uhmaamaan tuollaisen väkivaltaisen apinalauman ylivaltaa. On äärimmäisen epätodennäköistä että tätä heikon puolustajaa alettaisiin sortamaan tai häneen käytäisiin käsiksi, jos tämä puolustaja itse on sosiaalisesti hyväksytty ja erityisesti vielä jos hän on ulkonäöltään viehättävä. Itse asiassa monet sosiaaliset ja nätit tytöt pystyisivät paljonkin auttamaan näitä kiusattuja, mutta he eivät sitä tee, koska ovat henkisesti heikkoja ja todennäköisesti hyvin tyhmiä, ja kannustavat sen sijaan tätä kiusaamista joko aktiivisesti tai passiivisesti sivusta tirskuen.

Zorron teoria kirjoitti:

Tyttöjen fyysisellä heikkoudella ei ole mitään tekemistä tuon asian kanssa että he eivät nouse kiusaajia vastaan. Nämä kiusaajapojat eivät todellakaan ala lyömään jotain tuollaisia "koulun suosituimpia" tyttöjä jotka heidän kyljessään kiehnäävät. Tytöillä, varsinkin näteillä ja ns. suosituilla on halutessaan henkinen yliote poikiin. Kyse on vaan näiden tyttöjen henkisestä heikkoudesta että he lähtevät tällaiseen alkukantaiseen apinalaumoista opittuun käyttäytymiseen mukaan, eli palkitsemaan väkivaltainen alfauros seksillä ja hylkäämään heikko miesapina omaan yksinäisyyteensä.

Itsenäinen, omilla aivoillaan ajatteleva ja henkisesti kypsä tyttö pystyisi tuossa tilanteessa nousemaan ja puolustamaan kiusattua poikaa ja uhmaamaan tuollaisen väkivaltaisen apinalauman ylivaltaa. On äärimmäisen epätodennäköistä että tätä heikon puolustajaa alettaisiin sortamaan tai häneen käytäisiin käsiksi, jos tämä puolustaja itse on sosiaalisesti hyväksytty ja erityisesti vielä jos hän on ulkonäöltään viehättävä. Itse asiassa monet sosiaaliset ja nätit tytöt pystyisivät paljonkin auttamaan näitä kiusattuja, mutta he eivät sitä tee, koska ovat henkisesti heikkoja ja todennäköisesti hyvin tyhmiä, ja kannustavat sen sijaan tätä kiusaamista joko aktiivisesti tai passiivisesti sivusta tirskuen.

Lue lisää

Tytöt siis käyttävät seksuaalista valtaansa, jota heillä on kiusaajapoikiin, AT-poikien lyttäämiseen sen sijaan että voisivat halutessaan lopettaa kiusaamisen milloin vain.

on kylläkin se, joka osaa nousta asian yläpuolelle, ymmärtää muita ja antaa anteeksi. On sitten tietenkin eri asia, että antaako anteeksi vai eikö vain ole kykenevä kostamaan.

tietäjkä kirjoitti:

on kylläkin se, joka osaa nousta asian yläpuolelle, ymmärtää muita ja antaa anteeksi. On sitten tietenkin eri asia, että antaako anteeksi vai eikö vain ole kykenevä kostamaan.

Lue lisää

Juu, minäkin kyllä uskon että joitain asioita voi antaa anteeksi. Sanotaan vaikka joitain harmittomia piloja/ajattelemattomia asioita. Anteeksianto -tyyppiset asiat tulevat kuitenkin paljon jälkeenpäin.

Tiedä se, että monet jotka toitottavat anteeksiantoa ja "lain kunnioittamista", oikeutta yms. Eivät yksinkertaisesti tajua lainkaan kiusatun tilannetta, silloin kun sen aika on. Sodassakin on "ammu tai tule ammutuksi" -periaate. Hänen olisi pitänyt kuunnella luontaista vaistoaan tuolloin ja antaa takaisin, ei leikkiä marttyyriä, se on minun mielipiteeni.

"Ihmettelen suuresti teissä kiusatuissa sitä, eikö teissä ikinä herännyt halua "antaa takaisin". "

Muuten hyvä, mutta siinä vaiheessa kun annat takaisin olet yleensä se suurin pahis. Että revi siitä !

Tosin nykyisin vastaava kohtelu ei enään onnistuisi, vaan antaisin vähintään samalla mitalla takaisin niin, että aloittaja tietää, mihin ei olisi pitänyt ryhtyä.

Itsehillintää löytyy edellee, kunhan ymmärtää pysyä tietyn rajan turvallisella puolella.

Monet näistä kiusaajista, varsinkin jos kyse on tuollaisesta rankasta fyysisestä väkivallasta, on sen luokan sosiopaatteja, että omalta kouluajalta muistan miten näistä kiusaatyypeistä tuli myöhemmin jonkin sortin nuorisorikollisia, jotkut päätyy ryöstelemään vetämään piriä ja muita aineita, jotkut joutu linnaan ja joku tais kuollakin varhain omien sekoilujen seurauksena. Sitä on yksinäisen kiusatun hyvin vaikea lähteä kostamaan jos kiusaajia on useita ja heillä on ns. yhteisön hiljainen hyväksyntä tukenaan ja kaiken lisäksi nämä kiusaajat on tuollaisia väkivaltaisia sosiopaatteja joilta on lupa odottaa vieläkin rankempaa väkivaltaa ja kostoa jos heitä alkaa uhmaamaan.

Joo. Helppo sanoo ja ihmetellä. Ampuako ne kusipäät pitäisi?
Tai se kusipää OPETTAJA joka teki hyvää pohjatyötä?

"Ihmettelen suuresti teissä kiusatuissa sitä, eikö teissä ikinä herännyt halua "antaa takaisin". "

Joka päivä. Mutta minkäs teet viidelle rotevammalle kiusaajalle, kun ampua tai puukottaa ei saa? Kyllä siinä tyhmempikin tietää kuinka "reilussa" kamppailussa käy, siihen ei tarvita kovinkaan laajaa fysiikkaa. Totta kai sitä tapeltiin aina viimeiseen asti, ts. niin kauan, kunnes näki vain punaista ja huimasi niin, että meinasi taju lähteä. Siitä vain ei ollut mitään apua, koska sama rumba jatkui seuraavana päivänä ja apua ei ole.
No, miksei vain kannella opettajalle tai ääritapauksessa poliisille? Se tuntuu luovuttamiselta ja oma itsetunto laskee vain entisestään. Muihin turvautuminen on heikkouden merkki, eikä heikko mies saa naista.

Mutta kyllä voin sanoa, että joka ikinen päivä kului kostofantasioiden parissa. Itse suunnittelin ja aseistin itseni sitä päivää varten, jolloin viimeisetkin elämänhalun rippeet väistyisivät oman, kieroutuneen oikeudentajun tieltä. Mutta onko ihmisten mielestä tällainen ratkaisu sitten voittajan merkki? Turvautua itsemurhaan ja vieden kiusaajat mennessään? Minun mielestäni se on vuosien jälkeen se viimeinen luovutus, johon vain tosiluuserit turvautuvat.

Kiinnostaisi muuten todella kuulla, että miten nämä mainitsemasi kostotapaukset ihan käytännön tasolla tapahtuivat.

Takaisin antaminen onnistuu vain silloin, jos on fyysisesti mahdollista tapella.

Itse olin keskipituinen mutta hyvin kevyt. Nuoremmatkin olivat usein painavampia. Vaikea on silloin tapella.

Tosin ei minuun oikeastaan käsiksi käyty, joitain kampittamisia lukuun ottamatta.

Henkistä vittuilua oli. Ja kyllä se suu kävi minua fyysisesti paljon pienemmilläkin, mutta jos olisin lyönyt pienempiä, olisi pitänyt pystyä lyömään myös isompia. Ei se muuten hyödytä.

Joillainhan se johtaa siihen, että alkaa ampua koulussa. Yksi kouluammuskeluhan suomessa tapahtui jo 80-luvulla. Mutta en minä silti ajatellut sitä vaihtoehtoa.
Itselläni ei olisi ollut mitään asetta edes saatavilla.

vuonna 83,

yläasteella 85 syntyneet olivat 90-luvun lopussa. Se oli ilmeisesti hyvin mustaa aikaa.

laskutoimitus kirjoitti:

yläasteella 85 syntyneet olivat 90-luvun lopussa. Se oli ilmeisesti hyvin mustaa aikaa.

pääsivät ysiltä vuonna 99, 85 syntyneet taas vuonna 2001

ihan turha mennä syyllistämään. Sussa on jotain vikaa, kun syyllistät uhria!

Idioottimaisimpia kommentteja tällä palstalla.

Ei "normaaleille" tehdä niin. Kiusaajat ei paljon syitä tarvi, kun vähänkin poikkeaa normaalista ulkonäöltään tai käyttäytymiseltään niin siinä on jo riittävä syy kiusaamiselle, ja sitten vielä jos kiusattu on niin heikko ettei uskalla tai pysty puolustautumaan ja lisäksi vielä jos hänellä on huono perhetausta, jolle näiden kiusattujen vanhemmatkin voi naureskella ("kun ne on niin köyhiä, eikä oo lapsilla varaa vaatteisiin" tms.).

Säälin sinua. Eikö moraalikäsitys ole tuon enempää kehittynyt? Etkö tuon enempää ole elämäsi varrella maailman menosta oppinut? Mahtaa olla rankkaa elää noin naiivina.

Minkäslainen ihminen on mielestäsi normaali ja minkälaiset "viat" mielestäsi oikeuttavat kidutukseen täysin rinnastettavaan kohteluun?

kiusattuja suututtaa se, että tytöt pystyivät rakastamaan poikaystäviään vaikka nämä olivat hirviöitä ja tytöt tiesivät sen. Luultavasti nämä tytöt olisivat voineet vaikuttaa poikaystäviinsä tuomitsemalla näiden toiminnan, mutta sitä nämä eivät tehneet. En ymmärrä miten joku voi olla avoimesti pahan ihmisen kanssa ja vielä rakastaa tätä.

Luultavasti monia kirjoitti:

kiusattuja suututtaa se, että tytöt pystyivät rakastamaan poikaystäviään vaikka nämä olivat hirviöitä ja tytöt tiesivät sen. Luultavasti nämä tytöt olisivat voineet vaikuttaa poikaystäviinsä tuomitsemalla näiden toiminnan, mutta sitä nämä eivät tehneet. En ymmärrä miten joku voi olla avoimesti pahan ihmisen kanssa ja vielä rakastaa tätä.

Lue lisää

Kiusattuja suututtaa se, että tytöt rakastavat poikaystäviään nimen omaan siksi, että nämä ovat hirviöitä. Aloittajan viestistä päätellen jo kouluaikoina tytöt rakastuivat nimen omaan kiusaajiin, eivät kiusattuihin. Olen myös kuullut, että tämä jatkuisi vielä aikuisiälläkin, eli naisilla olisi tietoisena päätöksenä kiinnostua miehistä, jotka kouluaikoina kiusasivat toisia.
Vaikka olen itse koulukiusattu, niin minulla on kokemusta ainoastaan tästä täysin muserretusta itsetunnosta, ei naisten rakastumisesta kiusaajiin. Kuitenkin, jos se on totta, se tuntuu kiusatusta tietysti lähtökohtaisesti väärältä: palkitaan rikoksen tekijä ja rangaistaan uhria. Kiusaaja voi siis tavallaan päättää jo ennen teini-ikää romahduttaa täysin jonkun toisen koko elämä, ei pelkästään sillä hetkellä, vaan koko loppuelämäksi.

---- kirjoitti:

Kiusattuja suututtaa se, että tytöt rakastavat poikaystäviään nimen omaan siksi, että nämä ovat hirviöitä. Aloittajan viestistä päätellen jo kouluaikoina tytöt rakastuivat nimen omaan kiusaajiin, eivät kiusattuihin. Olen myös kuullut, että tämä jatkuisi vielä aikuisiälläkin, eli naisilla olisi tietoisena päätöksenä kiinnostua miehistä, jotka kouluaikoina kiusasivat toisia.
Vaikka olen itse koulukiusattu, niin minulla on kokemusta ainoastaan tästä täysin muserretusta itsetunnosta, ei naisten rakastumisesta kiusaajiin. Kuitenkin, jos se on totta, se tuntuu kiusatusta tietysti lähtökohtaisesti väärältä: palkitaan rikoksen tekijä ja rangaistaan uhria. Kiusaaja voi siis tavallaan päättää jo ennen teini-ikää romahduttaa täysin jonkun toisen koko elämä, ei pelkästään sillä hetkellä, vaan koko loppuelämäksi.

Lue lisää

Pakko tehdä korjaus edelliseen viestiini, sillä eihän siinä ole mitään epäselvyyttä, että tällaiset tytöt olivat halveksuttavia: "Muistan aina ne tytöt, jotka olivat vieressä hihittämässä kun minua polteltiin sytkärillä ja samat tytöt myöhemmin kiehnäämässä kiduttajieni kanssa." Laskisin nuo tytöt itsekin kiusaajiksi, eli vakka kantensa valitsee... samanlaisia paskoja pojat ja tyttöystävätkin!

En silti ap:n asemassa halveksisi noita tyttöjä *enemmän* kuin kiusaajapoikia, vaan ehkä molempia yhtä paljon. Sitä en vaan edelleenkään tajua, miksi vieressä hihittelevä tyttö on halveksittavampi eli enemmän vastuussa kuin poika, jos poika on se, joka polttaa uhria sytkärillä? Ei niillä ilkeiden tyttöjen suudelmilla niin suurta moraalista arvoa ole! Mikä palkinto tai outo tapaus se sellainen on, että ilkimys-tyttö rakastuu ilkimys-poikaan? Mikä rangaistus se on, ettei ilkimys-tyttö rakastu uhriin? Kuka järkevä ihminen haluaisi tuollaisen tytön itselleen "palkinnoksi"?!

Mutta tämä kohta ap:n viestissä vaivaa minua eniten: "Lukiossa yritin kömpelösti lähestyä kilttejä tyttöjä, jotka eivät olleet osallistunut minun pilkkaamiseeni. Tulin kuitenkin tylysti torjutuksi. Myös kiltit tytöt haaveilivat niista samoista pahoista pojista, joiden kanssa tuhmat tytöt hengailivat." Se kuulostaa vähän siltä, että kirjoittaja laittaa samaan kastiin sivussa nuo hihittelevät tuhmat tytöt, ja kaikki muut tytöt, jotka eivät syystä tai toisesta olleet hänestä kiinnostuneita. Ellei hänellä ole selvännäkijän lahjoja, ap:n oletus, että myös nämä kiltit tytöt haaveilivat pahoista pojista, on pelkkää otaksumista joka sopii hyvin tähän moraaliseen kuvioon, että naiset ovat pohjimmiltaan pahoja ihmisiä, jotka palkitsevat pahuutta ja sylkevät uhrin päälle. Minä taas otaksun, kokemuksieni pohjalta kilttinä lukiolaistyttönä jolla oli kavereina muita kilttejä lukiolaistyttöjä, että tämä ap:n oletus on kaukana totuudesta. Ilkeät pojat saivat minussa aikaan inhoreaktion, mutta en minä silti rakastunut ihan jokaiseen kilttiinkään poikaan, joka sattui tulemaan vastaan. Valitettavasti?

11+14 kirjoitti:

Pakko tehdä korjaus edelliseen viestiini, sillä eihän siinä ole mitään epäselvyyttä, että tällaiset tytöt olivat halveksuttavia: "Muistan aina ne tytöt, jotka olivat vieressä hihittämässä kun minua polteltiin sytkärillä ja samat tytöt myöhemmin kiehnäämässä kiduttajieni kanssa." Laskisin nuo tytöt itsekin kiusaajiksi, eli vakka kantensa valitsee... samanlaisia paskoja pojat ja tyttöystävätkin!

En silti ap:n asemassa halveksisi noita tyttöjä *enemmän* kuin kiusaajapoikia, vaan ehkä molempia yhtä paljon. Sitä en vaan edelleenkään tajua, miksi vieressä hihittelevä tyttö on halveksittavampi eli enemmän vastuussa kuin poika, jos poika on se, joka polttaa uhria sytkärillä? Ei niillä ilkeiden tyttöjen suudelmilla niin suurta moraalista arvoa ole! Mikä palkinto tai outo tapaus se sellainen on, että ilkimys-tyttö rakastuu ilkimys-poikaan? Mikä rangaistus se on, ettei ilkimys-tyttö rakastu uhriin? Kuka järkevä ihminen haluaisi tuollaisen tytön itselleen "palkinnoksi"?!

Mutta tämä kohta ap:n viestissä vaivaa minua eniten: "Lukiossa yritin kömpelösti lähestyä kilttejä tyttöjä, jotka eivät olleet osallistunut minun pilkkaamiseeni. Tulin kuitenkin tylysti torjutuksi. Myös kiltit tytöt haaveilivat niista samoista pahoista pojista, joiden kanssa tuhmat tytöt hengailivat." Se kuulostaa vähän siltä, että kirjoittaja laittaa samaan kastiin sivussa nuo hihittelevät tuhmat tytöt, ja kaikki muut tytöt, jotka eivät syystä tai toisesta olleet hänestä kiinnostuneita. Ellei hänellä ole selvännäkijän lahjoja, ap:n oletus, että myös nämä kiltit tytöt haaveilivat pahoista pojista, on pelkkää otaksumista joka sopii hyvin tähän moraaliseen kuvioon, että naiset ovat pohjimmiltaan pahoja ihmisiä, jotka palkitsevat pahuutta ja sylkevät uhrin päälle. Minä taas otaksun, kokemuksieni pohjalta kilttinä lukiolaistyttönä jolla oli kavereina muita kilttejä lukiolaistyttöjä, että tämä ap:n oletus on kaukana totuudesta. Ilkeät pojat saivat minussa aikaan inhoreaktion, mutta en minä silti rakastunut ihan jokaiseen kilttiinkään poikaan, joka sattui tulemaan vastaan. Valitettavasti?

Lue lisää

kokenut sen verran kamalia asioita, että en yhtään ihmettele jos hän on yhdistellyt asioita mielivaltaisesti ja nähnyt nuo kiltitkin tytöt "pahojen poikien" ihailijoina. Ap.hän kertoi olevansa yhä monen vuoden jälkeen vähän sekaisin. Ap. puhui tuntemuksistaan jotka eivät välttämättä pidä yhtä objektiivisen todellisuuden kanssa.

Ap. on minusta kirjoitti:

kokenut sen verran kamalia asioita, että en yhtään ihmettele jos hän on yhdistellyt asioita mielivaltaisesti ja nähnyt nuo kiltitkin tytöt "pahojen poikien" ihailijoina. Ap.hän kertoi olevansa yhä monen vuoden jälkeen vähän sekaisin. Ap. puhui tuntemuksistaan jotka eivät välttämättä pidä yhtä objektiivisen todellisuuden kanssa.

Lue lisää

Totta, ap:n kokemuksista on järkyttävä lukea, enkä minäkään ihmettele yhtään, että siinä menee maailmankuva sekaisin. Vähäisemmästäkin kiusaamisesta menee, esim. itsellänikin.

Ihmettelen sitä kuitenkin yleisenä ilmiönä, että kun poikaa kiusataan poikien toimesta, poika purkaa myöhemmin vihansa ja halveksuntansa enemmän naisiin. Onko se psyykkisesti helpompaa, vai onko ihan oikeasti miehillä niin vahva solidaarisuuden tunne, vai mitä ihmettä se on? Jos poikajoukko kiduttaa poikaa, miksei pojan luottamus mene miessukupuoleen, vaan koko naissukupuoleen aina jonkin mutkan kautta? En viittaa eritoten ap:hen, vaan mietin yleisemmällä tasolla. Naisilla se tuntuu menevän hiukan loogisemmin, tyttöjen kiusaamat tytöt eivät luota helpolla naisiin, eivätkä poikien kiusaamat miehiin.

11+14 kirjoitti:

Totta, ap:n kokemuksista on järkyttävä lukea, enkä minäkään ihmettele yhtään, että siinä menee maailmankuva sekaisin. Vähäisemmästäkin kiusaamisesta menee, esim. itsellänikin.

Ihmettelen sitä kuitenkin yleisenä ilmiönä, että kun poikaa kiusataan poikien toimesta, poika purkaa myöhemmin vihansa ja halveksuntansa enemmän naisiin. Onko se psyykkisesti helpompaa, vai onko ihan oikeasti miehillä niin vahva solidaarisuuden tunne, vai mitä ihmettä se on? Jos poikajoukko kiduttaa poikaa, miksei pojan luottamus mene miessukupuoleen, vaan koko naissukupuoleen aina jonkin mutkan kautta? En viittaa eritoten ap:hen, vaan mietin yleisemmällä tasolla. Naisilla se tuntuu menevän hiukan loogisemmin, tyttöjen kiusaamat tytöt eivät luota helpolla naisiin, eivätkä poikien kiusaamat miehiin.

Lue lisää

Kenties siksi että sille poikajoukolla on jo hävitty ja häviäminen/voittaminen asettaa ihmisen siihen sosiaaliseen statukseen jossa hän on - ja vaikka hän ei siitä pidä niin silti STATUS ON STATUS QUO - asioiden tila jonka jokainen osapuoli tunnustaa.

Mitä kapinointia jää? Ne voittivat.

Ja luottamukseni on mennyt miessukupuoleen, tai näen miehisyyden pelkkänä typeränä uhona ja alistamisena. En piittaa miehistä, sosiaalinen roolittuminen vain asettaa kiusatun statukseensa, saa hänet käyttäytymään tietyllä tavalla, asettaa hänet paikalleen ja sitten hän toimii statuksessaan osana maailmaa. Hänen statuksensa on "Nurjerrettu" kiusaajan status on "Menestynyt" - ja loppuelämä vietetään näiden statusten ympärillä eikä siinä enää kysellä että "Haluatko että asia on näin?" vaan traumat ovat jo efektiivisiä, teimme tai vihasimme me millä tavalla tahansa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Tämän jälkeen kysymys on taas uudesta status quosta. Suhtautumisesta vastakkaiseen sukupuoleen. Ystävä vai vihollinen? Ihmiskäsitystä on jo loukattu kiusaajien toimesta. Entä sukupuolikäsitystä?

NAisten levitellessä vittuaan niille kiusaajamulkvisteille alkaa kiusatulle paljastua Karu Totuus Elämästä koko raadollisuudessaan. Lisäksi kiusaaminen on tarjonnut efektiivset työkalu-esimerkit siitä kuinka valtaa saavutetaan. Elämä on opettanut kiusattua siitä miten toisia kohdellaan.

Epäilemättä kiusatulta vaaditaan ikuista joustoa ja jaksamista olla parempi ihminen. Onhan se kaikille niin paljon mukavampaa. Toisaalta vaatimus on täysin mielivaltainen ja kohtuuton. Onhan kiusattu jo murrettu aikaisemminkin.

AJFifnwienfiunefwiew kirjoitti:

Kenties siksi että sille poikajoukolla on jo hävitty ja häviäminen/voittaminen asettaa ihmisen siihen sosiaaliseen statukseen jossa hän on - ja vaikka hän ei siitä pidä niin silti STATUS ON STATUS QUO - asioiden tila jonka jokainen osapuoli tunnustaa.

Mitä kapinointia jää? Ne voittivat.

Ja luottamukseni on mennyt miessukupuoleen, tai näen miehisyyden pelkkänä typeränä uhona ja alistamisena. En piittaa miehistä, sosiaalinen roolittuminen vain asettaa kiusatun statukseensa, saa hänet käyttäytymään tietyllä tavalla, asettaa hänet paikalleen ja sitten hän toimii statuksessaan osana maailmaa. Hänen statuksensa on "Nurjerrettu" kiusaajan status on "Menestynyt" - ja loppuelämä vietetään näiden statusten ympärillä eikä siinä enää kysellä että "Haluatko että asia on näin?" vaan traumat ovat jo efektiivisiä, teimme tai vihasimme me millä tavalla tahansa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Tämän jälkeen kysymys on taas uudesta status quosta. Suhtautumisesta vastakkaiseen sukupuoleen. Ystävä vai vihollinen? Ihmiskäsitystä on jo loukattu kiusaajien toimesta. Entä sukupuolikäsitystä?

NAisten levitellessä vittuaan niille kiusaajamulkvisteille alkaa kiusatulle paljastua Karu Totuus Elämästä koko raadollisuudessaan. Lisäksi kiusaaminen on tarjonnut efektiivset työkalu-esimerkit siitä kuinka valtaa saavutetaan. Elämä on opettanut kiusattua siitä miten toisia kohdellaan.

Epäilemättä kiusatulta vaaditaan ikuista joustoa ja jaksamista olla parempi ihminen. Onhan se kaikille niin paljon mukavampaa. Toisaalta vaatimus on täysin mielivaltainen ja kohtuuton. Onhan kiusattu jo murrettu aikaisemminkin.

Lue lisää

"Epäilemättä kiusatulta vaaditaan ikuista joustoa ja jaksamista olla parempi ihminen. Onhan se kaikille niin paljon mukavampaa."

Jos tuo viittaa minun kirjoitukseeni, johon se on vastauksena, niin se on kyllä vähän erikoinen tulkinta. Minä en todellakaan vaatisi kiusatulta mitään ikuista kestämistä ja kykyä olla ylimaallisen hyvä ihminen, ei kenenkään tarvitse kestää tuollaista, ja jos olet ap niin en ainakaan sinun kengissäsi pystyisi koskaan antamaan kiusaajille anteeksi. Kantaisin taatusti loppuelämäni vihaa ja katkeruutta heitä kohtaan, en "pääsisi yli", en voisi unohtaa kokemaani, vaikka tietysti elämään pitäisi löytää uutta, positiivista sisältöä. Minua kiusattiin paljon vähemmän väkivaltaisesti, enkä silti pääse siitä koskaan kunnolla yli. En tosin enää tunne minkäänlaista pelkoa kiusaajiani kohtaan, vihaa ja halveksuntaa vain. Edistystä kai sekin.

Tosiaankin ainoa osio, jota ihmettelin, on miespuolisten kiusattujen yleinen taipumus (ei siis välttämättä juuri tämän ketjun tapauksessa) vihata enemmän ja aktiivisemmin naisia, jotka eivät osallistuneet kiusaamiseen, kuin itse kiusaajia. Minusta se kuulostaa kovin vahvasti transferenssilta, ja sinun kuvauksesi vahvistaa käsitystäni: kiusaajat "nujersivat" kiusatun, eikä sitä kokemusta halua kohdata uudelleen edes muistoissa, joten naiset ovat tavallaan paljon helpompi kohde vihalle. Vähäpätöisempiä, heikompia, halveksittavampia olentoja, joilla ei ole muuta virkaa kuin "levitellä vittuaan". Helppohan tuota on vihata, kun sitä kohtaan voi tuntea ylemmyyttä.

Kysymys tietysti kuuluu, miksi status quon pitäisi olla kiusatun mielessä niin kuin kuvailit, että kiusaajat ovat muka ikuisia voittajia ja kerran nujerretut ikuisia häviäjiä. Kiusaajat voittivat ehkä silloin aiemmin, yksipuolisessa pelissä jossa ei ollut sääntöjä eikä mitään järkeä, mutta kukaan meistä ei elämän loppupeleissä voita tai häviä ennen kuin arkun kansi on kiinni.

---- kirjoitti:

Kiusattuja suututtaa se, että tytöt rakastavat poikaystäviään nimen omaan siksi, että nämä ovat hirviöitä. Aloittajan viestistä päätellen jo kouluaikoina tytöt rakastuivat nimen omaan kiusaajiin, eivät kiusattuihin. Olen myös kuullut, että tämä jatkuisi vielä aikuisiälläkin, eli naisilla olisi tietoisena päätöksenä kiinnostua miehistä, jotka kouluaikoina kiusasivat toisia.
Vaikka olen itse koulukiusattu, niin minulla on kokemusta ainoastaan tästä täysin muserretusta itsetunnosta, ei naisten rakastumisesta kiusaajiin. Kuitenkin, jos se on totta, se tuntuu kiusatusta tietysti lähtökohtaisesti väärältä: palkitaan rikoksen tekijä ja rangaistaan uhria. Kiusaaja voi siis tavallaan päättää jo ennen teini-ikää romahduttaa täysin jonkun toisen koko elämä, ei pelkästään sillä hetkellä, vaan koko loppuelämäksi.

Lue lisää

Kaikki pojat koulussa ihailivat niitä nälviviä, töniviä ja julmia suosittuja ja kauniita tyttöjä. AIVAN samalla tavalla. Kiusattu ja nälvinnän kohteena ollut tyttö ei saanut huomiota keneltäkään, vaan esimerkiksi huomautuksia pojilta siitä että hän ei tule saamaan munaa koskaan.

Kiusaajatytöt palkittiin urheilevilla, komeilla poikaystävillä, kiusattu tyttö jäi yksin.

Pitäisikö siis myös kiusattujen tyttöjen vihata miehiä? Tehän palkitsitte ne suositut ja kauniit ilkeät tytöt huomiollanne.

Vai voitaisko vaan sopia, että teinit ovat julmia?

11+14 kirjoitti:

Totta, ap:n kokemuksista on järkyttävä lukea, enkä minäkään ihmettele yhtään, että siinä menee maailmankuva sekaisin. Vähäisemmästäkin kiusaamisesta menee, esim. itsellänikin.

Ihmettelen sitä kuitenkin yleisenä ilmiönä, että kun poikaa kiusataan poikien toimesta, poika purkaa myöhemmin vihansa ja halveksuntansa enemmän naisiin. Onko se psyykkisesti helpompaa, vai onko ihan oikeasti miehillä niin vahva solidaarisuuden tunne, vai mitä ihmettä se on? Jos poikajoukko kiduttaa poikaa, miksei pojan luottamus mene miessukupuoleen, vaan koko naissukupuoleen aina jonkin mutkan kautta? En viittaa eritoten ap:hen, vaan mietin yleisemmällä tasolla. Naisilla se tuntuu menevän hiukan loogisemmin, tyttöjen kiusaamat tytöt eivät luota helpolla naisiin, eivätkä poikien kiusaamat miehiin.

Lue lisää

Toisilta pojilta on helpompi hyväksyä kiusaaminen ja väkivalta. Mutta kun on lapsesta saakka ajatellut että tytöt on jotenkin empaattisempia jne. Niin heidän kääntyminen sinua vastaan tuntuu monin verroin murskaavammalle kuin näiden poikien kiusaaminen, joka on jollain tavalla ollut aina itsestäänselvää. Kyllä miehille naisen halveksunta tai viha on aina monta kertaa voimakkaampaa ja myrkyllisempää kuin miesten vastaava. Asiaa pahentaa vielä se että nämä samat tytöt on olleet niitä joista kiusattu on ehkä ajatellut kaipaavasti.

11+14 kirjoitti:

"Epäilemättä kiusatulta vaaditaan ikuista joustoa ja jaksamista olla parempi ihminen. Onhan se kaikille niin paljon mukavampaa."

Jos tuo viittaa minun kirjoitukseeni, johon se on vastauksena, niin se on kyllä vähän erikoinen tulkinta. Minä en todellakaan vaatisi kiusatulta mitään ikuista kestämistä ja kykyä olla ylimaallisen hyvä ihminen, ei kenenkään tarvitse kestää tuollaista, ja jos olet ap niin en ainakaan sinun kengissäsi pystyisi koskaan antamaan kiusaajille anteeksi. Kantaisin taatusti loppuelämäni vihaa ja katkeruutta heitä kohtaan, en "pääsisi yli", en voisi unohtaa kokemaani, vaikka tietysti elämään pitäisi löytää uutta, positiivista sisältöä. Minua kiusattiin paljon vähemmän väkivaltaisesti, enkä silti pääse siitä koskaan kunnolla yli. En tosin enää tunne minkäänlaista pelkoa kiusaajiani kohtaan, vihaa ja halveksuntaa vain. Edistystä kai sekin.

Tosiaankin ainoa osio, jota ihmettelin, on miespuolisten kiusattujen yleinen taipumus (ei siis välttämättä juuri tämän ketjun tapauksessa) vihata enemmän ja aktiivisemmin naisia, jotka eivät osallistuneet kiusaamiseen, kuin itse kiusaajia. Minusta se kuulostaa kovin vahvasti transferenssilta, ja sinun kuvauksesi vahvistaa käsitystäni: kiusaajat "nujersivat" kiusatun, eikä sitä kokemusta halua kohdata uudelleen edes muistoissa, joten naiset ovat tavallaan paljon helpompi kohde vihalle. Vähäpätöisempiä, heikompia, halveksittavampia olentoja, joilla ei ole muuta virkaa kuin "levitellä vittuaan". Helppohan tuota on vihata, kun sitä kohtaan voi tuntea ylemmyyttä.

Kysymys tietysti kuuluu, miksi status quon pitäisi olla kiusatun mielessä niin kuin kuvailit, että kiusaajat ovat muka ikuisia voittajia ja kerran nujerretut ikuisia häviäjiä. Kiusaajat voittivat ehkä silloin aiemmin, yksipuolisessa pelissä jossa ei ollut sääntöjä eikä mitään järkeä, mutta kukaan meistä ei elämän loppupeleissä voita tai häviä ennen kuin arkun kansi on kiinni.

Lue lisää

Minua on kiusattu peruskoulussa, mutten vihaa naisia mitenkään enemmän. Kiusaajani olivat poikia, mutta oli siinä sivussa joku heidän "tyttöystävänsäkin" joka osallistui nimittelyyn. Enemmänkin siitä meni luottamus kaikkiin ihmisiin. Tietenkin se luottamuksen meneminen naisiin tuntuu pahemmalta, koska naiset tai tytöt on kuitenkin niitä joiden läheisyyttä kaipasi. En kuitenkaan ole missään vaiheessa vihannut naisia. Joten älä yleistä että kaikki kiusatut miehet vihaisi naisia. Minä en nykyään vihaa ketään ja luottamusta ihmisiin olen alkanut saamaan takaisin vasta lähelle kolmikymppisenä. Oma kiusatuksi tulemiseni ei kuitenkaan ollut noin rankkaa kuin ap:llä. Enempi se oli toistuvaa nimittelyä, pilkkanimiä ja henkistä painostusta.

11+14 kirjoitti:

"Epäilemättä kiusatulta vaaditaan ikuista joustoa ja jaksamista olla parempi ihminen. Onhan se kaikille niin paljon mukavampaa."

Jos tuo viittaa minun kirjoitukseeni, johon se on vastauksena, niin se on kyllä vähän erikoinen tulkinta. Minä en todellakaan vaatisi kiusatulta mitään ikuista kestämistä ja kykyä olla ylimaallisen hyvä ihminen, ei kenenkään tarvitse kestää tuollaista, ja jos olet ap niin en ainakaan sinun kengissäsi pystyisi koskaan antamaan kiusaajille anteeksi. Kantaisin taatusti loppuelämäni vihaa ja katkeruutta heitä kohtaan, en "pääsisi yli", en voisi unohtaa kokemaani, vaikka tietysti elämään pitäisi löytää uutta, positiivista sisältöä. Minua kiusattiin paljon vähemmän väkivaltaisesti, enkä silti pääse siitä koskaan kunnolla yli. En tosin enää tunne minkäänlaista pelkoa kiusaajiani kohtaan, vihaa ja halveksuntaa vain. Edistystä kai sekin.

Tosiaankin ainoa osio, jota ihmettelin, on miespuolisten kiusattujen yleinen taipumus (ei siis välttämättä juuri tämän ketjun tapauksessa) vihata enemmän ja aktiivisemmin naisia, jotka eivät osallistuneet kiusaamiseen, kuin itse kiusaajia. Minusta se kuulostaa kovin vahvasti transferenssilta, ja sinun kuvauksesi vahvistaa käsitystäni: kiusaajat "nujersivat" kiusatun, eikä sitä kokemusta halua kohdata uudelleen edes muistoissa, joten naiset ovat tavallaan paljon helpompi kohde vihalle. Vähäpätöisempiä, heikompia, halveksittavampia olentoja, joilla ei ole muuta virkaa kuin "levitellä vittuaan". Helppohan tuota on vihata, kun sitä kohtaan voi tuntea ylemmyyttä.

Kysymys tietysti kuuluu, miksi status quon pitäisi olla kiusatun mielessä niin kuin kuvailit, että kiusaajat ovat muka ikuisia voittajia ja kerran nujerretut ikuisia häviäjiä. Kiusaajat voittivat ehkä silloin aiemmin, yksipuolisessa pelissä jossa ei ollut sääntöjä eikä mitään järkeä, mutta kukaan meistä ei elämän loppupeleissä voita tai häviä ennen kuin arkun kansi on kiinni.

Lue lisää

Omista kiusaajistani vielä sen verran, että nykyään he ketkä minua kiusasivat ovat huonosti menestynyttä roskasakkia, alkoholisteja ja mitä lie syrjäytyneitä hampuuseja ja jotkut jopa rikollisia. Itse taas olen sosiaalisesti menestynyt, älykäs, herkkä ja ulkoiselta habitukseltani jopa suht. tyylikäs. Luottamuksen meneminen ihmisiin, vastakkainen sukupuoli mukaanlukien ja heikko itsetunto ylipäätään, on kuitenkin varmistanut sen, että menestystä naisrintamalla ei ole sanottavammin ollut. Nekin pari naisjuttua mitä on ollut, on kariutunut siitä syystä että olen ollut niin solmussa ja lopulta saanut jotain huonosta itsetunnosta kumpuavia raivokohtauksia ja vetäytynyt omaan kuoreeni. Jälkeenpäin ymmärsin, että yritin (henkisesti) loukata näitä tyttöjä ennen kuin he ehtisivät loukata minua. Näitä muinaishistoriassa koetun kiusattuna olon jättämiä jälkiä tässä yritetään vieläkin selvitellä ja parannella.

11+14 kirjoitti:

Pakko tehdä korjaus edelliseen viestiini, sillä eihän siinä ole mitään epäselvyyttä, että tällaiset tytöt olivat halveksuttavia: "Muistan aina ne tytöt, jotka olivat vieressä hihittämässä kun minua polteltiin sytkärillä ja samat tytöt myöhemmin kiehnäämässä kiduttajieni kanssa." Laskisin nuo tytöt itsekin kiusaajiksi, eli vakka kantensa valitsee... samanlaisia paskoja pojat ja tyttöystävätkin!

En silti ap:n asemassa halveksisi noita tyttöjä *enemmän* kuin kiusaajapoikia, vaan ehkä molempia yhtä paljon. Sitä en vaan edelleenkään tajua, miksi vieressä hihittelevä tyttö on halveksittavampi eli enemmän vastuussa kuin poika, jos poika on se, joka polttaa uhria sytkärillä? Ei niillä ilkeiden tyttöjen suudelmilla niin suurta moraalista arvoa ole! Mikä palkinto tai outo tapaus se sellainen on, että ilkimys-tyttö rakastuu ilkimys-poikaan? Mikä rangaistus se on, ettei ilkimys-tyttö rakastu uhriin? Kuka järkevä ihminen haluaisi tuollaisen tytön itselleen "palkinnoksi"?!

Mutta tämä kohta ap:n viestissä vaivaa minua eniten: "Lukiossa yritin kömpelösti lähestyä kilttejä tyttöjä, jotka eivät olleet osallistunut minun pilkkaamiseeni. Tulin kuitenkin tylysti torjutuksi. Myös kiltit tytöt haaveilivat niista samoista pahoista pojista, joiden kanssa tuhmat tytöt hengailivat." Se kuulostaa vähän siltä, että kirjoittaja laittaa samaan kastiin sivussa nuo hihittelevät tuhmat tytöt, ja kaikki muut tytöt, jotka eivät syystä tai toisesta olleet hänestä kiinnostuneita. Ellei hänellä ole selvännäkijän lahjoja, ap:n oletus, että myös nämä kiltit tytöt haaveilivat pahoista pojista, on pelkkää otaksumista joka sopii hyvin tähän moraaliseen kuvioon, että naiset ovat pohjimmiltaan pahoja ihmisiä, jotka palkitsevat pahuutta ja sylkevät uhrin päälle. Minä taas otaksun, kokemuksieni pohjalta kilttinä lukiolaistyttönä jolla oli kavereina muita kilttejä lukiolaistyttöjä, että tämä ap:n oletus on kaukana totuudesta. Ilkeät pojat saivat minussa aikaan inhoreaktion, mutta en minä silti rakastunut ihan jokaiseen kilttiinkään poikaan, joka sattui tulemaan vastaan. Valitettavasti?

Lue lisää

"En silti ap:n asemassa halveksisi noita tyttöjä *enemmän* kuin kiusaajapoikia, vaan ehkä molempia yhtä paljon."

Tämän allekirjoitan. Tuossa tilanteessa kuitenkin sattuu eniten se, että jotkut eivät vain hyväksy tällaista toiminta, vaan oikein *rohkaisevat* siihen. Vielä kun lasketaan mukaan katkeruus siitä, että nää oikein "rohkeat pahistytöt" voivat tuossa iässä tehdä mitä vain, koska miehillä ei ole oikeutta käyttää väkivaltaa naisia kohtaan. He voivat tehdä mitä lystääväät ja kuitenkin valitsevat tällaiset törkeydet. Täsmälleen samanarvoista - ja ihan yhtä raukkamaista toimintaa, kuin kiusaajienkin osalta.

luonnostaan kilttien miesten täytyy vähintään esittää pahaa tai muuttua siksi aikaa, että saa naisen iskettyä.

tatuoitu lihas kirjoitti:

luonnostaan kilttien miesten täytyy vähintään esittää pahaa tai muuttua siksi aikaa, että saa naisen iskettyä.

taitaa tolla totta!

OIkeastaan minä sympatiseeraan sitä että nämä asiat toistuvat nykyisessäkin koulujärjestelmässä.

Entä jos me ATM:t alkaisimmekin nyt - aikuisina - puolustamaan nykyisiä koulukiusttuja?

Mitä jos lähettäisimme nykyisten sukupolvien koulukiusaajille viestin omista 5-10 vuoden takaisista koulukiusaamiskokemuksistamme? On selvää ettemme voi oikein enää auttaa itseämme - eikä yhteiskuntakaan tietenkään auta meitä vaan palvoo entisiä koulukiusaajia... Mutta entäpä jos me katkaisemmekin koulukiusaamisen kierteen nykyiseltä sukupolvelta?

Oletko koulukiusattu?

Me voimme tehdä asialle jotain - ja me teemme asialle jotain vaikka se tarkoittaisi että me itse kärsimme jokatapauksessa. Miksi meidän pitäisi noudattaa "sääntöjä" - mehän olemme vapaita sellaisesta yksinkertaisesti siksi ettei millään ole mitään väliä eivätkä säännöt koskeneet meitä (paitsi pakot. So?).

MItä jos lähettäisimme kiusaajille ja heidän parempiosaisille vanhemmilleen viestin että heidän kultamussukoiltaan katkeilee nykyään sormia kun he koskevat meidän suojelemiimme lapsiin - niihin tunnollisiin, älykkäisiin, hyväntahtoisiin?

Eikö se ole järkevää? Minua ei haittaa mennä vaikka vankilaan siksi että katkaisen jonkun koulukiusaajan käden, minua - aikuista miestä. En tunne sympatiaa heitä kohtaan. Minä en menetä siinä yhtään mitään paskasta elämästäni. Sensijaan voin auttaa jotakuta kaltaistani suojelemalla hänen eheyttään. Ehkä niin yhteisömme pärjää lopulta paremmin kun kiusaajien hegemonia saadaan murrettua?

Me emme pystyneet puolustautumaan vuosia sitten lapsina. Mutta nyt olemme aikuisia tai nuoria aikuisia.

Nyt pystymme puolustamaan kaltaisiamme.

ANsiuduiwfuiweiufeiu kirjoitti:

OIkeastaan minä sympatiseeraan sitä että nämä asiat toistuvat nykyisessäkin koulujärjestelmässä.

Entä jos me ATM:t alkaisimmekin nyt - aikuisina - puolustamaan nykyisiä koulukiusttuja?

Mitä jos lähettäisimme nykyisten sukupolvien koulukiusaajille viestin omista 5-10 vuoden takaisista koulukiusaamiskokemuksistamme? On selvää ettemme voi oikein enää auttaa itseämme - eikä yhteiskuntakaan tietenkään auta meitä vaan palvoo entisiä koulukiusaajia... Mutta entäpä jos me katkaisemmekin koulukiusaamisen kierteen nykyiseltä sukupolvelta?

Oletko koulukiusattu?

Me voimme tehdä asialle jotain - ja me teemme asialle jotain vaikka se tarkoittaisi että me itse kärsimme jokatapauksessa. Miksi meidän pitäisi noudattaa "sääntöjä" - mehän olemme vapaita sellaisesta yksinkertaisesti siksi ettei millään ole mitään väliä eivätkä säännöt koskeneet meitä (paitsi pakot. So?).

MItä jos lähettäisimme kiusaajille ja heidän parempiosaisille vanhemmilleen viestin että heidän kultamussukoiltaan katkeilee nykyään sormia kun he koskevat meidän suojelemiimme lapsiin - niihin tunnollisiin, älykkäisiin, hyväntahtoisiin?

Eikö se ole järkevää? Minua ei haittaa mennä vaikka vankilaan siksi että katkaisen jonkun koulukiusaajan käden, minua - aikuista miestä. En tunne sympatiaa heitä kohtaan. Minä en menetä siinä yhtään mitään paskasta elämästäni. Sensijaan voin auttaa jotakuta kaltaistani suojelemalla hänen eheyttään. Ehkä niin yhteisömme pärjää lopulta paremmin kun kiusaajien hegemonia saadaan murrettua?

Me emme pystyneet puolustautumaan vuosia sitten lapsina. Mutta nyt olemme aikuisia tai nuoria aikuisia.

Nyt pystymme puolustamaan kaltaisiamme.

Lue lisää

Epäilemättä ajatus synnyttää negatiivisia fiiliksiä koska kyse on lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.

Mutta koulukiusaaminen on lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa joka on yhteisössämme normitettua - vaikka sille normitukselle ei ole mitään perustetta. Tuo "Maan tapa" on uskonnon kaltainen paradigma jota vastaan tulee taistella. Mikäli ihmisillä ei ole sydäntä ja järkeä nähdä kiusaamisen sairautta ja puuttua siihen tarvittavin uhria suojelevin välinein on silloin yhteisömme epäonnistunut ja kylvää jatkossakin kiusaamiskulttuuria - sekä sen pitkäaikaisia negatiivisia seurauksia.

Sitä kutsutaan vastuuttomuudeksi.

Tässä asiassa pitää kysyä että harrastaako vastuuttomuutta kisuaamisen suhteen vai tuomitako ja toimia kiusaamista vastaan toimivin keinoin vaikka se tarkoittaisi moraalisesti väärää lapseen kohdistuvaa väkivaltaa?

Minä olen valmis hyväksymään väkivallan jos se estää kiusaamisen - koska kiusaaminen on väkivaltaa joka hyväksytään katsomalla sormien läpi. Sympatiani ovat uhrin puolella, jos "normaalien ihmisten" sympatiat olisivat uhrien puolella he toimisivat koulukiusaamista vastaan. Mutta nyt koulukiusaaminen on suorastaan kansalaisoikeus joillekuille.

Oikeudeton väkivaltainen taistelu koulukiusaamista vastaan on tasapainottava voima - halusitte tai ette. SIltä pikkusaatanalta katkeaa hampaita ja se on ihan oikein sillä pikkusaatana kiduttaa toisia lapsia. Myöhemmin pikkusaatanasta tulee iso saatana joka epäilemättä jatkaa toisten kyykyttämistä. Sellainen ei ole yhteisölle hyvä asia. Tilanteeseen pitää ja kannattaa puuttua voimallisesti - jos sitä ei tee virallinen puoli jää asian todellinen hoitaminen epäviralliselle taholle.

Entiset koulukiusatut - nujerretut - ovat juurikin hyvä sakki tähän. Heillä ei ole yhteiskunnallista asemaa ja he ovat jokatapauksessa menetettyjä ihmisiä koska heidät kiusattiin elämättömäksi. Juuri sieltä nousee oikeudentunto koska noita ihmisiä koskee kiusaamisen seuraukset niin kouriintuntuvasti ja he ovat esimerkkejä siitä mitä kiusaaja-perkeleet oikeasti aikaansaavat "maan tapaa" noudattaessaan.

ASjfnsdkjkfskdjsdds kirjoitti:

Epäilemättä ajatus synnyttää negatiivisia fiiliksiä koska kyse on lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.

Mutta koulukiusaaminen on lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa joka on yhteisössämme normitettua - vaikka sille normitukselle ei ole mitään perustetta. Tuo "Maan tapa" on uskonnon kaltainen paradigma jota vastaan tulee taistella. Mikäli ihmisillä ei ole sydäntä ja järkeä nähdä kiusaamisen sairautta ja puuttua siihen tarvittavin uhria suojelevin välinein on silloin yhteisömme epäonnistunut ja kylvää jatkossakin kiusaamiskulttuuria - sekä sen pitkäaikaisia negatiivisia seurauksia.

Sitä kutsutaan vastuuttomuudeksi.

Tässä asiassa pitää kysyä että harrastaako vastuuttomuutta kisuaamisen suhteen vai tuomitako ja toimia kiusaamista vastaan toimivin keinoin vaikka se tarkoittaisi moraalisesti väärää lapseen kohdistuvaa väkivaltaa?

Minä olen valmis hyväksymään väkivallan jos se estää kiusaamisen - koska kiusaaminen on väkivaltaa joka hyväksytään katsomalla sormien läpi. Sympatiani ovat uhrin puolella, jos "normaalien ihmisten" sympatiat olisivat uhrien puolella he toimisivat koulukiusaamista vastaan. Mutta nyt koulukiusaaminen on suorastaan kansalaisoikeus joillekuille.

Oikeudeton väkivaltainen taistelu koulukiusaamista vastaan on tasapainottava voima - halusitte tai ette. SIltä pikkusaatanalta katkeaa hampaita ja se on ihan oikein sillä pikkusaatana kiduttaa toisia lapsia. Myöhemmin pikkusaatanasta tulee iso saatana joka epäilemättä jatkaa toisten kyykyttämistä. Sellainen ei ole yhteisölle hyvä asia. Tilanteeseen pitää ja kannattaa puuttua voimallisesti - jos sitä ei tee virallinen puoli jää asian todellinen hoitaminen epäviralliselle taholle.

Entiset koulukiusatut - nujerretut - ovat juurikin hyvä sakki tähän. Heillä ei ole yhteiskunnallista asemaa ja he ovat jokatapauksessa menetettyjä ihmisiä koska heidät kiusattiin elämättömäksi. Juuri sieltä nousee oikeudentunto koska noita ihmisiä koskee kiusaamisen seuraukset niin kouriintuntuvasti ja he ovat esimerkkejä siitä mitä kiusaaja-perkeleet oikeasti aikaansaavat "maan tapaa" noudattaessaan.

Lue lisää

Koulukiusaajat ovat rinnastettavissa rikollisiin joilla on mielenterveydellinen ongelma. Aivan kuten nyt aikuisille on eristävä kriminaali-psykologia pitäisi myös lapsille olla eristävä kriminaali-psykologiansa. Kiusaamisen yksiselitteinen julistaminen antisosiaaliseksi eli VÄÄRÄKSI käytökseksi sekä kyseisestä käytöksestä yhteisöstä sulkeminen (ts. sosiaalisen kontaktien rajoittaminen koska kyseessä on sairaus joka vahingoittaa toisia ihmisiä) olisi minimi-vaatimus.

Toisin sanoen, kiusaajat tulee yksipuolisesti tuomita toiminnastaan. Heidät pitää sulkea määräajaksi ulos systeemistä eikä suinkaan "neuvottelemaan" uhrin ja kiusaajan välillä. Vaan uhria pitää suojella kiusaajan kustannuksella. Ts. sosiaalisen hinnan maksaa kiusaaja. Hänet leimataan eikä uhria pyritä "tasavertaistamaan" kiusaajan kanssa koska SE ALENTAA UHRIN ARVOA. Kiusaaja on toiminnassan arvoton ja se pitää hänelle näyttää selvästi eikä suinkaan "neuvotella" hänen kanssaan kuten nyt tehdään. Kiusaaja jätetään sivuun - erotetaan yhteisöstään - ja uhri korotetaan oikeassa olevaksi, sosiaalisesti hyväksytyksi ja huomion keskipisteeksi.

Se on ainoa tapa puuttua kiusaamiseen oikeasti ja nujertaa kiusaamisen seuraukset. Uhrin ehdoilla, ei kiusaajan. Kiusaaja tekee kiusaajan arvottomaksi ja tuo arvottomuus pitää osoittaa hänelle selvästi. Ns."armo" koskettaa vain niitä jotka luopuvat kiusaamisestaan.

Kuinka kauan yhteisömme silittelee näitä rikollisiin psykopaatteihin rinnastettavia ihmisiä sen sijaan että auttaa uhria ja osoittaa kiusaajalle hänen olevan täydellisen väärässä ja toimivan virheellisesti?

ALSmdlkmdflksmsdfkfd kirjoitti:

Koulukiusaajat ovat rinnastettavissa rikollisiin joilla on mielenterveydellinen ongelma. Aivan kuten nyt aikuisille on eristävä kriminaali-psykologia pitäisi myös lapsille olla eristävä kriminaali-psykologiansa. Kiusaamisen yksiselitteinen julistaminen antisosiaaliseksi eli VÄÄRÄKSI käytökseksi sekä kyseisestä käytöksestä yhteisöstä sulkeminen (ts. sosiaalisen kontaktien rajoittaminen koska kyseessä on sairaus joka vahingoittaa toisia ihmisiä) olisi minimi-vaatimus.

Toisin sanoen, kiusaajat tulee yksipuolisesti tuomita toiminnastaan. Heidät pitää sulkea määräajaksi ulos systeemistä eikä suinkaan "neuvottelemaan" uhrin ja kiusaajan välillä. Vaan uhria pitää suojella kiusaajan kustannuksella. Ts. sosiaalisen hinnan maksaa kiusaaja. Hänet leimataan eikä uhria pyritä "tasavertaistamaan" kiusaajan kanssa koska SE ALENTAA UHRIN ARVOA. Kiusaaja on toiminnassan arvoton ja se pitää hänelle näyttää selvästi eikä suinkaan "neuvotella" hänen kanssaan kuten nyt tehdään. Kiusaaja jätetään sivuun - erotetaan yhteisöstään - ja uhri korotetaan oikeassa olevaksi, sosiaalisesti hyväksytyksi ja huomion keskipisteeksi.

Se on ainoa tapa puuttua kiusaamiseen oikeasti ja nujertaa kiusaamisen seuraukset. Uhrin ehdoilla, ei kiusaajan. Kiusaaja tekee kiusaajan arvottomaksi ja tuo arvottomuus pitää osoittaa hänelle selvästi. Ns."armo" koskettaa vain niitä jotka luopuvat kiusaamisestaan.

Kuinka kauan yhteisömme silittelee näitä rikollisiin psykopaatteihin rinnastettavia ihmisiä sen sijaan että auttaa uhria ja osoittaa kiusaajalle hänen olevan täydellisen väärässä ja toimivan virheellisesti?

Lue lisää

Aijoo. Ja jos lapsi kiusaa koulussa koko perhe pitäisi lähettää automaattisesti - sakon uhalla - psykologin juttusille. Sellaisessa perheessä on jotain pahasti vialla.

KAMKfslsnfdknskfdsnk kirjoitti:

Aijoo. Ja jos lapsi kiusaa koulussa koko perhe pitäisi lähettää automaattisesti - sakon uhalla - psykologin juttusille. Sellaisessa perheessä on jotain pahasti vialla.

Ongelmana on vain se, että yleensä koulukiusatuiksi joutuvat köyhät äpärät, jotka erottaa jo vaatetuksesta. Sitten kun kotonakin on alistettu koko ikä, niin on luonnollista ottaa koulussa alistuja rooli.

Iso osa kiusatuista vaatii sitä apua kiusaajiin verrattuna

realisti m kirjoitti:

Ongelmana on vain se, että yleensä koulukiusatuiksi joutuvat köyhät äpärät, jotka erottaa jo vaatetuksesta. Sitten kun kotonakin on alistettu koko ikä, niin on luonnollista ottaa koulussa alistuja rooli.

Iso osa kiusatuista vaatii sitä apua kiusaajiin verrattuna

Lue lisää

kyllä on että kiusatut tulevat usein tavallista, hyvistä perheistä ja kiusaajat ovat juuri niitä YH:den moraalikasvatusta vaille jääneitä häirikkömukuloita. Kiltteys ja "hyvyys" johtavat kiusaamiseen usein.

Oma näppituntumani kirjoitti:

kyllä on että kiusatut tulevat usein tavallista, hyvistä perheistä ja kiusaajat ovat juuri niitä YH:den moraalikasvatusta vaille jääneitä häirikkömukuloita. Kiltteys ja "hyvyys" johtavat kiusaamiseen usein.

Lue lisää

sinkkuäitejä. He kasvattavat lapsensa siinä missä muutkin.

ANsiuduiwfuiweiufeiu kirjoitti:

OIkeastaan minä sympatiseeraan sitä että nämä asiat toistuvat nykyisessäkin koulujärjestelmässä.

Entä jos me ATM:t alkaisimmekin nyt - aikuisina - puolustamaan nykyisiä koulukiusttuja?

Mitä jos lähettäisimme nykyisten sukupolvien koulukiusaajille viestin omista 5-10 vuoden takaisista koulukiusaamiskokemuksistamme? On selvää ettemme voi oikein enää auttaa itseämme - eikä yhteiskuntakaan tietenkään auta meitä vaan palvoo entisiä koulukiusaajia... Mutta entäpä jos me katkaisemmekin koulukiusaamisen kierteen nykyiseltä sukupolvelta?

Oletko koulukiusattu?

Me voimme tehdä asialle jotain - ja me teemme asialle jotain vaikka se tarkoittaisi että me itse kärsimme jokatapauksessa. Miksi meidän pitäisi noudattaa "sääntöjä" - mehän olemme vapaita sellaisesta yksinkertaisesti siksi ettei millään ole mitään väliä eivätkä säännöt koskeneet meitä (paitsi pakot. So?).

MItä jos lähettäisimme kiusaajille ja heidän parempiosaisille vanhemmilleen viestin että heidän kultamussukoiltaan katkeilee nykyään sormia kun he koskevat meidän suojelemiimme lapsiin - niihin tunnollisiin, älykkäisiin, hyväntahtoisiin?

Eikö se ole järkevää? Minua ei haittaa mennä vaikka vankilaan siksi että katkaisen jonkun koulukiusaajan käden, minua - aikuista miestä. En tunne sympatiaa heitä kohtaan. Minä en menetä siinä yhtään mitään paskasta elämästäni. Sensijaan voin auttaa jotakuta kaltaistani suojelemalla hänen eheyttään. Ehkä niin yhteisömme pärjää lopulta paremmin kun kiusaajien hegemonia saadaan murrettua?

Me emme pystyneet puolustautumaan vuosia sitten lapsina. Mutta nyt olemme aikuisia tai nuoria aikuisia.

Nyt pystymme puolustamaan kaltaisiamme.

Lue lisää

Idea on ihan hyvä. Meidän entisten kiusattujen pitää yhdistää voimamme ja taistella nykyisten ja tulevien kiusattujen puolesta. Mutta kostopartioiden järjestäminen ei tule koskaan onnistumaan. Harvalla on siihen tarpeeksi munaa. Sitäpaitsi toiminnan yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat todella vähäisiä. Ne muutamat uskaliaat heitettäisiin äkkiä Niuvanniemeen. Ja siinä olisi kiusaajille mahdollisuus teettää likaiset työt ulkopuolisilla. Olisi helppoa kertoa valheellinen tarina, jonka seurauksena koulun pahiten kiusattu nynny saisi kostopartiolta turpaansa. Huomatkaa myös, että viime aikojen kouluammuskeluilla ei ollut juurikaan vaikutusta kiusattujen asemaan. Kävi päinvastoin, nyt jokaista nynnyä ja nyhveröä epäillään potentiaaliseksi joukkomurhaajaksi. Ammuskeluista hyötyivät ainoastaan psykiatria ja kaikenmaailman lässyttäjät, joille yhteiskunnan rahahanat ovat nyt auki.

Pitäisi saada aikaiseksi todellinen vyöry, hyökyaalto, joka ravistelee yhteiskuntaa pohjia myöten. Mitä useampi näyttää keskisormea yhteiskunnalle, sitä parempi. Vastalauseen pitää olla sellainen, että jokainen entinen ja nykyinen kiusattu uskaltaa sen tehdä.

Nynny Nyhverö kehittelee ideaa eteenpäin. Sillä aikaa kiusattujen kannattaa noudattaa Nynnyn ohjeita:
http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/p/ohjeita-kiusatulle.html

Oma näppituntumani kirjoitti:

kyllä on että kiusatut tulevat usein tavallista, hyvistä perheistä ja kiusaajat ovat juuri niitä YH:den moraalikasvatusta vaille jääneitä häirikkömukuloita. Kiltteys ja "hyvyys" johtavat kiusaamiseen usein.

Lue lisää

Kiusaaminen ei liity sosioekonomiseen asemaan. Molemmista joukoista tulee sekä psyykkisesti vääristyneitä kiusaajia että niitä kunnollisia ihmisiä. On naurettavaa että teette tästä rahakysymyksen.

Perheen köyhyys voi olla syy kiusaamiselle siinä missä korkea varallisuuskin, tunnetustihan kiusaajat eivät tarvi syitä vaan TEKOSYITÄ.

tullut mieleenkään tehdä rikosilmoitusta asiasta, lapselle ei välttämättä tule. Nuohan olisivat olleet ihan selvää "poliisikamaa", olisi tullut ehkä vanhemmillekin vähän kuluja kasvattamatta jättämisestä. Eihän noi lapsukaiset olleet edes normaaleja. En kadehdi, vaikka loppuelämä olisi miten ulkoisesti menestyksekästä tahansa. Sairas maailma. Onneksi on vielä rehtejäkin ihmisiä, joiden seuraan voi hakeutua lämmittelemään. Ei se määrä, vaan laatu. Musta sellainen kiusattu, joka ei muutu kiusaajien kaltaiseksi, vaan jopa puolustaa muita syrjittyjä, on kuitenkin selvinnyt voittajana ja hänellä on jotain annettavaakin.

Totuus täytyy kertoa myös teistä haarojanne kiusaajille aukaisevista tyttösistä.

Tiedän että nyt vanhempana suakin kaduttaa mutta totuus on totuus...

Quick Silver kirjoitti:

Totuus täytyy kertoa myös teistä haarojanne kiusaajille aukaisevista tyttösistä.

Tiedän että nyt vanhempana suakin kaduttaa mutta totuus on totuus...

*FACEPALM*
Urrrrgghhhh... (mitä minä tein ansaitakseni tämänkin kommentin..)

Meistä?? Ketä meitä täällä on? Mitä ihmeen haaroja? Mistä sinä puhut? Mitä minun pitäisi katua? Mikä totuus?

QuickSapphire kirjoitti:

*FACEPALM*
Urrrrgghhhh... (mitä minä tein ansaitakseni tämänkin kommentin..)

Meistä?? Ketä meitä täällä on? Mitä ihmeen haaroja? Mistä sinä puhut? Mitä minun pitäisi katua? Mikä totuus?

Lue lisää

Totuus on että me tunnemme ja tunteemme eivät välttämättä mahdu sinun ymmärtäämäsi tai suvaitsemaan raamiin jota tarjoat "kohtuudeksi".

Emme ole tai tule koskaan olemaan sellaisia kuin haluat. Me olemme se mitä olemme. Anna lasi - me valumme sen reunojen yli. Anna laatikko ja me tulemme saumoista ulos.

Et voi hallita meitä. Et voi ymmärtää meitä. Vain tunteissasi - syvimpänä vihan, turhautumisen ja epätoivon hetkinä - voit välähdyksenomaisesti tavoittaa hauraan yhteyden todelliseen olemukseemme.

Järkesi on muuttunut tarpeettomaksi ja huvittavaksi leluksi.

Quick Silver kirjoitti:

Totuus täytyy kertoa myös teistä haarojanne kiusaajille aukaisevista tyttösistä.

Tiedän että nyt vanhempana suakin kaduttaa mutta totuus on totuus...

Hetkinen... eikö QuickSapphire ole mies?

ASn je kjew ejkemefk kirjoitti:

Totuus on että me tunnemme ja tunteemme eivät välttämättä mahdu sinun ymmärtäämäsi tai suvaitsemaan raamiin jota tarjoat "kohtuudeksi".

Emme ole tai tule koskaan olemaan sellaisia kuin haluat. Me olemme se mitä olemme. Anna lasi - me valumme sen reunojen yli. Anna laatikko ja me tulemme saumoista ulos.

Et voi hallita meitä. Et voi ymmärtää meitä. Vain tunteissasi - syvimpänä vihan, turhautumisen ja epätoivon hetkinä - voit välähdyksenomaisesti tavoittaa hauraan yhteyden todelliseen olemukseemme.

Järkesi on muuttunut tarpeettomaksi ja huvittavaksi leluksi.

Lue lisää

Runollista! Mutta hä?

"Eniten minua suututtaa tässä tarinassa koululaitos ja opettajat. Eikö kukaan aikuinen muka huomannut mitään?"

Pohjimmiltaan opettajien tehtävä ei mielestäni ole valvoa koulun sosiaalisia suhteita vaan heidän tehtävänsä on ammetaan tietoja ja taitoja oppilaiden päihin. Opettaja on opettaja loppujen lopuksi; ei vahtimestari, poliisi, psykologi tai mikään muukaan instanssi.

Koululaitosta voidaan kritisoida - ja pitääkin kritisoida. Todelliset syypäät ovat niissä jotka näkevät kiusaamiseen puuttumattomuuden BUDJETTI asiana, eli oikeastaan mennään ihan hallintoon asti, kuntatasolla tai valtiotasolla.

Kouluissa pitäisi olla oma järjestysvastaavansa joka otaa aktiivisesti osaa oppilaiden välisiin kahinoihin ja "tuntee tilanteen" ihan oikeasti. Opettajilla on oppisuunnitelman kanssa ihan tarpeeksi puuhaa ja opettajatkin tarvitsevat taukonsa ja valmistautumisnsa seuraaviin tunteihin.

Koulukuraattoreita on liian vähän ja heidän puuttumismekanisminsa kiusaamiseen on väärä tai tehoton. Ts. tämä yksikkö ei jalkaudu mielestäni tarpeeksi aktiivisesti ja usein sinne tapahtumien keskelle. Samoin koulukuraattorin vaitiolovelvollisuus muodostaa kiusaajien suhteen ongelman. MInusta vaitiolovelvollisuudesta voisi luopua kiusaajien kohdalla koska kyse on rikokseen rinnastettavasta asiasta.

ASKnfskjndsddnk kirjoitti:

"Eniten minua suututtaa tässä tarinassa koululaitos ja opettajat. Eikö kukaan aikuinen muka huomannut mitään?"

Pohjimmiltaan opettajien tehtävä ei mielestäni ole valvoa koulun sosiaalisia suhteita vaan heidän tehtävänsä on ammetaan tietoja ja taitoja oppilaiden päihin. Opettaja on opettaja loppujen lopuksi; ei vahtimestari, poliisi, psykologi tai mikään muukaan instanssi.

Koululaitosta voidaan kritisoida - ja pitääkin kritisoida. Todelliset syypäät ovat niissä jotka näkevät kiusaamiseen puuttumattomuuden BUDJETTI asiana, eli oikeastaan mennään ihan hallintoon asti, kuntatasolla tai valtiotasolla.

Kouluissa pitäisi olla oma järjestysvastaavansa joka otaa aktiivisesti osaa oppilaiden välisiin kahinoihin ja "tuntee tilanteen" ihan oikeasti. Opettajilla on oppisuunnitelman kanssa ihan tarpeeksi puuhaa ja opettajatkin tarvitsevat taukonsa ja valmistautumisnsa seuraaviin tunteihin.

Koulukuraattoreita on liian vähän ja heidän puuttumismekanisminsa kiusaamiseen on väärä tai tehoton. Ts. tämä yksikkö ei jalkaudu mielestäni tarpeeksi aktiivisesti ja usein sinne tapahtumien keskelle. Samoin koulukuraattorin vaitiolovelvollisuus muodostaa kiusaajien suhteen ongelman. MInusta vaitiolovelvollisuudesta voisi luopua kiusaajien kohdalla koska kyse on rikokseen rinnastettavasta asiasta.

Lue lisää

Mielestäni opettajilla on varsinkin ala-asteella velvollisuus puuttua lasten sosiaalisiin kuvioihin. Ovathan he nimenomaan kasvatustieteiden maistereita. Kouluilla ei todellakaan ole varaa palkata mitään vahteja, joten opettajat joutuvat pitämään huolen lasten käytöksestä. Mielestäni järjestelmä on kätevä, koska opettajat ovat yleensä hyvin lähellä oppilaita koko koulupäivän ajan. Koulussa ei opiskella pelkästään erilaisia kouluaineita, vaan myös elämää.

No voi voi sinuakin. Ihan raiskattu pikkuinen.
Onpa sulla paljon henkistä selkärankaa.

Voivoivoivoivoivoivi

"Terveen itsetunnon ja hyvän elämän voi saavuttaa myös huonoista lähtökohdista, mutta se vaatii henkistä selkärankaa. Sitä ei kukaan voi tarjota sinulle. "

Siihen on vielä sinulla TODELLA pitkä matka tuollaisen viestin kirjoittamisen jälkeen.

Hankittu elämä kirjoitti:

No voi voi sinuakin. Ihan raiskattu pikkuinen.
Onpa sulla paljon henkistä selkärankaa.

Voivoivoivoivoivoivi

"Terveen itsetunnon ja hyvän elämän voi saavuttaa myös huonoista lähtökohdista, mutta se vaatii henkistä selkärankaa. Sitä ei kukaan voi tarjota sinulle. "

Siihen on vielä sinulla TODELLA pitkä matka tuollaisen viestin kirjoittamisen jälkeen.

Lue lisää

No jopas oli uskomattoman typerä kommentti. Haukuitko kirjoittajaa "Ei voi valittaa" siksi, koska hän on nainen, siksi, koska hän on päässyt yli kiusatuksi tulemisestaan, vai ihan vain saadaksesi tekosyyn päästä kirjoittamaan "Voivoivoivoivoivoivi"? Vaikka itsekin olen koulukiusattu, itsetunnoton ja epäsosiaali ATM, niin tuon kaltaiset kommentit ovat todiste siitä etten ole ihan pohjasakkaa.

Paras "kosto" kiusaajillesi ja raiskaajillesi on se, että he eivät onnistuneet kiusaamisessaan. Olet tasapainoinen ja ilmeisen onnellinen ihminen, ja sinulla on elämä edessäsi.

Vaihtoehtoisesti voisit rypeä itsesäälissä ja katkeruudessa ja olla onneton sillä aikaa kun he jatkaisivat elämäänsä tyytyväisinä itseensä.

Katkeruus ei koskaan vahingoita muiden kuin siihen kiinni jääneen omaa elämää. Kyllähän tähänkin joku taas vastaa että "niin mutta". Niin mutta mitä? Minulla ainakin on vain tämä yksi elämä josta haluan tehdä parhaan mahdollisen niillä eväillä, mitkä on annettu.

Hankittu elämä kirjoitti:

No voi voi sinuakin. Ihan raiskattu pikkuinen.
Onpa sulla paljon henkistä selkärankaa.

Voivoivoivoivoivoivi

"Terveen itsetunnon ja hyvän elämän voi saavuttaa myös huonoista lähtökohdista, mutta se vaatii henkistä selkärankaa. Sitä ei kukaan voi tarjota sinulle. "

Siihen on vielä sinulla TODELLA pitkä matka tuollaisen viestin kirjoittamisen jälkeen.

Lue lisää

kai viestisi tarkoitit, mutta vastaan silti.

Millähän tapaa ap:n tilanne on parantunut siitä että hän on katkeroitunut ja alkanut vihata ihmisiä ja naisia? Onko hänen elämänsä parempaa laadullisesti kun hän on luovuttanut, antanut katkeruudelle, toistenvihalle ja itsevihalle vallan kun mitä hänen elämänsä olisi jos hän olisi pyrkinyt pääsemään menneestä yli?

Vaihtoehtoja ei ole. Jos kokee trauman joka satuttaa, siitä on jotenkin päästävä yli mikäli aikoo elämäänsä jatkaa. Nettiin tunteiden purkaminen voi auttaa hetkellisesti siten että se piristää mielialaa, mutta pitkällä tähtäimellä se ei konkreettisesti nosta elämänlaatua. Sitä nostaa mielekäs työ, hyvät ystävät, hyvä psyykkinen terveys ja parisuhde. Niitä taas ei voi saavuttaa, jos on täynnä vihaa, irrationaalisia pelkoja ja katkeruutta.

Tasapaino on tavoiteltava asia. Jotkut kykenevät työstämään traumansa itse, jotkut tarvitsevat siihen apua. Henkistä vahvuutta se kuitenkin vaatii, koska traumaa työstettäessä on kyettävä elämään trauma läpi uudelleen. Vain siten sen vaikutus nykyiseen elämään voi lakata. Syyttäminen ei auta ketään. Niin kurjaa kun se onkin niin sekä ap:n että minun kiusaajani ovat varmaan unohtaneet että olemme edes olemassa. Ap:n elämään kiusaajat vaikuttavat edelleen joka päivä. Minun elämääni ne vaikuttavat mielialaa alentavasti joskus harvoin, kun asia nousee tunnetasolla voimakkaasti mieleen jos vaikka näen jossain kiusaajani. Sanoisin että minun asiani ovat paremmin koska olen löytänyt rohkeutta kohdata vaikeat asiat ja työstää ne.

---- kirjoitti:

No jopas oli uskomattoman typerä kommentti. Haukuitko kirjoittajaa "Ei voi valittaa" siksi, koska hän on nainen, siksi, koska hän on päässyt yli kiusatuksi tulemisestaan, vai ihan vain saadaksesi tekosyyn päästä kirjoittamaan "Voivoivoivoivoivoivi"? Vaikka itsekin olen koulukiusattu, itsetunnoton ja epäsosiaali ATM, niin tuon kaltaiset kommentit ovat todiste siitä etten ole ihan pohjasakkaa.

Lue lisää

ihan siksi, että tämän palstan tiettyjen miesten mielestä naisen saa raiskata.

11+4 kirjoitti:

Paras "kosto" kiusaajillesi ja raiskaajillesi on se, että he eivät onnistuneet kiusaamisessaan. Olet tasapainoinen ja ilmeisen onnellinen ihminen, ja sinulla on elämä edessäsi.

Vaihtoehtoisesti voisit rypeä itsesäälissä ja katkeruudessa ja olla onneton sillä aikaa kun he jatkaisivat elämäänsä tyytyväisinä itseensä.

Katkeruus ei koskaan vahingoita muiden kuin siihen kiinni jääneen omaa elämää. Kyllähän tähänkin joku taas vastaa että "niin mutta". Niin mutta mitä? Minulla ainakin on vain tämä yksi elämä josta haluan tehdä parhaan mahdollisen niillä eväillä, mitkä on annettu.

Lue lisää

Enkä minä oikeastaan edes halua kostaa. En vaan halua jämähtää koulun käytäville ja antaa sen pilata lapsuuteni ja teini-ikäni lisäksi myös aikuisikääni. Huonot 15 vuotta voi minusta korjata elämällä sen jälkeen hyvät 60 vuotta.

Katkeruus tai viha ei vahingoita kun itseä. Ei taitaisi minun kiusaajiani paljon kiinnostaa jos illat istuisin ja murehtisin sitä mitä he tekivät. Ei siitä olisi hyötyä sen paremmin minulle kun muillekaan.

Jos joku väittää, että katkeruus ja viha tekee elämästä upeaa ja hyvää, haluaisin todella kuulla perusteet? Eikö tärkeämpää ole pyrkiä rakentamaan elämä uudestaan mm. lämpimien ihmissuhteiden kautta? Ei koulukiusaaminen sulje niitä aikuisiällä pois, ei ollenkaan.

Ei voi valittaa kirjoitti:

kai viestisi tarkoitit, mutta vastaan silti.

Millähän tapaa ap:n tilanne on parantunut siitä että hän on katkeroitunut ja alkanut vihata ihmisiä ja naisia? Onko hänen elämänsä parempaa laadullisesti kun hän on luovuttanut, antanut katkeruudelle, toistenvihalle ja itsevihalle vallan kun mitä hänen elämänsä olisi jos hän olisi pyrkinyt pääsemään menneestä yli?

Vaihtoehtoja ei ole. Jos kokee trauman joka satuttaa, siitä on jotenkin päästävä yli mikäli aikoo elämäänsä jatkaa. Nettiin tunteiden purkaminen voi auttaa hetkellisesti siten että se piristää mielialaa, mutta pitkällä tähtäimellä se ei konkreettisesti nosta elämänlaatua. Sitä nostaa mielekäs työ, hyvät ystävät, hyvä psyykkinen terveys ja parisuhde. Niitä taas ei voi saavuttaa, jos on täynnä vihaa, irrationaalisia pelkoja ja katkeruutta.

Tasapaino on tavoiteltava asia. Jotkut kykenevät työstämään traumansa itse, jotkut tarvitsevat siihen apua. Henkistä vahvuutta se kuitenkin vaatii, koska traumaa työstettäessä on kyettävä elämään trauma läpi uudelleen. Vain siten sen vaikutus nykyiseen elämään voi lakata. Syyttäminen ei auta ketään. Niin kurjaa kun se onkin niin sekä ap:n että minun kiusaajani ovat varmaan unohtaneet että olemme edes olemassa. Ap:n elämään kiusaajat vaikuttavat edelleen joka päivä. Minun elämääni ne vaikuttavat mielialaa alentavasti joskus harvoin, kun asia nousee tunnetasolla voimakkaasti mieleen jos vaikka näen jossain kiusaajani. Sanoisin että minun asiani ovat paremmin koska olen löytänyt rohkeutta kohdata vaikeat asiat ja työstää ne.

Lue lisää

Eli olet niin helvetin rohkea, vahva itsetunoinen ja henkisesti vahva kuin sitten tämä aloittaja?

Sinulla on selkeä "olen parempi kuin kaikki muut jotka kärsivät jostain vähemmästä tai samanlaisesta kuin minä" kompleksi.

Sinuna olisin kannustanut aloittajaa enkä syyttänyt häntä siitä että hän on jumiutunut katkeraksi.

Mutta sinä oletkin varmaan näitä positiivisuus ja "se mikä ei tapa vahvistaa" pillipiipareita jotka jauhavat hyvästä itsetunnosta.

Kaikille ei käy yhtä hyvin kuin sinulle eikä se elämä muutu välttämättä paremmaksi. Tällöin vanhat jutut painavat enemmän kuin jos elämä on kirkastunut.

Älä nyt kuvittele että olet maailman paras ihminen ja muut ovat katkeria luusereita.

Olen selvinnyt aikamoisesta paskasta minäkin mutten voi sietää tuollaista "selvisin kaikesta ja nyt olen niin superihiminen ja kaikki muut jotka eivät selviä näin helpolla ovat vain surkeita ja säälittäviä valittajia".

Pahoittelen raiskauskommenttia.

Kannusta äläkä syyttele.

"inun elämääni ne vaikuttavat mielialaa alentavasti joskus harvoin, kun asia nousee tunnetasolla voimakkaasti mieleen jos vaikka näen jossain kiusaajani."

Eli olet edelleen kiinni mennessä. Niinpä niin...

---- kirjoitti:

No jopas oli uskomattoman typerä kommentti. Haukuitko kirjoittajaa "Ei voi valittaa" siksi, koska hän on nainen, siksi, koska hän on päässyt yli kiusatuksi tulemisestaan, vai ihan vain saadaksesi tekosyyn päästä kirjoittamaan "Voivoivoivoivoivoivi"? Vaikka itsekin olen koulukiusattu, itsetunnoton ja epäsosiaali ATM, niin tuon kaltaiset kommentit ovat todiste siitä etten ole ihan pohjasakkaa.

Lue lisää

Ei vaan ylemmyys omaan mahtavuuteen jota yleensä säestetään kommenteilla omasta hyvästä itsetunnosta, rohkeudesta, tasapainosta ja henkisestä vahvuudesa verrattuna johonkuhun toiseen joka ei ole selvinnyt samanlaisista tai vastaavista hankaluuksista.

Minä voin olla pohjasakkaa, mutta ainakaan en vähättele toisten ihmisten kokemaa vääryyttä omien vaikeuksien rinnalla tai sitä että olen selvinnyt niistä koska on niin kova jätkä tai muija.

Ei voi valittaa kirjoitti:

Enkä minä oikeastaan edes halua kostaa. En vaan halua jämähtää koulun käytäville ja antaa sen pilata lapsuuteni ja teini-ikäni lisäksi myös aikuisikääni. Huonot 15 vuotta voi minusta korjata elämällä sen jälkeen hyvät 60 vuotta.

Katkeruus tai viha ei vahingoita kun itseä. Ei taitaisi minun kiusaajiani paljon kiinnostaa jos illat istuisin ja murehtisin sitä mitä he tekivät. Ei siitä olisi hyötyä sen paremmin minulle kun muillekaan.

Jos joku väittää, että katkeruus ja viha tekee elämästä upeaa ja hyvää, haluaisin todella kuulla perusteet? Eikö tärkeämpää ole pyrkiä rakentamaan elämä uudestaan mm. lämpimien ihmissuhteiden kautta? Ei koulukiusaaminen sulje niitä aikuisiällä pois, ei ollenkaan.

Lue lisää

Vihan sijasta siis suuntaat kohteeksi ne kaikkein selkeästi itsesi kaltaiset uhrit eli katkeroituneet ihmiset jotka ovat kärsineet mutta eivät ole vielä selvinneet siitä yli?

Kylläpä nyt kiusaajat hierovat käsiään kun ovat saaneet uuden kiusaajan joukkoonsa.

Lopulta olet aivan samanlainen kuin he.

Hankittu elämä kirjoitti:

Ei vaan ylemmyys omaan mahtavuuteen jota yleensä säestetään kommenteilla omasta hyvästä itsetunnosta, rohkeudesta, tasapainosta ja henkisestä vahvuudesa verrattuna johonkuhun toiseen joka ei ole selvinnyt samanlaisista tai vastaavista hankaluuksista.

Minä voin olla pohjasakkaa, mutta ainakaan en vähättele toisten ihmisten kokemaa vääryyttä omien vaikeuksien rinnalla tai sitä että olen selvinnyt niistä koska on niin kova jätkä tai muija.

Lue lisää

se on tietenkin rivien välistä lukea, eikö vaan?

No, olet väärässä. En ole väittänyt olevani maailman rohkein tai parasitsetuntoisin ihminen, mutta väitän että vaaditaan rohkeutta oikeasti työstää menneet traumat. Luovuttaminen on helpoin tie ja se pilaa elämän.

Hankittu elämä kirjoitti:

Eli olet niin helvetin rohkea, vahva itsetunoinen ja henkisesti vahva kuin sitten tämä aloittaja?

Sinulla on selkeä "olen parempi kuin kaikki muut jotka kärsivät jostain vähemmästä tai samanlaisesta kuin minä" kompleksi.

Sinuna olisin kannustanut aloittajaa enkä syyttänyt häntä siitä että hän on jumiutunut katkeraksi.

Mutta sinä oletkin varmaan näitä positiivisuus ja "se mikä ei tapa vahvistaa" pillipiipareita jotka jauhavat hyvästä itsetunnosta.

Kaikille ei käy yhtä hyvin kuin sinulle eikä se elämä muutu välttämättä paremmaksi. Tällöin vanhat jutut painavat enemmän kuin jos elämä on kirkastunut.

Älä nyt kuvittele että olet maailman paras ihminen ja muut ovat katkeria luusereita.

Olen selvinnyt aikamoisesta paskasta minäkin mutten voi sietää tuollaista "selvisin kaikesta ja nyt olen niin superihiminen ja kaikki muut jotka eivät selviä näin helpolla ovat vain surkeita ja säälittäviä valittajia".

Pahoittelen raiskauskommenttia.

Kannusta äläkä syyttele.

"inun elämääni ne vaikuttavat mielialaa alentavasti joskus harvoin, kun asia nousee tunnetasolla voimakkaasti mieleen jos vaikka näen jossain kiusaajani."

Eli olet edelleen kiinni mennessä. Niinpä niin...

Lue lisää

Missä olen syyllistänyt ketään? Olen vain todennut mikä ei auta. Aloittajaa ei auta elämässä eteenpäin marttyyrointi, katkeruus tai muiden sympatia. Se on fakta. Keskustelupalstalla voidaan olla miten myötäeläviä vaan, mutta aloittajan elämä ei konkreettisesti parane siitä. Se paranee toimimalla. Siihen toimiiko ap taas me anonyymit keskustelupalstalaiset emme voi vaikuttaa.

"Mutta sinä oletkin varmaan näitä positiivisuus ja "se mikä ei tapa vahvistaa" pillipiipareita jotka jauhavat hyvästä itsetunnosta."

En ole. Olen perusluonteeltani aika kyyninen ja kova (lue rationaalinen) ihminen.

"Kaikille ei käy yhtä hyvin kuin sinulle eikä se elämä muutu välttämättä paremmaksi. Tällöin vanhat jutut painavat enemmän kuin jos elämä on kirkastunut."

Ei, se elämä ei todellakaan itsestään muutu paremmaksi. Onko tämä nyt ainoa asia minkä olet ymmärtänyt oikein? Kukaan ei tosiaan tule koputtelemaan oven taakse ja tarjoa supermallityttöystävää ja lottovoittoa, vaan ihan kaikki on pakko ansaita itse.

"Olen selvinnyt aikamoisesta paskasta minäkin mutten voi sietää tuollaista "selvisin kaikesta ja nyt olen niin superihiminen ja kaikki muut jotka eivät selviä näin helpolla ovat vain surkeita ja säälittäviä valittajia"."

Voi nyyhky tätä rivien välistä arvailun taitoa. Opettele edes lukemaan rivien välistä oikein jos niin on pakko tehdä.

Hankittu elämä kirjoitti:

Vihan sijasta siis suuntaat kohteeksi ne kaikkein selkeästi itsesi kaltaiset uhrit eli katkeroituneet ihmiset jotka ovat kärsineet mutta eivät ole vielä selvinneet siitä yli?

Kylläpä nyt kiusaajat hierovat käsiään kun ovat saaneet uuden kiusaajan joukkoonsa.

Lopulta olet aivan samanlainen kuin he.

Lue lisää

"Vihan sijasta siis suuntaat kohteeksi ne kaikkein selkeästi itsesi kaltaiset uhrit eli katkeroituneet ihmiset jotka ovat kärsineet mutta eivät ole vielä selvinneet siitä yli?"

Miksi kohteeksi? Missä ihmeessä olen esittänyt vihaavani ap:tä tai muita trauman kokeneita? Sinun harhoissasi?

Ei voi valittaa kirjoitti:

Missä olen syyllistänyt ketään? Olen vain todennut mikä ei auta. Aloittajaa ei auta elämässä eteenpäin marttyyrointi, katkeruus tai muiden sympatia. Se on fakta. Keskustelupalstalla voidaan olla miten myötäeläviä vaan, mutta aloittajan elämä ei konkreettisesti parane siitä. Se paranee toimimalla. Siihen toimiiko ap taas me anonyymit keskustelupalstalaiset emme voi vaikuttaa.

"Mutta sinä oletkin varmaan näitä positiivisuus ja "se mikä ei tapa vahvistaa" pillipiipareita jotka jauhavat hyvästä itsetunnosta."

En ole. Olen perusluonteeltani aika kyyninen ja kova (lue rationaalinen) ihminen.

"Kaikille ei käy yhtä hyvin kuin sinulle eikä se elämä muutu välttämättä paremmaksi. Tällöin vanhat jutut painavat enemmän kuin jos elämä on kirkastunut."

Ei, se elämä ei todellakaan itsestään muutu paremmaksi. Onko tämä nyt ainoa asia minkä olet ymmärtänyt oikein? Kukaan ei tosiaan tule koputtelemaan oven taakse ja tarjoa supermallityttöystävää ja lottovoittoa, vaan ihan kaikki on pakko ansaita itse.

"Olen selvinnyt aikamoisesta paskasta minäkin mutten voi sietää tuollaista "selvisin kaikesta ja nyt olen niin superihiminen ja kaikki muut jotka eivät selviä näin helpolla ovat vain surkeita ja säälittäviä valittajia"."

Voi nyyhky tätä rivien välistä arvailun taitoa. Opettele edes lukemaan rivien välistä oikein jos niin on pakko tehdä.

Lue lisää

olet sitä mieltä, että joka ei selviä on luuseri ja ansainnut kohtalonsa

Eli pohjimmiltaan kirjoitti:

olet sitä mieltä, että joka ei selviä on luuseri ja ansainnut kohtalonsa

Olen sitä mieltä, että kukaan toinen ei voi auttaa selviämään, vaan siihen voi vaikuttaa vain itse. Aikakonetta en omista eikä sitä omista kukaan muukaan, joten menneitä ei voi muuttaa. Realisti olen siinä mielessä, että tiedostan sen että ulkoapäin apua harvemmin tullaan tarjoamaan. Sitä täytyy hakea itse, ja itse ne traumatkin täytyy työstää. Ihan itse täytyy muodostaa käsitys siitä mitä tulevaisuudeltaan haluaa ja ihan itse pitää tehdä töitä saavuttaakseen haluamansa. Maailmassa ei saa mitään ilmaiseksi, jotkut vielä vähemmän kun toiset.

Tottakai tämän nyt voi kääntää siihen että minä olen paha mutta en ole. Jos sinä oikeasti osaat neuvoa ap:ta toimimaan oman itsensä eteen ilman että ap:n tarvitsee tehdä itse mitään niin neuvo toki. Sellaista konstia vain ei ole. Jopa terapiassa potilaan pitää itse työstää traumansa, ja ap:n tapauksessa terapia voisi olla ihan hyvä ja varteenotettava vaihtoehto.

Voit tietenkin alkaa marisemaan myös sitä että joillain on helpommat lähtökohdat kun toisilla. Varmaan niin, mutta mitä konkreettista parannusta mihinkään siitäkään valittaminen tuo? Niihin lähtökohtiinkaan kun ei voi etenkään jälkikäteen vaikuttaa.

Hankittu elämä kirjoitti:

Eli olet niin helvetin rohkea, vahva itsetunoinen ja henkisesti vahva kuin sitten tämä aloittaja?

Sinulla on selkeä "olen parempi kuin kaikki muut jotka kärsivät jostain vähemmästä tai samanlaisesta kuin minä" kompleksi.

Sinuna olisin kannustanut aloittajaa enkä syyttänyt häntä siitä että hän on jumiutunut katkeraksi.

Mutta sinä oletkin varmaan näitä positiivisuus ja "se mikä ei tapa vahvistaa" pillipiipareita jotka jauhavat hyvästä itsetunnosta.

Kaikille ei käy yhtä hyvin kuin sinulle eikä se elämä muutu välttämättä paremmaksi. Tällöin vanhat jutut painavat enemmän kuin jos elämä on kirkastunut.

Älä nyt kuvittele että olet maailman paras ihminen ja muut ovat katkeria luusereita.

Olen selvinnyt aikamoisesta paskasta minäkin mutten voi sietää tuollaista "selvisin kaikesta ja nyt olen niin superihiminen ja kaikki muut jotka eivät selviä näin helpolla ovat vain surkeita ja säälittäviä valittajia".

Pahoittelen raiskauskommenttia.

Kannusta äläkä syyttele.

"inun elämääni ne vaikuttavat mielialaa alentavasti joskus harvoin, kun asia nousee tunnetasolla voimakkaasti mieleen jos vaikka näen jossain kiusaajani."

Eli olet edelleen kiinni mennessä. Niinpä niin...

Lue lisää

Sinä kyllä luet tämän toisen ihmisen tekstiä kuin piru Raamattua. Mitään ylimielistä tai muita syyllistävää ei mielestäni ole hänen tekstistään luettavissa. Hän vain kertoo asiat niin kuin ne ovat olleet ja osaa perustella hyvin väitteensä.

Teksteissä ei mielestäni näy mitään itsensä suitsuttamista ja muiden alentamista. Kirjoittaja vain tuo ilmi, että on mahdollista päästä yli mistä tahansa. Se on totta. On olemassa ihmisiä, jotka ovat aivan käsittämättömän hirveästä lapsuudesta huolimatta kasvaneet onnellisiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi. He ovat usein vain päättäneet, että eivät halua elää elämää, jossa he vellovat menneisyyden traumoissa. Ei se helppoa ole, mutta ei mahdotontakaan. Loppujen lopuksi sitä huomaa, että elämässä on kyse lähinnä omista valinnoista, kun uskaltaa ajatella järjellä, eikä pelkällä tunteella.

Hankittu elämä kirjoitti:

Vihan sijasta siis suuntaat kohteeksi ne kaikkein selkeästi itsesi kaltaiset uhrit eli katkeroituneet ihmiset jotka ovat kärsineet mutta eivät ole vielä selvinneet siitä yli?

Kylläpä nyt kiusaajat hierovat käsiään kun ovat saaneet uuden kiusaajan joukkoonsa.

Lopulta olet aivan samanlainen kuin he.

Lue lisää

Viestisi ei kyllä liittynyt mitenkään viestiin, johon vastasit. Teet näköjään omia johtopäätelmiäsi sen perusteella, mihin haluat uskoa.

Ei voi valittaa kirjoitti:

ihan siksi, että tämän palstan tiettyjen miesten mielestä naisen saa raiskata.

kaikkien miesten mielestä yli yhden miehen käyttämän naisen saa raiskata.

22 kirjoitti:

Viestisi ei kyllä liittynyt mitenkään viestiin, johon vastasit. Teet näköjään omia johtopäätelmiäsi sen perusteella, mihin haluat uskoa.

Vastasin näemmä väärään viestiin. Tarkoitus oli sanoa tuo nimimerkille "Hankittu elämä".

Tavallaan hyvä viesti, mutta onko tosissaan fiksua noin ylimielisesti vähätellä sitä, mitä aloittaja on kokenut? Joo, ei hänen kokemuksillaan väliä, koska olet - *omasta mielestäsi* - kokenut pahempaa. Sinulla tuskin on mitään käsitystä siitä, millaista miesten puolella kiusaaminen voi pahimmillaan olla. Vielä kun meidän elämässämme itsetunto on ehdottomasti tärkein osa-alue ja suorituspaineet ovat jatkuvasti läsnä.

No haloo nyt. Tietyllä tavalla olen samaa mieltä siitä, että kannattaa oppia pistämään hanttiin ja tappelemaankin. Mutta eivät kaikki jossain ala- ja ylä-asteella pysty siihen. Ei kiusatut ole niitä, jotka ovat väärässä, vaan kiusaajat, se täytyy pitää päällimmäisenä.

kiusaajat ovat kuitenkaan syöneet kiusattua. Kaikenlaisia omatekoisia taisteluista kyseenalaisesta kunniasta ja asemasta tietysti voidaan käydä, mutta sellaiset pelit pitäisi aikuisten viheltää nopeasti poikki. Ei ole tarkoitus, että moinen lapsellinen roska siirtyy aikuisten maailmaan (kuten tosin on ennenkin tapahtunut), joten kasvatusta tähän kohtaan.

Heikkoutta on se, että käy heikompiensa kimppuun. Ihminen ei ole eläin joka taistelee selviytymisestään. Ihminen on sivistynyt, älykäs. Ihmisen tulisi tietää paremmin nämä asiat. Sitä paitsi ihminen on muuttanut jo evoluutiotaan. Se ei ole enää luonnollista.
Heikompikin voi älykkyydellään voittaa. Fyysisesti heikko voi silti olla henkisesti vahvempi. Itse olen koulukiusattu ja olin silloin omaksunut kristillisen uskoni perusteet, että rakasta lähimmäistäsi ja vihollistasikin. Käännä toinenkin poski. Se näyttää heikolta, mutta vaatii sisäistä voimaa. Näin tein ja toki kärsin kiusaamista, mutta kerta toisensa jälkeen kerroin vaan opettajalle ja pian heidän oli pakko tehdä jotain kun joka kerta vaan kerroin. Annoin heille anteeksi kiusaamisensa, koska vihan pito ja katkeroituminen vaan syö sisintä. Näin pääsin vapaaksi osasta tuskaa. Myöhemmin toinen kiusaajistani pyysi anteeksi. Hän oli kokenut uskonnollisen heräämisen ja hänestä tulikin sitten pappi!

Nykyään kyllä olen sitä mieltä, että jos kiusaaminen on väkivaltaista niin saa toki puolustaa itseään. Kunhan sen tekee viimeisenä keinona. Vähän sama, kuin sodassa. Uskovana kristittynä silti olisin valmis menemään sotaan, jos Suomeen hyökättäisiin.

Se mikä on kiusaamisesta jäänyt on toki aika rankkaa. Heikko itsetunto ja esiintymispelko. Olen kyllä sosiaalinen, mutta kynnys itse aloitteen tekemiseen uusien ystävien tai vaikka jopa tyttöystävän löytämiseksi on liian korkea silti. Näin 33-v parisuhde historia on lyhyt. Yksi lyhyt suhde eikä muita. Se on heikon itsetunnon aikaansaamaa, mutta toki siihen vaikuttaa kristillinen uskonikin. Ei baareilua, ei mitään yhden illan juttuja jne. Eikä kyllä kiinnostaisikaan.

Mutta pointtini on tämä, heikkoja PITÄÄ puolustaa ja joka kiusaa heikompiaan on pelkuri itse.

ATMNumber7777

ATMNumber7777 kirjoitti:

Heikkoutta on se, että käy heikompiensa kimppuun. Ihminen ei ole eläin joka taistelee selviytymisestään. Ihminen on sivistynyt, älykäs. Ihmisen tulisi tietää paremmin nämä asiat. Sitä paitsi ihminen on muuttanut jo evoluutiotaan. Se ei ole enää luonnollista.
Heikompikin voi älykkyydellään voittaa. Fyysisesti heikko voi silti olla henkisesti vahvempi. Itse olen koulukiusattu ja olin silloin omaksunut kristillisen uskoni perusteet, että rakasta lähimmäistäsi ja vihollistasikin. Käännä toinenkin poski. Se näyttää heikolta, mutta vaatii sisäistä voimaa. Näin tein ja toki kärsin kiusaamista, mutta kerta toisensa jälkeen kerroin vaan opettajalle ja pian heidän oli pakko tehdä jotain kun joka kerta vaan kerroin. Annoin heille anteeksi kiusaamisensa, koska vihan pito ja katkeroituminen vaan syö sisintä. Näin pääsin vapaaksi osasta tuskaa. Myöhemmin toinen kiusaajistani pyysi anteeksi. Hän oli kokenut uskonnollisen heräämisen ja hänestä tulikin sitten pappi!

Nykyään kyllä olen sitä mieltä, että jos kiusaaminen on väkivaltaista niin saa toki puolustaa itseään. Kunhan sen tekee viimeisenä keinona. Vähän sama, kuin sodassa. Uskovana kristittynä silti olisin valmis menemään sotaan, jos Suomeen hyökättäisiin.

Se mikä on kiusaamisesta jäänyt on toki aika rankkaa. Heikko itsetunto ja esiintymispelko. Olen kyllä sosiaalinen, mutta kynnys itse aloitteen tekemiseen uusien ystävien tai vaikka jopa tyttöystävän löytämiseksi on liian korkea silti. Näin 33-v parisuhde historia on lyhyt. Yksi lyhyt suhde eikä muita. Se on heikon itsetunnon aikaansaamaa, mutta toki siihen vaikuttaa kristillinen uskonikin. Ei baareilua, ei mitään yhden illan juttuja jne. Eikä kyllä kiinnostaisikaan.

Mutta pointtini on tämä, heikkoja PITÄÄ puolustaa ja joka kiusaa heikompiaan on pelkuri itse.

ATMNumber7777

Lue lisää

toi ATM-viljely.

Se alkaa minu ykjsinkertaisesti vituttamaan, koska leimaat kaikki muutkin.

Sä itse kerjäät kiusatuksi tulemista, koska leimaat itsesi ATM:ksi.

ATMNumber7777 kirjoitti:

Heikkoutta on se, että käy heikompiensa kimppuun. Ihminen ei ole eläin joka taistelee selviytymisestään. Ihminen on sivistynyt, älykäs. Ihmisen tulisi tietää paremmin nämä asiat. Sitä paitsi ihminen on muuttanut jo evoluutiotaan. Se ei ole enää luonnollista.
Heikompikin voi älykkyydellään voittaa. Fyysisesti heikko voi silti olla henkisesti vahvempi. Itse olen koulukiusattu ja olin silloin omaksunut kristillisen uskoni perusteet, että rakasta lähimmäistäsi ja vihollistasikin. Käännä toinenkin poski. Se näyttää heikolta, mutta vaatii sisäistä voimaa. Näin tein ja toki kärsin kiusaamista, mutta kerta toisensa jälkeen kerroin vaan opettajalle ja pian heidän oli pakko tehdä jotain kun joka kerta vaan kerroin. Annoin heille anteeksi kiusaamisensa, koska vihan pito ja katkeroituminen vaan syö sisintä. Näin pääsin vapaaksi osasta tuskaa. Myöhemmin toinen kiusaajistani pyysi anteeksi. Hän oli kokenut uskonnollisen heräämisen ja hänestä tulikin sitten pappi!

Nykyään kyllä olen sitä mieltä, että jos kiusaaminen on väkivaltaista niin saa toki puolustaa itseään. Kunhan sen tekee viimeisenä keinona. Vähän sama, kuin sodassa. Uskovana kristittynä silti olisin valmis menemään sotaan, jos Suomeen hyökättäisiin.

Se mikä on kiusaamisesta jäänyt on toki aika rankkaa. Heikko itsetunto ja esiintymispelko. Olen kyllä sosiaalinen, mutta kynnys itse aloitteen tekemiseen uusien ystävien tai vaikka jopa tyttöystävän löytämiseksi on liian korkea silti. Näin 33-v parisuhde historia on lyhyt. Yksi lyhyt suhde eikä muita. Se on heikon itsetunnon aikaansaamaa, mutta toki siihen vaikuttaa kristillinen uskonikin. Ei baareilua, ei mitään yhden illan juttuja jne. Eikä kyllä kiinnostaisikaan.

Mutta pointtini on tämä, heikkoja PITÄÄ puolustaa ja joka kiusaa heikompiaan on pelkuri itse.

ATMNumber7777

Lue lisää

"Uskovana kristittynä silti olisin valmis menemään sotaan, jos Suomeen hyökättäisiin. "

Myös silloin jos Suomi itse on omalla toiminnallaan provosoinut sotaa vaikkapa liittoutumalla jonkun sotivan maan kanssa vaikka liitolle ei ole ehdotonta välttämättömyyttä ja sitä suomessa laajalti oltaisiin vastustettu?

itse tullut silkkihansikkain kohdelluksi.

Hyvä on sanoa kun kirjoitti:

itse tullut silkkihansikkain kohdelluksi.

Vaikuttaa siltä, että olet tehnyt mitä voit. Joskus lapsuudessa ja nuoruudessa saadut psyykkiset vammat ovat kuitenkin sitä tasoa, ettei niitä voi itse parantaa. Käsitykseni mukaan paras mitä voisit tehdä nyt on kääntyä. jonkun asiantuntevan psykoterapeutin/analyytikon puoleen. Psyykkiset haavasi on mahdollista parantaa, mutta se vie aikaa. Muistathan, että psykoterapeutin tms luo hakeutuminen ei tarkoita, että mielenterveydessäsi olisi mitään vikaa. Päinvastoin vaikutat tavallista selväjärkisemmältä kaverilta. Mutta sinun sydämesi on särkynyt ja se on ongelma, joka sinun pitäisi yrittää ratkaista.

Samoin minä olen ollut koulukiusattu, mutta lähinnä henkisesti vain. Silti se on vaikuttanut itsetuntooni ja myöhempiin sosiaalisiin suhteisiini. En uskalla tehdä aloitteita ja oletan herkästi, että ihmiset eivät pidä minusta, jos en saa vastakaikua ystävällisyydelleni. Kun kuulen, että jossain supistaan, naureskellaan tai puhutaan pahaa jostakin, oletan heti, että he puhuvat minusta. Ihan kaikkialla, tuntemattomatkin. Silti jollain naiivilla tavalla haluan uskoa kaikista pelkkää hyvää, kunnes toisin todistetaan.

Haluaisin auttaa entisiä koulukiusattuja kostamisessa. Vihaan sydämestäni kaikkia koulukiusaajia (samoin työpaikkakiusaajia), enkä voi ollenkaan ymmärtää, miten kukaan voi hyväksyä kiusaamista missään olosuhteissa. Itse olen kaunis ja jollain tasolla menestynytkin (ainakin opiskeluissa), mutta valitsisin seurustelukumppanikseni ehdottomasti mieluummin entisen kiusatun kuin kiusaajan. Toivotan kaikkea pahaa kiusaajille! En anna ikinä anteeksi. Jos joskus tulee mahdollisuus kostaa entisille kiusaajilleni (niin koulussa kuin työelämässäkin), niin teen sen!

Vaikka en mihinkään yliluonnolliseen uskokaan, niin kiusaajat ovat elävä esimerkki siitä, että pahuutta on olemassa. He ovat psykopaatteja ja heidät pitäisi kaikki lähettää loppuelämäksi Siperiaan pakkoleirille. Harmi vaan, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan pahoja, koska he pystyvät passiivisesti katsomaan pahuutta vierestä halveksien tekemättä mitään. Sen osoittaa jo sekin, miten tuotantoeläimiä kohdellaan, ja kuinka ihmiset ostavat kaupasta halvinta tarjouslihaa yhtään miettimättä, millaista kärsimystä tuotantoeläimen elämä on ollut.

Itse olen kasvissyöjä nimenomaan siksi, koska en siedä sitä, miten tuotantoeläimiä kohdellaan. Ne ovat yhtä lailla tuntevia ja älykkäitä olentoja kuin mekin. Siksi en halua, että yksikään eläin joutuu kärsimään takiani. En myöskään osta nahkakenkiä, koska nahka on useimmiten peräisin Kiinasta, jossa eläimet valitettavan useissa tapauksissa nyljetään elävältä.

Hymytyttö-Hki kirjoitti:

Samoin minä olen ollut koulukiusattu, mutta lähinnä henkisesti vain. Silti se on vaikuttanut itsetuntooni ja myöhempiin sosiaalisiin suhteisiini. En uskalla tehdä aloitteita ja oletan herkästi, että ihmiset eivät pidä minusta, jos en saa vastakaikua ystävällisyydelleni. Kun kuulen, että jossain supistaan, naureskellaan tai puhutaan pahaa jostakin, oletan heti, että he puhuvat minusta. Ihan kaikkialla, tuntemattomatkin. Silti jollain naiivilla tavalla haluan uskoa kaikista pelkkää hyvää, kunnes toisin todistetaan.

Haluaisin auttaa entisiä koulukiusattuja kostamisessa. Vihaan sydämestäni kaikkia koulukiusaajia (samoin työpaikkakiusaajia), enkä voi ollenkaan ymmärtää, miten kukaan voi hyväksyä kiusaamista missään olosuhteissa. Itse olen kaunis ja jollain tasolla menestynytkin (ainakin opiskeluissa), mutta valitsisin seurustelukumppanikseni ehdottomasti mieluummin entisen kiusatun kuin kiusaajan. Toivotan kaikkea pahaa kiusaajille! En anna ikinä anteeksi. Jos joskus tulee mahdollisuus kostaa entisille kiusaajilleni (niin koulussa kuin työelämässäkin), niin teen sen!

Vaikka en mihinkään yliluonnolliseen uskokaan, niin kiusaajat ovat elävä esimerkki siitä, että pahuutta on olemassa. He ovat psykopaatteja ja heidät pitäisi kaikki lähettää loppuelämäksi Siperiaan pakkoleirille. Harmi vaan, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan pahoja, koska he pystyvät passiivisesti katsomaan pahuutta vierestä halveksien tekemättä mitään. Sen osoittaa jo sekin, miten tuotantoeläimiä kohdellaan, ja kuinka ihmiset ostavat kaupasta halvinta tarjouslihaa yhtään miettimättä, millaista kärsimystä tuotantoeläimen elämä on ollut.

Itse olen kasvissyöjä nimenomaan siksi, koska en siedä sitä, miten tuotantoeläimiä kohdellaan. Ne ovat yhtä lailla tuntevia ja älykkäitä olentoja kuin mekin. Siksi en halua, että yksikään eläin joutuu kärsimään takiani. En myöskään osta nahkakenkiä, koska nahka on useimmiten peräisin Kiinasta, jossa eläimet valitettavan useissa tapauksissa nyljetään elävältä.

Lue lisää

No mitä se kosto ketään auttaa? Paras kosto ainakin mulle on se ettei niitä ihmisiä tarvitse enää nähdä ja että voin elää omaa elämääni vapaana heistä.

Kasvissyönnistä plussat.

Hymytyttö-Hki kirjoitti:

Samoin minä olen ollut koulukiusattu, mutta lähinnä henkisesti vain. Silti se on vaikuttanut itsetuntooni ja myöhempiin sosiaalisiin suhteisiini. En uskalla tehdä aloitteita ja oletan herkästi, että ihmiset eivät pidä minusta, jos en saa vastakaikua ystävällisyydelleni. Kun kuulen, että jossain supistaan, naureskellaan tai puhutaan pahaa jostakin, oletan heti, että he puhuvat minusta. Ihan kaikkialla, tuntemattomatkin. Silti jollain naiivilla tavalla haluan uskoa kaikista pelkkää hyvää, kunnes toisin todistetaan.

Haluaisin auttaa entisiä koulukiusattuja kostamisessa. Vihaan sydämestäni kaikkia koulukiusaajia (samoin työpaikkakiusaajia), enkä voi ollenkaan ymmärtää, miten kukaan voi hyväksyä kiusaamista missään olosuhteissa. Itse olen kaunis ja jollain tasolla menestynytkin (ainakin opiskeluissa), mutta valitsisin seurustelukumppanikseni ehdottomasti mieluummin entisen kiusatun kuin kiusaajan. Toivotan kaikkea pahaa kiusaajille! En anna ikinä anteeksi. Jos joskus tulee mahdollisuus kostaa entisille kiusaajilleni (niin koulussa kuin työelämässäkin), niin teen sen!

Vaikka en mihinkään yliluonnolliseen uskokaan, niin kiusaajat ovat elävä esimerkki siitä, että pahuutta on olemassa. He ovat psykopaatteja ja heidät pitäisi kaikki lähettää loppuelämäksi Siperiaan pakkoleirille. Harmi vaan, että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan pahoja, koska he pystyvät passiivisesti katsomaan pahuutta vierestä halveksien tekemättä mitään. Sen osoittaa jo sekin, miten tuotantoeläimiä kohdellaan, ja kuinka ihmiset ostavat kaupasta halvinta tarjouslihaa yhtään miettimättä, millaista kärsimystä tuotantoeläimen elämä on ollut.

Itse olen kasvissyöjä nimenomaan siksi, koska en siedä sitä, miten tuotantoeläimiä kohdellaan. Ne ovat yhtä lailla tuntevia ja älykkäitä olentoja kuin mekin. Siksi en halua, että yksikään eläin joutuu kärsimään takiani. En myöskään osta nahkakenkiä, koska nahka on useimmiten peräisin Kiinasta, jossa eläimet valitettavan useissa tapauksissa nyljetään elävältä.

Lue lisää

HA HA HA! Tuo oli tyhmää kirjoitusta.

Kosto.. KOSTO?? Tiedättekö... ihmisillä on syy toimia miksi toimii. Miksi kostaa? Kosto vaan herättää lisää kostonhimoa. Jos kosto on oikeutta niin oikeus aiheuttaa kostoa.

Eräs koulukiusaaja joka kiusasi minua ala-asteella... Hänen äitinsä on ihminen, joka jätti hänet nelivuotiaana kerrostalon lukitulle alaovelle ja huusi parvekkeelta jotain että "ELÄ ITKE! MINKÄLAINEN MIES SINÄ OLET!! MITÄ SÄÄ ITKET! SÄÄ OOT MIES! KYLLÄ MIES KESTÄÄ VÄHÄN AIKAA YKSIN ULKONA!!"

Onko ihme jos tuollainen ihminen on koulukiusaaja. Mitä ajattelit saavuttaa kostamalla hänelle jotain hmmmmm? Saada hänet vielä ilkeämmäksi. Mitä jos hän nimenomaa halusikin kostaa kokemansa koulussa?

Kosto on typerä idea. Haloo.

Jäinpähän henkiin, pirulainen!

90% ATM:stä on kiusattu koulussa.

Luultavasti jotain kirjoitti:

90% ATM:stä on kiusattu koulussa.

Minun ATM kavereistani vain muutamaa on kiusattu koulussa ja toisaalta tiedän rankasti kiusattuja KT ja jopa YT miehiä.

joku teko syy "lutkitella" ja hokea "rumalla naisella ei tee mitään" kaltaisia törkeyskiä. Ette saa sääliä jos ette osaa käyttytyä kunnolla!

Onko koulukiusaus kirjoitti:

joku teko syy "lutkitella" ja hokea "rumalla naisella ei tee mitään" kaltaisia törkeyskiä. Ette saa sääliä jos ette osaa käyttytyä kunnolla!

Ei Naisasialooseri sivupersoonineen ole KAIKKI at-miehet!

Totta. AT-miehen systemaattinen lyttääminen alkaa jo ala-asteen alkuluokilla ja jatkuu läpi elämän. Kiusaajat toki lopettavat aikuisiksi tultuaan, mutta sitä samaa kiusaamista jatkavat sitten naiset.

Tästä johtuvat sitten kouluampumiset ja vanhemmalla iällä suoritetut joukkomurhat.

Naisasialooseri. kirjoitti:

Totta. AT-miehen systemaattinen lyttääminen alkaa jo ala-asteen alkuluokilla ja jatkuu läpi elämän. Kiusaajat toki lopettavat aikuisiksi tultuaan, mutta sitä samaa kiusaamista jatkavat sitten naiset.

Tästä johtuvat sitten kouluampumiset ja vanhemmalla iällä suoritetut joukkomurhat.

Lue lisää

No mitenkäs sinullakin lytätyllä on niin paljon kavereita kaikista tasoluokista?

Sir Guggenheim kirjoitti:

No mitenkäs sinullakin lytätyllä on niin paljon kavereita kaikista tasoluokista?

Koska kiusaajat muuttuvat, naiset eivät.

AT-miehen ujous ja nonconfortism to peers on siis vika?

Psykopaatit menestyy parhaiten.

Naisasialooseri. kirjoitti:

AT-miehen ujous ja nonconfortism to peers on siis vika?

Ihminen on tosi aivovammainen jos se ei saa sanaa suustaan

Naisasialooseri. kirjoitti:

AT-miehen ujous ja nonconfortism to peers on siis vika?

Erittäin paha akne joka saa näyttämään hirviöltä?

.......... kirjoitti:

Erittäin paha akne joka saa näyttämään hirviöltä?

Älkää ruokkiko trollia.